Alkuperäinen teksti (2004): Heli Kanto Kartat (lukuun ottamatta karttoja 3,4 ja 5): Marja Kokko Raportin päivittäminen (2010): Santeri Salminen

FORSSAN KESTÄVÄN KEHITYKSEN INDIKAATTORIT 2010 Linikkalanlammin uimaranta (Kuva: Santeri Salminen) Forssan kaupungin tekninen ja ympäristötoimi, ympäristönsuojeluyksikkö 2010 ja 2011 Alkuperäinen teksti (2004): Heli Kanto Kartat (lukuun ottamatta karttoja 3,4 ja 5): Marja Kokko Raportin päivittäminen (2010): Santeri Salminen

JOHDANTO... 2 1 GLOBAALITASON INDIKAATTORI... 4 1.1 EKOLOGINEN JALANJÄLKI... 4 2 PAIKALLISEN YMPÄRISTÖN TILAN JA ELÄMISEN LAADUN INDIKAATTORIT... 5 2.1 VESISTÖJEN VEDENLAATU... 6 2.2 VEDENKULUTUS... 7 2.3 PILAANTUNEET MAAT... 8 2.4 RADON ASUNNOISSA JA PORAKAIVOVEDESSÄ... 9 2.5 YHDYSKUNTAJÄTE... 10 2.6 TIELIIKENTEEN PÄÄSTÖT... 11 2.7 KEVYT LIIKENNE... 13 3 LUONNON MONIMUOTOISUUDEN INDIKAATTORIT... 16 3.1 SUOJELUALUEET... 14 3.2 METSIEN IKÄRAKENNE... 15 3.3 PERINNEMAISEMAT... 16 4 SOSIOEKONOMISET JA KULTTUURISET INDIKAATTORIT... 17 4.1 VÄESTÖ... 17 4.2 KOULUTUS... 18 4.3 TYÖPAIKAT... 19 4.4. TYÖTTÖMYYS... 20 4.5 ASUNNOTTOMAT... 22 4.6 RIKOKSET... 23 4.7 KIRJASTOJEN KÄYTTÖ... 24 4.8 ÄÄNESTYSAKTIIVISUUS... 26 5 YMPÄRISTÖVASTUUN INDIKAATTORI... 27 5.1 SERTIFIOIDUT YMPÄRISTÖJÄRJESTELMÄT... 27 LÄHTEET... 28

JOHDANTO Kestävän kehityksen mukainen toiminta edellyttää ajankohtaista, luotettavaa ja käyttökelpoista tietoa ympäristön ja yhteiskunnan tilasta. Ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden arvioinnin ja seurannan välineinä käytetään erilaisia mittareita eli indikaattoreita. Indikaattori tiivistää suuria tietomääriä helpommin hallittavaan ja ymmärrettävään muotoon. Indikaattoreita tulkitsemalla saadaan tietoa kiinnostuksen kohteena olevasta ilmiöstä. Samalla indikaattori yksinkertaistaa asioita, joten varmoja johtopäätöksiä yhden tai muutaman mittarin avulla ei kannata tehdä. Useita erilaisia indikaattoreita seuraamalla saadaan kuitenkin hyvä käsitys kehityksen suunnasta. Kestävän kehityksen indikaattoreita on Forssassa kehitelty kahdessa eri projektissa. Vuosina 2000 2002 Forssa oli mukana Hämeenlinnan koordinoimassa Kestävän kehityksen mittarit hankkeessa. Mittareiden kehittämistä jatkettiin vuosina 2003 2005 Lahden kaupungin vetämässä Ympäristötietoisuus-hankkeessa yhdessä Forssan kaupungin kestävän kehityksen työryhmän kanssa. Käsillä olevassa päivitetyssä versiossa indikaattoreiden valinnassa on erityisesti kiinnitetty huomioita tietojen saatavuuteen, mittareiden kiinnostavuuteen sekä niiden yhteyteen paikallisen ja maailmanlaajuisen tason kestävyyteen. Forssan kestävän kehityksen indikaattorit auttavat selvittämään, onko kunnan kehitys kestävällä pohjalla mittaamaan kestävän kehityksen tavoiteohjelmien toteutumista antamaan tietoa päätöksenteon pohjaksi selvittämään elinympäristössä tapahtuvia muutoksia seuraamaan ympäristön kuormitusta, jotta voidaan varautua mahdollisiin ympäristöongelmiin. Forssan kestävän kehityksen indikaattorit -raportissa mittarit on jaoteltu neljään osaan. Globaalitason indikaattori kuvaa niitä kaupungin ympäristövaikutuksia, joilla on yhteys maailmanlaajuisiin ympäristömuutoksiin. Paikallisen ympäristön tilan ja elämisen laadun indikaattorit kertovat Forssan kaupungin kehityksestä sekä luonnon- että rakennetun ympäristön osalta. Luonnon monimuotoisuuden indikaattoreilla seurataan luonnon monimuotoisuuden ja harvinaisten elinympäristöjen säilymistä Forssassa. Sosioekonomiset ja kulttuuriset indikaattorit kuvaavat kaupungin asukkaiden hyvinvoinnin edellytyksiä ja niiden kehittymistä. Ympäristövastuun indikaattorin avulla saadaan tietoa kestävää kehitystä edistävien toimenpiteiden yleistymisestä Forssan kaupungissa. Kestävän kehityksen tavoitteet ovat jatkuvan muutoksen alla, samoin myös niiden toteutumista seuraavat indikaattorit. Tämän raportin sisältämiä mittareita olisikin hyvä jatkossa miettiä ja kehittää edelleen kestävän kehityksen toimintaohjelman päivittämisen yhteydessä.

1 GLOBAALITASON INDIKAATTORI 1.1 EKOLOGINEN JALANJÄLKI Kaavio 1. Forssalaisen ekologisen jalanjäljen rakenne Ekologisesti kestävä toiminta huomioi luonnon kestokyvyn ja turvaa sen monimuotoisuuden. Ekologinen jalanjälki on maankäyttöön perustuva ekologisen kestävyyden mittari. Se kuvaa globaalihehtaareina, kuinka paljon maa ja vesialueita tarvitaan kulutuksemme tyydyttämiseen käytettyjen uusiutuvien luonnonresurssien tuottamiseen ja kulutukseen liittyneiden hiilidioksidipäästöjen sitomiseen. Kulutuksen rajat muuttuvat näkyviksi, kun resurssien kysyntää verrataan niiden tarjontaan. Biokapasiteetti kuvaa maapallomme rajallisten biologisesti tuottavien alueiden määrää, jotka pystyvät tuottamaan ihmisen tarvitsemiamme uusiutuvia luonnonresursseja ja sitomaan päästömme. Jalanjälkilaskenta liittää näin luonnonympäristön asettamat rajat ja kulutuksen toisiinsa. Ekologinen jalanjälki herättelee pohtimaan, millaisen kuormituksen kulutuksemme aiheuttaa planeetallemme ja miten elämäntapaamme voisi muuttaa kestävämpään suuntaan. Forssalaisen ekologinen jalanjälki oli kooltaan 5,90 globaalihehtaaria. KuntaJälki 2010 -mallilla laskettu ja vuoden 2007 tietoihin perustuva kokonaisjalanjälki oli yhteensä 105 000 globaalihehtaaria. Jalanjälki oli neljä kertaa suurempi kuin Forssan kaupungin kokonaispinta- ala. Kaavion 1 forssalaisjalanjälki oli 4 prosenttia pienempi kuin suomalaisen 6,1 6 globaalihehtaarin ekologinen jalanjälki. Forssalaisen, kantahämäläisen ja suomalaisen ekologisten jalanjälkien rakennetta vertaillaan seuraavan sivun kaaviossa 2. Forssalaisjälki oli myös maakunnan jalanjälkikeskiarvoa pienempi ja alitti 1 0 prosentilla kantahämäläisen 6,55 globaalihehtaarin jalanjäljen. Vuoden 2010 kansainvälisen jalanjälkilaskelman mukaan ihmisen 2,7 globaalihehtaarin ekologinen jalanjälki on puolet suurempi kuin planeetallamme yhdelle ihmiselle tarjolla oleva 1,8 globaalihehtaarin biokapasiteetti. Jos kaikki kuluttaisivat yhtä paljon luonnon resursseja kuin forssalaisen, maapallon biologinen tuotantokyky ei riittäisi, vaan tarpeidemme tyydyttämiseen tarvittaisiin yhden maapallon sijasta 3,3 samanlaista planeettaa.

Ekologinen jalanjälki voi olla lyhyellä aikavälillä biokapasiteettia suurempi. Samalla se merkitsee, että käytämme olemassa olevia luonnonvaroja liikaa ja syömme tulevien sukupolvien eväitä. Uusiutuvien resurssien kulutus kiihtyy koko ajan, kun ympäri maapalloa tavoitellaan länsimaista elintasoa. Pidemmällä jänteellä ihmiskunnan on mahdotonta nostaa aineellista hyvinvointiaan forssalaiselle tasolle. Kaavio 2. Forssalaisen, kantahämäläisen ja suomalaisen ekologisten jalanjälkien rakenne. 2 PAIKALLISEN YMPÄRISTÖN TILAN JA ELÄMISEN LAADUN INDIKAATTORIT Erinomainen Hyvä Tyydyttävä Välttävä Huono Kartta 1. Forssan järvien ja jokien laatuluokitus. Lähde: Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistys ja Forssan kaupunki. 5

2.1 VESISTÖJEN VEDENLAATU Vesien rehevöityminen on suurimmaksi osaksi seurausta lisääntyneestä ravinnekuormituksesta. Ravinnekuormitus aiheuttaa muutoksia vesiluonnossa: vesi samenee, vesikasvillisuus lisääntyy ja planktonlevien sekä ranta-alueiden rihmalevien kasvu lisääntyy. Typpi ja fosfori ovat kasvien ja levien kasvulle tärkeitä ravinteita, joita rehevöityneessä vesistössä on liikaa. Vesistöjen yleinen käyttökelpoisuusluokitus kuvaa vesiemme keskimääräistä vedenlaatua sekä soveltuvuutta vedenhankintaan, kalavesiksi ja virkistyskäyttöön. Laatuluokka määräytyy vesistön luontaisen vedenlaadun ja ihmisen toiminnan vaikutuksien mukaan. Forssassa on vesialaa 5,3 km², joka on noin 2% kunnan koko pinta-alasta. Lukumääräisesti järviä on melko paljon, mutta suurin osa niistä on pieniä. Forssassa vesistöjen veden laatu vaihtelee välttävästä erinomaiseen. Asumisen aiheuttamat typpipäästöt vesistöön ovat Forssassa lisääntyneet vuosien 1990-luvun lopulta alkaen, sen sijaan teollisuudesta johtuvat typpipäästöjen määrät ovat vaihdelleet eri vuosina. Teollisuuden fosforipäästöt olivat Forssassa olleet selvässä laskussa. Forssan kaupungin uimarannalla Kaukjärvessä on ollut sinilevien massaesiintymiä. Uimaranta kuuluu valtakunnalliseen sinilevien seurantaan, jossa levien esiintymistä seurataan viikoittain. Havainnot ilmoitetaan Hämeen ELY-keskukseen, joka tallentaa tiedot valtakunnalliseen levärekisteriin. Levien esiintymistä voi seurata internetin välityksellä Ympäristöministeriön sivuilta. Uimakauden 2010 mittauksissa sinilevää ei kuitenkaan ole havaittu Kaukjärven uimarannalla kesäkuuhun mennessä. Euroopan Unionissa tuli vuoden 2000 lopulla voimaan vesipuitedirektiivi, jonka kg/asukas 8 7 6 5 4 3 2 1 ASUMISEN TYPPIPÄÄSTÖT VESISTÖIHIN 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Lähde: Hämeen ELY-keskus/VAHTI kg/asukas myötä luokittelujärjestelmän lähtökohdaksi tulee vesieliöstö ja sen elinympäristö. Direktiivin keskeinen tavoite on saavuttaa pintavesien hyvä ekologinen ja kemiallinen tila 15 vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta. Kaavio 3. Asumisen aiheuttamat typpipäästöt vesistöihin asukasta kohden Forssassa vuonna 2000 2009. 0,025 0,02 0,015 0,01 0,005 TEOLLISUUDEN TYPPI- JA FOSFORIPÄÄSTÖT VESISTÖIHIN 0 2006 2007 2008 2009 Lähde: Hämeen ELY-keskus/VAHTI Fosfori Typpi Kaavio 4. Teollisuuden aiheuttamat typpi- ja fosforipäästöt vesistöihin asukasta kohden Forssassa vuosina 2006 2009. 6

VEDENKULUTUS FORSSASSA 1800000 1600000 1400000 1200000 m3 1000000 800000 600000 Kotitalous Teollisuus Forssan kaupunki 400000 200000 0 2003 2005 2007 2009 Lähde: Forssan vesihuoltoliikelaitos Kaavio 5. Vedenkulutus Forssassa käyttäjäryhmittäin vuosina 2003 2009. 2.2 VEDENKULUTUS Vesilaitoksen jakama vesimäärä kertoo vedenkulutuksen kehityksestä alueella. Suomessa talousveden valmistukseen käytetään pinta- tai pohjavettä. Forssan vesihuoltolaitos hankkii veden Vieremänharjun pohjavesiesiintymästä. Ennen kuin vesi päätyy kuluttajan käyttöön, se on usein puhdistettava. Puhdistusta tarvitaan myös veden käytön jälkeen. Vaikka Suomessa on korkealuokkaista vettä runsaasti saatavissa, aiheuttaa sen käytöstä johtuva vesijohtoveden ja jäteveden käsittely tärkeän ympäristöongelman. Puhdistus-prosessiin kuluu kemikaaleja ja energiaa, minkä lisäksi siitä syntyy lietettä sekä päästöjä ilmaan. Vesistöön laskettava vesi sisältää aina jonkin verran haitallisia aineita, joita tehokkainkaan puhdistusprosessi ei pysty poistamaan. Vedenkulutuksen huippuvuodet sijoittuivat Suomessa 1970-luvulle, jonka jälkeen veden käyttö on vähentynyt. Syynä on sekä kodinkoneiden että teollisuuden säästeliäämpi vedenkulutus. Kokonaisvedenkulutus on Forssassa laskenut vuodesta 1995 vuoteen 2009. Kuluttajaryhmittäin tarkasteltuna erityisesti teollisuuden ja kotitalouksien vedenkulutus on laskenut. Forssan kaupungin vedenkulutuksessa ovat mukana kaupungin omistamat kiinteistöt kuten virastot ja koulut, kotitalouksista mukana taas ovat kerros- ja rivitalot, omakotitalot ja paritalot. 7

Kartta 2. Matti- tietojärjestelmässä kesäkuussa 2010 olevat pilaantuneet ja mahdollisesti pilaantuneet kohteet Forssassa. Lähde: Hämeen ELY-keskus. 2.3 PILAANTUNEET MAAT Maaperän pilaantumisesta on kyse silloin, kun maassa on ihmisen toiminnan jäljiltä terveydelle tai ympäristölle vahingollisia aineita. Maaperää pilaavat haitalliset tai myrkylliset aineet ja kemikaalit, jotka joutuvat ympäristöön liian suurina määrinä tai pitoisuuksina. Haitallisia aineita on voinut joutua maaperään teollisesta toiminnasta, kaatopaikoilta, jätteiden käsittelystä, kemikaalien ja öljyjen varastoinnista ja kuljetuksista, kaivosten jätealueilta ja - altaista sekä esimerkiksi ampumaradoilta, satama-alueilta, lentokentiltä ja ratapihoilta. Pilaantuneet maa-alueet vaarantavat ihmisen terveyttä sekä uhkaavat maaperän ja pinta- ja pohjaveden käyttökelpoisuutta. Alueen eliöstöön voi rikastua haitallisia aineita, jotka voivat olla myrkyllisiä eliöille, aiheuttaa käyttäytymisen muutoksia tai häiriöitä lisääntymisessä. Tästä johtuen riskejä ja kunnostustarvetta on kartoitettu koko maassa ja tietoja tarkennetaan edelleen. Vuosina 1989 1994 tehtiin Suomessa laaja mahdollisesti saastuneiden maa-alueiden kartoitus (SAMASE-projekti). Forssasta löydettiin noin 50 kohdetta, joista tutkimuksin todettuja saastuneita maa-alueita on vain muutama. Suurin osa Forssan kohteista luokitellaan mahdollisesti pilaantuneiksi maa-alueiksi alueilla sijaitsevien toimintojen vuoksi. Viime vuosien merkittävin pilaantuneen maan kunnostusprojekti Forssassa oli Nummen entisen kaatopaikan puhdistustyö, joka valmistui syksyllä 2009. Kuntien ympäristö- ja terveysviranomaiset valvovat maaperän pilaantumista koskevien lakien ja lupapäätösten noudattamista alueellaan. Kiireellisissä pilaantumistapauksissa, esimerkiksi onnettomuuksissa, kuntien paloja pelastusviranomaiset vastaavat pilaantuneen alueen puhdistamisesta. Lisäksi kuntien ja maakuntien liittojen kaavoittajien päätökset vaikuttavat pilaantuneiden maa-alueiden kunnostustarpeeseen. 8

Kartta 3. Pientaloasuntojen radonpitoisuuksien keskiarvot Forssassa kesällä 2008. Lähde: STUK 2.4 RADON ASUNNOISSA JA PORAKAIVOVEDESSÄ Suomalaisten tärkein säteilyrasittaja on luonnossa esiintyvä radon. Se on jalokaasu, jota syntyy maaperässä olevan uraanin hajotessa. Koska radon on jalokaasu, se ei osallistu kemiallisiin reaktioihin maassa, vaan lähtee nousemaan maaperän huokosia pitkin ylöspäin. Näin se voi päätyä esimerkiksi asuntojen pohjakerroksiin. Sisäilman radonpitoisuudet ovat Suomessa maailman korkeimpia. Suomalainen rakennustapa on erityisen tiivis, jolloin radon ei pääse poistumaan rakennuksista. Eniten radonia on Etelä-Suomen graniittialueilla. Myös porakaivoveden radonpitoisuudet ovat maassamme keskivertoa korkeampia, mutta sen aiheuttama säteilyriski on huomattavasti pienempi kuin huoneilman radonin aiheuttama riski. Porakaivoveden radon aiheuttaa säteilyaltistusta juomaveden kautta tai haihtuessaan hengitysilman kautta. Rakennusten radonpitoisuutta pyritään vähentämään alipaineistuksen ja maata vasten olevien rakenteiden tiivistämisen avulla. Asuintiloihin jo päässeen radonin poistumista voidaan edistää tehokkaalla ilmanvaihdolla. Porakaivovedestä radon voidaan poistaa ilmastuksella tai aktiivihiilisuodatuksella. 9

YHDYSKUNTAJÄTTEEN MÄÄRÄ ASUKASTA KOHDEN FORSSASSA 460,0 450,0 440,0 430,0 Kg/asukas 420,0 410,0 400,0 390,0 380,0 370,0 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Lähde: Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy Kaavio 6. Vastaanotetun yhdyskuntajätteen määrä asukasta kohden Forssassa vuosina 2002 2009. 2.5 YHDYSKUNTAJÄTE Suomessa syntyy vuosittain noin 65 74 miljoonaa tonnia jätettä. Sekä tuotannosta että kulutuksesta tulevien jätteiden määrä on kasvanut ja jätteiden koostumus on muuttunut yhä moninaisemmaksi. Valtaosa jätteistä muodostuu tuotteiden valmistuksessa eli alkutuotannossa ja teollisuudessa Jätteet voivat aiheuttaa haittaa ympäristölle ja terveydelle. Jätteiden kuljetus lisää liikenteen pakokaasupäästöjä ja melua, ja jätteiden käsittelyn yhteydessä saattaa päästä haitallisia aineita leviämään lähiympäristöön. Haitallisimpia ovat kaatopaikkojen vaikutukset pinta- ja pohjavesiin sekä maaperän pilaantuminen kaatopaikkatoiminnan vaikutuksesta. Forssan alueen jätehuollosta vastaa Loimi- Hämeen Jätehuolto Oy, joka on 16 kunnan omistama jätehuoltoyhtiö. Kaikki yhtiön jätteenkäsittelytoiminnot sijaitsevat Forssan Kiimassuon Envitech-alueella, jossa toimii Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy:n lisäksi useita muita ympäristöalan yrityksiä. Vastaanotetun yhdyskuntajätteen määrä asukasta kohden on vaihdellut Forssassa vuodesta 2002 vuoteen 2009 hieman yli 400:sta 450 kiloon. Samanaikaisesti yhdyskuntajätteen hyötykäyttöaste on kasvanut Forssassa vuoden 2006 muutamasta prosentista vuoden 2009 20 %: iin. Suomi on sitoutunut noudattamaan EU:n jätepoliittisia perusperiaatteita ja EU:n jätestrategiaa, jossa esitetään eri toimintojen tärkeysjärjestys eli jätehierarkia: I jätteiden synnyn ehkäisy II jätteiden hyödyntäminen III paras mahdollinen loppukäsittely ja parannettu seuranta. Yhdyskuntajätteen hyödyntämistavoitteet on kirjattu valtakunnalliseen ja alueellisiin jätesuunnitelmiin. 10

TIELIIKENTEEN PÄÄSTÖT FORSSASSA 700 600 500 t/vuosi 400 300 200 CO HC Nox Hiukkaset 100 0 2005 2006 2007 2008 Lähde: VTT, LIISA-laskentajärjestelmä TIELIIKENTEEN HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖT JA POLTTONESTEEN KULUTUS FORSSASSA 35 000 Kaaviot 7 ja 8. Tieliikenteen päästöt ja polttonesteen kulutus Forssassa vuosina 2005 2008. t/vuosi 30 000 25 000 20 000 15 000 Hiilidioksidi Polttoneste 10 000 5 000 0 2005 2006 Lähde: VTT, LIISA-laskentajärjestelmä 2007 2008 2.6 TIELIIKENTEEN PÄÄSTÖT Tieliikenteen määrä asukasta kohti sekä keskimääräinen ajosuorite henkilöautoa kohti ovat Suomessa korkeampia kuin EU-maissa keskimäärin. Tieliikenne on kasvanut tasaisesti lukuun ottamatta 90- luvun lamavuosia. Samalla ovat kasvaneet tieliikenteen aiheuttamat ongelmat ympäristölle ja ihmisten terveydelle. Liikenteen päästöt vaikuttavat terveyteen, ympäristön happamoitumiseen ja kasvihuoneilmiön voimistumiseen. Liikenne synnyttää lisäksi melua, kuluttaa luonnonvaroja ja vaatii laajoja maa-alueita. Liikenteen osuus Suomen hiilidioksidipäästöistä on noin 20 prosenttia, rikkipäästöistä 3 prosenttia, typenoksidipäästöistä (NOX) 53 prosenttia ja hiilivetypäästöistä (CH) 49 prosenttia. Lisäksi liikenne on tärkein häkäpäästöjen (CO) lähde kaupunkialueilla ja sen pakokaasujen mukana tulevat hiukkaset sisältävät terveydelle haitallisia yhdisteitä. Tieliikenne aiheuttaa hajakuormitusta, minkä vuoksi liikenteen päästömääriä on vaikea mitata. Päästöarviot kertovat kuitenkin hyvin ongelman kehityksestä ja mittakaavasta. 11

Forssassa tieliikenteen päästöjen kehitys on ollut samanlaista kuin koko maassa keskimäärin. Monet pakokaasupäästöt ovat vähentyneet 1990-luvun loppupuolen päästömääriin verrattuna, mutta polttoaineen kulutuksen edelleen kasvaessa hiilidioksidi-päästöjä ei ole saatu pienenemään. Henkilöautojen määrä on Forssassa lisääntynyt 90-luvun puolivälin jälkeen ja on selvästi korkeampi kuin Suomessa keskimäärin. Aalborgin asiakirjan mukaan kestävän kaupungin ehdottomana edellytyksenä on vähentää pakkoa liikkumiseen ja lopettaa moottoriajoneuvojen tarpeettoman käytön tukeminen. Autojen määrä ja keskimääräinen ajosuorite eivät saisi merkittävästi kasvaa, jotta pienikulutuksisten ja tekniikaltaan puhtaampien autojen lisääntyessä päästöjen ja erityisesti hiilidioksidipäästöjen määrä pitkällä aikavälillä laskisi. Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan ilmastopoliittisen ohjelman 2009 2020 tavoitteena on aikaansaada merkittäviä päästövähennyksiä kaikessa elinkeinoelämässä, hallinnossa ja kansalaisten arjessa liikenne- ja viestintäpolitiikkaa kehittämällä. Liikenteen päästöjä aiotaan leikata biopolttoaineiden käytön lisäksi 2,8 miljoonalla tonnilla vuoden 2020 arvioituun päästötasoon verrattuna. HENKILÖAUTOJA 1000 ASUKASTA KOHDEN 700 600 500 400 300 200 100 0 2005 2006 2007 2008 2009 Lähde: Autorekisterikeskus autoja kpl Manner-Suomi Forssa Kaavio 9. Forssan ja Manner-Suomen henkilöautojen määrä 1000 asukasta kohden. KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLÄT FORSSASSA 70 60 50 km 40 30 20 Tiehallinnon ylläpitämät kevyen liikenteen väylät Forssan kunnan ylläpitämät kevyen liikenteen väylät 10 0 2005 2006 2007 2008 2009 Lähteet: Forssan kaupunki ja Hämeen liitto Kaavio 10. Kevyen liikenteen väylien pituus Forssassa vuosina 2005 2009. 12

2.7 KEVYT LIIKENNE Turvallinen liikkuminen ilman pelkoa on oleellinen osa kuntalaisten hyvinvointia. Kävely ja pyöräily ovat terveellisiä, saasteettomia, hiljaisia ja taloudellisia kulkumuotoja, joita tulisi voida hyödyntää turvallisesti. Forssassa oli vuonna 2009 kevyenliikenteen väyliä noin 60 kilometriä, joista suurin osa on Forssan kunnan ylläpitämiä. Liikenteessä kuolleiden ja loukkaantuneiden määrä suhteessa liikennemääriin on pysynyt pienenä huolimatta liikennemäärien jatkuvasta kasvusta. Forssassa kevyen liikenteen onnettomuuksien määrän kehitys on ollut vaihtelevaa. Kaaviossa 11 esitetyissä luvuissa on mukana vain poliisille ilmoitetut kevyen liikenteen onnettomuudet. Suuri osa tapahtuvista onnettomuuksista jää tilastojen ulkopuolelle. Liikenne- ja viestintäministeriön tulevaisuuden visiossa Kohti älykästä ja kestävää liikennettä 2025 ohjaavaksi periaatteeksi on määritelty tieliikennejärjestelmän suunnitteleminen siten, ettei kenenkään tarvitse kuolla eikä loukkaantua vakavasti liikenteessä. Forssan kaupungin kaupunkistrategiassa viihtyisä ja turvallinen asuinympäristö hyvine liikenneyhteyksineen on huomioitu myös kaupungin taholta. FORSSASSA TAPAHTUNEET LIIKENNEONNETTOMUUDET 9 8 7 Onnettomuuksia 6 5 4 3 Kuolemaan johtaneet Loukkaantuneet Yhteensä Josta kevyt liikenne 2 1 0 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Lähde: Hämeen liitto Kaavio 11. Liikenneonnettomuudet Forssassa kuolleiden ja loukkaantuneiden mukaan vuosina 2004 2009. 13

3 LUONNON MONIMUOTOISUUDEN INDIKAATTORIT KOIJÄRVEN SUOJELUTILANNE VUONNA 2010 PROSENTTEINA 2 Suojeltu Ei suojeltu 98 Lähde: Hämeen ELY-keskus Kaavio 12. Natura-verkostoon kuuluvan Koijärven suojelutilanne vuonna 2010. Kartta 4. Forssan luonnonsuojelualueet 2010. Lähde: Forssan kaupunki 3.1 SUOJELUALUEET Luonnonsuojelualueita muodostetaan turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. Suojelemalla alueita ja eri luontotyyppejä suojellaan myös lajeja ja ekosysteemejä. Suojelun perusteena voi olla lisäksi maisemalliset tekijät ja kulttuuriarvot. Suomessa on ollut 1960-luvulta saakka tavoitteena muodostaa monipuolinen suojelualueiden verkosto, jota on rakennettu vähitellen eri suojeluohjelmien avulla. Erilaisia suojelualueita ovat kansallis- ja luonnonpuistot, soiden- ja lehtojensuojelualueet, koskiensuojelualueet sekä muut valtion tai yksityismaiden luonnonsuojelualueet. EU:n Natura 2000 -verkoston avulla pyritään vaalimaan luonnon monimuotoisuutta Euroopan unionin alueella. Suojelukohteiksi on valittu sekä arvokkaita luontotyyppejä että uhanalaisia eläin- ja kasvilajeja. Forssassa Koijärvi on Natura 2000 verkostoon ja valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan kuuluva kohde. Sen 242 hehtaarin pinta-alasta on suojeltu 98 %, ja suurin osa suojellusta alueesta kuuluu valtiolle. Koijärvi on kansainvälisesti arvokas lintuvesi ja kosteikko, joka on syntynyt 1910-luvulla toteutetun lähes metrin suuruisen pinnanlaskun seurauksena. Koijärven pääasiassa korte-, sara- ja ruoholuhtia niitettiin karjalle 1950-luvun puoliväliin saakka. Alueella tavataan vaateliaita kosteikkolintulajeja, joista eräiden tiheydet ovat huippuluokkaa. Poikkeuksellisen laaja luhta-alue on kasvillisuudeltaan melko edustava. 14

METSÄMAAN IKÄLUOKKIEN SUHTEELLINEN OSUUS 25 20 Osuus metsäalasta % 15 10 5 Forssa Kanta-Häme 0 Puuton 1-20 21-40 41-60 61-80 81-100 101-120 121-140 yli 140 Lähde: Metla VMI9 ja VMI10 Kaavio 13. Metsämaan ikäluokkien suhteelliset osuudet Forssassa ja Kanta-Hämeen alueella vuosina 1996 2003 ja 2004-2008 toteutettujen valtakunnan metsien inventoinnin mukaan. 3.2 METSIEN IKÄRAKENNE Metsien eliölajiston monimuotoisuuden säilyminen edellyttää metsien mahdollisimman monipuolista ikärakennetta. Jos ikäjakauma yksipuolistuu merkittävästi ja poikkeaa tavoitteellisesta normaalimetsäjakaumasta, voidaan todeta metsien monipuolisuuden ja luonnonarvojen heikentyneen. Metsissä tulisikin olla kaikkia ikäluokkia, jotta metsien monimuotoisuus ja kestävä puuntuotanto olisi turvattu. Koko Suomen metsävarat kasvavat nykyään nopeammin kuin niitä hyödynnetään, joten tätä menoa maamme metsien keskimääräinen ikä kasvaa. Hyvin vanhojen metsien määrän on kuitenkin ennustettu pienenevän, etenkin jos vanhan metsän kriteerinä pidetään sitä, että metsällä on pitkä luonnontilainen historia takanaan ja se ei ole ollut välillä yhden puulajin metsä. Kanta-Hämeen alueella metsien ikärakenne on melko tasainen välillä 1 80 vuotta. Suomen metsäsertifiointikriteerien mukaan yli 80-vuotiaita metsiä tulisi olla vähintään 15 %, joten tämä tavoite toteutuu sekä koko Kanta- Hämeen alueella, että Forssan metsien ikärakenteen suhteen. 15

Kartta 5. Forssan perinnemaisemat kesällä 2002 tehdyn kartoituksen mukaan. 3.3 PERINNEMAISEMAT Perinnemaisemat eli perinnebiotoopit ovat perinteisen maatalouden seurauksena syntyneitä ympäristöjä, kuten niittyjä, ketoja, hakamaita, metsälaitumia, lehdesniittyjä ja kaskimetsiä. Vanha maatalous synnytti perinnemaisemat viikatteen, karjan ja tulen avulla. Näille paikoille kulkeutui oma kasvi- ja eläinlajistonsa, joka sopeutui elämään perinteisen maatalouden luomilla ja ylläpitämillä laidunja niittyalueilla. Perinnebiotoopit ovat sekä kasvi- että eläinlajistoltaan monimuotoisimpia luontotyyppejämme. Perinnebiotooppien määrän romahtaminen alle prosenttiin sadassa vuodessa ja perinteisen hoitokäytännön muuttuminen ovat syitä satojen lajien uhanalaistumiseen ja aiemmin runsaslukuistenkin lajien voimakkaaseen taantumiseen. Perinnemaisemien säilyttäminen vaatii vuosittain toistuvia hoitotoimia, jotka tulee suunnitella kullekin kohteelle sen oman historian ja luonteen pohjalta. Hoitosuunnitelmassa tavoitteena on kunkin alueen biologisten, maisemallisten ja kulttuurihistoriallisten arvojen säilyttäminen ja/tai elvyttäminen. Perinnemaisemat jaetaan valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin. Forssassa sijaitsee yksi valtakunnallisesti arvokas perinnemaisemakohde, Salmistonmäki. Lisäksi kaupungista löytyy neljä paikallisesti arvokasta kohdetta (Niittymäen vasikkalaidun, Joensuun niitty, Pahurin metsälaidun ja Vuolteenkosken haka). Kanta-Hämeen perinnemaisemien nykytila kartoitettiin kesällä 2002. Seurannan tarkoituksena oli selvittää vuosina 1994 95 kartoitettujen perinnemaisemakohteiden säilyminen, kohteiden hoitotilanne sekä maisema- ja kasvistoarvojen mahdollinen muutos. Seurannasta saatujen tulosten mukaan Kanta- Hämeen perinnemaisemien tila on huonontunut; lähes puolella kohteista perinnemaisema arvo on laskenut tai sitä ei ole enää lainkaan. Suurin syy alueiden huonontumiseen on laidunnuksen päättyminen ja hoidon puute. Forssassa perinnemaisemat ovat kuitenkin säilyttäneet arvonsa melko hyvin, sillä yli 80 % kohteista oli vuonna 2002 samankaltaisia kuin vuosina 1994 95. Ainoastaan aikaisemmassa kartoituksessa paikallisesti arvokkaaksi perinnemaisemaksi luokiteltu Iso-Pietilän haan yleisilme ja maisema ovat muuttuneet metsityksen seurauksena, joten kohteella ei ole enää erityistä arvoa paikallisesti merkittävän perinnemaisemana. 16

4 SOSIOEKONOMISET JA KULTTUURISET INDIKAATTORIT Kaavio 14. Forssan väkiluvun kehitys vuosina 1981 2009. 4.1 VÄESTÖ. Väestön kasvu on kestävän kehityksen tavoitteiden kannalta maailmanlaajuinen ongelma. Se vaikuttaa epäsuorasti ympäristömuutoksiin yhdessä muiden tekijöiden, kuten luonnonvarojen vähenemisen kanssa. Suomessa huolenaiheena on kuitenkin väestön kasvun sijaan alhainen syntyvyys sekä väestön keskittyminen suuriin kasvukeskuksiin. Pienten kaupunkien ja kylien väki vähenee ja palvelut heikkenevät nuorten muuttaessa suuriin kaupunkeihin paremman koulutuksen ja työn perässä. Syntyneiden määrän supistuminen, muuttotappio, väestön ikääntyminen ja työttömyys heikentävät kunnan elatussuhdetta. Forssan väkiluku kääntyi 1990-luvulla jyrkkään laskuun kokonaisnettomuuton kääntyessä miinukselle ja kuolleisuuden ylittäessä syntyneiden määrän. Viime vuosina väkiluvun pieneneminen on tasoittunut ja vuonna 2009 Forssan väkiluku oli Tilastokeskuksen mukaan 17 807. 2000- luvulla Forssan väestöstä yli 65-vuotiaiden osuus on lisääntynyt ja alle 65-vuotiaiden vähentynyt. Kaavio 15. Forssan väestön ikärakenne vuosina 2003-2009. 17

Kaavio 16. Koulutustasoindeksi Forssassa ja koko Suomessa vuosina 2007 2008. Kaavio 17. Perusasteen jälkeisiä tutkintoja suorittanut väestö Forssassa vuosina 2007 2008. 4.2 KOULUTUS Väestön koulutusrakenne kuvaa koulutustason kehitystä. Kestävän kehityksen kannalta inhimillisen pääoman kasvattaminen koulutuksen avulla on keskeistä. Nykyään yli 95 prosenttia 1990-luvun jälkipuoliskolla peruskoulunsa päättäneistä jatkaa lukioissa tai ammatillisissa oppilaitoksissa, jonka jälkeen vielä puolet ikäluokasta jatkaa korkeampiin opintoihin. Pelkän peruskoulun käyneiden nuorten katsotaan kuuluvan yhteiskunnasta syrjäytyvien riskiryhmään. Koulutusindeksi kertoo perusasteen jälkeen suoritetun korkeimman koulutuksen keskimääräisen pituuden henkeä kohti. Esimerkiksi luku 255 osoittaa, että teoreettinen koulutusaika henkeä kohti on 2,55 vuotta peruskoulun suorittamisen jälkeen. Laskennallisena perusjoukkona käytetään 15 vuotta täyttänyttä väestöä. Perusaste kattaa vain kansa-, keski- tai peruskoulun käyneen aikuisväestön. Keskiasteeseen sisältyvät ylioppilastutkinnon tai ammatillisen koulun suorittaneet. Korkea-aste kattaa yliopistollisen tai ammattikorkeakoulun tasoisen koulutuksen saaneet. Koko väestön koulutustaso jatkaa Forssassa ja koko Suomessa nousuaan. Esimerkiksi Forssan koulutustasoindeksi on ollut 1990-luvun lopusta asti kasvussa. Samoin pelkän perusasteen käyneiden osuus Forssan asukkaista vähenee ja etenkin keskiasteen koulutuksen saaneiden osuus lisääntyy. Forssan koulutustaso on kuitenkin edelleen alhaisempi kuin koko maassa keskimäärin. Forssassa peruskoulun ja lukion jälkeistä koulutusta antavat Forssan ammatti-instituutti, Forssan aikuiskoulutuskeskus sekä Hämeen ammattikorkeakoulu. Forssan kaupunkistrategiassa vuodelle 2010 painotetaan kaupungin asemaa monipuolisena koulutuskeskuksena. Yhtenä kriittisenä menestystekijänä on laadukkaan koulutusketjun jatkuminen peruskoulusta ammattikorkeakouluun. Tavoitetasoksi on strategiassa asetettu Forssan väestön koulutustason nostaminen Suomen keskiarvon tasalle. 18

Kaavio 18. Forssan työlliset toimialoihin jaoteltuna vuosina 2003 2007. 4.3 TYÖPAIKAT Työ on yksi tärkeimmistä hyvinvoinnin ja elämänhallinnan edellytyksistä. Työn kautta saadaan toimeentulo ja sisältöä elämään sekä luodaan sosiaalisia suhteita. Kestävässä yhteiskunnassa kaikilla työkykyisillä on tyydyttävä työ, joka edesauttaa elämän jatkuvuuden ja turvallisuuden tunteen muodostumista. Työpaikkojen määrä ja elinkeinorakenne sekä työpaikkaomavaraisuus kuvaavat kaupungin elinvoimaisuutta ja monipuolisuutta. Veronalaiset tulot (kaavio 20) kuvaa keskimääräistä tulotasoa kaupungissa. % Työpaikkojen määrä on Forssassa lisääntynyt 1990-luvun aikana. Eniten työpaikkoja on tullut lisää teollisuuden alalle. Maa- ja metsätaloudesta työpaikat ovat sen sijaan jatkuvasti vähentyneet. Työvoimatoimistoon ilmoitettuja avoimia työpaikkoja oli vuoden 2010 toukokuun aikana 338 kpl, joista vakinaisia työpaikkoja oli avoinna 214. 130 129 128 127 126 125 124 123 TYÖPAIKKAOMAVARAISUUS FORSSASSA 122 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Lähde: Hämeen liitto Kaavio 19. Forssan työpaikkaomavaraisuus vuosina 1997 2007. 19

Forssassa on työpaikkoja enemmän kuin forssalaista työvoimaa. Forssan työpaikkaomavaraisuus on ollut hienoisessa kasvussa vuodesta 2001 vuoteen 2005, jolloin kasvu lakkasi. Forssan niin kuin koko Suomen tulonsaajien tulot ovat kasvaneet vuosittain. Forssalaisten tulot ovat pysyneet Kanta-Hämeen maakunnan ja koko Suomen keskiarvotulojen alapuolella. Kaavio 20. Tulonsaajien keskimääräiset veronalaiset tulot Forssassa ja koko Suomessa. 18 16 14 TYÖTTÖMYYSPROSENTTI % 12 10 8 6 4 Forssa Humppila Jokioinen Tammela Ypäjä 2 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Lähde: Forssan työ- ja elinkeinotoimisto Kaavio 21. Työttömyysprosentti vuosikeskiarvona Forssassa, Humppilassa, Jokioisilla, Tammelassa ja Ypäjällä vuosina 2000 2009. 20