KEMIA 1/2011 Kemi TUHO- POLTOSTA jää jälki JENKKI- FUTIS koukutti naiskemistin PAPERIA lumpusta jo 2000 vuotta KEMIKAALI- MERKIT tutuiksi kuluttajille Mediq Suomi tulee laboratorioosi Oriolan laboratorio-osasto on nyt osa Mediqiä. Mediq on Pohjois-Euroopan johtava terveydenhuollon laitteiden ja tarvikkeiden toimittaja. Mediq Suomi Oy:ssä on 200 työntekijää palvelemassa terveydenhuollon ja laboratorioalan ammattilaisia. Tutustu laajaan laboratoriotuotevalikoimaamme. www.mediq.fi Mediq Suomi Oy, PL 115, 02201 Espoo. Puh. 010 429 99, Faksi 010 429 3117, www.mediq.fi
NETWORKING I INNOVATIONS I BUSINESS 22. 24.3.2011 Helsingin Messukeskus ChemBio tarjoaa erittäin laajan maksuttoman seminaariohjelman. ChemBion yhteydessä järjestetään perinteiset Kemian Päivät ja muita esityksiä ja seminaareja. Tapahtuman näyttelyalueella tapaat alan tärkeimmät yritykset ja verkostoidut kollegoidesi kanssa. ChemBio on osa YK:n kansainvälistä kemian vuotta Rekisteröidy maksutta ennakkoon kävijäksi ja voita luksusyö kahdelle Vanajanlinnassa. Lisätietoja ja rekisteröityminen kävijäksi: www.chembiofinland.fi
SISÄLLYS Tuhopolttaja luulee usein selviävänsä kuin koira veräjästä. Teosta jää kuitenkin jälkiä, joiden perusteella rikoskemistit voivat paljastaa palon syyn. (s. 6) 6 Tuli tuhoaa mutta jättää jäljet tutkijalle Arja-Leena Paavola 10 TÄTÄ MIELTÄ Kiitos vastatuulessa Teppo Arhemaa 12 KEMISTIN KÄÄNTÖPUOLI Diplomi-insinööri hallitsee Vauhdikkaat käännökset Päivi Ikonen 16 Ajankohtaista Kisa kovenee laboratorioalalla Labtium siirtyi VTT:lle Marja Saarikko 18 Uutisia 24 NÄKÖKULMA Lumen värit Anja Nystén 24 KEMIA SILLOIN ENNEN 25 VIHREÄT SIVUT 33 KEEMIKKO Asia on munkki 34 TUTKIMUKSESSA TAPAHTUU 38 Kemian vuosi roihahti käyntiin Sisko Loikkanen ja Leena Laitinen 40 Laboratorion lasitavara kehittyy Lauri Lehtinen Scanstockphoto 42 Sienet puhdistavat pilaantuneen maan Päivi Ikonen 44 Vuoden hyötykäyttöteko: Muovi kiertää kasseiksi Elina Saarinen 46 Geenitieto jalostuu työkaluiksi tutkijoille Paula Böhling 47 Yritysmaailma hyötyy tohtoreista Lauri Lehtinen Jenkkifutiksen hallitseva MM-mitalisti ja Orion Pharman työnjohtaja Elina Seppälä (vas.) ei epäröi muuttaa suuntaa täydessä vauhdissa. (s. 12) touchdown.fi Jari Loisa Sienet putkeen ja putki pilaantuneeseen maaperään. Mzymesin tuotteistama menetelmä on osoittautunut tepsiväksi ja kustannustehokkaaksi. (s. 42) 48 Innovaatiot ovat yhtiömme dna:ta Bayer jatkaa ennätysinvestointejaan tutkimukseen Leena Laitinen ja Tuija Käyhkö 50 Lumpusta se lähti Paperin pitkä taival Kiinasta Eurooppaan Pekka T. Heikura ja Päivi Ikonen 54 Kemikaalien varoitusmerkkejä tehdään tutuiksi kuluttajille Kirsi Myöhänen ja Riitta Leinonen 56 KOKOUKSIA TAPAHTUMIA Mittaamisella on iso vaikutus kansantalouteen Marja-Leena Kuitunen ja Marja-Leena Rapinoja 58 ULKOMAILTA 60 HENKILÖUUTISIA Vuoden professori Riitta Keiski: Nuorten into antaa voimia työhön 64 Seurasivut 66 KEMIAA KOKO ELÄMÄ Pipetistä öljynjalostamoon Tuula Kuusisalo ja Johanna Vähäpesola Kemian vuosi sai liekehtivän lähtölaukauksen Tieteen Päivillä. Avajaisten teemoina olivat muovit, lääkkeet ja energialähteet. (s. 38) Mzymes Oy 4 KEMIA 1/2011
Pääkirjoitus 1. helmikuuta 2011 KEMIA Kemi Vol. 38 Coden: KMKMAA ISSN 0355-1628 Toimitus Redaktion Office Pohjantie 3, FIN-02100 Espoo puh. 0400 578 901 faksi 09 3296 1520 toimitus@kemia-lehti.fi Päätoimittaja Chefredaktör Editor-in-Chief DI Leena Laitinen 040 577 8850 leena.laitinen@kemia-lehti.fi Toimituspäällikkö Redaktionschef Managing Editor Päivi Ikonen 0400 139 948 paivi.ikonen@kemia-lehti.fi Taitto Layout K-Systems Contacts Oy Päivi Kaikkonen 03 714 1614 taitto@kemia-lehti.fi Sihteeri Sekreterare Secretary Irja Hagelberg 0400 578 901 irja.hagelberg@kempulssi.fi Vakituinen avustaja Permanent medarbetare Contributing Editor Sanna Alajoki 040 827 9727 sanna.alajoki@kemia-lehti.fi Ilmoitukset Annonser Advertisements ilmoitukset@kemia-lehti.fi Myyntipäällikkö Forsäljningschef Sales Manager Sauli Ilola 040 546 1241 sauli.ilola@kemia-lehti.fi Tilaukset Prenumerationer Subscriptions puh. 0400 578 901, faksi 09 3296 1520 tilaukset@kemia-lehti.fi Tilaushinnat Kotimaassa 89 euroa (kestotilaus 79 euroa), muut maat 120 euroa Kouluille 45 euroa, www.aikakaus.fi Prenumerationspris i Finland 89 euro, övriga länder 120 euro Subscription price (out of Finland) EUR 120 Irtonumero/Lösnummer/Single copy EUR 15 (special issue 5/2011 EUR 19) Osoitteenmuutokset Suomen Kemian Seura puh. 010 425 6300, faksi 010 425 6309 toimisto@kemianseura.fi Kustantaja Utgivare Publisher Kempulssi Oy Toimitusjohtaja Verkst. direktör Managing Director Leena Laitinen Pohjantie 3, FIN-02100 Espoo puh. 040 577 8850 leena.laitinen@kemia-lehti.fi Toimitusneuvosto Redaktionsråd Editorial Board Laboratoriopäällikkö Susanna Eerola, Roal Oy Toimitusjohtaja Saara Hassinen, SalWe Oy Professori Matti Hotokka, Åbo Akademi Toimituspäällikkö Päivi Ikonen, Kemia-Kemi Tutkija Helena Laavi, Aalto-yliopisto Päätoimittaja Leena Laitinen, Kemia-Kemi Professori Jan Lundell, Jyväskylän yliopisto Apulaisjohtaja Juha Pyötsiä, Kemianteollisuus ry Professori Markku Räsänen, Helsingin yliopisto Tiedotuspäällikkö Sakari Sohlberg, VTT Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti Painos Upplaga Printing order 5 400 Forssa Print, Forssa 2011 ISO 9002 Karolliina Ek Kaiken se kärsii? Suivaantunut lukija otti yhteyttä kemian vuoden juhlalehden ilmestyttyä. Hän oli näreissään jutusta, jossa Pirkko Hämäläinen ja Kirsti Simonsuuri kertoivat rakkaustarinansa. Mies arveli, että alamme seuraavaksi ylistää etnisiä vähemmistöjä tai kiellämme puhumasta jostain kemiallisesta totuudesta, koska se on vastoin Koraanin sanaa. Emme sentään. Aiheen relevanssi ei riitä edelliseen eikä toimituksen kompetenssi jälkimmäiseen. Rakkaus sen sijaan on ylivoimaisen kiinnostava, koskettava ja kemiaan mitä vahvimmin liittyvä teema, jota käsittelemme mielellämme vastakin. Kuten Aamulehden siteeraama amerikkalaiskoomikko Adam Sandler kemian vuoden kunniaksi lausuu, kemia on hyvä juttu, kun rakastelee, mutta huono juttu, kun sen avulla valmistetaan huumausaineita. Vakavammin palaute saa pohtimaan, miksi samaa sukupuolta olevien rakkaus yhä kiihdyttää mieliä. Keneltä se on pois? Millainen rakkaus ylipäätään on oikeaa ja hyväksyttävää? Mieltäni lämmittää aina kun tapaan ihmisiä, joiden voi aistia elävän onnellisessa, tasapainoisessa ja rakastavassa parisuhteessa. Tykkään-peukku ylös, on se sen verran vaativa laji. Olen tullut varovaiseksi arvioimaan ja arvostelemaan toisten valintoja. Vain osapuolet itse voivat tietää suhteensa tilan, eikä näkemys silloinkaan ole aina yhteinen. On erilaisia syitä pitää kulisseista kiinni ja suostua elämään ahdistavassa, kuluttavassa suhteessa. Irtiotto ei koskaan ole helppoa, ja pahimmillaan se on vaarallista. Mutta surullista se on, jos elämän tähtihetkeksi haaveiltu hääpäivä paljastuu ajan mittaan perhehelvetin esikartanoksi. Läheisimmän ihmissuhteen odottaa tuovan elämään lämpöä, virtaa ja harmoniaa. Ikävä kyllä siitä voi kehkeytyä henkisen, taloudellisen, seksuaalisen tai fyysisen väkivallan näyttämö. Siinä ei paljon tilannetta helpota, vaikka osapuolet olisivat kristittyjä valkoisia heteroita. Vastenmielisimpiä ovat tapaukset, joissa rakkaudeksi väitetty hyväksikäyttö rehottaa uskonnollisessa lahkossa tai muussa suljetussa yhteisössä, jonka jäsenet ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Pyhän kaapuun verhottu paha jättää lähtemättömät arvet. Rotu, uskonto ja sukupuoli ovat silmissäni sivuseikkoja, jos suhteesta paistaa keskinäinen luottamus, kunnioitus, rakkaus ja tasa-arvo. Kiitos juhlalehden rakkauskoosteen haastatelluille ja toimittaja Teija Horpulle sykähdyttävästä jutusta. P.S. myös www. Juhlalehteä voi lukea nettiosoitteessa kemia-lehti.fi. 1/2011 KEMIA 5
Tuli tuhoaa mutta jättää jäljet tutkijalle Tuhopolttajat jäävät kehittyvien tutkimusmenetelmien myötä yhä useammin kiinni teostaan. Scanstockphoto 6 KEMIA 1/2011
Arja-Leena Paavola Tuhopolttoja tutkitaan Keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa, jossa niiden selvittämisessä hyödynnetään uusimpia kemiallisia menetelmiä. Arviolta lähes viidennes tulipaloista sytytetään tarkoituksella. Suomessa tehdään vuosittain jopa yli 3 000 tuhopolttoa. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion tutkittavaksi päätyy vuosittain noin 450 tapausta. Tuhopolttoihin liittyvää tutkimusta tekee kaksi tulipaloihin erikoistunutta rikoskemistiä, joista Niina Viitala on toiminut tehtävässä parikymmentä vuotta. Viitalan uran alkuaikoina tuhopolttajien keinot noudattelivat samoja kaavoja. Internetin myötä menetelmät ovat kuitenkin muuttuneet, ja uusin tieto leviää nopeasti. Aiemmin esimerkiksi uudenlaisten polttopullojen tulossa Suomeen saattoi kulua vuoden päivät. Nyt voi jo saman vuorokauden aikana tulla eteen tapaus, jossa on käytetty maailmalta kopioitua menetelmää, Viitala kertoo. Tuhopolttajien motiivit ovat sen sijaan pysyneet samoina vuodesta toiseen. Yleensä vaikuttimena on kosto, vahingonteko tai vakuutuspetos. Kyse voi olla myös murhasta tai itsemurhasta. Yhä enemmän paloja käytetään yritykseen peittää jokin muu rikos, kuten ryöstö tai tappo. Rikoskemistien tutkittavaksi päätyvät palot, joiden syytä ei pystytä määrittelemään, ja tahallisuus halutaan sulkea pois. Kohteena saattaa olla vaikkapa talo, navetta tai auto. Pelastuslaitos arvioi palopaikalle saapuvan poliisipartion kanssa, onko kyseessä mahdollisesti rikos. Mikäli on syytä epäillä tuhopolttoa, paikalle kutsutaan myös poliisin rikostutkimuskeskuksen tutkijat. Heidän tehtävänään on kirjata aineisto, valokuvata ja ottaa näytteet. Analyysi paljastaa sytytysaineen Sarjafilmeissä paikalle rientävät rikospaikkatutkijat hoitavat myös näytteiden tutkimisen. Todellisessa elämässä Viitala kollegoineen käy rikospaikoilla harvoin, eivätkä he ole tekemisissä uhrien tai epäiltyjen kanssa. Näytteet tulevat meille laboratorioon erikoisvalmisteisissa nailonpusseissa, joiden läpi sisältöä tarkastellaan alustavasti, Viitala kuvailee. Tv-sarjoista tuttua laitetta, joka analysoi minkä tahansa näytteen ja antaa sen koostumuksesta kattavan tulosteliuskan, ei valitettavasti sitäkään ole oikeasti olemassa. 1/2011 KEMIA 7
Tuhopolton kohteena voi rakennuksen lisäksi olla myös auto. Scanstockphoto Terroristit taitavat pommin teon Maailman terroriteot ovat toistaiseksi olleet lähes yksinomaan pommiterroria. Suomessa ei ole tehty ainoatakaan ideologisesti värittynyttä tekoa, mutta muuten meillä räjähtelee enemmän kuin julkisuudessa kerrotaan. Kyse on lähinnä ilkivallasta. Uutiskynnys ei ylity, mikäli henkilövahinkoja ei aiheudu. Veikko Somerpuro Viranomaisetkaan eivät halua pitää asiaa esillä, sillä julkisuus voi olla yllyke. Suurin osa räjäyttelijöistä on nuorehkoja miehiä, jotka testailevat pommejaan metsissä tai tyhjissä tiloissa, kertoo räjähteiden tutkimukseen erikoistunut rikoskemisti Jari Pukkila Keskusrikospoliisista. Terrori-iskuissa käytetään lähes aina omatekoista räjähdysainetta. Sellaisen kykenee tekemään kuka tahansa asiaan internetissä vihkiytynyt. Myös lähtöaineita on helposti saatavilla. Pommin rakentaminen vaatii jo enemmän osaamista. Tukholman iskussa joulukuussa 2010 räjähti vain yksi kuudesta pommista, muut jäivät suutariksi. Pukkila on lähtöaineista vaitonainen mutta toteaa olevan yleisesti tiedossa, että niissä käytetään muun muassa lannoitteiden ainesosia. Tämäntyyppiset räjähteet vertautuvat voimaltaan ja käytettävyydeltään louhintaräjähdysaineisiin. Jotkut omatekoiset räjähdevalmisteet ovat niin epävakaita, että niiden turvallinen käyttö on vaikeaa. Seurauksena on ollut lukuisia onnettomuuksia, joita on Pommin paukauttaminen metsässä on yksinkertaista verrattuna siihen, että yhdistetään räjähdysaineeseen ajastimen käyttö. Islamistisen liikkeen piirissä Etelä-Aasiassa on kuitenkin pommitehtaita, joissa valmistetaan materiaalia loppukäyttäjien tarpeisiin, ja menetelmät osataan, kertoo rikoskemisti Jari Pukkila. sattunut sekä harrastelijoille että tahallista tuhotyötä yrittäneille. Paineaalto ja sirpaleet tappavat Räjähtäminen on hapetus-pelkistysreaktio, joka tapahtuu suurella nopeudella ja jonka yhteydessä vapautuu kaasuja. Seuraukset riippuvat käytetystä aineesta, sen määrästä ja siitä, millaisessa tilassa räjähdys tapahtuu. Pieni määrä räjähdettä aukealla paikalla lähinnä mustaa katukiveyksen. Lähellä räjähdyspistettä olevat ihmiset altistuvat paineaallolle, joka voi olla silpovaa. Ihmisuhreja aiheuttamaan tarkoitettu räjähde sijoitetaan yleensä metallikuoren sisään, ja suurin vahinko syntyykin sirpaleista. Pukkila selvittää työssään, mitä ainetta räjähtäneessä pommissa on käytetty ja mikä sen rakenne on ollut. Laadimme myös asiantuntijalausuntoja, joissa arvioidaan, mitä vahinkoa räjähdys tietyllä ainemäärällä ja tietyssä ympäristössä saisi aikaan, ja onko tavattu pommi toimiva. Lisäksi selvitämme, onko tavatuista lähtöaineista mahdollista valmistaa omatekoisia räjähdysaineita ja tutkimme aineiden käsittely- ja räjähtämisominaisuuksia. Laboratoriomittaukset riippuvat tutkimustyypistä. Aine-eräanalyysit vaativat vähemmän mittaussuorituksia kuin jäämäanalyysit, jotka ovat muutenkin vaikeampia tehdä. Mittaustuloksista johdetaan vastaukset esitutkintaa tekevän poliisin kysymyksiin. 8 KEMIA 1/2011
Sen sijaan tutkijat etsivät 100 asteessa 45 minuutin ajan lämmitetyistä näytteistä kaasukromatografi-massaspektrometrilla yhdisteitä, joita kaupalliset tuotteet sisältävät, ja hakevat vastaavuutta niihin. Kuumuuden vaikutuksesta kevyet komponentit saattavat tosin haihtua jopa kokonaan pois, ja toisaalta taustamateriaalista saattaa tulla lisäkomponentteja, mikä tietenkin vaikeuttaa tunnistamista. Tavoitteena on selvittää, onko tulipalo sytytetty tarkoituksella ja jonkun sytytysaineen, kuten moottoribensiinin, tärpätin tai sytytysnesteen avulla. Kodeissa on yllättävän paljon tarkoitukseen sopivia aineita. Esimerkiksi huonekalujen kunnostuksessa hyödynnettävän, itsestään syttyvän vernissan käyttö on yleistynyt. Haasteena on etenkin muovi, jota on kaikkialla. Muovin palaessa syntyy bentseeniä, tolueenia ja styreeniä. Kaikki luokitellaan myös palaviksi nesteiksi. Siksi onkin tärkeää, että yhdisteitä löytäessämme kykenemme tunnistamaan kaupallisen valmisteen. Apuna on vertailuainekokoelma, joka sisältää lähes viisisataa tuotetta. Bensaa sohvalla, partavettä tuolilla Nyrkkisääntönä on, että mikäli palopaikalta löytyy vaikkapa bensiiniä sohvalta, on kyse tahallisuudesta. Monet tuhopoltot on tehty pikaistuksissa ja sytykkeeksi otettu jotakin, mitä lähellä sattuu olemaan. Kun kyse on vakuutuspetoksesta, teko saattaa olla harkitumpi. Eräässä koston motivoimassa teossa sytytettiin hotelli valelemalla tuolille partavettä, jonka tuoksu oli palosta huolimatta selvästi aistittavissa. Vakuutuspetoksissa yritetään joskus jäljitellä television räjähdystä, mutta bensiinin jäljet paljastavat totuuden. Tällaisesta jää väistämättä kiinni, Viitala painottaa. Tutkija on vuosien varrella havainnut huolestuttavan seikan: kun tulen käsittely arkielämässä on vähentynyt, on vieraannuttu siitä, miten tuli käyttäytyy. Ei myöskään tajuta, kuinka tuhoisaa jälkeä palosta saattaa seurata. Tampereella marraskuussa 2010 kolme henkeä tappaneessa pizzerian tuhopoltossa oli ilmeisesti kuviteltu, että tuli voitaisiin rajata yhteen huoneistoon. Roskiksia sytyttävät ajattelevat vain tekevänsä pienen jäynän eivätkä ymmärrä, miten arvaamaton elementti tuli on, Viitala sanoo. Myös tuhopolttajien työturvallisuus on huonolla tolalla. Monet sytyttäjät saavat vakavia vammoja palavan nesteen höyrystyessä kaasuksi ja syttyessä. Kalliossa pyrittiin eräässä asunnossa peittämään tappo James Bond -elokuvassa nähdyllä menetelmällä. Ruumis valeltiin bensalla ja tehtiin ulko-ovelta bensavana vainajaan. Tekijät sytyttivät vanan, mutta toisin kuin elokuvassa bensa olikin höyrystynyt ja syttyi räjähdysmäisesti. Toinen tuhopolttajista kuoli, toinen pääsi ulos palavana soihtuna, Viitala puistelee päätään. Kansainvälistä yhteistyötä Moni tahallinen tulipalo jää valitettavasti vaille selvitystä, mutta kaikki uhreja vaatineet tutkitaan aina perusteellisesti. Kyse on osin poliisien puutteellisista resursseista. Lain muutosten myötä poliisin velvollisuus tutkia tulipaloja selkeytyy. Nykyään käytössä on erinomaisia menetelmiä ja välineitä, joiden avulla voidaan saada selvyys tapahtumiin. Kehittyneet tekniikat ovat nopeuttaneet tutkijoiden työtä monessa mielessä. Suomen kaksi tulipaloihin perehtynyttä kemistiä ovat tiiviissä yhteydessä kollegoihinsa eri puolilla maailmaa ja vaihtavat keskenään tietoja ja tuloksia. Työtä helpottavat myös yhteydet Euroopan maiden ja Yhdysvaltojen vertailuainekokoelmiin. Tulevaisuuden tavoitteena on harmonisoida analyysimetodeja tulosten vertailun helpottamiseksi. Kirjoittaja on vapaa toimittaja. arjaleena.paavola@gmail.com Suomen osaaminen tuhopolttotutkimuksessa on hyvällä tasolla, sanoo Niina Viitala, joka toimii Euroopan forensisten palonsyytutkijoiden (ENFSI) työryhmän puheenjohtajana. Tuula Kyrén 1/2011 KEMIA 9
TÄTÄ MIELTÄ Teppo Ahremaa toimii patentti-insinöörinä Berggren Groupiin kuuluvassa Turun Patenttitoimisto Oy:ssä. Kolumnipalkkio osoitetaan hänen toivomuksestaan Suomen Punaiselle Ristille. 10 KEMIA 1/2011 Eija Hartemaa-Kallinen Kiitos vastatuulessa TALVEN kylmimpänä päivänä tallustin Annankatua pohjoiseen. Vastainen työnsi viiltäviä jääkiteitä nenääni ja villapaidan kauluksesta sisään. Kevyt lumi kinostui liian kesäisten kenkieni ja sukkieni väliin. Näytin mursulta, jolla oli märät sukat. Teppo! Teppo!, kuulin äänen piponi läpi. Ei minua, turkulaista patenttikonsulttia, kukaan voi huudella pääkaupungin kaduilla. En pysäyttänyt vaellustani. Olin Helsingissä opiskelemassa patenttilakia, nyt lounaspaikkaa etsimässä. Tunsin itseni hylkeeksi, joka etsii hengitysaukkoa jään alla. Kyllä se pian löytyy. Vai eivätkö nämä syö kuin sushia? Patentti-Teppo! Mitä ihmettä? Käännyin, ja kylmä hile valui kaulaani alaspäin. Kadun toiselta puolelta viittilöi hahmo hankien keskeltä. Minut tunteva alkuasukas, ehkä joku kollega. Jospa hän tietäisi ateriointiin sopivan suojaisan jääluolan. Mies ei lainkaan muistuttanut arktista merinisäkästä, pikemminkin siperiantiikeriä. Ei kai ne syö mursuja, ja minulla on vilu ja nälkä. Uskaltauduin yli tien. ENTINEN asiakkaani. Olin aiemmin ollut arvioimassa hänen yrityksensä kilpailijatilannetta ja neuvomassa tarvittavia toimenpiteitä. Emoyhtiömme oli saanut patentit ja tavaramerkit hoitoonsa, enkä ollut kuullut hänestä vähään aikaan. Mennään tuonne, mies hihkaisi ja ohjasi meidät lämpimään kahvilaan. Joimme glögiä ja vaihdoimme kuulumiset. Hänen silmänsä loistivat, kädet viuhtoivat. Vilkaisin hänen jalkojaan, lämpimät talvisaappaat. Minä riisuin salaa kengät pois, jospa saisin sukat vähän kuivemmiksi. Tuotteita kuulemma myytiin, sijoittajia oli saatu, kilpailijat olivat lopettaneet kiusaamisen. Sitten seuralaiseni vakavoitui. Kuule, kiitos sulle, sanoi suomalainen tiikeri hiljaa, ei katsonut silmiin. Se oli aitoa. Vaikka kyllä se aika kallista oli Nauroimme kuonojamme nyökytellen. Hymy jäi huulilleni miehen lähdettyä, posket tuntuivat lämpimiltä. Näillä terveisillä saisin emoyhtiön väen iloiseksi. KONSULTTI, patenttialan konsulttikaan, ei usein kuule työstään aitoa kiitosta, ei ainakaan suoraan. Se johtuu pääasiassa siitä, että apumme maksaa. Kissa kiitoksella elää, sanoi lapsuuteni naapurintäti kun maksoi ostoskassien kantamisesta. Muistelen häntä joskus kun kirjoitan lausuntoja asiakkaille. Täti oli tietysti oikeassa. Mutta harmikseni minun ja kissan erot eivät jää tähän. Kissa voi kiivetä puuhun kun sitä pelottaa, eikä sen tarvitse tulla alas vaikka pyydetään. Sille annetaan alhaalla taas rakkautta, sitä enemmän mitä kauemmin se on läheisiään odotuttanut. Kun minä lukitsen itseni työhuoneeseen, tulee joku työkaveri heti ovea hakkaamaan, kymmenen asiakasta lähettää sähköpostia, vaimo soittaa viimeistään illalla, ja seuraavana päivänä pomo kertoo oven läpi lopettavansa palkanmaksun viiden minuutin kuluttua. Kun tulen ulos, kukaan ei kiitä eikä silitä. MYÖNNETÄÄN, ei tilanne oikeasti noin paha ole. Jos kiitos ei tule konsultin luo hopeapasuunaa toitottaen, on konsultin herkistettävä korviaan. Uuden toimeksiannon antava asiakas on kiitollinen asiakas. Kun asiakas ohjeistaa tarvittavista jatkotoimenpiteistä, hän haluaa kiittää raporttini selkeästä tilanneanalyysistä. Toivottavasti asiakkaamme ymmärtävät, että lähettämämme lasku on suurkiitos luottamuksesta meihin. Maksettu laskuhan on asiakkaan tyytyväinen murahdus, osoitus siitä, että me olemme luottamuksen arvoisia. Kiitosta saa siis aina, jos vain kuuntelee tarkemmin. SUKKIA kuivatellessani söin kanakeittoa. Se lämmitti varpaita. Mutta glögi oli lämmittänyt sydäntä. Otinkin toisen ennen kuin palasin tuiskuun. Sukat kastuivat pian uudestaan, mutta tuuli oli nyt myötäinen. Käännyttyäni Annankadulta suojaan kuulin patenttilain turvallisen kutsun. Kotona taas. teppo.ahremaa@berggren.fi
Tule vaativan jätehuollon kurssille! Lue lisää ja ilmoittaudu kurssille: > www.ekokem.fi > koulutus ja opastus > koulutus Onnistunut kurssi on tietoa, keskusteluja ja mukavan ilmapiirin omaava tilaisuus. Liity mukaan ja tule kursseillemme! Säästämme luonnonvaroja SFS:n tietopalvelusta oikean tiedon lähteille SFS-update standardien seurantaan Uudet SFS-julkaisut 11 kertaa/vuosi CEN InfoPro: CENin jäsenmaiden kansalliset standardit Direktiivipalvelu: EU:n asetukset, direktiivit, päätökset ja suositukset Standardiselvitykset tuotteisiin liittyvistä standardeista ja EU-direktiiveistä SFS:n kirjaston kokoelmat ovat käytettävissänne arkisin klo 8-16. Tervetuloa! Asiantuntijamme auttavat puh. 09 1499 3455 tai info@sfs.fi SUOMEN STANDARDISOIMISLIITTO SFS RY Malminkatu 34, PL 130, 00101 Helsinki Puh. 09 1499 3455, faksi 09 146 4914 Internet www.sfs.fi, sähköposti sales@sfs.fi
Amerikkalaisen jalkapallon MM-kisat 2010 käynnistyivät tästä. Suomen maajoukkueen (vasemmalla) kärjessä kohti Yhdysvaltojen maalia lähtee ensimmäisenä etenemään blokkaava keskushyökkääjä Elina Seppälä (eturivissä, toinen alhaalta). Elina Seppälä Syntynyt vuonna 1984 Valkealassa. Ylioppilas Valkealan lukiosta 2003. Kemiantekniikan diplomi-insinööri Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta 2011. Sotilasarvoltaan alikersantti. Tabletoinnin työnjohtaja Orion Pharmassa 2011. Amerikkalaisen jalkapallon suomenmestari 2010. Amerikkalaisen jalkapallon MM-pronssimitalisti 2010. Harrastukset: sotilaskotityö, Martta-toiminta ja golf. 12 KEMIA 1/2011
KEMISTIN kääntöpuoli Sarjassa esitellään kemistien kakkosammatteja ja epätavallisia harrastuksia. Diplomi-insinööri hallitsee Vauhdikkaat käännökset Kemisti ja jenkkifutaaja Elina Seppälä on tottunut tiukkoihin suunnanmuutoksiin täydessä vauhdissa. Päivi Ikonen Ville-Veikko Korhonen Viuh! Viuh! Viuh! Uunituoreet lääketabletit Orion Pharman tuotantolaitoksessa etenevät urallaan ripeästi mutta kurinalaisesti suorissa riveissä ja suljetussa muodossa kohti pakkaamoa. Siitä pitää huolen tabletoinnista vastaava työnjohtaja Elina Seppälä, virassaan uunituore itsekin. Vauhti ja järjestys sen sijaan ovat vastavalmistuneella kemiantekniikan diplomi-insinöörillä verissä. Niihin on itse asiassa perustunut 26-vuotiaan Seppälän koko tähänastinen elämä ja niiden lisäksi säännöllisin välein tehtyihin 90 asteen käännöksiin. Palataanpa ajassa kymmenkunta vuotta taaksepäin. Alppihiihtäjästä panssarivaunun johtajaksi Naps! Se oli ääni, joka sai aikaan ensimmäisen ison suunnanmuutoksen. Jäiseltä rinteeltä kajahtanut terävä räsähdys kuulosti ikävältä, ja vielä ikävämpää oli, että se kuului lupaavan alppihiihtäjän polvesta. Sen verran pahalta myös tuntui, että moneen otteeseen itsensä suksilla kolhinut Seppälä osasi itsekin arvata, mitä tuleman pitää. Lääkäri sanoi, että jos tahdot vielä kaksikymppisenä kyetä kävelemään, alppihiihto loppui tähän. Tuomio oli tyly teinitytölle, joka oli tähdännyt ammattilaiseksi ja kirjaimellisesti huipulle vauhtilajissa, jossa suomalaisetkin vihdoin olivat nousemassa maailman kärjen tasolle. Seppälän tapoihin ei kuitenkaan kuulu jäädä murehtimaan menneitä saati makaamaan tuleen. Vaikka ura alppinistina katkesi melkein lähtökiitoon, yhden asian hän oli ehtinyt oppia: vauhdikkaat käännökset. Käyttöön otettiin siis oitis suunnitelma B: ylioppilaslakki päähän Nilsiän alppilukion sijaan kotilukiosta Valkealasta, sitten armeijan harmaisiin ja kadettikoulun kautta ammattiupseeriksi. Hanke käynnistyi lupaavasti. Karjalan tykistörykmentissä Vekarajärvellä Seppälä eteni 12 kuukaudessa alikersantiksi, panssarivaunun johtajaksi ja alokkaiden kouluttajaksi. Tehtävät sujuivat ja motivaatio oli kova. Hilkulle jäikin, ettei Seppälä tätä nykyä pane pillereiden sijasta ruotuun varusmiesten ja -naisten rivejä. Vuoden päästä aloin kuitenkin miettiä, että homma olisi varmasti kymmenen vuotta kivaa, mutta viitsiikö vielä 1/2011 KEMIA 13
40-vuotiaana komennella niitä 19-vuotiaita lapsia. Tärkeää työtä se on, mutta ei loppujen lopuksi minua varten. Oli vaihdettava ripeästi suuntaa ja keksittävä uusi leipäpuu. Se löytyi kouluaikaisesta lempiaineesta. Meillä oli yläasteella todella innostava kemian opettaja, joka osasi vedellä oikeista naruista ja sai kiinnostumaan aiheesta. Otin kaikki kurssit, joita pienessä maalaiskoulussa oli tarjolla. Lukiossa huomasin, että kemiahan on helppoa ja ymmärrettävää ja selittää paljon maailman asioista. Paperinteosta kalvosulkeisiin Orion Orionin lääketehtaassa Elina Seppälän vastuulla on tablettien marssijärjestys. Siis paperit vetämään paikkoihin, joissa ainetta saattoi opiskella. Ovet aukesivat onneksi suosikkivaihtoehtoon eli Lappeenrannan teknillisen yliopiston kemiantekniikan osastoon. Pääkaupunkiseudulle kun kymenlaaksolaisen maatalon tyttö ei tahtonut suurin surminkaan. LUT Kemian kolmesta suuntautumisvaihtoehdosta sovelletusta kemiasta, prosessitekniikasta sekä paperi- ja kuitutekniikasta fuksi valitsi jälkimmäisen. Kun en laskemisessa ole ihan terävin kynä penaalissa, ja paperilinjalla on laskettavaa vähiten, Seppälä perustelee naama peruslukemilla. No, vaikutti asiaan myös Suomen ja Kymenlaakson komea paperihistoria. Paperin- ja sellunteon valmistusteknologian opiskelu lunastikin lupauksensa ja ala tuntui omalta viime metreille asti. Silloin rupesi tuntumaan turhauttavasti siltä, että alalla ei ole työtulevaisuutta kotimaassa. Paperiosaajia näköjään tarvitaan nykyään lähinnä Kiinassa. Kun opinnot keväällä 2010 olivat loppusuoralla, tulikin seuraavan napakan suunnanvaihdoksen vuoro. Yliopiston ilmoitustaululta Seppälä bongasi hakuilmoituksen, jossa membraanitekniikan ja teknillisen polymeerikemian laboratorio etsi diplomityön tekijää. Menin sinne ja sanoin suoraan, etten ole koskaan kalvoa nähnytkään mutta haen paikkaa. Vastasivat, että lukemallahan asiat oppii. Niinhän siinä kävi, Seppälä virnistää. Diplomityön kiehtova aihe vei nopeasti mennessään. Seppälä pääsi tutkimaan kalvosuodatuksen ja adsorption yhdistämistä biojalostamon erotusprosesseissa. Joku sitä ihmetteli, että noin viime tingassa vaihdoin kokonaan uuteen aiheeseen, mutta sama lähtöraaka-ainehan biojalostamoissa sentään on. Sitä paitsi tykkään opetella uusia asioita. Lopputyön teko onnistuikin mallikkaasti, vaikka viime kesän aikatauluissa oli hieman sovittelemista. Opintojensa viimeistelyn lomassa Elina Seppälä tuli nimittäin myös napanneeksi mitalin jalkapallon maailmanmestaruuskisoista. Lajiuntuvikosta euroopanmestariksi Kemian ammattilaisen kääntöpuolelta löytyykin yhä kivikova huippu-urheilija. Vaikka hajonnut polvi ei enää suvaitse pujottelu- eikä syöksyrinteitä, se taipuu silti jalkapalloon sillä edellytyksellä, ettei palloa juuri potkita. Sellaisen vaihtoehdon tarjoaa pelin atlantintakainen versio eli amerikkalainen jalkapallo, jossa soikea peliväline pyritään toimittamaan vastustajan maaliin ensisijaisesti juoksemalla sinne itse pallo sylissä tai heittämällä se maalialueella odottavalle joukkuetoverille. Lajin Seppälä tosin löysi puolivahingossa. Anjalankoskella kesätöitä muutama vuosi sitten paiskinut teekkari kaipasi vapaa-aikaansa lisää liikunnallista täytettä, jota löytyi naapurikaupungin nurmikentältä. Ensimmäisen kerran kun sain varusteet päälle, se oli siinä. Napsahti kerrasta, vaikken ollut edes koskenut soikeaan palloon aiemmin. Kouvola Indiansin valmentaja tunnisti lahjakkuuden heti. Seppälä pääsi saman tien mukaan seuran naisten edustusjoukkueeseen ja sarjapeleihin, vaikka lajin säännötkin olivat tulokkaalla aika lailla hakusessa. Valmentaja sanoi, että kun saat pallon, pidät siitä kiinni ja juokset eteenpäin. Sillä lähdettiin. Pian oli edessä siirtyminen maan ykkösjoukkueeseen, helsinkiläiseen GS Demonsiin, jonka riveissä Seppälä pelaa nyt toista vuottaan. Taskussa on jo yksi suomenmestaruus. Myös Suomen naisten maajoukkueen tukipilariksi lappeenrantalaisteekkari eteni jo pari vuotta sitten. Tätä nykyä hänen hoidossaan on fullbackin eli blokkaavan keskushyökkääjän tontti. Siis etujyrän. Kaveri tulee minun selkäni takana turvassa pallon kanssa, ja minä lakaisen edestä kaiken mikä liikkuu, Seppälä kiteyttää. Yllättävien käännösten hallinta on tarpeen etujyrällekin, sillä ne hämäävät vastustajan puolustajia pääsemästä pallonkantajan kimppuun. Toisin kuin eurooppalainen kesy versio amerikkalainen jalkapallo on fyysi- 14 KEMIA 1/2011
nen kontaktilaji, jota pelataan kypärät päässä ja Uhrilampaiden päähenkilöstä muistuttava suojus kasvojen edessä. Taklaaminen ei ole vain sallittua vaan toivottua. Otetaan likka hellään syleilyyn ja pannaan tantereeseen. Selvä. Tantereeseen Suomi iski lajin historian ensimmäisissä naisten MM-kisoissa kaikki muut Euroopan maat. Vain Atlantin takaa Tukholmaan lentäneet joukkueet olivat ainakin toistaiseksi ylikäymätön vastus, sillä pelin juuret ovat siellä ymmärrettävästi syvemmällä ja taso korkeammalla. Lilliputtejahan me oltiin USA:n ja Kanadan tyttöihin verrattuna. Jenkeille ei mahda mitään, kun niillä on sekä kokoa että tekniikkaa, Seppälä tunnustaa. Eikä Suomen nuorelta joukkueelta totta puhuen osattu odottaa minkäänlaista kärkipään sijoitusta, vaan pronssimitalien oli määrä matkata jonnekin päin Keski-Eurooppaa. Ratkaisevassa pelissä Saksa sai kuitenkin niellä katkeran kalkin ja nöyrtyä pienen mutta sisukkaan Suomen edessä rähmälleen. Voitto pronssiottelussa maistui sitä makeammalta, kun se tuli ruotsalaisyleisön edessä. Ruotsalaiset jurnuttivat pitkään, että jos vain olisivat päässeet meidän kanssa samaan alkulohkoon, olisivat näyttäneet, kenelle se pronssi olisi oikeastaan kuulunut. Mutta kun kävivät sitten syksymmällä pelaamassa Suomessa maaottelun, niin pataan ottivat, Seppälä hykertelee. Itärajalta Helsingin humuun Mutta nyt kiireesti takaisin Espooseen Orionin lääketehtaaseen, sillä kohta käynnistyy työnjohtajalla uusi vuoro sorvin ääressä. Tosiaankin Espooseen, vaikka maalaistyttöähän ei pitänyt saada tänne kirveelläkään? No, tilanteet muuttuvat, Seppälä myöntää naureskellen, kun aikaa viimeisimmästä terävästä käännöksestä on kulunut kuukauden verran. On ollut vähän tuskaista ajaa harjoituksiin Lappeenrannasta Helsinkiin monta kertaa viikossa, se on kuitenkin 230 kilometriä suuntaansa. Kun eivät VR:n aikataulut kohdanneet omiani ollenkaan, oli pakko istua ratissa aina itse. Elämän aikatauluttaminen helpottuikin kummasti, kun Seppälä päätti etsiä ensimmäisen vakituisen työpaikkansa ja asuntonsa samoilta seuduin, jolla treenikentätkin sijaitsevat. Kalvotekniikka ja biojalostamot siis jäivät nekin ainakin toistaiseksi taakse, kun sopiva pesti löytyi lääketeollisuudesta. Kolmen viikon kokemuksella työ suomalaisen lääkeosaamisen lippulaivassa on osoittautunut kiinnostavaksi ja antoisaksi. Ja pääsee taas oppimaan uutta, Seppälä huomauttaa. Urheilulaji sen sijaan pysyy ennallaan, sillä esimerkiksi pelisilmän ja pelikäsityksen kehittämisessä sekä pelin lukemisessa riittää kuulemma yhä opeteltavaa. Vuoden 2013 MM-kisoissa Suomen värejä puolustaa toivottavasti aiempaa nokkelampi pelaaja. Fyysisyytensä ohessa amerikkalainen jalkapallo on älypeli, nurmikenttien shakki, Seppälä painottaa. Pitää hallita taktiikka ja osata koko ajan tehdä pilkuntarkkoja analyyseja. Tarkkuus ja analyyttisyys ovat muuten lajin ne ominaisuudet, joilla on selvä yhteys kemiaan. Ei siis ihme, että jenkkifutiksen pelaajat ovat valtaosin korkeasti koulutettua väkeä, vaikka Seppälä seurajoukkueensa ja myös maajoukkueen ainoa kemisti onkin. Mutta esimerkiksi lakimiehiä meillä on neljä. Onneksi on lääketieteen ja hoitoalan edustajiakin, ovat hyvin käteviä paikkaamaan kolhuja. Ville-Veikko Korhonen Elina Seppälä (äärimmäisenä vasemmalla) valmistautuu taklaamaan Itävallan pallonkantajan. Voittonsa ansiosta Suomi eteni pronssiotteluun, jossa kaatui Saksa. 1/2011 KEMIA 15
ajankohtaista Kisa kovenee laboratorioalalla Labtium siirtyi VTT:lle Kaivosalan palvelulaboratorio Labtium Oy on saanut uuden isännän. Valtio-omistaja siirsi yhtiön VTT Expert Services Oy:n tytäryhtiöksi. Marja Saarikko riopalveluita, VTT Expert Services Oy asiantuntijapalveluita, Hausalo kuvailee työnjakoa. Kilpailukykyä ja tehokkuutta Noin 90 henkeä työllistävä Labtium yhtiöitettiin vuonna 2007 Geologian tutkimuskeskuksesta GTK:sta, ja sen toiminta lähti hyvin käyntiin. Yhtiöllä on kuusi laboratoriota eri paikkakunnilla Suomessa ja vuonna 2009 hankittu enemmistöosakkuus ruotsalaisessa LapLabissa. Kaikkien liiketoiminta-alueiden kasvu ei kuitenkaan ollut odotusten mukaista. Valtio ryhtyikin syksyllä 2009 etsimään Labtiumin jatkolle uutta suuntaa. Finanssineuvos Jarmo Väisänen valtioneuvoston kansliasta kertoo, että valtio-omisteisten laboratoriotoimintojen keskittämistä yhteen paikkaan on pohdittu Labtiumin alkuajoista lähtien. Tavoitteena on ollut saada toimintaan lisää tehokkuutta. VTT:n nimi on tullut esiin useita kertoja muutaman vuoden sisällä, kun olemme miettineet Labtiumin tulevaisuutta. Kun VTT nyt kehitti toimintojaan hankkien KCL:n ja Enas Oy:n, totesim- Labtiumin toiminnot säilyvät uuden omistajan hoteissa toistaiseksi muutoksitta, kuten myös yhtiön nimi. Toiminta Labtiumissa jatkuu kuten ennenkin, ja työsuhteet pysyvät ennallaan, kertoo yhtiön uusi vt. toimitusjohtaja Tiina Hausalo VTT Expert Services Oy:stä. Pidemmällä tähtäimellä alamme kuitenkin hakea synergiaa laboratorioiden välillä, Hausalo huomauttaa. VTT hankki jo vuosi sitten itselleen metsäteollisuuden yhteisen tutkimuskeskuksen KCL:n laboratoriotoiminnot. Marraskuussa 2010 kokonaisuus täydentyi bioenergiasektorin laboratoriolla Enas Oy:llä. Labtium ja Enas tuottavat laboratome, että on parempi siirtää Labtiumkin samaan paikkaan. Väisäsen mukaan ratkaisu parantaa Labtiumin kilpailukykyä. Labtium on osaava yhtiö, jota kaikki kehuvat, mutta sen kiinteät kulut ovat niin korkeat, että se tarvitsee volyymiä pärjätäkseen kilpailussa. Muitakin vaihtoehtoja toki mietittiin. Mutta jos Labtium olisi jäänyt itsenäiseksi, sen olisi pitänyt siirtyä ostopuolelle, kenties hankkimaan itselleen pieniä laboratoriota ympäri Suomea. Se olisi ollut hyvin pitkä tie ja vienyt johdon ja yhtiön resursseja. Paras mahdollinen ratkaisu Mittatekniikan keskuksen ylijohtaja Timo Hirvi toimi pari vuotta sitten selvitysmiehenä, joka kartoitti kemiallisen analytiikan tuottamisen tehostamista. Hän osasikin odottaa valtio-omistajan päätöstä. Labtiumin siirtyminen juuri VTT Groupiin on hänen mielestään paras mahdollinen ratkaisu. On hyvä asia, että osaaminen pysyy Suomessa, Hirvi korostaa. Myös Hirvi sanoo järjestelyn kohentavan Labtiumin kilpailukykyä ja vahvistavan yhtiön palvelumahdollisuuksia kaivos- ja mineraalitoimialoilla. Lisäksi VTT tuo toiminnan kehittämiseen synergiaetuja ja laajentaa asiakaskantaa. Hirvi toivoo, että suomalaislaboratorioiden kasvava kilpailukyky mahdollistaa jatkossa jopa laboratoriopalveluiden viennin. Muutoksia on hänen mukaansa odotettavissa vielä lisää, sillä laboratorioalan palveluista on yhä ylitarjontaa. Lisäksi markkinoilla on tehokkaita kansainvälisiä yrityksiä, joiden palvelukyky on laajaa ja kustannustehokasta. Tiina Hausalo komppaa muita. Laboratoriopalveluissa tarvitaan riittävää volyymiä tuomaan hintakilpailukykyä, sillä kansainväliset isot laboratoriot ovat vahvasti tulossa Suomen markkinoille. Hän muistuttaa kaivostoiminnan lähteneen laman jälkeen hyvin nousuun. Etenkin Pohjois-Suomessa on paljon uusia kaivoshankkeita, joten Labtiumin tulevaisuus näyttää valoisalta. Scanstockphoto Kirjoittaja on vapaa toimittaja. marja@sanasaari.fi 16 KEMIA 1/2011
Ilmoitukset Kemialehdessä huomataan! Numero 2/2011 on Chembio 11 -erikoisnumero Lehti ilmestyy 10.3.2011. Aineistot 21.2. mennessä. Varaukset ja lisätietoja: Myyntipäällikkö Sauli Ilola puh. 040 546 1241 sauli.ilola@kemia-lehti.fi KEMIA Ke mi www.kemia-lehti.fi Tule kehittämään jätehuollon huippuosaamista! 100 000 apurahaa ympäristö- ja jätehuoltoalan tutkimukseen Ekokem on ympäristönhuollon palvelutoimintoihin, jätteiden hyötykäyttöön ja käsittelyyn erikoistunut yritys. Sen omistavat elinkeinoelämä, valtio ja kunnat. Vuonna 1994 perustettiin Ekokem Oy Ab:n ympäristöstipendirahasto. Sen tarkoituksena on ympäristö- ja jätehuollon tietämyksen sekä osaamisen kasvattaminen Suomessa. Apurahat suunnataan ensisijaisesti vuosittain määriteltyjen teemojen mukaisiin laajamittaisten tutkimushankekokonaisuuksien rahoitukseen tai osarahoitukseen. Vuoden 2011 hakuteemat: 1. Jätepohjaisten raaka-aineiden hyödyntäminen bioenergiatuotannossa 2. Uudet kierrätysmenetelmät ja uusioraaka-ainetuotanto 3. Teollisuuden jätevesien käsittely ja suljetut kierrot. Rahastosta voidaan myöntää apurahoja myös rahaston tarkoitukseen liittyvien opinnäyte- ja väitöskirjatöiden rahoitukseen, jatkohankkeisiin tähtääviin esiselvitystöihin sekä kansainvälisesti merkittävien tutkimustulosten julkaisua edistävään tarkoitukseen. www.ekokem.fi/portal/ ymparistostipendirahasto Rahoitusta voi hakea myös määriteltyjen hakuteemojen ulkopuolisiin ympäristöalaa palveleviin, vähintään korkeaa kansallista tasoa oleviin tutkimushankkeisiin. Tutkimusapurahoja myönnetään yksi tai useampia, kuitenkin yhteensä enintään 100 000 euroa. Apurahojen saajat julkistetaan 17.6.2011. Hakemukset liitteineen tulee olla perillä 28.2.2011 klo 16.00. Osoite: Ekokem Oy Ab / Apuraha, PL 181, 11101 Riihimäki. Hakemuslomake on tulostettavissa internetistä osoitteesta www.ekokem.fi/portal/ ymparistostipendirahasto. Lisätietoja: tutkimuspäällikkö Toni Andersson, puh. 010 7551 480, toni.andersson@ekokem.fi sekä Ekokemin internetsivuilla. Ekokem Oy Ab:n ympäristöstipendirahaston tutkimusapurahat ovat nyt haettavissa.
UUTISIA Kemian Päivillä nyhjätään tyhjästä Kun neitseelliset raaka-aineet loppuvat, pitää nyhjätä tyhjästä. Jäte onkin tulevaisuudessa arvokas raaka-aine, jonka hyödyntämistä tarkastellaan monelta kantilta maaliskuisilla Kemian Päivillä. Jätteen käytöstä raaka-aineena puhutaan heti tapahtuman avauspäivänä 22.3. Aiheesta alustaa Aalto-yliopiston professori Juha Kaila, joka perustelee, miksi meidän on välttämätöntä oppia hyödyntämään jätteemme. Hyödyksi voidaan ja pitää vastedes käyttää muun muassa teollisuuden sivuvirrat. Miten se tapahtuu, sen kertoo professori Olli Dahl samasta yliopistosta. Kuinka kaatopaikasta tulee ekokaivos, selviää VTT:n tutkijan Jutta Laine-Ylijoen esityksestä. Seminaari tarjoaa tietoa myös muovijätteen, biojätteen ja pääkaupunkiseudun jätteen uusista hyödyntämisratkaisuista. Sekin tulee selville, minkälaiset raamit lainsäädäntö asettaa jätteen hyötykäytölle. Keskiviikon 23.3. luentotärppeihin kuuluvat muun muassa radioisotooppien lääketieteellinen käyttö ja oikeuskemia elämän edistäjänä. Oulun yliopiston professori Risto Laitinen lupaa paljastaa, millaisia olivat vanhat hyvät ajat laboratoriossa. Päättäjäispäivänä 24.3. kerrotaan, millaista superruokaa pohjoiset mar- Jukka Uotila / Suomen Messut ChemBio-näyttelyssä ovat esillä uudet tuotteet, Kemian Päivillä kemian tutkimuksen ja työelämän uudet teemat. jat ovat ja kuinka niitä analysoidaan. Päivien ohjelmakokonaisuuksia ovat lisäksi kemian opetus, analytiikka, mittaus ja sen laadunvarmistus, elintarvikekemia ja nuoret esimiestyössä. ChemBio Finland vetää näytteilleasettajia Tapahtumakokonaisuus Helsingin messukeskuksessa sisältää myös Pohjoismaiden suurimman kemian alan laitteiden, tarvikkeiden ja uutuustuotteiden näyttelyn, ChemBio Finlandin. Tämänkertaiset messut ovat kiinnostaneet näytteilleasettajia niin, että näyttelylle varattu tila loppui jo joulukuussa. Onneksi saimme kuitenkin käyttöömme lisätilan, kertoo myyntipäällikkö Esko Niini Suomen messuilta. Lisätilakin alkaa hänen mukaansa jo täyttyä, mutta jonkin verran osastoja on vielä vapaana. Kannattaa kyllä toimia aika pikaisesti. 10. helmikuuta mennessä ilmoittautuvat ehtivät mukaan painettuun messukatalogiin, Niini vinkkaa. Päivi Ikonen Lisätietoja Kemian Päivistä: www.kemianseura.fi Lisätietoja näyttelystä: www.chembiofinland.fi Kemia kiinnosti Tieteen päivillä Kemian alan luennot vetivät väkeä tammikuisilla Tieteen päivillä Helsingissä. Nanoteknologia tekee arjesta erilaisen sekä Ruoka ja arkipäivän kemia -otsikoidut sessiot sijoittuivat viiden suosituimman aihekokonaisuuden kärkeen. Viiden päivän aikana tieteen janoaan kävi sammuttamassa paikan päällä lähes 18 000 henkeä. Lisäksi Helsingin yliopiston tiloissa järjestettyä ohjelmaa seurasi 3 000 ihmistä netin kautta. Tiederatikan kyytiä kokeili tuhatkunta matkaajaa ja Nuorten päivä houkutteli 800 osallistujaa. Tieteiden yössä vaelsi kolmetuhatta kulkijaa. Seuraavat Tieteen päivät järjestetään Helsingissä tammikuussa 2013. Tänä vuonna tieteelle omistettuja päiviä vietetään vielä 15. 16. maaliskuuta Jyväskylän yliopistossa ja syksyllä Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa ja Joensuussa. Jari Loisa Yleisöä riitti salin täydeltä myös kemian vuoden avajaistilaisuuden luennoille. 18 KEMIA 1/2011
Huimasti CLP-ilmoituksia kemikaalivirastoon Kemikaalivirasto Echa vastaanotti 3. tammikuuta päättyneeseen määräaikaan mennessä huiman määrän CLP-ilmoituksia: noin 3,1 miljoonaa kappaletta yhteensä 6 600 yritykseltä. Ilmoitukset kattoivat runsaat 107 000 kemiallista ainetta. Eniten ilmoituksia saapui Saksasta, 800 000. Brittifirmoilta niitä tuli reilut 500 000 ja ranskalaisilta lähes 300 000. Ilmoitusten tekoa edellyttää EU:n uusi CLP-asetus, joka muuttaa sääntöjä kemikaalien luokittelusta, merkinnöistä ja pakkaamisesta (Classification, Helsinki Reach Centre sulki ovensa Helsinki Reach Centre (HRC) on lopettanut toimintansa. Helsinki Business and Science Parkin alainen hanke päättyi vuodenvaihteessa. Helsinki Reach Centre käyn- Labelling, Packaging). Asetuksen myötä muuttuvat myös kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteet. Muutos näkyy erityisesti kemikaalien varoitusetikettien uusissa varoitusmerkeissä (ks. sivu 54) sekä vaara- ja turvalausekkeissa. Asetuksen taustalla on pyrkimys yhtenäistää kemikaalien luokittelu ja merkinnät maailmanlaajuisesti. Kemikaaliviraston tietojärjestelmät selvisivät ilmoitustulvasta hyvin, ja virasto perkaa parhaillaan saalistaan. Myös kemikaalien Reach- nistyi syyskuussa 2007. Sen tavoitteena oli auttaa teollisuusjärjestöjä uuden kemikaaliasetuksen velvoitteiden toimeenpanossa. Lisäksi HRC verkotti Reach-palvelujen tarjoajia ja palveluiden käyttäjiä sekä tuotti informaatiopalveluita. Hanke pyrki myös houkuttelemaan EU:n ulkopuolisten maiden kemikaaliedustustoja Suomeen. Toistaiseksi oman edustustonsa Helsinkiin on kuitenkin perustanut vain Kiina. Reach-rekisteröinnin ykkösvaihe päättyi marraskuun lopussa 2010. Rekisteröinnin seuraavat määräajat ovat vuosina 2013 ja 2018. Scanstockphoto rekisteröinnin ensimmäinen, 30. marraskuuta 2010 päättynyt vaihe saatiin epäilyistä huolimatta lopulta sujuvasti pakettiin. Virastoa työllistää nyt myös Reach-asiakirjojen tarkistus. Uusi virasto valvoo kemikaaliturvallisuutta Suomeen syntyi vuodenvaihteessa uusi kansallinen turvallisuusviranomainen, kun kemikaalien tuotevalvonta keskitettiin Turvatekniikan keskukseen. Samalla keskus vaihtoi nimensä Turvallisuus- ja kemikaalivirastoksi. Tukes-virasto on entistä laajempi, yli 200 hengen organisaatio. Virastolle siirtyivät kemikaalien tuotevalvontatehtävät, joita aiemmin hoidettiin Valvirassa, Sykessä ja Evirassa. Myös tehtäviä hoitaneet 74 henkeä vaihtoivat Tukesin palkkalistoille. Kemikaaliviraston kansioissa on nyt reilut kolme miljoonaa CLPilmoitusta. Uudet toiminnot muodostavat Tukesiin kemikaalituotevalvontayksikön, joka vastaa teollisuus- ja kuluttajakemikaalien, biosidien ja kasvinsuojeluaineiden toimeenpano- ja valvontatehtävistä sekä rekisteripalveluista. Tukesin päätoimipaikat ovat Helsingissä ja Tampereella. Kemikaalituotevalvontayksikön henkilöstö sijoittuu pääosin Helsinkiin, kemikaalituoterekisteri toimii yhä Tampereella. Uudistuksen tarkoitus on tehostaa kemikaalien tuotevalvontaa ja lisätä sen yhdenmukaisuutta. Myös kansalaisten on helpompi asioida yhden viranomaisen kanssa. REACH Scanstockphoto Helsinki Reach Centren toiminta on päättynyt. Tukes valvoo kemikaalituotteita ja kemikaalilainsäädännön noudattamista Suomessa. 1/2011 KEMIA 19
UUTISIA Tekes kannustaa kemian pk-yrityksiä uudistumaan Tekes käynnisti vuodenvaihteessa aktivointihankkeen, jossa kannustetaan kemian alan pk-yrityksiä ottamaan pitkäjänteinen tutkimus- ja kehitystyö osaksi jokapäiväistä toimintaa. Hanke auttaa yrityksiä myös kehittämään palveluliiketoimintaa ja kansainvälistymään. Käytännössä asiantuntijat haravoivat kemian yrityksiä tarjoten niille kullekin tilanteeseen sopivia palveluja, kertoo toimialajohtaja Mika Aalto Tekesin metsä ja kemia -liiketoiminta-alueelta. Monet yritykset tuntevat Tekesin vain teknologiarahoittajana, ja apumme palvelujen, liiketoimintakonseptien ja työelämän kehityksen rahoittajana on niille vielä uutta. Me kuitenkin toimimme ikään kuin sisäänheittäjinä kehitystyöhön. Tekesin vuonna 2009 tekemän selvityksen mukaan kansainvälinen kilpailu ja tuotannon siirtyminen halvan työvoiman maihin on kemian alalla suuri uhka. Alan toimintakenttä on heterogeeninen, eivätkä yritykset ole riittävästi verkostoituneet keskenään. Myös vientiyrityksiä on verrattain harvassa, vaikka pk-yritykset tarjoavat yhteistyön kautta suuren mahdollisuuden kansainväliseen toimintaan. Kemianteollisuuden pk-yritysten aktivointihankkeesta saa lisätietoa osoitteesta www.tekes.fi/info/kemia. Pia Mörk Myös pienissä kemianyrityksissä tulisi tehdä jatkuvaa tutkimus- ja kehitystyötä, jotta ne pysyvät kelkassa mukana. Tutkimuksen tarvitsemia veri- ja muita näytteitä on runsaasti olemassa jo vanhastaan. Uuden lain myötä niitä voitaisiin hyödyntää säädellysti ja kontrolloidusti. SÄHKEITÄ Larox Flowsysille tytäryhtiö Australiaan Virtauksen säätöratkaisuja toimittava lappeenrantalainen Larox Flowsys Oy on avannut tytäryhtiön Australiaan. Uuden yhtiön tarkoitus on vahvistaa Larox Flowsys Oy:n Australian toimintoja erityisesti kaivosteollisuuden laitevalmistajana ja teollisten palvelujen tuottajana. Uusi toimisto sijaitsee Sydneyn lähellä French Forestissa. Millennium-haku käynnistyi Vuoden 2012 Millennium-teknologiapalkinnon voittajan metsästys on käynnistynyt. Tekniikan Akatemia -säätiö etsii tutkijoita, joiden keksintö tukee kestävää kehitystä ja parantaa merkittävästi ihmiskunnan elämänlaatua. Säätiö ottaa vastaan ehdotuksia heinäkuun loppuun 2011 saakka. Maailman suurin teknologiapalkinto jaetaan kesällä 2012 viidennen kerran. ÅA ja chicagolaisyliopisto bioyhteistyöhön Åbo Akademi aloittaa koulutusyhteistyön Yhdysvaltain Chicagossa toimivan Northwestern-yliopiston kanssa. Hankkeessa nivotaan turkulaiseen biotieteiden opetukseen amerikkalainen yrittäjyyden, tietopääoman hallinnan ja liiketaloussuunnittelun koulutus. Projektissa tutkitaan myös biotekniikan keksintöjen immateriaalioikeuksia, patentointia ja teknologiasiirtoa. Pitkän tähtäimen tavoitteena on opinahjojen yhteistutkintoon johtava koulutusohjelma. Biopankkilaki nytkähti eteenpäin Jo pitkään valmisteltu biopankkilaki on vihdoin toteutumassa. Hallitus antoi asiasta esityksen vuodenvaihteessa. Laki edistäisi ihmisten soluja kudosnäytteiden käyttämistä tutkimuksessa. Biopankit keräisivät ja säilyttäisivät näytteet ja luovuttaisivat niitä tutkijoille ja tutkimusryhmille. Lain myötä Suomeen syntynee useita biopankkeja. Jokaisen perustaminen kuitenkin edellyttäisi lääketieteellisen tutkimuseettisen toimikunnan lausuntoa. Tiedot pankeista talletettaisiin Valviran julkiseen rekisteriin, jossa olisi ajantasainen tieto näytteistä, niiden käytön perusteesta, säilytyspaikasta ja omistajasta. Terveydenhuollon yksiköissä on runsaasti vanhoja näytteitä. Ne voitaisiin siirtää biopankkeihin, ellei henkilö, josta näyte on otettu, vastusta siirtoa. Tutkijoilla olisi oikeus saada tietoa siitä, löytyykö biopankista näytteitä, joita he voisivat Scanstockphoto käyttää tutkimuksessaan. Yksittäisten näytteiden antajien henkilötietoja tutkijat eivät kuitenkaan saisi ilman erillistä suostumusta. Näytteen antajalla puolestaan olisi oikeus saada tieto siitä, mihin tutkimuksiin hänestä otettuja näytteitä on käytetty, mistä rekistereistä häntä koskevia tietoja on kerätty ja mitä näytteistä on tutkittu. Lisäksi hänellä olisi oikeus peruuttaa suostumus ja kieltää näytteen käyttö. Laki voi tulla voimaan aikaisintaan vuonna 2012. 20 KEMIA 1/2011