N-2001 mittataulukkoon pohjautuva standardivartalolle kehitettävä puvun peruskaava

Anne Luukkonen N-2001 mittataulukkoon pohjautuva standardivartalolle kehitettävä puvun peruskaava Opinnäytetyö Muotoilun koulutusohjelma Marraskuu 2006

KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 23.11.2006 Tekijä(t) Anne Luukkonen Nimeke Koulutusohjelma ja suuntautuminen Muotoilun koulutusohjelma Tuotteistaminen N-2001 mittataulukkoon pohjautuva standardivartalolle kehitettävä puvun peruskaava Tiivistelmä Opinnäytetyöni tavoite oli testata Tarja Tiihosen (2005) kehittämää puvun peruskaavan piirtämisjärjestelmää, joka pohjautuu N-2001 mittataulukkoon ja naisten pukimien peruskaavojen pohjoismaiseen kaavajärjestelmään. Sovitin B3 40 -kokoista puvun peruskaavaa eri henkilöiden vartaloille, jotka vastasivat lähinnä kyseistä standardivartaloa ja sen standardimittoja. Opinnäytetyöni toimeksiantajana toimi Mikkelin ammattikorkeakoulun muotoilun koulutusohjelman lehtori Tarja Tiihonen. Työni aloitin tutustumalla N-2001 mittataulukkoon ja Tiihosen kehittämään puvun peruskaavan piirtämisjärjestelmään. Työni menetelmällisenä keinona oli toimintatutkimus, ja työn etenemisen kuvaamisessa käytin toimintatutkimuksen spiraalimallia, joka helpotti ja selkeytti työni etenemistä. Valmistin jokaiselle sovitushenkilölle oman sovituskappaleen standardimitoitetusta puvun peruskaavasta. Sovitustilanteessa valokuvasin sovitettavat digikameralla edestä, takaa ja molemmilta sivuilta ennen sovitusta. Lisäksi valokuvasin sovitushenkilöt ilman sovitusvaatetta myöhempää vartalonanalysointia varten. Havainnointi sekä itse sovitustilanteissa että sovitustilanteiden dokumentointi valokuvin ja sanoin ja niiden havainnointi oli iso osa työtäni. Testaamani uusi kaavanpiirtämisjärjestelmä toimi hyvin. Sen piirtämisjärjestys ja ohjeet ovat helposti ymmärrettäviä, ja niillä saa aikaan hyvännäköisen peruskaavan. N-2001 mittataulukon mitoilla piirretyn B3 40 kokoisen puvun peruskaavan soveltaminen mahdollisimman monelle vartaloltaan standardia vastaavalle sopivaksi oli vaikeaa. Vartalomuotojen erilaisuuksien vuoksi ei voida yleistää ilmenneitä muutoksia ja niiden syitä. Standardimitoitetulla kaavalla tehtävään vaatteeseen luultavimmin tulee muutoksia enemmän sovituksessa kuin henkilökohtaisilla mitoilla piirrettyä kaavaa käytettäessä. Opinnäytetyössäni saamani tulokset, havaitut muutostarpeet ja ehdotukset ovat suuntaa-antavia. Asiasanat (avainsanat) standardivartalo, N-2001 mittataulukko, puvun peruskaava, toimintatutkimus Sivumäärä Kieli URN 39 s. + liitteet 14 s. Huomautus (huomautukset liitteistä) Suomi URN:NBN:fi:mamkopinn200616879 Ohjaavan opettajan nimi Satu Kivimäki Opinnäytetyön toimeksiantaja Tarja Tiihonen, MAMK

DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis 23. 11. 2006 Author(s) Anne Luukkonen Name of the bachelor's thesis Degree programme and option Degree Programme in Design Production Master Pattern Development for Standard Figure Based on N-2001 Measure Table Abstract The aim of my bachelor`s thesis was to test a system of master pattern drawing developed by Tarja Tiihonen (2005), the system is based on N-2001 measure table and the Scandinavian pattern system. I had fittings for size B3 40 with different persons having the figure that best matches size B3 40 standard figure and measures. My thesis was an assignment from Mikkeli Polytechnic, Degree Programme in Design and lecturer Tarja Tiihonen. I started my work by studying the N-2001 measure table and system of master pattern drawing developed by Tiihonen. The method that I used was operational study, I used the spiral model to describe the process of my work, which made the process of my work easier and clearer. I made a toil, using the standard pattern for every person included in my work, which was then fitted. I took photos from the front, behind and both sides of each figure with the toil with digital camera before fitting. I also photographed figures without the toil for analyzing them later. Making observation in fittings and from the photos was a big part of my work. The system of pattern drawing that I tested worked fine. Its drawing order and instructions were easily understandable and with it you can get a good-looking master pattern. It was hard to get a good master pattern drawn with N-2001 measure table for B3 40 size measures to fit as many different persons that best match the size B3 40 standard figure as possible. Because of the different kinds of body figures you cannot generalize the changes that appeared and their causes. It is more likely to have more changes in clothes that are made with standard measured pattern than with a person`s own measures. The outcome and observation of my work are mostly suggestive. Subject headings, (keywords) utility figure, N-2001 measure table, master pattern, operational study Pages Language URN 39 + appendicix 14 pgs Remarks, notes on appendices Finnish URN:NBN:fi:mamkopinn200616879 Tutor Satu Kivimäki Employer of the bachelor's thesis Tarja Tiihonen, MAMK

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 1 2 OPINNÄYTETYÖN LÄHTÖKOHDAT... 2 2.1 Standardivartalo... 2 2.2 N-2001 mittataulukko... 3 2.3 Uusi puvun peruskaavan piirtämisjärjestelmä... 4 3 TOIMINTATUTKIMUS... 9 4 TUTKIMUSPROSESSI... 12 4.1 Suunnittelu... 13 4.2 Toiminta... 13 4.3 Arviointi... 15 4.3.1. Vartaloanalyysi... 15 4.3.2. Havainnointi ja sovitustulokset... 21 4.4 Tutkimusprosessin tarkistus... 33 5 POHDINTA... 36 LÄHTEET... 38 LIITE 1. Tiihosen kaavanpiirtämisjärjestelmä, piirtämisohjeet LIITE 2. Väljyystaulukko LIITE 3. Sovitusmuutokset kaavassa

1 JOHDANTO 1 Opinnäytetyöni toimeksiantajana toimii Mikkelin ammattikorkeakoulun muotoilun koulutusohjelman koulutusohjelmavastaava lehtori Tarja Tiihonen. Työni sai alkunsa kiinnostuksestani kaavoitusta kohtaan. Keskustelin Tiihosen kanssa erilaisista opinnäytetyöaiheista, ja häneltä sain idean tähän työhön. Tiihonen on kehittänyt uutta piirtämisjärjestelmää, joka pohjautuu N-2001 mittataulukkoon eikä järjestelmää ole vielä testattu käytännössä. Opinnäytteeni tavoitteena on testata uuden kaavanpiirtämisjärjestelmän avulla koon B3 40 puvun peruskaavan toimivuutta standardikoossa, vartalotyyppi B (normaali lantio), pituusryhmä 3 (164 cm) kokonumero 40. Opinnäytetyöni aihe on mielestäni tärkeä, koska N-2001 mittataulukko on uusi eikä sen yhteenkään kokoon ole vielä kehitetty virallista, toimivaa standardivartalon puvun peruskaavaa. Tavoitteeni testata standardikokoisen puvun peruskaava toimivuutta eri henkilöiden vartaloille, mitkä vastaavat kyseisen koon standardivartaloa, on mielestäni mielenkiintoista. Samalla on tarkoitus saada tietoa, jota Tiihonen voi hyödyntää pro gradu-tutkielmassaan. Tiihosen pro gradu -tutkielma käsittelee N-2001 mittataulukkoon pohjautuvia henkilökohtaisilla mitoilla piirrettyjä puvun peruskaavoja. Työssäni saan oivan mahdollisuuden tutustua perusteellisemmin uuteen mittataulukkoon ja oppia uuden kaavanpiirtämisjärjestelmää testaamalla sitä käytännössä. Tästä kaikesta johtuen työni on mielestäni kiehtova, tärkeä ja alaa eteenpäin kehittävä. Tarkoituksenani on piirtää puvun peruskaava Tiihosen piirtämisjärjestelmän mukaan, valmistaa sovituskappaleet ja sovittaa niitä henkilöille, joiden puvun peruskaavan kannalta oleellisimmat mitat vastaavat parhaiten standardikokonumeron B3 40 mittoja. Sovitustulosten mukaan tehdään sellaiset muutosehdotukset kaavaan, jotta se soveltuisi mahdollisimman monelle tämän kokoiselle ihmiselle. Opinnäytteessäni perehdyn N-2001 mittataulukkoon ja sen mittoihin, joita tulen työssäni tarvitsemaan, samoin kuin Tiihosen kehittämään kaavanpiirtämisjärjestelmään ja niihin uudistuksiin, joita hän on kehittänyt.

2 Opinnäytetyössäni menetelmällisenä keinona on toimintatutkimus, joka toimii työni rakenteellisena runkona. Työni etenemisen kuvaamisessa käytän apuna toimintatutkimuksen spiraalimallia, joka koostuu pääpiirteittäin neljästä osa-alueesta: suunnittelu, toiminta, havainnointi ja arviointi. 2 OPINNÄYTETYÖN LÄHTÖKOHDAT 2.1 Standardivartalo Standardi-termi laajimmassa merkityksessä voidaan määritellä jonkin organisaation esittämäksi suositukseksi siitä, miten jokin asia tulisi tehdä. Esimerkiksi se voi olla työ- ja suojavaatetusta, hygieniatekstiilien testausta tai puhdistusta koskeva tai vaikkapa päivämäärien merkitsemistä elintarvikkeisiin koskeva standardi. Tällöin standardit ovat tunnustetun puolueettoman tahon, yleensä standardisoimisjärjestön hyväksymiä. Standardit ovat luonteeltaan suosituksia, ja ne on tarkoitettu yleiseen ja toistuvaan käyttöön. Standardit ovat vapaaehtoisia, mutta viranomaiset voivat edellyttää päätöksissään niiden noudattamista. On olemassa kansallisia, eurooppalaisia sekä kansainvälisiä standardeja. Standardi-sanaa käytetään laajasti erilaisissa yhteyksissä, ja siksi käytännössä onkin olennaista huomioida, miten laajasti suositus on hyväksytty. (Suomen Standardisoimisliitto SFS; Korpela, 2005.) Standardi käsitettä voidaan käyttää myös puhuttaessa ihmisvartaloista esimerkiksi kaavoituksen yhteydessä. Standardivartalolla tarkoitetaan vartalomuotoja, jotka vastaavat mittataulukossa määritettyjä vartalotyyppejä. Ihannevartalo puolestaan on mittoja ja muotoja, jotka muuttuvat muodin vaihteluiden mukana. Vartaloanalyysissa vartalon muotoja ja mittasuhteita verrataan standardivartaloon sekä usein myös ns. ihannevartaloon. Vartaloanalyysin tarkoituksena on luoda tekijälleen näkemys vartalon muodoista ja mittasuhteista. Vertailemalla vartaloa eri vartalotyyppien standardivartaloihin ja näiden taulukossa oleviin standardimittoihin saadaan selville esimerkiksi vartalolle sopiva standardimitoitettu kaava. Käyttäjille sopivien vaatteiden aikaansaamiseksi vartalot on jaettu erilaisiin vartalotyyppeihin lantion- ja rinnanympärysmittojen erotuksen mukaan. (Ilmola, 2004; Armstrong, 1995, 34 35.

3 2.2 N-2001 mittataulukko N-2001 mittataulukko on Tekstiili- ja vaateteollisuus ry:n ja Kuopion yliopiston vaatetusfysiologian laboratorion uudistama naisten vaatetuksen mitoitusjärjestelmä, joka perustuu vuosina 1999-2001 suoritettuihin mittauksiin. Tekijät määrittelivät mitat ja mittaustavat kansainvälisten standardien, vuoden 1980 naisten vaatetuksen Passeli - mittataulukon sekä asiantuntijoiden näkemysten pohjalta. Mittauksissa mitattiin 1550 iältään 15 84-vuotiasta suomalaista naista, joista jokaiselta mitattavalta henkilöltä otettiin 81 mittaa sekä heidät valokuvattiin neljästä eri suunnasta vartalotyyppien tarkempaa määrittämistä varten. Lopulliseen mittataulukkoon on valittu pituuden lisäksi 70 mittaa. Mittataulukko koostuu kahdesta eri ikäryhmästä, 15-64-vuotiaat sekä yli 64-vuotiaat naiset, joihin molempiin ikäryhmiin on kuusi pituusluokkaa neljän senttimetrin välein sekä kuusi vartalotyyppiä ja kaikissa vartalotyypeissä on kolme vyötärönympärysvaihtoehtoa; hoikka, normaali ja tukeva. (Naisten vaatetuksen mittataulukko N-2001, 3 4.) N-2001 mittataulukossa esiintyvät ikäryhmät, pituusluokat ja vartalotyypit. Ikäryhmät ja niiden pituusluokat: 15-64-vuotiaat naiset: 156 cm, 160 cm, 164 cm, 168 cm, 172 cm, 176 cm. Yli 64-vuotiaat naiset: 152 cm, 156 cm, 160 cm, 164 cm, 168 cm, 172 cm. Vartalotyypit: AC hyvin rintava (lantionympärys-rinnanympärys = -8 cm). AB rintava (lantionympärys-rinnanympärys = -4 cm). A kapea lantio (lantionympärys = rinnanympärys). B normaali lantio (lantionympärys-rinnanympärys = +4 cm). C lanteikas (lantionympärys-rinnanympärys = +8 cm). D leveä lantio (lantionympärys-rinnanympärys = +12 cm). Mittataulukon mukaan yleisin vartalotyyppi 15 64-vuotiailla naisilla on B-tyyppi (28 %). Neljän senttimetrin välein taulukossa jaetut kuusi pituusluokkaa kattoivat yli 90 % mitatuista naisista, josta yleisin pituusluokka 15 64-vuotiailla naisilla on 164 cm

4 (24 %). Yleisin kokonumero puolestaan on 40 (20 %). Siksi valitsin työhöni koon B3 40. B3-tyyppi on siis normaalilantioinen 15-64-vuotias nainen, jonka pituus on 162 166 cm. Kokomerkintä muotoutuu ihmisen rinnan- ja lantionympäryksen mukaan. Mittataulukon koossa 40 rinnanympärys on 92 cm ja lantionympärys 96 cm. (Naisten vaatetuksen mittataulukko N-2001, 3 7.) 2.3 Uusi puvun peruskaavan piirtämisjärjestelmä Tarja Tiihosen 2005 kehittämä puvun peruskaavan piirtämisjärjestys pohjautuu naisten pukimien peruskaavojen pohjoismaiseen kaavajärjestelmään sekä N-2001 mittataulukon mittoihin. Se poikkeaa pohjoismaisen kaavajärjestelmän piirtämisjärjestyksestä monilta osin, vaikka piirtäminen aloitetaankin samalla tapaa. N-2001 mittataulukossa on enemmän mittoja (71) verrattuna pohjoismaiseen kaavajärjestelmään, jossa niitä on 22, ja juuri niiden erilaisten mittojen pohjalta Tiihonen on kehittänyt kaavajärjestelmää. (Melkas ym.1997.) Vertailtaessa Tiihosen kehittelemän piirtämisjärjestelmän ja pohjoismaisen kaavajärjestelmän puvun peruskaavan piirtämiseen tarvitsemia mittoja, (taulukot 1 ja 2) huomaa, että molemmissa on käytössä samoja mittoja, mutta Tiihosen järjestelmässä on käytössä enemmän vartalolta mitattuja mittoja kuin pohjoismaisessa. Taulukoissa 1 ja 2 on esitettynä puvun peruskaavan piirtämistä varten tarvittavat mitat ja laskelmat sekä Pohjoismaisen (taulukko 1) että Tiihosen (taulukko 2) kaavajärjestelmän mukaan.

TAULUKKO 1. Puvun peruskaavan mitat ja laskelmat Pohjoismainen kaavajärjestelmän mukaan (Melkas ym. 1997, 9 27.) 5 Lyhenne Mitta Laskelma Käyttöosuus RY Rinnan ympärys mitattu RY + välj. 1/2 1/10 KTK Kädentien korkeus taulukosta SP Selän pituus mitattu SP N-P Niska-polvitaive mitattu N-P PP Puvun pituus mitattu PP SL Selän leveys mitattu SL + 1,6 1/2 KY Kaulan ympärys mitattu KY 1/5 OP Olan pituus mitattu OP RK Rintakorkeus mitattu RK VK Vyötärön korkeus mitattu VK RL Rintalaskos taulukosta EL Etuleveys laskelmalla 1/2 EL = 1/2 lis. RY (½ SL + KTL) KTL Kädentien leveys laskelmalla koot 16-23 32-46 1/2 lis. RY : 4-1,5 koot 24-27 48-54 1/2 lis. RY : 3-6 PTL Pääntien leveys laskelmalla PTL = 1/5 KY - 1 PTS Pääntien syvyys laskelmalla PTS = 1/5 KY + 0,5 PTPt Pääntienkaaren laskelmalla PTPt = 1/5 KY 0,5 pituus takana VY Vyötärön ympärys mitattu VY + välj. 1/2 YLY Ylälantion ympärys mitattu YLY + välj. 1/2 YLK Ylälantion korkeus vakio 9 cm ALY Alalantion ympärys mitattu ALY + välj. 1/2 ALK Alalantion korkeus vakio 19 cm

TAULUKKO 2. Puvun peruskaavan mitat ja laskelmat Tiihosen kaavanpiirtämisjärjestelmän mukaan (Tiihonen 2005.) 6 Lyhenne Mitta Laskelma Käyttöosuus KY2 Kaulan ympärys2 mitattu KY2 1/5 PTL Pääntien leveys laskelmalla PTL = 1/5 KY2-1 RY Rinnan ympärys mitattu RY + välj. ½ 1/10 VY Vyötärön ympärys mitattu VY + välj. ½ YLY Ylälantion ympärys mitattu YLY + välj. ½ YLK Ylälantion korkeus mitattu ALY1 Alalantion ympärys mitattu ALY + välj. ½ ALK Alalantion korkeus mitattu SL Selän leveys mitattu SL + 1,6 ½ HL Hartian leveys mitattu HL + 1 ½ Tarkistusmitta KTK Kädentien korkeus mitattu KTK + 2 SP Selän pituus mitattu SP N-P Niska-polvitaive mitattu N-P SK Selän korkeus mitattu SK RK Niska-rintakorkeus mitattu RK VK1 Vyötärön korkeus1 mitattu VK1 VK2 Vyötärön korkeus2 mitattu VK2 + 1 1,5 EP Kaulakuoppa-vyötärö mitattu EP EL Etuleveys mitattu EL + 3 ½ Tarkistusmitta RE Rintojen etäisyys mitattu RE ½ OK1e OK1t Olankorkeus1 mitattu OK1e + 1 1,5 etumitta Olankorkeus1 mitattu OK1t takamitta OP Olan pituus mitattu OP KTL Kädentien leveys mitattu käsivarren leveys

7 Tarkastelemalla taulukoita tarkemmin huomaan useita eroja. Tiihosen käyttämässä N- 2001 mittataulukossa ja siten myös hänen kaavanpiirtämisjärjestelmässään mitat ovat vartalolta mitattuja kuten esimerkiksi ylä- ja alalantioiden korkeudet jokaisen koon mittojen mukaan, kun taas pohjoismaisessa kaavajärjestelmässä vastaavat mitat ovat vakiolukuja (9 cm ja 19 cm) kaavan koosta riippumatta. Samoin kädentien korkeus on mitattu vartalolta ja siihen lisätty väljyyttä, kun taas Pohjoismaisessa järjestelmässä se otetaan suoraan käyttöarvotaulukosta. Kun Pohjoismainen kaavajärjestelmä laskee etu- sekä kädentien leveyden, Tiihosen järjestelmä ottaa mitatut luvut suoraan mittataulukosta. Tiihosen kaavajärjestelmä käyttää N-2001 mittataulukon mittoja, joita Pohjoismainen kaavajärjestelmä ei tunne. Näitä mittoja ovat vyötärön korkeus 1 (niska-vyötärö eteen) (kuva 1), vyötärön korkeus 2 (niska-vyötärö sivuun) (kuva 2), selän korkeus (kuva 3), kaulakuoppa-vyötärö (kuva 4), rintojen etäisyys (kuva 4) sekä olankorkeus1 etu- ja takamitta (kuva 5). Tiihosen järjestelmässä esiintyy myös mitattu hartian leveysmitta (kuva 6), jota käytetään etuleveysmitan tavoin tarkistusmittana. (Tiihonen 2005; Melkas ym. 1997, 9 27.) KUVA 1. KUVA 2. KUVA 3. Vyötärön korkeus 1 Vyötärön korkeus 2 Selän korkeus

8 KUVA 4. KUVA 5. KUVA 6. Kaulakuoppa-vyötärö Olankorkeusmitat, Hartian leveys rintojen etäisyys koko-, etu- ja takamitta Molemmissa kaavajärjestelmissä väljyydet voidaan määritellä väljyystaulukosta tai itse tarpeen mukaan. Pohjoismainen kaavajärjestelmä käyttää standardiväljyyksiä, jotka eivät ole sidoksissa rinnanympärykseen. Uuden kaavanpiirtojärjestelmän myötä tutustuin myös laskelmiin perustuvaan väljyysvarataulukkoon, jonka väljyysvarat määräytyvät rinnanympäryksen mukaan (liite 2). Mahdolliset poistot vyötärö-, ylälantio- sekä alalantioviivalla lasketaan molemmissa järjestelmissä samalla kaavalla. (Tiihonen 2005; Melkas ym. 1997, 9 27.) Tiihosen kaavanpiirtämisjärjestelmän piirtämisjärjestys (liite 1) rakentuu eri tavalla ja poikkeaa paljon pohjoismaisesta kaavajärjestelmästä, vaikka ensimmäiset 11 kohtaa ovatkin samanlaisia. Kyseinen järjestelmä hyödyntää uusia mittoja tavalla, jonka tarkoituksena on auttaa saavuttamaan hyvä ja istuva puvun peruskaava jo heti alusta alkaen, ettei kaava jatkossa vaatisi suuria korjauksia. (Tiihonen 2005; Melkas ym. 1997, 31 41.)

9 3 TOIMINTATUTKIMUS Opinnäytetyöni pohjana ja työn etenemisen kuvaamiseen käytän ja sovellan Kemmisin (1985) esittämää toimintatutkimuksen spiraalimallia (Suojanen 1992, 42) (kuva 7). Malli koostuu pääpiirteittäin suunnitelmasta, toiminnasta, havainnoinnista sekä arvioinnista. KUVA 7. Kemmisin esittämä toimintatutkimuksen spiraali (Suojanen 1992, 42)

10 Toimintatutkimus on prosessi, joka tähtää asioiden muuttamiseen ja kehittämiseen ja on jatkuvasti muuttuva ja kehittyvä, ja siksi sitä on vaikea kuvata. Toimintatutkimus on osallistuvaa ja käytäntöihin kohdistuvaa toimintaa, jossa osallistujat ovat aktiivisia. Osallistujat joutuvat pohtimaan käsityksiään, arvostuksiaan sekä taitojaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Toimintatutkimus on perusluonteeltaan kriittistä, siinä liikutaan ja toimitaan sekä yksilöllisellä että sosiaalisella tasolla. (Heikkinen ym. 1999.) Opinnäytetyössäni aktiivisimpia toimijoita ovat minä ja toimeksiantajani Tarja Tiihonen, sovitushenkilöt ovat vähäisempinä toimijoina osallistujia vain sovitustilanteissa. Jyrkämä on todennut, ettei toimintatutkimukselle ole olemassa yleisesti tunnettua ja hyväksyttyä määritelmää, koska kyse on lähinnä tavasta lähestyä tutkimuskohdetta eikä niinkään erityisestä tekniikasta (Suojanen 1992, 13). Vaikka mitään tarkkoja yhteisiä määritelmiä toimintatutkimuksesta ja rajaamisesta ei olekaan, mielestäni kaikille löytämilleni määritelmille yhteisenä piirteenä, vaikkakin hiukan erilaisin sanoin ja muodoin, on, että tutkimus koostuu jonkinlaisesta suunnittelusta, toiminnasta, havainnoinnista ja arvioinnista/reflektoinnista sekä näiden toistamisesta. Esimerkiksi Syrjälän mukaan (1995, 30 31) toimintatutkimus saa alkunsa tietyistä käytännön ongelmista ja etenee jatkuvaan pohdintaan, keskusteluihin ja neuvotteluihin perustuvana vaiheittaisena prosessina. Opinnäytetyössäni esiintyvä käytännön ongelma on, ettei N-2001 mittataulukon pohjalta ole vielä kehitetty yhtäkään virallista puvun peruskaavaa eikä Tiihosen kaavanpiirtämisjärjestelmää ole kokeiltu käytännössä. N-2001 mittataulukon pohjalta Tiina Tervo on tehnyt kehittämistutkimuksen joka koskee hameen peruskaavaa, Joensuun yliopistossa vuonna 2003. Nyt on siis käynnissä N-2001 mittoihin pohjautuvan puvun peruskaavan kehittäminen soveltuvaksi useille eri henkilöille, joiden puvun peruskaavan kannalta oleellisimmat mitat vastaavat parhaiten standardikokonumeron B3 40 mittoja. Työ tulee vaatimaan sovituksia sekä mittauksia sovitushenkilöistä. Mitat ja vartalonmuodot ja niiden vertailu tulevat olemaan iso osa työtäni. Pohdintaa aiheuttavat myös sovituksissa ilmenevät tarvittavat muutokset sekä eri sovitettavien muutoksien yhteisvaikutus lopulliseen kaavaan. Kemmisin mallissa kaikki lähtee liikkeelle yleisluontoisesta ideasta, jonka pohjalta luodaan yleishahmotelma nykytilanteesta, jossa pitäisi toimia. Tässä suunnitteluvai-

11 heessa kartoitetaan eri mahdollisuuksia, selvitetään tavoitteita ja resursseja, neuvotellaan ja arvioidaan. Pohditaan asioita: Kuka tekee? Mitä tekee? Mitä tekemisellä tavoitellaan? Miten tavoite saavutetaan ja miten tavoitteiden saavuttaminen arvioidaan? Näin tavoitellaan yhteisen ymmärryksen luomista lähtötilanteeseen osallistujien ja toimintaympäristön kesken. Suunnittelu edellyttää ainakin tutkijalta kirjallisuuteen perehtymistä ongelmien ja niitä kuvaavien käsitteiden määrittelemiseksi. Kuitenkin Carrin ja McTaggartin mukaan (Suojanen 1992, 41) suunnitelman on oltava tarpeeksi joustava, jotta sitä on mahdollista vielä muuttaa tutkimuksen kuluessa. Opinnäytetyöni nykytilanne, josta lähden liikkeelle, on tarve Tiihosen kaavanpiirtämisjärjestelmän testaamiselle. Työni yleissuunnitelmana on puvun peruskaavan piirtäminen Tiihosen N-2001 mittataulukkoon pohjautuvalla kaavanpiirtämisjärjestelmällä. Suunnitteluvaiheessa pohdin ja kartoitan eri resursseja, mahdollisuuksia ja tavoitteita. Mietin muun muassa mahdollisia sovitushenkilöitä ja kanavia, joiden kautta heitä löydän, sekä käyn mielessäni läpi kaikkia tavoitteita, joihin haluan vastauksen, sekä pohdin myös mahdollisia esteitä ja hidasteita työssäni. Toimintaosuudessa pyritään saavuttamaan suunnitellut tavoitteet. Toiminta on suunnitelman ohjaamaa ja perustuu kriittisesti tarkasteltuun käytäntöön (Suojanen 1992, 41). Toimintaosuus painottuu aineiston keruuseen ja asioiden kehittämiseen ja muuttamiseen toiminnan kautta (Hämeen Ammattikorkeakoulu 2006; Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto 2005). Toimintavaihe työssäni tulee sisältämään uuden kaavanpiirtämisjärjestelmän opettelemisen ja puvun peruskaavan piirtämisen sen mukaan sekä sovituskappaleiden valmistamisen, sovittamisen ja kaiken toiminnan havainnoinnin. Havainnoinnissa osallistujat keräävät tietoa toiminnastaan eri menetelmin, esimerkiksi päiväkirjoin, haastatteluin, keskustelunauhoituksin ja arviointilomakkein. Havainnointitavat on syytä myös suunnitella etukäteen, jotta kaikesta toiminnasta saataisiin luotettavaa tietoa. Havainnointi on tärkeää, sillä se muodostaa pohjan kriittiselle itsearvioinnille. Siksi havainnoinnissa on oltava avoin ja huomioitava myös ei-toivotut asiat. (Hämeen Ammattikorkeakoulu 2006; Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto 2005.) Havainnointi tulee olemaan iso osa työtäni sovituskappaleiden sovittamisessa sekä sovitettavien vartalonmuotojen ja mittojen vertailussa standardivartaloon ja sen

mittoihin. Itse sovitustilanteissa havainnointi sekä tilanteiden dokumentointi valokuvin ja sanoin sekä niiden analysointi on tärkeää. 12 Arvioinnissa tarkastellaan tehtyjä havaintoja tilanteiden etenemisestä ja toimintatavoista, joiden pohjalta tavoitteita tarkistetaan ja tarpeen mukaan uudistetaan. Osana arviointiprosessia on myös reflektointi, jonka tarkoituksena on selittää toimintaa ja tutkimusongelmia. Heikkisen ym. (1999, 36) mukaan reflektoinnissa ihminen tarkastelee omia ajatuksiaan, itseään ja kokemuksiaan tajuavana ja kokevana olentona ikään kuin etääntyneenä itsestään nähden toimintansa uudesta näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa havaintojen oleellisuuden arvioinnilla tulee olemaan myös suuri merkitys. Sen avulla saan pääteltyä tarvittavat muutosehdotukset puvun peruskaavaan. Tärkeinä osina koko tutkimusprosessissa ovat myös keskustelut, uudelleen ajattelu ja suunnittelu, asioiden ymmärtäminen ja niistä oppiminen. Spiraalimallissa (kuva 7) esiintyvät eri päävaiheet eivät esiinny käytännössä toisistaan erillisinä vaan vaiheita tapahtuu samaan aikaan. Esimerkiksi jokaisessa vaiheessa, syklissä, havainnoidaan ja osallistuvan havainnoinnin lisäksi kerätään aineistoa, jonka avulla taataan toimintatutkimuksen luotettavuutta. (Hämeen Ammattikorkeakoulu 2006; Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto 2005; Suojanen 1992) Havainnointi ja havainnoiden arviointi, niistä keskustelu ja tietysti niistä oppiminen ovat asioita, joiden pohjalta lähden vielä tarkistamaan tuloksia ja tekemään korjausehdotuksia työn alla olevaan puvun peruskaavaan seuraavalla spiraalinkierroksella uudelleen suunnittelun, toiminnan, havainnoinnin sekä arvioinnin avulla. Suurimmat erot työssäni verrattuna ns. perustoimintatutkimukseen on aktiivisten osallistujien määrä. Perustoimintatutkimuksessa yleensä kaikki toimijat ovat aktiivisia, mutta minun työssäni näin ei ole. Muutoin työni etenee toimintatutkimuksen periaatteiden mukaan: lähtee liikkeelle nykytilanteen vaatimuksista, mahdollisista ongelmista ja etenee jatkuvan pohdinnan ja keskustelujen myötä vaiheittaisena prosessina kohti jonkinasteista mahdollista ratkaisua. 4 TUTKIMUSPROSESSI

13 Opinnäytetyöni alkoi ideasta, jota jatkokehittelimme ja rajasimme alussa yhdessä toimeksiantajani sekä ohjaavan opettajan kanssa. Aiheeni rajauduttua N-2001 mittataulukon kokoon B3 40 ja Tarja Tiihosen kehittämään puvun peruskaavan piirtämisjärjestelmään sekä menetelmällisen keinon rajauduttua toimintatutkimukseen sain Tiihoselta materiaalia ja ohjeita puvun peruskaavan piirtämistavasta, josta pääsin aloittamaan siihen tutustumisen. 4.1 Suunnittelu Aluksi suunnittelin työn toteuttamisjärjestyksen, joka etenee toimintatutkimuksen spiraalimallin mukaisesti (kuva 7). Ensimmäinen vaihe oli hahmottaa tavoitteet ja niiden saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Mm. kuinka monta sovitushenkilö tarvitsen ja miten löydän heitä, millaisia havainnointimenetelmiä olisi hyvä käyttää ja mitä kaikkea pitää tarkastella ja selvittää kaavan toimivuuden selvittämiseksi. Suunnittelin toteuttavani jokaista sovitushenkilöä kohden oman sovituskappaleen, josta siirtäisin sovituksen jälkeen muutokset peruskaavaan ja näin voisin tarkastella ja vertailla ilmeneviä muutoksia helpommin. Tunnusmittoja vastaavien sovitushenkilöiden löytämiseksi, ajattelin ilmoitusten kiinnittämistä ilmoitustauluille ja kyselemistä ihmisiltä luokissa kiertämällä. Ohjaava opettajani ehdotti minulle myös kokeilla löytää sovitushenkilöitä tutkimalla Grafis - kuositteluohjelman mittataulukoihin editoitujen henkilöiden omia mittoja. Tällä menetelmällä löysin vain yhden sopivan sovitushenkilön. Menetelmän ongelmana oli mittoihin täsmäävän ihmisen löytäminen, koska mittoja ei ollut tallennettu selvästi omalla nimellä. 4.2 Toiminta Perehdyin Tiihosen kaavanpiirtämisjärjestelmän puvun peruskaavan piirtämistapaan ja järjestykseen sekä siinä käytettäviin mittoihin. Tärkeätä oli hahmottaa työssäni käytettävän vartalotyypin ja kokonumeron standardivartalon mittojen tunnusmitat, joiden perusteella etsin ja valitsin oikean kokoisia, kokoa parhaiten vastaavia sovitushenkilöitä. Tunnusmitat, joiden perusteella määrittelin sopivat sovitushenkilöt, olivat pituus (162 166 cm), rinnanympärysmitta (90 94 cm), lantionympärysmitta (94 98 cm). Näitä tunnusmittoja vastaavia henkilöitä sovitukseen oli hankala löytää. Aluksi ajatte-

14 lin ilmoitustaululla olevien ilmoitusten toimivan. Laitoin ilmoituksia koulun ilmoitustauluille, joissa pyysin ihmisiä, joiden mitat sopisivat tunnusmittojen mittaväleihin, ottamaan minuun yhteyttä, mutta se ei toiminut. Siksi kiersin koulumme luokissa kyselemässä ihmisiltä heidän mittojaan ja pyysin heitä mitattavaksi. Usein henkilöllä saattoi olla rinnanympärysmitta liian pieni tai iso, vaikka lantionympärysmitta olisikin ollut sopiva tai toisinpäin. Sovitushenkilöiden löytämisen hankaluuden vuoksi minulla ei ollut mitään tarkkaa lukumäärää mielessä vaan ajattelin edetä tilanteen mukaan ja tarpeen vaatiessa etsiä sovitushenkilöitä lisää. Lopulta löysin viisi henkilöä, joilla neljällä kaikki kolme tunnusmittaa sopivat täydellisesti määriteltyyn mittaväliin ja viidennelläkin henkilöllä rinnanympärys ja lantionympärysmitat sopivat hyvin, mutta henkilön pituus oli lyhyempi kuin mittavälin alimmaispituus. Mittasimme henkilöltä selänpituuden, joka oli vain 3 mm lyhyempi kuin standardimitoissa, ja siitä päädyimme tulokseen, että pituuden puute johtui henkilön lyhyistä jaloista. Hyväksyin henkilön työhöni selän pituuden ja ympärysmittojen sopivuuden myötä. Perehtymisen uuteen puvun peruskaavan piirtämisjärjestelmään (liite 1) aloitin silmäilemällä ohjeet läpi, minkä jälkeen päätin suoraan aloittaa kaavan piirtämisen seuraten ohjeita. Tekemällä oppiminen on mielestäni paras tapa oppia. Ennen piirtämisen aloittamista tein kaikki tarvittavat laskelmat valmiiksi Tiihosen ohjeiden mukaan. Kaavaa piirtäessäni huomasin eroavaisuuksia verrattaessa aiemmin oppimaani Pohjoismaisen kaavajärjestelmän piirtämistapaan ja järjestykseen. Sovitustilanteen alussa valokuvasin sovitettavan digikameralla edestä, takaa sekä molemmilta sivuilta myöhempää havainnointia varten. Kuvauksen jälkeen aloitin vaatteen sovittamisen, jonka suoritin perusmuotoisen puseron sovitusjärjestystä (vrt. Anttila & Jokinen 2000, 71 72) mukaillen. Ensiksi tarkistin, että vaate on kunnolla sovitettavan päällä, minkä jälkeen aloin korjata yleisvaikutelmaa. Poistin neulaamalla ylimääräistä väljyyttä ja/tai pituutta sekä tarkistin vyötärö- ja lantioviivojen kohdat. Seuraavaksi tarkistin olka- ja sivusaumojen kohdat ja suunnat, minkä jälkeen siirryin muotolaskoksiin. Muotolaskoksista tarkistin niiden paikat, suunnat, koot sekä pituudet. Tarvittavat muutokset muotolaskoksissa ja saumoissa merkitsin kynällä tai neuloin. Kädentien ja pääntien muodon huomioin samalla, kun istutin hihaa. Hihan avulla tarkistin samalla riittävän väljyyden jäämisen vaatteeseen. Kokonaisvaikutelman tar-

15 kastelun jälkeen valokuvasin vielä sovituksessa tulleita muutoksia. Sovituksen päätteeksi mittasin jokaiselta sovitettavalta vielä pituusmittoja muutosten tarkempaa tarkastelua ja arviointia varten. Mittasin seuraavat mitat: vyötärön korkeus 1, vyötärön korkeus 2, olankorkeus 1 etu- ja takamitta, selänkorkeus sekä selänpituus. 4.3 Arviointi 4.3.1. Vartaloanalyysi Vartaloanalyysin avulla selvitetään henkilön vartalon muotoja sekä mittasuhteita ja niiden eroja standardivartaloon ja kaavaan. Kaavoittajan ammattitaito piilee kyvyssä havainnoida vartalon muotoja ja siirtää havainnot kaavaan. Vartalon muodot, suorat ja kaarevat kohdat, hartian kumaruus, olkapäiden muoto ja sijainti sekä seisoma-asento vaihtelevat ihmisillä suuresti. Jotta kaikki eroavaisuudet saataisiin havaittua ja kaikkiin vartalon eri osiin kiinnitettyä huomiota, on vartalonanalyysikohteita paljon. Analysointikohteita ovat mm. olkapäiden ja lantion suhde, lantiotyypit, olkapäiden muoto ja asento, seisomisasento, jalkatyypit, rintojen muoto, selän muoto, rinnan ja selän suhde, rintojen ja vatsan sekä selän ja pakaroiden suhde. Vaatteen asentoon ja istuvuuteen henkilön päällä vaikuttavat kaikki vartalon muodot ja mittasuhteet samoin kuin otetut mitat ja mittauskohdat. Erilaiset muodot edellyttävät kaavalta erilaisia asioita, siksi kaavoittajan tulee kyetä näkemään vartalon poikkeavuudet verrattuna normaali- / ihannemuotoon. (Ilmola 2004, 1-13; Päivinen 2000, 1-5) Työssäni keskityn analysoimaan malleja siten, että löytäisin vastauksia sovituksissa ilmenneisiin muutoksiin. Tärkeimmät analysointikohteet, jotka työssäni otan esille, ovat seisomisasento, vyötärölinja, selän muoto sekä olkapäiden muoto ja asento, koska suurimmat muutokset liittyivät selän ja olan alueille. Keskityn näihin analysointikohteisiin, koska seisomisasento vaikuttaa mm. vaatteen asettumiseen henkilön päällä, samoin kuin olkapäiden muoto ja asento. Selän muoto vaikuttaa takakappaleeseen ja vyötärölinja mm. selänpituus- ja vyötärönkorkeusmittoihin. Näiden avulla yritän löytää syyn, miksi suurimmalla osalla sovitushenkilöistä selässä oli liikaa pituutta ja miksi olkasauma asettui liian taakse.

16 Armstrong (1995, 41) määrittelee seisomisasennot kolmeen ryhmään täydellinen asento (perfect stance, kuva 8), eteenpäin kallistunut asento (forward stance, kuva 9) ja pysty asento (upright stance, kuva 10). KUVA 8. KUVA 9. KUVA 10. Kuvat 8 10, seisomisasennot Armstrongin (1995, 41) mukaan Ilmolan (2004, 2) mukaan seisomisasentoja on kaikkiaan neljä: normaali (kuva 11), suora (kuva 12), eteenpäin kallistuva (kuva 13) ja taaksepäin kallistuva asento (kuva 14). Ilmola (2004, 2) kuvailee seisomisasennot seuraavasti (kuvat 11 14): KUVA 11. Normaali- eli ihanneasento Seisomisasento on normaali silloin, kun korvalehden etupuolelta piirretty suora asettuu myös nilkan etupuolelle (Horn & Gurel 1981, 370) KUVA 12. Suora asento

Seisomisasento on suora, kun olkapäät ovat melko takana ja rinta on pysty. Korvalehden etupuolelta piirretty suora asettuu nilkan etupuolelle. 17 KUVA 13. Eteenpäin kallistuva asento Eteenpäin kallistuvassa seisomisasennossa korvalehden etupuolelta piirretty suora asettuu selvästi jalan etupuolelle. KUVA 14. Taaksepäin kallistuva asento Taaksepäin kallistuvassa seisomisasennossa korvalehden etupuolelta piirretty suora asettuu selvästi nilkkanivelen takapuolelle. Seisomisasento vaikuttaa vaatteiden tasapainoon ja istuvuuteen henkilön päällä. Seisomisasennon takia vaate saattaa mm. roikkua henkilön päällä näyttäen ryhdittömältä. Armstrongin kuviin seisomisasennoista oli piirrettynä myös eri asentoja vyötärölinjoista (kuvat 8-10). Kuvissa piirretyt vyötärölinjat eivät johdu kuvissa esiintyvistä seisomisasennoista. Vyötärölinja ja sen kohdan määrittäminen mittoja otettaessa on tärkeää, koska linjan paikka ja suunta vaikuttavat suuresti otettaviin mittoihin ja niiden myötä kaavaan sekä vaatteen asentoon päällä. Tämä on parhaiten havaittavissa hameissa. Vyötärölle ja vyötäröltä lähtien otetaan paljon erilaisia mittoja, esimerkiksi selänpituus ja selänkorkeus sekä vyötärönkorkeusmitat, jotka suuresti vaikuttavat kaavassa, mm. etukappaleen korkeuteen, rintamuotolaskokseen ja olkalinjaan. Jokainen

18 eri vyötärönauhan asettamiskerta ja mittojen ottaminen on omanlaisensa. Vyötärönauhan asettaminen samaan kohtaan ja linjaan seuraavalla kerralla on erittäin vaikeaa, ja jo siitäkin syystä mitat voivat olla erilaisia puhumattakaan mittaajasta tai mittojen kireydestä. Vyötärölinja voi olla suora (kuva 8), se voi laskea vinosti taakse (kuva 9) tai eteen (kuva 10). Armstrong (1995, 38) esittelee neljä selän muotoa: ihannemuoto, suora selkä, pyöreä selkä ja leskirouvan kyttyrä. Ilmolan (2004, 11) mukaan näiden lisäksi selän muotoja ovat vielä korkeat lapaluut sekä niskakyhmy. Ilmola (2004, 11) kuvailee selän muodot seuraavasti (kuvat 15 19): KUVA 15. Ihannemuoto Ihannemuoto eli normaali selkä. Selkä vastaa muodoltaan Horn & Gurelin (1981, 370) esittämää selän muotoa. KUVA 16. Suora selkä Suora selkä, jolloin selän kaari on normaalia loivempi. KUVA 17. Pyöreä selkä Selkä on kauttaaltaan pyöreä, siis myös selkärangan kohdalta. Pyöreä selkä vastaa Armstrongin (1995, 38) esittelemää leskirouvan kyttyrää. KUVA 18. Korkeat lapaluut

Lapaluut ovat huomattavan korkealla, mutta selkärangan kohdalla pyöreyttä ei juuri ole. 19 KUVA 19. Niskakyhmy Niskakyhmy on niskan alueella esiintyvä poikittainen rasvapatti. Selän muoto vaikuttaa kaavassa takakappaleen pituuteen, taka- ja olkamuotolaskosten syvyyksiin, pituuksiin ja määriin. Selän eri muodot vaikuttavat vaatteen istuvuuteen ja asentoon eri tavoin sekä vaativat kaavalta eri asioita verrattuna ns. selän ihannemuotoon. Esimerkiksi kaavassa suora selkä ei tarvitse takakappaleella pituutta aivan niin paljon kuin ihannemuoto, mutta pyöreä selkä, korkeat lapaluut sekä niskakyhmy tarvitsevat enemmän pituutta. Muodot vaikuttavat oleellisesti myös olkamuotolaskosten syvyyksiin. Suoralle selälle riittää matalampi laskoksen syvyys kuin ihannemuodolle, kun taas pyöreämuotoinen selkä ja korkeat lapaluut tarvitsevat vielä syvemmät laskokset. Pyöreä selkä sekä korkeat lapaluut tarvitsevat enemmän tilaa myös vaakasuunnassa ja siksi vaikuttavat myös selän leveyteen. Jos muotoja ei huomioida jo kaavassa, voi vaate pyöreän selän, korkeiden lapaluiden tai niskakyhmyn vaikutuksesta sovitettaessa kallistua taaksepäin ja kiristää. Suoran selän vaikutuksesta vaatteessa voi olla liikaa ylimääräistä pituutta selässä, joka voi vetäytyä liiaksi etukappaleen suuntaan. Olkapäiden muotoja tarkasteltaessa sekä Armstrong että Ilmola ovat päätyneet viiteen eri muotoon. Heidän mukaansa olkapäät voidaan luokitella seuraavasti: normaalit, suorat, vinot, lihaksikkaat ja luisevat olkapäät. (Armstrong 1995, 36; Ilmola 2004, 9.) Ilmola (2004, 9) kuvailee olkapäiden muotoja seuraavasti (kuvat 20 24):

KUVA 20. Normaalit olkapäät 20 KUVA 21. Suorat olkapäät Suorissa olkapäissä olan kärki on kutakuinkin samalla tasolla niskan kanssa. KUVA 22. Vinot olkapäät Vinojen olkapäiden linja kaulanjuuresta olan kärkeen on voimakkaasti laskeva. Henkilöllä, jolla on vinot eli luisut olkapäät, on usein pyöreät käsivarret, jolloin olan ja käden rajakohta on vaikeasti määritettävissä. KUVA 23. Lihaksikkaat olkapäät Lihaksikkaissa olkapäissä epäkäslihakset ovat voimakkaasti kehittyneet. KUVA 24. Luisevat olkapäät Luisevissa olkapäissä iso olkakyhmy ja solisluut ovat voimakkaasti koholla, ja olan keskellä on usein kuoppa. Olkapäistä analysoidaan muodon lisäksi asento. Normaalin asennon lisäksi olkapäät voivat olla kääntyneet eteen tai taaksepäin. Olkapään asento vaikuttaa olkasauman kohtaan, jota kontrolloivia mittoja ovat olankorkeusmitat. Ihmisillä on erilaisia hartioita ja olan asentoja. Tiettyjä olankorkeusmittoja, jolla saadaan tarkasti määriteltyä olkapiste, on mahdotonta määrittää yleisesti kaikille sopiviksi. (Ilmola 2004, 9.) Ilmola (2004, 9) määrittää olkapäiden asennot seuraavasti (kuvat 25 27):

21 KUVA 25. Normaalit olkapäät Normaalissa olkapäiden asennossa korvan etupuolelta piirretty pystysuora kulkee joko olkapään ja käsivarren keskellä tai hieman keskikohdan etupuolella. KUVA 26. Eteenpäin kääntyneet olkapäät Eteenpäin kääntyneissä olkapäissä korvan etupuolelta piirretty pystysuora kulkee olkapään ja käsivarren takaosassa, siis keskikohdan takapuolella. KUVA 27. Taaksepäin kääntyneet olkapäät Taaksepäin kääntyneissä olkapäissä korvan etupuolelta piirretty pystysuora kulkee olkapään ja käsivarren etuosassa, siis keskikohdan etupuolella. Olkapäiden muoto ja asento vaikuttavat suuresti vaatteen istuvuuteen ja asentoon henkilön päällä. Olan muoto vaikuttaa vaatteen ulkomuotoon, istuvuuteen ja mahdollisen toppauksen tarpeeseen olalla. Olkapään asento puolestaan määrää olkasauman kohdan vaikuttaen myös etu- ja takakappaleeseen. Jos olan asento on eteenpäin kääntynyt, tarvitsee takakappale enemmän tilaa. Jos asento on kääntynyt taaksepäin, tarvitsee etukappale puolestaan lisätilaa. Olan asento voi siis vaikuttaa kaavaan suurestikin, ja siksi asento olisi hyvä huomioida jo kaavoitusvaiheessa. 4.3.2. Havainnointi ja sovitustulokset

22 Seuraavassa tarkastelen mallikohtaisesti sovitustilanteissa tekemiäni havaintoja sekä esiintyvien sovitusmuutostarpeiden syitä ja mahdollisia vaikutuksia puvun peruskaavan piirtämiseen. Sovitushenkilöiden henkilötiedot pidän salassa, joten käytän heistä nimityksiä malli 1, malli 2 jne. sovitusjärjestyksen mukaan. Vartalokuviin mallien päälle on kuvankäsittelyohjelmalla piirretty pystysuora korvalehden etureunasta ja vyötärön kohdalle vaakasuora helpottamaan mallin vartalonanalysointia. Henkilöllisyyden salaamisesta johtuen kuvista on rajattu henkilöiden päät pois. Sovituksissa ilmenneiden muutostarpeiden havainnointia selventääkseni merkitsin jokaisesta sovitettavan henkilön sovitusvaatteesta muutokset puvun peruskaavaan katkoviivalla (liite 3/1-5). Tämä tapa selvensi minulle muutosten vaikutuksia kaavaan ja helpotti selvittämään mahdollisia syitä muutoksille. Havainnoinnin ja arvioinnin avuksi tein myös pienet taulukot (taulukot 3-7) kunkin sovitusvaatteen muutoksiin vaikuttavista sovitushenkilön mitoista verrattuna B3 40 puvun peruskaavan taulukossa oleviin standardimittoihin. Taulukoissa 3-7 käyttämäni lyhenteet ovat: Ry rinnanympärys Vy vyötärönympärys Aly alalantionympärys Vk1 vyötärön korkeus 1 Vk2 vyötärön korkeus 2 Ok1e olankorkeus 1 etumitta Ok1t olankorkeus 1 takamitta Sp selänpituus Sk selänkorkeus

Malli 1. 23 KUVA 28. Vartalokuva malli 1 KUVA 29. Sovitusmuutokset malli 1 Sovituksessa havaittiin seuraavaa (kuva 29): Selässä liikaa pituutta, poisto yläselästä Takakappaleella ylhäällä sivussa liikaa väljyyttä, poisto sivusaumasta Vyötärö ja ylälantio mallilla standardia ylempänä n. 2,5 cm -> lantionkaaren ja muotolaskosten muutokset Olkasauma liian takana, sauman siirto etukappaleelle päin Olkalaskoksen suunta vino, kärjen siirto keskitakalinjaan päin 1 cm Rinnan alapuolella pussi, etuvyötärömuotolaskosten kaartaminen sisäänpäin Pääntien ja kädentien muodot hyvät Muutokset kaavassa katkoviivalla (liite 3/1) Sovituksessa ilmenneisiin muutoksiin syyt mallin 1 kohdalla löytyvät tarkastelemalla taulukkoa, jossa on verrattu mallin ja standardimitoituksen ympärys- ja pituusmittoja (taulukko 3). Vaatteen istuvuuteen, pituuksiin ja suhteisiin vaikuttavat tietysti myös henkilön ryhti ja vartalonmuodot. Mallilla 1 on pienehkö niskakyhmy (kuva 28), joka osaltaan tarvitsisi hiukan enemmän pituustilaa vaatteen takakappaleella verrattuna

24 ihannemuotoiseen selkään, mutta sovitusvaatteessa selässä oli siitäkin huolimatta liikaa pituutta. Tässä tapauksessa liika pituus selittyy mallin selän pituuden ja selänkorkeuden lyhyydellä verrattuna koon standardimittoihin (taulukko 3). Selänpituus- ja - korkeus- sekä vyötärönkorkeusmittojen lyhyys verrattuna standardimittoihin kertovat mallin vyötärön olevan ylempänä kuin standardivartalolla. Mallin vyötärölinja (kuva 28) kohoaa hiukan edestä ja takaa, tämä osaltaan vaikuttaa selänpituus, -korkeus ja vyötärönkorkeusmittoihin. Vyötärön kohta vaikuttaa kaavassa myös mm. lantioiden kohtiin ja -kaariin sekä vyötärömuotolaskoksiin. TAULUKKO 3. Mittaerotaulukko Malli 1 Taulukko Ero Pituus 165,5 162-166 Ry 91 92 1 Vy 72 72 0 ALY 96 96 0 Vk1 50 51,3 1,3 Vk2 47,5 49,6 2,1 Ok1e 35 37 2 Ok1t 38 38 0 Sp 39 40,7 1,7 Sk 41 43,5 2,5 Olkasauman siirrolle selitys löytyy taulukosta 3 mittaeroista. Mallin olan korkeus etumitta on 2 cm lyhyempi kuin standardimitoissa ja siksi olkasauma asettuu liian taakse. Olan korkeus mitat ovat yhteydessä mallin vyötärönlinjaan ja siten vyötärönkorkeusmittoihin, vyötärönkorkeus 1 on mallilla 1,3 cm lyhyempi, mikä näkyy vyötärölinjassa edessä nousuna (kuva 28). Mallin olan asento, taaksepäin kääntynyt olka, vaikuttaa myös saumankohtaan niin, että sauma asettuu mallille liian taakse ja sitä tulee siirtää eteenpäin. Ihmisillä on erilaiset hartiat ja olan asennot. Tiettyjä olankorkeusmittoja, jolla saadaan tarkasti määriteltyä olkapiste, on mahdotonta määrittää yleisesti sopiviksi.

Malli 2. 25 KUVA 30. Vartalokuva malli 2 KUVA 31. Sovitusmuutokset malli 2 Sovituksessa havaittiin seuraavaa (kuva 31): Selässä liikaa pituutta, poisto yläselästä Vyötärö mallilla n. 2 cm ja ylälantio n. 1,5 cm alempana -> lantion kaaren ja muotolaskosten muutokset Olkasauma liian takana, sauman siirto etukappaleelle päin Olkalaskos liian lyhyt ja suunta vino, laskoksen pidennys 1 cm ja kärjen siirto keskitakalinjaan päin 1 cm Rinnan korkein kohta n. 2,5 cm ylempänä, korkeimman kohdan sekä rinta- ja vyötärömuotolaskosten muutokset Rinnan alapuolella pussi, etuvyötärömuotolaskosten kaartaminen sisäänpäin Pääntien ja kädentien muodot hyvät Muutokset kaavassa katkoviivalla (liite 3/2) Sovituksessa ilmenneisiin muutoksiin mallin 2 kohdalla ei syitä löydykään tarkastelemalla taulukkoa, jossa on verrattu mallin ja standardimitoituksen ympärys- ja pituusmittoja (taulukko 4), vaan selitykset löytyvät tarkastelemalla mallin vartaloa (ku-

26 va 30). Taulukon 4 perusteella sovitusvaatteen tulisi olla sopiva tai jopa hieman lyhyt selästä, mutta sovitettaessa selässä oli liikaa pituutta. Mallilla on eteenpäin kallistuva seisomisasento, mutta ryhdikäs ylävartalo (kuva 30), mikä mielestäni osaltaan myötävaikuttaa sovitusvaatteessa ilmenneeseen ylimääräiseen pituuteen selässä. TAULUKKO 4. Mittaerotaulukko Malli 2 Taulukko Ero Pituus 164 162-166 Ry 93 92 1 Vy 73 72 1 Aly 97 96 1 Vk1 54 51,3 2,7 Vk2 52 49,6 2,4 Ok1e 41 37 4 Ok1t 43 38 5 Sp 41 40,7 0,3 Sk 44 43,5 0,5 Mallin vyötärönkorkeusmitat ovat suuremmat kuin standardimitoissa, mikä johtuu mallin eteenpäin laskevasta vyötärölinjasta (kuva 30). Tämä vaikuttaa kaavassa vyötärölinja kohdan lisäksi myös mm. lantiolinjakohtiin ja -kaariin sekä vyötärömuotolaskoksiin. Olkasauman paikka määräytyy selänkorkeus-, vyötärönkorkeus- ja olankorkeusmittojen avulla. Tässä tapauksessa olkasauma on liian takana. Epäilen vyötärönkorkeusmittojen sekä olan korkeusmittojen mittauksessa virhettä, koska mikään mallin vartalon muodoista ei selitä sauman asettumista liian taakse. Päinvastoin teoriassa sauman tulisi asettua pikemminkin etukappaleen puolelle johtuen mallin hiukan taaksepäin kääntyneestä olan asennosta (kuva 30). Mahdollista virhettä on vaikea lähteä tarkistamaan, koska vyötärönauhan asettaminen täysin samalle kohdalle kuin aiemmin on erittäin vaikeaa.

Malli 3. 27 KUVA 32. Vartalokuva malli 3 KUVA 33. Sovitusmuutokset malli 3 Sovituksessa havaittiin seuraavaa (kuva 33): Rinnan ja vyötärön ympäryksessä liikaa väljyyttä, väljyyden poisto sivusaumasta ja takamuotolaskoksista Vyötärö mallilla n. 1,5 cm ylempänä -> lantion kaaren ja muotolaskosten muutokset Olkalaskoksen suunta vino, kärjen siirto keskitakalinjaan päin 1 cm Rinnan korkein kohta n. 1,5 cm ylempänä, korkeimman kohdan sekä rinta- ja vyötärömuotolaskosten muutokset Rinnan alapuolella pussi, etuvyötärömuotolaskosten kaartaminen sisäänpäin Pääntien ja kädentien muodot hyvät Muutokset kaavassa katkoviivalla (liite 3/3) Mallin 3 selän pituus on 1,3 cm pidempi ja selänkorkeus 1,5 cm pidempi kuin standardimitoissa (taulukko 5), mikä johtuu mallin taakse laskevasta vyötärölinjasta. Kuitenkin sovitusvaate oli sopiva selästä. Tätä osaltaan selittää mallin suora selkä (vrt.

28 kuvat 16 ja 32), vaikka mallilla onkin lievä niskakyhmy. Jos mallilla olisi ihannemuotoinen eli normaali selkä tai korkeat lapaluut tai pyöreä selkä, sovitusvaate ei olisi ollut sopiva selästä, vaan luultavasti liian lyhyt. Rinnan- ja vyötärönympäryksissä oli liikaa väljyyttä, mikä johtuu siitä, että mallin ympärysmitat ovat koon valintavälin pienemmästä päästä. Vyötärön kohta mallilla on n. 1,3 cm ylempänä, vaikka hänellä onkin suuremmat vyötärönkorkeusmitat. Mielestäni tämä johtuu mallin pitkästä ylävartalosta (taulukko 5 ja kuva 32). Vyötärön kohdan muutos vaikuttaa myös muotolaskoksiin. Mallilla on taaksepäin kääntynyt olkapään asento (vrt. kuvat 27 ja 32). Siitäkin huolimatta tai ehkäpä juuri sen vaikutuksesta olkasauman kohta sovituksessa asettui hyvin (kuvassa 33 kädenasento vääristää olkasauman suuntaa). TAULUKKO 5. Mittaerotaulukko Malli 3 Taulukko Ero pituus 164,5 162 166 Ry 90 92 2 Vy 70 72 2 Aly 95 96 1 Vk1 53 51,3 0,7 Vk2 51 49,6 1,4 Ok1e 38 37 1 Ok1t 41 38 3 Sp 42 40,7 1,3 Sk 45 43,5 1,5 Malli 4.

29 KUVA 34. Vartalokuva malli 4 KUVA 35. Sovitusmuutokset malli 4 Sovituksessa havaittiin seuraavaa (kuva 35): Selässä liikaa pituutta, poisto yläselästä sekä vyötäröltä Olkasauma liian takana, sauman siirto etukappaleelle päin Olkalaskoksen suunta vino, kärjen siirto keskitakalinjaan päin 1 cm Rinnan alapuolella pussi, etuvyötärömuotolaskosten kaartaminen sisäänpäin Pääntien ja kädentien muodot hyvät Muutokset kaavassa katkoviivalla (liite 3/4) Sovitusmuutoksia mallin 4 sovitusvaatteeseen tuli takakappaleelle. Selässä oli liikaa pituusväljyyttä, mikä johtui mittaerosta selänpituudessa ja selänkorkeudessa (taulukko 6). Ylimääräinen pituusväljyys poistettiin yläselästä sekä vyötärön kohdalta notkon selän takia (kuva 34). Myös olkasaumaa piti siirtää eteenpäin, mikä johtui mitta erosta, olan korkeus etumitassa (taulukko 6). Olan korkeusmitta on yhteydessä vyötärölinjaan, joka mallilla nousee hiukan edestä (kuva 34) ja vyötärön korkeus on lyhyempi kuin standardimitta. Tämä ja hieman eteenpäin kääntynyt olan asento edesauttavat olkasauman kohdan asettumista liian taakse, ja siksi sitä tuli siirtää eteenpäin.

TAULUKKO 6. Mittaerotaulukko 30 Malli 4 Taulukko Ero pituus 165 162 166 Ry 93 92 1 Vy 73 72 1 Aly 98 96 2 Vk1 51 51,3 0,3 Vk2 48 49,6 1,6 Ok1e 35 37 2 Ok1t 39 38 1 Sp 39 40,7 1,7 Sk 40,5 43,5 3 Malli 5. KUVA 36. Vartalokuva malli 5 KUVA 37. Sovitusmuutokset malli 5 Sovituksessa havaittiin seuraavaa (kuva 37): Selässä liikaa pituutta, poisto yläselästä Olkasauma liian takana, sauman siirto etukappaleelle päin

31 Olkalaskoksen suunta vino, kärjen siirto keskitakalinjaan päin 1cm Rinnan alapuolella pussi, etuvyötärömuotolaskosten kaartaminen sisäänpäin Pääntien ja kädentien muodot hyvät Muutokset kaavassa katkoviivalla (liite 3/5) Malli 5 ei kokonaispituudeltaan periaatteessa soveltuisi työhöni, koska valittu pituusryhmä on 3 (162 166 cm), kun taas malli kuuluu pituusryhmään 2 (158 162 cm) (taulukko 7). Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, koska mallin selänpituus on vain 2 mm lyhyempi kuin pituusryhmän 3 selänpituus. Sovituksessa myös mallin 5 sovitusvaatteesta jouduttiin poistamaan ylimääräistä pituusväljyyttä selästä. Mielestäni mallilla on hieman pyöreä selkä (kuva 36), minkä pitäisi vaikuttaa pituusväljyyteen lyhentävästi ottaen samalla huomioon, että mallilla on jo muutenkin hieman lyhyempi selkä. Kuitenkin mallilla on reilusti pidemmät vyötärönkorkeusmitat kuin standardissa (taulukko 7) johtuen osin mallin eteenpäin laskevasta vyötärölinjasta (kuva 36). Mielestäni tästä vyötärönkorkeusmitan erosta johtuu, että vaate asettuu takapainotteisesti mallin päälle ja siten selässä on liikaa pituusväljyyttä, tämä vaikuttaa osin myös olkasauman asettumiseen liian taakse. Olkasauman kohtaan vaikuttavat olan korkeusmitat, mallin etumitta on 0,5 cm lyhyempi ja takamitta 2 cm pidempi kuin standardissa (taulukko 7), nämä mitat selittävät sauman asettumisen liian taakse. TAULUKKO 7. Mittaerotaulukko Malli 5 Taulukko Ero pituus 159 162-166 Ry 92 92 0 Vy 73,5 72 1,5 Aly 98 96 2 Vk1 53,5 51,3 2,2 Vk2 51,5 49,6 1,9 Ok1e 36,5 37 0,5 Ok1t 40 38 2 Sp 40,5 40,7 0,2 Sk 42,5 43,5 1 Neljällä sovitushenkilöllä viidestä selässä oli liikaa pituutta. Kahdella henkilöllä oli liikaa väljyyttä myös ylävartalon ympäryydessä, joka poistui parhaiten sivusaumasta ja takavyötärömuotolaskoksista. Kahdella henkilöllä vyötärön ja lantion kohdat olivat