RAUTAVAARAN KALASTUSALUEEN KÄYTTÖ- JA HOITOSUUNNITELMA

RAUTAVAARAN KALASTUSALUEEN KÄYTTÖ- JA HOITOSUUNNITELMA Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy 2009

Rautavaaran kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 2 Sisällysluettelo 1. Kuvailulehti...3 2. Johdanto...3 3. Yleissuunnitelma...4 3.1 Kalastusalueen yleiskuvaus...4 3.1.1 Sijainti ja valuma-alueet...4 3.1.2 Järvien veden laatu...6 3.1.3 Jokialueiden vedenlaatu...9 3.1.4 Natura-alueet, metsästys...10 3.1.4 Kalastusalueen hallinto ja vesialueiden omistus...11 3.1.5 Kalastus, kalasto ja rapu...13 3.2 Kalastuksen järjestely ja velvoitteet...17 3.2.1 Yhtenäiskalastuslupa-alueet ja venevalkamat...17 3.2.2 Kalastusmääräykset ja kiellot...17 3.2.3 Pyydysten merkintä ja valvonta...18 3.2.4 Velvoitteet ja vireillä olevat lupa-asiat...19 3.3 Kalastusalueen yleiset tavoitteet...20 3.4 Suunnittelualueet...20 4. Toimenpidesuunnitelma...21 4.1 Vesistöjen kunnostus ja hoito...21 4.2 Happamuuden vähentäminen...22 4.3 Tehokalastus...24 4.4 Vesikasvillisuuden poistaminen...26 4.5 Rantojen kunnostus ja ruoppaus...28 4.6 Vedenpinnan nostaminen...29 5. Järvikohtaiset toimenpide-esitykset...30 6. Jokialueiden toimenpide-esitykset...49 6.1 Suuremmat joet...49 6.2. Pienemmät purokohteet...51 7. Istutusten toteuttaminen...52 LIITTEET Kansi: Kartan julkaisulupa nro 444/MML/09

Rautavaaran kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 3 1. Kuvailulehti Kalastusalue Kotipaikka Pinta-ala Lääni Kunta TE-keskus Jäsenet Rautavaaran kalastusalue Rautavaara 9 114 hehtaaria Itä-Suomen lääni Rautavaara, Nilsiä, Varpaisjärvi, Sonkajäri Pohjois-Savon TE-keskus Osakaskunnat, Metsähallitus, yksityiset vesialueet Käyttö- ja hoitosuunnitelman hyväksyminen hyväksytty kalastusalueen kokouksessa 5.11.2009 Voimassaoloaika toistaiseksi Suunnitelma nähtävillä kalastusalueen isännöitsijä, Rautavaaran kirjasto, Pohjois-Savon TEkeskus, Rautavaaran kunta Tekijä Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy Jukka Hartikainen Valmistumisvuosi 2009 2. Johdanto Tämä Rautavaaran kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma on järjestyksessään kolmas. Aiemmat suunnitelmat tehtiin vuosina 1988 ja 1998. Molemmissa edellisissä suunnitelmissa tekijänä oli Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry. Tämän käyttö- ja hoitosuunnitelman laatiminen aloitettiin syksyllä 2008, jolloin kalastusalueen hallitus ja suunnitelman laatija Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy pitivät aloituskokouksen. Kalastusalueen hallitus käsitteli tämän jälkeen suunnitelmaa kolmessa kokouksessa ja suunnitelma hyväksyttiin lopullisesti kalastusalueen kokouksessa marraskuussa 2009. Käyttö- ja hoitosuunnitelma laadinta ja ajan tasalla pitäminen ovat kalastusalueen lakisääteisiä velvollisuuksia. Suunnitelma on ohjeena kalakantojen hoidossa ja kalastuksen järjestämisessä. Osakaskuntien ja viranomaisten on tarpeen mukaan otettava huomioon suunnitelmassa esitetyt kalavarojen käyttöä ja hoitoa koskevat suuntaviivat.

Rautavaaran kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 4 3. Yleissuunnitelma 3.1 Kalastusalueen yleiskuvaus 3.1.1 Sijainti ja valuma-alueet Rautavaaran kalastusalue sijaitsee Pohjois-Savossa maakunnan koilliskulmassa pääosin Rautavaaran kunnan alueella. Pieni osa sijoittuu Nilsiän, Varpaisjärven ja Sonkajärven kuntien alueelle. Rautavaaran kunnassa metsät, vesistöt, vaarat ja koko luonto muodostavat merkittävän arvopohjan seudun asukkaille. Rautavaaralainen ihminen on saanut elantonsa pitkään metsästä. Metsätyöt, metsän riista, vesistöistä saatavat kalat ja luonnossa kasvavat marjat lakoista sieniin, ovat olleet asukkaiden leivän jatkeena aina. Luonnon rikkauden tunnusmerkkejä ovat runsaat hiekkarannat, vesistöjen ympäröivät harjualueet ja kesäiset kullankeltaiset laajat lakkasuot. Rautavaara on syvää Savoa. Syntyperäiset rautavaaralaiset puhuvat kaunista Savon "kieltä" ja ovat kulttuuriltaan aitoja savolaisia. Savon kieli on paljon enemmän kuin murre, se on luonteen piirre ja se on myös elämäntapa. Sen perinpohjainen ymmärtäminen vaatii ulkopuolelta tulleelta positiivisella asenteella tutustumisen ihmisiin, historiaan ja kulttuuriin. Yhteiskunnallinen rakennemuutos näkyy ympäristössä selvästi. Elämän meno kylillä on hiljentynyt ja kylät ovat autioituneet. Samalla kulttuuriympäristö on rapistunut korjaamattomaksi. Parhaiten rakennemuutokselta ovat säilyneet kylät joissa on hyvät edellytykset maanviljelylle ja sen eri sivuelinkeinoille. Nämä kylät rajoittuvat liikenteellisesti ja maisemallisesti hyville alueille. Kulttuuriympäristöltään parhaiten säilyneitä ja vaalittavia kyliä ovat Ala-Luosta, Kangaslahti, Rannankylä ja Yläluosta. Rautavaaran kalastusalueen vedet kuuluvat pääosin Vuoksen vesistöalueen Nilsiän reitin valuma-alueeseen. Päävaluma-alueet ovat seuraavat: vesistöalue alaraja pinta-ala järvisyys % Tiilikanjoen valuma-alue 4.66 Korpinen 398,86 8,62 Keyritynjoen valuma-alue 4.67 Luostanjoki 548,08 km 2 5,90 Luostanjoen valuma-alue 4.68 Keyritynjoki 577,16 km 2 5,10 Jokialueet Keyritynjoki saa alkunsa Ylä-Keyritty-järvestä. Pieni osa järven vedestä poistuu Lotmanjokea pitkin Pieliseen. Keyritynjoki kulkee Jokilammen, Jokijärven, Keskimmäisen, Alimmaisen ja Saarisen kautta Keyrittyyn, josta se jatkuu 16 km ennen yhtymistään Puntinjokeen, joka laskee edelleen Ala-Siikajärveen. Tiilikanjoen reitti alkaa Sotkamon kunnan Alänne-järvestä ja laskee Itkonjokena Tiilikkajärveen ja sieltä edelleen Rautavaaran kunnan Älänteeseen ja Varpaisjärven Korpiseen. Tiilikanjoen valuma-alue (04.66) on pinta-alaltaan 398,86 km 2 ja järvisyys on 8,6 %. Tiilikanjoen korkeusero on suurimmillaan (18,2 m) joen yläjuoksulla Sammakkojär-

Rautavaaran kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 5 ven ja Ala-Tiilikan välisellä kolmen kilometrin matkalla. Ala-Tiilikan ja Kukkarolammen välinen osuus on 18 km ja korkeuseroa on 16,2 m. Jokiosuus Kukkarolammesta Älänteeseen on pituudeltaan 11 km ja korkeusero on 7,8 m. Älanne-Korpinen välillä Tiilikanjoen pituus on 21 km ja putouskorkeus 34 m. Tiilikanjoen koskialueiden kokonaispituus Tiilikkajärven alapuolisella osuudella on arviolta 3,1 km. Tiilikanjoella on näiden koskien lisäksi useita nivamaisia kaventumia uomassa. Luostanjoen latvajärvi on Ylä-Luosta (3,2 km 2 ) ja laskujärvi Ala-Luosta (9,5 km 2 ). Joki on 29,8 km pitkä ja putouskorkeutta on 51 metriä. Joen keskivirtaama on 2,3 m 3 /s. Koskien kokonaispituus Luostanjoella on 4,6 km ja pinta-ala 9,3 ha. Jokeen yhtyy yläjuoksulla Petäisjoki. Luostanjoen valuma-alueen koko on 476,26 km 2 ja järvisyys on noin neljä prosenttia. Puntinjoki saa alkunsa Ala-Luosta-järvestä ja laskee Ala- Siikajärveen. Ala-Luostan kautta Puntinjokeen tulee valuma-vesiä noin 580 km 2 :n alalta ja sen yläjuoksulle tulee lähes samansuuruinen vesitilavuus Keyritynjoen kautta. Puntinjoen pituus on 11 km, putouskorkeus 9,6 metriä ja keskivirtaama 10,8 m 3 /s. Puntinjoella koskien kokonaispituus on 1,1 km ja pinta-ala 1,7 ha. Taulukko 1. Rautavaaran kalastusalueen jokivesistöjen tärkeimmät koskialueet

Rautavaaran kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 6 3.1.2 Järvien veden laatu Tyypillistä Rautavaaran vesille on vähäravinteisuus ja humuspitoisuus. Veden puskurikyky on heikko, mistä johtuen happamoituminen on paikoitellen voimakasta. Metsäojitukset, avohakkuut, turvetuotanto ovat lisänneet vesien kiintoainetta ja humuspitoisuutta. Lisäksi voimakkaaseen humuspitoisuuteen vaikuttavat mm. valuma-alueella olevat suot. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen tekemän vesistöjen ekologisen luokituksen mukaan kalastusalueella erinomaiseen tilaan luokittuivat suurimmista järvistä mm. Älänne ja Tiilikka sekä hyvään tilaan mm. Keyritty ja Ala-Luosta. Virtavesistä hyvässä ekologisessa tilassa ovat ainakin Tiilikanjoen yläosa, Luostanjoki ja Puntinjoki. Kartta 1. Rautavaaran kalastusalueen vesistöjen ekologinen luokitus Aiemmissa käyttö- ja hoitosuunnitelmissa on koottu vedenlaatutietoa myös pienemmistä järvistä. Uudempaa tutkimusaineistoa näistä järvistä ei ole kuitenkaan olemassa. Pitkäaikaisempaa vedenlaatuaineistoa on olemassa Rautavaaran taajaman viereisestä Keyritystä, jota seurataan kirkonkylän jätevedenpuhdistamon velvoitetarkkailun yhteydessä. Puhdistamon purkuvesien vaikutuksia järven vedenlaatuun ei ole ollut havaittavissa. Keyritty luokittuu rehevyystasoltaan lievästi reheväksi tai ajoittain reheväksi (kuva 1). Kokonaisfosforipitoisuus ja levätuotantoa kuvaava klorofylli-apitoisuus ovat vaihdelleet jonkin verran eri vuosina mutta selvää muutoksen suuntaa rehevyyden kehittymisessä ei ole ollut havaittavissa. Mahdollisesti levätuotanto on

Rautavaaran kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 7 kuitenkin noussut lievästi viime vuosina. Muilta osin Keyrityn vedenlaatu edustaa alueelle tyypillistä järveä: vesi on lievästi humuspitoista, väriltään tummaa sekä ajoittain hapanta. Keyritty 6 Kok. P (x) 40 35 30 Keyritty 6 Klorof.-a (x) 30 25 µg/l 25 20 15 µg/l 20 15 10 10 5 5 0 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 0 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Kuva 1. Keyrityn syvänneaseman pintaveden kokonaisfosfori- ja klorofylli-a-pitoisuudet (levämäärä) viime vuosina yhden metrin syvyydessä. Tumma ympyrä kuvaa vuosikeskiarvoa. Taulukko 2. Rautavaaran kalastusalueen suurempien järvien vedenlaatutietoja Järvi Vuosi Kok. syvyys Klorofylli-a Kokonais- ph Väriluku Happi % Happi % metriä (levämäärä) fosfori talvi kesä Ala-Luosta 2002 22,4 Alanen 2002 10,9 Hiirenjärvi 2002 20,2 Iso-Valkeinen 2002 14,5 Keyritty 2002 30,0 Kumpunen 2006 1,2 Lapinjärvi 2002 11,2 Löytönen 2002 3,4 Nurmesjärvi 2007 16,0 Saarinen 2002 8,0 Suojärvi 2002 2,1 Syvä-Kankainen 2007 36,3 Ylimmäisenjärvi 2003 18,3 Ylä-Keyritty 2002 24,8 Ylä-Luosta 2002 19,2 Älänne 2002 13,6 vedenlaatuluokitus: = erinomainen, = hyvä, = tyydyttävä, = välttävä, = huono

Rautavaaran kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 8 Happamuus Osa Rautavaaran kalastusalueen järvistä ja jokivesistöistä kärsii happamoitumisesta, joten tässä kappaleessa tarkastellaan tarkemmin ilmiön syitä ja seurauksia. Lähde: Suomen ympäristökeskus. Suomen vesistöjen keskimääräinen ph-arvo on alle 7 eli vedet ovat happamia. Tätä korkeampia ph-tasoja on savikkoalueiden järvissä ja hyvin rehevissä järvissä. Pintavesien happamuus johtuu soiden suuresta pinta-ala-osuudesta sekä siitä että Suomen kallio- ja maaperässä on pääasiassa happamia kivilajeja. Vesien puskurikyky, alkaliniteetti, on yleensä alhainen ja näin ollen vähäisetkin happolisäykset alentavat herkästi ph-arvoa. Varsinkin vesistöalueiden latvavesistöissä voi esiintyä selviä happamuuspiikkejä happamien sade- ja varsinkin lumen sulamisvesien johdosta. Myös biologiset tapahtumat säätelevät vesistöjen ph-tasoa. Rehevien järvien päällysvedessä ja ranta-alueella voi olla kesäaikaan suurta ph-vaihtelua: ph-arvo nousee päiväaikaan kun hiilidioksidia yhteyttämisen seurauksena kuluu ja laskee yöllä levien hengityksen tuottaessa hiilidioksidia. Happamat ja happamoitumisherkät järvet ovat yleensä pieniä vesistöalueen latvoilla sijaitsevia järviä, joiden valuma-alueella on paljon kalliopaljastumia sekä hiekkaa tai soraa. Toisaalta happamia ovat myös hyvin humuspitoiset järvet. Happamoituvassa järvessä humusta ja ravinteita saostuu, jolloin vesi kirkastuu ja levätuotanto pienenee. Happamuus vaikuttaa myös korkeampaan kasvillisuuteen. Hyvin alhaisessa ph:ssa kasvillisuudessa vallitsevat rahkasammalet ja rihmamaiset levät. Tämä johtuu siitä, että happamissa järvissä yhteyttämisessä tarvittava hiilenlähde on lähes kokonaan hiilidioksidimuodossa, jota harvat muut kasvit pystyvät käyttämään. Myös vesieläimiin kohdistuu huomattavia haittavaikutuksia. Korkea happamuustaso rasittaa eliöstön elintoimintoja suoraan ja vaikuttaa välillisesti ravintoketjun muutosten sekä happamuudesta johtuvien haitallisen korkeiden alumiinija raskasmetallipitoisuuksien kautta. Ahven- ja särkikannoissa happamoituminen näkyy nuorten kalojen puuttumisena, mikä johtuu lisääntymisen epäonnistumisena useana perättäisenä vuonna. Jos ph jää alle 5:n, voi esiintyä happamuudesta johtuvia kalakuolemiakin. Sadeveden happamuutta on seurattu Rautavaaran läheisellä Valtimon seurantapisteellä vuoteen 1995 saakka. Sadeveden happamuus oli siihen asti lievästi laskussa. Happamia järviä Rautavaaran kalastusalueella: Järvi Vesistöalue Kunta ph Hautajärvi 04.674 Rautavaara 4,9 Iso Sierajärvi 04.464 Rautavaara 4,7 Matalajärvi 04.674 Rautavaara 4,9 Peuralampi 04.667 Rautavaara 4,7 Pieni Väärä 04.625 Rautavaara 4,9 Silvikkojärvi 04.679 Rautavaara 4,9

Rautavaaran kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 9 Heikon puskurikyvyn omaavia (helposti happamoituvia) järviä Rautavaaran kalastusalueella: Paikka Vesistöalue Kunta Alkaliniteetti, mmol/l Hautajärvi 04.67 Rautavaara -0,011 Iso Koiralampi 04.66 Rautavaara -0,0004 Iso Sierajärvi 04.46 Rautavaara -0,027 Jokijärvi 04.67 Rautavaara -0,027 Lutikkolampi 04.68 Rautavaara -0,034 Matalajärvi 04.67 Rautavaara -0,005 Mutanen 04.68 Rautavaara -0,004 Nimetön 04.66 Rautavaara -0,018 Peuralampi 04.66 Rautavaara -0,031 Silvikkojärvi 04.67 Rautavaara -0,005 Suo-Valkeinen 04.66 Rautavaara -0,031 Syrjä-Keyritty 04.67 Rautavaara -0,026 Tielampi 04.67 Rautavaara -0,005 Venäjänlampi 04.64 Rautavaara -0,007 3.1.3 Jokialueiden vedenlaatu Jokialueiden vedenlaatutiedot perustuvat Pohjois-Savon TE-keskuksen julkaisuun Rautavaaran joet taimenen ja harjuksen elinympäristönä (Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 64/2003). Vuonna 1998 toteutetussa tutkimuksessa sekä Tiilikan-, Keyrityn-, Luostan- että Puntinjoessa liuenneiden humusyhdisteiden määrää kuvaava väriluku oli yleensä luokkaa 120-160 mg Pt/l. Tutkimusvuosi oli kuitenkin poikkeuksellisen sateinen, mikä on todennäköisesti kasvattanut humuspitoisuutta. Pidemmällä aikavälillä on nähtävissä selvemmin alueellisia eroja. Keyritynjoessa väriluku keskimäärin kasvaa Ylä-Keyritty- ja Keyritty-järven välillä: joen yläosalla väriluku on tavallisimmin vaihdellut 100-160 mg Pt/1 ja Siikakoskella välillä 140-240 mg Pt/l. Keyrityn alapuolella Hankakoskessa väriluvut taas hieman laskevat ollen luokkaa 140-160 mg Pt/l. Tiilikanjoen väriluku on ollut yleensä 120-240 mg Pt/1:n luokkaa eikä siinä ei ole ollut alueellisia eroja. Luostanjoen väriluku on vaihdellut välillä 120-300 mg Pt/l. Väriluku on alhaisimmillaan joen yläjuoksulla ja korkeimmillaan keskiosalla Mykräkoskella. Joen alajuoksulla väriluku on ollut keskimäärin 180 mg Pt/1:n luokkaa. Puntinjoen väriluku on vaihdellut välillä 140-200 mg Pt/l. Jokipaikkojen happitilanne on ollut kaikkina näytteenottokertoina hyvä tai erinomainen. Kiintoainepitoisuudet ovat olleet keskimäärin alle 3 mg/l. Joinakin vuosina on huhti-toukokuun vaihteessa ja lokakuussa esiintynyt korkeampia, 10 mg/1:n luokkaa olevia pitoisuuksia. Kalastoa haittaavia yli 25 mg/1:n pitoisuuksia on esiintynyt vain satunnaisesti. Toisaalta kiintoaineongelma ei välttämättä vedenlaadussa näy: kiintoaines kertyy joen pohjiin tukkien elinympäristöä ja kutusoraikkoa.

Rautavaaran kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 10 Vuoden 1998 tutkimuksessa typpipitoisuuksissa ei ollut eri jokien eikä saman joen eri havaintopaikkojen välillä suuria eroja. Tiilikanjoen typpipitoisuus oli luokkaa 400-450 ja kohosi tästä hieman elo- ja syyskuussa, varsinkin joen keskiosalla, Tervakoskella. Keyritynjoessa pitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa, Luostanjoessa ja Puntinjoessa hieman korkeammat. Samassa tutkimuksessa fosforipitoisuuksien havaittiin olevan alhaisimmat Tiilikanjoella ja Keyritynjoen yläjuoksulla, korkeimmat taas Puntinjoella. Myös pidemmän aikavälin tarkastelussa Tiilikanjoki on tutkituista joista karuin ja Puntinjoki rehevin. 3.1.4 Natura-alueet, metsästys Rautavaaran kalastusalueella sijaitsee 10 erillistä Natura-aluetta, jotka on esitetty oheisessa kartassa. Kartta 2. Rautavaaran kalastusalueen Natura-alueet: 1. Haravalehto, 2. Hirvivaara, 3. Kolmisoppisen suot, 4. Löytynsuon-Maamonsuon alue, 5. Matalasuo-Hyvärilänsuo, 6. Pitkäsuo-Särkäntakanen, 7. Pumpulikirkko, 8. Tiilikan alue, 9. Ylä-Keyrityn metsät ja Keyritynjoki, 10. Älänne

Rautavaaran kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 11 Rautavaaran kalastusalueella majavakannat ovat paikoin hyvin runsaat ja paineita kannan harventamiseen on kertynyt. Metsästysasetuksen mukaan euroopanmajava ja kanadanmajava ovat rauhoitettuja 1.5. 19.8. välisenä aikana. Asetuksen mukaan majavan asuttua pesää ei saa rikkoa. Asuttuun pesään liittyvän padon tai muun rakennelman saa vahinkojen estämiseksi kuitenkin rikkoa 15.6 30.9. välisenä aikana. Jos vahinkojen estämiseksi on tärkeää, riistanhoitopiiri voi antaa luvan padon tai rakennelman rikkomiseen muunakin kuin edellä mainittuna aikana samoin kuin asutun pesän rikkomiseen 1.8. 31.8. Kalastusalueen kannanotto: Tiilikkajoen yläjuoksulla Älänteestä ylöspäin majavakanta on paikoin liian runsas ja kantoja tulisi harventaa metsästämällä. 3.1.4 Kalastusalueen hallinto ja vesialueiden omistus Kalastusalueen hallinnosta säädetään kalastuslain 9. luvussa. Jäseninä kalastusalueessa ovat kalaveden osakaskunnat, vesialueiden omistajat, kalastusalueella toimivat ammattikalastusjärjestöt sekä virkistyskalastajien etua ajavat järjestöt. Jäsenet hoitavat alueella kalastuslaissa annettuja julkisen vallan käyttöön kuuluvia tehtäviä virkamiesvastuulla. Rautavaaran kalastusalueella lähes kaikki vesialueet ovat osakaskuntien hallussa. Alueella on 48 vesialueen omistajaa, joiden nimet, kiinteistötunnukset ja pinta-alatiedot on esitetty oheisessa taulukossa. Kalastusalueen yhteispinta-ala on 9 114 hehtaaria ja se jakautuu seuraavasti: osakaskunnat ja yhteiset vesialueet 88,0 %, Metsähallitus 11,4 % ja yksityiset vesialueet 0,6 %.

Rautavaaran kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 12 Alueen osakaskunnat ja yksityiset vesialueet ovat seuraavat: Pinta-ala Osakaskunta tai yksityinen vesialue Kiinteistötunnus hehtaaria 1. SUOJÄRVI 687-410-876-1 2918 2. VEHMASJÄRVI 762-419-876-1 263 3. KAARAKKALA 762-403-876-1 5 4. JUNTTILA 916-403-876-1 421 5. KÖYRITTY 687-404-876-1 246 6. METSÄHALLITUS 916-403-14-8 1041 687-407-58-0 687-891-2-1 687-893-1-5 687-414-17-0 7. SIERAJÄRVI 687-408-876-1 47 8. HIIRENJÄRVI 687-403-876-1 259 9. LIEVISENMÄKI 687-405-876-1 91 10. RAUTAVAARA 687-407-876-1 642 11. TIILIKKA 687-876-2-0 322 12. ALA-KEYRITTY 687-876-1-0 476 13. YLÄ-LUOSTA 687-414-876-5 201 14. PUUMALA 687-406-876-1 191 15. KÄRSÄMÄKI 916-404-876-1 23 16. SIIKAJÄRVI 534-416-876-2, 687-409-876-1 73 17. KÄMÄRÄINEN 534-416-876-1 187 18. ALA-LUOSTA 687-402-876-1 1265 19. KATAJAMÄKI 687-401-876-1 41 20. ORAVILAMPI 687-401-876-4 1 21. VANHAKEYRITTY 687-413-876-1 127 22. YHTEINEN VESIALUE 687-414-876-1 52 23. TALOJEN 8-9 YHTEINEN VESIALUE 687-414-876-3 90 24. TALON N:O 3 YHTEINEN VESIALUE 534-416-876-6 25 25. TALON N:O 4 YHTEINEN VESIALUE 534-416-876-7 3 26. TALON N:O 6 YHTEINEN VESIALUE 534-416-876-9 2 27. TALON N:O 5 YHTEINEN VESIALUE 534-416-876-8 2 28. TALON N:O 1 YHTEINEN VESIALUE 687-409-876-3 33 29. TILOJEN 7:1-2 YHTEINEN VESIALUE 687-409-876-2 1 30.TILOJEN 1:2 JA 15:3 YHTEINEN VESIALUE 687-407-876-4 9 31. HONKALAMPI 687-402-876-3 1 32. RONKELINLAMPI 687-407-876-3 1 33. YHTEINEN VESIALUE 687-414-876-2 0 34. TILOJEN 10:1-2 YHT. VESIALUE 687-414-876-7 2 35. TILOJEN 23:9-10 YHT. VESIALUE 687-414-876-8 1 01 RIITAMÄKI 687-409-2-26 1 02 LOSOMÄKI 687-403-9-0 2 03 YRTTINIEMI 687-411-9-2 4 04 YRTTIMÄKI 687-411-9-3 17 05 PAPPILA 687-407-1-23 11 06 MÄKIAHO 687-414-13-1 3 07 SAUKKOMÄKI 687-414-13-3 2 08 TIKKAHARJU 687-414-13-2 1 09 SILVIKKOVAARA 687-414-16-0 3 010 SUOHOIKKA 687-402-7-20 4 011 KOIVULA 687-402-1-30 2 012 LUVELAMPI 687-402-1-65 2 013 KESKIHARJU 687-402-1-83 3 YHTEENSÄ 9114 Tarkemmin vesialueiden rajat on esitetty karttaliitteessä.

Rautavaaran kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 13 3.1.5 Kalastus, kalasto ja rapu Kalastus Rautavaaran kalastusalueella on luonteeltaan pääosin kotitarve- ja virkistyskalastusta. Vapaa-ajan kalastuspainetta kohdistuu voimakkaimmin alueen virtavesiin sekä suurimpiin järvialtaisiin. Kalastusalueella tavataan kaikki yleisimmät sisävesien kalalajit. Kalasto painottuu pitkälti kevätkutuisiin lajeihin, joista yleisimpinä tavataan useimmissa järvissä ainakin ahven, särki, hauki ja lahna. Kuhaa on istutettu runsaasti 90-luvulta lähtien ja sen kannat ovat vahvistuneet. Madetta tavataan myös yleisesti. Lohikaloja esiintyy pienempiä määriä. Muikkua esiintyy osakaskuntien ilmoituksen heikosti tai kohtalaisesti samoin kuin taimenta. Edellä mainittujen lisäksi kalastusalueella esiintyy useita vähempiarvoisia kalalajeja (mm. sorva, salakka, pasuri, kiiski, kuore), mutta näiden kalataloudellinen merkitys on vähäinen. Rapua esiintyy osakaskuntien ilmoituksen mukaan heikosti tai kohtalaisesti kolmessa järvessä. Tarkemmin osakaskuntien arviot kalakantojen runsaudesta eri järvillä on esitetty taulukossa 3. Taulukko 3. Kalastusalueella sijaitsevien järvien kalakantojen runsaus osakaskuntien ilmoituksen mukaan ( - = ei esiinny, H = heikko, K = kohtalainen, R = runsas) ahven särki hauki muikku taimen made lahna kuha siika kuore säyne harjus rapu Alanen R R R H - K - H K - K - K Ala-Härkinjärvi K K H - - H - - H - - - - Ala-Keyritty K-R R R H H K H-K K H K-R H-K - - Ala-Luosta K-R K-R R H-K - K K K H - H - - Alimmainen Kolmisoppi K K R - - - R - - - - - - Harjuntakanen K K K H - H - H H - - - - Iso-Valkeinen Jokijärvi R R R K H H H H K - - - - Keskimmäinen K K K - - - - - - - - - - Kolmisoppi Keyritty R R R K - K K K H K R - H Kämäräinen K K R - - H R - K H H - H Lapinjärvi K H K H - H - K K - - - - Luostanjoki H H K - - - - - - - - - - Löytönen K K K - - H - - K - - H - Rouskun Valkeinen K K H K - K - - H - - - - Saarinen R R R H - H - H H - - - - Suojärvi R R R - - K K - - - - - - Tervajärvi K K R - - H H - - - - - - Tiilikkajoki - - R - K - - - H - - - - Vehmasjärvi K K K-R - - H - - H - R - - Ylimmäinen Kolmisoppi K K R - - H - - H - - - - Ylä-Keyritty R R R H - H - H H - - - - Ylä-Siikajärvi K K R H H K R H H - H - H Älänne R R R K H H H K H K K - -

Rautavaaran kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 14 Rautavaaran kalastusalueelle on istutettu viime vuosina kaloja taulukon 4 mukaisia määriä. Runsaimmin kalastusalueelle on istutettu kuhaa (keskimäärin 40 000 kpl/vuosi) ja planktonsiikaa (19 000 kpl/vuosi). Kaikki kuhat ja suurin osa planktonsiioista ovat olleet 1-kesäisiä. Isompikokoista järvitaimenta on istutettu keskimäärin 300 kpl/vuosi, mutta myös vastakuoriutuneita poikasista on kotiutettu satunnaisesti. Kirjolohta on istutettu vuosittain keskimäärin 600 kpl. Taulukko 4. Rautavaaran kalastusalueelle tehdyt istutukset vuosina 2001-2008 Pohjois-Savon TE-keskuksen tilaston mukaan Istutusvuosi Kalalaji Ikä Istukkaita Istutusvuosi Kalalaji Ikä Istukkaita yhteensä yhteensä 2001 Järvitaimen 5k 18 2005 Järvitaimen 4v 212 Kirjolohi 2v 160 Järvitaimen vk 76000 Kirjolohi 3k 132 Kirjolohi 2v 302 Kuha 1k 74150 Kirjolohi 3k 140 Planktonsiika 1k 30000 Kirjolohi 3v 118 Kuha 1k 48200 Planktonsiika 1k 15225 2002 Järvitaimen 4v 375 2006 Järvisiika 1k 6173 Kirjolohi 2v 295 Järvitaimen 4v 500 Kirjolohi 3k 111 Kirjolohi 2v 335 Kuha 1k 14700 Kuha 1k 111930 Planktonsiika 1k 9870 Planktonsiika 1k 18077 2003 Järvitaimen 3v 100 2007 Järvitaimen 4v 410 Järvitaimen 4v 295 Järvitaimen 5v 40 Järvitaimen vk 72000 Kirjolohi 2v 894 Kirjolohi 2v 600 Kuha 1k 19225 Kirjolohi 3k 130 Planktonsiika 1k 23487 Kuha 1k 46770 Planktonsiika 1k 44440 Planktonsiika vk 400000 2004 Järvitaimen 3v 217 2008 Järvitaimen 4v 131 Järvitaimen 4v 63 Järvitaimen vk 40000 Järvitaimen vk 64000 Kirjolohi 2v 890 Kirjolohi 2v 359 Kirjolohi 3v 101 Kirjolohi 3k 100 Kuha 1k 3000 Kuha 1k 1100 Planktonsiika 1k 11200 Planktonsiika 1k 3100 Jokialueiden kalasto Jokialueiden kalastusolosuhteiden selvittämiseksi tehtiin suunnitelman laadinnan yhteydessä kalastustiedustelu jokialueilla kalastusluvan lunastaneille henkilöille. Vastausprosentti oli kuitenkin hyvin alhainen, joten tiedustelusta ei saatu luotettavaa kuvaa jokialueiden saalista tai kalastosta. Lomakkeista koottiin kuitenkin kalastajilta saatuja kirjallisia kommentteja:

Rautavaaran kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 15 Keyrityn-Puntinjoki - tietyissä koskissa taimenta runsaasti, mutta paljon alamittaisia - säynettä koskissa runsaasti - hyviä perhokalastuspaikkoja joella - kalastajia riittäisi, jos taimenkanta elpyisi ja kirjolohi-istutukset olisivat riittäviä - pyyntikokoisen taimenen ja kirjolohen istutusta tulisi lisätä Tiilikanjoki - rapu ei lisääntynyt istutuksista huolimatta Aiemmin Rautavaaran jokialueiden kalastoa on selvitetty Pohjois-Savon TEkeskuksen julkaisussa Rautavaaran joet taimenen ja harjuksen elinympäristönä (Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 64/2003), josta seuraavien kappaleiden tiedot ovat peräisin. Keyritynjoen, Puntinjoen, Luostanjoen sekä Tiilikanjoen kalastosta on saatu tietoa Pohjois-Savon taimenkantojen inventointien sekä taimenen pienpoikasten istutuskokeilun yhteydessä. Lisäksi RKTL on tutkinut v. 1982 tehdyn ravun kotiuttamisistutuksen onnistumista Tiilikanjokeen. Pohjois-Savon TE-keskus on selvittänyt sittemmin koeravustuksin joen rapukannan tilaa. 1990-luvulla on tehty lisäksi joitakin taimenen kokeiluluontoisia mäti-istutuksia. Rautavaaran jokireiteillä esiintyvät kalalajit ovat tyypillistä jokilajistoa. Virtakutuisten lohikalojen ja särkikalojen määrä on vähäinen. Luontaisesti lisääntynyttä taimenta on tavattu satunnaisesti Tiilikanjoella, Keyritynjoella ja Puntinjoella 1980-luvun puolivälissä. Särki puuttui useilta koskilta kesälläkin. Pohjois-Savossa yleinen virtavesikala kivenuoliainen puuttui kokonaan. Mutua tavattiin paikoin runsaasti, minkä selittää koekalastusten ajoittuminen keskikesään, mudun kutuaikaan. Ylä-Keyritynjoen sähkökalastuksessa tavattiin kesällä 1987 täysin kalaton suurehko koeala. Tuolloin särkeä on saatu koekalastuksissa vain v. 1984 Pitkäkoskesta ja v. 1985 Pirttikoskesta. Vuoden 1984 koekalastuksessa saatiin 15-33 cm:n mittaisia taimenia Pitkäkoskesta, joiden alkuperästä ei ole täyttä varmuutta. Kokoluokassa 10-20 cm taimenen laskennallinen tiheys oli 21 kpl/ha ja kokoluokassa yli 30 cm 32 kpl/ha. Pienimmät yksilöt ovat todennäköisesti olleet peräisin luonnonkudusta ja suurimmat v. 1983 tehdyistä 2-v. poikasten istutuksista. Kivisimppu oli vuoden 1984 sähkökalastuksessa valtalaji useimmissa koskissa. Myös särkeä näyttäisi esiintyvän Tiilikanjoessa hiukan runsaammin kuin muissa alueen joissa ainakin heinäkuussa, jolloin se saattaa käyttää virtapaikkoja niiden paremman hapekkuuden vuoksi. Syyskuussa särkeä ei enää saatu. Luostanjoessa on tehty sähkökoekalastuksia v. 1984 taimeninventoinnin yhteydessä. Kalasto osoittautui hyvin niukaksi. Taimenesta ja särjestä ei tehty havaintoja ja joen yläosan Vallinkosken n. 400 m 2 :n koealalta saatiin ainoastaan yksi mutu. Puntinjoen kalastoa on tutkittu niin ikään taimeninventoinnin yhteydessä sekä sähkökalastamalla että heittokalastusvälineillä. Viitteitä taimenen olemassaolosta ei saatu, joskin paikalliset asukkaat ovat saaneet taimenia saaliksi erityisesti kevätkesän tulva-aikana.

Rautavaaran kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 16 Taimen saattaa lisääntyäkin joessa satunnaisesti, sillä joesta löydettiin yksi vanha kutupesä. Kivisimppu näyttää sähkökalastustulosten perusteella elävän kaikilla tutkituilla koskialueilla. Tiilikanjoella on aiemmin elänyt elinvoimainen taimenkanta ennen joen uittoperkausta ja alapuolisen Atron voimalaitoksen rakentamista. Tiilikanjoen alaosaa on kunnostettu kalataloutta ja melontaa varten v. 1981-82. Joen kalakantoja on hoidettu 2-vuotiaiden ja vastakuoriutuneiden taimenen poikasten sekä kesänvanhojen harjusten istutuksilla v. 1982 alkaen. Vuonna 1984 tehdyn sähkökalastuksen perusteella tavattiin ainoastaan yhteensä 4 ensimmäisen kesän poikasta Myllykoskesta. Mikäli kyseiset poikaset ovat peräisin v. 1982 tehdystä vk-poikasistutuksesta, on niiden kasvu ollut erittäin hidasta. Tiilikanjokeen v. 1982 istutetuista harjuksista saatiin koekalastuksessa v. 1984 ainoastaan yksi yksilö. Harjus on liikkuvana kalana kuitenkin vaikea pyytää sähkökalastusmenetelmällä. Nurmijoen reittiin kuuluvasta Ala-Itäkoskesta on kalastajien mukaan saatu syksyllä 1984 runsaasti harjuksia, jotka saattavat olla peräisin Tiilikanjoen istutuksista. RKTL teki v. 1982 emorapujen ja kesänvanhojen poikasten istutuskokeen Tiilikanjoen kuudelle koealueelle. Vuosina 1983-85 saatiin koepyynneissä rapuja kaikilta tutkimusalueilta. Suurin osa naaraista oli lisääntymisvalmiita vuosittain, joskin luontainen lisääntyminen oli ilmeisen vähäistä: sähkökalastuksessa saatiin vain yksi joessa syntynyt yksilö. Myös pehmeäkuorisia rapuja esiintyi runsaasti vielä syyskuussakin, mikä viittaa häiriöihin ravun kuorenvaihtomekanismissa. Vuonna 1995 tehdyissä koeravustuksissa ei saatu yhtään rapua, joten istutus on melkoisella varmuudella epäonnistunut. Taulukko 5. Yhteenveto Rautavaaran jokien kalastosta 1980-luvulla sähkökalastusten perusteella. Kohde Hauki Ahven Särki Made Mutu Kivi- Salakka Taimen simppu Keyritynjoki, - yläosa xx xx x xx xxx x o x Luostanjoki xx xx - x xxx xx - Puntinjoki - x x x x xx x Tiilikanjoki, - yläosa - xx - x - - - - - alaosa x x x x - xx o x XXX = runsas, XX = kohtalainen, X = heikko, O = satunnaisesti Luostanjoen koskikalaston tilaa seurataan joka kolmas vuosi yläpuolisten turvetuotantoalueiden velvoitetarkkailussa. Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy:n vuonna 2006 neljässä eri koskessa tekemissä sähkökalastuksissa Luostanjoessa havaittiin viisi eri kalalajia: ahven, kivisimppu, mutu, made ja hauki. Näistä runsaimmin esiintyi mutua, joka oli varsinkin Mykränkoskessa ja sen alapuolisilla alueilla erittäin runsaasti. Ylemmillä koskialueilla (Autiokoski ja Horttanaisenkoski) mudun esiintyminen oli vähäisempää. Kivisimppua tavattiin koko joen alueella mutta tiheydet olivat alhaisia samoin kuin myös muiden lajien kohdalla mutua lukuun ottamatta. Koskissa ei esiintynyt lohikaloja.

Rautavaaran kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 17 Pohjois-Savon TE-keskus teki Puntinjoessa, Keyritynjoessa ja Tiilikanjoessa istutuskokeiluja 0-vuotiaalla järvitaimenen poikasilla vuosina 2003-2005. Istutusten tuloksellisuutta seurattiin sähkökalastuksin. Tulosten mukaan Keyritynjoen ja Tiilikanjoen istutusalueilta tavattiin istutettuja järvitaimenia, mutta yksilötiheydet olivat alhaisia, eikä istutusten tulos ollut erityisen hyvä (Muistio 16.8.2005, Pohjois-Savon TE-keskus). 3.2 Kalastuksen järjestely ja velvoitteet 3.2.1 Yhtenäiskalastuslupa-alueet ja venevalkamat Rautavaaran kalastusalueella kaikilla järvillä on mahdollisuus uistinkalastukseen. Läänikohtainen viehelupa oikeuttaa kalastamaan yhdellä uistimella, mutta tämän lisäksi osakaskunnat myöntävät järville uistelulupia. Keyritty on kuitenkin kalastusalueen ainoa järvi, jonne uistelulupia myydään keskitetysti. Käytännöt sallituille uistin- tai vapamäärille vaihtelevat kuitenkin osakaskuntakohtaisesti. Jatkossa lupakäytäntöä yhtenäistetään siten, että saman järven alueella toimivilla osakaskunnilla tulee olla yhtenäinen käytäntö sallituille uistin/vapamäärille. Lisäksi uistinkalastajalle myönnettävä lupa tulee olla järvikohtainen, ei enää osakaskuntakohtainen. Kalastusalueen kannanotto: Kalastuksen harjoittamista estää osalla järviä riittämätön venevalkamien ja veneen laskupaikkojen määrä, joka rajoittaa osakaskuntien osakkaiden sekä ulkopuolisten pääsyä vesille. Kalastusalue pitää tärkeänä, että jokaiselle suurimmalle järvialtaalle tulee vähintään yksi yleinen venevalkama tai veneenlaskupaikka. 3.2.2 Kalastusmääräykset ja kiellot Pohjois-Savon TE-keskus on myöntänyt Rautavaaran kurssi- ja leirikeskussäätiölle hakemuksesta onkimis-, pilkkimis- ja viehekalastuskiellon Ylimmäinen Apulainen lampeen vuoden 2014 loppuun asti. Lampi toimii virkistyskalastuspaikkana, jonka kalakantaa ylläpidetään lohikalaistutuksin. Lisäksi TE-keskus on myöntänyt Suojärven osakaskunnan hakemuksesta vastaavan kiellon Matolampeen vuoden 2014 loppuun asti. Kalastusalueen keskeiset virtavesi-alueet (Tiilikanjoki, Keyrityn-Puntinjoki ja Luostanjoki) on määritetty lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikoiksi Kuopion maaseutuelinkeinopiirin (nykyinen TE-keskus) päätöksellä kalastusasetuksen mukaan. Jokamiehen oikeuteen perustuva onkiminen ja pilkkiminen sekä lääninkohtaisella viehekalastaminen on näissä kohteissa kielletty. Vesireitteihin liittyviä järviä, lampia ja järvimäisiä suvantoja sekä järvien välisiä salmia ei pidetä varsinaisina virta-alueina.

Rautavaaran kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 18 Jatkossa kalastuksen järjestäminen toteutetaan järvikohtaisilla säännöksillä siten, että kaikki saman järven alueella toimivat osakaskunnat noudattavat yhtenäisiä verkkoharvuusrajoituksia. Periaate on seuraava: järvet, joissa ei istutettavia kalalajeja: ei verkkoharvuusrajoituksia järvet, joissa istutettava kalalaji siika: verkkopyynti kielletty 28-39 mm verkoilla järvet, joissa istutuslaji kuha: verkkopyynti kielletty 28-49 mm verkoilla Harvojen verkkojen käyttö tulee myös jatkossa olemaan merkittävin kotitarve- ja virkistyskalastajien kalastusmuoto. Verkkoharvuusrajoituksella turvataan kuhan kasvaminen lailliseen pyyntikokoon. Tiheimmillä verkoilla kalastettaessa ongelmaksi voi muodostua alamittaisten kuhien joutuminen pyydykseen. Kuhan kohdalla kalastuslain määrittelemä alamitta (37 cm) on niin alhainen, että suurin osa täysimittaisista kaloista ei ole vielä lisääntymiskykyisiä. Jäljempänä esitetyissä järvikohtaisissa hoitosuosituksissa verkkoharvuusrajoituksia on tarkasteltu tapauskohtaisesti, joten suositukset saattavat poiketa jossakin tapauksissa edellä esitetyistä periaatteista. Tehokalastuksen mahdollistamiseksi tulee kaikissa kalastusalueen järvissä sallia tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan myös tehokkaiden pyydysten käyttö. Tällaisia ovat esimerkiksi nuotta ja paunetti. Osakaskunnat voivat suosia vähäarvoisen kalan pyydyksiä (katiska, isorysä, paunetti) vapauttamalla ne yksikkömaksuista. 3.2.3 Pyydysten merkintä ja valvonta Rautavaaran kalastusalueen osakaskunnille asetetaan tavoitteeksi pyydysmerkki seisoville pyydyksille. Merkistä tulee ilmetä osakaskunnan nimi sekä vuosi, jolle lupa on myönnetty. Valvontaa helpotetaan vaihtamalla vuosittain pyydysmerkin väriä. Pyydysmerkin lunastaminen oikeuttaa kalastamaan vain merkissä mainitun osakaskunnan alueella. Jokaisessa suuremmassa osakaskunnassa tulee olla vähintään yksi valantehnyt kalastuksenvalvoja. Pienemmissä osakaskunnissa valvonta voidaan siirtää kalastusalueen tehtäväksi. Kalastusalueella tulee olla vähintään 2-3 omaa valantehnyttä kalastuksenvalvojaa, jotka valvovat koko aluetta ja toimivat yhdysmiehinä osakaskunnan valvojien ja kalastusalueen välillä. Valantehneille valvojille hankitaan toiminnan edellyttämä tunnuskortti ja hihamerkki. Jos osakaskunta siirtää valvonnan kalastusalueen tehtäväksi, tulee siitä tehdä erillinen päätös ja sopimus kalastusalueen kanssa. Kalastuksenvalvojan tulee perehtyä kalastuslakiin ja asetukseen. Ohjeita valvontaan löytyy mm. Kalatalouden keskusliiton kustantamasta "Kalastuksen valvojan oppaasta". Mikäli pyydykset voivat häiritä vesiliikennettä (esim. pintaverkot) tulee ne merkitä kalastuslain 33 :n ja kalastusasetuksen 16 :n mukaisesti selvällä merkillä. Myös pohjapyydyksissä on suositeltavaa käyttää kalastusasetuksen mukaista merkintää. Kalas-

Rautavaaran kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 19 tusasetuksessa selvänä merkkinä pidetään vähintään puolitoista metriä veden pinnasta nousevaan salkoon kiinnitettyä neliön muotoista vähintään 30 senttimetriä korkeaa ja leveää lippua. Pintaan tai pinnan läheisyyteen ulottuvissa ankkuroiduissa pyydyksissä lipun käyttö on määritelty pakolliseksi. Ankkuroidussa pintapyydyksessä lippu laitetaan aavan veden puolelle. Lähellä rantaa oleva pää saa olla liputta. Onnettomuustapausten vastuukysymyksissä on hyvin todennäköistä, että huonosti merkityn pintapyydyksen asettajasta tulee syyllinen, jos pyydykseen on törmätty ja siitä on tullut veneilijälle vahinkoja. Kalastusalueen kannanotto: Järvillä, missä uisteluharrastus on suosittua, kalastusalue suosittaa siirtymään verkkopyynnissä asetuksen mukaiseen pyydysten merkitsemiseen. Uistelijat havaitsevat hyvin merkityt pyydykset ajoissa ja pystyvät kiertämään niitä. Samalla myös vastuukysymykset mahdollisissa pyydysten rikkoutumistapauksissa selkeytyvät. Ongintaa tai pilkintää harjoitettaessa ei saa kalastaa (ilman erityistä oikeutta) 50 metriä lähempänä asetuksen mukaisella selvällä merkillä merkittyä kiinteää tai verkkopyydystä. Pyyntipaikan varaaminen ei ole sallittua ja kalastuksen päätyttyä on pyydykset, merkit ja muut kalastuksessa tarvittavat välineet viipymättä poistettava vedestä (KA 21 ). Talviverkkopyynnissä käytettävät kepit, styroksit ym. on poistettava jäältä pyynnin päätyttyä. 3.2.4 Velvoitteet ja vireillä olevat lupa-asiat Rautavaaran kalastusalueella on voimassa olevia kalatalousvelvoitteita seuraavat lupapäätökset: Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa Vapo Oy:n Tamma ja Jalkasuon turvetuotantoalueille 29.6.2005 (päätös Nro 67/05/2, Dnro ISY-2003-Y-253). Päätökseen sisältyy kalataloudellinen tarkkailuvelvoite ja vuosittainen kalatalousmaksu. Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa Vapo Oy:n Kulvesuon turvetuotantoalueelle 10.12.2004 päätöksellään nro 131/04/2 Dnro ISY-2003-Y-257. Päätökseen sisältyy kalatarkkailuvelvoite ja vuosittainen kalatalousmaksu Keyritynjärven kunnostamisesta on vireillä oikeuskäsittely: Rautavaaran kunnan hakemus Keyritynjärven kunnostamisesta, päätös 2.5.2006 Nro 50/06/1 Dnro ISY-2005-Y-110 Vaasan hallinto-oikeuden Itä-Suomen ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi palauttama asia. Päätöksen mukaan Ympäristölupavirasto myönsi Rautavaaran kunnalle luvan Keyritynjärven kunnostamiseen hakemukseen liitetyn Pohjois-Savon ympäristökeskuksessa laaditun 16.9.2005 päivätyn suunnitelman mukaan. Asiasta valitettiin myöhemmin Vaasan hallinto-oikeuteen. Rautavaaran kalastusalue on yhdessä Rautavaaran kunnan ja Suojärven osakaskunnan kanssa tehnyt syyskuussa 2005 Pohjois-Savon TE-keskukselle aloitteen Atron voima-

Rautavaaran kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 20 laitoksen kalataloudellisten vahinkojen selvittämiseksi ja korvaamiseksi Tiilikanjoen osalta. Aloitteessa esitetään TE-keskukselle käynnistettäväksi prosessi, jossa Atron voimalaitoksen lupaehdot tarkistetaan ja Atron rakentamisen aiheuttamat Tiilikanjoen kalataloudelliset vahingot koko voimalaitoksen toimikaudelta selvitetään ja korvataan. TE-keskuksen vastauskirjeessä 10.4.2006 aikataulua aloitteen käsittelylle ei kuitenkaan osattu tarkemmin antaa. 3.3 Kalastusalueen yleiset tavoitteet Rautavaaran kalastusalueen toiminnan tämänhetkistä tilaa voidaan tarkastella seuraavien osa-alueiden kautta: VAHVUUDET: toimijoiden sitoutuminen kalastusaluetoimintaan toimivat ja selkeät osakaskunnat hyvät kevätkutuisten lajien ja paikoitellen myös kuhan kannat oma poikastuotanto runsaasti hyviä jokivesistöjä, joissa toimivat lupajärjestelmät istutusten ja luonnonvaraisen lisääntymisen ansiosta hyvät arvokalakannat jokialueilla HEIKKOUDET: humuspitoisuus useissa järvissä korkea jokivesien happamuus vähempiarvoisen kalan suuri määrä järvissä kalastuksen järjestäminen osakaskuntien kesken aiemmin epäyhtenäistä lohikalakannat vielä liikaa istutusten varassa verkkokalastus vähenemässä järvillä MAHDOLLISUUDET: kalavesien parantaminen kunnostamalla ja neutraloinnilla matkailukalastus runsaat virtavedet kehittämishankkeet mm. järvitaimenkantojen edelleen vahvistaminen rapu UHAT: vedenlaadun heikentyminen/happamoituminen osakaskuntatoiminnan hiipuminen kalakantojen vääristyminen kalastuksen kohdistuttua pelkästään petokaloihin kalastuksen väheneminen/loppuminen järvillä istutuslajien heikko menestyminen heikon vedenlaadun/happamoitumisen vuoksi 3.4 Suunnittelualueet Kappaleissa 5 ja 6 esitetään perustiedot kalastusalueen keskeisistä järvistä ja virtavesialueista. Suunnitteluun on otettu mukaan järvet, joiden pinta-ala on yli 50 hehtaaria ja joilla on paikallisesti kalataloudellista merkitystä. Järvistä esitetään perustiedot, tehdyt

Rautavaaran kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 21 hoitotoimenpiteet, tulevat hoitotoimenpiteet, kalastuksen järjestely tulevaisuudessa sekä kartta järven sijainnista. Virtavesialueista esitetään perustiedot, kuvaus joen tai virtavesialueen tyypistä sekä tiedot kalastosta, jos tietoja on käytettävissä. Lisäksi listataan tehdyt ja tulevat kunnostustoimenpiteet sekä annetaan istutussuositus siitä, miten alueen kala- tai rapukantaa tulisi hoitaa jatkossa. 4. Toimenpidesuunnitelma 4.1 Vesistöjen kunnostus ja hoito Vesistökunnostuksissa tulee kiinnittää erityistä huomiota esiselvitykseen ja alustavaan suunnitteluun. Moni vesistön kannalta tarpeellinen kunnostustoimenpide voi epäonnistua puutteellisen suunnittelutyön vuoksi. Esiselvitys on varsinaista suunnittelutyötä kevyempi ja nopeampi prosessi, jossa arvioidaan kunnostuksen tavoitteita, realistisuutta, sopivia kunnostusmenetelmiä sekä hankkeen kustannuksia. Esiselvitysvaiheessa huomioidaan myös mahdollisten lupien tarve. Pienikin kunnostustoimenpide tarvitsee aina vähintään vesi- ja ranta-alueiden omistajien suostumuksen. Suuremmat hankkeet vaativat puolestaan luvan ympäristöviranomaiselta tai ympäristölupavirastosta. Kunnostustöiden aloittamisesta ja valmistumisesta tulee aina ilmoittaa kunnan ympäristöviranomaiselle sekä alueelliselle ympäristökeskukselle. Rautavaaran kalastusalueella apua ja lisätietoa vesistöjen kunnostussuunnitelman eteenpäinviemiseksi voidaan saada Rautavaaran kunnan ympäristötoimesta sekä Pohjois-Savon ympäristökeskuksesta. Kunnostusten tavoitteena on yleensä veden laadun ja vesistön virkistyskäyttöarvon parantaminen. Vesistö on valuma-alueensa summa, joten valuma-alueella tehtävät toimenpiteet näkyvät järven kunnossa selkeästi. Itse vesistöön kohdistuvat kunnostustoimet ovat vähätehoisia, mikäli valuma-alueelle ei samanaikaisesti kohdisteta toimenpiteitä. Kunnostusmenetelmiä on olemassa useita, ja menetelmän valintaan vaikuttaa mm. kunnostettavan vesistön tilan kehitys, kunnostukselle asetetut tavoitteet, eri osapuolten osallistumismahdollisuudet sekä kunnostuskustannukset. Usein parhaaseen tulokseen päästään yhdistelemällä useita eri menetelmiä. Järvien kunnostusmenetelmät voidaan jaotella kolmeen eri ryhmään. 1. Ulkoisen kuormituksen vähentäminen - maa- ja metsätalouden vesiensuojelu - turvetuotannon vesiensuojelu - haja-asutuksen jätevesihuollon tehostaminen 2. Vesistön sisäisen kuormituksen vähentäminen - hapetusmenetelmät - ravintoketjukunnostus - fosforin kemiallinen saostus 3. Virkistyskäyttömahdollisuuksien parantaminen - vesikasvien poisto niittämällä - pohjasedimentin ruoppaus - vedenpinnan nosto

Rautavaaran kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 22 Kunnostushankkeen rahoitukseen on olemassa monia mahdollisuuksia. Yleensä rahoitusta on hankittava useasta eri lähteestä ja rahoituskysymyksissä kannattaakin olla yhteydessä mahdollisimman moneen rahoittajatahoon. Etenkin suuret kunnostushankkeet vaativat yleensä julkista rahoitusta (valtio, kunta, EU). Pienemmissä hankkeissa rahoitus järjestetään puolestaan järven osakaskunnan, kylän tai esimerkiksi suojeluyhdistyksen toimesta. Pienet kunnostushankkeet toteutetaan lisäksi usein talkootyönä, jolloin hankkeen kokonaiskustannukset jäävät pienemmiksi. Lähde: Iisalmen reitin kunnostushanke 4.2 Happamuuden vähentäminen Happamoitumishaittoja, jotka heikentävät järven ekologista toimivuutta, kuten kalojen viihtyvyyttä, voidaan torjua tai vähentää kalkituksella. Karut ja kirkasvetiset vesistöjen latvajärvet ovat erityisen alttiita happamoitumiselle. Happamuus johtuu pääasiassa ilmaperäisestä kuormituksesta ja siten ensisijainen keino onkin tämän kuormituksen vähentäminen. Lisäksi humuspitoiset vedet voivat olla melko happamia. Järviin tai niiden valuma-alueille kohdistuvin toimenpitein torjutaan tai ehkäistään ennakolta lähinnä ilmaperäistä happamuutta. Happamuushaittoja estetään levittämällä kalkitusainetta, yleensä kalsiumkarbonaattia, joko suoraan järven veteen tai jäälle. Erityisesti Ruotsissa on tehty runsaasti myös valuma-alueiden sekä järveen laskevien purojen ja jokien kalkitusta, jonka tavoitteena on pitää alapuolisessa järvessä mahdollisimman tasainen veden ph-arvo. Kalkituksen jälkeen järven eliöstö monipuolistuu ja palautuu vähitellen heikosti happamuutta sietävien lajien suuntaan. Suoraan järveen kohdistuvan kalkituksen seurauksena veden laadun muutokset ovat nopeita, mutta ekologiset muutokset tapahtuvat hitaasti vuosien kuluessa. Vaikka ilmaperäinen happamuuskuormitus on viime vuosina vähentynyt, maaperään on sitoutunut runsaasti happamuutta, joka purkautuu valumavesien mukana järviin. Tämän johdosta happamuuden suhteen hyvän tilanteen säilyttäminen vaatii uusintakalkituksia, joiden toistotiheys riippuu veden keskimääräisestä viipymästä järvessä. Kalkituksen vaikutusaika on noin kaksi kertaa veden viipymä. Luontaisesti happamia vesistöjä ei ole syytä kalkita, koska tällöin ei ole mahdollista päästä pysyvään tilanteeseen pitkälläkään aikavälillä.

Rautavaaran kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 23 Arvio kalkituksen kalastovaikutuksista vesistön happamoitumisasteen perusteella: Happamuus ennen kalkitusta: ph 5,5-6,0. Vaurioitumisvaarassa olevat kannat: rapu, särki, made, lahna ja muikku. Kalkituksen jälkeen: Särki palautuu. Rapu, made, lahna ja muikku voivat palautua. Ravun palautuminen on hidasta sen pitkän elinkierron vuoksi. Rapujen tuki-istutuksia isoilla poikasilla tai sukukypsillä yksilöillä suositellaan. Herkimpienkin lajien, kuten simpukoiden, elinolosuhteet paranevat. Kalojen kokonaistuotanto kasvaa. Särkikannan elpyminen voi viedä elintilaa ahvenelta ja istutetulta siialta. Siikaistutus onnistuu usein ilman kalkitustakin, jos järvessä ei ole runsaasti petokaloja. Särkikannan elpyminen parantaa hauen ja isompien ahventen ravintotilannetta. Istutettujen kirjolohien ja taimenten viihtyvyys paranee. Happamuus ennen kalkitusta: ph 5,0-5,5. Vaurioitumisvaarassa olevat kannat: ahven, hauki (yleensä selviä vaurioita esiintyy tällä ph-tasolla vain, jos vedessä on runsaasti myrkyllistä alumiinia). Kalkituksen jälkeen: Ahven ja hauki palautuvat, jos niiden kannat ovat vaurioituneet. Rapu, särki, made, lahna ja muikku voivat palautua, elleivät niiden kannat ole ehtineet hävitä kokonaan. Kalojen kokonaistuotanto kasvaa. Alumiini voi saostuessaan aiheuttaa ongelmia kalaistutuksille ja alkuperäiselle kalastolle. Mahdollisen särkikannan elpymisen vaikutukset - katso edellinen kohta. Siikaistutus voi onnistua ilman kalkitustakin. Happamuus ennen kalkitusta: ph alle 5,0. Vaurioitumisvaarassa olevat kannat: ahven ja hauki. Kalkituksen jälkeen: Ahven ja hauki palautuvat. Pahasti vaurioituneen ekosysteemin palautumiseen voi yksittäistapauksissa liittyä ei-toivottuja vaikutuksia, esim. levien tai vesikasvien massaesiintymistä. Kalakantojen elpymisen vaikutukset - katso edellinen kohta. Jos järvessä on jäljellä vain isoja ahvenia, uusien vuosiluokkien syntyminen pienentää kalojen keskikokoa. Vesien neutralointiin käytetään useimmiten kalkkikivijauhetta eli kalsiittia (CaCO3), joka sisältää enintään muutamia prosentteja magnesiumia. Yli 7 % magnesiumia sisältävää dolomiittikalkkia (CaMg(CO3)2) käytetään vesistön neutralointikemikaalina melko harvoin. Dolomiitti liukenee hitaammin veteen kuin kalsiitti ja siksi käytettävän dolomiittituotteen tulisi olla saman liukenemistehokkuuden saavuttamiseksi huomattavasti hienojakoisempaa kuin kalsiitin. Kalkkikivipohjaisten neutralointiaineiden käyttöä puoltavat edulliset vesistövaikutukset, käsittelyn turvallisuus ja edullinen hinta. Nämä kemikaalit neutraloivat veden lisäksi myös järven pohjaa. Niiden käyttö on eliöstön kannalta turvallista, koska veden ph-arvo ei kohoa haitallisen korkealle yliannostelunkaan vuoksi. Ruotsissa viranomaiset suosittelevat vesistökalkituksiin ensisijaisesti ns. P-merkinnän saaneita kalkitusaineita. P-merkinnän saaneesta tuotteesta on vaatimusten edellyttämällä tavalla määritetty neutralointikyky, metallipitoisuudet, raekoostumus ja kosteus. Vähän epäpuhtauksia sisältävien, korkealaatuisten ja metallipitoisuuksiltaan tunnettujen kalkkituotteiden käyttöä vesistökalkituksiin tulee Suomessakin suosia. Vesistöjen kalkituksessa tavoitteena tulee aina olla veden laadun kannalta hyvän ja turvallisen kalkitustuloksen saavuttaminen ja ylläpitäminen kohdevesistöissä. Kalkitustapaa valittaessa päätetään mm. kalkin levityspaikasta ja -ajasta. Kalkitustavaksi voidaan valita esim. valuma-alueen kosteikkojen kalkitus, suora järvikalkitus, järveen virtaavien vesien jatkuvatoiminen kalkitus tai edellä mainittujen yhdistelmät. Ensimmäisenä vaihtoehtona kannattaa yleensä tutkia suoran järvikalkituksen toteuttamista. Vaikeimpia kalkittavia kohteita ovat hyvin lyhytviipymäiset järvet ja virtavedet, joissa virtaama vaihtelee huomattavasti. Kalkitustavan valinnan perustana ovat järven kalkitustavoite ja toisaalta kohdevesistön ominaisuudet, kuten valuma-alueen koko ja laatu, veden viipymä järvessä sekä järven

Rautavaaran kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 24 4.3 Tehokalastus veden laatu ja syvyyssuhteet. Perustietojen hankinnassa ja kalkitustavan valinnassa kannattaa kääntyä alueellisen ympäristökeskuksen tai muun asiantuntijan puoleen, sillä asiantuntemusta tarvitaan viimeistään yksityiskohtaista kalkitussuunnitelmaa laadittaessa. Vesistöjen kalkituksessa kustannuksia aiheuttavat hankkeen tutkimukset, suunnittelu, kalkitusaineet, kuljetukset ja levitykset sekä kalkituksen tulosten seuranta ja mahdollinen laitteiston hankinta. Vesistökalkitukseen soveltuva kalkkikivijauhe maksaa Suomessa noin 30-40 euroa/t. Toteutettaessa pienten järvien kalkituksia omatoimisesti voi kyseeseen tulla myös kalkkikivijauheen hankinta säkitettynä. Säkkitavaran hinta on korkeampi kuin irtotavaran. Järven happamuuden torjunnan toteuttaminen edellyttää aina järven osakaskuntien hyväksynnän. Joissain tapauksissa myös kalkitusta järvestä virtaavan veden laadun muutokset voivat olla merkittäviä. Tällöin tulee selvittää mahdollinen ilmoitustarve tai suostumusten hankinta purkuvesistön varrelta. Järven neutralointihanke ei edellytä ns. ennakkoilmoitusasetuksessa tarkoitettua ilmoitusta ympäristöviranomaiselle, mutta erityisesti laajoissa hankkeissa on syytä neuvotella asiasta etukäteen viranomaisten kanssa. Lähde: Teemu Ulvi ja Esko Laakso (toim). Järvien kunnostus. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas 114. Suomessa tehdyissä tehokalastuksissa on todettu, että veden laadun kohentumista on odotettavissa, jos kalastoa pystytään vähentämään kahden tai kolmen vuoden aikana vähintään 200 kiloa hehtaarilta. Eräiden selvitysten mukaan vaadittava saalistaso on 100 kg/ha/vuosi ja esimerkiksi Lahden Vesijärvellä, jossa tehokalastusta on tehty koko 90-luvun, on keskimääräinen saalistaso ollut 80 kg/ha/vuosi. Järven sisäistä kuormitusta on saatu alenemaan merkittävästi poistamalla särkikalojen määrä kolmasosaan alkuperäisestä määrästä. Usein myös hoitokalastuksen myönteinen vaikutus jää lyhytaikaiseksi, jos kalastusta vähennetään jyrkästi ensimmäisten vuosien jälkeen. Useamman vuoden kalastuskaan ei saa aikaan myönteisiä muutoksia (veden kirkastuminen, uposkasvien levittäytyminen, hauen ja ison ahvenen runsastuminen), ellei järveen tulevaa ulkoista kuormitusta saada riittävän alhaiseksi. Kuvassa 5 on esitetty karkea tarkastelu siitä, millaiseen saalistavoitteeseen tulisi tehokalastuksessa pyrkiä eri rehevyystason (fosforipitoisuuden) järvissä. Tulos perustuu eri puolella Suomea tehtyjen tehokalastusten tuloksiin. Poistettava kalamäärä kasvaa aina samassa suhteessa järven rehevyyteen eli fosforipitoisuuteen. Mikäli kalaston poisto ei ole riittävän tehokasta, on mahdollista, että tehokas poikastuotanto ja yksilöiden kasvun nopeutuminen kannan harventuessa voi korvata usein jo seuraavan kasvukauden aikana osittain tai lähes kokonaan hoitokalastuksen aiheuttaman kalamäärän vähentymisen. Mitä rehevämpi järvi on, sitä nopeammin särkikannat kykenevät uusiutumaan. Tutkimustulosten mukaan särki voi kyetä kompensoimaan jopa sadan kilon vuosittaisen hehtaarisaaliin nopeasti.