0-visio - teoriasta käytännöksi

ELINVOIMAA ALUEELLE 10 2012 0-visio - teoriasta käytännöksi Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakuntien liikenneturvallisuussuunnitelma 2012 2016 JAAKKO KLANG CHRISTEL KAUTIALA KATJA SEIMELÄ LAURA INTO

0-visio - teoriasta käytännöksi Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakuntien liikenneturvallisuussuunnitelma 2012 2016 JAAKKO KLANG CHRISTEL KAUTIALA KATJA SEIMELÄ LAURA INTO

Kuva: Jaakko Klang ELINVOIMAA ALUEELLE 10 2012 0-VISIO - TEORIASTA KÄYTÄNNÖKSI VARSINAIS-SUOMEN JA SATAKUNNAN MAAKUNTIEN LIIKENNETURVALLISUUSSUUNNITELMA 2012 2016 Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Taitto: Kansikuva ja valokuvat: Painopaikka: Painosmäärä: Mervi Koivula Jaakko Klang Kopijyvä Oy Tampere 70kpl ISBN 978-952-257-659-0 (painettu) ISBN 978-952-257-658-3 (PDF) ISSN-L 2242-282X ISSN 2242-282X (Painettu) ISSN 2242-2838 (verkkojulkaisu) URN URN:ISBN:978-952-257-658-3 www.ely-keskus.fi/julkaisut www.doria.fi/ely-keskus

Sisältö 1 Johdanto...4 2 Työn lähtökohdat... 5 2.1 Suunnittelualue... 5 2.2 Liikennejärjestelmä-suunnitelmat... 5 2.3 Tavoitteet todeksi, Tieliikenteen turvallisuus-suunnitelma vuoteen 2014 6 2.4 Länsi-Suomen läänin liikenneturvallisuusselvitys ja liikenneturvallisuustyön kehittäminen (2002 2010) -suunnitelman toteutuminen... 7 3 Liikenneturvallisuus tänään, haasteet huomenna... 8 3.1 Liikenneturvallisuustilanne... 8 3.1.1 Lähtöaineistot... 8 3.1.2 Onnettomuustilanne ja kehitys... 8 3.1.3 Onnettomuuksissa mukana olleet... 12 3.1.4 Tyypillisimmät onnettomuudet... 15 3.1.5 Maanteiden liikenneturvallisuustilanne... 17 3.1.6 Onnettomuuskustannukset... 19 3.1.7 Liikennekäyttäytymisen haasteet... 19 3.2 Kuntien liikenneturvallisuustyö... 20 3.2.1 Liikenneturvallisuustyö seudulla ja kunnissa... 20 3.3 Toimintaympäristön kehityssuunnat... 21 3.3.1 Yhdyskuntarakenne ja yhteiskunnan muutokset... 21 3.3.2 Väestö ja ikääntyminen... 23 3.3.3 Liikkuminen... 23 4 Tiukat tavoitteet... 25 5 Pitkän aikavälin strategiset linjaukset... 28 6 Toimenpiteet... 29 6.1 Keskeiset toimet vuoteen 2020... 29 6.2 Taajamien liikenneturvallisuuden kehittäminen... 29 6.3 Maanteiden liikenneturvallisuuden kehittäminen... 30 6.4 Turvallinen ja vastuullinen liikennekäyttäytyminen... 30 7 Liikenneturvallisuusyhteistyön toimintamalli... 32 8 Vaikutustarkastelu... 35 8.1 Tavoitteet ja kuolemien vähentämistarve... 35 8.2 Pitkän aikavälin ja valtakunnalliset toimenpiteet... 35 8.3 Isot hankkeet... 35 8.4 Tässä suunnitelmassa esitetyt maantieverkon toimenpiteet... 35 8.5 Tässä suunnitelmassa esitetyt taajamiin kohdistuvat toimenpiteet... 36 8.6 Tarkasteltavat vaihtoehdot... 36 9 Seuranta ja mittarit... 37 10 Lähteet... 39 Liitteet... 40 Kuvailulehti... 81 3

Kuva: Jaakko Klang 1 Johdanto Valtakunnallisessa tieliikenteen turvallisuussuunnitelmassa (2012 2014) korostetaan alueellisen ja paikallisen liikenneturvallisuustyön merkitystä liikenneturvallisuustavoitteiden saavuttamisessa. Alueellisen liikenneturvallisuustyön ohjaus ja valtakunnan tason linjausten jalkauttaminen alueelliselle tasolle on osoitettu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskus) tehtäväksi. Alueelliset liikenneturvallisuussuunnitelmat toimivat tärkeänä työkaluna tavoitteiden saavuttamisessa. Varsinais-Suomen ELYkeskuksen liikenneturvallisuussuunnitelma on pyritty tekemään konkreettiseksi ja käytännönläheiseksi. Suunnitelmassa on sovellettu valtakunnalliset linjaukset alueelliselle tasolle Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakuntiin 49 kunnan alueelle. Liikenneturvallisuussuunnitelmassa on arvioitu alueen nykyistä turvallisuustilannetta ja toimintaympäristön muutoksista johtuvia haasteita liikenneturvallisuudelle sekä alueella tehtävää liikenneturvallisuustyötä. Alueelle on asetettu liikenneturvallisuusvisio ja tavoitteet vuodelle 2020 nykytilanteen arviointien ja valtakunnallisten tavoitteiden pohjalta. Monipuolista keinovalikoimaa hyödyntävää toimenpideohjelmaa on ideoitu ohjausryhmässä ja liikenneturvallisuusfoorumin seminaarissa. Toimenpideohjelmassa on huomioitu liikenneympäristön kehittämisen lisäksi kestävän liikkumisen edistäminen sekä liikennekäyttäytymiseen vaikuttaminen. Suunnitelmassa on kuvattu tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumisen seurantamenetelmät sekä arvioitu suunnitelmalla saavutettavia vaikutuksia. Liikenneturvallisuussuunnitelman on teettänyt Varsinais-Suomen ELY-keskus. Liikenneturvallisuussuunnitelman ohjausryhmään ovat kuuluneet: Jaakko Klang, VAR-ELY-keskus Soile Koskela, VAR-ELY-keskus Kai Westerinen, VAR-ELY-keskus Antero Aho, Liikenneturva Esa Aho, Liikenneturva Mika Peltola,Liikkuva poliisi Pasi Pihlava, Liikkuva poliisi (Varsinais-Suomi) Simo Pukkila, Liikkuva poliisi (Satakunta) Kai Loukkaanhuhta, Varsinais-Suomen poliisilaitos Jorma Johansson, Satakunnan poliisilaitos Janne Virtanen, Varsinais-Suomen liitto Jukka Moilanen, Satakunnan liitto Markku Setälä (19.6.2012 asti), Porin kaupunki Sanna Välimäki (alkaen 20.6.2012), Porin kaupunki Risto Suomela, Salon kaupunki Jaana Mäkinen, Turun kaupunki Esko Keskinen, Turun yliopisto Konsulttina työssä on toiminut Destia Oy, jossa suunnitelmasta vastasivat DI Christel Kautiala, DI Katja Seimelä ja DI Laura Into. Samanaikaisesti on laadittu Uudenmaan ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskusten alueille liikenneturvallisuussuunnitelmat. Eri alueiden suunnitelmien toteutusta on koordinoinut Strafica Oy:stä DI Juha Heltimo. 4

2 Työn lähtökohdat 2.1 Suunnittelualue Suunnittelualueeseen kuuluvat Varsinais-Suomen ELYkeskuksen liikenne-toimialan toiminta-alue eli Varsinais- Suomen ja Satakunnan maakunnat. Maakunnat sijaitsevat Itämeren rannalla ja alueen meriyhteydet kytkevät alueen tiiviisti Tukholmaan ja muuhun Itämeren alueeseen. Alue rajautuu lännessä pohjanlahteen, pohjoisessa Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntiin, idässä Pirkanmaan ja Kanta- Hämeen maakuntiin ja etelässä Uudenmaan maakuntaan. Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa on yhteensä 49 kuntaa, jotka muodostavat yhteensä kahdeksan seutukuntaa (kuva 1). Alueen asukasluku oli vuoden 2011 lopussa 693 784 (Varsinais-Suomi 67 %, Satakunta 33 %). 2.2 Liikennejärjestelmäsuunnitelmat Liikennejärjestelmäsuunnitelmat ovat strategisia, liikennejärjestelmää kokonaisuutena tarkastelevia suunnitelmia, joilla ohjataan alueen liikennepolitiikkaa ja määritellään liikennejärjestelmän pitkän aikavälin kehittämisperiaatteet sekä lähivuosien kehittämistoimet. Suunnittelualueelle on laadittu liikennejärjestelmäsuunnitelma Varsinais-Suomen maakuntaan (2007) ja Satakunnan maakuntaan (2006). Lisäksi Varsinais-Suomen ELY-keskus, Satakunnan ja Varsinais-Suomen maakunnat sekä alueen toimijat ovat yhteistyössä laatineet Lounais-Suomen liikennestrategian vuodesta 2012 eteenpäin. Varsinais-Suomen liikennejärjestelmäsuunnitelman yksi painopistealueista on kestävä ja turvallinen liikkuminen ( Varsinais-Suomen liikennejärjestelmä toimii tehokkaasti, turvallisesti ja kestävästi tukien elämisen laatua ja elinkeinoelämän kilpailukykyä maakunnan kaikissa osissa ). Maakunnan muuta maata heikomman liikenneturvallisuustilanteen parantamiseksi suunnitelmassa peräänkuulutetaan eri tahojen yhteistyötä ja vastuunottoa, liikennekäyttäytymiseen ja kulkutapavalintaan vaikuttamista sekä inhimillisiä virheitä sietävän liikennejärjestelmän ja turvallisten maankäyttöratkaisujen toteuttamista. Kärkitoimenpiteinä tavoitteen saavuttamisessa ovat liikenteen rauhoittaminen ja ajonopeuksien hillintä, virheitä sietävä liikenneympäristö ja tasoristeyksien poistaminen. Lisäksi ihmisten liikkumistottumuksia halutaan ohjata turvallisempaan suuntaan ja tehostaa liikenneturvallisuustyötä. Suunnitelma tullaan päivittämään vuonna 2013. Myös Satakunnan liikennejärjestelmäsuunnitelmassa kestävän liikkumisen edistäminen on yhtenä tärkeimmistä painopistealueista. Kuljettaessa kohti tavoitetta on osatehtävinä listattu muun muassa yhdyskuntarakenteen tiivistäminen, joukkoliikenteen tukeminen sekä kävelyn ja pyöräilyn toimintaedellytyksien parantaminen. Satakunnan liikenneturvallisuustilanteen todetaan olevan koko Suomen synkimpiä. Tilanteen parantamiseksi suunnitelmassa korostetaan koulutuksen, valistuksen ja tiedotuksen merkitystä, sillä nykyisellä rahoitustasolla parantamistoimenpiteitä ei pystytä tarpeeksi toteuttamaan. Kuva 1. Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakunnat (Lähde: Var-ELY internet-sivut) 5

Lounais-Suomen liikennestrategiassa linjataan ja priorisoidaan Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakuntien yhteistoiminta-alueen ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen liikennevastuualueen tärkeimmät liikennetarpeet seuraavan liikennepoliittisen selonteon valmistelua varten vuosille 2012 2015 sekä pitkän aikavälin tavoitteiksi vuosille 2016 2024. Suunnitelman painopistealueita ovat alueen elinkeinoelämän kilpailukyvyn parantaminen, henkilökaukoliikenteen sujuvuus sekä kestävät liikenneratkaisut. 2.3 Tavoitteet todeksi, Tieliikenteen turvallisuussuunnitelma vuoteen 2014 Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakuntien liikenneturvallisuussuunnitelmaa laadittaessa keskeinen lähtökohta on ollut toukokuussa 2012 julkistettu valtakunnallinen tieliikenteen turvallisuussuunnitelma, joka sisältää keskeisiä liikenneturvallisuustyön toimenpiteitä vuoteen 2014 ja linjauksia vuoteen 2020. Valtakunnallisen liikenneturvallisuussuunnitelman tavoitteet pohjautuvat Euroopan unionin komission vuosia 2011 2020 koskevaan liikenneturvallisuusohjelmaan. Liikenneturvallisuussuunnitelman tavoitteena on jatkuva liikenneturvallisuuden paraneminen siten, että vuonna 2020 liikennekuolemien määrä on puolittunut (24 kuol./milj.as.) ja liikenteessä loukkaantuneiden määrä vähentynyt neljänneksellä vuoden 2010 tasoon verrattuna. Erityisiksi kohderyhmiksi valtakunnallisessa liikenneturvallisuussuunnitelmassa on nostettu nuoret ja iäkkäät. Näiden ryhmien onnettomuusriski on korkea ja tavoitteeksi onkin asetettu, että heidän onnettomuusriskinsä vähenee kohti koko väestön keskiarvoa. Valtakunnallisessa liikenneturvallisuussuunnitelmassa on nostettu lähivuosien tärkeimmiksi toimenpidekokonaisuuksiksi ajokuntoon ja liikennekäyttäytymiseen vaikuttaminen sekä taajamien ja maanteiden liikenneturvallisuuden parantamiseen tähtäävät toimet. Ajokuntoon (rattijuopumuksen vähentämiseen, ajoterveyden arviointiin ja väsyneenä ajamisen vähentämiseen) vaikuttavat toimenpiteet aloitetaan ministeriötasolta kehittämällä uusia menetelmiä, yhteistyötapoja ja tekniikoita, lisäämällä ja kehittämällä liikennelääketieteen opetusta sekä kehittämällä valvontaa. Paljon julkista keskustelua on herättänyt ehdotus alentaa rattijuoppouden raja 0,2 promilleen. Seutu- ja kuntatasolla ajokuntoon vaikuttaminen toteutuu käytännössä valtakunnallisesti määriteltävien toimintatapojen mukaisesti sosiaali- ja terveystoimen palveluiden sisällöissä ja poliisin toiminnassa, joten aihetta ei ole tässä liikenneturvallisuusstrategiassa erityisesti käsitelty. Pitkällä aikavälillä liikenneturvallisuussuunnitelmassa on linjattu tarve vähentää henkilöautoilun tarvetta ja lisätä kestävien kulkutapojen käyttöä. Tähän tulisi pyrkiä parantamalla maankäytön ja liikenteen suunnittelun yhteistyötä, parantamalla jalankulun, pyöräilyn ja joukkoliikenteen olosuhteita, kehittämällä liikkumisen ohjausta ja edistämällä kestävän liikkumisen suunnitelmia kuntatasolla ja tukemalla liikennejärjestelmäsuunnittelua seututasolla. Valtakunnallinen liikenneturvallisuussuunnitelma nostaa ensimmäistä kertaa korostetusti esille alueellisen, seudullisen ja paikallisen poikkihallinnollisen liikenneturvallisuustyön keskeisen merkityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Pitkän aikavälin linjauksina neuvottelukunta painottaa myös kansalaisten liikkumisasenteisiin ja turvallisuustietoisuuteen vaikuttamista elinikäisen liikennekasvatuksen avulla sekä monipuolisen viestinnän ja yhteisen kampanjoinnin keinoin. Kuva: Jaakko Klang 6

2.4 Länsi-Suomen läänin liikenneturvallisuusselvitys ja liikenneturvallisuustyön kehittäminen (2002 2010) -suunnitelman toteutuminen Länsi-Suomen läänin liikenneturvallisuusselvitys ja liikenneturvallisuustyön kehittäminen -suunnitelman päätavoitteena oli edistää ja yhteensovittaa läänin alueella tehtävää liikenneturvallisuustyötä. Vanhaan Länsi-Suomen lääniin kuuluivat Varsinais-Suomen, Satakunnan, Pirkanmaan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski- Pohjanmaan maakunnat. Suunnitelmassa esitettiin tavoitteeksi vähentää liikennekuolemia siten, että vuonna 2010 Länsi-Suomessa tapahtuneissa liikenneonnettomuuksissa menehtyisi enintään 91 henkilöä. Lähtötilanteessa vuosien 1998 2000 aikana liikenteessä menehtyi keskimäärin 158 henkeä vuodessa. Liikennekuolemien vähentämistavoitetta ei aivan saavutettu, sillä vuonna 2010 vanhan Länsi-Suomen läänin alueella liikenteessä menehtyi 116 henkeä eli 25 henkilöä enemmän kuin asetettu tavoite.. Kuvassa 2 on esitetty Länsi-Suomen liikenneturvallisuussuunnitelmassa esitetty liikennekuolemien vähentämistavoite ja toteutunut liikennekuolemien määrän kehitys. Länsi-Suomen liikenneturvallisuustyölle esitettiin suunnitelmassa uutta toimintamallia, Balanced Scorecard menetelmää. Menetelmän ajatuksena on ollut, että vaikka liikenneturvallisuustyö on jakautunut monen organisaation vastuulle, tulee sitä pyrkiä ohjaamaan ja koordinoimaan kokonaisuutena. Tavoitteiden toteuttamisen seuraamiseen kehitettiin Balanced Scorecard -mittaristo, johon sisältyi mittareita tienpidon, viestinnän, valvonnan sekä liikenneturvallisuustoiminnan kehittämisalueilta. Länsi-Suomen lääninhallitus ylläpiti keskitetysti mittaristoa eri organisaatioista saatujen tietojen perusteella. Kuva 2. Länsi-Suomen läänin liikenneturvallisuussuunnitelmassa esitetty tavoite vuodelle 2010 ja toteutunut liikennekuolemien määrän kehitys. 7

3 Liikenneturvallisuus tänään, haasteet huomenna 3.1 Liikenneturvallisuustilanne 3.1.1 Lähtöaineistot 3.1.2 Onnettomuustilanne ja kehitys Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakuntien liikenneturvallisuussuunnitelma perustuu onnettomuustilastoihin, paikkatietoanalyyseihin, kuntakyselyyn, asiantuntijahaastatteluihin, olemassa oleviin suunnitelmiin ja selvityksiin sekä erilaisiin vuorovaikutustapahtumiin, joita olivat liikenneturvallisuusyhteistyöryhmän kokoukset ja 25.4.2012 pidetty liikenneturvallisuusfoorumin aloitusseminaari. Onnettomuusanalyysissä on tarkasteltu Tilastokeskuksen ylläpitämän tieliikenneonnettomuustilaston avulla vuosina 2002 2011 Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakuntien alueella tapahtuneita poliisin tietoon tulleita liikenneonnettomuuksia. Poliisin tietoon on arvioitu tulevan kaikki kuolemaan johtaneet onnettomuudet ja noin 20 % henkilövahinkoihin johtaneista onnettomuuksista. Omaisuusvahinkoon johtaneiden onnettomuuksien osalta poliisin tilastojen peittävyys on erityisen heikko. Myös eri onnettomuustyyppien tietoon tulossa on eroja. Heikoin peittävyys on yksittäisonnettomuuksissa loukkaantuneista polkupyöräilijöistä. Kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien osalta on hyödynnetty myös Liikennevakuutuskeskuksen liikenneturvallisuusyksikön (VALT) tilastoja tutkijalautakuntien tutkimista onnettomuuksista. Kunnissa nykyisin tehtävää liikenneturvallisuustyötä ja siihen liittyviä odotuksia, haasteita ja tahtotilaa selvitettiin kunnille suunnatulla internet-kyselyllä. Kyselyllä selvitettiin lisäksi kuntien näkemyksiä liikenneturvallisuustyön kehittämisen keinoista. Kysely kohdistettiin kuntien liikenneturvallisuusyhdyshenkilölle. Vastauksia hyödynnettiin tavoiteasetannassa ja toimenpiteiden suunnittelussa. Kyselyyn saatiin vastaus jokaiselta (49 kpl) Varsinais-Suomen ja Satakunnan kunnalta. Vuosina 2007 2011 Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakuntien alueella tapahtui poliisin tilastojen mukaan yhteensä 24 459 tieliikenneonnettomuutta eli keskimäärin noin 6 115 onnettomuutta vuosittain. Onnettomuuksista 19 % (4 766 kpl) johti kuolemaan tai loukkaantumiseen. Kuolemaan ja loukkaantumiseen johtaneet onnettomuudet ovat vähentyneet molemmissa maakunnissa viime vuosikymmenen aikana. Vuonna 2011 sattui 10 % (104 kpl) vähemmän henkilövahinkoon johtaneita onnettomuuksia kuin vuosina 2002 2010 keskimäärin. Omaisuusvahinkoon johtaneiden onnettomuuksien määrän trendi on sen sijaan ollut hienoisesti nouseva (+ 2 %, 109 kpl). Onnettomuuksien kehityksen trendi on samansuuntainen kuin koko maassa (kuvat 3-5). Asukaslukuun suhteutettuna (kuva 5) suunnittelualueella tapahtui koko Suomen keskiarvoa enemmän henkilövahinkoon johtaneita onnettomuuksia. Satakunnan maakunnassa henkilövahinkoon johtaneita onnettomuuksia tapahtui 19 % enemmän ja Varsinais-Suomen maakunnassa 11 % enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Sekä Varsinais-Suomen että Satakunnan maakuntien asukaslukuun suhteutettu henkilövahinko-onnettomuusmäärä on koko maan tilanteen tavoin pienentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kuva: Jaakko Klang 8

Lineaarinen kehitys Kuva 3. Onnettomuusmäärän kehitys vuosina 2002 2011 kaikilla tieväylillä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella. Suunnittelualueella tapahtui vuodessa keskimäärin 43 kuolemaan, 960 loukkaantumiseen ja 4973 omaisuusvahinkoon johtanutta onnettomuutta. (Tilastokeskus) Kuva 4. Liikennekuolemaan johtaneet onnettomuudet asukaslukuun suhteutettuna vuosina 2002 2011 kaikilla väylillä Varsinais- Suomen ja Satakunnan maakuntien alueella, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella sekä koko maassa. (Tilastokeskus) 9

Kuva 5. Henkilövahinkoon johtaneet onnettomuudet asukaslukuun suhteutettuna vuosina 2002 2011 kaikilla väylillä Varsinais- Suomen ja Satakunnan maakuntien alueella, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella sekä koko maassa. (Tilastokeskus) Vuosina 2007 2011 suunnittelualueella tapahtui vuodessa keskimäärin 43 kuolemaan johtanutta onnettomuutta, joissa menehtyi keskimäärin yhteensä 48 henkilöä vuodessa. Varsinais-Suomen maakunnassa kuolemaan johtaneita onnettomuuksia tapahtui keskimäärin 27 vuodessa ja Satakunnan maakunnassa keskimäärin 16 vuodessa. Varsinais- Suomen ELY-keskuksen alueella kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa oli tavallisesti kyseessä kohtaamisonnettomuus (Varsinais-Suomessa 30 % ja Satakunnassa 18 %) tai yksittäisonnettomuus (Varsinais-Suomessa 33 % ja Satakunnassa 26 %) (taulukko 1) Kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien kehitys onnettomuusluokittain esitetään kuvassa 6. Kuolemaan johtaneet onnettomuudet tapahtuivat tyypillisesti maanteillä (70 % kaikista kuolemaan johtaneista onnettomuuksista ja niistä 49 % pääväylillä). Onnettomuuspaikalla maantien nopeusrajoitus oli puolessa tapauksista 80 km/h ja neljäsosassa (23 %) 100 km/h. Neljäsosa kuolemaan johtaneista onnettomuuksista tapahtui katuverkolla ja 5 % yksityisteillä. Kolmasosa kuolemaan johtaneista onnettomuuksista tapahtui taajamissa (ei pääteitä mukana). Lähes puolet (48 %, 30 kpl) taajamien kuolemaan johtaneista onnettomuuksista oli jalankulkija-, polkupyörä- tai mopo-onnettomuuksia. Kolmasosa taajaman kuolemaan johtaneista onnettomuuksista oli yksittäisonnettomuuksia. Kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien määrä taajamissa on vähentynyt kolmanneksella viimeisen kymmenen vuoden aikana. Taulukko 1. Kuolemaan johtaneet onnettomuudet, keskiarvo 2007 2011 Alue Yhteensä Maantiet Taajama Määrä % Määrä % Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alue 43 kpl 30 kpl 70 % 13 kpl 29 % Varsinais-Suomen 27 kpl 20 kpl 73 % 9 kpl 32 % maakunta Satakunnan maakunta 16 kpl 11 kpl 68 % 4 kpl 25 % 10

Kuva 6. Kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien määrän kehitys Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella vuosina 2002 2011 onnettomuusluokittain. Kuva: Jaakko Klang 11

Vuosittain loukkaantumiseen johti Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella keskimäärin 910 onnettomuutta, joissa loukkaantui keskimäärin 1 167 henkilöä. Varsinais- Suomen maakunnan alueella loukkaantumiseen johtaneita onnettomuuksia tapahtui keskimäärin 597 vuodessa ja Satakunnan maakunnassa keskimäärin 313 vuodessa. Loukkaantumiseen johtaneiden onnettomuuksien määrä on vähentynyt kymmenyksellä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kehitys on ollut samansuuntainen sekä Varsinais- Suomen että Satakunnan maakunnissa. Noin puolet loukkaantumiseen johtaneista onnettomuuksista tapahtui taajamissa (ei pääteitä mukana) ja puolet maanteillä. Omaisuusvahinkoihin johtaneita onnettomuuksia tapahtui keskimäärin noin 5 200 kpl vuosittain. Omaisuusvahinkoihin johtaneiden onnettomuuksien määrä on kasvanut hieman viime vuosikymmenen ajan. Kasvu sijoittuu Varsinais-Suomen maakuntaan. Onnettomuustilanteen ja sen kehityksen merkittävimmät haasteet: Asukaslukuun suhteutettuna suunnittelualueella tapahtui koko Suomen keskiarvoa enemmän henkilövahinkoon johtaneita onnettomuuksia (Satakunta +19 % ja Varsinais-Suomi +11 %) Kuolemaan johtaneet onnettomuudet tapahtuivat tyypillisesti maanteillä (70 % kaikista kuolemaan johtaneista onnettomuuksista) Kolmasosa kuolemaan johtaneista onnettomuuksista tapahtui taajamissa (ei pääteitä mukana). Lähes puolet taajamien kuolemaan johtaneista onnettomuuksista oli jalankulkija, polkupyörä- tai mopo-onnettomuuksia (48 %). Henkilövahinkoon johtaneiden onnettomuuksien määrä on vähentynyt (- 10 %, 104 kpl) ja omaisuusvahinkoon johtaneiden onnettomuuksien määrän trendi on ollut hienoisessa nousussa (+2 %, 109 kpl) viimeisen kymmenen vuoden aikana. 3.1.3 Onnettomuuksissa mukana olleet Vuosina 2007 2011 Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakuntien liikenteessä on kuollut 286 ja loukkaantunut 5 834 henkilöä. Kuolleista ja loukkaantuneista keskimäärin joka toinen (51 %) oli henkilöauton kuljettaja tai matkustaja. Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden osuus onnettomuuksien uhreista oli noin 19 % ja mopoilijoiden noin 14 %. Kymmenesosa onnettomuuksien uhreista oli moottoripyöräilijöitä (kuva 7). Väestön kokoon suhteutettuna Varsinais-Suomen ELYkeskuksen alueella on suurempi riski kuolla tai loukkaantua liikenteessä kuin koko maassa keskimäärin (+11 %). Riski on suurempi kaikilla kulkutavoilla. Suunnittelualueella korostuvat erityisesti pyöräilijöiden ja mopoilijoiden liikenneturvallisuusongelmat. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella liikenteessä kuoli tai loukkaantui keskimäärin 173 mopoilijaa, 145 pyöräilijää ja 78 jalankulkijaa vuodessa. Erityisesti Satakunnan maakunnassa pyöräilijöiden riski loukkaantua liikenteessä oli yli kaksinkertainen (+103 %) koko Suomeen verrattuna. Polkupyöräonnettomuuksia tapahtui kaiken ikäisille. Mopoilijoiden riski kuolla tai loukkaantua liikenteessä oli huomattavasti suurempi kuin koko maassa keskimäärin (+ 33 %). Satakuntalaiset jalankulkijat olivat suunnittelualueella ainoa tienkäyttäjäryhmä, jolla loukkaantumisriski alitti koko maan tason. Ikäryhmittäin tarkasteltuna koko maan tavoin myös suunnittelualueella korostuu nuorten huono liikenneturvallisuustilanne. 40 % liikenneonnettomuuksien osallisista oli 15 25 -vuotiaita ja vuosittain liikenteessä menehtyi keskimäärin 21 nuorta. (kuva 8) Onnettomuusriski oli 15 16 -vuotiailla korkein mopoilijana (kuva 9). Kuolleiden tai loukkaantuneiden mopoilijoiden määrä kasvoi vuodesta 2002 tasaisesti vuoteen 2008, mutta vuosina 2009 2010 määrä lähti laskuun. Vuonna 2011 mopoilijoiden tilanne näyttää taas hieman heikentyneen, sillä kuolleiden tai loukkaantuneiden mopoilijoiden määrä oli yli kaksinkertainen vuoteen 2002 verrattuna. (kuva 10) 12

Kuva 7. Liikenteessä kuolleet ja loukkaantuneet asukaslukuun suhteutettuna Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakuntien alueella, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella ja koko maassa vuosina 2007 2011 kulkumuodoittain. (Tilastokeskus, v. 2011 ennakkotiedot) Kuva 8. Liikenteessä kuolleet ja loukkaantuneet ikäluokittain Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella vuosina 2007 2011. (iliitu) 13

Kuva 9. Liikenteessä kuolleet ja loukkaantuneet kulkutavan mukaan vuodessa keskimäärin (ka. v. 2007 2011) Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella (iliitu). Kuva 10. Kuolleiden tai loukkaantuneiden mopoilijoiden lukumäärän kehitys Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakuntien alueella ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella vuosina 2002 2011. (Tilastokeskus) 14

Nuorten juuri ajokortin saaneiden 18 19 -vuotiaiden autoilijoiden onnettomuusriski oli hyvin korkea suhteessa ikäryhmän kokoon. Riski on kuitenkin pienempi kuin koko maassa keskimäärin. 18 19 -vuotiaista kuolleista tai loukkaantuneista noin 87 % oli henkilöauton kuljettajia tai matkustajia (kuva 10). Nuorten kuljettajien tyypillinen liikenneonnettomuus oli ulosajo, johon usein liittyi kova vauhti, alkoholi ja turvavyön käyttämättömyys. Onnettomuudet ovat painottuneet miesten ongelmaksi. Kaikista kuolleista ja loukkaantuneista miehiä oli 60 %. Miesten osuus oli 15 22 -vuotiaiden nuorten onnettomuuksissa vielä suurempi (64 %). Yli 65-vuotiaiden onnettomuusriski on selvästi muita ikäryhmiä alhaisempi. Erona nuorempiin yli 65-vuotiaista kuolleista tai loukkaantuneista naisia oli lähes yhtä paljon kuin miehiä. Yli 65-vuotiaiden osuus liikenneonnettomuuksissa kuolleista tai loukkaantuneista oli noin 10 %, mikä on paljon ikäryhmän kokoa (19 %) vähemmän. Suhteessa väestöosuuteensa iäkkäille sattuu kuitenkin enemmän vakavia liikenneonnettomuuksia kuin muille. Riski kasvaa erityisesti yli 75-vuotialla. Iän myötä elimistö haurastuu, jolloin iäkäs henkilö loukkaantuu herkästi ja paraneminen hidastuu. Myös iän ja sairauksien myötä heikkenevä huomiokyky altistaa onnettomuuksille. Onnettomuuksissa mukana olleet, niiden ikä ja kulkutapa: Väestön kokoon suhteutettuna Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella on suurempi riski kuolla tai loukkaantua liikenteessä kuin koko maassa keskimäärin (+11 %). Suunnittelualueella korostuvat erityisesti pyöräilijöiden ja mopoilijoiden liikenneturvallisuusongelmat. Erityisesti Satakunnan maakunnassa pyöräilijöiden riski loukkaantua liikenteessä oli yli kaksinkertainen (+103 %) muuhun maahan verrattuna. Suunnittelualueella mopoilijoiden riski kuolla tai loukkaantua liikenteessä oli myös huomattavasti suurempi kuin koko maassa keskimäärin (+ 33 %) Erityisesti liikenneonnettomuuksia tapahtuu 15 16 -vuotiaille mopoilijoille ja vasta ajokortin saaneille 18 19 -vuotiaille Iäkkäille (yli 65-vuotiaille) onnettomuusriski on muita ikäryhmiä alhaisempi, mutta onnettomuuksien seuraukset ovat vakavampia. 3.1.4 Tyypillisimmät onnettomuudet Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakunnissa vuosina 2007 2011 tapahtuneista henkilövahinkoon johtaneista onnettomuuksista yli kolmasosa oli jalankulkija-, polkupyöräja mopo-onnettomuuksia, kolmasosa oli yksittäisonnettomuuksia ja 17 % oli kääntymis- ja risteämisonnettomuuksia (kuva 11). Taajamissa tapahtuneista henkilövahinkoon johtaneista onnettomuuksista yli puolet (52 %) oli jalankulkija-, polkupyörä- ja mopo-onnettomuuksista. Kevyen liikenteen onnettomuuksista 80 % sattuu taajamissa. Jalankulkija-, polkupyörä- ja mopo-onnettomuudet olivat usein seurauksiltaan vakavia 2/3 niistä johti kuolemaan tai loukkaantumiseen. Erityisesti Satakunnassa taajamien polkupyöräonnettomuudet olivat yleisiä. Siellä henkilövahinkoon johtaneista onnettomuuksista lähes kolmasosa oli polkupyöräonnettomuuksia (29 %). Taajamien jalankulkija- ja mopo-onnettomuudet ovat kaksinkertaistuneet alueella kymmenessä vuodessa (+ 93 %). Erityisesti mopo-onnettomuuksien määrä on kasvanut voimakkaasti. Sen sijaan polkupyöräonnettomuuksien määrä on pysynyt lähes samana. Jalankulkija-, polkupyörä- ja mopo-onnettomuudet tapahtuivat yleisesti kadun ylityskohdissa. Suojatiellä tapahtui 39 % jalankulkija- ja 43 % polkupyöräonnettomuuksista. Liittymissä tapahtui 71 % polkupyöräonnettomuuksista ja 53 % mopo-onnettomuuksista. Vastapuolena oli yleisimmin henkilöauto (85 % muista osallisista). Jalankulkijaonnettomuudet tapahtuivat yleensä vuoden pimeimpänä aikana loka-tammikuussa (40 % kaikista henkilövahinkoon johtaneista jalankulkijaonnettomuuksista), polkupyörä- ja mopo-onnettomuudet luonnollisesti kesäkaudella toukolokakuussa (76 %, 81 %). Mopo-onnettomuuksien määrän kasvua selittää osin mopoilijoiden määrän lisääntyminen. Mopo-onnettomuustilastoja tarkasteltaessa tulee myös huomioida, että valtaosa lievistä mopo-onnettomuuksista ei päädy tilastoihin. Nuorten suosimia kulkuneuvoja ovat myös mopoautot, joiden määrä liikenteessä on kasvanut rajusti viime vuosina. Mopoautoille tapahtuneet onnettomuudet eivät ole mukana mopo-onnettomuuksissa vaan ne tilastoidaan luokkaan muu onnettomuus, koska mopoautot luokitellaan kevyiksi nelipyöriksi. Samat syyt kuitenkin löytyvät mopo- ja mopoauto-onnettomuuksien taustalta. Kokemattomille kuljettajille ajonopeuden säätely on hankalaa erityisesti teiden kaarteissa. Nuorten onnettomuuksien taustalla on tyypillisesti myös ylinopeus, piittaamattomuus liikennesäännöistä, turvavyön käyttämättömyys ja alkoholi. Mopo- ja mopoauto-onnettomuudet ovat tyypillisesti risteys- ja ulosajoonnettomuuksia. 15

Kuva 11. Henkilövahinkoon johtaneet onnettomuudet vuosina 2007 2011 asukaslukuun suhteutettuna onnettomuusluokittain Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakuntien alueella ja koko maassa. (iliitu) Taajamissa kevyen liikenteen onnettomuuksien jälkeen yleisimpiä henkilövahinkoon johtaneita onnettomuuksia ovat risteämisonnettomuudet (11 %) ja peräänajo-onnettomuudet (7 %). Risteämisonnettomuudet tapahtuvat yleensä taajamissa (57 %) ja kärkikolmiollisissa liittymissä (51 %). Nopeusrajoitus on yleensä 40 60 km/h (72 %). Sää onnettomuuspaikalla on yleensä hyvä (82 %). Risteämisonnettomuuksien määrä on laskenut viime vuosikymmenen ajan sekä Varsinais-Suomessa että Satakunnassa. Taajamien onnettomuuksista puolet (51 %) tapahtuu nopeusrajoituksen ollessa 50 km/h ja 40 % nopeusrajoituksen ollessa 30 40 km/h. Kolmasosa henkilövahinkoon johtaneista onnettomuuksista oli yksittäisonnettomuuksia. Niistä 29 % tapahtuu taajamissa ja 70 % maanteillä. Niiden taustalla on usein ylinopeus, väsymys tai päihteiden käyttö. Yksittäisonnettomuudet ovat varsinkin moottoripyöräilijöille tyypillisiä. Yksittäisonnettomuuksista 12 % oli moottoripyöräonnettomuuksia ja 39 % moottoripyöräilijöiden onnettomuuksista oli yksittäisonnettomuuksia. Yksittäisonnettomuuksien määrä alueella on ollut laskujohteinen viimeisen kymmenen vuotta. Vuosina 2006 2010 tapahtuneiden henkilövahinkoon johtaneiden onnettomuuksien jakautuminen tapahtumapaikan ja onnettomuusluokan mukaan esitetään liitteessä 3. Suunnittelualueen vaarallisimpia paikkoja IND5-arvolla (nk. mustapisteanalyysi) mitattuna on esitetty kartalla liitteessä 4. IND5-arvo on viiden vuoden keskimääräinen onnettomuusindeksi. (Indeksin laskentaperiaate: 5 vuoden heva-onnettomuuksien määrä x 1 + 5 vuoden omaisuusvahinko-onnettomuuksien määrä x 0,2) / 5). Onnettomuusluokkatarkastelussa esille nousseet merkittävimmät haasteet: Jalankulkija-, polkupyörä- ja mopo-onnettomuudet sattuvat tyypillisesti taajamissa ja johtavat henkilövahinkoihin. Taajamien heva-onnettomuuksista noin puolet (52 %) oli jalankulkija-, polkupyörätai mopo-onnettomuuksia. Taajamien jalankulkija- ja mopo-onnettomuudet ovat kaksinkertaistuneet alueella kymmenessä vuodessa (+ 93 %). Pyöräilyonnettomuuksien määrä on pysynyt lähes vakiona. 16

3.1.5 Maanteiden liikenneturvallisuustilanne Vuosina 2007 2011 Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakuntien maanteillä tapahtui vuosittain keskimäärin 30 kuolemaan johtanutta ja 472 loukkaantumiseen johtanutta onnettomuutta. Kaikista henkilövahinkoon johtaneista onnettomuuksista maanteillä tapahtui noin puolet. Onnettomuusmäärät ovat vähentyneet viimeisen viiden vuoden ajan niin suunnittelualueella kuin myös koko maassa (kuva 12). Erityisesti valta- ja seututeillä henkilövahinkoon johtaneiden liikenneonnettomuuksien määrä on ollut selvästi laskussa mutta onnettomuudet ovat vähentyneet kaikilla tieluokilla (kuva 13). Henkilövahinkoon johtaneista maanteiden onnettomuuksista yleisimpiä olivat yksittäisonnettomuudet (39 %), jotka tapahtuvat yleensä 1-ajorataisilla seutu- tai yhdysteillä. Näiden jälkeen seuraavaksi yleisimpiä olivat risteämisonnettomuudet (11 %), mopo-onnettomuudet (10 %) ja kohtaamisonnettomuudet (7 %). Kuolemaan johtaneista onnettomuuksista kolmasosa oli yksittäisonnettomuuksia ja kolmasosa kohtaamisonnettomuuksia. Kaikista maanteillä tapahtuneista onnettomuuksista (mukana myös omaisuusvahingot) selvästi yleisimpiä olivat peuraonnettomuudet (36 %). Peuraonnettomuudet johtivat harvoin henkilövahinkoihin. Vain 6 % peuraonnettomuuksista johti loukkaantumiseen eikä yhteenkään kuolemaan. Kaikkien eläinonnettomuuksien osuus maanteiden onnettomuuksista oli 42 %. Kuva 12. Henkilövahinkoihin johtaneiden liikenneonnettomuuksien kehitys edellisen 12 kuukauden keskiarvona tienpitäjän mukaan Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella. (iliitu) 17

Kuva 13. Maanteillä tapahtuneiden henkilövahinkoon johtaneiden onnettomuuksien kehitys Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella vuosina 2007 2011. (iliitu) Maanteiden onnettomuusriskiä voidaan mitata onnettomuustiheydellä, jossa henkilövahinko-onnettomuuksien määrä suhteutetaan tiekilometreihin. Onnettomuustiheydellä v. 2007 2011 mitattuna Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueen vaarallisimmat tiet lähtevät säteittäisesti Turusta. Näitä ovat valtatie 8 Raumalle asti, valtatie 9, valtatie 10, maantie 110 (uusi moottoritie rakennettu!), Vahdontie (seututie 2012) ja Saaristotie (seututie 180). Valtatien 2 (Humppilasta Poriin) onnettomuustiheys on myös suuri (liite 5). Kohde Onn.tiheys heva/100 km/ vuosi Valtatie 2 (Pori Humppila) 13 46 Maantie 110 (osan ajasta valtatie 1) 20 33 (Turku Salo/Var-ELY:n rajalle asti) Valtatie 8 (Turku Pori) 15 31 Valtatie 9 26 30 (Turku/Tammentaka Humppila) Saaristontie 27 (Seututie 180, Turku Korsfjärden) Vahdontie 24 (Yhdystie 2012 Turku Vahto) Valtatie 10 (Turku Ypäjä) 22 Maanteillä tapahtuneet onnettomuudet: Maanteiden henkilövahinkoon johtaneista onnettomuuksista yleisimpiä olivat yksittäisonnettomuudet (39 %), jotka tapahtuvat yleensä 1-ajorataisilla seutu- tai yhdysteillä. Kuolemaan johtaneista onnettomuuksista kolmasosa oli yksittäisonnettomuuksia ja kolmasosa kohtaamisonnettomuuksia. Peuraonnettomuudet ovat yleisiä alueella, mutta johtavat yleensä vain omaisuusvahinkoihin. 6 % peuraonnettomuuksista johti henkilövahinkoihin. 18

3.1.6 Onnettomuuskustannukset 3.1.7 Liikennekäyttäytymisen haasteet Tutkijalautakuntien tutkimien vuosina 2001 2010 Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakuntien alueella tapahtuneiden kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien (389 kpl) taustalla oli usein inhimillisiä tekijöitä tai tietoista riskinottoa (73 %). Sairauskohtaus, itsemurha tai nukahtaminen oli välitön riski neljäsosassa (24 %) onnettomuuksista. Lisäksi ylinopeus (yli 10 km/h), turvalaitteiden käyttämättömyys ja/tai päihteet olivat mukana lähes joka toisessa onnettomuudessa (49 %). Riskinotto oli yleisempää yksittäisonnettomuuksissa kuin useamman osapuolen onnettomuuksissa ja Satakunnassa yleisempää kuin Varsinais-Suomessa tai koko maassa. Useamman osapuolen onnettomuuksien ykkösosallisten riskinotto oli Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa harvinaisempaa Inhimillisen kärsimyksen ohella liikenneonnettomuuksista aiheutuu myös laskettavissa olevia kustannuksia. Liikenneviraston käyttämän onnettomuuskustannusmallin mukaiset yksikkökustannukset (vuoden 2010 hintataso) ovat henkilövahinkoon johtaneissa onnettomuuksissa noin 493 000 euroa ja omaisuusvahinkoon johtaneissa onnettomuuksissa noin 2 950 euroa. Laskentaperusteet ovat liitteessä 7. Vuosina 2002 2011 Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakuntien alueella tapahtui keskimäärin 44 kuolemaan johtanutta, 961 loukkaantumiseen johtanutta ja 4 991 omaisuusvahinkoon johtanutta onnettomuutta. Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakuntien alueella vuosittaiset onnettomuuskustannukset yhteiskunnalle ovat 510 miljoonaa euroa. Kuntien maksettavaksi onnettomuuskustannuksista kohdistuu noin 15 20 % mm. erilaisina sosiaali- ja terveystoimen menoina sekä sairaspoissaoloista tai työkyvyttömyydestä aiheutuvina verotulojen menetyksinä. Kustannukset jakautuvat maakuntien kesken seuraavasti: Liikenneturvallisuustyöhön ja ympäristön parantamiseen kohdistetut kustannukset palautuvat yleensä monin- Var-ELY-keskuksen alue: 510 M /v (kuntien osuus 76 101 M ) Varsinais-Suomi: 330 M /v (kuntien osuus 50 66 M ) Satakunta: 180 M (kuntien osuus 27 36 M ) kertaisesti takaisin valtiolle ja kunnalle onnettomuuksien vähentymisestä aiheutuvana onnettomuuskustannusten alentumisena. kuin koko maassa. Useamman osapuolen onnettomuuksissa ja kakkososallisilla riskinotto oli erittäin harvinaista ja liittyi lähinnä turvavyön käyttämättömyyteen. Kuolemaan johtaneissa polkupyöräonnettomuuksissa 89 %:lla pyöräilijöistä ei ollut kypärää ja 14 %:ssa pyöräilijä oli alkoholin vaikutuksen alainen (yli 1,2 promillea). Kuolemaan johtaneista jalankulkijaonnettomuuksista 15 %:ssa jalankulkija tuli tietoisesti tilanteeseen, oli alkoholin vaikutuksen alainen (yli 1,2 promillea) tai oli väärällä paikalla, oleskeli turhaan tai ryntäsi tielle. Kuolemaan johtaneissa kevyen liikenteen onnettomuuksissa autoilijaosallinen ajoi ylinopeutta 15 %:ssa, ei käyttänyt turvavyötä 32 %:ssa ja oli rattijuoppo 19 %:ssa onnettomuuksista. Vuosina 2007 2011 kuolemaan tai loukkaantumiseen johtaneista onnettomuuksista oli alkoholia tai muita päihteitä mukana 8,4 % tapauksissa, mikä oli lähes sama kuin koko maassa keskimäärin (8,5 %). Tutkijalautakuntien tutkimissa vuosina 2001 2010 tapahtuneissa kuolemaan johtaneissa yksittäisonnettomuuksissa kuljettajista oli rattijuoppoja Varsinais-Suomessa 37 % ja Satakunnassa 44 % (muu Suomi 42 %). Yhteentörmäysonnettomuuksien ykkösosallisista rattijuoppoja oli Varsinais-Suomessa 17 % ja Satakunnassa 11 % (muu Suomi 16 %). Liikennekäyttäytymisen seurantutkimuksen 2010 perusteella heijastinta käyttää Varsinais-Suomen taajamissa noin joka viides, mikä on koko maan tilannetta selkeästi vähemmän (koko maa 44 %). Noin joka toinen koko maassa käyttää heijastinta liikkuessaan pimeän tai hämärän aikaan. Satakunnasta ei ole heijastimen käytöstä tietoa saatavilla. Koko maassa pyöräilykypärää käytti pyöräilijöistä 33 %. Tutkimusten perusteella pyöräilykypärän käyttö vähentää kuolemanriskiä 73 %:lla ja aivovammariskiä lähes 90 %:lla. Koko maassa kypärän käyttö vaihtelee alueittain. Taajamassa kypärää käytetään ahkerammin kuin maaseudulla. Pyöräilykypärän käyttö on ollut hienoisessa kasvussa viime vuosina. Liikennevalojen noudattamattomuus on sen sijaan lisääntynyt. Vuonna 2010 koko maassa jalankulkijoista 85 % noudatti liikennevaloja. Vuonna 2010 prosenttiosuus vaiheista, jolloin autoilijat ovat ajaneet päin punaisia, oli 27 %, mikä on selvästi edellisiä vuosia enemmän (aikaisemmin n. 20 %). 19

3.2 Kuntien liikenneturvallisuustyö 3.2.1 Liikenneturvallisuustyö seudulla ja kunnissa Kuntakysely Kuntien liikenneturvallisuusyhdyshenkilöille suunnatun kuntakyselyn (kyselykaavake liitteessä 6) vastausten (49 kpl) perusteella poikkihallinnollinen liikenneturvallisuusryhmä on olemassa kolmasosassa (17 kpl) Varsinais- Suomen ja Satakunnan maakuntien kunnista (taulukko 2). Vain viidessä kunnassa liikenneturvallisuusryhmä kokoontuu säännöllisesti, noin 2-5 kertaa vuodessa. Kunnista valtaosassa liikenneturvallisuusryhmän toiminta on joko hiipunut ajan kuluessa tai aika ja motivaatio eivät riitä säännölliseen toimintaan. Kuudessa kunnassa liikenneturvallisuusryhmät kokoontuvat tarpeen vaatiessa. Suurin osa kuntien hallintokunnista tekee liikenneturvallisuustyötä osana arjen työtä ilman työryhmiä. Tehokasta liikenneturvallisuustyötä kunnassa/kaupungissa rajoittavat pääasiassa henkilö- tai rahallisten resurssien ja liikenneturvallisuustyön arvostuksen puute. Seudullisessa liikenneturvallisuusyhteistyössä on mukana jollakin tavalla (ryhmä, suunnitelma tms.) lähes puolet kunnista (23 kpl). Lähes kaikki vastanneet pitivät seudullista yhteistyötä tarpeellisena (39 kpl). Porin liikenneturvallisuusfoorumin toiminta on erittäin aktiivista. Se kokoontuu säännöllisesti jopa 10 kertaa vuodessa. Taulukko 2. Liikenneturvallisuustyön organisointi ja seudullinen yhteistyö nykyisin ja tavoitetilassa Varsinais-Suomen ELYkeskuksen alueen kunnissa kuntakyselyn perusteella. 20

Liikenneturvallisuusryhmien jäsenet koostuvat pääosin kuntien hallintokuntien edustuksesta (mm. tekninen-, kaavoitus-, sivistys- ja sosiaalitoimi). Muita ryhmissä edustettuja tahoja olivat usein poliisi, Autoliitto, Liikenneturva ja/ tai Pelastuslaitos. Kyselystä selvisi, että hallintokuntien yhteistyötä rajoittaa pääasiassa yhteisen ajan puute. Lisäksi liikenneturvallisuustyötä pidetään lähinnä teknisen puolen työnä, ja myös selkeä työnjako ja vastuutus puuttuu. Parhaana keinona parantaa liikenneturvallisuusasioiden painoarvoa eri hallintokunnissa koettiin tiedottaminen. Kunnat olivat yksimielisiä siitä, että poikkihallinnollista liikenneturvallisuusyhteistyötä tarvitaan. Liikenneturvallisuusryhmien toiminnalle ei yleensä ole varattu rahoitusta. Vain kolme kuntaa on varannut rahoituksen liikenneturvallisuusryhmien toimintaa varten. Fyysisen ympäristön liikenneturvallisuuden parantamiseen rahalliset resurssit ovat olemassa. 17 kuntaa vastasi, että liikenneturvallisuusrahaa varataan fyysisiä toimenpiteitä varten. Vastaajat kokivat, että liikenneturvallisuus huomioidaan kaavoissa sekä katu- ja tiesuunnitelmissa melko hyvin. Vain yhden vastaajan mielestä tie- ja katusuunnitelmissa ja 3 vastaajan mielestä kaavoissa liikenneturvallisuus huomioidaan huonosti. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen rooli liikenneturvallisuusasioissa nähtiin liikennejärjestelyjen rahoittajana sekä tietojen (onnettomuustiedot yms.) toimittajana ja työryhmiin osallistujana. Vastaajat kokivat, että Liikenneturvan tehtävä on liikenneturvallisuusasioista tiedottaminen ja kouluttaminen. Poliisille toivottiin lisää resursseja, jotta liikennevalvonta olisi näkyvää. Kuntien liikenneturvallisuustyön haasteet: Vain viidessä suunnittelualueen kunnassa liikenneturvallisuusryhmä kokoontuu säännöllisesti Liikenneturvallisuustyön esteinä ovat henkilö- ja rahallistenresurssien puute sekä työn arvostuksen puute Liikenneturvallisuusrahaa varataan yleensä vain fyysisiä toimenpiteitä varten Hallintokuntien yhteistyötä rajoittaa yhteisen ajan puute Liikenneturvallisuustyö nähdään pääasiassa teknisen toimen asiana. 3.3 Toimintaympäristön kehityssuunnat 3.3.1 Yhdyskuntarakenne ja yhteiskunnan muutokset Varsinais-Suomen yhdyskuntarakenteen kehityssuuntana on muun maan tavoin kaupungistuminen ja kasvun keskittyminen suurille kaupunkiseuduille. Varsinais-Suomen väestömäärä on jo pitkään kasvanut ja Turun seutu on yksi Suomen kasvukeskuksista. Vuonna 2010 Varsinais-Suomessa oli noin 465 000 asukasta. Varsinais-Suomi on myös Suomen vilkkainta vapaa-ajan asuntoseutua, minkä vuoksi kesäisin maakunnan asukasmäärä on paljon talvea suurempi. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Varsinais- Suomen väestön määrä tulee kasvamaan vuoteen 2040 mennessä 10 % (513 000 asukasta vuonna 2040). Varsinais- Suomessa kasvu keskittyy Turun ja Salon seuduille. Vakka- Suomen pohjoisosa on väestötappioaluetta. Työpaikkoja Varsinais-Suomessa on noin 200 000, joista noin puolet sijaitsee Turussa. Turun työssäkäynti alue sijoittuu noin 50 kilometrin säteelle Turusta. Myös Salon työssäkäyntialue on laajentunut. Pendelöinti muista kunnista töihin Turkuun ja Saloon on vilkasta. Vuonna 2010 Satakunnassa oli noin 227 000 asukasta. Väestö keskittyy Porin ja Rauman seuduille. Satakunnan maakunnassa väestömäärä on hienoisessa laskussa. Vuoteen 2040 väestön on ennustettu vähenevän 4 % (218 000 asukasta vuonna 2040). Voimakkainta väheneminen on Pohjois-Satakunnassa. Työpaikkojen suhteen Satakunta on omavarainen. Suurimmat työpaikkakeskittymät sijoittuvat Rauman ja Porin seuduille. Yhdyskuntarakenteella ja palveluiden sijoittamisella voidaan vaikuttaa merkittävästi liikkumistapoihin sekä mahdollisuuksiin käyttää eri kulkumuotoja. Liikenneturvallisuuden ja kestävän liikkumisen kannalta tiivis yhdyskuntarakenne olisi suotuisin. Viime vuosikymmenien aikana yhdyskuntarakenne on päinvastoin hajautumassa. Taajamat laajenevat ja maaseutujen palveluja karsitaan. Tämä kehitys johtaa matkojen pitenemiseen mikä vähentää mahdollisuuksia kulkea kävellen tai pyörällä. Lisäksi joukkoliikennepalveluiden tuottaminen on haasteellista asutuksen hajaantuessa. Kuvassa 14 on esitetty väestön muutos Varsinais-Suomen maakunnan alueella vuosina 1990 2011. Väestö on muuttanut maaseuduilta keskuksiin, mutta kaupunkien keskustojen sijaan väki hajaantuu kaupunkien reuna-alueille 21

Tienpidon rahoitus on vähentynyt koko 2000- luvulla. Maanteiden liikennesuorite on sen sijaan kasvanut tasaisesti. Kuolemaan johtaneet onnettomuudet ovat vähentyneet tehokkaan liikenneturvallisuustyön ja kehittyneen ajoneuvotekniikan ansiosta. (kuva 15) Kuva 14. Väestön muutos 1990 2011 Varsinais-Suomen maakunnassa Kuva 15. Kehitystietoja vuosilta 1998 2010 (1998=indeksi 100) 22

3.3.2 Väestö ja ikääntyminen 3.3.3 Liikkuminen Sekä Varsinais-Suomessa että Satakunnassa on nähtävissä trendi väestön ikääntymisestä. Tilastokeskuksen mukaan yli 65-vuotiaiden osuus tulee Varsinais-Suomessa kasvamaan nykyisestä 19 %:sta 28 %:iin ja Satakunnassa nykyisestä 21 %:sta 31 %:iin vuoteen 2040 mennessä (kuva 16). Koko maassa ennustetaan yli 65-vuotiaiden osuuden olevan 27 % vuonna 2040. Väestön ikääntyminen lisää iäkkäiden autoilijoiden määrää myös liikenteessä. On myös arvioitu, että tulevaisuudessa iäkkäät jatkavat henkilöautolla ajamista pidempään ja matkat ovat pidempiä kuin ennen, koska mm. maaseutujen palveluntarjonta heikkenee. Iäkkään riski kuolla liikenteessä on lähes kaksinkertainen keskimääräiseen verrattuna. Ikä itsessään ei ole ratkaiseva tekijä liikenneturvallisuuden kannalta vaan iän myötä tulevat sairaudet. Ikääntyminen heikentää vähitellen ihmisen toimintoja, esimerkiksi reagointi- ja huomiointikykyä. Myös onnettomuuden seuraukset ovat iäkkäille vakavampia kuin nuoremmille. Lisäksi turvallisuuden tunteella on tärkeä merkitys iäkkäiden liikkumisen kannalta. Pelot, onnettomuudet sekä liikkumisympäristön puutteet rajoittavat monella tavalla ikääntyneiden liikkumista. Iäkkäät ovat tulevaisuudessa liikenneturvallisuustyön suurimpia kohderyhmiä. Ikääntyneiden liikkujien määrän kasvaessa tulee heidän liikkumisen turvallisuuteen ja esteettömyyteen kiinnittää erityistä huomiota. Ajokykyyn vaikuttavien sairauksien toteamiseksi tulee kehittää luotettavia ja oikeudenmukaisia menetelmiä. Liikennemäärien kasvu ja autoistuminen on maailmanlaajuinen ympäristö- ja terveysongelmia aiheuttava ilmiö. Alueelliset liikenne-erot ovat kasvaneet, suurimmat kasvukeskukset ruuhkautuvat samalla kun maaseutu tyhjenee. Liikennemäärien kasvaessa myös liikenneonnettomuudet lisääntyvät, vaikkakaan kasvu ei välttämättä ole yhtä jyrkkää. Varsinais-Suomi ja Satakunta ovat keskimääräistä autoistuneempaa seutua muuhun maahan verrattuna (kuva 17). Autottomien kotitalouksien määrä vähenee koko ajan ja usean auton kotitalouksien määrä kasvaa. Liikkuminen autoistuu entistä enemmän. Satakunnassa henkilöautotiheys on kasvanut kolmanneksella ja Varsinais-Suomessa neljänneksellä 2000-luvun aikana. Varsinais-Suomen erityispiirteenä on suuri vapaa-ajan asuntojen määrä saaristossa ja vilkas saaristoliikenne. Vapaa-ajan asuntojen määrä kasvaa jatkuvasti Varsinais-Suomessa, mikä tarkoittaa mm. saaristoteiden liikennemäärien kasvua. Yhdyskuntarakenteen hajautuminen ja lähipalveluverkon harveneminen kiihdyttää henkilöautoistumista. Seudulla väestöpohjan vähenemisen keskittyminen maaseudulle tarkoittaa väistämättä julkisen palveluverkon harvenemista ja siten kannustaa henkilöauton käyttöön. Liikkumisen autoistumisen vuoksi pelkästään nykyisen turvallisuustason säilyttämiseen on panostettava tulevaisuudessa. Kuva 16. Väestöennuste ikäryhmittäin vuoteen 2040 asti. (Tilastokeskus) 23

Kuva 17. Autonomistuksen ja henkilöautotiheyden kehittyminen Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella. (Tilastokeskus ja YKRaineisto) Kuva 18. Kulkumuotojakauma (HLT 2010 2011) Henkilöliikennetutkimuksesta 2010 2011 selviää, että Varsinais-Suomessa ja erityisesti Satakunnassa tehdään pienempi osa matkoista kestäville kulkumuodoilla kuin koko maassa keskimäärin (kuva 18). Varsinais-Suomessa kävellään, pyöräillään tai kuljetaan joukkoliikenteellä reilu kolmasosa kaikista matkoista (34 %). Satakunnassa vastaava luku on 29 % ja koko maassa 37 %. Henkilöautolla tehdään suurin osa matkoista. Varsinais-Suomen matkoista 57 % ja Satakunnan 66 % tehdään henkilöautolla (koko maa 58 %). Autoistumisen lisäksi myös mopoilu ja mopo-autoilu ovat yleistyneet voimakkaasti. Mopoilun suosion kasvu on jo näkynyt nuorten onnettomuustilastoissa. Toimintaympäristön kehityksen haasteet: Yhdyskuntarakenne on hajautumassa. Taajamat laajenevat ja maaseutujen palveluja karsitaan. Tämä kehitys johtaa matkojen pitenemiseen mikä vähentää mahdollisuuksia kulkea kävellen tai pyörällä Ikääntyneiden liikkujien määrä lisääntyy tulevaisuudessa, joten heidän liikkumisen turvallisuuteen ja esteettömyyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota Varsinais-Suomi ja Satakunta ovat keskimääräistä autoistuneempaa seutua muuhun maahan verrattuna. Autoistumisen lisäksi myös mopoilu ja mopoautoilu ovat yleistyneet voimakkaasti. Liikkumisen henkilöautoistumisen vuoksi pelkästään nykyisen turvallisuustason säilyttämiseen on panostettava tulevaisuudessa. 24

4 Tiukat tavoitteet Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakuntien liikenneturvallisuustyölle on asetettu pitkän aikavälin nollavisio sekä lähiajan konkreettiset onnettomuuksien vähentämistavoitteet. Tavoitteiden toteutumista seurataan mittareilla ja niiden toteutuminen mahdollistetaan kohdentamalla käytettävissä olevat resurssit tavoitteiden perusteella priorisoituihin toimenpiteisiin. Valtakunnallinen liikenneturvallisuustyö on vuodesta 2001 alkaen perustunut tieliikenteen turvallisuusvisioon. Visio kuvaa yhteistä tahtotilaa, jota kohden kaikki toimijat määrätietoisesti suuntaavat omaa toimintaansa. Tavoitteet todeksi - Tieliikenteen turvallisuussuunnitelmaan vuoteen 2014 on kirjattu turvallisuusvisioksi: Kenenkään ei tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Varsinais- Suomen ja Satakunnan maakunnille asetettiin valtakunnalliseen visioon pohjautuen seuraava liikenneturvallisuuden nollavisio: Varsinais- Suomen ja Satakunnan maakuntien liikenneturvallisuuden nollavisio Kenenkään ei tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Liikkuminen on vastuullista ja se koetaan turvalliseksi. Nollavision mukaan vastuu liikenneturvallisuudesta on jaettu liikennejärjestelmän tuottajien ja liikkujien kesken. Liikkujilta odotetaan matkan tarkoitukseen parhaiten soveltuvan kulkutavan valinnassa sekä liikennekäyttäytymisessä oman turvallisuuden lisäksi myös muiden liikkujien ja kestävän kehityksen huomioimista. Liikennejärjestelmän tulee puolestaan mahdollistaa kaikilla kulkutavoilla turvallinen liikennesääntöjen mukainen liikkuminen liikkujien tekemistä erehdyksistä ja virheistä huolimatta. Visiota kohti kuljettaessa liikenneturvallisuustyöhön tarvitaan konkreettisia lähiajan tavoitteita kohdentamaan käytännön toimintaa. Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakunnille asetetut onnettomuuksien vähentämistavoitteet perustuvat valtakunnallisiin linjauksiin sekä liikenneturvallisuuden ja toimintaympäristön nykytilan analyysiin. Varsinais-Suomen ja Satakunnan maakuntien alueella kuolleiden määrän vähentämistavoite vuoteen 2020 on laskettu valtakunnallisen asukaslukuun suhteutetun tavoitteen mukaisesti. Valtakunnallinen tavoite on, että vuonna 2014 liikenteessä menehtyy enintään 40 henkilöä / miljoona asukasta ja vuonna 2020 enintään 24 henkilöä / miljoonaa asukasta. Loukkaantuneiden vähentämistavoite perustuu valtakunnalliseen linjaukseen, jonka mukaan vuonna 2020 loukkaantuneiden määrän on 25 % vähemmän kuin vuonna 2010. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella loukkaantui 1 081 henkilöä vuonna 2010. Nollavision mukaiset onnettomuuksien vähentämistavoitteet: Liikenteessä kuolleiden ja loukkaantuneiden määrä vähenee jatkuvasti. Liikenteessä kuolee vuonna 2014 enintään 40 henkilöä / miljoona asukasta (28 henkilöä) ja vuonna 2020 enintään 24 henkilöä / miljoona asukasta (17 henkilöä) (kuvat 19 ja 20) Liikenteessä loukkaantuu vuonna 2020 enintään 811 henkilöä (kuvat 21 ja 22) Nuorten onnettomuusriski pienenee 25% vuoden 2011 tasosta vuoteen 2020 mennessä ja lähenee muun väestön onnettomuusriskin tasoa. Liikenteessä kuolee tai loukkaantuu vuonna 2020 enintään 282 nuorta (vuonna 2011 kuoli tai loukkaantui 377 nuorta) 25