MALLIVASTAUKSET JA TENTTI PERHE- JA JÄÄMISTÖOIKEUS

1 MALLIVASTAUKSET JA TENTTI PERHE- JA JÄÄMISTÖOIKEUS 27.1.2012

2 Tehtävä 1 Tapauksen yleisenä ongelmana on P:n perillisten ja eräiden muiden henkilöiden oikeus nostaa testamentin saajaa vastaan testamentin moitekanne. Testamentti on annettu tiedoksi perillisille 5.8.2012. Näin moitekanne tulee nostaa viimeistään 5.2.2012 (PK 14:5). Kuten seuraavasta käy ilmi, kaikissa tapauksissa ei testamenttia vastaan reagoiminen edellytä kuitenkaan moitekanteen nostamista. Kohta a) Perillisen A kuoltua moiteajan ollessa vielä avoimena moiteoikeus siirtyy hänen oikeudenomistajilleen, siis A:n kuolinpesälle. Sen osakkailla on käytettävissään A:lle alun perin kuulunut aika. A:n pesän osakkaita ovat lapset Aa, Ab ja leski Y. Lähtökohtana on, että heidän pitäisi nostaa moitekanne yhdessä (PK 18:2.1, ns. yhteishallintoperiaate). PK 18:2.2:n mukaan yksikin osakas saa kuitenkin ajaa omissa nimissään kannetta pesän hyväksi. Aa voi siis nostaa pesän puolesta testamentin moitekanteen, vaikka Ab ja Y pysyisivät asiassa passiivisina. Jotta Aa:lla olisi moiteoikeus, edellytetään kuitenkin vielä yhden lisäedellytyksen täyttymistä: A ei ole saanut eläessään menettää moiteoikeuttaan testamenttia hyväksymällä tai muuten moiteoikeudesta luopumalla. PK 14:5:n sanamuodon perusteella tällainen hyväksyminen käy päinsä vapaamuotoisesti; sen on vain tapahduttava todisteellisesti. Tapausselostuksen perusteella ei ole aivan varmaa, onko A todella luopunut moiteoikeudestaan. Pelkkä epämääräinen ilmoitus moitehaluttomuudesta ( enpä taida viitsiä. ) ei vielä normaalisti tarkoita tällaista luopumista, vaan ollakseen sitova ilmoituksen pitää olla varsin selvä ja nimenomainen. Huomautus: Moni opiskelija sovelsi a-kohtaan sijaantuloa koskevia oikeusohjeita. Vastauksessa siis katsottiin Aa:n ja Ab:n tulevan perillisiksi A:n sijaan, jolloin heille kuuluisi itsenäinen moiteoikeus. Tämä oli kuitenkin virhe: kun A on ollut elossa P:n kuolinhetkellä, hän pysyy perillisenä loppuun asti, ja ennenaikainen kuolemantapaus vaikuttaa vain siihen, kuka voi käyttää jäämistöasioissa A:n puhevaltaa. Yleisten sääntöjen mukaan tämä kuuluu A:n pesän osakkaille yhdessä eli A:n kuolinpesälle. Aa ja Ab eivät siis ole nyt A:n sijaantuloperillisiä vaan ainoastaan A:n oikeudenomistajia. Kohta b) B on luovuttanut perintöosuutensa Ba:lle. Tällainen luovutus ei toisin kuin perinnöstä luopuminen poista B:ltä perillisen ja kuolinpesän osakkaan asemaa, vaan hän säilyttää siihen liittyvät oikeutensa ja velvollisuutensa. Näin B:llä on tarkasteltavassa tilanteessa testamentin moiteoikeus. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että vastaavanlainen moiteoikeus on myös perintöosuuden luovutuksensaajalla, tässä siis Ba:lla. Tällaisen ns. rinnakkaislegitimaation antamista voidaan perustella sillä, että perintöosuuden lahjoittaneella B:llä ei olisi ehkä kovin suurta intoa ryhtyä moitekanteen ajamiseen, kun hän ei itse hyötyisi siitä. Ba:lla on kuitenkin käytettävissään vain sama aika kuin B:lläkin. Tapauksessa kuvatussa tilanteessa tätä aikaa on jäljellä enää neljä päivää (1.2 5.2.), joten B:n ei ehkä kannata jäädä odottelemaan Ba:n kotimaahan paluuta, vaan hänen on syytä nostaa kanne itse. Kohta c) Tilannetta, jossa testamentista puuttuu P:n omakätinen allekirjoitus, on mahdollista arvioida kahdella eri tavalla. Saatetaan ensinnäkin katsoa, että testamentissa on muotovirhe. P:n katsotaan siis tarkoittaneen tehdä tapauksessa kuvattu testamentti yhdistyksen hyväksi, ja jostakin syystä hänen oma allekirjoituksensa vain on jäänyt puuttumaan. Jos asia ymmärretään näin, pitäisi testamenttia vastaan reagoida määräajassa nostetulla moitekanteella. Tämä mahdollisuus on tapauksen tilanteessa (7.2.2012) menetetty, kun moiteaika on umpeutunut jo 5.2. Allekirjoituksen puuttuminen saattaa toisaalta olla osoitus siitä, että P:llä ei ole ollut lopullista testamenttaustahtoa. Tämä oikeustoimi on siis jäänyt vain valmistelun asteelle, aikomukseksi. Tällöin puhutaan ineksistenssistä eli olemattomuudesta ei kerta kaikkiaan ole olemassa testamenttioikeustoimea. Jos asia ymmärretään näin, ei testamenttia vastaan tarvitse reagoida edes kanteella, ja jos asiassa halutaan nostaa kanne, se ei ole määräaikaan sidottu.

3 Tapausselostuksen perusteella ei voida varmasti päätellä, kummasta nyt käsillä olleessa tapauksessa on kysymys. Hyvässä vastauksessa nostettiinkin esille nämä molemmat vaihtoehdot. Moni opiskelija antoi ratkaisevan merkityksen sille, että allekirjoitus oli väärennetty ja tältä pohjalta katsoi, että kysymys oli ilman muuta ineksistenssistä. Näin ei asia kuitenkaan ole. Allekirjoituksen väärennöshän ei mitenkään sulje pois sitä mahdollisuutta, että P:llä on todella ollut loppuun asti kypsynyt tahto jättää kiinteä omaisuutensa yhdistykselle. Kohta d) Myös tätä kohtaa on mahdollista arvioida kahden eri oikeusohjeen perusteella. Saatetaan ensinnäkin katsoa, että P:lle saajan henkilössä sattunut erehdys on sellainen motiivierehdys, joka tekee testamentista PK 13:1:n 4-kohdassa tarkoitetulla tavalla pätemättömän. Tästä puolestaan seuraa, että kyseiseen virheeseen pitäisi vedota moiteajan kuluessa nostettavalla kanteella. Kun sanottu määräaika on (8.2.2012) jo ummessa, ei pätemättömyysperusteeseen voida enää vedota, vaan lahtelaisen rockyhtyeen hyväksi tehty testamentti pysyy voimassa. Varteenotettava vaihtoehto on kuitenkin myös korjata perittävälle tapahtunut erehdys testamentin tulkinnan avulla. Tapauksessa voidaan pitää selvänä, että P on tarkoittanut testamentata omaisuuttaan jollekin lähiseudun rauhanliikkeelle. Jos tällainen P:n tarkoituksia parhaiten vastaava yhdistys pystytään löytämään, liene mahdollista tulkita testamenttia niin, että omaisuus annetaan sille. Ongelmaksi voi tosin tulla, että tällaisia mahdollisia saajia olisi useita. Jos tulkinnallista korjaamista pidetään mahdollisena, ei ole välttämätöntä nostaa asiassa kannetta, vaan kyseinen tulkintaratkaisu saatetaan yksinkertaisesti tehdä legaatin täyttämisen yhteydessä. Selvyyden vuoksi (ja vahingonkorvauskanteiden välttämiseksi) asiassa saattaa kuitenkin olla syytä nostaa testamentin tulkintakanne. Sellainen ei ole määräaikaan sidottu. Kurssikirjallisuus: Tapaukseen liittyviä asioita käsitellään teoksessa Aarnio Kangas, Perhevarallisuusoikeus s. 571-578 ja 580-582. Tehtävä 2, prof. Kangas selvittää arvostelua tarvittaessa vastaanotollaan. Tehtävä 3 Ks. Aarnio Kangas Perhevarallisuusoikeus s. 32-33 ja Gottberg Perhesuhteet ja lainsäädäntö s. 203. Voiko B jäädä avioeron jälkeen asumaan A:n omistamaan asuntoon lasten kanssa ainakin vuodeksi siten, että A pitäisi saada muuttamaan pois omistamastaan asunnosta. Ja maksaisiko B:n asuminen asunnossa jotain. Kyseeseen tulee yhteiselämän lopettamista koskeva päätös tuomioistuimessa (AL 24 ). Vaatimus voidaan esittää avioeropäätöksen jälkeen avioeron tultua lainvoimaiseksikin. Vaatimuksen voi tehdä vain toinen (entisistä) puolisoista yksinäänkin. B:llä on siten yksin mahdollisuus vaatia yhteiselämän lopettamispäätöstä vaikka avioero on saanut lainvoiman. Yhteiselämän lopettamisvaatimuksen (AL 24 ) seurauksena tuomioistuin voi päättää kumpi puolisoista saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin. Sillä, kuka asunnon omistaa, ei ole merkitystä. Tuomioistuin voi myös velvoittaa toisen muuttamaan pois yhteisestä kodista, joten A voidaan velvoittaa muuttamaan pois kotoaan ja B:lle lapsineen antaa oikeus asua A:n omistamassa ent. yhteisessä kodissa. Jos B saisi jäädä asumaan hän haluaisi asua vastikkeetta. Tältä osin oikeuskäytäntöön tukeutuen voidaan sanoa, että asunnon omistavalla puolisolla on pääsääntöisesti oikeus saada osituksessa kohtuulli-

4 nen korvaus entiseltä puolisolta asunnon käyttämisestä avioeron lainvoimaiseksi tulon jälkeiseltä ajalta. Eli kun avioero on lainvoimainen, B voitaisiin velvoittaa maksamaan kohtuullinen korvaus avioeron lainvoimaistumisen jälkeiseltä ajalta ja varsinkin siltä ajalta, kun (jos) B saa yksin jäädä asumaan A:n omistamaan asuntoon. Yhteiselämänlopettamispäätös on voimassa enintään kaksi vuotta, joten B:n havittelema noin vuoden mittainen asuminen A:n asunnossa on sinänsä mahdollista. B:llä olisi kuitenkin lähtökohtaisesti velvollisuus korvata asuminen A:n asunnossa asumisesta. Tapauksessa oli erittäin tärkeää ottaa huomioon, että päätös yhteiselämän lopettamisesta raukeaa, jos puolisoiden välillä toimitetaan lainvoimainen ositus. Näin ollen B:n oikeus asua A:n asunnossa voisi päättyä aikaisemminkin osituksen lainvoimaistuttua. Näin ollen B:n ei kannattane aktiivisesti vaatia ositusta, jos hänen tarkoitus olisi asua asunnossa ainakin mainitsemansa vuoden. Mistä ajankohdasta lukien lapset C ja D voisivat tehokkaasti vaatia elatusapua A:lta, joka on laiminlyönyt elatuksen maksamisen vuoden 2009 kesästä lukien. A ei ole osallistunut lasten elatukseen vuoden 2009 kesästä lukien, vaikka hänellä vanhempana on siihen velvollisuus (Laki lapsen elatuksesta). Koska A ei maksa elatusta vapaaehtoisesti, elatusta on vaadittava tuomioistuimessa. Laki lapsen elatuksesta mahdollistaa sen, että elatusapua määrätään maksettavaksi kanteen vireille panosta alkaen, ja erityisen painavista syitä elatusta voidaan määrätä suoritettavaksi yhdeltä vuodelta ennen kanteen vireillepanoa (10 ). Lapset voivat tehokkaasti vaatia elatusta vuoden ajalta ennen kanteen vireilletuloa, mutta tämä on poikkeuksellista. Kun elatuskanne ei ole vielä vireilläkään, elatusta ei siten voi vaatia vuoden 2009 kesästä lukien, vaikka A sen maksamisen silloin lopettikin. B:n kannattaisi laittaa kanne vireille mahdollisimman pian. Yhteiselämän lopettamista koskevan asian yhteydessä voidaan esittää myös vaatimus elatusavun vahvistamisesta. Tehtävä 4, prof. Kangas selvittää arvostelua tarvittaessa vastaanotollaan.

1 PERHE- JA JÄÄMISTÖOIKEUS 27.1.2012 Ohjeita: - Pakollisen perhe- ja jäämistöoikeuden peruskurssin suorittaneet vastaavat tehtäviin 1-4. - Peruskurssista saadut hyvityspisteet ja sen suoritusaika sekä kurssin pitäjä ilmoitetaan tehtävän KOLME (3) vastauspaperissa esim. nimen yhteydessä. - Tehtävään 5 vastaavat vain ne, jotka ovat saaneet vapautuksen perheoikeuden peruskurssista. - Nimettömiä vastauksia ei oteta huomioon. Opiskelijanumero on merkittävä nimen yhteyteen. - Vastaustila on yksi sivu. Ylimenevää osaa ei lueta eikä vastausta, jossa rivien väliin on kirjoitettu enemmän kuin yksi vastausrivi, arvostella lainkaan. - Vastaus on kirjoitettava selvällä käsialalla. - Jokainen vastaus on kirjoitettava erilliselle arkille. - Tentti on lakikirjatentti. TULOKSET yksityisoikeuden laitoksella ja aineen internet-sivuilla 23.2.2012 klo. 11.00. 1. P kuoli 15.5.2011 ja häneltä jäivät oikeudenomistajina leski L sekä neljä lasta, A, B, C ja D. Perunkirjoitus P:n jälkeen pidettiin 5.8.2011 kaikkien oikeudenomistajien läsnä ollessa. Perunkirjoituksen yhteydessä oikeudenomistajat saivat todisteellisesti tietoonsa 1.2.2011 päivätyn testamentin, joka kuului seuraavasti: Määrään kaiken kiinteän omaisuuteni Hämäläiset Rauhanpuolustajat ry:lle. Lopun omaisuuteni jakakoot rintaperilliseni lain mukaan. P. Testamentti on herättänyt tyytymättömyyttä P:n läheisten keskuudessa ja moni on halukas riitauttamaan sen pätevyyden. Vastaa seuraaviin sinulle tämän testamentin johdosta tehtyihin kysymyksiin. Anna kuhunkin kohtaan erillinen vastaus äläkä siis pohdi niiden yhteen sovittamisesta mahdollisesti aiheutuvia ongelmia. a) 29.1.2012 puoleesi kääntyy A:n lapsi Aa ja kertoo, että hänen vanhempansa A on kuollut joulukuussa 2011. Aa tahtoisi nyt A:n oikeudenomistajana moittia P:n tekemää testamenttia sillä perusteella, että P on testamentti tehdessään kärsinyt vanhuuden dementiasta (P:llä oli todettu dementia jo 2008). A:lta jäi oikeudenomistajina Aa:n lisäksi leski Y ja lapsi Ab, mutta viimeksi mainittuja ei P:n testamentin riitautus tunnu kiinnostavan. A oli kuulemma itsekin sanonut, että hän ei aio moittia testamenttia. Aa kysyy, onko hänellä oikeutta nostaa testamentin moitekanne. b) 1.2.2012 puoleesi kääntyy B. Myös hän olisi halukas nostamaan testamentin moitekanteen P:n dementian perusteella. Ongelmana on kuitenkin se, että B on syyskuussa 2011 lahjoittanut perintöosuutensa täysi-ikäiselle lapselleen Ba:lle. B kysyykin, pitäisikö hänen oman kanteensa asemesta kehottaa Ba:ta nostamaan kanne sitten, kun Ba kotiutuu Afrikan safarivaellukseltaan. c) 7.2.2012 sinua lähestyy C. Hän olisi halukas moittimaan testamenttia sillä perusteella, että testamentissa oleva allekirjoitus ei ole P:n omakätinen. Testamentin toisena todistajana toiminut X on pari päivää sitten tunnustanut merkinneensä testamenttipaperiin jälkikäteen P:n

2 allekirjoituksen, kun sitä ei erinäisistä syistä voitu saada testamenttaustilaisuudessa. C:llä ei ole tätä aikaisemmin ollut aihetta epäillä allekirjoituksen aitoutta. C kysyykin, onko hänen vielä mahdollista nostaa asiassa kanne. d) 8.2.2012 luoksesi tulee D. Hänelle on juuri selvinnyt, että Hämäläiset Rauhanpuolustajat ry on lahtelainen rock-yhtye, jolla ei ole mitään tekemistä P:lle hyvin läheisen rauhanaatteen kanssa. D tietää, että P oli alkutalvesta 2011 etsiskellyt jotakin paikallista rauhanliikettä, jolle hän voisi jättää omaisuuttaan. Kiinteän omaisuuden antaminen testamentissa mainitulle yhdistykselle ei siten vastaisi mitenkään P:n viimeistä tahtoa. D kysyy, voiko asialle tehdä vielä jotakin. 2. Aviopuolisot A ja B allekirjoittivat vuonna 1999 avioehtosopimuksen, jonka mukaan kummallakaan heistä ei ollut avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, sen sijaan tulleeseen omaisuuteen eikä avio-oikeudesta vapaan omaisuuden tuottoon. Sopimus oli allekirjoitettu, päivätty ja kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistama. Vuonna 2010 keväällä A ja B jättivät avioeroa koskevan hakemuksen Helsingin käräjäoikeudelle ja A muutti asumaan pois puolisoiden yhteisestä kodista. Kesällä 2010 A rekisteröi maistraatissa puolisoiden avioehtosopimuksen. Syksyllä 2010 A muutti asumaan takaisin puolisoiden yhteiseen kotiin. Kumpikaan puolisoista ei hakenut avioeroa harkintaajan umpeen kulumisen jälkeen ja avioeroa koskeva asia raukesi. Keväällä 2011 A haki avioeroa yksin ja samalla pesänjakajan määräämistä toimittamaan omaisuuden erottelu A:n ja B:n välillä. A vaati pesänjakajalle osoittamassaan kirjelmässä, että omaisuuden erottelun perustaksi oli pantava A:n ja B:n avioehtosopimus. B väitti vastineessaan, että avioehtosopimus oli mitätön. Esitä perusteellinen oikeudellinen arviosi tilanteesta. 3. Aviopuolisot A ja B olivat olleet naimisissa vuodesta 2000 lähtien. Heillä on kaksi yhteistä yhteishuollossa olevaa lasta, tällä hetkellä 12-vuotias C ja 15-vuotias D. Puolisoiden välit olivat kiristyneet vuoden 2009 kesällä. Puolisoista A lopetti tuolloin omien rahojensa käyttämisen perheen hyväksi, vaikka jatkoikin perheen yhteisessä kodissa asumista entiseen malliin omistaahan hän asunnon kokonaan itse. B joutui tämän vuoksi tekemään omilla varoillaan selvästi enemmän hankintoja lapsille ja itselleen. B haki avioeroa 9.3.2010 ja avioero on saanut lainvoiman 15.10.2010. A ei ole suostunut muuttamaan pois kotoa, vaikka B on häntä siihen kehottanutkin. B:n koko palkka menee hänen omiin ja lasten kuluihin, koska A on todennut, että hänellä ei varsinkaan avioeron jälkeen ole mitään intressiä kustantaa C:n tai D:n hankintoja. A muistutti myös siitä, että B, C ja D asuvat edelleen A:n yksin omistamassa kodissa, ja kehotti heitä harkitsemaan pikaisesti poismuuttoa, johon B oli todennut, että hän odottaa edelleen lasten elatukseen tarkoitettuja rahoja A:lta siitä päivästä lukien kun hän lopetti taloudelliset panokset perheen hyväksi vuoden 2009 kesällä. Puolisot eivät ole saaneet aloitettua osituksen toimittamista, koska A suhtautuu siihenkin hyvin passiivisesti. B pyytää sinulta tänään neuvoa. B haluaa tietää, voiko hän saada jäädä asumaan lasten kanssa perheen yhteiseen kotiin, eli A:n omistamaan asuntoon, kunnes hän saa hankittua uuden asunnon itselleen ja lapsilleen, mikä taas edellyttää henkisten voimien ja rahan keräämistä, mihin hän arvelee kuluvan ainakin vuoden. B haluaisi myös, että A muuttaisi pois tuoksi ajaksi asunnosta, ja B voisi jäädä asumaan lapsineen asuntoon mainituksi ajaksi, mieluusti tietenkin ilman korvausta, vaikka A

3 ymmärrettävästi tätä kuviota vastustaa. Lisäksi B haluaa tietää, mistä ajankohdasta lukien ja missä menettelyssä lapset voisivat vaatia tehokkaasti elatusapua A:lta, joka on elatuksen maksamisen laiminlyönyt sanotuin tavoin. B ei ole vielä ryhtynyt mihinkään varsinaisiin toimiin näissä asioissa. Anna B:lle lakiin perustuva selkeä vastaus hänen pohtimiin seikkoihin. ILMOITA TÄMÄN TEHTÄVÄN KOLME (3) PAPERISSA PERHEOIKEUDEN PERUSKURSSISTA SAAMASI PISTEET SEKÄ LUENNON SUORITUSAIKA JA LUENNOITSIJA. NÄMÄ PISTEET EIVÄT SIIS KORVAA TÄTÄ TEHTÄVÄÄ, VAAN VAIKUTTAVAT HYVITYSPISTEINÄ TENTIN LOPULLISEEN ARVOSANAAN. 4. A:n kuolinpesän osakkaat olivat yleistestamentinsaaja X ja lakimääräiset perilliset Y ja Z. X oli ikänsä puolesta vajaavaltainen. X:n vanhemmat MN ja NN olivat eronneet ja X asui MN:n luona. A:n kuolinpesään oli määrätty pesänselvittäjäksi ja -jakajaksi asianajaja VJ. Pesänselvityksen aikana oli käynyt ilmi, että yksi A:n kuolinpesään kuuluneista kolmesta kiinteistöistä oli välttämätöntä myydä A:n pesän velan maksamiseksi. Y ja Z ja MN antoivat pesänselvittäjälle suostumuksensa kiinteistön kauppaan, minkä suostumuksen perusteella pesänselvittäjä myi kiinteistön T:lle. T ei saanut kuitenkaan lainhuutoa ostamaansa kiinteistöön. Miksi? Myöhemmin toimitettavassa perinnönjaossa Z ja Y tarjoutuivat lunastamaan jäljellä olevat kiinteistöt niiden käyvästä arvosta. MN hyväksyi tarjouksen ja pesänjakaja piti sitä vajaavaltaisen edun mukaisena. Perinnönjakokirjassa kiinteistöt osoitettiin Y:n ja Z:n jako-osuuksiin ja X:lle osoitettiin yleistestamentin saajana pesässä olevat ja sinne lunastuksen johdosta tulleet varat. Onko Y:llä ja Z:lla oikeus saada lainhuuto perinnönjakokirjan perusteella, kun X oli ikänsä puolesta vajaavaltainen, eikä perinnönjaossa tapahtuneeseen lunastukseen ollut hankittu maistraatin lupaa. Huom! Ne opiskelijat, jotka ovat hyväksyttävästi suorittaneet Ahti Saarenpään pitämän edunvalvontaoikeuden luentosarjan, voivat jättää vastaamatta kysymykseen 4 ja käyttää luentosarjalta saamansa pisteet hyväksi tentissä. Tehtävän osalta on tällöin jätettävä vastauspaperi, johon merkitään nimi, ilmoitus luennoista sekä saatu pistemäärä. (5. Isän valta ja sen raukeaminen Caloniuksen mukaan.) Tähän kysymykseen vastaavat vain ne, jotka eivät ole suorittaneet perhe- ja jäämistöoikeuden peruskurssia. Muut eivät jätä vastauspaperia tästä tehtävästä.

1 FAMILJE- OCH KVARLÅTENSKAPSRÄTT 27.1.2012 Anvisningar De som har avlagt den obligatoriska grundkursen i familje- och kvarlåtenskapsrätt svarar på uppgifterna 1-4. På svarspappret för uppgiften TRE (3) t.ex. i samband med ditt namn ska du skriva hur många bonuspoäng som du fått för grundkursen, när du avlagt kursen och vem som hållit kursen. Uppgift 5 besvaras endast av dem som fått befrielse från den obligatoriska grundkursen. Anonyma svar beaktas inte. Skriv ditt studentnummer bredvid ditt namn. Svarsutrymmet är en sida. Den överstigande delen läses inte. Ett sådant svar bedöms överhuvudtaget inte där det mellan raderna har skrivits mer än en textrad. Du ska skriva dina svar med tydlig handstil. Du ska skriva varje svar på ett separat ark. Denna tentamen är en lagbokstentamen. RESULTATET 23.2.2012 kl. 11.00 på privaträttens anslagstavla och på familjerättens webbplats. 1. P avled 15.5.2011. Han lämnade efter sig följande rättighetsinnehavare: efterlevande maken L och fyra barn (A, B, C och D). Bouppteckningstillfället efter P hölls 5.8.2011 i närvaro av alla rättighetsinnehavare. I samband med bouppteckningen fick rättighetsinnehavarna bevisligen kännedom om ett testamente som var daterat 1.2.2011. Testamentet löd: Jag förordnar att all min fasta egendom ska tillfalla Tavastländska Fredskämpar rf. Mina bröstarvingar får skifta resten av min egendom i enlighet med lagen. P. Testamentet har väckt missnöje bland P:s närmaste och många är villiga att bestrida testamentets giltighet. Med anledning av testamentet har följande frågor ställts till dig och du ska svara på dem. Ge ett separat svar på varje punkt. Du ska inte fundera på sådana problem som eventuellt kan uppkomma, om du försöker sammanjämka svaren. a) A:s barn Aa vänder sig 29.1.2012 till dig och berättar att hans förälder A har avlidit i december 2011. Aa vill nu som As rättighetsinnehavare klandra P:s testamente på den grunden att P när han upprättade testamentet hade lidit av åldersdemens (redan 2008 hade det konstaterats att P lider av demens). A lämnade efter sig som rättighetsinnehavare utöver Aa även efterlevande maken Y och barnet Ab, men de sistnämnda tycks inte vara intresserade av att bestrida P:s testamente. Det sägs att också A skulle ha sagt att han inte tänker klandra testamentet. Aa frågar om han har rätt att väcka en klandertalan ifråga om testamentet. b) B vänder sig till dig 1.2.2012. Även han är villig att väcka en klandertalan ifråga om testamentet på grund av P:s demens. Problemet är dock att B i september 2011 har gett sin arvsandel i gåva till sitt myndiga barn Ba. B frågar om han i stället för en egen talan borde uppmana Ba att väcka en talan när Ba har kommit hem från sin safarivandring i Afrika. c) C tar kontakt med dig 7.2.2012. C är villig att klandra testamentet på den grunden att namnteckningen i testamentet inte är P:s egenhändiga namnteckning. X som ställt upp som det andra testamentsvittnet har för ett par dagar sedan erkänt att han skrivit P:s namnteckning

2 i efterhand på testamentspappret, eftersom det på grund av diverse orsaker inte var möjligt att få P:s namnteckning vid det tillfälle då testamentet upprättades. C har inte tidigare haft någon orsak att ifrågasätta namnteckningens äkthet. C frågar om han ännu har en möjlighet att väcka en talan i saken. d) D kommer till dig 8.2.2012. Han har nyss fått veta att Tavastländska Fredskämpar rf är ett rockband från Lahtis. Rockbandet har inget att göra med den fredstanke som låg P varmt om hjärtat. D vet att P under förvintern 2011 hade försökt hitta en lokal fredsrörelse till vilken han skulle kunna lämna sin egendom. Således kan ett lämnande av den fasta egendomen till den förening som nämnts i testamentet inte på något sätt motsvara P:s sista vilja. D frågar om man ännu kan göra något åt saken. 2. Makarna A och B undertecknade 1999 ett äktenskapsförord enligt vilket ingendera hade giftorätt i den andras egendom eller i sådan egendom som kommit i dess ställe och inte heller i avkastningen från giftorättsfri egendom. Avtalet hade undertecknats, daterats och bevittnats av två ojäviga vittnen. A och B lämnade våren 2010 in en ansökan om äktenskapsskillnad till Helsingfors tingsrätt. Samma vår flyttade A bort från makarnas gemensamma hem. Sommaren 2010 fick A äktenskapsförordet registrerat i magistraten. Hösten 2010 flyttade A tillbaka till makarnas gemensamma hem. Ingendera av makarna ansökte om äktenskapsskillnad efter att betänketiden löpt ut och äktenskapsskillnadsärendet förföll. Våren 2011 ansökte A ensam om äktenskapsskillnad och om att en skiftesman ska förordnas för att förrätta ett avskiljande av egendom mellan A och B. A yrkande i en skrivelse som han sänt till skiftesmannen att makarnas äktenskapsförord ska läggas till grund för avskiljandet av egendomen. B påstod i sitt genmäle att äktenskapsförordet var ogiltigt. Framför din grundliga rättsliga bedömning över situationen. 3. Makarna A och B hade varit gifta sedan år 2000. De har två gemensamma barn i gemensam vårdnad: C som är 12 år och D som är 15 år. Förhållandet mellan makarna hade blivit ansträngt sommaren 2009. Vid den tidpunkten slutade A att använda sina pengar till förmån för familjen, trots att han fortsatte att bo i familjens gemensamma hem dessutom är det ju han som äger hela bostaden. B blev därför tvungen att med egna medel göra klart mer anskaffningar till barnen och sig själv. B ansökte om äktenskapsskillnad 9.3.2010 och äktenskapsskillnaden har vunnit laga kraft 15.10.2010. A har inte samtyckt till att flytta bort hemifrån, trots att B har uppmanat honom att göra så. B:s hela lön går till hennes och barnens utgifter, eftersom A har konstaterat att han i alla fall inte efter äktenskapsskillnaden har något intresse av att bekosta anskaffningar till C och D. A påminde även om att B, C och D fortfarande bor i det hem som A ensam äger. A uppmanade dem att överväga att snabbt flytta bort. Till följd av detta konstaterade B att hon fortfarande väntar på medel från A till barnens underhåll med början från den dag då A sommaren 2009 slutade med att göra insatser till förmån för familjen. Makarna har ännu inte påbörjat avvittringen, eftersom A även i denna fråga förhåller sig mycket passivt. B ber idag att du ska lämna henne råd. B vill veta om hon tillsammans med barnen kan få fortsätta att bo i familjens gemensamma hem dvs. i den bostad som A äger tills hon lyckas skaffa en ny bostad för sig och barnen, vilket ju förutsätter att hon samlar andliga krafter och

3 pengar och att detta kommer att ta minst ett år. B vill därtill att A ska flytta bort från bostaden under den nämnda tiden. B och barnen skulle kunna fortsätta att bo i bostaden under den nämnda tiden och helst utan att behöva betala ersättning, även om det är förståeligt att A motsätter sig dessa planer. B vill ytterligare få veta från vilken tidpunkt och genom ett hurudant förfarande som barnen på ett effektivt sätt kan yrka på underhåll från A som ju har underlåtit att betala underhåll såsom ovan beskrivits. B har ännu inte vidtagit åtgärder i dessa frågor. Ge B ett klart svar på de frågor som hon funderar på. Ditt svar ska grunda sig på lag. I DITT SVAR PÅ UPPGIFT TRE (3) SKA DU MEDDELA HUR MÅNGA POÄNG DU FÅTT FRÅN GRUNDKURSEN, NÄR DU AVLAGT KURSEN OCH VEM SOM HÖLL KURSEN. POÄNGEN FRÅN GRUNDKURSEN ERSÄTTER INTE DENNA UPPGIFT, MEN DE INVERKAR SOM BONUSPOÄNG NÄR DET SLUTLIGA BETYGET BESTÄMS FÖR DIN TENTAMEN. 4. Följande personer var delägare i A:s dödsbo: universaltestamentstagaren X och de lagbestämda arvingarna Y och Z. X var på grund av sin ålder omyndig. X:s föräldrar MN och NN var frånskilda och X bodde hos MN. Advokaten VJ hade förordnats till boutredningsman och skiftesman i A:s dödsbo. Under boutredningen hade det kommit fram att det var nödvändigt att sälja en av de tre fastigheter som hörde till A:s dödsbo för att betala dödsboets skulder. Y, Z och MN gav boutredningsmannen sitt samtycke till fastighetsförsäljningen. Med stöd av detta samtycke sålde boutredningsmannen fastigheten till T som inte har fått lagfart på den fastighet som han har köpt. Varför? Vid det arvskifte som förrättades senare kom Z och Y med ett erbjudande att lösa in de återstående fastigheterna till deras gängse pris. MN godtog erbjudandet och skiftesmannen ansåg att erbjudandet var förenligt med den minderåriges bästa. I arvskiftesinstrumentet fick Y och Z fastigheterna på sina skiftesandelar och X fick som universaltestamentstagare de medel som fanns i dödsboet och de medel som kom till dödsboet till följd av inlösningen. Har Y och Z rätt att få lagfart med stöd av arvskiftesinstrumentet när X på grund av sin ålder är omyndig och inget tillstånd har införskaffats från magistraten till den inlösning som skett vid arvskiftet? Obs! Om du med godkänt vitsord har klarat av Ahti Saarenpääs kurs i intressebevakningsrätt, kan du lämna uppgift 4 obesvarad och använda de poäng som du fått i förhöret såsom poäng i tentamen. För denna uppgift ska du då lämna in ett svarspapper där du antecknat ditt namn, kursen och poängen som du fått. (5. Faderns makt och upphörandet av den enligt Calonius.) Denna uppgift besvaras endast av dem som inte har avlagt grundkursen i familje- och kvarlåtenskapsrätt. Övriga ska inte lämna in ett svarspapper på denna uppgift.