taimi uutiset 1/ 98 S U O N E N J O E N T U T K I M U S A S E M A METLA TÄSSÄ NUMEROSSA: Ravinnetankkausta ja hidasliukoisia lannoitteita Havupuiden juurilahotauti metsäpuiden taimitarhoilla ja lahojuuristen taimien istutuskelpoisuus Mykorritsasienet juurilahotaudin torjunnassa Mykorritsasienet parantavat pohjoissuomalaisten mäntypistokkaiden juurtumista Tukkimiehentäin torjuntakeinoja etsitään Paakkutaimien talvivarastointi æ karaisua ja suojaamista Joroisten tykkilumikokeilun tulokset Hybridihaapa uusi metsän jalopuu Väitöskirjojen yhteenvedot 1
TAIMITARHAHANKETTA TUTKIMUSTIEDON SIIRTO TAIMITARHOJEN KÄYTTÖÖN RAHOITTAVAT SEURAAVAT TAIMIYHTIÖT: Itä-Suomen Taimi Oy Piispankatu 12 70100 Kuopio Ab Mellanå Plant Oy Mellanåvägen 33 64320 Dagsmark Metsähallitus Siemen- ja taimituotanto PL 36 40101 Jyväskylä Metsätyllilä Oy Karhulantie 52700 Mäntyharju Pohjan Taimi Oy Kaarreniementie 16 88610 Vuokatti Ab Sydplant Oy Leksvall 10600 Ekenäs Taimikolmio Oy Röykän taimitarha Kiljavalantie 664 05100 Röykkä Taimi-Tapio Oy Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki UPM-Kymmene Metsä PL 5 79601 Joroinen sekä Euroopan Sosiaalirahasto (ESR) ja Metsäntutkimuslaitos. SISÄLLYS TAIMIEN KÄYTTÖ METSÄNVILJELYSSÄ 3 TAIMITARHAHANKKEEN JÄRJESTÄMÄT KURSSIT SYKSYLLÄ 1998 4 VUODEN 1998 LOPUSSA POISTUVIA TORJUNTA-AINEITA _ 5 RAVINNETANKKAUSTA JA HIDASLIUKOISIA LANNOITTEITA 6 HAVUPUIDEN JUURILAHOTAUTI METSÄPUIDEN TAIMI- TARHOILLA JA LAHOJUURISTEN TAIMIEN ISTUTUSKELPOISUUS 8 MYKORRITSASIENET JUURILAHOTAUDIN TORJUNNASSA 9 MYKORRITSASIENET PARANTAVAT POHJOIS- SUOMALAISTEN MÄNTYPISTOKKAIDEN JUURTUMISTA 11 TUKKIMIEHENTÄIN TORJUNTAKEINOJA ETSITÄÄN 13 TUKKIMIEHENTÄIKOKOUS RUOTSISSA 15 PAAKKUTAIMIEN TALVIVARASTOINTI KARAISUA JA SUOJAAMISTA 16 JOROISTEN TYKKILUMIKOKEILUN TULOKSET 18 HYBRIDIHAAPA UUSI METSÄN JALOPUU 19 VÄITÖSKIJOJEN LYHENNELMIÄ 20 TAIMITUOTANTOA POHJOIS-AMERIKAN LUOTEIS- RANNIKOLLA 25 PUUPELTO-CITY 28 HANKE TOIMITTAA TAIMIUUTISET- LEHTEÄ, JÄRJESTÄÄ ALAN KURSSEJA SEKÄ TUOTTAA TAIMIOPPAITA. TOIMITTAJA MARJA POTERI SUONENJOEN TUTKIMUSASEMA FAX: 017 531 068 MARJA.POTERI@METLA.FI TILAUKSET TILAUSHINTA VUODEKSI 1998 ON 200 MK. TAIMIUUTISET ILMESTYY KOLME KERTAA VUODESSA. TILAUK- SET TOIMITTAJALTA. JULKAISIJA: METSÄNTUTKIMUSLAITOS SUONENJOEN TUTKIMUSASEMA ISSN 1455-7738 TUMMAVUOREN KIRJAPAINO, VANTAA 1998 2
JOUKO JUURIKKALA TAIMIEN KÄYTTÖ METSÄNVILJELYSSÄ mien katkeamista. Taimien kuljetus on järjestettävä niin, että taimet tulevat suoraan taimitarhalta istutuskohteelle, missä pakkaukset avataan ja kastelu suoritetaan. Välivarastojen käyttö ja taimipakkausten moninkertainen siirto aiheuttaa tarpeettomia taimivahinkoja. Paakkutaimien kuljetuksessa laatikoiden käyttö on osoittautunut hyväksi. Useimmissa tapauksissa suoritettu uudistamishakkuu johtaa taimien käyttöön, jotta uuden metsän kasvu saadaan ajallaan ja asiallisesti liikkeelle. Ennen hakkuun alkua on tiedettävä, miten uudistus suoritetaan, mitä taimia käytetään, mitkä toimenpiteet on tehtävä, ja missä järjestyksessä. Koivun ja männyn uudistusalat on raivattava ennen hakkuuta ja lehtipuiden kannot käsiteltävä vesottumisen ehkäisemiseksi. Varsinkin haapa levittää herkästi juurivesoja, jotka edistävät männyn versoruosteen leviämistä. Lisäksi haavat ja pihlajat houkuttelevat hirvet paikalle tekemään tuhojaan. Kuusen taimikolle on puolestaan eduksi, jos kuusen uudistusalueella kasvaa lehtipuita. Puolivarjopuuna kuusi menestyy hyvin pienessä varjostuksessa, ja lisäksi lehtipuut haihduttavat paremmin vettä, joten maan vesitalous pysyy kunnossa. Verhopuusto estää myös taimikon liiallista heinettymistä, ja toimii tarvittaessa tehokkaana hallan suojana. Verhopuumenetelmä edellyttää aina myös korjuusuunnitelmaa; on tiedettävä, miten verhopuut poistetaan niin, ettei istutustaimikko kärsi tarpeettomia vahinkoja. EI OLE TAIMIEN VIKA, JOS UUDISTAMINEN EPÄONNISTUU HUONON VALMISTELUN TAKIA Uudistusalue muokataan tavallisesti. Mutta silloin kun käytetään verhopuita, on muokkauksen kanssa oltava varovainen, ettei verhopuita tarpeettomasti vahingoiteta. Muokkaamattomat alueet on käsiteltävä heinän torjunta-aineella. Selässä kannettavalla ruiskulla sen tekee tavattoman nopeasti. Torjunnan ei tarvitse olla totaalinen, riittää, kun vain istutettavien taimien kohta on vapautettu. Kun valmistavat työt on tehty kunnolla, voidaan lähteä istuttamaan. Paakkutaimien käyttö on yleistynyt, ne sopivat varsin hyvin monille maalajeille. Silloin kun maaperä routii pahasti on syytä käyttää paljasjuurisia taimia. Silti istuttajan on aina etsittävä sellainen istutusalusta, joka routii vähiten. Jos uudistusalueen ojitus ei ole kunnossa, uhkaa liika vetisyys ja jääpolte harventaa taimikkoa. Syysistutuksen käytöllä voi tasata työhuippuja, mutta se tulee kysymykseen vain täysin routimattomilla kuvioilla. Liian suuret taimet tuottavat ongelmia. Pitkät koivut ovat kireässä paketissa jo kääntyneet luokille, istutettaessa ne jäävät helposti vinoon ja pahaluminen talvi aiheuttaa tai- Normaalisti osa istutetuista taimista tuhoutuu, ja joudutaan harkitsemaan kuvion täydentämistä. Luontaisesti syntyneen koivun käyttö täydennyspuuna on ammattimiesten hommaa. On osattava valita sellaiset koivut, jotka kehittyvät samaan tahtiin pääpuulajina olevan kuusen tai männyn kanssa. Vaarana on, että koivuista muodostuu kiusallinen ylispuu, jota ei sitten ajoissa osata kaataa pois. Paras tapa on suorittaa täydennysistutus. Hyvillä maapohjilla se edellyttää aina heinän torjuntaa. Sen voi tehdä joko täydennysistutusta edeltävän vuoden elokuussa täsmäruiskutuksena, tai istutuksen jälkeen tainta suojaavaa muovisuppiloa hyväksi käyttäen. Metsänviljely joko onnistuu, tai epäonnistuu. Mutta varmemmin se onnistuu, jos koko ketju, valmistavista töistä alkaen, suoritetaan huolella. Taimien käyttö metsänviljelyssä on sen verran kallista, että huolimattomuuteen ei luulisi olevan aihetta. Jouko Juurikkala Ylä-Morontie 221 19230 Onkiniemi 3
TAIMITARHAHANKKEEN JÄRJESTÄMÄT KURSSIT SYKSYLLÄ 1998 TUHOJEN TUNNISTUSPÄIVÄN ALUSTAVA OHJELMA Aika: 15.9.1998 tiistaina Paikka: Suonenjoen tutkimusasema 09:20 09:40 TULOKAHVI 09:40 10:25 SIENITAUTIEN TUNNISTAMINEN 10:25 10:35 TAUKO 10:35 11:20 SIENITAUTIEN TUNNISTAMISHARJOITUKSET 11:20 11:30 TAUKO 11:30 11:45 JOHDATUS TAIMIEN LAATU -KURSSIN ASIA- SISÄLTÖÖN 11:45 12:30 LOUNAS 12:30 13:00 TAIMIEN LAATU -KURSSIA VALMISTELEVA RYHMÄTYÖ 13:00 13:30 RYHMÄTÖIDEN PURKU 13:30 13:40 TAUKO 13:40 14:25 HYÖNTEISTUHOJEN TUNNISTAMINEN 14:25 14:55 KAHVITAUKO 14:55 15:40 HYÖNTEISTUHOJEN TUNNISTAMISHARJOITUKSET 15:40 15:50 TAUKO 15:50 16:35 ABIOOTTISTEN SYIDEN JA SELKÄRANKAISTEN (MYYRIEN, LINTUJEN) AIHEUTTAMAT TUHOT 16:35 17:30 VAPAATA TUTUSTUMISTA TUHONÄYTTELYYN 17:30 => SAUNA JA ILTAPALA TUTKIMUSASEMAN VIERASMAJALLA tai 17.9.1998 torstaina Paikka: Suonenjoen tutkimusasema 08:15 09:00 SIENITAUTIEN TUNNISTAMINEN 09:00 09:10 TAUKO (KAHVI) 09:10 09:55 SIENITAUTIEN TUNNISTAMISHARJOITUKSET 09:55 10:05 TAUKO 10:05 10:20 JOHDATUS TAIMIEN LAATU KURSSIN ASIASISÄLTÖÖN 10:20 10:50 TAIMIEN LAATU -KURSSIA VALMISTELEVA RYHMÄTYÖ 10:50 11:20 RYHMÄTÖIDEN PURKU 11:20 12:00 LOUNAS 12:00 12:45 HYÖNTEISTUHOJEN TUNNISTAMINEN 12:45 12:55 TAUKO 12:55 13:40 HYÖNTEISTUHOJEN TUNNISTAMIS- HARJOITUKSET 13:40 13:50 TAUKO 13:50 14:35 ABIOOTTISTEN SYIDEN JA SELKÄRANKAISTEN (MYYRIEN, LINTUJEN) AIHEUTTAMAT TUHOT 14:35 14:55 KAHVITAUKO 14:55 16:00 VAPAATA TUTUSTUMISTA TUHONÄYTTELYYN LYHYTPÄIVÄKÄSITTELY- JA VARAS- TOINTIKURSSIN OHJELMA Aika: 16.9.1998 Paikka: Suonenjoen tutkimusasema ja Suonenjoen kotitalousoppilaitoksen auditorio SUONENJOEN KOTITALOUSOPPILAITOKSEN AUDITORIO (JALKALANTIE 6) 08:30 09:00 TULOKAHVI 09:00 09:30 LYHYTPÄIVÄKÄSITTELYN TEOREETTINEN TAUSTA (JAANA LUORANEN, METLA) 09:30 09:40 TAUKO 09:40 10:30 KOETULOKSIA KUUSEN JA LEHTIKUUSEN LP- KÄSITTELYISTÄ SEKÄ KATSAUS MÄNNYN JA ULKOLAISTEN HAVUPUIDEN LP-KÄSITTE- LYIHIN (KYÖSTI KONTTINEN, METLA) 10:30 10:40 TAUKO 10:40 10:55 KOETULOKSIA KOIVUN LP-KÄSITTELYISTÄ (JAANA LUORANEN) 10:55 11:10 SIIRTYMINEN OMILLA AUTOILLA KOTITALOUS- OPPILAITOKSELTA SUONENJOEN TUTKIMUS- ASEMALLE SUONENJOEN TUTKIMUSASEMA 11:10 12:15 LP- KÄSITTELYKOKEIDEN JA -JÄRJESTELMIEN ESITTELY SUONENJOEN TUTKIMUSTAIMI- TARHALLA 12:15 12:50 LOUNAS 12:50 13:00 SIIRTYMINEN OMILLA AUTOILLA KOTITALOUS- OPPILAITOKSEN AUDIOTORIOON SUONENJOEN KOTITALOUSOPPILAITOKSEN AUDITORIO (JALKALANTIE 6) 13:00 13:45 TAIMIEN KARAISTUMINEN JA VARASTOINTI- KELPOISUUDEN MÄÄRITTÄMINEN TAIMISTA (ANDERS LINDSTRÖM, RUOTSI) 13:45 14:05 KESKUSTELUA JA TAUKO 14:05 14:50 ERI TALVIVARASTOINTIVAIHTOEHDOT JA VARASTOINNIN RISKIT; VARASTOITUJEN PAAKKUTAIMIEN JUURISTOVAURIOT (ANDERS LINDSTRÖM) 14:50 15:10 KESKUSTELUA JA TAUKO 15:10 15:40 KAHVI 4
SAKARI LILJA METLA, VANTAAN TUTKIMUSKESKUS VUODEN 1998 LOPUSSA POISTUVIA TORJUNTA-AINEITA 15:40 16:25 VARASTOINTIMENETELMÄN VALINTA SEKÄ TAIMIEN PAKKAUS JA KÄSITTELY VARAS- TOINTIA VARTEN (LARS-OVE SANDBERG, RUOTSI) 16:25 16:50 KESKUSTELUA JA TAUKO 16:50 17:35 VARASTON LÄMPÖ- JA KOSTEUSOLOT; MENE- TELMÄT VARASTOINTIOLOSUHTEIDEN KONT- ROLLOIMISEKSI; VARASTOINNIN KUSTANNUK- SET TAIMITARHALLA (LARS-OVE SANDBERG) 17:35 18:15 LOPPUKESKUSTELU 18:30 => SAUNA JA ILTAPALA TUTKIMUSASEMAN VIERASMAJALLA Jo aiemmin tehdyillä päätöksillä poistetaan tämän vuoden lopussa torjunta-ainerekisteristä mm. seuraavia vanhoja aineita. POISTUVA VALMISTE TEHOAINE REKISTERÖINNIN HALTIJA GARDOPRIM-NESTE TERBUTYLATSIINI NOVARTIS FINLAND OY RIPCORD SYPERMETRIINI KEMIRA AGRO OY AMBUSH PERMETRIINI BERNER OY OB 21 KUPARIOKSIKLORIDI BERNER OY RODEO GLYFOSAATTI MONSANTO OY VENZAR LENASIILI DU PONT JET OY TAIMIEN LAATU -KURSSIN OHJELMA Aika: 25. 26.11.1998 Paikka: Hyytiälän metsäasema, Korkeakoski 25.11.1998 09.30 09.40 KURSSIN AVAUS 09.40 10.40 MITÄ VILJELYTULOKSET KERTOVAT 10.40 11.40 MITEN TAIMIEN LAATU VAIKUTTAA METSÄ- MENESTYMISEEN PYYDETYT KOMMENTIT 11.40 12.00 RYHMÄJAKO JA TEHTÄVÄNANTO 12.00 12.30 LOUNAS 12.00 13.00 10 TAPAA TAPPAA TAIMI (RYHMÄT) 13.00 13.30 RYHMÄTYÖN PURKU 13.30 14.30 MIHIN TAIMIEN LAATUMITTAREITA TARVITAAN 14.30 15.00 KAHVI 15.00 17.00 ELINTOIMINNOT JA LAATUKÄSITE 26.11.1998 8.00 8.30 RAKENNE JA KEMIA; TEORIAA ESITTELYJEN POHJAKSI 8.30 8.45 KAHVI 8.45 9.15 FYSIOLOGIA JA SUORIUTUMINEN; TEORIAA ESITTELYJEN POHJAKSI 9.15 11.15 MITTAREIDEN ESITTELYKOHTEET 11.15 12.00 TAVOITETAIMI JA YHDISTELMÄTUNNUKSET 12.00 13.30 LOUNAS 13.30 15.00 LAATU TARHALTA KUOPPAAN VALMISTELTU TAIMITARHAN PUHEENVUORO TUTKIJAKOMMENTIT KORVAAVIA AINEITA POISTUVIEN TILALLE Gardoprimin tilalle on kokeiltu eräitä käyttötavaltaan samankaltaisia herbisidejä ja päätöksiä niiden rekisteröinnistä tehdään mahdollisesti ennen tulevaa kevättä. Ripcordia vastaava tuote Fastac, tehoaineena alfasypermetriini, on ollut markkinoilla jo muutaman vuoden myös metsätalouden käyttökohteisiin (kuorellinen puutavara ja havupuiden taimet) hyväksyttynä. Taimien suojaamisessa tukkimiehentäiltä sen käyttöväkevyys on 1,25 %, mutta kasvukauden aikaisissa käsittelyissä muita hyönteisiä (kirvat, luteet) vastaan laimennos on 0,05 %, ts. huomattavasti laimeampi kuin tukkimiehentäille. Ambush permetriinin korvaajana samalta markkinoijalta on Karate, tehoaineena lambda-syhalotriini, mutta toistaiseksi sitä ei ole hyväksytty tukkimiehentäin torjuntaan, koska tehon tasaisuus ei ole ollut yhtä hyvä kuin permetriinillä. Sakari Lilja Metsäntutkimuslaitos Vantaan tutkimuskeskus PL 18 01301 Vantaa Sakari.Lilja@metla.fi Kursseja koskevat tiedustelut: Marja Poteri, Suonenjoen tutkimusasema puh. 017-513 811, fax: 017-513 068, Email: marja.poteri@metla.fi 5
RISTO RIKALA METLA, SUONENJOEN TUTKIMUSASEMA RAVINNETANKKAUSTA JA HIDASLIUKOISIA LANNOITTEITA Kokeissa on todettu, että taimi kykenee istutuksen jälkeen hyödyntämään ylimääräisiä ravinnereserveitään siirtämällä ravinteita taimen sisällä sinne, missä niitä kulloinkin eniten tarvitaan. Myös ravinteiden otto metsämaasta käynnistyy nopeammin tankatuilla taimilla, minkä vuoksi ne ovat menestyneet perinteisesti lannoitettuja taimia paremmin myös pintakasvillisuuden ravinnekilpailussa. USAssa ja Kanadassa järjestetään vuosittain pari kolme taimitarhapäivää, jotka tavallisesti ovat taimiyhtiöiden ja tutkimuksen yhteenliittymien, cooperationien, järjestämiä. Näiden päivien esitelmät julkaistaan monisteasuisina kirjoina. Viime syksynä (28. 19.10. 1997) Oregonissa Corvalliksen yliopistossa pidettiin hieman normaalista poikkeava, yhteen teemaan keskittynyt symposio. Teemana oli metsäpuiden ravinnetalous taimitarhalta metsään. Luennoitsijoina oli alan asiantuntijoita USAsta ja Kanadasta. Tilaisuuden esityksistä oli etukäteen laadittu julkaisu, joka sisältää 19 artikkelia alan uusimmista tutkimuksista ja taimituotannossa käytettävistä menetelmistä. Aiheina olivat mm. lannoituksen vaikutus taimien tautialttiuteen, ns. Ingestadmenetelmä ja ravinnetankkaus, hidasliukoiset lannoitteet tarhalla ja uudistusalalla, syyslannoitus, kasvualustan ja taimien ravinnetilanteen seuranta ja analyysitulkinta, lannoituskokeiden suunnittelu ja toteutus, istutuslannoitus ja joulupuiden lannoitus. Olen seuraavaan poiminut esillä olleita tutkimustuloksia ja huomioita käytännön taimituotannon uusista virtauksista. TARVEHARKINTAA JA RAVINNETANKKAUSTA Perinteisesti taimia lannoitetaan tasasuuruisin annoksin ja lannoitusta vähennetään tai se lopetetaan silmun muodostuessa. Perinteinen menetelmä johtaa yleensä taimien ravinnepitoisuuden laskemiseen kiihkeämmän kasvun aikana ja myös syksyllä juurten jatkaessa kasvuaan; tapahtuu ns. laimentumisilmiö. Viime vuosina Kanadassa on tutkittu ns. Ingestad-menetelmän (josta englannin kielessä käytetään nimitystä steady-state nutrition tai exponential fertilization) soveltamista käytännön taimikasvatukseen. Ajatuksena on lannoittaa taimia niiden kasvun mukaan antaen ravinteita niukasti alussa, kun taimet ovat pieniä ja tarve vähäistä ja lisätä lannoitusta kasvun kiihtyessä taimien painonlisäykseen suhteutettuna. Näin pyritään takaamaan taimien ravinnepitoisuuden pysyminen tasaisena koko kasvatuksen ajan. Ingestad-menetelmällä voidaan pyrkiä myös ns. ravinnetankkaukseen (engl. nutrient loading). Ravinnetankkauksen päämääränä taimeen pyritään saamaan ylimääräinen ravinnereservi, joka auttaisi taimea juurtumisvaiheessa, jolloin taimien ravinteiden otto on hidastunut tai peräti estynyt. Vanhastaan ravinnetankkausta on toteutettu syyslannoituksen avulla. Lannoittamalla loppukesällä ja syksyllä, silmunmuodostumisen jälkeen, taimien ravinnepitoisuutta on nostettu vaikuttamatta taimien ulkoisiin ominaisuuksiin. Syyslannoituksen onnistuminen kuitenkin edellyttää riittävää kasvualustan lämpötilaa lannoituksen aikana. 6 HIDASLIUKOISET LANNOITTEET Useassa esityksessä käsiteltiin hidasliukoisia lannoitteita, joiden käyttö on ilmeisesti yleistymässä. Paakkukoon kasvaminen ja uudet pienirakeisemmat lannoitteet mahdollistavat ravinteiden aiempaa tasaisemman jakautumisen yksittäisiin paakkuihin. Hitaasti liukenevia lannoitteita on erilaisia. On päällystettyjä ja päällystämättömiä ureayhdisteitä ja muita hitaastiliukenevia typpiyhdisteitä sekä ns. hallitusti liukenevia moniravinnelannoitteita (esim. Osmocote ja Nutricote). Viime mainitut, joista hidas ravinteiden vapautuminen perustuu polymeeritai hartsipäällysteeseen, ovat selvästi muita kalliimpia. USAn etelävaltioissa hidasliukoisten käyttöä on tutkittu paljasjuuristen taimien kasvatuksessa. Suurimmaksi ongelmaksi on muodostunut epävarmuus typen vapautumisen ajoittumisesta. Korkea hinta ja epävarmuus siitä, voidaanko hidasliukoisten käytöllä vähentää ravinteiden huuhtoutumista, on vielä pitänyt näiden lannoitteiden käytön vähäisenä. Tutkimustoiminta on kuitenkin hyvin vilkasta. PAAKKUKOKO KASVAA JA SAHAJAUHOA TURPEESEEN Erilaiset styroksiset paakut, joko sisäpinnaltaan kuparimaalattuina tai ilman, ovat edelleen suosituimpia paakkuja. Pyrkimys on nykyistä isompiin taimiin, väljempään kas-
vatustiheyteen ja suurempaan juurten kasvutilaan. Aiemmat 60 90 ml:n paakkukoot ovat vaihtumassa 120 170 ml:n paakkuihin. Muutoksen etuna nähdään tasaisempi, tasapainoisempi, runsasoksaisempi ja - silmuisempi sekä paremmin karaistuva taimimateriaali. Useimmat taimitarhat käyttävät vielä perliittiä tai vermikuliittia turpeen seosaineena, mutta sahajauho on yleistynyt voimakkaasti ja jotkut jopa uskovat sen käytön nousevan vakiomenetelmäksi 3 5 vuoden sisällä. Sahajauhoa lisätään turpeeseen suhteessa 30:70. Sahajauholisäys parantaa kasvualustan juoksevuutta taimiarkkeja täytettäessä ja lisää kasvualustan ilmavuutta ja vedenjohtavuutta sateisina jaksoina. Sen on myös huomattu vähentävän juuristotauteja. Sahajauhoa käytettäessä on typpilannoitusta jouduttu lisäämään sahajauhon korkean hiilityppi-suhteen vuoksi. Kanadassa on käytetty douglaskuusen sahajauhoa. Aiempien ruotsalaistutkimusten mukaan eri puulajien sahajauhoilla on eroja taimien kasvun kannalta. Koivun ja männyn sahajauho oli selvästi huonompaa kuin kuusen (Plantnytt 2/1996). Mykorritsat olivat yllättävän vähän esillä esityksissä, mikä viitannee siihen, että niiden käyttö ei ole vielä yleistynyt ainakaan paakkutaimituotannossa. Paakkutaimien mykorritsaymppäys on kuitenkin käytännössä lisääntyneen mielenkiinnon kohteena. Mykorritsojen merkitys tunnetaan ja niiden oletetaan parantavan taimien eloonjäämistä erityisesti karuilla kasvupaikoilla. Taimitarhalla mykorritsojen käyttö edellyttää lannoituksen vähentämistä, minkä toisaalta on todettu hidastuttavan taimien kasvua, jolloin myös taimien tavoitepituuden- ja läpimitan saavuttaminen viivästyy. KESÄISTUTUSTA JA TARKENNETTUA KASVUNOHJAUSTA Kesäistutus on hyvien kokemusten myötä yleistymässä. Esimerkiksi Pelton taimiyhtiöllä Brittiläisessä Kolumbiassa on kesäistutukseen (15.6. 15.7.) menevien taimien määrä lisääntynyt kolmessa vuodessa 10 %:sta 40 %:een koko taimituotannon määrästä (55 milj tainta/ vuosi). Perusteet ovat samat, jotka meillä ovat tulleet esille koivun kesäistutusta tutkittaessa: lämmin maa takaa taimen nopean juurtumisen sekä pituus- ja läpimittakehityksen ensimmäisinä vuosina. Kesäistutusta varten havupuun taimien kasvatus aloitetaan talvella ja ne kasvatetaan 6 7 kuukaudessa. Lyhyestä kasvatusajasta johtuen lannoitukseen joudutaan kiinnittämään erityistä huomiota, jotta taimet ennättäisivät saavuttaa säädetyn koon ja riittävän stressinkestävyyden. Lannoituksessa ollaankin siirrytty käyttämään sovellettua Ingestad-menetelmää. Esim. Pelton käyttää kasvualustaan sekoitettavia hidasliukoisia lannoitteita pohjana (60 70 % koko ravinnemäärästä) ja täydentää lannoitusta tarvittaessa kastelulannoituksella. Näin myös pyritään varmentamaan sateisina kausina taimien ravinteiden saanti ja välttämään liikakastelua ja ravinteiden huuhtoutumista. Lannoitus- ja kasteluohjelmat viritetään puulajikohtaisiksi tai usein jopa puulajin sisällä ekotyypeittäin viljelykohteiden korkeusvaihtelun ja taimille asetettujen tavoitemittojen vuoksi. Tavoitteen saavuttamisen varmistamiseksi seurataan kasvualustan ja taimien ravinnetilaa analyysein sekä kasvualustan vesipitoisuutta punnituksin. Kanadassa taimien kasvun pysäyttämisessä karaistumisen jouduttamiseksi on siirrytty lähes yksinomaan lyhytpäiväkäsittelyn käyttöön entisten ravinneja kuivuusstressimenetelmien sijasta. 7 Lähde: Symposium Proceedings: Forest Seedling Nutrition from the Nursery to the Field. 28. 29.10, 1997. Nursery Technology Cooperative, Oregon Sate University. Toimittajat: Diane L. Haase & Robin Rose. 161 s. (Julkaisua voi tilata 20 $:n hintaan osoitteesta Diane Haase, OSU Dept. Forest Science, FSL-020, Corvallis, OR 97331, USA). Risto Rikala Suonenjoen tutkimusasema Juntintie 40 77600 Suonenjoki Risto.Rikala@metla.fi
LILJA ARJA, RIKALA RISTO, HEISKANEN JUHA JA TERVO LEO METLA, VANTAAN TUTKIMUSKESKUS JA SUONENJOEN TUTKIMUSASEMA Kuusen ja männyn taimien juurilahotaudin aiheuttaa yksitumainen Rhizoctonia yhdessä Pythium-lajien ja Phytophthora undulata sienten kanssa. Yksitumaisen Rhizoctonia sp. sienen tuhottua juuristoa taimet eivät pysty käyttämään kaikkea vettä, jota niille kastelussa annetaan. Näin sairastuneiden taimien ympäristön vesipitoisuus nousee ja syntyy suotuisat olosuhteet munasieniin kuuluville Pythium- ja Phytophthora-lajeille, jotka menestyvät vain märässä. Alkukesällä tartunnan saaneet taimet yleensä kuolevat, mutta mikäli tartunta tapahtuu keski- tai loppukesällä, jolloin taimien juuristo on laajempi, tauti ilmenee heikentyneenä verson kasvuna. Kuusella tartunnan alkuvaiheessa neulaset voivat myös kellertyä. Vielä seuraavana keväänä elossaolevat, tautiset taimet voivat olla vihreitä ja niillä on terve päätesilmu, vaikka niiden verso on lyhyempi kuin tervejuurisilla taimilla. YKSITUMAINEN RHIZOCTONIA HAVUPUIDEN JUURILAHOTAUTI METSÄPUIDEN TAIMITARHOILLA JA LAHOJUURISTEN TAIMIEN ISTUTUSKELPOISUUS Rhizoctonia-sukuun kuuluu lukuisia lajeja, joista monien on tiedetty aiheuttavan taimipoltetta tai juurilahoa. Juurilahotautiin liittyvä laji on sikäli poikkeuksellinen, että sen rihmaston solut ovat yksitumaisia, kun ennestään tunnetuilla Rhizoctonia-sienillä solut ovat joko monitai kaksitumaisia. Sienen suvullinen aste kuuluu Ceratobasidium-sukuun. DNA-testein on todistettu, että sekä Norjasta juurilahoisista kuusentaimista eristetty että meillä kuusella ja männyllä esiintyvä yksitumainen Rhizoctonia muodostaa oman ryhmänsä, joka on sekä geneettisesti että taudinaiheuttamiskyvyltään hyvin yhtenäinen. Eri sieniyksilöiden samankaltaisuus saattaa olla osoitus siitä, että taudinaiheuttaja on levinnyt taimitarhalta toiselle ja maasta toiseen. Yksitumaista Rhizoctoniaa esiintyy maassa yhdessä munasienten kanssa sekä taimikennostojen alla että kentillä, joissa on kasvatettu paljasjuuritaimia. Rhizoctonia-sieni tuottaa kestoasteinaan rihmastopahkoja, jotka sietävät hyvin kuivuutta ja kuumuutta. Sieni näyttää säilyttävän kykynsä tartuttaa taimia maassa, jota säilytetään kuivassa. Kun uusia taimia istutettiin turpeeseen, johon puoli vuotta aiemmin oli lisätty Rhizoctonia-sientä ja jota lakattiin kastelemasta, kun ensimmäiset taimet olivat kuolleet, osa uusista taimista sai juurilahotaudin, vaikka turve oli ollut ennen kastelun aloittamista yli viisi kuukautta kuivana. TAUDIN TORJUNTA Kasvatusolosuhteiden vaikutuksista taudin syntyyn tiedetään vasta vähän. Kastelua vähentämällä tautia ei voi välttää, sillä Rhizoctoniasieni tartuttaa taimia sekä kuivissa että märissä olosuhteissa. Kohokasvatus vähentää sienen mahdollisuutta tarttua kasvatuskentältä taimiin, muttei kuitenkaan anna varmaa suojaa taudilta. Yleinen taimitarhahygienia, johon kuuluvat taimilaatikoiden ja alustojen huolellinen pesu, uuden kasvualustan käyttö sekä sairaiden taimien ja niiden kasvualustan hävitys, on yleispätevä keino maalevintäisten sienitautien torjunnassa. Rihmastopahkojen tuhoamiseksi tarvitaan yli 80 C:en lämpökäsittely. Kokeilluista mykorritsasienistä mikään ei ole toistaiseksi torjunut yksitumaista Rhizoctoniasientä. Testatuilla tatti-lajeilla (Suillus spp.) mykorritsojen muodostuminen juuriin kestää 2 3 kk eli taudinaiheuttaja ennättää tarttua juuren kärkiin ennen suojavaipan syntyä. Juurilahotaudin torjunta fungisideilla ei ole toistaiseksi mahdollista. Jatkossa lienee entistä tärkeämpää jatkaa tutkimuksia, joissa tähdätään lahojuuritaudin torjuntaan. Tänä kesänä kokeillaan mykorritsasieni-lajeja, jotka Ruotsissa ovat ehkäisseet Rhizoctonia-sienen kasvua. JUURILAHOTAUTISTEN TAIMIEN ISTUTUSKELPOISUUS Keväällä 1997 metsään istutettiin kuusen ja männyn yksivuotisia paakkutaimia, joiden kasvualustaan oli lisätty ensimmäisenä kasvukautena taimitarhalla Rhizoctonia sientä heinäkuun puolivälin jälkeen. Istutettaessa taimet olivat jonkin verran lyhyempiä kuin vertailutaimet, joiden kasvualustaan ei patogeenia oltu lisätty, mutta muuten taimet näyttivät maan päällisiltä osiltaan vihreiltä ja hyväkuntoisilta. Tulokset istutuskesänä osoitta- 8
Kuolleisuus, % 80 60 40 20 0 Mänty Kontrolli Kuusi Rhizoctonia KAROLIINA NIEMI KUOPION YLIOPISTO, EKOLOGISEN YMPÄRISTÖTIETEEN LAITOS MYKORRIT- SASIENET JUURILAHO- TAUDIN TORJUN- NASSA Pituuskasvu, cm 80 60 40 20 0 Mänty Kontrolli vat sen, että osa taimista pysyy heikommallakin juuristollaan elossa, mutta taimien kasvu on selvästi hitaampaa kuin tervejuurisilla vertailutaimilla (kuva 1). Kuusi, jolla lahojuuritauti on ongelmallisempi jo taimitarhalla, kärsii selvästi mäntyä enemmän. Männyn vertailutaimista oli elossa 98 % ja saastutetuista taimista 75 %. Terveiden mäntyjen pituuskasvu oli kuitenkin puolta parempaa kuin juurilahoisilla taimilla. Juurilahoisista kuusen taimista vain 30 % oli elossa syksyllä ja terveiden taimien pituuskasvu oli viisinkertainen tautisten taimien kasvuun verrattuna. Taimien kuolleisuus ja eloonjäävien sairaiden taimien kehitys viittaavat siihen etteivät taimet toivu Rhizoctonia infektiosta metsään istutuksen jälkeen. Kuusi Rhizoctonia KUVA 1. JUURILAHON VAIKUTUS TAIMIEN KUOLLEISUU- TEEN JA PITUUSKASVUUN ISTUTUSVUODEN SYKSYLLÄ METSÄSSÄ. TAIMIEN KASVUALUSTAAN OLI YMPÄTTY RHIZOCTONIA SIENTÄ EDELLISENÄ KESÄNÄ TAIMI- TARHALLA. ISTUTETTAESSA RHIZOCTONIA-SIENELLÄ SAASTUTETUT TAIMET OLIVAT ELÄVIÄ JA VIHREITÄ, MUTTA LYHYEMPIÄ KUIN SAASTUTTAMATTOMAT VERTAILUTAIMET. Arja Lilja Metla, Vantaan tutkimuskeskus PL 18 01370 Vantaa Arja.Lilja@- metla.fi Taustatietoa: Lilja, A. 1996. Root dieback and stem lesions in Finnish forest nurseries. The Finnish Forest Research Institute, Research Papers 618. 43p. + 56p. Lilja, A., Lilja, S., Kurkela, T. & Rikala, R. 1997. Nursery practices and management of fungal diseases in forest nurseries in Finland. A review. Silva Fenn. 3(1): 1 22. Lilja, A. & Sen, R. 1993. Havupuiden lahojuuritauti metsäpuiden taimitarhoilla. Kasvinsuojelulehti 2: 53 54. Lilja, A. 1994. Havupuiden lahojuurisuus. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 496: 91 96. Iivonen, S., Lilja, A. & Tervo, L. 1996. Kuumavesikäsittely havupuiden juurilahon torjuntakeinona. Kasvinsuojelulehti 3: 78 79. Lilja, A. & Heiskanen, J. 1997. Havupuiden juurilahotauti metsäpuiden taimitarhoilla ja kastelun merkitys taudin ehkäisyssä. Kasvinsuojelulehti 2: 54 55. Rhizoctonia-sieni aiheuttaa sekä kuusen että männyn nuorilla paakkutaimilla juurilahotautia, jonka seurauksena juuren kehitys häiriintyy tai loppuu kokonaan. Muutaman viikon ikäiset taimet eivät yleensä kestä tartuntaa, vaan kuolevat jo saman kesän aikana. Vanhemmat taimet kestävät infektiota jo huomattavasti paremmin, mutta niidenkin kasvu on selvästi hitaampaa kuin terveillä taimilla. Rhizoctonia-sienen torjuntaa on toistaiseksi tutkittu vähän. Kastelua vähentämällä tartuntaa ei ole pystytty vähentämään, sillä sieni viihtyy sekä kosteassa että kuivassa turpeessa. Koska sieni säilyy hengissä korkeissakin lämpötiloissa, on myös kasvuturpeen lämpökäsittely vaikeaa. Luonnossa nuorten taimien juuriin kasvaa symbioottisia ektomykorritsasieniä (kuva 1), jotka muodostavat juuren pinnalle rihmastovaipan ja tunkeutuvat juuren solujen väleihin. Mykorritsasieni parantaa taimien ravinteiden ja veden ottoa sekä suojelee juuria patogeenisienten infektioilta. Sienillä on samanaikaisesti käytössä useita eri puolustuskeinoja, joiden voimakkuus vaihtelee sienilajeittain. Paksuvaippaista mykorritsaa muodostavat sienet suojaavat juurta mekaanisesti (kuva 2), kun taas ohutvaippaisissa mykorritsoissa biokemial- 9
liset puolustusmekanismit voivat olla mekaanista suojaa tärkeämpiä. KUVA 1. NUMMITATIN (SUILLUS BOVINUS) JA MÄNNYN MUODOSTAMAA KAKSIHAARAISTA MYKORRITSAA (KUVA TOINI HOLOPAINEN). Mykorritsasienet tuottavat useille patogeeneille haitallisia yhdisteitä. Esimerkiksi lohisienen (Laccaria laccata) ja pulkkosienen (Paxillus involutus) tuottamien antibioottien on havaittu estävän eräiden juuristopatogeenien itiöiden itämistä ja iturihman kasvua. Sienet tuottavat lisäksi erilaisia happoja (esim. oksaalihappo), jotka sekä suoraan että välillisesti juuriympäristön happamoitumisen kautta voivat estää patogeenien kasvua. Puolustusaineiden tuottaminen saattaa moninkertaistua sienen eläessä mykorritsasymbioosissa. Sieniyhteys aktivoi myös kasvia valmistamaan erilaisia puolustusaineita, kuten fenoleja. Näiden yhdisteiden avulla juuri säätelee mykorritsasienen kasvua soluväleissä, mutta estää samalla myös useiden patogeenien tunkeutumisen solujen sisälle. MYKORRITSASIENTEN KÄYTTÖ TAIMITARHALLA Mykorritsasienten käyttö Rhizoctonia-sienen torjunnassa edellyttää sieneltä nopeaa kasvua. Nopeasti kasvava rihmasto vie sekä tilaa että ravintoa patogeenisieneltä vähentäen sen kasvumahdollisuuksia. Lisäksi muodostunut mykorritsa luo mekaanisen suojan ja aktivoi biokemialliset puolustusmekanismit jo taimen kehityksen alkuvaiheessa. Niinpä mykorritsasieni tulisikin ympätä kasvuturpeeseen heti, kun taimella on riittävästi yhteyttäviä neulasia. Näin mykorritsasieni ehtisi valloittaa paakkutaimen juuriston ennen Rhizoctonia-sientä. KUVA 2. MYKORRITSASIENEN (CENOCOCCUM GEOPHILUM) MUODOSTAMA VAIPPA SUOJELEE JUURTA MEKAANISESTI (ELEKTRONIMIKROSKOOPPIKUVA SARI TARHANEN). Mykorritsasientä käytettäessä kasvuturpeen ravinnepitoisuuden tulisi olla normaalia alhaisempi, sillä erityisesti korkea N-pitoisuus häiritsee mykorritsan muodostumista ja toisaalta lisää patogeenin elinvoimaa. Vaikka lannoituksen vähentäminen hidastaa verson kasvua, 10
voi se siis olla hyväksi taimen yleiskunnolle. Oikean ravinnekoostumuksen -ja määrän löytymisen jälkeen ongelmaksi jää mykorritsasienen ymppäämisen kalleus: mykorritsasienten eristäminen luonnosta sekä ymppäyskokeet laboratoriossa ja taimitarhalla vaativat runsaasti työvoimaa ja aikaa. Koska tehokaskin sienikanta menettää lopulta kykynsä muodostaa mykoritsaa, täytyy sienten eristystä ja testausta tehdä jatkuvasti. TAIMITARHAKOE SUONENJOEN TUTKIMUSASEMALLA Metsäntutkimuslaitoksen Suonenjoen tutkimusasemalla aloitettiin toukokuussa 1998 tutkimus mykorritsasienen käytöstä männyn juurilahotaudin torjunnassa. Viisiviikkoisten taimien juurten lähettyville siirrostettiin keinoalustalla kasvanutta kangaslohisientä (Laccaria bicolor), isolohisientä (Laccaria proxima) tai pulkkosientä, jotka kaikki olivat osoittautuneet tehokkaiksi mykorritsan muodostajiksi laboratorio-olosuhteissa. Kuusi viikkoa myöhemmin taimet altistettiin Rhizoctonia-sienen kahdelle eri kannalle, jotka siirrostettiin männyn juurelle kuten mykorritsasienet. Tässä vaiheessa tarkastettiin myös muutamien taimien mykorritsaisuus: sekä kangaslohisieni että pulkkosieni olivat jo kasvattaneet selvää vaippaa useiden juurenhaarojen ympärille, mutta isolohisienen muodostamaa mykorritsaa ei vielä havaittu. Verson kasvu sekä juurten kunto ja mykorritsaisuus tarkastetaan myöhemmin syksyllä. Jo tällöin nähdään, ovatko lohisienet ja /tai pulkkosieni pystyneet suojelemaan taimia erittäin nopeakasvuiselta patogeenisieneltä. Osa taimista istutetaan keväällä 1999 metsään, jotta taimien kasvua voidaan seurata myös toisena kasvukautena. Karoliina Niemi Ekologisen ympäristötieteen laitos Kuopion yliopisto PL 1627 70211 Kuopio Karoliina.Niemi@uku.fi JA Metsäntutkimuslaitos Punkaharjun tutkimusasema Finlandiantie 18 58450 Punkaharju Arja Lilja Metsäntutkimuslaitos Vantaan tutkimuskeskus PL 18 01301 Vantaa Arja.Lilja@metla.fi KAROLIINA NIEMI KUOPION YLIOPISTO, EKOLOGISEN YMPÄRISTÖTIETEEN LAITOS MYKORRITSASIENET PARANTAVAT POHJOISSUOMALAISTEN MÄNTYPISTOKKAIDEN JUURTUMISTA Männyn (Pinus sylvestris L.), kuten lähes kaikkien Pinus-suvun lajien, kasvullinen lisäys on erittäin vaikeaa. Vaikeuksista huolimatta eri menetelmien kehittäminen on edelleen suuren mielenkiinnon kohteena, sillä kasvullinen lisäys mahdollistaa arvokkaiden ja esimerkiksi tauteja kestävien kloonien säilyttämisen ja jalostamisen. Perinteisen varttamisen rinnalle onkin noussut uusia menetelmiä, joista pistokaslisäys on osoittautunut lupaavimmaksi. Pistokkaiden eli ns. aksillaariversojen tuottamiseksi männyn kantataimet käsitellään sytokiniinihormonilla, minkä seurauksena yhdestä kantataimesta voidaan saada jopa 150 pistokasversoa. Pistokkaiden juurrutuksessa on kuitenkin edelleen ongelmia, sillä juurtuminen riippuu mm. kantataimen alkuperästä ja iästä. Mänty elää muiden metsäpuidemme tapaan symbioosissa sienijuuri- eli mykorritsasienten kanssa. Sienirihmasto peittää juuren lyhyitä haaroja vaihtelevan paksuisena vaippana ja tunkeutuu myös juuren kuoren soluväleihin muodostaen siellä sokkelomaisen verkoston eli Hartigin verkon. Mykorritsasymbioosissa sieniosakas, joka ei pysty yhteyttämään, saa energiaa puun tuottamista sokereista, ja sieni puolestaan tehostaa puun ravinteiden, erityisesti typen ja fosforin, sekä veden ottoa. Laboratoriokokeissa mykorritsasienten on lisäksi havaittu parantavan taimien juurtumista sekä juurten haaroittumista. Sieniymppäyksillä on saatu aikaan samansuuntaisia tuloksia kuin hormonikäsittelyllä (auksiinihormonit IAA ja IBA), mikä viittaa sienen tuottamien hormonien vaikutukseen juurtumisprosessissa. 11
PISTOKASKOKEET PUNKAHARJUN TUTKIMUSASEMALLA Metsäntutkimuslaitoksen Punkaharjun tutkimusasemalla tutkitaan mäntypistokkaiden juurtumista yhteistyössä Metsänjalostussäätiön kanssa. Kahden viime vuoden aikana on pyritty selvittämään männyn luontaisten mykorritsasienten, pulkkosienen (Paxillus involutus) ja hernekuukusen (Pisolithus tinctorius), vaikutusta juurten muodostumiseen. Kesällä 1996 etelä- ja pohjoissuomalaista alkuperää olevat kantataimet (= genotyypit) ruiskutettiin sytokiniinihormonilla. Talven aikana taimille annettiin ylimääräinen kasvukausi, jonka aikana aksillaariversot pidentyivät. Keväällä 1997 muodostuneet pistokasversot leikattiin. Aluksi pistokkaiden tyvet käsiteltiin juurtumista edistävällä indolivoihappoliuoksella (IBA), minkä jälkeen osaan pistokkaista ympättiin mykorritsasieni upottamalla tyvet hetkeksi sieni-vesiliuokseen. Ymppäys tehtiin pulkkosienen kolmella eri kannalla tai yhdellä hernekuukusen kannalla. Pistokkaita juurrutettiin lannoittamattomassa kuorihumus-turveseoksessa (kuva 1), ja juurten muodostumista tarkkailtiin viiden kuukauden ajan. Tarkastusten yhteydessä juurtuneet pistokkaat siirrettiin lannoitettuun taimitarhaturpeeseen. MYKORRITSASIENET PARANSIVAT POHJOISTEN PISTOKKAIDEN JUURTUMISTA Eteläisistä pistokkaista juurtui 30.4 % ja pohjoisista 56.5 %. Pohjoiset pistokkaat hyötyivät selvästi mykorritsasienen läsnäolosta, sillä kolme neljästä siemenalkuperästä (SS) juurtui paremmin sienen kanssa kuin ilman (kuva 2). Eteläiset pistokkaat reagoivat sieni-ymppäykseen osin aivan päinvastaisesti, sillä yhden siemenalkuperän (SS2) osalta inokulointi selvästi haittasi juurtumista. Neljä testattua sienikantaa vaikuttivat juurtumiseen hieman eri tavoin. Sienen lisäksi kantataimi eli genotyyppi vaikutti voimakkaasti juurtumiseen. Sieniymppäys nosti myös muodostuneiden juurten määrää pohjoista alkuperää olevissa pistokkaissa (keskiarvo: sieniympätty 3.0, kontrolli 2.3), mutta ei lisännyt yksittäisen juuren pituuskasvua eikä haaroittumista. Juurten mikroskooppinen tarkastelu osoitti, ettei mykorritsaa ollut muodostunut juuri lainkaan. Mykorritsan muodostumista haittasi todennäköisesti taimitarhaturpeen korkea N- ja P-pitoisuus. JUURTUMISTA AKTIVOIVAT TEKIJÄT Koska mykorritsasieni-ymppäys nosti juurtuneiden pistokkaiden määrää, mutta ei niin selvästi juurten lukumäärää / pistokas, sieni todennäköisesti antoi jonkinlaisen alku- KUVA 1. PISTOKASVERSOJA JUURTUMASSA (KUVA JOUKO LEHTO). 12
80 70 60 50 40 30 20 10 kontrolli sieniymppäys MARJA POTERI METLA, SUONENJOEN TUTKIMUSASEMA TUKKIMIE- HENTÄIN TORJUNTA- KEINOJA ETSITÄÄN 0 SS1 SS2 SS3 SS4 SS5 SS6 SS7 Siemenalkuperä KUVA 2. MYKORRITSASIENEN YMPPÄYKSEN VAIKUTUS ERI SIEMENALKUPERÄÄ (SS) OLEVIEN MÄNTYPISTOKKAIDEN JUURTU- MISEEN. ALKUPERÄT SS1 SS3 OVAT ETELÄ-SUOMESTA JA SS4 SS7 POHJOIS-SUOMESTA. sysäyksen juurtumisprosessille. Juurtumista aktivoivista tekijöistä ei vielä ole varmaa tietoa, mutta yhtenä tekijänä saattoivat olla sienen tuottamat hormonit. Lisäksi sieni varmasti muutti juuren ympäristössä olevan maan ravinnekoostumusta, happamuutta ja mikrobilajistoa, minkä jälkeen olosuhteet saattoivat olla suotuisammat pohjoista alkuperää oleville pistokkaille. Jotta saataisiin selville, miten mykorritsat vaikuttavat juuristossa, on sienten tuottamien polyamiinien ja auksiineihin kuuluvan indolietikkahapon (IAA) määritykset aloitettu. Näiden kasvua säätelevien yhdisteiden tuottoa tutkitaan sienten puhdasviljelmistä ja polyamiinien osalta myös pistokasversoista. Karoliina Niemi Ekologisen ympäristötieteen laitos Kuopion yliopisto PL 1627 70211 Kuopio Karoliina.Niemi@uku.fi JA Metla Punkaharjun tutkimusasema Finlandiantie 18 58450 Punkaharju Tukkimiehentäi on pysyvä ongelma uudistushakkuualoilla varsinkin Etelä- ja Keski-Suomessa. Kuoriaiset hakeutuvat hakkuuaukoille lisääntymään tuoreiden kantojen houkuttelemina ja samalla nakertavat ravinnokseen männyn ja kuusen taimien kuorta taimikonomistajan harmiksi. Vahinkojen estämiseksi havupuiden taimet suojataankin tavallisesti jo taimitarhalla tukkimiehentäin torjuntaan hyväksytyllä pyretroidivalmisteella, joista yleisin on permetriini. Keskustelu tukkimiehentäin torjuntakeinoista on tällä hetkellä kiivasta Ruotsissa, sillä sikäläisten viranomaiskaavailujen mukaan naapurimaassamme havupuiden taimien permetriinikäsittely tullaan kieltämään asteittain tämän vuosikymmenen loppuun mennessä. Tutkimuksen haasteena on kehittää uusia menetelmiä, joilla tukkimiehentäi saadaan pysymään erossa taimista. Erilaisia mekaanisia taimisuojia on kehitelty etenkin Ruotsissa, mutta myös kemiallisella puolella nähdään sovellusmahdollisuuksia. Hajut, tai erilaiset ilmavirtojen mukana liikkuvat haihtuvat yhdisteet, ohjaavat usein hyönteisten liikkumista. Tukkimiehentäit suunnistavat pihkassa olevien yhdisteiden houkuttelemina hakkuualoille, puutavarapinoihin ja sahoille. Todennäköisesti myös niiden ra- 13
vintokasvin valintaan, tai valitsematta jättämiseen, on mahdollista vaikuttaa erilaisin kemiallisin käsittelyin. TUKKIMIEHENTÄIT HAJULABORATORIOSSA Kesällä -98 tehtiin tukkimiehentäin torjuntaan liittyviä kokeita Metsäntutkimuslaitoksen Suonenjoen tutkimusasemalla englantilaisin apuvoimin, kun vaihto-opiskelija Paul Watson valmisteli lopputyötään Lontoon yliopistoon. Tutkimusaseman laboratorioon rakennetulla laitteistolla seurattiin, miten hyönteinen hajuärsykkeiden perusteella valitsee ravintokohteensa. Syöntikokeissa tukkimiehentäille tarjottiin kolmenlaisia taimia: 1) permetriinillä käsiteltyjä 2) vahalla käsiteltyjä 3) käsittelemättömiä kontrollitaimia Testeissä käytettiin sekä kuusen että männyn yksivuotiaita paakkutaimia. Koetta varten ilman ravintoa ollut nälkäinen kuoriainen siirrettiin alipaineistettuun suorakaiteen muotoiseen kammioon, jonka kuhunkin nurkkaan johdettiin ilmaa eri tavoin käsitellyistä taimista (kuva 1). Hyönteiset suljettiin yksitellen kammioon, jossa ne pääsivät liikkumaan vapaasti ja haistelemaan eri putkista tulevaa ilmaa, johon oli sekoittunut kullekin käsittelylle ominaisia hajuyhdisteitä. Tutkija seurasi ja kirjasi ylös tukkimiehentäin liikkeitä, tai liikkumattomuutta, 10 min. ajan. Oleellista oli tietää, minkä hajuärsykkeen mukaan hyönteinen lähti suunnistamaan. Taimista tuleva haju selvästi aktivoi hyönteisen, sillä kun kammioon johdettiin kaikista putkista pelkkää puhdasta ilmaa, olivat hyönteiset passiivisia eivätkä juurikaan liikkuneet. Sen sijaan taimesta tuleva ilmavirta sai kuoriaisiin liikettä, riippumatta siitä, olivatko taimet käsitelty tai jätetty käsittelemättä. KUVA 1. LAITTEISTO, JOLLA PULLOIHIN SULJETUISTA NELJÄSTÄ ERI TAIMESTA JOHDETTIIN ILMAA ALIPAINEISTETTUUN TESTAUSKAMMIOON. KOETAIMET OLI KÄSITELTY PERMETRIINILLÄ, VAHALLA TAI JÄTETTY KÄSITTELEMÄTTÄ (KONTROLLEJA). KAMMION NURKKIIN JOHDETTIIN ILMAA KUSTAKIN TAIMESTA ERILLISELLÄ LETKULLA. TESTATTAVA, PAASTONNUT TUKKIMIEHENTÄI ASETETTIIN KESKELLE KAMMIOTA, JA HYÖNTEISEN LIIKKUMINEN JA SEN KÄYTTÄMÄ AIKA ERI HAJUÄRSYKKEIDEN KOHDALLA KIRJATTIIN YLÖS. VAHA JA PERMETRIINI VÄHENSIVÄT KUORIAISEN KIINNOSTUSTA TAIMEEN Testeissä verrattiin pareittain eri tavoin käsiteltyjä taimia keskenään: käsittelemätön kontrollitaimi permetriinillä käsitelty taimi, käsittelemätön kontrollitaimi vahalla käsitelty taimi ja permetriinillä käsitelty taimi vahalla käsitelty taimi. Alustavien tulosten perusteella sekä männyllä että kuusella yli puolet testeissä olleista kuoriaisista valitsi kontrollitaimen permetriini- ja vahakäsiteltyjen taimien sijasta. Kun valintatilanteessa oli vastakkain permetriinillä ja vahalla käsitelty taimi, valitsivat tukkimiehentäit männyn kohdalla merkittävästi useammin permetriinillä käsitellyn taimen kuin vahalla käsitellyn. Kuusen taimien kohdalla ei kovin selvää eroa eri torjuntakäsittelyjen välillä ollut. (kuva 2). Toistaiseksi ei ole selitystä siihen, miksi kokeissa olleet hyönteiset karttoivat hajun perusteella enemmän vahakäsiteltyä tainta kuin permetriinitainta. On mahdollista, että neulasistoa ja versoa peittävä vaha esti luontaisten tukkimiehentäitä houkuttelevien yhdisteiden vapautumista taimesta. Toisaalta vahassa voi olla myös sellaisia haihtuvia yhdisteitä, joilla on suurempi karkottava vaikutus ilmateitse kuin permetriinillä. Tukkimiehentäin torjunnassa käytettävä vaha ruiskutetaan taimen alaosaan, niin että noin 2/3 taimesta saa tasaisen peitteen. Vahakäsittelyn eräänä heikkoutena mekaanisiin suojiin nähden on vahapinnan kariseminen pois, jolloin suojavaikutus jää käytännössä ainoastaan yhteen kasvukauteen. Tukkimiehentäin syöntiä esiintyy uudistusalalla yleensä muutaman vuoden ajan hakkuun jälkeen. Paul Watsonin kolmen kuukauden tutkimusjakso päättyi elokuun alussa, mutta opinnäytetyön kirjoittaminen jatkuu vielä syksyllä Wye Collegessa Lontoossa. Metsänsuojeluun liittyvät kysymykset kiinnostavat häntä, ja kotimaassa onkin jo 14
permetriini - kontrolli mänty ei valintaa 3 % permetriini 35 % vaha 35 % vaha - kontrolli ei valintaa 3 % vaha 37 % vaha - permetriini ei valinta 3 % sovittuna väitöskirjatyön aihe. Tuleva työ ei kuitenkaan käsittele tukkimiehentäitä, vaan uudet tutkimukset kohdistuvat hallamittariin, joka on tällä vuosikymmenellä aiheuttanut pahoja tuhoja Englannissa. kontrolli 62 % kontrolli 62 % permetriini 60 % kuusi ei valintaa 2 % ei valintaa 5 % ei valintaa 5 % permetriini 41 % kontrolli 57 % vaha 42 % kontrolli 53 % vaha 45 % permetriini 50 % KUVA 2. TUKKIMIEHENTÄIN KÄYTTÄMÄN AJAN JAKAANTUMINEN (%) ERI TA- VOIN KÄSITELTYJEN TAIMIEN KOHDALLA 10 MIN. KOEJAKSON AIKANA. TESTA- US TEHTY YKSIVUOTIAILLA MÄNNYN- JA KUUSEN PAAKKUTAIMILLA. KÄSITTE- LYPARIT: PERMETRIINI-KONTROLLI, VAHA-KONTROLLI JA VAHA-PERMETRIINI. TUKKIMIEHENTÄIKOKOUS RUOTSISSA MITÄ VOISIVAT OLLA TULEVAISUUDEN TORJUNTAKEINOT TUKKIMIEHENTÄITÄ VASTAAN, SITÄ POHTIVAT POHJOISMAI- SET ALAN ASIANTUNTIJAT MAALISKUUSSA RUOTSISSA PIDETYSSÄ PALAVERISSA. KOKOUKSESTA ILMESTYY LOPPU- VUODESTA RUOTSINKIELINEN RAPORTTI, JOHON ON KOOTTU TUTKIMUSTULOKSIA ERILAISISTA MEKAANISISTA TAIMISUOJISTA JA VAHOISTA. MYÖS MAKU- JA HAJUYHDISTEISIIN PERUSTUVIA KARKOTTEITA ON KEHIT- TEILLÄ. NÄISTÄ ASIOISTA KERROTAAN LISÄÄ ILMESTYVÄN RAPORTIN POHJALTA SEURAAVASSA TAIMIUUTISET- LEHDESSÄ. 15
MARJA POTERI METLA, SUONENJOEN TUTKIMUSASEMA PAAKKUTAIMIEN TALVIVARASTOINTI KARAISUA JA SUOJAAMISTA Paakkutaimien säilyttäminen talven yli vaatii useimmiten taimitarhalla lisätoimenpiteitä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä paakkutaimien juuriston suojaamiseen. Taimien juuristo on huomattavasti herkempi pakkasvaurioille kuin taimen maanpäällinen osa. Verson ja juuriston kylmänkestävyydessä on havaittu jopa 20 C asteen eroja useissa eri kasveilla tehdyissä kokeissa. HERKÄT JUURET Juuriston kylmänsietokyky kehittyy hitaammin kuin verson. Syksyllä jo -5 C asteen lämpötila voi vaurioittaa juuria, kun taas keskitalvella karaistunut juuristo saattaa kestää, tosin lyhyitä hetkiä, jopa -25 C asteen pakkasia. Muovihuoneesta ulossiirretyillä taimilla juuriston kylmänkestävyys lisääntyy syksyn alenevien lämpötilojen myötä. Sen sijaan myöhään kylvetyt ja pitkälle syksyyn muovihuoneessa pidetyt taimet ovat erityisen herkkiä juurten paleltumiselle. JUURISTON TILAN SELVITTÄMISEKSI KOLMEN VIIKON KASVATUS Juurten paleltumisvaurioiden toteaminen on vaikeaa, sillä yleensä kestää muutaman viikon ennen kuin keväällä kasvuun lähtevän taimen verso-oireet paljastavat piilevät juurivauriot. Ruotsalaiset asiantuntijat suosittelevat vähintään kolmen viikon seurantajaksoa keväällä taimille pakkasvaurioiden toteamiseksi Havupuilla verson kylmänkestävyyteen vaikuttaa yön pituus, lämpötila ja valo, kun taas juuriston kylmänkestävyyteen vaikuttaa lähinnä vain kasvualustan lämpötila. Lannoituksella voidaan myös säädellä taimien versojen kylmänkestävyyttä, vaikkakin lannoituskokeiden antamat tulokset ovat olleet osittain ristiriitaisia. Lannoituksen vaikutuksista männyn ja kuusen juuriston kylmänkestävyyteen ei ole tutkimustuloksia. Lyhytpäiväkäsittelyillä voidaan jouduttaa taimien talveentumista. On kuitenkin huomattava, että Ruotsissa tehtyjen kokeiden mukaan LPkäsittelyt eivät lisänneet juurien kylmänkestävyyttä männyn- ja kuusentaimilla. MÄNTY KUUSTA HERKEMPI Myöhään kylvetyt kasvatuserät, erityisesti mänty, on suojattava riittävän ajoissa talvea varten. Männyntaimet ovat kuusen taimia arempia palelluttamaan juuria, erityisesti syksyllä. Eräässä ruotsalaisessa kokeessa männyntaimien juurivauriot lisääntyivät merkittävästi, kun lämpötila laski -6 C asteesta -11 C asteeseen, kun taas kuusentaimissa juurivaurioita alkoi syntyä vasta alle -11 C asteen lämpötiloissa. Kokeessa taimien altistusaika eri lämpötiloissa oli lyhyt, vain kaksi tuntia. Kuusella juurien parempi pakkasensietokyky voi johtua siitä, että kuusi on joutunut sopeutumaan alhaisempiin lämpötiloihin, koska sen juuristo on lähempänä maan pintaa kuin männyllä. ULKONA LUMIPEITE TÄRKEÄ Ulkona varastoitaessa voidaan vaikuttaa oleellisesti juuriston lämpötilaan suuralustojen alaslaskulla, koska maalämpö saadaan näin johdettua maata vasten oleviin arkkeihin. Ulkovarastointikokeissa on myös osoittautunut, että maan rakenteella on käytännössä vaikutusta lämmönjohtumiseen. Tiivis hienojakoinen maa johtaa lämpöä parhaiten. Alustojen alaslasku ei kuitenkaan ole riittävä toimenpide, vaan juuriston säilymiseksi taimet tarvitsevat lisäsuojaa. Lumipeite on tehokas lämmöneristäjä. Ruotsissa tehdyssä selvityksessä maata vasten olevissa arkeissa juuriston lämpötila pysyi - 5 C asteen tuntumassa 10 cm:ä paksun lumipeitteen alla, kun kohotetuissa arkeissa vastaavan lumipeitteen alla juuriston lämpötila laski selvästi - 10 C asteen riskirajan alapuolelle. Lumettomina talvina on turvauduttuva keinolumeen, jonka eristysominaisuudet ovat kokeissa osoittautuneet riittäviksi, vaikkakaan keinolumen fysikaaliset ominaisuudet eivät täysin vastaa luonnon lumipeitettä. Keinolumen tekemiseksi saatetaan joutua odottelemaan sopivaa lumetussäätä. Hyvän lumetustuloksen aikaansaamiseksi tarvitaan alhaisia, n. - 5 C asteen lämpötiloja ja alhaista suhteellista ilmankosteutta. Lumettaminen on merkittävä investointi, joka vaatii työvoimaa ja kalustoa; ja joskus myös ilta- tai yötyötä. 16
Ruotsissa on tutkittu maahan upotettujen lämpökaapeleiden käyttökelpoisuutta, ja jotkut tarhat ovat myös rakentaneet koekäyttöön termostaateilla varustettuja lämpöpenkkejä. Tällaisten ulkovarastoalueiden ympärille voidaan lisäksi rakentaa erillinen n. 40 50 cm korkea reunus, jonka varaan on tuettavissa muovikate taimien päälle lisälämmöneristeeksi. KYLMÄVARASTOSSA KORKEA KOSTEUS-% Taimien varastointiin tarkoitettujen kylmävarastojen lämpötila pidetään 0 +2 C asteen välillä. Vähänkin korkeammassa lämpötilassa taimien hengitys lisääntyy ja vaarana on taimien kuivuminen. Kylmävarastossa kosteuden on oltava vähintään 95 %, jos taimet säilytetään avonaisissa pakkauksissa. Tiiviiden pakkausten ongelmana on varastotaudit, kuten homeet. PAKKASVARASTON LÄMPÖTILA EI ALLE - 5 C Pakkasvaraston lämpötila ei saisi koskaan laskea alle - 5 C asteen. Ruotsalaisten varastointitutkimusten mukaan -4 C ja -10 C asteen välillä on se lämpötila-alue, jossa juuristovaurioita voi syntyä pitkäaikaisessa, yli 4 kk kestävässä, varastoinnissa. Pakkasvaurioita ei synny ainoastaan alhaisissa pakkasasteissa, vaan vaurioita voi syntyä jo lähellä 0 C astetta, jos lämpötilan lasku on hyvin nopeaa. Vaurioiden määrä luonnollisesti lisääntyy, mikäli alhaisen lämpötilan kesto pitenee. Kokemusten mukaan pakkasvarastoidut taimet on pakattava tiiviisiin pakkauksiin, sillä pakkasasteissa varastoidut taimet kuivuvat erityisen herkästi. Pakkauksissa esiintyvien homevaurioiden riski vähenee lämpötilan laskiessa alle 0 C asteen. PAKKASKESTÄVYYDEN MITTAAMINEN Ennen taimien pakkaamista varastoon on varmistuttava siitä, että taimet ovat riittävästi puutuneet ja kestävät alhaisia varastointilämpötiloja. Silmämääräisiä havaintoja voidaan tehdä taimien neulasten värimuutoksista ja silmujen muodostumisesta. Aina ei kuitenkaan ole helppoa päätellä silmämääräisesti taimierän talveentumisastetta, koska kylvöajankohdat, alkuperät ja taimien kasvatushistoria (esim. lyhytpäiväkäsittelyt) vaihtelevat. Eräs Ruotsissa käytössä ollut menetelmä on kuiva-ainepitoisuuden määrittäminen (tai vesipitoisuuden määrittäminen) verson kärjestä, tavallisesti n. 2 cm:n pituudelta latvasta. Syksyllä talveentumisvaiheen aikana kasvisolukossa kuiva-ainepitoisuus (%) kasvaa vähitellen, kunnes puutumisaste vakiintuu tietylle tasolle. Ottamalla näytteitä taimierästä säännöllisin väliajoin (esim. kerran viikossa) voidaan puutumisen kehittymistä seurata. Kuiva-ainepitoisuuden määritysmenetelmä ei ole kovin mutkikas ja onnistuu periaatteessa taimitarhalla omin avuin. Suhteellisen yksinkertaisen menetelmän ongelmana on kuitenkin kuiva-ainepitoisuutta kuvastavien lukuarvojen tulkinta ja niissä esiintyvä suuri vaihtelu. VAIHTELEVA KUIVA- AINEPITOISUUS 17 Kuiva-ainepitoisuudessa vaihtelua aiheuttavat mm. puulaji, taimen ikä, vuotuiset talveentumiseen vaikuttavat olosuhteet (lämpö, valo,vesi) ja taimen alkuperä. Tutkimustulosten perusteella ei ole siten voitu antaa selkeitä kuiva-ainepitoisuuden raja-arvoja, joiden perusteella taimierän varastointikelpoisuus olisi suoraan määritettävissä. Koska kullakin taimierällä on oma kasvatushistoriansa, on mittauksissa seurattava kunkin kasvatuserän kuivaainepitoisuuksien kehittymistä ja pääteltävä tapauskohtaisesti, milloin arvot ovat vakiintuneet tietylle tasolle. Esimerkiksi Ruotsissa on pidetty männyllä 31 %:n ja kuusella 32 34 %:n kuiva-ainepitoisuuksia osoituksena riittävästä talveentumisesta. Pakkaskestävistä versoista mitatut korkeat kuiva-ainepitoisuudet, eivät välttämättä kuvasta juurten pakkaskestävyyttä. Kun halutaan varmistua juurten pakkaskestävyydestä, on kuiva-ainepitoisuusmittaukset tehtävä juurista erikseen. ALTISTUSKOKEET Pakkastesti on kuiva-ainepitoisuuden määrittämistä vaativampi menetelmä taimierän karaistumisen mittaamiseksi. Testien suorittamista varten tarvitaan pakkaskaappi, jossa testattavat taimet (versot ja/ tai juuristo) voidaan kontrolloidusti altistaa halutuille pakkasasteille. Pakkastestien suorittamisessa on oleellista, että lämpötilaa lasketaan ja vastaavasti nostetaan riittävän hitaasti, esim. 5 C/tunti. Liian rajut lämpötilan muutokset aiheuttavat aina ylimääräisiä soluvaurioita. Pakkaskäsittelyssä taimiin syntyneet solukkovauriot voidaan joko suoraan mitata, esimerkiksi ionivuotomenetelmällä (EC= electrolytic conductance), tai taimien kunto voidaan selvittää kasvatuskokeissa seuraamalla verso-oireita tai juurtenkasvupotentiaalia (ns. RGC-testi, root growth capacity). PAKKASTESTIEN TULOKSET IONIVUOTOMENETELMÄLLÄ Ionivuotomenetelmä perustuu siihen, että vaurioituneista kasvisoluista vuotaa ulos ioneja. Laboratoriossa tehtävässä määrityksessä testitaimia pidetään vesiliuoksessa, johon vaurioituneista soluista vapautuneet ionit kerääntyvät. Vesi-
liuoksessa olevien vapautuneiden ionien määrä voidaan mitata suoraan liuoksen sähkönjohtokykynä. Suuret lukuarvot kuvastavat pahoja soluvaurioita. Ionivuotomenetelmä antaa nopeasti suhteellisen luotettavan kuvan vaurioiden määrästä. Luotettavuuteen vaikuttaa luonnollisesti se, miten hyvin testiin poimitut näytetaimet edustavat koko kasvatuserää. Ruotsissa ja Yhdysvalloissa on muutama laboratorio, jotka maksullisena palveluna testaavat pakkaskäsittelyin ja sitä seuraavin ionivuotomittauksin taimitarhojen lähettämiä näytteitä. Suomessa tällaisten testien käyttö on rajoittunut pelkästään tutkimukseen. Ruotsissa ionivuotomenetelmään perustuvissa rutiinimittauksissa testitaimien latvat altistetaan -25 C asteeseen. Altistuksen jälkeen mitataan ionivuotoa kuvaavat lukuarvot pakkastestatuista taimista ja myös vastaavan taimierän pakastamattomista kontrollitaimista. Mikäli näiden kahden taimiryhmän ionivuotoa kuvaavien lukuarvojen erotus on hyvin suuri, taimien ei katsota kestävän varastointia. JUURTEN KASVUPOTENTIAALITESTI Ionivuotomenetelmällä pakkastestin tulokset selvittää muutamassa päivässä, kun taas kasvatustestit vievät muutaman viikon (suositus vähintään kolme viikkoa). Taimien laadun ja kunnon mittaamiseksi on käytetty myös juurten kasvupotentiaalitestiä. Juurten kasvun seuraamiseksi hiekkaan upotetut taimet kasvatetaan vakio-olosuhteissa määrätyn ajan, minkä jälkeen juuripaakusta ulos hiekkaan kasvaneiden uusien valkoisten juurien määrä ja pituus voidaan laskea. Lähes kaikki käytettävät taimien kuntomittarit ovat joko aikaavieviä (kasvatustestit ja RGC-testi) tai taiminäytteitä tuhoavia (ionivuototesti). Nämä menetelmät eivät siksi sovellu käytettäväksi taimien lajittelun yhteydessä, vaan niiden avulla voidaan ainoastaan muodostaa yleiskuva kunkin taimierän kunnosta. Lajittelun avuksi kaivataan edelleen menetelmää, jonka avulla voitaisiin helposti ja nopeasti erotella paleltuneet ja kelvottomat taimet. KIRJALLISUUUTTA: Lindström, A. 1994. Snökanon mot köldskador. Skog&Forskning 2/ 94:20 25. Lindström, Anders ja Nyström, Christer 1994. Elektrolytisk konduktans ett sätt att bedöma frystolerans och lagringsbarhet hos skogsplantor. Planttnytt 1994:4. Lindström, Anders ja Nyström, Christer 1995. Rotskador på täckrotsplantor effekter av långtidssexponering för låga temperaturer. Plantnytt 1995:6 Luoranen, J. 1997. Taimien karaistumisen seuranta. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 650:45 56. Nyström, Christer 1995. Lagringsbarhet en jämförelse mellan långnatts respektive obehandlad tall. Plantnytt 1995:4. MERJA NIEMINEN UPM-KYMME, JOROINEN JOROISTEN TYKKILUMIKOKEILUN TULOKSET UPM-Kymmenen taimitarhalla Joroisissa tykitettiin syksyllä 1997 koe-erä kuusen paakkutaimia (Taimiuutiset 1). Lumetuksella pyrittiin välttämään syksyllä tapahtuva suuralustojen alaslasku ja keväällä ennen kasvukauden alkua tapahtuva ylösnosto. Lumen tekemisessä tarvittu vesi pumpattiin suoraan kastelualtaasta. Ennen lumetuksen aloitusta vettä jäähdytettiin n. +2 C asteiseksi jäähallilta ajetulla jäämurskeella. Vettä lumitykille syötettiin pumpulla, jonka tuotto oli 7 8 m 3 /tunnissa. Tykki oli lumetuksen ajan traktorin peräkärryllä. Lumetus tehtiin 27 28.10, jolloin luonnonlunta oli satanut n. 2 cm. Lumetusta aloitettaessa iltapäivällä pakkasta oli -2 C ja yöllä enimmilään -9 C. Lunta tykitettiin 2 000 m 2 alueelle keskimäärin 40 cm:n kerros. Osalle aluetta tehtiin jopa 50 60 cm:n kerros. Talven mittaan luonnonlunta kertyi tykkilumen päälle 40 50 cm. Tykkilumi kesti hyvin talviset lämpöjaksot. Keväällä 9.4 kylvettiin tykkilumen päälle ohut kerros puuntuhkaa jouduttamaan lumen sulamista. Lumi suli koekentän päältä n. 2 viikossa ja alta paljastui tasaisen tummanvihreä taimimatto, jonka lumi oli painanut pelottavan näköisesti kennojen pintaa vasten. Muutamassa päivässä koko taimikasvusto nousi pystyyn ja paakut sulivat nopeasti pakkauskuntoon. Mitään tauteja, tuhoja tai värimuutoksia ei lumetetuissa taimissa esiintynyt, ja aktiivisia juurenkärkiä 18
alkoi ilmestyä paakkuihin välittömästi sään lämmettyä. Lumetut taimet olivat keskimäärin 18 20 cm:n pituisia 1-vuotiaita kuusia. Suurin yksittäinen kustannus kokeilussa oli tykin vaatiman vesipumpun nouto, vuokraus ja palautus hiihtokeskukselle. Tykinvuokra, lumetustyö ja konsulttiapu olivat ulkopuolilsen traktoriurakoitsijan taimitarhatyössäkin laskuttamaa tasoa. Lumetuskokeilun tulokset ovat olleet rohkaisevia ja toteutus ilman erityistä kiinteää lumetusjärjestelmää onnistuu kohtuullisen pienellä lisätyöllä. Mikäli lumesta halutaan tehdä jokavuotinen taimivarasto, tulee miettiä kiinteän lumetusjärjestelmän rakentamista. KUVA. KEINOLUMEN ALASPAINAMAT KUUSENVERSOT NOUSIVAT YLÖS JA LÄHTIVÄT HYVÄÄN KASVUUN. Merja Nieminen UPM-Kymmene Metsä PL 5 79601 Joroinen TARMO NORÉN METSÄTYLLILÄ OY, MÄNTYHARJU HYBRIDIHAAPA UUSI METSÄN JALOPUU Haapa on valoa vaativa nopeakasvuinen pioneeripuu, jolla hede- ja emikukinnot ovat eri puissa. Hybridihaapa on kotimaisen haavan (Populus tremula) ja pohjois-amerikkalaisen haavan (Populus tremuloides) välinen risteytys. Metsänjalostussäätiö aloitti maassamme 50-luvulla hybridihaavan risteytyksen. Silloin perustetut hyb- ridihaapaviljelykset ovat jo osittain päätehakatut. Hybridihaapa on todella nopeakasvuinen, sillä taimet voivat kasvaa pituutta jopa yli kolme metriä vuodessa. Eräistä 30 vuotiaista hybridihaapametsiköistä on hakattu yli 400 kuutiometriä puuta hehtaarilta. Hybridihaavan viljely ja taimikasvatus on viime aikoina saanut uutta tuulta purjeisiinsa, kun Metsäliitto on panostanut sen jalostamiseen yhdessä Metsänjalostussäätiön kanssa valitsemalla Suomessa kasvavista hybridihaavoista noin 30 kasvultaan ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan parasta emopuuta. Näistä on Haapastensyrjän metsänjalostuskeskuksessa tehty mikrolisäysaloitukset. Taimikolmiolla on taimien kasvatussopimus Metsäliiton kanssa. Taimien mikrolisäystä aliurakoitsijoina tekevät Metsätyllilä Oy ja Bio-Taimi Oy. Hybridihaavan taimien mikrolisäys on erittäin vaativaa, joka kasvatusvaiheessa. Herkimmillään taimet ovat laboratoriosta muovihuoneeseen siirron yhteydessä. 19
Hybridihaapa on puuntuotokseltaan ylivoimainen tavalliseen haapaan verrattuna. Tulevaisuudessa haapa näyttäisi olevan ainoa kotimainen puulaji, joka paperinvalmistuksessa pystyy kilpailemaan ulkolaisten puulajien, eukalyptuksen ja akaasian, kanssa. Haavan paperitekniset ominaisuudet, kuten vaaleus, vaaleuden pysyvyys ja läpinäkymättömyys, ovat ylivertaisia muihin puihin verrattuna. Lisäksi teollisuuden käyttämiä valkaisukemikaaleja tarvitaan huomattavasti vähemmän, joten haavan ympäristökuormitus muihin puihin verrattuna on vähäinen. Taimien kysyntä on kokeilujen jälkeen selvästi lisääntynyt: vuonna 1997 istutettiin sopimusviljelyksiä 10 hehtaaria ja vuonna 1998 päästään jo 100 hehtaariin. Haapaa on pidetty metsissämme miltei roskapuuna. Jos istutuksissa taimet saadaan hyvin suojattua myyrä- ja hirvituhoilta, voi hybridihaavasta tulla uusi metsiemme jalopuu. Tarmo Norén Metsätyllilä Oy Karhulantie 52700 Mäntyharju VÄITÖSKIRJOJEN LYHENNELMIÄ YMPÄRISTÖTEKIJÖIDEN VAIKUTUS KUUSEN SIEMENTEN HORROKSEEN, ELINVOIMAISUUTEEN JA ITÄMISEEN Kari Leinonen Helsingin yliopisto, ekologian laitos Kirjoitus perustuu väitöskirjatyöhön, jossa analysoitiin kokeellisesti ympäristötekijöiden vaikutusta kuusen siementen horrokseen ja elinvoimaisuuteen eli siementen kuntoon. Nämä siementen sisäiset tekijät vaikuttavat siihen, itääkö siemen tietyissä olosuhteissa, kuoleeko se vai jääkö se horrokseen sekä siihen, kuinka kauan itämiseen kuluu aikaa. SYYSHORROS Syys- ja talvikerättyjen siementen itämisnopeuksien vertailu osoitti, että syyskerätyt siemenet olivat horroksessa, joka purkautui talvehtimisen aikana. Syyskerättyjen siementen horros ei kuitenkaan purkautunut varastossa erilaisissa lämpö- ja kosteusolosuhteissa. Itämisnopeuden lisääntyminen talvehtimisen aikana saattoi johtua myös siementen kypsymisen myötä lisääntyneestä elinvoimaisuudesta. Tutkimustulos, että talvella kerätyt siemenet kestivät paremmin kylmäkäsittelyä kuin syyskerätyt, tuki tätä päätelmää. Kylmäkäsittelyllä eli vilutuksella tarkoitetaan siementen säilyttämistä kosteina viiden asteen lämpötilassa kolmen viikon ajan. Elinvoimaisuustestit osoittivat kuitenkin, että kävyissä talvehtiminen laski siementen kuntoa mieluummin kuin lisäsi sitä. VALORIIPPUVUUDEN JA ELINVOIMAISUUDEN MUUTOKSET Siementen itämisen valoriippuvuus lisääntyi sekä kävyissä talvehtimisen että kuivavarastoinnin (5%:n vesipitoisuus) aikana. Idätystestin aikana annettu valo purki tehokkaasti tämän horroksen. Valon vaikutus voitiin osittain korvata kylmäkäsittelyllä. Korkeahkossa kosteudessa (11%:n vesipitoisuus) pimeässä varastoidut siemenet itivät hitaasti ja epätäydellisesti. Näihin siemeniin oli syntynyt horros, jota ei voitu purkaa valokäsittelyllä, vaan siemenet tarvitsivat sekä kylmäkäsittelyn että valoa itääkseen. Varastointi olosuhteet vaikuttivat myös siementen elinvoimaisuuteen. Testien perusteella varastointilämpötilan lisääntyminen 5 C:sta 12 C:een laski siementen elinvoimaisuutta vähemmän kuin vesipitoisuuden lisääntyminen 6 %:sta 11 %:iin. Lämpötilan ja kosteuden yhteisvaikutus laski voimakkaasti siementen kuntoa. VALOKÄSITELLYT SIEMENET ITÄVÄT PIMEÄSSÄ Punaisella valolla (660 nm) tehty esikäsittely lisäsi siementen itävyyttä pimeässä. Esikäsittelyn vaikutus tehostui asteittain, kun siementen vesipitoisuus lisääntyi 5 %:sta 20 %:iin. Kuitenkin myös kuivat (5 8 %:n vesipitoisuus) siemenet olivat herkkiä valolle. Punaisen valon vaikutus voitiin kumota säteilyttämällä siemeniä pitkäaaltoisella punaisella valolla (730 nm). OLOSUHTEET VAIKUTTAVAT ITÄMISEEN Sekä siemenhorroksen että elinvoimaisuuden ilmeneminen riippuu idätysolosuhteista. Horrostavat siemenet jäävät itämättä tai itävät hitaasti matalissa ja korkeissa idätyslämpötiloissa toisin kuin siemenet, joiden horros on purkautunut. Horroksen purkautuminen siis laajen- 20