1 (5) ASUNTO-OSAKEYHTIÖ TÖÖLÖ, ULLAKKO- JA HISSIMUUTOS Rakennusvalvontaviraston kaupunkikuvaneuvottelukunta on pyytänyt kaupunginmuseon ennakkolausuntoa koskien Asunto-Osakeyhtiö Töölön (Mannerheimintie 56, 14/473/69) ullakkoasunto- ja hissihanketta. Kaupunginmuseo on tutustunut Arkkitehtitoimisto Kirsti Sivénin laatimiin ja 31.8.2012 päiväämiin suunnitelmiin. Kaupunginmuseo tarkastelee hanketta rakennetun kulttuuriympäristön vaalimisen näkökulmasta. Kaupunginmuseo on antanut ennakkolausunnon 4.4.2005 koskien vastaavan sisältöistä hanketta, jota tämä kirjaus täydentää. Asunto-osakeyhtiö Töölö sijaitsee Taka-Töölössä Mannerheimintien ja Runeberginkadun kulmassa. Rakennus on valmistunut vuonna 1913, rakennusmestarien Oskari Holvikiven ja Leuto A. Pajusen vuosina 1911-12 laatimien suunnitelmien mukaan. Viisikerroksisen jykevän myöhäisjugendia edustavan rakennuksen julkisivut jäsentyvät kolmeen selkeään vyöhykkeeseen. Pohjakerrokselle leimansa antavat kookkaat pyörökaari-ikkunat ja liiketilojen sisäänkäynnit. Liikekerroksen yläpuolelle sijoittuu kolmen kerroksen korkuinen ikkuna-akseleiden ja erkkereiden rytmittämä vyöhyke. Ylimmän asuinkerroksen ikkunat on erotettu muusta julkisivusta voimakkaasti profiloidulla hammaslistalla. Kyseisen kerroksen ikkunat poikkeavat puitejaoltaan alempien kerrosten ikkunoista. Julkisivuja keventävät muutamat valkeaksi maalatut koristeaiheet ja ornamentit. Mustaksi maalattu katto päättää julkisivut. Massoittelu ja kattomuoto jakautuu Runeberginkadun suuntaiseen voimakkaampaan massaan, ja tälle alisteiseen Mannerheimintien puoleiseen siipeen. Kattoprofiilin kruunaa harjalla kulkeva porrastettu ullakkoikkunanauha. Vilkkaassa risteyksessä sijaitseva kookas kulmarakennus on muodostunut maamerkinomaiseksi dominantiksi ja sen asema kaupunkikuvallisesti on erittäin merkittävä. Rakennus on alun alkaen suunniteltu aputoimintoineen huolellisesti. Pohjakerroksen kellaritilat toimivat liiketilojen varastona, kellariin sijoittuivat myös keskuslämmityksen kattilahuoneet. Irtaimistovarastot sijoittuivat pihakannen alaiseen tilaan. Pihasiipeä ei kohteeseen poikkeuksellisesti rakennettu vaan pihalle sijoittui ainoastaan pieni huoltorakennus, joka alun perin sisälsi saunan ja pesutuvan.
2 (5) Rakennus on säilynyt hyvin alkuperäisessä asussaan, vaikkakin myös muutoksia on toteutettu. Vuonna 1929 valmistui arkkitehti Pauli E. Blomstedtin suunnittelema Carelia-apteekin liikehuoneisto rakennuksen kulmaan. Terastirapattu ja peilipinnoin verhottu liiketilan sisäänkäynti edustaa 20-luvun monumentaalista klassismia, ja sovittuu arvokkaana kerrostumana rakennuksen kokonaisuuteen. Liiketilojen muutoksia ovat 1940-50 luvuilla suunnitelleet mm. Jussi Lappi-Seppälä sekä Matti Aaltonen. Aaltosen suunnitelma vuodelta 1954 sisältää myös pihasuunnitelman, jossa pihakannen ulkopuolinen tontinosa on suunniteltu puutarhaksi. Vuonna 1984 korjattiin rakennuksen tulipalossa tuhoutunut vesikatto. Kattorakenteet uudistettiin tuolloin, yläpohjan lämmöneristystä parannettiin ja ullakko jaettiin palo-osastoihin. Tulipalo vaurioitti rakennuksen kulman ullakkoa ja Runeberginkadun puoleista siipeä. Vuonna 2009 julkisivun erkkereiden päälle sijoittuneiden parvekkeiden kaidesuojausta korotettiin uusin teräsrakentein. Kohteen asemakaava on vuodelta 1980 eikä se sisällä rakennusta tai ympäristöä koskevia suojelumerkintöjä. Asunto osakeyhtiö Töölö on kaupunginmuseon kannan mukaan rakennussuojelukohde, mikä tulisi huomioida asemakaavassa. Kohde sijoittuu yleiskaavassa kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi osoitettuun alueeseen. Taka-Töölön asuinkorttelit kuuluvat myös Museoviraston listaamaan Valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen piiriin (RKY 2009). Ullakkorakentamisen kaupunkikuvalliset vyöhykkeet kartassa kohteen Mannerheimintien puoleinen julkisivu on osa vyöhykettä U5: Tärkeä kaupunkinäkymä. Kadun puoleisiin kattopintoihin ei saa avata uusia ikkunoita tai niitä tulee avata vain harkitusti. Alueet eivät ole yhtenäisiä ja tilanne voi vaihdella rakennuksittain. Runeberginkadun ja pihan puolen julkisivut kuuluvat vyöhykkeeseen U4: Kaupunkikuvallisesti ja kaupunkirakenteellisesti arvokas alue. Uusien ikkuna-aukkojen avaaminen kadun puoleisiin tai avoimen näkymän suuntaisiin kattopintoihin on harkittava tapauskohtaisesti kokonaisuus huomioiden. Kadun puoleisiin kattopintoihin ei saa avata uusia ikkunoita tai niitä tulee avata vain harkitusti. Kaupunkikuva ja -rakenne Asunto-Osakeyhtiö Töölön rakentaminen sijoittuu Töölön asemakaavoituksen ja rakennushistorian ensimmäiseen vaiheeseen. Töölön asemakaavakilpailun 1898 perusteella laadittiin alueen ensimmäinen asemakaava, ns. jugend-kaava, Lars Sonckin ja Gustaf Nyströmin toimesta vuonna 1906, minkä perusteella vahvistettiin 13. ja 14. kaupungin-
3 (5) osan kaavat. Rakennusjärjestys Töölölle annettiin vuonna 1908, jossa rakentamisen peruspiirteet vahvistettiin, mm. viiden kerroksen ja 18 metrin korkuinen rakennustapa. Samanaikaisesti rakennusvalvonta uudistettiin pääkaupungissa siten, että rakennustarkastus siirtyi vuonna 1912 Yleisten rakennusten ylihallitukselta Helsingin rakennustarkastuskonttorille. Näiden edellytysten johdosta alkoi Töölön rakentaminen viriäminen, ja alue kehittyi maamme asemakaavahistoriassa merkittäväksi kohteeksi. Vuosina 1911-12 suunniteltu Asunto-Osakeyhtiö Töölön rakennus edustaa varhaisinta vaihetta tässä prosessissa. Asunto osakeyhtiö Töölö sijoittuu Töölön asemakaavassa keskeiseen kaupunkitilaan. Vuonna 1907-11 Svante Olssonin ja Bertel Jungin kehittämissä Keskuspuisto-suunnitelmissa puistoalueen seremoniallinen sisääntuloakseli kohti tulevaa suurstadionia sijoittui nykyisen Mannerheimintien/Runeberginkadun risteykseen, Paavo Nurmen tien akselissa. Stadionin ympäristö on myöhempinä aikoina kuitenkin muuttunut juhlakentästä parkkialueeksi. Alueen toimintojen ja asemakaavan kehittäminen on alustavasti nostettu esille osana Olympiastadionin tulevaa peruskorjausta ja laajennusta. Tällaisessa tarkastelussa alueen kaavahistoria on merkittävä tekijä, mikä edelleen tulee korostamaan Asuntoosakeyhtiö Töölön kaupunkikuvallista merkitystä. Tarkasteltavan korttelin Mannerheimintien puoleinen sivu muodostaa kaupunkirakenteellisesti yhtenäisen, vaikkakin ajallisesti eri-ikäisten rakennusten kokonaisuuden. As. Oy Töölön Runeberginkadun puoleinen siipi on korttelin aumakatteinen nurkkapääte, jonka vastinpari Mannerheimintie 52 (Ole Gripenberg, 1934) sijoittuu korttelin etelälaitaan. Näiden nurkka-aiheiden väliin virittyy Asunto-Osakeyhtiö Töölön matalampi siipi korttelin kulmia yhdistävänä rakennusosana. Vuonna 1911 laaditussa alkuperäisessä Holvikiven ja Pajusen suunnitelmassa Mannerheimintien puoleisen siiven ylin kerros oli käsitelty osana kattopintaa mansardikerroksen tapaan, joka kuitenkin lopulta muutettiin tavanomaiseksi kivirakenteiseksi kerrokseksi seuraavana vuonna 1912 laadituissa lopullisissa muutossuunnitelmissa. Olemassa olevat pitkän sivun kattolyhdyt sisältyvät kumpaankin suunnitteluvaiheeseen. Ullakonikkunarivi on tyypiltään aaltoileva, kattolyhdyt ovat ullakkomaisia ns. lepakonsilmäikkunoita. Katonharjan päättää hammastettu harjaikkunarivi. Kaupunginmuseon kannan mukaan kohteella on edellä mainituista perusteista kaupunkikuvallinen, kulttuurihistoriallinen ja kaupunkiraken-
4 (5) teellinen erityisasema, joka tulee huomioida ullakkoratkaisua suunniteltaessa. Kaupunginmuseon kannan mukaan Runeberginkadun puoleinen siipi erillisenä nurkka-aiheena tulee rauhoittaa uusilta kadunpuoleisilta ikkuna-avauksilta ja jättää katonlappeiltaan ehjäksi. Mannerheimintien puolella tulee tutkia olevien kattolyhtyjen riittävyyttä ullakkoasumisen tarpeisiin. Mikäli olevia kattolyhtyjä halutaan vähäisesti suurentaa, tulee suunnittelussa kiinnittää erityistä huomiota alkuperäisen hahmon, yksityiskohtien ja rakennustavan noudattamiseen. Runeberginkadun puoleisen siiven aumattua kattomuotoa ei tule muuttaa, vaan se on merkki rakennusosan historiasta sekä kaupunkirakenteellisesta asemasta. Myös kohteen pihanpuolella tulee kiinnittää huomiota ratkaisun kaupunkikuvalliseen asemaan puolijulkisen korttelipihan osana. Parhaiten ratkaisu sovittuu kaupunkitilaan ilman laajoja terassiavauksia. Lappeennostoja joilla sauna- ja pesuhuonetiloja on sijoitettu rakennusrungon reunoille, ei kaupunginmuseo voi puoltaa. Asuntoratkaisu ja porrashuoneet Taidehistorioitsija Kirsi Saarikangas on tutkimuksessaan Töölön asuntoarkkitehtuurista huomioinut rakennusmestari Leuto A. Pajusen asuntosuunnittelijana, joka rakennus- ja suunnittelutyössään aktiivisesti pyrki vaikuttamaan modernin asuntoarkkitehtuurin tuottamiin sosiaalisiin käytäntöihin ja muotoihin. Pajunen suunnitteli 1920-luvulla yhteiskeittiötaloja Töölöön (Museokatu 23 ja Arkadiankatu 14), jotka Saarikankaan mukaan radikaalilla tavalla muuttivat keskiluokkaista asumisen sukupuoli- ja perhekäytäntöjä. Edistyksellinen ajattelu on heijastunut myös Asunto-osakeyhtiö Töölön suunnitelmassa. Huoneistot ovat rakennusajan tasoon nähden keskiluokkaisia ja väljiä pääosin kolmen huoneen ja keittiön huoneistoja. Asuntoja ei ole varustettu palvelijan huoneilla, vaan asuntosuunnittelun ratkaisut heijastivat perheasumisen ja pienasuntojen tyyppiä sen varhaisessa muodossa. Asuntojen keittiöistä on porrashuoneisiin edelleen erilliset sisäänkäynnit siten, että symmetrisesti asunnoista avautuvat keittiönovet muodostavat erillisiä talousporrashuoneita, osan porrashuoneista ollessa sisäänkäynteihin liittyviä pääportaita. Talous- ja pääportaan jako ei kuitenkaan ilmene porrashuoneen tilallisessa hierarkkiassa, vaan yksinomaan yksityiskohdissa sekä suunnitelmassa tuuletusparvekkeiden sijoittumisesta, jotka liittyivät ainoastaan talousportaisiin. Kohteen arkkitehtuuri ilmentää asuntomallien ja niihin liittyvien sosiaalisten käytäntöjen muutosta 1900-luvun alussa.
5 (5) Rakennuksen porrashuoneet ovat pinnoiltaan ja materiaaleiltaan myös hyvin säilyneet ilmeeltään alkuperäisen kaltaisina, kuten museon ennakkolausunnossa 2005 on kuvattu. Kulmaan sijoittuva E-porrashuone sisältää rakennustaiteellisesti korkeatasoisen pyöreän porrashuoneen, jolla on erityistä rakennustaiteellista arvoa. Kaikista porrashuoneista avautuu huoneistoihin myös sekundaarisia ikkunoita. Kaupunginmuseon porrashuoneinventoinnin arvotukseen suhteutettuna porrashuoneet edustavat kaupunginmuseon arvion mukaan korkeimman arvoluokan 1 tilannetta. Kaupunginmuseon kanta on että Asunto-osakeyhtiö Töölön porrashuoneissa on sellaisia erityisiä kulttuuri- ja rakennushistoriallisia arvoja, jotka hissihanketta pohdittaessa tulisi huomioida. Hissien tarpeen huolellinen tutkiminen ja niiden sijoittaminen tiloihin (asuinvyöhyke, rungon ulkopuolinen sijoitus) jossa porrashuonetta ei jouduttaisi rikkomaan tai muuttamaan, säilyttäisi näitä kohteen merkittäviä kulttuurihistoriallisia arvoja. Kaupunginmuseon kannan mukaan ullakkoasuntojen suunnittelu Asunto-osakeyhtiö Töölössä ei ole mahdollista luonnoksessa esitetyssä laajuudessa, vaan suunnitelmaa tulisi muokata siten että kohteen kaupunkikuvalliset, kaupunkirakenteelliset ja kulttuurihistorialliset arvot huomioitaisiin ennakkolausunnossa esitetyllä tavalla. Ullakkomuutos on tässä kohteessa erityisen vaativa suunnittelutehtävä. Hissien jälkiasennus tulisi suunnitella sekin tarkkaan olemassa olevan tilanne ja tarve huomioiden, siten että porrashuoneiden tilat voidaan rauhoittaa muutoksilta. Kaupunginmuseo seuraa hanketta jatkossa. Helsingin kaupunginmuseo, arkkitehti, tutkija puh. 040 506 3768 Tiedoksi: Marina Fogdell, rakennusvalvontavirasto Nina Vauhkonen, Arkkitehtitoimisto Kirsti Sivén