Tähtitiede Tutkimusta maailmankaikkeuden laidoilta Aurinkokuntaan

Samankaltaiset tiedostot
Tarinaa tähtitieteen tiimoilta FYSIIKAN JA KEMIAN PERUSTEET JA PEDAGOGIIKKA 2014 KARI SORMUNEN

Kosmos = maailmankaikkeus

Kosmologia: Miten maailmankaikkeudesta tuli tällainen? Tapio Hansson

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, yhteenveto

Kosmologia ja alkuaineiden synty. Tapio Hansson

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, kevät 2007

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, kevät 2012

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, kevät 2008

Tähtitaivaan alkeet Juha Ojanperä Harjavalta

Mustien aukkojen astrofysiikka

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, kevät Luento 2, : Ilmakehän vaikutus havaintoihin Luennoitsija: Jyri Näränen

1. Polarimetria. voidaan tutkia mm. planeettojen ilmakehien ja tähtien välistä pölyä.

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I. Ilmakehän vaikutus havaintoihin. Jyri Lehtinen. kevät Helsingin yliopisto, Fysiikan laitos

Maan ja avaruuden välillä ei ole selkeää rajaa

Havaitsevan tähtitieteen pk I, 2012

Tähtitieteen peruskurssi Lounais-Hämeen Uranus ry 2013 Aurinkokunta. Kuva NASA

UrSalo. Laajaa paikallista yhteistyötä

Fotometria Eskelinen Atte. Korpiluoma Outi. Liukkonen Jussi. Pöyry Rami

Supernova. Joona ja Camilla

Aine ja maailmankaikkeus. Kari Enqvist Helsingin yliopisto ja Fysiikan tutkimuslaitos

PIMEÄ ENERGIA mysteeri vai kangastus? Kari Enqvist Helsingin yliopisto ja Fysiikan tutkimuslaitos

11. Astrometria, ultravioletti, lähiinfrapuna

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I Johdanto

7.4 Fotometria CCD kameralla

Planeetan määritelmä

Pimeän energian metsästys satelliittihavainnoin

Maailmankaikkeuden kriittinen tiheys


HÄRKÄMÄEN HAVAINTOKATSAUS

CERN-matka

Havaitsevan tähtitieteen pk1 luento 7, Astrometria, ultravioletti ja lähi-infrapuna. Kalvot: Jyri Näränen, Mikael Granvik & Veli-Matti Pelkonen

Euclid. Hannu Kurki- Suonio Kosmologian kesäkoulu 2015 Solvalla

Kyösti Ryynänen Luento

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I

Maailmankaikkeuden syntynäkemys (nykykäsitys 2016)

AMMATTIKORKEAKOULUJEN TEKNIIKAN JA LIIKENTEEN VALINTAKOE ÄLÄ KÄÄNNÄ SIVUA ENNEN KUIN VALVOJA ANTAA LUVAN!

Tähtitieteessä SI-yksiköissä ilmaistut luvut ovat usein hyvin isoja ja epähavainnollisia. Esimerkiksi

2. MITÄ FOTOMETRIA ON?

5. Kaukoputket ja observatoriot. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, luento Thomas Hackman

13. Uusi havaintoteknologia

Sähkömagneettinen säteily ja sen vuorovaikutusmekanismit

Ulottuva Aurinko Auringon hallitsema avaruus

MIKKELIN LUKIO SPEKTROMETRIA. NOT-tiedekoulu La Palma

Kokeellisen tiedonhankinnan menetelmät

perushiukkasista Perushiukkasia ovat nykykäsityksen mukaan kvarkit ja leptonit alkeishiukkasiksi

Planetaariset sumut Ransun kuvaus- ja oppimisprojekti

Työ 2324B 4h. VALON KULKU AINEESSA

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, yhteenveto

Havaitsevan tähtitieteen pk1 luento 12, Astrometria. Kalvot: Jyri Näränen, Mikael Granvik & Veli-Matti Pelkonen

Aurinko. Tähtitieteen peruskurssi

Suhteellisuusteorian perusteet, harjoitus 6

SATURNUS. Jättiläismäinen kaasuplaneetta Saturnus on aurinkokuntamme toiseksi suurin planeetta heti Jupiterin jälkeen

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I. Spektroskopia. Jyri Lehtinen. kevät Helsingin yliopisto, Fysiikan laitos

Pimeä energia. Hannu Kurki- Suonio Kosmologian kesäkoulu 2015 Solvalla

Jupiterin magnetosfääri. Pasi Pekonen 26. Tammikuuta 2009

8. Fotometria. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, luennot ja Thomas Hackman (Kalvot JN & TH) HTTPKI, kevät 2010, luennot 8-9 0

KOSMOLOGISIA HAVAINTOJA

9. Polarimetria. tähtitieteessä. 1. Polarisaatio. 2. Stokesin parametrit. 3. Polarisaattorit. 4. CCD polarimetria

CERN ja Hiukkasfysiikan kokeet Mikä se on? Mitä siellä tehdään? Miksi? Mitä siellä vielä aiotaan tehdä, ja miten? Tapio Lampén

ASTROFYSIIKAN TEHTÄVIÄ VI

AKAAN AURINKOKUNTAMALLI

9. Polarimetria. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, Syksy 2017 Thomas Hackman (Kalvot JN, TH, MG & VMP)

6. Kaukoputket ja observatoriot

Tähtitieteen Peruskurssi, Salon Kansalaisopisto, syksy 2010: HAVAINTOLAITTEET

Syntyikö maa luomalla vai räjähtämällä?

Tähtitiede harrasteena

Planck satelliitti. Mika Juvela, Helsingin yliopiston Observatorio

Lataa Galaksit - Heikki Oja. Lataa

spiraaligalaksi on yksi tähtitaivaan kauneimmista galakseista. Sen löysi Charles Messier 1773 ja siksi sitä kutsutaan Messierin kohteeksi numero

ANTARES- rahoitetut hankkeet

Kosmologian yleiskatsaus. Syksy Räsänen Helsingin yliopisto, fysiikan laitos ja Fysiikan tutkimuslaitos

8. Fotometria (jatkuu)

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I

6. Ilmaisimet ja uudet havaintotekniikat. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, luento Thomas Hackman (Kalvot: J.

5. Kaukoputket ja observatoriot

Aloitetaan kyselemällä, mitä kerholaiset tietävät aurinkokunnasta ja avaruudesta ylipäänsä.

Aurinkokunta. Jyri Näränen Paikkatietokeskus, MML

Jupiter-järjestelmä ja Galileo-luotain II

Fysiikan menetelmät ja kvalitatiiviset mallit Rakenneyksiköt

Polarimetria. Teemu Pajunen, Kalle Voutilainen, Lauri Valkonen, Henri Hämäläinen, Joel Kauppo

Tietokoneet täh++eteessä

Havaitsevan tähtitieteen pk 1 Luento 11: (kalvot: Jyri Näränen ja Mikael Granvik)

8. Fotometria. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, luennot ja Thomas Hackman (Kalvot JN, TH, VMP)

Lataa Polaris - Heikki Oja. Lataa

PARADIGMOJEN VERTAILUPERUSTEET. Avril Styrman Luonnonfilosofian seura

aurinkokunnan kohteet (planeetat, kääpiöplaneetat, kuut, asteroidit, komeetat, meteoroidit)

INSINÖÖRIN NÄKÖKULMA FYSIIKAN TEHTÄVÄÄN. Heikki Sipilä LF-Seura

Johdanto: tähtitaivas

Tähtitieteen Peruskurssi, Salon Kansalaisopisto, syksy 2010: Valo ja muu säteily

Spektrometria. Mikkelin Lukio NOT-projekti La Palma saarella

AURINKOKUNNAN RAKENNE

Fotometria ja avaruuskuvien käsittely

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry PÖYTÄKIRJA 1. Ursan puheenjohtaja Tapio Markkanen avasi kokouksen klo

9. Polarimetria. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, Kevät 2014 Veli-Matti Pelkonen (Kalvot JN, TH, MG & VMP)

Havaitsevan tähtitieteen pk 1 Luento 5: Ilmaisimet ja uudet havaintotekniikat. Jyri Näränen

Teoreetikon kuva. maailmankaikkeudesta

10. Polarimetria. 1. Polarisaatio tähtitieteessä. 2. Stokesin parametrit. 3. Polarisaattorit. 4. CCD polarimetria

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I. Spektroskopia. Jyri Lehtinen. kevät Helsingin yliopisto, Fysiikan laitos

9. Polarimetria. 1. Stokesin parametrit 2. Polarisaatio tähtitieteessä. 3. Polarisaattorit 4. CCD polarimetria

7. Fotometria. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, luennot ja Mikael Granvik (Kalvot JN, TH & MG) HTTPKI, kevät 2011, luennot 7-8

Transkriptio:

Tähtitiede Tutkimusta maailmankaikkeuden laidoilta Aurinkokuntaan Jyri Näränen Paikkatietokeskus, MML jyri.naranen@nls.fi http://personal.inet.fi/tiede/naranen/

Oheislukemista Palviainen, Asko ja Oja, Heikki: Maailmankaikkeus 2015-2016 -Tähtitieteen vuosikirja, URSA, 2015 Karttunen, Hannu; Manner, Olli; Mäkelä, Veikko; Suhonen, Matti (toim.): Tähdet 2015, URSA, 2015 Karttunen, Hannu ja Sarimaa, Markku: Tiedettä kaikille: Tähtitiede, URSA, 2008 Karttunen, Hannu; Donner, Karl Johan; Kröger, Pekka; Oja, Heikki ja Poutanen, Markku: Tähtitieteen perusteet, URSA, 2010 Nilsson, Kari; Takalo, Leo ja Piironen, Jukka: Havaitseva tähtitiede, URSA, 2009 Karttunen, Hannu: Vanhin tiede, URSA, 2009 Tähdet ja Avaruus lehdet http://www.physics.helsinki.fi/tutkimus/afo/

Kurssin kulku 10.9. Tähtitiede Tutkimusta maailmankaikkeuden laidoilta Aurinkokuntaan, FT Jyri Näränen 17.9. Aurinkokunta, FT Jyri Näränen 24.9. Planeetat, FT Jyri Näränen 1.10. Tähtienvälinen aine, dosentti Mika Juvela 8.10. Tähtien synty, dosentti Mika Juvela 22.10. Aurinko, dosentti Thomas Hackman 29.10. Tähtien rakenne ja kehitys, dosentti Thomas Hackman 5.11. Galaksit, dosentti Karl Johan Donner 12.11. Kosmologia, dosentti Karl Johan Donner 19.11. Linnunrata; galaksien synty, dosentti Karl Johan Donner

Tällä luennolla Yleiskatsaus maailmankaikkeuden eri skaaloihin, joita tähtitiede tutkii Tähtitieteen tutkimusmenetelmiä

Maailmankaikkeus 13.73±0.12 miljardia vuotta vanha (viimeisimmän arvion mukaan) Syntyi alkuräjähdyksessä Tulevaisuus riippuu maailmankaikkeuden kokonais(energia)massasta, joka ei vielä täysin tiedossa (pimeää materiaa ja pimeää energiaa)

Maailmankaikkeus

Maailmankaikkeus Pimeän materiaalin olemassaolosta spekuloitu jo 30 luvulta saakka Galaksien dynamiikka Pimeä energia liittyy maailmankaikkeuden laajenemisen nopeuteen Laajeneminen näyttää kiihtyvän

Näkyvä maailmankaikkeus Perusyksikköinä galaksi, eli tähdistä, pölystä, kaasusta (ja pimeästä aineesta?) koostuva painovoiman koossapitämä järjestelmä Galakseissa voi olla jopa satoja miljardeja tähtiä Galakseja on useaa eri tyyppiä

Näkyvä maailmankaikkeus Galaksit muodostavat rykelmiä (cluster) ja superrykelmiä (super cluster), jotka muodostavat säikeitä (filament) Rykelmissä jopa tuhansia galakseja Välissä tyhjää (tai säteilyn kanssa reagoimatonta ainetta)

Linnunrata: Kotigalaksimme Linnunradassa on 200-400 miljardia tähteä Linnunradan halkaisija noin 100 000 valovuotta ja paksuus n. 1000 (tähdille) Vanhin tunnettu tähti on 13.2 miljardia vuotta vanha Linnunradan massa on noin 5.8 10 11 Auringon massaa Auringon etäisyys Linnunradan keskusta on noin 24000 valovuotta ja se kiertää yhden kierroksen keskustan ympäri noin 220 miljoonassa vuodessa Keskustaa hallitsee massiivinen musta-aukko

Linnunrata: Kotigalaksimme

Tähdet Tähdet ovat valtavia lähinnä vety- ja heliumkaasuista koostuvia palloja, joissa energiaa vapautuu fuusioreaktiossa Tähtiä on montaa eri tyyppiä, ne luokitellaan yleensä niiden spektrin ja kirkkauden mukaan Suuri osa tähdistä kuuluu kaksin- tai monempikertaisiin järjestelmiin

Aurinko Aurinkomme on 4.57 miljardia vuotta vanha, noin 5 miljardin vuoden päästä se muuttuu punaiseksi jättiläiseksi ja hiipuu lopulta valkoiseksi kääpiöksi Siitä 74% on vetyä, 24% heliumia, loput mm. rautaa, nikkeliä, happea Auringolla on (noin) 11 vuoden aktiivisuusjakso, jonka näkyviä todisteita ovat auringonpilkut Auringon keskietäisyys maasta, tähtitieteellinen yksikkö (AU), on 8.31 valominuuttia eli 1.496 10 11 m Sen halkaisija on 109 maan halkaisijaa ja massa 332 946 maan massaa (99.8% koko aurinkokunnan massasta) Pintalämpötila on n. 6000 C, sisällä miljoonia asteita Valoteho maan rataetäisyydellä 1370 W/m 2

Aurinkokunnat Aurinkokunnalla tarkoitetaan yleisesti tähden painovoimallaan koossa pitämää järjestelmää joka koostuu planeetoista, asteroideista, komeetoista, pölystä... Aurinkokuntia tunnetaan 1235 (7.9.2015) omamme lisäksi ja eksoplaneettoja niillä on havaittu jo 1952, monen planeetan järjestelmiä tunnetaan 488 (http://exoplanet.eu/). Suurin osa tunnetuista eksoplaneetoista on jättiläisiä ja ne kiertävät lähellä tähteään, koska ne ovat helpoimpia havaita Nämä jättiläiset ovat todennäköisesti koostumukseltaan kaasuplaneettoja, mutta kiviplaneettakandidaatteja on myös löydetty Omaa aurinkokuntaamme käsitellään tarkemmin ensi luennoilla

Aurinkokunnat

Kepler-22b 600 valovuoden päässä Rataperiodi 290 päivää Halkaisijaltaan ~2.4 kertaa Maan kokoinen Etäisyys tähdestä 85% Maan rataetäisyydestä Auringosta Pintalämpötila mahdollisesti Maan kaltainen

Tähtitieteen tutkimus

Havaitseva tähtitiede: sähkömagneettisen säteilyn aallonpituus

Havaitseva tähtitiede: aallonpituus

Havaitseva tähtitiede: ilmakehä Sen lisäksi, että ilmakehä suodattaa tiettyjä aallonpituuksia, sillä on myös seuraavia vaikutuksia: Sää Ekstinktio Diffuusi taustavalo (esim. valosaaste) Seeing Refraktio

Havaitseva tähtitiede: mittalaitteet Mittalaitteen ominaisuuksia: valonhavaitsemisteho eli kvanttiefektiivisyys tallennuskyky resoluutio (sekä aika, että paikka) Lineaarisuus stabiilisuus

Havaitseva tähtitiede: mittalaitteet Silmä Nykyisin amatööreillä edelleen käytössä Valokuvaus (filmille) Jäi käytöstä 90 -luvulla Valosähköiset mittalaitteet Eivät kuvantavia, yhä käytössä erikoissovelluksissa CCD kamera De facto mittalaite nykypäivän tähtitieteessä

Havaitseva tähtitiede: mittausmenetelmät astrometria eli paikanmääritys

Havaitseva tähtitiede: mittausmenetelmät fotometria eli kirkkaudenmääritys

Havaitseva tähtitiede: mittausmenetelmät spektrometria eli spektrin mittaus

Havaitseva tähtitiede: mittausmenetelmät kuvantaminen eli kohteiden muotojen tutkimus

Havaitseva tähtitiede: teleskoopit Teleskoopin eli kaukoputken tehtävä on kerätä valoa mittalaitteelle Teleskoopin kaksi tärkeintä ominaisuutta ovat sen valonkeräyskyky ja erotuskyky Teleskooppeja on kahta päätyyppiä: linssi- ja peiliteleskooppeja Nykyisin käytetään lähes yksinomaan peiliteleskooppeja

Havaitseva tähtitiede: teleskoopit

Avaruusteleskoopit ja luotaimet Toimivat ilmakehän häiriöiden ulkopuolella Kuvat teräviä, ei häviöitä voidaan havaita aallonpituuksia, joita ei maan päältä nähdä Päästään tutkimaan aurinkokunnan kohteita paikan päälle ja jopa tuomaan näytteitä Turvallisempaa ja halvempaa kuin miehitetyt lennot Kalliita, vaikeita huoltaa ja päivittää Käyttöikä usein rajallinen

Havaitseva tähtitiede: muut aallonpituudet Radioteleskoopit Alimillimetriteleskoopit Ultraviolettiteleskoopit Röntgenteleskoopit Gammasädeteleskoopit

Teoreettinen tähtitiede Havaintojen kautta saadaan maailmankaikkeudesta usein hyvin stabiili kuva Jotta saavutetaan täydellisempi kuva dynaamisesta maailmankaikkeudesta sekä sitä pyörittävistä (usein äärimmäisen hitaista) prosesseista, on tehtävä teoreettista tutkimusta Teoreettisen tutkimuksen pohjana ovat fysiikan lait, havaintoja käytetään teoreettisten mallien todenmukaisuuden testaamiseen Nykyään teoreettisessa tutkimuksessa hyödynnetään hyvin paljon tietokoneilla tehtyjä simulaatioita

Kiitoksia mielenkiinnosta! jyri.naranen@nls.fi