Loimaa 16.04.2013 Bengt Sohlberg Siuntion Koneasema Oy
OLKEA ENERGIAKSI Olkea ruvettiin käyttämään vasta 1970 luvun öljykriisin jälkeen. Ensin Tanskassa josta käyttö levisi Saksaan ja etelä Ruotsiin. Muuta pelloilta saatua bioainesta, nurmea, naattia ja juureksia, lähinnä niiden sivu ja jäte jakeita tuli energia käyttöön 80- luvulla paikallisissa, pienissä biokaasulaitoksissa. Jo 1981 tutustuin Tanskassa ensimmäiseen olkilämpölaitokseen joka käytti suuria kanttipaaleja syöttö kuljettimella. Sillä lämpeni isohko Linna, tilan talous ja asuinrakennukset,kyläkoulu sekä vanhusten asuntola.
PUU ENERGIALLA on pitkät perinteet pohjolassa. Vielä reilut puoli vuosisataa sitten puulla lämpeni lähes koko yhteiskunta. Öljyn hinnan noustessa varsinkin hakelämmitys on kehittynyt 70- luvulta tähän päivään asti. Metsäenergian ja turpeen hyödyntäminen on, lukuun ottamatta klapikauppaa, keskittynyt yhä suurempien hankintaketjujen toimintakentäksi. Pienen yrittäjän on mahdotonta myydä valmista haketta ja yhtä vaikeaa on tarjoutua lämpöyrittäjäksi. Jäljelle on jäänyt vain tilakohtainen hakelämmitys.
Pelto energialla sen sijaan voi olla tulevaisuus varsinkin raakaaineen paikallisen saatavuuden puitteissa. Ruotsissa muutama vuosi sitten tehdyn tutkimuksen mukaan etelä Ruotsin viljanviljelyalueilla irtosi energiakäyttöön 1 tonni olkea viljeltyä viljahehtaaria kohden. Heidän satotason mukaan n. 20% teoreettisesta olkimäärästä. Rajoittavina tekiöinä pidettiin: - kiirettä syyskylvölle - oljen alhaista hintaa - tarvetta säilyttää humusta kivennäismailla Oljenkäytön edistäviä tekiöitä olivat: - olkilämmitys tekniikan kehitys (pienet ja keskisuuret laitokset) - hyvä talteenotto kapasiteetti (jopa 9 paalaajan yrityksiä) - isot peltolohkot hyvä tiestö ja lyhyt etäisyys käyttökohteeseen.
Samassa tutkimuksessa oli vertailtu tilannetta Mälardalenissa, jossa olosuhteet vastaavat Etelä Suomea, mutta eläintiheys on suurempi ja sitä kautta myös viljan viljely vähäisempää. Tällä alueella viljeltyä viljahehtaaria kohden vain n. 5-10% oljesta päätyi energia käyttöön. Suurin yksittäinen kilpailija energiakäytölle oli kuivike ja rehukäyttö. Kasvuolosuhteilla oli pienempi merkitys, mutta korjuuketjut olivat Mälardalenissa pienempiä, tilakohtaisia ja lähinnä rehun korjuuseen hankittuja. Kiinnostus muuhun bioenergiaan kuten biokaasuun ja metsä energiaan oli suurempi keski Ruotsissa kuin Skånessa. Eteläsuomessa olemme ehkä vähän välimaastossa. Muualla Suomessa ei olki tahdo riittää edes eläimille, mutta etelä ja lounais Suomen vilja alueilla on varaa lisätä oljen käyttöä. Paikalliset ja vuotuiset vaihtelut ovat kuitenkin merkittäviä. Omalta osaltamme olemme viimeiset 10 vuotta tehneet laskelmia oman energiakäytön suhteen sekä raakaaineen ja jopa lämmön myymisestä ulkopuolisille. Tähän päivään mennessä kaikki keräämämme olki on mennyt myyntiin muuhun kuin energiaksi. Olemme tehneet konkreettisen tarjouksen olkienergian myynnistä, lämpöyrittäjänä taholle joka alun perin käytti raskasta öljyä ja siirtyi 90- luvulla maakaasun käyttäjäksi. Tarjouksessa peittosimme vanhat vaihtoehdot n. 30%:n marginaalilla. Kiinnostus kuitenkin laantui ja viime vuonna yritys vaihtoi omistajaa.oman kuivurin muuttamista olkikäyttöiseksi on myös mietitty, ja se ehkä toteutuu. On ilmeistä että alle 150 hehtaarin kuivatus määrillä ei kannata investoida kovinkaan paljon.
Varsinaisessa urakoinnissa on monta mutkaa. Metsäpuolella työntekijät eli koneurakoitsijat ovat muiden armoilla ympäri vuoden eli menevät sinne mihin määrätään ja palkka tulee tehdystä työstä lähes tasaisesta työtahdista sesongista riippumatta. Pelto energialla on hyvin rajattu korjuujakso. Siihen liittyy myös tarkka ajoitus puimurien jäljiltä, sään tarkkailu, varastointi ja eri käsittelyvaiheet. Laadunvalvonta on myös urakoitsijan vastuulla Haketettavaa puuta on tähän mennessä saatu puoli ilmaiseksi, ainakin suurlaitoksille kelpaavaa. Oljelle on muodostunut jonkinlainen kantohinta joka lienee, 8 10 /tonni. (n. 40 /ha) Kysynnän kasvaessa se varmasti nousee? Jotta olisi mahdollista pitää valmiutta 2 3 viikon työrupeamalle on meidän oloissa käytettävä samoja koneita myös rehun korjuussa. Kustannustehokkuus ja toimintavarmuus ovat erittäin tärkeitä lyhyen sesongin takia. Useimmat suunnittelijat tähdentävät varalaitteiston (öljy; sähkö) tarpeellisuutta. Oljen varmuusvarastointi, ylivuotiseksi on liian kallista. Ehkä sekakäyttökattilat olki/hake ovat varmempia ratkaisuja.
Peltoenergian hinnan määritys on yleisellä tasolla vaikeaa. Tapauskohtaiset laskelmat osoittavat että hyvällä suunnittelulla ja sopimuspohjaisella toiminnalla voidaan päästä jopa edullisempaan lopputulokseen kuin metsähakkeella. Ympäristö syistä oljen talteenottoa voisi perustella jos samalla saisimme kaiken muun biomassan pelloilta hyötykäyttöön. Pro-Agrialla on energia neuvontaa ja asiantuntemusta lämpö ja energia talouden suunnittelusta niin tilakohtaisesti kuin lämpöyrittäjän tarpeisiin. Tässäkään asiassa kestävä kehitys ei voi perustua pelkkään tukeen tai projektiin. Sen on oltava myös taloudellisesti kannattavaa. Hyvä esimerkki on tuettu ruokohelven tuotanto. Se loppui kuin seinään tuen loputtua. Täytyy pellolta saada muutakin kuin olkea.
Me keräsimme n. 5 vuotta sitten rypsinolkea muutaman rekallisen ja tarjoisimme sitä kokeilumielessä usealle eri lämpölaitoksille. Ensin vedottiin ruokohelven tukeen jonka pelättiin poistuvan jos käytettäisiin kaupallista korsipolttoainetta. Myöhemmin asia ei kiinnostanut lainkaan Näitä paaleja on käytetty aumauksissa jossa kestävät viljan olkea huomattavasti paremmin.