Katsaus tieteessä Tiina Nokireki ELL, tarttuvien tautien erikoiseläinlääkäri Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, eläintautivirologian tutkimusyksikkö tiina.nokireki@evira.fi Olli Vapalahti LT, professori, ylilääkäri, kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri Helsingin yliopisto, eläinlääketieteellisten biotieteiden osasto, Haartman-instituutti, virologian osasto ja HUSLAB, virologian ja immunologian osasto Lepakkorabiesta esiintyy myös Suomessa Suomen lepakoissa esiintyy rabiesta. Lepakkotutkija kuoli Suomessa vuonna 1985 eurooppalaisen lepakkolyssavirus 2 (European Bat Lyssavirus 2, EBLV-2) -tartunnan seurauksena. Vuonna 2009 eurooppalainen lepakkolyssavirus 2 eristettiin Turun Kakskerrasta löytyneestä lepakosta. Nämä viruskannat ovat keskenään lähes identtisiä. Lepakoita pidetään lyssavirusten alkuperäisenä isäntäeläinlajina. Ainoastaan yhtä genotyyppiä ei ole osoitettu lepakosta sen isäntäeläinlajia ei vielä tiedetä. Tällä hetkellä tunnetuista 12:sta lyssaviruksen genotyypistä seitsemän on raportoitu aiheuttaneen rabieksen ihmiselle. Ihmisillä käytetyt rabiesrokotteet antavat suojan klassista rabiesta (RABV) vastaan, mutta myös osittaista suojaa eurooppalaisia ja australialaisia ja joitakin afrikkalaisia lepakkorabieskantoja vastaan. Jos lepakko puree ihmistä, puremahaava puhdistetaan runsaalla vedellä ja saippualla ja desinfioidaan. Mahdollisimman nopeasti, viimeistään vuorokauden kuluessa puremasta, aloitetaan immunoglobuliini- ja rokotushoito. Hoitoa ei tule jättää antamatta, vaikka puremasta olisi jo kulunut aikaa. Ennaltaehkäisevää rabiesrokotusta suositellaan henkilöille, jotka työssään tai harrastuksessaan ovat säännöllisesti tekemisissä lepakoiden kanssa. Myös ennaltaehkäisevästi rokotettu henkilö tarvitsee kuitenkin altistuksen jälkeisen rokotuksen. Vertaisarvioitu VV Rabies (ihmisen vesikauhu, eläimen raivotauti) on aina kuolemaan johtava viruksen aiheuttama aivotulehdus. Taudin aiheuttajat kuuluvat rhabdovirusheimon lyssavirusten sukuun ja ovat luodinmuotoisia vaipallisia viruksia, joiden genomi on yksisäikeinen RNA. Lyssaviruksia tunnetaan 12 eri genotyyppiä (taulukko 1). RABV eli klassinen rabiesvirus on endeeminen suuressa osassa maailma, ja rabiekseen kuolee n. 50 000 ihmistä vuodessa. Valtaosa tartunnoista on kehitysmaissa koiranpuremien aiheuttamia. Lepakot ylläpitävät myös klassista rabiesvirusta; Amerikoissa ja Yhdysvalloissa suurin osa ihmisten rabieskuolemista on nykyään lepakoiden aiheuttamia. Euroopassa klassinen rabiesvirus esiintyy vain maanisäkkäissä, ei lepakoissa, joilla lajista riippuen puolestaan esiintyy eri lepakkorabieskantoja. Ilmeisesti myös klassinen rabiesvirus on alun perin lähtenyt liikkeelle lajisiirtymästä lepakoista maanisäkkäisiin (2). Kaikki muut genotyypit, paitsi Mokola-virus, jonka isäntäeläinlajia ei vielä tunneta, on eristetty lepakoista (Chiroptera spp.). Seitsemän genotyypin on todettu aiheuttaneen ihmisen rabieksen. Lukuun ottamatta klassista rabiesvirusta, eri genotyypeillä on oma maantieteellinen jakaumansa, joka riippuu lepakkoisäntälajin levinneisyydestä. Yksittäiset lepakkolajit näyttävät olevan lyssavirusten ohella monien (yksisäikeisten) RNA-virusten vakavien zoonoottisten tartuntojen ja lajisiirtymien takana, sillä rabieksen lisäksi lepakoista ovat peräisin mm. SARS-koronavirus, Ebola-, Marburg- ja henipavirukset sekä eräät ihmis- ja eläinpopulaatioissa leviävät tavalliset flunssa- ja tartuntataudit. Klassinen rabiesvirus (RABV), Duvenhagevirus (DUVV), Euroopan lepakkolyssavirus 1 (EBLV-1), Euroopan lepakkolyssavirus 2 (EBLV-2) ja Australian lepakkolyssavirus (ABLV) sekä Aravan (ARA)-, Khujand (KHU)- ja Irkut (IRKV) -virukset kuuluvat perimänsä, patogeenisuutensa ja immunogeenisuutensa perusteella samaan ryhmään. Lagos-lepakkovirus (LBV), Mokola-virus (MOKV) ja Shimoni-lepakko virus (SHIBV) muodostavat toisen ryhmän. Länsi- Kaukasian lepakkovirus (WCBV) ei kuulu selkeästi kumpaankaan ryhmään (3). Tunnettujen 12 genotyypin lisäksi on ehdotettu kahta uutta genotyyppiä: Saksassa lepakosta eristetty Bokeloh-virus (BBLV) (4) sekä Tansa niassa sivettikis 491
Katsaus Taulukko 1. Lepakkorabiesvirusten genotyypit, isäntäeläinlajit, maantieteellinen jakautuminen, tunnetut ihmistartunnat ja rokotteiden suojaavuus (1). Virus Genotyyppi Isäntäeläinlaji 1 Tunnettuja ihmistartuntoja Maantieteellinen esiintyminen Klassiseen rabiesvirukseen perustuvat rokotteet suojaavat Klassinen rabiesvirus (RABV) 1 Maanisäkkäät, useat amerikkalaiset lepakkolajit Kyllä Maailmanlaajuinen Kyllä Lagos-lepakkovirus (LBV) 2 Epomophorus wahlbergi Ei Afrikka Ei (koira, kissa, mangusti) Mokola-virus (MOKV) 3 Tuntematon Kyllä Afrikka Ei (päästäinen, jyrsijät, koira, kissa) Duvenhage-virus (DUVV) 4 Miniopterus spp. Kyllä Afrikka Kyllä Eurooppalainen lepakkolyssavirus 1 (EBLV-1) Eurooppalainen lepakkolyssavirus 2 (EBLV-2) Australian lepakkolyssavirus (ABLV) 5 Eptesicus serotinus Kyllä Eurooppa Kyllä (lammas, kivinäätä, kissa) 6 Myotis daubentonii Kyllä Eurooppa Kyllä 7 Australian lepakkolajit Kyllä Australia Kyllä Aravan-virus (ARAV) 8 Myotis blythii 2 Ei Kirgistan Kyllä? Khujand-virus (KHUV) 9 Myotis mystacinus 2 Ei Itäinen Siperia Kyllä? Irkut-virus (IRKV) 10 Murina leucogaster 2 Kyllä Kaukasus Kyllä? Länsi-Kaukasian lepakkovirus 11 Miniopterus schreibersi 2 Ei Länsi-Kaukasuksen Ei? (WCBV) vuoristo Shimoni-virus (SHIBV) 12 Hipposideros commersoni 2 Ei Kenia Ei 1 Lepakkolaji, josta virus pääasiallisesti eristetty (suluissa muita lajeja, joista kyseinen virus on osoitettu). 2 Vain yksittäisiä eristyksiä. Hoito aloitetaan aina lepakon pureman tai raapaisun jälkeen. sasta eristetty Ikoma-virus (IKOV) (5). Koska lepakoiden lajikirjo on laaja käsittäen toista tuhatta lajia, on odotettavissa, että uusia lepakoiden levittämiä lyssavirusgenotyyppejä löydetään jatkuvasti lisää. Lepakkorabies Euroopassa Euroopassa esiintyy eurooppalaista lepakkolyssavirustyyppiä 1 ja 2 (EBLV-1 ja EBLV-2) (1). Vuosien 1977 2011 aikana Euroopassa on tutkittu 10 680 lepakkoa, ja rabiesvirus on osoitettu 994 lepakosta (taulukko 2). Näistä viruksista yli 95 % on kuulunut EBLV-1-tyyppiin näitä on eristetty useimmiten etelänlepakoista (Eptesicus serotinus). Eniten EBLV-1-osoituksia on tehty Alankomaissa, Saksassa, Tanskassa, Puolassa, Ranskassa ja Espanjassa. EBLV-2 on osoitettu viidestä maasta: Alankomaista, Britanniasta, Sveitsistä, Saksasta ja Suomesta. Kaikki Alankomaissa tehdyt osoitukset ovat olleet lampi siipasta (Myotis dasycneme) kun taas muissa maissa osoitukset ovat olleet vesisiipasta (Myotis daubentonii) (6). Saksassa todettiin lepakosta, jolla oli rabiekseen sopivia oireita, EBLV-2-kannoista poikkeava rabiesvirus. Virus eristettiin ripsisiipasta (Myotis nattereri) ja nimettiin Bokeloh-lepakkolyssavirukseksi (4). Lepakolla tyypillisiä rabiesoireita ovat outo käytös ja ääntely, välinpitämättömyys ja toisaalta yllättävät aggressiiviset kohtaukset, jolloin lepakko hyökkäilee ja yrittää purra. Kun halvausoireet alkavat, lepakot jäävät paikoilleen kyyhöttämään. Eurooppalainen lepakkolyssavirus 2 Suomessa Euroopassa esiintyvistä vajaasta 40 lepakkolajista vain 13 on havaittu Suomessa (7). Lepakkorabiesviruksia on näistä todettu eteläisessä Suomessa esiintyvällä vesisiipalla (esiintymisalue 492
tieteessä Taulukko 2. Rabieksen varalta vuosina 1977 2011 eri maissa tutkitut lepakot, jotka on ilmoitettu Rabies Bulletin Europelle (6). Maa Tutkittujen lepakoiden määrä, joilla ei todettu lyssavirusinfektiota Lepakot, joilla todettiin lyssavirusinfektio Alankomaat 825 330 Saksa? 229 Tanska 100 226 Puola 580 79 Ranska 1 262 62 Espanja 69 26 Ukraina 35 11 Britannia 5 599 10 Unkari 59 5 Venäjä? 5 Tsekin tasavalta 89 4 Sveitsi 121 3 Slovakia 26 2 Suomi 46 1 Romania? 1 Yhteensä 994 Kirjallisuutta 1 Johnson N, Vos A, Freuling C, Tordo N, Fooks A, Müller T. Human rabies due to lyssavirus infection of bat origin. Veter Microbiol 2010;142:151 9. 2 Badrane H, Tordo N. Host Switching in Lyssavirus History from Chiroptera to the Carnivora Orders. J Virol 2001;75:8096 104. 3 Kuzmin I, Mayer A, Niezgoda M ym. Shimoni bat virus, a new representative of the Lyssavirus genus. Virus Research 2010;149:197 210. 4 Freuling C, Beer M. Conraths F ym. Novel Lyssavirus in Natterers Bat, Germany. Emerg Infect Dis 2011;17:1519 22. 5 Marston, D, Horton D, Ngeleja C ym. Ikoma Lyssavirus, Highly Divergent Novel Lyssavirus in an African Civet. Emerg Infect Dis 2012;4:664 7. 6 WHO Rabies Bulletin Europe. (siteerattu 27.3.2012.) www.fli.bund. de/en/startseite/publications/ who-rabies-bulletin-europe.html 7 National Implementation Report of EUROBATS agreement of Finland 20072009 (siteerattu 26.3.2012.) www.eurobats.org/documents/ pdf/mop6/inf_mop6_18_natrep- Finland.pdf 8 Jakava-Viljanen M, Lilley T, Kyheröinen E-M, Huovilainen A. First encounter of European bat lyssavirus type 2 (EBLV-2) in a bat in Finland. Epid Inf 2010:138;1581 5. 9 Lumio J, Hillbom M, Roine R ym. Human rabies of bat origin in Europe. Lancet 1986;15:378. kuvassa 1) ja korvayököllä sekä meillä toistaiseksi harvinaisilla etelänlepakolla, ripsisiipalla, vaivaislepakolla, isolepakolla ja pikkulepakolla. Vuonna 2009 eristettiin Suomessa ensimmäisen kerran lepakosta eurooppalainen lepakkolyssavirus 2. Turun Kakskerrasta löydetyllä Kuva 1. Vesisiipan levinneisyysalue (16). Lähde: SYKE, valtakunnan rajat MML (lupa nro 7/MML/08). Esiintymisalue Levinneisyysalue 0 50 100 kilometriä vesisiipalla oli rabiekseen viittaavia oireita. Kosketettaessa lepakko kirkui ja kouristeli. Se puri kahta lepakkotutkijaa, joilla oli ennaltaehkäisevä rokotussuoja. Pureman jälkeen aloitettiin altistuksen jälkeinen hoito (8). Suomen lepakoissa epäiltiin esiintyvän rabiesta jo 1985, kun sveitsiläinen lepakkotutkija kuoli Suomessa EBLV-2-infektioon (9). Seuraavana vuonna tutkittiin näytteitä yleisimmistä lepakkolajeista kaikkiaan 183 yksilöstä, joista 126 oli terveitä, pyydystettyjä lepakoita ja 85 kuolleena löydettyjä. Rabiesvirusta niistä ei kyetty osoittamaan (10). Vuosittain on sen jälkeen tutkittu 0 10 kuolleena löydettyä tai lopetettua lepakkoa, mutta ennen vuotta 2009 virusta ei ole todettu. Vuosina 1995 2011 on Suomessa tutkittu 83 lepakon aivot rabieksen varalta. Koska vuonna 2009 lepakosta eristetty virus on lähes identtinen (nukleotidihomologia 99,1 % nukleoproteiinigeenin osalta) vuonna 1985 kuolleesta tutkijasta eristetyn viruksen kanssa, on mahdollista, että tutkija oli saanut tartunnan Suomessa, vaikka hän oli työskennellyt lepakoiden parissa useissa maissa (8). Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran sekä Helsingin ja Turun yliopistojen käynnissä olevassa tutkimusprojektissa rabieksen esiintymistä on tutkittu elävistä lepakoista kerätyistä sylkinäytteistä. Tähän mennessä tutkituista näytteistä ei ole osoitettu rabiesvirusta; vasta-ainetutkimukset ovat vielä kesken. Tutkimustulosten perusteella eurooppalaisen lepakkolyssavirus 2:n esiintyvyys on vähäistä. Tilanne on Suomessa vastaava kuin muissa maissa, joissa eurooppalaista lepakkolyssavirus 2:ta esiintyy lepakoissa. Britanniassa tutkituissa vesisiipoissa lyssavirusvasta-aineita oli 5 %:lla. Lepakkolyssaviruksen todellista esiintyvyyttä ei tunneta eikä sitä, miten tartunta säilyy populaatiossa näin alhaisella esiintyvyydellä. Ei ole myöskään selvää, voivatko lepakot olla terveitä rabiesviruksen kantajia ja levittäjiä sairastumatta itse rabiekseen (1). Lepakkorabies ihmisellä Lepakkorabiestartunta on ihmisillä erittäin harvinainen. Suomessa todetun sveitsiläisen lepakko tutkijan EBLV-2-tartunnan lisäksi Euroopassa on todettu vuonna 2002 yksi tartunta Skotlannissa (11). Kumpaakaan henkilöä ei oltu rokotettu ennaltaehkäisevästi rabiesta vastaan. Varmistettuja EBLV-1-ihmistartuntoja tunnetaan ainoastaan yksi, Venäjältä vuodelta 1985 (1). Mo 493
katsaus 10 Hagner N, Ek-Kommonen C, Lokki J ym. No bat rabies found in Finland 1986. Kirjassa: Hanák V. Horácek I, Gaisler J, toim. European Bat Research 1987. Praha: Charles University Press, 1989:631 5. 11 Nathawani D, McIntyre P, White K ym. Fatal Human Rabies Caused by European Bat Lyssavirus Type 2a Infection in Scotland. CID 2003;37. 12 Calisher C, Ellison J. The other rabies viruses: The emergence and importance of lyssaviruses from bats and other vertebrates. Trav Med Inf Dis 2012;10:69 79. 13 Johnson N, Phillpotts R, Fooks A. Airborne transmission of lyssa viruses. J Med Microb 2006;55:785 90. 14 Rimhanen-Finne R, Kuusi M, Davidkin I, Siikamäki H, Vapalahti O, Lyytikäinen O. Rabies tappava tuliainen. Suom Lääkäril 2007;8:753 6. 15 Brookes S, Parsons G, Johnson N, McElhinney L, Fooks A. Rabies human diploid vaccine elicits cross-neutralising and cross-protecting immune responses against European and Australian bat lyssaviruses. Vaccine 2005;23:4101 9. 16 Suomen raportti EU:n komissiolle luontodirektiivin toimeenpanosta kaudelta 2001 2006. (siteerattu 22.3.2012.) www. ymparisto.fi/download. asp?contentid=95648&lan=fi sidonnaisuudet Kirjoittajat ovat ilmoittaneet sidonnaisuutensa seuraavasti (ICMJE:n lomake): Tiina Nokireki: maa- ja metsätalousministeriön apuraha lepakkorabiestutkimusprojektia varten. Olli Vapalahti: Ei sidonnaisuuksia. kola-tartuntoja on raportoitu kaksi, Duvenhagetartuntoja kolme, Australian lepakkolyssavirus -tartuntoja kaksi ja yksi Irkut-tartunta (15). Lepakkorabies tarttuu useimmiten sairaan lepakon pureman välityksellä. Lisäksi Duvenhage-viruksen on todettu tarttuneen lepakon raapaisun seurauksena. Lyssavirukset voivat levitä myös ilman välityksellä, jos altistusannos on riittävän suuri. Klassisen rabiesviruksen on raportoitu tarttuneen lepakkoluolista, mutta on mahdollista, että lepakon purema on jäänyt näissä tapauksissa huomaamatta. Lisäksi se on tarttunut laboratoriossa ilman välityksellä (13). Kaikki lyssavirusten aiheuttamat sairastumiset vastaavat oirekuvaltaan klassisen rabiesviruksen aiheuttamaa tautia, mutta lepakkorabies saattaa kuitenkin edetä vähän hitaammin ja nostattaa enemmän immuunivastetta. Alkuvaiheen oireena on levottomuus, päänsärky, kuume, pahoinvointi ja tuntomuutokset pureman alueella. Taudin edetessä potilas on kiihtynyt, harhainen ja kouristelee. Nielun alueen lihaskrampit johtavat nielemisvaikeuksiin. Harvinaisempi rabiesmuoto esiintyy kolmasosalla tapauksista. Sen oireina ovat tuntopuutokset, heikkous, kipu ja halvaantuminen (14). Oireinen tauti johtaa kuolemaan muutamasta päivästä muutamaan viikkoon oireiden alkamisesta (1). Rabieksen ennaltaehkäisy ja altistumisen jälkeinen hoito Suomessa lepakkorabieksen aiheuttama riski on erittäin pieni ihmisillä, jotka eivät ole työssään tai harrastuksessaan tekemisissä lepakoiden kanssa. Vesisiippa ei tavallisesti pesi rakennuksissa, mikä vähentää ihmisten ja vesisiipan kohtaamismahdollisuuksia. Ennaltaehkäisevää rokotusta suositellaan henkilöille, jotka ovat säännöllisesti kosketuksissa lepakoiden kanssa joko työssään tai harrastuksissaan sekä henkilöille, jotka työskentelevät rabiesvirustutkimuksen tai -diagnostiikan parissa laboratoriossa. Lepakkoon ei tule koskea paljain käsin. Jos lepakko on tullut asuntoon sisälle, tulee jättää ikkuna tai ovi auki, jotta lepakko voisi itse lentää asunnosta ulos. Jos lepakkoon täytyy koskea, tulee käyttää käsineitä tai kietoa lepakko esimerkiksi pyyhkeen sisään, jotta se ei pääse puremaan. Lepakoiden pääsy asuintiloihin voidaan estää peittämällä savupiiput ja tuuletusaukot ja muut mahdolliset sisäänkäynnit verkolla. Ihmisille tarkoitetuilla, humaanidiploidisoluissa viljellyillä, inaktivoitua klassista rabiesvirusta sisältävillä rabiesrokotteilla on neutraloivien vasta-aineiden kautta ristisuojaa myös muita ryhmän I lyssaviruskantoja vastaan. Suoja ei ole yhtä hyvä kuin klassista rabiesvirusta vastaan, ja suositellaan että neutraloivien vastaaineiden tavoitetaso olisi korkeampi (> 4,5 ky/ ml) kuin mitä tarvitaan klassista rabiesvirusta vastaan (> 0,5 ky/ml) (15). Afrikassa esiintyviä Lagos-lepakkovirus- ja Mokola-viruskantoja ja Shimoni-virusta sekä Länsi-Kaukasian lepakkovirusta vastaan rokotteiden antama suoja on todennäköisesti heikko (1,12). Lepakkorabiekselle altistuvien olisi hyvä myös tutkituttaa neutraloivat vasta-ainetasonsa laboratoriotutkimuksin (rabiesvirus, vasta-aineet: S-RabiAb KL nro 3467) tehostetarpeen arvioimiseksi. Lääkäri tekee päätöksen altistuksen jälkeisestä hoidosta riskinarvioinnin perusteella konsultoiden tarvittaessa oman alueensa infektiolääkäriä sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta. Riskin arvioinnissa otetaan huomioon alueellinen rabiestilanne ja eläin, jonka pureman kohteeksi potilas on joutunut sekä altistumisen aste. Jos mahdollista, lepakko lähetetään rabiestutkimukseen Elintarviketurvallisuusvirastoon. Koska lepakkolajin tunnistaminen on maallikolle erittäin vaikeaa ja lepakot voivat olla eri lyssavirusten kantajia, aloitetaan hoito aina lepakon pureman tai raapaisun jälkeen. Huomattakoon, että lisääntyneen kaukomatkailun myötä suomalaiset altistuvat enemmän myös eksoottisille lepakkolajeille ulkomailla. Periaatteessa lepakon pureman aiheuttama altistuksen jälkeinen hoito on vastaavanlaista kuin muiden mahdollisesti rabiesta sairastavien eläinten pureman jälkeinen hoito. Puremahaava puhdistetaan runsaalla vedellä ja saippualla sekä desinfioidaan, ja vuorokauden kuluessa puremasta aloitetaan immunoglobuliinija rokotushoito. Hoito tulee antaa, vaikka puremasta olisi kulunut jo kauemmin. Henkilölle, jolla on ennaltaehkäisevä rokotus, annetaan tehoste rokotukset päivinä 0 ja 3 (14). Lopuksi Vaikka suurin osa maailman rabiestapauksista tulee kulkukoirista kehitysmaissa, lepakot ovat taudin varsinainen alkuperäinen lähde. Virusten sukupuu viittaa ikivanhaan rinnakkaisevoluutioon lepakkoisännissä, joista ajoittain voi tulla 494
tieteessä Kuvio 1. Lyssavirusten kierto, lähteet ja tartuntareitit ihmiseen. Mukailtu Noël Tordonin (Pasteur-instituutti, Pariisi) luennosta. Rabieksen levittäjät villieläimet lihansyöjät kettu supikoira kojootti haisunäätä mangusti... lepakot hyöteissyöjät verenimijät hedelmänsyöjät yksittäisiä tartuntoja tai lajisiirtymiä ihmiseen tai muihin eläimiin (kuvio 1). Vaikka RABV on rokotuksin juurittu monessa maassa maanisäkkäistä, myös näissä rabiesvapaiksi julistetuissa maissa voi ajoittain esiintyä lepakkorabiesta. Periaatteessa rabies voi palata lepakoista maanisäkkäisiin rabieksen hävittämisen jälkeen. Kontaktit kotoisiin lepakkolajeihimme ovat kuitenkin yleensä harmittomia, vesisiipan harvinaisia EBLV-2-tartuntoja lukuun ottamatta. n koti- ja tuotantoeläimet kissa koira IHMINEN naudat siat hevoset lampaat vuohet English summary www.laakarilehti.fi > in english Bat rabies in Finland NYT HEUREKASSA! 16.2.-22.9.2013 PANEELIKESKUSTELU KUOLEMASTA 17.2. - mukana mm. oikeushammaslääkäri HELENA RANTA MAAILMANKUULU NÄYTTELY IHMISEN ANATOMIASTA YHTEISTYÖSSÄ: WWW.HEUREKA.FI 495
english summary Tiina Nokireki D.V.M., Specialist in Veterinary Medicine, Infectious Diseases Finnish Food Safety Authority Evira, Research and Laboratory Department, Veterinary Virology E-mail: tiina.nokireki@evira.fi Olli Vapalahti Bat rabies in Finland Rabies is fatal encephalitis caused by a neurotropic lyssavirus. Several mammal species are susceptible to rabies and transmit the infection to other mammals and humans. Globally, most human cases are due to bites of rabid dogs. Bats (Chiroptera spp.) are the reservoir of lyssaviruses. Currently, 12 different genotypes have been recognized. Only one of these genotypes has not been detected in bats. Seven genotypes are known to have caused human rabies. The main genotypes of interest in Europe are 1, 5 and 6, corresponding to classical rabies virus (RABV), and European bat lyssavirus types 1 and 2 (EBLV-1, -2). In Europe, 990 EBLV cases in bats have been reported between 1977 and 2011, mainly in Denmark, the Netherlands, Germany, Poland, France and Spain. Most (>95%) of these cases were EBLV-1 and predominantly associated with the serotine bat (Eptesicus serotinus). EBLV-2 cases have been reported in only five countries: Switzerland, The Netherlands, UK, Germany and Finland. EBLV-2 is typically detected in Daubenton s bat (Myotis daubentonii) and pond bat (M. dasycneme). Two cases of EBLV-2 infection in humans have been confirmed, one in Finland and one in Scotland in 2002, both in individuals working with bats neither of whom had had a prophylactic vaccination against rabies. In 1985, a Swiss bat researcher died of EBLV-2 infection in Finland. Despite an epidemiological study in bats in 1986 and subsequent rabies surveillance, rabies in bats was not detected in Finland until a Daubenton s bat was found positive in 2009. These two isolates are genetically closely related, demonstrating that EBLV-2 may have been circulating in Finland for many years. Based on the passive and active surveillance, the incidence of rabies in the Finnish bat population is very low. In Finland, 13 bat species have been observed to date. Of these, the most common species is the Northern bat (Eptesicus nilssonii). Most of the species are found only in southern Finland. Immediate, thorough cleansing of the wound together with post exposure administration of purified immunoglobulins and modern vaccines offer protection against rabies. There is evidence for broad spectrum cross-neutralization of and cross-protection against genotypes 1, 4, 5, 6, 7 using rabies human diploid cell vaccine. Preventive immunization is recommended for persons who regularly come into contact with bats. In Finland, the health risk to the general public, with little contact with bats, is low. Finland has been declared rabies-free since 1991. No terrestrial rabies cases in animals have been found since, except for imported cases in a horse in 2003 and a dog in 2007. 495a