Kari Räsäsestä otettiin mittaa Juhlavuoden tapahtuma Riihimäellä ja Järvenpäässä

Joensuussa kuului kummia Muusikko armeijassa? Kari Räsäsestä otettiin mittaa Juhlavuoden tapahtuma Riihimäellä ja Järvenpäässä

SISÄLTÖ: Suomen Kontrabassoklubi Ry.n jäsenlehti Alkujuttu..3 14. vuosikerta Painosmäärä vuonna 1996 250 kpl Pääkirjoitukset..4 Puheenjohtajan palsta..5 Päätoimittaja: Juha Pesonen Sipusaarentie 58 11120 Riihimäki puh. 914-722 629 Johan Matthias Sperger -kontrabasisti ja säveltäjä..6 Joensuussa kuului kummia..12 Toimituskunta: Miika Asunta Ville Väätäinen Juhlavuoden tapahtuma Riihimäellä ja Järvenpäässä 8. 9.6.1996..14 Taitto: Miehestä otettiin mittaa. K.R. ja Ko. C kohtasivat intiimisti tuopin ääressä..16 Heikki Pesonen Kopiointi ja jakelu: Reijo Jukarainen p.90-2948383 Jorma Katrama korjaa satoa. Kovan työn tuottamat hedelmät ovat alkaneet kypsyä..18 Il Prima nota di Kuhmo..21 ISSN 0780-5519 Päin basistin otelautaa. Toinen osa..22 Hullokonäolet? Muusikko armeijassa?..23 SUOMEN KONTRABASSOKLUBI RY. Esittelyssä viikon basisti: Arska Kontra-Oja..24 Perustettu vuonna 1976 Ilmoitussivu..25 Hallitus: Kari Räsänen pj. Lauttasuontie 4 D 80400 YLÄMYLLY p. 973-852852 Juho Martikainen vpj. Henry Dunderfeldt Jussi Javas Pentti Mutikainen Niko Ukkonen Rahastonhoitaja: Lauri Parikka p. 90-7537445 9500-347123 Tämän lehden tekemiseen tarvittiin..26 Kontra C -lehteen voit kirjoittaa myös nimimerkillä. Toimituskunnan tiedossa on kuitenkin oltava nimesi ja osoitteesi. Nämä tiedot jäävät ainoastaan toimituksen käyttöön, eikä niitä luovuteta ulkopuolisille.tarvittaessa alkuperäismateriaali palautetaan. Otamme mieluiten tekstit vastaan disketillä ja kirjoitettuna PCkoneen tekstinkäsittelyohjelmalla (WP, Word), mutta selkeät käsinkirjoitetut tai kirjoituskoneella tehdyt tekstit kelpaavat yhtä hyvin. Mikäli kirjoitat tekstisi Macintosh-koneella, lähetä teksti meille tulostettuna. Seuraava Kontra C ilmestyy 9.9.1996. Lehteen tarkoitettu aineisto on toimitettava päätoimittajalle 9.8.1996 mennessä.

Alkujuttu tempossa sutjakkaasti c o n rubato Aivan. Kädessäsi on Kontra C:n juhlanumero. Mutta ei suinkaan ainoa. Vuoden ensimmäinen opus sai aikaan runsaasti positiivissävyisiä mielenilmaisuaja (kiitos, kiitos) ja niinpä toimituskunta päätti innoissaan nimetä kaikki tämän vuoden lehdykät juhlanumeroiksi. Katsotaan nyt kuinka äijien käy. Ja siitäpä tulikin mieleen, että edelliseen juttuuni kirjailin pahan mokan. Koetin sulkumerkkien sisällä vihjailla, että Basisti-lehdellä ei ole historiansa aikana ollut yhtään naispäätoimittajaa, että eikö naisbasistejamme ole lehden teko oikein kiinnostanut. Perätöntä oli kuitenkin tämä puhe. Mirja Loikala toimitti lehteä menestyksellä usean vuoden ajan, Anteeksi Mirja kömmähdykseni! Asiasta kolmanteen. Kai se on tuoksuva kevät, joka saa mielen kaiken muun ohessa täyttymään hirmuisella bailaamisvimmalla. Ja kun tämän heräilevän elonkipinän on rapautuvasta kropastaan havainnoinut, mieleen räpsähtää hämmästys: klubin yhteisistä juhlista on jo monta kuunkiertoa kulunut! Mutta eipä hätää. Kesäkuun kahdeksantena Riihimäki-Järvenpää akselilla on odotettavissa säpinää ja sipinää, joka uskoakseni tyydyttää vaativammankin bailarin vaateet. Joten tiedät mitä tehdä! Asiasta neljänteen. ennenkuin ajatus edes päättyi!) kuin miltä se äkkisestään tuntuu. Mutta yhtä kaikki. Sen verran nyt kuitenkin voidaan tehdä, että lisätään lehteemme myös sellonsoittajia kiinnostavaa aineistoa. Viimeinkin asiaan. Olen taas kuluneiden kuukausien aikana oppinut (tai ainakin luullut oppineeni), että lähes tulkoon kaikessa itseäni koskevassa pätee seuraava sääntö: Tee asian eteen jotakin. Älä tyydy iänikuiseen jaaritukseen siitä miten asiat voisivat olla paremmin, vaan pistä töpinäksi. Parempi itkeä ja tehdä kun pelkästään itkeä. Kesä tuo tullessaan muuttolinnut, terassit ja musiikkileirit. Muuttolinnuista ei tässä yhteydessä enempää, terasseista ja musiikkileireistä kuitenkin sen verran, että jokainen painottaa kesäloman vieton elämäntilannettaan vastaavalla tavalla. Ilman pienintäkään taka-ajatusta hyvät siskot ja veljet: Ensi kesänä taas vanhoja perinteitä noudattaen soitto soi ja laulu raikaa! JP Juhlatunnelmissa on aina mukava katsella ilman mielikuvituksen rajoittajia vähäsen eteenpäin. Joten iltana eräänä tässä tuumailin, josko jo lähitulevaisuudessa laajentaisimme klubimme jäsenpohjaa. Yhteisistä asioistaan huolehtivien basistien joukkoon sopisivat mainiosti reppanasellistit, joilta tuntuu puuttuvan se jokin, ainakin oma yhdistys. No ehkä asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen (itsesensuuri iski jo

Yhdessä eteenpäin K PÄÄKIRJOITUKSET 1.5.1996 Viisas menee kurssille L eirielämä alkaa taas. Jokainen musiikkileirillä opiskellut tietää, että intensiivinen kaksiviikkoinen vie soittotaitoa eteenpäin jättiaskelin. Meitä suomalaisia suorastaan hemmotellaan tasokkailla kesäkursseilla. Tilaisuuteen kannattaa tarttua! lubimme täyttää kunniakkaat 20 vuotta. Suomen vanhimpiin kuuluva soitinyhdistys on kokenut normaaliin tapaan vuoroin mahtavia toimeliaisuuden kausia, vuoroin rauhallisempia hiljaiselon hetkiä. Vaikka kuluneiden vuosien aikana on jopa keskusteltu yhdistyksen lakkauttamisesta, ratkaisevaa askelta tähän suuntaan ei onneksi ole otettu. Siitä kiitos erityisesti kaikille klubimme toiminnasta vuosien aikana vastanneille puheenjohtajille! Joukkomme on pieni. Reilut 200 ihmistä saa varmasti aikaan enemmän yhdessä tekemällä kuin itsekseen puurtamalla. Usein jo lyhytkin keskustelu kollegan kanssa on se uutta luova ja innostusta synnyttävä tapahtuma, joka auttaa elämässä eteenpäin. Yhteisissä kokouksissa ja tapaamisissa vaihdetaan mielipiteitä, kuullaan asiantuntijaesitelmiä, kuunnellaan konsertteja ja lujitetaan ystävyyssuhteita. Klubin toimintaa kontrabasson ja bassonsoiton tunnetuksi tekemiseksi ei pidä myöskään vähätellä. Seuraavan kerran Suomen Kontrabassoklubi juhlii syntymäpäiviään todennäköisesti viiden vuoden kuluttua, vuonna 2001. On realistista ja perusteltua olettaa, että nyt toiminnassa selvästi alkanut noususuhdanteen aika tulee jatkumaan ainakin tämän viisivuotiskauden. Pieni erikoisalalla toimiva ryhmämme saa yhteistyötä tekemällä paljon aikaan. Painajainen, joka toteutui Tshernobylin yhdinvoimalan nelosreaktori räjähti 26. huhtikuuta 1986, ja ydinsaaste levisi nopeasti eri puolille Eurooppaa. Asian vähättely, tiedotuksen leväperäisyys ja viranomaisten vitkastelu lisäsivät tuhon voimaa. Vieläkään katastrofin koko laajuutta ei kyetä kunnolla hahmottamaan. Tuhansia ihmisiä on kuollut ja kuolee yhä säteilyn aiheuttamiin tauteihin. Samaan aikaan monessa maassa, myös Suomessa, keskustellaan uusien ydinvoimaloiden rakentamisesta. Jatkuvan talouskasvun odotuksessa halutaan saada aikaan yksiköitä, joiden toiminnan häiriintyminen voi aiheuttaa käsittämätöntä tuhoa. Muistellessaan kymmenen vuotta sitten Tshernobylissa tapahtunutta moni joutuu jälleen vakavasti pohtimaan suhdettaan ydinvoimakysymykseen. JP

Elämyksiä ja arkea Ensimmäiset tunnit ja matineat Javaksella olivat ne elämykset ja polttoaineet joilla jaksoi harjoitella pitkään. Tietysti kaikkea muutakin tapahtui koko ajan, mutta jos muusikoksi aikoi, täytyi olla vahva visio mihin on omalla soittimellaan pyrkimässä. Orkesterikiinnityksen myötä meni monta vuotta opetellessa perusohjelmistoa ja orkesterilaisena oloa. Opettajakiinnityksen myötä vaatimisen taidon oppimista. Elämyksiä tuli oppilaiden menestyksestä ja onnistuneista konserteista. PUHEENJOHTAJAN PALSTA III kurssin teon yhteydessä oli helpottavaa huomata, että osaa soittaa jopa orkesterin solistina ja nauttiikin siitä. Siitä rohkaistuneena sitten jo Bottesinin Passione amoroosaakin, Rossinin duoa ym. Mitäs sitten kun nämä on nyt tehty? Loppuko? Kalastelemaan? Mustikkaan? Hautaudunko pulttiin? Tottakai arkea on suurin osa työstä, mutta pitkäaikaiset mitoitetut ammattitavoitteet ovat myös tärkeitä, Tero Pekka Heneliä lainaten: "jos tavoite on liian pieni, tai sitä ei ole, se syö itsensä, jos taas liian suuri, sitä ei voi saavuttaa". Siis leipiintymisen kaava käytännössä. Kävin pääsiäisenä Helsingissä ja kuuntelin Tuomiokirkon kryptassa Pesosen tohtorin tutkintoon liittyvän julkisen konsertin, jossa oli hyvin mielenkiintoisia duoja uutta musiikkia. Viimeistelty kokonaisuus konserttipaikkaa myöten, jossa jopa käsiohjelmat olivat kuvataiteilijan tekemät. Nytpä tiedän taas jotain uutta tavoittelemisen arvoista. Vedättelipä joku vääräleuka konsertin jälkeen, että "Koussevitskyn konserttoa kyllä vielä jäi kaipaamaan lisukkeeksi". Sille naurettiin makeasti. K.R.

Johann Matthias Sperger - kontrabasisti ja säveltäjä (Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Basisti-lehdessä 2/83) Maaliskuun 23 päivänä 1996 tuli kuluneeksi 246 vuotta Johann Matthias Spergerin syntymästä. Seuraavassa tarkastellaan tämän bassonhistorian merkkimiehen elämää Adolf Meyerin, Alfred Planyavskyn sekä Klaus Trumpfin tutkimusten valossa. Johann Matthias Sperger on yksi kontrabassohistorian huomattavimmista persoonallisuuksista. Musiikin tutkimuksessa hän on kuitenkin aina jäänyt klassismin suurten nimien varjoon. Vasta viime vuosina Alfred Planyavskyn perustavanlaatuisen työn "Geschicte des Kontrabasses" ja Adolf Meyerin yksityiskohtaisten tutkimusten "Konzertante Musik für Kontrabass in der Wiener Klassik" ansiosta on kiinnostuttu tästä monipuolisesta, luovasta ja soittavasta muusikosta, jonka merkitys kontrabassolle on tavattoman suuri. Lukuisia tuon ajan kontrabassolle sävellettyjä konserttiteoksia kuului hänen ohjelmistoonsa ja tämä viittaa siihen, että Sperger oli aikansa huomattava virtuoosi. Saamme kiittää Spergeriä lähes kaikkien nykyään tunnettujen Wienin koulukunnan kontrabassokonserttojen säilymisestä. Näiden lisäksi ei nykyinen tutkimus tunne muita kuin italialaisen Antonio Capuzzin (1755-1818), Giovanni Battista Cimadorin (1761-1808) ja Domenico Dragonettin (1763-1846) konsertot. Viimeksi mainitun konserton kohdalla kuitenkin uusin tutkimus kallistuu olettamukseen, että Dragonettin nimeä kantava konsertto ei olisikaan hänen säveltämänsä. Valitettavasti on Joseph Haydnin kontrabassokonsertto vielä löytymättä. Sen alkutahdit ovat säilyneet Spergerin teemaluettelossa. Joseph Haydn: Kontrabassokonsertto Kontrabasistit yhteistyössä Spergerin jäämistössä ovat säilyneet Dittersdorf-, Pichl-, Vanhal-, Zimmermann- ja Hoffmeisterteokset kontrabassolle, puhumattakaan Spergerin omasta tuotannosta. Todennäköisesti Sperger sai Dittersdorf- ja Pihl-konsertot omalta opettajaltaan Friedrich Pischelbergiltä (l741-1813); Zimmermann-, Vanhal- ja ensimmäinen Hoffmeister-konsertto on mahdollisesti omistettu Spergerille, koska hän todistettavasti on kaikkien näiden kolmen säveltäjän kanssa toiminut samoilla paikkakunnilla. Ottaen huomioon Spergerin vilkkaan konsertoinnin sekä laajan sävellystyön, voidaan häntä pitää keskeisenä hahmona kontrabassonsoitossa, joka tuohon aikaan yleisesti kukoisti. Johann Matthias Sperger syntyi maaliskuun 23. päivänä 1750 Feldsbergissä maanviljelijävanhempiensa Stephan ja Barbara Spergerin kolmantena lapsena ja vietti lapsuutensa (noin vuoteen 1767) kaupungissa, jossa oli vilkas musiikkielämä (mm. ruhtinaallinen teatteri oivallisine orkestereineen, laulukoulu sekä myös luostarin orkesteri). Ensimmäisestä teorianopetuksesta kertovat Spergerin "Wegweiser auf die Orgel" 1766 ja "Gradus ad Parnassum oder Anfürung zur Regelmäsigen Komposition" jo ennen vuotta 1766. Sittemmin Sperger muutti Wieniin, jossa todennäköisesti Georg Albrechtsbergistä tuli hänen teorianopettajansa vuodesta 1767 lähtien. Melkoisella varmuudella voidaan olettaa, että Friedrich Pischelberger oli Spergerin kontrabassonsoitonopettaja (valitettavasti kuitenkin todisteet puuttuvat). Pichelbergerin tunnemme ennen kaikkea Mozartin bassolaulajalle ja obligatokontrabassolle

säveltämän aarian "Per questa bella mano" (KV 612) ensiesityksen solistina sekä Dittersdorfin ja Pichlin kontrabassokonserttojen solistina. Pichelberger soitti yhdessä kahden viimeksi mainitun säveltäjän kanssa Grosswardeinin piispan orkesterissa. Pichelberger, jota Dittersdorf toistuvasti ylisti kontrabasistina ja konserttimuusikkona, muutti vuonna 1769 Wieniin, jossa hänen ja Spergerin tiet kohtasivat. Spergerin lukuisat omakätiset lisäykset Dittersdorfin ja Pichlin, Pichelbergerille omistamiin teoksiin todistavat, että Sperger on intensiivisesti tutkinut näitä teoksia ja ne ovat vaikuttaneet hänen soittotekniikkaansa ja sävellystyyliinsä (Spergerin e n s i m m ä i n e n kontrabassokonsertto syntyi 1777). Bassosolisti Suomeen Kontrabasson soolosoiton merkitystä Wienissä vuosien 1765-1800 välillä painottaa Adolf Meyer kirjoittamalla mm. seuraavasti: K un tarkastelee soolokontrabassolle tehtyjen sävellysten runsautta, on oikeutettua olettaa järjestyneen koulukunnan olleen olemassa. Oletusta tukee myös se, ettei koskaan myöhemmin, eikä missään maantieteellisesti näin rajatulla alueella ole voitu havaita vastaavanlaista, intensiivistä solistisen kontrabassonsoiton vaalimista. Kaikkien säilyneiden teoksien perustana on yhdenmukainen soittoteknillinen käsitys, joka edellyttää Wienin koulukunnalle tunnusomaista viisikielistä kontrabassoa (tunnetaan nimellä Wiener fünfseiter). Ja lopulta olettamusta mainitun koulukunnan olemassaolosta tukee se seikka, että silmiinpistävän runsas joukko erinomaisia kontrabasisteja oli hakeutunut paikkakunnalle. (Konzertante Musik für Kontrabass in der Wiener Klassik.) Muutamia lektikirjoituksissa toistuvasti esiintyviä kiertelevien kontrabassosolistien nimiä Pichelbergerin ja Spergerin lisäksi ovat Lasser, Mannl, Woschitka sekä Kämpfer. Mainittakoon tässä, että tiettävästi ensimmäinen Turun Soitannollisen Seuran perustamisen jälkeen täällä vieraillut taituri oli juuri tämä maineikas unkarilainen Josef Kämpfer, joka toukokuun lopulla 1796 saapui Turkuun Pariisista Tukholman kautta, jossa oli vähän aikaisemmin pitänyt kaksi konserttia. Soitannollinen Seura ilmoitti hänen hyväkseen pidettävästä "täysiäänisestä soitinmusiikista". Hänen nauttimastaa arvonannosta päätellen hänen soitollaan on täytynyt olla tositaiteen leima. Mutta takaisin Spergeriin... Hyvän miehen lisä Ensimmäisen toimensa, josta on olemassa todisteita, Sperger sai vuonna 1777 Unkarin arkkipiispan ja myöhemmin Unkarin kaardinaalin kreivi von Batthyanyn pressburgilaisesssa orkesterissa. Spergerille tämä merkitsi kuutta hedelmällistä konsertoimis- ja säveltämisvuotta (mm. 7 konserttoa, 18 sinfoniaa jne). Pressburg in orkesterissa Sperger tapasi joukon erinomaisia soittajia, joiden suoritukset varmasti innoittivat häntä säveltämään lukuisia soolokonserttoja ja kamarimusiikkiteoksia mitä erilaisimmille kokoonpanoille. Mainittakoon näistä soittajista kapellimestari ja säveltäjä Anton Zimmermann (1741-1781), joka kirjoitti Spergerille kontrabassokonserton. Näiden muusikoiden suoritustasoa kuvannee lainaus senaikaisesta uutisesta: "Tuskin muualla koko Euroopassa on orkesteria, jossa olisi näin paljon voimakkaita suuria miehiä ja virtuooseja kuin tässä; saadaan kuulla erinomaisia sävellyksiä, myös meidän Zimmermannin ja Spergerin säveltämiä..."

Erityistä kiitosta Sperger sai eräässä toisessa arvostelussa, jossa sanottiin mm: "Sperger, viulubasson mestari, on jo kauan saanut ruhtinaansa ja täkäläisten musiikintuntijoiden taholta osakseen samanlaista suosiota kuin nyt koko Wien hänelle osoitti. Kaikki huusivat, kun hän konsertoi Wienissä. Hänen suuri luova henkensä ei tyydy ainoastaan instrumentin erinomaiseen taitamiseen, vaan hän on lisäksi hyvä säveltäjä. Olkoon hänen työnsä täynnä uusia ajatuksia". Ruhtinaan Spergerille antamaa tunnustusta ja arvonantoa osoittaa tämän ensimmäisestä vuodesta saama 500 fl. palkkio, kun toisten taiteilijoiden oli tyydyttävä 180,240 ja300 fl. palkkioihin. Lavalle omalla kustannuksella Spergerin näinä vuosina tekemien konserttimatkojen osalta on tähän mennessä löytynyt todisteet mm. kahdesta solistikonsertista. Vuonna 1778 Sperger jätti jäsenyysanomuksen Wienin säveltaiteilijoiden yhdistykselle: "Sillä", kuten hän kirjoitti, "hän tahtoisi yhdistyksen toimesta vuosittain pidettyjen musiikkitilaisuuksien yhteydessä soittaa kontrabassokonsertissa omalla kustannuksellaan tai säveltää samoja tilaisuuksia varten yhdistyksen suostumuksella". Spergerin ensiesiintymisohjelmaan 10.12.1778 pidetyssä akatemiassa, kuten näitä m u s i i k k i t i 1 a i s u u k s i a kutsuttiin, sisältyi hänen säveltämänsä uusi suuri sinfonia ja uusi kontrabassokonsertto "itsensä herra Spergerin soittamana". Toinen säilynyt ohjelma mainitsee, että jälleen 22.12.1788 oli kuultu kontrabassokonsertto herra Johann Spergerin, yhdistyksen jäsenen esittämänä. Konserttimatkat veivät Spergerin ainakin kerran (1781) Brünniin, jonka eräs brünnilainen lehti todistaa kirjoittamalla "Spergeristä ja hänen viisikielisestä viulustaan". Adolf Meyr on kumonnut usein esitetyn arvelun, että Sperger olisi kuulunut orkesteriin Josef Haydnin aikana (1780-1787) Esterházyssa osoittamalla Spergerin olleen kiinnitettynä kreivi von Erdödyn orkesteriin vuosina 1783-1786, jonne hän siirtyi heti Batthyanyn orkesterin hajottua Pressburgissa. Spergerin nimi oli edellä mainitun hovin kirjanpidossa aina vuoteen 1783 saakka. Valitettavaa oli kardinaali Batthyanyn orkesterin jo mainittu hajoaminen vuonna 1783, sillä tässä orkesterissa Sperger sai varsin paljon innostusta luovaan työhön ja solistikonsertointiin. Sperger sai kuitenkin heti kiinnityksen Fidishiin kreivi von Erdödyn luona. Täällä Sperger kuului kreivin palvelijoiden muodostamaan orkesteriin, jonka jäsenenä oli myös Ignaz Pleyel. Työttömyys uhkaa Vuonna 1786, kun tämäkin orkesteri oli hajonnut, palasi Sperger Wieniin saamatta kuitenkaan kiinnitystä mihinkään orkesteriin. Silmiinpistävää on, että Sperger tänä aikana - varmaankin työpaikan toivossa - omisti ja lähetti sävellyksiään vaikutusvaltaisille henkilöille, kuten Preussin kuninkaalle, Venäjän tsaarille ja eräälle ruhtinattarelle Pressburgiin. Tähän aikaan (joulukuusta 1787 kesäkuuhun 1788) sattuu yksi pitempi matka Brünnin, Prahan ja Dresdenin kautta Berliiniin, jossa hän 26.1.1788 ensi kertaa soitti musiikkia rakastavalle kuninkaalle ja jolle hän lahjoitti myös muutamia sinfonioita. Spergerin on täytynyt tehdä kuninkaaseen suuri vaikutus, sillä hän soitti kuninkaalle myöhemmin vielä kuusi kertaa. Valitettavasti täältäkään ei löytynyt Spergerin toivomaa työpaikkaa, sillä Berliinin suuressa hoviorkesterissa oli jo neljä kontrabasistia, joiden määrää pidettiin riittävänä. Tästä huolimatta oli Berliinissä esiintymisellä ratkaiseva merkitys Spergerin myöhemmälle elämäntaipaleelle. Vaikutusvaltaiset henkilöt, heidän joukossaan mm. Johann Friedrich Reichardt, jotka olivat kuulleet Spergerin soittoa, kirjoittivat suosituskirjeitä Meclenburg- Schwerinin herttualle, jotta tämä kiinnittäisi Spergerin hoviorkesteriinsa. Reichardt kirjoitti: Teidän Korkeutenne, armollinen herttua ja herra. Teidän ruhtinaallinen korkeutenne, sallikaa minun suositella nöyrimmin wieniläistä herra Spergeriä eräänä hyvin erinomaisena konserttikontrabasistina. Kuningas on kuullut häntä suurella

tyydytyksellä seitsemän kertaa ja olen varma, että Teidän Korkeutenne tulee tekemään samoin. Mitä suurimmalla kunnioituksella, Berliinissä 15 maaliskuuta 1788 Teidän Korkeutenne nöyrin palvelija Reichardt Sperger soitti saman vuoden huhtikuussa herttualle, mutta toivottu työpaikka avautui vasta keväällä 1789 sen jälkeen, kun Sperger vielä kerran oli lähettänyt hakemuksen liittäen siihen kolme herttualle omistettua sinfoniaa. Kesästä 1789 lähtien Sperger oli herttua Friedrich Franz von Meclenburg-Schwerinin Ludwigslustin hoviorkesterin jäsen aina kuolemaansa, vuoteen 1812 saakka. Basistin oboistille fagottitunnit Ludwigslustin linna oli rakennettu 1780-luvulla, ja tänne orkesteri muutti Schwerinistä. Vielä nykyään on mahdollista käydä katsomassa linnan osittain alkuperäisinä säilyneitä tiloja, mm. kultaista salia, jossa Sperger antoi useita konsertteja. Valitettavasti ei Spergerin jäämistöstä ole löydetty yhtään instrumenttia tai muita hänelle kuuluneita esineitä lukuun ottamatta kontrabasson jousta, jota Sperger kaikkien todisteiden mukaan on käyttänyt. Jousi on kevyt, taipuisa ja kuperasti kaartuva. Siinä on upeasti ylöspäin kääntyvä kärki ja norsunluinen kiristysruuvi; kaikki tunnusmerkkejä, jotka tekevät siitä aivan erikoisen hienon kontrabassonjousen. Spergerin ensimmäisenä toimivuonna johti tätä 1701 perustettua orkesteria tunnettu Franz Anton Rosetti, jonka toiminta entisestään lisäsi orkesterin hyvää mainetta. Sperger itse oli yksi orkesterin monipuolisimmista ja arvostetuimmista muusikoista. Tämä käy ilmi monista todisteista ja arvosteluista. Hän soitti usein kirkossa uruilla muiden säveltäjien, mutta myös omia sävellyksiään, kuten "Präludien", "Kleine Orgelstücke" jne. Hän sai myös pianonvirittäjän toimen, ja hän antoi eräälle oboistille fagottitunteja (!). (Vuonna 1798 syntyi hänen fagottikonserttonsa.) Varmuudella ei tiedetä, antoiko Sperger koskaan kontrabassotunteja. Mikäli hän ei antanut opetusta, oli se valitettavaa, koska niukalti säilyneistä sormijärjestyksistä päätellen hänellä oli uudenaikainen soittotapa, johon kaiketi oli vaikuttanut hänen opettajansa Pichelberger sekä Wieninkontrabassonsoiton korkea taso. Kielet musiikin mukaan Kun Sperger vuonna 1792 anoi lisää palkkaa, vastasi herttua ensin kieltävästi, mutta totesi samalla suuresti arvostavansa kontrabasistiaan. Hän kirjoitti seuraavasti: "Minusta on sitäkin vaikeampaa hylätä hänen anomuksensa, koska kän on yksi parhaista taiteilijoistani." Myös eräs orkesterin jäsen on kirjoittanut Spergeristä: "Suorituskyvystä puheenollen Sperger on jättiläinen." Spergerin arvostus näkyi mm. hänen palkassaan, joka ensiksi oli vuosittain 400 Reichstaleria ja myöhemmin jopa 500 Rtl, kun konserttimestari Stievenard sai vain 300 Rtl. Herttua hyväksyi myös heti anomuksen, jossa Sperger pyysi lupaa saada tilata kontrabasson eräältä w i e n i l ä i s e l t ä instrumentinvalmistajalta. Sperger sai bassonsa vuonna 1792, ja se maksoi herttualle 64 Rtl. Ilmeisesti orkesteribasso ei vastannut Spergerin vaatimuksia, koska hän tarvitsi erikoissoittimen soolosoittoa varten. Arvokkaan viitteen instrumenttien tarkkaan erotteluun ja laadultaan erilaisten kielien käyttöön antaa meille em. orkesterin johtajan Rosettin herttualle osoittama kirjallinen hakemus, jossa hän anoi rahaa kielien hankintaa varten. Hän kirjoitti: "Spergerin täytyy saada kielet kahteen bassoon, toiseen konsertointia varten ja toiseen orkesterisoittoa varten; myös Sedlaczeckille (joka oli Ludwigslustin 2. basisti) tarvitaan kielet kahteen bassoon, toiset orkesterisoittoa, toiset tanssisoittoa varten. Niiden ei kuitenkaan tarvitse olla niin hienot ja kalliit kuin Spergerin kielet." Tämä todiste on meille sitäkin arvokkaampi, koska koko musiikinkistoriaa käsittelevässä kirjallisuudessa ei ole selviä vastauksia kysymyksiin kontrabassosoittimista ja niissä käytetyistä kielistä.

Useita viritysmalleja Historiallinen kehitys oli tuottanut 1700-luvun loppupuolella Wienin alueella orkesterikontrabasson rinnalle erikoisviritteisen instrumentin, joka teki mahdolliseksi kehittää klassisen sävellystyylin puitteissa suuren virtuositeetin. Terssi-kvartti viritteinen kontrabasso (myös terssi-kvartti viuluksi nimitetty) voi tällaisessa täydellisyydessään olla vain tuon ajan tuote, ajan, jolloin säveljuoksutukset, melodiankuljetukset ja kaksoisotteet perustuivat kolmisointuaiheisiin. Esimerkillisesti on Mozart ottanut tämän seikan huomioon aariassaan "Per questa balla mano", jossa hän on mestarillisesti käyttänyt kaikkia instrumentaalisia mahdollisuuksia soinnutuksessa, kaksoisotteissa, cantilenessa ja tekniikassa. Mielenkiintoisia viitteitä kontrabasson käsittelystä suhteessa orkesteribassoon antavat molemmat Spergerin cassatiot viululle, kahdelle käyrätorvelle ja kontrabassolle. Ne oli alunperin kirjoitettu orkesteribassolle, mutta myöhemmin Sperger muutti ne soolobassolle, joka oli viritetty A-D- Fis-A, Spergerille tyypillisine sooloilleen. Näissä teoksissa oli soolot merkitty viuluklaaviin, mikä osoitti Spergerille, koska hänen piti "astua esiin". Sointi oli tällöin kaksi oktaavia matalampi. Edellä mainituissa cassatioissa oli alkuperäinen raja ylhäällä pieni a, jonka niihin sävelletyt soolot ylittivät, alaraja oli suuri A. Tämän rajan alapuolelle menevät äänet soitettiin oktaavia korkeammalta. Terssi-kvartti -viritys eli "Wieniläinen viisikielinen" soi oktaavia alempaa Siirryttäessä romantiikkaan hävisi näin viritetty kontrabasso pakostakin ja unohtui pian kokonaan. Nykyään ihmettelevät monet kontrabasistit, kuinka tuon ajan bassonsoittajat selviytyivät Mozartin aarian vaikeuksista, Dittersdorfkonserttojen soinnuista, Sperger-teosten kaksoisotteista jne. Avain tähän on kontrabasson viritys (F)-A-D-FIS-A ns. terssi-kvartti viritys (wieniläinen viisikielinen). Kontrabassoa käytettiin myös nelikielisenä ilman ala F:ää. Esimerkiksi Ludwigslustin ajoilta ei ole olemassa mitään todistetta siitä, että Sperger olisi käyttänyt viisikielistä bassoa. On tunnettua, että tämän aikakauden kaikkien kontrabassokonserttojen alarajana oli kirjoitettu suuren oktaavin A, joka soi oktaavia alempana eli kontra-a. W. A. Mozart: Arle KV 612 Solo-Kb. Sperger, Konzert Nr. 13 Sperger, Konzert Nr.. 1 Dittersdorf, Konzert in E (F) A D Fis A Tästä virityksestä oli kauan epäilyjä; todisteena voi kuitenkin käydä Sperger-kvarteton kaksoisotteet, jotka antavat yksiselitteisen informaation tästä virityksestä. Virityksestä johtuen ovat myös kontrabassokonserttojen suositut sävellajit A- ja D-duuri. Mutta jotta saataisiin vaihtelua, kirjoitettiin useiden konserttojen orkesteriosuus esm. Es- tai B- duurissa, jolloin soolokontrabasso viritettiin puoli sävelaskelta korkeammaksi. Niinpä soivat molemmat Dittersdorf-konsertot ja Vanhalkonsertto Es-duurissa. Kontrabasisti lukee ja soittaa osansa siis kirjoitetussa D-duurissa. Notation: Klang: "Kaiken, mitä toivoa saattoi" Muutamat Spergerin sormijärjestykset, jotka ovat säilyneet alkuperäisinä, antavat silmäyksen hänen soittotapaansa. Sperger käyttää alhaalla sormia 1,2,4 jättäen pois heikon 3. sormen. Näin oli myös Wenzel Hausenin (1764-1847) myöhemmin uraauurtavassa metodissa, jota

vuodesta 1828 lähtien näihin päiviin saakka on pidetty yhtenä fysiologisesti oivallisimpana. Sperger käytti ylhäällä 3. sormea ja ylhäällä oktaaviflageoletista lähtien peukaloa. Esimerkkejä Spergerin sormituksista Basso-Stlmme einer Sinfonie Meille säilyneissä arvosteluissa sai Sperger kontrabassosolistina rajatonta kiitosta. Kaikki kriitikot eivät voineet yhtälailla olla tyytyväisiä konsertoivaan kontrabasistiin, mutta Spergerin kontrabasson kauniista soinnista ja hänen sujuvasta tekniikastaan ei ollut erimielisyyttä. Huomiota herättää myös se, että niillä paikkakunnilla, missä vaalittiin kontrabasson soolosoittoa (Wienin alue), esiintyi väkemmän negatiivista arvostelua kuin seuduilla, missä harvoin kuultiin soitinsolisteja. Se, että Sperger toistuvasti esiintyi omien teostensa solistina, käy ilmi Ludwigslustin linnan päiväkirjasta, jota konserttimestari Massonneau tunnollisesti piti vuodesta 1803 lähtien. Niinpä kuultiin yksin näiden muistiinpanojen mukaan vuodesta 1803 lähtien yhdeksän kontrabassokonserttoa ja 22 sinfoniaa (kaikki Spergerin säveltämiä) Ludwigslustin linnassa. Hän soitti vielä 62-vuotiaana (kuolinvuotenaan) yhden kontrabassokonserton; tätä täytyy ihailla sitäkin enemmän, koska hän oli luonteeltaan vilkas, mutta kunnoltaan heikko mies", kuten merkintä hänen kuolintodistuksessaan ilmaisee. Ludwigslustin ajoilta on säilynyt tieto kolmesta konserttimatkasta. 1772 Lyypekissä pidetyn konsertin ilmoituksessa sanotaan: "Herra Sperger Wienistä, harvinainen ja vertaansa vailla oleva kontrabassovirtuoosi antaa kunnioitetulle yleisölle tiedoksi, että lauantaina kuluvan kuun 14. päivänä oopperatalossa pidetään musiikillinen illanvietto. Etukäteen luvataan näyttää tällä suurella instrumentilla taitoja, joita ihmisahkeruus ei vielä näihin päiviin mennessä ole kyennyt näyttämään. Kaikki mitä illanvietossa esitetään on spergerin omia sävellyksiä. Tarkempia tietoja saa musikaalisen illanvieton ohjelmalehtisestä..." Vuonna 1793 Sperger vei kuninkaalle Berliiniin kaksi sinfoniaa, jotka tämä oli häneltä toivonut. Erään toisen matkan aikana, joka oli suunniteltu Wieniin saakka, hän konsertoi 26.11.1801 Gewandhausissa Leipzikissä, josta kirjoitettiin Sperger, Konzert Nr. 18 seuraavasti: "... hän sai aikaan tällä instrumentilla, jota ei oltu luotu konserttisoittoon, kaiken mitä toivoa saattoi, jopa enemmänkin..." Tuottelias säveltäjä Spergerin sinfonioista lienee syytä huomioida yksi erikoisen mielenkiintoinen, nimittäin hänen vastineensa Haydnin jäähyväissinfonialle, jossa sperger antaa viulujen aloittaa ja vähitellen muiden instrumenttien tulla mukaan. Vuoden 1800 jälkeen löytyy enää harvoja Spergerin tekemiä sävellyksiä. Hyvällä syyllä voidaan kysyä, miksi tähän asti niin tuottelias säveltäjä (45 sinfoniaa, lähes 30 konserttoa eri instrumenteille; kontrabassolle, sellolle, viululle, trumpetille, käyrätorvelle, huilulle, fagotille, kamarimusiikkia eri kokoonpanoille, aarioita, kirkkomusiikkia jne.) viimeisinä vuosinaan ei kirjoittanut enää mitään. Varmasti hän oli näinä vuosina erittäin aktiivinen solisti, ja tämä toiminta kulutti hänen voimiaan. tiedämme, että Sperger ei ollut ruumiinrakenteeltaan vahva sillä jo vuonna 1792 voidaan lukea hänen herttualle osoittamastaan hakemuksesta: "... ruumiini, joka ei ole tarpeeksi kasvanut niihin vaatimuksiin, joita valitsemani soitin edellyttää... Johann Matthias Sperger kuoli vuonna 1812 toukokuun 13. päivänä. "Orkesteri menetti hänessä erään erinomaisimmista jäsenistään", sanottiin muistosanoissa, ja mikään ei voi selvemmin kuvata sitä arvostusta ja kunnioitusta, jota Sperger nautti Ludwigslustin hovissa kuin se, että Mozartin Requiem esitettiin muistokseen. hänen Jorma Katrama

JOENSUUSSA KUULUI KUMMIA Taisi olla eräs sunnuntaipäivä, koska satoi, räntää tosin, mutta satoipa kuitenkin. Päivässä ei ollut näin valtakunnallisesti ajateltuna mitään erikoista, mutta jossain kaukana Karjalan pääkaupungissa Joensuussa tapahtui jotain kummallista. Joskus puolenpäivän aikaan alkoi tapahtua. Hätäkeskuksen puhelimet olivat varattuja, pankkiyhteydet olivat poikki ja mitenkään asiaan kuulumattomana Tolosen isännän maatilalla lehmä poiki, kuulema sonnivasikan. Tämän lisäksi alkoi kohti Joensuun konservatoriota hiipiä toinen toistaan oudompia "ihmisiä". Kukin saapui sinne aamulla taholtaan, yksin, yhdessä tai erikseen. Pääasia että saapuivat tai jättivät saapumatta. Syy tähän ylettömään kansainvaellukseen oli kontrabassoklubin kevätkokous ja pari sen yhteyteen järjestettyä konserttia. Raportti Joensuun kevätkokouksen hätkähdyttävistä tapahtumista 17.3.1996 Ensimmäisenä oli päiväohjelmaan merkitty päivämatinea, joka pidettiin konservatorion koleassa ja kosteassa salissa. Saliin oli pakkautunut pieni ja sievä yleisö, ei siitä sen enempää. Ohjelmassa oli erinäisiä jousiorkesterille sävellettyjä biisejä. Yleisö sai kuulla aluksi Larssonin konserton, jonka solisti oli tuskalla, vaivalla, unettomia öitä viettäen jne. valmistanut. Konsertissa kuultiin myös Mozartia. Konsertti oli ihan onnistunut kokonaisuus. Orkesteri koostui lähes kokonaan kauniimman sukupuolen edustajista, että mikäpä siinä oli solistin soitella. Konserttiin liittyi myös eräs traaginen paljastus. Nimittäin selvisi Suomen vahtimestarien erittäin huono tila. Lukutaito tai taidottomuus tuli esille. Vahtimestari oli aamutuimaan ollut virittelemässä PA-laitteita saliin solistia varten. Toinen vaihtoehto oli tietysti tietämättömyys. Voihan sitä äkkinäinen luulla kontrabassoa Palaveri on alkanut. Kuvassa vasemmaltaniko Ukkonen, Olli Laine, Lassi Hiltunen..

...Raija Noenkivi, Teppo Hauta-aho, Esko Kauppinen sekä Kari Räsänen erittäin matalaksi lauluääneksi. Meneehän sitä vähemmästäkin sekaisin. Onneksi joku ehti hätiin ja vahtimestari sai häädön salista. Konsertin jälkeen olikin sitten pieni virvoketauko, jonka jälkeen päästiinkin itse asiaan. Oli vuorossa kontrabassoklubin vuosikokous. Kokouksessa oli rento meininki, niin rento kuin voi olla. Myös huolto pelasi hyvin, ettei kukaan päässyt pitkästymään. Asiat käytiin läpi ilman sen suurempia jyrinöitä. Muutama katkennut jousi tosin tuli lisää soitin/jousikorjaajille. Otettiinpahan huomioon myös heidän vointinsa. Kokous sujui muuten ilman sen suurempia kommelluksia. Ja päästiinkin sitten sen jälkeen itse asiaan, eli syömään. Nyt oli jo kiire, koska täytyi ehtiä seuraavaan konserttiin. Myöhässä kuten tapoihin kuului saavuimme konserttiin, joka oli tarkoitettu koko perheelle. Saimme huomata, että koko perhe oli mukana. Oli lapsia ja sen mielisiä. Olipa mukana muutama ajokoirakin. Oli erittäin mukava seurata kahden toinen toistaan pelottavamman miehen heiluvan, huutavan (tarkoittaa laulua) ja soittavan. He saivat mielenkiinnon säilymään koko konsertin ajan. Yleisö tykkäsi, varsinkin lapset. Oli mukava huomata, että tämä TomTom -duo teki asian täysillä, eivätkä miehet kursailleet tai ujostelleet. Heitä ei voi syyttää ainakaan jäykkäniskaisuudesta. Kiitos! Konsertin jälkeen osa porukasta hajaantui omille teilleen, mutta sitkeimmät siirtyivät vielä "Palaveriin". Siellä ruodittiin päivän tapahtumat, juotiin välillä ja taas rupateltiin mm. bassonsoittoon liittyvistä asioista. Yllättävää. Vähitellen päivä alkoi olla lopussa. Mieleen jäi päivästä sen hyvä fiilis. Taas oli repussa jotain uutta. Kiitokset erityisesti taiteilija Hauta-aholle, joka saapui tänne jo perjantai aamuna korjaamaan Joensuun konservatorion jo huoltoa kaivanneita bassoja. Kiitos myös opetuksesta, nauvoista ja seurasta. Kiitos kaikille, jotka osallistuitte. Kiitos. Lassi Hiltunen

Juhlavuoden tapahtuma Riihimäellä ja Järvenpäässä 8.-9.6.1996 Suomen Kontrabassoklubi viettää 20-vuotis syntymäpäiviään Riihimäellä Riihimäen kesäkonserttien avajaispäivänä 8.6. Ohjelmassa on suurhappening, jossa kontrabassot valtaavat kaupungin. Tapahtumaan odotellaan noin viittäkymmentä kontrabasistia. Riihimäellä järjestetään viikonlopun aikana myös Kansainväliset Erämessut ja ns. "Shopping" -tapahtuma, joten kaupungissa liikkuu lauantaina paljon kuulijoita. Päivän tapahtumiin kuuluvat myös Tampereen konservatorion Big Bändin ja TomTom -duon esiintymiset. Sokerina pohjalla Jorma Katrama ja Margit Rahkonen konsertoivat Suomen lasimuseossa kello 19.30. Konsertin jälkeen kontrabasistit siirtyvät illanviettoon Järvenpäähän Kallio- Kuninkalan leirikeskukseen. Sunnuntaina 9.6. Kallio-Kuninkalassa pidetään kontrabassoklubin ylimääräinen kokous ja kuullaan Seppo Heinon luento psyykkisestä valmennuksesta. KONTRABASSOKLUBIN KESÄTAPAHTUMAN TARKKA OHJELMA: Lauantai 8.6 (Riihimäki) 12.00 Lähtölaukaus. Basistit levittäytyvät eri puolille kaupunkia 15.00-16.00 Tom Tom -duon lastenkonsertit musiikkiopiston kamarimusiikkisalissa 17.00 Tampereen konservatorion Big Band Erämessualueella 19.30 Jorma Katrama ja Margit Rahkonen Suomen lasimuseossa noin 22.30 Illanvietto Kallio-Kuninkalassa Sunnuntai 9.6 (Järvenpää, Kallio-Kuninkala) 10.00 Aamiainen 11.00 Kontrabassoklubin ylimääräinen kokous 12.30 Lounas 13.30 Seppo Heinon luento psyykkisestä valmennuksesta. Keskustelu. 17.00 Päivällinen

Ilmoittautumiset ja maksut Riihimäki/"Kontrabasistit valtaavat kaupungin!" lauantaina 8.6. Tavoitteena on, että ainakin viisikymmentä kontrabasistia musisoi päivä aikana eri puoilla kaupunkia. Soittopaikat löytyvät kaduilta, uimahallista, taidemuseosta, kauppakäytävistä, rautatieasemalta, vesitornista jne. Omien soolokappaleiden, duojen, triojen jne. lisäksi helppoja, prima vistana soitettavia yhteismusisointinuotteja saa paikanpäältä. Jäsenmaksunsa maksaneet kontrabassoklubin jäsenet pääsevät Jorma Katraman konserttiin puoleen hintaan, 45 markalla. Ilmoitathan osallistumisestasi Juha Pesoselle 27.5. mennessä puh. 914-722629. Samalla sovitaan, milloin tulet ja mitä haluat soittaa tässä ainutlaatuisessa tapahtumassa. Kallio-Kuninkala Yöpyminen Kallio-Kuninkalassa maksaa 110 markkaa (hintaan sisältyvät vuodevaatteet ja pyyhe). Illanvieton tarjoaa Suomen Kontrabassoklubi. Aamiainen maksaa 25 markkaa, lounas 50 markkaa ja päivällinen 35 markkaa. Ilmoittautumiset Kari Räsäselle 27.5. mennessä puh. 973-852852.

K.R. ja Ko. C kohtasivat intiimisti tuopin ääressä Millainen mies on Kari Räsänen, kontrabassoklubin puheenjohtaja? Siitä otetaan selvä. Siis Kuopioon. Miten niin Kuopioon? Mieshän asuu Joensuussa, itärajan tuntumassa. Juu juu, mutta hänpä opettaakin Kuopion konservatoriossa bassonsoittoa (etkö muka tiennyt?) ja on löydettävissä Kuopiosta viikonloppuisin, perjantaina ja lauantaina. Siis Kuopioon. Totta, totta! Savon Sanomat sen tietää. Perjantai-iltana Kuopion musiikkikeskuksessa on Oulun ja Kuopion kaupunginorkestereiden yhteiskonsertti. Ohjelmassa Wagneria ja Stravinskyn Kevätuhri. Sinne ehdottomasti. Kari myös. Katsomo ei ole ihan täynnä, lavan sen sijaan on. Permannon etuosassa tuntuu siltä, että sali käy pieneksi näin suuren orkesterin soundille. Väliajan jälkeen Kevätuhri salin takaosaan parvelle soi hyvin. Uljas kuusimiehinen bassorivistö hoitaa hommansa hienosti. Uhrin esitykselle karjahdellaan monet BRAVOOT. Vankilasta mökki ja jousikotelo Kipaisemme kepeästi Karin kanssa konsertista kapakkaan. Karilla on mukanaan "Kuopion laukku" pyjamoineen, hammasharjoineen ja opetustarvikkeineen. Joensuussa käytössä olevasta "Joensuun laukusta" löytyy ainakin hartsipurkki, viritysmittari ja kyseisen viikon orkesteristemmat. Jämptiltä mieheltä vaikuttaa. Kari on huomannut, että omien tenavien kasvatuksesta on hyötyä opetuksessa, ja toisinpäin. Mutta myös mukavalta ja leppoisalta. Ei rähjää ei kiroile. Ottaa toisen huomioon. Jutut äksystä ja häijystä opettajahirmusta on MIEHESTÄ OTETTIIN M I T T A A

syytä lopettaa. Pojat, pojat! Ei pidä paikkaansa... Kari vaikuttaa suorastaan isällisen lempeältä. Ravintola Kummisedän metelissä tarina luistaa, ja puhumme ensiksi vankilassa valmistettavista kontrabasson jousikoteloista (kts. Kontra C 1/96 s. 18). Karin idea. Olisihan se pitänyt arvata! Kari tiesi, että lääninvankilasta voi ostaa leikkimökin. Miksi ei sitten myös jousikoteloa, Kari ihmetteli. Nyt voi. Ja hinta on ihan jees. Viisi oivallusta (ja yksi olunen) Vastapäätäni istuu siististi pukeutunut, mietteliäs mies. On herkkä, nopeasti innostuva, punnitusti puhuva. On ehdottomasti myös hyvä kuuntelija, valppaasti keskustelukumppanin mielialoja luotaileva. "Että ensimmäisen tuopin jälkeiset oivallukset opetuksesta", Kari naurahtaa ja ujo hymynhäive saattelee seuraavaa: "Noo, sanotaan nyt vaikka niin, että kyllä minä varmaan peruskurssitasoista opetusta osaan antaa." Ja miksi ei osaisi: tehnyt työtä seitsemän vuotta, ammattiopintoihin ohjannut ainakin Hakolan Pertin, Tuppuraisen Timon, Martikaisen Juhon ja Väätäisen Villen ja nyt opettaa Kuopiossa kymmentä soittajaa. Joten: ÄLÄ TURHAAN ARASTELLEN PUNASTELE, NÄYTTÖÄ ON!! Lisää oivalluksia: "Soivien äänten soittaminen heti alusta alkaen. Äänessä on alku, soiva osa ja loppu. Niin se on ensimmäisestä tunnista lähtien." Yhä oivalluksia: "Oppilaan oma halu tehdä on oppimisen A ja O. Pakottamalla ei synny mitään. Oppilaan pitää itse haluta." Vielä lisää: "Oppilaan motivaatio tehdään kuitenkin vaatimisen kautta. Johonkin kovasti pyritään, sitten se saavutetaan ja siitä innostutaan. Sitten tiedetään, että jotakin on saavutettu ja yhä ylemmäs pitää päästä. Näin se motivaatio tekemisen kautta syntyy!" Vielä lisää, please: "En luopuisi opetushommasta, en!" Taas se mokoma punastuu. TIETTY! Vähän faktaa. Kari on naimisissa: vaimo ja kolme lasta (9. 7. ja 3). Kari on muusikko: Joensuun kaupunginorkesteri ja kontarabsso. Kari on entistä enemmän muusikko: Kuopion konservatorio ja kymmenen oppilasta. Kari kantaa vastuuta: toimi neljä vuotta Joensuun kaupunginorkesterin valtuuskunnan puheenjohtaja, nyt kontrabassoklubin pj. Kontrabassoklubin toiminta on tärkeätä, tietty. Vaikka se välillä onkin kuin kivireen vetämistä, kun kukaan ei tunnut innostuvan, tietty. Mutta sen eteen silti kannatta tehdä hommia, tietty! Kari on suhtautunut paperisotkuihin (Aina niitä tulee, toim. lohd.) hurtilla huumorilla ja on iloinen siitä, että klubi on yhä hengissä. Toiminta on nyt yhtä jaksoisesti jatkunut 20 vuotta. Klubin nykyinen puheenjohtaja ei syyttä ole iloisen ylpeä. Yhteisen motivaation metsästäjät Siteeraa vielä Joensuun orkesterissa käynyttä luennoitsijaa: "Jos töissä on hauskaa, niin orkesteri soi hyvin." Ei taatusti tarkoita turhanaikaista tyhjää töpeksintää (toim. rient.) vaan sitä, että ammatti-ihminen osaa kantaa vastuuta myös muista. Jos ryhmällä menee yhdessä hyvin, se soi myös yhdessä hyvin. Näin on! Orkesterityön kuviot kiinnostavat Karia kovasti: "Mistä syntyy yhteinen motivaatio?, Mitä stemmaharjoituksissa tulisi soittaa? Miten tavoitteet asetetaan? Mitä kaikkea stemman tulisi tehdä yhdessä?" Kysymyksiä vailla vastauksia. Nyt. Mutta ehkä jo huomenna... Virallinen osuus on loppu (sluut) Ja nyt (nyy): Nauhuri kiinni (off), kamera takalukkoon (klok) ja lyijykynä olan yli naapuripöytään (ohoh!). Käsittelyyn joutuvat kollegat, kapellimestarit, rehtorit, soitinkorjaajat ja tarjoilijat (Söpöjä! toim. ih.). "Tapaammehan Joensuun kevätkokouksessa", sanoo haastateltava lopuksi kadulle jouduttuaan. "Taatusti tapahtuu", tuumii haastattelija ja takertuu tanakasti taksitolppaan tosimielessä. JP

Jorma Katrama kovan työn tuottamat hedelmät korjaa ovat alkaneet kypsyä satoa Suomen Kontrabassoklubin perustajajäsen ja ensimmäinen puheenjohtaja elää "mielenkiintoista ja hyvää aikaa". Hän konsertoi ahkerasti ulkomailla, kuuluu monen kontrabassokilpailun tuomaristoon ja pitää joka vuosi useita mestarikursseja. Hyviä arvosteluja saaneet soololevyt lämmittävät mieltä. Kansainvälisesti arvostetun kontrabasistimme menestyksen salaisuus löytyy sitkeästä ja vuosia kestäneestä määrätietoisesta työnteosta. "Mitä arvostan ja mitä en arvosta kanssaihmisessä?" Jorma Katrama toistaa kysymyksen hitaasti. Keväinen iltapäiväaurinko leikkii Finlandia-talon puistikossa, ja äänenjohtajien huoneessa surisee nauhuri. Nopeatempoinen haastattelu jää hetkeksi ikäänkuin fermaatille odottelemaan keskustelun jatkumista. "Arvostan ihmisessä rehellisyyttä, lämpöisyyttä, toisen ihmisen huomioon ottamista", hän luettelee nopeasti hetken tuumittuaan. "En arvosta kateutta, kyynisyyttä, oman voiton tavoittelua toisten kustannuksella." Työtä, työtä, työtä Jorman on vaikea käsittää monien soittajien tuntemaa kateutta kollegojaan kohtaan. Jokainen tänä päivänä orkesterissa soittava muusikko on varmasti musiikillisesti lahjakas, monissa testeissä ja koesoitossa hyväksi havaittu. Jos jotkut joukosta kuitenkin tuntuvat pääsevän soittamisessaan muita pidemmälle, se ei Jorman mielestä johdu siitä, että he olisivat lahjakkaampia kuin kolleegansa vaan siitä, että he yksinkertaisesti tekevät enemmän töitä. "Otetaan nyt vaikka kaksi samanlaista äijää ja kaksi samanlaista lapiota", Jorma innostuu vertaamaan. "Toinen kaivaa illalla 10 metriä ojaa ja menee kotiin koisimaan, kun toinen jää vielä yöksikin töihin ja saa aikaan 100 metriä samanlaista uraa. Minun on vaikea ymmärtää miksi nukkuja olisi aamulla kateellinen kaverilleen siitä, että tämä on saanut enemmän aikaan." Pariisi palautti maanpinnalle Vaikka Jorma sanoo ymmärtäneensä jo hyvin varhain, että "bassonsoitto ei ole yhtä kuin koko elämä", hän kysyttäessä myöntää yhä tekevänsä paljon töitä soittotaitonsa parantamiseksi. Tosin 1960-luvun alussa, suoritettuaan ensimmäisen kontrabassodiplomin Suomessa kautta aikojen, Jorma jo hetken ajatteli olevansa mestarismies. Mutta matka Pariisiin ranskalaisen kontrabassokoulun edustajan Gaston Logerotin luo muutti kaiken: "Ensitapaamisella me joimme yhdessä aperitiivilasilliset. Logerot kyseli kohteliaasti Suomesta ja Suomen musiikielämästä ja pyysi lopulta soittamaan jotakin. No minähän soitin, ja

omasta mielestäni niin upeasti, niin upeasti ja hyvin ettei kukaan koskaan aikaisemmin. Logerot taatusti näki heti lävitseni ja varmaan tuumasi, että jaaha, taas yksi tällainen tapaus." "Hän suhtautui minuun kuitenkin erittäin ystävällisesti ja myhäillen kiitteli. Kun hän kysyi, mitä haluaisin opiskella, vastasin olevani kiinnostunut uudesta ohjelmistosta. Logerot otti bassonsa - tupakka muuten roikkui koko ajan hänen toisessa poskessaan - soitti jotakin ja kysyi, että satunko tuntemaan tällaisen kappaleen. Minä pienenin hiukan. Heti sen jälkeen hän esitteli, että olisi myös tällainen kappale, ja minä pienenin lisää. Tätä jatkui niin kauan, että olin lopulta kuin talja lattialla!" Jorman tapa kertoa on rehevä ja mukaansa tempaava. Kun nuori, mielestään kaiken osaava diplomibasisti marssii rehvakkaasti arvostetun mestarin eteen, Jorma nousee seisomaan, ottaa rydikkään asennon, kävelee vähän aikaa keskellä huonetta takakenossa maha pömpöllään ja nypertelee molemmin käsin paksuja viiksiään. Tai kun nuorukainen yhtäkkiä tajuaa oman osaamattomuutensa henkisesti yhä pienemmäksi ja pienemmäksi kutistuen, Jorma kumartuu, kyykistyy ja lopulta lähes makaa Finlandia-talon äänenjohtajien huoneen lattialla kädellään siitä senttimetrejä arvioiden. Sen alemmaksi ei juuri enää voi vajota, ei totisesti. Sen katselija hyvin tajuaa. Pienessä pinteessä hyvä olla Viime vuodet Jorma on reissannut bassonsa kanssa ahkerasti. Mies on pitänyt mestarikursseja ja konsertteja eri puolilla maapalloa. Tänä vuonna hänen almanakastaan löytyvät ainakin seuraavat työkohteet: Rotterdam, Pariisi, Budapest sekä useat kaupungit Italiassa ja Saksassa ja todennäköisesti myös Koreassa. "Kappaleen valmistaminen esityskuntoon on yhtä pikkutarkkaa puuhaa kuin auton moottorin purkaminen osiin ja sitten taas sen kokoaminen" "Lopulta Logerot laittoi bassonsa pois ja hiljaa totesi, että ryhdytäänpä nyt sitten töihin. Se oli nuijanisku, jota silloin tarvitsin: Herää nyt hyvä ihminen todellisuuteen, et sinä mikään super ole. Asiat ovat ihan hyvällä mallilla, mutta nyt aloitetaan työnteko!" Kesäkuun alussa 60-vuotta täyttävä ja siis kontrabassoklubin kanssa juhlavuosia tasatahtiin viettävä Helsingin kaupunginorkesterin bassoryhmän äänenjohtaja elää nyt mielestään "hyvin mielenkiintoista ja kivaa aikaa." Kolme kymmenen vuoden sisällä valmistuntutta omaa soololevyä on otettu hyvin vastaan ja ne ovat alkaneet toimia "mukavana käyntikorttina maailmalla". Vaikka orkesterityön ja solistiesiintymisten limittäminen on välillä ollut vaikeata, tilanne on Jorman mielestä nyt mukavasti tasapainossa. "Pienessä pinteessä" soittamisen kanssa aina silloin tällöin oleminen on Jorman kokemuksen mukaan hyvä ase nurkan takana niin usein vaanivaa leipääntymistä vastaan. Hän on soittanut Helsingin kaupunginorkesterissa 36 vuotta, ja "siinä ajassa on muutaman kerran kyllä ehtinyt Sibeliuksen viulukonserton kokea". Oman soittotaidon jatkuva kehittäminen on hyvä lääke tautiin nimeltä rutinoituminen.

Isoisä on myöhässä. Hän vetää takkia ylleen, koska on luvannut viedä tyttärensä kaksi lasta katsomaan "ötökkänäyttelyä".ikkunan edessä seisten ja kädet välillä tuulimyllyn siipien tavoin ilmaa viuhtoen hän vielä innostuu kertomaan omien levyjensä kuunteluyrityksistä: "Vuosienkin jälkeen niitä kuuntelee vähän niin kuin kylmässä hiessä. Mieleen tulee monenlaista: ai toi paikka meni noin ja mites tossa nyt taas tolleen kävi ja ohoh miten tohon tais ihan vahingossa syntyi mukava pätkä. Mutta opettavaistahan se on, tosi opettavaista. Silloin sitä aina ajattelee, että ryhdys taas vaan reenaamaan, ukko. Niin se on!" Jorma Katrama on toiminut uransa aikana lukuisissa luottamustehtävissä Elämänohje äidiltä Jorman luonteenpiirteisiin kuuluu eräänlainen perusuteliaisuus. Hän on kiinnostunut monista asioista soittamisen lisäksi. Hän h a r r a s t a a muun muassa syvämerensukellusta, purjehdusta ja laivojen pienoismallien rakentamista (myös pulloihin!). Jorman "sivusoitinkaan" ei ole niitä soitinperheen yksinkertaisimmin taltutettavia pelejä; kilttiasuun pukeutunut säkkipilliä antaumuksella soittava äänenjohtajabasisti on saanut monet hieraisemaan silmiään. Kun ihmettelen ajan riittämistä tähän kaikkeen, Jorma kertoo äidiltään saamasta napakasta elämänohjeesta: "Kun tekee niin tekee, mutta kun makaa niin makaa". Kahta asiaa ei pidä yrittää tehdä yhtäaikaa, ja kun johonkin ryhtyy niin sitä ei kesken saa jättää. Kontrabassoklubin täyttäessä 10 vuotta Jorma kirjoitti Basistilehdessä olleen juttunsa loppuun seuraavasti: "Tiedättekö muuten miksi basisti ei harrasta kuntopyöräilyä? Koska se on paikallaan polkemista. Siihen me emme alistu, vaan vyötämme kupeemme ja menemme liput liehuen kohti uusia seikkailuja seuraavankin kymmenvuotiskauden." Näin jäkikäteen tekee mieli väittää, että mies jo tuolloin aavisti uransa vahvan nousukiidon alkaneen. Jorma ei vastaa kysymykseen vaan toteaa hiljaa: "Olen kiitollinen siitä, että ehdin tämän vielä kokea." Mies pujahtaa Finlandia-talon hissiin. Kaksi tuntia sujahti matkoihinsa käsittämättömän sukkelasti. Kaikille vielä tiedoksi: on muuten reissussa synttäreidensä aikaan, joten turha yrittää. "Edes koordinaatteja me ei Varpun kanssa paljasteta." teksti: JP kuvat: HP "Mestarikurssilla sanon aina oppilailleni, että ottakaa tästä itsellenne parhaat palat, ottakaa se mikä teille käy"

Il Prima nota di Kuhmo Kuhmoon oli järjestetty nuorten musiikkiharrastajien orkesterikoulutustapahtuma 26.-28.1.1996. Kuhmoon kutsuttiin oppilasorkestereita Keski- ja Itä-Suomen alueelta. Szilvayn veljekset olivat saapuneet ohjaamaan orkestereita. Perjantai 26.1.1996 Lähtö oli aikaisin aamulla. Unenpöpperöisenä nousin aamukuudelta kellon piristessä aivan liian kovaa. Äiti vei meidät Siilinjärven linja-autoasemalle, johon linja-auto (tietenkin myöhässä) sitten saapui. Linjaauto ajoi sen jälkeen Lapinlahdelle, josta viimeiset oman orkesterimme oppilaat nousivat mukaan. Matka kesti muutaman tunnin aamun valjetessa, ja puolelta päivin olimme perillä Kuhmo-talon pihalla. Ilmoittautumisen jälkeen oli hieman vapaata, ja sitten syönti. Sitten alkoivat harjoitukset. Ensin oli stemmaharjoitukset. Basisteille (joita oli seitsemän!) sen piti Kari Räsänen, joka oli Joensuusta pyydetty varta vasten tehtävään. Mahtavasti uljaan falskit äänet, ja epäeksaktit rytmit jäivät Karin mieleen niistä stemmaharjoituksista (olihan harjoittelu ollut siihen asti niin ahkeraa). Töitä riitti, eivätkä kappaleet silti valmiiksi tulleet. Telemannin konserton vikkelimmät kohdat eivät millään suostuneet virittämään hermosoluja yhteistyöhön. Heti perään oli orkesteriharjoitus. Orkesteri oli tyrmistyttävän suuri ja mahtavaääninen, siinä oli lähes sata soittajaa. Basistit saivat Geza Szilvayn vilpittömät kehut heti Sonnisen "La danza karelian" jälkeen. Iltaohjelmana oli elokuvia, mutta sai myös tehdä vapaasti mitä tahtoi. Nukkuminen oli järjestetty koululle, jossa nukuimme luokkahuoneissa, sen minkä pystyimme. Lauantai 27.1.1996 Aamupalan jälkeen oli tiukka harjoitusjakso. Ensin kolme tuntia stemmaharjoituksia, ja melkein kolmetuntiset orkesteriharjoitukset. Stemmaharjoituksissa saatiin mahtavia ääniä aikaan seitsemän basson sektiolla. Pahimmat paikat paranivat hieman. Syönti oli tietenkin välissä. Sormissa alkoi jo kirvellä enteilevästi. Illalla oli disko, ja siellä kävikin porukkaa. Myös elokuvia esitettiin Paljakka-salissa Kuhmo-talossa. Pojat olivat pyytäneet diskossa naapurihuoneen tyttöjä vierailulle, ja näin kivasti aika kului kuunnellessa juttuja jos jonkinlaisia. Muhevia saundeja silmät kiinni Sunnuntai 28.1.1996 Sunnnuntaina oli kenraaliharjoitukset, ja hioimme esityksen valmiiksi!? Konsertti oli hieno. Se ei ollut aivan tavallinen konsertti, vaan Geza Szilvay selitti yleisölle lapsen musiikinoppimista ja pyysi yleisöä laulamaan pientenorkesterin säestyksellä. Yleisöä oli suhteellisen paljon. Oli siinä paineita kerrakseen, kun olimme sopineet basson soolopaikkojen jaon ykköspulttipoikien jaettavaksi, joista minä olin toinen. Jännitys kiristi kurkkua, vaikka kyse oli aivan yksinkertaisista äänistä. Hyvin ne soolot menivät, ja muutenkin koko konsertti meni hienosti, ja vastuuhenkilöt saivat kukkasensa aplodien säestyksellä. Syrjäkorvalla kuulin Gezan kiittelevän orkesteria, ja sanovan kaiken menneen hienosti. Tämä vahvisti mukavasti itsetuntoa. Kotimatka alkoi pian konsertin jälkeen, ja saavuimme reilusti etuajassa perille. Joku ei oikein kestänyt matkarasitusta, ja antoi ylen. Taisi siinä siskoparan hiuksetkin sotkeentua. Voisi tämän uudelleenkin kokea. Ehkä ensi vuonna taas? Juha Hakulinen, Siilinjärvi