Luottomiehet - Kreditmännen ry 40 vuotta

Luottomiehet - Kreditmännen ry 40 vuotta Luottolinkki 3/2001 1

SISÄLLYSLUETTELO Pääkirjoitus... 3 In Memoriam Raimo Järvisalo... 4 Puheenjohtajan palsta... 5 Anne Björk Kontino Oy:stä uusi päätoimittaja... 6 Hyvä tarina... 6 www.luottomiehet.fi... 8 Asiakaslehtikilpailu 2000... 9 Kahden merkillisen miehen mukana historiaa pitkin ja poikin...10 Kenttätyö Senegalissa...14 Luottomiesten kevätkokous 22.5.2001...16 Kunniajäsen muistelee...17 Luottomiesten laivaseminaari 12.-14.9.2001 M/S Silja Serenade...18 Iltamien historiasta...22 Kutsu Luottomiehet-Kreditmännen ry:n 40-vuotisjuhlakokoukseen...23 Y-tunnus korvaa kaupparekisterinumeron...24 Nimityksiä...26 Uudet jäsenet...27 Toimntakertomus vuodelta 2000...22 Tuloslaskelma ja tase 2000...22 Liitetiedot ja tilintarkastuskertomus...31 Mediatiedot...32 Koulutustoimikunta esittäytyy...34 Tapahtumakalenteri...34 Jäsenhakulomake...36 Horoskooppi...38 KANNEN KUVA: MIKA HUOVINEN KUSTANTAJA Luottomiehet - Kreditmännen ry Jäsenlehti Ilmestyy neljä kertaa vuodessa 18. ilmestymisvuosi PÄÄTOIMITTAJA Petri Willman Puh.(014) 4100 333 e-mail:p.willman@fi.intrum.com Fax (014) 4100 341 TOIMITUSNEUVOSTO Anne Björk Ari Rajala Puh. (09) 1311 0240 Puh. (09) 685 0310 Mikko Kallankari Sami Vesto Puh. (09) 1488 6557 Puh. (09) 350 5400 Jukka Marttila Risto Suviala Puh. 020 462 1212 (02) 277 8400 Hanna Piipponen Puh. (09) 2534 4404 ULKOASU Suomen Painotuote TOIMITUKSEN OSOITE Luottomiehet ry Pl 891, 00101 Helsinki TILAAJAPALVELU Luottomiehet ry Consista Oy Kaivokatu 10 C 4.krs, 00100 Helsinki Puh. (09) 622 5715 Fax (09) 622 5725 PANKKIYHTEYDET Luottomiehet ry Merita Pankki Hki-WTC. 208918-73866 PAINOPAIKKA Suomen Painotuote, Vantaa ISSN 1457-7909 Kirjoittajien lehdessä esittämät mielipiteet ovat heidän omiaan eivätkä siten välttämättä edusta yhdistyksen kantaa. ILOA JA SURUA PÄÄKIRJOITUS Luottomiehet valmistautuvat kuumeisesti yhdistyksen 40-vuotisjuhlallisuuksiin. Eikä aiheetta, sillä suomalaisessa yhdistyskentässä Luottomiehet on oman alansa edustajana vakiinnuttanut asemansa hienolla tavalla. Yhdistyksen yhteiskunnallisen toiminnan merkittävimpiä piirteitä on varmasti ollut aktiivinen vaikuttaminen lainsäädäntöön ja muihin alaa sivuaviin hankkeisiin. Tässä toiminnassa on esille noussut erityisesti lakivaliokunnan ansiokas työ. Ulkomaantoimikunta on huolehtinut kansainvälisestä kentästä, koulutustoimikunta meidän kaikkien sivistämisestämme ja niin edelleen. Kiitos ja kunnia kaikille. Ilon keskellä on myös hiljentymisen aika - Raimo Järvisalon muistokirjoitus toisaalla tässä lehdessä muistuttaa meitä elämän vakavammasta puolesta. Viimeaikaiset tapahtumat maailmalla alkavat jo hiljalleen ylittää mielikuvituksen rajat. Hurjaa on. Katselin lehdestä WTC:n talossa majaansa pitäneiden yritysten listaa. Sitten tulikin kiire soittaa Piipposen Hannalle, joka onneksi kertoi, että Dun & Bradstreet ei menettänyt yhtään työntekijää traagisen tiistain tapahtumissa, koska kaikki ehtivät ajoissa ulos rakennuksesta. Lakien ja muilta pelisääntöjen uudistuksilta ei saa hetken rauhaa, kun koko ajan tuntuu tapahtuvan. Ja jos summaa yhteen Luottomiesten kommentteja, tuntuu yleinen mielipide olevan, että luotonantajan kannalta kireämpään suuntaan. Esimerkkinä voisi mainita vaikkapa kuluttaja-asiamiehen ohjeet yli vuoden takaa. Enää ei pitkään puhuta siitä, tuleeko niitä noudattaa, vaan siitä, kuinka pian niitä tulisi alkaa noudattaa. Monet alat ovat kuluneina vuosina läpikäyneet useita muutoksia kuluttajaviraston isällisessä ohjauksessa. Kaava on yleensä ollut sama, ensin kova vastustus, sitten viivytystaistelu ja lopulta tapahtuneen tunnustaminen. Ja jos ei hyvällä, niin sitten markkinatuomioistuimen ja kiusallisen julkisuuden kautta. Lyön kohtuullisen muistutusmaksun vetoa, että kahden vuoden kuluttua muistutuskirjeitä lähetetään kaksi, maksuajat ovat pidentyneet (luotonantajan tappioksi) ja niin edelleen. Ja lainarahan hinta nousee, sillä tottahan tappiot maksatetaan meillä, jotka yritämme hoitaa asiamme kunnialla. Saatavien vanhentumisaikojen remontti on aiheuttanut paljon pohdintaa, eikä suotta. On mielenkiintoista havaita, minkälaisen signaalin Euroopan liberaalein ja velallismyönteisin lainsäädäntö saa toteutuessaan aikaan. On helppo kuvitella, että monet velalliset aloittavat kiivaan pakoilun ja erilaisen kikkailun, kun vanhenemiseen on aikaa vaikkapa pari vuotta. Onnekas on se ulosottomies, joka saa silloin puristettua sitruunasta pisaran. Joskus tulee mieleen, että onko meidän suomalaisten pakko olla joka asiassa eturintamassa. Ainakaan velkojen mitätöimisessä ei kannattaisi olla. Hinta voi olla liian kova. Luottolinkin päätoimittaja vaihtuu. Jo tämänkin lehden toimituksellisessa työssä uudella päätoimittajalla Anne Björkillä on ollut hyvin tärkeä osa, joten vaihdoksen voi sanoa jo tässä vaiheessa onnistuneen luontevasti. Luottolinkki 3/2001 3

In Memoriam Alamme Grand Old Man Raimo Rami Järvisalo on poissa. Luotto- ja luottotietoalalla lähes 40 vuotta monipuolisesti vaikuttanut Raimo Järvisalo kuoli 13. heinäkuuta 2001 Espoossa 68-vuotiaana. Yllättävä suruviesti kesken lomakauden kosketti lähes kaikkia luottomiehiä ja naisia, joille Rami hyväntuulisena, seurallisena ja tietoviisaana kollegana oli vuosien varrella tullut hyväksi tutuksi, useille myös ystäväksi. Raimo Järvisalo syntyi 7.8.1932 Helsingissä. Hän kävi koulunsa Helsingin Normaalilyseossa, josta pääsi ylioppilaaksi v. 1951. Vahva side koulukavereihin säilyi koko hänen elämänsä ajan. Rami joutui jo kesken valtiotieteiden opiskelun v. 1957 luottotietotutkijaksi Luottotieto ry:hyn, Eson senioreihin kuuluneen toim.joht. Veikko Kaupin houkuttelemana, ja pysyi luottotiedoille uskollisena, sillä lukuun ottamatta parin vuoden poikkeusta luottopäällikkönä hän siirtyi tutkijaksi Suomen Luotonantajayhdistykseen v. 1962. (Em. yhdistysten toimintaa jatkaa nykyään Suomen Asiakastieto Oy.) Varsinaisen tutkimistyön ohella Rami paneutui kehitystyöhön jo 1960-luvun lopulla. Kun luottotietoraportin sisältö ja ulkoasu oli rakennettu määrämuotoiseksi ja käyttäjälle selkeästi tulkittavaksi, se oli tehtävä yrityksille tutuksi yhtenä luotonvalvojan oleellisena työkaluna. Tutkija-Rami matkusti paljon eri puolilla Suomea tiedonhankinta-asioissa ja visailija-rami lukuisissa tietokilpailuissa; matkoihin oli kätevää yhdistää myös asiakastapaamisia ja yritysvierailuja ko. paikkakunnilla ja puhua luottotietopalvelujen puolesta. Näin hänestä tavallaan sivutyönä kehittyi alan tiedotuksen ja markkinoinnin uranuurtaja jo 1970-luvulla. Kartutettuaan kokemusta markkinoinnissa ja kartoitettuaan opastustarpeita Rami oli itseoikeutettu asiantuntija, kun alan koulutusta ja kursseja alettiin laajemmin järjestää. Usein hänestä tuli kurssien vetäjä ja erinomaisena esiintyjänä myös suosittu luennoitsija. Alan koulutustoiminta kuten myös asiakassuhteiden kehittäminen ja ylläpito veivät 1990-luvulla yhteyspäälliköksi nimitetyn Ramin mukanaan niin, että hän saattoi kokonaan jättää tutkimistehtävät nuoremmille, hyvin kouluttamilleen tutkijoille. PR- ja koulutustehtävät pitivät hänet pyörteissään eläkkeelle siirtymiseen v. 1995 loppuun asti. Luottotutkinnon suorittaneet luottomiehet tuntevat Ramin opettajanaan aiheesta Yrityksen luottokelpoisuus. Raimo Järvisalo osallistui yli 30 vuoden aikana suunnittelijana ja toimittajana satoihin radion ja television tietokilpailuohjelmiin. Hänet opittiin tuntemaan useiden koululaisvisailujen tuomarina, mm. yhteispohjoismaisessa oppikoululaisten tietokilpailusarjassa Me ekaluokkalaiset ja TV:n monivuotisessa ohjelmasarjassa Uutisvisa. Ohjelmia tehtiin myös Viron ja Unkarin radion kanssa. Vielä tänä kesänä Rami oli suunnittelemassa monimedian keinoin toteutettavaa uutta ohjelmasarjaa radioon ja internetiin. Ramin ystävät tunsivat hänet myös innokkaana ja tietävänä urheilun ystävänä. Nuoruusvuosien aktiivista kilpaurheilua mm. koripalloilijana seurasi monivuotinen toimikausi nuorten jääkiekkoilijoiden tuki- ja huoltojoukoissa myös kansainvälisissä turnauksissa. Luottomiehet Kreditmännen ry:n toiminnassa Raimo Järvisalo oli koko ajan aktiivisesti mukana ja kuului yhdistyksen hallitukseen v. 1972 ja 1979-81, joista puheenjohtajana vuoden 1981. Mainittakoon, että Ramin hallituksessa oli jo yhdistyksen oma lehti pohdinnan alla. Kun Luottolinkki sitten parin vuotta myöhemmin perustettiin, Rami kuului pitkään sen toimituskuntaan. Raimo Järvisalo oli erittäin kiinnostunut kansainvälisestä toiminnasta ja kuului vuosia yhdistyksen ulkomaantoimikuntaan ja osallistui eurooppalaiseen yhteistoimintaan. Samoin työnantajansa edustajana hän oli hyvien Viron suhteittensa takia ensimmäisenä järjestelemässä yhteistyötä luottotietojen vaihdossa ja teki useita neuvottelu- ja luentomatkoja Tallinnaan. Hän piti erityisen mielenkiintoisena ulkomaalaisten, varsinkin itäeurooppalaisten kollegojen kouluttamista luottotietotyöhön. Arvostuksena mittavasta elämäntyöstä alalla Raimo Järvisalo valittiin eläkkeelle siirtyessään Luottomiehet Kreditmännen ry:n kunniajäseneksi nro 4. Ansioitunut kunniajäsen säilytti läheiset yhteydet yhdistykseen ja kollegoihin eläkepäivilläänkin. Luottomiehet ry kunnioittaa arvostetun jäsenemme muistoa. Tuula Itkonen (työtoveri v:sta 1965 ja läheinen ystävä eläkevuosinakin). 4 Luottolinkki 3/2001

TOM FAGERSTRÖM Luottomiehet Kreditmännen ry. 40 vuotta Tämän syksyn kuluessa yhdistyksemme toiminnan käynnistymisestä tulee kuluneeksi 40 vuotta. Yhdistyksen säännöt hyväksyttiin ja ensimmäinen hallitus valittiin luottomiesten kokouksessa lokakuun 3. päivänä 1961. Yhdistyksen perustamissopimus ilmoitettiin yhdistysrekisteriin marraskuun 1. päivänä ja hyväksyttiin oikeusministeriön toimesta merkittäväksi yhdistysrekisteriin joulukuun 4. päivänä 1961. Laajemmin toiminnan historiikkia käsitellään muissa tässä lehdessä julkaistavissa kirjoituksissa. Yhdistyksen perustavan kokouksen päivämäärää - 3.10.1961 - lienee pidettävä yhdistyksen varsinaisena vuosipäivänä. Merkkipäivää juhlitaan tänä vuonna lokakuun lopussa 30. päivänä pidettävän varsinaisen syyskokouksen yhteydessä. Jäsenille ja kutsuvieraille lähetetään erillinen kutsu juhlakokoukseen ja tilaisuuksiin heti syyskuun puolivälin jälkeen. 40. toimintavuoden jälkeen voidaan todeta, että yhdistys on onnistunut perustehtävissään erittäin hyvin. Yhdistys järjestää aktiivisesti luottoalan tuntemusta ja kehitystä edistäviä koulutus- ja seminaaritilaisuuksia. Luottoalan ammattilaisten kouluttautumisvaihtoehtona vakiintunut Markkinointi-instituutin toteuttama luottotutkinto on edelleen säilyttänyt suosionsa. Luottotutkinnon rinnalle ovat Luottomiehet olleet yhteistyössä Turun kauppakorkeakoulun kanssa luomassa uutta korkeakoulutasoista Credit Management koulutusohjelmaa, joka saadaan käyntiin tämän syksyn kuluessa (ensimmäisen kurssin opiskelijamäärä tulee olemaan hieman yli 20 opiskelijaa). Koulutussisällön tuottamisesta vastaavat Turun kauppakorkeakoulu ja sen johtamiskoulutusinstituutti. Tässä muodossaan koulutusohjelma toteutuu tietyllä tavalla pilottiprojektina ja suhtaudun sen onnistumiseen hyvin luottavaisin mielin. Ohjelma toteutuu nyt jatkokoulutuksena, jossa ryhmään tulevat opiskelijat ovat jo olleet jonkin aikaa työelämässä. Opinto-ohjelma onkin rakennettu siten, että sen suorittaminen nimenomaan työn ohessa on mahdollista. Pidemmällä tähtäimellä tavoitteeksi tulisi asettaa Credit Management koulutuksen liittäminen myös osaksi uusien korkeakouluopiskelijoiden opinto-ohjelmaa yhdeksi valinnaiseksi suuntautumisvaihtoehdoksi. Jatkossa tämä tuottaisi hyvin peruskoulutettuja alan ammattilaisia ja opintojaan mahdollisesti perustutkinnon jälkeenkin syventävien toimesta myös luottoalaa yleisesti hyödyttävää tutkimusta. Haluamatta asettaa ensimmäiseen Credit Management koulutukseen osallistuville mitään ylimääräisiä paineita, on kuitenkin todettava myös, että koulutettavien omalla aktiivisella panoksella on erityisen suuri merkitys toisaalta kurssin onnistumisen kannalta, mutta myös koulutuksen sisällölle asetettavien vaatimusten ja koulutusohjelman edelleen kehittämisen kannalta. Yhdistys seuraa aktiivisesti luottoalan kehityshankkeita ja alan kehittämisen kannalta pyrkii aktiivisesti ottamaan kantaa luottoalaa koskettaviin lainsäädäntöhankkeisiin. Pääasiassa annetut lausumat ovat koskeneet oikeusministeriön alaan kuuluvia hankkeita. Yhdistys on toiminut aktiivisesti siten, että saatuamme tiedon tietystä lainsäädännön uudistamishankkeesta olemme lähettäneet lainvalmistelijoille yhdistyksen nimissä valmistellun lausuman riippumatta siitä, onko lausuntoa varsinaisesti meiltä pyydetty. Aktiivisuutemme on havaittu ja nykytilassa olemme mukana niiden tahojen joukossa, joita nimenomaisesti pyydetään lausumaan tietyissä lainsäädännön uudistamishankkeissa. Tämä todistaa myös tietynasteisesta arvostuksesta esittämiämme perusteltuja näkökantoja kohtaan. Tästä kehityksestä kuuluu suuri ansio yhdistyksen lakitoimikunnalle. Jatkossakin tulemme käyttämään hyväksemme mahdollisuudet lausua luottoalaa koskevissa kehityshankkeissa. Yhdistyksen tarkoituksena on myös alun alkaen ollut luoda toimivia yhteyksiä alan ulkomaisiin järjestöihin ja yhdistyksiin. Tavoitteen mukaisesti yhdistys onkin ollut luomassa kansainvälistä yhteistyötä Fecma:n puitteissa. Yhdistyksen tulisi kuitenkin määritellä kansainväliselle yhteydenpidolle asetettavat konkreettiset tavoitteet ja vaatimukset. Meidän tulisi muodostaa itsellemme nykyistä selkeämpi käsitys siitä, mitä oman yhdistyksemme (ja myös yhdistyksen rivijäsenten) kannalta kansainväliseltä toiminnalta olisi edellytettävä. Pohjoismaisten yhdistysten keskinäisessä tapaamisessa viime toukokuussa asetettiin tavoitteeksi laatia peruskuvaukset kunkin pohjoismaan tärkeimmistä luottoprosesseista ja yhteenveto keskeisestä alan lainsäädännöstä. Ruotsissa toimivan yhdistyksen laatimat ensimmäiset luonnokset luottoprosessien kuvauksista saadaan tämän syksyn aikana. Perusmallin tultua käsiteltyä ja hyväksytyksi vastaava valmistelutyö käynnistetään muissakin pohjoismaissa. Lisäksi pohjoismaisten yhdistysten kesken suhtauduttiin hyvin myönteisesti ajatukseen yhteisestä Luottoalan Kongressista, jolle asetettiin alustavasti toteutusajankohdaksi vuoden 2002 syksy. Kuvattua yhteistyötä toteutetaan ainakin toistaiseksi ns. vapaamuotoisen yhteenliittymän puitteissa, jota ei ole perustettu muodollisesti yhdistysmuotoon. Eri Euroopan maiden luottoprosessien ja luottoalan lainsäädännön kuvaukset voisivat olla ainakin osa kansainväliseltä yhteistyöltä vaadittavista tavoitteista laajemminkin eurooppalaisella (Fecma) tasolla. Edellä kirjoitettu todistaa omasta puolestaankin sitä, että voimme edelleenkin olla varsin ylpeitä yhdistyksestämme ja sen toiminnan hyvästä tasosta. Tästä kuuluu kiitos kaikille, jotka oman toimensa ohella toteuttavat yhdistyksen tarkoitusperiä toiminnassaan. Toivotan 40 vuotiaalle yhdistykselle omasta ja yhdistyksen hallituksen puolesta paljon onnea ja toivotamme vähintään vastaavaa menestystä yhdistykselle myös tulevina vuosina. Luottolinkki 3/2001 5

Anne Björk Kontino Oy:stä uusi päätoimittaja Anne otti vastaan uuden tehtävänsä pikavauhtia, sillä hän vastaa Linkistä jo numerosta IV/2001 alkaen. Päätoimittajan tehtävien vastaanotto ei ole mullistava asia, sillä perinteen mukaisesti edellinen päätoimittaja jatkaa toimitusneuvoston rivijäsenenä, ja mikä tärkeintä, Margit Ansamaa on aikanaan laatinut edelleen hyvin käyttökelpoisen päätoimittajan check-listin. Listan avulla voidaan aina varmistaa, että pakolliset jutut muistetaan ottaa mukaan kulloiseenkin lehden numeroon. Anne on vastannut vuodesta 1994 Kontino Oy:n luotto-osastosta. Ura luottoalalla alkoi jo vuonna 1988. Ennen nykyistä Luottomiehet ry:n hallituskomennusta hän on toimi hallituksessa myös vuosina 1994-96. Yhtenä tärkeänä haasteenaan hän pitää tavaraluottopuolen aktiivisempaa mukaantuloa Kun hallituksen jäsen on tiiviisti mukana lehtityössä, on optimaalinen tiedonkulku varmistettu. Sinkkuna elelevä paljasjalkainen stadilainen Anne on monessa mukana, sillä Luottomiesten lisäksi hän on presidenttiainesta ainakin harrastuksensa palstaviljelyn puolesta. Myös urheilu on lähellä Annen sydäntä, sillä ympärivuotinen uinti ja sään salliessa pyöräily auttavat kunnon ylläpitämisessä. Mainittakoon, että edellisessä toimitusneuvoston kokouksessa herätti hilpeyttä, kun Anne osoitti digitaalisen nopeusmittarinsa muistin avulla, että hän oli ottanut pyörästään irti 50 km:n nopeusalueella alamäessä peräti 76km/h! Saduilla on suuri merkitys lapsen kehitykselle. Ne ovat opettavaisia, huvittavia ja niihin saatetaan eläytyä ja samastua, mutta samalla opitaan ymmärtämään että kaikki ei ole totta mitä kerrotaan tai näytetään. Aikuisten maailmassa tarinat ovat vielä tärkeämpiä, niihin jopa uskotaan. Tarinassa on aina osa totta, joten niin sanotusti halpaan meneminen helpottuu. TEKSTI: LUOTTOPÄÄLLIKKÖ JUKKA MARTTILA, STORA ENSO OYJ Hyvä tarina Nuorena miehenä Bottalta kotiin tultaessa äiti kysyi montako kaljaa tuli otetuksi. Vakiovastaus oli pari, todellisuus saattoi olla viisikin. Satuilusta ei ollut kyse, vaan tarinasta ja hyvästä sellaisesta. Se oli kahdelta viidesosaltaan aivan totta ja äiti halusi uskoa siihen. Tiesi sisimmässään että enemmän oli poika ottanut kuin myönsi. Nykyään tietyn talouden alan yritykset kertovat itsestään hyvän tarinan ja saavat tähän perustuen rahoitusta jonkun anteliaan liike-enkelin pussista. Eihän siinä mitään väärää ole. Sen sijaan on arveluttavaa houkutella tavallisia pulliaisia ahneuteen ja hyvän tarinan varjolla ostamaan tiettyjä osakkeita päivän hintaan, joka kuukautta myöhemmin on kutistunut neljänteen osaan. Pulliaiset kyllä uskovat tarinan kovin helposti eivätkä ymmärrä ottamaansa riskiä toisin kuin ammattirahoittajat ja ammattimaiset riskin ottajat. Kun yrityksestä riippumattomat (?) analysoijat kertovat tarinoitaan sijoittajille he ovat suorasukaisempia kuin Delfoin oraakkeli. Tosiasioita on paljon ja toiveita samoin, mutta kertojan painotukset muuttavat kuulijan korvissa mustan valkeaksi tahi päinvastoin. Mikäli analysoija suoraan kehottaa ostamaan tai myymään tiettyjä osakkeita alkaa häntä heiluttaa koiraa. Osakkeenomistajat ja sellaisiksi aikovat ryhtyvät toimiin ja osakekurssit muuttuvat ja tarina alkaa toteuttaa itseään. Aivan sama juttu voi olla luottotietolausuntojen suhteen. Jos käyttäjä uskoo niihin kirjaimellisesti, saattaa tulla luottotappio tai kauppa menee puihin ja katetta ei tule. Tarinoissa, olivatpa ne sitten analysoijien tai luottotietotoimistojen kertomuksia, vastuu on viimekädessä kuulijalla. Hänhän se päätöksen tekee. Siinä on vain se vaara, että usein valitaan tarinasta ne yksityiskohdat jotka vahvistavat omaa alitajuista toivetta. 6 Luottolinkki 3/2001

Yhdistyksemme www-sivut ovat olleet nyt toiminnassa reilun puolen vuoden ajan. Sivuilla on käynyt keskimäärin vajaa sata kävijää päivässä. Eniten kiinnostusta on herättänyt artikkelit sekä keskustelufoorumi, mutta myös yhdistyksen faktatiedot ovat varsin luettuja ja sivujen olemassaolon aikana noin puolet uusista jäsenistä onkin löytänyt itsensä mukaan yhdistykseen www-sivujen kautta. Yleissilmäyksellä arvioiden sivut ovat ulkoasultaan tyylikkään asialliset ja niiden käytettävyys on helppoa ja selkeää. Sivuilta löytyy helposti tietoa yhdistyksestä sekä sen tapahtumista, keskustelujakin sivuilla on käyty ja niitä soisi käytävän aktiivisemminkin. Varsinkin kun luotonanto- ja perintä-alalla kuluva kesä on ollut varsin vilkas eikä jutun aiheista ole ollut pulaa. Artikkeliosastolta löytyy jo nyt paljon mielenkiintoisia juttuja ja ajan kanssa varmasti yhä enemmän, jolloin myös juttujen vaihtuvuus parantunee. Hyvänä esimerkkinä kohti jäsenistöä palvelevia www-sivuja voi mainita Suomen Asianajajaliiton kotisivut (www.asianajajat.fi), joilta löytyy kaikenlaista lainsäädäntöön yms. liittyvää jäsenistön/lukijan iloksi. Toki meidän pitää muistaa, että meillä sivuja ylläpidetään talkoo hengessä, joten em. sivujen kaltainen laajuus lienee utopiaa. Kaiken kaikkiaan sivut vaikuttavat löytäneen paikkansa ja olleet näin toteuttamisen arvoiset. www.luottomiehet.fi 8 Luottolinkki 3/2001

ANNE BJÖRK, KONTINO OY Kahden merkillisen miehen mukana historiaa pitkin ja poikin Kutsuin kaksi merkillistä miestä jutustelemaan menneistä. Tapasimme Taiteiden yössä, Helsingissä. Tarkoituksenamme oli keskustella Luottolinkin syntyyn liittyvistä vaiheista, mutta keskustelu laajeni ja niin ollen tämä juttukin. Tämä kirjoitus ei ole historiikki, tässä on vain yleisluonteisesti kerrattu luottomiesten 40-vuotista taivalta. Yhdistyksestämme on kirjoitettu kaksi historiikkia, ensimmäinen ilmestyi jo vuonna 1971, eli 10 vuoden jälkeen, seuraava oli 25-vuotishistoriikki ja kolmantena on 30-juhlia kirjoitettu katsaus 1986-91, ja neljäntenä oli 35-vuoden taipaleesta kirjoitettu tarina. Merkilliset miehet Pertti Larvaa, Sanoma Oy:stä ja Risto Suvialaa, Eräpäivä Oy:stä voi hyvinkin kutsua merkillisiksi miehiksi. Heillä on aina luottomiesten rintamerkki yhdistyksen tilaisuuksissa ja molemmat merkilliset miehet ovat keräilijöitä. Esim. kaikki luottolinkit ovat tallessa ja Ristolla jopa sidottuna kirjoiksi asti. Pertti on laajentanut keräilyään myös muihin aiheisiin kuin Luottolinkkeihin. Pertti on ollut luottomiesten jäsen vuodesta 1973 ja Risto vuodesta 1980. Alkuvaiheita ja nimipohdintaa Keväällä 61 pidettiin Helsingissä luottomieskokous, ja siinä päätettiin ryhtyä perustamaan luottomiesten yhteenliittymää. Asiaa valmistelemaan valittiin väliaikainen komitea. Luottomiesten kokouksessa 3.10.1961 Kauppakillassa käsiteltiin sääntöehdotus ja perustajajäseniksi valittiin 7 henkilöä, joista kunniajäsenemme Esko Tuovinen oli myös mukana. Näistä perustajajäsenistä muodostui samalla yhdistyksen hallitus. Yhdistys ilmoitettiin yhdistysrekisteriin 1.11.1961 ja säännöille saatiin vahvistus 4.12.1961. Ilokseni huomasin, että tähän ensimmäiseen hallitukseen oli myös nimitetty kerhomestari, historia ei kerro, mitkä olivat kerhomestarin tehtävät. Nimikysymystä käsiteltäessä ei ensimmäinen nimiehdotus Luottomiesten Kerho Kreditmännen Klubben saavuttanut kannatusta, vaan päädyttiin yksinkertaiseen ja selvää nimeen Luottomiehet Kreditmännen ry. Yhdistyksen nimeä on yritetty myöhemminkin matkan varrella vaihtaa, ehdotettuina on ollut Luottokilta, Luottoyhdistys ja Luottoala-Kreditbranschen. Luottomiehet-Kreditmännen yhdistyksen nimenä on välillä koettu kovin maskuliiniseksi. Viimeksi lehdessä 1/99 oli ehdotus Luotto- ja perintäalan ammattilaiset ry, joka ei saanut kokouksessa riittävästi kannatusta. Keskustelun kuluessa kävi ilmi, että juuri Risto oli ollut yhden äänestykseen menneen ehdotuksen takana, joka sai yhdistyksen kokouksessa 17.11.1983 tarvittavasta 3 4 enemmistöstä taakseen 72 %, niin että aika lähellä nimenmuutosta on käyty. Yhdistyksen toiminta on aina ollut Helsinki keskeistä. Turkuun yritettiin perustaa paikallisyhdistystä, mutta se ei lähtenyt toimimaan. Itse pesämuna eli jäsenet Ensimmäisen toimintavuoden jälkeen yhdistyksessä oli jäseniä 94. Alkuperäinen ajatus oli, että jäsenkunta koostuisi päällikkötason henkilöistä. Jäsenmäärä lähti nousuun 70-luvulla, kun jäseneksi hyväksyttiin kaikki luottoalalla toimivat henkilöt, niin luottotietotutkijat, luotonvalvojat kuin rahoitusalalla toimivat henkilöt. Syyskauden alkaessa vuonna 1971 yhdistyksen jäsenmäärä oli jo 240. Nykyään yhdistyksen jäsenmäärä on noin 750. Alun perin jäseneksi pääsi vain kahden jäsenen suosituksella, tämä sääntöjen kohta poistettiin noin 10 vuotta sitten. Kun jäsenmäärä 1980-luvun loppupuolella oli kasvanut nykyisiin mittoihin, niin kaivattiin jotakin yhteistä merkkiä, joka yhdistäisi luottomiehiä. Niinpä Pertti suunnitteli 1988 yhdistykselle hopeisen rintamerkin, johon tunnukseksi tuli luottomiesten lyhenne LM. Mutta kuka on alun perin suunnitellut lyhenteen LM? Sitä eivät merkilliset miehet tienneet. Kunnijäsenistä Kunniajäsenten valintamahdollisuus on ollut jo alkuperäisissä säännöissäkin mainittu. Perusteina, joilla kunniajäsen valitaan, on aktiivinen ja ansiokas toiminta yhdistyksen tavoitteiden puolesta, pelkkä merkkipäivä ei ole riittävä peruste. Yhdistykselle on 40-vuoden aikana valittu viisi kunniajäsentä, mutta luovutettu vain neljä kunniajäsenkirjaa. Ensimmäinen kunniajäsen oli Sylvester A. Perret, seuraavaksi olivat vuorossa pääkonsuli Erik Winkelmann ja varatuomari Veikko Kauppi, mutta Winkelmann kuoli ennen kuin kunniajäsenkirja ehdittiin luovuttaa. Sittemmin yhdistykselle on tullut kaksi kunniajäsentä lisää Esko Tuovinen ja Raimo Järvisalo. Kokoukset Yhdistyksellä on sääntöjen mukaisesti syyskokous sekä kevätkokous. Sääntöjen määräämien kokousten lisäksi oli pidetty kaksi muuta kokousta, toinen alkukeväästä ja toinen kesälomien jälkeen syyskuussa. Kahta ylimääräistä kokousta nimitettiin kuukausikokouksiksi. Kevään kuukausikokous jäi pois kun yhdistys muutti käytäntöään, luottotutkinnon suorittaneiden diplomit annettiinkin iltamissa, eikä kuukausikokouksessa. Syyskokous on jäänyt pois yhdistyksen vuosiohjelmasta vasta muutama vuosi sitten, laimean osanoton vuoksi. Varsinaisen kevätkokouksen muuttuminen kevätretkeksi tapahtui vuonna 88 kun Pertti Larvan ollessa kerhomestarina käytiin Tampereella. Merkilliset miehet haluavat kevätretkiä pääkaupunkiseudun ul- 10 Luottolinkki 3/2001

Pertti Larva ja Risto Suviala. kopuolelle edelleenkin, sen lisäksi kaivataan yrityskäyntejä pääkaupunkiseudun yrityksiin. Jo alun alkaen otettiin jäsenkokouksiin se tapa, että jokaisessa kokouksessa pidetään esitelmä kiinnostavista aiheista. Luennoitsijat Yhdistyksen kokouksissa ja koulutustilaisuuksissa on ollut myös nimekkäitä luennoitsijoita. Mainittakoon esimerkiksi Sixten Korkman, Raimo Ilaskivi, pankkialalla ollessaan, Kari Nars, HOP:n toimitusjohtaja, lainsäädäntöjohtaja Leif Sevón, 25-vuotisjuhlissa, KOP:n varatoimitusjohtaja Simo Kärävä vuonna 84, Jermu Laine, entinen ulkomaankauppaministeri vuonna-87. Pertti muistaa entisen oikeusministerin Christoffer Taxellin pitämän esitelmän vuoden 1984 luottoseminaarissa, jolloin puheenjohtaja Bengt Fagerholmin ojentaessa mikrofonia valtavassa Ballroomissa ministeri ilmoitti, ettei vielä koskaan ole tarvinnut mikrofonia puhuessaan. Hänen puheensa kantoikin salin perälle asti hyvin. Yhdistyksen jäsenistä juristit ovat olleet ahkeria luennoitsijoita kokouksissa ja koulutustilaisuuksissa. Puhuimme merkillisten miesten kanssa luottomiesten aktiivisuudesta, miten saada ihmiset käymään kokouksissa, yhtenä keinona on hankkia hyviä luennoitsijoita kokouksiin. Mainittakoon, että 1960-loppupuolella kokouksiin osallistui 40-50 henkeä, ja 1980-luvulla osallistujia oli 50-100 henkeä. Merkillisten miesten mielestä tavaraluottopuolen jäsenet ovat jääneet taka-alalle, pitäisi järjestää tilaisuuksia, jossa tavaraluotonantajat voivat keskustella ja vaihtaa mielipiteitä keskenään. Merkilliset miehet kaipaavat kokouksiin myös LM - pöytäviiriä, joka oli mm Timo Mäen puheenjohtajakaudella aina kateederilla. Yhdistyksen puheenjohtajista Puheenjohtaja ja varapuheenjohtajan valitsee yhdistyksen syyskokous. Puheenjohtaja on valittu yleensä vuoden toimikaudeksi. Kolmeksi vuodeksi hallituksen puheenjohtajaksi on valittu Mikko Parjanne, sekä Tom Fagerström, joka toimii nyt kolmatta kautta puheenjohtajana. Kahden kauden puheenjohtajia löytyy myöskin. Yhdistyksen kokouksissa puheenjohtajista ei ole yleensä äänestetty, poikkeuksia on kaiketi ollut vain kahdesti. Vuonna 1981 äänestettiin kun yhdistykselle valittiin ensimmäinen naispuheenjohtaja Liisa Svinhufvud ja 1990-luvulla kun tarjokkaita puheenjohtajaksi oli kaksi, jotka pitivät myös vaalipuheen ennen äänestystä. Jäsenten välinen linkki Esim. kokouksista tiedotettiin 1960-70 luvuilla lehtien Kokoukset palstalla, se vaihtui jäsenille kirjeenä lähetettyihin kokouskutsuihin, ja jossain vaiheessa Pertti muistelee, että kirjeet muuttuivat postikorteiksi. Pitkään oli jo todettu lehden tarve, alun perin puhuttiin tiedotteesta joka ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Hallituksen kokouksessa 6.1.81 nousi esille ajatus oman lehden perustamisesta. Ensimmäinen lehti ilmestyi 28.4.93, päätoimittajana oli Risto Suviala. Yhdistys oli siis päässyt 22-vuoden ikään ennen kuin lehteä alettiin julkaista. Luottolinkki nimen keksi Marjatta Huikarinen, lehtihän oli tarkoitettu linkiksi jäsenten välille. Helsingin Sanomien toimittajakoulun rehtorin suosituksesta lehden ideoinnin ja käytännönjärjestelyissä saatiin asiantuntijaksi lehdistöpäällikkö Mariitta Hämäläinen, joka toimi lehden toimitussihteerinä 3 vuotta. Luottolinkin ensimmäisessä pääkirjoituksessa päätoimittaja kirjoitti; Lehti on väline, jonka avulla yhdistyksen jäsenet voivat esittää ajatuksiaan ja vaatimuksiaan yhdistyksen kehittämisestä. Molempien merkillisten miesten mielestä lehden ulkoasu on muuttunut parempaan suuntaan, nykyään lehti on enemmän aikakauslehden tyyppinen. Pertti Larvan sanoin 35-vuotistarinasta; Tällä hetkellä en voisi kuvitella luottomiestä ilman Linkkiä. Ei todellakaan, yhdistyksemme koossapitävä lenkki on Luottolinkki 3/2001 11

juuri Luottolinkki. Merkillisten miesten mielestä luottomiesten aktiivisuus kirjoittamaan ja esiintymään luottomiesten nimissä muissa lehdissä on laskenut. Aktiivisuudella nostettaisiin luottomiesten tunnettavuutta alan ulkopuolella. Uutena yhteydenpitovälineenä on yhdistykselle perustetut WWW-sivut, joilla Riston mielestä voisi käydä vilkkaampaa keskustelua. WWW-sivut ovat hyvä väylä vaikuttaa yhdistyksen asioihin. Merkilliset miehet kaipaavat lehteen enemmän juttuja Fecmasta ja ylipäätään ulkomaan toiminnasta. Fecmalle toivotaan voimakkaampaa roolia, kaivataan enemmän vaikutusvaltaa EUlainsäädäntöön. Luottomiesten pitäisi vahvistaa suhteita pohjoismaihin, jolloin voitaisiin yhdessä voimakkaampana ryhmänä vaikuttaa eurooppalaiseen lainsäädäntöön. Kansainvälisyys Kansainvälinen toiminta on ollut mukana yhdistyksen toiminnassa alusta lähtien, vuoden -62 puheenjohtaja Sylvester A. Perret valtuutettiin edustamaan yhdistystä Eurooppalaisen osamaksujärjestön Eurofinasin yleiskokouksessa Wienissä. Varsinkin 80-luvulla Luottomiehet tapasivat ruotsalaisia luottomiehiä vuosittain, joko vierailtiin Ruotsissa tai ruotsalaiset tulivat Suomeen. Niin ikään 1970-80-luvuilla Luottomiehet tekivät myös koulutus- ja tutustumismatkoja eri puolille Eurooppaa, tutustumassa on käyty Englannissa, Itävallassa, Saksassa, Tanskassa ja tietenkin Ruotsissa, ja monissa muissakin paikoissa. Vuonna 1984 yhdistys järjesti matkan Tukholmaan, jolloin yövyttiin hotellissa. Pertti muistaa matkan hyvin, koska hänen ruotsinkieliselle huonetoverilleen sattui kömmähdys. Tämä oli puhunut Pertistä petikaverina, kun tarkoitti huonekaveria. Lisääntyneet suhteet ulkomaisiin yhdistyksiin johtivat Kansainvälisen toimikunnan (nykyään Ulkomaantoimikunta) perustamiseen. Alkuaan toimikunta muodostui vain kahdesta henkilöstä. Hallituksen kokouksessa 3.1.1984 kartoitettiin toimikunnan tehtäviä; sen tuli luoda ja ylläpitää suhteita ulkomailla toimiviin vastaaviin yhdistyksiin ja järjestää tutustumiskäyntejä ko. maihin, ja lukuisia muita tehtäviä. Yhtenä näistä lukuisista tehtävistä oli koota alan kirjasto ulkomaisesta kirjallisuudesta. Fecmaan Luottomiehet liittyivät vuonna 1986. Kannanotot Luottomiehet ovat jo alusta alkaen pyrkineet vaikuttamaan lausunnoilla ja kannanotoilla julkaisuihin sekä lakialoitteisiin. Vuonna 1963 yhdistys antoi ensimmäisen muistion Keskuskauppakamarille, jossa kiinnitettiin huomiota Kauppalehden ja Suomen Luottolehden julkaisemassa protestilistassa havaittuihin puutteisiin ja tehtiin ehdotuksia niiden korjaamiseksi. Keskuskauppakamarin toimenpiteet eivät tyydyttäneet yhdistystä, mutta yhdistyksen edustaja kutsuttiin jäseneksi Kauppalehden neuvottelukuntaan. Erillisiä lakiehdotuksia varten koottiin aina erikseen toimikunta pohtimaan kannanottoa. Vuonna 1985 yhdistykseltä ensimmäistä kertaa pyydettiin lausuntoa. Valtiovarainministeriö pyysi lausuntoa luottokorttiyhteisötoimikunnan mietinnöstä. Siihen asti lausuntoja oli aktiivisesti annettu. 1980-lopulla yhdistykselle perustettiin virallisesti lakitoimikunta, perustamisesta kiitos kuuluu Pertin ja Riston mukaan Mikko Parjanteelle. Lakitoimikunta on ollut erittäin aktiivinen, Luottomiesten nimissä on annettu lausunnot alaan liittyvistä valmisteilla olevista lakiehdotuksista. Ja niin kuin yhdistyksen puheenjohtaja Tom Fagerström sanoi viimeisimmän laivaseminaarin avajaispuheessa Luottomiehet ry on yhdistyksenä päässyt sellaiseen joukkoon, joilta pyydetään lausuntoja. Painoarvo ei aina välttämättä ole suuri ja eikä lopputulos mieleinen. Maksuviiveistä korkolakiin Hallituksen kokouksessa marraskuussa 1976 todettiin elinkeinoelämälle olevan yleisenä haittana monien julkisten laitosten tapa vähentää käteisalennus yliaikaisesta maksusta ja jättää viivästyskorko maksamatta. Perustettiin työryhmä harkitsemaan keinoja saada julkiset laitokset noudattamaan maksuehtojen osalta yleistä kauppatapaa. Laaditussa muistiossa työryhmä ehdotti neljää keinoa vaikuttaa tilanteeseen; 1. Vaikuttaminen siihen, että kaikki vaativat koronmaksamista ja yliaikaisten käteisalennusten peruuttamista. 2. Pyrkimykset lainsäädännön parantamiseen. 3. Vaikuttaminen julkisiin laitoksiin. 4. Pyrkimyksenä saattaa asia julkisen keskustelun alaiseksi. Yhdistys oli erittäin aktiivinen tämän ongelman tiimoilta. Seuraavana keväänä työryhmä valtuutettiin ottamaan yhteys Keskuskauppakamariin sekä lähettämään Suomen kunnallisliittoon, Suomen kaupunkiliittoon ja Tampereen yliopiston taloushallinnolliseen tiedekuntaan julkilausuma, jossa todetaan maassamme havaittu tarve saada yhtenäisempi kauppatapa tarvittaessa lainsäädännön avulla viivästyskoron maksamisesta. Vuoden 1979 lopulla työryhmä, jossa osa henkilöistäkin oli jo vaihtunut, laati muistion korkolakiehdotuksesta ja sen pohjalta laadittiin lausunto oikeusministeriölle tammikuussa 1980. Yhdistyksen antamassa lausunnossa todettiin mm: erillistä korkolakia ei välttämättä ole säädettävä, vaan sitä koskevat säännökset voidaan liittää tulevaan kauppalakiin, maksimikorkoa ei tule säätää ja että koronmaksuvelvollisuuden säätäminen on hyvä asia. Lisäksi korostettiin, että viivästyskorko tulee säätää sellaiselle tasolle, ettei se houkuttelisi maksun laiminlyöjää käyttämään tavaraluottoa vaihtoehtoisena rahoitusmuotona. Korkolaki astui voimaan 1.1.1984. Olipa hitaanpuoleinen prosessi nykyisiin lainsäätämisaikoihin verrattuna. Koulutuksesta Luottotietotoiminnan edistämiskomitea asetettiin vuonna 1964 seuraamaan luottotietoalalla tapahtuvaa kehitystä ja suunnittelemaan luottoalan koulutusta. Komitean toimialana oli laatia oppikirja luottoalan opetuksen tueksi, lisäksi seurattiin lainsäädäntösuunnitelmia. Yhdistys oli erittäin aktiivinen koulutustoiminnassa. Yhdessä Merkonomien ja Diplomimerkonomien kanssa järjestettiin koulutusta, niin että merkonomit huolehtivat järjestelyistä ja Luottomiehet luennoitsijoista. Vuonna 1963 järjestettiin myös Dun & Bradstreetin kurssi, joka alkoi maaliskuussa ja päättyi 28.11.63 jolloin 28 jäsentä sai englanninkielisen kurssitodistuksen. Koulutus järjestettiin kirjeenvaihtokurssin pohjalta ja käsitti 12 Luottolinkki 3/2001

19 opintojaksoa luotto- ja finanssianalyysikurssia. Vuonna 1971 perustettiin erillinen koulutuskysymyksiin perehtyvä komitea, tehtävänä oli luottoalan koulutuksen järjestäminen. Luottoalalla työskenteleville suunniteltu Luottotutkinto aloitettiin yhdessä Markkinointi-Instituutin kanssa vuonna 1989, ensimmäiset kurssilaiset saivat todistuksen tammikuussa 1991. Koulutustoimikunnan puheenjohtajana oli tuolloin Pekka Tiilikainen, jolla on suuri ansio tutkinnon toteuttamisessa. Yhdistys aloitti myös laivaseminaarien pitämisen vuonna 1988. Olimme myös aloitteen tekijänä Turun kauppakorkeakoulun toteuttamassa Credit Management-koulutuksessa, joka nyt syksyllä käynnistyy. Luottoalan neuvottelukunta Luottotietotoiminnan edistämiskomitea, joka oli asetettu vuonna 1964, toimi vuoden 1973 loppuun, tällöin yksi yhdistyksen perustajista eli Sylvester A. Perret nimitettiin valtioneuvoston asettaman tietojärjestelmäkomitean luottojaoston jäseneksi. Seuraavana vuonna komiteasta muodostettiin Luottoalan neuvottelukunta, joka seurasi ja tuki luottotietojaoston työskentelyä. Vuonna 1979 neuvottelukunnan tehtäviksi määriteltiin luottotietoalan tapahtuminen ja kehityksen seuraaminen, sekä kotimaassa että ulkomailla, lainsäädännön ja alan muun kehityksen pitkän tähtäimen suunnittelu tukeutumalla Luottotietolaitosten liittoon, Suomen pankkiyhdistykseen ja muihin alan järjestöihin. Nykyään Luottoalan neuvottelukunnan tehtäviksi on säännöissä määritelty; antaa yhdistyksen hallitukselle neuvoja ja asiantuntijalausuntoja yhdistyksen toimialaan kuuluvista asioista. Julkaisutoiminta Luottotietotoiminnan edistämiskomitea otti tehtäväkseen luottotoiminnan kaikkia muotoja koskevan esityksen julkaisemisen. Ensimmäisenä osana tätä hanketta oli selvitys Liikepankkien luottotietotoiminta, jonka laati A. K. Anttila. Yhdistyksen alkuaikoina julkaistiin Akateemisen kirjakaupan kanssa kaupan luottotoiminnan kirjallisuusluettelo, joka lähetettiin myös jäsenille. Vuonna 1970 ilmestyi ensimmäinen pohjoismainen luottotoiminnan käsikirja Liikeyrityksen luottotoiminta, jonka kirjoittivat Sylvester A. Perret, A. K. Anttila ja E. Tuovinen. Kirjasta otettiin yhteensä 2500 kappaleen painokset, jotka myytiin loppuun. Yhdistyksen jäsenille jaettiin lainopin kandidaatti Lars Bruunin muistio Luottotietoantajan oikeudesta salata tietolähteensä. Mitähän siitä tänään sanottaisiin? Luottomiesten jäsenet olivat erittäin aktiivisia luennoitsijoita artikkeleiden kirjoittajia (valtakunnallisiin lehtiin) sekä alan ensimmäisten perusteosten kirjoittajia. Yhdistyksen jäsenet ovat myös myöhemmin olleet erittäin aktiivisia tuottamaan alalle perusteoksia. Vuoden luottomies Vuoden luottomies on valittu vuodesta 1985 lähtien, ensimmäistä vuoden luottomiestä haettiin luottolinkissä julkaistulla ilmoituksella, jossa pyydettiin nimeämään ehdokkaita. Valintaperusteet olivat seuraavat: henkilö on toiminut tuloksellisesti luottotehtävissä, tehnyt luottoalan innovaation tai tehnyt luottoalaa tunnetuksi elinkeinoelämässä ja viranomaisten keskuudessa. Ensimmäiseksi vuoden luottomieheksi valittiin Risto Suviala, sen jälkeen vuoden luottomies on jäänyt valitsematta vain yhtenä vuonna. Jäsenistön ulkopuolelta vuoden luottomies on valittu kerran, kun konkurssiasiamies Eero Lyytikäinen valittiin vuonna 1998. Yhdistyksen juhlatilaisuuksia Ainakin on vietetty 25, 30 ja 35-vuotisjuhlia, 10-vuotisjuhlista en löytänyt kirjoituksia. Yhdistyksen täyttäessä 25- vuotta juhlatilaisuus pidettiin Hotelli Palacessa 3.10.1986, paikalla oli vieraita Englannista ja Sveitsistä. Sen ajan henkeen sopivasti oli SKOP-Rahoitus järjestänyt cocktail-tilaisuuden osallistujille. Luottomies ennen ja vuonna 2010 vuoden 86-näkövinkkelistä Yksi 25-vuotisjuhlan puhujista oli johtaja Eero Tuomainen, Taloudellisesta suunnittelukeskuksesta, aiheena Edellisen ja seuraavan sukupolven luottomies. Lyhennelmä on julkaistu luottolinkissä 4/86. Puheessa Eero Tuomainen valotti 2010-luvun luottomiestä; Tällöin taloudellisista kysymyksistä kiinnostuneet tähyilevät Kaakkois-Aasian suuntaan. Uuden sukupolven tietokoneiden kanssa askaroivat hakevat jatkokoulutuksensa Japanista. Kiinassa toteutuvissa joint venture hankkeissa on kymmeniä suomalaisia yrityksiä. Eero Tuomaisella oli myös visio 2010-luvun luottomiehestä yksilönä; Mies on toista kertaa aviossa oleva sivutoiminen golfinpelaaja, joka on viisi vuotta Singaporessa toimittuaan vaihtanut firmaa ja palannut väliaikaisesti kotimaahan organisoimaan projektivientitoimintojen edellyttämiä finanssikonsortioita kuntoon. Hän ei ole vuosikausiin syönyt itse maksamaansa lounasta. Luottomiehen vaimo on kansainvälinen kehittämissymposiumeksekutiivi ja huomattu naisaktivisti. Hänen etunimensä ja sukunimensä etuosa ovat vierasperäisiä. Mielessään hän toivoo miehensä muuttavan mahdollisimman pian Inarinjärvelle, koska avioelämä on köyhää ja hän itse haluaa muuttaa Pariisin ja johonkin Pohjois-Italian kaupunkiin lähemmäksi muodin keskuksia. Perheen lapsi on 14-vuotias kahdeksannen polven tietokoneasiantuntija, joka kesäisin tekee erilaisia tähtien sota -pelin sovellutusohjelmia IBM:lle. IBM:n kykyjenetsijöiden haaviin poika jäi jo 7-vuotiaille järjestetyissä soveltuvuuskokeessa. (huom. lainattu vain muutamia lauseita, koko sivun artikkelista) Luottomiesten 30-vuotistilaisuus järjestettiin Strand Inter-Continental-hotellissa 1991 ja 35-vuotisjuhlat olivat Marskissa vuonna 1996. Tämän kirjoituksen laatimiseen on käytetty; 10-vuotishistoriikkia, jonka on kirjoittanut Sylvester A. Perret 25-vuotishistoriikkia, jonka laatinut FM Kati Heinämies Luottomiehet 35-vuotta, jonka on kirjoittanut Pertti Larva Luottolinkkien artikkeleista lainattuja otteita sekä Pertti Larvan ja Risto Suvialan haastattelua. Luottolinkki 3/2001 13

1 2 MINNA HYVÄRI, DUN & BRADSTREET FINLAND OY Kenttätyö Senegalissa Suoritin osana maisterintutkintoani kenttätyöjakson Senegalissa syksyllä 1997. Asuin kaksi kuukautta pahimman sadekauden aikana moskiittojen keskellä Rufisquessa, joka on entinen siirtomaavallan aikainen pääkaupunki. Dakarista tehtiin pääkaupunki 1960 luvun alussa, ja Rufisquen asema merkittävänä kaupan ja armeijan satamakaupunkina heikkeni. Asuin kau-pungissa oloaikani mieheni kanssa suomalais-senagalilais-ranskalaisessa kulttuurikeskuk-sessa Centre Arcissa, joka tosin taloudellisten vaikeuksien vuoksi jouduttiin sulkemaan tam-mikuussa 1999. Kulttuurikeskus oli osin kolmekerroksinen vanha maapähkinämakasiini, jonka tiloissa oli harjoitettu myös sairaalatoimintaa. Vanha rakennus oli aivan Atlantin loiskeissa kiinni, ja rakennuksen ennustettiinkin vuoteen 2010 katoavan Atlantin aaltoihin. Innokkaana antropologian opiskelijana ja useita kymmeniä etnografioita lukeneena lähdin matkaan. Onneksi kesä 1997 Suomessa oli varsinainen intiaanikesä helteineen, olin saanut valmennusta tulevaan saunan jälkilämpötilailmastoon, mikä Senegalissa vallitsi. Sadekausi oli suomalaisittain tarkasteltuna kuiva. 10 viikon aikana vettä satoi keskimäärin kerran viikossa noin puolisen tuntia kerrallaan. Vain yhden erittäin rankan ja pelottavan öisen ukkosmyrskyn koin Senegalissa ollessani. Kalliolle rakennettu kulttuurikeskus oli Rufisquen korkein rakennus - jokaisen salaman välähdettyä ja jyrähdettyä olin onnellinen ollessani vielä hengissä. Olin etukäteen varautunut erilaisiin vaikeuksiin: kieli- ja kulttuurierot, kulttuurisokki, sairaudet, kontaktiverkoston luominen jne. Lukuisia etnografioita läpikahlanneena kauhukuvat kummitte-livat mielessäni. Monet antropologit ovat kohdanneet ilkkumista, huijaamista, petoksia, hylkäämisiä, halveksuntaa, ilkikurisuutta jne. Kontaktien luonti olikin vaikein osuus koko kenttä-työssäni. Mutta kun sain ensimmäisen oven auki, loppu sujui kuin hurjin tanssi, eikä sitä euforiaa voi koskaan unohtaa. Pahimmat vaikeudet kohdallani olivat paikallisen valtakielen (wolof) totaalinen ymmärtämättömyys, vaikea kahden viikon suolistosairaus (ensikertalaisena mustassa Afrikassa; tosin kolmen viikon kuluttua jo join paikallista kraanavettä), auringonpistos, primitiivinen hämähäkkifobia, ryöstö, rotat. Senegalin aurinko ja ihmiset lämmittävät edelleen sydänalaani. Kaikkea kokemaani on vaikea pukea sanoiksi - niin kömpelöltä se tuntuu yrittäessäni kuvata paikallisten ihmisten avarakatseisuutta, lämminhenkisyyttä, avoinsydämisyyttä, vieraanvaraisuutta, osallistumista. Kenttätyöni tutkimuksellinen perspektiivi vaihtui hyvin nopeasti vastavuoroiseen ystävyyteen, keskinäiseen kunnioittamiseen ja elämiemme jakamiseen. Tutustuin lähemmin Rufisquen kaupungin laitamilla sijaitsevan korttelin 1 asukkaisiin, ja erityisesti sen naisryhmittymän, tontiinin, jäseniin. Tontiinin naiset ottivat minut suorastaan avosylin vastaan, ja he olivat yhtä uteliaita kuulemaan minun elämästäni kuin minä heidän. Tontiinin puheenjohtajasta tuli minun emoni aina korttelissa ollessani. Nimenantojuhla Ensimmäinen varsinainen sosiaalinen tapahtuma, johon osallistuin virallisesti, oli korttelipäällikön 2 veljenpojan nimenantojuhla. Saavuin paikalle tulkkini Omarin kanssa iltapäivällä hyvissä ajoin ja esittäydyin senegalilaisella nimelläni Fatou Diouf Ngom kaikille mahdollisille vieraille. Ns. orjakastiin 3 kuuluvat naiset valmistivat juhla-ateriaa. Nimenantoa varten yleensä teurastetaan lammas, jonka lihasta ateria valmistetaan. Maapähkinäkastikepohjainen juhlaruoka piti sisällään lampaan lihaa ja sisälmyksiä, samoin kaloja kaikkine ruotoineen ja sil- 1 Ranskalainen termi le quartier, jota paikalliset itse käyttivät, merkitsee lähiötä tai asuinaluetta. 2 Korttelipäällikkö on eräänlainen mediaattori korttelin asukkaiden ja kaupungin hallinnon välillä. Korttelipäällikön vakanssi perustuu vanhaan kyläpäällikkö järjestelmään, mutta kaupungeissa pääl-likkö valitaan demokraattisesti äänestämällä, virka ei periydy, kuten maaseudulla. 3 Vanha wolof kuningaskunta rakentui erilaisiin kasteihin perustuvasti. Orjakasti= palvelutyöntekijä-luokka. 14 Luottolinkki 3/2001

Kuva 1 Nimenantojuhlan juhla-ateria. Kuva 2 Torikuva kadulta Kuva 3 Nimenantojuhlassa; vas. tontiinin puheenjohtaja, keskellä minä vastaanottamassa vastalahjaa, oikealla kastetun pojan nuori äiti. 3 mineen. Illalla yleensä järjestetään nimenantorumputanssit, joihin myös pääsin osallistumaan. Pidin juhlassa yllä teettämääni senegalilaista perinteistä kolmiosaista juhla-asua (la grande boubou). Miehet ja naiset viettävät juhlan erillään. Kastetalossa naiset istuvat katoksen alla maahan levitetyillä matoilla ja miehet kastetalon ulkopuolella kadulla tai jonkun muun kotona. Miehet juovat teetä, tai nykyisin myös lirauttavat sokeria vahvempia aineita kuppiinsa. Vanha griot (laulajakastin jäsen) lauloi melkoisessa tuiskeessa minulle härskejä lauluja vaatien laulustaan rahaa. Iltapäi-vä kului sitten hätistellen laulajaa lähietäisyydeltä kauemmas sekä litkien äärimmäisen vahvaa tärinää aiheuttavaa mustaa teetä mintunlehtien kera. Alkuillasta kastetaloon vietiin lahjat, ja koska kastetalo ei voisi vastaavassa tilanteessa minun elämässäni antaa lahjaa, he antoi-vat vastalahjan heti samana iltana (ks. kuva 3). Sain kuuden metrin kangaslahjakääröstäni vastalahjaksi kennollisen kananmunia. Vastaanpaneminen olisi ollut suuri loukkaus isäntää kohtaan. Lahjojen jaon jälkeen söimme juhla-aterian, jonka syömiseen minulle haettiin naapu-ritalosta lusikka, muut söivät käsin. Ateria on ehkä mielenkiintoisin, mitä olen elämässäni syö-nyt. Jaoin saman vadin paikalliseen tapaan usean syöjän kanssa (kuva 1). Ruoka oli erittäin löysää rakenteeltaan, enkä ymmärrä, miten muut pyörittelivät ruoasta suuhunsa pallukoita. Vieraanvaraisina ja kohteliaina muut syöjät heittelivät segmentilleni herkkupaloja, kuten kalan päitä, kalan silmiä, läskinpaloja jne. Muutoin senegalilainen ruoka oli erinomaista riisi-, kala- ja kasvispainoitteista. Kaupunkikuvasta Kaupunkikuva oli hiukan toisenlainen kuin mihin Helsingissä on tottunut. Tori ja muukin elämä levittäytyi kaupungin kaduille. Torin sesonkituotteina olivat 10 viikon aikana mm. mangot, to-maatit, neem puun lehdet (mm. tee), melonit, bissap puun kukanterälehdet (mehuaines). Tuotteet myytiin suoraan kadulta, joillakin myyjillä saattoi olla liina tai hedelmälaatikko tai matala myyntipöytä. Tukkutori alkoi ikkunamme alla 3-4 aikoihin aamuyöstä, huuto oli melkoinen pilkkopimeässä: paikalliset poliisit ja torin myyjät kinastelivat myyntilupamaksuista tai keskustelivat politiikasta. Varsinainen tori aukeni 6-7 aikoihin. Tori levittäytyi ympäriinsä usean korttelin alueelle keskustassa. Kauppakujia oli alle kymmenen, eikä kauppakojun alka-mista aina erottanut katutorikauppiaiden tavarapaljoudesta. Kala- ja lihatorialueen läpi kuljin kerran, ja oman ruokahaluni säilyttämiseksi kiersin jatkossa alueen kaukaa. Yli 30 asteen hel-teessä ja erittäin kosteassa säässä auringonpaahtamat kalat ja lihakimpaleet eivät järin her-kullisilta tuoksuneet. Myös eläviä eläimiä oli myytävänä. Kulttuurikeskuksen kokkimme hankkikin mm. aina kanan tuoreena kotkottajana. Pidin Rufisquesta hyvin paljon. Kaupungissa oli turvallista ja levollista liikkua jopa öiseen aikaan yksin kaduilla. Tullessani haastattelu- ym. reissuiltani kävelin yleensä pimeän kaupungin halki yksin kulttuurikeskukseen. Öisin ainoa, mitä todella pelkäsin, oli suomalaiskissojen kokoiset rotat, jotka jyrsivät jätteitä avoviemäreistä kaduilla. Kuljinkin aina ääntä pitäen keskellä katua, jotta rotat kerkeäisivät reagoida minuun. Kissat puolestaan olivat kolmanneksen rottien koosta, joten kissoista ei rottien hätyyttelijöiksi ollut. Kaupunki oli ränstynyt, mutta hyvin pitto-reskilla tavalla. Sen asukkaat olivat valtavan ystävällisiä, ja kaupunkiin olikin helppo sopeutua väliaikaiseksi asukiksi. Dakarissa, Senegalin pääkaupungissa, valkoihoisena kadulla kulkeminen oli yhtä tuskaa. Ns. turistioppaat roikkuvat kyynärvarressa yrittäen myydä milloin mitäkin kultaketjuista siskontyttöihin. Matkustimme mieheni kanssa noin kerran viikossa Dakariin. Kaupunkiin tutustui parhaiten kävellen. Usein eksyimmekin, mutta kartan ja paikallisten avulla löytyi aina rautatieasema, mistä pääsi takaisin kotikaupunkiin Rufisqueen. Dakarissa miestäni, jolla on pitkät hiukset, luultiin aina naiseksi. Meidän perään huudeltiin Mesdames, mikä ei jostain syystä naurattanut miestäni lainkaan, mutta mikä puolestaan huvitti minua. Mieheni tallusteli ympäriinsä karvaisine ja lihaksikkaine pohkeineen ehkä hoikkien ja kaitaluisten senegalilaisten oletuksena oli, että kaikki skandinaavinaiset ovat amazoneja. Dakarissa on huikeita paikallisia ravintoloita, joista sai noin 10 mk:lla täydellisen aterian. Dakarin markkinat on elämys, josta on vaikea sanoa muuta kuin tungosta, tavaraa, vä-rejä ja ennen kaikkea hajuja. Muutaman kerran meidät yritettiin ryöstää, muttei meitä sentään koskaan uhattu asein. Yhden kerran ryöstö onnistuikin, mutta se tapahtui niin tyylikkäästi, että rosmo ansaitsi rahansa. Huijari oli kehittänyt tarinan, että senegalilainen emoni oli loukannut itsensä ja joutunut sairaalaan sekä tarvitsi nyt rahaa 17 345 cfa (noin 160 mk) kipupiikkiä ja lääkäriä varten. Nuori kundi lähti viemään minua ja miestäni lääkäriasemalle. Ymmärsin vajavaisella ranskallani vain heikosti, mistä oli kyse, enkä tuntenut ko. kundia lainkaan. Olin alusta pitäen varma, että kyseessä on huijaus. Kuitenkin varmuudeksi (halusin säilyttää suhteet tontiinin naisiin, jos kundi sattuisikin olemaan jonkun poika) lähdin mukaan ja lopulta annoin rahaakin, noin 90 mk. Kundi oli sepittänyt suht uskottavan tarinan, Luottolinkki 3/2001 15

ja sen vakuudeksi vei meidät vielä lääkäriasemallekin. Hän teki töitä kanssamme pitkään, koska olimme erittäin skeptisiä. Lopulta palkiten poikaparan sinnikkyyden, vaikkei emoani mistään lääkäristä koskaan yhytettykään, annoin rahaa. Huumeisiin se luultavasti meni, mutta teki kundi sen verran töitä sen eteen, että katson edelleen hänen ansainneen rahansa. Ja näimme samalla Dakariakin enemmän kuin normaalisti siellä vieraillessamme. Sydämeen jäi Se, mitä Senegalista auringon ja valon lisäksi eniten kaipaan, on tapa, millä senegalilaiset elävät elämäänsä niin tyytyväisinä ja onnellisina, valmiina jakamaan omastaan ja ottamaan toisen ihmisen lähipiiriinsä kuuluvaksi. Koskaan en ole tavannut ihmisiä, joilla on materiaalisesti niin vähän, mutta jotka ovat kaikilla muilla osa-alueilla rikkaita. Kaipaan humaania lämpöä, josta sain yltäkyllin osakseni ja elämänmyönteisyyttä, joka myötäili heitä kuin toinen iho. Elämä on ulkoisilta raameiltaan länsimaalaisen silmissä puutteellista ja alkeellista, mutta sen opin, ettei sielu kaipaa muuta kuin toisten ihmisten lämmön ja Kuva 4 Korttelipäällikön kotitalo vasemmalla, heidän ensimmäinen kaupunkitalo oikealla toimii varastona. hyväksynnän osakseen sekä turvallisen yhteisön. On väärin sanoa, että rufisquelaiset olisivat vähään tyytyväisiä taloudellisesti ja materiaalisesti mitattuna he ovatkin, mutta se, mitä heillä on sielullisesti ja emotionaalisesti on enemmän kuin lottovoitto. Sain siivuni tuosta lottovoitosta, ja siitä olen ikuisesti onnellinen ja kiitollinen. Tällä kertaa kevätretken sijasta pidettiin kokous Helsingissä, Radisson SAS Royalissa, Runeberginkadulla. Kaunis sää sekä retkibussin puuttuminen verottivat kokoukseen osallistujien määrää, vaikka hallitus olikin ystävällisesti avannut juomabuffetin. Kokouksen avasi yhdistyksen puheenjohtaja Tom Fagerström. Varsinaisen kevätkokouksen puheenjohtajaksi valittiin Kari Mäkikärki Kaukomarkkinat Oy:stä ja sihteeriksi Anne Björk, Oy Kontino Ab:stä. Kokous todettiin kutsutuksi koolle sääntöjen mukaisesti. Rahastonhoitaja Maili Ihamäki Ramirent Oyj:stä esitteli yhdistyksen vuoden 2000 tilinpäätöksen (julkaistu toisaalla tässä lehdessä), sekä tilintarkastajien lausunnon, joka puolsi vastuuvapautta hallitukselle. Yhdistyksen puheenjohtaja esitteli viime vuoden toimintakertomuksen (myös luettavissa tästä lehdestä). Vilkastakin keskustelua kokouksessa sai aikaan hallituksen esitys sääntöjen TEKSTI: TOIMITUS Luottomiesten kevätkokous 22.5.2001 muuttamiseksi. Hallitus esitti, että luottoalan neuvottelukunnan valinta olisi tarveharkintaista. Hallitus ehdotti, että muutetaan yhdistyksen sääntöjen 6 :ä: Yhdistyksellä voi olla Luottoalan neuvottelukunta, johon valitaan yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan lisäksi vähintään viisi (5) ja enintään yhdeksän (9) luottoalalla ansioitunutta jäsentä. Sen lisäksi hallitus ehdotti muutosta sääntöjen 10 :n 7.kohtaan: Päätetään Luottoalan neuvottelukunnan valitsemisesta seuraavalle toimintavuodelle. 8.kohtaan: Tarvittaessa valitaan seuraavaksi vuodeksi jäsenet luottoalan neuvottelukuntaan. Jyrki Pekkala puolsi hallituksen esitystä, mutta kysyi samalla voisiko Luottoalan neuvottelukuntaa käyttää Lakitoimikunnan apuna. Timo Mäki kysyi voidaanko asiaa käsitellä tässä kokouksessa. Edellinen yhdistyksen sääntömuutoshan oli Lakitoimikunnan valmistelema, samassa yhteydessä punnittiin 6, onko neuvottelukunta tarpeellinen. Timo Mäen mielestä henkilövalinnoilla voidaan vaikuttaa Luottoalan neuvottelukunnan aktiviteettiin. Jyrki Pekkalan mielestä neuvottelukuntaa voisi käyttää hallituksen työrukkasena. Yhdistyksen puheenjohtaja Tom Fagerström kannatti ehdotusta, hallitus voisi tarvittaessa kutsua neuvottelukunnan koolle. Kokouksen puheenjohtaja kommentoi: ehdotetulla tavalla päätös neuvottelunkunnan valinnasta tai valitsematta jättämisestä voitaisiin tehdä vain yhdistyksen syyskokouksessa. Mikäli neuvottelukunta olisi jätetty valitsematta ja kuitenkin tarvetta sen kokoon kutsumiseen ilmenisi ennen seuraavaa syyskokousta, olisi tilanne hankala. Kokouksen puheenjohtaja esitti asian valmistelun jatkamista. Yhdistyksen puheenjohtaja halusi asiasta äänestyksen. Hallituksen muutosesitys ei saanut taakseen tarvittavaa 3 4 enemmistöä. Kokous päättyi ja siirryimme nauttimaan iltapalaa ravintolan puolelle.. 16 Luottolinkki 3/2001

TEKSTI: TOIMITUS Kunniajäsen muistelee Kunniajäsen Esko Tuovinen muistelee toimintaansa Luottomiehet Kreditmännen ry:ssä Kuinka kaikki sai alkunsa. Luottoalalla ei 50 60 -luvulla ollut minkäänlaista järjestäytynyttä toimintaa. Jotkut harvat toimialan ihmiset tunsivat toisensa ja saattoivat vaihtaa keskenään alan kokemuksia. Tällainen toiminta oli kuitenkin satunnaista ja improvisoitua. Voidaankin sanoa, että koko luottotoiminta oli vielä lapsen kengissä. Alalla oli yleistä esimerkiksi se, että korkolaskuja ei yleensä lähetty, eikä myöhässä olevia laskujakaan mielellään peritty. Ihmiset pitivät yleisesti jollakinlailla sopimattomana, jos edellä mainittuihin toimenpiteisiin olisi ryhdytty. Esiintyi suoranaista vastarintaa korkolaskutusta ja maksamattomien laskujen perintää kohtaan. Eräät luottoalan ihmiset jotka olivat yhteistyössä keskenään, saivat idean perustaa yhdistyksen, jonka järjestämissä tilaisuuksissa alan ihmiset voisivat tavata toisiaan ja vaihtaa kokemuksia mm. yhteisistä asiakkaista. Luottomiehet r.y. sai siis alkunsa vuonna 1961. Perustamisvaiheessa yhdistyksen johtohahmo oli Sylvester Perret. Hän halusi avukseen työrukkasen ja näin minut valittiin hallitukseen sihteeriksi nuorena miehenä, kun muut hallituksen jäsenet olivat jo varttuneemmassa iässä, kertoo Tuovinen. Sihteerinä toiminen oli opettavaista aikaa. Tehtäväni oli mm. selvittää henkilöt, jotka yrityksissä vastasivat luottotoiminnasta ja kysyä heiltä olisiko heillä kiinnostusta Luottomiesten toimintaan. Kiinnostusta oli ja yhdistyksen perustava kokous päätettiin pitää. Kokoukseen kutsuttiin asiasta kiinnostuneita ja siitä se sitten lähti. Perustamiskokous pidettiin, jossa vallittiin yhdistykselle ensimmäinen hallitus, jonka jäsenet olivat myös yhdistyksen perustajajäseniä. Esko Tuovinen on toiminut Luottomiehissä hallituksen jäsenenä vuosien saatossa kolmeen eri otteeseen. Ensin siis sihteerinä ja kaksi kertaa myöhemmin puheenjohtajana. Todellisen potkun luottotoimintaan antoi vuoden 1956 yleislakko, jonka jälkeen firmoilla oli rahat vähissä ja maksuliikenne oli hidasta sekä vekselivetoista. Tästä oli seurauksena se, että yrityksiin tulli ihmisiä, joilla oli nimenomainen vastuu luottoasioista. Tavallisesti siihen asti luottoalan asiat oli sysätty konttoripäällikön, tms. vastuulle, joka hoiti vasemmalla kädellä vähän perintää. Tämä johtikin siihen, että yhdistyksen yhdeksi tavoitteeksi asetettiin luottotoiminnan aseman selkeyttäminen ja sille kuuluvan aseman saavuttaminen yhtiöiden organisaatioissa. Alkuaikojen yhtenä virstanpylväänä voidaan pitää sitä, että yhdistyksemme julkaisi helmikuussa 1970 ensimmäisenä pohjoismaissa luottotoiminnan käsikirjan Liikeyrityksen Luottotoiminta, jonka yhtenä kirjoittajana myös Tuovinen toimi. Koulutustoiminnalla on aina ollut yhdistyksessä tärkeä rooli. Menneinä vuosina koulutustoiminnassa oltiin yhteistyössä mm. Rastorin, Ekonomiliiton, Merkonomiliiton ja Kauppa- ja teollisuusminiteriön kanssa, joiden järjestämissä tilaisuuksissa Tuovinen kiersi ympäri Suomea yli 15 vuoden ajan kertomassa luotto- ja perintäalasta. Nämä tilaisuudet olivat mainio foorumi kertoa Luottomiesten toiminnasta ja värvätä uusia jäseniä yhdistykseen. Pikkuhiljaa koulutustoiminta siirtyi Markkinointiinstituutille, joka oli kiinnostunut yhdistyksemme koulutustoiminnasta. Tästä olikin seurauksena se, että Luottomiehet ja Markkinointi-instituutti saivat kehitettyä yhdessä luottotutkinnon, jota voidaan pitää yhtenä yhdistyksemme tärkeimmistä saavutuksista. Osallistumistamme luottoalan kansainväliseen yhteistyöhön voidaan pitää myös tärkeänä osana toimintaamme. Se on luonut mahdollisuuden jäsenillemme tavata alan ihmisiä myös muista maista. Yhdistyksen jäsenille on järjestetty vuodesta 1968 lähtien vuosittain yritysvierailutilaisuuksia. Tuovinen oli aikanaan luomassa tätä käytäntöä yhdistyksen puheenjohtajana. Vaikka en olekaan viime vuosina aktiivisesti osallistunut yhdistyksen toimintaan, olen havainnut Luottolinkkilehden välityksellä, että yhdistyksen toiminta on virkeää ja asiantuntevaa. Koulutus ja julkaisutoiminta on tärkeä pitää hengissä, koska alalle tulee koko ajan uusia sukupolvia. Alan tiedontarve ei lopu koskaan. Luottolinkki 3/2001 17

TEKSTI: TOIMITUS Luottomiesten laivaseminaari 12. 14.9.2001 M/S Silja Serenade, Helsinki-Tukholma- Helsinki Yhtä varmasti kuin syksy saapuu vuosi vuodelta, niin samalla vääjäämättömyydellä on syksyisin järjestetty Luottomiehet ry:n Laivaseminaari. Syysaurinko heitti kalpeita säteitään Helsingin Eteläsataman ylle kun luottomiehet saapuivat laivalle. Iltapäivällä, puoli kahden aikoihin laivan kokouskeskuksessa, yhdistyksen puheenjohtaja Tom Fagerström toivotti seminaarilaiset tervetulleiksi. Puheenjohtaja käsitteli puheessaan etenkin koulutusta ja koulutustoimikunnan tärkeyttä yhdistyksen 40-vuotistaipaaleella. Luottotutkinto, joka toteutetaan yhteistyössä markkinointi-instituutin kanssa on saavuttanut vakiintuneen aseman ja on yhä suosittu jäsenten keskuudessa. Vuosittain olemmekin saaneet mukavan joukon uusia luottotutkinnon suorittaneita alalle. Uusin koulutus Credit Management, joka toteutetaan yhdessä Turun Kauppakorkeakoulun johtamistaidon Instituutin kanssa, tullaan toteuttamaan tänä syksynä ja marraskuussa siihen osallistuu n. 20 opiskelijaa. Tämä uusi koulutus asettaa vaatimuksia opiskelijoille, sekä myös itse koulutukselle ja ensimmäisten opiskelijoiden palaute on onnistumiselle ja koulutuksen jatkuvuudelle hyvin tärkeää. Fagerströmin mielestä credit management tulisikin kuulua kauppakorkeakoulujen uusien opiskelijoiden suuntautumisvaihtoehdoksi. Se hyödyttäisi luottoalaa ja toisi sille myös pätevää väkeä. Koulutustoimikunta, joka vastaa mm. seminaareista ja luottotutkinnon ja credit management- koulutusohjelman järjestämisestä, on vahvasti mukana alan uudistuksissa ja kehityshankkeissa. Puheenjohtaja mainitsi muutaman sanan myös luottomiehet ry:n kansainvälisestä yhteistyöstä, kuten Eurooppa- tasolla FECMA:sta. Kysymys, jonka hän esitti ja jota meidän tulisi pohtia on: 18 Luottolinkki 3/2001

Kirsi Lehtinen. Ari Rajala. Mitä me yhteistyöstä saamme? Käytännön tasolla yhteistyöstä ei ole konkreettista hyötyä. Niinpä FECMA-yhteistyölle olisikin asetettava tavoitteita, kuten mitä me haluamme FECMA:lta. FECMA:n lisäksi yhdistyksellä on yhteistyötä myös pohjoismaisesti. Pohjoismaisten luottoalan järjestöjen kanssa vertaillaan mm. luottoalan prosesseja eri maissa ja muodostetaan käsitystä alan lainsäädännöstä kussakin maassa. tähän voisi pyrkiä myös Eurooppa-tasolla. Kokonaisuutena puheenjohtajamme mielestä yhdistys toimii erinomaisesti ja on aihetta juhlia yhdistyksen 40-vuotistaivalta. Keskiviikko-päivän luennoitsijoita oli kaiken kaikkiaan viisi. Heistä ensimmäisenä kuulijakunnan eteen saapui neuvontayksikön päällikkö Kirsi Lahtinen Patentti- ja Rekisterihallituksesta. Luottomiehet saivat kuulla uudesta Y-tunnuksesta ja sen tuomista muutoksista. Kauppa- ja säätiörekisterinumero poistui käytöstä, mutta yritysten ly-tunnus säilyy samana. Nimi vain muuttui y-tunnukseksi. Käytännössä yritysten rekisteröityminen ja muutosilmoitusten teko helpottuu. uudistuksen ansiosta ilmoitus yrityksen perustamisesta voidaan tehdä yhteen paikkaan, yhdellä lomakkeella, yksin liittein entisten tuplailmoitusten ja liitteiden sijaan. PRH on avannut ilmaisen tietopalvelun netissä osoitteessa: www.ytj.fi. Ko. osoitteesta voi käydä katsomassa yritysten rekisteröintitietoja. Pikagallupin mukaan suuri osa seminaariin osallistujista oli jo tietopalvelu-sivuihin tutustunut. Toinen luennoitsija oli monelle hyvin tuttu: Pääanalyytikko Ari Rajala Balance Consulting Oy:stä. Rajala piti kuulijoille mielenkiintoisen ja vauhdikkaan esityksen kriisiyritysten tunnistamisesta. Yritys joutuu kriisiin kun reaaliprosessissa tehdään virheitä, mutta oireet näkyvät vasta sitten, kun tilanne on todella vakava. Konkurssin lähestyessä kaikki tunnusluvut heikkenevät. Laskemalla ja tarkastamalla tilinpäätöksistä useita eri tunnuslukuja, voidaan hyvinkin tunnistaa yritys, joka on kriisissä. Aihe oli erittäin mielenkiintoinen ja siihen olisi voinut paneutua syvemminkin, mutta aika on rajallinen ja seuraavalla luennoitsijalla oli myös hyvin päivänpolttava aihe. Lakimies Jouni Muhonen, Suomen Asiakastieto Oy:stä kertoi meille henkilötietolain soveltamisesta luottotietotoiminnan käytännesääntöjen puitteissa. Suomen henkilötietolaki on ollut sen verran epäselvä, että Dun & Bradstreet ja Suomen Asiakastieto Oy ovat yhdessä tietosuojavaltuutetun suostumuksella sitoutuneet käytännesääntöihin yrityshenkilön tietojen luovuttamisessa 1.10.2001 alkaen. Yrityshenkilö on henkilö, joka toimii tai on toiminut elinkeinoelämässä ja jonka tiedoilla voi olla merkitystä arvioitaessa yritystä, yhteisöä tai säätiötä. Muhonen kertoi minkälaisia tietoja saa käsitellä ja myös sen, että tiedon pitää olla yleisesti saatavilla. Luottotietojen käyttäjällä täytyy olla käytännesääntöjen mukaan perusteltu syy tietojen käyttöön. Jouni Muhosen luennon jälkeen seminaariin osallistujat pitivät lyhyen kahvitauon ja tauolla keskusteltiinkin vilkkaasti siihen mennessä kuulluista mielenkiintoisista luennoista. Neljäs luennoitsija oli toiminnanjohtaja Leena Veikkola Takuu-Säätiöstä. Leena valoitti vuonna 1990 perustetun Takuu-Säätiön toimintaperiaatteita. Takuu-Säätiön tarkoituksena on tukea yksityishenkilöä, joka ilman omaa syytään on joutunut taloudelliseen kriisiin ja haluaa omaehtoisesti selviytyä vastuistaan. Säätiö, nimensä mukaan antaa vain takauksia velalliselle. Lainoja ja avustuksia se ei myönnä. Säätiö antaa takauksia myös välttämättömyyshankintoihin, joihin ei lainaa normaaliehdoin saa. Rahaautomaattiyhdistyksen antaman jälkitakauksen turvin Takuu-Säätiö voi myöntää takauksia pankkiluotoille. Mahdollisissa ongelmatapauksissa RAY maksaa luoton velkojalle ja Takuu-Säätiö käynnistää normaalit perintätoimet velallista kohtaan. Takuu-Säätiön takauksia haetaan samalla lomakkeella kuin velkajärjestelyä. Jouni Muhonen. Leena Veikkola. Luottolinkki 3/2001 19

Marjukka Jouttila. Viimeinen, mutta ei suinkaan vähäisin Keskiviikon luennoitsija oli sisäinen tarkastaja Marjukka Jouttila Fortum Oyj:stä. Hän kertoi mihin sisäinen tarkastus kiinnittää huomiota luotonvalvonnassa. Esimerkkeinä voisi mainita mm. luottopäätösprosessien tarkastus, asiakkaan tiedot, myyntisaamiset, luottolimiitit, perintätoimet sekä luottotappioiden kirjaaminen. Opimme sen, että asioiden käsittely vaihtelee maittain sekä yhtiöittäin, koon mukaan. Jouttila kävi läpi maakohtaisia eroja saamisissa ja perinnässä käsitellen erikseen Pohjoismaita, Itä-Eurooppaa ja Baltiaa ja Keski- ja Etelä-Eurooppaa, sekä myös Venäjää, joka onkin ihan oma lukunsa. Loppukevennyksenä saimme kuulla myös kokemuksia käytännössä ja voikin todeta, että käytäntö on se paras opettaja. Luentoihin oltiin erittäin tyytyväisiä ja koulutustoimikunta saa täyden tunnustuksen hyvin mietityistä aiheista. Hyvin onnistuneen seminaaripäivän jälkeen saattoikin hyvällä mielin valmistautua päivälliselle. Keskiviikkoillan päivällinen nautittiin Buffet Serenadessa ja pöydän antimien lomassa pöydistä kuului iloinen, paikoin hilpeäkin puheensorina. Notkuvien ruokapöytien jälkeen olikin hyvä lähteä sulattelemaan syömisiään Atlantis-yökerhon parketille. Tanssimusiikin lomassa yleisöä viihdytti taikuri Erix Slogan kauniin avustajansa kanssa. Ohjelmanumero koostui mm. avustajan katoamistempuista, kuten miekkatempusta jossa, avustaja menee laatikkoon johon taikuri pistää miekkoja ja Simsalabim! Kaunotar ei ole saanut naarmuakaan ja on siinä välissä onnistunut vaihtamaan asuakin. Ilmassa oli siis TAI- KAA! Moni jatkoi menoa vielä Stardust-diskossa aamun pikkutunneille asti. Musiikkia riitti ja tanssilattia oli täynnä valomerkkiin asti. Torstai aamu aloitettiin á la carte Maximin erikoisaamiaisella, mikä eroaa buffet-aamiaisesta käytännössä yllättävän vähän. Esimerkkinä todettakoon, että á la carte aamiaisella omat jalat säästyvät kahvin hakemiselta, sillä tarjoilija tarjoilee kahvin pöytään. Runsaan aamiaisen jälkeen oli vielä aikaa kävellä laivan kävelykadulla, käydä hytissä jne. ennen torstain luentoja. Torstain luennoitsijat olivat molemmat naapurimaasta joten luennot alkoivat jonkun aikaa sen jälkeen kun oli tultu Tukholman satamaan. Molemmat luennoitsijat edustivat yritystä UC Ab, joka on ruotsalainen luottotietoyhtiö. Osastopäällikkö Roland Sigbladh, joka on muuten Svenska Kreditmannaföreningen -yhdistyksen hallituksen jäsen, oli ensimmäisenä vuorossa. Hän piti meille erittäin mielenkiintoisen ja hyvinkin eloisan esityksen talousrikollisuudesta. Saimme hyödyllistä tietoa siitä, miten tunnistaa rikollisten toimintatapoja ja miten niistä voi suojautua. Saimme myöskin kuulla opettavaisen esimerkin ruotsalaisyrityksestä, jonka hyvää nimeä käytettiin rikolliseen toimintaan. Tarina oli varmasti tosi, mutta se ihmetytti,kuinka helposti, tässä tapauksessa tavarantoimittaja, oli huijattavissa. Joka tapauksessa talousrikollisuus maksaa yhteiskunnalle paljon ja toiminta on yhä järjestäytyneempää ja kansainvälistyneempää. Riskeiltä ei voi kokonaan välttyä, mutta niitä kannattaa minimoida esim. tehokkaalla luotonvalvonnalla. Toinen naapurimaan luennoitsija, Patrik Hammarlund toimii UC Ab:ssä kehitysryhmän päällikkönä. Hänen aiheensa ei ollut, kuten Hammarlund itse totesi, yhtä jännittävä kuin edellinen, mutta tuttu meille kaikille luottonaisille ja Patrik Hammarlund ja Roland Sigbladh. -miehille. Hammarlund esitteli meille jo muutaman vuoden käytössä olleen UC OPEN luottotieto-ohjelman. Hän käsitteli mm. miten ohjelmaa käytetään ja kuinka käyttäjä voi sitä hyödyntää. Oli mielenkiintoista verrata tätä ohjelmaa meillä käytössä oleviin ohjelmiin. Pääpiirteittäin ohjelma tarjoaa samankaltaiset tiedot kuin meillä käytössä olevat, mutta joitakin eroavuuksia on. Ohjelmasta jäi mieleen etenkin eräs mielenkiintoinen seikka: Tilinpäätöstietojen perusteella ohjelma pystyy simuloimaan tutkittavan yrityksen tulevaisuuden näkymiä. Pankkialalla työskentelevät mielellään pallottelevat tällaisilla ennusteilla, kertoi Hammarlund. Ja miksei joku muukin Luentojen jälkeen oli lounas-buffet, jonka jälkeen olikin hyvin aikaa piipah- 20 Luottolinkki 3/2001

taa sateiseen Tukholmaan. Laiva lähti Tukholmasta klo 17.00 ja 17.30 18.30 halukkailla oli mahdollisuus käydä saunomassa. Jokunen innokas oli käynytkin saunomassa ja jos ei uimapuku ollut tullut mukaan, niin sellaisen sai lainaksi laivalta. Puoli yhdeksältä olikin illallisen aika ja luottomiehet jännittivät sen yhteydessä paljastettavaa Vuoden Luottomiestä. Arvailuja ja huhuja liikkui kovasti kuka se tänä vuonna tulisi olemaan. Vuoden Luottomieheksi kukitettiin tutkimuspäällikkö Kimmo Pulkkinen Asiakastieto Oy:stä. Kimmo on tehnyt pitkän uran luottotietoalalla ja tehnyt vuosien varrella paljon kannanottoja tiedotusvälineissä alaan liittyen. Kimmo piti liikuttavan kiitospuheen, jossa hän muisteli luottomies-uransa alkuaikoja ja kertoi tapahtumista 11-vuotistaipaaleeltaan luottomiehenä. Ruoka oli herkullista ja kiitoksena koulutustoimikunnalle loistavasta ideasta: Pöytäjärjestys oli etukäteen määrätty, mikä aiheutti sen että moni jutteli uuden tuttavuuden kanssa. Mikäpä olisi parempi tapa tutustuttaa toisilleen tuntemattomia luottomiehiä keskenään. Mukana oli paljon ensikertalaisia ja jotkut tuumasivat, että kerta ei jäänyt viimeiseksi, sillä seminaarin anti oli ylittänyt heidän odotuksensa. Edelleenkin: Lämmin kiitos Koulutustoimikunnalle erinomaisesta Laivaseminaarista. Vuoden Luottomies: Kimmo Pulkkinen Luottolinkki 3/2001 21

ANNE BJÖRK, KONTINO OY, KUVAT: LUOTTOLINKIN ARKISTO Iltamien historiasta Muistatko Sinä, jos olet niin vanha luottomies, miten ja milloin iltamat alkoivat? Vaikka allekirjoittanut on ollut läsnä kaikissa iltamissa, en pystynyt hahmottamaan minä vuonna olivat ensimmäiset iltamat (paikan kyllä muistin). Tätä juttua varten on käytetty hyväksi Pertti Larvan keräämiä luottolinkkejä. Kaikki iltamathan on dokumentoitu luottolinkkeihin kuvien kera, alkuaikojen iltamat on huomioitu hyvinkin lyhyesti, mutta kuvia on jokaisesta kerrasta ollut. Miten tai oikeammin miksi iltamat alkoivat? Tällä kysymyksellä vaivasin Taavi Kallankaria, joka Jari Nuoringon kanssa toimi alkuaikoina iltamien seremoniamestareina. Taavin mukaan iltamat keksittiin kun yhdistyksellä ei ollut muuta vapaamman ohjelman tapahtumaa, ja jotakin hauskaa kaivattiin. Alkuaikoina iltamat olivat nimensä mukaisia ohjelmallisia huvitilaisuuksia illalla, pääpaino omilla ohjelmanumeroilla, eikä ensimmäisinä vuosina ei ollut bändiä huolehtimassa tanssittamisesta. Historian ensimmäiset iltamat vietettiin keväällä 91 yrityskäynnin jälkeen. Yhdistyksen kerhomestari Tuula Värtö oli järjestänyt käynnin Sinebrychoffin Hietalahden panimolle, ja sieltä siirryttiin viettämään iltamia Independent-Rahoitus Oy:n tiloihin (nykyisin talossa toimii Patentti- ja rekisterihallitus) Arkadiankadulle. Ohjelma oli Taavi Kallankarin ja Jari Nuoringon työstämiä sketsejä ja kisailuja. Iltamien janon sammutuksesta huolehti tietenkin päivän yrityskäynnin kohde. Iltamat olivat alkuaan lisänumero yrityskäynnin yhteydessä, eikä kuulunut osana yhdistyksen virallisiin tapahtumiin. Yrityskäyntejä oli järjestetty useampana vuonna aikaisemminkin, mutta ilman mitään jatkojuhlia. Sittemmin iltamista on tullut yksi yhdistyksen tärkeimpiä ja odotetuimpia tapahtumia laivaseminaarin ohella. Kahtena seuraavana vuotena iltamia vietettiin yrityskäyntien jatkoina, vaikka osa joutui tulemaan suoraan iltamiin kun yrityskäynneille eivät kaikki halukkaat mahtuneet mukaan. Vuonna 92 oli tutustumiskäynti Finnairille ja sen jälkeen alkoivat iltamat Finnpapin tiloissa Etelä-Espalla, lentokapteenien Kallankarin ja Nuoringon vetäminä. Näistä juhlista muistan karaoken, joka oli silloin aika uutta Suomessa. Iltamien selostuksesta luottolinkistä voimme lukea, että pidettiin kilpailu, jonka voittivat Päivi Kokkonen ja Rainer Saari. Seuraavana vuonna Luottomiehet vierailivat Pasilan poliisitalolla, jonne otettiin vierailijoita erittäin rajoitetusti ja niin ollen osa suostui tulemaan kiltisti suoraan lähetykseen Käpylän Työväentalolle, jossa alkoi Rescue 112 show. Hätänumerot olivat juuri muuttuneet, josta ideasepät Taavi Kallankari ja Jari Nuorinko olivat saaneet aiheen illan teemaan. Vuoden 94 keväällä luovuttiin tavasta antaa luottotutkinnon suorittaneiden diplomit ylimääräisen kevätkokouksen yhteydessä ja tutkinnon suorittaneet kutsuttiin iltamiin. Samalla kun diplomien jako siirrettiin iltamien yhteyteen, niin loppui yhdistyksen ylimääräisen kevätkokouksen pitäminen. Ja hups, ylimääräisestä ohjelmasta eli iltamista oli tullut kiinteä osa Luottomiesten tapahtumia. 22 Luottolinkki 3/2001

(Ylimääräisessä kevätkokouksessa oli yleensä ollut luennoitsijoita puhumassa ajankohtaisista aiheista.) Vuonna 94 juhlapaikkana oli Aspo Oy:n tilat Herttoniemessä ja tutkinnon suorittaneet oli kutsuttu ensimmäistä kertaa iltamiin. Iltamien alkuosa on siitä lähtien ollut hieman virallisempi, kun yhdistyksen puheenjohtaja tai koulutustoimikunnan puheenjohtaja on pitänyt pienen puheen ennen kuin tutkinnon suorittaneet on kukitettu ja diplomit jaettu. Tämän lyhyen virallisen osuuden jälkeen jäykkyys on kadonnut viimeistään kun on päästy nauttimaan ruokapatojen ja juomapöytien antimista ja on ilo irronnut ensikertalaisiltakin. Vuoden 95 iltamat pidettiin Vakuutusyhtiö Pohjolan tiloissa Lönnrotinkadulla, jossa meitä ansiokkaasti luotsasi kerhomestari Jouni Suominen. Pakollisten kuvioiden, eli syömisen ja juomien nauttimisen ja tanssimusiikin lisäksi meillä oli Tuttujuttu-show. Vuonna 96 siirryttiin YIT:n talolle Pasilaan kerhomestari Juha Iskalan vetäminä, illan tarjonta oli pastaa ja italialaisia viinejä sekä vauhdikasta musiikkia. Paikat ja bändit ovat vaihdelleet, mutta juhlien hauskuus se on aina vakiotasollaan, katossa. Ilahduttavasti iltamiin on tullut vuosi vuodelta aina enemmän porukkaa, jotenka eiköhän pidetä jatkossakin hauskaa. Viime vuosina iltamia on järjestetty seuraavissa paikoissa: 97 Pääpostitalossa, keskustassa 98 YIT:n talossa, Pasilassa 99 YIT:n talossa, Pasilassa 00 YIT:n talossa, Pasilassa 01 Ravintola Kaisaniemessä Kutsu Luottomiehet Kreditmännen ry:n 40-vuotisjuhlakokoukseen tiistaina 30.10.2001 klo 16:00 alkaen Scandic Hotel Continental Helsinki Ohjelma Varsinainen syyskokous Juhlaseminaari Illallinen (Illalliskortin hinta 250,00 mk) Tervetuloa Luottomiehet Kreditmännen r.y. Hallitus Luottolinkki 3/2001 23