PAIKALLINEN SOPIMUS TYÖEHTOSOPIMUSJÄRJESTELMÄN KOKONAISUUDEN VAIKUTUS TULKINTAAN

PAIKALLINEN SOPIMUS TYÖEHTOSOPIMUSJÄRJESTELMÄN KOKONAISUUDEN VAIKUTUS TULKINTAAN Itä-Suomen yliopisto Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Oikeustieteiden laitos Maisterin tutkielma, 40 op 30.4.2018 Tekijä: Jari Koivuluoma, 259593 Ohjaaja: Marjo Ylhäinen

II Tiivistelmä ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Yksikkö Oikeustieteiden laitos Tekijä Jari Koivuluoma Työn nimi PAIKALLINEN SOPIMUS TYÖEHTOSOPIMUSJÄRJESTELMÄN KOKONAISUUDEN VAIKUTUS TULKINTAAN Pääaine OTM Työn laji Maisterin tutkielma Aika 30.4.2018 Sivuja XI + 63 Tiivistelmä Paikallisen sopimisen lisääminen on omaksuttu yhdeksi työelämän kehittämisen kärkihankkeista. Kehittämiskohteet, menetelmät ja tavoitteen saavuttamisen mahdollistavat ehdotukset vaihtelevat normien purkamisesta paikallista sopimista koskevan sääntelyn tarkentamiseen. Tutkimukseni kohteena on työehtosopimusjärjestelmän kokonaisuuden vaikutus paikalliseen sopimukseen sisältyvän yksittäisen määräyksen tulkintaan. Lähestyn aihetta perehtymällä työehtosopimusjärjestelmän kokonaisuuden, paikallisen sopimisen käsitteeseen ja vaikuttimiin, sekä paikallisen sopimuksen tulkintaan Käytän tutkielmassani rajaavana ja kohdentavana esimerkkinä erästä paikallisen sopimisen mahdollistavaa kokeilumääräystä. Tutkimuksessani selvisi, että työoikeudellinen materiaali ei kaikilta osiltaan tue nykyistä paikalliseen sopimiseen tähtäävää kehitystä. Sen tarjoama käsitteistö on osittain köyhää, eikä neuvottelemista tukevaa materiaalia ole riittävästi. Ajan hengen ollessa neuvottelumyönteinen, tulemmekin kokemaan lähivuosina varsin mittavan paikallisen sopimisen uudistumisen. Avainsanat paikallinen sopiminen, työehtosopimuksen tulkinta, paikallisen sopimisen kehitys

III SISÄLLYS LÄHTEET... IV LYHENNELUETTELO... X KUVIOT JA TAULUKOT... XI 1 JOHDANTO... 1 1.1 Tutkimuksen lähtökohdat... 1 1.2 Tutkimuskysymys ja työn rakenne sekä rajaukset... 4 1.3 Käytetty lähdemateriaali ja tutkimusmetodi... 6 2 TYÖEHTOSOPIMUSJÄRJESTELMÄN KOKONAISUUS... 8 2.1 Työehtosopimusjärjestelmä... 8 2.2 Paikallisen sopimisen neuvottelujärjestelmä... 13 2.3 Työehtosopimuksen yleissitovuus... 14 2.4 Vakiintunut käytäntö ja konkludenttisuus... 16 3 PAIKALLINEN SOPIMINEN... 18 3.1 Normihierarkia ja etusijajärjestys... 18 3.2 Paikallisen työehtosopimuksen tunnusmerkit ja synty... 22 3.3 Kokonaisuus paikallisen sopimuksen taustalla... 24 3.4 Paikallinen sopiminen kunta-alalla... 27 3.5 Paikallinen sopiminen pelastusalalla... 30 3.6 Pelastustoimen kokeilumääräys... 32 4 PAIKALLISEN TYÖEHTOSOPIMUKSEN TULKINTA... 34 4.1 Sopimuksen tulkinnasta yleisesti... 34 4.2 Työehtosopimuksen tulkinnasta... 35 4.2.1 Yhteinen tarkoitus... 35 4.2.2 Soveltamiskäytäntö... 40 4.2.3. Tulkintariskin jako... 41 4.2.4 Yleinen työmarkkinakäytäntö... 43 4.2.5 Muut tulkintaperiaatteet... 44 4.3 Tulkintaetuoikeus... 47 4.4 Tulkintamonopoli... 49 4.5 Valvontavelvollisuus... 51 4.6 Vahvistuskanne... 53 4.7 Edullisemmuussääntö... 55 4.8 EU-oikeuden tulkintavaikutus... 56 5 YHTEENVETO... 57

IV LÄHTEET KIRJALLISUUS Ahtiainen, Lasse: Työehtosopimusten kattavuus vuonna 2014. Työ- ja Elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys, 11/2016. Annola, Vesa: Sopimustulkinta Teoria, vaiheet, menettely. Helsinki 2015. Bruun, Niklas: Kollektivavtal och rättsideologi. En rättsvetenskaplig studie av de rättsideologiska premisserna för inlemmandet av kollektivavtalet och kollektiva kampåtgärder i finsk rättsordning efter år 1924. Helsinki 1979. Bruun, Niklas Malmberg, Jonas: Yhteisön työoikeus Suomen ja Ruotsin tuomioistuimissa. Lakimies 1/2006, s. 3 26. Bruun, Niklas Von Koskull, Anders: Työoikeuden perusteet. Helsinki 2012. Engblom, Matleena: Työsuhteen ehdot. Toinen painos, Helsinki 2013. Helin, Jyrki: Isäntävaltaa ja vuoropuhelua. Paikallinen sopiminen työpaikoilla. Projektin loppuraportti. SAK. Jyväskylä 1998. Hietala, Harri Hurmalainen, Mikko Kaivanto, Keijo: Työsopimus ja ehdot erityistilanteissa. Helsinki 2017. Hietala, Harri Kahri, Tapani Kairinen, Martti Kaivanto, Keijo: Työsopimuslaki käytännössä. Alma Talent verkkokirjahylly. Hirvonen, Ari: Mitkä metodit? Opas oikeustieteen metodologiaan. Yleisen oikeustieteen julkaisuja 17. Helsinki 2011. [https://www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/hirvonen_mitka_metodit.pdf] (15.3.2018)

V Kairinen, Martti: Työoikeus perusteineen. Masku 2009. Kairinen, Martti: Perussuhdeteoriasta työoikeuden yleisten oppien osana. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja N:o 129. Helsinki 1979. Kairinen, Martti Hietala, Harri Ojanen, Petteri: Paikallinen sopiminen ja sopimukset. Alma Talent verkkokirjahylly. Kairinen, Martti Uhmavaara, Heikki Murto, Jari Arvidsson, Peter: Paikallinen sopiminen kunta- ja valtiosektoreilla. Turun yliopiston työoikeuden tutkimusprojekti 2005 2008. Turku 2008. Kallio, Ilari Sädevirta, Markus: Työoikeudelliset ratkaisut kommentein. Hämeenlinna 2010. Kolehmainen, Antti: Tutkimusongelma ja metodi lainopillisessa työssä. Teoksessa Tarmo Miettinen (toim.): Oikeustieteellinen opinnäyte Artikkeleita oikeustieteellisten opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edita Publishing 2016, s. 105 134. Lehisto, Janne Koskinen, Seppo: Yhteistoiminta pienessä yrityksessä oikeusvertailua. Defensor Legis N:o 4/2007 s. 557 579. Liukkunen, Ulla: Normikompetenssi kollektiivisen työoikeuden normijärjestelmässä ja paikallinen sopiminen. Lakimies 7 8/2017, s. 992 1014. Murto, Jari: Ryhmänormit yrityksessä. Tutkimus työntekijäryhmiä koskevien normien asemasta. Suomalainen lakimiesyhdistyksen julkaisuja A-sarja N:o 328. Sastamala 2015. Nielsen, Ruth: European Labour Law. DJOF Publishing, Copenhagen 2000. Puranen, Pekka: Paikallinen sopiminen metalliteollisuudessa. Metallityöväenliitto, Helsinki 2000.

VI Rusanen, Jorma: Paikallisen sopimisen mahdollisuudet. Jyväskylä 1994. Tiitinen, Kari-Pekka: Työ- ja virkaehtosopimusten neuvottelulausekkeista. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja A-Sarja N:o 134. Vammala 1979. Tiitinen, Kari-Pekka Kröger, Tarja: Työsopimusoikeus. Helsinki 2012. Timonen, Sakari: Paikallisen sopimisen käänne. Työsuojelurahasto. Helsinki 2000. Saloheimo, Jorma: Työehtosopimusoikeuden perusteet. Helsinki 2008. Saloheimo, Jorma: Työ- ja virkaehtosopimusoikeus. Alma Talent verkkokirjahylly. Sarkko, Kaarlo: Työehtosopimusten määräysten oikeusvaikutukset. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen kirjasarja N:o 42. Helsinki 1973. Sipilä, Arvo: Suomen työoikeuden käsite ja järjestelmä sekä suhde sosiaaliseen lainsäädäntöön. Helsinki 1938. Sopimusoikeus: Fokus-verkkojulkaisu. Sopimusoikeus. 2018. Von Weissenberg, Ulla: Riskienhallinta kansainvälisessä kaupassa. Teoksessa Maria Carlsson (toim.): Sopimusriskit. Alma Pro verkkokirjahylly 2014. s. 55-70. Tutkimusongelma ja metodi lainopillisessa työssä. Teoksessa Tarmo Miettinen (toim.): Oikeustieteellinen opinnäyte Artikkeleita oikeustieteellisten opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edita Publishing 2016, s. 105 134. Vuorio, Jorma: Työsuhteen ehtojen määrääminen. Turku 1955. Ylhäinen, Marjo: Pohdintaa yleissitovasta työehtosopimuksesta ja paikallisesta sopimuksesta, Business Law Forum Helsingin Yliopiston yksityisoikeudenlaitoksen julkaisuja, Edilex 2008, [www.edilex.fi] (2.2.2009)

VII Äimälä, Markus: Työaikalaki. Helsinki 2012. Äimälä, Markus Kärkkäinen, Mika: Alma Talent verkkokirjahylly. Äimälä, Markus Åström, Johan Nyyssölä, Mikko: Finnish Labour Law in Practice. Alma Talent verkkokirjahylly. VIRALLISLÄHTEET KM 1958:10: Työrauhakomitean osamietintö KM 1992:39: Työmarkkinajärjestelmien kehittämiskomitean I osamietintö KM 1993:34: Työmarkkinajärjestelmien kehittämiskomitean loppumietintö Lvk 1921:11: Lainvalmistelukunnan ehdotus laiksi työehtosopimuksesta ynnä perustelut. OIKEUSTAPAUKSET EU-Tuomioistuin Pfeiffer C-397/01 Korkein oikeus KKO 1974 II 44 KKO 1979 II 43 KKO 2015:48 KKO 2015:49 Työtuomioistuin TT 1960:11 TT 1961:11 TT 1977:115 TT 1981:95

VIII TT 1982:157 TT 1984-55 TT 1988-86 TT 1990:120 TT 1992-128 TT 1993:87 TT 1993:130 TT 1994:11 TT 2003:12 TT 2003:37 TT 2004:80 TT 2004:132 TT 2005:8 TT 2006:63 TT 2007:7 TT 2007:74 TT 2008:14 TT 2010:4 TT 2011:8 TT 2011:97 TT 2012:36 TT 2012:140 TT 2013:95 TT 2014:61 TT 2017:157 TT 2018:13 INTERNETLÄHTEET Valtioneuvosto: Hallitusohjelma 2015. [http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/ratkaisujen+suomi_fi_yhdistett Y_netti.pdf/801f523e-5dfb-45a4-8b4b- 5b5491d6cc82/Ratkaisujen+Suomi_FI_YHDISTETTY_netti.pdf.pdf] 21.3.2018.

IX Kuntatyönantajat: KT allekirjoitti kunta-alan työehtosopimukset. [https://www.kt.fi/uutiset-ja-tiedotteet/2018/kt-allekirjoitti-kunta-alan-sopimukset] 21.3.2018. Kuntatyönantajat: Paikallinen sopiminen kunta-alalla. Opas kuntatyönantajille. [https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&ved=0ahukewj 6wbjupYDaAhVkLZoKHVwNAWcQFggmMAA&url=http%3A%2F%2Fshop.kuntatyon antajat.fi%2fuploads%2fpaikallinen_sopiminen_2009.pdf&usg=aovvaw3kmotknrwkhl MB110Wpccj] 22.3.2018. Elinkeinoelämän keskusliitto ry: Blogi: Viimeistä viedään! [https://ek.fi/blogi/2016/09/07/viimeista-viedaan/] 28.3.2018. Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA ry:n analyysi: [https://www.eva.fi/wpcontent/uploads/2016/06/eva_analyysi_sidotut_k%c3%a4det_080616.pdf] (11.4.2018) Tehy ry: Paikallisen sopimisen opas. [https://ao454-tehy-fibin.directo.fi/@bin/8e1955dc865f64f23e277a3a58fb6452/1523432417/application/pdf/41 9223/376548%2bPaikal_Sop_Opas%2bF.pdf] (11.4.2018)

X LYHENNELUETTELO EIS EIT HE ILO KKO KM KuntaYTL KVTES Euroopan ihmisoikeussopimus Euroopan ihmisoikeustuomioistuin hallituksen esitys International Labour Organization korkein oikeus komiteamietintö Laki työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa (449/2007) Kunnallinen yleinen virka ja työehtosopimus TEhtoL työehtosopimuslaki (426/1946) TN työneuvosto TSL työsopimuslaki (55/2001) TT työtuomioistuin TTL työttömyysturvalaki (1290/2002)

XI KUVIOT JA TAULUKOT Kuvio 1. Työoikeuden jaottelu. Mukaelma Kairinen 1979, s. 14 Kuvio 2. Työehtosopimusjärjestelmä. Bruun Von Koskull, s. 128 Kuvio 3. Kunta-alan neuvotteluosapuolet. KT Kuntatyönantajat ry:n diaesityksestä 27.10.2017. Kuvio 4. Kunta-alan neuvottelujärjestelmä. Suomen palomiesliiton verkkosivu [https://www.palomiesliitto.fi/fi/palomiesliitto/edunvalvonta/neuvottelujarjestelma]5.4.201 8. Kuvio 5. Työoikeuden normien etusijajärjestys. Oma kuvio. Mukaelma tekstistä Äimälä Kärkkäinen 2017, s. 54. Kuvio 6. Ryhmänormit osana työoikeuden normitusta. Murto 2015, s. 2 Kuvio 7. Paikallisen sopimisen asteet. Kairinen Hietala - Ojanen 2015, s. 21. Kuvio 8. Tulkinnan vaiheet. Annola 2015, s. 18.

1 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen lähtökohdat Työoikeuden kokonaisuus on Suomessa perinteisesti jäsennetty kolmeen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä on individuaalinen, yksilöä koskeva työoikeus, jota työsopimuslaki (55/2001) selkeimmin edustaa. Toisessa ryhmässä on kollektiivinen, ryhmiin kohdistuva työoikeus, jonka tarpeita palvelee esimerkiksi työehtosopimuslaki (426/1946). Kolmas ryhmä muodostuu sosiaaliturvaoikeudesta, jonka ytimen muodostaa erityisesti työntekijän sosiaaliturva esimerkiksi työttömyysturvalain (1290/2002) avulla. 1 Työoikeuden kokonaisuuden jakamista näihin kolmeen ryhmään voidaan pitää yhtenä työoikeuden yleisistä opeista. 2 Kollektiivinen työoikeus Individuaalinen työoikeus Sosiaaliturvaoikeus Kuvio 1. Työoikeuden jaottelu Työoikeuden kokonaisuuden seuraavalla tasolla ovat työsuhteen sisältöä sääntelevät normit. Niistä on mielestäni kuvaavaa käyttää termiä työsuhteen sääntelykeinot. 3 Kairisen mukaan nämä keinot voidaan jakaa kuuteen eri ryhmään. Näitä ovat lait ja asetukset, työehtosopimukset, työsäännöt ja muut vastaavat yritystason kollektiivisääntelyt, työsopimus, 1 Kairinen 1998, s. 11 12. 2 Kairinen 1979, s. 82 83. 3 Kairinen 1991, s. 42.

2 tapa ja työnantajan käskyt. 4 Tässä työssä tarkastellaan työehtosopimuksia. Yksityiskohtainen huomio tutkimuksessa kohdistuu nimenomaan paikallisiin työehtosopimuksiin. Työehtosopimuksen käsite määritellään työehtosopimuslain 1 :ssä. Kyseessä on työnantajan tai työnantajayhdistyksen ja työntekijöitä edustavan yhdistyksen välillä tehty kahdentai monenvälinen sopimus, jonka kohteena ovat työsuhteissa tai työsopimuksissa käytettävät ehdot. Työehtosopimusta on pidettävä normisopimuksena, koska se määrittää muiden sopimusten, kuten sitä alemman tasoisen paikallinen työehtosopimuksen tai siihen sisältyvän yksittäisen määräyksen taikka yksittäisen työsopimuksen sisältöä. Työehtosopimuksissa siis sovitaan ehdoista, joita on noudatettava työehtosopimuslain 1 :n sanamuodon mukaisesti työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten. 5 Euroopan unionin komission määritelmän mukaan työehtosopimus on sopimus, joka on saavutettu työnantajan ja yhden tai useamman ammattiliiton, työnantajajärjestöjen ja ammattiliittojen tai keskusjärjestöjen välisillä työmarkkinaneuvotteluilla. Sopimus sääntelee osapuolten suhteita ja yksittäisten työntekijöiden kohtelua ja kattaa asianomaisten työntekijöiden palkat ja työehdot. 6 Tuotaessa tähän lisäksi paikallinen näkökulma, samat ehdot pätevät, mutta sopimustoiminta siirretään paikalliselle tasolle ja sopijapuolten välille voi syntyä paikallinen työehtosopimus. Monitasoisessa sopimisjärjestelmässä ei ole tavatonta, että palkkaukseen liittyviä ehtoja määritellään sekä työehtosopimuksessa ja paikallisessa työehtosopimuksessa että työntekijän työsopimuksessa. Tällaisessa tilanteessa eri määräysten välille voi syntyä kollisiotilanne. 7 Yksi tutkimuksen aiheeseen ohjanneista motiiveista on ollut sen ajankohtaisuus. Kuten kuluvan vuoden 2018 alkukuukaudet ovat osoittaneet, työehtosopimuksen tulkintatilanne saattaa ilmetä hyvinkin tuoreen neuvottelutuloksen jälkeen, mikäli sopimusosapuolilla ei 4 Kairinen 1991, s. 42. 5 Bruun Von Koskull 2012, s. 125. 6 Nielsen 2000, s. 35. 7 Bruun 1979, s. 187.

3 ole aitoa yhteistä näkemystä sopimusmääräysten sisällöstä ja sopimuksen soveltamisesta. Tällaiseksi piileväksi dissenssiksi kutsutaan erimielisyyttä, joka ilmenee hädin tuskin musteen kuivuttua. 8 Tuore tosielämän esimerkki kuvatunlaisesta dissenssistä on viimeisin kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) sisältöä ja erityisesti sopimuksen voimaantuloa koskeva osapuolten välinen erimielisyys. Kyseisen sopimusalan neuvottelutulos syntyi 8.2.2018. Allekirjoitustilaisuus oli 2.3.2018. Tuolloin paikalta puuttui yksi sopimusosapuoli, julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO. 9 Heti tuoreeltaan Kuntatyönantajat uutisoivat, että uudet sopimusmääräykset tulevat voimaan vasta, kun kaikki pääsopijajärjestöt ovat allekirjoittaneet sopimukset. 10 Tämä tulkinta ei kelvannut muille pääsopijajärjestöille, vaan ensimmäinen julkinen tulkintaerimielisyys oli tosiasia. Kunta-alan koulutettu hoitohenkilöstö KoHo:n edustajat päättivät viedä asian kanteella työtuomioistuimen ratkaistavaksi. 11 Täytyy toivoa, että tämä ei ollut enne sopimuskauden luonteesta ja ettei ihan kaikkia asioita tarvitsisi sopimuksen voimaantulon tapaan ratkaista työtuomioistuimessa. 12 Havainnollistaakseni sopimus- ja neuvottelujärjestelmiä, sekä luodakseni itsellenikin selkeän yhteyden työehtosopimusoikeuden reaalimaailmaan, käytän tutkimuksessani esimerkkinä työehtosopimusmääräystä määräaikaisesta kokeilusta koskien palo- ja pelastuslaitosten työaikajärjestelyitä. Yksinkertaistaen määräyksessä on kyse valtakunnallisissa työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluissa sovitusta kokeiluluontoisesta ja määräaikaisesta sopimusmääräyksestä, jonka valtuuttamana paikalliset osapuolet eli työnantaja ja työntekijät voivat sopia pelastustoimessa sovellettavasta työajasta. 8 Saloheimo 2008, s. 127 128. 9 Avaan kunnallisen neuvottelujärjestelmän tarkemmin luvussa 3.1, jossa käyn läpi myös neuvottelupöytien osallisten roolit ja kokoonpanot. 10 Kuntatyönantajat 2018, kohta uutiset ja tiedotteet, KT allekirjoitti kunta-alan sopimukset 11 työehtosopimusten tulkinta kuuluu työtuomioistuimelle. Tämä perustuu lakiin oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa (646/1974) 1 :än. 12 Tapauksessa oli kyse Akavalaisen Jukon tavoitteesta edistää muilla aloilla vielä käynnissä olleita neuvotteluitaan pidättäytymällä kunta-alan virka- ja työehtosopimuksen allekirjoittamisesta. Koska kaikki osapuolet eivät olleet sopimusta vielä allekirjoittaneet, työnantajapuolen edustajana toimiva Kuntatyönantajat tulkitsi, ettei sopimus ollut vielä voimassa, eikä näin ollen myöskään sen myötä tulevia sopimusmääräyksiä tullut ottaa käyttöön. Asiasta uutisoi tuoreeltaan 6.3.2018 muun muassa Suomen tietotoimisto STT.

4 1.2 Tutkimuskysymys ja työn rakenne sekä rajaukset Miksi työehtosopimukset, etenkin paikalliset sellaiset, ja niiden tulkinta ovat edelleen aihepiiri, josta on mielenkiintoista kirjoittaa tutkielma? Seuraava sitaatti kiteyttää sen varsin hyvin. Ei ole tosiasioita, on vain tulkintoja Friedrich Nietzsche. Tämä on ajatus, joka nousee toistuvasti mieleeni pohtiessani paikallisen työehtosopimuksen tulkintaa. Koska opintoihini kuuluu tämä 40 opintopisteen laajuinen tutkielma, en voi tätä 1800-luvun loppupuolella vaikuttaneen suuren saksalaisen filosofin ajatusta tällaisenaan hyväksyä. Koen välttämättömäksi, että jonkinlaisia tosiasioita työehtosopimustenkin tulkintaan liittyy. Siispä perehdyn asiaan tarkemmin. Tutkimuskysymykseni liittyy paikallisen sopimuksen sisältöön ja sen tulkintaan, sekä siihen vaikuttaviin seikkoihin, ollessaan seuraavanlainen: Miten työehtosopimusjärjestelmän kokonaisuus vaikuttaa paikalliseen sopimukseen sisältyvän yksittäisen määräyksen tulkitaan? Valitsemaani tutkimuskysymystä voi lähestyä kahdella tavalla. Ensimmäinen lähestymistapa on perehtyä suoraan yksittäisen paikallisen sopimuksen ehtojen tulkintaan. Tämän lähestymistavan keskeinen käsite on sanamuodon mukainen tulkinta. Siinä tulkinta aloitetaan sopimusehdon merkityksen selvittämisestä. Toinen lähestymistapa on kokonaisuuden hahmottaminen. Paikallista työehtosopimusta voidaan, ja mielestäni on mielenkiintoisintakin tarkastella työehtosopimusjärjestelmän kokonaisuuden kannalta. Ikään kuin sen koherenssia samalla etsien. Matkalla paikallisen sopimuksen tulkintaan tulen käsittelemään sitä koskevaa työehtosopimusjärjestelmän kokonaisuutta. Tämä käsittää niin aihetta koskevan lainsäädännön, kuin sopimusjärjestelmän yleisestikin.

5 Työni on rakenteeltaan viisiosainen. Tässä ensimmäisessä, eli johdanto-osassa esittelen tutkimukseni taustoja ja käyttämääni materiaalia. Avaan myös jonkin verran tekemiäni linjauksia tutkimuksen painopisteiden suhteen. Johdannossa pyrin myös jo avaamaan muutamia tutkielman lukemista helpottavia, olennaisia sopimustulkintaan ja tutkimukseeni liittyviä tekijöitä ja joitain käsitteitä. Osa näistäkin käsitellään tarkemmin omissa luvuissaan. Myöhemmissä osissa keskityn tarkemmin tutkielman pääteemoihin eli työehtosopimusjärjestelmän kokonaisuuteen, paikalliseen sopimiseen sekä paikallisen työehtosopimuksen tulkintaan. Toisessa luvussa painopiste on työehtosopimusjärjestelmän kokonaisuudessa. Tässä luvussa tarkastelen hieman lähemmin työehtosopimusjärjestelmää sekä EU-oikeuden asemaa siinä, paikallista neuvottelujärjestelmää, yleissitovuutta sekä vakiintunutta käytäntöä Kolmannessa luvussa keskityn paikalliseen sopimiseen. Siinä yhteydessä perehdyn paikallista sopimista ohjaavaan normihierarkiaan ja etusijajärjestykseen, paikallisen työehtosopimuksen tunnusmerkkeihin ja syntyyn, kokonaisuuteen paikallisen sopimisen taustalla, sekä esittelen myös hieman paikallista sopimista yleisemmin kunta-alalla ja erityisemmin pelastusalalla, niin kulttuurillisessa kuin juridisessakin mielessä. Neljännessä luvussa perehdyn paikallisen työehtosopimuksen tulkintaan. Lähestyn tässäkin asiaa yleisen sopimustulkinnan kautta, siirtyen siitä paikallisessa työehtosopimustulkinnassakin yleisesti vaikuttaviin käsitteisiin, joita ovat esimerkiksi tulkintaetuoikeus ja tulkintamonopoli. Käsittelen luvussa myös EU-oikeuden tulkintavaikutusta. Varsinainen yhteenveto ja mitä tästä opimme -osio löytyy tutkielmani viidennestä luvusta. Tämän luvun tavoitteena on saada vastaus esittämääni tutkimuskysymykseen, jäsentää paikallisen työehtosopimuksen asema kokonaisuudessa, sekä pohtia keinoja sen kulttuurin tukemiseen ja vahvistamiseen. Tutkimuksessa ei käsitellä yhteistoimintalakien mukaisia neuvottelutilanteita. Esimerkiksi yhteistoiminnassa käsiteltävistä asioista kunta-alalla säädetään työnantajan ja henkilöstön

6 välisestä yhteistoiminnasta kunnissa annetun lain (449/2007) 4 :ssä. 13 Tutkimuksen lähtökohtana oleva KVTES on yleissitova työehtosopimus, joten sitovuuden problematiikkaa ei tulla tutkielmassani erityisen syvällisesti käsittelemään. Tarkoitukseni on tulkita esimerkkikohteeksi valitsemaani työehtosopimusta sen synty- ja teoriatasolla. En siis avaa sopimusta kohta kohdalta, vaan paremminkin tarkastelen kyseisen paikallisen sopimuksen tulkintaa sen omassa viiteryhmässään. Pyrin myös avaamaan sitä, mitä haasteita työehtosopimusten neuvottelujärjestelmä asettaa paikallisen työehtosopimuksen tulkinnalle ja miten sopimuksen ehtoja voidaan paikallisesti tulkita. Työni painopiste ei ole työtuomioistuimen ratkaisujen analysoinnissa, mutta pyrin kuitenkin löytämään soveltuvista ratkaisuista sen punaisen langan, joka ohjaisi paikallisia sopijaosapuolia toiminnassaan. Pääosa sopimustoiminnasta kun ymmärtääkseni tapahtuu ilman oikeudellista asiantuntija-apua tai liittotasoisia korvaan kuiskuttelijoita. 1.3 Käytetty lähdemateriaali ja tutkimusmetodi Tutkimuksessa käyttämäni metodi on nähdäkseni varsin puhtaasti lainopillinen. 14 Näin siksi, että tiedonintressini kohdistuu hyvin selkeästi vallitsevaan oikeuteen ja sen vaikutuksiin paikallisten sopimusten tulkinnassa. 15 Lähdemateriaali koostuu lainsäädännöstä, oikeustapauksista ja sopimuksista. Tulen keskittymään erityisesti paikallisen sopimuksen tulkintaan liittyviin kotimaisiin oikeustapauksiin. 13 Samansisältöiset lait löytyvät myös valtion (Laki yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa 1233/2013) ja yksityisten yritysten (Laki yhteistoiminnasta yrityksissä 334/2007) yhteistoimintamenettelyä koskien. 14 Kolehmainen 2015, s. 2. 15 On kuitenkin sanottava, että kuten Kolehmaisen edellä viitatussa artikkelissakin alaviitteessä 4 todetaan, on omakin tiedonintressini lainoppia laajempaa. Se että olen kiinnostunut tutkimaan ja systematisoimaan paikallisen sopimisen tulkintaa, johtuu pitkälti siitä, että uskon tiedon lisäävän tuskaa ja sen kautta toivottavasti parantavan myös neuvotteluihin valmistautumista paikallista sopimusta tekevien tahojen keskuudessa. Tarkoitan tällä sitä, että olen tämän tutkielmassa kuvatun työaikaa koskevan sopimusmääräyksen kohdalla törmännyt tilanteisiin, joissa osapuolet tässä vaiheessa, ennen neuvotteluita, kuvittelevat sopimisen olevan läpihuutojuttu. Tätä esiintyy erityisesti sellaisilla työpaikoilla, joissa ei ole kokemusta paikallisesta sopimisesta. Myönnän siis olevani myös hieman kiinnostunut osallisten reaktioista ja etenkin avun tarpeesta paikallisten sopimusneuvotteluiden edetessä.

7 Tutkielmani kannalta keskeisiä lähdeteoksia ovat kirjoittaneet niin suomalaisen työoikeusajattelun ja teorioiden uranuurtajat, kuin viimeaikaiset uudistajatkin. Tutkielmassani viitataan niin Sipilän kehittämään ja Vuorion käsitteeksi nimeämään Sipilän perussuhdeteoriaan 16, kuin Saloheimon, Sarkon ja Bruunin myöhempiinkin esityksiin aiheesta 17. Olen pyrkinyt löytämään tutkimukseeni myös hieman tuoreempaa näkökulmaa viime vuosina työoikeuden kenttää ansiokkaasti tutkineiden Liukkusen, Ylhäisen ja Murron esityksistä. 18 Myöskään Paanetojan roolia suomalaisessa työoikeuden kentässä, sen monipuolisena osaajana ja tämänhetkisenä työneuvoston sihteerinä ei voi ohittaa. 16 Vuorio 1955, s. 39. ks. myös Sipilä 1938 s. 204. 17 Ks. esimerkiksi Bruun: Kollektivavtal och rättsideologi, Sarkko: Työehtosopimuksen määräysten oikeusvaikutukset sekä Saloheimon työehtosopimusoikeutta käsittelevät teokset. 18 Ks. muun muassa Niklas Bruunin kirja-arvostelu Jari Murron väitöskirjasta Ryhmänormit yrityksessä. Tutkimus työntekijäryhmiä koskevien normien asemasta. s. 157, jossa Bruun, hyvin suoraviivaisesti toki, jaksottaa suomalaisen työoikeuden perustutkimuksen alkuaikojen pohjatyöhön, 70 80-lukulaisten tutkijoiden jatkotyöhön sekä nyt viime vuosina esiin nousseisiin nuoremman sukupolven tutkijoihin.

8 2 TYÖEHTOSOPIMUSJÄRJESTELMÄN KOKONAISUUS 2.1 Työehtosopimusjärjestelmä Työehtosopimustulkinnan erityispiirteisiin tutustuttaessa on hyvä selvittää ensin suomalaisen työehtosopimusjärjestelmän rakenne. Alla olevassa kuviossa on esitetty kuvitteellinen työnantajaliiton ja työntekijäliiton välille solmitun työehtosopimuksen vaikutuspiiri. Kuvio 2. Työehtosopimusjärjestelmä Kuvio havainnollistaa työsopimusehtolain 4 :n mukaisen työehtosopimuksen sitovuuden. Työehtosopimus sitoo vain sopimuksen varsinaisia sopimusosapuolia ja näiden jäsenyhdistyksiä sekä jäsenyhdistyksiin kuuluvia järjestäytyneitä työntekijöitä. Tässä kuvitteellisessa tilanteessa työehtosopimuksen varsinaisia sopimusosapuolia ovat siis työnantajaliitto A ja työntekijäliitto C ja sen näiden jäsenyhdistykset. Tässä tapauksessa niitä ovat ammattiyhdistykset D ja E. Sidottuja ovat myös sopimusosapuolena olevien yhdistysten yksittäiset jäsenet, eli tässä tapauksessa työnantaja Konepaja Oy ja ammattiyhdistys D:n jäsenet K ja L. Työehtosopimuksen sitovuuden ulkopuolella ovat sen sijaan järjestäytymätön työntekijä M ja järjestäytymätön työnantaja Ekometal Oy. Yleissitovuuden piirissä, edellä mainituin perustein, ovat asteriskilla (*) merkityt osapuolet. Työehtosopimus ei siis sido myöskään järjestäytymättömiä työntekijöitä N, O ja P:tä.

9 Syy siihen, miksi yleissitova työehtosopimus velvoittaa vain työnantajaa, mutta ei työntekijöitä, löytyy työnantajan noudattamisvelvollisuuden periaatteesta. Tällä tarkoitetaan lakiin perustuvaa yksipuolista yleissitovuuden noudattamisvelvollisuutta. 19 Suomalaisen työoikeudellisen kehityksen ollessa alkumetreillään katsottiin, ettei työehtosopimuksella ole omaa oikeusjärjestystään. Yhden tulkinnan mukaan sen katsottiin olevan työehtosopimuslain alainen velvoiteoikeudellinen sopimus 20, ja toisen tulkinnan mukaan sen katsottiin olevan varallisoikeudellinen sopimus 21. Yhtäläisyyksistä huolimatta työehtosopimus eroaa kuitenkin monilta osilta tavanomaisesta sopimuksesta. Ensinnäkin sopimusmateriaali on moninaisempaa ja sopijapuolia on tavanomaisesti enemmän. Kun käytetään esimerkkinä tutkimuksessa kohteena olevan kokeilumääräyksen ylätason sopimusta KVTES:iä, voidaan sen osallisten määrän huomata poikkeavan tavanomaisesta kahdenvälisestä sopimuksesta merkittävästi. Kuvio 3. Kunta-alan neuvotteluosapuolet 19 Kairinen 2009, s. 166. 20 Ks. Vuorio 1955, s. 262. 21 Engblom 2012, s. 52.

10 Kunta-alan työehtosopimuksissa on teoriassa kaksi osapuolta. Nämä ovat KT Kuntatyönantajat ja palkansaajia edustavien eri ammattiliittojen muodostamat pääsopijajärjestöt yhdessä. Syy miksi palkansaajakeskusjärjestöt tässä KT:n vuonna 2017 laatimassa kuviossa ovat vielä mukana juontaa juurensa vasta hiljattain päättyneeseen pitkän historiaan. Varsinaista neuvotteluasemaa keskusjärjestöillä ei siis ole vuoden 2016 jälkeen ollut. 22 Tässä taulukossa palkansaajakeskusjärjestöjen rooli näyttäytyy palkansaajajärjestöjen kautta. Kuten huomaamme, pääsopijajärjestössä voi olla edustettuna myös useita palkansaajakeskusjärjestöjä, kuten on tilanne JAU:n kohdalla. Kahden osapuolen malli toteutuu kuitenkin vain teoriassa. Käytännössä järjestelmä tarkoittaa sitä, että koska pääsopijajärjestöjä on kolme, tässä tapauksessa siis Julkisen alan unioni JAU, Kunta-alan koulutettu hoitohenkilöstö KoHo ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO, on neuvotteluosapuoltenkin määrä kasvanut tässä vaiheessa vähintään neljään. Koska jokainen pääsopijajärjestö koostuu useammasta ammattiliitosta, on neuvotteluosapuolia käytännössä yli kymmenen. Ensimmäisen pääsopijajärjestön eli Julkisen alan unioni JAU:n muodostavat ammattiliitto JHL ja Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto JYTY, toinen pääsopijajärjestö eli Kuntaalan koulutettu hoitohenkilöstö KoHo koostuu Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer:ista, terveydenhoitoalan ammattiliitto Tehy:stä ja Suomen Palomiesliitto SPAL ry:stä. Kolmannen pääsopijajärjestön, eli Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO:n muodostavat muun muassa opettajien ammattiliitto OAJ, Lääkäriliitto, Eläinlääkäriliitto, Hammaslääkäriliitto, Talentia, Tekniikka ja Terveys KTN ry sekä Akavan erityisalat. Oman lisänsä pääneuvottelupöydän, eli tässä tapauksessa KVTES-neuvotteluiden haasteeseen tuovat sen oheissopimukset, kuten opetusalan ja lääkäreiden TES, sekä tässä tutkielmassa erityishuomion kohteena oleva teknisten sopimus TS. Nämä pöydät elävät omaa pääneuvotteluista erillistä elämäänsä ja niissä luonnollisesti neuvottelevat myös eri henkilöt kuin pääneuvotteluryhmässä. 23 22 Tämä muutos oli seurausta Elinkeinoelämän keskusjärjestö EK:n (myöhemmin EK) ilmoituksesta, jonka mukaisesti he eivät enää ole mukana solmimassa keskitettyjä työmarkkinaratkaisuja, vaan suunta on kohti paikallisuutta ja liittokohtaisia sopimuksia. Näin vuodesta 1968 alkanut keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen aikakausi tuli päätökseen ja työmarkkinakeskusjärjestöjen rooli muuttui järjestöjensä neuvotteluita koordinoivaksi. (Elinkeinoelämän keskusliiton blogi 7.9.2016.) 23 Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mistään ei ole sovittu ennen kuin kaikesta on sovittu. Tämä lause konkretisoitui tällä neuvottelukierroksella siten, että koska TS-neuvotteluryhmä ei ollut vielä saanut sopimus-

11 Mikä sitten tekee työehtosopimisesta ja etenkin siihen liittyvästä sopimustulkinnasta haastavaa on se, että nämä yli kymmenen ammattijärjestöä edustavat yli 400 000 jäsentään. Jokaisen liiton käytännössä ainoa tehtävä neuvottelupöydässä on ajaa omien jäsentensä asiaa ja etua. Se tosiasia, että toisellakin puolella, eli työnantajilla on edustettavanaan hyvin heterogeeninen lähes 300 kunnan ja yli sadan kuntayhtymän porukka vain lisää haastetta. Suurin vaikutus neuvotteluosapuolten määrällä on sopimusneuvotteluissa syntyvän tulkintamateriaalin määrään. 24 Tällä sopimuskierroksella kunta-alan neuvottelut aloitettiin virallisesti 28.11.2017 25 ja neuvottelutulos saavutettiin 8.2.2108. Jokainen voi kuvitella, että tämän reilun kahden kuukauden aikana pöydällä on käytetty hyvin monenlaisia ehdotuksia ja sopimusluonnoksia, puhumattakaan puheenvuoroista ja laadituista muistioista. Virallisista ja epävirallisista. Tämä kaikki on tulkintamateriaalia. Jokaisella järjestöllä on omat tavoitteensa neuvotteluihin tullessaan. Toki pääsopijajärjestöt tavoitteista etukäteen keskenään sopivat, mutta lienee selvää, että solidaarisuus toisten asiaa kohtaan on varsin kovalla koetuksella, mikäli omien jäsenten ajama keskeinen neuvottelutavoite olisi muihin järjestöihin kenties hieman kyseenalaisesti tai jopa negatiivisesti vaikuttavalla kompromissilla saavutettavissa. On nähdäkseni itsestään selvää, että kunta-alan työehtosopimuksen suuri osallisten määrä lisää myös aikanaan tulkintaprosessiin liittyviä haasteita. Työmarkkinajärjestelmälle on tyypillistä, että yksikään sopimusosapuoli ei lopullisesti luovu tavoitteistaan vielä neuvotteluiden päättyessäkään. Siitä lähtien omaa asiaa viedään eteenpäin uudella nimellä. Sitä sanotaan tulkinnaksi. Euroopan unionin oikeuden suomalaiseenkin työelämään liittyviä vaikutuksia, etenkin perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta tarkasteltaessa on muistettava unionin taloudellispoliittinen luonne. Työelämän oikeudet ja niiden edistäminen ovat loogisesti kytkettävissä yhteismarkkina-ajatteluun. Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojeleminen eivät kuitenta aikaan, ei sillä hetkellä jo valmiina ollutta KVTES pääneuvottelu-tulostakaan voitu julkistaa. Käytännössä siis kaikki odottavat sitä kulloistakin viimeistä neuvottelupöytää. 24 Tulkintamateriaalin roolista tarkemmin luvussa 4. 25 Uutinen kuntatyönantajien verkkosivulla 28.11.2017 (https://www.kt.fi/uutiset-ja-tiedotteet/2017/kuntaalan-neuvottelut-alkoivat)

12 kaan voineet olla tuolloisessa toisen maailmansodan jälkeisessä ilmapiirissä julkisesti erityisen merkittävässä asemassa yhteisön alkuvaiheessa. 26 Nykyisin ajatellaan yleisesti, että yhteisöllisen kehityksen tavoitteena oli nimenomaan välttyä silloisen lähihistorian kauheuksilta. Siirryttiin ikään kuin ajattelemaan toisia valtioita sotilaallisen uhkatekijän sijaan taloudellisena mahdollisuutena. Euroopan unionin sisämarkkinoilla kollektiivinen työoikeus on perinteisesti mielletty kansalliseksi oikeudenalaksi. Siinä kansalliset perinteet, työmarkkinajärjestöjen rakenteet, järjestäytymisasteet ja muut erityispiirteet on nimetty määrääviksi. 27 Euroopan unionin perustamissopimuksessa 28 työoikeudellinen päähuomio kiinnittyykin lähtökohtaisesti sisämarkkinoiden toimintaan ja vahvan yhteismarkkina-alueen luomiseen turvaamalla työntekijöiden vapaa liikkuvuus. Tämä on pyritty turvaamaan keskeisiltä osiltaan, kuten palkkojen, järjestäytymisoikeuden, lakko-oikeuden sekä työsulusta määräämisoikeuden osalta tämä on turvattu Euroopan unionin perustamissopimuksessa ja sen sosiaalispoliittista toimivaltaa ilmaisevan 153 artiklan 5 kappaleessa. Koska EU:n jäsenmaiden työmarkkinajärjestöjen järjestäytymisaste on varsin vaihtelevaa ja kansallinen, erityisesti työehtosopimuksia koskeva lainsäädäntö moninaista, voitaisiin tehdä olettamus, että kollektiivista, EU-tasoista työoikeutta ei ole olemassakaan. 29 Monia unionin jäsenmaita yhdistävä piirre on kuitenkin juuri työehtosopimuskäytäntö. Se, että työehtosopimuksilla säännellään monia keskeisiä työmarkkinoita, nojaakin monilta osin kansainvälisen työjärjestön International Labour Organisationin (myöhemmin ILO) sopimuksiin. 30 Toinen merkittävä sopimusinstrumentti on Euroopan ihmisoikeussopimus (myöhemmin EIS), joka sisältää myös määräyksen järjestäytymisvapaudesta 31. Järjestäytymisvapaus on myös kirjattu muiden perusoikeuksien tavoin Euroopan unionin perussopimukseen, Lissabonin sopimukseen 32. 26 Engblom 2012, s. 18. 27 Bruun Von Koskull 2012, s. 154. 28 Sopimus Euroopan Unionista Artikla 26.2. 29 Bruun Von Koskull 2012. s. 155. 30 Erityisesti sopimuksissa 87 ja 98, jotka koskevat järjestäytymisvapautta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta. 31 Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artikla. 32 Joulukuun 1. päivänä 2009 voimaan tulleella Lissabonin sopimuksella muutettiin Euroopan unionista tehtyä sopimusta (SEU) ja Euroopan yhteisön perustamissopimusta (EUVL C 306, 17.12.2007).

13 Työoikeuteen liittyvissä riita-asioissa EU-oikeuden tulkinnasta maassamme vastaa pääsääntöisesti työtuomioistuin. Periaatteessa sen toimivalta rajoittuu puhtaasti työehtosopimusasioihin, mutta koska työehtosopimusten piirissä on myös perinteisesti ajateltuna työsopimusten alaan kuuluvia määräyksiä, tulevat nekin aika ajoin työtuomioistuimen ratkaisuissa käsitellyiksi. Kuten yleensäkin tuomioistuintoiminnassa toimivallan määrittäminen ja oikean foorumin valinta ovat järjestelmämme ydinkysymyksiä. Tästä oivana esimerkkinä toimivat korkeimman oikeuden ratkaisut KKO:2015:48 ja 2015:49. 33 Suomen EU-jäseneksi liittymistä edeltävissä keskusteluissa ja mahdollisen tulevan jäsenyyden vaikutuksia pohdittaessa nousi varsin usein esille näkemys, jonka mukaan poliittinen päätöksenteko menettäisi asemaansa nimenomaan tuomioistuintoiminnalle. Näin ajateltiin siksi, että silloin nähtiin EU-oikeuden saavan etusijan kansalliseen oikeuteen nähden. Ajateltiin siis, että jatkossa lainsäädännön kenties tarkatkin rajat tulisivat EU:sta, eikä kotimaisella demokraattisesti valitulla eduskunnalla kenties olisi enää samanlaista asemaa lainsäädännön valmistelussa. Tällainen ajatus oli perusteltua siinä mielessä, että jo tuolloin oli tiedossa, ettei EU-oikeuden kanssa ristiriitaista kansallista lainsäädäntöä saanut enää soveltaa. Toisaalta huolena oli suoraan jäsenmaiden sovellettavaksi tuleva unionin lainsäädäntö. Jälkeenpäin tarkasteltuna voidaan kuitenkin todeta, että kansallisen oikeuden asema ainakaan työoikeuden saralla ei ole sanottavammin heikentynyt. Tuomioistuimet ovat varsin kuuliaisesti pyrkineet löytämään käsillä oleviin tapauksiin sellaisen tulkinnan, joka täyttää sekä kansallisen että EU-oikeuden vaatimukset. 34 2.2 Paikallisen sopimisen neuvottelujärjestelmä Paikallinen sopimus on paikallisella tasolla sovittu työehtosopimus. Paikallisia työehtosopimuksia tehdään kaikilla työelämän aloilla. Alla on kuvattu paikallinen neuvottelujärjestelmä kunta-alalla. Myös kuntien järjestämisvastuulla olevan pelastustoimen työehdoista ja paikallisista sopimuksista käytävät neuvottelut noudattavat tässä esitettyä kaavaa. 33 Tapauksissa on kyse esimerkiksi pelastustoimessa ja ensihoidossa käytetyn varallaolo-järjestelmän ja sitä koskevan riidan oikeasta foorumista. Korkein oikeus otti asian ratkaistavakseen sillä perusteella, että kyseinen työehtosopimuksen määräys ei olennaisilta osiltaan eronnut työaikalainsäädännön määritelmästä, jolloin enemmistö katsoi, että asia ei ollut siinä määrin erityisesti työehtosopimuksen tulkintaa, etteikö sitä voisi yleisen tuomioistuimen puolella käsitellä. Asiasta äänestettiin. 34 Bruun Malmberg 2006, s. 13.

14 Neuvottelujärjestelmästä on sovittu kunnallisen pääsopimuksen 2 :ssä. Neuvottelut alkavat paikallistasolta ja jatkuvat tarvittaessa keskustasolle. Paikallistasolla neuvottelevat asianomaisen kunnallisen viranomaisen, esimerkiksi yksittäisen aluepelastuslaitoksen, ja kyseisen aluepelastuslaitoksen palveluksessa olevaa henkilöstöä edustavan pääsopijajärjestön tai sen alayhdistyksen edustajat. Keskustasolla neuvottelevat kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja kunta-alan henkilöstöä edustavien pääsopijajärjestöjen edustajat. Tarkemmat määräykset löytyvät kulloinkin voimassaolevasta kunnallisesta pääsopimuksesta. 35 Ohessa järjestelmän osapuolet ja neuvottelutasot sekä neuvottelumenettelyt ja muutoksenhakutien esittelevä kaavio: Kuvio 4. Kunta-alan neuvottelujärjestelmä (Suomen Palomiesliitto SPAL ry:n verkkosivut) 2.3 Työehtosopimuksen yleissitovuus Työehtosopimusten sitovuutta koskevan ja niiden soveltamisen kannalta erittäin merkittävän työehtosopimuksen yleissitovuuden periaatteen juuret juontavat vuoteen 1970 ja silloiseen työsopimuslain säätämiseen. Silloin työsopimuslaki sai yleissitovuutta koskevan säännöksensä vasta eduskuntakäsittelyn aikana ja ilman asianmukaista säädösvalmistelua. Työsopimuslain (320/1970) 17 :n mukaan työnantajan tuli työsopimuksessa tai työsuh- 35 Kunnallinen pääsopimus, (https://www.kt.fi/sopimukset/kvtes/2017/kunnallinen-paasopimus)

15 teessa muuten noudattaa vähintään niitä palkka- ja muita ehtoja, jotka kyseessä olevasta tai siihen lähinnä rinnastettavasta työstä oli tällaisessa yleissitovassa työehtosopimuksessa määrätty noudatettavaksi. Tällaisen järjestelmän poliittisena pyrkimyksenä oli, että järjestäytymättömien työnantajien palveluksessa olevat työntekijät saisivat hekin esimerkiksi minimipalkkaa koskevan suojan. Valmistelun puutteellisuudesta johtuen kyseisen työsopimuslain pykälän tulkinta jäi oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden täsmennettäväksi. 36 Asiasta annetussa hallituksen esityksessä sanamuodolla haettiin nähdäkseni ensisijaisesti yhdenmukaisuutta alan työehtosopimusten välillä. 37 Yksittäisen työehtosopimuksen yleissitovuutta koskevan ratkaisun on 2000-luvun alusta lähtien tehnyt sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimiva työehtosopimusten yleissitovuuden vahvistamislautakunta. 38 Normaalisitova työehtosopimus sitoo työnantajaliittoon kuuluvia työnantajia ja näiden palveluksessa sopimuksen kattavalla alalla, soveltamisalalla, toimivia palkansaajia. Yleissitova sopimus taas puolestaan sitoo nimensä vihjaamana kaikkia sen soveltamisalalla toimivia työnantajia. Ennen nykyistä lautakuntajärjestelmää yleissitovuuden määrittelyssä merkittävä asema oli korkeimman oikeuden ratkaisulla, jossa määriteltiin, että yleissitovuus saavutettiin, mikäli noin puolet alan työntekijöistä kuului kyseisen sopimuksen soveltamisalan piiriin. 39 Tässä tutkimuksessa keskeinen KVTES katsotaan yksiselitteisesti yleissitovaksi, koska sen osalta kattavuus on 100 prosenttia. 40 Työehtosopimusten valtakunnallisuus on seikka, joka nousee esiin useissa eri yhteyksissä. Näin on asian laita esimerkiksi useiden lakien kohdalla. Tällaisia ovat esimerkiksi työehtosopimuslaki, 41 työsopimuslaki 42 ja työaikalaki (605/1996) 43. Jo pelkästään näiden lakien 36 Ylhäinen 2008, s. 215 ja alaviite 23. 37 HE 228/1969 vp, s. 5. 38 Ahtiainen 2014, s. 10. 39 KKO 1974 II 44. 40 Ahtiainen 2014, s. 13. 41 Työehtosopimuslaki 2.2 sisältää maininnan valtakunnallisen työehtosopimuksen työnantajapuolen velvollisuudesta toimittaa jäljempänä tässä luvussa kuvatun yleissitovuuden selvittämiseen vaadittavat tiedot erikseen mainitulle viranomaiselle. Tässä yhteydessä valtakunnallisuuden voidaan katsoa liittyvän yleissitovuuteen. 42 Työsopimuslaki 2:7.1 sanamuoto antaa ymmärtää, että valtakunnallisuus liittyy yleissitovuuteen, ollen jopa sen edellytys. 43 Tätä tutkielmaa erityisesti koskeva valtakunnallisuuden määräys löytyy työaikalain 14.2 :stä, jossa puolestaan yleissitovuudesta ei ole mainintaa, mutta koko maan kattavuudesta kylläkin.

16 sanamuodosta voidaan päätellä, että valtakunnallisuus ja yleissitovuus ovat keskenään yhteydessä. Tämänkaltainen keskinäinen yhteys näyttäytyy selkeimmin tarkasteltaessa työehtosopimusten soveltamisalaa. Se ei saa olla maantieteellisesti rajattu, vaan sen tulee kattaa koko Suomen. Kattavakaan paikallinen sopimus ei siis lähtökohtaisesti käy, vaikka se koskisi esimerkiksi vain pientä alueellisesti merkittävää toimialaa. Tässä tutkielmassa tarkastelun kohteena olevat KVTES ja TS ovat yleissitovia ja kunnallisen soveltamisalansa vuoksi myös valtakunnallisia. 2.4 Vakiintunut käytäntö ja konkludenttisuus Vakiintunut käytäntö on yksi oikeustieteessä yleisesti tunnustetuista työsuhteen ehtojen määräytymistavoista. Vakiintunut käytäntö muotoutuu pitkän ajan kuluessa työsuhteen osapuolten käyttäessä tiettyä menettelyä määrätessään työsuhteeseen sovellettavista ehdoista. Erona paikalliseen sopimiseen on osapuolten aktiivisuuden puuttuminen. 44 Osapuolten aktiivisuus puuttuu myös silloin, kun työsuhteeseen sovellettava ehto muodostuu työnantajan ja työntekijän välille niin sanotulla hiljaisella sopimuksella eli konkludenttisesti. Erottelen mielelläni vakiintuneen käytännön konkludenttisuudesta niiden kohteen perusteella. Jaotteluni perustuu lähinnä tavoitteeseeni selkeyttää näiden kahden termin, vakiintuneen käytännön ja hiljaisen sopimuksen, mahdollista eroa. Jonkinlaiseen eroon kyseisten termien välillä ovat päätyneet myös Tiitinen ja Kröger todetessaan, että vakiintuneella käytännöllä saattaa toisinaan olla hiljaisen sopimuksen piirteitä. 45 Heikomman suojan periaate on yksi työoikeudellisista perusperiaatteista. Heikomman suojan periaatteen valossa tarkasteltuna voidaan ajatella, että yksittäisen työntekijän suojan tarve on suurempi kuin henkilöstöjoukon. Voidaanko tästä siis vetää analogia, että yksilötasolla hiljaisesti voimaantullut työsuhteen ehto on sitovampi ja vaatii täten muuttamiseensa vahvemmat perusteet kuin vakiintunut, isompaa ryhmää koskeva vakiintunut käytäntö? Varmastikaan näin suoraa johtopäätöstä ei voida tehdä. Mieleni tekisi kuitenkin sanoa, että jokin yhteys heikomman suojan voimakkuudella ja suojattavan henkilöjoukon koolla kui- 44 Engblom 2012, s. 155. 45 Tiitinen Kröger 2012, s. 771.

17 tenkin on. Tämä on kuitenkin laajuudessaan ja mielenkiintoisuudessaan jo itsessään oman tutkimuksen arvoinen kysymys. Työsuhteen ehtojen käytännön sitovuuteen näillä kahdella ehtojen syntytavalla ei juridista merkitystä vaikuttaisi olevan. Aiheesta löytyvä oikeuskäytäntö on varsin monipuolista, ja siitä välittyy selvästi yksittäistapauksellinen luonne ja kokonaisharkinta. 46 Oikeuskäytännössä yksittäistapausten harkintaan vaikuttavina vakiintuneen käytännön tunnusmerkkeinä pidetään 1. pitkäkestoisuutta, 2. molempien osapuolten käytännön sitovuuden mieltämistä ja 3. asian tulee olla tarpeeksi merkittävä muodostaakseen työsuhteen ehdon. 47 46 ks. esimerkiksi TT 1992-128, TT 1988-86 ja TT 1984-55 47 Engblom 2012, s. 155.

18 3 PAIKALLINEN SOPIMINEN 3.1 Normihierarkia ja etusijajärjestys Paikallisen sopimisen kohteena ovat yleensä yksittäisen työsuhteen ehdot. Paikallinen sopimus on kuitenkin vain yksi työsuhteen ehdoissa sovellettavista oikeuslähteistä. Oikeustai normilähteiden keskinäisessä vertailussa ratkaisevaa on normihierarkia. Koska työsuhteen normilähteitä on useita ja ne vaikuttavat samanaikaisesti, ne on asetettava järjestykseen, jotta niiden keskinäinen etusija voidaan määrittää. 48 Alla on kaavio, jonka avulla työoikeudellisten normien etusijajärjestys on yksinkertaista kuvata. Ylimpänä kuviossa on vahvin normi. pakottava lainsäädäntö työehtosopimus semidispositiiviset lain säännökset työsopimus dispositiiviset lain säännökset työnantajan työnjohto-oikeus Kuvio 5. Työoikeuden normien etusijajärjestys Työoikeudessa semidispositiivisista eli puolipakottavista normeista voidaan poiketa työehtosopimuksella, mutta ei työsopimuksella. Tällainen työsopimuslain 13 luvun 7 :n mukainen semidispositiivinen normi on esimerkiksi sairausajan palkka ja työsopimuksen päättämismenettely. Dispositiivisista eli sopimuksenvaraisista normeista vastaavasti voidaan 48 Äimälä Kärkkäinen 2017, s. 53 54.

19 poiketa myös työnantajan ja työntekijän välisellä sopimuksella. 49 Esimerkkinä tästä ovat palkka ja sen perusteella suoritettavat taloudelliset etuudet. Edellä kuvatussa työoikeuden normihierarkiassa ei ole tapaoikeutta nimettynä. Vakiintuneet käytännöt voivat kuitenkin vaikuttaa työsuhteen ehtojen määräytymiseen siinä missä normit ja sopimuksetkin. Onko työsuhteen ehtojen määräytymiseen liittyvä käytäntö muutettavissa esimerkiksi työnantajan määräyksellä ja jos on, niin millaista työsuhteen ehtojen määräytymiseen liittyvää käytäntöä voidaan muuttaa? Millainen ehto taas voidaan katsoa osapuolia sitovaksi? Paikallinen sopimus asettuu nähdäkseni tässä normihierarkiassa jonnekin työehtosopimuksen ja semidispositiivisten lain säännösten alapuolelle ennen työsopimusta. Näin siksi, että se on alisteinen työehtosopimuksen määräykselle ja etenkin sen antamalle sopimusvaltuutukselle ja toisaalta sen olemassaolo perustuu sovittavissa olevaan työlainsäädäntöön. Oikeuskirjallisuudessa on myös esitetty näkemys, jonka mukaan paikallinen sopiminen voisi perustua esimerkiksi semidispositiiviseen työehtosopimusmääräykseen. 50 Paikallinen sopimus on normihierarkiassa työsopimuksen yläpuolella, sillä paikallisessa sopimuksessa voidaan sopia työnantajaa ja sen kaikkia työntekijöitä sitovasti työehdosta, josta ei ole mahdollista poiketa työsopimuksella. Mihin ongelmaan etusijajärjestys sitten paikallisessa sopimisessa tarjoaa ratkaisun? Paikallinen sopimus on instrumentti, jonka oikeutus juontaa juurensa varsin monitasoisesta sääntelystä. Tällaisissa tilanteissa etusijajärjestys antaa vastauksen tilanteisiin, joissa kaksi työsuhteen normia ovat keskenään ristiriidassa. Etusijaan perustuen normi, joka sijoittuu ylemmäs etusijajärjestyksessä, tulee sovellettavaksi. Siten työsopimuksella ei voida pätevästi sopia esimerkiksi työntekijän lakisääteisestä palkkausta tai työaikaa koskevasta edusta sitä heikentävästi. 51 Kuten myöskään työnantaja ei voi yksipuolisesti työnjohtooikeuttaan käyttäen jättää työntekijälle työehtosopimuksen perusteella kuuluvaa etuutta myöntämättä. 52 49 Äimälä Kärkkäinen 2017, s. 53 54. 50 Bruun Von Koskull 2012, s. 10. 51 Hietala Kahri Kairinen Kaivanto 2016, s. 636. 52 Äimälä Kärkkäinen 2017, s. 54.

20 Huomionarvoinen seikka etusijajärjestykseen liittyen on se, että etusijajärjestys ei tule sovellettavaksi, mikäli normihierarkiassa alemmalla tasolla olevalla normilla määrätään työsuhteen ehto työntekijälle edullisemmaksi. Tätä kutsutaan edullisemmuuden periaatteeksi. 53 Tämä periaate kulkee mukana myös paikallisessa sopimuksessa ja toimii myös siten, että mikäli ylemmän asteinen normi muuttuu ja työntekijän asema sen johdosta heikkenee, ei tätä heikennystä voida automaattisesti ottaa käyttöön, vaan aikaisempi, jo kenties entuudestaan edullisempi sopimusmääräys jää voimaan. 54 Täten esimerkiksi valmisteilla olevan työaikalain uudet määräykset eivät voimaan tullessaankaan automaattisesti muuta sellaisten alojen työsuhteiden ehtoja, joiden työehtosopimuksissa työajasta on nimenomaisesti sovittu, eikä vain viitattu kulloinkin voimassaolevaan lainsäädäntöön. Samalla tavalla on oikeuskäytännössä suhtauduttu myös työehtosopimuksessa sovittua parempiin ehtoihin, joiden on katsottu jäävän voimaan, vaikka itse työehtosopimus on irtisanottu. 55 Edullisemmuussääntö on merkittävässä roolissa myös tulkinnassa, jonka osalta siihen palataan tarkemmin luvussa 4. Viime aikoina esille on noussut myös uusia ehdokkaita käsitteiksi tähän edellä kuvattuun normipyramidiin. Ei niinkään mitään radikaalia muutosta tai uudistusta, vaan pikemminkin uusi tapa lähestyä asiaa. Eräs mielenkiintoisimmista vastaani tulleista käsitteistä on ryhmänormi. Tällä tarkoitetaan työnantajan ja koko henkilöstön tai työnantajan ja erilaisten työntekijäryhmien välisiin suhteisiin kohdistuvia normeja, jotka muodostuvat erilaisista sopimuksista ja suunnitelmista. 56 Normipyramidissa ryhmänormi voi sijoittua mielestäni eri kohtiin, riippuen sen kohteesta ja toisaalta lähteestä. Ryhmänormi voi perustua niin lakiin, työehtosopimukseen, paikalliseen sopimiseen kuin vapaaehtoisuuteenkin. 57 Ensimmäinen mieleen tuleva ajatus tavanomaisen ryhmänormin hierarkkisesta asemasta lienee jossain työsopimuksen yläpuolella. Näin siksi, että koska termissä on sana ryhmä, ja se potentiaalisesti määrittelee useamman työsopimuksen sisältöä, on sen oltava niiden yläpuolella. Tämä yksinkertaistaminen kui- 53 Äimälä Åström Nyyssölä 2012, s. 42. 54 Äimälä Kärkkäinen 2017, s. 55. 55 TT 2014-61 ja TT 1982-157 56 Murto 2015, s. 119-120. vrt. myös Kairinen Hietala Ojanen 2015, s. 44. 57 Murto 2015, s. 108, 110, 120 ja 166.

21 tenkin mielestäni juuri kuvastaa Murron esille tuomaa käsitteistön köyhyyttä verrattuna asian monimuotoisuuteen. 58 Toinen seikka mikä liittyy selkeästi käsitteistön muuttumiseen, on jo tässäkin tutkielmassa aiemmin mainittu työelämän kulttuurimuutos. Nykyisin normeja laaditaan, ja niistä sovitaan yhä enemmän yrityksissä ja työpaikoilla paikallisesti. Tämän tavoitteena on nähdäkseni parempi vastaavuus. Optimaalinen tilanne on luonnollisesti se, että käytännön työehdot vastaavat sekä yrityksen että työntekijöiden tarpeita. Seuraavassa, alun perin Murron väitöskirjassa esitetyssä taulukossa ilmenee hänen näkemyksensä mukainen ryhmänormien asema työoikeuden normituksessa. Kuten taulukosta voimme huomata, ryhmänormien käsitteen alle kuulu ainakin perinteisen ajattelun mukaisia työsopimukselle alisteisia elementtejä, kuten esimerkiksi henkilöstö- ja koulutussuunnitelmat. Toisaalta sieltä löytyy myös työehtosopimuksen mukainen paikallinen sopimus, jonka aikaisemmin asemoin selkeästi työsopimuksen yläpuolelle. 59 Tämä taulukko on mielestäni äärettömän mielenkiintoinen ja havainnollinen. Sen perusteista varmasti voidaan ja kuuluukin käydä keskustelua, mutta henkilökohtaisesti olen taipuvainen ajattelemaan, että ryhmänormien mahdollisuudet ja käyttöala tulevat sopimuskulttuurin kehittymisen myötä tulevilla sopimuskierroksilla entisestään kasvamaan. 58 Murto 2015, s. 1-5. 59 Murto käsittelee väitöskirjassaan myös tähän tutkimukseen liittyvää työaikalain mahdollistamaa paikallista sopimista. Tässä tutkielmassa tarkastellussa kokeilumääräyksessä on kyse osittain Murron kuvaamasta kaksivaiheisesta sopimusmenettelystä, jossa ensin solmitaan yleissitovaan työehtosopimukseen perustuva kehyssopimus, eli tässä tapauksessa kokeilumääräys, ja sitten paikallinen varsinainen sopimus. Murto 2015 s. 143 146.

22 Normi Normitusväline Kohde Yleisnormi Laki Kaikki työnantajat ja työntekijät Kollektiivinormi Työehtosopimus Työehtosopimukseen sidotut Esimerkkejä: - Koko henkilöstö - Työehtosopimuksen mukainen - Henkilöstöryhmät paikallinen sopimus - Työntekijäryhmät - Henkilöstö ja koulutussuunnitelmtekijäryhmien - Henkilöstön ja työn- Ryhmänormi edusta- - Yhteistoimintamenettelyn jat neuvottelutulos - jne - Työsäännöt, matkustussääntö - Tulospalkkiojärjestelmä Työsopimus Sopimusosapuolet: Yksilöllinen normi Yksittäinen työntekijä ja työnantaja Kuvio 6. Ryhmänormit osana työoikeuden normitusta (Murto 2015 s. 2.) 3.2 Paikallisen työehtosopimuksen tunnusmerkit ja synty Paikallinen työehtosopimus on siis työehtosopimus - paikallinen sellainen. Termit paikallinen sopiminen ja paikallinen sopimus vaativat jatkuvaa tarkkuutta niiden käytössä. Sekoittamisen vaara on ilmeinen. Tätä termistöä selittämään käytän oheista kuviota, jonka avulla pyrin selittämään paikallisen sopimisen asteet ja myöhemmässä vaiheessa pyrin vertaamaan niitä edellä esiteltyjen oppaiden sisältöön. Lähtökohta on siis se jo aiemmin todettu, että paikallisella sopimisella tarkoitetaan joidenkin työehtojen asettamista. Ollakseen paikallista sopimista, asettamisen tulee tapahtua 1. käyttämällä jotakin sopimismenettelyä ja 2. yritys- työpaikka- tai toimipaikkatasolla. 60 Tässä tutkimuksessa sopimiseen kelpuuttava lauseke tulee aiemmin esitetyllä tavalla suoraan lainsäädännöstä ja työehtosopimuksista sekä niiden liitteistä. 60 Kairinen Hietala - Ojanen 2015, s. 13.

23 Kuvio 7. Paikallisen sopimisen asteet. Kairinen Hietala - Ojanen 2015, s. 21. Yllä olevassa kuviossa on eritelty paikallisen sopimistoiminnan tuloksia. 61 Kuvion ensimmäisellä, alimmalla portaalla on suostumus. Tätä voidaan pitää sopimisen onnistumisena, mutta ei kuitenkaan vielä sopimuksena. 62 Tällaisella menettelyllä voidaan hoitaa esimerkiksi tilapäinen toimenkuvan tai työvuoroluettelon muutos. Toinen osapuoli antaa siis asiaan suostumuksensa, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asiasta olisi tehty varsinainen pitkävaikutteinen sopimus. 63 Toisella portaalla on yhteisymmärrys. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa osapuolten välillä päädytään yhteisymmärrykseen tilanteessa vallitsevista tosiasioista ja niiden merkityksestä, mutta ei kuitenkaan sovita yksityiskohtaisesti käytännön toimista, eli ei tehdä nimenomais- 61 On hieman harmillista, että suomen kielessä termit sopiminen ja sopimus ovat ulkoasullisesti hyvin lähellä toisiaan. Englannin kielessä vastaavat termit bargaining ja agreement ovat huomattavasti paremmin toisistaan erottuvia. Tässä tutkielmassa olen soveltuvissa kohdin pyrkinyt käyttämään sopimisesta termejä sopimusneuvottelu tai sopimismenettely. Tarkoitukseni on ollut kuvata nimenomaan sitä konkreettista, sopimukseen tähtäävää toimintaa ja valmistelua. 62 Kairinen Hietala - Ojanen 2015, s. 22. 63 On myös asioita, joista ei voi tehokkaasti ennakoivasti/pitkäkestoisesti työsuhteessa olevan kanssa sopia. Tällainen on esimerkiksi ylityö, johon tulee antaa erillinen suostumus jokaista kertaa varten.