Asia: luonnontieteellisten kokoelmien yhteistyön ja työnjaon vauhdittamiseksi

Transkriptio

1 LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO NATURHISTORISKA CENTRALMUSEET Helsinki Opetus- ja kulttuuriministeriö Johtaja Anita Lehikoinen PL Valtioneuvosto Asia: luonnontieteellisten kokoelmien yhteistyön ja työnjaon vauhdittamiseksi Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) pyysi päivätyssä kirjeessään Luonnontieteelliseltä keskusmuseolta (LTKM) esitystä yliopistojen luonnontieteellisten museoiden yhteistyön ja työnjaon vauhdittamiseksi. OKM edellytti, että esityksessä otetaan huomioon LTKM:n asemaa pohtineen työryhmän (Luomus-työryhmä) muistio (OPM 2007:20), valtakunnallisten luonnontieteellisten museopäivien julkilausuma elokuulta 2010 ja korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen periaatteet (sivistyspoliittisen ministeriryhmän kannanotto ). Esityksen valmistelun tuli tapahtua tiiviissä yhteistyössä luonnontieteellistä museotoimintaa hyödyntävien yliopistojen ja muiden tämän toiminnan kannalta merkityksellisten tahojen kanssa ja sen edellytettiin valmistuvan mennessä. LTKM totesi toimeksiannon saatuaan, että esityksen tulee käsitellä luonnontieteellisten museoiden ohella kasvitieteellisiä puutarhoja, jotka monissa tapauksissa ovat toiminnallisesti kytköksissä ja hallinnollisesti yhtä kasvimuseoiden kanssa sekä osa luonnontieteellisten museoiden harjoittamaa ympäristökasvatusta ja muuta valistusta. Esityksensä valmistelun tueksi LTKM kokosi Suomen luonnontieteellisten kokoelmien kehittämistyöryhmän (LuoKo-työryhmä, Liite 1). Työryhmä kokoontui kuusi kertaa. Kokouksiin osallistuivat myös OKM:n nimeämät yhteyshenkilöt. Työryhmän keskustelut jakaantuivat pääasiassa viiteen aihealueeseen: (1) minkälaista yhteistyötä ja minkälainen työnjako luonnontieteellisillä kokoelmilla on tällä hetkellä; (2) mihin suuntaan yhteistyötä ja työnjakoa voisi ja tulisi kehittää; (3) mitä hyötyjä yhteistyöllä ja työnjaolla voidaan saavuttaa; (4) mitkä ovat keskeisimmät esteet yhteistyön ja työnjaon kehittämiselle; sekä (5) mitä ratkaisuvaihtoehtoja esteiden poistamiseksi ja yhteistyön vauhdittamiseksi on nähtävissä. Työryhmän työskentely sujui hyvässä yhteisymmärryksessä, eikä erimielisyyttä keskeisissä kysymyksissä ollut. Keskustelujen perusteella LTKM:n on ollut helppo muotoilla esityksensä, jossa on lisäksi otettu huomioon OKM:n kutsumassa, pidetyssä kokoelmayksiköitä hallinnoivien yliopistojen edustajien kokouksessa käydyt keskustelut. Esitys on kuitenkin LTKM:n ja Helsingin yliopiston, ei koko LuoKo-työryhmän. Liitteinä ovat kolmen työryhmässä edustetun yliopiston lausunnot LTKM:n esityksestä (Liite 4-6). Oulun yliopisto sekä Kuopion kaupunki toimittavat lausuntonsa suoraan OKM:öön kesäkuussa Markku Löytönen Johtokunnan puheenjohtaja, LTKM Leif Schulman Johtaja, LTKM LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO PL 17 (P. Rautatiekatu 13) HELSINGIN YLIOPISTO (09) 1911 Fax (09) Y-tunnus FO-nummer NATURHISTORISKA CENTRALMUSEET PB 17 (N. Järnvägsgatan 13) HELSINGFORS UNIVERSITET

2 Luonnontieteellisen keskusmuseon esitys yliopistojen luonnontieteellisten kokoelmien yhteistyön ja työnjaon vauhdittamiseksi Tiivistelmä Suomen luonnontieteellisten kokoelmien kehittämisestä yhtenä kokonaisuutena vallitsee alan toimijoiden kesken pitkälti yhdenmukainen tahtotila. Kokoelmat tekevät jo paljon yhteistyötä keskenään ja mm. Suomen ympäristökeskus SYKEn kanssa ja myös toteuttavat työnjakoa. Yhteistyö on kuitenkin joiltain osin organisoimatonta, ja koordinoinnissa on puutteita. Keskitettyä, sitovaa ohjausta ei ole. Luonnontieteellinen kokoelmatoiminta Suomessa on vakavasti aliresursoitua. Rahoitusta tulisi lisätä huomattavasti, jotta kokoelmien potentiaali saataisiin täysimittaisesti hyödynnettyä. Kokoelmien välisen yhteistyön ja työnjaon kehittämisen keskeisin merkitys onkin pienentää perusresursoinnin lisäystarvetta sekä edistää hankerahoituksen kanavoitumista kokoelmayksiköille. Yhteistyöllä voidaan saavuttaa kustannussäästöjä ja parempia tuloksia. Työnjaolla voidaan varmistaa osaamiskeskittymien syntymistä ja toiminnan tehostumista. Lisäksi yhteistoiminnalla voidaan edistää kokoelmien painoarvoa hankekohtaisesta rahoituksesta kilpailtaessa. Suomen luonnontieteellistä kokoelmatoimintaa uhkaa kurjistumiskierre, ellei alan toimijoiden ja OKM:n yhteisvoimin saavuteta rakenteellista kehittämistä ja kokoelmien riittävää resursointia. Esteet kokoelmien yhteistoiminnan kehittämiselle ovat: epävarmuus toiminnan jatkuvuudesta aliresursoiduissa yksiköissä; yhteisen strategisen suunnittelun ja sitovan päätöksentekojärjestelmän puuttuminen; kehittämisresurssien puute; sekä eri hallinnonalojen välisen koordinoinnin ja yhteisen päätöksentekojärjestelmän puuttuminen. Tämän esityksen valmistelussa selvitettiin viittä ratkaisuvaihtoehtoa esteiden poistamiseksi ja yhteistoiminnan vauhdittamiseksi. Selvityksen perusteella Luonnontieteellinen keskusmuseo (LTKM) esittää, että Suomen luonnontieteellisten kokoelmien yhteistyön ja työnjaon vauhdittamiseksi muodostetaan sopimusperustainen Luonnontieteellisen kokoelma-alan verkosto, johon liittyvät perustamisvaiheessa Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Oulun ja Turun yliopistot sekä Kuopion kaupunki. Verkoston osakkaiden kokoelmayksiköt säilyvät nykyisissä hallinnollisissa asemissaan. Verkostolle asetetaan johtoryhmä, jossa puheenjohtaja ja kolme edustajaa tulee LTKM:sta, muista osakasorganisaatioista kustakin yksi edustaja. Verkoston koordinaatioyksikkönä toimii LTKM, johon perustetaan tätä varten koordinaatiotiimi OKM:n lisärahoituksella. Sen varmistamiseksi, että verkostolla on toimintaedellytykset myös vuoden 2016 jälkeen ja että rakenteellisen kehittämisen lisäarvo todella saavutetaan, verkoston koordinoitavaksi asetetaan perustamisesta alkaen kolme alan yhteistä hanketta, joille OKM samalla myöntää hankekohtaista lisärahoitusta: (1) valtakunnallinen tietojärjestelmä; (2) kokoelmien digitointi; sekä (3) Suomen lajitietokeskuksen perustaminen (yhteistyössä Luonnonvara- ja ympäristötutkimuksen yhteenliittymä LYNETin kanssa). Verkoston perustamissopimuksessa määritellään kunkin osakkaan oman kokoelmatoiminnan rahoitukselle taso, johon sitoudutaan tuloskaudeksi. OKM sitoutuu nykyisenkaltaiseen, LTKM:lle valtakunnallisten tehtävien perusteella annettuun rahoitukseen. OKM kohdistaa verkostolle lisärahoitusta /v. Lisäksi OKM rahoittaa verkoston koordinoimia valtakunnallisia hankkeita. Verkosto perustetaan toukokuussa 2012 ja se käynnistää toimintansa syyskuussa 2012 koordinoimalla jo käynnistettyjä valtakunnallisia hankkeita sekä laatimalla Suomen luonnontieteellisen kokoelmatoiminnan rakenteellisen kehittämisen ohjelman vuosille

3 1. Tausta Luonnontieteellinen museotoiminta ja sen merkitys Suomessa on esitelty tiiviisti Luomus-työryhmän muistiossa (OPM 2007:20). Esittely on pääpiirteiltään edelleen ajankohtainen, eikä vastaavaa siksi ole tarpeen toistaa nyt käsillä olevassa esityksessä. Kaikki Luomus-työryhmän käsittelemät luonnontieteelliset kokoelmat ovat olleet myös tämän esityksen kohteena. Toiminnan volyymin kokonaiskuva on sekin säilynyt muuttumattomana: vaikka LTKM on selkeästi alan suurin yksittäinen toimija, muut kokoelmayksiköt hallinnoivat yhteensä lähes puolta maamme luonnontieteellisistä kokoelmista. Yksiköiden resursseihin liittyvät tunnusluvut (henkilöstö ja talous) päivitetään kuitenkin tässä (Liite 2). Luomus-työryhmän työ rakentui osin museopoliittisen toimikunnan Museo mietinnössä esitetyille linjauksille. Valtakunnalliset luonnontieteelliset museopäivät 2010 laativat julkilausuman, jossa toivottiin toimia Luomus-työryhmän esitysten tarjoamien etujen toteuttamiseksi (sekä museoiden että kasvitieteellisten puutarhojen osalta). Näin ollen on ilmeistä, että Suomen luonnontieteellisten kokoelmien kehittämisestä entistä selkeämmin yhtenä kokonaisuutena vallitsee alan toimijoiden ja OKM:n kesken pitkän ajan kuluessa muotoutunut, laajalti yhdenmukainen tahtotila. Luomus-työryhmä esitti LTKM:n säilyttämistä Helsingin yliopiston (HY) erillislaitoksena, mikä on sittemmin vahvistettu uudessa yliopistolaissa ( /558, 72). Tämä ratkaisu heijastaa alalle ominaista kiinteää toiminnallista yhteyttä yliopistolliseen tutkimukseen ja opetukseen. Luonnontieteelliset kokoelmat ovat alun perin syntyneet yliopistoihin toisaalta siksi, että ne tarjoavat välttämätöntä tutkimus- ja opetusmateriaalia ja toisaalta siksi, että tutkimus tuottaa aineistoja (näytteitä ja havaintoaineistoja), joita on säilytettävä. Viime vuosina on lisäksi sekä tutkimusongelmissa että - menetelmissä tapahtunut kehitystä, joka entisestään korostaa luonnontieteellisten kokoelmien merkitystä tutkimusinfrastruktuurina. Edellä kuvatuista syistä LuoKo-työryhmä pitää luonnontieteellisten kokoelmien yliopistoyhteyttä välttämättömänä ja perusti työnsä sille, että kokoelmien tulee säilyä ainakin toiminnallisesti niiden yliopistojen yhteydessä, joilla on biologian ja lähitieteiden opetusta ja tutkimusta. Työryhmä totesi lisäksi, että vain alueellisesti hajautettu kokonaisuus mahdollistaa luonnontieteellisten kokoelmien täyden hyödyntämisen tärkeänä ympäristökasvatuksen työkaluna ja yliopistolaitoksen näkyvänä yhteiskunnallisena kontaktipintana. Edelleen ryhmä totesi, että elävien kasvikokoelmien sijoittaminen muualle kuin sopivalle ilmastovyöhykkeelle ei ole edes mahdollista. 2. Suomen luonnontieteellisten kokoelmien yhteistyön ja työnjaon nykytilanne Maamme luonnontieteelliset kokoelmat tekevät paljon yhteistyötä keskenään sekä Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja muidenkin sektoritutkimuslaitosten kanssa monissa eri toiminnoissa. Ne myös toteuttavat työnjakoa joissakin toiminnoissa. Luomus-työryhmä esitti laajan katsauksen yhteistyöstä (OPM 2007:20, Liite 8). Katsaus on pitkälti ajankohtainen edelleen. LuoKo-työryhmässä nousivat esille seuraavat täydentävät huomiot: 2

4 - Kokoelmien kartuttamisessa on työnjakoa, joka osin heijastaa kokoelmayksiköiden sijaintia, osin emoyliopistojen tutkimusperinteitä. Esimerkiksi Kuopion luonnontieteellinen museo kerää näytteitä erityisesti Itä-Suomesta, Turun yliopiston kasvimuseo ja eläinmuseo erityisesti Lounais-Suomesta ja toisaalta trooppisesta Etelä-Amerikasta vahvan tutkimusperinteen vuoksi sekä Oulun yliopiston kasvitieteellinen puutarha ja kasvimuseo Pohjois-Suomesta ja Lapista; LTKM:n toimintakenttä on selkeimmin maailmanlaajuinen. - Työnjakoa kokoelmayksiköiden välillä on toiminnan erilaisten profiilien ja erityisasiantuntemuksen jakautumisen suhteen (Liite 3). - Kasvitieteellisten puutarhojen piirissä varsinkin työnjako on jo vuosikymmeniä ollut selkeää siten, että eri puolilla maata sijaitsevat puutarhat keräävät siemeniä siemenvaihtoon tieteellisiä tarkoituksia varten erityisesti lähimmistä maakunnista. Lisäksi puutarhojen ulkokokoelmat ovat sijaintialueen ilmastoon sidottuja, mikä johtaa siihen, että tarpeetonta kokoelmien välistä kasvimateriaalin päällekkäisyyttä ei ole. - Kasvitieteelliset puutarhat esiintyvät kansainvälisillä foorumeilla verkostona, jolla on yhteisesti valittu kansallinen edustaja ja varaedustaja Euroopan kasvitieteellisten puutarhojen konsortiossa. Edustajat ovat tällä hetkellä LTKM:sta. - Eläinmuseoiden konservointitoiminta on osittain valtakunnallista. Vain LTKM kouluttaa konservaattoreita, mutta yksi LTKM:n oppisopimuskoulutettava on sijoitettu Oulun yliopiston eläinmuseoon ja häntä koulutetaan ja ohjataan kahden yksikön välisenä yhteistyönä. - Turun yliopistolla ja Åbo Akademilla on yliopistojen välinen yhteistyösopimus tieteellisistä kokoelmista. Åbo Akademin tieteelliset kokoelmat ovat edelleen Åbo Akademin omaisuutta ja ÅA rahoittaa niiden hoitoa, mutta ne on sijoitettu Turun yliopiston eläin- ja kasvimuseoihin (eläimistä myös yleisökokoelmat). - Kasvitieteelliset puutarhat ovat tehneet yhteistyötä tietojärjestelmiensä kehittämisessä useaan eri otteeseen. Viime vuosina LTKM on tarjonnut tietojärjestelmätukea mm. Itä-Suomen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston eläville kasvikokoelmille. - LTKM kehittää koko toimialaa palvelevia tietojärjestelmiä osin hankerahoituksin, mutta pääosin budjettivaroin (putkilokasvien tietojärjestelmä Kastikka, havaintoaineistojärjestelmä Hatikka, tietoaineistoja yhdistävä tietovarasto Mustikka, linnustonseurantojen tietojärjestelmät, yleinen kokoelmanhallintajärjestelmä) - Tiedon syöttö avoimeen kansainväliseen käyttöön Global Biodiversity Information Facility (GBIF) -verkoston kautta on saatu hyvään alkuun. GBIF-palvelin on nyt kaikissa yliopistollisissa museoissa. GBIF-toimintaan on kuitenkin ollut kansallista rahoitusta vain kolmena vuonna ja tietoaineistojen saatavuus on siksi vielä hajanaista. - Vuosina on OKM:n erillisrahoituksen turvin ja Kansallisen Digitaalisen Kirjaston tuella digitoitu erilaisia kokoelma-aineistoja LTKM:n koordinoimassa mutta lukuisia museoita käsittävässä hankkeessa. - Vuonna 2010 aloitti EU-hankerahoituksen turvin Joensuussa Itä-Suomen yliopiston ja LTKM:n yhteinen Luonnontieteellisten kokoelmien digitointikeskus, jonka tarkoituksena on koordinoida ja toteuttaa luonnontieteellisten kokoelmien digitointia valtakunnallisesti. LuoKo-työryhmä totesi kuitenkin, että vaikka yhteistyötä ja työnjakoakin kokoelmien välillä on jo nyt runsaasti, se on edelleen joiltain osin organisoimatonta. Yhteistyö rakentuu tiettyjen hankkeiden ympärille tai on henkilöiden tai tiimien välistä pikemminkin kuin institutionaalista. Kokonaisvaltainen ja pitkäjännitteinen suunnitelmallisuus ja koordinointi puuttuvat, lukuun ottamatta joitain tietojär- 3

5 jestelmä- ja digitointihankkeita. Keskitettyä, sitovaa ohjausta ei ole, ei myöskään mekanismia yhteisten toimintojen keskinäiseen priorisointiin. 3. Yhteistyön ja työnjaon kehittämistarpeet ja -mahdollisuudet Luomus-työryhmä analysoi luonnontieteellisten kokoelmien keskinäisen sekä niiden ja SYKEn välisen yhteistyön ja työnjaon kehittämismahdollisuuksia ja -tarpeita varsin perusteellisesti (OPM 2007:20, Liite 8). Useimmat linjauksista ovat edelleen relevantteja. LuoKo-työryhmällä oli pitkälti samanlainen näkemys yhteistyön sisällön kehittämistarpeista, joskin se käsitteli enemmän yhteistyön strukturoimisen ja hallinnoinnin kehittämistarpeita ja -mahdollisuuksia, koska tavoitteena oli pohtia mahdollisuuksia vauhdittaa toivottua kehitystä. LTKM:n näkemyksen mukaan luonnontieteellisten museoiden ja kasvitieteellisten puutarhojen yhteistyö voisi tarkoittaa muun muassa yhteisiä keskitettyjä palveluita, erityisesti yhteistä tietojärjestelmää; kokoelmatoimen tieteellistä ja teknistä suunnittelua ja toteuttamista yhtenä kokonaisuutena; entistä tiiviimpää yhteistyötä tutkimuksessa ja seurannoissa sekä kokoelmien kesken että niiden ja sektoritutkimuslaitosten välillä; valtakunnallista opetustarjontaa; yhteistyötä ympäristökasvatuksessa (suunnittelu, toteutus, materiaalin tuottaminen, henkilökunnan koulutus, markkinointi); sekä osin yhteistä tiedotus- ja yhteiskuntasuhdetoimintaa. Kokoelmayksiköiden työnjako voisi tarkoittaa muun muassa nykyistäkin selkeämpää maantieteellistä erikoistumista kokoelmatoiminnassa erityisesti pienempien yksiköiden kohdalla; toiminnallista profiloitumista siten, että tietyntyyppisiä toimintoja, esimerkiksi tietojärjestelmäsuunnittelua tai digitointia, keskitetään tiettyyn yksikköön; erikoistumista asiantuntemuksessa siten, että tietyn eliöryhmän tai metodologian hallinta voidaan keskittää tiettyyn yksikköön, joka tarjoaa tätä asiantuntemustaan kokoelmien koko kentälle; sekä koordinoitua toimialan edustamista erilaisissa kansallisissa ja kansainvälisissä yhteyksissä siten, että edustus voi tulla eri tilanteissa eri yksiköistä mutta silti palvella koko alaa. LTKM kuitenkin toteaa, että akateemisen vapauden ansiosta eri kokoelmayksiköiden yhteydessä toteutettava tutkimus syntyy ja kehittyy pitkälti myös itseohjautuvasti ja vaikuttaa kokoelmien toiminnalliseen profiiliin. Hyvin tiukkaa ja kahlitsevaa työnjakoa ei siksi pidä tavoitella, koska tämä voisi pahimmillaan rajoittaa tieteellistä innovatiivisuutta. Lisäksi LTKM toteaa, että yhteistyön tiivistämistä suunniteltaessa on otettava huomioon, että eri kokoelmayksiköillä on erilainen profiili. Toiset yksiköt kattavat kaikki luonnontieteellisille kokoelmille tyypilliset toiminnot (kokoelmanhoito, tutkimus, opetus, asiantuntijatyö ja ympäristökasvatus), kun toisten yksiköiden toiminta painottuu joihinkin näistä toiminnoista joidenkin toisten toimintojen puuttuessa. Useimmissa tapauksissa toiminnan profiili johtuu taustaorganisaatioiden toimintaprofiilista ja on siksi tarkoituksenmukaista. Historiallisista ja taloudellisista syistä voi tosin olla myös toiminnan epätoivottavia vinoutumia, jotka olisi syytä korjata. Liitteessä 3 luetellaan joitakin sellaisia alueita, joilla eri yksiköt voisivat kantaa erityisvastuuta koordinoidun yhteistyön ja työnjaon tilanteessa. LTKM painottaa, että ainoa mahdollisuus yhteistyön ja työnjaon kehittämiselle, ilman resurssien merkittävää lisäystä ja/tai uudelleen allokointia, on multilateraalinen yhteistyö, johon kaikki yhteistyön osapuolet osallistuvat suhteellisesti yhteismitallisin panoksin. Yhdelläkään alan toimijalla Suomessa ei nykyresursseilla ole mahdollisuuksia yksin tuottaa valtakunnallisia palveluita muiden osapuolten käyttöön ilman vastavuoroista panostamista yhteisiin tavoitteisiin. 4

6 4. Yhteistyöllä ja työnjaolla saavutettavat edut Luonnontieteellinen kokoelmatoiminta Suomessa on tätä nykyä vakavasti aliresursoitua. Vaikka muut yksiköt kuin LTKM hallinnoivat lähes 50 % kokoelmista, niiden yhteenlaskettu rahoitus on hieman alle 40 % ja henkilötyövuosien kokonaismäärä hieman alle 35 % kokonaismäärästä (Liite 2). Kuitenkin myös LTKM:n rahoitus on nykyiseen tehtäväkenttään nähden vain välttävällä tasolla, ja laitokseen kohdistuu jatkuvasti paineita tehtäväkentän laajentamiseen, ilman että resursoinnin lisäämiseen samassa suhteessa olisi valmiuksia. LTKM:n rahoituksen lähteissä on lisäksi rakenteellinen vinouma, jota Helsingin yliopisto on joutunut korjaamaan rahoittamalla n. puolet LTKM:n valtakunnallisista tehtävistä (ks. kohta 5.3. alla). Maamme muiden kokoelmayksiköiden rahoitus tulisi kokonaisuutena kaksinkertaistaa, jotta resursointi vastaisi kokoelmien laajuuden aiheuttamia kustannuspaineita ja jotta kokoelmayksiköiden potentiaali tutkimuksen, opetuksen ja ympäristökasvatuksen infrastruktuureina saataisiin kunnolla hyödynnettyä. Lisäksi potentiaalin täysimittainen hyödyntäminen edellyttää, että kokoelmien muodostamalle kokonaisuudelle on nykyistä paremmin saatavilla hankekohtaista rahoitusta. Näistä syistä luonnontieteellisten kokoelmien välisen yhteistyön ja työnjaon kehittämisen keskeisin merkitys on pienentää perusresursoinnin lisäystarvetta sekä edistää hankerahoituksen kanavoitumista kokoelmayksiköille. Yhteistyöllä voidaan erityisesti kehittämisessä saavuttaa kustannussäästöjä ja parempia tuloksia. Esimerkiksi erillisten tietojärjestelmien kehittäminen erikseen kussakin yksikössä merkitsee päällekkäisiä investointeja. Lisäksi tällainen toimintamalli tuottaa epätyydyttävän lopputuloksen, koska kokoelmien sisältämien tietojen hyödyntäminen erillisten tietojärjestelmien kautta on tehottomampaa, kuin jos kaikki tieto sijaitsisi yhdessä yhteisessä järjestelmässä. Näin yhteistyöllä on saavutettavissa etua kaikille emo-organisaatioiden tutkijoille sekä laajemmin yhteiskunnalle ja kansainväliselle tutkijayhteisölle, mikä merkitsee selkeää kansallista ja globaalia lisäarvoa kokoelmakokonaisuudelle. Ympäristökasvatustoiminta on toinen esimerkki alueesta, jolla yhteistyöllä voitaisiin saavuttaa nykyistäkin vaikuttavampia tuloksia. Tämä ei niinkään tarkoittaisi valtakunnallisten kiertonäyttelyiden tuotantoa, koska eri yksiköiden kovin erilaiset näyttelytilat tekevät tämän vaikeaksi, mutta yhteistyössä toteutettu ympäristökasvatustoiminnan suunnittelu mahdollistaisi kuitenkin sektorin koko osaamisen hyödyntämisen kaikkien kokoelmayksiköiden ja näin ollen niiden asiakaskunnan eduksi. Työnjaolla voidaan varmistaa osaamiskeskittymien syntymistä ja toiminnan tehostumista. Esimerkiksi keskittämällä merkittävä osa kokoelmien digitoinnista yhteen yksikköön yhteisesti koordinoidulla tavalla voidaan synnyttää digitoinnin tuotantolinjoja, jotka johtavat oleellisesti nopeampaan työn etenemiseen verrattuna siihen, että digitointia tehtäisiin kaikissa yksiköissä. Vastaavasti muut yksiköt voivat tällaisessa tilanteessa keskittää niukkoja resurssejaan esimerkiksi tieteelliseen kokoelmanhoitoon, tutkimukseen, opetukseen tai ympäristökasvatukseen ja myös edistää kokonaisuutta tarjoamalla näiden alueiden osaamistaan muiden yksiköiden käyttöön. Kokoelmien kartuttamisen työnjaossa voidaan saavuttaa kustannussäästöjä välttämällä päällekkäisten kokoelma-aineistojen kertymistä. Kokoelmien osien siirtämisellä yksiköstä toiseen voidaan päästä tieteellisesti ja teknisesti korkeatasoisempaan kokoelmanhoitoon (edellyttäen, että resursoinnin tasapainosta huolehditaan samalla, kuten Turun yliopiston ja Åbo Akademin välisessä sopimuksessa on menetelty; ks. yllä kohta 2). 5

7 Sekä yhteistyöllä että työnjaolla voidaan lisäksi edistää kokoelmatoiminnan painoarvoa ja uskottavuutta hankekohtaisesta rahoituksesta kilpailtaessa. Yhdessä esitettyjä, alaa valtakunnallisesti kehittäviä hankkeita on perustellumpaa rahoittaa, kuin yksittäisten toimijoiden vain paikallisesti merkittäviä projekteja. On tärkeää huomata, että yhteistoiminnallakaan ei voida kokonaan poistaa tarvetta verkoston osien perusresursoinnin vahvistamiseen ja ylläpitämiseen. Jos yksikön henkilöstöresurssit ja käyttömenot suhteessa kokoelmien laajuuteen ja arvoon ovat liian alhaiset perustehtävien suorittamiseen, yksikkö ei voi myöskään hyödyntää yhteistyön etuja eikä liioin osallistua yhteistyöhön täysipainoisesti. Lisäksi kokoelmatoiminta on luonteeltaan sellaista, ettei sen volyymiä voi liukuvasti skaalata alaspäin. Vaikka ylläpito- ja toimintaresurssit vähenevät, kokoelmat jäävät, ja niiden tilanne on tällöinkin ratkaistava siten, ettei kansalliseksi omaisuudeksi käsitettävä kokoelma-aineisto vahingoitu saatikka tuhoudu. LTKM:n näkemyksen mukaan Suomen luonnontieteellistä kokoelmatoimintaa uhkaa osin jo alkanut kurjistumiskierre, ellei alan toimijoiden ja OKM:n yhteisvoimin saavuteta rakenteellista kehittämistä sekä kokoelmien riittävää ja riittävän pitkäjänteistä resursointia. 5. Esteet yhteistyön ja työnjaon kehittämiselle Siitä huolimatta että alan toimijoilla ja OKM:llä on jo pitkään ollut yhteinen näkemys luonnontieteellisten kokoelmien yhteistyön ja työnjaon kehittämisen tarpeesta, kehitys ei ole edennyt niin ripeästi, kuin on toivottu. LuoKo-työryhmä keskittyi pohtimaan syitä tähän. Työryhmän analyysiin perustuen LTKM identifioi seuraavat neljä estettä luonnontieteellisten kokoelmien välisen yhteistyön kehittämiselle Epävarmuus toiminnan jatkuvuudesta aliresursoiduissa yksiköissä Yhteistyöverkostoa ja varsinkaan työnjakoa ei voi toteuttaa tilanteessa, jossa jonkin tai joidenkin yhteistyökumppaneiden kyky toteuttaa osuuttaan lyhyelläkään tähtäimellä on epävarmaa. Edes suurimmalla toimijalla LTKM:lla ei ole resursseja yksin huolehtia valtakunnan kaikesta kokoelmatoiminnasta tai kattaa kaikkea toimintaan elimellisesti kuuluvaa asiantuntemusta, mutta osavastuiden suunnitelmallinen siirtäminen muille toimijoille on riskialtista, jos esimerkiksi näiden henkilöstöresurssit uhkaavat supistua olennaisesti. Viimeisen vuosikymmenen ajan henkilöstösupistuksia onkin ollut useissa kokoelmayksiköissä. Eläkkeelle siirtyneiden henkilöiden tilalle ei ole palkattu uusia, tai vakinaisen tieteellisen henkilöstön sijaan on palkattu määräaikaista teknistä henkilöstöä. Joitakin toimintoja on lakkautettu ja kokonaisten kokoelmayksiköidenkin lakkauttamisesta on keskusteltu. Useimmat maamme luonnontieteellisistä kokoelmista toimivat osana yliopistoja, joiden toimintaa määrittää uusi yliopistolaki. Yliopistolaissa otettiin huomioon HY:n alaisen LTKM:n erityisasema, mutta ei otettu kantaa muihin luonnontieteellisiin museoihin tai kasvitieteellisiin puutarhoihin, vaikka niiden yhteenlasketut tieteelliset kokoelmat ovat melkein yhtä suuret kuin LTKM:n. Nämä yksiköt eivät ole toistaiseksi kuuluneet OKM:n ja yliopistojen välisiin tulossopimuksiin eikä niille ole osoitettu korvamerkittyä rahoitusta. Yliopistojen nykyinen ansaintalogiikka ei turvaa luonnontieteellisten kokoelmien toimintojen säilymistä pitkällä tähtäimellä sillä kokoelmatoimen tuloksista (esim. kokoel- 6

8 mien kartunta, käyttöintensiteetti, digitoitu kokoelmaosuus) tai yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen suoritteista (esim. näyttelyiden lkm, kävijämäärät, yleistajuiset julkaisut) ei palkita. Koska yliopistot jo saavat suurimman osan tuloistaan valtiolta, yliopistojen luonnontieteelliset museot ja kasvitieteelliset puutarhat eivät nykykäytännön mukaan voi saada erillistä valtionosuutta. Muissa museoissa se voi olla enimmillään 25 % toiminnan kuluista Yhteisen strategisen suunnittelun ja sitovan päätöksentekojärjestelmän puuttuminen Vaikka luonnontieteellisillä kokoelmilla periaatteellisella tasolla on yhteinen halu ja tarve tehdä yhteistyötä, sen toteutuminen jää yksittäisten toimijoiden itsenäisen päätöksenteon ja priorisointien varaan. Nykyinen hallintomalli luonnontieteellisessä kokoelmatoiminnassa on yhteistyön kehittämisen kannalta ongelmallinen, sillä selkeitä valtuuksia ja hallinnollista rakennetta toimintojen valtakunnalliseen koordinointiin ei ole. Yhdelläkään toimijalla ei ole yksin mandaattia suunnata yhteistyötä sitovasti eikä yhteistä päätöksentekoelintä ole. Useimmat luonnontieteelliset kokoelmat sijaitsevat hallinnollisesti varsin syvällä emoorganisaatioidensa rakenteessa. Yliopistollisista kokoelmista LTKM on erillislaitos ja Jyväskylän yliopiston museo palvelulaitos, mutta muut kokoelmat ovat tiedekuntien alaisten laitosten osia. Niillä ei ole omaa budjettia. Monilla on sivutoiminen johtaja (esimerkiksi alan professori o.t.o). Operatiivisesta toiminnasta vastaavilla henkilöillä ei useinkaan ole valtuuksia tehdä merkittäviä resursseja vaativia päätöksiä. Näistä syistä kokoelmayksiköillä ei käytännössä ole riittäviä mahdollisuuksia tehokkaaseen yhteiseen suunnitteluun, itsenäiseen päätöksentekoon eikä yhteistyöhön sitoutumiseen. Vallitsevassa tilanteessa ei ole ollut mahdollista kehittää koko kentän kattavaa strategista suunnittelua ja johtamista. Yksittäiset yksiköt eivät ole voineen priorisoida yhteisen vision ja strategian kehittämistä yksikön oman toiminnan edelle, koska mahdollisuuksia yhteisen strategian toteuttamiselle yksittäisiä yksiköitä tai koko toimialaa hyödyttävällä ja lisäarvoa tuottavalla tavalla ei ole ollut nähtävissä Kehittämisresurssien puute Näinkin laajan kokonaisuuden yhteistyön suunnitteluun ja koordinoimiseen tarvitaan henkilöresursseja. Useimmat kokoelmayksiköt ovat jo nyt aliresursoituja siten, että omien perustehtävien hoitaminen kärsii. Useilta yksiköiltä on lisäksi viime vuosien ajan toistuvasti vähennetty resursseja. Vaikka yhteistyö ja työnjako voi tuottaa toiminnan tehostumista ja siten vapauttaa resursseja, tarvitaan etujen saavuttamiseksi kuitenkin alkupanostus. LTKM:n näkemyksen mukaan tällaiseen panostukseen ei ole ollut eikä ole varoja. OKM on vuosina myöntänyt HY:lle LTKM:n valtakunnallisten tehtävien hoitamiseen 2,8 M vuodessa, ja tämä raha on kanavoitu LTKM:lle. Vuonna 2010 se kattoi 33 % LTKM:n toiminnan menoista. Loput 67 % HY on kattanut muista varoistaan. LTKM:n tehtävät jakautuvat selvitysten perusteella seuraavasti: HY:n toiminnot 10 %, ympäristöhallinnon toiminnot 23 %, muut valtakunnalliset eli OKM:n hallinnonalaan kuuluvat toiminnot 67 % (OPM 2007:20, Liite 1). LTKM on kyennyt allo- 7

9 koimaan resursseja valtakunnallisiin toimintoihin siten, että yliopistolain vaatimus luonnontieteellisten kansalliskokoelmien säilyttämisestä, kartuttamisesta ja näytteillepanosta sekä näihin liittyvän tutkimuksen tekemisestä ja opetuksen antamisesta on toteutettu. LTKM on viime vuosina panostanut oman toimintansa rakenteelliseen kehittämiseen (mm. toteuttanut organisaatiomuutoksen ja johtamisjärjestelmän uudistuksen) saavuttaakseen toiminnan tehostumista ja kustannussäästöjä. Alan valtakunnallista rakenteellista kehittämistä ei kuitenkaan olisi voitu rahoittaa enempää, kuin yllä luvussa 2. on kuvattu, vaikka siihen olisi ollut hallinnollinen mandaatti Eri hallinnonalojen välisen koordinoinnin ja yhteisen päätöksentekojärjestelmän puuttuminen. Suomen merkittävimmät luonnontieteelliset kokoelmat (Kuopion luonnontieteellistä museota lukuun ottamatta) ovat yliopistojen osina OKM:n koulutuksen ja tieteen toimialalla. Niiden tehtävät kuitenkin sivuavat myös museotointa, joka OKM:n organisaatiossa on koulutuksesta ja tieteestä erillään. LuoKo-työryhmän näkemyksen mukaan tämä hallinnollinen jako on haitannut Luonnontieteellisten kokoelmien koko toiminnan riittävää resursoimista. Merkittävä osa luonnontieteellisten kokoelmien työstä liittyy elimellisesti Ympäristöministeriön hallinnonalaan. YM:stä ei kuitenkaan kanavoida kokoelmille budjettirahoitusta. Sen sijaan vuoden mittaisin konsulttisopimuksin osarahoitetaan useita toimintoja, joista osa on hankeluonteisia, mutta osa jatkuvia (pisimmillään jopa yli 20 vuotta jatkuneita). Näiden toimintojen ylläpito ja hallinnointi on haasteellista johtuen lyhytkestoisesta ja puutteellisesta rahoituksesta, ja ne hyötyisivät varmasti valtakunnallisesta koordinoinnista ja työnjaosta. Sitä ei kuitenkaan nykyisessä hallinto- ja rahoitusmallissa ole ollut mahdollista toteuttaa. 6. Selvitetyt vaihtoehdot yhteistyön ja työnjaon kehittämiseksi Alla esitetään LuoKo-työryhmän työskentelyn aikana selvitetyt vaihtoehdot luonnontieteellisten kokoelmien yhteistyön ja työnjaon kehittämisen esteiden poistamiseksi sekä toivotun kehityksen vauhdittamiseksi. Jokaisesta vaihtoehdosta esitetään SWOT-analyysi. Näiden perusteella LTKM päätyi kohdassa 7. esiteltävään esitykseensä Nykyisen hallintomallin säilyttäminen, rahoitusmallin muuttaminen Luonnontieteelliset kokoelmat säilyisivät hallinnollisesti nykyisissä asemissaan. Yhteistä sitovaa päätöksentekojärjestelmää ei luotaisi, vaan yhteistyötä ja työnjakoa toteutettaisiin nykyisin toimintatavoin. Kokoelmayksiköt sisällytettäisiin OKM:n ja yliopistojen välisiin tulossopimuksiin. Kokoelmille luotaisiin ansaintalogiikka, joka mahdollistaisi niiden perustehtävien turvaamisen pitkällä tähtäimellä, ja niille kanavoitaisiin korvamerkittyä rahoitusta. Soveltava tutkimus, koulutus, valistus sekä luonnontieteellisen perinnön siirtäminen tuleville sukupolville eli kokoelmien kartuttaminen, säilyttäminen ja digitaalinen saatavuus otettaisiin luonnontieteelliset kokoelmat kattavaksi rahoitusperusteeksi tieteellisen perustutkimuksen rinnalle. Toiminnalle luotaisiin tulosmittarit ja seurantajärjestelmä. 8

10 YM rahoittaisi omaa hallinnonalaansa koskevaa jatkuvaa toimintaa nelivuotisin kehyksin ja myös tälle toiminnalle luotaisiin tulosmittarit ja seurantajärjestelmä. YM:n rahoitus olisi kokonaiskustannusperusteista. Tämän vaihtoehdon SWOT-analyysi: Vahvuudet - parantaisi kokoelmayksiköiden toimintaedellytyksiä ja antaisi varmuutta toiminnan jatkuvuudesta - säilyttäisi kokoelmayksiköihin liittyvän itsenäisen ratkaisuvallan emo-organisaatioilla - ei vaatisi hallinnollisia muutoksia kokoelmayksiköiden asemaan eikä uusia rakenteita - parantaisi YM:n hallinnonalaa palvelevan toiminnan edellytyksiä Mahdollisuudet - tulosperusteinen rahoitus voisi tehostaa kokoelmien toimintaa - kokoelmayksiköt voisivat vahvistua, mikä parantaisi niiden mahdollisuuksia hoitaa ja kehittää perustehtäviään Heikkoudet - vaatisi OKM:n rahanjakomallin tuntuvaa kehittämistä suuntaan, josta tällä hetkellä ollaan päinvastoin pyrkimässä pois - ei loisi yhteistä päätöksentekojärjestelmää - ei vahvistaisi kokoelmayksiköiden itsenäisen päätöksenteon edellytyksiä - ei parantaisi yhteistyön ja työnjaon suunnittelun edellytyksiä - ei lisäisi kehittämisresursseja - ei toteuta korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen periaatteita Riskit - pienimmät ja heikoimmin resursoidut yksiköt eivät pystyisi vastaamaan kehityshaasteisiin eivätkä siksi hyötyisi tulosperusteisesta rahoituksesta - yliopistojen tulevassa rahoitusmallissa pyritään yksinkertaisuuteen; erityinen rahoitusmalli kokoelmatoiminnalle ei istu tähän ja voi siksi olla vaikea toteuttaa 6.2. OKM:n alainen (tai OKM:n ja YM:n yhteinen) sektoritutkimuslaitos Luonnontieteelliset kokoelmayksiköt erotettaisiin nykyisistä hallinnollisista asemistaan ja yhdistettäisiin sektoritutkimuslaitokseksi, joka toimisi OKM:n hallinnonalalla ja tulosohjauksessa tai vaihtoehtoisesti OKM:n ja YM:n yhteisessä tulosohjauksessa. Käytännön toiminta jatkuisi nykyisissä toimipisteissä tarkoituksenmukaisessa laajuudessa. OKM (tai OKM ja YM yhdessä) allokoisi laitokselle budjetin, joka mahdollistaisi nykyisenkaltaisen toiminnan ylläpitämisen uudessa organisaatiossa. Siirtymävaiheessa OKM (tai OKM ja YM yhdessä) rahoittaisi uuden laitoksen talous- ja henkilöstöhallinnon, IT-toiminnan ja muun uuden rakenteen muodostamisen. Tämän vaihtoehdon SWOT-analyysi: Vahvuudet - luonnontieteelliset kokoelmat koottaisiin yhteen yhdeksi hallinnolliseksi ja toiminnalliseksi kokonaisuudeksi, mikä mahdollistaisi tehokkaan yhteisen päätöksentekojärjestelmän - yksi iso organisaatio helpottaisi osallistumista kansainvälisiin hankkeisiin - yliopistojen ydintehtäviin kuulumattomat kokoelmayksiköiden toiminnot saataisiin pois yliopistoista - toteuttaa korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen periaatteita siinä mielessä, että toimintoja yhdistetään Heikkoudet - vaatisi perusteellisen ja ilmeisen raskaan organisatorisen muutoksen - olisi OKM:n hallinnonalalle vieras ratkaisu - kasvattaisi hallintoa kokonaisuudessaan, koska emoorganisaatioiden nykyään tarjoamat hallinto- ja muut infrastruktuuripalvelut pitäisi synnyttää uuteen laitokseen - poistaisi kokoelmayksiköihin liittyvän itsenäisen ratkaisuvallan emo-organisaatioilta - luonnontieteellinen kokoelmatoiminta irrotettaisiin yliopistollisesta tutkimuksesta ja opetuksesta 9

11 Mahdollisuudet - yliopistojen ja sektoritutkimuslaitosten yhteistyön toimivuudesta on hyviä esimerkkejä metsän-, ympäristönja terveydentutkimuksessa - kokonaisvaltaisessa uudistamisprosessissa olisi mahdollista tarkastella toimintaa perusteellisesti ja karsia vähiten välttämättömiä sekä mahdollisia päällekkäisiä toimintoja - yliopistot menettäisivät merkittävän yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen kanavan - ei toteuta korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen periaatteita siinä mielessä, että yliopistojen toimintaedellytykset luonnontieteellisiä kokoelmia hyödyntävillä aloilla heikkenevät Riskit - Luonnontieteelliset kokoelmayksiköt eivät ole yksinomaan ongelmakeskeisiä tutkimuslaitoksia, vaan kokoelmien itseisarvoinen hoito ja kartuttaminen ovat kaikkein keskeisin osa toimintaa; kokoelmien pitkäjänteinen ylläpitäminen tutkimuslaitoksille tyypillisessä projektiorganisaatiossa voisi olla epävakaata - luonnontieteellisten kokoelmien perustutkimus ja museoiden harjoittama valistustyö eivät luontevasti sovi nykyisen kaltaiseen suomalaiseen sektoritutkimuslaitoksen malliin - yliopistoyhteyden katketessa kokoelmatoiminnan laatu voisi heiketä ja tutkimus ja opetus kärsiä - uuteen laitokseen ei välttämättä siirtyisi riittäviä resursseja toiminnan ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi - uuden laitoksen toimitilat voisi olla vaikeasti ratkaistava kysymys 6.3. Yliopistojen, Suomen ympäristökeskuksen ja Kuopion kaupungin yhteinen luonnontieteellinen kokoelmayksikkö Suomen luonnontieteellinen museo Korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen periaatteiden mukaan korkeakoulujen koulutus- ja tutkimuspalveluiden vaikuttavuuden vahvistamiseksi ja liiketoiminnalliseksi hyödyntämiseksi perustetaan korkeakoulujen ja muiden toimijoiden yhteisiä yhtiöitä tai muita soveltuvia organisaatioita. Usean yliopiston yhteisiä yksiköitä on olemassa jo useita. Esimerkiksi Fysiikan tutkimuslaitos (Helsinki Institute of Physics, HIP) on viiden yliopiston yhteinen tutkimuslaitos. LuoKo-työryhmä kuuli HIPin edustajaa ko. laitoksen toiminnasta ja hallinto- ja rahoitusmalleista esimerkkinä hyvin toimivasta yliopistojen yhteisestä yksiköstä. Tämän perusteella työryhmä muotoili alla olevan ratkaisumallin, jonka voidaan katsoa lähimmin vastaavan Luomus-työryhmän ehdotusta Pitemmällä aikavälillä tavoitteena on Helsingin, Jyväskylän, Oulun ja Turun yliopistojen sekä Suomen ympäristökeskuksen ja Kuopion kaupungin yhteinen Luonnontieteellinen museo, jolla on toimipisteitä eri puolilla Suomea. Tosin LuoKo-työryhmä sisällyttää tähän Itä-Suomen yliopiston sekä museoiden ohella kasvitieteelliset puutarhat mainituista yliopistoista. Luonnontieteelliset kokoelmayksiköt siirrettäisiin nykyisistä hallinnollisista asemistaan yliopistojen, SYKEn ja Kuopion kaupungin yliopistolain 27 tarkoittamaan yhteiseen laitokseen. Laitoksen voisi myös muodostaa vain osa näistä instituutioista ja muut voisivat liittyä mukaan myöhemmin; Kuopion kaupunki ilmoitti jo LuoKo-työryhmän keskustelujen yhteydessä, ettei sen luonnontieteellistä museota tässä vaiheessa ole tarvetta siirtää yhteiseen laitokseen; tavoitteena on yhteistyön tiivistäminen, ei ensisijaisesti hallinnon yhdistäminen. Yhteinen laitos toimisi HY:n hallinnon alla ja sen henkilöstö olisi HY:n palveluksessa. Käytännön toiminta jatkuisi nykyisissä toimipisteissä tarkoituksenmukaisessa laajuudessa. Laitoksella olisi johtokunta, jossa kaikki osallistuvat instituutiot olisivat edustettuina, ja laitoksella olisi yhteinen johtaja. Alueellisilla yksiköillä olisi yksikönjohtajat. 10

12 Laitokselle luotaisiin budjetti siten, että osallistuvat instituutiot allokoisivat sille varoja laitoksen muodostamishetkeä vastaavan toimintansa volyymin suhteessa (vrt. Liite 2); jos YM/SYKE olisi mukana muodostamassa laitosta, sen rahoitusosuudeksi tulisi nykyään konsulttisopimusten kautta kokoelmayksiköille kanavoitava rahoitus. Jatkossa rahoituksesta sovittaisiin nelivuotisin sopimuksin. OKM/YM osoittaisi siirtymävaiheen rahoitusta yhteisen yksikön toiminnan käynnistämiseksi. Lisäksi OKM/YM rahoittaisi laitoksen esittämiä hankkeita harkinnan mukaan. Tämän vaihtoehdon SWOT-analyysi: Vahvuudet - vakauttaisi alueellisten kokoelmayksiköiden aseman ja poistaisi akuutit supistamispaineet - helpottaisi emoyliopistojen toiminnan ja talouden suunnittelua - yhteinen johto mahdollistaisi yhteisen strategisen suunnittelun, yhteiset keskitetyt palvelut, tehokkaan yhteistoiminnan ja tarkoituksenmukaisen alueellisen työnjaon - yksi iso organisaatio helpottaisi osallistumista kansainvälisiin hankkeisiin - OKM:lle olisi selkeää päättää hankerahoituksista, koska rahoitus kohdistuisi alan koko toimintaan - toteuttaa korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen periaatteita Mahdollisuudet - kokoelmatoimintaa voitaisiin rationalisoida ja siten voitaisiin saada säästöjä - kokoelmat voisivat vahvistaa asemaansa tutkimuksen ja ympäristökasvatuksen sektoreilla Heikkoudet - vaatisi melko mittavan hallinnollisen uudelleenorganisoinnin - koko maan kattava toiminta yhdessä laitoksessa on hallinnollisesti haasteellinen - poistaisi kokoelmayksiköihin liittyvän itsenäisen ratkaisuvallan emo-organisaatioilta - emo-organisaatioilla ei välttämättä ole yhteistä tahtotilaa sitoutua tähän ratkaisuun Riskit - alueellisten kokoelmien käytettävyys ja tiivis yhteys opetukseen, tutkimukseen ja ympäristökasvatukseen paikallistasolla voisi heiketä - uudistuksesta ei saataisi suunniteltuja hyötyjä, jollei yhteisen laitoksen perustamisvaiheeseen saataisi lisärahoitusta - jos riittävää määrää yksiköitä ei saada mukaan perustamisvaiheessa, yhteinen laitos ei varmista koko kentän tulevia toimintaedellytyksiä - alueellisten yksiköiden toiminta voisi jatkossa olla uudelleen uhattuna, elleivät osakasyliopistot jatkaisi sitoutumistaan yhteiseen laitokseen 6.4. Biokeskus Suomea vastaava yhteistyöverkosto-organisaatio Luonnontieteelliset kokoelmat säilyisivät hallinnollisesti nykyisissä asemissaan. Kokoelmien emoorganisaatiot (yliopistot, kaupungit, valtio riippuen mukaan liittyvien kokoelmien ja niitä hyödyntävien tahojen taustasta) solmisivat sopimuksen yhteistyöverkostosta, jonka mallina olisi Biokeskus Suomi ( Luonnontieteelliset kokoelmat Suomi ). Yhteistyöverkostolla olisi siis oma johtaja ja henkilökunta sekä budjetti, joka kattaisi paitsi verkosto-organisaation menot myös verkoston jakaman, kokonaisuuden edun mukaisesti kohdennettavan rahoituksen. Verkostolla olisi jäsenorganisaatioiden johdon nimittämistä edustajista koostuva johtoryhmä, joka päättäisi verkoston strategiasta ja taloudesta sekä verkoston jakaman rahoituksen kohdentamisesta. 11

13 Jäsenorganisaatiot sitoutuisivat verkostoon aina tuloskaudeksi kerrallaan. Verkoston johtaja ja henkilöstö toimisivat ja yhteistyöverkoston hallintoa hoidettaisiin HY:ssa. Verkoston tarkoitus olisi tiivistää luonnontieteellisen kokoelma-alan yhteistyötä ja siten tehostaa alan toimintaa sekä suunnata alan rahoitusta. Verkoston jäsenorganisaatiot sitoutuisivat oman kokoelmatoimintansa resursointiin sovitulla minimitasolla aina tuloskaudeksi kerrallaan. OKM sitoutuisi LTKM:n nykyisenkaltaiseen valtakunnalliseen rahoitukseen sovitulla minimitasolla tuloskaudeksi kerrallaan. OKM osoittaisi suoraan yhteistyöverkostolle erillisrahoitusta sen toimintaan. Lisäksi OKM osoittaisi yhteistyöverkostolle suunnittelukaudeksi kerrallaan rahoitusta jaettavaksi johtoryhmän harkinnan perusteella verkoston jäsenille kokonaisuutta hyödyttävään toimintaan. OKM (ja YM) voisi myös erikseen rahoittaa yhteistyöverkoston esittämiä, valtakunnallisesti koordinoituja hankkeita harkintansa mukaan. Tämän vaihtoehdon SWOT-analyysi: Vahvuudet - mahdollistaisi yhteisen strategisen suunnittelun ja yhteisten keskitettyjen palveluiden tehokkaan suunnittelun ja rahoituksen - säilyttäisi kokoelmayksiköihin liittyvän itsenäisen ratkaisuvallan emo-organisaatioilla - vakauttaisi kokoelmayksiköiden tilannetta - lisäisi alan kokonaisrahoitusta ja vahvistaisi yksikköjä, joille harkinnanvaraista rahoitusta kohdennettaisiin - yhteinen verkosto-organisaatio helpottaisi osallistumista kansainvälisiin hankkeisiin - OKM:lle olisi selkeää päättää hankerahoituksista, koska rahoitus kohdistuisi alan koko toimintaan - toteuttaa korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen periaatteita Mahdollisuudet - varmistaisi alueellisten kokoelmayksiköiden olemassaolon jatkumisen, jos OKM asettaisi verkoston rahoittamisen ehdoksi alueellisten yksiköiden rahoituksen jatkumisen - kokoelmatoimintaa voitaisiin rationalisoida ja siten voitaisiin saada säästöjä - kokoelmat voisivat vahvistaa asemaansa tutkimuksen ja ympäristökasvatuksen sektoreilla Heikkoudet - loisi uuden hallinnollisen tason ja rakenteen - raskas rakenne alalle, jolla toimijat enimmäkseen ovat suhteellisen pieniä (alan kokonaisvolyymi noin 230 htv, 15 M / vuosi) - antaa melko rajalliset mahdollisuudet kokoelmien kehittämiseen yhtenä kokonaisuutena Riskit - ratkaisun mahdollistamia etuja ei saavuteta, jos osakasorganisaatiot eivät sitoudu omien alan toimintojensa ylläpitämiseen ja kehittämiseen - verkosto-organisaatio jää toimimattomaksi, jollei sille turvata riittävää rahoitusta - organisaatio on tarpeettoman raskas, mikäli sille ei suunnata riittävästi yhteisin päätöksin kohdennettavissa olevaa rahoitusta 6.5. Matkailualan verkostoyliopisto MAVYä vastaava yhteistyöverkosto-organisaatio Luonnontieteelliset kokoelmat säilyisivät hallinnollisesti nykyisissä asemissaan. Kokoelmien emoorganisaatiot (yliopistot, kaupungit, valtio riippuen mukaan liittyvien kokoelmien ja niitä hyödyntävien tahojen taustasta) solmisivat sopimuksen yhteistyöverkostosta, jonka mallina olisi Matkailualan verkostoyliopisto MAVY ( Luonnontieteellisen kokoelma-alan verkosto ). Yhteistyöverkostolla olisi siis koordinaatioyksikkö sekä rahoitus, joka kattaisi koordinaation menot ja verkostossa yhteistyönä toteutettavia hankkeita. Verkostolla ei kuitenkaan olisi erillistä omaa johtajaa ja tämän johtamaa henkilökuntaa, mikä selkeimmin erottaa tämän vaihtoehdon vaihtoehdosta

14 Verkostolla olisi jäsenorganisaatioiden johdon nimittämistä edustajista koostuva johtoryhmä, joka päättäisi verkoston strategiasta ja taloudesta. Verkoston koordinaatioyksikkönä toimisi LTKM, jonka johtaja vastaisi verkoston koordinaation toiminnasta. Verkoston tarkoitus olisi tiivistää luonnontieteellisen kokoelma-alan yhteistyötä ja koordinoida yhteisiä hankkeita tehostaen siten alan toimintaa. Verkoston jäsenorganisaatiot sitoutuisivat oman kokoelmatoimintansa resursointiin sovitulla minimitasolla aina tuloskaudeksi kerrallaan. OKM sitoutuisi LTKM:n nykyisenkaltaiseen valtakunnalliseen rahoitukseen ja lisäksi korottaisi sitä kattamaan koordinaatioyksikkönä toimimisesta aiheutuvat menot sovitulla tasolla tuloskaudeksi kerrallaan. OKM (ja YM) rahoittaisi myös erikseen yhteistyöverkoston esittämiä, valtakunnallisesti koordinoituja hankkeita harkintansa mukaan. Vaihtoehdot 6.4 ja 6.5 vastaavat läheisesti kansainvälisellä tasolla kehitteillä olevaa Scientific Collections International -koordinaatiomekanismia ( jonka kansallisena toteutuksena ne voitaisiin nähdä. Tämän vaihtoehdon SWOT-analyysi: Vahvuudet - mahdollistaisi yhteisen strategisen suunnittelun ja yhteisten keskitettyjen palveluiden tehokkaan suunnittelun - säilyttäisi kokoelmayksiköihin liittyvän itsenäisen ratkaisuvallan emo-organisaatioilla - vakauttaisi kokoelmayksiköiden tilannetta - yhteinen koordinaatioyksikkö helpottaisi osallistumista kansainvälisiin hankkeisiin - OKM:lle olisi selkeää päättää hankerahoituksista, koska rahoitus kohdistuisi alan koko toimintaan - toteuttaa korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen periaatteita - organisatorisesti kevyt; olisi ongelmaton käynnistää (ja tarvittaessa myöhemmin purkaa) Mahdollisuudet - varmistaisi alueellisten kokoelmayksiköiden olemassaolon jatkumisen, jos OKM asettaisi verkoston rahoittamisen ehdoksi alueellisten yksiköiden rahoituksen jatkumisen - kokoelmatoimintaa voitaisiin rationalisoida ja siten voitaisiin saada säästöjä - riittävästi resursoituna koordinaatio voisi tehokkaasti kehittää yhteistyötä - kokoelmat voisivat vahvistaa asemaansa tutkimuksen ja ympäristökasvatuksen sektoreilla - voisi olla välivaihe tiiviimpään integraatioon, organisatorisesti vaativampaan ratkaisuun Heikkoudet - pelkkä koordinointiin suunnattu resursointi ei riitä turvaamaan alueellisten kokoelmien säilymistä ja perustehtäviä, vaan emo-organisaatioiden on turvattava kokoelmayksikkönsä muulla tavoin - ei sinällään lisäisi alan kokonaisrahoitusta eikä parantaisi yksittäisten yksikköjen rahoitusta - antaa melko rajalliset mahdollisuudet kokoelmien kehittämiseen yhtenä kokonaisuutena Riskit - ratkaisun mahdollistamia etuja ei saavuteta, jos osakasorganisaatiot eivät sitoudu omien alan toimintojensa ylläpitämiseen ja kehittämiseen - verkosto-organisaatio jää toimimattomaksi, jollei sille turvata riittävää rahoitusta 13

15 7. LTKM:n esitykset yhteistyön ja työnjaon vauhdittamiseksi 7.1. Toimintamalli LTKM esittää, että Suomen luonnontieteellisten kokoelmien yhteistyön ja työnjaon vauhdittamiseksi muodostetaan yllä kohdassa 6.5 esitetty Luonnontieteellisen kokoelma-alan verkosto koordinaatioyksikköineen. Verkosto perustuu rehtoreiden/kaupunginjohtajan allekirjoittamaan Helsingin yliopiston ja kunkin jäsenorganisaation kanssa laadittuun samanlaiseen sopimukseen. Sopimus on voimassa toistaiseksi. Verkostoon liittyminen edellyttää sitoutumista tuloskauden ajaksi. Verkostosta eroaminen edellyttää, että jäsenorganisaatio ilmoittaa erosta johtoryhmälle osoitetulla kirjeellä tuloskauden viimeistä edellisen vuoden loppuun mennessä. Verkostoon liittyvät perustamisvaiheessa Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Oulun ja Turun yliopistot sekä Kuopion kaupunki. Myöhemmin tutkitaan mahdollisuutta SYKEn mukaantuloon. Verkostolle asetetaan johtoryhmä, jossa puheenjohtaja ja kolme edustajaa tulee Helsingin yliopistosta ja muista osakasorganisaatioista kustakin yksi edustaja. Jäsenorganisaatioiden johtajat nimittävät edustajansa johtoryhmään. Johtoryhmä laatii verkoston strategian, vahvistaa vuosittaisen toimintasuunnitelman ja budjetin sekä tekee esitykset verkoston toteutettaviksi hankkeiksi. Koordinaatioyksikkönä toimii LTKM, johon perustetaan tätä varten koordinaatiotiimi OKM:n lisärahoituksella. Koordinaatiotiimin hallinto tapahtuu osana LTKM:n hallintoa. Koordinaatiotiimi valmistelee ja toimeenpanee johtoryhmän päätökset yhteistyössä verkoston osakkaiden johdon kanssa. Koordinaatiotiimin vetäjä toimii verkoston johtoryhmän sihteerinä. LTKM katsoo ensiarvoisen tärkeäksi, että perustettava verkosto-organisaatio välittömästi alkaa toimia konkreettisten yhteisten tavoitteiden edistämiseksi. Verkoston ensimmäisen tuloskauden aikana on luotava kestävä pohja ja edellytykset kokoelmayksiköiden jatkuvalle yhteistoiminnalle sekä yhteistoiminnan lisäarvon saavuttamiselle. Tästä syystä LTKM esittää, että verkoston koordinoitavaksi asetetaan heti perustamisesta alkaen kolme alan yhteistä, jo käynnistynyttä tai valmisteilla olevaa hanketta, joille OKM samalla myöntää keskitettyä rahoitusta. Nämä priorisoitavat hankkeet ovat, tässä esitetyssä järjestyksessä: 1. Valtakunnallisen kokoelma- ja havaintoaineistojen tietojärjestelmän jatkokehitys ja käyttöönotto. LTKM on jo käynnistänyt tämän hankkeen, mutta valtakunnallinen koordinointi on vielä ratkaisematta. Yhteinen tietojärjestelmä on ehdoton edellytys luonnontieteellisten kokoelmien täysimittaiselle kansalliselle ja kansainväliselle hyödyntämiselle. LTKM panostaa tähän jo mittavasti (ks. kohta 7.2), mutta resurssien niukkuus on hidastanut työn etenemistä, eikä valtakunnallinen kehitystyö ole mahdollista ilman lisäresursointia. 2. Kokoelmien digitointi ja siihen liittyen passiivikokoelmien keskitetty etävarastointi. Tämä hanke on jo käynnistetty erillisrahoituksen turvin vuonna 2009 ja sen valtakunnallinen koordinointi on institutionalisoitu, mutta hankkeen jatko vuoden 2012 jälkeen on ratkaisematta. Tietojärjestelmäkehitys jää tarpeettomaksi, ellei ole varoja kokoelma-aineistojen digitoimiseen ja syöttämiseen valmiiseen järjestelmään. 3. Yhteistyössä Luonnonvara- ja ympäristötutkimuksen yhteenliittymä LYNETin kanssa Suomen lajitietokeskuksen perustaminen (vrt. Ruotsin ArtDatabanken) ja luonnontieteellisten kokoelmien osuuden toteuttaminen siinä. Keskustelut tämän hankkeen käynnistämiseksi on jo 14

16 aloitettu LTKM:n, SYKEn ja Metsähallituksen välillä sekä ilmeisesti OKM:n ja YM:n välillä (lajitiedon hallinnan nimikkeellä). Tietojärjestelmä ja digitointi luovat mahdollisuuden tämän opetuksen, hallinnon ja tutkimuksen kipeästi kaipaaman infrastruktuurin synnyttämiselle. Myös GBIF-toiminnan koordinaatio ja kansallinen rahoitus voidaan ehkä parhaiten hoitaa lajitietokeskuksessa, sillä GBIF-mekanismin on tarkoitus hyödyttää paitsi kansainvälistä myös kansallista biodiversiteettitiedon vaihtoa. LTKM:n arvion mukaan esitetyllä toimintamallilla, yhdistettynä kuvattujen hankkeiden koordinoimiseen ja resursointiin, on mahdollista saavuttaa nopeita tuloksia kokoelmayksiköiden välisen yhteistyön tiivistymisessä ja tehostumisessa sekä aikaansaada merkittävää kansallista lisäarvoa luonnontieteellisille kokoelmille. Malli vaikuttaisi myös olevan vaihtoehdoista ongelmattomin ja nopein toteuttaa sekä useimman osapuolen hyväksyttävissä. Edellä esitettyjen SWOT-analyysien valossa etujen ja haittojen suhde on tässä mallissa edullisin. Se tarjoaa myös paljon mahdollisuuksia pidemmällä tähtäimellä. Malliin liittyvät riskit on helposti vältettävissä osakasorganisaatioiden sitoutumisella ja kohtuullisella rahoituksella OKM:ltä. LTKM:n tässä esittämä ratkaisuvaihtoehto on samankaltainen, kuin edellä kuvattu vaihtoehto 6.4., mutta organisatorisesti kevyempi. Vaihtoehdossa 6.4 verkosto-organisaatiolla on oma operatiivinen johtajansa ja tämän johtama henkilökunta, mikä merkitsee korkeampia kustannuksia ja hallinnollisesti haastavampaa rakennetta, sillä verkoston ja sen osakkaiden välisten toimivaltasuhteiden määrittely olisi ratkaistava. LTKM:n esittämä ratkaisu voi olla välivaihe, josta viisivuotisen siirtymäkauden jälkeen edetään vaihtoehtoon 6.4. tai jopa vaihtoehtoon 6.3., mikäli tämä siinä vaiheessa nähdään tarpeellisena Rahoitus Luonnontieteellisen kokoelma-alan verkoston perustamissopimuksessa määritellään taso kunkin osakkaan oman kokoelmatoiminnan rahoitukselle. Tason määrittelemisen lähtökohtana pidetään Liitteessä 2 kuvattua nykytilannetta. Osakkaat sitoutuvat sovittuun tasoon tarkistettuna yleisen kustannustason kehityksen edellyttämällä tavalla koko tuloskaudeksi. OKM sitoutuu nykyisenkaltaiseen, LTKM:lle valtakunnallisten tehtävien perusteella annettuun rahoitukseen tarkistettuna yleisen kustannustason kehityksellä. OKM rahoittaa Luonnontieteellisen kokoelma-alan verkoston toiminnan käynnistymistä ensimmäisellä tuloskaudella seuraavasti. Verkosto-organisaation menot: - koordinaatiotiimi (tiiminvetäjä, kaksi suunnittelijaa, toiminta) /v vv (LTKM rahoittaa koordinaatiotiimin menot budjettivaroistaan loka-joulukuussa 2012) Yhteistyöhankkeiden menot: - 1. Tietojärjestelmäkehitys (yksi IT-suunnittelija, ostopalveluita) /v vv (LTKM allokoi parhaillaan budjettivarojaan tähän hankkeeseen n. 5 htv ja EU-rahoitteisesta hankkeesta 1 htv per vuosi) 15

17 - 2. Kokoelmien digitointi (nykyisen hankerahoituksen päätyttyä) /v vv (LTKM allokoi parhaillaan budjettivarojaan tähän hankkeeseen n /v ja 1 htv/v sekä kansainvälisen säätiön rahoittamasta hankkeesta n /v; Joensuun digitointikeskus toimii EU-rahoituksella /v) - 3. Lajitietokeskus (yksi suunnittelija, yksi osa-aik. IT-suunnittelija) /v vv (tämä hanke on valmisteilla eikä sille vielä ole allokoitu rahoitusta). Tämän hankkeen rahoittaminen merkitsisi muun muassa kaivattua kansallista rahoitusta GBIF-toiminnalle (jo maksettavan, verkoston sihteeristön toimintaa ylläpitävän jäsenmaksun tueksi). Esitetyn lisärahoituksen jakautuminen kohteittain vuosina (euroa): vuosi: koordinaatio hanke hanke hanke yhteensä: Yhteistoiminnan vauhdittamisen toteutussuunnitelma ja -aikataulu 08-12/2011 Kukin osakas määrittelee oman kokoelmatoimintansa rahoituksen tason vv OKM määrittelee verkostolle kohdistettavan lisärahoituksen vv /2012 Helsingin yliopisto valmistelee verkoston perustamissopimuksen yhteistyössä Itä-Suomen, Jyväskylän, Oulun ja Turun yliopistojen sekä Kuopion kaupungin kanssa. 05/2012 Sopimukset Luonnontieteellisen kokoelma-alan verkoston perustamisesta Helsingin yliopiston ja kunkin osakasorganisaation välillä solmitaan /2012 Verkoston johtoryhmä asetetaan. Kukin osakas varmistaa omille kokoelmayksiköilleen yhteistoiminnan edellyttämän, riittävän itsenäisen toimivallan verkostossa /2012 Johtoryhmä järjestäytyy ja aloittaa toimintansa. Koordinaatiotiimi perustetaan ja käynnistää toimintansa /2012 Koordinaatiotiimi laatii johtoryhmän ohjauksessa Suomen luonnontieteellisen kokoelmatoiminnan toiminta- ja kehittämisohjelman Ohjelman mallina on mm. Bioalan rakenteellinen kehittäminen (Biokeskus Suomen työryhmän muistio Opetusministeriölle). Koordinaatiotiimi ottaa vastuulleen hankkeiden valtakunnallisen koordinoinnin (1. tietojärjestelmäkehitys, 2. kokoelmien digitointi, 3. lajitietokeskus) Kokoelmatoiminnan toiminta- ja kehittämisohjelmaa aletaan toteuttaa. Hankkeita toteutetaan yhteistoiminnassa. 16

18 Liite 1. LTKM:n kokoama, esityksen valmistelua tukenut Suomen luonnontieteellisten kokoelmien kehittämistyöryhmä (LuoKo-työryhmä) sekä OKM:n nimeämät yhdyshenkilöt. Seuraavat tahot nimesivät seuraavat edustajat LuoKo-työryhmään (varahenkilö suluissa). Luonnontieteellinen keskusmuseo: johtaja Leif Schulman (pj), yksikönjohtaja Aino Juslén, yksikönjohtaja Marko Hyvärinen Itä-Suomen yliopisto: projektipäällikkö Hannu Saarenmaa (prof. Elina Oksanen) Jyväskylän yliopisto: professori Janne Vilkuna (intendentti Tanja Koskela) Kuopion luonnontieteellinen museo: museonjohtaja Pertti Renvall (intendentti Outi Vainio) Oulun yliopisto: johtaja Jouni Aspi (prof. Seppo Saarela) Turun yliopisto: museonhoitaja Ilari Sääksjärvi (museonhoitaja Seppo Huhtinen) Ympäristöministeriö: yksikönpäällikkö Petri Ahlroth, SYKE (ympäristöneuvos Mikko Kuusinen, YM) Työryhmän sihteereinä toimivat (Luonnontieteellisestä keskusmuseosta): - FT Sari Haikola ( asti) - projektitutkija Eeva-Maria Kyheröinen ( alkaen) Opetus- ja kulttuuriministeriön yhteyshenkilöinä olivat: - Opetusneuvos Erja Heikkinen (ylitarkastaja Riina Vuorento) - Kulttuuriasiainneuvos Päivi Salonen 17

19 Liite 2. LuoKo-työryhmän käsittelemien luonnontieteellisten kokoelmayksiköiden henkilöstö- ja talousresursseihin liittyviä tunnuslukuja. Luvut pohjautuvat vuosien 2009 ja 2010 toteumiin tai vuoden 2011 budjettiin. Lukuja on pyöristetty. Jyväskylän yliopiston museon luonnontiet. osasto (2011) Kuopion luonnontiet. museo (2009) Luonnontiet. keskusmuseo (2010) Oulun yliopiston eläinmuseo, geol. museo, kasvimuseo + puutarha (2010/2011) Henkilökunta (htv) Menot kululajeittain ( ) Tulot lähteen mukaan ( ) TULOT YHTEENSÄ ( ) omatoiminen tuotto kokonais vakinainemenot palkkaus kiinteistö- muut menot MENOT YH- Yhteiskunnan myöntämä rahoitus (val- pääsy- yritysyhteis- palvelu- ja työkumppa- oma- toiminen tuotto yh- TEENSÄ ( ) tio, kunta, EU) maksut muut tulot nuudet- teensä 5,5 4, ( ( ,1 11, ,5 22, Turun yliopiston eläinmuseo (2010) Turun yliopiston kasvimuseo (2010) 5(+1) (3 5(+1) ( (27.900) ( (3000) ( (+2) (4 6(+2) ( (72.300) ( (3.300) ( Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha (2010) Itä-Suomen yliopisto Botania (2011) 12,2 11, ,5 5, Itä-Suomen yliopisto, HANKE digitointikeskus (budjetti 2010) YHTEENSÄ: (1) Sisältää Jyväskylän yliopiston henkilötyövuosiperusteisia yleiskustannuksia euroa (5,5 htv x 4005 euroa/htv), jotka yliopisto laskuttaa museolta. (2) Arvioitu museon luonnontieteellisen osuus. Yliopiston rehtorin myöntämä perusrahoitus on koko Jyväskylän yliopiston museolle sisältäen luonnontieteellisen ja kulttuurihistoriallisen osaston. (3,4) Suluissa Åbo Akademin kokoelmien kunnostukseen kuluvat kahden projektityöntekijän palkkamenot ja tarvikemenot. 18

20 Liite 3. Luonnontieteellisten kokoelmien toiminnan painopistealueita ja erityisosaamisen alueita, joista ne voisivat kantaa erityisvastuuta vahvistuvan yhteistyön ja työnjaon tilanteessa. LTKM: - maan selkeästi suurimmat, maailmanlaajuiset ja taksonomisesti kattavat kokoelmat - (molekyyli)systematiikan ja taksonomian, biogeografian, luonnonsuojelubiologian sekä soveltava tutkimus - seuranta- ja kartoitusaineistojen keruu ja niihin perustuva tutkimus; rengastustoiminta - kasvien ex situ -suojelu - ajoitusmenetelmät ja niihin perustuva tutkimus; geologia ja paleontologia - tietojärjestelmäkehitys - ympäristökasvatus (ml. näyttelytoiminta) - asiantuntijatoiminta ympäristöhallinnossa ja yhteiskunnassa yleensä - kansainvälisyys (tutkijavieraat, kansainväliset verkostot ja hankkeet, asiantuntijuus EU:n suojelustrategioiden valmistelussa) - CITES- ja EUROBATS-sopimukset, INSPIRE-direktiivin velvoitteet, GBIF - konservointikoulutus Itä-Suomen yliopisto: - Luonnontieteellisten kokoelmien digitointi - ympäristö- ja ilmastonmuutostutkimus - kasvitieteellinen puutarha eteläboreaalisessa vyöhykkeessä Jyväskylän yliopiston museon luonnontieteellinen osasto: - ympäristökasvatus (ml. näyttelytoiminta) - yhteistyö museologian oppiaineen ja opettajankoulutuslaitoksen kanssa Kuopion luonnontieteellinen museo: - itäisen Suomen luonnon (eläimet, kasvit ja sienet) monimuotoisuuden kartoitus, dokumentointi ja tutkimus - asiantuntijapalvelut (ml. alueellinen seuranta-aineistojen keruu ja seurantojen koordinointi) - ympäristökasvatus (ml. näyttelytoiminta) Oulun yliopisto: - pohjoiset/kylmät alueet - molekyylimenetelmät museaalisen materiaalin tutkimuksessa (puhdaslaboratoriotilat käytettävissä); lajien DNA-viivakoodit (DNA bar coding) - biodiversiteettitutkimus (lajinsisäinen ja muut tasot) - bio-/ekoinformatiikka - antropologinen tutkimus - kuvantamislaboratorio biologisten näytteiden ulkoisten ja sisäisten rakenteiden tarkasteluun, yhteistyötä lääketieteen ja arkeologien tutkijoiden kanssa - kasvien ex situ -suojelu - pohjoisten alueiden käyttökasvit - kasvitieteellinen puutarha keskiboreaalisessa vyöhykkeessä Turun yliopisto: - Lounais-Suomi ja saaristo, kasveissa myös Lappi; tropiikki - opetus (mm. taksonomia ja systematiikkaa, mutta myös soveltava tutkimus) - tutkimus profiloitunut taksonomisiin ryhmiin, joita ei tutkita muualla - kasvitieteellinen puutarha hemiboreaalisessa vyöhykkeessä 19

21 Liite 4. Itä-Suomen yliopiston lausunto LTKM:n raportista. 20