I.V. LÄÄKKEIDEN OIKEAOPPINEN LAIMENTAMINEN LAPSIPOTILAALLE

Transkriptio

1 I.V. LÄÄKKEIDEN OIKEAOPPINEN LAIMENTAMINEN LAPSIPOTILAALLE Mervi Pirkola - Tarja Pääkkö Opinnäytetyö, syksy 2003 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Oulun yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Pirkola, Mervi & Pääkkö, Tarja. I.v. lääkkeiden oikeaoppinen laimentaminen lapsipotilaalle, Oulu 2003, 20s, 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Oulun yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, Hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, Sairaanhoitaja (AMK). Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tuottaa opetusvideo i.v. lääkkeiden oikeaoppisesta laimentamisesta lapsipotilaalle Oulun yliopistollisen sairaalan Lasten ja Nuorten klinikan i.v. koulutuksiin osallistuville sairaanhoitajille. Opetusvideon tavoitteena on yhtenäistää työskentelytapoja koskien i.v. lääkkeiden laimentamista, aseptista työskentelyä, kirjaamista sekä kaksoistarkistuksen periaatetta. Yhtenäisiä toimintaohjeita noudattamalla parannetaan potilasturvallisuutta ja vähennetään potilaan sairaalassaoloaikaa sekä hoitokustannuksia.opetusvideo toteutettiin yhteistyössä Diakonia-ammattikorkeakoulun Oulun yksikön ja Oulun yliopistollisen sairaalan Lasten ja Nuorten klinikan osaston 64 sekä TV-studion kanssa. Osastolta saamamme palautteen mukaan video koettiin tärkeäksi ja käyttökelpoiseksi opetusmenetelmäksi lasten i.v. lääkehoidon toteutuksen opettamisessa. Asiasanat: opetus; video; lääkkeet; lapset; produktiot

3 ABSTRACT Pirkola, Mervi & Pääkkö, Tarja. The correct dilution of intravenous medicines to a child patient, Oulu 2003, 20 pages, 4 appendices. Diaconia Polytechnic, Oulu Unit, Church community work oriented degree programme in social welfare, health and education; Degree programme in nursing, Nurse. The purpose of our thesis was to produce an educational video about the correct dilution of intravenous medicines to a child patient. The target group of the video is nurses, who will take part in the education of intravenous medical care at the clinic of Pediatrics and Adolescence at the University Hospital of Oulu. The aim of the educational video is to unify working methods concerning diluting of intravenous medicines, aseptic working, booking and the principle of double checking. It is possible to improve the safety of the patients, cut nursing costs and decrease the hospitalization time by complying uniform working methods. The educational video was produced in co-ordination with Oulu Unit of Diaconia Polytechnic, the ward 64 of the clinic of Pediatrics and Adolescence and the TV-studio of Oulu University Hospital. According to the feedback from the ward the video is experienced as an important and useful educational method while teaching children s intravenous medical care. Keywords: teaching; video; medicines; children; productions

4 SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ...2 ABSTRACT...3 SISÄLTÖ JOHDANTO I.V. LÄÄKKEIDEN OIKEAOPPINEN LAIMENTAMINEN LAPSIPOTILAALLE - VIDEON LÄHTÖKOHDAT Videon tausta, tarkoitus ja tavoitteet Video opetusmenetelmänä Videon sisällön teemat I.V. LÄÄKKEIDEN OIKEAOPPINEN LAIMENTAMINEN LAPSIPOTILAALLE - VIDEON SUUNNITTELU JA TOTEUTUS Idea Käsikirjoitus Kuvaus ja kuvanauhan koostaminen POHDINTA Aiheen valinnan ja tuloksen arviointi Työskentelyn ja ajallisen onnistumisen arviointi...15 LÄHTEET LIITTEET Liite 1. Ideapaperi Liite 2. Hankesuunnitelma Liite 3. Sopimus Liite 4. Käsikirjoitus

5 1 JOHDANTO Laskimonsisäisessä eli i.v. lääkehoidossa lääkeaine joutuu suoraan verenkiertoon. Sitä käytetään kun lääkkeeltä halutaan mahdollisimman suuri vaikutus mahdollisimman pian tai kun lääkeaine ei imeydy muualta. Pulkkisen (2000) tekemän tutkimuksen mukaan sairaanhoitajat kokivat työssään lääkehoidon toteuttamisen rutiinitoimenpiteeksi, joka kuitenkin lähemmin tarkasteltuna vaati sairaanhoitajien erityisosaamista ja heidän työpanostaan kohtalaisesti. Laskimonsisäiseen lääke- ja nestehoitoon liittyvät hoitotoiminnot koettiin vaativimmiksi ja niiden toteuttamiseen tarvittava erityisosaaminen ja työpanos olivat korkeat. (Nurminen 2001, 28; Pulkkinen 2000.) Oulun yliopistollisessa sairaalassa henkilökunnalle tehdyn tutkimuksen mukaan työelämästä puuttuivat yhteiset työskentelytavat koskien i.v. lääkehoidon eri osa-alueita. Tutkimuksen mukaan yhteisten työskentelytapojen puuttuminen johtaa potilasturvallisuuden heikkenemiseen, sairaalassaoloajan pitenemiseen sekä hoitokustannusten lisääntymiseen. (Huhtala & Arvola 2001, 3; Huhtala 2002, 99.) Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tuottaa tietoa tähän käytännön työelämästä nousevaan tarpeeseen. Tekemämme opetusvideo käsittelee i.v. lääkkeiden oikeaoppista laimentamista lapsipotilaalle. Videon tavoitteena on yhtenäistää työskentelytapoja koskien i.v. lääkkeiden laimentamista, aseptista työskentelyä, kirjaamista sekä kaksoistarkistuksen periaatetta. Videon varsinainen kohderyhmä on Oulun yliopistollisen sairaalan Lasten ja Nuorten klinikan i.v. koulutuksiin osallistuvat sairaanhoitajat ja muina hyödynsaajina ovat Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijat sekä lapsipotilaat parantuneen potilasturvallisuuden kautta. Opetusvideo toteutettiin yhteistyössä Diakoniaammattikorkeakoulun Oulun yksikön ja OYS:n Lasten ja Nuorten klinikan osaston 64 sekä TV-studion kanssa.

6 2 I.V. LÄÄKKEIDEN OIKEAOPPINEN LAIMENTAMINEN LAPSIPOTILAALLE VIDEON LÄHTÖKOHDAT 2.1 Videon tausta, tarkoitus ja tavoitteet I.v. lääkehoito kuuluu oleellisena osana sairaanhoitajan ammatilliseen vastuualueeseen ja työskentely sen parissa kuuluu useimpien sairaanhoitajien jokapäiväiseen työnkuvaan. Työelämästä puuttuvat yhteiset työskentelytavat koskien i.v. lääkehoidon eri osaalueita. I.v. lääkehoidon yhteiset työskentelytavat tulisi luoda ammattikorkeakouluissa ja toimipaikkakohtaisissa i.v. koulutuksissa. Oulun yliopistollisen sairaalan Anestesiaklinikan hoitotyön laadun kehittämiseen liittyvässä kyselyssä henkilökunnalle ilmeni, ettei heillä ollut selkeitä ja yhtenäisiä ohjeita siitä, miten toimia hygieenisesti oikein kanyylien käsittelyssä ja niiden kautta tapahtuvissa hoidoissa. Yhteisten työskentelytapojen puuttuminen johtaa infektioriskin kasvuun, potilasturvallisuuden heikkenemiseen, potilaan sairaalassaoloajan pitenemiseen sekä hoitokustannusten lisääntymiseen. (Huhtala & Arvola 2001, 3; Huhtala 2002, 99.) Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tuottaa opetusvideo i.v. lääkkeiden oikeaoppisesta laimentamisesta lapsipotilaalle Oulun yliopistollisen sairaalan Lasten ja Nuorten klinikan i.v. koulutuksiin osallistuville sairaanhoitajille. Videon tavoitteena on yhtenäistää työskentelytapoja koskien i.v. lääkkeiden laimentamista, aseptista työskentelyä, kirjaamista sekä kaksoistarkistuksen periaatetta. Tätä kautta on mahdollista parantaa sairaanhoitajien ammattitaitoa ja luoda pohja hoitotyön laadun parantamiselle. Yhtenäisiä toimintaohjeita noudattamalla parannetaan potilasturvallisuutta, ehkäistään kanyyliinfektioita ja vähennetään potilaan sairaalassaoloaikaa sekä hoitokustannuksia. 2.2 Video opetusmenetelmänä Videon tehokkuus tiedonvälittäjänä on kiistaton, sillä se välittää informaatiota puheen ja tekstin lisäksi kuvan ja äänen avulla. Elävä kuva on voimakas ärsyke, joka hallitsee ja

7 sitoo katsojan havaintoja. Kuva ja kieli koskettavat ihmisen psyyken eri osia. Kuva konkretisoi ja havainnollistaa tekstin osia, varsinkin paljon tietoa sisältäviä jaksoja. Videolla pystytään vaikuttamaan ihmisten asenteisiin ja käyttäytymiseen, koska elävä kuva ja ääni vaikuttavat sekä katsojan tunteisiin että järkeen. Moniin muihin opetusvälineisiin verrattuna videon eduista korostuvat elävyys, liikkuvuus ja näkökulmien monipuolisuus. Videolla tavoitetaan haluttaessa tarkasti rajattu kohderyhmä, sitä on helppo levittää ja lisäksi se on varsin edullinen verrattuna muihin opetusmenetelmiin. Erityisen hyvin video soveltuu opetukseen, kun opetuksen painopiste on tiedon jakamisessa. (Jämsä & Manninen 2000, 59; Aaltonen 1993, 14; Hilden, Paakkunainen & Sirviö 1988, 9, 11; Perttunen 1995, 51; Norvanto 1998, 7.) Videon käyttö opetuksessa merkitsee havainnollistamismenetelmän käyttöönottoa: hyvä video vakuuttaa ja synnyttää mielikuvia. On tärkeää, että yhteys konkreettisten havaintojen ja teoreettisen tiedon välillä säilytetään. Videon avulla voidaan havainnollistaa opetusta tavoilla, jotka ylittävät monien muiden opetusvälineiden mahdollisuudet. Video on väline teoreettisen tiedon ymmärrykseen ja oppimiseen monipuolistamalla oppisisällön esittämistä ja saaden tällä tavoin opiskelijat kiinnostumaan aiheesta. Video auttaa viestin vastaanottajaa järjestämään, jäsentämään ja luokittelemaan näkemäänsä ymmärtääkseen sen. Videon avulla opiskelijaa ohjataan oivaltamaan asioiden välisiä yhteyksiä ja lainalaisuuksia. Hyvä oppimateriaali vaikuttaa katsojan elämysmaailmaan ja tätä kautta oppimismotivaatioon välittäen samalla tietoa. (Ollikainen 1984, 3-4; Keränen, Lamberg & Penttinen, 2000, ; Juvonen & Fadjukoff 1995, 13; Hakola 1999, 27.) Hyvä opetusvideo käsittelee aihetta perusteellisesti ja monipuolisesti antaen katsojalle uutta, ajankohtaista tietoa. Videon tulee olla selkeä, motivoiva, looginen ja systemaattisesti etenevä. Siinä ei ole asiavirheitä, vanhentunutta tietoa tai epäoleellisuuksia. Se antaa virikkeitä tilanteiden ja asioiden jäsentämiseen. Hyvä opetusvideo huomioi kohderyhmänsä niin, ettei se aliarvioi heitä. Tempoon, teoreettisuuden tasoon ja selkeyteen tulee kiinnittää huomiota niin aiheen jäsentelyssä kuin selostustekstin laadinnassa. Kerronnan avulla katsoja saa otteen videon sisällöstä. Havainnollisuus ja käytännönläheiset esimerkit auttavat sisällön jäsentämisessä. (Nyman & Lind 1993, 23-24; Haverinen & Perttunen 1995, 77.)

8 Menetelmät, jotka havainnollistavat ja konkretisoivat asioita, ovat erilaisten taitojen harjoittelussa hyviä. Opetusvideo palvelee hyvin ammattiopetusta esittämällä havainnollisesti erilaisia työmenetelmiä. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla käytetään yhä enemmän audiovisuaalisuutta henkilökunnan perehdyttämisessä. Video motivoi opiskelijaa vahvasti erityisesti silloin, kun kuva herättää kiinnostuksen käsiteltävänä olevaan aiheeseen, luo tiedollista ristiriitaa suhteessa aikaisempiin mielikuviin ja aiheuttaa samaistumista opetusvideon henkilöihin. Opetusvideo mahdollistaa kokonaisuuden hahmottamisen ja tehostaa kolmiulotteisuuden vaikutelmaa. (Jämsä & Manninen 2000, 59; Norvanto 1998, 7; Voudinmäki 1993, 4; Palmen 1993, 14.) Ajatus videon käyttämisestä opetusvälineenä tuntui luonnolliselta, koska eläväkuva on sukupolvellemme arkipäivää. Meille oli myös muodostunut henkilökohtainen mielikuva videon tehokkuudesta opetusvälineenä koulutuksemme aikana. Koimme videon käytön ylivertaiseksi opetusvälineeksi ryhmälle verrattuna esimerkiksi kirjalliseen materiaaliin tai CD-ROM:iin sen havainnollistavan ominaisuuden vuoksi. Videon avulla saadaan tilanteesta todellisuutta vastaava ja siitä katsoja näkee konkreettisesti opetettavan asian. Huomion arvoisia asioita voidaan korostaa erilaisilla kuvakulmilla, kerronnalla ja musiikilla. Video mahdollistaa myös tärkeimpien asiasisältöjen kertaamisen myöhemmin vaivattomasti. Pässilän ym. Mukaan kertaus on oppimisen olennainen osatekijä. Asian mieleen palauttaminen oppijalle sopivan ajan jakson jälkeen toimii oppimisen tehostajana. (Pässilä, Niinikuru, Ojanen & Rokka 1994, 122.) 2.3 Videon sisällön teemat Videon tärkein, aihealueet kokoava teema oli yhtenäisten työskentelytapojen periaate, sillä sen puuttuminen vaarantaa turvallisen lääkehoidon toteutumisen (O shea 1999, 500). Periaatteen toteutuminen on myös edellytys hyvälle ja laadukkaalle potilasturvallisuudelle. Yhteiset työskentelytavat tarkoittavat yhdenmukaista aseptista toimintaa, kirjaamista ja kaksoistarkistuksen periaatetta. Muita yhdenmukaista toimintaa korostavia asioita videollamme olivat työturvallisuuden näkökulma, jätteiden kierrätys sekä potilasturvallisuuden varmistaminen neulan laittamisella lääkelaimennosta sisältävään ruiskuun.

9 Sairaanhoitajan työtä ohjaavat erilaiset lait ja asetukset, joiden tarkoituksena on turvata potilaan oikeus hyvään, turvalliseen ja asianmukaiseen hoitoon. Sairaanhoitajan ammatilliseen osaamiseen kuuluu hallita sosiaali- ja terveysalaa koskevat säädökset. Tämän vuoksi esittelimme videon alussa i.v. lääkehoidon toteutusta ohjaavan lääkintöhallituksen yleiskirjeen. Sen mukaan toteutettaessa i.v. lääkehoitoa tulee lääkkeen määränneen lääkärin varmistua siitä, että lääkettä antavalla sairaanhoitotoimen harjoittajalla on riittävä koulutus ja kokemus tehtäväänsä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että lääkkeen määränneellä lääkärillä on viime kädessä vastuu i.v. lääkehoidon toteutuksesta ja että toteutuksen suorittaa rekisteröity sairaanhoitaja, joka on käynyt hyväksytysti toimipaikkakohtaisen i.v. koulutuksen. (Opetusministeriö 2001, 8; Lääkintöhallituksen yleiskirje 1987.) I.v. lääkkeiden laimentamisesta lapsipotilaalle ei ole olemassa havainnollista oppimateriaalia. Tähän tarpeeseen opetusvideomme pyrki vastaamaan. Videolla nähtävä laimentamisprosessi ja sen tekninen toteutus perustuivat projektiorganisaatioon kuuluvien asiantuntijasairaanhoitajien ammatilliseen osaamiseen sekä omiin havaintoihimme eri harjoittelujaksoilta. Korostimme videolla lääkelaskentataitojen merkitystä, sillä tutkimusten mukaan sairaanhoitajien matemaattisten ja farmakologisten taitojen puutteellisuus on yksi riskitekijä annosvirheille. Etenkin lapsipotilaiden lääkehoitoa toteutettaessa tekniset taidot korostuvat, koska kyseessä ovat pienet lääkemäärät, jolloin annosteluvirheiden riski on suurempi kuin aikuisilla. Lasten pienet annokset vaativat tarkkoja laskuja ja laimennoksia ennen kuin oikea annos on annettavissa. Annosteluvirhe voi olla potilaalle kohtalokas ja yhteiskunnalle kallis. Tätä tarkkuutta vaativaa työtä halusimme korostaa lähikuvilla ja kertojan ytimekkäillä lauseilla. (Merasto 1998; Hoppu 2002, 36; Grandell-Niemi 1997, 2003.) Aseptinen toiminta on turvallisen lääkehoidon perusta. Tämän vuoksi se sai videollamme huomattavan painoarvon ja käsittelimme sitä eri näkökulmista: käsihygienia, oikea työjärjestys, suulakkeiden pyyhkiminen, steriilien valmisteiden käsittely. Parenteraalisten valmisteisiin, kuten i.v. lääkkeiden käsittelyyn, liittyvät tiukemmat aseptisuutta koskevat vaatimukset kuin enteraalisiin valmisteiden käsittelyyn (Himberg & Marvola 2002, 27). Parenteraalisten valmisteiden tulee pysyä steriileinä, koska potilaalle asetettu

10 verisuonensisäinen kanyyli luo suoran yhteyden potilaan verenkierron ja ulkomaailman mikrobien välille ohittaen tällöin ihmisen luontaisen puolustuskyvyn. Steriilin valmisteen käyttövalmiiksi saattaminen edellyttää ammattitaitoa ja huolellisuutta. Puutteellinen käsihygienia ja huolimaton infuusionesteiden, verisuonikanyylien ja nesteensiirtolaitteiden käsittely lisää kanyyli-infektioiden määrää. Myös huolimattomasti käsitellyt ruiskut, neulat ja lagenulien lääkkeenottokorkit voivat kontaminoitua hoitojen yhteydessä. Osa infektioista voidaan torjua noudattamalla oikeita työskentelytapoja ja huolellista aseptiikkaa. (Torniainen & Routamaa 1999, ; Kotilainen & Routamaa 1999, 423, 427; Huhtala 2002, 98.) Korostimme videossamme kirjaamista, koska sen avulla pystytään arvioimaan lääkehoidon vaikuttavuutta potilaassa sekä varmistamaan potilaan ja hoitohenkilökunnan oikeusturva. Videossa käsittelimme lääkehoidon kirjaamista kolmesta eri näkökulmasta: lääkelisäystarran oikeaoppinen täyttäminen, narkoottisten aineiden kirjaaminen sekä potilasasiakirjoihin kirjaaminen. (Veräjänkorva & Leino-Kilpi 1998, 12; Veräjänkorva & Leino-Kilpi 2003, 30.) 3 I.V. LÄÄKKEIDEN OIKEAOPPINEN LAIMENTAMINEN LAPSIPOTILAALLE - VIDEON SUUNNITTELU JA TOTEUTUS Video-ohjelman valmistaminen on karkeasti jaoteltuna nelivaiheinen: idea, käsikirjoitus, kuvaus ja kuvanauhan koostaminen (Anttikoski, Helenius, Korpinen, Penttinen & Röyskö 1986, 178). 3.1 Idea Idean opinnäytetyömme aiheesta saimme opettajaltamme kevät talvella Hän oli keskustellut aiheesta osaston 64 osastonhoitajan kanssa. Keskusteluissa he olivat tulleet johtopäätökseen, että lasten i.v. lääkehoidon toteuttamisesta tulisi tuottaa opetusmateriaalia työelämään tuleville sairaanhoitajille Otimme aiheen mielenkiinnolla vastaan ja

11 rajasimme sen vähitellen käsittelemään i.v. lääkkeiden oikeaoppista laimentamista lapsipotilaalle. Ideoimme aihetta tutustumalla siihen lähemmin harjoittelujaksollamme osastolla 64 keväällä Voidaankin sanoa, että opinnäytetyömme kantavat ideat nousivat käytännön työelämästä: omista havainnoinneistamme eri harjoittelujaksoilta sekä keskusteluistamme käytännön työelämän asiantuntijoiden kanssa. Kesän 2002 aikana perehdyimme aiheeseen tarkemmin keräämällä materiaalia ja analysoimalla kriittisesti sitä eri näkökulmista. 3.2 Käsikirjoitus Käsikirjoitus on videon toteutuksen kivijalka, jonka varaan video rakennetaan. Sen avulla ohjelman sisältö rajataan ja siihen haetaan oikea rakenne. Käsikirjoittaminen on monivaiheinen prosessi eli käsikirjoituksesta tehdään monia eri versioita, joista epäoleellinen on poistettu ja joihin uudet ideat on hyödynnetty. Käsikirjoituksen laadintaan pitää kiinnittää erityistä huomiota, koska hyvän ohjelman takana on aina hyvä käsikirjoitus. Sen avulla kommunikointi aiheesta työryhmän ja tilaajan kanssa on mahdollista. Käsikirjoitus antaa myös mahdollisuuden improvisointiin kuvaustilanteessa ja nopeuttaa ja helpottaa sekä kuvaamista että editointia. (Aaltonen 1993, ) Käsikirjoitusprosessi voidaan jakaa eri vaiheisiin, joita ovat synopsis, treatment ja skenario. Synopsis on lyhyt tiivistelmä aiheesta; hahmotelma, josta ilmenee teoksen sisältö ja muoto. Synopsiksesta ilmenee myös ohjelman lähestymistapa ja tyyli. (Aaltonen 1993, 38; Juntunen 1997, 163.) Meillä synopsis oli ideapaperin (liite 1) muodossa. Ideapaperin esitimme osaston 64 osastonhoitajalle vuoden 2002 toukokuussa. Ideapaperi sisälsi muun muassa hankkeemme tavoitteet, tarkoituksen, lyhyen kuvauksen videon sisällöstä sekä kohderyhmäja aikataulusuunnitelman. Ideapaperin hyväksyntä merkitsi osapuolille yhteistyö kumppanuuteen sitoutumista.

12 Treatment on koko tarinan kattava laajahko tiivistelmä, joka esittää video-ohjelman juonen kohtaus kohtaukselta, mutta siinä ei yleensä ole dialogeja tai selostustekstiä. Treatment -vaiheessa voidaan havaita rakenteelliset ongelmat ja juonen epäjohdonmukaisuudet, koska yksityiskohdat eivät peitä niitä vielä alleen. (Aaltonen 1993, ; Juntunen 1997, 163.) Hankesuunnitelma (liite 2) sisälsi treatment - versiomme. Käsikirjoitus oli tässä vaiheessa jaettu neljään eri kohtaukseen, jotka pitivät sisällään lopullisessakin videossa nähtävät sisällölliset pääperiaatteet. Treatmentista kävi ilmi myös kertojalle suunnattuja osuuksia sekä ajatuksen näyttelijöistä ja juonen eri käänteistä. Hankesuunnitelmamme hyväksyntä ja opinnäytetyön sopimuksen (liite 3) allekirjoittaminen joulukuussa 2002 merkitsi produktion varsinaista alkamista ja siihen tarvittavan rahoituksen järjestymistä. Skenario eli varsinainen käsikirjoitus sisältää toiminnan kohtauksiksi eriteltynä sekä dialogin ja selostustekstin. Hyvä käsikirjoitus on selkeä, yksityiskohtainen ja konkreettinen. Siitä välittyy ohjelman keskeinen idea ja sisältö. Tekniset ohjeet eivät kuulu käsikirjoitukseen. Käsikirjoitusta voi myös työstää useampi henkilö kuin yksi: etenkin aloittelijoille tämä on suotavaa, koska ideoita syntyy tällöin helpommin. Kahden hengen ryhmä on tällöin ideaalivaihtoehto, koska aikatauluista ja työn asiasisällöistä on helpompi päästä kompromisseihin. (Aaltonen 1993, 23, 125; Juntunen 1997, 163.) Teimme varsinaisesta käsikirjoituksesta monia eri versioita. Kirjoitusprosessin aikana tutustuimme muihin ammattikorkeakouluissa opinnäytetöinä tehtyihin videoihin, joiden avulla pyrimme hahmottamaan hyvän opetusvideon piirteitä. Käsikirjoituksen sisältö ja rakenne kehittyivät kohti lopullista muotoaan useissa palavereissa talvella 2003 produktion asiantuntijoiden kanssa. Käsikirjoituksen laadinnassa on hyvä käyttää asiantuntijoiden apua, jotta asiavirheiltä vältytään (Haverinen & Perttunen 1995, 78-79). Käsikirjoituksemme (liite 4) oli yksityiskohtainen ja se oli jaettu neljään eri kohtaukseen. Kohtauksista ilmeni INT ja OFF termein se, mitä kuvaruudulla näkyy ja mitä kertoja samanaikaisesti sanoo. Myös näyttelijöiden dialogit olivat käsikirjoituksessa selvästi erottuvina osina. Videon asiasisällöstä vastasi asiantuntijasairaanhoitajat ja lasten infektiolääkäri. Draamallisen rakenteen päävastuu oli OYS:n Tv-studion henkilökunnalla, joka huolehti, ettei opetusvideon sisällöstä tullut liian hidastempoinen ja yksitoikkoinen.

13 3.3 Kuvaus ja kuvanauhan koostaminen Videon kuvaamisesta, kuvanauhan koostamisesta eli editoinnista sekä videon kannen toteutuksesta vastasi Oulun yliopistollisen sairaalan Tv-studion henkilökunta. Kuvauspaikkoihin kävimme tutustumassa yhdessä etukäteen. Kuvauspäivät, joita oli kaksi, sijoittuivat vuoden 2003 helmi-maaliskuulle. Meidän tehtävänämme kuvauspäivinä oli huolehtia siitä, että kuvaus tapahtuu käsikirjoituksen mukaisesti sekä oikaista kuvauksen aikana ilmenneitä epäselvyyksiä. Tv-studion henkilökunta huolehti kuvaushetkellä muun muassa eri kuvakulmista, äänentoistosta ja valaistuksesta. Valitsimme näyttelijöiksi kolme osaston 64 sairaanhoitajaa, jotta näyteltävästä tilanteesta tulisi mahdollisimman luonteva ja todenmukainen. Tällöin myös katsojan on helpompi samaistua opetettavaan asiaan ja omaksua uusi tieto itselleen. Toimitimme sairaanhoitajille käsikirjoituksen etukäteen kuvaushetkeen valmistautumista varten. Valitsimme kertojaksi henkilön, jolla oli runsaasti kokemusta omasta äänen käytöstä. Kertoja kävi nauhoittamassa oman puheosuutensa Tv-studiolla kuvausten jälkeen. Selostustekstin tarkoituksena oli laajentaa ja selventää kuvan ja muun äänen välittämää sisältöä (Jämsä & Manninen 2000, 60). Selostusteksti myös jäntevöittää ja jäsentää ohjelmaa antamalla katsojalle tietoa, jota kuvat eivät yksi kerro (Lewis 1993, 70). Videon musiikkiosuuksista vastasi Tv- studio ja itse vastasimme erinäisten kuvien ja graafisten kaavioiden hankinnasta. Toivoimme musiikin olevan mahdollisimman neutraalia. Musiikki oli teosto-vapaata ja sitä esiintyi vain videon alussa ja lopussa. Selostus, grafiikka, kuvat ja musiikki lisättiin videoon editointi vaiheessa. Opetusvideon editointi tapahtui kevään 2003 aikana. Kävimme katsomassa ja kommentoimassa valmistuvaa opetusvideota Tv-studiolla kolmesti editointiprosessin aikana. Tarkistimme videon asiasisällön ja teimme muutos- ja parannusehdotuksia. Videon kokonaispituudeksi tuli 17 minuuttia, kun opetusvideon suositeltava kesto on minuuttia (Haverinen & Perttunen 1995, 78-79). Asiantuntijasairaanhoitajat osastolta 64 kävivät myös tarkistamassa opetusvideon asiasisällön, jonka jälkeen videosta otettiin sovitut VHS-kopiot. Video valmistui lopulliseen muotoonsa toukokuun 2003 lopussa.

14 4 POHDINTA 4.1 Aiheen valinnan ja tuloksen arviointi I.v. lääkehoito on Suomessa vähän tutkittu aihe alue, joten i.v. lääkkeiden laimentamisprosessia käsittelevää teoriatietoa ei ollut saatavilla. Materiaali, jota löysimme, oli aihetta sivuavaa kuten aseptiikka tai infektioiden torjunta. Koimme tämän työskentelyn alkuvaiheessa ahdistavana ja olimme jo luopumassa opinnäytetyömme aiheesta, kunnes oivalsimme, että opinnäytetyömme tarkoituksena oli tuottaa tietoa käytännön tarpeeseen. Lähdimme rakentamaan aiheen käsittelyä saatavilla olevien lähteiden varaan. Yhteistyö työelämän kanssa muodostui hyvin oleelliseksi opinnäytetyön aiheen käytännönläheisyyden vuoksi. Mielestämme opinnäytetyön aiheella on uutuusarvoa, koska työelämästä ja sairaanhoitajien koulutuksesta puuttui konkreettinen opetusmateriaali i.v. lääkkeiden laimentamisesta lapsipotilaalle. Koemme, että aihevalintamme oli haastava, välillä vaativakin, mutta kaiken kaikkiaan kasvattava. Opinnäytetyömme päätavoitteena on yhtenäistää työskentelytapoja lasten i.v. lääkehoidossa. Opetusvideon avulla pyrittiin luomaan yhtenäisiä ohjeita muun muassa i.v. lääkkeiden laimentamiseen, aseptiseen toimintaan, kaksoistarkistuksen periaatteeseen sekä kirjaamiseen. Näiden yhtenäisten ohjeitten tarkoituksena on lisätä sairaanhoitajien ammattitaitoa ja sitä kautta parantaa potilasturvallisuutta ja vähentää potilaiden sairaalassaoloaikaa sekä hoitokustannuksia. Asettamiamme tavoitteita on vaikea arvioida lyhyellä aikavälillä. Arviointi vaatisi pitkäaikaista seurantaa, tutkimusta ja tilastointia. Tavoitteiden toteutumiseen vaikuttavat myös yksittäisten sairaanhoitajien sekä työyhteisön arvot, asenteet ja vallitsevat työkäytännöt. Oletamme, että opetusvideomme hyödynsaajaryhmän eli sairaanhoidonopiskelijoiden on kenties helpompi omaksua uutta tietoa, koska he ovat avoimempia uudelle tiedolle. Opetusvideo sisältää runsaasti erityistuntemusta vaativaa tietoa, jota ei välttämättä pysty sisäistämään yhden katselukerran aikana. Tarkoituksenamme on, että videota voi katsoa useaan kertaan ja kerrata sen sisältöä. Vaikka opetusvideosta tuli hyvin asiapainotteinen ja kestoltaan pidempi kuin alkuperäinen tarkoituksemme oli, dialogi ja kuvalliset ratkai-

15 sut keventävät kokonaisuutta. Kaiken kaikkiaan olemme tyytyväisiä opetusvideon laatuun. Mielestämme onnistunut kokonaisuus on osoitus toimivasta ja sitoutuneesta tiimityöskentelystä. Raportin kirjoittamishetkellä opetusvideo ei ollut saavuttanut vielä varsinaista kohderyhmää, i.v. koulutuksessa olevia sairaanhoitajia. Video oli kuitenkin käytössä Lasten ja Nuorten klinikan eri osastoilla työntekijöiden sekä opiskelijoiden perehdytyksessä. Osastolta saamamme palautteen mukaan video koettiin hyväksi ja käyttökelpoiseksi opetusmenetelmäksi lasten i.v. lääkehoidon toteutuksen opettamisessa. 4.2 Työskentelyn ja ajallisen onnistumisen arviointi Opinnäytetyö prosessin aikana opimme ja omaksuimme tutkivan ammattikäytännön periaatteita. Valitsimme teoriatietoa kriittisesti ja kyseenalaistimme työelämässä vallitsevia työskentelytapoja. Tarkastelimme aihealuetta monipuolisesti eri näkökulmista. Opinnäytetyö prosessin aikana kasvoimme ammatillisesti monella eri osa-alueella. Koemme, että tietomme ja taitomme lasten i.v. lääkehoidosta hoitotyön osana lisääntyivät merkittävästi. Perehdyimme prosessi- ja tiimityöskentelyn periaatteisiin ja opimme arvostamaan eri ammattilaisten asiantuntemusta. Opinnäytetyö eteni vaiheittain puolentoista vuoden kuluessa. Aikataulumme oli tarkasti suunniteltu produktion tärkeiden vaiheiden - hankesuunnitelma, käsikirjoitus, kuvaus, raportointi - osalta, mutta kuitenkin joustava niin, että keskittyminen produktion eri vaiheisiin oli mahdollista. Aikaa vievin ja vaativin opinnäytetyön vaihe oli videon käsikirjoituksen suunnittelu ja laadinta. Halusimme keskittyä suunnittelu vaiheeseen, koska mielestämme videon eri teemojen onnistunut rajaaminen oli edellytys hyvälle opetusvideolle. Videon asiasisältö perustui teoriatietoon, jonka hankinta vei huomattavasti aikaa ja voimavaroja. Haastavuutta työskentelyyn toi myös oma kokemattomuutemme videon tuottamisesta. Mahdollinen jatkotutkimus aiheesta olisi eri iv-lääkkeiden antotapoihin syventyminen esimerkiksi opetusvideon tai CD-ROM:n muodossa. Myös selvitys siitä, onko videol-

16 lamme ollut merkitystä yhteisten työskentelytapojen muotoutumiseen OYS:n Lasten ja Nuorten klinikassa, olisi mielenkiintoista selvittää.

17 LÄHTEET Julkaistut: Aaltonen, J Käsikirjoittajan työkalupakki. Miten teen video-ohjelman käsikirjoituksen. Helsinki: Painatuskeskus Oy. Anttikoski, M., Helenius, J., Korpinen, P., Penttinen, K. & Röyskö, A Radion ja television ohjelmatyön perusteet. Espoo: Weilin+Göös. Grandell-Niemi, H Valmistuvien sairaanhoitajien lääkelaskentataidot. Turun yliopisto. Hoitotieteen laitos. Pro gradu -tutkielma. Grandell-Niemi, H Medication calculation skills of nurses in Finland. Journal of Clinical Nursing. 12. Vuosikerta (4) Hakola, E Visuaalisuuden merkitys tietoyhteiskunnassa. Teoksessa Opetuksen uudet toteutukset Taideteollisessa-korkeakoulussa Haverinen, H. & Perttunen, M Mietteitä selkovideon valmistamisesta. Teoksessa Selko oppimateriaalin tekijän opas. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino Hilden, R., Paakkunainen, R. & Sirviö, P Videovinkkejä vieraiden kielten opetukseen. Helsinki: Otava. Himberg, J-J. & Marvola, M Lääkkeiden antotavat. Teoksessa P. Neuvonen, J-J. Himberg, R. Huupponen, K. Kivistö, P. Ylitalo (toim.) Kliininen farmakologia ja lääkehoito. Jyväskylä: Kandidaattikustannus Oy, Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P Tutki ja kirjoita Painos. Helsinki: Kirjayhtymä Oy. Hoppu, K Lasten lääkehoidon erityispiirteet. Sairaanhoitaja 5/2002,

18 Huhtala, H Täys laidallinen-mikrobit ruotuun. Suomen sairaalahygienialehti 3/2002, Juntunen, M Elävän kuvan sanasto. Elokuva-, televisio- ja videoalan keskeiset termit ja käsitteet. Helsinki: Oy Edita AB. Juvonen, J. & Fadjukoff, P Selko-oppimateriaali oppijan apulaisena. Teoksessa Selko oppimateriaalin tekijän opas. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino Jämsä, K. & Manninen, E Osaamisen tuotteistaminen sosiaali- ja terveysalalla. Vantaa: Tammi. Keränen, V., Lamberg, N. & Penttinen, J Multimedia: multimedian peruskirja. Porvoo: WSOY. Kotilainen, P. & Routamaa, M Verisuonikanyyleihin liittyvät infektiot. Teoksessa S. Hellsten (toim.) Infektioiden torjunta sairaalassa. 4. painos. Jyväskylä: Gummerus, Lewis, R Videokuvauksen ABC. Espoo: Weilin+Göös. Lääkintöhallituksen yleiskirje. Nro 1929/ Merasto, M Läheltä piti vielä tämän kerran. Selvitys terveydenhuollon tilanteesta. Tehy ry. Sarja B: Selvityksiä 10/1998. Suomen painotuote. Norvanto, T Videoneuvottelu opetuksessa. Turku: Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus. Nurminen, M Lääkehoito. 4. uudistettu painos. Juva: WSOY.

19 Nyman, A. & Lind, L Suosion salaisuudet & Älä puhu ruoka suussa. Video, opetus, elokuva- lehti.1993, Ollikainen, A Video opetuksen ja kasvatuksen kentällä. Terveyskasvatuksen keskus. Opetusministeriö Ammattikorkeakoulusta terveydenhuoltoon. Koulutuksesta valmistuvien ammatillinen osaaminen, opintojen keskeiset sisällöt ja vähimmäisopintoviikkomäärät. Helsinki: Opetusministeriö. O shea, E Factors contributing to medication errors: a literature review. Journal of Clinical Nursing. 8. Vuosikerta (5) Palmen, A-M Opetuselokuvan historian koordinaatteja. Video, opetus, elokuva- lehti.1993, Perttunen, P Kerro kuvin. Teoksessa Selko oppimateriaalin tekijän opas. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino Pulkkinen, M Hoitoisuuden arviointi erikoissairaanhoidossa. Turun yliopisto. Hoitotieteen laitos. Väitöskirja. Pässilä, T., Niinikuru, L., Ojanen, T. & Rokka, P Uuden koulun menetelmät. Järvenpää: Visionääri. Torniainen, K. & Routamaa, M Lääkehuolto infektioiden torjunnan näkökulmasta. Teoksessa S. Hellsten (toim.) Infektioiden torjunta sairaalassa. 4. painos. Jyväskylä: Gummerus, Veräjänkorva, O. & Leino-Kilpi, H Lääkehoito ja sen opetus. Empiirinen tutkimus hoito-opin opettajien näkemyksistä valmiuksistaan ja toteutuneesta opetuksesta. Hoitotieteen laitoksen julkaisuja, tutkimuksia ja raportteja, sarja A 23. Turun yliopisto.

20 Veräjänkorva, O. & Leino-Kilpi, H Lääkehoidon opetus hoitotyön opettajien arvioimana. Hoitotiede. 1.Vuosikerta. (15) Voudinmäki, K Opetuselokuvan ongelmakarikoista uusille vesille. Video, opetus, elokuva- lehti.1993, 4-5. Julkaisemattomat: Huhtala, H. & Arvola, T Hygieenisen toiminnan ohjeet potilaan verisuonikanyyleihin liittyvien infektioiden ehkäisyssä. OYS/ Anestesiaklinikka, Leikkaus- ja tehohoidon yksikkö.

21 Liite 1 OPINNÄYTETYÖMME ALUSTAVA SUUNNITELMA Olemme Diakonia-ammattikorkeakoulun toisen lukuvuoden sairaanhoitajaopiskelijoita Oulun yksiköstä ja tarkoituksenamme on valmistua jouluna Opinnäytetyömme suunnittelu on kohdallamme ajankohtaista ja tähän alustavaan suunnitelmaamme olemme koonneet opinnäytetyömme perusajatuksia. Opinnäytetyömme ohjaaja, Maija-Liisa Blomster, on käynyt alustavia keskusteluja mahdollisen yhteistyötahomme lasten osasto 64:n henkilökunnan kanssa Iv-lääkehoito kuuluu oleellisena osana sairaanhoitajan ammatilliseen vastuualueeseen. Erilaisten iv-lääkeaineiden laimentaminen ja antaminen liittyvät useimpien sairaanhoitajien jokapäiväiseen työnkuvaan. Iv-lääkehoidon toteutus on monivaiheinen prosessi, jossa korostuvat muun muassa aseptinen työskentely sekä huolellisuus ja tarkkuus lääkeaineita käsiteltäessä Täten on tärkeää, että sairaanhoitaja hallitsee iv-lääkehoidon perusteet, jotta kohtalokkailta virheiltä vältyttäisiin. Kuitenkaan kyseisestä aihealueesta ei ole olemassa havainnollista oppimateriaalia. Ammattikorkeakoulun toiminnan pääperiaatteisiin kuuluu käytännön työelämän kehittäminen. Opinnäytetyössämme tarkoituksenamme on omalta osaltamme kehittää ivlääkehoidon toteutusta ja sillä tavoin parantaa sairaanhoitajien ammattitaitoa sekä potilasturvallisuutta. Olemme rajanneet opinnäytetyömme käsittelemään perusantibiootin oikeaoppista laimentamista. Ohjenuoranamme on lääkehoidon viiden oikean - periaate eli oikea lääke, oikea annos, oikeaan aikaan, oikealla antotavalla, oikealle potilaalle. Tarkoituksenamme on lähinnä syventyä sairaanhoitajien oikeisiin työskentelytapoihin, aseptiikan huomiointiin sekä oikeaan työskentelyjärjestykseen iv-lääkeaineita käsiteltäessä, niitä letkuttaessa sekä annettaessa potilaille. Olemme havainneet, että näissä työskentelytavoissa on runsaasti puutteita, sillä yhtenäinen toimintalinja puuttuu. Tämä yhteinen käytäntö tulisi luoda oppilaitoksissa sekä toimipaikka iv-koulutuksissa, joiden käyttöön suuntaamme opinnäytetyömme. Olemme suunnitelleet tekevämme opinnäytetyömme aihealueesta videon, jossa tuomme havainnollisesti esiin edellä mainitut asiat kehitys ideoineen.

22 2 Tarkemman yksityiskohtaisen hankesuunnitelman laadimme elo-syyskuussa 2002, jonka jälkeen toimitamme sen teille. Otamme kuitenkin jo tässä vaiheessa palautetta ja ideoita vastaan koskien opinnäytetyömme sisältöä. Yhteistyö terveisin: Mervi Pirkola Tarja Pääkkö Välikankaantie 10 A2 Hanhitie 17 LA Oulu Oulu

23 Liite 2 HANKESUUNNITELMA Opetusvideo iv-lääkkeiden oikeaoppisesta laimentamisesta lapsipotilaalle Mervi Pirkola - Tarja Pääkkö Hankesuunnitelma, syksy 2002 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Oulun yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK)

24 2 SISÄLTÖ 1 TAUSTA JA TARKOITUS Lähtökohtatilanteen kuvaus Kehitystarpeen kuvaus PROJEKTIN TOIMIJAT JA YHTEISTYÖRYHMÄT KOHDERYHMÄT JA HYÖDYNSAAJAT TAVOITTEET TULOKSET PROJEKTIN TOTEUTUSSTRATEGIA TYÖSUUNNITELMA RESURSSIT BUDJETTI RAPORTOINTI, ARVIOINTI JA SEURANTA...9 LÄHTEET

25 3 1 TAUSTA JA TARKOITUS 1.1 Lähtökohtatilanteen kuvaus Olemme Diakonia-ammattikorkeakoulun kolmannen lukuvuoden sairaanhoitajaopiskelijoita ja tarkoituksenamme on valmistua joulukuussa Opinnäytetyömme tarkoituksena on tuottaa opetusvideo Lasten klinikan IV-koulutuksiin osallistuville sairaanhoitajille lasten IV-antibiootin laimentamisesta. Opetusvideon tavoitteena on yhtenäistää lapsille määrätyn iv-antibiootin laimentamiseen liittyviä työskentelytapoja. Tätä kautta lisätään sairaanhoitajien ammattitaitoa sekä luodaan pohja hoitotyön laadun parantamiselle. Yhtenäisiä toimintaohjeita noudattamalla ehkäistään kanyyli-infektioita, parannetaan potilasturvallisuutta, vähennetään sairaalassaoloaikaa sekä hoitokustannuksia. IV-lääkehoito kuuluu oleellisena osana sairaanhoitajan ammatilliseen vastuualueeseen ja työskentely sen parissa kuuluu useimpien sairaanhoitajien jokapäiväiseen työnkuvaan. Työelämästä puuttuvat yhteiset työskentelytavat koskien IV- lääkehoidon eri osaalueita: aseptista työskentelyä, lääkeaineiden käsittelyä sekä lääkeaineiden antotapoja. Samaan näkemykseen yhtyi hygieniahoitaja Irma Teirelä, joka keskustelussamme totesi, että yhteiset työskentelytavat eivät toteudu Oys:n sisällä. Tämä näkökulma tuli esille myös Oys:n Anestesiaklinikan hoitotyön laadun kehittämiseen liittyvässä kyselyssä henkilökunnalle. Kyselyssä ilmeni, ettei henkilökunnalla ollut selkeitä ja yhtenäisiä ohjeita siitä, miten toimia hygienisesti oikein kanyylien käsittelyssä ja niiden kautta tapahtuvissa hoidoissa. Yhteisten työskentelytapojen puuttuminen johtaa infektioriskin lisääntymiseen, potilasturvallisuuden heikkenemiseen, sairaalassaoloajan pitenemiseen sekä hoitokustannusten lisääntymiseen (Huhtala, Arvola 2001, 3., Huhtala, Arvola 2002,99.)

26 4 1.2 Kehitystarpeen kuvaus Mielestämme IV-lääkehoidon yhteiset työskentelytavat pitäisi luoda ammattikorkeakouluissa ja toimipaikkakohtaisissa IV-koulutuksissa. Kuitenkaan teoreettista tai havainnollistavaa oppimateriaalia kyseisestä aiheesta ei ole olemassa. Tarkoituksenamme on tehdä opinnäytetyönä opetusvideo lapsipotilaan antibiootin oikeaoppisesta laimentamisesta Lasten klinikan IV-koulutuksiin osallistuville sairaanhoitajille. Työssämme tulemme kiinnittämään erityistä huomiota aseptiseen työskentelyyn, infektioiden torjuntaan sairaaloissa sekä oikeaoppiseen laimentamiseen ja erilaisiin antotapoihin. Lisäksi huomioimme joka vaiheessa ne erityispiirteet, joihin lapsipotilaan IV-lääkehoidossa tulee kiinnittää erityistä huomiota. Puutteellinen käsihygienia ja huolimaton infuusionesteiden, verisuonikanyylien ja nesteensiirtolaitteiden käsittely lisää kanyyli-infektioiden määrää. Myös huolimattomasti käsitellyt ruiskut, neulat ja lagenulien lääkkeenottokorkit voivat kontaminoitua hoitojen yhteydessä. Mahdolliset infektiot ovat joko paikallisia esim. pistokohta tai yleisinfektioita esim. katetrisepsis. Mikrobit pääsevät suonensisäisiin kanyyleihin joko kanyylin pistoaukosta tai injektioporttien kautta, joihin bakteerit joutuvat henkilökunnan käsistä. Suonensisäiset katetrit aiheuttavat 2/3 kaikista tehohoidossa havaituista aikuisten bakteremioista, joista 81% on peräisin keskuslaskimokatetreista ja 2% ääreislaskimokanyyleista. Osa infektioista voidaan torjua noudattamalla oikeita työskentelytapoja ja huolellista aseptiikkaa. Parenteraalisten valmisteiden tulee pysyä steriileinä, koska potilaan suonensisäinen kanyyli luo suoran yhteyden potilaan verenkierron ja ulkomaailman mikrobien välille. Steriilin valmisteen käyttövalmiiksi saattaminen edellyttää ammattitaitoa ja huolellisuutta. (Torniainen, Routamaa 1999, , Kotilainen, Routamaa 1999, 423,427., Ala-Kokko, Laurila, Alahuhta, Syrjälä 2000, 503., Huhtala 2002, 98 ) Laimentamisella tarkoitetaan vaikuttavan aineen pitoisuuden pienentämistä tai liuostilavuuden suurentamista. Jos liuoksia ei laimennettaisi, väkeviä liuoksia pitäisi annostella niin pieniä määriä, että joko niiden injisoiminen olisi mahdotonta tai hyvinkin pieni virhe tilavuudessa aiheuttaisi suuren virheen vaikuttavan aineen määrässä. Toisaalta väkevä liuos aiheuttaa potilaan elimistössä hetkellisesti liian korkean vaikuttavan aineen pitoisuuden, ja siksi lääke on laimennettava ja annettava tasaisesti pitemmän ajan kuluessa infuusioliuoksena. (Ernvall, Pulli, Salonen, Nurminen, Kaukkila, 2000, 67.)

27 5 Meraston tekemän selvityksen mukaan hoitovirheitä ja läheltä piti -tilanteita tapahtui eniten lääkehoidossa. Etenkin annettaessa lääkkeitä lapsille annosteluvirheiden riski on suurempi kuin aikuisilla. Lasten pienet annokset vaativat tarkkoja laskuja ja laimennoksia ennen kuin oikea annos on annettavissa. Annokset ovat niin pieniä, että ne kuulostavat virheellisiltä: kymmenkertaisesti suurempi annos kuulostaisi järkevämmältä, joten lääkkeen antajan sisäinen varoituskello ei hälytä virheistä. Tällainen virhe voi olla potilaalle kohtalokas ja yhteiskunnalle kallis. (Merasto 1998, Hoppu 2002, 36.) Yleisimmät IV-antibiootin antomenetelmät lapsipotilaan kohdalla ovat intermittoiva infuusio tipanlaskijan tai ruiskupumpun avulla sekä IV-ruiskeena jolloin lääkeaine annetaan kerta-annoksena pienessä nestetilavuudessa. (Tuomi, 1992, 402) 2 PROJEKTIN TOIMIJAT JA YHTEISTYÖRYHMÄT Opinnäytetyön tekijöinä ovat Diakonia-ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijat Mervi Pirkola ja Tarja Pääkkö. Ohjaavina opettajina toimivat Maiju Ansamaa ja Marja- Liisa Läksy. Yhteistyökumppanina toimii Oulun yliopistollisen sairaalan lastenklinikan osasto 64. Osaston asiantuntijoina toimivat lääkevastaaviksi nimetyt sairaanhoitajat. 3 KOHDERYHMÄT JA HYÖDYNSAAJAT Opinnäytetyömme varsinaisena kohderyhmänä on lastenklinikan iv-koulutukseen osallistuvat sairaanhoitajat. Muina hyödynsaajina ovat lastenklinikan potilaat sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijat.

28 6 4 TAVOITTEET Opinnäytetyömme tavoitteena on yhtenäistää lapsille määrätyn iv-antibiootin laimentamiseen liittyviä työskentelytapoja. Tätä kautta lisätään sairaanhoitajien ammattitaitoa sekä luodaan pohja hoitotyön laadun parantamiselle. Yhtenäisiä toimintaohjeita noudattamalla ehkäistään kanyyli-infektioita, parannetaan potilasturvallisuutta, vähennetään sairaalassaoloaikaa sekä hoitokustannuksia. 5 TULOKSET Opinnäytetyömme tarkoituksena on tuottaa opetusvideo Lasten klinikan IVkoulutuksiin osallistuville sairaanhoitajille lasten IV-antibiootin laimentamisesta. 6 PROJEKTIN TOTEUTUSSTRATEGIA Opetusvideon kuvaus tapahtuu osaston 64 tiloissa. 1. Kohtaus: Videon alussa kertoja kertoo, kenellä on oikeus toteuttaa iv- lääkehoitoa (lääkintöhallituksen yleiskirje), mitkä ovat ne perustelut ja riskit miksi käytetään ivlääkehoitoa, kuinka merkittävä rooli lääkehoidolla on ajallisesti ja vastuullisesti sairaanhoitajan työssä, lääkehoidon 5-oikean periaatteen sekä sen kuinka helposti virheitä voi tapahtua kun kyseessä on pienet lääkemäärät. Esille tulee myös se, kuinka tärkeitä yhteiset työskentelytavat ovat ja miksi ( potilasturvallisuus, kustannukset yms.) 2. Kohtaus: Vuorossa oleva lääkevastaava sairaanhoitaja on osaston lääkehuoneessa ja ottaa esille potilaan A. lääkemääräyksen ja laskee annettavan lääkeannoksen. Tarvit-

29 7 tava annos on hyvin pieni, joka voidaan antaa stoossina. Tämän jälkeen hoitaja täyttää lääkelisäys- tarran ja ottaa esille laimentamiseen tarvittavat välineet: antibiootin, neulan, ruiskut ja infuusionesteen. Sairaanhoitaja desinfioi kädet ja suorittaa vaiheittain laimentamisen aseptisesti. ( Huom. esim. lagenulan ja infuusionesteen suulakkeiden pyyhkiminen, työvälineiden oikeaoppinen käsittely, päivämäärien merkitseminen inf.nesteeseen ja lääkeaine lagenulaan). Kuvaa pysäytetään tärkeimpien vaiheiden aikana ja kertoja kertoo kohtauksiin liittyvää faktatietoa esim. aseptisesta työskentelystä ja sen laiminlyönnin riskeistä. Lopuksi sairaanhoitaja varmistuu lääkeliuoksen oikeasta koostumuksesta, vetää tarvittavan määrän ruiskuun, kiinnittää lääkelisäys-tarran ja varmistaa itse vielä kerran että laimennus on tehty oikein ja oikealle potilaalle. 3. Kohtaus: Sama sairaanhoitaja laskee potilaan B. lääkemääräyksen ja toteaa lääkeaineen ja sen määrän vaativan intermittoivaa infuusiota, joka annetaan ruiskupumpulla. Laimentamista ei näytetä niin yksityiskohtaisesti kuin potilaan A. kohdalla, vaan keskitytään antotavan vaatimiin erityispiirteisiin. 4. Kohtaus: Sairaanhoitaja vie potilashuoneeseen valmistamansa lääkelaimennokset. Potilaan A. ja B. omahoitaja suorittaa kaksoistarkistuksen ja toteaa ne oikeiksi. 7 TYÖSUUNNITELMA Opinnäytetyömme prosessointi alkoi keväällä 2002, jolloin olimme kahden viikon pituisella harjoittelujaksolla os.64 tutustumassa lasten lääkehoitoon. Kesällä 2002 etsimme ja tutustuimme aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen. Elokuussa 2002 sovimme tapaamisen Oys:n hygieniahoitajien kanssa, jolloin käydyssä keskustelussa saimme tukea aihevalinnallemme. Syyskuussa olimme yhteydessä osaston 64 osastonhoitajaan, jolta saimme hyväksynnän opinnäytetyömme toteutukseen heidän osastollaan. Lokakuussa lähetämme ylihoitaja Liisa Ukkolalle opinnäytetyömme hankesuunnitelman, jolta toivomme saavamme palautetta ja Lasten klinikan hyväksynnän yhteistyökumppanuuteen.

30 8 Yhteistyön käynnistyessä kokoonnumme osaston 64 asiantuntijoiden ja ohjaavien opettajien kanssa, jolloin laadimme viralliset sopimukset. Talven välisenä aikana tarkoituksenamme on saada lopullinen hankesuunnitelma valmiiksi. Samanaikaisesti työstämme myös lopullista kirjallista tuotostamme, raporttia. Opetusvideon kuvaaminen on ajankohtaista kevät talven 2003 aikana. Raportin loppu hionta tapahtuu syksyn 2003 kuluessa. 8 RESURSSIT Opiskelijat etsivät aiheeseen liittyvän teoriatiedon ja suunnittelevat sen pohjalta videon sisällön. Osastolta 64 nousevat lasten iv-lääkehoitoa koskevat tarpeet ovat työmme lähtökohtana. Näiden tarpeiden määritys tulee ilmi yhteisissä palavereissamme osaston asiantuntijoiden kanssa. Videoinnin toteuttaa Oys:n videostudio, joka huolehtii kuvaukseen tarvittavasta teknisestä materiaalista. Kuvaus toteutetaan todennäköisesti osaston 64 tiloissa. Kyseinen osasto vastaa antibiootin laimentamiseen tarvittavasta materiaalista sekä videossa esiintyvistä nimetyistä sairaanhoitajista. 9 BUDJETTI Opinnäytetyömme tuotoksen, videon kustantaa Pohjois-pohjanmaan sairaanhoitopiiri / Oys:n Lasten klinikka. Videoita tuotetaan neljä kappaletta: yksi osastolle iv-koulutusta varten, yksi Diakonia-ammattikorkeakoulun Oulun yksikköön opetustyöhön, sekä yhdet kappaleet molemmille opiskelijoille.

31 9 10 RAPORTOINTI, ARVIOINTI JA SEURANTA Arviointia ja seurantaa tapahtuu yhteisissä ohjaustilanteissa osaston asiantuntijoiden ja ohjaavien opettajien kanssa. Lisäksi otamme koko ajan vastaan palautetta osastolta 64 ja muokkaamme opinnäytetyötämme heidän tarpeet huomioon ottaen. Opinnäytetyöstä laadimme kirjallisen raportin.

32 10 LÄHTEET Julkaistut: Ala-Kokko, T., Laurila, J., Alahuhta, S., Syrjälä, H Verisuonikatetriperäinen infektio. Duodecim /2000, Ernvall, S., Pulli, A., Salonen, A., Nurminen, M., Kaukkila, H Lääkelaskenta. 1-2 painos. Porvoo: WSOY. Hoppu, K Lasten lääkehoidon erityispiirteet. Sairaanhoitaja 5/2002, Huhtala, H Täys laidallinen-mikrobit ruotuun. Suomen sairaalahygienialehti 3/2002, Kotilainen, P., Routamaa, M Verisuonikanyyleihin liittyvät infektiot. Infektioiden torjunta sairaalassa. 4. paino. Jyväskylä: Gummerus. Merasto, M Läheltä piti vielä tämän kerran. Selvitys terveydenhuollon tilanteesta. Tehy ry. Sarja B: Selvityksiä 10/1998. Suomen painotuote. Tuomi, E Lääkehoidon opas. Juva: WSOY. Torniainen, K., Routamaa, M Lääkehuolto infektioiden torjunnan näkökulmasta. Infektioiden torjunta sairaalassa. 4. paino. Jyväskylä: Gummerus. Julkaisemattomat: Huhtala, H., Arvola, T Hygieenisen toiminnan ohjeet potilaan verisuonikanyyleihin liittyvien infektioiden ehkäisyssä. OYS/ Anestesiaklinikka, Leikkausja tehohoidon yksikkö.

33 Liite 4 OPETUSVIDEON KÄSIKIRJOITUS IV-LÄÄKKEIDEN OIKEAOPPISESTA LAIMENTAMISESTA LAPSI POTILAALLE 1. KOHTAUS: INT: Graafinen kuva, jossa on esitetty iv-lääkehoidon keskeiset osa-alueet. OFF: IV-lääkehoito on tärkeä osa sairaanhoitajan ammatillista vastuualuetta, ja työskentely sen parissa kuuluu useimpien sairaanhoitajien jokapäiväiseen työnkuvaan. Iv-lääkehoidon toteuttaminen muodostuu monista eri osa-alueista, jotka ovat yhteydessä toisiinsa, mutta joista jokainen pitää sisällään omat ammatillista erityisosaamista vaatimat piirteensä. Tässä opetusvideossa keskitymme iv-lääkkeiden oikeaoppiseen laimentamiseen. INT: Pysähtynyt kuva antibiootin vetämisestä ruiskuun. Kuvassa näkyvät hoitajan kädet, lagenula, jossa on valmista laimennosta sekä ruisku, johon ollaan vetämässä lääkelaimennosta. DIA: Lääkintöhallituksen yleiskirje Nro1929/1987 OFF: Lääkintöhallituksen yleiskirjeen mukaan toteutettaessa iv-lääkehoitoa tulee lääkkeen määränneen lääkärin varmistua siitä, että lääkettä antavalla sairaanhoitotoimen harjoittajalla on riittävä koulutus ja kokemus tehtäväänsä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että lääkkeen määränneellä lääkärillä on viime kädessä vastuu iv-lääkehoidon toteutuksesta ja että toteutuksen suorittaa rekisteröity sairaanhoitaja, joka on käynyt hyväksytysti toimipaikkakohtaisen iv-koulutuksen.

34 2 INT: Kuvassa perehdytettävä sairaanhoitaja on pukuhuoneessa työasusteessa, jonne vastaava sairaanhoitaja saapuu. Vastaava sairaanhoitaja huomaa perehdytettävän ja tervehtii häntä iloisesti. L: Huomenta. Hei, tänäänhän meillä on se perehdytyspäivä jokos sua jännittää? (leikkimielisesti) P: Ei nyt niinkään, kun perusasiat hallitsee niin kyllä mä uskon, että siitä selvitään. L: Niin kyllä varmasti. (kannustavasti) INT: Perehdytettävä kääntyy laittamaan laukkunsa pukukaappiin, jolloin kuvakulma siirtyy kaapin oven sisäpuolelle. Ovessa on lappu, jossa lukee seuraavaa: DIA: 5-oikean periaate: - oikea potilas - oikea lääke - oikea määrä - oikea antotapa - oikea aika OFF: Kuten muissakin lääkkeenantotavoissa, myös iv-lääkehoidossa pätee niin sanottu 5- oikean periaate eli oikealle potilaalle, oikeaa lääkettä, oikea määrä, oikealla tavalla annettuna, oikeaan aikaan. INT: Graafinen kuva eri lääkkeen antotapojen vaikutuksesta OFF: Iv- lääkehoitoa käytetään kun lääkkeeltä halutaan mahdollisimman suuri vaikutus mahdollisimman pian tai kun lääke ei imeydy muualta. INT: Kuva tehohoidossa olevasta lapsesta

35 3 OFF: Iv-lääkitystä käytetään myös silloin kun potilas ei voi, ei saa tai ei suostu ottamaan lääkettä suun kautta tai jos potilas tarvitsee niin suuren määrän lääkettä, ettei sitä voida antaa lihakseen. Etenkin lapsipotilaiden kohdalla pyritään välttämään lääkkeen antamista kivuliaina lihas pistoksina. INT: Anatominen kuva piirretystä ihmisestä ja hänen verenkiertoelimistöstään. (tai kuva esim. kanyylista) OFF: Iv-lääkehoidon toteuttaminen on riskialtista, koska lääkeaine pääsee suoraan potilaan verenkiertoon INT: Kuva lääkeaineen aiheuttamasta allergisesta reaktiosta OFF: ja tällöin mahdolliset sivuvaikutukset ja yleisreaktiot ilmenevät nopeasti ja voimakkaasti ja siksi niihin on reagoitava nopeasti. INT: Kuva kanyyli-infektiosta OFF: Iv-lääkehoidon toteutuksessa mahdollisena riskinä on myös kanyyli-infektio, joko paikallisena tai yleisinfektiona. INT: Hoitajat desinfioimassa käsiään pukuhuoneessa ennen lähtemistä osastolle OFF: Yhtenäisiä työskentelytapoja iv-lääkehoidon toteutuksessa ovat muun muassa hoitohenkilökunnan yhdenmukainen aseptinen toiminta, INT: Sama kuva kuin myöhemmin kaksoistarkistustilanteesta, jossa hoitaja ojentaa lääkeruiskut toiselle hoitajalle, joka tarkistaa ne OFF: kaksoistarkistuksen periaate,