YLEISSITOVUUDEN ULKOPUOLELLE JÄÄVÄT TYÖEHTOSOPIMUSMÄÄRÄYKSET

Transkriptio

1 YLEISSITOVUUDEN ULKOPUOLELLE JÄÄVÄT TYÖEHTOSOPIMUSMÄÄRÄYKSET Pro gradu -tutkielma Helsingin yliopisto Oikeustieteellinen tiedekunta Tekijä: Tuomas Aalto Ohjaaja: Ulla Liukkunen Toukokuu 2019

2 Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion Faculty Laitos/Institution Department Oikeustieteellinen tiedekunta Tekijä/Författare Author Tuomas Aalto Työn nimi / Arbetets titel Title Yleissitovuuden ulkopuolelle jäävät työehtosopimusmääräykset Oppiaine /Läroämne Subject Työoikeus Työn laji/arbetets art Level Pro gradu -tutkielma Tiivistelmä/Referat Abstract Aika/Datum Month and year 05/2019 Sivumäärä/ Sidoantal Number of pages 58 Tutkielmassa selvitetään, millä oikeudellisin perustein työehtosopimusmääräykset voivat jäädä yleissitovuuden ulkopuolelle. Aiempi näkökulma työoikeudessa aiheeseen on ollut se, että yleissitovuuden ulkopuolelle jäisivät työehtosopimuksen toteuttamista koskevat työehtosopimusmääräykset. Kyse on alun perin työehtosopimusoikeudessa kehitetystä käsitteestä systematisoida työehtosopimusmääräyksiä. Tutkimustehtävä toteutetaan lainopin menetelmin systematisoimalla ja tulkitsemalla työehtosopimusoikeuden yleisiä oppeja, oikeuskäytäntöä, työsopimuslakia ja voimassa olevien yleissitovien työehtosopimusten määräyksiä. Tutkimustulosten perusteella yleissitovuuden ulkopuolelle jääviä työehtosopimusmääräyksiä ei voida selittää vain työehtosopimuksen toteuttamista koskevien määräysten käsitteestä käsin. Ensinnäkin työehtosopimuksen toteuttamista koskevien määräysten käsite ei ole yksiselitteinen. Käsitteen alaisille työehtosopimusmääräyksille voidaan antaa vain tiettyjä sisällöllisiä kriteerejä, ja käsite myös voidaan ymmärtää kaksitahoiseksi siten, että sen alaan luettavat, mutta työntekijän etuutta palvelevat työehtosopimusmääräykset voivat tulla yleissitovana noudatettavaksi. Toiseksi yleissitovuuden ulkopuolelle jääviä työehtosopimusmääräyksiä voidaan arvioida myös normaalisitovaan järjestelmään kuuluvasta normikompetenssista ja työsopimuslain sovellettavaksi tulemisesta käsin. Mahdollista voi olla myös se, että työehtosopimusmääräys voi jäädä yleissitovuuden ulkopuolelle sen perusteella, minkä oikeusseuraamuksen työehtosopimusosapuolet ovat sopineet työehtosopimusmääräyksen rikkomiselle. Avainsanat Nyckelord Keywords yleissitovuus työehtosopimus järjestäytymätön työnantaja yleissitova järjestelmä työsopimuslaki työehtosopimuslaki Säilytyspaikka Förvaringställe Where deposited E-thesis Muita tietoja Övriga uppgifter Additional information II

3 Sisällys Lähteet... V Lyhenteet... X 1. Johdanto Lähtökohdista lyhyesti Tutkimustehtävä, sen menetelmä ja toteuttaminen Rajauksista ja terminologiasta Tutkielman rakenne Normaalisitovat työehtosopimusmääräykset ja järjestäytymätön työnantaja Velvoitemääräykset Normimääräykset Normikompetenssi Normikompetenssin rajat Yleiset ja selvät rajat Liikkeenjohtovalta EU:n perusvapaudet Työehtosopimusautonomia Normikompetenssi ja järjestäytymätön työnantaja Yleissitovien normimääräysten noudattaminen Järjestäytymätön työnantaja työehtosopimuksen kolmantena osapuolena Työnormit ja työolonormit Perinteinen käsitys normimääräyksistä Normimääräysjaottelu ja oikeusvaikutukset Normimääräysjaottelun kritiikki Yleissitovuuden ulkopuolelle jäävät työehtosopimusmääräykset Tarkastelun lähtökohdat Työehtosopimuksen toteuttamista koskevat normimääräykset Määritelmä ja toteuttamista koskeviksi määräyksiksi luettavat määräykset Kriteereistä ja suhde yleissitovuuteen Työehtosopimuksen toteuttamista koskevan normimääräyksen kaksoisluonne Ammattiliiton jäsenmaksun pidättämistä koskeva määräys Normimääräykset ja sopimusperusteinen työsuhdeturva Sopimusperusteisesta työsuhdeturvasta käsitteenä Vähentämisjärjestys ja ulkopuolisen työvoiman käytön rajoittaminen Määräyksiä koskeva oikeuskäytäntö III

4 3.3.4 Määräysten suhde yleissitovaan järjestelmään Normimääräykset koskien ajankohtaa ennen työsuhdetta Työsopimus ja työsuhde Määräyksiä koskeva työehtosopimuskäytäntö ja suhde yleissitovuuteen Palkkaa koskevista normimääräyksistä Palkkamääräykset työsuhteen vähimmäisehtoina Vähimmäisehdot, kokonaispalkkaus ja palkkausjärjestelmä Yleissitovana noudatettavat työehtosopimusmääräykset ja työntekijän oikeusturva Aluksi Oikeusturva ja normaalisitova järjestelmä Yksittäisen työntekijän oikeussuojakeinot yleissitovassa järjestelmässä Palkkamääräykset Vahingonkorvaus Käyttäytymis- ja menettelymääräykset Yleissitovana noudatettavien normimääräysten valvonta Arviointia Lopuksi IV

5 Lähteet Kirjallisuus Aarnio, Aulis: Laintulkinnan teoria. Juva (Aarnio 1989) Aarnio, Aulis: Tulkinnan taito: ajatuksia oikeudesta, oikeustieteestä ja yhteiskunnasta. Verkkokirja. Saatavilla Alma Talent Pron Verkkokirjahylly -palvelusta. (Aarnio 2016) Almgrén, Markku: Irtisanomisjärjestyksestä sopiminen työsopimuksella. Edilex 2007/24. Saatavilla Edilex -verkkopalvelun lakikirjastosta (Almgrén 2007) Bruun, Niklas: Työntekijän oikeudesta pidättäytyä työstä. Helsingin yliopiston Yksityisoikeuden laitoksen julkaisuja B 16. Helsinki (Bruun 1975) Bruun, Niklas & Koskull, Anders von: Työoikeuden perusteet Verkkokirja. Saatavilla Alma Talent Pron Verkkokirjahylly -palvelusta. (Bruun Koskull 2012) Elomaa, Nikolas: Ulkopuolisen työvoiman käyttö. Jyväskylä (Elomaa 2011) Helin, Markku: Siviilioikeuden tutkimusmetodit itsenäisessä Suomessa matka käsitelainopista mihin? Lakimies 7 8/2017, s (Helin 2017) Hemmo, Mika: Sopimusoikeus II. 2., uudistettu painos. Jyväskylä (Hemmo 2003) Hemmo, Mika: Vahingonkorvausoikeus Verkkokirja. Saatavilla Alma Talent Pron Verkkokirjahylly -palvelusta. (Hemmo 2005) Jokela, Antti: Oikeudenkäynti II, Oikeudenkäynnin asianosaiset ja valmistelu Verkkokirja. Saatavilla Alma Talent Pron Verkkokirjahylly -palvelusta. (Jokela 2012) Kairinen, Martti: Työoikeus ja perussuhdeteoria. Lakimies 2/1998, s (Kairinen 1998) Kairinen, Martti: Työoikeus perusteineen. 2., uudistettu painos. Raisio (Kairinen 2009) Koskinen, K. Pirkko: Työntekijöiden osallistumisesta päätöksentekoon yrityksessä. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja B-sarja N:o 166. Porvoo (Koskinen 1973) Koskinen, K. Pirkko: Korkeimman oikeuden työoikeudellisia ratkaisuja vv Lakimies 1987 no. 2, s (Koskinen 1987) Koskinen, Seppo & Valkonen, Mika: Kokonaispalkkaussopimukset oikeuskäytännössä. Edilex 2015/25. Saatavilla Edilex -verkkopalvelun lakikirjastosta (Koskinen Valkonen 2015) Koskinen, Seppo Kairinen, Martti Nieminen, Kimmo Ullakonoja, Vesa Valkonen, Mika: Työoikeus, juridiikka. Päivittyvä verkkojulkaisu. Saatavilla Alma Talent Pron Fokus -palvelusta. Päivitetty (Koskinen ym ) V

6 Kröger, Tarja: Sopimusvapaus työntekosopimuksissa. Tampere (Kröger 1995) Kröger, Tarja: Oikeustapauskommentti. Teoksessa Timonen, Pekka (toim.): KKO:n ratkaisut kommentein 2016:I. Päivittyvä verkkojulkaisu. Saatavilla Alma Talent Pron Fokus -palvelusta. (Kröger 2016) Liukkunen Ulla: Normikompetenssi kollektiivisen työoikeuden normijärjestelmässä ja paikallinen sopiminen. Lakimies 7 8/2017, s (Liukkunen 2017) Miettinen, Katja Koskinen, Seppo: Sopimusperusteinen työsuhdeturva. Defensor Legis N:o 5/2004, s (Miettinen Koskinen 2004) Murto, Jari: Ryhmänormit yrityksessä Tutkimus työntekijäryhmiä koskevien normien asemasta. Suomalainen lakimiesyhdistys. Sastamala (Murto 2015) Murto, Jari: Henkilökohtainen palkanosa Tutkimus työehtosopimusten palkkausjärjestelmien henkilökohtaisesta palkanosasta ja sen määritysprosessiin liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisu. Helsinki (Murto 2018) Nieminen, Kimmo: Työsuhteen ehtojen sopiminen yhteistoimintamenettelyssä. Helsinki (Nieminen 2000) Saloheimo, Jorma: Oikeustapauskommentti KKO 1987:97. Lakimies 1988 no. 7, s (Saloheimo 1988) Saloheimo, Jorma: Työ- ja virkaehtosopimusoikeus Verkkokirja. Saatavilla Alma Talent Pron Verkkokirjahylly -palvelusta. (Saloheimo 2012) Saloheimo, Jorma: Työturvallisuus: perusteet, vastuu ja oikeusturva Verkkokirja. Saatavilla Alma Talent Pron Verkkokirjahylly -palvelusta. (Saloheimo 2016) Saloheimo, Jorma: Työtuomioistuin ennakkopäätöstuomioistuimena. Teoksessa Paanetoja, Jaana (toim.): Työoikeudellisen Yhdistyksen vuosikirja : työneuvosto, työtuomioistuin ja työehtosopimuslaki 70 vuotta Verkkokirja. Saatavilla Alma Talent Pron Verkkokirjahylly -palvelusta. (Saloheimo 2017) Sarkko, Kaarlo: Työehtosopimuksen määräysten oikeusvaikutukset. Helsinki (Sarkko 1973) Sarkko, Kaarlo: Työehtosopimuksen yleissitovuus. Lakimies 1978 no. 3, s (Sarkko 1978) Sarkko, Kaarlo: Työoikeus. Yleinen osa. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja B- sarja N:o , uudistettu painos. Helsinki (Sarkko 1980) Tiitinen, Kari-Pekka: Työ- ja virkaehtosopimusten neuvottelulausekkeista Tutkimus työja virkaehtosopimusten paikallistasolta alkavaa neuvottelumenettelyä tarkoittavista neuvottelulausekkeista ja niiden oikeusvaikutuksista. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja A-sarja N:o 134. Vammala (Tiitinen 1979) Tiitinen, Kari-Pekka Saloheimo, Jorma Bruun, Niklas: Yritystoiminnan muutokset ja työsuhdeturva. Helsinki (Tiitinen ym. 1989) VI

7 Tiitinen, Kari-Pekka & Kröger, Tarja: Työsopimusoikeus Verkkokirja. Saatavilla Alma Talent Pron Verkkokirjahylly -palvelusta. (Tiitinen Kröger 2012) Tuori, Kaarlo: Oikeuden ratio ja voluntas Verkkokirja. Saatavilla Alma Talent Pron Verkkokirjahylly -palvelusta. (Tuori 2007) Ylhäinen, Marjo: Pohdintaa yleissitovasta työehtosopimuksesta ja paikallisesta sopimisesta, teoksessa Business Law Forum Helsinki, s (Ylhäinen 2008) Valkonen, Mika: Kollektiiviperusteinen irtisanomissuoja. Työn vähentymistä ja muun työn tarjoamisvelvollisuutta koskeva tutkimus. Rovaniemi (Valkonen 2001) Vuorio, Jorma: Työsuhteen ehtojen määrääminen. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja B-sarja N:o 76. Turku (Vuorio 1955) Äimälä, Markus Kärkkäinen, Mika: Yhteistoimintalaki Verkkokirja. Saatavilla Alma Talent Pron Verkkokirjahylly -palvelusta. (Äimälä Kärkkäinen 2015) Äimälä, Markus Kärkkäinen, Mika: Työsopimuslaki Verkkokirja. Saatavilla Alma Talent Pron Verkkokirjahylly -palvelusta. (Äimälä Kärkkäinen 2017) Virallislähteet Hallituksen esitys 157/2000 vp eduskunnalle työsopimuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 157/2000 vp) Perustuslakivaliokunnan lausunto 41/2000 vp hallituksen esityksestä työsopimuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnalle (PeVL 41/2000 vp) Työ- ja tasa-arvovaliokunnan mietintö 13/2000 vp hallituksen esityksestä eduskunnalle työsopimuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (TyVM 13/2000 vp) Oikeuskäytäntö EU-tuomioistuin Laval C-341/05 Viking C-438/05 Korkein oikeus KKO 1976 II 22 KKO 1977 II 36 KKO 1982 II 148 KKO 1982 II 156 VII

8 KKO 1983 II 103 KKO 1983 II 181 KKO 1984 II 8 KKO 1984 II 78 KKO 1987:6 KKO 1987:75 KKO 1987:97 KKO 1990:180 KKO 1991:107 KKO 1991:174 KKO 1992:110 KKO 1992:111 KKO 1997:114 KKO 1997:169 KKO 2001:119 KKO 2012:82 KKO 2016:18 Työtuomioistuin TT 12/1952 TT 3/1954 TT 6/1954 TT TT TT TT 1985:125 TT 1993:95 TT 1994:50 TT 1999:56 TT 2005:111 TT 2007:10 VIII

9 TT 2007:103 TT 2009:90 TT 2010:53 TT 2011:29 TT 2013:100 TT 2014:26 TT 2016:37 TT 2017:54 TT 2017:64 TT 2018:76 TT 2019:18 Muu Työehtosopimukset Hiusalan työehtosopimus ( ) Kaupan työehtosopimus ( ) Kemian perusteollisuuden työehtosopimus ( ) Kuorma-autoalan työehtosopimus ( ) Linja-autohenkilökunnan työehtosopimus ( ) Luottotieto- ja perintäalan työehtosopimus ( ) Medialiiton ja Suomen journalistiliiton välinen työehtosopimus ( ) Rakennusalan työehtosopimus urakkahinnoitteluineen ( ) Talonrakennusalan työehtosopimus ( ) Teknologiateollisuuden työehtosopimus ( ) Ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimus ( ) Vakuutusalan työehtosopimukset ( ) Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimus ( ) IX

10 Keskusjärjestösopimukset ja viranomaisohjeet TT SAK Pöytäkirja ammattiyhdistysjäsenmaksujen perinnästä TT SAK Yleissopimus TT SAK Irtisanomissuojasopimus Työsuojeluvalvonnan ohjeita 1/2017. Työsuhdeasioiden valvonta. Sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosasto. Tampere Saatavilla työsuojeluviranomaisen internet-sivuilta (Työsuhdeasioiden valvonta 2017) Lyhenteet EUT HE KKO EU-tuomioistuin hallituksen esitys korkein oikeus PL Suomen perustuslaki (731/1999) TAL työaikalaki (605/1996) Tasa-arvoL tasa-arvolaki (609/1986) TEhtoL työehtosopimuslaki (436/1946) TSL työsopimuslaki (55/2001) TT työtuomioistuin TTuomL laki oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa (646/1974) TTurvL työturvallisuuslaki (738/2002) YhdenvertL yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) YTL laki yhteistoiminnasta yrityksissä (334/2007) VL vuosilomalaki (162/2005) X

11 1. Johdanto 1.1 Lähtökohdista lyhyesti Suomen työmarkkinoille on ominaista työntekijöiden ja työnantajien järjestäytyminen ammattien ja toimialojen perusteella yhdistyksiin; työntekijäliittoihin ja työnantajaliittoihin. Järjestäytymisen tarkoituksena on ennen muuta työntekijäliittojen ja työnantajaliittojen mahdollisuudessa sopia työehtosopimuksesta. Työehtosopimuksessa on kyse laissa erikseen säädetystä sopimustyypistä, jolla liitot sopivat alansa työntekijöiden ja työnantajien välillä noudatettavista työnteon ehdoista. 1 Työehtosopimuksilla on suuri merkitys monesta eri näkökulmasta, sillä työelämässä käytännössä useimmat ja tärkeimmät työntekijöiden oikeudet ja vastaavasti työnantajien velvollisuudet määräytyvät työehtosopimuksen perusteella. Työoikeuden näkökulmasta työehtosopimuksia voidaan pitää työlainsäädännön ohella keskeisimpänä työsuhteen ehtoja säännöstelevänä instrumenttina. Työoikeudessa on tärkeää erottaa työehtosopimuksen dualistinen asema työlainsäädännössä. Työnantajien ja työntekijöiden järjestäytyminen liittoihin, työehtosopimuksen solmiminen ja tästä seuraavat oikeussuhteet muodostavat ensinnäkin pohjan normaalisitovalle järjestelmälle, jota sääntelee työehtosopimuslaki ( /436, TEhtoL). Normaalisitovalle järjestelmälle on ominaista kollektiivinen ja molemmin puolin velvoittava luonne: TEhtoL sääntelee niin työehtosopimusosapuolten eli liittojen välisiä, mutta myös työehtosopimukseen sidottujen eli liittojen työntekijä- ja työnantajajäsenten välisiä velvollisuuksia ja oikeuksia. Keskeisin työnantajapuolen velvollisuuksista on se, että työnantajaliittoon kuuluvan järjestäytyneen työnantajan on noudettava TEhtoL 4 :n perusteella liittonsa työehtosopimusta, jolloin voidaan puhua normaalisitovasta tai normaalisitovana noudatettavasta työehtosopimuksesta. 2 Työntekijäpuolen keskeisin velvollisuus taas on pidättäytyä työehtosopimukseen kohdistuvista työtaistelutoimenpiteistä (TEhtoL 8 ). Normaalisitovan järjestelmän ydin on siis siinä, että järjestäytynyt työnantaja noudattaa pääasiassa työntekijöiden eduksi laadittuja työehtosopimusmääräyksiä ja vastineeksi tästä järjestäytynyt työnantaja saa 1 Työehtosopimus määritellään työehtosopimuslaissa ( /436). Sen 1 :n mukaan Työehtosopimus tämän lain tarkoittamassa mielessä on sopimus, jonka yksi tai useampi työnantaja taikka rekisteröity työnantajain yhdistys tekee yhden tahi useamman rekisteröidyn työntekijäin yhdistyksen kanssa ehdoista, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten on noudatettava. 2 Säännöksestä huolimatta työehtosopimuksen voidaan katsoa sitovan järjestäytynyttä työnantajaa jo pelkästään sillä perusteella, että työnantaja on liittynyt työehtosopimusosapuolena olevaan työnantajaliittoon. Noudattamisen edellytyksenä on aina joka tapauksessa myös se, että työnantajayritys harjoittaa työehtosopimuksen piiriin kuuluvaa toimintaa, ks. Saloheimo 2012, s Todettakoon myös, että normaalisitovasta työehtosopimuksesta on kyse myös sellaisessa tilanteessa, jossa työnantajayritys on solminut työehtosopimuksen suoraan työntekijäliiton kanssa. 1

12 työrauhan. Jotta myös järjestäytynyt työnantaja noudattaisi työehtosopimusta ja vastaavasti työntekijät pidättäytyisivät työtaistelutoimenpiteistä, on TEhtoL:ssa säädetty erilaisista kollektiivisista tehoste- ja toteuttamiskeinoista sekä erillisessä laissa erityisestä työtuomioistuimesta foorumina työehtosopimuksen ja sen noudattamiseen liittyvien erimielisyyksien ratkaisemiseksi. 3 Työehtosopimus työehtosopimusosapuolineen ja työehtosopimusta tulkitseva työtuomioistuin muodostavat siis oman kollektiivisen järjestelmän, jonka ydin on työnantajien ja työntekijöiden järjestäytymisen ja TEhtoL:n perusteella työsuhteissa noudatettavaksi tulevissa järjestöjen välillä neuvotelluissa työehtosopimusmääräyksissä. Sen enempää aihetta käymättä voi todeta, että normaalisitova järjestelmä muodostaa kaiken kaikkiaan laajan normiston ja tältä osin voidaan puhua sitä tutkivasta kollektiivisesta työehtosopimusoikeudesta. 4 Normaalisitovasta järjestelmästä erillinen työehtosopimusten yleissitovuus taas on luonteeltaan individuaalista ja yksipuolista: yleissitovuudessa on kyse siitä, että myös työnantajaliittoon kuulumaton järjestäytymätön työnantaja on velvollinen noudattamaan yleissitovana samoja työntekijöiden hyväksi laadittuja toimialansa työehtosopimuksen määräyksiä kuin järjestäytynyt työnantaja. Työehtosopimusten yleissitovuuden tarkoituksena on turvata työsuhteen vähimmäisehdot palkkauksen, työsuhdeturvan ja työsuojelun tasolla riippumatta siitä, onko työnantaja järjestäytynyt vai ei, ja samalla asettaa myös työnantajat kilpailullisesti samaan asemaan. 5 Työehtosopimuksen noudattamisesta yleissitovana säädetään työsopimuslain ( /55, TSL) 2 luvun 7 1 momentissa, jonka mukaan: Työnantajan on noudatettava vähintään valtakunnallisen, asianomaisella alalla edustavana pidettävän työehtosopimuksen (yleissitova työehtosopimus) määräyksiä niistä työsuhteen ehdoista ja työoloista, jotka koskevat työntekijän tekemää tai siihen lähinnä rinnastettavaa työtä. Siinä missä normaalisitova työehtosopimusjärjestelmä on syntynyt Suomessa jo 1920-luvulla, on työehtosopimusten yleissitovuus tullut voimaan vasta 1970-luvulla, kun vuoden 1970 työsopimuslakiin ( /320) otettiin yllättäen säännös työehtosopimusten yleissitovuudesta ilman kunnollista lainvalmistelua. 6 Vaikka nykyistä TSL:a uudistettaessa 3 Normaalisitovan järjestelmän kollektiivisista tehoste- ja toteuttamiskeinoista jäljempänä luvussa 4.2. Työtuomioistuimen toimivalta perustuu lakiin oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa (646/1974, TTuomL). 4 Ks. esim. Saloheimo 2012, s PeVL 41/2000 vp, s. 3 6 Ks. HE 157/2000 vp, s. 72 ja Sarkko 1978, s

13 vuosituhannen vaihteessa tarkennettiin myös työehtosopimusten yleissitovaa asemaa, on työehtosopimusten yleissitovuus pitkälti pysynyt sisällöltään samanlaisena. Työehtosopimusten yleissitova asema lepää pitkälti yhden äsken kerrotun säännöksen varassa. Yleissitovuuden paikka TSL:ssä, ja ilman kunnollista alkuperäisvalmistelua, muodostaa myös yleissitovuuden keskeisimmän eron työehtosopimusten normaalisitovaan järjestelmään siitä huolimatta, että molempien käytännön vaikutukset työnantajien ja työntekijöiden välisissä suhteissa ovat pitkälti samat. 7 Yleissitovassa järjestelmässä järjestäytymätön työnantaja jää normaalisitovan järjestelmän ulkopuolelle, sillä TEhtoL:n säännökset koskevat vain järjestäytynyttä työnantajaa. 8 Merkittävin seuraus tästä on se, että normaalisitovaan järjestelmään olennaisesti kuuluvat työehtosopimuksen kollektiiviset tehoste- ja toteuttamiskeinot sekä työtuomioistuin foorumina eivät koske järjestäytymätöntä työnantajaa ja sen työntekijöitä. Toisaalta työnantajan järjestäytymättömyydestä seuraa se, että järjestäytymättömän työnantajan työntekijöitä ei koske velvollisuus pidättäytyä työtaistelutoimenpiteistä. 9 Sanotusta huolimatta TSL:ssä tai muualla työlainsäädännössä ei ole katsottu tarpeelliseksi säätää yleissitovalle järjestelmälle mitään korvaavaa kollektiivista järjestelmää. Työehtosopimuksen yleissitovuudessa on siten pitkälti kyse yksittäisen työntekijän ja työnantajan välisestä työsuhteesta ja tätä tutkivasta individuaalisesta työoikeudesta. 1.2 Tutkimustehtävä, sen menetelmä ja toteuttaminen TSL 2:7.1:n sanamuodosta ilmenee, ettei järjestäytymätön työnantaja ole velvollinen noudattamaan yleissitovaa työehtosopimusta vaan sen määräyksiä työsuhteen ehdoista ja työoloista. Erosta huolimatta työoikeutta vähääkään lukenut ja työehtosopimuksia tunteva ymmärtää, että säännöksen perusteella tulee yleissitovana noudatettavaksi suurin osa työehtosopimuksen määräyksistä, eikä tähän työoikeuden näkökulmasta sinänsä liity epäselvyyttä ja mielenkiintoa. Jo säännöksen sanamuoto kuitenkin antaa ymmärtää, etteivät kaikki työehtosopimuksen määräykset tule yleissitovana noudatettavaksi. Säännöksen sanamuoto herättää myös lukijassa kysymyksiä: Mitä ovat ne työehtosopimusmääräykset, jotka eivät ole 7 Äimälä Kärkkäinen 2017, s Vaikkei järjestäytymättömän työnantajan ja työehtosopimusten yleissitovana noudattamisen osalta voida puhua varsinaisesti järjestelmästä, on semanttisesti kätevämpää puhua yleissitovasta järjestelmästä, tarkoittaen ennen kaikkea tällöin tehdä ero normaalisitovaan järjestelmään. 9 Näin siitäkin huolimatta, vaikka järjestäytymättömän työnantajan työntekijöinä olisi työehtosopimusosapuolena olevaan työntekijäliittoon kuuluvia ja siten periaatteessa työehtosopimukseen sidottuja työntekijöitä, ks. Saloheimo 2012, s Työntekijöiden järjestäytymisellä tai järjestäytymättömyydellä ei muutenkaan ole työehtosopimusten soveltamisen kannalta juuri merkitystä tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta, jotka koskevat normaalisitovaa järjestelmää. 3

14 työsuhteen ehtoja ja työoloja koskevia ja millä perusteella ne eivät tule yleissitovana noudatettavaksi? Ja toiseksi, mitä ovat työehtosopimusmääräykset työsuhteen ehdoista ja työoloista, näiden keskinäinen suhde ja merkitys niiden tullessa yleissitovana noudatettavaksi? TSL:a koskevassa hallituksen esityksessä HE 157/2000 vp on annettu jonkinlainen vastaus kysymyksiin. Sen mukaan työsuhteen ehdoilla ja työoloilla tarkoitetaan työnormeja eli ehtoja "työsopimuksissa" sekä niitä työolonormeja ("ehtoja työsopimuksissa muuten"), joilla on sovittu työpaikan työoloista, mutta työehtosopimusten yleissitovuuden ulkopuolelle jäisi työehtosopimuksen toteuttamista koskevat määräykset. 10 Hallituksen esityksessä ei anneta varsinaista vastausta kysymyksiin vaan vastaus oikeastaan herättää lisäkysymyksiä. Tämä on myös antanut aiheen selvittää laajemmin yleissitovuuden ulkopuolelle jääviä työehtosopimusmääräyksiä. Tämän tutkielman tutkimustehtävänä on vastata siihen, millä oikeudellisin perustein työehtosopimusmääräykset voivat jäädä yleissitovuuden ulkopuolelle. Tutkielman tutkimustehtävä toteutetaan lainopin menetelmin. 11 Tutkimusmenetelmänä on siten ensinnäkin systematisointi, tutkimustehtävän kannalta merkityksellisen normatiivisen oikeuden tunnistaminen ja jäsentäminen. Systematisointi tapahtuu tällöin oikeudenalan yleisiin oppeihin kuuluvien oikeudellisten käsitteiden avulla. 12 Oikeudellisten käsitteiden muodostaminen ja käyttäminen on ylipäätään välttämätöntä, jotta oikeusjärjestystä voidaan lähestyä tutkimuksellisesti mielekkäällä tavalla. 13 Toisaalta lainoppi ei tyydy vain aiempien käsitteiden perusteella luodun systematiikan toistamiseen vaan systematisointiin kuuluu myös vanhan käsitteistön erittely ja jäsentäminen uudelleen, huomioiden mahdollinen yhteiskunta ja -oikeuskehitys. 14 Systematisointi on toisaalta välttämätöntä lainopin toiselle puolelle, oikeusnormien sisällön selvittämiselle, tulkinnalle. 15 Käsitteiden avulla voidaan nimittäin lähestyä oikeusjärjestyksestä johdettavia oikeudellisia ongelmia ja kysymyksiä sekä antamaan näihin vastauksia. 16 Käsitteistä ei kuitenkaan itsessään voi johtaa vastausta oikeusnormien sisällölle vaan 10 HE 157/2000 vp, s Lainoppi on normatiivisen oikeuden systematisointia ja sisällön selvittämistä. Systematisoinnin osalta voidaan puhua myös teoreettisesta lainopista ja sisällön selvittämisen osalta käytännön lainopista. ks. Aarnio 2006, s Normatiivisen oikeuden ymmärtäminen yleisten oppien kautta, ks. Tuori 2007, s Aarnio 1989, s ja Aarnio 2006, s. 243 ja Tuori 2007, s. 145 ja Teoreettinen lainoppi ja käytännön lainoppi ovat siten vuorovaikutuksessa toisiinsa, ks. Aarnio 1989, s. 301 ja Aarnio 2006, s Aarnio 1989, s

15 käsitteet muodostavat puitteet oikeusnormien tulkinnalle. 17 Muodostetun käsitteistön on kuitenkin oltava riittävän johdonmukaista, koska yhtäältä vain tällöin oikeusnormien tulkintaa voidaan pitää johdonmukaisena ja oikeutettuna. Lainoppiin kohdistuu siten yleinen vaatimus sen sisäisestä johdonmukaisuudesta, koherenssista. 18 Tutkimustehtävän ja -menetelmän kannalta on haasteellista se, että systemaattisessa mielessä individuaalinen yleissitova järjestelmä on kollektiivisen normaalisitovan järjestelmän eräänlainen jatke, joka ei rakennu samanlaiselle omalle itsenäiselle systeemille: aiheen kannalta merkityksellinen oikeus on enemmän tai vähemmän hajanaista. Toisaalta vaikka yleissitova järjestelmä on irrallinen normaalisitovasta järjestelmästä, ei järjestelmien eroa pidä liioitella siinä mielessä, että molemmissa järjestelmissä on kyse lähtökohtaisesti samoista työehtosopimusmääräyksistä, joiden pääasiallisena kohteena on samat oikeussubjektit, työnantaja ja työntekijä. Tällöin myöskään järjestelmiä ei voida systemaattisesti täysin erottaakaan toisistaan. Edellä sanotusta johtaa se välttämättömyys, ettei yleissitovuuden ulkopuolelle jäävien työehtosopimusmääräysten tarkastelua voida erottaa siitä, miten työehtosopimusmääräyksiä on systematisoitu normaalisitovassa järjestelmässä työehtosopimusoikeudesta käsin. Työehtosopimusoikeudessa onkin vanhastaan muodostettu työehtosopimusmääräyksiä koskevia yleisiä oppeja, tässä tapauksessa käsitteitä, joiden pohjalta on pyritty selittämään myös yleissitovuuden ulkopuolelle jääviä työehtosopimusmääräyksiä. Samat käsitteet muodostavat luontevan pohjan tämänkin tutkielman systematiikalle. Samalla käsitteet kuitenkin tulevat tutkielmassa tarkastelluksi uudelleen, päivitettynä ja paikoin kriittisesti. Kriittisestä tarkastelusta seuraa tutkielmassa osittainen irtautuminen perinteisestä tavasta systematisoida ja tulkita työehtosopimusmääräyksiä. Työehtosopimusoikeuden yleisten oppien lisäksi erityisesti oikeuskäytäntö, TSL ja voimassa olevien yleissitovien työehtosopimusten määräykset toimivat tutkielmassa aineistona systematisoida ja tulkita yleissitovuuden ulkopuolelle jääviä työehtosopimusmääräyksiä. Työtuomioistuimen oikeuskäytännöllä on oma merkitys, sillä työehtosopimusmääräysten tulkitseminen kuuluu yksinomaan sen toimivaltaan. Tutkielmassa huomioidaan oikeastaan kaikissa vaiheissa aiheen kannalta sen relevantteja ratkaisuja. Työehtosopimusmääräykset tulevat kuitenkin yleissitovana noudatettavaksi TSL:n ja sen 2:7.1:n perusteella ja yleissitovaan työehtosopimusmääräykseen perustuva laintulkintakysymys kuuluu yleisen 17 Aarnio 1989, s Tuori 2007, s

16 tuomioistuimen toimivaltaan. 19 Näin ollen työtuomioistuimen oikeuskäytännön rinnalla huomioidaan myös korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöä. Tutkielmassa niin TSL kuin oikeuskäytäntö muodostavat yhdessä ja erikseen oman systematiikkansa. Osana systematisointia hyödynnetään kirjoitushetkellä voimassa olevien yleissitovaksi vahvistettujen työehtosopimusten määräyksiä. 20 Määräysten tarkoitus tutkielmassa on lähinnä havainnollinen, mutta osaltaan tutkielmassa ne ovat myös toimineet virikkeenä systematisoida ja tulkita yleissitovuuden ulkopuolelle jääviä työehtosopimusmääräyksiä. Yleissitovia työehtosopimuksia ja niiden määräyksiä en ole kuitenkaan käynyt systemaattisesti läpi. 1.3 Rajauksista ja terminologiasta Työehtosopimusten yleissitovuuteen liittyy useampia lainopin näkökulmasta problemaattisia aiheita, jotka jäävät tämän tutkielman ulkopuolelle. Näin on ensinnäkin kysymys oikeudellisista edellytyksistä, joiden perusteella työehtosopimusta voidaan pitää yleissitovana. Todettakoon lyhyesti, että TSL 2:7.1:stä ilmenee myös kriteerit (valtakunnallisuus, asianomainen ala ja edustettavuus), joiden perusteella työehtosopimusta voidaan pitää yleissitovana. Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistaa ja sen voimassaolosta päättää Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta tai sen päätökseen muutosta haettaessa työtuomioistuin. 21 Tutkielman ulkopuolelle jää myös kysymys siitä, miten yleissitovaksi vahvistettu työehtosopimus määräytyy yleissitovana noudatettavaksi. Aihe on laaja ja monitahoinen ja tietyssä tilanteessa myös järjestäytynyt työnantaja voi olla velvollinen noudattamaan 19 Yleinen tuomioistuin voi myös pyytää riita-asiassa työtuomioistuimelta lausuntoa sovellettavasta työehtosopimuksesta tai työehtosopimuksen määräyksen tulkinnasta (Laki työtuomioistuimesta (646/1974), 39 ) ja näin käytännössä tapahtuukin. Lausuntoa varten työtuomioistuin kuulee normaalisti myös työehtosopimusosapuolia määräysten tulkinnasta. Työtuomioistuimen antamat lausunnot eivät sido yleistä tuomioistuinta, mutta käytännössä niillä on vahva vaikutus ratkaisuun riita-asiassa (ks. Saloheimo 2017, s. 17). Oikeuskäytännön perusteella työtuomioistuimelta pyydetään usein lausuntoa työehtosopimuksen soveltamisalasta eli siitä, tuleeko yleissitova työehtosopimus käsiteltävässä riita-asiassa noudatettavaksi. Käsitykseni mukaan riita-asioissa, joita varten on pyydetty työtuomioistuimen lausunto, ei juuri näytä olevan kyse siitä, onko työehtosopimusmääräystä pidettävä yleissitovana vai ei. Siten tutkielmassa huomioidut työtuomioistuimen ratkaisut eivät koske paria poikkeusta lukuun ottamatta lausuntoasioita. Joka tapauksessa lausuntojärjestelmä ilmentää hyvin työehtosopimusjärjestelmien tietynlaista yhteyttä. 20 Hyödynnetyistä voimassa olevista työehtosopimuksista Ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen ( ) voimassaolo on päättynyt helmikuussa Ks. TSL 2:8 ja laki työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamisesta (56/2001). Uudistettaessa TSL:a vahvistamislautakunnan perustaminen olikin suurin muutos yleissitovuuteen, sillä ennen TSL:n uudistusta kysymys työehtosopimuksen yleissitovuudesta oli yleisessä tuomioistuimessa ratkaistava riita-asia. Työehtosopimuksen yleissitova asema ei kuitenkaan ole itsestään selvä kysymys ja sen laissa säädetyt kriteerit ovat tulkinnanvaraisia, ks. esim. TT 2017:64, jossa työehtosopimuksen soveltamisalan laajentaminen soveltamisalamääräyksellä toisen yleissitovan työehtosopimuksen toimialalle johti soveltamisalaltaan laajenneen työehtosopimuksen yleissitovuuden lakkauttamiseen. 6

17 työehtosopimusta yleissitovana. 22 Rajausten takia tutkielmassa lähdetään siis siitä oletuksesta, että työehtosopimus koskee yleissitovana vain järjestäytymätöntä työnantajaa, ja että järjestäytymätön työnantaja on tähän riidattomasti sidottu. Paikallisella sopimisella ja luottamusmiesjärjestelmällä on oma roolinsa työehtosopimuskäytännössä. Tutkielman ulkopuolelle jää kuitenkin kysymys siitä, mikä näiden suhde on yleissitovassa järjestelmässä. Työehtosopimuskäytännölle on myös ominaista se, että työehtosopimukset laaditaan määräajaksi, jonka umpeutuessa työehtosopimusten voimassaolo lakkaa. Tämän jälkeen normaalisti työehtosopimusosapuolet sopivat uudesta työehtosopimuskaudesta, jolloin työehtosopimus on taas voimassa. Ennen uuden sopimuskauden alkamista sopimuksettoman tilan aikana työehtosopimuksilla on kuitenkin vakiintuneesti katsottu olevan niin sanottu jälkivaikutus, jolloin ainakin osa työehtosopimusmääräyksistä tulee noudatettavaksi niin normaalisitovassa kuin yleissitovassa järjestelmässä. En ole katsonut jälkivaikutusta tutkielman kannalta kovin relevantiksi ja myös selkeyden vuoksi olen katsonut aiheelliseksi jättää sen tutkielman ulkopuolelle. 23 Tutkielmassa käytetään paikoin termiä yksittäinen työntekijä, työehtosopimuskäytäntö ja työnantajan ja (yksittäisen) työntekijän välinen relaatio. Termillä yksittäinen työntekijä ei ole oikeudellista merkitystä vaan sanalla yksittäinen on tutkielmassa tarkoitus vain korostaa työntekijän asemaa työsuhteessa. Työehtosopimuskäytännöllä ei myöskään ole terminä oikeudellista merkitystä vaan sitä käytetään tutkielmassa kuvaamaan työehtosopimuksissa enemmän tai vähemmän vakiintuneesti sovittuja työehtosopimusmääräyksiä. Termiä työnantajan ja (yksittäisen) työntekijän välinen relaatio on käytetty työehtosopimusoikeudessa tarkasteltaessa työehtosopimusmääräysten eri henkilörelaatiota. Myös tässä tutkielmassa käytetään termiä samassa tarkoituksessa, mutta muuta merkitystä termillä ei ole ja muuten työnantajan ja (yksittäisen) työntekijän välisessä relaatiossa on kyse työsuhteesta. Sanottakoon silti selvennykseksi, ettei tutkielman tarkoituksena ei ole paikantaa työehtosopimusmääräyksiä osaksi työsuhteen ehtojen määräytymisjärjestelmää. 1.4 Tutkielman rakenne Tutkielman jakaantuu johdantoa lukuun ottamatta neljään varsinaiseen päälukuun. Ensimmäisessä luvussa tarkastellaan työehtosopimusoikeudessa kehitettyjä 22 Ks. esim. KKO 1990:180. TSL 2:7.3:n perusteella pääsääntö on muuten se, etteivät työehtosopimusmääräykset velvoita yleissitovana, mikäli työnantaja noudattaa normaalisitovana työehtosopimusta, jonka toisena sopijapuolena on valtakunnallinen työntekijöiden yhdistys. 23 Jälkivaikutuksesta ks. esim. Tiitinen Kröger 2012, s ja Saloheimo 2012, s

18 työehtosopimusmääräyksiä koskevia käsitteitä ja niiden suhdetta yleissitovaan järjestelmään. Luku alkaa siinä omaksutusta tavasta erottaa työehtosopimusmääräykset kahteen ryhmään, velvoitemääräyksiin ja normimääräyksiin, jolloin myös päästään tarkastelemaan tutkielman kannalta oleellisia normimääräyksiä ja niihin kuuluvaa normikompetenssia. Normikompetenssi kertoo sen, miten ja millaiset normimääräykset voivat tulla normaalisitovana noudatettavaksi. Toisaalta samalla tarkastellaan sitä, mikä itsenäinen merkitys normikompetenssilla on, kun arvioidaan yleissitovana noudatettavia ja sen ulkopuolelle jääviä normimääräyksiä. Luku päättyy erityisesti vanhemmassa työehtosopimusoikeudessa vakiintuneeseen normimääräysten jaottelun tarkasteluun ja sen kritiikkiin. Toisessa luvussa arvioidaan edellisen luvun pohjustuksen perusteella laajemmin yleissitovuuden ulkopuolelle jääviä normimääräyksiä. Ensimmäiseksi tarkastellaan osin normimääräysjaottelusta johdettuja, työehtosopimuksen toteuttamista koskevia normimääräyksiä käsitettä, jolla on oikeuskirjallisuudessa vakiintuneesti ja yksinomaan pyritty selittämään yleissitovuuden ulkopuolelle jääviä normimääräyksiä. Tältä osin pyritään selventämään käsitteen sisältöä ja luomaan sisällöllisiä kriteerejä käsitteen alaan luettaville normimääräyksille. Samalla toisaalta tuodaan esiin se, etteivät käsite ja sen sisällölliset kriteerit ole yksiselitteisiä. Työehtosopimuksen toteuttamista koskevien normimääräysten tarkastelun jälkeen tutkielma ei kiinnity aiempaan työehtosopimusmääräyksiä koskevaan systematiikkaan siitä huolimatta, ettei tutkielmassa ole tarkoitus tässä kohdin luoda uusia varsinaisia käsitteitä. Joka tapauksessa työehtosopimuksen toteuttamista koskevien normimääräysten jälkeen olen katsonut aiheelliseksi arvioida, mikä merkitys tutkimustehtävän näkökulmasta on oikeuskäytännöllä, joka koskee tiettyjä ns. sopimusperusteiseksi työsuhdeturvaksi ymmärrettäviä normimääräyksiä. Pyrkimyksenä on tällöin johtaa oikeuskäytännöstä oma tekijänsä, jolla voidaan mahdollisesti selittää yleissitovuuden ulkopuolelle jääviä normimääräyksiä. Tämän jälkeen arvioin yleissitovuuden ulkopuolelle jääviä normimääräyksiä TSL:n näkökulmasta siltä osin, kun kyse on normimääräyksistä ja ajankohdasta ennen työsuhteen alkamista. Toisen luvun lopuksi tarkastelen myös erikseen sitä, mikä merkitys on normimääräysten vähimmäisluonteella noudattaessa niitä yleissitovana. Tältä osin tarkastelu tapahtuu palkkaa koskevista normimääräyksistä käsin. Kolmas luku käsittelee yleissitovana noudatettavia normimääräyksiä niitä koskevien oikeuskeinojen ja -seuraamusten näkökulmasta. Luku ei siis enää koske yleissitovuuden ulkopuolelle jääviä normimääräyksiä vaan kyse on eräänlaisesta jatkumosta ensimmäisessä luvussa käsitellyn normimääräysjaottelun kritiikille yleissitovana noudatettavien normimääräysten 8

19 näkökulmasta. Siinä missä tutkielma muuten tapahtuu pitkälti järjestäytymättömän työnantajan näkökulmasta, on kolmannessa luvussa perspektiivi työntekijän. Oikeuskeinot ja -seuraamukset määrittelevät pitkälti yleissitovana noudatettavien normimääräysten käytännön relevanssin ja juuri oikeusseuraamusten kohdalla näyttäytyy yleissitovan järjestelmän keskeisin ero normaalisitovaan järjestelmään. Samalla pyrin myös selventämään laajemmin sitä, miten tietyn tyyppiset työsuhteen ehdot ovat ongelmallisia siinä tapauksessa, kun arvioidaan näiden suhdetta yksittäisen työntekijän käytettävissä oleviin oikeussuojakeinoihin. Tältä osin huomio kiinnittyy käyttäytymis- ja menettelymääräyksiksi luonnehdittaviin normimääräyksiin. Neljännessä luvussa käyn lopuksi läpi tutkielman johtopäätökset. 2. Normaalisitovat työehtosopimusmääräykset ja järjestäytymätön työnantaja 2.1 Velvoitemääräykset Työehtosopimuksen erottaa muista velvoiteoikeudellisista sopimuksista keskeisesti se, että työehtosopimusosapuolet sopivat työehtosopimuksessa TEhtoL 1 :n perusteella määräyksistä, joita on noudatettava kolmansien osapuolten, työnantajan ja työntekijän välillä. Työehtosopimusjärjestelmän toimivuuden kannalta on kuitenkin myös välttämätöntä sopia samassa työehtosopimuksessa erilaisista määräyksistä myös työehtosopimusosapuolten välisessä suhteessa. Tältä osin voidaan puhua velvoittautumiskompetenssista eli työehtosopimusosapuolten sopimusvapauteen perustuvasta mahdollisuudesta sopia toisiaan velvoittavista määräyksistä. 24 Määräysten eri henkilörelaation vuoksi on katsottu tarkoituksenmukaiseksi jakaa työehtosopimusmääräykset kahteen eri ryhmään; normimääräyksiin, jotka koskevat työnantajan ja työntekijän tai työntekijöiden välistä suhdetta ja velvoitemääräyksiin, jotka koskevat työehtosopimusosapuolia. 25 Työehtosopimuksissa velvoitemääräyksiä on käytännössä vähän eikä niillä ole suurta oikeudellista merkitystä. Ne ovat myös yleensä helposti tunnistettavissa työehtosopimuksesta. Velvoitemääräyksiä ovat esimerkiksi työehtosopimuksen voimassaoloa, työsopimusosapuolten neuvottelua ja määräyksiin liittyvien erimielisyyksien ratkaisua koskevat määräykset. 26 Työehtosopimusmääräyksen lokeroiminen normimääräykseksi tai velvoitemääräykseksi ei kuitenkaan välttämättä ole täysin yksiselitteistä. Esimerkiksi työtuomioistuimen ratkaisussa 24 Ks. esim. Sarkko 1978, s Ks. esim. Sarkko 1980, s. 197 ja Saloheimo 2012, s Sarkko 1980, s

20 TT 1999:56 erimielisyyden kohteena oli se, tuliko työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan kohtaa Metsäteollisuus ry toteaa, että lomautuksiin turvaudutaan vain äärimmäisen poikkeuksellisissa tapauksissa. noudattaa työsuhteessa normimääräyksenä. Työtuomioistuimen ratkaisun perusteella työehtosopimusmääräystä ei ollut tarkoitettu sopia työnantajia velvoittavaksi vaan pelkästään työnantajaliittoa sitovaksi. Määräys oli siten katsottava velvoitemääräykseksi. Mikään ei tietenkään sinänsä olisi estänyt sitä, että työehtosopimusosapuolet olisivat sopineet lomauttamiseen turvautumista koskevan määräyksen työsuhteessa noudatettavaksi ja siten työnantajaa koskevaksi. Koska velvoitemääräykset eivät tulee työsuhteessa noudatettavaksi, eivät ne koske sen enempää järjestäytynyttä kuin järjestäytymätöntä työnantajaa. 2.2 Normimääräykset Normikompetenssi Koska velvoitemääräyksiä on vain vähän, on työehtosopimusmääräyksistä suurin osa normimääräyksiä eli määräyksiä, jotka koskevat tai liittyvät työsuhteeseen. 27 Normimääräyksistä sopiminen perustuu TEhtoL 1 :ään, jonka mukaan työehtosopimuksella määrätään ehdoista, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten on noudatettava. Säännöksen perusteella työehtosopimuksella on katsottu olevan niin kutsuttu säännöstämiskompetenssi, kun se mahdollistaa työehtosopimusosapuolia määräämään kolmansien osapuolten välillä sovellettavista ehdoista. 28 Säännöstämiskompetenssin sijasta on myös käytetty termiä normikompetenssi ja tässä kirjoituksessa käytetään myös tätä termiä. 29 Normikompetenssista on taas katsottu seuraavan normivaikutus: normimääräykset tulevat työehtosopimuksen astuessa voimaan noudatettavaksi automaattisesti ja pakottavasti työehtosopimukseen sidotun järjestäytyneen työnantajan ja työntekijän välisessä suhteessa. 30 Pakottavuus on säädetty nimenomaan työntekijän hyväksi, sillä työehtosopimuksen määräys syrjäyttää sen kanssa ristiriidassa olevan työsopimuksen ehdon (TEhtoL 6 ). Yleisen velvoiteoikeudellisen periaatteen mukaan sopimusosapuolet eivät voi sopia kolmatta velvoittavasti. TEhtoL 1 :ään perustuva normikompetenssi merkitsee siten poikkeusta yleisestä pääsäännöstä. Kompetenssisäännöksestä ei kuitenkaan tarkemmin ilmene 27 Ks. esim. Sarkko 1980, s Ks. esim. Sarkko 1973, s. 54 ja Saloheimo 2012, s Liukkunen 2017, s Ks. Sarkko 1978, s. 5 8; Saloheimo 2012, s ; Liukkunen 2017, s

21 se, millaisia normimääräyksiä ja missä rajoissa työehtosopimuksella voidaan pätevästi määrätä kolmansia osapuolia velvoittavasti. 31 Pelkästään säännöksen sanamuodon perusteella voidaan jo kuitenkin päätellä, ettei mitä tahansa normimääräyksiä voida sopia vaan määräyksillä on oltava jokin liityntä työsuhteisiin. Tästä huolimatta erityisesti säännöksen sanamuoto työsuhteessa muuten on avoin ja jättää siten paljon tulkinnanvaraa normikompetenssin laajuudelle. Normikompetenssin laajuus eli se missä määrin myös viime kädessä normaalisitovassa järjestelmässä normimääräykset voivat tulla pakottavana noudatettavaksi, onkin yksi työehtosopimusoikeuden vanhimmista ja laajimmin käsitellyistä kysymyksistä. Siltä osin kuin normikompetenssia on tarkasteltu vanhemmassa oikeuskirjallisuudessa, ei tarkastelu ole ollut kovin yhtenäistä vaan normikompetenssin laajuuteen on liitetty vahvasti osana normimääräyksiä koskeva teoreettinen jaottelu työnormeihin ja työolonormeihin. Tällöin lähinnä näiden kahden käsitteen lävitse on pyritty suodattamaan sitä, mitä normimääräyksiä työehtosopimuksella voi sopia ja mitä ei. 32 Toisaalta viimeisen kolmenkymmenen vuoden taloudelliset ja yhteiskunnalliset muutokset ovat heijastuneet myös työlainsäädäntöön, työehtosopimuskäytäntöön ja työtuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Tältä osin työehtosopimusoikeudessa normikompetenssin laajuuden tarkastelun lähtökohdat ovat osin muuttuneet. Työtuomioistuimen oikeuskäytännössä on parin viimeisen vuosikymmenen aikana pitkälti määräytynyt normikompetenssin laajuus ja uudemmassa oikeuskirjallisuudessa normikompetenssin laajuutta onkin tarkastelu lähinnä työtuomioistuimen oikeuskäytännöstä käsin. 33 Tässä yhteydessä käsittelen normikompetenssin laajuutta lyhyesti myös tästä näkökulmasta. Tällöin normikompetenssin laajuuden systematisoinnin lähtökohtana on ollut tavallaan se, millaiset tietyn tyyppiset asiat rajoittavat normimääräysten määräämistä työehtosopimuksella. 31 Normikompetenssiin ja velvoittautumiskompetenssiin on katsottu kuuluvan myös mahdollisuus sopia normimääräyksen ja velvoitemääräysten alaisista asioista myös ilman normivaikutusta ja velvoitevaikutusta, jolloin voidaan puhua suosituksesta (Sarkko 1980, s. 204). Tällaiset työehtosopimusmääräykset ovat kuitenkin suhteellisen harvinaisia. Edellä lausutusta on erotettava se, että normimääräyksestä on mahdollista sopia poikkeavasti myös sen suhteen, millainen oikeusvaikutus seuraamustasolla normimääräykselle halutaan antaa ks. luku Normikompetenssista vanhemmassa oikeuskirjallisuudessa, ks. esim. Vuorio 1955, s ; Sarkko 1973; s , Tiitinen 1979; s ; Sarkko 1980, s ; Koskinen 1973, s Ks. Liukkunen 2017, s ja Saloheimo 2012, s

22 2.2.2 Normikompetenssin rajat Yleiset ja selvät rajat Määriteltäessä normikompetenssin rajoja on vähintään selvää se, ettei työehtosopimuksella voida pätevästi sopia sellaisista normimääräyksistä, jotka ovat pakottavan työlainsäädännön vastaisia, vaikkakin TSL ja muut työoikeudelliset säädökset sisältävät useita säännöksiä, joilla mahdollistetaan lain säännöksistä poikkeaminen valtakunnallisella työehtosopimuksella. Esimerkiksi TSL 13:7:ssä on luettelo tietyistä lain säännöksistä, joista voidaan poiketa valtakunnallisella työehtosopimuksella. Selvää on myös, ettei muun pakottavan lainsäädännön tai hyvän tavan vastaiset normimääräykset ole päteviä ja tule siten noudatettavaksi. Työtuomioistuimen oikeuskäytännössä pätemättömiä normimääräyksiä ovat olleet mm. tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevien lain säännösten vastaiset määräykset. Esimerkiksi ratkaisussa TT 2011:29 luotsausalaa koskevan työehtosopimuksen palkan määräytymistä koskevat normimääräykset olivat jo itsessään TSL 2:2.3:n työntekijöiden tasapuolista kohtelua koskevan säännöksen vastaisia ja siten pätemättömiä Liikkeenjohtovalta Työntekijäpuolen intressissä voi olla vaikuttaa työehtosopimuksella työnantajan määräysvaltaan laajemminkin kuin vain siltä osin, mitä perinteisiä normimääräyksiä, kuten palkkaa ja työaikaa koskevia määräyksiä, työnantajan olisi työehtosopimuksen perusteella noudatettava. Tällöin voidaan puhua työnantajayrityksen liikkeenjohtovallasta ja siihen puuttumisesta työehtosopimuksella. Liikkeenjohtovallalla tarkoitetaan lähtökohtaisesti kaikkea työnantajayrityksen määräämisvaltaa järjestää yritystoimintansa. 34 Liikkeenjohtovaltaan kuuluu siten esimerkiksi työnantajayrityksen päätäntävalta työn teettämisen muodoista. Yritysten toimintakentän laajenemisen ja kansainvälistymisen myötä erilaiset tavat teettää työtä, kuten ulkopuolisen työvoiman käyttäminen vuokratyönä tai alihankinnan muodossa, ovat yleistyneet ja tulleet helpommiksi. Ulkopuolisen työvoiman käyttö voi olla koko toimialan tai toimialan yksittäisten yritysten työntekijöiden suojan näkökulmasta haitallista. 35 Niinpä työntekijäosapuolella voi olla pyrkimys rajoittaa työehtosopimuksella ulkopuolisen työvoiman käyttämistä. Työtuomioistuimen oikeuskäytännössä on 1990-luvulta lähtien muodostunut jokseenkin selkeä linja mahdollisuudesta puuttua työehtosopimuksella liikkeenjohtovaltaan siltä osin, kuin 34 Saloheimo 2012, s Elomaa 2011, s

23 on kyse ulkopuolisesta työvoiman käyttämisestä. Ratkaisussa TT 1993:95 työtuomioistuin katsoi normimääräykset ulkopuolisen työvoiman käytön rajoittamisesta lähtökohtaisesti normikompetenssin alaan kuuluviksi. Toisaalta työtuomioistuin katsoi samalla, ettei normimääräyksellä voida välittömästi rajoittaa työnantajan mahdollisuuksia tehdä yritys- ja liikkeenjohdollisia ratkaisuja, ellei siihen ole asianomaisen työnantajan työntekijöiden työn tekemisen ehtoihin liittyviä painavia syitä. Ratkaisussa oli kyse useasta normimääräyksestä Paperiteollisuuden työehtosopimuksessa, jolla voitiin pätevästi rajoittaa ulkopuolisen työvoiman käyttämistä. Pätevänä oli pidettävä mm. normimääräystä, jonka mukaan työnantaja oli käyttäessä alihankkijaa velvollinen ottamaan alihankintasopimukseen ehdon, jossa alihankkija sitoutuu noudattamaan suhteessa työntekijöihinsä alan työehtosopimusta. Myös uudemmassa ratkaisussa TT 2016:37 työtuomioistuin on vahvistanut normikompetenssin alaan kuuluvaksi vastaavan määräyksen, jolla voidaan kohdistaa rajoituksia työnantajan ja alihankkijan välillä sovittaviin sopimusehtoihin. Huomionarvoista molemmissa ratkaisuissa oli se, ettei määräys sinänsä merkinnyt oleellista puuttumista liikkeenjohtovaltaan, kun normimääräyksellä ei varsinaisesti estetty työehtosopimukseen sidottua työnantajaa solmimasta alihankintasopimuksia tai muita sopimuksia. Toisaalta työtuomioistuin on myös antanut ratkaisuja, jossa työnantajan liikkeenjohtovaltaa rajoittava työehtosopimusmääräys on katsottu pätemättömäksi. Näin oli esimerkiksi ratkaisussa TT 2010:53, jossa lisäeläketurvaa koskevan päätöksenteon järjestämistä koskevaa määräystä ei voitu pitää sellaisena määräyksenä, jolla olisi ollut riittävä liityntä työnteon ehtoihin. Työtuomioistuimen oikeuskäytännöstä voi siis johtaa laajahkon oikeuden puuttua työehtosopimuksella työnantajayrityksen liikkeenjohtovaltaan, mutta vain mikäli normimääräyksen tarkoituksena on aidosti ja riittävällä tavalla suojella tai parantaa työntekijöiden asemaa EU:n perusvapaudet EU-oikeuden piirin ei suoranaisesti kuulu se, miten kansallisesti järjestetään työsuhteen ehtojen kollektiivisääntely. 36 EU-oikeus voi kuitenkin suoraan tai välillisesti rajoittaa sitä, mitä työehtosopimuksilla voidaan määrätä. EU-oikeuteen kuuluu useita pakottavia työoikeudellisia direktiivejä, jolloin rajoittaminen voi johtua pelkästään työoikeudellisesta EU-normista. Normikompetenssin rajoittajana voi kuitenkin olla myös muut kuin työoikeudelliset EUnormit. Näin on erityisesti EU-oikeuden ytimeen kuuluva kilpailuoikeus, jota ennen kaikkea 36 Liukkunen 2017, s

24 EU:n perusvapaudet eli tavaroiden, henkilöiden, palveluiden ja pääoman vapaa liikkuvuus ilmentävät. 37 Euroopan tuomioistuimen (EUT) oikeuskäytännössä perusvapauksille on annettu huomattava merkitys kollektiivisen työoikeuden pätevyyttä arvioitaessa silloin, kun perusvapauksien kanssa on ollut vastakkain työtaisteluoikeus. Kahdessa tunnetussa tapauksessa Laval C- 341/05 ja Viking C-438/05 EUT katsoi, ettei työtaisteluoikeus voi mennä sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden edelle. Tämän ratkaisun loogisena seurauksena olisi se, etteivät normimääräykset voi lähtökohtaisesti mennä EU:n perusvapauksien edelle. Myös työtuomioistuin on soveltanut oikeuskäytännössään EU-oikeutta. Ratkaisussa TT 2009:90 oli kyse työnantajan tekemästä wet-lease tyyppisestä alihankintasopimuksesta ja edellä liikkeenjohtovallan yhteydessä mainitunlaisesta normimääräyksestä alihankintasopimukseen otettavasta ehdosta. Vaikka tapauksessa normimääräys sinänsä soveltui myös wetlease -sopimukseen, olisi normimääräyksen soveltaminen johtanut kiellettyyn palveluiden tarjoamisen rajoittamiseen, jonka vuoksi työtuomioistuin katsoi normimääräyksen tältä osin pätemättömäksi. Tuomioissa Laval C-341/05 ja Viking C-438/05 tunnustettiin toisaalta työtaisteluoikeus myös osana EU-oikeutta ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 28 artiklassa tunnustetaan oikeus neuvotella työehtosopimuksista. Siten sellainen tulkinta ei ole mahdollinen, että pienikin konflikti normimääräyksen ja EU:n perusvapauksien välillä johtaisi suoraan määräyksen pätemättömyyteen. Sen sijaan tulkittavissa on jo EUT:n tuomioiden perusteella, että normimääräyksen sallittavuus perusvapauksien kannalta ratkeaa EU-oikeudessa keskeisesti omaksutun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti Työehtosopimusautonomia Edellä esitetyn perusteella voi tulla siihen päätelmään, että normikompetenssi on hyvin laaja. 38 Työehtosopimuksella voidaan määrätä työntekijän suojaa silmällä pitäen lähtökohtaisesti mitä erilaisempia normimääräyksiä edellä kerrottujen rajoitusten sisällä. Tässä kohdin on tosin hyvä muistaa, edellä lausuttua tasapainottaen, että käytännössä edelleen suurin osa kaikkien työehtosopimusten normimääräyksistä koskee perinteiseksi ymmärrettyjä työsuhteen ehtoja, kuten työntekijän palkkaa, työaikaa ja vuosilomaa. Työehtosopimuksen 37 Ks. enemmän normikompetenssista ja EU-oikeudesta, Liukkunen 2017, s Ks. myös Liukkunen 2017, s ja Saloheimo 2012, s Saloheimon mukaan säännöstämiskompetenssin ala on laaja ja kattanee kaikki työpaikoilla käytännössä esiin tulevat työehtojen sisältöä ja käsittelytapoja koskevat sääntelytarpeet. 14