Hyväksytty liittokokouksessa 16.11.2013 Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry POLIITTINEN OHJELMA
"Politik är att vilja. Socialdemokratisk politik det är att vilja förändringen därför att förändringen ger löften om förbättring, näring åt fantasi och handlingskraft, stimulans åt drömmar och visioner." - Olof Palme
SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 5 2 DEMOKRATIA JA TASA-ARVO... 6 2.1 Sopimusyhteiskuntaan yhteistyössä kansanliikkeiden kanssa... 6 2.2 Edustuksellista demokratiaa vahvistettava ja täydennettävä suoran vaikuttamisen menetelmillä... 7 2.3 Kansainvälinen kansanvalta parlamentaariseen unioniin ja hallittuun globalisaatioon 8 2.4 Paikallisdemokratian kehittäminen... 8 2.5 Demokratiaa tietoyhteiskunnassa... 9 2.6 Läpäisevää tasa-arvopolitiikkaa... 10 2.7 Etnisten vähemmistöjen ja kielivähemmistöjen oikeudet turvattava... 10 2.8 Maahanmuutto on mahdollisuus... 12 2.9 Eroon seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjinnästä... 13 2.10 Uskoa omiin vaikuttamismahdollisuuksiin... 13 3 TALOUSPOLITIIKKA... 14 3.1 Talous on poliittista... 15 3.2 Vahva valtio toimivat markkinat... 15 3.3 Aktiivinen ote talouspolitiikkaan työtä, tehokkuutta ja tuottavuutta... 16 3.4 Vauhtia elinkeinopolitiikkaan... 17 3.5 Uusia, kasvuhakuisia yrityksiä... 17 3.6 Selkeä ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta tukeva verojärjestelmä... 17 3.7 Kansainväliset verot... 18 3.8 Kohti tervettä maailmanlaajuista finanssijärjestelmää... 18 3.9 Oikeudenmukaisempaan rahaliittoon... 19 4 SOSIAALI- JA TYÖMARKKINAPOLITIIKKA... 20 4.1 Julkiset palvelut arjen tukena... 20 4.2 Kaikki ei ole kaupan... 21 4.3 Oikeudenmukainen ja laadukas julkinen terveydenhuolto... 21 4.4 Ennaltaehkäisevä ja toimiva opiskeluterveydenhuolto... 22 4.5 Tasa-arvoiset ja yhdenvertaiset liikuntamahdollisuudet... 23 4.6 Päihdepolitiikka... 24 4.7 Tukea vanhemmuuteen... 25 4.8 Yhteiskunnan taattava kaikille fyysinen koskemattomuus... 25 4.9 Asuntopolitiikan painoarvoa on lisättävä... 26 4.10 Aktiivista työvoimapolitiikkaa ja pidempiä työuria... 26 4.11 Turvaa muutoksessa... 27 4.12 Esteettömyys ja saavutettavuus ovat jokaisen kansalaisen perusoikeuksia... 28 4.13 Ihmisarvoiseen ja tasa-arvoiseen työhön eroon epävarmuudesta... 28 4.14 Solidaarinen palkkalinja... 30 4.15 Kattavampaan perusturvaan... 30
4.16 Sosiaaliturvaa myös yrittäjille... 31 4.17 Eläkelupaukset pidettävä... 31 4.18 Sosiaaliseen Eurooppaan... 32 5 KOULUTUS- JA SIVISTYSPOLITIIKKA... 33 5.1 Yhdenvertainen perusopetus kaiken pohjana... 34 5.2 Kansalaistaitoja ja kriittisyyttä... 35 5.3 Sukupuolisensitiivistä koulutusta ja kasvatusta... 35 5.4 Kaikki mukaan - oppivelvollisuusikää nostettava ja nuorisotakuuta tehostettava 36 5.5 Yhteistyötä toiselle asteelle... 36 5.6 Korkeakoulujen opiskelijavalintaa kehitettävä... 36 5.7 Sosiaalista liikkuvuutta tukeva koulutusjärjestelmä ja tasa-arvoiset korkeakoulut 37 5.8 Kansainvälisempi korkeakoulutus... 38 5.9 Koulutusvienti... 39 5.10 Koulutusmäärät kohdalleen, läpäisyä parannettava... 39 5.11 Vahvempia ja profiloituneempia korkeakouluja... 40 5.12 Kielten opiskelu korkeakouluissa... 40 5.13 Opintososiaaliset etuudet asianmukaiselle tasolle... 40 5.14 Työelämälähtöinen, kattava aikuiskoulutusjärjestelmä... 41 5.15 Taide ja kulttuuri kuuluvat kaikille... 42 5.16 Laadukas työharjoittelu takaa vahvan aseman työmarkkinoilla... 42 5.17 Oppilaitosten turvallisuus... 42 5.18 Korkeakouluopetus kaikkien saataville... 43 6 YMPÄRISTÖPOLITIIKKA... 43 6.1 Kestävään maatalouteen... 44 6.2 Öljyriippuvuutta vähennettävä öljytön Suomi 2030... 44 6.3 Lisää ympäristöveroja... 45 6.4 Energiapolitiikka keskiöön... 45 6.5 Ekologisesti ja sosiaalisesti kestävään kaupunkirakenteeseen... 46 6.6 Kohti kestävää liikennepolitiikkaa... 46 7 ULKO- JA TURVALLISUUSPOLITIIKKA... 47 7.1 Globaali viitekehys uusia kumppaneita... 47 7.2 Globaali yhteisvastuu turvallisuuden luojana... 48 7.3 Maailma demokratisoitava... 48 7.4 Toimintakykyisempi YK, monenkeskinen maailmanjärjestelmä... 49 7.5 Eurooppalaisen yhteistyön syventäminen ja kriisinhallinnan vahvistaminen... 49 7.6 Pohjoismainen yhteistyö hyvinvointivaltion kehittäjänä... 50 7.7 Ihmisarvoinen työ kaikille kansainvälistä ay-liikettä tuettava... 50 7.8 Kehityspolitiikalla demokratiaa ja ihmisoikeuksia... 51 7.9 Fyysisen turvallisuuden takaaminen... 51 7.10 Laaja turvallisuuskäsite vaikuttaminen syihin, ei seurauksiin... 52
1 JOHDANTO Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry on osa maailman suurinta poliittista liikettä, kansainvälistä sosialidemokratiaa. Meitä yhdistävät vapauden, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden sekä solidaarisuuden arvot. Sosialidemokratia kamppailee näiden arvojen puolesta mielivaltaa ja sortoa sekä epätasaarvostavia rakenteita vastaan kaikkialla maailmassa. Sosialidemokratiassa kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet, eikä ketään jätetä ulkopuolelle. Sosialidemokratia näkee yhteiskunnan vapautta ja mahdollisuuksia tuottavana mekanismina, jonka toimintaan voidaan vaikuttaa. Keskiössä on ihminen. Ihmisen paikan maailmassa ei tule määrittyä hänen taustansa perusteella, jokainen on ainutlaatuinen ja arvokas itsessään. Ihmisoikeudet ovat universaaleja ja ne on turvattava kaikkialla maailmassa. Ihminen on aina osa yhteiskuntaa. Yhteiskuntaa on rakennettava tavalla, joka tukee yksilön vapautumista, emansipaatiota. Tämä voidaan tehdä vain yhteistyöllä. Jokaiselle on taattava mahdollisuus muokata yhteistä toimintaympäristöä, antamalla mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnan suuntaan. Tarvitaan positiivisia oikeuksia, oikeutta toimeentuloon, työhön, koulutukseen ja sosiaaliseen turvallisuuteen. Tästä syntyy todellisiin valintoihin kykenevä yksilö, kansalainen, joka kykenee saavuttamaan vapauden ja ymmärtämään siihen liittyvän vastuun niin omasta itsestä kuin ympäröivästä yhteiskunnasta. Solidaarisuus tarkoittaa paitsi moraalista velvollisuutta tukea heikompia ja hädässä olevia, myös yhteisön sosiaalista koheesiota. Tähän liittyy kaikkien ihmisten, myös niiden, jotka tukea tarvitsevat, osallisuus ja velvollisuudentunto yhteisöä kohtaan. Solidaarisuudella on kahdet kasvot: yhteisön, joka kantaa vastuun jäsenistään, ja yksilöiden, jotka ottavat vastuun yhteisöstään. Maailma ei ole koskaan valmis. Työ jatkuu ja vain muutos on pysyvää. Sosialidemokratia ei sitoudu yhteen utopiaan, vaan kasvaa, kehittyy ja muuntuu historian myötä, kääntäen katseensa kohti tulevaa. Pysyviä ovat perusarvot ja usko ihmiseen kohtalonsa ja ympäristönsä muovaajana. Yhteisellä toiminnalla voimme vaikuttaa maailmaan. Markkinoiden ylivaltaan ei tule alistua, rahan valtaa tärkeämpi on kansan valta. Kasvavien keskinäisriippuvuuksien maailmassa solidaarisuus ei tunne rajoja. Kansallinen hyvinvointivaltio on menestystarina, jonka toimintaperiaatteita, keskinäistä solidaarisuutta ja yhteistä toimintaa yhteisön jäsenten edun eteen on jatkettava uutena aikana globaalissa viitekehyksessä. Sosialidemokratia on feministinen liike. Tämä tarkoittaa sellaista liikettä, joka pyrkii vapauttamaan ihmiset, heitä kahlitsevista sukupuoleen liittyvistä rakenteista. Tietoisuus näistä rakenteista ja toiminta ihmisen vapauttamiseksi niistä on tasa-arvoteko. 5
Sosialidemokratia kantaa vastuun yhteisestä maailmasta paitsi ihmisten, myös luonnon osalta. Nykyinen maailmanjärjestys perustuu kestämättömään luonnonympäristöjen, ilmaston ja raaka-ainevarojen kuluttamiseen. On tiedostettava muutoksen tarve ja ryhdyttävä määrätietoisiin toimenpiteisiin kestävän kehityksen tielle pääsemiseksi. Muutoksen aika on nyt. 2 DEMOKRATIA JA TASA-ARVO Sosialidemokratian perusarvo on vapaus, joka ymmärretään oikeutena elää täysipainoista elämää ja toteuttaa itseään kenenkään estämättä ja muita vahingoittamatta. Vapautta ei voi olla olemassa järjestelmässä, jossa vahvat sortavat heikkoja ja jossa tasa-arvoiset mahdollisuudet eivät toteudu. Vapaat, tiedostavat kansalaiset muodostavat demokraattisesti hallitun hyvinvointivaltion, joka toimii yhteiskunnallisen tasa-arvon ja tosiasiallisen vapauden takaajana. Yhteiskuntasopimuksen säännöt estävät vahvempia käyttämästä vapauttaan toisten vahingoittamiseen tai heidän oikeuksiensa polkemiseen. Yhteisesti tuotettujen palveluiden sekä yhteiskunnallisesti taatun toimeentulon muodostama verkosto tekee oikeudenmukaisen yhteiskunnan lihaksi jokapäiväisessä todellisuudessamme. Tämän yhteiskuntakehon koossa pitävänä jänteenä toimii demokratia, jokaisen kansalaisen mahdollisuus kokea osallisuutta suhteessa yhteisöönsä ja yhteiskuntaansa. Oikeuden ja mahdollisuuden demokraattiseen vaikuttamiseen tulee olla itseisarvo, jonka on toteuduttava ehdottomasti ja ilman kompromisseja paikalliselta aina globaalille tasolle asti. Demokraattinen vallanjako velvoittaa yhteiskuntaa karkottamaan eriarvoistavat rakenteet ja ennakkoluulot. Vapaus ei tule ilman vastuuta. Oikeudet on sovitettava velvollisuuksiin. Yhteiskunta, jossa yksilöllä on vain oikeuksia, ei voi toimia. Yhteiskunnan takaama turvallisuus ja sen avaamat mahdollisuudet luovat kansalaiselle velvollisuuden käyttää oikeuksiaan vastuullisesti, täyttää inhimillinen potentiaalinsa sekä tukea omilla ponnistuksillaan paitsi omaa ja lähimmäistensä, myös koko yhteiskunnan etua ja kehitystä. 2.1 Sopimusyhteiskuntaan yhteistyössä kansanliikkeiden kanssa Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry tukee laaja-alaiseen sopimiseen, luottamukseen ja konsensukseen perustuvaa yhteiskuntamallia, jossa ihminen kokee vallitsevan yhteiskuntasopimuksen oikeudenmukaiseksi. Tähän yhdistyy vastuullinen julkinen vallankäyttö, jonka yhteydessä kansalaisilla ja heitä edustavilla instituutioilla ja liikkeillä on mahdollisuus tulla kuulluksi. Mahdollisuuksien mukaan 6
näitä yhteyksiä on pyrittävä institutionalisoimaan. Pohjoismainen kolmikantainen sopimusjärjestelmä on erinomainen malli yhteistoiminnan ja tehokkaan päätöksenteon tukemiseksi. Sosialidemokraattinen liike on itsessään laaja-alainen kansanliike, jota tulee kehittää entistä avoimempaan ja monipuolisempaan suuntaan yhteistyössä kaikkien avoimempaan ja demokraattisempaan yhteiskuntaan pyrkivien voimien kanssa. Työväenliikkeen puoluepoliittisella siivellä on erityinen yhteys ammattiyhdistysliikkeeseen, joka edustaa sen tavoitteita työmarkkinamekanismin ja työelämän piirissä. Tätä yhteyttä tulee vaalia ja vahvistaa, tavoitteena tasa-arvoisemman yhteiskunnan ja maailman puolesta yhtenäisesti toimiva poliittinen, sivistyksellinen ja edunvalvonnallinen työväenyhteisö. Samalla uusia kumppaneita on etsittävä erityisesti kansainvälisestä kansalaisyhteiskunnasta ja monenlaisista ruohonjuuritason kansalaisliikkeistä. 2.2 Edustuksellista demokratiaa vahvistettava ja täydennettävä suoran vaikuttamisen menetelmillä Legitiimi julkinen vallankäyttö perustuu edustukselliselle demokratialle, jossa jokaisella on äänioikeus. Suora demokratia voi täydentää edustuksellista järjestelmää, muttei korvata sitä. Suoran demokratian menetelmiä tulee voida entistä enemmän soveltaa erityisesti paikallisessa vallankäytössä. Nykyisen kansalaisaloitteen lisäksi pitää pohtia myös muita keinoja vahvistaa suoraa demokratiaa. Tätä kautta voidaan kannustaa ihmisiä aktiiviseen kansalaisuuteen ja vastuunkantoon itsestään, yhteisöstään ja ympäristöstään. Tämä vaatii kuitenkin riittävän laajoja asiakokonaisuuksia ja äänestäjäpohjia. Paikallisen tason vahvistaminen ei saa tarkoittaa sitä, että ahdas omien etujen ajaminen vaarantaa yhteisen edun. Vallan keskittymistä virkamiehille on aktiivisesti vältettävä. Yhdelläkään ministeriöllä tai virkamiesryhmällä ei saa olla määräävää asemaa valtakunnallisessa päätöksenteossa samoin paikallishallinnossa virkamiesvaltaa vastaan on kamppailtava. On pyrittävä tilanteeseen, jossa virkamiehistö on virkakierron piirissä. Politisoituminen ei saa enää olla kirosana julkishallinnossa, sillä vain alistamalla suuretkin asiakokonaisuudet poliittiseen tarkasteluun voidaan käydä todellista keskustelua yhteiskunnan kehittämisen tärkeysjärjestyksestä ja vastustaa teknokratiaa. Poliittinen valtiosihteerijärjestelmä on korvattava apulaisministerijärjestelmällä, joka ulotetaan jokaiseen ministeriöön. Tätä kautta kyetään vahvistamaan poliittista ohjausta ja kansan tahdon tosiasiallista toteutumista hallinnossa. SONK kannustaa ja osallistuu aktiiviseen kansalaisvaikuttamiseen myös virallisten instituutioiden ulkopuolella. Kaupallistuvassa yhteiskunnassa julkisen tilan merkitys korostuu. Mainosrahoitus ei saa olla ainoa tapa esittää näkemyksiään kansalaisille. Kansalaisjärjestötoimintaa ei tule nähdä puoluepoliittiseen toimintaan nähden vastakkaiseksi vaan sitä 7
täydentäväksi ja elävöittäväksi aktivismiksi. Erilaiset ajatuspajat, mobilisaatiot, protestit, paikalliset ja poikkikansalliset liikkeet tuovat jatkuvasti uusia avauksia poliittisen keskustelun kohteiksi. Vakiintuneiden poliittisten toimijoiden ja vallanpitäjien on suhtauduttava näihin ehdotuksiin vakavasti. 2.3 Kansainvälinen kansanvalta parlamentaariseen unioniin ja hallittuun globalisaatioon Kansallinen suvereniteetti on nykypäivän maailmassa yhä useammin illuusio. Monet aikamme haasteista ja ongelmista ovat luonteeltaan globaaleja. Tämä kaventaa demokraattisen päätöksenteon ja vallankäytön mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Tämän vuoksi poliittista päätöksenteko- ja sääntelyvaltaa on siirrettävä ylikansalliselle tasolle sen ollessa tarpeellista. Tätä kautta myös kansallisen tason suhteellinen valta kasvaa poliittisen järjestelmän kyetessä uudelleen tarttumaan maailmanlaajuisiksi kasvaneisiin ongelmiin. Suomessa tämä tarkoittaa ennen muuta sitoutumista demokraattisempaan ja vahvempaan Euroopan unioniin sekä vahvaa kansallista tukea uudenlaisille globaalin hallinnan mekanismeille. Suomen lainsäädännöstä merkittävä osa tulee tällä hetkellä EU:sta tai sillä valmistaudutaan eurooppalaisiin vaatimuksiin. Tämän vuoksi EU:n päätöksentekorakenne on demokratisoitava turvaamalla valtioille tämän edellyttämä rahoitus. Unionista tulee luoda täysimääräinen poliittinen yhteisö, jossa komissiosta muodostuu europarlamenttivaalien tulosta heijasteleva hallitus sekä nykyisistä neuvostosta ja parlamentista kaksikamarinen parlamentti, joista toinen edustaa valtioita ja toinen kansalaisia. Kaiken EU-lainsäädännön tulee kulkea ja tulla hyväksytyiksi vähintään enemmistöllä molemmissa kamareissa. Euroopan keskuspankin mandaattia ja tehtäviä on laajennettava ja monipuolistettava koskemaan esimerkiksi täystyöllisyyden edistämistä. Pohjoismainen hyvinvointimalli pitää säilyttää Suomessa ja laajentaa koskemaan koko Euroopan unionia. Unionin alueen asukkaiden yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tietoisuutta Euroopan unionin kansalaisuudesta on lisättävä. Demokratian laajentaminen ja vaihtoehdottomuuden tilasta poistuminen vaativat uusia poliittisen toiminnan ja sääntelyn mahdollistavia rakenteita. Tällaisia ovat ennen kaikkea monet globalisaation suunnan ja toimintaperiaatteiden muuttamiseksi luotavat rakenteet. Maailmantalous tarvitsee demokraattisempaa hallintaa. Kansainvälistä kauppapolitiikkaa on jatkuvasti tarkasteltava suhteessa ylikansallisesti sovittuihin ihmisoikeus- ja ympäristösopimuksiin sekä reilun työn standardeihin. Kauppapolitiikka ei saa kävellä näiden oikeuksien yli oikeuksien puolesta on taisteltava. Kansainvälisen järjestelmän avoimuutta on lisättävä. 2.4 Paikallisdemokratian kehittäminen Jotta demokratia ja kansalaisten itsehallinto tapahtuu myös paikallisella tasolla, kansalaisia edustaville elimille kuten valtuustoille ja lautakunnille on palautettava valtaa. Suomessa tämä tarkoittaa ennen 8
kaikkea kuntien tosiasiallisen päätöksentekovallan vahvistamista. Liian suureksi kasvanut virkamiesvalta sekä päätöksentekojärjestelmä, jossa todellista vallankäyttäjää on vaikea tunnistaa vieraannuttavat kuntalaisia politiikasta ja rapauttavat demokratiaa. Tällä hetkellä monet pienet kunnat eivät kykene tekemään todellisia poliittisia valintoja. Tämä heikentää demokratiaa samalla kun todellinen päätäntävalta valuu läpinäkymättömään ja ylimääräistä byrokratiaa tuottavaan aluehallintoon. Demokratiaa vahvistamalla parannetaan kuntalaisten asemaa poliittisina henkilöinä. Paikallishallinnon vahvistaminen vähentää tarvetta aluetason hallinnolle. Kunta- ja aluehallinnon uudistamisen tulee palvella näitä päämääriä. Maakunnille voidaan jättää tehtäviä, joiden hoitaminen on luontevinta alueellisella tasolla. Alueiden erilaisuus pitää huomioida soveltuvin osin, tärkeintä on taata hyvinvointipalvelut kaikille. 2.5 Demokratiaa tietoyhteiskunnassa Arkipäivän vaikuttamismahdollisuuksien turvaaminen vaatii yhtäläistä pääsyä niin tiedon kuin vaikuttamiseen pyrkivän toiminnankin lähteille. Digitaalinen kuilu uhkaa jakaa niin suomalaista yhteiskuntaa kuin koko maailmaakin. Tämä on useimmiten sekä taloudelliseen osallisuuteen että sukupolvien väliseen kuiluun liittyvä kysymys. Julkisten palveluiden, viranomaistiedottamisen kuin muunkin yhteiskunnallisen keskustelun siirtyessä yhä laajamittaisemmin tietoverkkoihin korostaa tämä kaikkien kansalaisten oikeutta ja tasa-arvoisia mahdollisuuksia näiden palveluiden käyttöön. Jotta taloudelliset valtarakenteet eivät ulottaisi otettaan entistä pitemmälle demokratian kentälle, tiedon vapaata saatavuutta ja maksuttomuutta on edistettävä. Avoimen lähdekoodin ratkaisuja on suosittava julkishallinnossa, kuitenkin tietoturva huomioiden, ja maksuttomia IT-palveluja tarjottava kansalaisille julkislähtöisesti, jotta yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet taattaisiin. Pääsy internetiin on nyky-yhteiskunnassa välttämättömyys ja sen on kuuluttava peruspalveluiden piiriin. Aineetonta omaisuutta suojaavan lainsäädännön, erityisesti patenttilainsäädännön, on puolustettava aitoja innovaatioita ja osallistumislähtöistä yhteiskuntaa. Osaamisen keskittymistä harvoille ja teknologian monopolisoitumista on vältettävä. Julkisten alojen tietohallinnon on tehtävä hyvät ja perusteelliset selvitykset uusia ohjelmistoja ja sovelluksia hankittaessa. On otettava selville aikaisempien ohjelmien yhteensopivuus nykyisen järjestelmän kanssa ja lisäksi on tehtävä syvälliset selvitykset joilla estetään päällekkäiset prosessit. Hankintoja tehdessä on otettava huomioon teknologian kehitys joten arvioitu sovelluksen tai ohjelmiston käyttöönoton pitää ottaa huomioon vuosia eteenpäin, jotta ratkaisut eivät olisi uutena ajassa jäljessä. Kilpailutuksessa on otettava myös tarkasti huomioon yrityksen tausta joka toimittaa ohjelmistot ja sovellukset. Toimittajien kilpailutuksessa on otettava huomioon myös yrityksen maksamat verot, työntekijöiden palkkaus sekä vastuu toimijana. 9
2.6 Läpäisevää tasa-arvopolitiikkaa Maailma ei ole valmis. Poliittiset, kulttuuriset, taloudelliset ja sosiaaliset valtarakenteet kohottavat kansallisten ja ylikansallisten yhteisöjen johtoon edelleen perinteisiä vallanpitäjiä. Todellisen demokraattisen maailman rakentaminen edellyttää sekä näiden valtarakenteiden vaikutusten välitöntä ehkäisemistä että pitkällä aikavälillä ennen kaikkea kansalaisten voimauttamista havaitsemaan nämä valtarakenteet ja tekemään yhdessä työtä niiden purkamiseksi. Sukupuolittuneisuutta on purettava elämän jokaisella osa-alueella, erityisesti poliittisen elämän, koulutuksen ja työelämän tasoilla. Välineinä sukupuolten välisen palkkakuilun korjaamiseksi on käytettävä sekä sääntelyä että tietoisuuden lisäämistä. Julkisen sektorin tulee toimia sukupuolten välisen tasaarvon kehittäjänä ja suunnan näyttäjänä poistamalla palkkaerot. Globaali köyhyys, erityisesti juuri naisten ja tyttöjen köyhyys ja köyhdyttäminen on ymmärrettävä merkittäväksi esteeksi tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumiselle. Kansalais-, poliittisten ja sosiaalisten oikeuksien toteutumista kaikkialla maailmassa tulee valvoa ja vaatia. Yhtä lailla on vaadittava, että yksinäisten miesten syrjäytymisen ja marginalisoitumisen riski tulee otetuksi huomioon yhteiskunnassa. Ahtaat ja jäykät sosiaaliset sukupuoliroolit sortavat kaikkia sukupuolia ja erilaisia seksuaalisuuden muotoja kaikkialla maailmassa. Huomiotta ei pidä jättää myöskään sukupolvien välisiä sosiaalisia suhteita. Näiden valtarakenteiden purkamiseksi on välttämätöntä tarkastella läpäisevästi kaikkia poliittisia ja yhteiskunnallisia ratkaisuja. Maailmassa, jossa ihmisen oikeudet ja vapaudet tunnustetaan täysimääräisinä, yhteiskuntapolitiikan tavoitteena voi olla vain tasa-arvo. Kaikkien eri uskontokuntien asema on turvattava valtionkirkosta ja kirkon lainsäädännöllisestä asemasta luopumalla. Uskonnon opetuksen sijaan opetetaan maailmankatsomusta ja uskontotietoa. Vihkioikeus on rajattava vain maistraattien tehtäväksi, joille tulee taata riittävät resurssit toimen suorittamiseksi. 2.7 Etnisten vähemmistöjen ja kielivähemmistöjen oikeudet turvattava Kaikille ihmisille kaikissa elämäntilanteissa on taattava yhtäläiset ja tasa-arvoiset oikeudet ja velvollisuudet. Vähemmistön edustajat ovat arvokkaita suomalaisen yhteiskunnan yksilöitä ja kansalaisia, joilla on oikeus edustaa omaa kulttuuriaan ja elää sen tapojen mukaisesti. Kaiken lainsäädännön tulisi tukea vähemmistöjen tasa-arvon ja suojan toteutumista. Vähemmistöille on taattava esteetön osallistuminen yhteiskunnan kaikkiin toimintoihin ja palveluihin ja heidän voimaantumistaan on tuettava kaikin tavoin, sillä se on eduksi koko kansakunnallemme. 10
On tärkeää kiinnittää huomiota tapaan, jolla vähemmistöt integroidaan yhteiskuntaan. Vähemmistöjen edustajia on kohdeltava kaikissa tilanteissa yksilöinä ja ainutlaatuisina kulttuurinsa edustajina. Vähemmistöille tyypillisiä erityispiirteitä ja toimintamahdollisuuksia on tuettava. Vähemmistöryhmien kohtaamiin haasteisiin on etsittävä ratkaisuja sekä yhteisön että yksilön näkökulmasta. Lähtökohtana vähemmistöjen haasteiden huomioimisessa tulisi olla vähemmistöjen omat tarpeet ja lähtökohdat. Valtaväestön ymmärtämystä vähemmistöjä kohtaan on lisättävä. Suvaitsevaisuuden sijaan on pyrittävä yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon kaikkien ihmisten välillä. Ruotsin kieli on historiallis-kulttuurisesti merkittävä osa suomalaista yhteiskuntaa. Suomenruotsalaiset ovat maamme määrällisesti merkittävin kielivähemmistö. Suomen ainutlaatuinen kaksikielisyys sitoo maamme kielellisesti ja kulttuurillisesti muihin Pohjoismaihin. Suomenruotsalainen kulttuuri ja ruotsin kieli Suomessa säilyvät elinvoimaisina, kun palvelujen saanti ja rakenteiden toimivuus Suomen molemmilla kansalliskielellä turvataan kaikilla julkisen hallinnon tasoilla. Kieliryhmien väliseen tasa-arvoon on kiinnitettävä lisäksi erityistä huomiota kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä. Saamelaiset ovat Euroopan viimeinen alkuperäiskansa, jonka ainutkertainen vaikutus näkyy Suomessa kulttuurillisena ja historiallisena rikkautena. Meidän on välittömästi ratifioitava ILO 169-sopimus, jotta saamelaisten oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin voidaan taata. Sopimus auttaisi myös säilyttämään saamelaisten perinteiset elinkeinot saamelaisalueella. Lisäksi saamenkielisen opetuksen riittävä tarjonta on taattava ja saamelaisten maaoikeuksien toteutumiseen on kiinnitettävä huomiota. Saamelaisten maaoikeuksien toteutumiseen on kiinnitettävä huomiota siten, että valtio palauttaa saamelaisille heiltä riistetyt maa-alueet. Saamelaisille on varmistettava myös riittävä mahdollisuus osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon. Lisäksi kielipesien riittävät määrärahat on turvattava. Romanit ovat yksi Euroopan suurimmista etnisistä vähemmistöistä, joka asuinpaikasta riippumatta kärsii sosiaalisesta ja taloudellisesta syrjäytymisestä ja eristymisestä todennäköisemmin kuin muut Euroopan kansalaiset. Suomen romaneihin kohdistuvaan syrjintään sekä matalasta koulutustasosta johtuvaan köyhyyteen on etsittävä helpotusta. Kotikulttuurin ja kasvatusympäristössä vallitsevan kulttuurin välisistä eroista johtuvaa railoa on kavennettava etsimällä yhteisöllisiä kanavia yhteistyöhön perheiden ja koulun välillä. Etenkin romaneille suunnattua vanhempainyhdistystoimintaa tulisi kehittää. Romanikielten opetus on erityisen tärkeässä asemassa, sillä romanikielten taito Suomessa on heikentynyt huomattavasti viimeisen 50 vuoden aikana. Lisäksi romanien terveydenhuoltoon on kiinnitettävä erityistä huomiota, etenkin tiedotusta on kehitettävä. Edellä mainittujen historiallisten vähemmistöjen, kuten suomenruotsalaisten, romanien ja saamelaisten, rinnalle on nousemassa myös uusia vähemmistöjä. Suinkaan vähäisin näistä ei ole venäjänkielisten suomalaisten kasvava osuus, johon yhteiskunnallinen keskustelu on ollut hidas reagoimaan. Venäjänkielen opetusta tulisi kehittää kansallisesti, sillä se helpottaisi myös venäjänkielisen vähemmistön 11
kotoutumista ja yhteiskuntaan osallistumista. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota muiden vähemmistöjen integroimiseen ja voimaantumiseen, saavuttaaksemme monimuotoisemman yhteiskunnan. 2.8 Maahanmuutto on mahdollisuus Erilaisuuden kohtaamiseen ja arvostamiseen rikkautena, ei uhkana, on panostettava. Maahanmuutto on nähtävä mahdollisuutena. Uusien kansalaisten menestyksekäs integraatio edellyttää vuorovaikutuksen lisäämistä, asennemuutosta sekä aktiivista kotouttamispolitiikkaa. Tämä luo pohjaa uudenlaiselle suomalaiselle identiteetille, joka ei perustu ulossulkemiseen vaan inkluusioon ja monimuotoistumiseen. Maahanmuuttoa ja maahanmuuttajia ei voida kohdella yhtenä yksittäisenä kokonaisuutena, vaan keskustelussa on erotettava EU:n sisäinen maahanmuutto, EU:n ulkopuolelta Suomeen suuntautuva maahanmuutto sekä humanitäärinen maahanmuutto. Suomi tarvitsee nyt ja yhä enemmän tulevaisuudessa työvoimaa rajojemme ulkopuolelta. Jo yksinään ikääntyvä väestö ja sen tuoma huoltosuhteen muutos vaativat tätä. Lisäksi kulttuurien kohtaaminen johtaa innovaatioihin ja uuden löytämiseen niin maahanmuuttajille kuin kantaväestöllekin. EU:n sisäinen liikkuvuus on EU:n alueen asukkaiden perusoikeus. Kaikille EU-kansalaisille on taattava tasavertainen kohtelu kaikissa EU-maissa lähtömaasta riippumatta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä EU:n sisällä köyhyyden tai muutoin erityisen heikon yhteiskunnallisen aseman vuoksi muuttavien ihmisryhmien tasa-arvoiseen kohteluun ja näiden ihmisoikeuksien toteutumiseen. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on erotettava toisistaan termit: maahanmuuttopolitiikka (joka sisältää maahan muuttoa, liikkuvuutta, työllistämistä ja opiskelua) ja kotouttamispolitiikka (Suomessa asuvien monikulttuuritaustaisten ja muualta tulleiden integroiminen täysivaltaisiksi kansalaisiksi). Suomi ja koko Eurooppa tulee tarvitsemaan lisää osaavaa työvoimaa EU:n ulkopuolelta. Tämän on tapahduttava sekä maahanmuuttaja- että kantaväestöä kunnioittaen. Länsimailla on myös vastuu rekrytoidessa työvoimaa muualta. Emme saa tarpeettomasti kiihdyttää köyhien maiden aivovuotoa länsimaihin lähtömaiden kustannuksella. Työehtojen toteutumisen valvomiseen ja verovalvontaan on panostettava huomattavasti nykyistä enemmän väärinkäytösten estämiseksi. Kaksien työmarkkinoiden kehittyminen on pysäytettävä ja työnantajien vastuuta korostettava. Maahanmuuttajien kotouttamiseen ja aktiiviseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen tulee panostaa koulutuksen ja suunnattujen tukitoimenpiteiden avulla. Kotimaisten kielten opetukseen on kanavoitava merkittävä määrä lisäresursseja. Lisäksi eri vähemmistöille pitää taata mahdollisuudet oman kielen opintoihin. Suomeen on luotava tavoitteellinen maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikka, jonka tavoitteena on moninainen ja elinvoimainen yhteiskunta. 12
Aktiivisen maahanmuuttopolitiikan ja työperäisen maahanmuuton ohessa on muistettava myös niiden ihmisten oikeudet, jotka pyrkivät maahamme humanitäärisistä syistä. Suomi on sitoutunut auttamaan maailman hädänalaisia ihmisiä muiden YK:n jäsenmaiden tapaan. Tätä sitoumusta emme saa unohtaa tai väheksyä, meidän on kannettava vastuumme ja huolehdittava kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta ja huolehdittava kulttuurisensitiivisyydestä. Maahanmuuttoasiat on kansallisella tasolla koottava yhteen ministeriöön. Tällä tulee tavoitella joustavampaa oleskelulupamenettelyä, EU:n yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa on vahvistettava. Ihmisillä on oikeus liikkua, mutta myös olla liikkumatta. Jokaisella tulee olla oikeus kasvaa, kehittyä ja asua omalla paikkakunnallaan, eikä tätä tule väheksyä liikkuvuuden rinnalla. Ilmastonmuutos, elinkeinon perässä muuttaminen, maaseudun autioituminen ja köyhyys aiheuttavat painetta palveluille, ihmisille ja taloudelle keskittyä entistä tiiviimmälle seudulle. Sosialidemokratian tehtävänä on varmistaa peruspalveluiden alueellinen saatavuus ja kehittää alueiden elinmahdollisuuksia. 2.9 Eroon seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjinnästä Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tasa-arvoisuuteen suomalaisessa yhteiskunnassa on kiinnitettävä huomiota ja yhteiskunnan heteronormatiivisuudesta on päästävä eroon. On saatettava voimaan yleinen ja yhtäläinen avioliittolaki ja taattava jokaiselle vanhemmalle yhtäläinen mahdollisuus vanhempainvapaisiin. On pyrittävä johdonmukaisesti eroon kaikista kansalaisia eriarvostavista rakenteista ja toimintamalleista, kuten leimaavasta homomiesten verenluovutuskiellosta. Transsukupuolisia henkilöitä koskeva laki on muutettava siten, että se takaa yhtäläiset ihmisoikeudet myös transsukupuolisille. Etenkin laissa mainittu lisääntymiskielto on poistettava. Myös intersukupuolisten laillinen asema on turvattava. Adoptiovanhemmuutta on tuettava ja kannustettava entistä enemmän. Rakastavia vanhempia ei ole koskaan liikaa. Myös avopareille ja samaa sukupuolta oleville pareille kuuluu oikeus adoptioon. Globaalilla tasolla on puututtava tehokkaasti maailmassa tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin. Seksuaalisuuteen tai sukupuolisuuteen perustuva syrjintä ja rikollisuus on torjuttava. 2.10 Uskoa omiin vaikuttamismahdollisuuksiin Erityinen huolenaihe nyky-yhteiskunnassa ovat yhteiskunnallisesta osallisuudesta syrjäytyvät, jotka ovat korostuneesti vähäosaisia ja nuoria ihmisiä. Äänestysaktiivisuuden lasku on merkki politiikan kyvyttömyydestä puhutella näitä ihmisiä, jotka ovat menettäneet toivonsa, luottamuksensa ja uskonsa sen suhteen, että järjestelmällä olisi heille jotain tarjottavaa. Tähän on puututtava paitsi avoimemmalla ja 13
rehellisemmällä poliittisella toiminnalla myös arvioimalla kriittisesti omaa toimintaamme. Äänestäminen on myös saatettava entistä vaivattomammaksi viemällä äänestyspaikkoja lähemmäs äänestäjiä. 3 TALOUSPOLITIIKKA Yhteiskunta järjestyy edelleen laajalti taloudellisten tuotantosuhteiden mukaisesti ja taloudellisen osallisuuden puute on merkittävin syy tasa-arvon puutteeseen. Tämän vuoksi demokratian on ulotuttava myös talouden alueelle, mikä tarkoittaa kansalaisten ja työntekijöiden oikeutta osallistua omaisuuttaan, toimeentuloaan ja elämänsä taloudellisia edellytyksiä koskeviin päätöksiin. Sosialidemokratian merkittävänä tavoitteena on kääntää trendi, jossa osattomuus taloudelliseen päätöksentekoon päinvastoin lisääntyy niin kansalaisten kuin hallitustenkin tasolla. Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry kannattaa harkitusti, julkisesti säädeltyä, yritysten toimintaedellytyksiä edistävää taloutta, jossa markkinamekanismi toteutuu tärkeimmin hintojen määrittelyssä ja jossa sosiaalisten kumppanien, valtion ja ylikansallisten poliittisten instituutioiden rooli on vahva. Markkinatalouden vahvoja puolia ovat avoimuus ja tehokkuus, mutta ne voivat toteutua vain ympäristössä, jossa markkinat itse pidetään vakaana; luontaisesti se ei sitä aina ole. Tuotannontekijöiden yhteinen omistus varsinkin yhteiskunnallisesti keskeisillä aloilla joko osuuskuntajärjestelmän tai demokraattisesti hallitun valtion kautta ei saa olla kavahdettava poikkeus, vaan osa monimuotoisen talousjärjestelmän mosaiikkia. Myös yksityisillä markkinoilla on tunnettava sosiaalista vastuuta yhteiskunnallisista kysymyksistä. Taloudellisen järjestelmän tehokas ja tuottava toiminta on hyvinvoinnin elinehto. Jotta niukkuus, köyhyys ja globaalit hyvinvointikuilut kyettäisiin voittamaan, tarvitsemme taloudellista kasvua, jota elinvoimainen yksityinen sektori kykenee tuottamaan. Ympäristön kestokyvyn kannalta on välttämätöntä, että kasvavaan luonnonvarojen jalostamiseen perustuvasta kasvusta kyetään siirtymään tehokkuuden kehittämiseen perustuvaan kasvuun. Talouskasvun hedelmät on myös jaettava yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisemmin. Tähän on pyrittävä määrätietoisin poliittisin päätöksin niin paikallisella, kansallisella kuin globaalillakin tasolla. Pohjoismainen, sosialidemokraattinen hyvinvointivaltiomalli on osoittanut toimivuutensa nykymaailmassa. Pienet, avoimet kansantaloudet ovat kyenneet yhdistämään nopean taloudellisen kasvun, korkean elintason ja työllisyysasteen sekä maailman mittakaavassa vähäisen epätasa-arvon niin sukupuolten kuin sosiaalisten ryhmien välillä. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja vahva taloudellinen suorituskyky ovat Pohjolassa yhdistyneet tavalla, jota ei pidä nähdä vain meille ainutlaatuisena kilpailuvalttina vaan esimerkkinä, jota meidän on rohkaistava maailmaa seuraamaan. 14
Keskinäisriippuvuuksien maailmassa tulevaisuuden taloudellisiin haasteisiin kyetään vastaamaan vain rajallisesti kansallisilla ratkaisuilla. Siksi talouspolitiikan kannalta keskeisiksi nousevat alueelliset, kansainväliset ja globaalit ratkaisut. Samalla on myös osallistuttava entistä enemmän globaaliin talouspoliittiseen keskusteluun ja osattava entistä suurempia talouspoliittisia kokonaisuuksia. 3.1 Talous on poliittista Mikään yksittäinen tieteenala ei kykene ohjaamaan yhteiskunnallista kehitystä niin laajalla spektrillä, että kaikkien yhteiskunnallisten toimijoiden ääni tulisi demokraattisesti kuulluksi. On luovuttava tavoista tarkastella taloutta numeroina ja otettava bruttokansantuotteen rinnalle ja ylitse taloudellisen menestyksen mittareiksi hyvinvointi, oikeudenmukaisuus ja onnellisuus. Samalla on myös käytävä aidosti laaja-alaista ja moninaista talouspoliittista keskustelua erilaisten talouspoliittisten mallien välillä. Talouspolitiikka on arvovalintoja. Talouspoliittisen päätöksenteon perusperiaatteeksi on nostettava yhteiskunnallinen tasa-arvo ja entistä ympäristöystävällisempi talous. Tämä tarkoittaa täystyöllisyystavoitetta, kansalaisten toimeentulon turvaavaa sosiaaliturvajärjestelmää, laadukkaita, kattavia ja kaikkien saatavilla olevia julkisia palveluita sekä monipuolista ja elinvoimaista yrityssektoria. Laaja yhteiskunnallinen hyvinvointi ja kansantalouden menestyminen tukevat toinen toisiaan. Talouspolitiikan ohjausmenetelmillä on luotava kannusteita entistä ympäristöystävällisemmän teknologian käyttöönottoon ja vastuullisempaan luonnonvarojen kulutukseen. Talouspolitiikan onnistumista on osattava tarkastella sekä pitkällä että lyhyellä tähtäimellä. Täystyöllisyyden on oltava ensisijainen talous- ja työvoimapoliittinen tavoite, jossa jokainen yhteiskunnan jäsen pyritään osallistamaan osaksi työelämää. Julkisen sektorin on omalla toiminnallaan turvattava suotuisa työllisyyskehitys suhdanteita tasaavalla finanssipolitiikalla. 3.2 Vahva valtio toimivat markkinat Toimiva markkinatalous tarvitsee tuekseen vahvan julkisen sektorin, joka korjaa markkinoiden epäonnistumisia ja haitallisia ulkoisvaikutuksia ja takaa turvallisen liiketoimintaympäristön ja reilun kilpailun. Valtiolla tulee olla taloudessa aktiivinen rooli niin sääntelijänä kuin toimijanakin. Valtion toiminnalla on markkinoita vakauttava vaikutus. Rahapolitiikan poistuttua kansallisten talouspoliittisten instrumenttien valikoimasta on finanssipolitiikan ja työmarkkinapolitiikan merkitys kasvanut entisestään. Suomen kaltaiselle maalle on tärkeää säilyttää ja vahvistaa yhteiskunnan ohjausmahdollisuuksia, joilla voimme tarvittaessa nopeasti ja tehokkaasti vaikuttaa makrotaloudelliseen ympäristöömme. Siksi keskitettyihin tulopoliittisiin ratkaisuihin on palattava uudistetussa muodossa, jossa valtion osuus palkkapolitiikan solidaarisuuden ja yhteiskunnallisen tarkoituksenmukaisuuden valvojana korostuu. 15
3.3 Aktiivinen ote talouspolitiikkaan työtä, tehokkuutta ja tuottavuutta Julkista taloutta on hoidettava vastuullisesti. Valtiolla tulee olla mahdollisuus harjoittaa suhdanteita tasoittavaa finanssipolitiikkaa myös lyhytaikaisesti velkaantumalla. Valtion mahdollisuudet talouskasvun lisääjänä kysynnän ylläpitämisen ja oikeudenmukaisemman tulonjaon kautta on pidettävä mukana talouspoliittisessa työkalupakissa. Pitkällä aikavälillä on huolehdittava julkisen talouden menojen ja tulojen tasapainosta. Valtion ei tule luopua sille tuottavista omistuksista yksityisellä sektorilla ja sen on pidettävä hallussaan strategisesti tärkeiden alojen tuotannontekijöitä. Valtion mahdollisuutta perustaa yrityksiä hyödyntämään tuetusti uutta teknologiaa ja uusia osaamisen aloja on pidettävä esillä. Työeläkevarojen sijoittamisessa tulee noudattaa entistä enemmän eettisen sijoittamisen periaatteita. Valtionyritysten on näytettävä tietä, kun pyritään tasaamaan työntekijöiden ja ylimmän johdon välisiä huolestuttavan nopeasti kasvavia tuloeroja. Valtionyrityksissä on luovuttava ainoastaan ylimmälle johdolle suunnatuista optio-ohjelmista. Tuottavuutta ja työllisyyttä kyetään parhaiten kasvattamaan laaja-alaisella yhteiskuntapolitiikalla, jonka tähtäimessä on oikeudenmukainen ja kestävä yhteiskunta sekä taloudellinen kasvu. Tärkein aspekti on työntekijöiden osaamisesta ja jaksamisesta huolehtiminen. Tähän kannustaa myös solidaarinen palkkapolitiikka, joka kannustaa yrityksiä panostamaan kaikkien työntekijöidensä tuottavuuden parantamiseen. Suomen korkeahkoa hintatasoa kyetään parhaiten alentamaan lisäämällä kilpailun edellytyksiä säännellyssä ja sosiaalisesti oikeudenmukaisessa markkinaympäristössä. Yhteiskuntapolitiikalla on kyettävä tukemaan työvoiman joustavaa siirtymistä korkeamman tuottavuuden työpaikkoihin. Uuden teknologian käyttöönottoon niin suomalaisissa yrityksissä, julkisella sektorilla kuin kotitalouksissakin on kannustettava. Tällä on positiivisia vaikutuksia tuottavuuden kasvuun. Julkisella sektorilla on suurten ikäluokkien eläkkeelle jäämisen yhteydessä kyettävä merkittäviin parannuksiin tuottavuuskehityksessä. Eläkkeelle siirtymisten yhteydessä uudenlaiset johtamismenetelmät sekä laajamittainen uuden teknologian hyödyntäminen vapauttavat resursseja hallinnosta palveluihin. Suomen on tuettava maailmantalouden entistä pitemmälle menevää avautumista ja uusien maiden integroitumista järjestelmään. Tämän tulee kuitenkin toteutua entistä tasa-arvoisemmalla tavalla. EU:n kilpailukykyä on parannettava suuntaamalla voimavaroja maatalouden tukemisesta erityisesti tutkimusja tuotekehitystoimintaan, koulutukseen sekä uusien jäsenmaiden sosiaaliturvajärjestelmien vahvistamiseen. 16
3.4 Vauhtia elinkeinopolitiikkaan Investointiavustuksia on korotettava ja ELY-keskusten roolia selkeytettävä. Suomalaisten yritysten monipuolinen omistusrakenne tukee investointeja, erityishuomiota tulee kiinnittää perheyrityksiin. Tutkimus- ja kehitysmenojen osalta Suomen tulee jatkossakin kuulua maailman kärkeen. Kansainvälisiä investointeja Suomeen houkuttelevien toimijoiden resursseja tulee lisätä lähemmäksi muiden verrokkimaiden tasoa. Tutkimus- ja kehityspanostusten kohdennuksissa erityisen keskeinen on palvelusektori. 3.5 Uusia, kasvuhakuisia yrityksiä Suomi tarvitsee yrittäjiä. Yrittäjien kokemaa epävarmuutta ja kuormitusta on kyettävä yhteiskunnan toimin vähentämään. Heille tulee luoda parempia sosiaalisia turvaverkkoja ja parantaa yrittäjän asemaa yksilönä yrityksensä palveluksessa. Pk-yrityksiin sekä suuriin osakeyhtiöihin ei voida maksukyvyttömyysmenettelyn osalta soveltaa samaa lainsäädäntöä. Sosialidemokraattisen liikkeen on suhtauduttava vakavasti yrittäjien työoikeuden kysymyksiin ja puolustettava heidän asemaansa myös kolmikannan työntekijäpuolella. Konkurssilainsäädäntöä on kehitettävä niin että ilman omaa syytä tapahtuvan yrityksen kaatumisen ei tule koitua kohtuuttomaksi rasitteeksi yrittäjälle. Yrityksille on taattava korkeatasoisen työvoiman saanti sekä toimiva infrastruktuuri. Tätä kyetään tukemaan erityisesti koulutuksen, julkisten palveluiden sekä julkisten investointien avulla. Valtion on tuettava kasvuhakuisia yrityksiä kilpailua vääristämättömällä tavalla. Ensimmäisen työntekijän palkkauskynnystä on alennettava tinkimättä työntekijän oikeuksista. Omaan yritykseen investoiminen on tehtävä verotuksellisin keinoin nykyistä kannattavammaksi. Suomeen on luotava korkean osaamisen palvelusektori. Keskitetyt sopimukset takaavat työrauhan ja alhaiset sopimuskustannukset. Tupo-järjestelmä on myös PK-yrittäjän etu. EU:n tasolla tapahtuva palvelukaupan avaaminen on mahdollisuus suomalaisille yrityksille ja eurooppalaisille talouksille. Palveluiden kauppaa on edistettävä muodossa, joka ei uhkaa minkään maan mahdollisuutta järjestää julkiset palvelut haluamallaan tavalla. 3.6 Selkeä ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta tukeva verojärjestelmä Verotuksella paitsi kerätään yhteiskunnan tarvitsemia tuloja, tavoitellaan myös yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Hyvinvointivaltio vaatii toimiakseen riittävän ja ennen kaikkea laajan veropohjan. Tämä saavutetaan vahvistamalla verotuksen progressiota ja huolehtimalla siitä, että mahdollisimman moni osallistuu hyvinvointivaltion toimintojen rahoittamiseen kykyjensä mukaan. Kaikki varallisuus syntyy yhteisöllisesti, jonka vuoksi on perusteltua, että he, jotka yhteiskunnan toiminnasta eniten hyötyvät vaurastumalla, myös osallistuvat suhteellisesti suuremmalla osuudella sen toimintojen rahoittamiseen. 17
Verotuksellisilla ratkaisuilla voidaan tukea talouden toimintaa mm. siirtämällä resursseja tehokkaampaan käyttöön. Rakenteellisen uudistamisen välineenä verotukselliset ratkaisut eivät ole toimivia, vaan niitä on tarkasteltava ennen kaikkea suhdannepolitiikan ja ohjailun välineinä. Ansio- ja pääomatuloverotusta on yhdenmukaistettava tekemällä pääomatuloverotuksesta asteittain progressiivinen. Pitkän aikavälin tavoitteena tulee olla läpinäkyvä ja helposti ymmärrettävä tehokas verojärjestelmä. Perintöveron tulee olla myös tulevaisuudessa progressiivinen, jossa pienistä perinnöistä maksetaan suhteessa pienemmät verot kuin suuremmista. Perintöveron täydellinen poistaminen veisi Suomen takaisin kohti epätasa-arvoista luokkayhteiskuntaa. Maa- ja metsätalousmaa on tuotava kiinteistöverotuksen piiriin. Kirkollisverojärjestelmä tulee poistaa. Kansalaisilla on oikeus tietää, mihin he veronsa maksavat ja miten verovaroja käytetään. Kansalaisille lähetettävissä verotusta koskevissa tiedonannoissa ja ilmoituksissa on annettava selvitys siitä, millaisiin tarkoituksiin verovaroja käytetään. Tämä lisää avoimuutta. 3.7 Kansainväliset verot Tietyille liikkuville verokannoille kuten pääomatulo- ja yritysveroille on asetettava minimitasoja ensin EU:n ja myöhemmin globaalilla tasolla. Tämän lisäksi EU:ssa on toimittava alkoholi- ja tupakkatuotteiden verotuksen tason yhdenmukaistamiseksi. Unionin on pyrittävä vaikuttamaan jäsenvaltioidensa verotuksen progressiivisuuden lisäämiseen tasaverotuksen sijasta. On toimittava aktiivisesti kansainvälisen verojärjestelmän kehittämiseksi. Ensi vaiheessa tulee saattaa voimaan kansainvälinen asekauppavero, lentomatkustusmaksu sekä rahoitusmarkkinavero. Tuottoja voidaan käyttää YK:n alaisten järjestöjen rahoittamiseen sekä YK:n vuosituhattavoitteiden toteuttamisen edistämiseen ja tulevien finanssikriisien torjuntaan. Tämä voi olla alku globaalilla tasolla tapahtuvalle kysyntäpainotteiselle talouspolitiikalle. Harmaata taloutta on torjuttava entistä tehokkaammin ja veroparatiisien toimintaan on puututtava laajalla kansainvälisellä yhteistyöllä. 3.8 Kohti tervettä maailmanlaajuista finanssijärjestelmää Oikeisto-kapitalistinen talouspolitiikka on tullut tiensä päähän. Globaalin finanssikriisin tuottama taloudellinen ja yhteiskunnallinen epävarmuus uhkaa toimijoiden elinehtoja sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Vuosikymmeniä jatkuneen säätelemättömyyden ja kasinomaisten johdannaiskauppapelien aiheuttaman kasvavan ylilikviditeetin ongelmaan on luottamuksen palauttamiseksi puututtava raskaal- 18
la kädellä ylikansallisessa yhteistyössä. Keskeistä on reaalitalouden pelastaminen ja luottamuksen palauttaminen omistamiseen ja investoimiseen. Omistusten johdannaisilla pelaamisesta on tehtävä loppu. Tämä on välttämätöntä, jotta globaaliin finanssijärjestelmään tällä hetkellä sisältyvät spekulatiiviset epävarmuustekijät pystyttäisiin poistamaan yhtälöstä. Yhdessä näiden pyrkimysten kanssa veroparatiisit ja niihin verrattavia matalan vastuuasteen pankkipalveluja tarjoavat tahot ja veronkiertoon mahdollistava lait on lakkautettava. Vaikka pyrkimys kaikkien pääomaliikkeiden sääntelemiseen ei ole kansantaloudellisesti järkevä, kaikkia rahan liikkeitä on oltava mahdollisuus tarkastella avoimesti yhteiskunnallisesta näkökulmasta ja tarvittaessa saattaa verotuksen piiriin. Tulevien taloudellisten kriisien ja kuplien syntymisen ehkäisemiseksi on finanssitalouden ja reaalitalouden välistä kuilu kavennettava ja saatava finanssisektori jälleen täysimääräisesti palvelemaan reaalitalouden tarpeita ja kasvua. Osakkeen omistaminen on yhdistettävä vastuullisuuteen osakkeen julki antaneesta yrityksestä, sen reaalitaloudellisesta toiminnasta ja työntekijöistä. Julkisen vallan on myös pystyttävä läpinäkyvästi valvomaan ja tarvittaessa pilkkomaan liian suureksi muodostuneita finanssilaitoksia. Oikeudenmukaisemman pääomaverotuksen kautta voidaan kansantaloutta pysyvästi saattaa nopeammalle kasvu-uralle. Pientä vähemmistöä hyödyttävien finanssipelien vähentyessä yrityksille asetetaan voimakkaita kannustimia nousta länsimaiden taloutta viime vuosikymmeninä vaivanneesta investointilamasta. Kun osinkokilpailu ei enää ole niille elinehto, voittoja voidaan sijoittaa rakenteelliseen laajentumiseen ja työllistämiseen. Työllisyysasteen ja palkkojen noustessa myös julkisen sektorin palveluntuotantokyky vahvistuu. 3.9 Oikeudenmukaisempaan rahaliittoon Suomen on otettava vahva rooli Euroopan talous- ja rahaliiton rakenteiden ja toimintatapojen uudistamisessa oikeudenmukaisempaan ja taloudellista kasvua sekä työllisyyttä tukevaan suuntaan. Euroopan keskuspankin on otettava euroalueella viimekätisen lainaajan rooli, jotta jäsenvaltiot eivät ajaudu markkinaspekulaatioiden armoille. Euroalueen sisäisiin kauppataseiden epätasapainoihin on kiinnitettävä huomiota ja unionin maiden kehityseroja tasattava voimakkaammin. Työllisyyden lisäämiseksi unionin oman budjetin painopisteitä on kohdennettava uudelleen ja yhteisten projektibondien käyttöä yhteiskunnallisissa hankkeissa tarkasteltava avoimesti. Unionin ja euroalueen taloudellista koordinaatiota ja demokratisointia on tehostettava laaja-alaisella makrotaloudellisella vuoropuhelulla, jossa osallisia ovat paitsi unionin poliittiset instituutiot, mutta myös eurooppalaiset työmarkkinajärjestöt. Samalla foorumilla on myös sovittava eurooppalaisten minimive- 19
rokantojen käyttöönotosta ja yhteisistä eurooppalaisista sosiaaliturvan minimimääristä, kaikille haitallisen kilpailun välttämiseksi. On myös perustettava Euroopan laajuinen kolmikantainen neuvottelumalli palkkojen ja työehtojen kehittämiseksi. 4 SOSIAALI- JA TYÖMARKKINAPOLITIIKKA Hyvinvointi on perusoikeus. Sosialidemokraattisen yhteiskuntaideaalin mukaan yhteisön on kyettävä turvaamaan kaikille jäsenilleen riittävä toimeentulo ja mielekkään elämän edellytykset. Vastikkeeksi kunkin yhteisön jäsenen tulee ottaa osaa yhteiskunnalliseen tuotantoon hänelle itselleen sopivalla tavalla. Jokaisen on siis saatava tarpeensa ja osallistuttava kykyjensä mukaan. Yleisin yhteiskunnallisen tuotannon muoto on työ. Perinteisen politiikan historiallinen keskittyminen tavanomaiseen, säännölliseen palkkatyöhön ei yksin riitä nyky-yhteiskunnassa. Myös yleistyvät epätyypilliset työsuhteet, yksityisyrittäminen sekä vanhempien ponnistukset perheen yhteisen kodin ylläpitämiseksi ovat kaikki työtä. Kaikkien työn muotojen on oltava yhteiskunnan erityisessä suojeluksessa ja hyvinvointivaltion tulee toimia yhteistyössä taloudellisen järjestelmän kanssa siten, että mahdollisuudet työntekoon voidaan turvata kaikille. Vain riittävä työllisyysaste takaa edellytykset hyvinvointivaltion toiminnalle. Hyvinvoivan yhteiskunnan peruspilari on hyvinvoiva ihminen. Hyvinvointi lähtee ruohonjuuritasolta, jota julkisen vallan toimenpitein voidaan tukea. Hyvinvointivaltiossa jokaisella tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet ylläpitää terveyttään ja omaa hyvinvointiaan lähtökohdistaan riippumatta. Toimivat peruspalvelut ja kattava sosiaaliturva luovat luottamusta yhteiskuntaan, joka puolestaan realisoituu hyvinvointivaltion nauttimana kannatuksena ja legitimiteettinä. Oikeudenmukaiset instituutiot tuottavat oikeudenmukaisuuteen uskovia ja sitä arvostavia kansalaisia. Sosialidemokraattisen hyvinvointivaltion tulee perustua universalismin periaatteelle. Universalistinen hyvinvointivaltiomalli nauttii vahvaa luottamusta ja luo keskinäistä solidaarisuutta. Tätä on kyettävä entisestään vahvistamaan. Universaali palvelujärjestelmä luo sosiaalista koheesiota ja tukee ihmisten vuorovaikutusta. Partikulaarisen sosiaalisen turvallisuuden järjestelmän luoma kontrollin, tarkkailun ja holhouksen ilmapiiri kyetään universalistisessa järjestelmässä välttämään. Byrokratiaa tärkeämpää on laadukas ja saavutettava palvelutuotanto. 4.1 Julkiset palvelut arjen tukena Julkiset palvelut ovat merkittävin yhteiskunnallista eheyttä ja tasa-arvoa tuottava järjestelmä, sillä ainoastaan julkisella vallalla on intressi tuottaa palvelut siten, että ne ovat aidosti kaikkien saatavilla niin alueellisesti kuin taloudellisestikin. Julkisten palveluiden tulee olla kaikille yhteisiä "kaikki maksavat 20