Perifeeriset maaseutualueet ovat kohdanneet

Matkailu syrjäseutujen aluekehityksen välineenä mahdollisuuksia ja haasteita Riikka Leinonen, Pekka Kauppila ja Jarkko Saarinen Oulun yliopisto, maantieteen laitos Perifeeriset maaseutualueet ovat kohdanneet suuria muutoksia viime vuosikymmeninä: maa- ja metsätalouden työpaikat ovat romahtaneet ja maaseutu on kärsinyt työttömyydestä, muuttotappiosta ja väestön ikääntymisestä (ks. Rosenqvist 2003). Pohjoismaissa perinteisten elinkeinojen taantumisen lisäksi julkisen sektorin työpaikat ovat vähentyneet maaseudulla (Nyberg 1995, Saarinen 2003). Taloudellisen ja työllistävän merkityksensä ansiosta matkailua ja sen kehittämistä pidetään usein keinona ohjata tai lieventää rakennemuutoksen ongelmia ja monipuolistaa aluetaloutta syrjäisillä ja maaseutuvaltaisilla alueilla (Williams Shaw 1998, Saarinen Kauppila 2002). Matkailun edistämiseen käytetäänkin nykyään maassamme huomattavassa määrin julkista rahaa, josta merkittävä osa suuntautuu Pohjois-Suomeen (ks. Sälli 2000, 2002, Talonen ym. 2005). Perifeerisillä maaseutualueilla matkailu nähdään usein kritiikittömästi tulevaisuuden ainoana elinkeinona ja maaseudun viimeisenä oljenkortena (Saarinen 2004, 2007a). Matkailun vaikutuksia syrjäisten alueiden rakennemuutokseen on tutkittu eri puolilla maailmaa, ja matkailusta on havaittu aiheutuvan kohdealueelle sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia (ks. Getz 1986, Kariel 1989, 1993, Zimmermann 1995, Gilg 1998, Saeter 1998). Matkailukehitykselle asetetut, usein ylimitoitetut, odotukset voivat jopa johtaa ongelmiin syrjäseutujen yhteisöissä. Matkailu saattaa aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia esimerkiksi jollekin toiselle paikalliselle elinkeinolle tai se voi osoittautua ajan kuluessa kestämättömäksi tavaksi hyödyntää paikallista resurssiperustaa (ks. Butler 1999, Saarinen 2003, 2007b). Matkailua ja aluekehitystä koskevat kriittiset tekijät olisikin tärkeä tunnistaa, jotta pettymyksiltä, ristiriitatilanteilta ja mahdollisilta kehittämisen ylilyönneiltä vältyttäisiin. Tarkastelemme tässä analyysissa tutkimuskirjallisuuteen perustuen matkailun käyttöä aluekehityksessä erityisesti perifeerisillä alueilla. Aluksi käymme läpi matkailun mahdollisuuksia, minkä jälkeen kuvaamme matkailun ja aluekehityksen suhteeseen liittyviä kriittisiä tekijöitä ja haasteita. Lopuksi esitämme prosessimallin matkailun valinnasta aluekehityksen välineeksi. Keskuksen ja periferian käsitteet Periferian käsite on ollut esillä matkailututkimuksessa jo pitkään. Esimerkiksi arvostettu maantieteilijä Walter Christaller (1963) katsoi matkailun olevan tyypillinen ilmiö perifeerisille alueille. Tätä hän perusteli sillä, että matkailijoiden lähtöalueet ovat pääosin suurkaupungeissa, keskuksissa, mutta heidän matkansa suuntautuvat tyypillisesti syrjäisille alueille, periferiaan. 35

Ainakaan nykyisin tämä ei enää pidä kaikilta osin paikkaansa, sillä esimerkiksi Suomessa matkailun kysyntä keskittyy muun muassa tilastoitujen yöpymisvuorokausien lukumäärällä mitattuna voimakkaimmin kaupunkeihin (ks. Leinonen ym. 2007). Suhteellisesti tarkasteltuna matkailun merkitys on kuitenkin suurin perifeerisillä alueilla (ks. Kauppila 1999, Laakkonen 2002). Periferia, syrjäseutu, määritellään yleensä suhteessa keskukseen. Keskus on periferiaa kehittyneempi alue, joka vetää puoleensa resursseja ja pääomia. Keskusten rooli korostuu myös päätöksenteon ja vallan kasautumispaikkoina. Periferialle on luonteenomaista maantieteellinen eristyneisyys, sillä se sijaitsee etäällä keskuksesta, markkinoista ja päätöksenteosta. Periferia on tyypillisesti perinteisten elinkeinojen luonnehtimaa maaseutualuetta. (Botterill ym. 2000: 8 9, Brown Hall 2000: 1 3) Tunnetun aluekehitysteoreetikon John Friedmannin (1966) mukaan keskus ja periferia ovat käsitteinä suhteellisia ja tunnistettavissa erilaisissa maantieteen skaalatarkasteluissa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi paikallistasolla sitä, että syrjäseuduilla, periferiassa, voi olla keskuksia, ytimiä, jotka eroavat ominaispiirteiltään ympäröivästä alueesta. Näin ollen perifeerisyyttä voidaan tulkita myös niin, että yksittäiset matkailukeskukset näyttäytyvät ytiminä periferiassa (ks. Kauppila 2004). Miksi syrjäseutujen aluekehitystyössä turvaudutaan usein matkailuelinkeinoon? Seppo Ahon (1997: 112) mukaan matkailun kehittämistä puoltaa se, että alalla on hyvät toimintaedellytykset myös sellaisilla reuna-alueilla, joilla muut elinkeinot eivät menesty. Syrjäseudun ominaispiirteet, kuten etäinen sijainti ja vaatimaton infrastruktuuri, rajaavat osaltaan elinkeinojen kehittämismahdollisuuksia. Tämä ilmenee muun muassa siinä, että maaseutualueet eivät perinteisesti ole olleet yhtä houkuttelevia teollisuuden sijaintipaikkoja kuin kaupunkiympäristö (Kauppila 2004: 81). Vaikka periferia on keskusta epäedullisemmassa asemassa monilta taloudellisilta ja sosiaalisilta tekijöiltään, eräs syrjäseudun ominaispiirteistä nostaa sen kiinnostavuutta matkailun kehittämisen kohteena. Matkailijoiden arvostamaa, koskemattomana säilynyttä luonnonympäristöä löytyy todennäköisemmin periferiasta kuin keskuksesta. Syrjäseutuun liittyy usein myös maisemallisia arvoja, jotka ovat matkailun vetovoimatekijä ja eräs perusta matkailun edistämiselle. Luontomatkailun näkökulmasta syrjäseudut näyttäytyvätkin usein ennemmin keskuksina kuin periferiana. Matkailu syrjäseutujen mahdollisuutena Matkailun asemaa kehitystyössä voidaan tarkastella alueellisten vaikutusten kautta. Matkailu on kiinnostava aluekehityksen väline, koska sen avulla aluetalouteen saadaan ulkopuolista rahaa, mutta kehittämistoimenpiteillä tähdätään myös myönteisiin sosiaalisiin vaikutuksiin. Taloudellisia vaikutuksia ovat matkailutulojen ja -työpaikkojen sekä verotulojen lisääntyminen. Matkailu aikaansaa aluetalouteen välittömien tulo- ja työllisyysvaikutusten lisäksi kerrannaisvaikutuksia useille muille elinkeinoille, kuten rakennusalalle ja elintarviketuotantoon (ks. Archer Cooper 1994: 75). Matkailun kehittämisellä pyritään myös yritystoiminnan, sijoittajien ja pääomien houkuttelemiseen alueelle, aluetalouden monipuolistamiseen sekä palveluvarustuksen ja infrastruktuurin kohentamiseen (Law 1992, Hall Jenkins 1998: 28 29). Matkailun ja aluekehityksen kytkentöjä tutkineet Peter Murphy ja Ann Murphy (2002) ovat nostaneet esiin työvoimaintensiivisyyden matkailun ominaispiirteenä. Matkailu on työvoimavaltaisena alana nimenomaan syrjäseutujen työllisyyden kannalta tärkeä elinkeino, sillä työpaikkaa kohti vaadittava investointi on selvästi pienempi kuin teollisuudessa ja tuotantoaloilla (Montanari 1995). Matkailun työllistävät ja alueellista palvelurakennetta laajentavat vaikutukset ovatkin reuna-alueilla usein suoria tulovaikutuksia merkittävämmät (Saarinen 2004: 26). Matkailu on paikkasidonnainen elinkeino, minkä vuoksi työpaikkoja ei voida siirtää muihin maihin tai muille paikkakunnille. Alan uskotaan myös pysyvän työvoimavaltaisena teknologian lisääntymisestä huolimatta. Toisaalta työvoimaintensiivisyys ei ole pelkästään myönteinen asia, sillä tuottavuuden kasvun vaatimukset vaikuttavat muiden elinkeinojen ohella matkailuun aiheuttaen rakennemuutospaineita. Vapaa-ajanasunnot ja kesämökit ovat kas- 36

vattaneet suosiotaan viime vuosina, mikä on nostanut niiden roolia syrjäseutujen taloudessa. Samalla kiinnostus aihetta kohtaan on lisääntynyt tutkijoiden keskuudessa (ks. Hall Müller 2004, Aho Ilola 2006). Mökkirakentaminen ja -huolto luovat työtilaisuuksia rakennus- ja kiinteistönhoitoaloille. Vapaa-ajanasukkaat lisäävät alueen matkailutuloa ja palveluiden kysyntää myös matkailusesonkien ulkopuolella ja turvaavat siten palvelutarjontaa ja infrastruktuurin tasoa. Lisäksi he asettuvat yhä useammin vapaaajanasuntoonsa pysyviksi asukkaiksi eläkkeelle siirtymisen jälkeen (Müller 2002, Saarinen 2007b: 50). Kehityssuunta on ajankohtainen Suomessa, jossa mökinomistajien keski-ikä oli 60 vuotta vuonna 2006 ja alle 40-vuotiaiden osuus jäi vain kuuteen prosenttiin kaikista mökinomistajista (Kesämökit 2006). Matkailun kehittämisellä tavoiteltavia sosiaalisia vaikutuksia ovat esimerkiksi väestömäärän lisääminen ja väestörakenteen tervehdyttäminen. Lisäksi matkailulla on myönteisiä aineettomia vaikutuksia kohdealueesta muodostuviin mielikuviin. Hyvä alueimago helpottaa puolestaan investointien ja yritysten houkuttelua alueelle sekä osaavien työntekijöiden rekrytointia ja pysymistä alueella. Alueimagon parantuminen voi johtaa myös paikallisväestön itsetunnon kohoamiseen. (Law 1992, Butler Hall 1998, Kauppila 2004: 84 87) C. Michael Hall ja John Jenkins (1998: 28 29) ovat lisänneet syrjäseutujen matkailun myönteisiin puoliin ympäristövaikutukset: matkailijavirtojen lisääminen edellyttää paikallisväestön elinympäristön kohentamista ja edistää paikallisen luonto- ja kulttuuriperinnön säilyttämistä ja suojelua. Myös Richard Sharpley (2002: 20) mainitsee matkailun ympäristönsuojelua edistävän ja perinteistä kulttuuria elävöittävän vaikutuksen erääksi syyksi kehittää matkailua. Kaikkiaan luonnon- ja kulttuuriympäristöstä huolehtiminen parantaa sekä paikallisväestön että matkailijoiden viihtyvyyttä. Viihtyvyydellä yhdistettynä vapaaajan- ja virkistyspalveluihin on merkitystä paikka- Taulukko 1. Syrjäseutujen matkailun kehittämisen mahdollisuudet ja haasteet 37

kunnan yleiseen vetovoimaisuuteen. Syrjäseutujen matkailun kehittämisen haasteita Matkailun edistäminen perifeerisillä alueilla ei ole ongelmatonta, ja eräät periferian ominaispiirteet vaikeuttavat kehittämistyötä. Näitä ovat esimerkiksi maantieteellinen syrjäisyys ja siitä aiheutuvat lisäkustannukset, yksipuolinen aluetalous ja alhainen innovatiivisuus (Hall Boyd 2005: 4 6). Anna Blackman ym. (2004) ovat maininneet tyypillisinä perifeeristen alueiden matkailukehityksen haasteina edellisten lisäksi vaatimattoman infrastruktuurin ja rahoitukseen liittyvät ongelmat. On kuitenkin huomattava, että näillä tekijöillä on vaikutuksensa paitsi matkailun myös useampien muiden elinkeinojen edistämiseen syrjäseuduilla. Taloudelliset vaikutukset ovat useimmiten tärkein syy matkailun kehittämiseen. Matkailun vaikutukset paikallistasolle eivät ole kuitenkaan aina pelkästään myönteisiä. Pekka Kauppila (1999) on kiinnittänyt huomiota vuotoihin aluetaloudesta: osa alueen saamasta matkailun tulovaikutuksesta suuntautuu muille alueille esimerkiksi muualta tehtyjen ostojen tai ulkopaikkakuntalaisten työntekijöiden seurauksena. Syrjäseuduilla matkailutyöpaikkoihin palkataan usein ulkopaikkakuntalaisia ja paikallisväestöä paremmin koulutettuja henkilöitä, jolloin kohdealueen matkailusta saamat myönteiset työllisyysvaikutukset vähenevät entisestään (Davidson Maitland 1997: 78, Godfrey Clarke 2000: 19 20). Matkailun suhteellisen matalapalkkaiset palvelutyöpaikat eivät aina kiinnosta laajemmin paikallisväestöä, jolloin alueelle voi syntyä uusi paikallisväestö matkailun kehittymisen myötä (Saarinen Kauppila 2002: 32). Tämä on otettava huomioon kaavoituksessa ja julkisten palveluiden tuottamisessa. Matkailun aiheuttamiin taloudellisiin vaikutuksiin kuuluu lisäksi hintojen nousu kohdealueella, mikä on kielteinen asia paikallisväestön katsannosta (Mathieson Wall 1992: 88, Archer Cooper 1994: 76). Matkailun ja aluekehityksen eräs kriittinen tekijä on kausiluonteisuus (ks. Hartmann 1986). Kohdealueen elinkeinotoiminta on vireää sesonkiaikoina, ja aluetta voi vaivata jopa työvoimapula. Syrjäseuduilla ammattitaitoista kausityövoimaa ei usein ole riittävästi, joten yritykset joutuvat palkkaamaan ulkopaikkakuntalaisia kausityöntekijöitä. Tämä aiheuttaa puolestaan vuotoja aluetaloudesta. Matkailukysynnän ollessa matalasesongin aikaan vähäinen alueella esiintyy kausityöttömyyttä. Kausiluonteisuuden seurauksena matkailua varten rakennettu infrastruktuuri ja palvelut ovat osan vuotta vajaakäytössä ja osan ylikuormitettuja. Epäsäännölliset tulot ovat ongelma myös matkailuyritystoiminnalle, ja kausivaihteluiden vuoksi matkailu on usein epävarma ja moneen muuhun elinkeinoon verrattuna heikosti kannattava investointikohde (Mathieson Wall 1992: 88 89). Matkailun käyttämistä aluekehityksen välineenä voidaan kritisoida myös siitä, että matkailukehityksestä saattaa aiheutua kielteisiä vaikutuksia jollekin toiselle paikalliselle elinkeinolle (ks. Butler 1999, Saarinen 2003, 2007b). Esimerkiksi Pohjois-Suomessa matkailun ja porotalouden väliset suhteet on koettu paikoin ongelmallisiksi (ks. Helle Särkelä 1993, Hukkinen ym. 2003). Matkailun ajatellaan usein kaventavan luontaiselinkeinojen kehittymismahdollisuuksia, sillä niukkojen resurssien suuntaaminen matkailun edistämiseen on pois alueen muun yritystoiminnan kehittämisestä. Barry P. Andrewin (1997: 732 733) mukaan paikalliset alkuperäiset elinkeinot ovat alttiita kielteisille muutoksille erityisesti silloin, jos kehittämistoiminnassa keskitytään pelkästään matkailuun. Mikäli alkuperäiselinkeinot ovat luonnostaan menettämässä merkitystään, matkailu voi olla varteenotettava vaihtoehto niiden korvaajana. Tähän liittyy kuitenkin riski: matkailu saattaa nopeuttaa perinteisten elinkeinojen rappeutumisprosessia ja johtaa siten liian voimakkaisiin rakenteellisiin muutoksiin kohdealueella. Työvoiman siirtyminen alkuperäiselinkeinoista matkailualalle aiheuttaa maaseudun perinteisen tuotantoperustan kaventumista ja voi johtaa liialliseen riippuvuuteen matkailusta (McIntosh ym. 1995: 327 329). Aluetalouden näkökulmasta liiallinen riippuvuus yhdestä elinkeinoalasta on kielteinen asia sisältäen omat riskinsä. Matkailusta elävät alueet ovat herkkiä suhdannevaihteluille ja muille kohdealueen ulkopuolisille tekijöille. Kohdealueen sisäisillä päätöksillä ei voida vai- 38

kuttaa esimerkiksi polttoaineen hinnannousuun tai valuuttakurssien ja verotuskäytäntöjen muutoksiin, jotka saattavat vähentää matkustushalukkuutta kohteeseen. Alueen päätösvallan ulottumattomissa ovat myös matkailijoiden tulotasossa tai mieltymyksissä tapahtuvat muutokset. (Mathieson Wall 1992: 87 88, Järviluoma 1993: 29 30, McIntosh ym. 1995: 329 330) Suomen matkailustrategiassa (Virtanen ym. 2006) painotetaan kansainvälistymistä ja kansainvälisiä matkailijoita. Kansainvälistyminen koetaan syrjäseuduilla pääasiassa tavoiteltavana asiana, mutta sekin sisältää haasteita. Erityisesti kehitysmaiden yhteydessä on raportoitu esimerkkejä, joissa matkailukehitys ei ole heijastunut myönteisesti tai riittävällä tavalla hyödyntämänsä alueen taloudelliseen kehitykseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin (ks. Mowforth Munt 1998). Myös Suomessa perifeeristen alueiden matkailun yritysrakenteen kansainvälistyminen on lisännyt ulkomaisen työvoiman käyttöä (Saarinen 2004: 30). Kauppila (2004: 214 215) on pohtinut matkailukeskusten kansainvälistymisen problematiikkaa. Kansainvälistymisen myötä vuodot aluetaloudesta lisääntyvät, kohteen paikallisuus joutuu väistymään ja päätöksenteko siirtyy osittain kohdealueen ulkopuolelle. Lisäksi keskusten haavoittuvuus matkailun kehitykseen vaikuttavista ulkopuolisista tekijöistä lisääntyy, mikäli kehittämistoimintaan tarvittavat pääomat tulevat mittavassa määrin alueen ulkopuolelta. Blackman ym. (2004) ovat maininneet paikallisväestön vastustuksen eräänä syrjäseutujen matkailun kehittämisen haasteena. Matkailun negatiiviset vaikutukset ja kohdealueen ulkopuolisten tahojen hallinnoima matkailukehitys voivat muokata paikallisväestön asenteita kielteiseen suuntaan matkailua ja sen edistämistä kohtaan. Monet tutkijat, kuten John Swarbrooke (2000: 78) ja Edward Inskeep (2001: 36 38), ovatkin painottaneet paikallisväestön osallistumista matkailun suunnittelua ja kehittämistä koskevaan päätöksentekoon. Tämä kuuluu viime aikoina korostuneesti esillä olleen kestävän matkailusuunnittelun perusperiaatteisiin (ks. Hall 2000). Esimerkiksi Samuel V. Lankfordin ja Dennis R. Howardin (1994) Yhdysvaltojen luoteisosassa Columbia-joen laakson asukkaiden asennetutkimuksessa vaikutusmahdollisuuksien havaittiin lisäävän positiivista suhtautumista elinkeinoa kohtaan. Parhaimmillaan paikallisväestön myönteinen asennoituminen näkyy alueella matkailijoiden tyytyväisyytenä ja matkailun kehittymisenä (ks. Pearce ym. 1996). Syrjäisillä alueilla luonnonvetovoimaisuuteen perustuvan matkailun merkitys ja vaikutukset korostuvat. Matkailun taloudellisten hyötyvaikutusten ohella reuna-aluilla ollaan huolestuneita matkailun ekologisista haittavaikutuksista. Luonnon liiallinen hyödyntäminen voi johtaa ongelmiin, mikä on tutkimuskirjallisuudessa laajasti tunnustettu (ks. Mathieson Wall 1992: 101 105, Archer Cooper 1994: 84 85, Inskeep 2001: 33). Matkailun valinta aluekehityksen välineeksi? Matkailun lukuisat kehittämishaasteet voidaan tulkita osoitukseksi siitä, että matkailu ei välttämättä ole ratkaisu syrjäseutujen ongelmiin. Rakennemuutoksesta kärsivillä alueilla matkailuun joudutaan usein turvautumaan rajallisten vaihtoehtojen vuoksi. Esimerkiksi Kolarin kun- KUVA1. Prosessimalli matkailun valinnasta aluekehityksen välineeksi 39

nassa päädyttiin matkailun kehittämiseen, kun pohdittiin uusia elinkeinomahdollisuuksia kaivosteollisuuden hiipumisen johdosta (Järviluoma 1997). Stephen Boyd ja C. Michael Hall (2005: 279) muistuttavat, että kaikkien perifeeristen alueiden ei pidä nähdä matkailua ainoana aluekehityksen vaihtoehtona, sillä kaikki alueet eivät sovellu matkailukohteiksi esimerkiksi matkailullisten resurssiensa puolesta. Matkailun valintaa aluekehityksen välineeksi voidaan kuvata prosessimallilla (kuva 1). Aluksi on syytä analysoida kriittisesti alueen matkailuresurssit. Esimerkiksi Suomesta on julkaistu useita matkailun aluerakennetutkimuksia, joita on saatavissa 1970-luvulta lähtien (ks. Artman ym. 1978, Vuoristo Santasalo 1985, 1992, Leinonen ym. 2007). Näissä on käsitelty muun muassa kuntakohtaisesti matkailun resurssipohjaa. Vaikka tutkimukset eivät ole keskenään täysin vertailukelpoisia, ne antavat kuitenkin viitteitä matkailullisista resursseista ja niiden muutoksista. Resurssien analysoinnin jälkeen on arvioitava kriittisesti ja realistisesti matkailun myönteisiä ja kielteisiä aluekehitysvaikutuksia. Taulukkoon 1 on koottu yhteenvetona edellä esitettyjä syrjäseutujen matkailun kehittämisen taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöllisiä mahdollisuuksia ja haasteita. Vaikutukset kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa, ja niiden painotukset vaihtelevat alueesta riippuen. Kuten Jens Aarsand Saeter (1998: 243 244) toteaa, aluekehittäjien pitää pohtia kriittisesti, tarjoaako joku toinen elinkeino matkailua tehokkaamman vaihtoehdon aluetalouden kohentamiseen. Lopputuloksena matkailu joko valitaan aluekehityksen välineeksi tai se hylätään ja keskitytään johonkin muuhun (paikalliseen) elinkeinoon. Jälkimmäisessä tapauksessa valitun elinkeinon aluekehitysvaikutukset on arvioitu matkailua myönteisimmiksi. Mikäli arvioinnin tuloksena päädytään matkailuun, alueellisessa elinkeinopolitiikassa on suunnattava resursseja matkailun edistämiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa erilaisia kehittämishankkeita. Prosessimallin viimeisenä vaiheena on seuranta. Tässä huomio kiinnittyy matkailun aiheuttamiin aluekehitysmuutoksiin, kuten yritystoimintaan, työpaikkoihin ja väestöön. Näitä muutoksia on seurattava sekä määrällisesti että rakenteellisesti, ja seurannan on oltava jatkuvaa ja systemaattista. Koska kyseessä on prosessimalli, seurannasta välittyvä palaute hyödynnetään uudella suunnittelukierroksella. Lähteet Aho, Seppo 1997: Matkailu ja alueiden kehittäminen. Teoksessa Seppo Aho Heli Ilola Jari Järviluoma (toim.). Matkailu ja kehitys. Näkökulmia alueiden ja kohteiden tarkasteluun. Lapin yliopisto, Rovaniemi. Aho, Seppo Ilola, Heli 2006: Toinen koti maalla? Kakkosasuminen ja maaseudun elinvoimaisuus. Lapin yliopiston kauppatieteiden ja matkailun tiedekunnan julkaisuja B, tutkimusraportteja ja selvityksiä 6. Andrew, Barry P. 1997: Tourism and the economic development of Cornwall. Annals of Tourism Research 24, 721 735. Archer, Brian Cooper, Chris 1994: The positive and negative impacts of tourism. Teoksessa William F. Theobald (toim.). Global tourism. The next decade. Butterworth-Heinemann Ltd, Jordan Hill. Artman, Heikki Helle, Reijo Vuoristo, Kai- Veikko 1978: Suomen matkailun aluerakenne. Matkailun edistämiskeskus A: 12. Blackman, Anna Foster, Faith Hyvonen, Tracey Jewell, Bronwyn Kuilboer, Alf Moscardo, Gianna 2004: Factors contributing to successful tourism development in peripheral regions. Journal of Tourism Studies 15, 59 70. Botterill, David Owen, R. Elwyn Emanuel, Louise Foster, Nicola Gale, Tim Nelson, Cliff Selby, Martin 2000: Perceptions from periphery: the experience of Wales. Teoksessa Frances Brown Derek Hall (toim.). Tourism in peripheral areas. Case studies. Channel View Publications, Clevedon. Boyd, Stephen Hall, C. Michael 2005: Nature-based tourism in peripheral areas: making peripheral destinations competitive. Teoksessa C. Michael Hall Stephen Boyd (toim.). Nature-based tourism in peripheral areas: development or disaster? Channel View Publications, Clevedon. Brown, Frances Hall, Derek 2000: Introduction: 40

the paradox of peripherality. Teoksessa Frances Brown Derek Hall (toim.). Tourism in peripheral areas. Case studies. Channel View Publications, Clevedon. Butler, Richard W. 1999: Sustainable tourism: a stateof-the-art review. Tourism Geographies 1, 7 25. Butler, Richard W. Hall, C. Michael 1998: Image and reimaging of rural areas. Teoksessa Richard W. Butler C. Michael Hall John Jenkins (toim.). Tourism and recreation in rural areas. John Wiley & Sons, Chichester. Christaller, Walter 1963: Some considerations of tourism location in Europe: the peripheral regions underdeveloped countries recreation areas. Regional Science Association; Papers XII Lund Congress, 95 105. Davidson, Rob Maitland, Robert 1997: Tourism destinations. Hodder & Stoughton, London. Friedmann, John 1966: Regional development policy: a case study of Venezuela. The M.I.T. Press, Cambridge, Massachusetts. Getz, Donald 1986: Tourism and population change: long-term impacts of tourism in the Badenoch and Strathspey District of the Scottish Highlands. Scottish Geographical Magazine 102, 113 126. Gilg, Andrew 1998: Switzerland: structural change within stability. Teoksessa Allan M. Williams Gareth Shaw (toim.). Tourism and economic development. European experiences. 3. painos. John Wiley & Sons, Chichester. Godfrey, Kerry Clarke, Jackie 2000: The tourism development handbook. A practical approach to planning and marketing. Continuum, London. Hall, C. Michael 2000: Tourism planning. Policies, processes and relationships. Pearson Education Limited, Essex. Hall, C. Michael Boyd, Stephen 2005: Naturebased tourism in peripheral areas: introduction. Teoksessa C. Michael Hall Stephen Boyd (toim.). Nature-based tourism in peripheral areas: development or disaster? Channel View Publications, Clevedon. Hall, C. Michael Jenkins, John M. 1998: The policy dimensions of rural tourism and recreation. Teoksessa Richard W. Butler C. Michael Hall John Jenkins (toim.). Tourism and recreation in rural areas. John Wiley & Sons, Chichester. Hall, C. Michael Müller, Dieter K. (toim.) 2004: Tourism, mobility and second homes. Between elite landscape and common ground. Channel View Publications, Clevedon. Hartmann, Rudi 1986: Tourism, seasonality and social change. Leisure Studies 5, 25 33. Helle, Timo Särkelä, Matti 1993: The effects of outdoor recreation on range use by semi-domesticated reindeer. Scandinavian Journal of Forest Research 8, 123 133. Hukkinen, Janne Jääskö, Outi Laakso, Ari Müller- Wille, Ludger Nevalainen, Satu Raitio, Kaisa (toim.) 2003: Poronhoitokulttuurin arvo Suomessa. Haasteet hallinnolle, ohjaukselle ja valvonnalle. Teknillisen korkeakoulun ympäristönsuojelun laboratorion julkaisu 1/2003. Inskeep, Edward 2001: National and regional tourism planning. Methodologies and case studies. World Tourism Organisation. Thomson Learning, London. Järviluoma, Jari 1993: Paikallisväestön asennoituminen matkailuun ja sen seurausvaikutuksiin esimerkkinä Kolarin kunta. University of Oulu, Research Institute of Northern Finland, Research Reports no: 110. Järviluoma, Jari 1997: Matkailu kehittämisen välineenä paikallistason elinkeino-murroksessa: tapaus Kolari. Teoksessa Seppo Aho Heli Ilola Jari Järviluoma (toim.). Matkailu ja kehitys. Näkökulmia alueiden ja kohteiden tarkasteluun. Lapin yliopisto, Rovaniemi. Kariel, Herbert G. 1989: Tourism and development: perplexity or panacea? Journal of Travel Research 28, 2 6. Kariel, Herbert G. 1993: Tourism and society in four Austrian Alpine communities. GeoJournal 31, 449 456. Kauppila, Pekka 1999: Matkailu ja aluetalous. Työkaluja matkailun taloudellisten vaikutusten arvioimiseen ja mittaamiseen. Nordia Tiedonantoja 2/1999, 115 163. Kauppila, Pekka 2004: Matkailukeskusten kehitysprosessi ja rooli aluekehityksessä paikallistasolla: esimerkkeinä Levi, Ruka, Saariselkä ja Ylläs. Nordia Geographical Publications 33: 1. Kesämökit 2006: Tilastokeskus, Helsinki. Saatavissa: http://www.tilastokeskus.fi/til/kmok/2006/ kmok_2006_2007-05-23_tie_001.html [viitattu 5.9.2007] Laakkonen, Sami 2002: Matkailun aluetaloudelliset vaikutukset: seurantaindikaattorit ja vuoden 2000 tulokset. Kauppa- ja teollisuusministeriön kertomuksia ja selvityksiä 4/2002. 41

Lankford, Samuel V. Howard, Dennis R. 1994: Developing a tourism impact attitude scale. Annals of Tourism Research 21, 121 139. Law, Christopher M. 1992: Urban tourism and its contribution to economic regeneration. Urban Studies 29, 599 618. Leinonen, Riikka Kauppila, Pekka Saarinen, Jarkko 2007: Suomen matkailun aluerakenne 2005: tutkimusraportti. Matkailun edistämiskeskus A: 155. Mathieson, Alister Wall, Geoffrey 1992: Tourism: economic, physical and social impacts. Longman Group Limited, Harlow. McIntosh, Robert W. Goeldner, Charles R. Ritchie, J. R. Brent 1995: Tourism principles, practises, philosophies. 7. painos. John Wiley & Sons, New York. Montanari, Armando 1995: The Mediterranean region: Europe s summer leisure space. Teoksessa Armando Montanari Allan M. Williams (toim.). European tourism. Regions, spaces and restructuring. John Wiley & Sons, Chichester. Mowforth, Martin Munt, Ian 1998: Tourism and sustainability: new tourism in the Third World. Routledge, London. Murphy, Peter Murphy, Ann 2002: Regional tourism and its economic development links for small communities. First National Conference on the Future of Australia s Country Towns. The Regional Institute Ltd. Saatavissa: http://www. regional.org.au/au/countrytowns/global/murphy.htm [viitattu 30.7.2007] Müller, Dieter K. 2002: Second home ownership and sustainable development in Northern Sweden. Tourism and Hospitality Research 3, 343 355. Nyberg, Lars 1995: Scandinavia: tourism in Europe s northern periphery. Teoksessa Armando Montanari Allan M. Williams (toim.). European tourism. Regions, spaces and restructuring. John Wiley & Sons, Chichester. Pearce, Philip L. Moscardo, Gianna Ross, Glenn F. 1996: Tourism community relationships. Pergamon, Oxford. Rosenqvist, Olli 2003: Kilpailukykyisen maaseudun tuottaminen keskittyvän aluekehityksen ja hegemonisen kaupunkidiskurssin oloissa. Terra 115, 3 18. Saarinen, Jarkko 2003: The regional economics of tourism in Northern Finland: the socio-economic implications of recent tourism development and future possibilities for regional development. Scandinavian Journal of Hospitality and Tourism 3, 91 113. Saarinen, Jarkko 2004: Viimeinen oljenkorsi? Matkailu ja maaseudun aluekehitys. Maaseudun uusi aika 3/2004, 26 38. Saarinen, Jarkko 2007a: Contradictions of rural tourism initiatives in rural development contexts: Finnish rural tourism strategy case study. Current Issues in Tourism 10, 96 105. Saarinen, Jarkko 2007b: Tourism in peripheries: the role of tourism in regional development in northern Finland. Teoksessa Dieter K. Müller Bruno Jansson (toim.). Tourism in peripheries: perspectives from the far north and south. CAB International, Wallingford. Saarinen, Jarkko Kauppila, Pekka 2002: Matkailun aluetaloudellisten vaikutusten arviointi: matkailun tulo- ja työllisyysvaikutukset Pelkosenniemellä. Terra 114, 25 36. Saeter, Jens Aarsand 1998: The significance of tourism and economic development in rural areas: a Norwegian case study. Teoksessa Richard W. Butler C. Michael Hall John Jenkins (toim.). Tourism and recreation in rural areas. John Wiley & Sons, Chichester. Sharpley, Richard 2002: Tourism: a vehicle for development? Teoksessa Richard Sharpley David J. Telfer (toim.). Tourism and development: concepts and issues. Channel View Publications, Clevedon. Swarbrooke, John 2000: Sustainable tourism management. CABI Publishing, London. Sälli, Kirsti 2000: Matkailun kehittäminen. Valtiontalouden tarkastuskertomus 9/2000. Valtiontalouden tarkastusvirasto, Helsinki. Sälli, Kirsti 2002: Matkailun yritystuet. Valtiontalouden tarkastuskertomus 23/2002. Valtiontalouden tarkastusvirasto, Helsinki. Talonen, Harri Laiho, Marko Willner, Hanna Tammivuori, Antti 2005: Julkinen tuki matkailuhankkeisiin Suomessa vuosina 2000 2003. Kauppa- ja teollisuus-ministeriö rahoitetut tutkimukset 5/2005. Virtanen, Erkki Vesterinen, Nina Ahonen, Mari 2006: Suomen matkailustrategia vuoteen 2020 & Toimenpideohjelma vuosille 2007 2013. Kauppa- ja teollisuusministeriön julkaisuja 21/2006. Vuoristo, Kai-Veikko Santasalo, Tuomas 1985: 42

Suomen matkailun aluerakenne 1985. Matkailun edistämiskeskus A: 54. Vuoristo, Kai-Veikko Santasalo, Tuomas 1992: Suomen matkailun aluerakenne 1991. Matkailun edistämiskeskus A: 74. Williams, Allan M. Shaw, Gareth (toim.) 1998: Tourism and economic development. European experiences. 3. painos. John Wiley & Sons, Chichester. Zimmermann, Friedrich M. 1995: The Alpine region: regional restructuring opportunities and constraints in a fragile environment. Teoksessa Armando Montanari Allan M. Williams (toim.). European tourism. Regions, spaces and restructuring. John Wiley & Sons, Chichester. 43