KUIVITUS OSAKSI KANNATTAVAA LYPSYKARJATALOUTTA

Tutkimushankkeen loppuraportti Tutkimuksen nimi: KUIVITUS OSAKSI KANNATTAVAA LYPSYKARJATALOUTTA The use of bedding as part of successful dairy production Hankkeen rahoitus: Maatilatalouden kehittämisrahasto MAKERA 160 000 euroa. Päätös 28.3.2012, diaarinumero 2041/312/2011 Hanke on saanut rahoitusta Valio Oy:ltä 10 000 euroa Kesto 28.3.2012 31.3.2014 (Loppuraportti 30.6.2014). Ohjausryhmä: pj. Raija Seppänen, MMM Kai Anttila, maidontuottaja, Laura Kulkas, Valio Oy Suvi Mattila, Pelma Oy Reijo Mustonen, ProAgria Etelä-Suomi Satu Raussi, Eläinten hyvinvointikeskus Tutkimusryhmä: TTS, Sakari Alasuutari, Reetta Palva, Tea Elstob MTT, Maarit Hellstedt, Tapani Kivinen Työterveyslaitos, Kyösti Louhelainen, Jukka Mäittälä

2 SISÄLLYS 1 HANKKEEN TAUSTA JA TAVOITTEET... 3 2 TUTKIMUSMENETELMÄT... 4 2.1 Tilakysely... 4 2.2 Koneiden testaus... 4 2.3 Kuivikemateriaalien testaus... 5 2.3.1 Kuivikkeen parressa pysymisen testaus eli ns. pysyvyystesti... 6 2.3.1 Lehmien puhtaus eri kuivikkeita käytettäessä eli ns. puhtaustesti... 7 2.3.2 Kuivikkeiden mikrobikasvu... 8 2.3.3 Kuivikkeiden nesteenpidätyskyky... 10 2.3.4 Kuivikkeiden pölyävyys... 11 2.4 Ulkomaan matka... 12 2.5 Kotimaan tilakohteet... 13 2.6 Työpaja ja malliratkaisut... 13 3 TULOKSET... 14 3.1 Tilakysely... 14 3.2 Levityskoneiden testaus... 17 3.3 Kuivikemateriaalien testaus... 19 3.3.1 Kuivikkeen parressa pysyminen... 19 3.3.2 Lehmien puhtaus... 21 3.3.3 Kuivikkeiden mikrobikasvu navettavarastoinnissa... 23 3.3.4 Kuivikkeiden mikrobikasvu makuuparressa... 25 3.3.5 Kuivikkeiden nesteenpidätyskyky... 26 3.3.6 Kuivikkeiden pölyävyys... 28 3.4 Ulkomaan matka... 30 3.5 Kotimaan tilakohteet... 36 3.6 Kuivittamisen työmäärä... 43 3.7 Työpaja... 45 3.8 Malliratkaisut... 46 3.9 Kuivittamisen kustannusvaikutukset... 49 4 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 51 LIITTEET Liite 1. MTT:n Maaningan tutkimusnavetassa pysyvyystestissä mukana olleet osastot. Liite 2. Kuivikkeiden nesteenpidätystestin punnitustulokset. Liite 3. Hiukkaspitoisuudet kiinteässä mittapaikassa. Liite 4. Hengittyvän pölyn pitoisuudet työntekijän hengitysvyöhykkeellä. Liite 5. Hiukkaspitoisuudet kiinteässä mittauspisteessä. Liite 6. Mikrobianalyysit pölymittausten yhteydessä otetuista käyttämättömistä kuivikenäytteistä. Liite 7. Tilakyselyn kyselylomake.

3 1 HANKKEEN TAUSTA JA TAVOITTEET Kuivikkeet ovat edelleen tärkeä hyvinvointitekijä navetassa, vaikka makuuparret melkein pääsääntöisesti varustetaan partta pehmentävillä parsimatoilla tai parsipedeillä. Kuivikkeet pitävät makuualustan ja eläimen kuivana ja puhtaana, vähentävät eläimen lämmönhukkaa, pehmentävät alustaa ja suojaavat eläintä hiertymiltä ja muilta vammoilta. Kuivikkeiden riittävä käyttö on tärkeää eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygieenisen laadun sekä lypsylehmien utareterveyden kannalta. Automaattilypsyssä kuivituksen merkitys erityisesti hyvän lypsyhygienian ylläpitämisessä korostuu, koska vetimien puhdistaminen on automaatin varassa. Kuivikkeet myös parantavat ilmanlaatua sitomalla kosteutta ja ammoniakkia ja lisäävät eläimen lähiympäristön ja hoitajan työympäristön viihtyisyyttä. Hankkeen tavoitteena oli parantaa kuivittamiskäytäntöjen nykytilaa lypsykarjapihatoissa. Kuivittaminen tehdään edelleen valtaosin käsityömenetelmin. Käsityönä tehtynä kuivittaminen on fyysisesti kuormittavaa, ja jää osaksi sen vuoksi määrältään usein lehmien terveyden ja puhtaana pysymisen kannalta liian niukaksi. Hanketta edeltäneessä esiselvityksessä kerättyjen tietojen mukaan on tavallista, että makuuparsia kuivitetaan niin vähän kuin mahdollista. Tavoitteena oli tuottaa tietoa menetelmistä, joilla kuivitus voidaan toteuttaa isoissakin karjoissa sujuvasti, kustannustehokkaasti ja vähemmän hoitajaa kuormittavasti. Hankkeen esiselvityksessä tuotiin esille, että kuivituksen järjestämistä ei useinkaan suunnitella etukäteen tuotantoa laajennettaessa. Tavoitteena oli selvittää, mitä kuivituksen järjestämisessä pitäisi ottaa huomioon uusien navetoiden rakennussuunnittelussa. Tietoa tarvittiin kuivittamisen koneellistamista hankaloittavista tai rajoittavista tekijöistä sekä navetan rakenteiden vaatimuksista erilaisille kuivikkeiden levittämistavoille. Toisaalta tarvittiin tietoa myös erilaisten markkinoilla olevien koneiden ja laitteiden soveltuvuudesta erilaisiin navetoihin. Hankkeen tavoitteena oli löytää ratkaisuja koko kuivitusketjun eli kuivikkeen varastoinnin, siirron ja levittämisen järjestelyihin ja selvittää niiden kustannusvaikutukset. Perusteena kuivikkeen vähäiseen käyttöön on joissakin yhteyksissä esitetty myös siitä aiheutuvia ongelmia lietelantajärjestelmissä. Oljen tiedetään aiheuttavan ongelmia lannanpoistojärjestelmissä, mikä on ollut joskus syy kuivittamisesta luopumiseen. Hankkeessa pyrittiin saamaan lisätietoa, miten eri kuivikkeet käyttäytyvät erilaisissa lantajärjestelmissä. Lisäksi tavoitteena oli tuottaa lisätietoa eri kuivikemateriaalien käyttöominaisuuksista, jotka voivat vaikuttaa kuivikkeen käyttömääriin ja käyttötapoihin. Eri materiaalien toimivuudesta koneellisissa kuivitusjärjestelmissä, käsiteltävyydestä, parressa pysymisestä ja vaikutuksesta lehmien puhtauteen tarvittiin lisää tietoa. Kuivittamisesta aiheutuvasta pölyaltistuksesta oli myös tarve saada tarkempaa tietoa. Hengityselinsairaudet ovat yleisiä ammattisairauksia maanviljelijöillä, ja uudet tutkimukset osoittavat, että pelkkä suuri pölymäärä vaikuttaa keuhkojen toimintaan. Myös polttomoottorikäyttöisten koneiden käytöstä aiheutuvia moottorin pienhiukkaspäästöjä oli tarpeen tutkia, sillä aikaisemmin on mitattu suuria määriä pakokaasuperäisiä pienhiukkasia pienkuormaimen käytön yhteydessä. Pienhiukkasille altistumisen tiedetään olevan haitallista hengitystieoireista kärsiville ihmisille. Hanke rajattiin koskemaan ainoastaan lypsykarjatuotantoa. Erityisesti hankkeessa keskityttiin yli 50 lypsylehmän pihatoiden kuivitusjärjestelmiin, koska tulevaisuudessa suurimmat rakennusinvestoinnit kohdistuvat kyseiseen kokoluokkaan ja tuotantotapaan. Hankkeen tuloksia voidaan soveltaa myös muuhun nautakarjatuotantoon.

4 2 TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Tilakysely Kyselyn tavoitteena oli kartoittaa kuivikkeen varastoinnin ja jaon ongelmakohdat. Lisäksi tavoitteena oli löytää tilakohteita, joissa kuivitus on koneellistettu tai muita hyviä käytäntöjä kuivittamiseen liittyen. Kysely toteutettiin sähköisesti internetissä webropol-kyselytyökalun avulla. Kohderyhmänä olivat ProAgrian tuotosseurannassa olevat yli 50 lehmän pihatot, joille oli käytettävissä sähköpostiosoite. Kaikkiaan tuotosseurannassa oli yli 50 lehmän pihattoja keväällä 2012 noin 1 000 kpl. Toimiva sähköpostiosoite saatiin ProAgria Keskusten liiton kautta 503 tilalle. Kyselylomake kokonaisuudessaan on raportin liitteenä (liite 7). Selvitettäviä asioita olivat muun muassa: käytettävät kuivikemateriaalit ja kuivikemäärät miten usein levitetään, levitysmenetelmät, varastointitavat mikä rajoittaa käyttömääriä (esim. työmäärä, kuivikkeen saatavuus, lannanpoistojärjestelmä ym.) miksi ei koneellistettu (koneitten saatavuus, kalleus, työn helppous nykyisellä menetelmällä, navetan rakenteet, varastokysymykset) 2.2 Koneiden testaus Osiossa oli tavoitteena tutkia erityyppisten kuivituskoneiden käytön edellytyksiä navettaympäristölle, vaatimuksia kuivikemateriaaleille, koneiden käytettävyyttä sekä vaikutuksia työmäärään ja työympäristöön. Maaningan tutkimusnavetassa testattiin tilan omaa päältäajettavaa Bobman S levityskonetta sekä testiin maahantuojalta saatua työnnettävää Kersten K1330L levityskonetta. Levityskoneiden käyttäjänä toimi tutkimusnavetan tutkimusmestari. Testattavat kuivikkeet olivat turve, kutterinlastu, turve-kutteri-seos, paperikuivike ja olkisilppu. Turve oli tutkimusnavetan omaan käyttöön hankittua Vapon tuottamaa ja suurpaaleissa toimitettua. Olkisilppu oli tilan omaa olkea, joka oli silputtu seosrehuvaunulla. Kutterinlastu oli 25 kg:n paaleissa (US Wood Oy). Pelma Oy toimitti testiin paperikuiviketta 20 kg:n paaleissa.. Bobman-levityskoneella kaikki testatut kuivikkeet levitettiin tutkimusnavetan kaikkiin kuuteen osastoon. Lehmät olivat levityksen aikaan osastoissa, ja koneen käyttäjä ajoi lehmät osastolle mennessään aluksi tarvittaessa ylös makuuparsista ja koneen edeltä toiselle käytävälle. Työnnettävän Kersten levityskoneen käytettävyys osoittautui heti testin alussa niin hankalaksi, että konetta testattiin vain yhdessä osastossa kerrallaan. Konetta ei ole suunniteltu oljen levittämiseen, joten sitä ei myöskään testattu. Testissä seurattiin mm. seuraavia asioita: koneen suoriutuminen ja levitystulos eri kuivikemateriaaleilla koneen käytettävyys ja liikkuminen navetassa koneen melutaso, koneen kuljettajan altistuminen melulle

5 työaika: täyttö, siirtymiset, levitys kuljettajan altistuminen erilaisille pölyille (pienhiukkaset ja karkeampi pöly) eri kuivikemateriaalien käsittelyssä Kuivikkeiden levityskoneiden testaus toteutettiin syksyllä 2012 ennalta tehdyn aikataulun mukaisesti. Konetestauksen aikataulu on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Konetestin aikataulu. Pvm Päivä Kone / kuivikemateriaali 1.10. Ma K1 m1 2.10. Ti K1 m2 3.10. Ke K1 m3 & K2 m2 4.10. To K1 m4 & K2 m1 & K2 m4 & K2 m5 5.10. Pe K1 m5 Koneet: K1 = ajettava Bobman S K2 = työnnettävä Kersten K1330L Kuivikemateriaalit: m1 = turve m2 = kutterinlastu m3 = olkisilppu m4 = turve-kutteri -seos m5 = paperisilppu Kuva 1. Kuivituskoneiden testauksessa mukana olleet laitteet. Vasemmassa kuvassa ajettava Bobman S ja oikeassa kuvassa käsin ohjattava Kersten K1330L. 2.3 Kuivikemateriaalien testaus Testaamisen tavoitteena on selvittää erilaisten kuivikemateriaalien ominaisuuksia mm. tarvittavien käyttömäärien, parressa pysymisen, käsiteltävyyden ja lehmien puhtaana pysymisen suhteen. Kuivikkeet olivat samat kuin konetestissä eli turve, kutteri, turve-kutteri-seos, silputtu viljanolki, paperikuivike, joiden lisäksi testissä oli Pelma Oy:n toimittama DryMaxxkuivikkeen lisäaine. Nesteenpidätyskykytestissä oli lisäksi Vapon toimittamat kutterinlastu, sahanpuru, olkipelletti ja puupelletti.

6 Kuivikkeista tutkittiin seuraavia ominaisuuksia: nesteenpidätyskyky parressa pysyminen lehmien puhtaus pölyävyys 2.3.1 Kuivikkeen parressa pysymisen testaus eli ns. pysyvyystesti Kuivikkeiden pysymistä parsissa testattiin MTT:n Maaningan tutkimusnavetan kahdessa vierekkäisessä lypsävien lehmien osastossa (osastot 1 ja 2, liite 1). Osastoilla olevat eläimet olivat matalamman tuotannon vaiheessa olevia lehmiä. Kummassakin osastossa oli 22 makuupartta. Parsissa oli parsipedit muissa paitsi osaston 1 viidessä parressa, joissa oli parsimatot. Osastossa 1 testattiin turve, kutteri ja olkisilppu. Osastossa 2 testattiin turve-kutteri seos, DryMaxx ja paperisilppu. Testissä käytetty kuivikemäärä oli 20 litraa/parsi muilla kuivikkeilla paitsi DryMaxx-lisäaineella, jota levitettiin parteen 200 g käyttöohjeen suosituksen mukaan. Kuivitetut parret valokuvattiin. Testissä tutkittiin parressa jäljellä olevan kuivikkeen määrää yhden vuorokauden käytön jälkeen. Testivuorokausi alkoi aamulla testattavan kuivikkeen levityksellä parsiin lehmien ollessa lypsyllä. Kuivike levitettiin käsin tasaisesti koko makuuparren alueelle rintaesteestä parren takareunaan asti. Testivuorokauden aikana parret puhdistettiin normaalisti mahdollisesta lannasta ja kuiviketta tasattiin, mutta uutta kuiviketta ei lisätty. Seuraavana aamuna käytetyt parret valokuvattiin, mahdollinen sonnasta ja virtsasta likaantunut kuivike kolattiin pois ja jäljellä oleva kuivike kerättiin parsista punnitusta varten. Osastot videoitiin koko testivuorokauden ajan. Videoilta katsottiin lehmien parressa käynnit. Testi vietiin läpi kolmessa vuorokaudessa yhtaikaa kahdessa osastossa. Pysyvyystestin aikataulu on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Pysyvyystestin aikataulu Pvm Päivä Klo Tehtävät Testattava kuivike Osasto 1 Osasto 2 24.9. Ma Videokameroiden asennus, kuivikkeen käsilevityksen työtestaus. 25.9. Ti aamu Kuivikkeen levitys, parsien valokuvaus, videointi turve turve+kutteri käyntiin. päivä Parsien valokuvaus. iltapäivä Parsien puhdistus ja kuivikkeen tasaus. 26.9. Ke aamu Parsien valokuvaus, parsien tyhjennys ja kuivikkeen kutteri Drymaxx keruu punnitusta varten, uuden kuivik- keen levitys, parsien valokuvaus. päivä Parsien valokuvaus. iltapäivä Parsien puhdistus ja kuivikkeen tasaus. 27.9. To aamu Parsien valokuvaus, parsien tyhjennys ja kuivikkeen olkisilppu paperisilppu keruu punnitusta varten, uuden kuivik- keen levitys, parsien valokuvaus. päivä Parsien valokuvaus. iltapäivä Parsien puhdistus ja kuivikkeen tasaus. 28.9. Pe aamu Parsien valokuvaus, parsien tyhjennys ja kuivikkeen keruu punnitusta varten, testi päättyy, parsien kuivitus tavalliseen tapaan.

7 2.3.1 Lehmien puhtaus eri kuivikkeita käytettäessä eli ns. puhtaustesti Puhtaustesti tehtiin Maaningan tutkimusnavetan kahdessa vierekkäisessä lypsävien lehmien osastossa, joissa kummassakin oli 23 makuupartta. Osastoilla olevat lehmät olivat korkean tuotannon vaiheessa ja olivat ruokintakokeessa tutkimuksen aikana. Osastoissa käytettiin viikon ajan samaa kuivikemateriaalia. Vertailtavina kuivikkeina olivat turve, kutteri, turve/kutteri seos, paperisilppu, Drymaxx-kuivikelisä sekä täysin kuivittamattomat olosuhteet. Olkisilppu aiheutti pysyvyystestin ja kuivituskoneiden testauksen yhteydessä ongelmia tutkimusnavetan betoniritiläkäytävillä, minkä vuoksi sitä ei voitu ottaa mukaan puhtaustestiin. Kuivikkeiden järjestys testiin arvottiin, kuitenkin niin, että kuivittamaton viikko jätettiin viimeiseksi. Taulukko 3. Puhtaustestin testiviikot eri kuivikkeilla. Kuivike Testiviikko Turve/ kutteri seos 15.10. - 19.10.2012 Kutteri 22.10. - 26.10.2012 Turve 29.10. - 2.11.2012 Paperisilppu 5.11. - 9.11.2012 Drymaxx 12.11. - 16.11.2012 Ei kuivitusta 19.11. - 23.11.2012 Testiviikon ensimmäisenä päivänä kaikki vanhat kuivikkeet kolattiin parsista pois lantakäytävälle. Muina testiviikon päivinä parsien puhdistus ja tasaus tehtiin tarpeen mukaan kaksi kertaa vuorokaudessa, aamulla ja iltapäivällä. Testattavan kuivikkeen määrä oli 10 litraa/päivä/parsi. Päivittäin uusi kuivikeannos lisättiin aamulla osin entisen, kuivan kuivikkeen joukkoon. Koeosastoissa olevien lehmien puhtaus määritettiin kahden lypsäjän toimesta lypsyn yhteydessä ao. olevan aikataulun mukaan (Taulukko 4) aamu- ja iltalypsyn yhteydessä. Molemmat arvioitsijat luokittivat jokaisen kokeessa olevan lehmän itsenäisesti. Testin aluksi ja jokaisen kuivikemateriaalin vaihtuessa lehmien utareet ja jalkojen takaosat puhdistettiin, jotta puhtauden lähtötilanne olisi aina sama. Taulukko 4. Lehmien puhtauden määritysaikataulu testiviikon aikana. Pvm Päivä Klo Tehtävät 15.10. Ma aamu Uuden kuivikkeen levitys parsiin iltapäivä Parsien puhdistus normaalisti tarpeen mukaan ja kuivikkeen tasaus iltalypsy Puhtaushavaintojen aloitus (1.) 16.10. Ti aamulypsy Puhtaushavainnot (2.) aamu Parsien puhdistus kokonaan ja uusi kuivitus. iltapäivä Parsien puhdistus normaalisti tarpeen mukaan ja kuivikkeen tasaus iltalypsy Puhtaushavainnot (3.) 17.10. Ke aamulypsy Puhtaushavainnot (4.) aamu Parsien puhdistus kokonaan ja uusi kuivitus. iltapäivä Parsien puhdistus normaalisti tarpeen mukaan ja kuivikkeen tasaus iltalypsy Puhtaushavainnot (5.) 18.10. To aamulypsy Puhtaushavainnot (6.) aamu Parsien puhdistus kokonaan ja uusi kuivitus. iltapäivä Parsien puhdistus normaalisti tarpeen mukaan ja kuivikkeen tasaus iltalypsy Puhtaushavainnot (7.) 19.10. Pe aamulypsy Puhtaushavainnot (8.) aamu Parsien puhdistus kokonaan ja kuivikkeen lisäys viikonlopuksi.

8 Lehmien puhtaus määritettiin takareiden, utareen ja takajalkojen alaosan perusteella. Määrityksiä tehtiin jokaiselta lehmältä testiviikon aikana yhteensä 8 kertaa. Puhtaus määritettiin asteikolla 1 5 kuvassa 2 esitetyn luokittelun mukaan (Hulsen, J. 2007. Lehmähavaintoja). Kuva 2. Lehmien puhtausmäärityksessä käytetty luokittelu. (Hulsen J. 2007) Maaningan tutkimusnavetassa on luonnollinen ilmanvaihto ja verhoseinät, joten navetan sisäolosuhteet ovat riippuvaisia ulkoilman olosuhteista. Liitteessä 2 on poiminta Maaningan tutkimusaseman sääaineistosta puhtaustestin ajalta 15.10 23.11.2012. Syksy oli hyvin leuto ja kostea. Pakkasjaksoja ei käytännössä juuri ollut. 2.3.2 Kuivikkeiden mikrobikasvu Kuivikkeen säilytys parren etuosassa on melko yleistä. Kuivitustyön kannalta koetaan usein helpommaksi tuoda navettaan kerralla enemmän kuiviketta, jolloin päivittäisessä työssä riittää kuivikkeen vetäminen parren etuosasta parteen. Navettailmassa on kuitenkin aina mikrobeja, jotka alkavat kasvaa kuivikkeessa. Mikrobeja tulee myös lantaisesta kolasta ja lehmien tonkiessa kuiviketta. Turvallista säilytysaikaa selvitettiin tutkimalla kuivikkeiden mikrobikasvua Maaningan tutkimusnavetassa syksyllä 2012. Mikrobikasvua tutkittiin parren etuosan näytteiden lisäksi parresta. Mikrobikasvunäytteet parsien etuosasta Kahden makuuparsirivin väliseen tilaan tuotiin oma kasa kutakin testattavaa kuiviketta. Testattavat kuivikkeet olivat: turve, kutteri, turve/kutteri seos, paperisilppu ja olkisilppu.

9 Kuivikkeista otettiin näytteitä kolmen viikon ajan seuraavan aikataulun mukaisesti: näyte 1: alkunäyte, kun koe alkaa näyte 2: 1. vrk jälkeen näyte 3: 2. vrk jälkeen näyte 4: 3. vrk jälkeen näyte 5: 4. vrk jälkeen näyte 6: 5. vrk jälkeen näyte 7: 6 vrk jälkeen näyte 8: 7 vrk jälkeen näyte 9: 14 vrk jälkeen näyte 10: 21 vrk jälkeen Näytteenottokerroilla kuivikekasoista otettiin yksi edustava näyte, viidestä eri kohdasta kasan pintaosasta, 3 litran muovipussiin. Ennen näytteen ottoa kuivikekasaa penkaistiin lantakolalla, millä pyrittiin vastaavaan tapaan käytännön kanssa, kun kuiviketta vedetään kolalla parsien edestä taakse parsiin. Kuivikkeiden mikrobikasvu makuuparressa Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten nopeasti kuivikkeet kontaminoituvat lehmien alla parsissa. Testattavat kuivikkeet olivat: turve, kutteri, turve/kutteri seos, paperisilppu ja kutteri+drymaxx. Aluksi parsiin levitettiin 20 litraa kuiviketta tasaisesti, jonka jälkeen parsiin ei enää näytteiden keruun aikana lisätty uutta kuiviketta, vaan parsissa jäljellä olevaa kuiviketta leviteltiin parteen. Kuivikenäytteitä kerättiin parsista 3 päivän ajan seuraavan ohjelman mukaisesti: 1. pv: aamulla levitetään parteen 20 litraa kuiviketta tasaisesti, päivän aikana normaali parsien siivous sonnasta ym. liasta. 2. pv: aamulla otetaan ensimmäinen näyte kuivikkeista parren takaosasta esim. ruokalusikalla muovipussiin (väh. 50 g), jäljellä oleva kuivike levitellään parteen, ei lisätä uutta kuiviketta, päivän aikana normaali parren huolto 3. pv: aamulla otetaan vastaavasti toinen näyte kuivikkeista, jäljellä oleva kuivike levitellään parteen, ei lisätä uutta kuiviketta, päivän aikana normaali parren huolto 4. pv: aamulla otetaan vastaavasti viimeinen, kolmas näyte kuivikkeista, koe päättyy Näytteet varastoitiin pakastimessa. Näytteet analysoitiin Valio Oy:n Seinäjoen aluelaboratoriossa. Bakteerien kokonaispesäkemäärä määritettiin standardimenetelmän ISO 4833:2003 mukaisesti. Menetelmässä maljoja inkuboidaan 3 vrk 30 asteessa. Tulos kertoo niiden mikrobien määrän, jotka muodostavat pesäkkeitä 30 asteessa ja aerobisessa ympäristössä ( ei siis sisällä anaerobisia mikrobeja). Enterobakteerit määritettiin standardimenetelmällä NMKL No 144:2005. Menetelmässä maljoja inkuboidaan 24 tuntia 37 asteessa. Enterobakteerit ovat laaja sauvabakteerien heimo (esim. Salmonella), jotka elävät ihmisten ja eläinten suolistossa, jätevesissä, maaperässä ja luonnonvesissä. Enterobakteereihin kuuluvat myös E. coli ja Klebsiella ssp., jotka molemmat voivat aiheuttaa utaretulehduksia. Molemmissa menetelmissä tehtiin riittävän pitkä laimennussarja, jotta tulokset voitiin luotettavasti laskea.

10 2.3.3 Kuivikkeiden nesteenpidätyskyky Kuivikkeiden nesteenpidätyskykytestissä testattiin edellä mainittujen materiaalien lisäksi Vapon toimittamia kutterinlastua (kutteri 2), kuivattua sahanpurua, olkipellettiä ja puupellettiä. Testi tehtiin Helsingin yliopiston Viikin opetus- ja tutkimustilan tiloissa. Ennen testiä määritettiin kuivikkeiden primäärinen kuiva-ainepitoisuus kuivaamalla näytteitä lämpökaapissa +105 o C:ssa 24 tunnin ajan. Tulokset on esitetty taulukossa 5. Taulukko 5. Kuivikkeiden kuiva-ainepitoisuudet ja tilavuuspainot. Materiaali Kuiva-aine % Tilavuuspaino kg/m3 Turve 1 59,1 185 Turve 2 46,9 144 Kutteri 1 88,2 140 Kutteri 2 87,6 65 Tu/Ku-seos 71,4 150 Olkisilppu 79,8 60 Olkipelletti 87,7 640 Sahanpuru 86,2 174 Puupelletti 89,7 643 Paperi 91,9 60 Nesteenpidätyskyvyn määrittämiseksi kuivikkeita liotettiin lehmän virtsassa alla esitetyn ohjelman mukaisesti. Tavoitteena oli selvittää kuivikkeiden nesteensitomiskyky sekä nesteensitoutumisnopeus. Kuivikkeiden kykyä paineenalaisessa tilassa testissä ei selvitetty. Liotus tehtiin nailonkankaisissa pusseissa. Kankaan silmäkoko oli n.2 mm. Näytteiden alkupainot olivat kuivikemateriaalista riippuen n. 350 g (kutteri) 950g (puupelletti) (Liite 2). Määritykset tehtiin kolmena kerranteena. Kuivikkeiden liotus- ja valutusohjelma oli seuraava: kuivikkeiden punnitus kuivana (alkupaino) 1 min liotus virtsassa + 20 min valutus + punnitus (2.) 5 min liotus virtsassa + 20 min valutus + punnitus (3.) 30 min liotus virtsassa + 20 min valutus + punnitus (4.) 30 min liotus virtsassa + 20 min valutus + punnitus (5.) 30 min liotus virtsassa + 20 min valutus + punnitus (6.) 30 min liotus virtsassa + 40 min valutus + punnitus (7.) Ensimmäinen liotus kesti 1 minuutin, jonka jälkeen näytepussit nostettiin valumaan irrallisen nesteen poistamiseksi. Näytepusseja riiputettiin aluksi 10 min, jolloin suurin osa nesteestä valui pois. Tämän jälkeen näytepusseja vielä valutettiin vaakatasossa ritilän päällä, jolloin loppukin irtonainen neste saatiin näytteistä valutetuksi pois. Yhteensä 20 minuutin valutuksen jälkeen näytepussit punnittiin (punnitus 2), jolloin saatiin selville 1 minuutin liotuksen aikana kuivikkeeseen sitoutunut neste. Seuraavaksi samoja näytteitä liotettiin virtsassa 5 minuuttia, jonka jälkeen näytteitä taas valutettiin 20 minuuttia em. tavalla, jonka jälkeen näytteet punnittiin (punnitus 3). Tä-

11 män jälkeen samoja näytteitä liotettiin vielä 3 kertaa 30 minuuttia valuttaen välillä 20 minuuttia. Punnitukset 4, 5 ja 6 tehtiin ao. valutuksen jälkeen. Kaikkia kuivikenäytteitä liotettiin yhteensä 96 minuuttia. Oljella, puupelletillä, olkipelletillä, purulla ja turpeella tehtiin vielä muutamilla rinnakkaisnäytteillä ylimääräinen 30 minuutin liotus ja 40 minuutin valutus nesteenpidätyskykykapasiteetin varmistamiseksi (punnitus 7). Tämän lisäksi olkipelletillä tehtiin vielä yön yli liotus, valutus ja punnitus (punnitus 8). 2.3.4 Kuivikkeiden pölyävyys Eri kuivikemateriaalien pölyävyyttä mitattiin Maaningan tutkimusnavetassa samaan aikaan kuivituskoneiden testausten kanssa. Testattavat kuivikkeet levitettiin Bobmanin ajettavalla kuivituskoneella kaikkiin navetan makuuparsiin. Kuivitettavia osastoja oli neljä, ja lehmät olivat kuivituksen aikana osastoissa. Levitys kesti keskimäärin 45 50 minuuttia. Pölymittaukset tehtiin 1.-5.10.2012 välisenä aikana siten, että yhden päivän aikana mitattiin yksi kuivikemateriaali. Testattavat kuivikkeet olivat turve, kutterinpuru, turve-kutteriseos, olkisilppu ja paperikuivike. Kiinteä mittapaikka sijaitsi tutkimusosastojen välissä keskellä navettaa. Mittalaitetaso oli kiinnitetty betoniseen tukipilariin ja suojattu kanaverkolla lehmien vuoksi. Työntekijän altistumisen mittauksia varten kuivituskoneen kuljettajalle puettiin päälle mittalaitteet (kuva 3.) Mittaukset aloitettiin kiinteässä mittapaikassa suurin piirtein samaan aikaan kuin työntekijän hengitysvyöhykkeen mittaukset (kuva 3). Kiinteässä mittapaikassa mittauksia jatkettiin noin tunti siitä hetkestä kun kuivikkeiden jakaminen loppui. Tällä oli tarkoitus arvioida pölypitoisuuksien vähenemistä työskentelyn loputtua. Mikrobiologisia analyyseja varten otettiin materiaalinäytteet kuivikkeista. HTP-arvot orgaaniselle hengittyvälle pölylle ovat 5 mg/m 3 kahdeksan tunnin arvona ja 10 mg/m 3 lyhytaikaisena arvona. Materiaalien mikrobipitoisuuksille ei ole raja-arvoa. Kuva 3. Kiinteä mittapaikka sijaitsi parsirivien välissä, tutkimusosastojen keskellä. Työntekijän mittaukset tehtiin hengitysvyöhykkeeltä päälle puettavilla mittalaitteilla kuivitustyön aikana.

12 Hengittyvän pölyn mittaus Hengittyvä orgaaninen pöly kerättiin aktiivisesti vakiovirtauspumpun avulle selluloosaasetaattisuodattimelle. Näytteenkeräimenä oli IOM-keräin (EN 841 ja ISO 7708). Menetelmän määritysraja on 0,1 mg/näyte. Suodattimelle kerätty näyte analysoitiin gravimetrisesti. Tulokset on ilmoitettu yksikössä milligrammaa kuutiometriä kohti. Hengittyvän pölyn jatkuva seuranta tehtiin valonsirontateknologiaan perustuvalla, ilmassa olevien hiukkasten massapitoisuutta mittaavan hiukkaskeräimen Split 2 (SKC inc. USA) avulla. Laitteen tarkkuus on 0,02 mg/m3. Mittausdata tallentuu koneeseen 10 sekunnin välein. Pölyn hiukkaskoon mittaus Hengittyvän pölyn, keuhkojakeen ja alveolijakeen fraktioita mitattiin Grimm 1.1.08 laitteella (Grimm GmbH, Ainring, Saksa). Laitetta käytetään ilmassa olevien partikkeleiden jatkuvatoimiseen mittaukseen. Keräysnopeus ympäristön ilmasta on 1,2 l/min. Analysaattori mittasi massakonsentraatiota (0,3-20 µm kokoisia hiukkasia µg/m 3 ). Analysaattorin toiminta perustuu valon sirontaan puolijohde-laserin toimiessa valonlähteenä. Työhygieenisissä mittauksissa laitteella mitataan hengittyvää, keuhkojaetta ja alveolijaetta. Hiukkasten lukumäärien mittaus Hiukkasten lukumääriä mitattiin kondensaatiohiukkaslaskurilla TSI 3007, joka mittaa 10 nm- 10 µm kokoisten hiukkasten lukumäärää. Mittarin ylämittausraja on noin 100 000 hiukkasta/cm 3. Mikrobiologiset analyysit Materiaalinäytteen mikrobiologinen analysointi tehtiin laimennossarjamenetelmällä (menetelmä AR1205-TY-030, Työterveyslaitos). Tulokset ilmoitetaan yksikössä elinkykyisten mikrobien määrä grammassa materiaalia cfu/g (cfu = colony forming unit = pesäkettä muodostava yksikkö). Käytetyt kasvatusalustat ja kasvatusolosuhteet on esitetty taulukossa 6. Taulukko 6. Mikrobimäärityksissä käytetyt kasvatusalustat. Mikrobiryhmät Kasvatusalustat Kasvatuslämpötila Kasvatusaika Mesofiiliset sienet Rose Bengal mallasuute-agar (Hagem-agar) + 25 C 7 vrk Mesofiiliset sienet Dikloran-glyseroli-agar (DG18-agar) + 25 C 7 vrk Termotolerantit sienet Rose Bangal mallasuute-agar (Hagem-agar) + 40 C 5 vrk Mesofiiliset bakteerit Tryptoni-hiivauute-glukoosi-agar (THG-agar) + 25 C 7 vrk Mesofiiliset aktinobakteerit Tryptoni-hiivauute-glukoosi-agar (THG-agar) + 25 C 7-14 vrk Termofiiliset aktinobakteerit ½ vahva Nutrient-agar + 55 C 3 vrk 2.4 Ulkomaan matka Keväällä 2013 hankkeessa tehtiin opintomatka Hollantiin. Tavoitteena oli tutustua uusiin teknologisiin ratkaisuihin ja kuivikemateriaaleihin. Matkalla vierailtiin yhdeksällä maitotilalla sekä maitotalouden tutkimuksen, kehittämisen ja opetuksen keskuksessa Dairy Campuksella. Vierailukohteista tehtiin haastatteluihin perustuvien toimintakuvausten lisäksi videokoosteet.

13 2.5 Kotimaan tilakohteet Kotimaan tilakäynneillä tavoitteena oli kartoittaa olemassa olevia toimivia, hoitajan työmäärää helpottavia kuivitusratkaisuja. Pääosassa olivat koneelliset kuivittamismenetelmät. Kohteita käytiin yhteensä 10 kpl. Tilakäynneillä haastateltiin tilan käytännöt kuivittamisessa sekä kokemukset nykyisestä menetelmästä. Tilakäynti pyrittiin järjestämään siten, että kuivikkeen levitystä voitiin seurata. Kaikista tilakohteista tehtiin videokoosteet. Työnmenekeistä koneellisessa ja käsityönä tehtävässä kuivituksessa koottiin yhteen tietoa tilakäynneillä tehtyjen aikatutkimuksista sekä aikaisemmin TTS:ssä tehdyistä aikatutkimuksista. 2.6 Työpaja ja malliratkaisut Tilakäyntien ja muun kerätyn ja olemassa olevan tiedon pohjalta hankkeessa laadittiin kuivittamisen malliratkaisuja erityyppisiin navetoihin. Alustavien kuivittamisen malliratkaisuiden toimivuuden ja toteuttamiskelpoisuuden arvioimiseksi kutsuttiin syksyllä 2013 navettarakentamisen ja maidontuotannon asiantuntijoita työpajaan Seinäjoelle. Mukaan oli kutsuttu ja alustavasti lupautunut seitsemän asiantuntijaa, mutta paikalle pääsi lopulta vain neljä henkilöä. Mukana olivat rakennussuunnittelija Timo Korpela ja tuotantoneuvoja Johanna Mäntyharju ProAgria Etelä-Pohjanmaalta sekä Työtehoseurasta tutkija Sari Morri ja erityisasiantuntija Lea Puumala.

14 3 TULOKSET 3.1 Tilakysely Kysely lähetettiin 503 tilalle, ja vastauksia saatiin 228 kpl. Vastausprosentti oli 45 %, mitä voidaan pitää keskimääräistä parempana. Hyvä vastausprosentti kuvastanee kyselyn aihepiirin tärkeyttä vastaajien keskuudessa. Kyselyn tulokset on julkaistu kahdessa TTS:n tiedotteessa erikseen kylmien ja viileäpihatoiden sekä lämpimien pihatoiden osalta. Tiedotteissa on esitetty perustiedot pihatoista ja lannanpoisto- ja kuivitusmenetelmistä ja käytännöistä. Suurin osa kyselyn pihatoista on lämpimiä pihattoja kokoluokassa 50 100 lehmää (taulukot 7 ja 8). Yli 100 lehmän karjoja oli noin 20 %. Valtaosassa pihatoista lanta käsitellään lietelantana, lämpimissä pihatoissa lietelantajärjestelmä on 97 %:ssa ja viileissä pihatoissa 93 %:ssa. Kylmäpihatoissa on pääosin kuivalanta, mutta kahdessa kylmäpihatossa ilmoitetaan lanta poistettavan lietelantana. Lämpimissä pihatoissa noin 55 %:ssa ja verhoseinäpihatoissa 48 %:ssa lantakäytävillä on rakolattiapalkit. Kaikista vastanneista 98 % käytti lehmillä kuivikkeita. Neljä tilaa ei kuivittanut lehmien makuuparsia. Kolme tilaa piti kuivittamista työläänä ja parsipetiä tai parsimattoa riittävän pehmeänä makuualustana. Yhdellä tiloista oli koettu kuivittamisen aiheuttavan ongelmia lannan poistossa. Kolme kuivittamattomista tiloista haluaisi kuitenkin käyttää kuivikkeita, koska parret ja lehmät olisivat puhtaampia sekä eläinten terveyden kannalta. Lantakäytävien lannanpoistomenetelmät lämpimien ja verhoseinäpihatoiden osalta on esitetty kuvassa 4. Taulukko 7. Kyselyyn vastanneiden navettatyypit, karjakoko ja pihaton perustietoja. kpl % Lehmäluku keskim. Keskim. rak.vuosi Automaattilypsy, % Rakolattiat, % Kuivituksessa apuna kone, % Lämmin pihatto 187 82,0 76 2001 58 55 11 Verhoseinäpihatto 29 12,7 101 2008 48 48 41 Kylmäpihatto 9 3,9 57 1997 11 0 56 Ei ilmoita tyyppiä 3 1,3 115 2008 100 100 100 yhteensä 228 100 79 2002 56 52 17 Taulukko 8. Kyselyyn vastanneet karjakokoluokittain. Karjakoko kpl % 50 60 85 37,3 61 99 97 42,5 100 150 37 16,2 150 200 7 3,1 201 300 2 0,9 Yhteensä 228 100

15 Kuva 4. Lantakäytävien puhdistusmenetelmät kyselyyn vastanneiden tilojen pihatoissa. Kuivittavilla tiloilla kuivitus tehtiin pääosin käsityönä (kuva 5). Konetta käytettiin apuna vain 17 %:lla tiloista, joista noin puolella oli käytössä koneellinen kuivikkeen levitysmenetelmä ja noin puolet toi kuivikkeen koneella parren etuosan varastoon, mistä se levitettiin kolalla parteen. Koneellisia menetelmiä käytettiin useammin yli 100 lehmän karjoissa kuin sitä pienemmissä karjoissa. Niissä noin 40 % tiloista käytti konetta kuivittamisessa apuna. Yleisin varsinainen levityskone oli päältäajettava kuivituskone, joita oli kymmenellä tilalla. Pienkuormainsovitteinen levityskauha oli käytössä neljällä tilalla. Kiskokuivittimia oli kahdella tilalla. Kylmäpihatoissa kuiviketta levitettiin traktorin tai pienkuormaimen kauhalla tai takalevyllä (3 kpl). Yhdellä kylmäpihattotilalla oli traktorisovitteinen levityskauha. Tiloilla, joilla kuiviketta tuotiin koneella parsien etuosaan varastoon, koneena käytettiin pienkuormainta. Kuva 5. Tilakyselyyn vastanneiden tilojen kuivitusmenetelmät karjakoon mukaan tarkasteltuna.

16 Koneellisia menetelmiä käyttävät olivat keskimäärin tyytyväisempiä kuivittamisen nykytilaan kuin täysin käsityönä kuivittavat (kuva 6). Koneellista levitystä käyttävistä yli puolet oli erittäin tyytyväisiä kuivittamisen työmäärään ja kuormittavuuteen. Myös kuivikkeen kulutukseen koneellisessa levityksessä oltiin melko tyytyväisiä. Pölyävyyden osalta tyytyväisiä oli noin puolet, ja noin 40 % arvioi pölyisyyden menettelevän. Parannettavaa oli eniten varastojen osalta, noin viidenneksellä vastaajista. Avointen vastausten mukaan näillä epäkohtana oli lähinnä katetun varastotilan puuttuminen riittävän lähellä pihattoa. Levityksen täysin käsityönä tekevistä työmäärään ja kuormittavuuteen erittäin tyytyväisiä oli alle 10 % vastaajista (kuva 7). Noin neljäsosa vastasi että kuivittamisen kuormittavuudessa olisi parannettavaa. Toisaalta noin kolmasosa vastasi, että kuivittamisen työmäärä ja kuormittavuus menettelevät. Noin 30 % kuivituksen käsityönä tekevistä kertoi miettineensä kuivittamisen koneellistamista. Osalla koneellistaminen oli katsottu liian vaikeaksi toteuttaa nykyisessä navetassa rakenteellisten esteiden vuoksi, osa etsi sopivaa ratkaisua ja osalla esteenä oli tarvittavien investointien kalleus. Tiloilla, joilla ei ollut harkittu koneellistamista, eniten apua käsin kuivittamisen helpottamisessa kaivattiin kuivikkeen tuomiseen parteen. Kantaminen oli monen mielestä hankalaa ja raskasta. Kunnollinen välivarasto navetan yhteydessä olisi helpottanut työtä monen mielestä. Lantajärjestelmien toimivuus kertoi rajoittavan kuivikkeen käyttömäärää kahdella tilalla. Kuva 6. Tyytyväisyys kuivituksen nykytilaan koneellista levitystä käyttävillä tiloilla.

17 Kuva 7. Tyytyväisyys kuivituksen nykytilaan täysin käsityönä kuivittavilla tiloilla. 3.2 Levityskoneiden testaus Testauksessa mukana olleiden kuivituslaitteiden käytettävyydessä havaittiin selkeitä eroja. Havaintojen perusteella moottorikäyttöinen kävellen ohjattava Kersten 1330 L oli hankalampi liikutella ja kääntää, ja se juuttui kynnyksiin sekä muihin lattian epätasaisuuksiin. Myös luiskat tuottivat ongelmia työnnettävälle laitteelle, koska käyttäjän oli jaksettava työntää laitetta ylöspäin. Ajettavan Bobman S:n käyttö oli sen sijaan sujuvaa ja sen kääntäminen sekä kynnysten ja luiskien ylitys sillä onnistui hyvin. Kersten K1330 L:ssä olleen lantaraapan ja puhdistusharjan käyttö edellytti säätöä, jotta laitetta pystyttiin liikuttamaan halutusti. Lantaraappaa ei saatu testissä nostettua tarpeeksi korkealle, jotta laitetta olisi pystytty liikuttamaan pihatossa olleiden kynnysten yli, joten se otettiin kokonaan pois käytöstä. Molempien laitteiden kuivikesäiliöt täytettiin käsityömenetelmin, irtotavarana olleet turve ja olki lapioimalla ne säiliöön ja paaleissa olleet kutteri sekä paperisilppu suoraan paaleista. Bobman S:n kuivikesäiliön tilavuus oli 500 litraa ja käyttökorkeus oli 1,08 m ja Kersten 1330 L:n vastaavat 100 l ja 1,31 m. Testissä olleen Kersten konemallin kuivikesäiliö oli melko pieni, ja sitä jouduttiin täyttämään useaan kertaan koko pihaton kuivituksen kuluessa. Molempien laitteiden täyttökorkeus on melko korkea ja niiden täyttömenetelmänä on syytä miettiä muita kuin käsintäyttöratkaisuja. Kersten 1330L:n melutaso on hiukan alempi kuin Bobman S:n. Molempien melutasot ovat kuitenkin sellaisia, että ne edellyttävät kuulosuojainten käyttöä. Taulukkoon 9 on koottu tilakokeessa kuivituslaitteista tehdyt havainnot.

18 Taulukko 9. Maaningan tutkimuspihatossa kuivikkeenjakolaitteille Bobman S ja Kersten K1330L tehtyjen toimivuushavaintojen yhteenveto Arviointikohde Bobman Kersten Tilantarve/kääntyminen Kynnysten ylitys Koneen liikuteltavuus Kääntyy hyvin lantakäytävällä (lev. 242 cm) Ei ongelmia eteen eikä taaksepäin Helppo liikutella, helppo nousta kyydistä pois Vaikea kääntää lantakäytävällä Ylittäminen hankalaa, myös luiskat tuottavat ongelmia Raskas liikuttaa, työntökahvat tärisevät Koneen täyttökorkeus 108 cm 131 cm Koneen melutaso, db(a) Levityksessä: moottorin vieressä 102 kuljettajan korvantasolla 88 Levityksessä: moottorin vieressä 92-93 kuljettajan korvantasolla 85-88 2 metrin etäisyydellä 86 2 metrin etäisyydellä 82-83 5 metrin etäisyydellä 79 Kuivituslaitteilla saavutetut kuivitusmateriaalien levitystasaisuustulokset on esitetty taulukossa 10. Bobman S:n kuivitustulos oli ensimmäisen levityskerran jälkeen epätasainen ja siksi sillä tehtiinkin levitys kahteen kertaan. Testissä havaittiin myös, että painavampaa kuiviketta (turve tai kutteri) jäi eniten parsien etureunaan ja toisaalta kevyempi kuivike (olkisilppu) kerääntyi parren keskiosaan. Kersten 1330L:llä ei testattu lainkaan olkisilpun levitystä, koska se valmistajan ilmoituksen mukaan ei sovellu ko. materiaalin levitykseen. Testissä Kerstenillä saatiin jo ensimmäisellä kerralla melko tasainen levitystulos, joskin parren etureunassa oli hiukan enemmän kuiviketta kuin muualla parressa. Toisaalta kevyestä kuivikkeesta (paperisilppu) osa lensi kokonaan parren yli. Testissä laitteen todettiin tiputtelevan muita kuiviketta paperisilppua lukuun ottamatta myös lantakäytävälle. Taulukko 10. Testissä mukana olleilla kuivituslaitteilla saavutettu kuivikemateriaalien levitystasaisuus. Turve Kutteri Olkisilppu Turve+kutteri Paperisilppu Bobman Kuiviketta enemmän parren etureunassa Etuosassa kinos, Suurin osa osa lentää parren yli kuivikkeesta karholla parren keskiosassa Yksi ajokerta epätasainen, kahteen kertaan ajettaessa tasainen levitys Yksi ajokerta epätasainen, kahteen kertaan ajettaessa tasainen levitys Kersten Tasainen kerros Suhteellisen suoralla osuudella. tasainen kerros. Tiputtaa kuiviketta lantakäytävälle Ei suositella/ sovellu Tasainen, etuosassa paikoitellen hiukan vähemmän kuiviketta. Tasainen, etuosassa partta hiukan enemmän. Tiputtaa kuiviketta lanta-käytävälle Tiputtaa kuiviketta Osa lentää parren yli. Ei tiputa kuiviketta käytävälle.

19 3.3 Kuivikemateriaalien testaus Testaamisen tavoitteena oli selvittää erilaisten materiaalien ominaisuuksia mm. tarvittavien käyttömäärien, parressa pysymisen, käsiteltävyyden ja lehmien puhtaana pysymisen suhteen. Tutkittavat kuivikkeet olivat: kutterinlastu turve olkisilppu paperisilppu turve-kutteri seos Drymaxx -kuivikelisä 3.3.1 Kuivikkeen parressa pysyminen Kuivikkeen tulisi pysyä makuuparressa mahdollisimman hyvin, jotta kuivituksella olisi merkitystä. Kuivikkeen ennenaikainen häviäminen parresta aiheuttaa parsien kostumista ja lannan tiivistymistä paljaan parsimaton tai pedin pintaan. Lisäksi lantakäytävälle valunut kuivike saattaa aiheuttaa ongelmia lannanpoistolle. Kuivikkeiden pysymiseen makuuparressa vaikuttavat mm. kuivikkeen ominaisuudet, makuuparren ominaisuudet sekä parressa tapahtuva lehmäliikenne. Oikealla makuuparren mitoituksella on tärkeä merkitys parsien käyttöön. Lehmien tulisi laskeutua makuulle varsin pian makuuparteen mennessään. Seisova lehmä parressa on yleensä merkki sopimattomasta parresta, esimerkiksi liian takana olevasta niskapuomista. Käyntikertoja parsissa muodostuu tällöin tavanomaista enemmän, kun lehmät käyvät seisomassa useassa parressa hakemassa itselleen sopivaa partta. Jokaisella parressa käynnillä lehmä vetäisee sorkillaan kuiviketta käytävälle. Makuuparsien käyttö pysyvyystestin aikana on esitetty taulukossa 11. Lehmät kävivät parsissa keskimäärin vähän yli kymmenen kertaa vuorokauden aikana. Poikkeuksen teki osasto, missä oli kutterikuivitus testivuorokauden aikana. Ryhmässä oli kiimainen eläin, joka aiheutti yleistä levottomuutta, ja myös lisääntynyttä kulkua parsissa. Ryhmän levottomuus näkyi myös lehmien alentuneina makuuaikoina. Muuten eri kuivikkeilla ei ollut eroja makuuparsien käytössä. Makuuparsien käytössä seisomisjaksojen korkea suhteellinen osuus kielii epäsopivista parsista. Lehmät eivät ole päässeet sujuvasti makuulle parsiin noustessaan, vaan jääneet seisomaan osittain parsiin takajalat lantakäytävällä. Testin jälkeen tehdyssä parsien mittauksessa todettiin niskapuomin olevan aivan liian takana, 152 cm, suositukseen nähden, min. 170 cm, mikä selittää lehmien vaikeuden päästä sujuvasti makuulle. Sittemmin niskapuomin sijaintia on korjattu.

20 Taulukko 11. Makuuparsien käyttö pysyvyystestin aikana. Kuivike Käyntikerrat kpl / vrk Makuujaksot kpl / vrk Seisomisjaksot kpl / vrk Makuuaika h:min / jakso Makuuaika h:min yht. Parressaoloaika h:min yht. / vrk Kuiviketta parressa 24 h jälkeen, litraa Kuivikehävikki 24 h aikana, litraa Turve 11 7 4 1:49 11:49 11:52 7,8 12,2 Olki 12 7 6 1:42 11:07 11:19 9,4 10,6 Tu-ku -seos 10 7 3 1:44 11:35 13:06 8,2 11,8 Kutteri 20 8 12 1:10 9:12 10:10 8,8 11,2 Paperi 12 7 5 1:35 10:58 11:18 8,3 11,7 Drymaxx 14 7 7 1:29 11:01 11:39 x x Makuuparsissa oli vuorokauden jälkeen vielä käyttökelpoista kuiviketta vähän yli 40 %. Osa oli siirtynyt lantakäytävälle lehmien jaloissa ja osan hoitajat olivat vetäneet pois parsista parsien puhdistuksen yhteydessä. Tuloksista havaittiin kuitenkin selvä yhteys lehmän parressakäyntikertoihin ja parressa jäljellä olevan kuivikkeen määrän välillä (kuva 8). Mitä useammin parressa oli käyty, sitä vähemmän kuiviketta oli jäljellä. Eri kuivikemateriaaleilla ei tässä suhteessa ollut eroa. Jäljellä oleva kuivike, litraa 14 12 10 8 6 4 2 0 Jäljellä olevan kuivikkeen määrä suhteessa parressakäyntikertoihin (turve) R² = 0,3915 0 5 10 15 20 Käyntikerrat parressa / 24 h Jäljellä oleva kuivike Lin. (Jäljellä oleva kuivike) Kuva 8. Jäljellä olevan kuivikkeen määrä parressa suhteessa lehmän parressa käyntikertoihin.

21 3.3.2 Lehmien puhtaus Lehmissä näkyvän lian määrä kertoo tilan hygieenisestä tasosta. Lehmien likaisuuteen vaikuttaa mm. ruokinta, parsien mitat ja lantakäytävien siisteys, mutta myös käytettävien kuivikkeiden määrä ja laatu. Puhtaustestin tarkoituksena oli selvittää, onko eri kuivikemateriaalien käytöllä vaikutusta lehmien puhtauteen. Kuivituksen merkitys lehmien puhtauteen oli odotettava, eli kuiviketta käytettäessä lehmät olivat puhtaampia kuin ilman kuiviketta. Lehmien takareidet olivat kaikilla testattavilla materiaaleilla puhtaammat kuin ilman kuiviketta (kuva 9). Kuivikkeiden välisiä eroja tarkasteltaessa kutterilla ja turpeella takareidet olivat puhtaammat kuin DryMaxxilla (p<0,01). Jalan alaosan osalta vain kutterinlastulla ja turpeella ero kuivittamattomaan oli tilastollisesti merkitsevä (p<0,01). Utareen osalta kutterinlastun, turpeen ja paperin ero kuivittamattomaan oli tilastollisesti merkitsevä (p<0,01). Kuva 9. Lehmien takareiden, jalan alaosan ja utareen puhtausluokitusten keskiarvot puhtaustestin eri koejäsenillä. Kuivikkeen vaikutus puhtauteen näkyi selvimmin takareiden puhtaudessa. Kaikki tutkitut kuivikkeet pitivät takareidet puhtaampina kuin ilman kuiviketta. Turve-kutteri-seoksen tulokset olivat poikkeavat ja yllättävät, koska jalan alaosan ja utareen puhtausluokituksessa ei ollut eroa kuivittamattomaan. Arvioitsijoilta tiedusteltiin myöhemmin, kiinnittivätkö he huomiota asiaan ja miten tulos voisi olla selitettävissä. Käyttökokemukset turve-kutteri-seoksesta olivat hyvät, ja seoksesta pidettiin kutterin tuoman valoisuuden vuoksi. Pelkällä kutterilla eläimet olivat lypsäjien mukaan välillä märkiä, mutta eivät likaisia. Yhtenä selityksenä pohdittiin, olisiko kutteri seoksessa vaikuttanut niin, että eläimet ovat kastuneet ja turve olisi siksi tarttunut kiinni. Silloin lika olisi ollut pääasiassa turvetta. Pelkkää kutteria käytettäessä oli havaittu kuivikkeen valuvan parren takaosasta helposti virtsan mukana pois, mikä aiheutti märkyyttä nimenomaan jalan alaosaan ja utareeseen. Pelkkä turve taas puolestaan imi kosteuden itseensä, mutta ei valunut parresta pois. Testijäsenten erot jalan alaosan ja utareen puhtaudessa ovat kuitenkin pienemmät kuin takareiden puhtaudessa, mikä voi olla viite myös muiden tekijöiden vaikutuksesta puhtauteen. Lehmien puhtauteen vaikuttavat muutkin tekijät kuin kuivitus. Lehmien puhtaus oli puhtausluokituksen mukaan testissä keskimäärin hyväksyttävällä tasolla (taulukko 12). Takareidet olivat melko puhtaita, mutta jalan alaosan ja utareiden puhtaus ei ollut yhtä hyvä. Ta-

22 kareiden osalta hyväksyttävää likaisempien lehmien osuus oli parhaimmillaan noin 10 % (kuvat 10 12). Jalan alaosan ja utareen osalta likaisuutta oli enemmän, parhaimmillaankin noin neljännes lehmistä oli vähintään vaaravyöhykkeellä. Jalkojen alaosan likaisuuteen mm. vaikuttaa lantakäytävien puhtaus, ja sorkkien puhtaus puolestaan utareen puhtauteen. Tutkimusnavetassa lantakäytävät puhdistettiin puhdistusrobotilla ja käytävät olivat yleisilmeeltään varsin puhtaat ja kuivat, eli syytä ei näyttäisi löytyvän sieltä. Pysyvyystestissä havaittu parsien sopimattomuus voisi aiheuttaa sontimisen parteen, jos lehmä joutuu makaamaan tai seisomaan parressa vinossa. Kuivike ei riitä sontaläjän kuivittamiseen missään tapauksessa, ja jalat ja utareet voivat silloin likaantua. Muita havaintoja kuivikkeista testin aikana: DryMaxx-kuivikkeen lisäaineen aiheutti osalle kuivikkeen levitykseen osallistuneista henkilöistä ihon kuivumista. Aine aiheutti myös utareiden ihon kuivumista. Paperikuivike tarttui tiukasti makuuparsiin, ja parsien puhdistaminen oli työlästä. Taulukko 12. Testissä olleiden lehmien puhtaus keskimäärin testin aikana. Arviointikohde puhtausluokka keskimäärin takareisi 1,83 jalan alaosa 2,46 utare 2,16 Kuva 10. Testissä olleiden lehmien jakautuminen puhtausluokkiin takareiden osalta eri kuivikkeilla. Takareisien puhtaus oli yli 80 %:lla lehmistä tavoite- tai hyväksyttävällä tasolla kuivitetuilla jaksoilla. Kuivittamattomalla jaksolla likaisten lehmien osuus kasvoi.

23 Kuva 11. Testissä olleiden lehmien jakautuminen puhtausluokkiin jalan alaosan osalta eri kuivikkeilla. Jalkojen alaosat olivat keskimäärin likaisempia kuin takareidet. Kuivikkeen käytön vaikutus takareisien puhtauteen vaihteli enemmän. Vain kutteri ja turve olivat merkitsevästi puhtaammat kuin kuivittamaton. Kuva 12. Testissä olleiden lehmien jakautuminen puhtausluokkiin utareiden osalta eri kuivikkeilla. Myös utareissa samoin kuin jalan alaosissa oli enemmän likaisuutta kuin takareisissä. Erot eri kuivikkeiden ja kuivittamattoman välillä olivat pienemmät kuin muissa osissa. 3.3.3 Kuivikkeiden mikrobikasvu navettavarastoinnissa Bakteerien kokonaispesäkemäärät olivat alkunäytteissä pienimmät kutterinpurulla ja paperikuivikkeella (1x 10 3-10 4 pmy/g). Olkisilpussa bakteerien kokonaispesäkemäärä oli runsas jo alkunäytteessä (> 1x10 7 pmy/g). Oljen sisältämien bakteerien korkea pesäkemäärä ei ole yllättävää, koska olki on ennen korjuuta alttiina vaihteleville sääoloille ja orgaanisena materiaalina tarjoaa hyvät kasvuolot mikrobeille. Luonnonmateriaaleissa on aina bakteereja, ja suuri osa todennäköisesti haitattomia.

24 Kokonaispesäkemäärä kasvoi kaikissa materiaaleissa viikon kuluessa yli 1x10 6 pmy/g (kuva 13). Kahden viikon varastoinnin jälkeen olkisilpussa, kutterissa ja turvekutterissa nähtiin voimakas lisääntyminen (noin 1x10 9 pmy/g). Turpeen ja paperisilpun kokonaisbakteerimäärä jäi noin 1,5x10 7 pmy/g tasolle. Enterobakteerien määrä oli kaikissa kuivikkeissa alkunäytteissä hyvin vähäinen (<10 pmy/g) (kuva 14). Joissakin tutkimuksissa on esitetty bakteerimäärän riskirajaksi kuivikkeessa 10 6 pmy/g. Viikon parren etuosassa varastointi ei nostanut pesäkemäärää millään kuivikkeella yli riskirajan. Kahden viikon varastoinnissa riskiraja ylittyi kutterinpurulla ja kutteri-turveseoksella. Turvenäytteissä esiintyi melko runsaasti homeita (kuva 15). Turpeessa on havaittu homeita myös aikaisemmissa tutkimuksissa. Homeiden lisäksi näytteissä kasvoi myös hiivaa. Kuva 13. Bakteerien kokonaispesäkemäärät parren etuosan varastointinäytteissä. Numerot x- akselilla ovat vuorokausia säilytyksessä. Ensimmäisen viikon ajan näytteet otettiin päivittäin, minkä jälkeen näytteet otettiin kahden ja kolmen viikon kuluttua. Kuva 14. Enterobakteerien pesäkemäärät parren etuosan varastointinäytteissä.

25 Kuva 15. Homeet parren etuosan varastointinäytteissä. 3.3.4 Kuivikkeiden mikrobikasvu makuuparressa Tulosten mukaan kuivike pysyy yhden päivän ajan melko turvallisella tasolla hygieniatason kannalta, mutta sen jälkeen bakteerimäärät lähtevät nopeasti kasvuun kaikilla kuivikkeilla. Parsinäytteissä kokonaispesäkemäärät kasvoivat kaikissa näytteissä kolmantena päivänä yli 1x10 6 ja osalla yli 1x10 7 pmy/g (kuva 16). Enterobakteerit pysyivät kuitenkin kaikissa alle 10 6 pmy/g (kuva 17). Turpeessa enterobakteerit nousivat korkeimmaksi (1,2x10 5 pmy/g). Homeita esiintyi turpeessa parsinäytteissä samoin kuin varastonäytteissä (kuva 18). Homeiden määrä ei kuitenkaan kasvanut vaan näyttäisi ennemminkin vähenevän parressa. Kuva 16. Bakteerien kokonaispesäkemäärät parsinäytteissä.

26 Kuva 17. Enterobakteerien pesäkemäärät parsinäytteissä. Kuva 18. Homeiden pesäkemäärät parsinäytteissä 3.3.5 Kuivikkeiden nesteenpidätyskyky Pelletöidyillä kuivikkeilla oli korkein nesteenpidätyskyky, olkipelletillä 1245 g virtsaa/1 litra kuiviketta ja vastaavasti puupelletillä 1125 g (taulukko 13). Seuraavaksi korkein oli keskimäärin turpeella. Myös turve/kutteri seoksella oli lähes turpeen veroinen nesteenpidätyskyky. Kahdella eri kutterilaadulla oli hyvin erilainen nesteenpidätyskyky johtuen erilaisista tilavuuspainoista. Sahanpurulla (332 g) ja sanomalehtipaperista tehdyllä paperikuivikkeella (350 g) nesteenpidätyskyky oli samaa suuruusluokkaa. Olkisilpun nesteenpidätyskyvyksi mitattiin 164 g virtsaa / 1 litra olkisilppua.

27 Taulukko 13. Kuivikkeiden virtsanimemiskyky (g virtsaa/ 1 litra kuiviketta) Kuivike Imemiskyky Turve 1 474 g Turve 2 640 g Kutteri 1 328 g Kutteri 2 142 g Tu/Ku-seos 442 g Olkisilppu 164 g Olkipelletti 1245 g Sahanpuru 332 g Puupelletti 1125 g Paperi 350 g Nesteensitoutumisnopeudeltaan kuivikemateriaalit poikkeavat enemmän toisistaan kuin nesteenpidätyskyvyiltään (Kuva 19). Toiset kastuvat hetkessä, kun taas toisilla nesteenpidätyskyky kestää pidempään. Testatuista kuivikkeista paperisilppu kastui nopeimmin. Myös kutteri ja sahanpuru saavuttavat täyden nesteenpidätyskykynsä varsin nopeasti. Sen sijaan oljella ja turpeella imukyky kestää pidempään. Kaikista hitaimmin vettyy olkipelletti, mm. huomattavasti hitaammin kuin puupelletti, joka varsin nopeasti vettyi ja turposi. Kuivikkeiden erilaista nesteensitoutumisnopeutta kannattaa hyödyntää käyttökohteen mukaan. Olkipelletti on esimerkiksi toimiva ratkaisu karsinoiden kuivituksessa, missä alustalta vaaditaan pitkää nesteenpidätyskykyä. Sen sijaan esimerkiksi paperisilppu yhdistettynä turpeen kanssa makuuparsien kuivituksessa tuo kuivikkeeseen nopeaa nesteensitomiskykyä. Kuva 19. Eri kuivikemateriaalien nesteensitoutumisnopeus. Imeytymisaika x-akselilla on esitetty muodossa tuntia:minuuttia.