Marjut Mynttinen, Paavo Taipale Kuntien ja osuuskuntien yhteistyö vesihuoltopalveluissa Kyselyraportti 2007 Helsinki 2007 2006
Yhteenveto ja johtopäätökset Osuuskuntien rooli vesihuoltopalvelujen järjestäjänä kunnissa on viime vuosina laajentunut. Haja-asutuksen vesihuollon kehittämiseen suunnattu valtion tuki ja lainsäädännöllinen ohjaus ovat vauhdittaneet kehitystä. Maamme laitosmaisen vesihuollon toimijoiden määrä on olennaisesti lisääntynyt viimeisimmän vuosikymmenen aikana. Kuntien vesihuoltolaitosten vahva merkitys vesihuoltopalvelujen tarjoajana tuli selvästi esille myös tässä kyselyssä. Kyselyyn vastanneista kunnista 94 % oli sellaisia, jossa toimi kunnan vesihuoltolaitos. Kyselyyn vastanneissa kunnissa ilmoitettiin toimivan yhteensä 793 vesiosuuskuntaa tai -yhtymää, joiden verkostoihin oli liittynyt yhteensä runsaat 60 000 kiinteistöä. Osuuskunnista ja yhtymistä 96 (12 %) toimi useamman kunnan alueella. Vuoden 2000 jälkeen kyselyyn vastanneisiin kuntiin oli perustettu 180 uutta vesiosuuskuntaa, yhteensä 55 kunnan alueelle. Uusia osuuskuntia oli perustettu siis lähes puolessa kyselyyn vastanneista kunnista. Näistä uusista osuuskunnista 127 eli 71 % oli sellaisia, jotka vastasivat viemäröinnistä (joko pelkästään tai talousveden jakelun ohella). Yksinomaan vuonna 2006 perustettiin kyselyyn vastanneissa kunnissa 43 uutta vesiosuuskuntaa ja niihin oli liittynyt noin 1 500 kiinteistöä. Tästä voitaneen arvioida, että koko maassa uusia vesiosuuskuntia perustettiin vuonna 2006 60 80 kappaletta. Vesiosuuskuntien investointien rahoitus kootaan tyypillisesti useasta eri lähteestä. Osuuskunnan jäsenten omarahoitusta ja osuuskunnan lainaa täydentävää tukea myöntävät sekä valtio että kunnat ja eräissä maaseudun ja kylien kehittämishankkeissa myös Euroopan unioni. Valtion myöntämä tuki osuuskuntamuodossa järjestetylle vesihuollolle oli vuonna 2006 noin 3,6 miljoonaa euroa ja vuonna 2007 tukea myönnettäneen yhteensä 4,1 miljoonaa euroa. Kyselyyn vastanneista kunnista noin puolet (65 kuntaa) ilmoitti ainakin jonakin kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana tukeneensa vesiosuuskuntien investointeja. Vuonna 2006 nämä kunnat ilmoittivat tukeneena osuuskuntien vesihuoltoinvestointeja yhteensä 3,4 miljoonalla eurolla. 54 kunnassa (83 %) tuki oli maksettu kunnan varoista, 10 kunnassa (15 %) vesihuoltolaitoksen varoista ja yhdessä kunnassa tukea oli maksettu sekä kunnan että vesihuoltolaitoksen varoista. Näyttäisi siltä, että kuntien tuki osuuskuntien vesihuoltoinvestoinneille on viime vuosina ollut selvässä kasvussa. Kasvu jatkunee, sillä kyselyyn vastanneet kunnat olivat varautuneet tukemaan vesiosuuskuntien investointeja lähivuosina lähes neljällä miljoonalla eurolla vuosittain, mikä merkitsee tuen kasvua edelleen noin 10% vuodessa. Kyselyyn vastanneista kunnista runsaat puolet ilmoitti myyvänsä osuuskunnille talousvettä oman vesihuoltolaitoksensa verkostosta. 46 kuntaa ilmoitti myöntävänsä alennusta osuuskunnille myymänsä veden käyttömaksusta. Keskimäärin alennus oli 32 % mediaaniarvon ollessa 26 %. Veden hinnasta myönnettävän alennuksen ohella toinen merkittävä kuntien vesiosuuskunnille osoittaman tuen muoto on asiantuntija-apu. 48 % kyselyyn vastanneista kunnista antoi asiantuntija-apua vesiosuuskunnille. Asiantuntija-avun luonne vaihteli kunnittain. Tavallisimpia asiantuntija-avun muotoja olivat yleinen vesihuoltoalan neuvonta, verkostojen suunnittelu tai suunnittelun hankinta, osuuskuntien perustamiseen liittyvä hallin- Kuntien ja osuuskuntien yhteistyö vesihuoltopalveluissa. Kyselyraportti 2007 2
nollinen apu, rakennushankkeiden urakkakilpailujen järjestäminen, rakentamisen valvonta sekä osuuskunnan laitteiden huolto ja materiaalin hankinta. Joissakin tapauksissa kunnat antavat yhä enemmän asiantuntija-apua, vaikka niillä ei ole omaa laitosta lainkaan. Eräät kunnat ovat myös kehittäneet pitemmälle vesihuollon neuvontatoimintaa yhteistyössä naapurikuntien kanssa. Yli puolet kyselyyn vastanneista kunnista arvioivat vesiosuuskuntien tarvitseman asiantuntija-avun lisääntyvän lähitulevaisuudessa ainakin jonkin verran. Kyselyyn vastanneet kunnat eivät pääsääntöisesti laskuta osuuskuntia tarjoamastaan asiantuntija-avusta. Kysymykseen vastanneista 79 kunnasta vain 12 kuntaa (15 %) ilmoitti laskuttavansa. Nämä kunnat olivat yleensä sellaisia, joiden tarjoaman asiantuntija-avun määrä oli huomattava. Kyselyn avulla koottiin myös tietoa kuntien näkemyksistä vesiosuuskuntien roolista tulevaisuudessa. Erityisesti jäteveden keräilyä hoitavien vesiosuuskuntien ja -yhtymien perustaminen tullee jatkumaan vilkkaana myös lähitulevaisuudessa. Kunnat kannustavat perustamaan jätevesiosuuskuntia monin paikoin myös taajamien lievealueille. Näillä alueilla olisi kuitenkin syytä vakavasti harkita myös kunnan oman vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen laajentamismahdollisuuksia. Kuntien yhteinen vesihuoltolaitos, johon myös alueen osuuskunnat liittyisivät, parantaisi monissa tapauksissa toimintavarmuutta. Osuuskuntien toiminnan (mm. rakentamishankkeiden kohdentamisen) ohjaaminen ei aina onnistu kunnalta ja hankkeita toteutetaan (tai jätetään toteuttamatta) kunnan kokonaiskehityksen kannalta epäedullisesti. Noin puolet kyselyyn vastanneista kunnista ilmoitti pitävänsä todennäköisenä, että nyt toiminnassa olevat tai lähivuosina perustettavat vesiosuuskunnat hankkivat kunnan vesihuoltolaitokselta vesihuoltoverkostojensa ja -laitteidensa kunnossapitopalveluja. Tällä hetkellä vastaavia palvelusopimuksia on 7 prosentissa kyselyyn vastanneista kunnista. Niin ikään noin puolet kyselyyn vastanneista kunnista ilmoitti pitävänsä todennäköisenä, että vesiosuuskunnat tarjoavat vesihuoltoverkostojaan ja laitteitaan siirrettäväksi kunnan vesihuoltolaitoksen omistukseen ja hoitoon. Hiukan pienempi osuus vastanneista piti tällaisia siirtoja epätodennäköisenä. 27 prosentissa (37 kpl) kyselyyn vastanneista kunnista tällaisia vesihuolto-omaisuuden siirtoja oli jo tehty (osa jo yli 10 vuotta sitten). Kysyttäessä linjauksia tai arviota kunnan suhtautumisesta vesiosuuskuntien verkostojen ja laitteiden siirtämiseen kunnan vesihuoltolaitoksen omistukseen runsaat puolet kunnista ilmoitti, että kunta ei toistaiseksi ole muodostanut asiaan kantaa. Myönteisesti siirtoihin ilmoitti suhtautuvansa 24 % (33 kuntaa) ja kielteisesti 19 % (26 kuntaa) kyselyyn vastanneista. Sellaisten kuntien lukumäärä, joilla ei ole kantaa osuuskuntien verkostojen ja laitteiden tulevan hallinnan suhteen, on kyselyn mukaan varsin suuri. Se osoittaa, että suuressa osassa kuntia osuuskuntien tulevaisuutta vesihuollon toimijoina ei vielä ole pitkäjänteisesti arvioi tu. Koska kunnalla on viime kädessä huolehtimisvelvoite alueensa vesihuoltopalvelujen saatavuudesta, olisi kunnan vesihuollon järjestämisen kokonaisuuteen, osuuskunnat mukaan lukien, syytä muodostaa strateginen linjaus. Asia olisi syytä ottaa säännöllisesti esille esimerkiksi vesihuollon kehittämissuunnitelmaa ajantasaistettaessa. Tässä yhteydessä tulisi myös varautua siihen, että jotkin osuuskunnat eivät kenties pitkällä aikavälillä selviydy velvoitteistaan vesihuoltolaitoksena. Kyselyn avovastauksissa tuli myös esille, että kustannusvastaavuutta ei ole aina sisäistetty riittävästi vesihuoltoa koskevassa päätöksenteossa. Useissa vastauksissa pidettiin haja-asutuksen jätevesiasetuksen tavoitteiden toteutumista epärealistisena ilman merkittävää valtion tuen lisäystä. Koulutusta vesiosuuskuntien perustamisesta ja vesihuollon rahoituskanavista sekä yhteisten hallinto- ja kirjanpitojärjestelmien sekä laitosten teknisten huollon järjestelmien luomisesta tarvitaan. Myös suositusten ja ohjeistusten ym. laadinta voisi olla tarpeen selkeyttämään edelleen kuntien, vesihuoltolaitosten ja kiinteistöjen rooleja myös osuuskuntaja yhtymämuotoisten laitosten osalta. Kuntien ja osuuskuntien yhteistyö vesihuoltopalveluissa. Kyselyraportti 2007 3
Taustaa Osuuskuntien rooli vesihuoltopalvelujen järjestäjänä kunnissa on viime vuosina laajentunut. Haja-asutuksen vesihuollon kehittämiseen suunnattu valtion tuki sekä muun muassa haja-asutuksen jätevesien käsittelyä koskeva valtioneuvoston asetus ovat osaltaan vauhdittaneet kehitystä. Maamme laitosmaisen vesihuollon toimijoiden määrä on olennaisesti lisääntynyt viimeisimmän vuosikymmenen aikana. Kunnilla on velvollisuus huolehtia siitä, että vesihuoltoa kehitetään kunnassa yhdyskuntakehityksen tarpeita vastaavasti. Vesihuoltopalvelujen järjestäminen osuuskuntien toimesta on ollut monen kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelmassa merkittävä näkökohta. Kunnat ovat myös taloudellisesti tukeneet vesiosuuskuntien investointeja. Kuntien vesiosuuskunnille myöntämästä taloudellisesta tuesta ja sen perusteista ei ole toistaiseksi ollut käytettävissä valtakunnallista vertailutietoa. Kuntaliittoon saapuneiden yhteydenottojen valossa tällaiselle tiedolle näyttäisi olevan kunnissa kysyntää. Vertailutieto auttaa myös Kuntaliittoa hahmottamaan vesihuollon toimintaympäristön muutoksia kuntien toimiessa tulevaisuudessakin vesihuollossa keskeisessä roolissa vesihuoltolaitosten omistajina ja koko kunnan alueen vesihuollon kehittäjinä. Kyselyn tavoite ja sisältö Tämän kyselyn tavoitteena oli saada nykyistä parempi kokonaiskäsitys osuuskuntamuotoisen vesihuollon laajuudesta ja kuntien vesiosuuskunnille myöntämästä tuesta. Kysely lähetettiin keväällä 2007 kaikkiin manner-suomen kuntiin vesihuollosta vastaavalle viranhaltijalle. Vastauksia saatiin 137 kunnasta, joten vastausprosentti jäi 33:een, eli hieman vaatimattomaksi. Toisaalta, kuten oheisesta kartasta näkyy, vastauksia saatiin kattavasti maan eri osista ja myös erikokoisista kunnista. Vesiosuuskuntia tai -yhtymiä oli 104 kunnassa (76 % vastanneista). Suhteellisen alhaiseksi jääneestä vastausprosentista huolimatta tulosten hyödynnettävyyttä parantaa osaltaan kuitenkin se seikka, että vastaamatta jättivät nimenomaan useat asukasmäärältään suuret ja yhdyskuntarakenteeltaan tiiviit kaupungit ja kunnat, joissa ei juuri ole potentiaalia osuuskuntamuotoiselle vesihuollolle. Jos tämä näkökohta otetaan huomioon, voidaan todeta, että vastanneet kunnat edustavat enemmistöä sellaisesta asukaspohjasta, joka voisi olla osuuskuntamuotoisen vesihuoltopalvelun käyttäjänä (ja omistajana). Kuntien ja osuuskuntien yhteistyö vesihuoltopalveluissa. Kyselyraportti 2007 4
Kunnan vesihuoltolaitoksen ja osuuskuntien merkitys vesihuollossa Kuntien vesihuoltolaitosten vahva merkitys vesihuoltopalvelujen tarjoajana tuli selvästi esille myös tässä kyselyssä. Kyselyyn vastanneista kunnista 94 % oli sellaisia, jossa toimi kunnan vesihuoltolaitos. Kiinteistöjen liittymisprosentti kunnan vesihuoltolaitokseen oli vastanneissa kunnissa keskimäärin 77 % vaihdellen 12 prosentista 100 prosenttiin. Kuntien vesihuoltolaitosten liittymien määrän arvioitiin kasvavan näissä kunnissa keskimäärin noin 2 % vuosittain seuraavien kolmen vuoden aikana. Kyselyyn vastanneissa kunnissa ilmoitettiin toimivan yhteensä 793 vesiosuuskuntaa tai -yhtymää, joiden verkostoihin oli liittynyt yhteensä runsaat 60 000 kiinteistöä. Osuuskunnista ja yhtymistä 96 (12%) toimi useamman kunnan alueella. Tällaisia oli yhteensä 88 kunnassa (näistä puolet oli kuntia, jotka eivät itse vastanneet kyselyymme). 62 kyselyyn vastanneista kunnista (45 %) oli määrännyt vesihuoltolain tarkoittaman toiminta-alueen yhteensä 352 vesiosuuskunnalle. Tässä yhteydessä on hyvä huomata, että suuri osa osuuskunnista on jäsen- ja asiakasmäärältään niin pieniä, etteivät vesihuoltolain velvoitteet mm. toiminta-alueen määräämisen osalta koske niitä. Vuoden 2000 jälkeen kyselyyn vastanneisiin kuntiin oli perustettu 180 uutta vesiosuuskuntaa, yhteensä 55 kunnan alueelle. Uusia osuuskuntia oli perustettu siis lähes puolessa kyselyyn vastanneista kunnista. Näistä uusista osuuskunnista 127 eli 71 % oli sellaisia, jotka vastasivat viemäröinnistä (joko pelkästään tai talousveden jakelun ohella). Uusien osuuskuntien perustaminen näyttäisi painottuvan enemmän Etelä-Suomen kasvukeskusten ympärille sekä Etelä- ja Itä-Suomen maaseutualueille, joissa talousveden hankinta on perinteisesti onnistunut kiinteistökohtaisesti. Nyt jätevesien käsittelyn kiristyneet vaatimukset ovat lisänneet kiinnostusta yhteisesti järjestettyyn vesihuoltoon. Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa, jossa osuuskunnat ovat olleet vahvoja toimijoita vesihuollossa jo vuosikymmeniä, jo toimivat osuuskunnat ottanevat vähitellen vastuuta myös jätevesien keräilystä. Yksinomaan vuonna 2006 perustettiin kyselyyn vastanneissa kunnissa 43 uutta vesiosuuskuntaa ja niihin oli liittynyt noin 1 500 kiinteistöä. Tästä voitaneen arvioida, että koko maassa uusia vesiosuuskuntia perustettiin vuonna 2006 60 80 kappaletta. Kuntien ja osuuskuntien yhteistyö vesihuoltopalveluissa. Kyselyraportti 2007 5
Vuonna 2000 ja sen jälkeen perustetut vesiosuuskunnat Kunnat, joissa uusia vesiosuuskuntia Muut vastanneet kunnat Kyselyyn vastanneet kunnat (kaikki värjätyt) ja kunnat, joihin on perustettu vesiosuuskuntia vuonna 2000 tai sen jälkeen (punainen väri). Kuntien ja osuuskuntien yhteistyö vesihuoltopalveluissa. Kyselyraportti 2007 6
Kunnan taloudellinen tuki vesiosuuskunnille Tuki vesiosuuskuntien investoinneille Vesiosuuskuntien investointien rahoitus kootaan tyypillisesti useasta eri lähteestä. Merkittävän osan rahoituksesta muodostavat luonnollisesti osuuskunnan jäseneksi liittyvien osuusmaksut sekä vesihuolto-osuuskunnissa liittyvien kiinteistöjen maksamat liittymismaksut. Julkisen tuen osuus on useissa hankkeissa kuitenkin huomattava. Tukea myöntävät sekä valtio että kunnat ja eräissä maaseudun ja kylien kehittämishankkeissa myös Euroopan unioni. Valtion tukitoimenpiteitä säätelee vuoden 2005 alusta voimaan tullut laki vesihuollon tukemisesta (686/2004). Valtion tuen osuus kaikista vesihuoltoinvestoinneista on melko vähäinen, tällä hetkellä vajaa 10 prosenttia. Tuella on kuitenkin tärkeä merkitys kohteiden käynnistämiseen tai ajoittamiseen (www.mmm.fi). Vuonna 2007 valtion talousarviossa on varattu yhdyskuntien vesihuollon tukemiseen yhteensä noin 6 miljoonaa euroa. Tästä vain osa kohdistuu vesiosuuskunnille. Valtion myöntämä tuki osuuskuntamuodossa järjestetylle vesihuollolle oli vuonna 2006 noin 3,6 miljoonaa euroa ja vuonna 2007 tukea myönnettäneen yhteensä 4,1 miljoonaa euroa. Tuen myöntää yleensä alueellinen ympäristökeskus. Kyselyymme vastanneista kunnista puolet ilmoitti ainakin jonakin kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana tukeneensa vesiosuuskuntien investointeja. Tukea saaneiden osuuskuntien kokonaismäärä oli kyselyyn vastanneissa kunnissa näinä vuosina 70 92 kpl vuosittain. Vuonna 2006 kunnat ilmoittivat tukeneena osuuskuntien vesihuoltoinvestointeja yhteensä 3,4 miljoonalla eurolla. Tuen kokonaismäärän vuotuinen kasvu oli vuosina 2004-2006 keskimäärin lähes 20 %, eli selvästi yli kuntien menojen keskimääräisen kasvun. Näyttäisi siltä, että kuntien tuki osuuskuntien vesihuoltoinvestoinneille on viime vuosina ollut selvässä kasvussa. Kasvu jatkunee, sillä kyselyyn vastanneet kunnat olivat varautuneet tukemaan vesiosuuskuntien investointeja lähivuosina lähes neljällä miljoonalla eurolla vuosittain, mikä merkitsee tuen kasvua edelleen noin 10 % vuodessa. Vesihuoltolaki edellyttää vesihuoltolaitoksen (silloin, kun se toimii osana kunnan organisaatiota) kirjanpidon eriyttämistä kunnan kirjanpidossa. Edelleen vesihuoltolaitoksen tulisi kattaa menonsa asiakkailtaan perimillä maksuilla. Kunta voi tukea kiinteistökohtaisen tai kiinteistöjen yhteisen (esim. osuuskunnan) vesihuollon järjestämistä harkintansa mukaan vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen ulkopuolella. Niistä kyselyyn vastanneista kunnista (65 kpl), jotka olivat myöntäneet investointitukea vesiosuuskunnille, 54 kunnassa (83 %) tuki oli maksettu kunnan varoista, 10 kunnassa (15 %) vesihuoltolaitoksen varoista ja yhdessä kunnassa tukea oli maksettu sekä kunnan että vesihuoltolaitoksen varoista. Alennus vesiosuuskunnille myytävän talousveden käyttömaksusta Investointien tukemisen ohella toinen merkittävä osuuskunnille osoitetun taloudellisen tuen muoto on talousveden käyttömaksusta myönnettävä alennus. Suuri osa osuuskunnista Kuntien ja osuuskuntien yhteistyö vesihuoltopalveluissa. Kyselyraportti 2007 7
ostaa verkostonsa kautta jäsenilleen ja muille asiakkaille myymänsä veden kunnan vesihuoltolaitoksen verkostosta liittymällä vesihuoltolaitoksen asiakkaaksi. Useimmat kunnat myöntävät osuuskunnille alennusta taksan mukaisesta talousveden käyttömaksusta. Kohtuullinen alennus on perusteltu silloin, kun kunnan vesihuoltolaitoksen verkostoa ei juuri tarvita veden johtamiseen eikä osuuskunnille tai yhtymille myyty vesimäärä ole huomattava suhteessa kunnan laitoksen omaan vedenmyyntiin. Kyselyyn vastanneista kunnista runsaat puolet ilmoitti myyvänsä osuuskunnille talousvettä oman vesihuoltolaitoksensa verkostosta. Keskimäärin osuuskunnille myytävän veden osuus kunnan vesihuoltolaitoksen koko veden myynnistä oli 9 %. Vaihtelu oli kuitenkin huomattavaa, sillä suurimmillaan osuuskunnille myytävän veden osuus oli 47 % kunnan laitoksen kokonaismyynnistä. Myykö kunnan vesihuoltolaitos vesiosuuskunnille talousvettä? (n = 137 kuntaa) Ei vastausta kysymykseen 15 % Antaako kunta vesiosuukunnille alennusta talousveden käyttömaksusta? (n = 137 kuntaa) Ei vastausta kysymykseen 5 % Ei myy 29 % Ei 37 % Myy talousvettä 56 % Antaa alennusta 58 % 46 kuntaa ilmoitti myöntävänsä alennusta veden käyttömaksusta. Keskimäärin alennus oli 32 % mediaaniarvon ollessa 26 % ja tyyppiarvon (yleisimmin esiintyvä alennusprosentti) 25 %. Suurimmillaan alennusta myönnettiin 63 % talousveden käyttömaksusta ja pienimmillään alennus oli 5 %. 28 kuntaa (37 % niistä, jotka myyvät vettä osuuskunnille) ilmoitti, ettei myönnä osuuskunnille alennusta veden käyttömaksusta. Kyselyyn vastanneiden kuntien joukossa oli joitakin sellaisia kuntia, joissa kunnan vesihuoltolaitoksen osuuskunnille myymän veden osuus ylitti 30 % laitoksen kokonaismyynnistä samalla, kun alennus osuuskunnille myytävän veden osalta oli yli 30 %. Ääritapauksessa puolet vesihuoltolaitoksen myymästä vedestä myytiin osuuskunnille lähes puoleen hintaan. Useimmissa tapauksissa tällaisille alennuksille löytynee perusteet esimerkiksi verkoston kunnossapitokustannusten kohdentumisesta. Joskus saattaa kuitenkin herätä kysymys, onko tällöin kunnan vesihuoltolaitoksen asiakkaille määritelty taksa perusteiltaan oikeudenmukainen ja kustannusvastaava, jos laitos kokonaisuutena toimii kustannuksensa kattaen? Toisaalta, mikäli kunta tukee tällaista omaa vesihuoltolaitostaan suoraan talousarviostaan, voidaanko tuen tällaisessa tapauksessa katsoa kohdistuvankin itse asiassa laitokselta vettä ostaviin osuuskuntiin? Kuntien muu tuki vesiosuuskunnille Veden hinnasta myönnettävän alennuksen ohella toinen merkittävä kuntien vesiosuuskunnille osoittaman tuen muoto on asiantuntija-apu. Koska useimmat vesiosuuskunnat toimivat vapaaehtoistyön varassa ja monissa tapauksissa ilman vesihuollon erikoisosaamista, Kuntien ja osuuskuntien yhteistyö vesihuoltopalveluissa. Kyselyraportti 2007 8
kuntien tarjoama asiantuntija-apu koetaan tarpeelliseksi. 48% kyselyyn vastanneista kunnista antoi asiantuntija-apua vesiosuuskunnille. Keskimäärin apua annettiin noin 1,5 henkilötyökuukauden verran kuntaa kohti vuodessa. Asiantuntija-avun luonne vaihteli kunnittain. Tavallisimpia asiantuntija-avun muotoja olivat yleinen vesihuoltoalan neuvonta, verkostojen suunnittelu tai suunnittelun hankinta, osuuskuntien perustamiseen liittyvä hallinnollinen apu, rakennushankkeiden urakkakilpailujen järjestäminen, rakentamisen valvonta sekä osuuskunnan laitteiden huolto ja materiaalin hankinta. Yli puolet kyselyyn vastanneista kunnista arvioivat vesiosuuskuntien tarvitseman asiantuntija-avun lisääntyvän lähitulevaisuudessa ainakin jonkin verran. Kunnat eivät pääsääntöisesti laskuta osuuskuntia tarjoamastaan asiantuntija-avusta. Kysymykseen vastanneista 79 kunnasta vain 12 kuntaa (15 %) ilmoitti laskuttavansa. Nämä kunnat olivat yleensä sellaisia, joiden tarjoaman asiantuntija-avun määrä oli huomattava. Asiantuntija-avun luonne (n = 60 kuntaa) Miten arvioitte vesiosuuskuntien tarvitseman asiantuntija-avun kehittyvän lähitulevaisuudessa (n = 137 kuntaa) Neuvontaa En osaa sanoa 16 Suunnittelua Hallintoa Lisääntyy huomattavasti 20 Rakentamisasiakirjat ja valvontaa Huolto- ja materiaalipalveluita Kilpailuttamista Lisääntyy jonkin verran Pysyy ennallaan 23 35 Tiedottaminen Kustannusarviot Muuta Vähenee jonkin verran Vähenee huomattavasti 0 6 0 10 20 30 40 50 kuntien lkm 0 25 50 75 100 % kyselyyn vastanneista Kuntien ja osuuskuntien yhteistyö vesihuoltopalveluissa. Kyselyraportti 2007 9
Vesiosuuskuntien tulevaisuus Kyselyn avulla koottiin myös tietoa kuntien näkemyksistä vesiosuuskuntien roolista tulevaisuudessa. Erityisesti jäteveden keräilyä hoitavien vesiosuuskuntien ja yhtymien perustaminen tullee jatkumaan vilkkaana myös lähitulevaisuudessa. Kuntalaisten aktiivisuus vaihtelee paljon. Joissakin kunnissa osuuskuntia on jo perustettu runsaasti, mutta toisaalla ollaan vielä lähtökuopissa. Kiinteistöjen yhteisiä viemäriverkostoja (osuuskuntia ja yhtymiä) ja jätevesien johtamista niiden kautta kunnan vesihuoltolaitoksen viemäriverkkoon pidetään useissa kunnissa keskeisenä keinona täyttää haja-asutuksen jäteveden käsittelylle asetuksessa määrätyt vaatimukset. Kunnat kannustavat perustamaan jätevesiosuuskuntia monin paikoin myös taajamien lievealueille. Näillä alueilla olisi kuitenkin syytä vakavasti harkita myös kunnan oman vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen laajentamismahdollisuuksia. Osuuskuntamuotoisen vesihuollon arvioitiin kyselyn avovastauksissa voivan toimia laadukkaasti tulevaisuudessa lähinnä vain niissä tapauksissa, joissa osuuskunta on niin suuri, että se voi palkata alan ammattihenkilöstöä. Muutoin vesihuollon suunnittelu, rakentaminen ja rakentamisen sekä toiminnan (ulkopuolinen ja riippumaton) valvonta jää usein puutteelliseksi. Näissä tapauksissa osuuskunnat ajautunevat ennemmin tai myöhemmin kuntien laitosten haltuun. Kuntien yhteinen vesihuoltolaitos, johon myös alueen osuuskunnat liittyisivät, parantaisi monissa tapauksissa toimintavarmuutta, vaikkei sovellukaan ratkaisuksi kaikkialla. Osuuskuntien toiminnan (mm. rakentamishankkeiden kohdentamisen) ohjaaminen ei aina onnistu kunnalta ja hankkeita toteutetaan (tai jätetään toteuttamatta) kunnan kokonaiskehityksen kannalta epäedullisesti. Noin puolet kyselyyn vastanneista kunnista ilmoitti pitävänsä todennäköisenä, että nyt toiminnassa olevat tai lähivuosina perustettavat vesiosuuskunnat hankkivat kunnan vesihuoltolaitokselta vesihuoltoverkostojensa ja laitteidensa kunnossapitopalveluja. Tällä hetkellä vastaavia palvelusopimuksia on 7 prosentissa kyselyyn vastanneista kunnista. Tällaisissa osuuskunnissa oli liittyneinä yhteensä runsaat 3 000 kiinteistöä eli noin 5% kaikista kyselyyn vastanneissa kunnissa olleista vesiosuuskuntien verkostoihin liittyneistä kiinteistöistä. Onko todennäköistä, että nyt toiminnassa olevat tai lähivuosina perustettavat vesiosuuskunnat hankkivat kunnalta vesihuoltoverkostojensa ja laitteidensa käyttöpalveluja? (n = 137 kuntaa) Ei vastausta kysymykseen 15 % Hoitaako kuntanne vesihuoltolaitos tällä hetkellä vesiosuuskuntien käyttö- ja kunnossapitotehtäviä? (n = 137 kuntaa) Ei vastausta kysymykseen 11 % Kyllä 7 % Kyllä 46 % Ei 39 % Kuntien ja osuuskuntien yhteistyö vesihuoltopalveluissa. Kyselyraportti 2007 10 Ei 82 %
Niin ikään noin puolet kyselyyn vastanneista kunnista ilmoitti pitävänsä todennäköisenä, että vesiosuuskunnat tarjoavat vesihuoltoverkostojaan ja laitteitaan siirrettäväksi kunnan vesihuoltolaitoksen omistukseen ja hoitoon. Hiukan pienempi osuus vastanneista piti tällaisia siirtoja epätodennäköisenä. 27 prosentissa (37 kpl) kyselyyn vastanneista kunnista tällaisia vesihuolto-omaisuuden siirtoja oli jo tehty (osa jo yli 10 vuotta sitten). Kysyttäessä linjauksia tai arviota kunnan suhtautumisesta vesiosuuskuntien verkostojen ja laitteiden siirtämiseen kunnan vesihuoltolaitoksen omistukseen runsaat puolet kunnista ilmoitti, että kunta ei toistaiseksi ole muodostanut asiaan kantaa. Myönteisesti siirtoihin ilmoitti suhtautuvansa 24 % (33 kuntaa) ja kielteisesti 19 % (26 kuntaa) kyselyyn vastanneista. Sellaisten kuntien lukumäärä, joilla ei ole kantaa osuuskuntien verkostojen ja laitteiden tulevan hallinnan suhteen, on kyselyn mukaan varsin suuri. Se osoittaa, että suuressa osassa kuntia osuuskuntien tulevaisuutta vesihuollon toimijoina ei vielä ole pitkäjänteisesti arvioitu. Koska kunnalla on viime kädessä huolehtimisvelvoite alueensa vesihuoltopalvelujen saatavuudesta, olisi kunnan vesihuollon järjestämisen kokonaisuuteen, osuuskunnat mukaan lukien, syytä muodostaa strateginen linjaus. Asia tulisi ottaa säännöllisesti esille esimerkiksi vesihuollon kehittämissuunnitelmaa ajantasaistettaessa. Tässä yhteydessä tulisi myös varautua siihen, että jotkin osuuskunnat eivät kenties pitkällä aikavälillä selviydy velvoitteistaan vesihuoltolaitoksena. Kunnat tarjoavat osuuskunnille yleisesti verkostojen suunnitteluapua joko omalla organisaatiolla tai hoitamalla suunnitteluttamis- ja osittain myös rakennuttamisprosessit osuuskunnan puolesta. Suunnittelun koordinoinnilla turvataan myös verkostojen tekninen yhteensopivuus mahdollista myöhempää yhteen liittämistä tai laitosten yhdistymistä varten. Joissakin tapauksissa kunnat antavat yhä enemmän asiantuntija-apua, vaikka niillä ei ole omaa laitosta lainkaan. Eräät kunnat ovat myös kehittäneet pitemmälle vesihuollon neuvontatoimintaa yhteistyössä naapurikuntien kanssa. Onko todennäköistä, että osuuskunnat tarjoavat vesihuoltoverkostojaan ja -laitteistojaan siirrettäväksi kunnan omistukseen ja hoitoon? (n = 137 kuntaa) Onko kunnassanne jo siirretty osuuskuntien verkostoja tai muuta vesihuolto-omaisuutta kuntien vesihuoltolaitoksen omistukseen? (n = 137 kuntaa) Ei vastausta kysymykseen 16 % Ei vastausta kysymykseen 12 % Kyllä 27 % Kyllä 45 % Ei 39 % Ei 61 % Kyselyn avovastauksissa tuli myös esille, että kustannusvastaavuutta ei ole aina sisäistetty vesihuoltopalveluja koskevassa päätöksenteossa. Tästä aiheutuu ongelmia osuuskuntien ja kunnan vesihuoltolaitosten mahdollisia yhdistämisiä valmisteltaessa, kun edullisesti toimintoja hoitaneiden osuuskuntien asiakkaiden vesihuoltokustannukset nousisivat yhdistymisen myötä. Vesihuoltolain mahdollistama liittymis- ja perusmaksujen variointi kustannusvastaavuusperiaatteen mukaisesti (myös kuntien omien laitosten sisällä) ei yleensäkään saa laajaa kannatusta luottamuselimissä. Kuntien ja osuuskuntien yhteistyö vesihuoltopalveluissa. Kyselyraportti 2007 11
Valtion tukea haja-asutuksen jätevesihuollon parantamiseen pidettiin useissa vastauksissa ehdottoman tärkeänä. Tuki on viime vuosina vähentynyt aiempien vuosikymmenien tukitasoihin verrattuna ja sitä on kohdistettu yhä enemmän vain suuriin ylikunnallisiin siirtoviemärihankkeisiin. Useissa vastauksissa pidettiin haja-asutuksen jätevesiasetuksen tavoitteiden toteutumista epärealistisena ilman merkittävää valtion tuen lisäystä. Kotieläintilojen, erityisesti lypsykarjatilojen, koon kasvu edelleen tulevaisuudessa edellyttänee tiloilta enemmän omia vesihuoltojärjestelyjä. Niiden ei voida enää katsoa kuuluvan kotitalouksien vesihuoltoa palvelevien vesihuoltolaitosten tehtäväksi. Kuntien vesihuoltolaitokset ja osuuskunnat voivat verkostojensa kapasiteetin rajoissa luonnollisesti tarjota palveluja myös näissä tapauksissa, mutta vesihuoltolain asettamien velvoitteiden piiriin se ei kuulu. Koulutusta vesiosuuskuntien perustamisesta ja vesihuollon rahoituskanavista sekä yhteisten hallinto- ja kirjanpitojärjestelmien sekä laitosten teknisten huollon järjestelmien luomisesta tarvitaan. Kuntaliitolta kaivataan erityisesti tiivistä yhteydenpitoa Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen, ministeriöiden ja alueellisten ympäristökeskusten kanssa vesihuollon kehittämisen osalta. Suositusten ja ohjeistusten ym. laadinta voisi olla tarpeen selkeyttämään edelleen kuntien, vesihuoltolaitosten ja kiinteistöjen rooleja myös osuuskunta- ja yhtymämuotoisten laitosten osalta. Kuntien ja osuuskuntien yhteistyö vesihuoltopalveluissa. Kyselyraportti 2007 12