KIRJALLINEN KYSYMYS 879/2009 vp Jätevesiasetuksen kumoaminen Eduskunnan puhemiehelle Pääministeri Anneli Jäätteenmäen hallituksen säätämän jätevesiasetuksen mukaan vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla talousjätevesistä ympäristöön joutuvaa kuormitusta on vähennettävä orgaanisen aineen osalta vähintään 90 prosenttia, kokonaisfosforin osalta vähintään 85 prosenttia ja kokonaistypen osalta vähintään 40 prosenttia verrattuna käsittelemättömän jäteveden kuormitukseen. Jos jätevesijärjestelmä on rakennettava tai sen toimintaa tehostettava, tätä koskeva suunnitelma on liitettävä rakennus- tai toimenpidelupahakemukseen taikka rakentamista koskevaan ilmoitukseen. Lisäksi jokaisesta jätevesijärjestelmästä on oltava ajan tasalla olevat- käyttö- ja huolto-ohjeet. Jätevesijärjestelmää on käytettävä ja huollettava ohjeiden mukaisesti siten, että se toimii suunnitellulla tavalla ja että asetetut jätevesien käsittelyvaatimukset täytetään. Asetuksen mukaan viemäriverkostojen ulkopuolisissa kiinteistöissä jätevesijärjestelmän tulee olla käytössä vuoteen 2014 mennessä. Asetus myös velvoittaa Suomen ympäristökeskuksen seuraamaan yleisesti saatavilla olevia jäteveden käsittelylaitteistoja ja -menetelmiä sekä niillä saavutettavia tuloksia. Ympäristökeskuksen tulee saattaa tällainen tieto kansalaisten helposti saataville. Jäteveden käsittelyjärjestelmiä on erityyppisiä: saostussäiliö, jäteveden umpisäiliö, jäteveden maahanimeyttämö, jäteveden maasuodattamo sekä pienpuhdistamo, joka pitää sisällään kaikki edellä mainitut käsittelylaitteet. Jätevesijärjestelmien puhdistustuloksen arviointi yksiselitteisesti on vaikeaa ja monimutkaista. Kiinteistökohtaisista jätevesijärjestelmistä ympäristöön pääsevän kuormituksen on todettu vaihtelevan eri viikkoina, päivinä ja kellonaikoina. Todellisen keskimääräisen kuormituksen määrittäminen edellyttäisi jätevesien määrän ja laadun jatkuvaa seurantaa, mikä on käytännössä vaikeaa toteuttaa. Ympäristökeskuksen eräs toimintamalliesimerkki jätevesikuormituksen ja puhdistustulosten arvioimiseksi: Määritetään jätevesien käsittelyjärjestelmästä ympäristöön johdettavan jäteveden näytteenottokohta, selvitetään vedenkulutus asukasta kohti vuorokaudessa, sovitaan laboratorion kanssa jätevesinäytteiden laatututkimuksista ja näyteastioista. Ensimmäisenä näytepäivänä otetaan kokoomanäyte, ensimmäinen kokoomanäyte analysoidaan laboratoriossa, toisena näytepäivänä vähintään kahden viikon päästä otetaan jälleen kokoomanäyte, toinen kokoomanäyte analysoidaan laboratoriossa, kuormitukset ja kuormituksen vähenemä lasketaan molemmille näytepäiville ensin erikseen ja lasketaan kuormituksen keskimääräinen vähenemä. Jätevesien käsittelyjärjestelmän toimivuutta voivat heikentää monet asiat. Jäteveden määrä on liian suuri, eli puhdistamo on liian pieni. Jäteveden määrä voi vaihdella paljon. Hyvä puhdistamo kestää kuormitusvaihteluja, mutta ei kuitenkaan liian suuria vaihteluita. Saostuskaivot saattavat olla täynnä lietettä ja sitä karkaa myös puhdistamoon. Puhdistamo on joko asennuksen jäljiltä tai routanousun seurauksena vinossa. Puh- Versio 2.0
distamoon voi päästä pintavesiä. Viemäriin pääsee biologista prosessia tuhoavaa tai sen toimintaa heikentävää kemikaalia. Joissain tapauksissa tuuletus ei pelaa tai ei riitä. Viime aikoina ympäristöhallinto on korostanut uudistuksen tärkeyttä pohjavesien suojelemiseksi. Puhdistuslaitoksille ei ole kuitenkaan asetettu minkäänlaisia vaatimuksia ulosteperäisten bakteerien poistamisesta, mikä on pohjavesien suojelun kannalta oleellisinta. Jätevesiasetus aikoinaan valmisteltiin virkamiestyönä, ja hallitus teki päätöksen ilman, että asiaa mitenkään käsiteltiin eduskunnassa. Lopputuloksena on ollut kalliita kiinteistökohtaisia ratkaisuja, joilla ei kuitenkaan saavuteta toivottuja tuloksia ympäristön kannalta. Jätevesiasetuksella luotiin puhdistuslaitteiden myyjille yli kahden miljardin euron markkinat. Asetuksen perusteluissa aikoinaan laitteistojen hinnaksi arvioitiin noin 3 000 euroa per talo tai mökki, mutta käytännössä hintataso on ollut moninkertainen, paikoin jopa viisin kuusinkertainen. Ympäristökeskuksen ja vesiensuojeluyhdistysten selvityksissä on havaittu, että puhdistuslaitteet eivät toimi niin tehokkaasti kuin laitteiden valmistajat lupaavat. Erityisesti asetuksen edellyttämä fosforin ja typen talteenotto ei onnistu, koska laitteet ovat yleensä yhden hengen tai pienperheen talouteen liian suuria ja vaikeakäyttöisiä. Lisäksi puhdistusjärjestelmät ovat työläitä hoitaa ja huoltaa. Kestävän kehityksen ja ympäristönsuojelun näkökulmasta haja-asutuksen jätevesiuudistus on ollut vanhanaikainen ja lyhytnäköinen linjaus. Vuonna 2003 annettu jätevesiasetus tulee kumota. Saavutettavat ympäristöhyödyt suhteutettuina tehtäviin panostuksiin ovat varsin vaatimattomat. Monille kiinteistöjen omistajille taloudelliset investoinnit ovat kohtuuttoman suuret. Asetuksen kumoamisen yhteydessä on myös ratkaistava se, miten voidaan korvata jo asennetuista jätevesijärjestelmistä aiheutuneita kuluja. Viemäriverkoston ulkopuolisten kiinteistöjen jätevesien käsittelyyn ja ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi tulee kehittää toisenlaista lainsäädäntöä, joka mahdollistaa tarkoituksenmukaisten, toimivien ja kohtuuhintaisten kiinteistökohtaisten ratkaisujen tekemisen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä vuonna 2003 annetun jätevesiasetuksen kumoamiseksi ja löytääkseen nykyistä tarkoituksenmukaisemmat toimet viemäriverkoston ulkopuolisten kiinteistöjen jätevesien käsittelemiseksi? Helsingissä 23 päivänä lokakuuta 2009 Pertti Hemmilä /kok 2
Ministerin vastaus KK 879/2009 vp Pertti Hemmilä /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pertti Hemmilän /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 879/2009 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä vuonna 2003 annetun jätevesiasetuksen kumoamiseksi ja löytääkseen nykyistä tarkoituksenmukaisemmat toimet viemäriverkoston ulkopuolisten kiinteistöjen jätevesien käsittelemiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Vuonna 1998 hyväksytyssä valtioneuvoston periaatepäätöksessä "Vesien suojelun tavoitteet vuodelle 2005" todettiin, että viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla olevien runsaan miljoonan asukkaan jätevesipäästöjen hajakuormitus vesiin oli fosforipäästöjen osalta toiseksi suurinta maatalouden kuormituksen jälkeen. Hajakuormituksen vaikutuksesta vesien yleinen tila oli jatkuvasti heikentynyt, vaikka yhdyskuntien ja teollisuuden onnistuneilla vesiensuojelutoimilla vesien tilaa oli saatu pakallisesti parannettua. Hajakuormituksen vähentämiselle asetettiin tavoitteita, mutta keinot kuormituksen vähentämiseksi olivat varsin rajoitetut. Vuodesta 2007 lähtien hajaasutuksen jätevesikuormituksen vähentämistarve on sisältynyt keskeisesti kaikkiin vesiensuojelun kansallisiin ohjelmiin, muun muassa valtioneuvoston vuonna 2007 hyväksymään vesien suojelun suuntaviivoihin vuoteen 2015. Ympäristönsuojelulaki astui voimaan vuonna 2000. Sen tavoitteena on muun ohessa ehkäistä ympäristön pilaantumista ja vähentää pilaantumisen haittoja, turvata terveellinen ja viihtyisä ympäristö, tehostaa ympäristöä pilaavan toiminnan huomioon ottamista kokonaisuutena sekä parantaa kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Lain mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa tulee noudattaa ennaltaehkäisyn jaa haittojen minimoinnin periaatetta, varovaisuus- ja huolellisuusperiaatetta, parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatetta, ympäristönsuojelun kannalta parhaan käytännön periaatetta sekä aiheuttaja maksaa periaatetta. Ympäristönsuojelulaissa on myös erikseen säädetty jätevesien yleinen puhdistusvelvollisuus tilanteissa, joissa kiinteistöä ei ole liitetty yleiseen viemäriin eikä toimintaan tarvita ympäristölupaa. Velvollisuus edellyttää, että jätevesien käsittelyn on täytettävä asetuksella säädetyt käsittelyvaatimukset. Vuonna 2003 annetussa valtioneuvoston asetuksessa (542/2003) talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla säädettiin ympäristönsuojelulain tavoitteiden ja yleisten periaatteiden mukaisesti haja-asutusalueiden jätevesihuollon tehostamisesta. Asetetut jätevesien käsittelyvaatimukset perustuvat parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Tämä edellyttää jo vuoden 1961 annetussa vesilaissa säädettyä saostuskaivokäsittelyä tehokkaampaa jätevesien käsittelyä. Kunnat voivat kuitenkin ympäristönsuojelumääräyksillä asettaa joustavasti paikallisista olosuhteista riippuen joko lievempiä tai kireämpiä vaatimuksia. Uusien rakennusten osalta säädetyt vaatimukset tuli täyttää vuoden 2004 alusta lähtien ja vahoille kiinteistöille annettiin vuoteen 2014 ulottuva siirtymäaika. Useilla eri lakien säännöstarkistuksilla on vauhditettu uudistuksen edellyttämien tehostamistoimia sekä varmistettu toimeenpanon edelly- 3
Ministerin vastaus tykset poikkeuksellisissakin olosuhteissa. Muutoksia on tehty muun ohessa ympäristönsuojelulakiin, maankäyttö- ja rakennusasetukseen sekä lakiin ja asetukseen rakennusten korjaus- energia- ja terveyshaitta-avustuksista. Haja-asutusalueiden vesihuollon edistäminen on otettu huomioon myös vesihuollon tukemisesta annetun lain säännöksissä. Toteutettujen toimien tuloksena on luotu sosiaaliperusteinen avustusjärjestelmä ja valtion tukea vesihuoltoon on suunnattu haja-asutusalueiden yhteisiin viemäröintihankkeisiin. Ennakoivalla valvonnalla voidaan varmistaa, että jätevesien käsittely täyttää vaatimukset. Myös kotitalousvähennystä on kehitetty tukemaan jätevesihuollon kehittämistä. Kohtuuttomissa tilanteissa jätevesien käsittelyn tehostamistoimiin saa lykkäystä vuoden 2014 määräaikaan siksi kunnes toimien toteutus ei kiinteistöllä enää ole kohtuutonta. Tehtyjen selvitysten mukaan noin kolmasosassa pysyvässä asuinkäytössä olevista hajaasutusalueiden kiinteistöistä jätevesien käsittely täyttää säädetyt vaatimukset. Kiinteistöissä, joissa vaatimukset eivät täyty, tehostamistoimet ovat lähteneet hitaasti liikkeelle. Siirtymäaikaa on neljä vuotta jäljellä. Oikeustieteen lisensiaatti varatuomari Lauri Tarasti selvittää ympäristöministeriön toimeksiannosta toimenpiteitä, jotka edistäisivät uudistuksen toimeenpanoa ja jotka olisi tarpeen toteuttaa jäljellä olevana siirtymäaikana. Selvitysmies luovuttaa ehdotuksensa joulukuun puolessa välissä. Hallitus jatkaa haja-asutuksen jätevesihuollon tehostamista nykyisen säännösten periaattein ja tarkentaa tarvittaessa siirtymäajan lopun toimeenpanoa sen jälkeen, kun selvitysmies on antanut asiaa käsittelevät ehdotuksensa. Helsingissä 27 päivänä marraskuuta 2009 Ympäristöministeri Paula Lehtomäki 4
Ministerns svar KK 879/2009 vp Pertti Hemmilä /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 879/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Pertti Hemmilä /saml: Vilka åtgärder avser regeringen att vidta för att upphäva 2003 års avloppsvattenförordning och för att finna ändamålsenligare åtgärder för att behandla avloppsvatten från fastigheter utanför avloppsnätet? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I statsrådets principbeslut "Målen för vattenskyddet fram till 2005", som godkändes 1998, konstaterades att utsläppet av avloppsvatten från områden med drygt en miljon invånare utanför avloppsnäten utövar en spridd belastning på vattnen som i fråga om fosforutsläpp är näst störst efter jordbrukets belastning. Vattnens allmänna tillstånd hade fortlöpande försämrats på grund av den spridda belastningen trots att vattnens tillstånd hade förbättrats lokalt med hjälp av vattenskyddsåtgärder. Mål för minskning av den spridda belastningen uppställdes men metoderna för att minska belastningen var förhållandevis begränsade. Från 2007 har behovet av att minska på belastningen av avloppsvatten från glesbebyggelse intagit en central plats i alla nationella program för vattenskydd, bl.a. i riktlinjerna för vattenskyddet fram till år 2015, som godkändes av statsrådet 2007. Miljöskyddslagen trädde i kraft 2000. Lagens syfte var bl.a. att förebygga förorening av miljön samt minska skador orsakade av förorening, bevara en hälsosam och trivsam miljö, effektivisera beaktandet av förorenande verksamhet som en helhet samt förbättra medborgarnas möjligheter att påverka beslut som gäller miljön. Enligt lagen gäller inom verksamhet som medför risk för förorening av miljön principen om prevention och minimering av olägenheter, försiktighetsoch aktsamhetsprincipen, principen om bästa tillgängliga teknik, principen om bästa praxis från miljösynpunkt samt principen om förorenarens ansvar. I miljöskyddslagen föreskrivs också separat om en allmän skyldighet att rena avloppsvatten när en fastighet inte har anslutits till ett allmänt avlopp och verksamheten inte kräver miljötillstånd. Skyldigheten förutsätter att behandlingen av avloppsvatten uppfyller hanteringskrav som föreskrivs genom förordning. I statsrådets förordning 2003 om behandling av hushållsavloppsvatten i områden utanför vattenverkens avloppsnät (542/2003) föreskrevs i enlighet med miljöskyddslagens syften och generella principer om effektivisering av vattentjänster i glesbebyggelse. De föreskrivna kraven för behandling av avloppsvatten baserar sig på bästa tillgängliga teknik. Det förutsätter en effektivare behandling av avloppsvatten än genom sedimenteringsbrunnar, vilket föreskrivs redan i 1961 års vattenlag. Kommunerna kan dock genom miljöskyddsbestämmelser flexibelt ställa lindrigare eller striktare krav beroende på lokala förhållanden. I fråga om nya byggnader skulle kraven uppfyllas från början av 2004 och för gamla fastigheter utfärdades en övergångstid till 2014. Bestämmelser har justerats i flera lagar i syfte att påskynda de effektiviseringsåtgärder som reformen förutsätter och säkerställa förutsättningarna för verkställandet också under exceptionella förhållanden. Ändringar har gjorts bl.a. i miljöskyddslagen, markanvändnings- och bygglagen samt i lagen och förordningen om understöd 5
Ministerns svar för reparation av bostäder, energiunderstöd och understöd för sanitära olägenheter. Främjandet av vattentjänster i glesbebyggelse har också beaktats i bestämmelserna i lagen om stödjande av vatten- och avloppsåtgärder. Som ett resultat av åtgärderna har ett socialbaserat stödsystem skapats och statens stöd för vattentjänster har inriktats på glesbygdsområdenas gemensamma avloppsprojekt. En proaktiv övervakning kan säkerställa att behandlingen av avloppsvatten uppfyller kraven. Också hushållsavdraget har utvecklats för att stödja utvecklingen av behandlingen av avloppsvatten. I oskäliga situationer kan åtgärder för effektivering av behandling av avloppsvatten beviljas uppskov inom den fastställda tiden fram till 2014 tills det inte längre är oskäligt för fastigheten att åtgärderna genomförs. Enligt genomförda utredningar uppfyller behandlingen av avloppsvatten de föreskrivna kraven i ca en tredjedel av fastigheterna i permanent bostadsbruk i glesbygdsområdena. I fastigheter där kraven inte uppfylls har åtgärderna för effektivisering kommit långsamt igång. Av övergångstiden återstår fyra år. Juris licentiat, vicehäradshövding Lauri Tarasti utreder på uppdrag av miljöministeriet åtgärder som kan främja verkställandet av reformen och som bör genomföras under den återstående övergångstiden. Utredningsmannen lämnar sitt förslag i mitten av december. Regeringen fortsätter att effektivisera avloppsvattentjänsterna enligt principerna i de nuvarande bestämmelserna och preciserar vid behov verkställandet av övergångstidens slut efter att utredningsmannen har lämnat sina för ärendet relevanta förslag. Helsingfors den 27 november 2009 Miljöminister Paula Lehtomäki 6