29 ARTIKLA - TIETOSUOJATYÖRYHMÄ 5042/00/FI/LOPULLINEN WP36 TIETOSUOJATYÖRYHMÄ Lausunto 7/2000 Euroopan komission 12. heinäkuuta 2000 tekemästä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla KOM (2000) 385 Annettu 2. marraskuuta 2000 Työryhmä on perustettu direktiivin 95/46/EY 29 artiklalla. Se on riippumaton EU:n neuvoa-antava elin tietosuojan ja yksityisyyden suojan alalla. Sen tehtävistä on säädetty direktiivin 95/46/EY 30 artiklassa ja direktiivin 97/66/EY 14 artiklassa. Sihteeristö: Euroopan komissio, Sisämarkkinoiden pääosasto, linja E, tiedon vapaa liikkuvuus, tietosuoja. Rue de la Loi 200, B-1049 Bryssel/Wetstraat 200, B-1049 Bryssel - Belgia - toimisto: C100-2/133 Internet: www.europa.eu.int/comm/internal_market/en/media/dataprot/index/htm
TIETOSUOJATYÖRYHMÄ, joka on perustettu 24. lokakuuta 1995 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 95/46/EY 1, ottaa huomioon direktiivin 29 artiklan ja 30 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 3 kohdan ja ottaa huomioon työjärjestyksensä ja erityisesti sen 12, 13 ja 14 artiklan, on antanut tämän lausunnon 7/2000: 1. Johdanto Vuonna 1999 tarkasteltiin yhteisön televiestinnän sääntelyjärjestelmää 2, minkä yhteydessä komissio antoi 12. heinäkuuta 2000 ehdotukset uusiksi sähköisen viestinnän alaa koskeviksi direktiiveiksi, joilla on tarkoitus korvata nykyinen sääntelyjärjestelmä. Yksi viidestä ehdotuksesta koskee henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta televiestinnän alalla 15. joulukuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/66/EY tarkistusta. Televiestintäalan oikeudellisen kehyksen yleistä uudelleentarkastelua koskevan lausuntonsa 2/2000 3 mukaisesti työryhmä haluaa nyt antaa panoksensa keskusteluun, jota direktiiviluonnoksesta käydään Euroopan parlamentissa ja neuvostossa. 2. Direktiiviluonnoksen tarkastelu Työryhmän suurimmat huolenaiheet ovat Internetissä ja sen kautta tapahtuva henkilötietojen käsittely, jota on tarkasteltava yksityiskohtaisemmin, sekä vapautetuista televiestintämarkkinoista syntyneet uudet kysymykset. 1 artikla Soveltamisala ja tavoite ja 3 artikla Palvelut Työryhmä toteaa, ettei soveltamisalan tai palvelujen muuttamiseksi ole esitetty ehdotuksia. Uuden direktiivin säännöksiä sovellettaisiin siis yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalveluiden tarjoamiseen yhteisön yleisissä viestintäverkoissa. Henkilötietojen käsittely suljetuissa ja yksityisissä verkoissa kuuluisi näin ollen yksinomaan yleisdirektiivin 95/46/EY soveltamisalaan. Tämä on valitettavaa, sillä 1 EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31, saatavissa osoitteesta: http://europa.eu.int/comm/dg15/en/media/dataprot/index.htm 2 Vuoden 1999 uudelleentarkastelu alkoi komission vuoden 1999 marraskuussa antamalla tiedonannolla, jota seurasi laaja julkinen kuuleminen. Kuulemisen tulokset esitettiin toisessa tiedonannossa, jonka komissio antoi 26. huhtikuuta. Kaikki tarkastelua koskevat asiakirjat ja direktiiviluonnokset ovat saatavissa osoitteesta: http://www.ispo.cec.be/infosoc/telecompolicy/review99/welcome.html 3 Kaikki työryhmän antamat asiakirjat ovat saatavissa osoitteesta: http://europa.eu.int/comm/internal_market/en/media/dataprot/wpdocs/index.htm 2
yksityisten verkkojen merkitys kasvaa jatkuvasti jokapäiväisessä elämässä ja kansalaisten viestintävälineenä esimerkiksi työelämässä. Myös yksityisistä verkoista johtuvat yksityisyyden suojaan liittyvät ongelmat lisääntyvät ja täsmentyvät (esimerkiksi työntekijän seuranta liikennetietojen avulla, viestinnän puutteellinen luottamuksellisuus). Yleisiä viestintäpalveluja ja -verkkoja käyttävien palvelujen tarjoamisen yhteydessä suoritettava henkilötietojen käsittely 4, kuten radio- ja televisiotoiminta tai tietoyhteiskuntapalvelut eivät myöskään kuulu uuden direktiivin soveltamisalaan. Näin ollen tietojenkäsittely jälkimmäisessä tapauksessa kuuluu ainoastaan direktiivin 95/46/EY soveltamisalaan, kuten kaikki ne kysymykset, jotka eivät kuulu erityisen yksityisyysdirektiivin soveltamisalaan (vrt. johdanto-osan kappale 9, joka on sama kuin direktiivin 97/66/EY asianomainen kappale). Interaktiiviset televisiopalvelut kuuluisivat kuitenkin soveltamisalaan. 5 Näitä kysymyksiä olisi hyvä selventää joko eri direktiivien asianomaisissa artikloissa tai niiden johdanto-osan kappaleissa. 2 artikla Määritelmät Työryhmä on tyytyväinen määritelmien selventämiseen. Työryhmä panee merkille, että direktiiviluonnoksessa noudatetaan näkemystä, jonka työryhmä on esittänyt valmisteluasiakirjassa Henkilötietojen käsittely Internetissä ja jonka mukaan kumpaakin tietosuojadirektiiviä sovelletaan täysimittaisesti Internetissä tapahtuvaan tietojenkäsittelyyn. 6 Liikennetiedot määritellään tiedoiksi, joita käsitellään sähköisen viestinnän verkossa tapahtuvan viestinnän aikana tai tällaista viestintää varten. Määritelmä ei sisällä välttämättömyyslauseketta. Työryhmä on tyytyväinen lähtökohtaan, jonka perusteella kaikki viestinnän aikana syntyvät liikennetiedot on poistettava heti kun viesti on lähetetty, riippumatta siitä, ovatko liikennetiedot viestinnän kannalta välttämättömiä (ks. 6 artiklan 1 kohta). Määritelmään sisältyvät viestin lähettämisessä syntyvät paikkatiedot. Lisäksi se sisältää navigointitiedot, kuten URL-osoitteet ( Unique Resource Locator ), jotka voivat paljastaa henkilön mielenkiinnon kohteet (esim. käytetyt Internet-sivut voivat antaa tietoja kävijän uskonnollisesta vakaumuksesta, poliittisista mielipiteistä, terveydentilasta tai sukupuolielämästä). Koska URL-osoitteet näyttävät tarkalleen, millä Internet-sivuilla käyttäjä on käynyt, ne paljastavat tehokkaasti käyttäjän katsomien sivujen todellisen sisällön. 4 Tämä johtuu kyseisen direktiiviluonnoksen 3 artiklasta ja yleistä sääntelyjärjestelmää koskevan direktiiviluonnoksen 2 artiklasta. Työryhmä panee merkille, että yleisiä viestintäpalveluja ei ole määritelty kummassakaan asiakirjassa ja että yksityisyysdirektiiviluonnoksen määritelmä sähköisen viestinnän palveluista ei ole kattava verrattuna sääntelyjärjestelmää koskevan asiakirjan määritelmään. 5 Lisäksi olisi hyödyllistä tietää, sisältyvätkö matkapuhelimilla lähetettävät tekstiviestit direktiivin soveltamisalaan. 6 Katso 2 artiklan määritelmät, luonnoksen johdanto-osan kappale 5, palveluja koskeva 3 artikla sekä määritelmä sähköisen viestinnän verkoista puitteita käsittelevästä asiakirjasta, jossa IP-verkot voitaisiin lisätä annettuihin esimerkkeihin. 3
Koska liikennetiedot saattavat sisältää tällaisia tietoja, niihin olisi myös sovellettava viestinnän luottamuksellisuutta (ks. 5 artikla sekä jäljempänä esitettävät tiedot). 7 Työryhmä panee merkille, että ehdotettu puhelun määritelmä ei kata Internetin kautta välitettyjä puheensiirtoja vaan ainoastaan tavallisten piirikytkentäisten liittymien puheensiirrot. Vaikka työryhmä on tyytyväinen siihen, miten puhelu määritellään ehdotetussa direktiivissä, se painottaa olevansa edelleen sitä mieltä, että nykyisessä direktiivissä 97/66/EY puhelun määritelmään ei sisälly Internetin käyttö. Tämä näyttää olevan myös Euroopan komission kanta, joka käy ilmi direktiiviluonnoksen perusteluista. Työryhmä panee merkille, että käsitettä tilaaja ei määritellä uudestaan, vaikka sitä käytetään koko direktiiviluonnoksessa. Sen sijaan käsite käyttäjä määritellään, mutta määritelmään eivät sisälly oikeushenkilöt. Työryhmä haluaisi tietää näiden muutosten syyt. Direktiiviluonnoksessa ei enää viitata televiestintäpalveluihin vaan sähköisen viestinnän palveluihin. Ehdotuksen perusteluissa mainitaan muutoksen olleen välttämätön, jotta käytetty käsitteistö olisi yhdenmukainen sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiiviehdotuksen käsitteistön kanssa. 8 Käsitettä sähköisen viestinnän palvelut ei määritellä ehdotetussa yksityisyyttä koskevassa direktiivissä vaan sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiiviehdotuksen 2 artiklan b alakohdassa. Uusi määritelmä kuuluu seuraavasti: sähköisen viestinnän palvelulla tarkoitetaan korvausta vastaan suoritettuja palveluja, jotka koostuvat kokonaan tai pääosin signaalien siirtämisestä ja reitittämisestä sähköisen viestinnän verkoissa, mukaan luettuina tietoliikennepalvelut ja siirtopalvelut radio- ja televisiotoiminnassa käytetyissä verkoissa, mutta lukuun ottamatta sähköisissä viestintäverkoissa sähköisen viestinnän palvelujen avulla tarjottuja sisältöpalveluja tai sisältöä toimituksellisessa valvonnassaan pitäviä palveluja. Määritelmä perustuu itse asiassa samaan perusajatukseen kuin edellinen (signaalien siirtäminen ja reitittäminen sähköisen viestinnän palveluissa), mutta esimerkkiluettelo palveluista, jotka sisältyvät tai eivät sisälly määritelmään, on erittäin hyödyllinen, sillä se valottaa edellisissä jaksoissa käytyjä keskusteluja. Uuteen määritelmään sisältyvän luettelon perusteella voidaan päätellä, että sähköisissä viestintäverkoissa sähköisen viestinnän palvelujen avulla tarjotut sisältöpalvelut eivät kuulu yksityisyyttä koskevan direktiiviluonnoksen soveltamisalaan. Tämä vahvistetaan sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiiviehdotuksen johdanto-osassa (kappale 7), jossa mainitaan, että siirron sääntely on tarpeen erottaa sisällön sääntelystä. Lisäksi kuitenkin mainitaan, että tässä erottelussa on otettava huomioon niiden väliset yhteydet. 7 Lisää olisi keskusteltava siitä, että joitakin näistä tiedoista voidaan pitää myös sellaisina arkaluontoisina tietoina yleisen tietosuojadirektiivin 95/46/EY 8 artiklan tarkoittamassa mielessä, joiden käsittely on periaatteessa kielletty. 8 KOM (2000) 393. 4
Erottelun tärkein syy on se, että ylimääräisten palvelujen tarjoajat, kuten portaalien tai Internet-sivujen sisällöntuottajat (jotka eivät pidä niitä yllä) eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan vaan yleisen tietosuojadirektiivin soveltamisalaan. Tämä merkitsee, että Internet-palveluntarjoajat kuuluvat tämän erityisdirektiivin soveltamisalaan, jos ne toimivat Internet-yhteyden palveluntarjoajina, ja yleisdirektiivin soveltamisalaan, jos ne toimivat sisällöntuottajina. Siirron ja sisällön sääntelyn erottamisen hyvä puoli on selkeys. Erottaminen saattaa kuitenkin käytännössä tuntua hankalalta, esimerkiksi jos Internet-palveluntarjoaja sisällön tuottamisen lisäksi pitää yllä omaa portaaliaan. Tällaisessa tapauksessa yleisdirektiiviä on sovellettava tällaisten Internet-palveluntarjoajien toimintaan ja erityisdirektiiviä (johon sisältyy erityisvaatimuksia) sellaiseen toimintaan, jossa palveluntarjoajat toimivat Internet-yhteyden palveluntarjoajina. Toinen 'sähköisen viestinnän palvelujen' uuteen määritelmään liittyvä mielenkiintoinen seikka on määritelmään sisältyvä viittaus, jonka mukaan palveluja olisi tuotettava korvausta vastaan. Johdanto-osassa tai perusteluissa ei kuitenkaan mainita korvauksen käsitettä tai anneta minkäänlaisia ohjeita sen tulkitsemiseksi. Tämän voisi tulkita siten, että ilmaisten Internet-yhteyksien tarjoajat eivät kuulu tarkistetun yksityisyys- ja televiestintädirektiivin soveltamisalaan, sillä ne eivät saa korvausta (tai ainakaan rahallista korvausta) Internetin käyttäjiltä. Tällainen tulkinta ei kuitenkaan ole oikea, sillä yhteisöjen tuomioistuimen tuomiosta 9 käy selvästi ilmi, että kun on kyse EY:n perustamissopimuksen 50 artiklan (entisen 60 artiklan) tarkoitetusta palvelusta, palvelun vastaanottajan ei välttämättä tarvitse olla korvauksen maksaja. Korvauksen voivat maksaa myös esimerkiksi mainostajat. Kun kyse on ilmaisten Internet-yhteyksien tarjoajista, palveluntarjoajat saavat tosiasiassa korvauksen tahoilta, jotka mainostavat Internet-sivuilla tai mainospalkeissa ( bannereissa ). On siis selvää, että nämä palvelut kuuluvat sähköisen viestinnän palvelujen määritelmään ja näin ollen direktiivin soveltamisalaan. Direktiivin tämän kohdan selventäminen 10 olisi kuitenkin toivottavaa, sillä lukijat eivät välttämättä tunne EY:n tuomioistuimen tälle käsitteelle antamaa tulkintaa. 4 artikla Turvallisuus Työryhmä on tyytyväinen johdanto-osan kappaleen 13 selitykseen turvallisuustoimenpiteistä, kuten salaustekniikoista. Työryhmän mielestä turvallisuusvaatimusten täytäntöön panemiseksi annettua kansallista lainsäädäntöä olisi tarkasteltava, ja sen pohjalta selvitettävä, tarvitaanko verkko-operaattoreita ja palveluntarjoajia koskevia erityisvaatimuksia tietojen sekä ohjelmistojen ja laitteistojen vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi. Voisi olla tarpeen selvittää asiaan liittyvät vaarat tarkemmin muidenkin viestintäympäristöjen kuin Internetin osalta, sillä turvallisuusvaatimukset koskevat kaikkia verkko-operaattoreita ja palveluntarjoajia. 5 artikla Viestinnän luottamuksellisuus Työryhmä korostaa yleistä näkemystä, jonka mukaan viestinnän luottamuksellisuus on yksi tärkeimmistä yksityisyyden suojaan ja tietosuojaan sekä viestinnän salassa 9 Asia C-109/92, Wirth (kok. 1993, s. I-6447, 15 kohta). 10 Tämä voitaisiin tehdä esimerkiksi lisäämällä tekstin määritelmään ilmaisu tavallisesti korvausta vastaan ja selittämällä vastaavassa johdanto-osan kappaleessa käsitteiden merkitys edellä mainitun oikeuskäytännön mukaisesti. 5
pysymiseen liittyvistä oikeuksista. Kaikki poikkeukset tästä oikeudesta ja velvollisuudesta on rajoitettava siihen, mikä on aivan välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa, ja ne on direktiivin 95/46/EY 15 ja 13 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti selkeästi määriteltävä lailla. Koska ehdotetun 5 artiklan 2 kohdan sanamuoto on liian epämääräinen ja sallii poikkeuksia luottamuksellisuuteen ilman, että perusedellytyksiä noudatetaan, tämä kohta olisi poistettava. Työryhmä viittaa tässä yhteydessä suositukseensa 2/1999, jossa painotetaan, että teleliikenneoperaattorien ja teleliikennepalvelujen tarjoajien on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta teleliikenteen kuuntelu nykyisellä tekniikalla olisi teknisesti vaikeata tai mahdotonta muille kuin siihen laillisen luvan omaaville. Tässä yhteydessä ryhmä korostaa, että tehokkaiden kuuntelukeinojen toimeenpano laillisia tarkoituksia varten juuri kehittyneimpiä tekniikoita käyttäen ei saa johtaa siihen, että viestinnän luottamuksellisuuden yleinen taso laskee ja henkilöiden yksityisyyden suoja vähenee. Näillä velvoitteilla on erityistä merkitystä tapauksissa, joissa jäsenvaltioiden alueella olevien henkilöiden välinen teleliikenne kulkee tai voi kulkea Euroopan alueen ulkopuolella erityisesti satelliitteja tai Internetiä käytettäessä. Viestinnän luottamuksellisuuden (myös Internetissä toimittaessa) on oltava sääntö, ei poikkeus. 6 artikla Liikenne- ja laskutustiedot Työryhmän mielestä tilaisuutta on käytettävä hyväksi, jotta liikennetietoja koskeva säännös voidaan tarkistaa perusteellisemmin. Liikennetietojen laajan määritelmän vuoksi olisi tehtävä selväksi, ettei välttämättä ole asianmukaista käsitellä kaikkia liikennetietoja samalla tavalla. On tehtävä selväksi, mitä varten ja missä määrin kutakin liikennetietotyyppiä (määritelmän uudessa laajemmassa merkityksessä) voidaan tuottaa, kerätä, säilyttää ja ennen kaikkea, mihin tarkoitukseen niitä voidaan myöhemmin käyttää. Työryhmä haluaa korostaa, että tilaajan salliessa tietojen käsittelyn tiettyä tarkoitusta varten tilaaja ei luovu yksityisyyden suojaan ja tietosuojaan liittyvistä oikeuksistaan. Työryhmä huomauttaa, että direktiivin 97/66/EY takaama suojataso on kaikissa tapauksissa pidettävä yllä tai sitä on jopa parannettava. 6 artiklan 2 kohdan osalta työryhmä toteaa, että ehdotetussa tekstissä sallitaan liikennetietojen käsittely laskutusta varten eikä direktiiviluonnoksessa ehdoteta sen ajanjakson yhdenmukaistamista, jonka aikana lasku voidaan periä. Työryhmä haluaa tietää, miten komissio aikoo noudattaa työryhmän suositusta 3/99, jossa kehotetaan Euroopan komissiota yhdenmukaistamaan kyseisen ajanjakson pituus, jotta asetettaisiin aikaraja tällaista laskutustarkoitusta varten tarvittavien liikennetietojen säilyttämiselle ja näin parannettaisiin kansalaisten yksityisyyden suojan parantamiseksi. Työryhmä kehottaa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa asettamaan selkeän ja mahdollisimman lyhyen aikarajan. Liikennetietojen käsittely muihin tarkoituksiin vaarantaa uusilla tavoin yksityisyyden suojan. Yksityisyyden suojan voidaan katsoa toteutuvan vain, jos toteutetaan tarvittavat suojatoimet. Näin ollen työryhmä suosittelee, että 6 artiklan 3 kohtaan lisätään välttämättömyys testi sen selvittämiseksi, voidaanko liikennetietoja käsitellä palveluntarjoajan omiin markkinointitarkoituksiin. Ehdotuksesta liikennetietojen käsittelyn sallimisesta lisäarvopalvelujen tuottamiseksi työryhmä toteaa, että käsite lisäarvopalvelut ei ole tarpeeksi selkeä takaamaan tarkoituksen rajaamista. Johdanto-osan kappaleessa ei määritellä eikä selitetä, mitä 6
tällaisiin palveluihin kuuluu. Koska tilanne on erilainen kuin tarjoajan markkinoidessa omia palvelujaan, tarvitaan mahdollisesti myös erilaisia suojatoimenpiteitä. Työryhmä kannattaa 6 artiklan 4 kohdassa olevaa uutta säännöstä, joka koskee tilaajalle annettavia tietoja. Työryhmä ehdottaa lisättäväksi kohtaan, että tilaajalle ilmoitetaan tämän oikeudesta vastustaa tietojenkäsittelyä (direktiivin 95/46/EY 14 artikla). 7 artikla Eritelty laskutus Työryhmä on tyytyväinen siihen, että tässä artiklassa mainitaan erikseen, että on oltava olemassa erilaisia yksityisyyttä parantavia maksuvaihtoehtoja. Samalla työryhmä pitää valitettavana, että yhtä näistä tavoista (numeroiden poistaminen, direktiivin 97/66/EY johdanto-osan kappale 18) ei enää mainita luonnoksen johdanto-osan kappaleessa. Työryhmä toivoo vahvistusta näkemykselle, että tämä tapa on lainmukainen ja suosittelee sen sisällyttämistä johdanto-osan kappaleeseen. 9 artikla Paikkatiedot Koska lisäarvopalvelujen määritelmää on selvennettävä (katso edellä), paikkatietojen (liikennetietojen) käyttöä tällaisiin tarkoituksiin pitäisi tarkastella, kun liikennetietoja koskevat säännöt edellä ehdotetun mukaisesti tarkistetaan perinpohjaisesti. Paikkatietoja ei pitäisi periaatteessa käsitellä lisäarvopalvelujen tuottamiseksi. Poikkeuksena tästä paikkatietoja voidaan kuitenkin käsitellä selkeästi määriteltyihin tarkoituksiin, joissa paikkatietojen käsittely on teknisesti välttämätöntä ja edellyttäen, että tarvittavat toimenpiteet yksityisyyden suojan turvaamiseksi on toteutettu. Työryhmä ei tässä yhteydessä halua ennakoida lopullista kantaansa paikkatietojen käsittelyyn lisäarvopalveluja varten 11, mutta sen mielestä 9 artiklan 2 kohdan ehdotus, jonka mukaan on tekninen mahdollisuus kieltää paikkatietojen käsittely, ei ole riittävä ratkaisu. Kun otetaan huomioon paikkatietojen arkaluontoisuus liikkumisen vapauteen nähden ja se, että tässä tarkoitetut paikkatiedot eivät ole välttämättömiä yhteyden muodostamiselle, käyttäjällä ja tilaajalla on oltava mahdollisuus valvoa tietojenkäsittelyä täysimittaisesti. Säännön pitäisi siis olla käänteinen: tilaajan on voitava helposti sallia vapaasti paikkatietojen käsittely kunkin tarjotun lisäarvopalvelun yhteydessä (tarvittaessa myös yhteys verkkoon tai siirto tai viestintä). Tämän oikeuden teknisen toteutusmahdollisuuden on sisällyttävä käyttäjän/tilaajan laitteistoon eikä verkkoon (toisin kuin kutsuvan tilaajan tunnistuksessa). 10 artikla Poikkeukset Työryhmän mielestä tähän artiklaan on lisättävä lisätoimenpiteitä, jotta voitaisiin välttää direktiivin 95/46/EY 15 ja 13 artiklan tiukempien säännösten kiertäminen. Koska aiempaa puhelun käsitettä sovelletaan yhä tässä yhteydessä, työryhmä katsoo, että artiklan soveltamisalaan kuuluvat vain kiinteän verkon puhelinliikenne ja matkapuhelinliikenne mutta ei Internetin, IP-osoitteiden tai sähköpostin välityksellä tapahtuva puhelinliikenne. (a) Mitä tulee ehdotettuun mahdollisuuteen ohittaa kutsuvan tilaajan tunnistuksen esto 12 tilaajan pyynnöstä tilaajan halutessa jäljittää ilkivaltaiset puhelut tai häiriösoitot, on 11 Tai yleisemmin kantaansa paikkatietojen sulkemisesta verkkojen käyttäjiltä. 12 Kutsuvan tilaajan tunnistuksen esto tarkoittaa sitä, että tilaaja voi valita vaihtoehdon, jossa puhelun vastaanottaja ei tunnista häntä. Tämän oikeuden ohittaminen tarkoittaa, että soittajan linja voidaan 7
säädettävä suojatoimenpiteistä, joilla taataan, että puhelun todellinen ilkivaltainen tai häiriöluonne tarkistetaan. (b) Kutsuvan tilaajan tunnistuksen eston ohittamista ja paikkatietojen käyttöä tilaajan/käyttäjän tahdon vastaisesti tai tietämättä ei ole selvitetty riittävän seikkaperäisesti: ensimmäiseksi on selvennettävä, mitä paikkatietoa (liikennetietoja) kohdassa tarkoitetaan. Lisäksi 15 artiklan kiertämisen välttämiseksi on eriteltävä lainvalvontaelimet, joille on annettu lupa käsitellä hätäpuheluita, ja säädettävä vaatimuksesta poistaa tiedot, kun avunpyyntöön on vastattu. Tässä yhteydessä työryhmä huomauttaa, että yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla annetun direktiiviluonnoksen 13 22 artiklan 3 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että verkkooperaattorit antavat hätätapauksia käsitteleville viranomaisille mahdollisuuden paikantaa soittajan sijainti, jos se on teknisesti mahdollista, kaikkien hätänumeroon 112 soitettujen puhelujen osalta. Vaikka pelastuspalvelut epäilemättä hätätilanteissa saavat kaikki soittajan tunnistamiseksi tarvittavat tiedot, työryhmä haluaa kiinnittää komission huomion tarpeeseen parantaa tietosuojaperiaatteiden johdonmukaisuutta. Käsite hätätapauksia käsittelevät viranomaiset pitäisi ymmärtää ja määritellä samalla tavalla molemmissa asiakirjoissa. Velvollisuus antaa paikkatietoja hätätapauksia käsitteleville viranomaisille pitäisi rajoittaa ainoastaan välttämättömien tietojen antamiseen hädässä olevan henkilön tunnistamiseksi. Mutta paikkatietojen arkaluonteisuuden vuoksi (ks. edellä esitetyt huomautukset 2 ja 9 artiklasta) on mahdollisesti tarpeen harkita, olisiko 112-hätäpuhelut luokiteltava palveluksi, mistä seuraisi, että ainoastaan suostumuksensa antaneiden soittajien paikkatiedot voitaisiin antaa 112-hätäpuhelujen käsittelijöille. 12 artikla Tilaajaluettelot Työryhmä kannattaa ehdotusta, jonka mukaan tilaajat voivat valita, haluavatko he, että heidän henkilötietonsa mainitaan sähköisissä tai painetuissa luetteloissa. Koska sähköiset luettelot ovat nykyajan tietoyhteiskunnassa laajoja, tilaajille olisi ilmoitettava luetteloiden käyttötarkoitukset, ja luettelotiedot pitäisi rajoittaa tilaajan tunnistamiseksi tarvittaviin tietoihin siten, että henkilökohtaisia seikkoja ei paljasteta. Vaatimus liittyy aiheeseen, jota direktiiviluonnoksessa ei vielä käsitellä: monilla tietosuojaviranomais illa on käsiteltävänä tapauksia, joissa luetteloissa on käytetty käänteisiä hakutoimintoja. Vapautetuilla televiestintämarkkinoilla on uusia palveluja, jotka tarjoavat helposti ja edullisesti yhä parempia mahdollisuuksia käsitellä kaikkia puhelinluetteloissa olevia tietoja. Puhelinnumeron avulla voi esimerkiksi löytää henkilön nimen ja osoitteen tai kadun nimen avulla voi löytää kaikkien samalla kadulla olevien nimet ja puhelinnumerot. Puhelinluettelossa olevan puhelinnumeron perusteella on paljon luultua helpompaa saada selville henkilötietoja. Yleensä henkilöstä voi saada selville käyntikorttia vastaavat tiedot (koko nimi, osoite, ammatti, työpaikka). Pelkästään kaikki soitetut puhelinnumerot erittelevän laskun perusteella voidaan laatia luettelo kaikkien niiden ihmisten nimistä ja osoitteista, joille henkilö on soittanut tiettynä aikana. Muihin hakutoiminteisiin sisältyy usein maantieteellistä tietoa ( paikkatietojen osalta ks. huomautukset 2 ja 9 artiklaan), kuten kaupungin kartat ja kaupungin asuintalojen tietokannat valokuvineen. Nämä tiedot voi yhdistää helposti puhelinluettelossa oleviin osoitetietoihin, ja luetteloita voidaan käyttää monikriteerisiin hakupalveluihin. tunnistaa vastoin soittajan tahtoa. On ehdotettu, että hätäpuhelujen osalta ohittamista sovellettaisiin myös paikkatietoihin, vaikka tilaaja ei olisi antanutkaan lupaa käsitellä paikkatietoja. 13 Saatavissa alaviitteessä 2 mainitulta Internet-sivulta. 8
Tämä luetteloiden uusi käyttötarkoitus ei sovi yhteen alkuperäisen kanssa. Se ei myöskään ole lainmukainen, ellei rekisteröity ole antanut suostumusta henkilötietojensa käsittelyyn uusia tarkoituksia varten. Työryhmä on hyväksynyt asiasta yhteisen kannan ja se korostaa, että direktiiviluonnoksessa on käsiteltävä erikseen tätä kysymystä siten, että tilaajan tietoista suostumusta edellytetään tilaajan tietojen sisällyttämiseksi julkisiin luetteloihin, joita voidaan käyttää käänteisiin hakupalveluihin. Toinen tärkeä näkökohta on se, että kuka tahansa voi laatia luetteloita. Siksi on tärkeää, että palveluntarjoajan tai operaattorin luetteloita tai muita tarkoituksia varten toimittamissa tiedoissa noudatetaan käyttäjän tai tilaajan alkuperäiselle palveluntarjoajalle tai operaattorille (maksutta) ilmoittamaa käyttötarkoitusta. Alkuperäisen palveluntarjoajan tai operaattorin on ilmoitettava käyttäjälle tai tilaajalle tietojen käyttötarkoitukset (kaupallinen käyttö, käänteiset hakutoiminnot jne.) ennen palvelun tilausta. Lisäksi tietojen siirto cd-romille tuo joissakin tapauksissa esiin uuden, käyttöluvan kestoon liittyvän ongelman: luvan kesto pitäisi määritellä siten, ettei ole mahdollista käyttää tietoja, jotka ovat asianomaisten henkilöiden tekemien valintojen osalta vanhentuneet. 13 artikla Muu kuin toivottu viestintä Roskapostin ( spam ) lähettäminen tarkoittaa ei-toivottujen ja yleensä kaupallista tarkoitusta varten tarkoitettujen sähköpostiviestien laajamittaista ja toistuvaa lähettämistä henkilöille, joihin lähettäjä ei ole aikaisemmin ollut yhteydessä. Roskaposti rikkoo erityisellä tavalla yksityisyyttä: käyttäjä ei ole tekemisissä ihmisen kanssa, hän joutuu itse vastaamaan kuluista ja saa roskapostia useimmiten kotiinsa. Ei ole ihme, että kuluttajat valitsevat mieluimmin toivotun ja kohdennetun kaupallisen viestinnän ikävän roskapostin sijaa, jonka lukeminen ja poistaminen vie aikaa ja rahaa. Roskapostin aiheuttama haitta heikentää kuluttajien luottamusta sähköiseen kauppaan. Myös alan elinkeinoelämä toivoo oikeusvarmuutta: ei-toivotun sähköpostin takia Internet-palveluntarjoajat joutuvat mahdottomaan tilanteeseen, jossa niiden on pakko pitää yllä viestiyhteyksiä ja laitteita sellaisten roskasähköpostiviestien välittämiseksi, joita suurin osa kuluttajista ei halua. Roskapostin poistaminen palvelimelta ja vihaisten asiakkaiden kanssa asioiminen aiheuttaa huomattavia kustannuksia. Järjestelmä romahtaa toisinaan ei-toivotun sähköpostin suuren määrän takia, mikä estää ja vaikeuttaa asiallisten viestien kulkua. Useimmat Internet-palveluntarjoajat yrittävät suodattaa roskaviestit ja sisällyttää tilaajasopimuksiinsa ehtoja, ettei tilaaja lähetä tai lähetä edelleen roskaviestejä. On olemassa rekistereitä sellaisista epäilyttävistä palvelimista, joiden tiedetään olevan roskapostin lähteenä. Mutta palveluntarjoajien käyttämät suodattimet eivät ole 100-prosenttisen tarkkoja ja ne estävät myös asiallisen sähköpostiliikenteen, jos viesti lähetetään palvelimelta, joka sattuu olemaan tällaisessa rekisterissä. Koska roskapostia ei ole kielletty lailla, Internet-palveluntarjoajat ovat laillisesti vaikeassa asemassa. Lailla kieltäminen helpottaisi kohdentamaan toimenpiteitä roskapostin lähettämistä vastaan. Tuoreimpien markkinatutkimusten mukaan Yhdysvaltojen sähköisten markkinoiden johtavat suoramarkkinoijat toimivat suostumukseen perustuvalla markkinajärjestelyllä ( opt-in ), koska näin tarjottu tieto on yleensä parempilaatuista ja myönteisten vastausten määrä on selvästi korkeampi. Jotkin markkinoijat noudattavat jopa kaksinkertaiseen 9
suostumukseen perustuvaa järjestelmää ( double opt-in ): vaikka henkilö olisi suostunut vastaanottamaan kaupallisia viestejä (esimerkiksi antamalla suostumuksensa Internetsivulla), seuraavassa toivotussa sähköpostiviestissä markkinoija pyytää häntä antamaan suostumuksensa uudelleen. Internet tarjoaa laajat mahdollisuudet kerätä sellaisten käyttäjien sähköpostiosoitteita, jotka haluavat saada kaupallisia sähköpostiviestejä tietyistä aiheista ja antavat siihen suostumuksensa. Suostumukseen perustuva sähköpostiliikenne saavuttaa paljon enemmän mahdollisia asiakkaita kuin roskaposti. Viidessä jäsenvaltiossa (Saksa, Itävalta, Italia, Suomi ja Tanska) ei-toivottujen kaupallisten viestien lähettäminen on lailla kielletty. Muissa jäsenvaltioissa on käytössä suostumukseen perustuva järjestelmä tai tilanne ei ole yksiselitteinen. Suostumuksen perustuvan järjestelmän maissa sähköpostiviestejä voi kohdentaa oman maan lisäksi muissa samaan järjestelmään perustuvissa jäsenvaltioissa asuville kuluttajille. Lisäksi koska sähköpostiosoitteista käy harvoin ilmi vastaanottajan asuinmaa, sisämarkkinoilla vallitsevat erilaiset järjestelmät eivät tarjoa yhteistä ratkaisua kuluttajan yksityisyyden suojaamiseksi. Suostumukseen perustuva järjestelmä on hallittu ja tehokas ratkaisu, jolla voidaan poistaa kaupallisen viestinnän tarjoamiseen liittyvät vaikeudet ja turvata samalla kuluttajien yksityisyyden suoja. Työryhmä onkin tyytyväinen ehdotukseen, jonka mukaan ei-toivottuja sähköposteja pitäisi käsitellä kuten automaattisia soittojärjestelmiä ja telekopiolaitteita. Työryhmä tukee ehdotusta. Tällaisissa tapauksissa tilaaja ei ole tekemisissä ihmisen työpanoksen kanssa ja tilaaja vastaa itse osittain tai kokonaan viestinnän kustannuksista. Yksityisyyden suojan loukkauksien määrä ja taloudelliset kustannukset ovat verrattavissa toisiinsa (ks. lausunto 1/2000). 14 artikla Tekniset ominaisuudet ja standardointi (ja johdanto-osan kappale 22) Työryhmä on tyytyväinen ehdotukseen toteuttaa tarvittaessa erityisiä toimenpiteitä yhteisön tasolla, jotta voidaan varmistaa tietosuojasääntöjen yhdenmukainen täytäntöönpano. Työryhmä ja tukee ehdotusta. Koska teknologia kehittyy alhaalta ylöspäin, voisi olla hyödyllistä muistuttaa elinkeinoelämää siitä, että on sen etujen mukaista sisällyttää yksityisyyden suojaa noudattavia tai jopa parantavia ominaisuuksia alusta alkaen ohjelmistojen ja laitteistojen suunnitteluun. Työryhmä katsoo että teknologian on täytettävä oikeudelliset vaatimukset ja helpotettava niiden täytäntöönpanoa. Tämä koskee erityisesti direktiivin 95/46/EY 6 ja 7 artiklassa mainitun periaatteen täytäntöönpanoa, jonka mukaan vain tarpeelliset tiedot kerätään, sekä rekisteröidyn oikeuksien toteutumista. Ottaen huomioon monissa jäsenvaltioissa saadut kokemukset ja työryhmän suosituksen 3/97 anonymiteetistä Internetissä ja suosituksen 1/99 ohjelmistojen ja laitteistojen Internetissä suorittamasta eihavaittavasta ja automaattisesta henkilötietojen käsittelystä, ehdotetaan lisättäväksi seuraava kohta: Tietojenkäsittelytekniikkaa suunniteltaessa ja valittaessa on tavoitteena pidettävä sekä ohjelmistojen että laitteistojen osalta, että henkilötietoja ei käsitellä tai niitä käsitellään mahdollisimman vähän ja että rekisteröidyn oikeuksien toteutumista helpotetaan. Nimetöntä tai salanimellä julkaistua tietoa on käytettävä aina, kun se on mahdollista ja silloin kun se ei ole kohtuutonta tavoiteltuun suojaan nähden. 10
Avoimuus Vaikka yleisen tietosuojadirektiivin mukaisia ilmoittamisvelvoitteita 14 on ilman muuta sovellettava, työryhmä katsoo, että saataisiin lisäarvoa, jos palveluntarjoajia vaadittaisiin selkeästi ilmoittamaan tilaajille tai käyttäjille heidän oikeutensa ennen tilausta tai käyttöä ja sen jälkeen. Näin tilaajat ja käyttäjät voisivat milloin tahansa tehdä tietosuojadirektiivien mukaisia valintoja ja harjoittaa oikeuksiaan. Ilmoitettavia tietoja ovat mm. suunnitellun tietojenkäsittelyn tarkoitukset, rekisterinpitäjä, tietojen vastaanottajat, jos kolmas osapuoli on kyseessä, sekä rekisteröidyn oikeudet. Työryhmä ehdottaa, että palveluntarjoajat tai operaattorit julkaisevat nämä tiedot, jotta tilaaja tai käyttäjä voi milloin tahansa tehdä kaikki saatavilla olevat valinnat oikeuksiensa toteuttamiseksi. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi lisäämällä Internet-sivuille yksityisyyttä koskeva ohjeisto. 3. Johtopäätökset Työryhmä on tyytyväinen tarkistukseen, jonka tavoitteena on varmistaa, että samaa palvelua säännellään yhdenmukaisesti riippumatta siitä, millä keinoin sitä tarjotaan. Tämä merkitsee myös sitä, että kuluttajien ja käyttäjien olisi voitava nauttia samantasoisesta suojelusta riippumatta siitä, millaista tekniikkaa käyttäen tiettyä palvelua tarjotaan. Kansalaisten henkilötietojen ja yksityisyyden suojan korkean tason ylläpitäminen on yksi esitetyistä tavoitteista. Työryhmä tunnustaa lisäksi, että ehdotuksessa on huomattava määrä muutoksia tietosuojatason parantamiseksi kaikessa sähköisessä viestinnässä. Työryhmä kehottaa komissiota, Euroopan parlamenttia ja neuvostoa ottamaan huomioon esittämänsä huomautukset. Työryhmä kehottaa komissiota selventämään ratkaisemattomat kysymykset, jotta työryhmä voi edelleen osallistua prosessiin. Työryhmä ehdottaa, että tästä direktiiviluonnoksesta keskustellaan neuvoston työryhmässä taloudelliset kysymykset tietosuoja. Se nopeuttaisi televiestinnän uudelleentarkastelussa ehdotettujen direktiivien hyväksymismenettelyä ja toisi tekstin toimivaltaisten asiantuntijoiden käsiteltäväksi. Työryhmä varaa itselleen mahdollisuuden tehdä huomautuksia direktiiviluonnokseen sen muokkaamisen yhteydessä. Tehty Brysselissä 2. marraskuuta 2000 Työryhmän puolesta Puheenjohtaja 14 Katso esimerkiksi direktiivin 95/46/EY 10, 11, 12, 14 artikla, johon viitataan direktiiviluonnoksen johdanto-osan kappaleessa 9, sekä direktiiviluonnoksen 4 artiklan 2 kohta, 6 artiklan 4 kohta sekä 7, 8, 9, 11, 12 ja 13 artikla. 15 Katso direktiivin 95/46/EY 10, 11, 12, 14 artiklat, johon viitataan direktiiviluonnoksen johdanto-osan kappaleessa 9, sekä direktiiviluonnoksen 4 artiklan 2 kohta, 6 artiklan 4 kohta sekä 7, 8, 9, 11, 12 ja 13 artikla. 11
Stefano Rodota 12