Ympäristöarvojen huomioiminen kankaiden tuotannossa

Opinnäytetyö (AMK) Muotoilu Tekstiilisuunnittelu 2010 Johanna Niskanen Ympäristöarvojen huomioiminen kankaiden tuotannossa Kankaiden saatavuuden kartoitus Valonialle

OPINNÄYTETYÖ (AMK) TIIVISTELMÄ TURUN AMMATTIKORKEAKOULU Muotoilun koulutusohjelma tekstiilisuunnittelun suuntautumisvaihtoehto Opinnäytetyön valmistumisajankohta kevät 2010 Sivumäärä 69 Ohjaaja Päivi Katajamäki Johanna Niskanen Ympäristöarvojen huomioiminen kankaiden tuotannossa Kankaiden saatavuuden kartoitus Valonialle Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, mitkä kankaat ovat tuotannoltaan ympäristöarvot huomioon ottavia vaihtoehtoja tällä hetkellä markkinoita hallitseville kankaille ja kartoittaa niiden saatavuutta. Tavoitteen mukaiseen tulokseen pyrittiin vastaamalla kahteen tutkimuskysymykseen. Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä kysyttiin, mitkä kankaat ovat tuotannoltaan ympäristöarvot huomioon ottavia. Tutkimuksessa tarkasteltiin kankaiden tuotantoprosesseja ja niiden ympäristövaikutuksia. Toisessa kysymyksessä etsittiin tietoa siihen, mistä Suomesta ja Euroopasta saa kankaita, joiden tuotannossa on otettu huomioon ympäristöarvot. Tietoa kankaiden saatavuudesta saatiin lähettämällä tiedusteluja alan tutkijoille, kutomoille, neulomoille, kehräämöille ja kankaita tarjoaville yrityksille sekä internetin avulla. Aineistona käytettiin dokumenttiaineistoa, jonka sisältämää tietoa ryhmiteltiin teemoittelun avulla. Dokumenttiaineisto koostui alan kirjallisuudesta, tutkimuksista ja asiantuntijoiden lausunnoista. Opinnäytetyön tuloksena oli lista kankaista, joiden tuotannossa on pyritty ottamaan huomioon ympäristöarvot. Listasta käy ilmi yritykset, joilta kankaita on mahdollista hankkia. ASIASANAT: Kankaat, Ympäristöarvot, Tuotanto, Saatavuus

BACHELOR S THESIS ABSTRACT UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Degree programme in Design Textile design Spring 2010 Total number of pages 69 Instructor Päivi Katajamäki Johanna Niskanen The availability study of sustainably produced fabrics for Valonia The objective of the thesis was to find out which fabrics are produced in an environmentally sustainable way and where one is able to purchase them. The idea was that these fabrics could act as alternatives to the ones that hold a dominant share of the market. The production phase was studied to determine which fabrics are produced in an environmentally sustainable way. Fiber production, spinning, weaving and knitting as well as wet processes of the fabric all create problems for the environment. In this study, the interest was to find those fabrics whose production minimizes the impacts on the environment. To get the information needed, literature was studied. To get more precise knowledge about the production steps, enquiries were sent to spinning mills, fabric manufacturers, dyeing and finishing mills and retailers. The availability of the environmentally sustainable fabrics in Finland and Europe was researched by sending enquiries to textile mills, companies who sell fabrics and experts in the field. The internet was also utilized. The outcome of the study was a list of fabrics produced in an environmentally sustainable way and companies where one is able to purchase them. KEYWORDS: Fabrics, Environmentally sustainable, Production, Availability

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 6 2 TAUSTAA 7 2.1 Valonia 7 2.2 Tutkimuksen konteksti 8 2.3 Keskeiset käsitteet 11 2.3.1 Kangas 11 2.3.2Tuotantoprosessi 12 2.3.3Ympäristöarvot ja ympäristövaikutus 13 3 TAVOITTEET JA TUTKIMUSKYSYMYKSET 16 4 TIEDONHANKINTAMENETELMÄT 18 4.1 Dokumenttiaineisto 19 4.2 Aineiston analyysi 19 5 YMPÄRISTÖARVOT KUITUTUOTANNOSSA 21 5.1 Yleisimmin käytetyt kuitumateriaalit ja ympäristöarvojen huomioiminen niiden kuitutuotannossa. 24 5.2 Ympäristöarvot huomioon ottavia vaihtoehtoja kuitumarkkinoilla 27 5.3 Yhteenveto kuitutuotannosta 33 6 KANKAIDEN SAATAVUUS 34 6.1 Suomen tekstiilituotannon tilanne 34 6.2 Kuitutuotannossa ympäristöarvot huomioon ottavien kankaiden saatavuus Suomesta ja Euroopasta. 37 6.3 Yhteenveto saatavuudesta 40 7 YMPÄRISTÖARVOT KANKAAN TUOTANNOSSA 42 7.1 Luomupuuvillakangas 44 7.2 TENCEL (lyocell) kangas 50 7.3 Bene-luomupuuvilla/luomupellavakangas 52 7.4 Luomupellava-, hamppu- ja luonnonbambukankaat 53 7.5 Hamppukangas 55 7.6 Luomuvillakangas 56 7.7 Yhteenveto kankaiden tuotannosta 58 8 TULOSTEN ANALYSOINTI 59 LÄHTEET 65

KUVIOT Kuvio 1. Lyocellin tuotantoprosessi. 13 Kuvio 2. Tekstiiliekologia (Oeko-tex Institutes). 15 Kuvio 3. Viitekehys. 17 TAULUKOT Taulukko 1. Yleisimmät kuituraaka-aineet ja vaihtoehtoiset kuituraaka-aineet, joiden tuotannossa huomioidaan ympäristö. 23 Taulukko 2. Tekstiilituotannossa haitallisiksi koetut ympäristövaikutukset ja ehdotuksia ympäristövaikutusten pienentämiseksi. 43 Taulukko 3. Tuotannossa ympäristöarvot huomioon ottavien kankaiden kartoituksen tulokset. 62

6 1 JOHDANTO Tein opinnäytetyöni Varsinais-Suomen kestävän kehityksen ja energia-asioiden asiantuntija- ja palveluorganisaatio Valonialle. Opinnäytetyössäni käsittelen kankaiden tuotantoprosesseja ja saatavuutta. Näkökulmana ovat ympäristöarvot. Tutkimuksessa etsin tietoa kangasvaihtoehdoista, joiden tuotannossa on huomioitu luonnonvarojen käyttö, päästöjen ja jätteiden vähentäminen sekä kemikaalien vaikutukset luontoon ja ihmiseen. Opinnäytetyöni tekemisen motivaationa oli halu tietää enemmän tekstiiliteollisuuden ympäristövaikutuksista sekä tuotantoketjuista kuidusta kankaaksi ja jakaa tietoa eteenpäin. Kankaiden saatavuustiedot ovat tekstiilituotteita valmistavia yrityksiä varten, jotka ovat kiinnostuneet ottamaan tuotesuunnittelussaan huomioon tekstiiliraaka-aineen alkuperän ja kankaan tuotantoprosessien ympäristövaikutukset. Aloitin tutkimuksen käsittelemällä kuitutuotantoa. Kuitutuotannon selvittämisen pohjalta kartoitin kankaita, joiden kuitutuotannossa on otettu huomioon ympäristöarvot. Oletuksena oli, että jos kuitutuotannossa huomioidaan ympäristöarvot, otetaan ne huomioon myös seuraavissa tuotantovaiheissa. Kartoituksen tuloksina saaduista kankaista valitsin kankaita, joiden tuotantoprosesseja avasin kuidusta kankaaksi. Tällä tavoin sain selville onko kaikissa tuotantovaiheissa huomioitu ympäristöarvot.

7 2 TAUSTAA Tässä osiossa esittelen opinnäytetyöni toimeksiantajan, sijoitan opinnäytetyöni aiheen laajempaan kontekstiin ja käyn läpi opinnäytetyössä käyttämiäni käsitteitä. 2.1 Valonia Toimeksiantajana opinnäytetyössäni on Varsinais-Suomen kestävän kehityksen ja energia-asioiden asiantuntija ja palvelukeskus Valonia. Valonia on syntynyt kahden alueellisen asiantuntijaorganisaation Varsinais-Suomen Agendatoimiston ja Varsinais-Suomen Energiatoimiston yhdistyttyä vuonna 2008. Valonia tarjoaa palveluina teemaviikkoja ja kampanjoita, kilpailuja sekä räätälöityjä koulutuksia. (Valonia 2010.) Keskeisiä asioita Valonian toiminnassa ovat kestävän kehityksen mukaisen toiminnan edistäminen, ilmastomuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen. Toiminnassa tärkeitä asioita ovat myös palveluiden ja hankkeiden tuottaminen ympäristötietoisuuden lisäämiseksi sekä yhteistyön ja osallistumisen edistäminen. Valonia toimii sekä alueellisena ja puolueettomana asiantuntijana. (Valonia 2010.) Kelaa!-hanke Valonia on mukana useissa alueellisissa, valtakunnallisissa ja kansainvälisissä projekteissa pää- tai osatoteuttajana. Yksi tällaisista projekteista on Kelaa! Kestävä kulutus ja elämänlaatu -hanke, jonka yhteyteen teen opinnäytetyöni. Päätoteuttajana hankkeessa toimii Valonia sekä Lahden seudun ympäristöpalvelut yhteistyössä alueellisten kumppaneiden kanssa. Hanke toteutetaan vuosina 2008 2011 Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) tukemana. (Valonia 2010.)

8 Kelaa!-hankkeen tavoitteena on hillitä ilmastonmuutosta edistämällä materiaalitehokkuutta ja kestäviä kulutustottumuksia. Hankkeessa tarjotaan kansalaisille, yrityksille ja kunnille konkreettisia vaihtoehtoja pienentää omaa ekologista selkäreppuaan. Tavoitteena on myös edistää kestäviä toimintatapoja, tekniikoita ja hankintoja kohdealueen kunnissa ja yrityksissä. Jätteiden ja päästöjen vähentämiseen ja säästöihin kustannuksissa pyritään materiaalitehokkuutta lisäämällä. (Kelaa hanke 2010.) 2.2 Tutkimuksen konteksti Vuonna 2009 joulukuussa 192 maan edustajat kokoontuivat Kööpenhaminassa YK:n ilmastokokoukseen pyrkimyksenään solmia sopimus päästörajoituksista ja tällä tavoin hillitä ilmastonmuutosta. Laillisesti sitovaa ilmastosopimusta, joka olisi tyydyttänyt kaikkia osapuolia, ei kuitenkaan saatu aikaiseksi. Seuraava yritys sopimuksen solmimiseen on Meksikon ilmastokokouksessa marrasjoulukuussa 2010. (Europarlamentti 2010.) Oli ilmaston lämpeneminen ihmisen toiminnan seurausta tai ei, kaikella toiminnalla on kuitenkin vaikutus ympäristöön. Luonnonvarojen otto luonnosta ja päästöt luontoon muokkaavat ympäristöämme. Tietoisuus siitä, että ihmisen toimien vaikutuksia on pakko vähentää, jotta tulevilla sukupolvillakin olisi mahdollisuus elämiseen, on kasvamassa. Tästä on hyvänä esimerkkinä ilmastokokoukseen osallistuneiden maiden suuri määrä. Ympäristöasioiden huomioiminen on alkanut yhä selvemmin näkyä laajemmin tuotetarjonnassa. Kestävä kehitys ajan megatrendinä (Tuuli Kaskinen, Demos Helsinki) näkyy tiedostavien kuluttajien kasvavana joukkona. Tarjonta on kasvanut esimerkiksi Reilun Kaupan tuotteissa, luonnonmukaisesti tuotetuissa elintarvikkeissa ja lähituotannossa. Rakentamisessa pidetään tärkeänä energiatehokasta rakentamista sekä uusiutuvien luonnonmateriaalien käyttöä rakennusmateriaaleissa (ProNatMat 2010). Sisustustekstiileissä ecochic -trendi näkyi Heimtextil 2010 -messuilla luomupuuvillaisissa petivaatteissa, luontoystävällisissä väriaineissa sekä materiaalin kierrätyksessä (Trendease International tv).

9 Suomessa ei olla vielä niin pitkällä kuin Euroopassa vihreiden tuotteiden tarjonnassa ja kysynnässä. Tekstiilipuolella luomupuuvillan tulo valikoimiin, jopa marketteihin, on näkyvä muutos. Kuluttajat alkavat yhä enemmän kysellä tuotteiden alkuperää, käytettyjen kemikaalien vaikutusta terveyteen sekä työntekijöiden työolojen oikeudenmukaisuutta. Siinä vaiheessa tuotteiden tarjoajan on osattava vastata kysymyksiin. EURATEX:in vuosittaisessa raportissa vuonna 2008 Euroopan tekstiili- ja vaateteollisuus kohtasi haasteita niin ympäristö- kuin kuluttajaterveyslinjausten osalta. Tämä johti erilaisiin raportteihin, linjauksiin ja säädöksiin koskien haitallisia ja myrkyllisiä kemikaaleja. Myös energian käyttö ja säästö, tekstiilijätteen uudelleen käyttö ja kierrätys, teollisuuden sivutuotteet ja kasvihuonepäästörajoitukset olivat käsiteltäviä asioita. (European Apparel and Textiles Organisation 2008, 64 71.) Tällä hetkellä halu vähentää hiilidioksidipäästöjä, huoli vähenevistä öljyvaroista sekä kasvavista jätevuorista kaatopaikoilla vaikuttaa myös siihen, että kuitutuotannossa etsitään vaihtoehtoisia kuituja tekstiilituotantoon. Tällaisia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi hiilineutraalit ja biohajoavat kuidut. Hiilineutraaleiksi voidaan ajatella esimerkiksi kasveista saatavia kuituja. Kasvi kuluttaa kasvukautensa aikana sen määrän hiilidioksidia, joka sen korjaamisessa käytetään. (Fletcher 2008, 7.) Tekstiiliteollisuudessa yritetään keksiä vaihtoehtoja uusiutumattomille raakaaineille. Vaihtoehtoja mietitään myös korvaamaan esimerkiksi puuvillaa, jonka kasvattamisen aiheuttama ympäristökuormitus on suuri. Samalla tekstiilien tuotannossa pyritään vähentämään kemikaaleja, veden ja energian käyttöä sekä päästöjä. Ei yleinen huoli ympäristöstä kuitenkaan uusi asia ole. Suomessa julkaistiin 1990-luvulla tekstiiliteollisuuden ympäristövaikutuksia käsitteleviä teoksia kuten Talvenmaan (1998) Tekstiilit ja Ympäristö ja Suojasen (1995) Vihreät tekstiilit. Silloin tehtiin myös maatalouden kehittämishankkeina tutkimuksia ja kokeiluita pellavan, hampun ja nokkosen ominaisuuksista sekä kasvattamisesta Suomen

10 olosuhteissa. Tekstiilien ympäristövaikutukset ovat myös inspiroineet monia opinnäytetöitä, jotka tarkastelevat asiaa eri näkökulmista kuten tuotesuunnittelussa, kehittämisessä ja kuluttajien näkökulmasta. Katri Niskanen (2009) suunnitteli opinnäytetyössään idea-malliston Nanso Group Oy:lle. Opinnäytetyössä hän tarkasteli brandeja, ekologisia materiaaleja, kaupallisuuden ja ekologisuuden suhdetta sekä kuluttajan näkökulmaa. Anniina Nurmi (2007) sovelsi kestävän kehityksen periaatteita oman tuotemerkkinsä vaatemalliston suunnittelussa. Molemmissa Lahden ammattikorkeakouluun tehdyissä opinnäytetöissä oli ekologisuutta käsitelty tuotesuunnittelun lähtökohtana ja osana sitä. En tee opinnäytetyössäni tuotetta, joten voin yksityiskohtaisemmin perehtyä materiaalien tuottamisen ympäristövaikutuksiin. Kuluttajien ympäristönäkökulmaa tutki Virpi Herala (2009, 37 51), joka toteutti opinnäytetyössään kuluttajatutkimuksen. Tutkimus oli suunnattu urheiluvaatteita käyttäville kuluttajille. Kyselyssä kysyttiin mm. Vaikuttiko urheiluvaatteiden ostopäätökseen vaatteiden ympäristöystävällisyys ja oliko asiakas valmis maksamaan enemmän ympäristöystävällisesti ja eettisesti tuotetusta vaatteesta. Kyselyyn vastasi 83 ihmistä, joista 71 % oli naisia ja 29 % miehiä. Tuloksina oli, että urheiluvaatteen ympäristöystävällisyys ei vaikuttanut juuri lainkaan ostopäätökseen. Naisista vain 3,4 % piti vaatteiden ympäristöystävällisyyttä todella tärkeänä. Kuitenkin kuluttajista 62,7 % oli valmis maksamaan vaatteesta enemmän, jos se on ympäristöystävällisesti ja eettisesti tuotettu. Mielenkiintoista tutkimustuloksissa oli se, että vaikka urheiluvaatteen ympäristöystävällisyys ei vaikuttanut ostopäätökseen, silti ympäristöystävällisesti ja eettisesti tuotetusta vaatteesta oltaisiin valmiita maksamaan enemmän. Ehkäpä juuri urheiluvaatteiden ostotilanteessa muut ominaisuudet koetaan tärkeämpinä kuin ympäristöystävällisyys. Herala (2009, 48) toteaa, että ympäristöystävällisesti ja eettisesti tuotettuja vaatteita on vaikeaa löytää kaupoista kysynnän ollessa vielä niin pientä.

11 Suomen markkinat ovat pienet verrattuna Euroopan kuluttajien ostovoimaan. Ympäristöasiat huomioon ottaminen tuottamisessa nostaa tuotteen hintaa. Kysymys onkin kuluttajien halukkuudesta maksaa raaka-aineiden ympäristöarvot huomioivasta tuotannosta enemmän. Suomessa on yrityksiä, jotka ovat ottaneet tekstiilituotteidensa materiaaleissa huomioon kuluttajien kasvavan kiinnostuksen ympäristön hyvinvoinnista. Tällaisia yrityksiä ovat esimerkiksi Ruskovilla, jonka valikoimista löytyy luomuvillasta ja luomupuuvillasta tehtyjä tuotteita (Ruskovilla), Vitidesign, joka käyttää tuotteissaan luomupuuvillaa ja luomuhamppua (Vitidesign) sekä SIRINÄ-design, jonka tuotteiden materiaalina on mm. nokkonen ja hamppu (SIRINÄ-design). 2.3 Keskeiset käsitteet Käytän opinnäytetyössäni erilaisia tekstiileihin ja ympäristöön liittyviä käsitteitä kuten kangas, tuotantoprosessi, ympäristöarvo ja ympäristövaikutus. Nämä käsitteet voidaan ymmärtää eri konteksteissa eri tavoin. Seuraavissa kappaleissa määrittelen tutkimuksessa käyttämäni keskeiset käsitteet. 2.3.1 Kangas Tietosanakirja määrittelee kankaan eri menetelmillä valmistetuksi tasomaiseksi tekstiilituotteeksi. Kankaaksi nimitetään siten myös neulosta, vaikka yleiskielessä kankaalla käsitetäänkin kutomalla valmistettu kangas. (Fakta WSOY tietopalvelu.) Uusi suomen kielen sanakirja määrittelee kankaan villasta, silkistä, puuvillasta, keinokuidusta tai muusta langasta kudotuksi tai muutoin valmistetuksi materiaaliksi, josta valmistetaan mm. vaatteita (MOT Gummerus Uusi suomen kielen sanakirja 1.0). Opinnäytetyössäni kankaalla tarkoitan sekä kudottua että neulottua kangasta. Kangas koostuu langoista, jotka koostuvat erilaisista lähteistä saatavista kuiduista. Kankaan käyttötarkoitus tässä yhteydessä on sisustustekstiili- tai vaatetuskäyttöön. Tutkimuksessa en paneudu siihen, miten kangas toimii erilaisissa käyttötarkoituksissa esimerkiksi päällystakkina tai verhona. Langan

12 materiaali määräytyy kussakin kankaassa erikseen, kuitenkin niin, että langat sisältävät vain yhtä kuitumateriaalia esimerkiksi puuvillaa. Jos kangas on sekoite useampaa kuitumateriaalia, käsittelen kunkin kuitumateriaalin tuotantoprosessin erikseen. Keskityn tutkimuksessa teollisesti tuotettuihin metrikankaisiin. 2.3.2 Tuotantoprosessi Tuotanto määritellään toiminnaksi, jossa ihmisen työvoiman ja muiden tuotannontekijöiden avulla valmistetaan hyödykkeitä tarpeiden tyydyttämiseksi (Fakta WSOY tietopalvelu). Uusi suomen kielen sanakirja mainitsee mm. tehdasmaisen tuotannon ja teollisuustuotannon, ja määrittelee tuotannon tuotannontekijöiden yhdistämiseksi niin, että syntyy uusia hyödykkeitä (MOT Gummerus Uusi suomen kielen sanakirja 1.0). Prosessi taas kuvaillaan säännönmukaisesti eteneväksi tapahtumasarjaksi (Fakta WSOY tietopalvelu). Opinnäytetyössäni viittaan tuotantoprosesseilla tapahtumasarjoihin lähtöraakaaineista teollisten prosessien kautta kankaaksi. Kuitu tuotetaan metsätalouden, maatalouden tai öljyteollisuuden tuotteena. Tuotantoprosesseihin kuuluu kuidun kasvatus tai/sekä raaka-aineiden otto luonnosta, kuidun prosessointi, kuidun kehräys langaksi, langan neulominen tai kutominen kankaaksi ja kankaalle tehtävät pesut, värjäykset ja viimeistykset. Kuviossa 1 on esimerkkinä lyocellin tuotantoprosessi. Tuotannosta syntyvä hyödyke on kangas. Erityisen kiinnostunut olen tutkimuksessani tuotannon vaiheissa käytetyistä kemikaaleista, vedestä ja energiasta sekä syntyvistä päästöistä ja jätteistä.

13 Kuvio 1. Lyocellin tuotantoprosessi. 2.3.3 Ympäristöarvot ja ympäristövaikutus Ympäristösanaston mukaan ympäristö käsite sisältää sellaiset ihmistä ympäröivät fyysiset, sosiaaliset ja kulttuuritekijät, jotka kuuluvat luontoon, rakennettuun ympäristöön ja muihin ihmisiin ja joiden kanssa ihminen on vuorovaikutuksessa. Ympäristö nähdään siis ennen kaikkea ihmisen elinympäristönä, joka vaikuttaa ihmiseen ja jonka tilaan ja laatuun ihmisen toiminta vaikuttaa myönteisesti tai kielteisesti. (Tekniikan sanastokeskus Ry 1998, 15.) Ympäristövaikutus taas määritellään jonkun tai joidenkin tekijöiden aiheuttamaksi muutokseksi ympäristössä. Vaikutukset ympäristöön voivat olla hyödyllisiä, merkityksettömiä tai haitallisia. Yleensä, kun erilaisia ympäristövaikutuksia tutkitaan, ollaan kiinnostuneita selvittämään, mitkä ihmisen toiminnot aiheuttavat etenkin haitallisia ympäristövaikutuksia. Tekijät jotka aiheuttavat muutoksia voivat olla niin yksittäisiä aineita kuin toimintoja ja ilmiöitä. (Tekniikan sanastokeskus Ry 1998, 49.) Suojanen (1997, 9-10) määrittelee raportissaan ympäristömyötäisiksi prosesseja, toimintoja ja tuotteita, joiden elinkaaren aikaiset prosessit rasittavat ympäristöä vähemmän kuin tällä hetkellä vallitsevat prosessit. Termiä ympäristömyötäinen käytetään yhdessä tuotesuunnittelun kanssa.

14 Ympäristömyötäisessä tuotesuunnittelussa yhdistetään ympäristöasiat osaksi tuotesuunnittelua. Tarkoituksena on vähentää ympäristökuormitusta tuotesuunnittelun keinoin koko tuotteen elinkaaren ajalta. (Valtion ympäristöhallinto. Ympäristöministeriö 2009.) Elinkaaren ajatellaan kattavan raaka-aineen tuottamisen, materiaalin valmistamisen, jalostamisen, varastoimisen, kuljettamisen, käytön sekä syntyneiden jätteiden hyödyntämisen ja loppukäsittelyn. Ympäristösanasto kehottaa käyttämään termiä ympäristöarvot huomioon ottava sanan ympäristömyötäinen sijaan. (Tekniikan sanastokeskus Ry 1998, 121,126.) Ympäristöasioista puhuttaessa käytetään myös paljon käsitteitä kestävä kehitys, materiaalitehokkuus ja ekotehokkuus. Kestävän kehityksen päämääränä on taata nykyisille sekä tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Kestävä kehitys käsite kattaa ekologisen kestävyyden, taloudellisen kestävyyden sekä sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden. (Valtion ympäristöhallinto. Ympäristöministeriö 2009.) Materiaalitehokkuus ja ekotehokkuus käsitteillä tarkoitetaan sitä, että vähemmistä tuotanto- ja materiaalipanoksista tuotetaan enemmän hyödykkeitä ja palveluita. Tavoitteena on näin säästää ympäristöä ja vähentää päästöjä, mutta silti samalla tuottaa kilpailukykyisiä tuotteita ja tyydyttää ihmisten tarpeet. Päästöjen ja käytetyn materiaalin määrä on minimoitava koko tuotteen elinkaaren ajan. (Valtion ympäristöhallinto. Ympäristöministeriö 2009; Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2008.) Öko-Tex jakaa konseptissaan tekstiiliekologian neljään osaan: tuotantoekologiaan, ihmisekologiaan, toimivuusekologiaan ja jätteen hävitysekologiaan (Kuvio 2.). Tuotantoekologia pitää sisällään tuotantoprosessien vaikutukset ihmiseen ja luontoon ottaen huomioon mm. tuotannon turvallisuuden, materiaalin, veden ja energian kulutuksen, jäteveden ja jätteiden käsittelyn sekä pölyn ja melun syntymisen ja haitat. Ihmisekologia käsittelee tekstiileiden ja niiden sisältämien kemikaalien vaikutusta kuluttajan terveyteen ja hyvinvointiin. Toimivuusekologia tarkoittaa tekstiilien toimivuutta käytössä. Siinä otetaan huomioon pesun, kemiallisen pesun ja muiden

15 tekstiilihoitotoimenpiteiden vaikutukset ympäristöön. Jätteenhävitysekologiassa otetaan huomioon tekstiilien hävitykseen liittyviä asioita, kuten uudelleen käyttöä, kierrätystä sekä hävitystä, joka käsittää jätteiden polttamisen ja kaatopaikalle sijoittamisen. (Oeko-tex Institutes.) Kuvio 2. Tekstiiliekologia (Oeko-tex Institutes). Tässä tutkimuksessa tarkastelen niitä asioita, jotka Öko-Texin määrittelemän tekstiilin ekologian mukaan kuuluvat tuotantoekologia osaan. Opinnäytetyössäni keskityn tuotantoprosessien ympäristövaikutuksiin. Ympäristövaikutuksilla käsitän mahdolliset tuotannosta aiheutuvat haitalliset vaikutukset niin luontoon kuin ihmiseen ja hänen elinympäristöönsä. Ympäristöarvot huomioon ottavassa tuotannossa tiedostetaan ympäristölle aiheutuvat haitat kuten päästöt ilmaan, vesistöihin ja maaperään sekä jätteet ja pyritään ehkäisemään niitä.

16 Ympäristöarvojen huomioon otto tuotannossa merkitsee myös energian ja veden säästöä, uusiutuvien energialähteiden käyttöä, kuljetusten ja pakkausten ympäristöhaittojen minimoimista sekä kemikaalien käytön vähentämistä. 3 TAVOITTEET JA TUTKIMUSKYSYMYKSET Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, mitkä kankaat ovat tuotannoltaan ympäristöarvot huomioon ottavia vaihtoehtoja tällä hetkellä markkinoita hallitseville kankaille ja kartoittaa niiden saatavuutta. Pyrin kohti tavoitteen mukaista tutkimustulosta vastaamalla seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1. Mitkä kankaat ovat tuotannoltaan ympäristöarvot huomioon ottavia? 2. Mistä Suomesta ja Euroopasta saa kankaita, joiden tuotannossa on otettu huomioon ympäristöarvot? Viitekehys Tutkin kankaiden saatavuutta ja tuotantoprosesseja (Kuvio 3.). Niin saatavuudessa kuin tuotantoprosesseissa näkökulmana on ympäristöarvojen huomioon otto. Tuotantoprosesseja tarkastelen kahdessa vaiheessa. Ensin käsittelen kuitutuotantoa. Kuitutuotannon selvityksen perusteella alan kartoittamaan sellaisten kankaiden saatavuutta, joiden kuitutuotannossa on huomioitu ympäristöarvot. Saatavuutta tutkin ensin Suomesta ja saaduista tuloksista riippuen laajennan saatavuuden kartoittamista Eurooppaan. Tuotantoprosesseja selvitän saatavuuden kartoituksen pohjalta valittujen kankaiden osalta kuidusta kankaaksi. Näin saan selvitettyä, otetaanko valittujen

17 kankaiden kaikissa tuotantovaiheissa ympäristöarvot huomioon. Kankaan saatavuudessa tavoitteena on pitäytyä lähellä Suomea, jotta kuljetuksen aiheuttamat ympäristöhaitat jäisivät mahdollisimman pieniksi. Tuotantoprosesseissa otan huomioon vaikutukset ympäristölle käytettyjen kemikaalien, veden ja energian sekä päästöjen osalta. Lopputuotoksena on kartoitus valituista tuotannoltaan ympäristöarvot huomioon ottavista kankaista ja niiden saatavuudesta. Kuvio 3. Viitekehys.

18 4 TIEDONHANKINTAMENETELMÄT Olen kiinnostunut tutkimuksessani laadullisista ominaisuuksista. Tutkin, millaisia kankaiden tuotantoprosessit ovat, miten niissä otetaan huomioon ympäristöarvot ja mistä kankaita voi hankkia. Laadullisen tutkimuksen lähtökohta on todellisen elämän kuvaaminen. Todellisuuden tapahtumat muovaavat toinen toisiaan, ja laadullisessa tutkimuksessa pyritään tutkimaan kohdetta mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. (Hirsijärvi ym. 2009, 161). Pyrin saamaan tutkimuksessa mahdollisimman kokonaisvaltaisen kuvan tuotannon ympäristövaikutuksista ja kankaiden saatavuudesta Suomessa ja Euroopassa. Tämän opinnäytteen puitteissa on kuitenkin mahdotonta ajatella, että tavoittaisin kaikki kankaita tarjoavat tahot. Tarjoan kuitenkin tutkimukseni tuloksina esimerkkejä mahdollisista kankaista, joiden tuotannossa ympäristöarvot on otettu huomioon. Hirsijärven (2009, 161) mukaan laadullisessa tutkimuksessa tutkijan arvolähtökohdat vaikuttavat siihen, kuinka tutkittavaa ilmiötä tarkastellaan ja ymmärretään. Tutkija ja tutkittava ilmiö kietoutuvat toisiinsa ja näin ollen täydellistä objektiivisuutta ei ole perinteisessä mielessä mahdollista saavuttaa. Tutkimuksesta voidaan saada tuloksia vain tiettyyn aikaan ja paikkaan rajoittuen. Ympäristöasioihin ja luontoon liittyy paljon arvokäsityksiä. Minäkään en ole niistä vapaa ja luonnon monimuotoisuuden arvostaminen ja säilyttäminen ovatkin yksi syy valitsemaani tutkimusaiheeseen. Tavoitteenani on kuitenkin analysoida aineistoa mahdollisimman objektiivisesti. Täytyy myös huomioida se, että keräämäni dokumenttiaineisto on katsaus tämän hetken tilanteeseen ja ymmärrykseen aiheesta.

19 4.1 Dokumenttiaineisto Anttilan (2006, 184) mukaan laadullinen tutkimus nojaa ensisijaisesti aineistoonsa ja sen vuoksi sitä kutsutaan tutkimuslogiikaltaan aineistolähtöiseksi. Hirsijärvi (2009, 109) toteaa, että aihetta käsittelevään kirjallisuuteen perehtyminen ohjaa tutkimuksen valintoja ja kysymyksenasettelua. Kirjallisuuden pohjalta myös näkökulma ja tutkimuksen rajaus tarkentuvat, jonka jälkeen edetään konkreettiin aineiston keruuseen. Kirjallisuuteen perehtyminen jatkuu aineiston keruu-, analyysi- ja pohdintavaiheisiin. Tutustuin ensin alan kirjallisuuteen, jossa keskityin kirjoihin ja tutkimuksiin, jotka käsittelivät kankaiden tuotantoa ja siitä aiheutuvia ympäristövaikutuksia. Lähdeaineisto sisälsi niin suomalaista kuin ulkomaalaista kirjallisuutta. Kirjallisuuden pohjalta sain hakusanoja, joiden avulla täydensin aineistoa internetistä. Lukemani aineiston perusteella tarkensin tutkimuskysymyksiäni ja rajasin aihetta. Kirjallisuusaineiston lisäksi laadin kysymyksiä, joiden avulla keräsin lisää aineistoa alan asiantuntijoilta kankaiden saatavuudesta ja ympäristöarvojen huomioon otosta tuotannossa. Tällä tavoin sain tarkempaa tietoa tämän hetken tilanteesta. Hirsijärven (2009,164) mukaan kvalitatiiviselle tutkimukselle on tyypillistä ihmisten suosiminen tiedonkeruun instrumentteina. Keräämäni aineisto ei sovi kyselyaineistoksi eikä haastatteluaineistoksi, koska kyselen hieman eri asioita riippuen asiantuntijasta. Vastaajat pyrkivät vastauksissaan faktapitoiseen sisältöön. Tällaista aineistoa voidaan ryhmitellä, pelkistää ja tulkita. (Anttila 2007, 108 109). 4.2 Aineiston analyysi Dokumenttiaineisto heijastaa yleensä todellisuutta sellaisenaan, mutta riippuen lähteestä näkökulma voi heijastaa todellisuutta painottuneena vain johonkin suuntaan. Dokumenttiaineistossa onkin otettava huomioon aineiston

20 lähdekritiikki, joka on välttämätön aineiston luotettavuuden tarkastelussa. (Anttila 2006, 203 204.) Kirjallisuusaineiston analyysissä, otan huomioon kirjoittajan, lähteen alkuperän ja iän, mihin tarkoitukseen aineisto on koottu, mitä informaatiota aineisto sisältää ja onko kerätty aineisto kattava. Pyrin käyttämään uusimpia ja alkuperäisiä lähteitä, jotta tieto olisi tuoretta sekä mahdollisimman vähän käsiteltyä. (Hirsijärvi 2009, 113; Anttila 2006, 205.) Anttila (2006, 204) kuitenkin muistuttaa dokumenttiaineiston heikkoudesta, joka on se, että aineisto on jo aikaisemmin kerätty ja mahdollisesti tarkoitettu johonkin ihan muuhun tarkoitukseen. Eskolan ja Suorannan (1998, 138, 175) mukaan laadullisen aineiston analyysillä pyritään luomaan aineistoon selkeyttä ja tiivistämään aineistoa kadottamatta sen sisältämää informaatiota. Teemoittelun avulla aineistosta voidaan nostaa esiin teemoja, jotka selventävät tutkimusongelmaa. Lähdin jäsentämään aineistoani teemoittelun avulla. Jaoin ensin aineiston lähteiden mukaan esimerkiksi tutkimukset, seminaarit, kirjat jne. Sen jälkeen kokosin kustakin lähteestä sen sisältöä kuvaavia sanoja listaksi. Sanalista nopeutti sisällön omaksumista ja helpotti yhteisten teemojen löytämistä. Teemoittelua suositaan analyysitapana silloin, kun halutaan ratkaista jokin käytännön ongelma (Eskola & Suoranta 1998, 175 179). Tutkimuksessani ongelmina esiintyvät kankaiden saatavuus ja tuotannon ympäristövaikutukset. Keskeisiksi teemoiksi kirjallisuusaineistosta nousivat yleisimmin vaatetuksessa ja sisustustekstiileissä käytetyt kuitumateriaalit ja ehdotukset vaihtoehtoisiksi kuiduiksi kankaiden raaka-aineina sekä tekstiilituotannossa haitallisiksi koetut ympäristövaikutukset ja ehdotukset ympäristövaikutusten pienentämiseksi. Saatavuutta käsiteltiin lukemassani kirjallisuusaineistossa niukasti. Käytän teemoja seuraavissa luvuissa analysoidessani kuitutuotannon ympäristövaikutuksia, saatavuuskysymyksiä ja tuotantoprosesseja. Asiantuntijoilta sain lisää aineistoa kankaiden saatavuudesta ja

21 tuotantoprosesseista. Tuotantoprosesseista asiantuntijoilta saatua tietoa vertailen kirjallisuusaineistossa esiintyvän tiedon kanssa. 5 YMPÄRISTÖARVOT KUITUTUOTANNOSSA Tarvitsin lähtökohdan, jonka avulla lähteä viemään tutkimusta eteenpäin eli kartoittamaan kankaiden mahdollista saatavuutta ja tuotantoprosesseja. Lähtökohdaksi valitsin kuidut. Oletukseni oli, että jos kuidun tuotannossa on otettu huomioon ympäristöarvot, todennäköistä on, että myös kankaan tuotannon muissa vaiheissa on yritetty panostaa ympäristöasioihin. Tekstiilikäyttöön tarkoitetut kuidut voidaan saada erilaisista lähteistä. Luonnonkuituja on mahdollista saada kasveista, eläimistä tai mineraaleista. Muuntokuitujen raaka-aineet voivat olla peräisin kasveista ja eläimistä. Synteettisten kuitujen lähtöaineena on yleensä öljy, kivihiili tai maakaasu, poikkeuksena PLA (polylaktidi), jonka lähtöaineena ovat kasvit. (Boncamber 2004, 14 18; Suojanen 1997, 36; Fletcher 2008, 27.) Tavoitteenani ei kuitenkaan ole osoittaa kuitua, joka olisi ympäristön kannalta parempi kuin muut. Tähän ei voi antaa tieteellisesti perusteltavaa vastausta, koska kuitutuotanto on vain osa tekstiilin elinkaarta (Suojanen 1997, 37). Voin kuitenkin tarkastella kuitujen tuotannon ympäristövaikutuksia ja tehdä niistä päätelmiä. Kuidun tekniset ominaisuudet vaikuttavat tekstiilin elinkaaren eri vaiheiden ympäristövaikutuksiin. Tuotantovaiheessa kuidun kehräyksessä, neulomisessa ja kutomisessa kuidulta vaaditaan kestävyyttä ja vahvuutta. Jos nämä ominaisuudet puuttuvat, joudutaan kuidut käsittelemään kestäviksi tai hidastamaan tuotantovauhtia. Kuidun ominaisuudet vaikuttavat myös käyttövaiheen pesu- ja kuivumisominaisuuksiin. (Laursen ym. 1997, 18, 21.) Tiedostan nämä kuidun teknisistä ominaisuuksista riippuvat

22 ympäristövaikutukset, mutta en perehdy niihin yksityiskohtaisesti tässä opinnäytetyössä. Tekstiilituotteita kankaista valmistava yritys voi huomioida kuitujen erilaiset ominaisuudet valitsemalla materiaalin tuotteen käyttötarkoituksen mukaan. Monipuolistamalla kuituvalikoimaa voidaan vähentää tekstiilisektorin riippuvuutta vain muutamasta kuidusta ja voidaan tarjota tekstiilituotteen ostajille lisää vaihtoehtoja. Keskittymällä vain muutaman kuidun laajaan tuotantoon voidaan altistua taloudellisiin riskeihin, jos olosuhteet esim. kuidun kasvatukselle muuttuvat epäedullisiksi. Monipuolisuus kuituvalikoimassa on myös luonnon kannalta hyvä vaihtoehto, jotta luonnonvarojen otto luonnosta jakautuisi tasaisesti. (Fletcher 2008, 4.) Kuitutuotanto tapahtuu useiden kuituraaka-aineiden kohdalla muualla kuin Euroopassa. Kuitutuotantoa sekä muita tuotantoprosesseja on siirretty Aasian maihin. Tämä johtuu työvoiman kalleudesta sekä kireämmästä ympäristölainsäädännöstä Euroopassa. (Talvenmaa 2002, 25; Suojanen 2002, 17; Suojanen 1997, 15.) Jotta tutkimuksessa olisi helpompaa selvittää raakaaineen tuotantoa ja sen sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia, yritän löytää sellaisia tuotantoketjuja kuidusta kankaaksi, joissa kuitutuotanto tapahtuisi Euroopassa. Tänä päivänä on myös mahdotonta jättää huomioimatta sitä, onko kuitu valmistettu uusiutuvista vai uusiutumattomista raaka-aineista. Uusiutumattomia olisi käytettävä säästävästi ja uusiutuvia järkevästi. Kirjallisuusaineiston teemoittelun pohjalta aineistosta erottui kuitumateriaaleja, joita käytetään vaatetus- ja sisustustekstiilikäytössä paljon. Yleisesti käytettyjen kuitumateriaalien määrä oli pieni verrattuna kirjallisuusaineistossa ympäristön huomioon ottaviksi vaihtoehdoiksi ehdotettuihin kuituraaka-aineisiin, mikä näkyy seuraavasta taulukosta (Taulukko 1.). Tästä näkee markkinoiden keskittymisen vain muutamaan kuituun.

23 Taulukko 1. Yleisimmät kuituraaka-aineet ja vaihtoehtoiset kuituraaka-aineet, joiden tuotannossa huomioidaan ympäristö. Yleisimmät kuituraaka-aineet Puuvilla Pellava Villa Silkki Viskoosi Polyesteri Polyamidi Akryyli Vaihtoehtoiset kuituraaka-aineet Villisilkki Luomupuuvilla Juti Kuituhamppu Rami Sisal Manilla Tupasvilla Kookoskuitu PTT PLA Soijaproteiinikuitu Kaseiinikuitu Nokkonen Pellava Lyocell Bambu Kierrätetyt kuidut Maatalousjäte Luomuvilla Levät Kuitumateriaaleja ei ole lueteltu missään järjestyksessä. Vaihtoehtoiset kuidut eivät tarkoita sitä, että niillä olisi tarkoitus täysin korvata eniten käytetyt vaan monipuolistaa valikoimaa ja korvata osan tuotannosta. Esimerkkinä vaihtoehtoisten kuitujen käyttämisestä voisin mainita urheiluvaatetukseen erikoistuneen Yhdysvalloissa toimivan yrityksen nimeltä Patagonia, joka jo vuonna 1996 vaihtoi urheiluvaatteissa käyttämänsä puuvillan luomupuuvillaan (Patagonia, Inc. 2010).

24 5.1 Yleisimmin käytetyt kuitumateriaalit ja ympäristöarvojen huomioiminen niiden kuitutuotannossa. Seuraavissa kappaleissa käsittelen yleisesti vaatetuksessa ja sisustuksessa käytettyjen kuitujen ympäristövaikutuksia. Pyrin varmistamaan tiedon paikkansapitävyyttä etsimällä tietoa useasta lähteestä. Puuvilla tulee säilyttämään näillä näkymin asemansa tärkeimpänä kuituna sen mainioiden ominaisuuksien ansiosta (Bo Weevil). Tavanomaisen puuvillan kasvatuksessa ympäristölle ja ihmisille koituu haittaa tuholaisten ja rikkaruohojen torjuntaan käytetyistä kemikaaleista, jotka saastuttavat vesistöjä, ilmaa ja maata. Kemikaaleista saattaa olla jäämiä jopa valmiissa tuotteissa. Lannoittaminen köyhdyttää maaperää. Yleensä puuvillasatoa keinokastellaan, joten vedenkulutus on suurta. Puuvillan monokulttuuri köyhdyttää biodiversiteettiä. Lentoruiskutukset ja sadon koneellinen keräys vaativat kalustoa ja polttoainetta aiheuttaen päästöjä. Teollisuuden työoloihin liitetään usein pitkät työpäivät, pakollinen ylityö, huono palkka ja vaarallinen työympäristö. (Talvenmaa 2002, 15; Suojanen 1997, 24; Fletcher 2008, 8-9; Bo Weevil.) Tuotannon määrän kasvu tekstiili- ja vaatetussektorilla johtuu lähes yksinomaan polyesterista, luonnonkuitujen tuotannon ja käytön säilyessä suurin piirtein samana useita vuosia (Allwood 2006, 2). Yleisiä synteettisistä kuiduista ovat polyesteri, polyamidi ja akryyli, jotka valmistetaan öljystä, kivihiilestä tai maakaasusta suljetussa prosessissa. Suljetuissa prosesseissa päästöt on helpommin hallittavissa, ja tuotantoa voidaan parantaa kehittämällä teknologisia ratkaisuja. Vaikka kuituraaka-aineen osuus öljyteollisuuden jalostamisprosessissa onkin varsin pieni, öljy on raaka-aineena uusiutumaton. Ongelmina tuotannossa on suuri energiankulutus sekä päästöt ilmaan ja vesiin. Useissa käyttötarkoituksissa synteettiset kuidut ovat kuitenkin paras vaihtoehto. (Vihreä konsti 1999; Talvenmaa 2002, 26 28; Suojanen 1997, 36.) Näiden kuitujen valmistuksessa on eroja käytetyn energian ja veden määrän suhteen riippuen erilaisista tuotannon prosesseista. Myös kuitutuotannossa käytetyt

25 kemikaalit vaihtelevat, jolloin mahdolliset kemikaalipäästöt ilmaan ja veteen ovat erilaiset polyesterin, polyamidin ja akryylin tuotannossa. (Fletcher 12 13.) Puuvilla, pellava, villa ja silkki ovat vaatteissa ja kodin tekstiileissä yleisimmin käytettyjä luonnonkuituja (Talvenmaa 2002, 14). Villa ja silkki ovat eläinperäisiä kuituja, joiden tuotannossa on otettava huomioon myös eläinten olot. Haitallisia ympäristövaikutuksia aiheuttaa villan tapauksessa tehotuotanto. Laiduntavat lampaat voivat aiheuttaa eroosiota. Lampaita suojellaan tuholaiseläimiltä upottamalla lampaat tuholaismyrkkyä sisältävään kylpyliuokseen, päälle kaadettavilla torjunta-aineilla tai käyttämällä rokotettavia hyönteismyrkkyjä. (Talvenmaa 2002, 19; Fletcher 2008, 10.) Australiassa käytetään mulesing menetelmää suojaamaan lampaita lihakärpäsen aiheuttamia tuhoja vastaa. Menetelmässä lampaan peräaukon ympäriltä leikataan suuri pala nahkaa ja villaa ilman kivunlievitystä. Tällä tavoin saadaan aikaan arpikudos johon lihakärpäsen on vaikea munia. Lihakärpäsen toukat syövät ravintona lampaan lihaa, jolloin lammas oireilee, jopa kuolee. Mulesingille on vaihtoehtoja, mutta nämä ovat kalliimpia ja aikaa vieviä, joten niitä käytetään vähemmän. (Eläinsuojeluliitto Animalia ry 2009.) Lampaankasvattajista on kuitenkin tehty selvitys, josta selviää kasvattajat, jotka eivät käytä mulesing menetelmää, ovat lopettaneet sen tai käyttävät kipulääkitystä. Näin ostajille tarjotaan mahdollisuus vaikuttaa eläinten oloihin ostopäätöksellään. (Australian Wool Innovation 2009.) Suurin osa tuotetusta silkistä saadaan mulperiperhosen toukan kehräämästä silkkikotelosta. Kotelo eli kokonki höyrytetään toukan tappamiseksi ennen kuin se ehtii kuoriutua ja vahingoittaa silkkifilamenttia. Tämän jälkeen kokonki pestään kuumalla vedellä ja pesuaineella serisiinin poistamiseksi. Silkkifilamentti kelataan yhtenäisenä kuituna kokongista ja yhdistetään muista kokongeista kelattaviin kuituihin muodostamaan silkkilankaa. Ympäristövaikutuksia tulee toukan ravinnoksi kasvatettavien mulberipuiden lannoittamisesta ja tuholaistorjunta-aineiden käytöstä puiden suojelussa. Silkinpesuvesi voi myös käsittelemättömänä saastuttaa pohjavesiä. (Talvenmaa 2002, 21 22; Fletcher 2008, 11.)

26 Pellava löytyy listasta niin yleisistä kuiduista sekä vaihtoehtoisista. Pellavan ympäristövaikutukset riippuvat paljon pellavan kasvatustavoista ja tavasta prosessoida kuitu irti varresta. Pellavan lannoitus voi aiheuttaa vesien rehevöitymistä. Kemikaaleja käytetään rikkaruohojen torjunnassa. Pellava kasvaa kyllä ilman lannoitteita ja kasvimyrkkyjäkin oikeanlaisessa ilmastossa. Pellavakasvi tarvitsee kostean ja lauhan ilmaston. Sademäärän ollessa sopiva, kastelua ei tarvita. Pellavasta voidaan hyödyntää myös muut kasvin osat, jolloin ei synny jätettä. (Suojanen 1997, 31 32; Talvenmaa 2002 16 17; Fletcher 2008, 11.) Pellava liotetaan, jotta kuitukimppuja varteen sitova ligniini pehmenee ja hajoaa. Liotusvedet voivat puhdistamattomina aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä. Ympäristön kannalta hyvänä liotustapa pidetään ketoliotusta sekä allasliotusta, jossa hajoamista nopeutetaan entsyymien tai bakteerien avulla. Allasliotuksessakin ympäristövaikutukset ovat riippuvaisia allasvesien puhdistuksesta. (Talvenmaa 2002, 16 17; Fletcher 2008, 11.) Ehdottomasti yleisin selluloosamuuntokuitu on viskoosi (CIRFS). Viskoosi on muuntokuitu, jonka raaka-aineena on selluloosa. Selluloosa saadaan puista kuten koivu, kuusi, mänty, koivu, pyökki ja eukalyptus. Puu on uusiutuva luonnonvara vain, jos metsää hoidetaan kestävästi. Selluloosan prosessointi kuiduksi tapahtuu viskoosimenetelmällä, josta syntyy päästöjä ilmaan ja vesistöihin, kuten rikkiyhdisteitä. Prosessi vaatii paljon vettä ja energiaa. Selluloosan valkaisuun ei pitäisi käyttää ympäristölle haitallista klooria. Haittoja ympäristölle voidaan kontrolloida suljetuissa kierroissa, jossa aineet kierrätetään, kontrolloimalla päästöjä sekä puhdistamalla jätevedet. (Talvenmaa 2002, 23; Boncamber 2004, 229 230; Fletcher 2008, 14.) Viskoosin selluloosan lähteenä on viime aikoina mainostettu bambua. Bambu on nopeasti kasvava puuvartinen kasvi. Suurin osa siitä kasvaa luonnonmukaisesti ja useilla kasvualueilla se ei tarvitse lannoitteita tai kastelua. Huolenaihetta on herättänyt metsien kaataminen bambuviljelmien tieltä ja pandojen asuinalueena käyttämien luonnollisten bambualueiden häviäminen. Bambussakin täytyy huomioida metsien kestävä hoito. Bambusta saatu

27 selluloosa prosessoidaan kuiduksi viskoosimenetelmällä, jonka ympäristövaikutukset riippuvat tehtaassa käytetystä teknologiasta päästöjen kontrolloimiseksi. Bambusta saatu selluloosa ei ole antibakteerista ellei sitä lisäaineilla sellaiseksi käsitellä. Bambu nimen käyttö markkinoinnissa on myös aiheuttanut sekaannusta ja Yhdysvallat onkin elokuussa 2009 kieltänyt bambunimen käytön viskoosimenetelmällä valmistetuista kankaista. Bambun sijaan käytetään viskoosia tai rayonia. (Patagonia 2009; Fletcher 2008, 32; Juha Heinola, Tampereen ammattikorkeakoulu 21.10.2009.) Bambun käyttö viskoosin raaka-aineina lisää kuitenkin valinnanmahdollisuuksia, jolloin raakaaine ei tule vain yhdestä lähteestä, kuten paljon käytetystä eukalyptuksesta. 5.2 Ympäristöarvot huomioon ottavia vaihtoehtoja kuitumarkkinoilla Vaihtoehtoisten kuitujen listassa (Taulukko 1.) on myös paljon sellaisia kuituja, joilla ei ainakaan vielä ole suurta merkitystä Euroopassa vaatetus- ja sisustustekstiilituotannossa. Paikallisella tasolla sekä käsityömäisessä toiminnassa kaikilla kuiduilla on varmasti käyttöä ja taloudellista merkitystä. Maatalouden sivuaineena saatavalle jätteelle sekä levälle kuidun raaka-aineena voi tulevaisuudessa olla enemmän käyttöä, riippuen tarpeesta ja kuluttajien asenteista vaihtoehtoisia materiaaleja kohtaan. Paperinarua kankaan raakaaineena ei käsitelty lukemassani kirjallisuusaineistossa. En tarkastele paperinarua tässä opinnäytetyössä, mutta sen tuotannon ympäristövaikutuksia olisi tulevaisuudessa mielenkiintoista tutkia. Luomupuuvilla on varmaankin tunnetuin vaihtoehtoinen kuitu tekstiileissä. Luomupuuvillan kasvatuksessa ei käytetä synteettisiä tuholaismyrkkyjä tai synteettisiä lannoitteita. Kemikaaleja ei käytetä myöskään lehtien pudottamiseen sadonkorjuun aikana. Kemikaaleista johtuvat haitat ympäristöön vähenevät siis huomattavasti, eikä torjunta-aineista jää jäämiä valmiisiin tekstiilituotteisiin. Sato voi kuitenkin vaatia keinokastelua. Luomupuuvilla on GMO (geenimuunneltu organismi)-vapaa, jolloin sen kasvattaminen pitää yllä luonnon omaa monimuotoisuutta. (Fletcher 2008, 19 21; Laursen ym. 1997 44, 50; Organic Trade Association 2009.)

28 Tekstiilituotteissa on helppo vaihtaa puuvilla luomupuuvillaan niiden ominaisuuksien ollessa samat. Kuitenkin puuvillan tuotantoala on rajattu ja sadon tuotto on pienempi luomuviljellyllä puuvillalla kuin tavanomaisesti viljellyllä puuvillalla. Yleensä luomupuuvillatuotannossa otetaan työntekijöidenkin olot paremmin huomioon noudattamalla kansainvälisiä sopimuksia. (Fletcher 2008, 19 21.) Luomuvillan markkinat ovat vielä pienet, mutta ne ovat kasvamassa (Fletcher 2008, 25). Luonnonmukaisessa eläintuotannossa otetaan huomioon eläinten lajikohtainen käyttäytyminen ja tarpeet. Eläinten lukumäärä on myös suhteutettava käytettävissä olevaan tilaan. Näin vältytään liikalaiduntamiselta. Eläimille annettava rehu on luonnonmukaisesti tuotettu. Eläinten luonnonmukaisessa tuotannossa korostuu tautien ennaltaehkäisy. (Elintarviketurvallisuusvirasto Evira 2009, 11,18,22.) Jotta villa voisi saada luomusertifioinnin, tuholaisten torjuntaan ei saa käyttää sisäisiä tai ulkoisia tuholaismyrkkyjä, eikä lampaita saa uittaa tuholaismyrkkykylvyssä (Organic Trade Association 2005). Fletcherin (2008, 25) mukaan lammassyyhyä voidaan kontrolloida tietyillä rokotteilla ja päälle kaadettavilla liuoksilla. Luomutuotettu villa vähentää kemikaalien vaikutusta ympäristöön. Lampaille syötettävä luomurehu kannustaa myös viljelyssä ympäristövaikutusten minimoimiseen. Niille jotka pitävät silkin tunnusta, kiillosta ja sen erinomaisista ominaisuuksista on olemassa myös eettisiä vaihtoehtoja (Lackman 2007). Eettisenä voidaan pitää silkkiä, jonka tuottamisessa silkkitoukkaa ei tapeta kokongin sisään. Tällaista silkkiä kutsutaan hieman eri nimillä lähteestä riippuen. Esimerkkeinä voidaan mainita Tussah- Peace- Ahimsa- javegetaarinen silkki. Peace- tai villisilkit eroavat tavallisesti tuotetusta silkistä siinä, että toukkaa ei tapeta, vaan sen annetaan kuoriutua kokongista ja jatkaa elämäänsä. Tällä tavoin silkkifilamentti vaurioituu. Kuitu revitään ja kehrätään puuvillan tavoin langaksi. (Fletcher 2008, 27; Lackman 2007.) On myös tuottajia, jotka antavat mulperiperhosen toukan kuoriutua kokongista ja kehräävät kuidut langaksi. Toukan kokongista poistuessaan erittämä alkali värjää hieman kuitua. (Lackman 2007.)

29 Villisilkeistä tussah-silkki on useiden eri tammenkehrääjäperhosten tuottama kuitu (Boncamber 2004, 207). Toukat kasvavat avoimessa metsässä. Tuotannossa ei käytetä myrkyllisiä kemikaaleja. Tuotanto voi rohkaista myös metsien suojeluun (Fletcher 2008, 27). Eri-silkki on kesytetyn kotieläimenä silkkiä tuottavan silkkitoukan kehräämää kuitua. Vaikka toukka ei eläkään villinä sen annetaan kouriutua ja jatkaa elämäänsä. Kuitu kehrätään langaksi. (Lackman 2007.) Kasvanut tarve vaihtoehtoisille kuiduille 1980- ja 1990-luvuilla johti uudistuneeseen kiinnostukseen teollista hamppua kohtaan (Allwood ym. 2006, 48). Kuituhamppu kasvaa nopeasti, eikä vaadi tuholaistorjunta-aineita, vaan luonnollisesti tukahduttaa rikkaruohot ja kontrolloi tuholaiseläimiä. Lannoitusta kuitenkin tarvitaan. Hampulla on suuri sato, ja sitä voidaan kasvattaa viileissä ilmastoissa. Hamppua voitaisiin verrata pellavaan, jonka kanssa sillä on samankaltaiset ympäristövaikutukset, mutta hampun satotaso hehtaaria kohden ja ympäristövaikutukset ovat edullisemmat. Kuidun irrotus varren puuosasta tapahtuu samoin kuin pellavalla ja vaikutukset ympäristölle riippuvat hampun liotustavasta ja vesien puhdistamisesta. Hampusta voidaan käyttää pellavan tapaan kaikki osat hyödyksi eri tarkoituksiin. (Seppälä; Fletcher 2008, 25 27.) Pellavan kuitutuotanto on hyvin samankaltainen hampun kanssa. Pellavakuidun tuotannon ympäristövaikutuksista kerroin tarkemmin sivulla 26. Jos pellavan kuitutuotannossa siirrytään luomutuotantoon, voidaan vähentää kemikaalien aiheuttamaa ympäristökuormitusta. Nokkonen on eurooppalainen kuitukasvi, joten se kasvaa Suomenkin olosuhteissa (Boncamper 2004, 139). Nurmen (2009) mukaan nokkonen voi kasvaa karussa maaperässä ja selviää ilman keinokastelua eikä vaadi paljon kemikaaleja. Tulevaisuudessa nokkoskuidulla voi olla Euroopassa merkitystä teollisessa kangastuotannossa, jos kiinnostus ympäristövaikutusten pienentämiseksi tekstiiliteollisuudessa yhä kasvaa. Nokkonen on uusiutuva luonnonvara ja luonnonmukaisesti tuotettuna voidaan kasvatuksen ympäristövaikutukset minimoida.

30 Markkinoilla uusiksi synteettisiksi kuiduiksi voidaan sanoa jo yleistymässä olevia PTT(polytrimetyleenitereftalaatti)- ja PLA(polylaktidi) kuituja sekä soijaproteiinija maitoproteiini (kaseiini) muuntokuituja (Juha Heinola, Tampereen ammattikorkeakoulu 21.10.2009). PTT patentoitiin jo vuonna 1941, mutta raaka-aineen kalleuden vuoksi sitä alettiin valmistaa vasta myöhemmin. PTT on synteettinen kuitu, joka eroaa tavallisesta PET (polyetyleenitereflataatti) polyesterista kemiallisella rakenteellaan. PET polyesteriin verrattuna PTT:llä on mm. pienempi ympäristökuormitus ja parempi värinottokyky. (Juha Heinola, Tampereen ammattikorkeakoulu 21.10.2009.) Valmistamiseen tarvitaan kuitenkin uusiutumattomia luonnonvaroja. PTT-polymeereja valmisti kaksi yhtiötä: Shell Corterra tuotemerkkiä ja DuPont Sorona tuotemerkkiä. Shell on kuitenkin lopettanut polymeerinsä valmistamisen ja myymisen 2009 (Shell global home page). Soronan painosta on 37 % saatu uusiutuvista luonnonvaroista, tässä tapauksessa maissista. Loppu materiaali pohjautuu öljynjalostuksesta saataviin raakaaineisiin. (DuPont 2009.) Sorona -polymeerista valmistetaan kuitua DuPontin valitsemissa yrityksissä ympäri maailmaa. Yritykset on valittu ammattitaitonsa ja maineensa ansiosta valmistamaan kuitua Soronasta. (DuPont 2009.) Kuluttajien ja yrittäjien vaatimus ympäristön huomioimisessa tuottamisessa ja tuotteissa on saanut suuret yhtiöt keksimään vaihtoehtoisia tapoja ja tuotteita. Tavoitteena on kuitenkin säilyttää tuotteissa niihin totutut ominaisuudet. Soronan tapauksessa uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä on vähennetty. Uusien tuotteiden kehittely vaatii taloudellisia investointeja ja mahdollisesti uutta laitteistoa. Slater (2003, 18) muistuttaa tekstiilituotantoon tarvittavien laitteiden olevan useasti suuria, monimutkaisia ja kalliita ja niiden rakentamisen vaativan paljon luonnonvaroja. PLA on synteettinen polyesteri, mutta sen polymeerin raaka-aineena on maissin tai sokeriruon sokerista maitohappokäymisen avulla saatava maitohappo.

31 Raaka-aineena on siis uusiutuvat luonnonvarat. Ongelmia ympäristölle tuottaa kasvien tehotuotannossa käytettävät kemikaalit, lannoitteet ja kastelu. Kasvien viljely tähän tarkoitukseen on pois ruokatuotannosta. (Fletcher 2008, 27-30; Juha Heinola, Tampereen ammattikorkeakoulu 21.10.2009.) Ingeo (PLA) on NatureWorks LCC:n vuonna 2003 esittelemä luonnollinen muovi. Valmistamiseen ei käytetä öljystä, vaan tällä hetkellä maissista saatavia polymeerejä. Maissi on taloudellisesti toimivin vaihtoehto, mutta pitkän tähtäimen tavoitteena Ingeo :ta olisi tarkoitus valmistaa ei-ruokatuotantoon tarkoitetusta biomassasta, esimerkiksi maataloustuotannon jäteaineista. Yhdysvalloissa maissi on sekoitus geenimuunneltua ja tavallista maissia. NatureWorks tarjoaa asiakkailleen mahdollisuuden myös tarkastettuun GMOvapaaksi sertifioituun Ingeo materiaaliin. Ingeo on käytännössä PLApellettejä, joista voi valmistaa mm. eri muovituotteita ja tekstiiliteollisuuteen katkokuituja ja filamentteja. PLA:n tuottamisesta syntyy 43 % vähemmän kasvihuonepäästöjä ja siinä käytetään 48 % vähemmän uusiutumattomista luonnonvaroista saatavaa energiaa kuin esim. PET polyesterin tuottamisessa. (NatureWorks LLC 2010.) PLA-pelleteistä langan valmistamisen prosesseihin ja ympäristövaikutuksiin pitäisi perehtyä tarkemmin materiaalin ollessa uusi. Yksityiskohtainen tarkastelu mahdollisesti kemiallisella tasolla vaatisi paljon taustatutkimusta, joten en tämän opinnäytetyön puitteissa siihen ryhdy. Kaseiini ja soijaproteiinikuitujen ympäristövaikutukset liittyvät myös raakaaineina käytettyihin maitoon ja soijaproteiiniin. Ongelmina ovat mahdollinen tehotuotanto sekä poistuma ruokatuotannosta. (Fletcher 2008, 34; Juha Heinola, Tampereen ammattikorkeakoulu 21.10.2009.) Selluloosakuitujen ympäristöystävällisempään valmistusmenetelmään pyrittiin jo vuonna 1978, jolloin Courtaulds aloitti nk. Genesis-projektin (Boncamber 2004, 234). Näin syntyi lyocell-kuitu. Lyocelin raaka-aineena on eukalyptuspuusta saatava selluloosa. Puuna voitaisiin käyttää myös muita puita kuten bambua, mutta eukalyptuksesta saadaan laadultaan hyvää kuitua vähällä määrällä