1 KANTELU 28.10.2012 Kantelun kohde Käräjätuomari Elina Haapasalo Helsingin käräjäoikeus (jäljempänä Haapasalo). Päätös 12/4393. Vaatimus Haapasalo on asetettava syytteeseen virkarikoksesta. Hyvitykset Haapasalon aiheuttamista kärsimyksistä ja vahingoista tulee määritellä. Mahdollinen hyvitys olisi silti kannaltani vain symbolinen korjausele. Asian kuvaus Haapasalo on ylittänyt valtuutensa ohittaen käsittelemässään asiassa tosiasiat, ihmisoikeudet, perusoikeudet, useat muut lainkohdat ja käsitellyn asian olennaiset näytöt sekä todisteet. Haapasalo on hylännyt täytäntöönpanohakemukseni lapseni tapaamisasiassa. Hakemukseni hylkääminen perustuu tulkintani mukaan Haapasalon arvioon vanhempien riitaisuudesta. Täytäntöönpanokiistan osapuolet voidaan aina arvioida riitaisiksi. Haapasalon perustelu tarkoittaa sitä, että tämän kaltaiset täytäntöönpanohakemukset voidaan hylätä aina. Todistelu Olennainen kiistaton todiste (1) on se, että lapseni äiti on uhannut estää jo 2010 lapseni tapaamiset kokonaan kanssani. Haapasalo ei kuitenkaan käsittele päätöksessään tätä merkittävää todistetta millään tavalla. Äidin uhkaus tapaamisten ja yhteydenpidon estämisestä on toteutunut kiistattomasti jo 2010 alkuvuodesta alkaen. Nämä todisteltiin suullisesssa pääkäsittelyssäkin selkeästi. Kuitenkin Haapasalo tulkitsee lapseni kertomasta, ettei äiti ole torjunut isän läsnäoloa lapsen elämässä. Haapasalon tulkinta nojaa Haapasalon väitteeseen siitä, että lapseni luottaa hänellä olevan isä, johon hän voisi rakentaa suhteen takaisin. Kun lapsen äiti on todistettavasti uhannut estää kokonaan lapsen tapaamiset ei äidin väitteillä vieraannutetun lapsen halusta olla tapaamatta isää ole minkäänlaista totuuspohjaa eikä uskottavuutta. Haapasalo ei ole löytänyt todistetta väittämästään äidin oikeasta toiminnasta lapsen ja toisen vanhemman suhteen tukemisessa. Tämä on ymmärrettävää, koska sellaisten todisteiden löytäminen on tapauksessamme mahdotonta. Haapasalo käsittelee päätöksessään asiassa esitetyistä yhteensä kymmenestä todisteesta vain yhtä. Käsitellyn todisteen (4) todistusteema on sivuutettu ja tuomari on itse kehitellyt tilalle epämääräisen kiistanalaisen väittämän, jota vastapuolikaan ei ole tämän todisteen käsittelyssä todistellut. Tuomarin ei tule kirjailla todistusteemoja oma-aloitteisesti päätöksiin.
2 Todiste (4) on perheneuvolan virkailijoiden minulta vuosia salassa pidetty kirjaus vuodelta 2009. Haapasalon päätös 2012 nojautuu vahvasti tästä kirjauksesta tehtyyn Haapasalon omaan virheelliseen päätelmään. Päätelmään, jota ei ole todisteen yhteydessä käsitelty oikeudenkäynnissä. Päätöksen tulisi muutenkin perustua relevanttiin arvioon tulevaisuudesta, eikä siihen mitä minun väitetään lausahtaneen vuosia sitten perheneuvolan virkailijoille. Haapasalon kuvaus siitä, että kohtaamiseni lapseni kanssa olisivat olleet niin ylilatautuneita, että ovat johtaneet poliisinkin kutsumiseen paikalle vääristelevät myös rumasti totuutta. Lapseni äiti on kyllä kuormittanut myös poliisivirkamiehiä aiheettomilla yhteydenotoillaan. Haapasalo jättää kuitenkin selvittämättä äidin yrittäneen kesällä 2011 hakea em. ilmoituksiinsa nojautuen laajennettua lähestymiskieltoa. Haapasalo esti lähestymiskieltoasian syiden selvittelyn pääkäsittelyssä. Lähestymiskieltoasia on silti tuotu esiin oikeudenkäyntiasiakirjoissa ja loppulausumassamme. Äidin hakema lähestymiskielto oli yritys varmistella lapseni vieraannuttamista. Lähestymiskieltoa ei määrätty. Lähestymiskiellon hakuyritys oli olennainen, koska sen jälkeen ainoa mahdollisuuteni yrittää korjata rikottua suhdettani lapseeni oli täytäntöönpanohakemus. Haapasalo ei tunnista esillä ollutta lapsen vieraannuttamisen ongelmaa ja käsitettä. Tapauksemme kaltaisen räikeän ja totaalisen vieraannuttamisen tunnistaminen olisi tärkeää. Lapsen kuuleminen Haapasalo antaa päätöksessään paljon painoarvoa lapsen kuulemiselle. Lapsen kuuleminen onkin ollut tärkeää, mutta erityisen tärkeää olisi ollut oikeiden johtopäätösten tekeminen. Haapasalo ei huomioi tiedossa ollutta täydellistä lapsen eristämistä toisesta vanhemmastaan ja siten todennäköistä manipulointia millään tavalla. KKO 2004:76 "Yleisesti tiedetään, että lapsi saattaa helposti myötäillä sen vanhemman käsityksiä, jonka luona hän asuu, etenkin jos yhteydenpito toiseen vanhempaan on syystä tai toisesta ollut vähäistä tai tapahtunut epäsuotuisissa olosuhteissa. Toista vanhempaa koskevien kielteisten käsitysten myötäily saattaa myös vahvistua sitä enemmän, mitä kauemmin mainitunlainen tilanne jatkuu ja mitä huonommat vanhempien välit ovat." Haapasalon kuvaus väitetystä lapselle välittyneestä negatiivisuudestani äitiä kohtaan ei ole totuudenmukainen. Haapasalo ei ole kyennyt yhdistämään lapsen kuvauksia äidin osoittamaan räikeään vihamielisyyteen minua kohtaan käräjäoikeuden istunnoissa. Lapsen ja äidin kuvausten identtisyyden olisi pitänyt myös herättää epäilykset lapsen manipuloinnista. Tätä totuutta olisivat osaltaan tukeneet omat kannanottoni ja käytökseni, jotka tilanteesta huolimatta pyrkivät välttelemään äidin moittimista jopa täytäntöönpanoprosessissa vaikkei lapsenikaan ollut läsnä. Täytäntätöönpanosovittelun merkityksettömyys Haapasalo on myös jättänyt päätöksessään kokonaan käsittelemättä täytäntöönpanosovittelusta laaditut dokumentit sekä perustelematta ristiriidan sovittelijoiden suosituksen ja oman päätöksensä välillä. Haapasalo ei ole löytänyt sovittelunkaan prosessoinnista mitään päätöstään tukevaa.
3 Prosessin johto Täytäntöönpanoprosessia tulisi johtaa kiireellisenä alusta loppuun. 30.11.2011 istunnossa olimme valmistautuneet myös pääkäsittelyyn. Äiti ei saapunut itse käsittelyyn ja tällä syyllä Haapasalo totesi ettei pääkäsittelyä voida järjestää. Haapasalo ei kuitenkaan tiedustellut äidin asianajalta päämiehensä poissaolon syytä eikä kertonut olleensa siitä tietoinen. Onkin perusteltua epäillä Haapasalon sopineen asiasta vain toisen osapuolen kanssa. Minulla oli aihetta toivoa jonkinlaisen yhteyden muodostamista lapseeni ennen joulua sekä asian käsittelyn päättämistä. Ko. istunnossa yritimme selvitellä mahdollisuutta myös lapsen joululahjan toimittamiseen ja lapsen yhteystietoihin. Haapasalo ei edes kehottanut äidin asianajajaa edistämään näitäkään pyrkimyksiä, Haapasolon johdolla suunniteltiin vain seuraava istunto 2012 alkuun. Täytäntöönpanoprosessi tuli vireille 8.7.2011. Farssi oikeudenkäyntikuluista Koska Haapasalon päätöksen mukaan olen hävinnyt jutun, myös vastapuolen asianajo- ja tukihenkilökulut on määrätty maksettavakseni. Haapasalon päätöksen mielivaltaa kuvaa se, ettei oikeudenkäyntikuluista valittamisesta ollut osoitusta päätöksessä. Päätöksessä lukee harhaanjohtavasti, ettei valittaminen ole sallittua vaikka kulujen osalta minulla on pitänyt olla valitusoikeus. Haapasalo ilmoitti sähköpostilla vasta 30.1.2012 valitusoikeudestani kulujen osalta 25.1.2012 antamaansa päätökseen. Tämän Haapasalon ilmoittaman korjauksen mukaan valitusaikaani olisi jäänyt vain 1.2.2012 saakka. Ilmoitin vastauksena tyytymättömyyttä päätökseen 31.1.2012. Haapasalo vastasi uudella päätöstään korjaavalla sähköpostilla, selittäen tarkoittaneensa edelisessä korjauksessaan tyytymättömyyden ilmoitusaikaa ja valitusajan olevan normaali 30pv. Haapasalon päätöstään paikkailevista sähköposteista ei ole nähtävissä miten päätösasiat on viestitty vastapuolelle. Vähintään jälkimmäinen korjaus on sen sanamuodosta päätellen viestitty muulla tavalla vastapuolelle, joka on myös erikoista. Tälläinen viestintä lisää epäilyksiä siitä, että tuomari laiminlyö kiistan osapuolien tasapuolista kohtelua. Johtopäätös Haapasalo on päätöksellään evännyt minulta mahdollisuuden pitää yhteyttä lapseeni, edes puhelimitse. Haapasalo hyväksyi näin tilanteen jossa lapsen lähivanhempi on omavaltaisesti eristänyt totaalisesti lapsen toisesta vanhemmastaan voimassa olevan oikeuden perustepäätöksen vastaisesti. Ei ole edes esitetty mitään merkittävää todistettua perustetta sille, miksi minun yhteydenpitoni lapseni kanssa voisi olla lapseni edun vastaista. Aikuisten aiheuttaman tilanteen korjaaminen jätetään Haapasalon päätöksellä lapsen vastuulle, täysin tiedostaen lapsen vaikea asema äidin vastustaessa yhteydenpitoa minuun. Haapasalo on näin tekemällään päätöksellä mitätöinyt voimassa olevan perustepäätöksen olennaisimman osan. Mitätöinti on kuitenkin tehty käsittelemättä perustepäätöstä.
4 Perustepäätöksen elatusvelvollisuutta ei kuitenkaan ole mahdollista mitätöidä omavaltaisesti, koska sellaisen omavaltaisuuden estämiseen on olemassa toimivat mekanismit. Päätöstä mahdollisesti tältä osin rikottaessa ei tarvitse käynnistää täytäntöönpanoa käräjäoikeudessa kiistan häviämis- ja kuluriskillä. Pätevien oikeussuojakeinojen puute Kun käräjätuomari hylkää täytäntöönpanohakemuksen lapsen edun perusteella, päätöksestä ei voi valittaa seuraavaan oikeusasteeseen. Tämä on mielestäni ihmis- ja perusoikeuksien vastaista. Sen sijaan hyväksytystä täytäntöönpanohakemuksesta voi yleensä valittaa normaalisti seuraavaan oikeusasteeseen. Hallituksen esityksessä HE 96/199 todetaan kuitenkin käytettävissä olevan vahva oikeusturvakeino, uuden huoltajuuskiistan käynnistäminen! Miksi käynnistää uusi lapsellekin raskas prosessi, jonka päätöksiä lähivanhemman ei tarvitse noudattaa, kuten tässäkin asiassa kävi? Tulisiko minun uudessa oikeudenkäynnissä vaatia itselleni vain valvottuja tapaamisia, jolloin voisin todistaa sen etten käytä mittaamattoman arvokasta tapaamisaikaani lapsen äidin moitiskeluun? Em. halituksen esitys toteaa myös täytäntöönpanohakemuksen hylkäämisen perusteluista, että lapsen edun lisäksi tuomarin tulee päätöksessään eritellä selvästi seikat joiden perusteella lapsen olosuhteet ovat muuttuneet perustepäätöksessä annetuista. Haapasalon päätöksen perusteista ei kuitenkaan käy ilmi mitään olosuhteiden muutosta. Muuta huomioitavaa Odotan oikeusasiamiehen huolehtivan tämän asian ratkaisussa tärkeimmästä tehtävästään eli valvoa ihmis- ja perusoikeuksien toteutumista. Asiaan liittyvän perustepäätöksen kanteluratkaisussa väisteltiin kanteluasian todellista selvittämistä vedoten käräjätuomari Anna-Kaisa Aaltosen laajaan harkintavaltaan näyttöjen arvioinnissa. Linjauksen mukaan em. tuomarin laaja harkintavalta ohitti tuolloin vaatimukseni perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen arvioinnista. Jätän tässä kantelussani erittelemättä ne perustuslain perusoikeuksien kohdat, joita koen Haapasalon rikkoneen. Tuomarin harkintavallalla ei pidä olla valtaa mitätöidä lakeja, joten kanteluasian uskottava ratkaisu edellyttää mielestäni todistelun ja todisteiden riittävää käsittelyä. Esitän rankkoja syytöksiä Haapasalon virkatoimista. Haapasalolla tulee olla mahdollisuus puolustautua. Mikäli Haapasalo kuitenkin vaikenee jonkin väitteeni kohdalla, asiasta tulee tehdä oikea johtopäätös. Jos virkamies ei kiistä virheitä vaan yrittää vaieta niistä, on oletettava virheiden olevan todenperäisiä ja tällöin valvovan viranomaisen on huomioitava asia. Aiemmassa kantelussani käräjätuomari Aaltosesta selvitin hänen mm. perustaneen ratkaisevia päätöksiään äidin todistetuille valheille. Aaltonen vaikeni näistä hänen kannaltaan ikävistä väitteistä vastineesaan oikeusasiamiehelle. Samaa linjaa noudattaen oikeusasiamies työsti ratkaisun kanteluuni vain niistä vähemmän olennaisista asioista, joita Aaltonen kirjoitteli vastineeseensa. Eli Aaltosen päätöksiin, jotka perustuivat valheille ei näin otettu edes kantaa. Tällä samalla keinolla väistettiin muitakin tuomarin kannalta ikäviä asioita.
5 Tärkeimmän lapsen edun ja lapsen oikeuksien arvion lisäksi odotan oikeusasiamiehen kantaa siihen kuinka seuraavat Suomen valtion velvoitteet totetuvat minun osaltani? EIS:n 8. artikla, sen mukaan jokaisella on oikeus nauttia perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Se tarkoittaa, että myös vanhemmalla on oltava mahdollisuus tavata lapsiaan eikä vain heillä etävanhempaansa. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) Lapsen oikeuksien yleissopimus, jonka Suomen valtio on vahvistanut. Sen 9. artiklan 3. kohta toteaa: Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhemmastaan tai vanhemmistaan erossa asuvan lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti, paitsi jos se on lapsen edun vastaista. Painotan vielä asiaa, joka loukkaavansävyisesti aiemman kanteluni ratkaisutekstissä oli ymmärretty väärin. Ensisijainen pyrkimykseni ei ole prosessoida omaa oikeusjuttuani uudelleen, kuten ei ollut aiemmassakaan kantelussani. Pyrkimykseni on saattaa suurta päätäntävaltaa väärin käyttävä virkamies vastuuseen päätöksistään, ettei monien alaikäisten lasten tarvitsisi jatkossa kärsiä virkamiehen virheistä niin kun oma lapseni on joutunut kärsimään. Jyrki Risku LIITTEET Kopio perustepäätöksestä 2007 (Anna-Kaisa Aaaltonen) Kopio täytäntöönpanoratkaisusta 2012 (ElinaHaapasalo)