festguide 26 27 FestGuide Orientate yourself through festival with our FestGuide! Let the colour and number codes help you locate screenings in the programme map and navigate our box office online at. Bitten by arty and bit gimmicks? LAB1O 1-3 T26 and L16, T21 and P34, P16 and L35 John Smith: Hotel Diaries L31 William Wegman S1 Av-arkki P30 FESTART08 9.2. - 9.3., tue - sun at 10am - 18pm at TR1 / Rautahalli Eye-enduring classics Canon of Short Film on Rails K8 and S8 Endgame L24 Max Linder P26 THE GENERAL (acc. Black Audio) T17 Kari Paljakka: Carte blanche P25 Sponsored Films: French Institutional Films L27 Suffering from animation mania? Joanna Quinn T24 and L33 Kino Rossija 1 K10 and L18 Johan Hagelbäck NOT for Kids P14, L13 Sponsored Films: Animation Ads L32 Law of Nature Finnish animation P17 Heading east and other countries far off Palestine and Neighbours 1-5 K6 and L12, T19, P20, P28 and S5, L21 Kino Rossija 1-3 K10 and L18, T25 and L20, P21 Korean Glow 1-4 T14 and L17, P29, P19, L14 International Competition 1-11 Exploring the mental landscape of Finns Finnish Film Archive: Tampere City of women 2 and Rails, Camera, Action S10, K7 Kari Paljakka 1-2 T18 and L26 Finnish Media Schools T20, T22, P31, L29 New Finnish Film T8, P15 and L15, L11 Trash Film Festival L36 Suomi Night L28 Come as you are don t miss the after-parties! AJ Schnack: KURT COBAIN ABOUT A SON K5 Jouko Aaltonen: PUNKSTERS & YOUNGSTERS P27 Elektro! P7 B. Lee: PLANET B-BOY L7 Finnish Music Videos P33 Honouring the Women s day Joanna Quinn L33 Korean Glow 1: Six Lives of Woman L17 Finnish Film Archive: Tampere City of women 1 L25 Prix UIP Winner 2 L34 Vältä jonot ja lunastusaika! www.finnkino.fi Witnessing contradictions and manufacturing truths Sponsored Films: Roy Andersson K9 Sponsored Films: Shell Represents T16 Sponsored Films: Finnish Forest Industry P23 Rake Special: The Reds and the Whites T23 Finnish Film Archive: Risto Jarva L27 For children, childlike and teenagers Videotivoli and Kelaa vähän Further information p. 36-37 Johan Hagelbäck for Kids L23 TULOSTA LIPPUSI JO KOTONA! Espoo, Helsinki, Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Oulu, Pori, Rovaniemi, Tampere, Turku.
Kari paljakka 28 Nonstop tampereen 38. Kansainväliset lyhytelokuvajuhlat Dildo Oivallusten carte blanche Sadetanssi R Kuvasimme 25 asteen pakkasessa 27 yötä. Budjetti ylittyi, ja sain päälleni henkilökohtaista velkaa. Petyin lopputulokseen ja vastaanottoon niin, että toipumiseen meni vuosi. Elämä on joskus kuin nonstop Muistikuvia Kari Paljakan lyhytelokuvista Raimo Silius K ari Paljakan ensimmäinen e l o ku v a koulu oli Helsingin Teiniyhdistyksen legendaarinen elokuvakerho HETEK. Hän teki vuodesta 1973 lähtien useita 8-millimetrin kaitaelokuvia ja liittyi Helsingin Kaitaelokuvaajien yhdistykseen. Vanhaa ja uutta asumismuotoa rinnastava dokumentti Kaksi Pasilaa palkittiin hopeamitalilla nuorten kaitaelokuvaajien poh- joismaisissa kilpailuissa vuonna 1976. Oitis ylioppilaaksi tultuaan Kari Paljakka pyrki Taideteollisen korkeakoulun elokuva- ja TV-linjalle. Sisäänpääsy jäi muutaman pisteen päähän. Yliopettaja Risto Jarva kehotti innostunutta Karia lykkäämään uutta yritystä muutamalla vuodella. Keväällä 1979 Kari yritti uudestaan ETV:lle ja pääsi sisään. Kari Paljakan I:n vuosikurssin ensimmäinen ohjaustyö Salkku (1980) esitettiin Tampereen elokuvajuhlilla helmikuussa 1980 ja toinen ohjaustyö Posliinikissa (1981) seuraavana vuonna. Opetuselokuva Sorkat kuntoon (1982) oli ammattikasvatushallituksen tilaustyö, joka käsitteli lehmien sorkkahoidon merkitystä tehokkaalle karjataloudelle. Tampereella elokuva sai yleisön suorastaan ulvomaan naurusta. Oli opettavaista huomata, että tosissaan tekeminen ei tarkoita, että yleisö kokisi sen samalla tavalla. Neljäs oppilastyö Hautajaiset (1983), jossa vainajan näköinen tv-lupatarkastaja pilaa hautajaiskahvit, jäi vuodeksi leikkauspöydälle. Se oli niin epäonnistunut, että jäi vuodeksi leikkaamatta. Seuraava oppilastyö Sadetanssi (1983) räjäytti pankin. Se voitti ansaitusti Risto Jarva -palkin- non Tampereella 1984 irtonaista ja persoonallista ilmaisua edustavasta toteutuksesta, jolle on ominaista poikkeuksellinen eri tyylilajien kokeilu. Mitä tällä elokuvalla on haluttu sanoa? On helpompi vastata kysymykseen: mitä ei ole haluttu sanoa. Me emme halunneet sanoa, että elämä on kurjaa, ihmiset onnettomia, kohtalo julmaa ja yhteiskunta mätä. Me emme halunneet tehdä taidetta. Emme halunneet sanoa jotain, emme kertoa totuutta, emme valehdella. Viihdettä tai taidetta, mitä väliä sillä on. Eikö olisi jo aika puhua elokuvasta sen omalla nimellä: Eläviä Kuvia. Paljakan lopputyö Enkelipeli (1985) on mustavalkoinen fantasiaelokuva talvisesta Helsingistä. Se oli hirvittävän raskas tekoprosessi. Kuvasimme 25 asteen pakkasessa 27 yötä. Budjetti ylittyi, ja sain päälleni henkilökohtaista velkaa. Petyin lopputulokseen ja vastaanottoon niin, että toipumiseen meni vuosi. Elämä on joskus kuin nonstop. Kaikki alkaa aina alusta, eikä pääty koskaan Nonstop (1987) seuraa erään revolverin kulkua. Ase kulkee omassa ajassaan ja ihmiset omassaan, ja näin kuvio valottuu useasta eri näkökulmasta. Nonstop sai Valtion elokuvapalkinnon vuonna 1988. Nonstopia seurasi Dildo (1989), jossa Ruben Stillerin esittämä mies vaeltaa dildo kainalossa kaupungin valoissa Oma ura alkuun Metropoliasta Kun etsit modernia, työelämää lähellä olevaa opiskelupaikkaa, valintasi on Metropolia pääkaupunkiseudun uusi, vetovoimainen ammattikorkeakoulu. Metropolian viestinnän koulutusohjelma EVTEKin, Laurean ja Stadian viestinnän koulutusohjelmat yhdistävät voimansa 1.8. alkaen. MAINOS Elokuva-, televisio- ja radiotyö Digitaalinen viestintä 3D-animointi ja visualisointi Graafinen suunnittelu Koulutusohjelmien toimipisteet sijaitsevat Arabianrannassa, Helsingissä ja Tikkurilassa, Vantaalla. Näytä kykysi ja hae Metropoliaan. Kyky jättää jälkensä Kulttuuri Liiketalous Sosiaali- ja terveysala Tekniikka ja liikenne Nuorten yhteishaku 25.3. 11.4. Aikuiskoulutuksen yhteishaku 14.4. 2.5. Sadetanssi 29 pakkomielteisenä Charles Baudelairen hengessä. Toivottavasti Kari täydentää Nonstopin ja Dildon metaelokuvatrilogiaksi, jota hän 15 vuotta sitten suunnitteli. Loppukaneettina Karin sanat keväällä 1984 Sadetanssin menestyksen jälkeen: Elokuvalla on kaksi mahdollisuutta. Elokuva on asiallisesti ottaen muuttumassa taiteeksi, lopullisesti. Toinen tie on se, että elokuva yrittää pinnistellä massaviihteen kuvioissa mukana. Molempia teitä tarvitaan. Sitaatit seuraavista lähteistä: Eila Hutri, Marja Pallassalo: Mitä tulevaisuudelta haluaa? (Sinä, Minä, Me 1/1984) Kati Sinisalo: Postmodernia pelleilyä ja kohotettua arkea (Elävän kuvan vuosikirja 1993) Helena Ylänen: Tragedia keskellä kirkasta päivää (Helsingin Sanomat 18.2.2005) KARI PALJAKKA Retrospektiivi 1 To klo 20 Tullikamari Suursataman uhkaa Kaksi Pasilaa Lento Salkku Posliinikissa Sorkat kuntoon Hautajaiset Sadetanssi Kari Paljakka om a n Po l a n s k i n Kaksi miestä ja kaappi (1958) on kaikkien lyhytelokuvien perusteos. Se osoitti, että lyhyt muoto voi ja sen tulee olla itsessään kokonainen teos. Polanskin elokuva on metafora kaikista, jotka kantavat jotain painavaa matkassaan. Ja niin kuin hyvä elokuva se näyttää meille maailman uudesta, tekijän omasta näkökulmasta. Hyvä elokuva kasvaa edetessään. Sen loputtua olemme nähneet kokonaisen maailman, kokonaisen ihmisen, kokonaisen kohtalon. Joskus mielemme jatkaa dialogiaan nähtyjen kuvien, nähdyn tarinan kanssa. Belinda Schmidin Ohdakeperhonen (1999) hämmensi ja järkytti. Se kertoi, että ihmisen on joskus luotava itsensä uudelleen säilyäkseen hengissä. Tämä oivallus johti osaltaan prosessiin, joka synnytti elokuvani Eläville ja Kuolleille (2005). Martin Scorsesen It's not just You Murray (1964) on yksinkertainen, vapaa, assosioiva, poseeraava ja perinnetietoinen. Tässä varhaisessa koulutyössään hän yhdistää kuvakerronnan, leikkauksen, musiikin ja puhutun tarinankerronnan toisiinsa tavaramerkiksi tulleella tavallaan. Eino ja mä Retrospektiivi 2 La klo 18 Tullikamari Nonstop Dildo Enkelipeli Raimo Rake Silius on Tampereen elokuvajuhlien perustajajäsen syksyltä 1968 ja ohjelmistosuunnittelija Nykyään herra S. tuntuu olevan hiukan hämillään. Silti sukupolvensa yhdysvaltalaisista ohjaajista hän on mielenkiintoisin. Erkko Kivikoski oli kotimaisen uuden aallon elokuvan romantikko. Oli vahinko suomalaiselle elokuvakulttuurille, ettei hän saanut olla enemmän oma itsensä. Torin (1962) näin aivan nuorena. Televisiosta varmaan. Jos katsoo maailmaa kameran silmän läpi alkaa nähdä tarinoita ja merkityksiä aivan arkisissa elämän yksityiskohdissa. MinullE eräs kauneimmista kotimaisista lyhytelokuvista on Pekka Uotilan Eino ja Mä (1998), joka kertoo isyydestä ja miehenä olemisen vaikeudesta ja ihanuudesta. Kamera on nyt perheen sisällä, yksityisessä tilassa. Täällä on oltava toisella tavalla kuin torilla. Kamera on kääntynyt paitsi omaan varjoonsa myös läheisiin ihmisiin. On opeteltava puhumaan uudella tavalla kuvin ja äänin, ihan konkreettisesti. Joskus elokuva puhuu riviensä väleistä. Todellisuus tai peitelty paljastuu taustoissa, taka-alan ihmisten katseissa, tehtaan seinien maalissa. Mannerheimin comeback Tampereelle vuoden 1918 jälkeen taltioitiin sotaajan propagandakatsauksessa Puolustusvoimain katsaus nro 59. Maan ja kansan puolesta 25.9.1942, joka paljastaa enemmän kuin ehkä oli tarkoitus. Taka-alan työläisten kasvot, Mannerheimin etäisyys, natsit ja vuotava lavastus. Samana syksynä pispalalainen vastarintaryhmä oli räjäytellyt junia ja katkonut sähkölinjoja. Siksikö tämä näytös järjestettiin? filkkareiden alkuvuosilta lähtien. KARI PALJAKAN CARTE BLANCHE Kaksi miestä ja kaappi Perjantai klo 18 Tullikamari Roman Polanski: Kaksi miestä ja kaappi (Puola) Belinda Schmid: Ohdakeperhonen (Uusi-Seelanti) Martin Scorsese: It's not just You Murray (USA) Erkko Kivikoski: Tori (Suomi) Pekka Uotila: Eino ja mä (Suomi) Puolustusvoimain katsaus nro 59. Maan ja kansan puolesta 25.9.1942 (Suomi) www.metropolia.fi
Kenraali 30 Dlj``bb`$ [fbld\ek`k kxiafxx ll[`jklelk Ipkd`% tampereen 38. Kansainväliset lyhytelokuvajuhlat Suuri veturijahti Anton Asikainen K enraali ei ole sen paremmin sotapäällikkö kuin Buster Keatonin roolihahmokaan. Se on merkillisesti nimetty veturi. Kauneimmat legendat syntyvät joskus mitä arkisimmista lähtökohdista. On silkka makuasia ja hersyvän keskustelun aihe, mitä Keatonin 1920-luvun suurteoksista pitää parhaana, mutta niistä viimeinen on koomikoista jaloimman todellinen magnum opus. Syy syiden takana, miksi Kenraali (1927) on kestänyt kahdeksankymmentä vuotta vaihtuvia sukupolvia, on, ettei toista vastaavaa elokuvaa historiasta löydy. Ei ole toista elokuvaa, joka on samaan aikaan sotaelokuva ja puhdas komedia ilman satiirisia, ironisia, parodisia tai farssimaisia nuotinnuksia, ja joka on tositapahtumien pohjalta rakennettu autent- yo-talo KE TO PE LA LA 5.3. 6.3. 7.3. 8.3. 8.3. BRIGHTBOY & KASTOR TTVO:N FILKKARIBILEET SETAN LEIMARIT ROSKAELOKUVAFESTIVAALI BIGPOP DJ:T SAMI & RIKU, 5 e tinen ajankuva. Koomista eeposta on Kenraalin jälkeen harva edes yrittänyt. Kiskot, joilla suuri veturijahti kiitää, kiemurtavat Yhdysvaltain sisällissodan kahtia halkomaa maisemaa rajan molemmin puolin sodan ensimmäisen vuoden tienoilla. Buster Keatonin esittämä Johnny Gray ajaa takaa ryöstettyä Kenraaliaan ja sen kyytiin temmattua ihanaa Annabel Leetä, Marion Mackin esittämää veturinkuljettajan sydämen valittua. Elokuvista kineettisin ei vauhtiin päästyään hidasta hetkeksikään. Koominen manööveri seuraa toistaan takaa-ajajan vaihtuessa takaa-ajetuksi. Asetelmasta syntyy hämmentävä kaleidoskooppi, kun suurennuslasi seuraa tikahduttavaa anekdoottia, jonka ympärillä maailma on mennyt järjiltään veljien surmatessa veljiään. Tämä kokonaiskuvan hahmottaminen merkityksettömän yksityiskohdan kautta Tule ja anna makujen vietellä! OPISKELIJAKORTILLA VAPAA PÄÄSY! C\_k`g`jk\`jj /%)% -ONIPUOLISESTI MUSIIKISTA \ WWW RYTMI COM kauppakatu 10 * 33210 tampere * www.yo-talo.com 31 Itsenäisyydenkatu 2, Tampere Puh. (03) 212 9699 www.sevilla.fi Avoinna: ma-to 11 23 pe 11 24, la 12 24, su 12 22 on Kenraalin perusoivallus. Hauskuus syntyy siitä, kuinka kansakunnan horjuessa perustuksillaan, tarinan pienillä ihmisillä on jotain sotaa paljon tärkeämpiä huolenaiheita käsiteltävänään. Kenraalin toinen ohjaaja, Clyde Bruckman, ei ole jäänyt aikakirjoihin Keatonin tavoin, mutta hän se on pääasiassa ollut kameran takana suuren koomikon taituroidessa veturin päällä, alla ja sivuilla. Kenraalin ainutlaatuinen kuvallinen realismi on paljossa Bruckmanin ansiota. Herrasmiehet voivat nostaa hattua myös urhealle Marion Mackille, joka ottaa Keatonin pelastettavana vastaan melkoisen kovakouraista kohtelua. Mikään elokuva ei voisi Kenraalia iloisemmin sitoa yhteen tämänvuotisten elo- kuvajuhlien kaanonia kantavaa ja arkiston aarteissakin sivuttua junateemaa. Ja Buster Keatonin ihmeellisen vakavat, kauniit ja huvittavat kasvot ovat vankin kuviteltavissa oleva todistus Tampereella juhlitun taidemuodon ajattomuudesta. Pitäkää matkalipuistanne kiinni, nyt mennään. KENRAALI Säestää Blackaudio To klo 18 Tullikamari Keikari Max Linder Verkkokauppa www.finlit.fi/kirjat (1883-1925) Susanna Utriainen E nsimmäisenä kansainvälisenä elokuvatähtenä pidetty GabrielMaximilien Leuvielle syntyi joulukuussa 1883 ranskalaisessa St. Loubesin kyllässä. Vuonna 1904 Pariisin Ambigu -teatterissa työskennellessään hän vaihtoi nimensä Max Linderiksi. Max Linder tähditti satoja mykkäkauden elokuvia, joista suurimman osan hän käsikirjoitti ja ohjasi itse. Vuonna 1916 hän teki sopimuksen chigacolaisen Essanay Studion kanssa, josta Charlie Chaplin oli juuri lähtenyt omille teilleen. Max Linder loi valkokankaalle hahmon, eräänlaisen ranskalaisen keikarin, joka alinomaa löysi itsensä koomisista ja joskus jopa hengenvaarallisistakin tilanteista. Linder tunnistetaan erityisesti elegantista ja hoikasta siluetista, jota silinterihattu puki ylväästi. Linder ja hänen nuori vaimonsa tekivät itsemurhan vuonna 1925. Lähes neljäkymmentä vuotta Linderin kuoleman jälkeen hänen tyttärensä Maud Linder aloitti kampanjan tuodakseen isänsä elokuvaperinnön päivänvaloon. Avain Linderin kansainväliseen, kulttuuri- ja luokkarajat ylittäneeseen maineeseen oli hänen kykynsä saada erilaiset ihmiset nauramaan eri syistä. Hän varusti elokuvansa ylitsepursuavalla mielikuvituksella ja ehtymättömillä jekuillaan. MAX LINDER Perjantai klo 20 Tullikamari Première sortie (1905) Au music-hall (1907) Les surprises de l'amour (1909) Trop aimée (1910) Les débuts de Max au cinématographe (1910) Entente cordiale (1912) Max fait de la photographie (1913) Jockey par amour (1913) Le baromètre de la fidélité (1915) Sakari Toiviainen Sata vuotta sata elokuvaa sh. 42 Filmitähtien aika Toim. Kai Vase sh. 26 Elokuvakalenteri Tauno Palo 100 vuotta 10 SKS:n kirjoja festivaaleilta tarjoushinnoin!
musiikki 32 esittää Montevideo tampereen 38. Kansainväliset lyhytelokuvajuhlat suosittelee About a Son äänessä Kurt Cobain K Kirjavaa kuin elämä itse S Azerradin haastattelunauhoista koostettu elokuva on intiimi, tunnustuksellinen ja impressionistisesti kuvitettu dokumentti Nirvanan kiistanalaisesta keulahahmosta. Monologina etenevä dokumentti ei nojaa perinteiseen rokumenttikuvitukseen, vaan nostaa esiin tunnelmallisia tuokiokuvia Cobainin lapsuuden- ja nuoruudenmaisemista Aberdeenista, Olympiasta ja Seattlesta. Musiikista vastaavat Cobainin omat suosikkiyhtyeet, kuten Bad Brains, The Melvins ja Butthole Surfers. Kurt Cobain About a Son voi kuulostaa omituiselta ja jopa ankealta dokumentilta, mutta ensihämmennyksen jälkeen Cobainin ääni ja tarinat tempaavat mukaansa. Maailmassa on tehty jo niin monta konventionaalista musiikkidokumenttia, että Kurt Cobain About a Son on totisesti olemassaolonsa ansainnut. Kurt Cobain About a Son Satu Hokkanen uomalainen musiikkimaailma on päässyt tilanteeseen, jossa musiikkivideoita tehdään paljon. Audiovisuaalinen tuotantokalusto ja osaaminen on monilla yhtyeillä vähintäänkin tutuntutun päässä. Levityskanavien monimuotoisuus antaa tuntemattomillekin yhtyeille mahdollisuuden näkyä ja kuulua vaikka sitten pienellekin yleisölle. TarjonTa Suomalaiset musiikkivideot -näytökseen on laaja ja samalla lähtöviivalla saattaa olla Suomen kuumin vientituote B uvitelkaa musiikkidokumentti, jossa ei nähdä dokumentoinnin kohteena olevaa henkilöä eikä kuulla hänen esittämäänsä musiikkia. A.J. Schnackin ohjaama Kurt Cobain About a Son on juuri tällainen dokumentti. Ensialkuun voisi luulla, että kyseessä on pelkkä rahanpuutteessa väsätty keskinkertainen tusinafilmi. Totuus on kuitenkin jotain aivan muuta. Rock-toimittaja Michael Mervi Vuorela enson Leen ohjaus Planet B-Boy () luotaa breakdancen nimellä paremmin tunnettuun b-boy -tanssikulttuuriin. Värikäs ja upeasti kuvattu dokumentti nivoo yhteen kansainvälisillä areenoilla Osakassa, Soulissa, Pariisissa ja Las Vegasissa käydyt mittelöt henkilökohtaisiin tarinoihin alan harrastajista, jotka yhteiskunnan ja perhepiirin nihkeästä suhtautumisesta huolimatta taistelevat unelmiensa puolesta. Tavoitteena tietysti maailmanmestarin titteli. ja se peräkylän pikkupoppoo, jonka videon budjetti lähentelee opiskelijan viikoittaista ruokabudjettia. Näistä kirjavista lähtökohdista rakentuneeseen näytökseen mahtuu pari tuntia mahdollisimman tuoreita musiikkivideoita. Toimivan teknisen toteutuksen lisäksi tärkeintä on idea, jonka ympärille video rakennetaan. On ilahduttavaa huomata, että yhä useampi video pyrkii bändin promoamisen ohessa kertomaan tarinan. Tarjolla on siis musiikillista ja kuvallista monipuolisuutta, herkempiä tunnelmia, paahtoa ja oivalluksia. Esimerkkeinä mainittakoon CMX -yhtyeen mahtipontinen galaksienvälinen animaatioseikkailu Punainen komentaja, Raadelma -yhtyeen tanssillisemman lähestymistavan ottava Raadelma ja Jonna Tervomaan sykähdyttävä Läpikulkumatkalla. Suomi Finland Perkele 33 Punk ei tapa Matka eikä se kuole elektronisen M musiikin sydämeen Mervi Vuorela itä on punk?, kysyi Pelle Miljoona vuonna 1978. Kysymys on ajankohtainen myös 30 vuotta myöhemmin ainakin jos Jouko Aaltosen dokumenttiin Punk tauti joka ei tapa () on uskominen. Tänä päivänä punk on jakautunut perinnetietoiseen old school -osastoon sekä sirpaleiseen ja elinvoimaiseen nykygenreen. Vanha ja uusi liitto paiskaavat kättä myös Jouko Aaltosen ohjaamassa dokumentissa, joka saa ensi-iltansa Tampereen elokuvajuhlilla. Elokuvan keskiössä nähdään Pelle Miljoonan ohella 82 hc:n nuorinta polvea edustava, nyttemmin jo hajonnut Akupunktio. Muita ääneen pääseviä yhtyeitä ovat muun muassa Creepy Crawlie, Eppu Normaali ja Kohu-63. Musiikin lisäksi dokumentti valottaa punkin tinkimätöntä ideologiaa ja punk-elämäntapaa. Ohjaaja-käsikirjoittaja Jouko Mervi Vuorela Punk tauti joka ei tapa Aaltosen mukaan dokumentti on ennen kaikkea sukupolvielokuva. Edellinen leffani Kenen joukoissa seisot kertoi 1970-luvun politisoituneesta ja kollektiivisuutta korostaneesta sukupolvesta. Halusin jatkaa tutkimusmatkaa seuraavaan sukupolveen, joka käänsi monet asiat uuteen asentoon. Punk oli oman sukupolvensa juttu, joka korosti yksilöllisyyttä, anarkismia ja vapautta. Sama pätee myös nykypunkkiin, jossa on suunnaton määrä ideaa, energiaa ja voimaa. Punkkarien sukupolvi ei ole myytävissä, kommentoi Aaltonen. M ikä on 808? Miksi elektroartistit rakastavat tuhtia bassosoundia? Mikä konemusiikissa on niin hienoa? Darkbeat kertoo. Useilla arvostetuilla elokuvafestivaaleilla esitetty Darkbeat an electro world voyage on kiihkeä ja värikäs dokumentti elektronisen musiikin historiasta, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Audiovisuaalisesti rikas dokumentti pitää sisällään lukuisia artisti- ja dj-haastatteluja aina Amerikasta Englantiin ja Espanjasta Hollantiin. Tunnin aikana ääneen pääsevät muun muassa The Egyptian Lover, Bass Junkie, The Advent ja suomalainen Mr. Velcro Fastener. Vanhasta ja uudesta koulukunnasta ammentavien haastattelujen lisäksi Darkbeat vierailee klubeilla ja reiveissä sekä esittelee elektroniselle musiikille olennaista tekniikkaa. Keskeisistä laitteista pääsevät esille ainakin Roland TR-808, Akai MPC60 sekä Moogin ja Junon syntetisaattorit. Dokumentin lisäksi Elektro!-näytös pitää sisällään kieroa konemusiikkia julkaisevan Warp Recordsin musiikkivideokoosteen. Warpin tunnetuimpia artisteja ovat muun muassa Aphex Twin, Autechre, Boards of Canada ja Squarepusher. BILEET!!! Elektro!-klubi Perjantai klo 22-04 Laterna MARry-dj:t + vieraat Bileet 5e, elokuva+bileet 10e Punk tauti joka ei tapa (ensi-iltabileet) Perjantai klo 24-04 Klubi Pelle Miljoona Unabomber + Kohu-63 + DJ Vitunhuono Bileet 10e, elokuva+bileet 14e. Mervi Vuorela S uomessa juodaan viinaa, puidaan nyrkkiä ja tehdään paljon itsemurhia. Suomalainen mies vihaa kommunikointia, pukeutuu verkkareihin ja elää pelkällä makkaralla ja Koskenkorvalla. Suomalainen nainen näyttää mieheltä, ryyppää kuin mies ja tappelee kuin mies. Suomessa ei koskaan paista aurinko eikä raivon, kateuden ja melankolian lisäksi muita tunteita tunnusteta. Suomalaiseen kulttuuriin liittyy paljon huvittavia ja jopa tragikoomisia stereotypioita. Suomalaisia pidetään hulluna peräkammarin junttikansana, joka elää eristäytyneenä muun Euroopan sivistyneestä café latte -kulttuurista. Tänä vuonna elokuvajuhlien pitkä yö keskittyy katajaisen kansamme merkittävimpiin ja myötähävettävimpiin hetkiin. Suomi-yö -nimellä kulkeva ohjelmakokonaisuus pitää sisällään suomalaisia lyhytelokuvia, suomalaisten uroteoista koostettuja televisiopätkiä, suomi Mervimusiikkivideoita Vuorela aiheisia sekä elävää musiikkia. SuoMi-yön pitkänä elokuvana nä hd ään Ak i Kaurismäen ohjaama Leningrad Cowboysin ja Puna-armeijan kuoron konserttileffa Total Balalaika Show (1993). Kyseessä on harvinainen 35-millinen versio, jota ei ole juurikaan maassamme esitetty. Lyhytelokuvien joukossa MUSA OHJELMISTO KURT COBAIN ABOUT A SON Ke klo 22 Plevna 2 La klo 12 Hällä Elektro! Pe klo 22 Plevna 2 nähdään esimerkiksi Marja Pensalan satiiri Elsa (1981), Lasse Naukkarisen musiikkipitoinen fiktio Tanssikaveri (1988) ja Arto Tuohimaan elämänmyönteinen äijäleffa Perkele (2004). Suomen paikallishistoria pääsee esille suomalaisten kaupunkien esittelyvideokatselmuksessa, jossa tuomaristo arvioi maamme kaupunginsetien ja -tätien ideoimia puffausvideoita. Oma historianlukunsa on suomalaisista uroteoista koottu näytös, jonka aikana voimme elää uudestaan kansakuntamme itsetuntoa pönkittäneet tapahtumat. Valkokankaalle tuodaan lisäksi kooste Suomen huvittavimmista Euroviisu-kappaleista. Suomi-yön livemusiikista vastaa muiden muassa Mikko Alatalo, Hiski Salomaan ikivihreitä vapaasti omalla tyylillä tulkitseva Hiskias Möttö & Mojakka sekä venkoileva outolintu Risto. MAINOS PUNK TAUTI JOKA EI TAPA Pe klo 22 Tullikamari Suomalaiset musiikkivideot Pe klo 20 Hällä PLANET B-BOY La klo 22 Plevna 2 Suomi-yö (K-18) La klo 22-06 Klubi & Tullikamari Lauri Tähkä
tampereen 38. kansainväliset lyhytelokuvajuhlat 34 Peili 35 Juhlajätkät Lumi ROSKAELOKUVAFESTIVAALI Lauantai klo 14-21 YO-talo Silkkaa roskaa! Matti Kuusniemi F innish Independent Movie Association ry (FINDIE) on tänäkin vuonna mukana järjestämässä jo legendaariseksi muodostunutta kotimaisen riippumattoman elokuvan katselmusta Roskaelokuvafestivaalia. FINDIE on vuonna 2005 perustettu yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää suomalaisen riippumattoman elokuvan tunnettuutta ja lisätä ihmisten kiinnostusta riippumattoman elokuvan harrastusta kohtaan. Yhdistys toimii elokuvantekijöiden yhteenliittymänä ylläpitämällä maksutonta internetsivustoa ja keskustelufoorumia, järjestämällä tapahtumia ja elokuvaesityksiä sekä tiedottamalla skenen tapahtumista. Kerran vuodessa julkaistava Findie DVD sisältää läpileikkauksen kuluneen vuoden tuotantoon. Riippumattomalla elokuvalla tarkoitetaan tuotantoa, johon ei ole saatu Suomen elokuvasäätiöltä tai tuotantoyhtiöiltä rahoitusta. dhltime.fi /europlus Yksi tie koko Eurooppaan ja takaisin. Tänä päivänä Suomessa on aktiivisesti toiminnassa kymmeniä elokuvaryhmiä, jotka tuottavat elokuvia kaikissa genreissä, lyhytelokuvista täyspitkiin ja jopa tv-sarjaformaattiin. Tällä hetkellä suurelle yleisölle tunnetuin lienee Star Wreck, joka vei vahvasti suomalaista riippumatonta elokuvaa ulkomaillekin. Myös muita suuren yleisön kosiskelijoita löytyy. Hyvänä esimerkkinä kasvavasta skenestä on muun muassa helsinkiläinen Blood Ceremony -ryhmä, joka solmi levityssopimuksen synkkien kauhuelokuviensa levittämiseen englantilaisen Redemption UK:n kanssa, ja on tällä hetkellä työstämässä jo neljättä täyspitkää elokuvaansa. Tamperelainen FINDIEn pioneeriryhmä Trash Video on puolestaan työstämässä maailman (takuuvarmasti ainakin Suomen!) ensimmäistä täyspitkää, 13-osaista, riippumattomasti tehtyä tv-shitcomia: Juhlajätkiä. "Riippumattomalla elokuvalla tarkoitetaan tuotantoa, johon ei ole saatu Suomen elokuvasäätiöltä tai tuotantoyhtiöiltä rahoitusta." DHL_AD_DD_260X370_flag TRE.indd 1 1/11/08 9:42:59 AM
Kelaa vähän ja videotivoli 36 tampereen 38. Kansainväliset lyhytelokuvajuhlat 37 Pirkko Papukaijan uudet kujeet videotivoli nyt myös Baltian ja Pohjoismaiden Kids for Kids Katariina Pasuri K Olipa kerran joulu Anna Ackerman K un Kelaa Vähän -projekti rantautui kouluuni, päätin saman tien ilmoittautua mukaan. Elokuvan teko on kiinnostanut minua jo monta vuotta, ja nyt sain vihdoin tilaisuuden tehdä oman filmin. Eikä aihekaan ollut yhdentekevä: ilmastonmuutos on maapallon ihmisten yhteinen ongelma, joka on alkanut ylittää median uutiskynnyksen vasta viime vuosina. Projektikoordinaattori Ari Rannisto pohjusti aihetta kertomalla meille kasvihuoneil- miöstä, jota ihmiskunnan toimet voimistavat kohtalokkain seurauksin. Kerran viikossa Rannisto tuli koululle pystyttämään aivoriihen, jonka tuloksena ryhmäläiset kehittelivät haastatteludokumentteja ja kantaaottavia animaatioita. Oman elokuvan juonen hahmottaminen oli aluksi vaikeaa. Pelkäsin sortuvani lukiolaisen näsäviisauteen, jos alkaisin luetella ilmastonmuutokseen liittyviä faktoja jossakin taiteellisessa muodossa päätin siis suosiolla "Idea muovautui omasta kaipauksesta: talvi oli jo ovella, eikä maassa ollut yhtään lunta." jättää tilastot ja prosentit asiantuntijoille. Sen sijaan idea muovautui omasta kaipauksesta: talvi oli jo ovella, eikä maassa ollut yhtään lunta. Lumi merkitsee valoa talven pimeyteen, se edustaa hauskanpitoa ja joulua, ja sitä rakastavat ennen kaikkea lapset. Pienenä oli hauska herätä jouluaaton aamuna aikaisin, jotta ehti käymään pulkkamäessä ja piirtelemässä pakkasen puremin poskin maahan lumienkeleitä ennen äidin kutsua joulupöytään. Kelaa vähän Näytökset Niagarassa Ti 4.3. klo 16 Ke - to 5.-6.3. klo 15 jako) La 8.3. klo 15 (palkintojen Ennen lumi oli suomalaisille itsestäänselvyys, mutta nyt olemme jo useampana vuonna joutuneet juhlistamaan mustaa joulua. Aikuinen ymmärtää, mutta kuinka ilmastonmuutoksen laaja käsite aukenee pienelle lapselle? Elokuvani kuvauspaikan, Tampereella sijaitsevan Domuksen päiväkodin lasten mielestä jouluun kuuluu ehdottomasti perinteisennäköinen joulupukki, lahjat, joulukuusi ja lumi. Vielä joitakin vuosia vanhemmat joutuvat lohduttamaan lumettomaan jouluun pettyneitä lapsiaan, mutta monenkohan vuoden kuluttua koittaa aika, jolloin lohdutusta ei enää tarvita, vaan luminen joulu on vain kaunis satu muiden tarinoiden joukossa? ansainvälinen lasten ja nuorten elokuvatapahtuma Videotivoli järjestetään jo viidennen kerran 4. 9.3.. Tänä vuonna Videotivoli koostuu kahdesta näytöskokonaisuudesta: lasten ja nuorten tekemiä elokuvia ympäri maailmaa nähdään omassa katselmuksessaan jo viidettä kertaa. Lisäksi Videotivolin yhteydessä järjestetään ensimmäistä kertaa alueellinen Kids for Kids -elokuvakilpailu, joka on osa ympäri maailmaa levittäytyvää lastenelokuvafestivaalia. Festivaalin ideana on antaa näkyvyyttä alle 16-vuotiaiden lasten ja nuorten tekemille elokuville. Videotivolin Kids for Kids -kilpailun alueena on Baltia ja Pohjoismaat. Alueelliset Kids for Kids -kilpailut keräävät lasten tekemiä elokuvia kukin omilta alueiltaan ja tuovat lasten- ja nuortenelokuvia suuren yleisön nähtäväksi valkokankaalle. Lisäksi parhaat elokuvat pääsevät edustamaan omaa aluettaan kansainväliselle Kids for Kids -festivaalille, joka järjestetään syksyllä. Alueellisten kilpailujen voittajaelokuvat kootaan myös Best of Kids for Kids -DVD:lle, jota levitetään ympäri maailmaa. Kids for Kids -festivaalin takana TIISTAI 4.3. Anna Ackerman, 17, on yksi Kelaa vähän -projektiin osallistuneista nuorista Tampereen lyseon lukiosta Tullikamari 9 on kansainvälinen lasten ja nuorten elokuvakeskus CIFEJ. Perinteisesti Videotivolissa nähtäviä elokuvia ei ole pantu paremmuusjärjestykseen, mutta Kids for Kids -osiossa parhaat siis palkitaan. Tuomaristo valitsee sekä ala-asteikäisten että yläasteikäisten tekemistä elokuvista parhaan animaation, parhaan fiktion/dokumentin ja parhaan yhden minuutin elokuvan. Lisäksi jaetaan Grand Prize koko festivaalin parhaalle elokuvalle. Tuomaristo koostuu CIFEJin edustajasta, suomalaisesta mediakasvatuksen ammattilaisesta sekä tamperelaisesta koululaisesta. MyöS videotivoli on mukana Tampereen UNICEF -kaupunkihankkeessa. Tavoitteena on "Festivaalin ideana on antaa näkyvyyttä alle 16-vuotiaiden lasten ja nuorten tekemille elokuville." Tullikamari UNICEF 1 4-9 -vuotiaille VT1 Päiväkoti 4-7 -vuotiaille 10 Nuoriso huolissaan ilmastonmuutoksesta P Ari Rannisto irkanmaan Jätehuolto aloitti vuonna 2005 Kelaa Vähän - projektin. Sen tarkoituksena on pohtia ympäristökysymyksiä elokuvan keinoin. Projektiin on kolmen vuoden aikana osallistunut lähes tuhat nuorta ja lyhytelokuvia on syntynyt miltei sata. Ensimmäisinä vuosina teemana oli kulutus ja tänä vuonna nuoria askarruttaa ilmastonmuutos. Tamperelainen ympäristöalan yritys Ekokumppanit Oy vei pirkanmaalaisten nuorten elokuvat viime kesänä EU:n ympäristöviikolle Brysseliin. Messuilta löytyi yhteistyöjärjestöt toteuttamaan eurooppalaisille nuorille oma ympäristöaiheinen keskustelufoorumi Reel Time-film festival, jonka aloittanee toimintansa. VT2 -näytös 6-9 -vuotiaille UNICEF 3 yli 13-vuotiaille VT2 -näytös 6-9 -vuotiaille 11 Niagara Tullikamari KFK 1 Animaatioita 6-9 -vuotiaille VT2 -näytös 6-9 -vuotiaille KFK 2 Animaatioita Interferencias Poverty PERJANTAI 7.3. Niagara VT1 Päiväkoti 4-7 -vuotiaille Anti handla FESTivaaliMaSKoTTi Pirkko Papukaija toivottaa jälleen niin nuoren kuin vähän vanhemmankin yleisön tervetulleiksi nauttimaan elokuvista, jotka todella kertovat, mitä sanottavaa lapsilla ja nuorilla on! TORSTAI 6.3. KESKIVIIKKO 5.3. Niagara tehdä lasten oikeuksia tunnetuiksi tamperelaisille lapsille ja nuorille luovilla tavoilla, esimerkiksi näyttelyillä, tanssi- ja musiikkiesityksillä sekä animaatioilla, saduilla ja tarinoilla eri puolilta maailmaa. Vi d e ot i v o l i n kolmeen UNICEF -näytökseen on kerätty erityisesti afrikkalaisia elokuvia. Näytöksessä nähdään muiden muassa kenialaisiin kansansatuihin pohjautuvat animaatiot The Wise Bride ja Manani Ogres. Hellyttävät animaatiot ovat lasten piirtämiä ja tarinat lasten omilla äänillä kertomia. Tarinoissa afrikkalainen elämäntyyli näyttäytyy hyvin perinteisenä afrikkalaiskylineen, rumpuineen ja kantoliinoineen. Näytös sisältää myös tamperelaisen opettajan Heli Schultzin vetämissä mediakasvatuspajoissa tehdyt animaatiot Les trois amis ja Le vie d un élève, jotka kertovat koululaisten tulevaisuudenhaaveista Beninissä. KFK 1 Animaatioita 6-9 -vuotiaille KFK 2 Animaatioita Tullikamari VT1 Päiväkoti 4-7 -vuotiaille Semma, Werstas VT3 -näytös LAUANTAI 8.3. Tullikamari MUSAVIDEOO lapsille 4e 12 VT3 -näytös VT Yläaste 13-18 -vuotiaille 13 VT2 -näytös 6-9 -vuotiaille VT3 -näytös VT2 -näytös 6-9 -vuotiaille KFK 4 Fiktio, animaatio, 1min 13-16 -vuotiaille 14 KFK 3 Fiktio 7-12 -vuotiaille VT3 -näytös KFK 3 Fiktio 7-12 -vuotiaille UNICEF 3 yli 13-vuotiaille TFF Johan Hagelbäck KFK 4 Fiktio, animaatio, 1min 13-16 -vuotiaille 7e KFK 1 Animaatioita 6-9 -vuotiaille KFK 2 Animaatioita KFK 3 Fiktio 7-12 -vuotiaille 10 15 4e 4e KFK 4 Fiktio, animaatio, 1min 13-16 -vuotiaille 16 13 UNICEF 3 yli 13-vuotiaille Tampereen elokuvajuhlat PALKITUT 4e KFK palkitut 12 UNICEF 2 8-12 -vuotiaille 13-18 -vuotiaille 11 UNICEF 1 4-9 -vuotiaille VT4 -näytös Niagara 9 UNICEF 2 8-12 -vuotiaille Plevna 1 Voices of Youth 9.00-17.00 Tivolikartta SUNNUNTAI 9.3. Niagara 14 15 16 Tampereen elokuvajuhlat AVAJAISNÄYTÖS: Kaanon kiskoilla 18.00-20.00
mediakoulut ja uutta kotimaista 38 tampereen 38. kansainväliset lyhytelokuvajuhlat BAM "Festivaaleilla on myös paikkansa elokuville jotka ovat tässä ja nyt." nähdään kahdessa eri Mediakoulut -näytöksessä. Lisäksi ohjelmistossa nähdään Taideteollisen Korkeakoulun Elokuvaja lavastustaiteen laitoksen uutta tuotantoa esittelevät ELOssa näytökset, sekä tänä vuonna uutena kotikaupunkimme ylpeydenaiheen, Tampereen Ammattikorkeakoulun Taiteen ja Viestinnän oppilaitoksen TTVO:n oma ensi-iltanäytös. Tule todistamaan kotimaisen elokuvan tulevaisuutta! Omakuva www.atomi.com MEDIAKOULUT Mediakoulut 1 To klo 10 Hällä UUTTA KOTIMAISTA Uutta kotimaista 1 To klo 10 Plevna 5 Sampsa Virkajärvi: Opettaja 1918 () Christian Lindblad: Omakuva () Katja Gauriloff: Huuto tuuleen () Uutta kotimaista 2 Pe klo 10 Plevna 6 Noora Ojala: Living Murals () Riikka Kuoppala: Vieras ruumiissani () Jouni Hiltunen: BAM () Omenapossu 39 Uutta kotimaista 3 La klo 10 Plevna 6 Harri J. Rantala: Daughters of Snow () Katja Kettu: Merivuokkojen taistelu () Alli Savolainen: Excuse Me Could You Make Me Photo () Pia Andell: Leikki () Simo Ruotsalainen: Omenapossu () Mediakoulut 2 La klo 10 Hällä ELOssa: Uudet oppilastyöt 1 Pe klo 16 Hällä ELOssa: Uudet oppilastyöt 2 Su klo 18 Plevna 5 TTVO UUTUUDET To klo 14 Hällä Helena Yli-Kyyny: Pakoon () Miina Alajärvi: Nisse on kuollut () Juha Kuoppala: Sirkka () Anna-Kaisa Haapala: Kotista () Jussi Autio: Räpylät () Arttu Salmi: Vanhanaikainen () Venla Varha: Herran enkeli () Arttu Haglund: Kerran () Hanna Hurri: No fool () Ville Rissanen: Veri () Jani-Petteri Yläkangas: Monofobia () Johanna Harmaala: Lumimyrsky () Definitely Not Old School V Uutta kotimaista ja mediakoulut Matti Kiuru aikka Tampereen Elokuvajuhlien ohjelmistosta suuri osa on matkannut tänne kaukaa niin maatieteellisesti kuin ajallisestikin mitattuna, on festivaaleilla myös paikkansa elokuville jotka ovat tässä ja nyt. Uutta Kotimaista -näytökset esittelevät suomalaisen elokuvan nykyhetkeä laajasti ja ennakkoluulottomasti. Mukana on niin lyhyttä kuin pidempääkin, monen eri lajityypin elokuvaa. Esimerkkeinä mainittakoon Jouni Hiltusen ohjaama, 1970-luvun Neuvostoliiton suuresta ja mahtavasta ratahankkeesta kertova pitkä dokumentti BAM sekä Katja Ketun lyhyt, vedenalaisen kolmiodraaman keskelle sijoittuva animaatio Merivuokkojen taistelu. Luvassa on siis varsin mielenkiintoisia hetkiä. Kotimaisten mediakoulujen uudet oppilastyöt ovat tänäkin vuonna laajasti esillä Tampereella. Nuorten tekijöiden elokuvat ovat todistus kyvystä uudistaa lyhytelokuvan ilmettä unohtamatta perustaa, jolle se rakentuu. Universaalit ja intiimit aiheet yhdistyvät niissä saumattomasti luoden kansainvälisesti kiinnostavia elokuvia, paikoin hyvinkin suomalaisista lähtökohdista. Poimintoja eri oppilaitosten töistä Huuto tuuleen i
Mika Taanila 40 tampereen 38. kansainväliset lyhytelokuvajuhlat Mika Taanila Kuva: Elena Leeve 41 Six Years Later Elokuvatyyppi trailerin takana Sanna Kyllönen D okumenteistaan ja musiikkivideoistaan tunnettu ohjaaja ja käsikirjoittaja Mika Taanila kuvaa todellisuutta tuoreesta näkökulmasta. Elokuvien lisäksi Taanila on tehnyt tilataideteoksia ja liveinstallaatioita. Tänä vuonna Taanila ohjaa tilaustyönä Tampereen elokuvajuhlien trailerin, johon ohjaaja sai vapaat kädet. Kysymykseeni eroista tilaustyön ja niin kutsutun vapaan elokuvaprojektin välillä Taanila viittaa tilaustyön tiukkaan aikatauluun ja annettuihin puitteisiin, jotka eivät anna aikaa turhiin kokeiluihin. "Sinällään en näkisi, että hirveän suurta eroa suunnittelussa tai vastaavassa on." Taanila liikkuu tekijänä sujuvasti sekä audiovisuaalisten taiteiden maailmassa että perinteisessä elokuvamaailmassa. Kysymykseeni miksi dikotomiaa perinteisen elokuvan ja toisaalta taidemaailman välillä halutaan ylläpitää, Taanila vastaa heittämällä moisen rajanvedon mieluusti romukoppaan. "En juurikaan mieti asiaa tuolla tavoin vastakkainasetteluna. Enkä oikein tiedä kyllä muutenkaan, kuka tuollaista jakoa haluaisi keinotekoisesti ylläpitää. Tai ainakaan myöntää sitä! Ehkä näen itseni jonkinlaisena elokuvatyyppinä, joka on liukunut ja liukumassa kuvataiteen puolelle? En tiedä." "Ehkä näen itseni jonkinlaisena elokuvatyyppinä, joka on liukunut ja liukumassa kuvataiteen puolelle?" Taanila pitää upeana että hänen työnsä on ollut esillä monenlaisissa yhteyksissä. "Mutta oikeastaan sen tarkempi määrittely ei ole tekemisen kannalta mulle itselle tarpeenkaan. Yleisesti ottaen mulle on kuitenkin tullut vaikutelma, että kuvataideporukka on ennakkoluulottomampaa ja monet tekijät ovat rohkeampia rikkomaan luutuneita konventioita ja toisaalta myös keskimäärin kiinnostuneempia penkomaan oman välineen historiaa kuin elokuvantekijät." Rohkeaa tekstiä ennakkoluulottomalta tekijältä. John Smith Elokuvaillusorisia mielenmaisemia Riina Mikkonen B rittiläisen kokeellisen elokuvan kärkinimi John Smith syntyi vuonna 1952 Itä-Lontoossa, jossa hän myös varttui. Smithin ensimmäinen elokuva Someone Moving valmistui vuonna 1972 ja sen jälkeen Smith on tehnyt yli 40 elokuvaa, videoteosta ja installaatiota kolmen vuosikymmenen aikana. Tampereen elokuvajuhlilla keskitytään 2000-luvulla valmistuneeseen Hotel Diaries -elokuvasarjaan. Alla olevassa haastattelussa Smith kertoo kyseisestä elokuvasarjasta ja puhuu hieman politiikkaa. Valmistuit Lontoon Royal College of Art -taidekoulusta vuonna 1977. Sinut liitetään vahvasti 1960-luvulla syntyneeseen tärkeää London Filmmakers Co-op (LFMC) -avantgarde-elokuvaliikkeen nuorempaan sukupolveen. Miten LFMC vaikutti työskentelyysi? 1970-luvulla LFMC:ssä tehtiin paljon erilaista elokuvataidetta mutta oli tiettyjä periaatteita ja ideologisia aatteita, jotka useimmat taitelijat jakoivat keskenään. Niin myös minä. Tuolloin strukturalistisen materialismin ideat* vaikuttivat suuresti tekemisiini ja vaikuttavat edelleen. Pidän yhä tärkeänä sitä, että saan katsojan huomion kiinnittymään elokuvan rakenteeseen ja näin ollen muistamaan huijauksen elokuvailluusion takana. "Käyttämäni hotelli Berliinissä oli toiminut tehtaana, jossa käytettiin orjatyövoimaa natsien ollessa vallassa." Tampereen elokuvajuhlat esittävät Hotel Diaries -sarjasi kokonaisuudessaan. Sarjan elokuvissa on mielenkiintoinen paradoksi suljetun tilan ja ulkopuolisen maailman välillä. Smithin mukaan juuri tuon paradoksin kautta sarjan elokuviin syntyi yksityinen, hyvin keskittynyt ja itseään tutkiva mielentila. Mutta miten itse Hotel Diaries syntyi? Frozen War (2001), joka on sarjan ensimmäinen elokuva, syntyi aivan spontaanisti. Lokakuun 8. päivä 2001, vain vähän sen jälkeen kun Yhdysvallat ja IsoBritannia olivat alkaneet pommittaa Afganistania, olin Corkin festivaaleilla Irlannissa. Palasin hotellihuoneeseeni ja avasin television nähdäkseni tuoreimmat uutiset. Televisiokuva oli häiritsevästi pysähtynyt. Olin ollut Yhdysvalloissa WTC-iskun aikaan, ja aloin välittömästi kuvi- tella syytä vialliseen televisiokuvaan. Olin yhtä aikaa vainoharhainen ja ärsyyntynyt siitä, että tunsin huolta henkilökohtaisen turvallisuuteni vuoksi vaikka samaan aikaan Yhdysvallat ja Iso-Britannia pommittivat Afganistania. Minulla on aina kamera mukanani, ja päätin tallentaa ajatuksiani. Tarkoituksena ei koskaan ollut tehdä sarjaa, mutta vuoden 2004 kokemukset berliiniläisessä hotellissa saivat minut tekemään uuden elokuvan. Sarjan uudemmat elokuvat ovat tarkemmin suunniteltuja, mutta ne kaikki sisältävät yhden oton ja täysin improvisoidun ääniraidan. Monologini eivät ole Throwing Stones etukäteen kirjoitettuja mikä on oleellista. Minulla ei ole mitään erityisen syvällistä poliittista sanottavaa, enkä halua myöskään puhua minkään auktoriteetin asemassa. Olen silti kauhuissani Yhdysvaltain, Iso-Britannian ja Israelin militaristisesta toiminnasta ja tunnen voimakasta tarvetta puhua sitä vastaan. Sanotaan, että kaikki hotellihuoneet ovat samanlaisia. Miten ne vaikuttavat elokuviisi? Elokuvani nojaavat sattumiin, joten jokainen hotellihuone on tärkeä lavaste. Satunnainen huonekalu tai maalaus voi laukaista tarinan ulkopuolisesta maailmasta. Joskus yhteys on hyvinkin suora. Kerran sain esimerkiksi tietää, että käyttämäni hotelli Berliinissä oli toiminut tehtaana, jossa käytettiin orjatyövoimaa natsien ollessa vallassa. Jatkuuko Hotel Diares? Olen yrittänyt päättää sarjaa jo jonkin aikaa, mutta odotan vielä oikeaa tapaa tehdä se. Kun tein elokuvan Dirty Pictures () Palestiinassa, ajattelin että se olisi hyvä hetki lopettaa. Olin viimeinkin maassa, jossa olin sarjassani puhunut. Mutta muutin mieleni, koska haluaisin päättää sarjan laajempaan näkökulmaan Lähi-idän konfliktista joka sälyttäisi vastuuta myös IsoBritannian suuntaan. * 1960- ja 70-lukujen strukturalistis/ materialistinen aate avantgarde-elokuvissa halusi eroon perinteisistä Hollywoodelokuvien rakenteesta. Olennaista oli illuusion ja narraation välttäminen ja elokuvan tuli keskittyä sen omiin ominaisuuksiin, mikä tarkoitti yhtäältä filmin rakenteellisia ja välineellisiä piirteitä, ja toisaalta elokuvan esitystilanteeseen liittyviä katsojan huomioivia ehtoja. (toim.huom.) JOHN SMITH Hotel Diaries Lauantai klo 14 Hällä 9.2. - 9.3. TR1 / Rautahalli Avoinna ti - su klo 10-18 Frozen War (2001) Museum Piece (2004) Throwing Stones (2004) B & B (2005) Pyramids / Skunk (/) Dirty Pictures () Six Years Later ()
festart08 42 Samaa sukua? tampereen 38. kansainväliset lyhytelokuvajuhlat 43 Elokuva hakee rajojaan Sanna Kyllönen tahansa elokuvaajan, ainakin potentiaalisesti. Näiden murrosten ohessa on tapahtunut useita suurempia ja pienempiä kehitysaskeleita, jotka ovat tuoneet elokuvalle uusia ilmaisullisia mahdollisuuksia, jakelu- ja katselukonteksteja sekä tehtäviä. Kuva: Mark Mann K oko elokuvahistorian ajan teknologinen kehitys on ollut luomassa uusia mahdollisuuksia elokuvailmaisulle. Jo elokuvan ensimmäisenä vuosikymmenenä edistyttiin suurin harppauksin. Keksittiin elokuvakielen perusta, eli leikkaus, joka mahdollisti jo varhain muun muassa Méliès:n illusoriset trikit. Lyhytikäisen Technicolor -järjestelmän myötä elokuva sai väritehosteet, vaikka värielokuvia alun perin pidettiinkin epäilyttävinä ja epärealistisina. 1920-luvun lopulla tehtiin ensimmäiset äänielokuvat, jotka pian syrjäyttivät mykkäelokuvan aikakauden. Studiojärjestelmän myötä elokuvasta tuli liukuhihnateollisuutta, televisio ja myöhemmin videonauhurit puolestaan toivat sen joka kotiin. Sittemmin halpenevat videokamerat ja digitaaliteknologia ovat tehneet kenestä Tässä valossa onkin aiheellista kysyä voidaanko ja pitääkö elokuva ymmärtää autonomisena taidemuotona? Vaikka arkiajattelu erottaa elokuvan vaivatta muista audiovisuaalisista medioista, silti pelkästään tuotantoteknisiä reunaehtoja ajatellen rajat hämärtyvät muuttuen itsestäänselvyyksistä varsin keinotekoisiksi. Etenkin lyhytelokuvalla on mahdollisuus koetella totuttuja määritelmiä ehkä juurikin sen marginaalisen aseman vuoksi. Se sopeutuu vaivatta lukuisiin formaatteihin, joita teknologiakehitys kiihtyvällä tahdilla tuottaa. Perinteisten filmihullujen kaivatessa klassikoita valkokankaalle, lataa nuoriso ja aikaansa seuraavat elokuvia verkosta ihan kuin se olisi yhtä luonnollinen väylä kuin televisio tai vhs-kasetit seitsemänkymmentäluvulla syntyneille. Audiovisuaalisten mediamuotojen kirjo on läkähdyttävän runsas. Katselukontekstin lisäksi elokuvaa määrittävätkin estetiikka ja käyttötarkoitus. On helppo sanoa että videopeli ei ole elokuva vaikka se elokuvallisia keinoja käyttääkin. Liikkuva kuva tunkeutuu henkilökohtaiseen sfääriin internetissä ja mobiililaitteissa, mutta myös julkisiin tiloihin kilpailemaan ohikulkijoiden huomiosta. Elokuvallisia ilmaisukeinoja hyödyntävien hypermedian, peliteknologian, av-mainosten ja vaikkapa televisiosarjan rinnalla galleria- ja museokontekstissa yleisönsä löytävä video- ja mediataide on helpompi mieltää elokuvan lähisukulaisiksi. No Body T Batbox FESTART08 liikkuvan kuvan juhlaa Susanna Utriainen Tänä vuonna Tampereen elokuvajuhlat pohtii erilaisten audiovisuaalisten taiteiden rajankäyntiä ensinnäkin lanseeraamalla uuden LAB1O -kilpailun, jonka kolme näytöstä osoittavat mitä mielenkiintoisempia tapoja ylittää totutun elokuvakerronnan rajoja. Nämä työt pysyvät silti elokuvakäsitteen sisäpuolella vaikka saattavatkin karmia dialogiin perustuvaan aristoteliseen draamankaareen tottuneiden ja tykästyneiden elokuvahullujen selkäpiitä. Myös FESTART08 -näyttely sisältää kysymyksen elokuvan määreistä tuodessaan William Wegmanin ja John Smithin teoksia sekä galleriaympäristöön että valkokankaalle perinteiseen teatteriin. Verkkoalusta Ubuweb haastaa puolestaan markkinaehtoisen tuotantoja levitysjärjestelmän, sekä tuo hyppysellisen interaktiivista otetta marginaalisten mediataiteiden, elokuva mukaan lukien, vastaanottamiseen. Loppupeleissä varmaa on ettei elokuva meinaa pysyä nahoissaan, ja minusta se on hyvä se. ampereen taidemuseon ja Tampereen elokuvajuhlien yhteistyössä tuottamassa FESTART08 -näyttelyssä on esillä installaatio- ja verkkotaidetta. Suomalaisen mediataiteen levityskeskuksen Av-arkin taiteilijoiden lisäksi mukana näyttelyssä ovat William Wegman, Ken Jacobs, John Smith sekä UbuWeb, verkkogalleria marginaalitaiteille. William Wegman on valloittanut yleisön valokuvillaan, joissa koirat seikkailevat inhimillisissä rooleissa. FESTART08näyttelyyn Wegman tuo uuden installaation Around the Park, jossa koirat nousevat kahdelle jalalle käyttäytyen kuten ihmiset. Lisäksi nähdään Wegmanin vanhempia, niin koirallisia kuin koirattomamia videoita 1970-luvulta eteenpäin. Wegmanin työt ovat minimalistisuudessaankin hauskoja, välittömiä ja intiimejä. Ken Jacosilta nähdään teosten Capitalism: Slavery ja Capitalism: Child Labour lisäksi lukuisia töitä useilta vuosikymmeniltä. Valokuvia elokuviksi muokkaavan Jacobsin tunnetuimmat teokset ovat Nervous Systems performanssit. Hän katsoo, mitä elokuva muistaa, mitä siltä on jäänyt huomaamatta ja mitä voisi vielä muuttaa. John Smith, joka on tehnyt yli 40 elokuvaa, videota ja installaatiota vuodesta 1972 lähtien, tuo näyttelyyn nähtäväksi Hotel Diaries -nimisen kokonaisuuden. Smithin teos on sarja hotellihuoneissa kuvatuista videotallenteista, jotka pureutuvat henkilökohtaisella otteella Palestiinan nykytilaan. Tilassa on esillä myös UbuWeb -verkkogalleria. Sivusto on vuonna 1996 perustettu ei-kaupallinen verkkopalvelu, josta löytyy merkittävä valikoima avantgarden ja marginaalisten taiteiden piiriin kuuluvien tunnettujen ja tuntemattomien tekijöiden töitä. UbuWeb on vapaaehtoisvoimin toimiva, itsenäinen ja mainosvapaa verkkogalleria, ja sellaisena se aiotaan pitääkin. Näyttelyssä UbuWebistä muotoutuu elävä taideteos, kun näyttelyvieraiden selaamat ja katselemat työt projisoidaan kaikkien nähtäville. FESTART08 TR1 / Rautahalli 8.2.- 9.3. Avoinna ti - su 10-18 Beatbox
toimiston tärpit 44 tampereen 38. Kansainväliset lyhytelokuvajuhlat Toimiston tärpit 45 Wie Ich Ein Freier Reisebegleiter Wurde Elokuvajuhlien toimistossa on tänäkin vuonna katsottu vino pino lyhytelokuvia, dokumentteja ja animaatioita. Mitkä filmit ovat nousseet toimiston väen omiksi suosikeiksi? Venäjä-ohjelmistossa on esillä mahtavia filmejä, joiden skaala ulottuu animaatioista eri todellisuuksiin ja periferioihin. Hyvänä vastapainona Suomi-yö. Suomi, Suomi, Suomi! Kari Lounela Vs. toiminnanjohtaja Pakko sanoa Buster Keatonin Kenraali-näytös. On hienoa nähdä vanha klassikko nuorten muusikoiden räväkästi soittamana. Raimo Silius Ohjelmistosuunnittelija Vanhanaikainen Ääni ruotsin ihmepoika Roy Andersonille. Upeiden kuvien ja tarinoiden tulkitsijan lyhytelokuvat ja mainosfilmit uppoavat varmasti myös suomalaiseen mielenlaatuun. Suomalaisuusteema päästetään irti myös Suomi-yössä, jossa katsellaan uusia ja arkistojen kätköistä loihdittuja elokuvia ja nautitaan livemusiikista. Verkkarit päälle! Satu Hokkanen Ohjelmistokoordinaattori Ihmisen pitäisi joka päivä kuulla ainakin yksi pieni sävelmä, lukea hyvä runo, nähdä hieno taulu ja jos vain mahdollista, katsoa kokeellinen elokuva. Kokea LAB1O. Manu Alakarhu Tuotantoassistentti Mediakoulujen näytökset tarjoavat tänäkin vuonna paljon tuoreita näkökulmia. Näe suomalaisen elokuvan tulevaisuuden tekijät jo tänään. Matti Kiuru Ohjelmistokoordinaattori Suomen kielen opiskelijana olen innostunut pitkästä yöstä. Mahtava juttu, että suomalainen kulttuuri loistaa yön kirkkaimpana tähtenä! Luvassa sopiva sekoitus hersyvää huumoria, hyviä leffoja ja mielenkiintoisia bändejä. Katariina Pasuri Markkinointivastaava Like20impossibles Jouko Aaltosen punkdokumentti on monipuolinen, informatiivinen ja sopivasti underground elokuva suomipunkin historiasta ja nykytilasta. Myös Elektro-näytös kannattaa käydä katsomassa. Sopii kaikille matalien taajuuksien ja outojen äänien ystäville. Mervi Vuorela Tiedotusassistentti Itse menisin katsomaan Warpin musiikkivideoita Elektro!-näytöksessä, koska niitä harvoin näkee kankaalla. Myös Palestiinaohjelmisto kiinnostaa. On mielenkiintoista nähdä, millaisia elokuvia maassa tehdään. Wilhelmiina Saikkonen Ohjelmistokoordinaattori Sianoze kilpasarja elokuvailmaisun rajapinnoilla Jukka-Pekka Laakso E Herranenkeli FESTART08-näyttelyssä on esillä kokeellista elokuvaa muun muassa William Wegmanilta. Miehen työt ovat hauskoja, haastavia ja ajatusta herättäviä. Susanna Utriainen Markkinointiassistentti O.D. Overdose Digital LAB1O 1 To 6.3. klo 22 Hällä (T26) La 8.3. klo 12 Plevna 6 (L16) HAE OPISKELEMAAN TTVO:LLE! 7$03(5((1 $00$77,.25.($.28/8 7$,'( MD 9,(67,17b -kilpailu SIANOZE Rokhsareh Ghaemmaghami, D, 32 min, Iran, PROCESSEN Jonas Selberg Augustsén, F, 12 min, Ruotsi, WIE ICH EIN FREIER REISEBEGLEITER WURDE Jan Peters, D, 15 min, Saksa, PALUU IHMISYYTEEN Seppo Renvall, E, 4 min, Suomi, FLT 181 Nathalie Cools, E, 9 min, Belgia, RE:COMMANDMENTS Guli Silberstein, E, 5 min, Israel, LE GRAND CONTENT Clemens Kogler, A, 4 min, Itävälta, KUVATAITEILIJA (AMK) Kuvataiteen koulutusohjelma 240 op MEDIANOMI (AMK) Viestinnän koulutusohjelma 240 op Suuntautumisvaihtoehdot: t Mediatuottaminen t Elokuva- ja televisio-ilmaisu t Vuorovaikutteinen media t Teatterin ja tapahtumien av-suunnittelu Yhteishaku 25. 3. 11. 4. lokuvan maailma käy läpi isoa murrosta taas voisi moni sanoa. Nyt murroksen tuo elokuvien tekemisen ja levityksen muuttuminen yhä enemmän digitaaliseksi sekä tekniikan kehittyminen ja saatavuus yleensäkin. Yhteiskunnallisten olojen muuttuessa muuttuvat myös elokuvien aiheet ja tarinat luonnollisesti koko ajan. Myös tekninen kehitys vaikuttaa sisältöihin, ovathan muoto ja sisältö loppupeleissä erottamattomia. Tekemisen puolella murros on ollut nähtävillä jo pitkään myös Tampereen lyhytelokuvajuhlien kilpailuissa, jossa pyri- LAB1O 2 To 6.3. klo 12 Hällä (T21) Pe 7.3. klo 22 Hällä (P34) LAB1O 3 Pe 7.3. klo 12 Plevna 6 (P16) La 8.3. klo 22 Hällä (L35) ALPHAVILLE D.C. Paulinho Caruso, E, 16 min, Brasilia, THE LIFE SIZE ZOETROPE Mark Simon Hewis, A, 7 min, Iso-Britannia, LET THERE BE WHISTLEBLOWERS Ken Jacobs, E, 18 min, Yhdysvallat, FIN DE SEMANA Federico Lamas, E, 6 min, Argentiina, O.D. OVERDOSE DIGITAL Marcos DeBrito, F, 15 min, Brasilia, FREEDOM OF SPEECH Anders Eideberg, Yves Jates, A, 4 min, Saksa, A6 / A9 Johannes Schiehsl, A, 3 min, Saksa, REWIND Atul Taishete, E, 9 min, Intia, SUPREMATIST KAPITAL Yin-Ju Chen, James T. Hong, E, 5 min, Yhdysvallat, PUSSYCAT ROCK Kari Moore, F, 3 min, Suomi, THE BIRD Sung-gil Kim, A, 19 min, Korean tasavalta, KOLIBELNAYA Andrej Zolotukhin, A, 13 min, Venäjä, LE PONT Vincent Bierrewaerts, A, 12 min, Ranska, FACE Hendrick Dusollier, E, 5 min, Ranska, RUSSIAN CHOIR Sebastian Fischer, E, 4 min, Saksa, OOIOO UMO Shoji Goto, A, 4 min, Japani, ARKA Grzegorz Jonkajtys, A, 8 min, Puola, IMMEASURABLE Gergely Cziraki, A, 8 min, Iso-Britannia, RAYMOND BIF: Jules Janaud, Fabrice Le Nezet, François Roisin, E, 5 min, Iso-Britannia, tään esittämään kiinnostavia elokuvia eri puolilta maailmaa ja seuraamaan niitä virtauksia, joita elokuvan kentällä tapahtuu. Me uskomme, että elokuvan perinteitä hyödyntävä lyhytelokuva on merkittävä ja koko ajan uudistuva taidemuoto, eikä uusien ilmaisumuotojen kehittäminen ja rajojen rikkominen vie voimaa perinteiltä. MonET uusista tekijöistä eivät tunnista itseään elokuvantekijöiksi, ja yhä enemmän saamme töitä tekijöiltä, jotka mieltävät itsensä taiteilijoiksi, eivät elokuvataiteilijoiksi. Uudet tekniikat ja uudet tekijät laajentavat elokuvien kirjoa ja elokuvia tehdään uusista aiheista. Käsittelytavat voivat poiketa kauas perinteisestä elokuvakerronnasta ja uudella tekniikalla voidaan luoda maailmoja, joiden esittäminen oli aikoinaan mahdotonta tai ainakin hyvin työlästä ja kallista. Jotta voisimme paremmin kuvata sitä kehitystä, jota elokuvataide käy läpi, tuomme kansainvälisen ja kotimaisen kilpailun rinnalle LAB1O-kilpailun. Uuden kilpasarjan elokuvissa olennaista on tekninen tai sisällöllinen kokeilu, rajojen rikkominen tai niillä leikittely. LAB1O voidaan halutessa lukea Lab versio 1.0:ksi, eli laboratorioksi, jota elokuvataiteen ilmaisullinen kehitys tarvitsee. Toivomme sen ennen kaikkea johtavan yhä rohkeampiin ja merkityksellisempiin kokeiluihin, joiden tuloksia odotamme näkevämme tulevina vuosina. lab1o ja osaltaan myös galleriaympäristössä tapahtuva FESTART08-näyttely pyrkivät tarkastelemaan rajapintoja elokuvataiteen ja toisaalta kuvataiteiden tai valokuvataiteen välillä, jotka tuottavat mielenkiintoisia ja alati uusille poluille etsiytyviä teoksia. Meidän näkökulmamme tähän eri taiteiden rajankäyntiin on sikäli elokuvaperinteelle uskollinen, että hyviä teoksia pitää saada nauttia parhaissa mahdollisissa olosuhteissa. Siksi LAB1O:ssa esitetään teoksia, jotka soveltuvat eritoten valkokankaalle elokuvateatterin pimeydessä. Lataa ennakkotehtävät ja hakuopas, lue hakublogi 1. 2. alkaen: www.tamk.fi/ttvo Valintakokeet 2. 5. 6. A6 / A9
Kansainväinen ja Kotimainen Kilpailu 46 tampereen 38. Kansainväliset lyhytelokuvajuhlat Kansainvälinen kilpailu KILPAILU 1 Roads Ke 5.3. klo 14, Plevna 2 (K1) Pe 7.3. klo 10, Plevna 5 (P8) DUUNISSA MORADORES DO 304 Leonardo Cata Preta, A, 14 min, Brasilia, UGOLNAJA PYL Maria Miro, D, 20 min, Venäjä, TAXYST Roman Bondarchuk, F, 19 min, Ukraina, BLUE COLLARS & BUTTERCUPS Janis Pugh, F, 15 min, Iso-Britannia, LAS PELUQUERAS Maite Alberdi, Israel Pimentel, F, 25 min, Chile, KILPAILU 2 Cunaro Kaukoaaren kirous Ke 5.3. klo 18, Plevna 2 (K3) Pe 7.3. klo 16, Plevna 5 (P11) TUNTEIDEN PALOA GRAVITY Nicolas Provost, E, 6 min, Belgia, BRAKKVANN David Reiss-Anderssen, F, 20 min, Norja, HEZURBELTZAK, UNA FOSA COMÚN Izibena Onederra, A, 5 min, Espanja, BRÆDRABYLTA Grimur Hakonarson, F, 22 min, Islanti, DREI LIEBESGESICHTEN Svetlana Filippova, A, 12 min, Saksa, MUST PEETER Priit Pääsuke, F, 21 min, Viro, KILPAILU 3 To 6.3. klo 10, Plevna 2 (T1) Pe 7.3. klo 20, Plevna 5 (P13) ULKOPUOLISIA SONGES D'UNE FEMME DE MÉNAGE Akseki Banu, F, 15 min, Belgia, SHEORI Sergey Krivosudov, D, 6 min, Venäjä, RENÉ Tobias Nölle, F, 29 min, Sveitsi, BONGO BONG! Ken Wardrop, D, 5 min, Irlanti, EUROPA Pedro Caldas, F, 19 min, Portugali, INTRE ZIDURI Ana-Felicia Scutelnicu, F, 15 min, Saksa, KILPAILU 4 To 6.3. klo 14, Plevna 2 (T3) La 8.3. klo 12, Plevna 5 (L9) (MIELEN) MAISEMIA BILDFENSTER/FENSTERBILDER Bert Gottschalk, E, 6 min, Saksa, LA PARABOLICA Xavi Sala, F, 12 min, Espanja, L' IMPRUDENCE Katell Quillevere, F, 14 min, Ranska, STUDENY SPOJ Miroslav Remo, D, 14 min, Slovakia, HERR BAR Clemens Kogler, A, 4 min, Itävalta, NA 3 PLANETA Pavel Medvedev, D, 30 min, Venäjä, KILPAILU 5 To 6.3. klo 20, Plevna 2 (T6) Pe 7.3. klo 12, Plevna 5 (P9) SOTATILASSA MOUJARAD RAIHA Maher Abi Samra, D, 10 min, Libanon, DIRTY PICTURES John Smith, D, 15 min, Iso-Britannia, CONFESSION Daddy Ruhorahoza, F, 15 min, Ruanda, SI MUERO LEJOS DE TI Roberto Canales, F, 10 min, Meksiko, RAPSODIA DO ABSURDO Cláudia Nunes, D, 15 min, Brasilia, ROADS Lior Geller, F, 22 min, Israel, KILPAILU 6 Pe 7.3. klo 10, Plevna 2 (P1) La 8.3. klo 16, Plevna 5 (L11) ITÄISILLÄ PITUUKSILLA THREE OF US Umesh Vinayak Kulkarni, F, 15 min, Intia, THE PICTURES Hyop Lee, F, 20 min, Korean tasavalta, IRINKA & SANDRINKA Sandrina Stoianov, A, 16 min, Ranska, ZIMOI Emil Jumabaev, F, 30 min, Kirgisia, SHU JIA Wei Zheng, F, 15 min, Kiina, KILPAILU 7 Pe 7.3. klo 14, Plevna 2 (P3) La 8.3. klo 14, Plevna 5 (L10) JOTAIN AIVAN MUUTA ANNEM SINEMA OGRENIYOR Nesimi Yetik, D, 3 min, Turkki, NULL-NULL Gaute Johnsen, F, 4 min, Norja, AINA KUNNOLLINEN Katja Pällijeff, D, 20 min, Suomi, GANGSTA PROJECT 1 Teboho Edkins, E, 8 min, Etelä Afrikka, I MET THE WALRUS Josh Raskin, A, 5 min, Kanada, 1977 Peque Varela, A, 8 min, Iso-Britannia, ENTRE CHIENS ET LOUPS Jean Gabriel Periot, F, 30 min, Ranska, YOURS TRULY Osbert Parker, A, 8 min, Iso-Britannia, KILPAILU 9 To 6.3. klo 12, Plevna 5 (T9) La 8.3. klo 10, Plevna 2 (L1) VETTEN ÄÄRELLÄ FÁBRICA Soto Goico Alejandro, D, 9 min, Kuuba/ Dominikaaninen Tasavalta, FISHING Hiroshi Matsumoto, A, 2 min, Japani, SITUATION FRANK Patrik Eklund, F, 26 min, Ruotsi, THE PEARCE SISTERS Lois Cook, A, 10 min, Iso-Britannia, UGUNS Laila Pakalnina, F, 12 min, Latvia, CUNARO Alexandra Henao, F, 14 min, Venezuela, AQUARIUM Denizcan Yuzgul, A, 5 min, Tsekki, VALURI Adrian Sitaru, F, 16 min, Romania, Pre/Post To 6.3. klo 16, Plevna 5 (T11) La 8.3. klo 14, Plevna 2 (L3) TAPAHTUU JA SATTUU SYNNYTYSKERTOMUS Mika J. Ripatti, E, 8 min, Suomi, SYN SZATANA Sandra Tomalka, F, 7 min, Puola, YGRAEIO Bujar Alimani, F, 19 min, Kreikka, SZALONTUDO Szirmai Marton, F, 7 min, Unkari, DIRTY GIRL Jennifer Clary, E, 5 min, Yhdysvallat, TRI LJUBAVNE PRICE Snjezana Tribuson, F, 25 min, Kroatia, SHUT EYE HOTEL Bill Plympton, A, 7 min, Iso-Britannia, 1-7=72=0 Kauko Lindfors, E, 12 min, Suomi, KILPAILU 11 To 6.3. klo 18, Plevna 5 (T12) La 8.3. klo 18, Plevna 2 (L5) KILPAILU NOUSEE YHTEENTOISTA! MEISCHEID Matray, E, 3 min, Ranska, MOSCA Juan Manuel Arata, D, 1, Argentiina, SON Daniel Mulloy, F, 17 min, Iso-Britannia, NYMPH Ken Jacobs, E, 3 min, Yhdysvallat, BIDCATCHER Pim Zwier, Marc Schmidt, D, 10 min, Alankomaat, UNDER UNDERGROUND Viera Cakanyova, D, 18 min, Tsekki, THE LEMON TREE Anh Vu, Will Campbell, E, 3 min, Iso-Britannia, ENERGIE! Thorsten Fleisch, E, 5 min, Saksa, JOSH Govinda Van Maele, F, 14 min, Luxemburg, MOSAIK MECANIQUE Norbert Pfaffenbichler, E, 10 min, Itävalta, KILPAILU 1 Ke 5.3. klo 16, Plevna 2 (K2) PONITYTÖT Selma Vilhunen, D, 76 min, JUNGLE OF DREAMS Esa Illi, F, 45 min, KILPAILU 2 Mongolialainen iltapäivä Ke 5.3. klo 20, Plevna 2 (K4) TUHOLAISET Katja Lautamatti, Mina Laamo, D, 39 min, MIELEN TILA Tuija Halttunen, D, 82 min, KILPAILU 3 To 6.3. klo 12, Plevna 2 (T2) PALNAN TYTTÄRET Kiti Luostarinen, D, 69 min, ISO POIKA Mia Halme, D, 51 min, Südwest KILPAILU 4 To 6.3. klo 16, Plevna 2 (T4) FAMILY MEETING Heikki Kossi, D, 84 min, KILPAILU 5 To 6.3. klo 22, Plevna 2 (T7) UHRIT 1918 SUOMEN SISÄLLISSOTA JA VALKOISET TELOITTAJAT Seppo Rustanius, D, 52 min, ELÄÄ JA PALAA Iiris Härmä, D, 70 min, KILPAILU 6 Syötti René Fishing Shut Eye Hotel Kotimainen kilpailu KILPAILU 8 Pe 7.3. klo 18, Plevna 2 (P5) La 8.3. klo 10, Plevna 5 (L8) MATKAILU AVARTAA SÜDWEST Ulu Braun, E, 5 min, Saksa, KAUKOSAAREN KIROUS CHRZU, A, 17 min, Suomi, LA VALISE Kaveh Bakhtiari, F, 12 min, Sveitsi, LE VOYAGE DE RABIA Meyar Al Roumi, F, 23 min, Syyria/ Ranska, TOKYO JIM Jamie Rafn, F, 6 min, Iso-Britannia, MADAME TUTLI-PUTLI Chris Lavis, Maciek Szczerbowski, A, 18 min, Kanada, KILPAILU 10 47 Pe 7.3. klo 12, Plevna 2 (P2) PYHÄN KIRJAN VARJO Arto Halonen, D, 94 min, KILPAILU 7 Pe 7.3. klo 16, Plevna 2 (P4) PARATIISI KOLME MATKAA TÄSSÄ MAAILMASSA Elina Hirvonen, D, 53 min, LAST BUS STOP / VIIMEINEN PYSÄKKI Zsuzsa Böszörményi, Kai Salminen, D, 52 min, Unkari/ Suomi, KILPAILU 8 To 6.3. klo 20, Plevna 5 (T13) Pe 7.3. klo 20, Plevna 2 (P6) MAKE Maria Ahola, D, 5 min, SÄIETEORIA Kim Helminen, A, 4 min, AINA KUNNOLLINEN Katja Pällijeff, D, 20 min, PRE/POST Milla Moilanen, E, 15 min, UTOPIA Mikko Manuel Kamunen, F, 13 min, KIINNIPITÄMINEN IKÄMIESKIEKKOILIJAT PUHUVAT RAKKAUDESTA Arthur Franck, Oskar Forstén, D, 9 min, TYTTÖJEN ILTA Reetta Aalto, F, 27 min, KILPAILU 9 To 6.3. klo 14, Plevna 5 (T10) La 8.3. klo 12, Plevna 2 (L2) EADWEARD MUYBRIDGE Juho Gartz, D, 18 min, JATKOAIKA Tatu Pohjavirta, Mark Ståhle, A, 10 min, KOLMENKYMPIN KRIISI Kimmo Jaatinen, D, 3 min, JOS KAADUN Hannaleena Hauru, F, 13 min, THE NATURE OF REBIRTH / IKIMETSÄN HENKI Johanna Lampi, D, 15 min, ARDENT MARTYR Heli Ellis, A, 6 min, TUHMA JUSSI Juha Mustanoja, F, 29 min, KILPAILU 10 Pe 7.3. klo 14, Plevna 5 (P10) La 8.3. klo 16, Plevna 2 (L4) IHMISEN HAJU Kati Grönholm, D, 4 min, SYNNYTYSKERTOMUS Mika J. Ripatti, E, 9 min, SYLISTÄ SYLIIN Marika Väisänen, D, 15 min, SYÖTTI Malakias, A, 5 min, HIGH HOPES Mazdak Nassir, F, 14 min, KAUKOSAAREN KIROUS CHRZU, A, 17 min, MARDRÖM / PAINAJAINEN Nils-Erik Ekblom, Marko S. Eronen, D, 29 min, KILPAILU 11 Pe 7.3. klo 18, Plevna 5 (P12) La 8.3. klo 20, Plevna 2 (L6) 1-7=72=0 Kauko Lindfors, E, 12 min, ANKKURI Tommi Juutilainen, A, 8 min, MONGOLIALAINEN ILTAPÄIVÄ Rostislav Aalto, D, 24 min, YLIS SUOKKILAISTEN OLOHUONE Markku Heikkinen, E, 16 min, KAVERI Teemu Nikki, F, 7 min, URALIN PERHONEN Katariina Lillqvist, A, 26 min,