26.1.2018 TAMPERE FILHARMONIA Erkki Lasonpalo, kapellimestari Alexander Gavrylyuk, piano Pe 26.1.2018 klo 19 TAMPERE-TALON ISO SALI TAMPERE FILHARMONIA Erkki Lasonpalo, kapellimestari Alexander Gavrylyuk, piano RICHARD WAGNER (1813 883) Alkusoitto oopperasta Tannhäuser ROBERT SCHUMANN (1810 1856) Pianokonsertto a-molli op. 54 I Allegro affettuoso II Intermezzo: Andantino grazioso III Allegro vivace VÄLIAIKA JOHANNES BRAHMS (1833 1897) Sinfonia nro 4 e-molli op. 98 I Allegro non troppo II Andante moderato III Allegro giocoso IV Allegro energico e passionato Konsertin kaikenlainen tallentaminen on kielletty. Konsertti päättyy noin klo 21.
Illan kokoonpano I-viulu Anton Chausovskii, vuorotteleva 1. konserttimestari Maria Itkonen, 3. konserttimestari Riikka Marttila* Lotta Laaksonen*** TP. Lea Antola Tatevik Ayazyan Raimo Hannikainen Siri Heinonen Katri Nikkanen Jaakko Nordman István Szalay Vitali Torkkeli Kati Tuominen-Heroja Hanna Parviainen TP. Silva Koskela TP. II-viulu Kimmo Tullila* Heidi Kuula** Anna Angervo*** TP. Riitta Hallila Antti Hannikainen Heikki Hannikainen Elina Kilpinen Kirsi Korpela-Pulkkinen Kristine Lilientale-Birzniece Eeva-Liisa Suuronen Pirjo Tulisalmi Sanna Tullila Kaisa Hiilivirta TP. Maija Wesslund TP. Alttoviulu Mikhail Slobodjaniuk, sooloaltisti György Balázs* Kimmo Kivivuori*** Heili Hannikainen Marianne Hautakangas Anne Korhonen Taavi Nachtigall Lauri Savolainen Elisabete Sorokina Anni Tiainen-Hammo Katalin Balázsné Erdös TP. Sello Lauri Kankkunen* Jaani Helander** TP. Panu Saari*** Reinis Birznieks Miika Jämsä Maija Juuti Tuija Lamminmäki Sampo Liukko Elina Sipilä Virpi Välimäki Kontrabasso Jarkko Uimonen* Petri Mäkiharju** Juha Kleemola*** TP. Pentti Huhtinen Tuomo Kinnunen Antti Laulaja Heikki Lehtinen Rozaliya Pazvantova TP. Huilu Outi van Treeck* TP. Nina Johnson*** Seppo Planman Oboe Cristian Moré Coloma* Kari Nikkanen Klarinetti Jarmo Hyväkkö* Reetta Näätänen Fagotti Aleksandr Veryukhanov** Alexandru Cozma*** Marcin Wosinski Käyrätorvi Aleksi Mäkimattila* Jouni Suuronen** Pauliina Koskela*** Ismo Ponkala Pasi Tiitinen Trumpetti Jonas Silinskas* Alessandro Chiavetta** Aki Välimäki*** Pasuuna Vygantas Silinskas** Mikhail Kapustin*** Olavi Hostikka Tuuba Harri Miettunen* Patarummut Tiina Laukkanen* Péter Fodor*** Lyömäsoittimet Jyri Kurri* Tuomo Oravakangas*** * äänenjohtaja ** vuorotteleva äänenjohtaja *** varaäänenjohtaja TP. sijainen/tilapäinen
Erkki Lasonpalo on opiskellut orkesterinjohtoa muun muassa Jorma Panulan ja Leif Segerstamin johdolla. Kapellimestaridiplomin hän suoritti Sibelius-Akatemiassa keväällä 2012 erinomaisin arvosanoin. Lasonpalo on vieraillut muun muassa Turun, Helsingin, Lahden ja Jyväskylän kaupunginorkestereissa, Tapiola Sinfoniettassa, Lapin ja Keski-Pohjanmaan Kamariorkestereissa ja Suomen Kansallisoopperassa. Vuodesta 2014 hän on toiminut Heinäveden Musiikkipäivien taiteellisena johtajana ja keväällä 2016 hän aloitti Kemin kaupunginorkesterin ja Helsingin Koomisen Oopperan pääkapellimestarina. Hän on myös Tapiolan nuorten sinfonikkojen pääkapellimestari. Syksyllä 2017 Lasonpalo aloitti työt Mikkelin kaupunginorkesterin taiteellisena partnerina. Lasonpalo soittaa toista viulua Postiglione-jousikvartetissa, joka voitti kesällä 2009 kansainvälisen Night and Sun -jousikvartettikilpailun. Kuva Aki Loponen Alexander Gavrylyuk aloitti pianonsoiton seitsemänvuotiaana ja esiintyi ensimmäisen kerran konserton solistina jo kaksi vuotta myöhemmin. Hän voitti ensimmäisen palkinnon vuonna 1999 kansainvälisessä Horowitz-pianokilpailussa ja vuonna 2000 kansainvälisessä Hamamatsu-pianokilpailussa. Vuonna 2005 menestys jatkui maineikkaassa Arthur Rubinstein -pianokilpailussa, jossa Gavrylyuk saavutti ensimmäisen palkinnon lisäksi tunnustuksen parhaasta klassisen konserton esittämisestä. Gavrylyuk debytoi vuonna 2010 Amsterdamin Kuninkaallisen Concert gebouw -orkesterin solistina ja on sittemmin esiintynyt lukuisien merkittävien kokoonpanojen kuten New Yorkin, Los Angelesin, Varsovan, Moskovan, Israelin ja Rotterdamin orkestereiden solistina. Hän kiertää jatkuvasti ympäri maailmaa konsertoimassa, säännöllisimmin Venäjällä, Australiassa ja Aasiassa. Gavrylyuk tunnetaan myös sooloresitaaleistaan ja erityisesti henkeäsalpaavista Rahmaninovtulkinnoistaan. Kuva Anna Sanfeliu
SAKSALAISROMANTTINEN ILTA Tänä iltana soivat saksalaisromanttiset klassikot. Richard Wagner, Robert Schumann ja Johannes Brahms ovat 1800-luvun taidemusiikin keskeisimpiä nimiä, niinpä he olivat myös varsin tietoisia toistensa tekemisistä niin hyvässä kuin pahassakin: Brahms ja Schumann olivat hyvin läheisiä ystäviä, Brahms ja Wagner puolestaan kuin yö ja päivä, kulttuuriväen vahvasti vastakkain asettelema säveltäjäkaksikko. Kukin illan säveltäjistä oli aikanaan omanlaisensa saksalaisen romantiikan huipentaja, ja he kaikki jättivät merkittävän jäljen länsimaisen musiikin historiaan ennen kaikkea konserttisaleihin. Illan konsertin johtaa Erkki Lasonpalo, joka sai partituurit käteensä poikkeuksellisesti vasta konserttia edeltävän viikon lauantaina. Sveitsiläiskapellimestari Mario Venzago joutui peruuttamaan vierailunsa sairastumisen vuoksi, ja Lasonpalo hälytettiin tuurauskeikalle. Oli hienoa, kun kutsu tuli, vaikka älyttömän vähänhän tässä on valmistautumisaikaa. Tämä vähäinen aika on nyt vaan pitänyt käyttää mahdollisimman hyvin. Piti siis pysyä viikonloppu ja maanantai vaan kotona ja lukea partituureja, peruin kaikki muut suunnitelmat, joita mulla oli. Se on hassua, miten mulle tuli heti kun sain partituurit käteeni sellainen olo, että pakko päästä sinne stagelle just nyt. Mikä ei siis tietenkään tarkota, että mä nyt olisin siinä vaiheessa vielä mitään osannu, se fiilis vaan tuli, Lasonpalo kertoo. WAGNERISTA aloitetaan. Hänet tunnetaan dramaatikkona, säveltäjänä, jolle musiikki yksinään ei riittänyt. Juuri tässä mielessä hänet luettiinkin Brahmsin vastakohdaksi; Wagner puhui kokonaistaideteoksen puolesta, musiikin, runouden ja näyttämötaiteen yhteen liittämisestä, Brahms puolestaan pitäytyi sävelissä, niin kutsutussa absoluuttisessa musiikissa.
Wagner vietti vuosia elämästään maanpaossa poliittisten levottomuuksien vuoksi. Samalla hän kirjoitti oopperoita, avioitui kahdesti, rakastui useita kertoja ja edisti kokonaisvaltaisen taidekäsityksensä maailmanvalloitusta. Hän opiskeli jo hyvin varhain kirjallisuutta ja filosofiaa sekä varhaisteini-iästä lähtien myös sävellystä ja viulunsoittoa. Kaikki tämä teki Wagnerista saksalaisen oopperan suurmiehen, joka antoi draamalliselle musiikille aivan oman, uuden, kokonaisvaltaisen merkityksensä. Parhaiten saksalaismestari tunnetaan todellakin lukuisista oopperoistaan, joihin hän kirjoitti myös libretot itse sinfonioita hän sen sijaan kirjoitti vain yhden ja senkin jo alle kaksikymppisenä, tyyliään vasta etsiessään. Kuuluisimpia Wagnerin oopperoita ovat muun muassa Lentävä hollantilainen ja Lohengrin 1840-luvulta, keski-ikää lähestyvän mestarin kirjoittamat Tristan ja Isolde, Nürnbergin mestarilaulajat ja Nibelungin sormus -tetralogia 1860- ja 1870-luvuilta sekä jo maineensa sinetöineen taiteilijan viimeinen ooppera Parsifal 1880-luvun alusta. Tänään kuultava alkusoitto on peräisin Tännhauser-oopperasta, joka kantaesitettiin Dresdenissä lokakuussa 1845 Wagnerin itsensä johdolla hänen 19-vuotiaan veljentyttärensä Johannan esittäessä sopraanoroolin. Vielä pari vuotta ennen kantaesitystä ooppera kantoi nimeä Venus-vuori, mutta Wagner vaihtoi kuitenkin nimen Tännhauseriksi oopperan tenoriroolin, Wartburgin linnan laulukilpailuihin ajautuvan minnelaulajan mukaan. Rakkauden ja uskonnon luonnetta pohtiva romanttinen suurooppera ei jättänyt säveltäjäänsä rauhaan kantaesityksen jälkeen; Wagner aloitti seuraavan version työstämisen heti ensi-illan mentyä, ja oopperasta tunnetaankin useita eri versioita säveltäjän elämän varrelta. Kapellimestari Lasonpalolle konsertin alkusoitto näyttäytyi aluksi ainutlaatuisena
haasteena: Tämähän on tosi hieno ohjelma. Ainoastaan Wagner särähti ensin vähän korvaan, mutta se johtuu vaan siitä, että en ole johtanut sitä aikaisemmin. Siis se on valtavan hienoa musiikkia, mutta se tuntuu jotenkin niin sellaselta tosi kokeneiden ukkojen ja akkojen ohjelmistolta. Mutta toisaalta, olen kuitenkin elänyt ja tehnyt tätä musiikkia ihan pikkupojasta saakka, niin että kyllä mä koen, että olen valmis. Toisena ohjelmassa on laulavista pianokappaleistaan tunnetun SCHUMANNIN ainoa ja sykähdyttävän kaunis pianokonsertto. Schumann on historiankirjojen herkkämielinen eläytyjä niin taiteensa kuin luonteensakin puolesta, se saksalaissäveltäjä, jonka avioliitto oli verrattain onnellinen ja hänen elämänsä ainoa. Schumann hurmasi jo nuorena pianonsoitonopettajansa Friedrich Wieckin tyttären Claran. Nuorten piti kuitenkin taistella rakkautensa puolesta, sillä Claran isä ei tahtonut hyväksyä suhdetta, jota piti uhkana ainakin tyttärensä pianistinuralle. Rakastavaiset pitivät pintansa, ja lopulta huippupianisti ja huippusäveltäjä saivat toisensa. Schumann oli varsinainen romantikko myös musiikissaan, niin pianokappaleissaan kuin myöhemmin orkesteriteoksissaan. Hän toi oman rakastuvan, murtuvan, heittelehtivän, innostuvan ja toisinaan seesteisenkin mielensä mukaan teoksiinsa ja maalasi säveliä todellisen romanttisen taiteilijan tavoin sydänverellään. Schumannin elämään mahtui myös tragediaa: häntä vaivasi epävakaa mieli, joka takkuili vastoinkäymisten kohdatessa ja lopulta suisti säveltäjän raiteiltaan kokonaan. Schumann vaipui viimeisinä vuosinaan epätoivoon lukuisia kertoja, ja viimeisten parin vuoden aikana tilanne oli jo täysin hallitsematon; luovan työn tai minkään muunkaan elämässä kiinni pitävän tekeminen oli täysin mahdotonta. Keväällä 1854 Schumann käveli yöpuvussa ja aamutossuissa Reiniin, jokeen, jonka
maisemissa hän oli kirjoittanut upean kolmannen sinfoniansa, niin kutsutun Reiniläisen sinfonian, vain muutamaa vuotta aikaisemmin. Hukuttautumisyritys epäonnistui ja säveltäjä pelastettiin kylmästä virrasta. Entiselleen säveltäjä ei kuitenkaan enää palannut. Hän kuoli Endechin parantolassa Saksan Bonnissa heinäkuussa 1856, minkä jälkeen säveltäjän vaimon, Claran, ja hänen läheisen ystävänsä Brahmsin arvellaan tuhonneen kaikki Schumannin viimeiset, hyvin sairaana kirjoittamat sävellykset. Piano oli Schumannille kaikkein omin soitin. Hän haaveili aikanaan pianistinurasta, mutta joutui jättämään haaveensa sormiensa pettäessä ja keskittyi säveltämiseen. Ensin Schumann kirjoitti valtavan määrän upeita, klassikkoaseman myöhemmin saavuttaneita pianoteoksia ja hienoa laulumusiikkia. Myöhemmällä uralla hän täytti työpäivänsä lähinnä orkesterimusiikilla, mistä tuloksena ovat muun muassa neljä sinfoniaa, viulu- ja sellokonsertot sekä tänään kuultava pianokonsertto. Schumann on lumoavan kaunista musiikkia. Muistan hyvin, miten kuulin tän lapsena kerran Finlandia-talossa. Se on jännä, miten jotkut esitykset jäävät mieleen niin paljon paremmin kuin toiset, illan kapellimestari Lasonpalo pohtii. Myös aikalaisyleisö on varmasti lumoutunut Schumannin ainoasta pianokonsertosta. Pitkään se olikin saanut kypsyä; säveltäjä tarttui pianokonserttoon aina uudelleen ja uudelleen lukuisten vuosien ajan. Lopulta teos kantaesitettiin Leipzigissä tammikuussa vuonna 1846, Schumannin lähestyessä neljääkymmentä ikävuotta. Solistina soitti hänen vaimonsa Clara, ja konsertin johti niin ikään saksalaisromantiikan huippunimi Felix Mendelssohn. Konsertti päätetään BRAHMSIIN. Hän kypsytteli ideaa sinfonikoksi ryhtymisestä peräti neljä vuosikymmentä kammoksuessaan
edeltäjiensä varjoja. Ennen kaikkea Brahmsia yli kuusikymmentä vuotta vanhemman, kolme vuotta ennen hänen syntymäänsä kuolleen Beethovenin upea yhdeksäs sinfonia teki Brahmsin varsin harkitsevaiseksi, vaikka monet sovittelivat Beethovenin saappaita juuri Brahmsille, saksalaisen konserttimusiikin uudelle lupaukselle. Harkinta tuotti tulosta, hyvää kannatti odottaa: lopulta syntyi neljä upeaa, romanttista sinfoniaa, joista tässä konsertissa kuullaan viimeinen. Hampurissa lapsuutensa viettäneestä musiikkinerosta tuli jo uransa alkupuolella merkittävä osa saksalais-itävaltalaista kulttuurielämää, yksi kolmesta suuresta B:stä Bachin ja Beethovenin rinnalla. Brahms syntyi orkesterimuusikkoisän ja tätä melkein kaksikymmentä vuotta vanhemman käsityöläisäidin pojaksi. Hän oli ihmelapsi siinä missä melkeinpä kaikki musiikinhistorian suuret nimet ja hankki jo varhaisteininä elantoa köyhälle perheelleen. Brahms soitti bordelleissa ja antoi pianotunteja samalla kun itse haali oppia sävellyksessä ja pianonsoitossa. Vaikka Brahms nousi nopeasti kapakkapianistista hyvin ansioituneeksi, tunnustetuksi piano- ja kamarimusiikkisäveltäjäksi, oli hänellä paljon tekemistä itsekriittisyytensä kanssa, ja orkesteriteoksia alkoi syntyä vasta myöhemmin. Siinä missä Wagner uudisti ja edisti ohjelmallista musiikkia, pohjasi Brahms sävellyksensä perinteisiin muotoihin ja tuntui vannovan absoluuttisen musiikin nimeen. Toisaalta Brahmsin teokset ovat täynnä pieniä myöhäisromantiikalle tyypillisiä ilmaisukeinoja, jotka viittaavat milloin luontoon, milloin rakkauteen, milloin taas suruun ja kokonaisvaltaiseen epätoivoon. Teoksissa on myös koodikieltä, muun muassa sävelistä muodostettuja ystävien nimiä, joita musiikkiin on piiloteltu iät ja ajat, jo satoja vuosia ennen saksalaisen romantiikan kukoistusta. Brahms ja
Wagner lukeutuivat aikansa keskeisimpiin taiteilijoihin, ja heidän erilaisuutensa kirvoittikin musiikkiväen kirjoittamaan ja puhumaan paljon. Tilanne kärjistyi lopulta hyvinkin jyrkäksi vastakkainasetteluksi, mutta molemmilla oli kuitenkin jatkuvasti vankka kuulija-, kannattaja- ja ystäväjoukkonsa. Brahmsille hyvin tärkeä oli hänen suhteensa säveltäjäaviopari Robert ja Clara Schumanniin. Brahms tutustui Schumanneihin 1850-luvun alkupuolella, siis muutaman vuoden päästä Schumannin pianokonserton kantaesityksen jälkeen. Keskinäisen kunnioituksen läpitunkema ystävyyssuhde ja Brahmsin kypsyyttä henkivät säveltuotokset saivat Robert Schumannin puhumaan intohimoisesti kollegansa puolesta. Schumannin puheet ja kirjoitukset tavoittivat laajan yleisön, ja vaikka osa ihmisistä pitikin lähes palvovaa asennetta epäilyttävänä, kasvoi Brahmsin suosio jatkuvasti. Schumannien ystävyydellä oli valtava merkitys myös Brahmsin henkilökohtaisessa elämässä: Brahms ei milloinkaan mennyt naimisiin, mutta rakkautta hänen elämässään riitti. Brahmsin ja Clara Schumannin suhde oli aivan erityinen, ja epäilemättä vahvistui entisestään, kun Robert kuoli vuonna 1856. Brahmsista tuli tärkeä tuki itseään viitisentoista vuotta vanhemmalle leskelle. Kaksikko ymmärsi toisiaan, olivathan he molemmat pianisteja ja säveltäjiä. Clara löytyykin useista Brahmsin sävellyksistä pieninä viittauksina, sävelten muodostamina nimikirjaimina ja teemoina esimerkiksi ensimmäistä sinfoniaa on toisinaan nimitetty jopa Clara-sinfoniaksi. Ystävykset jatkoivat tiivistä yhteydenpitoa aina Clara Schumannin kuolemaan saakka vuonna 1896. Brahms itse menehtyi vain vuoden päästä ystävänsä poismenon jälkeen. Sinfonikoksi kuoriutumistaan pitkään petaillut Brahms viimeisteli neljä sinfoniaansa ikään kuin pareittain. Ensimmäinen ja toinen
valmistuivat säveltäjän käydessä viittäkymmentä vuosina 1876 ja 1877. Seuraavat kaksi Brahms kirjoitti vuosina 1883 ja 1884 1885. Tänään kuultava neljäs sinfonia kantaesitettiin Meiningenissa lokakuussa 1885 säveltäjän itsensä johdolla. 52-vuotias Brahms oli tuolloin jo varsin tunnustettu, arvostettu ja oman tyylinsä löytänyt mestari. Pitkään kypsynyt sinfonia voitti yleisön puolelleen oitis ja nousi nopeasti osaksi konserttisalien perusohjelmistoa. Brahmsin neljäs on sellaista musiikkia, jota itsekin varmasti valitsisin tällaisen konsertin ohjelmaan. Tää on semmonen biisi, jota tuli kulutettua teiniaikana todella paljon, sillon kun innostuin musiikista ihan oikeasti ja tajusin, että tätä mä haluan alkaa tehdä. Kuuntelin sitä Karajanin levytyksenä tosi usein, kapellimestari Erkki Lasonpalo iloitsee ja jatkaa: Tampereelle on tietysti kiva tulla, kun täällä on tuttuja. Mutta ennen kaikkea on mahtavaa tulla tänne just nyt, kun Tampere Filharmonia elää selvästi elämänsä kevättä. Olen johtanut paljon ympäri Suomea, ja kaikkialla puhutaan siitä, mitä Tampereella tapahtuu. On tosi hienoa tulla tänne tässä tilanteessa testaamaan tätä soundia, ja vielä tällaiseen A-luokan ohjelman kanssa. Teksti: Maija Leino TAMPERE FILHARMONIAN PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANIT Lomalinja Oy Visura Oy Pro Orchestra ry TAMPERE FILHARMONIAN YHTEISTYÖKUMPPANIT
TAMPERE FILHARMONIAN ALKUKEVÄT Su 28.1. klo 15 Tampere-talon Pieni sali Faunien iltapäivä -kamarimusiikkikonsertti Glinka Turriago Prokofjev Liput 12/6/2 La 3.2. klo 13 ja 15 Tampere-talon Pieni sali Nuorten solistien kilpailu VAPAA PÄÄSY Ti 13.2. klo 19 Tampereen Raatihuone Faunien ilta Raatihuoneella Kamarimusiikkikonsertti Beethoven Ravel Kaipainen Liput 25, lippuja myy Pro Orchestra Pe 23.2. klo 19 Tampereen tuomiokirkko Tampere Filharmonia; Kreeta-Maria Kentala, johtaja ja solisti Fux Heinichen Bach Händel Liput 25/19/12/6/2 Su 25.2. klo 15 Tampere-talon Pieni sali Raw-Faunit-kamarimusiikkikonsertti Mäenpää Turriago Räisänen Yhteistyössä TampereRaw Liput 12/6/2 28.2. klo 17 & 19 Tampere-talon Pieni sali Taikatalven tunnelmia Koko perheen konsertit Tampere Filharmonia Jan Söderblom, kapellimestari; Ville Majamaa, kertoja Mozartin musiikkia ja otteita Tove Janssonin Taikatalvesta Yhteistyössä Muumimuseo Kaikki liput 10 TAMPEREEN OOPPERA: VELJENI VARTIJA Pe 16.2. la 3.3.2018 Lisätiedot ja tuotanto: Tampere-talo Tampere Filharmonian ystäväyhdistys Täydennä musiikkielämyksiäsi Pro Orchestran kanssa Yhdistyksessämme saat eturivin paikan tutustua Tampere Filharmoniaan ja tuet samalla orkesteria. Toiminta sopii kaikille musiikin ystäville. Jäsentilaisuuksissamme vierailee kiinnostavia taiteilijoita ja järjestämme vuosittain useita musiikkimatkoja. Myyntipisteemme on Tampere-talon toisessa kerroksessa Tampere Filharmonian konserteissa. Tutustu toimintaamme www.proorchestra.fi Liity jäseneksi sivuillamme tai myyntipisteessämme. Vielä ehdit ilmoittautua: 22.2. Lahden Sibeliustalo: Hannu Lintu ja Ossi Tanner. 1.3. Taikatalven tunnelmia -lastenkonsertti. 21.3. Hämeenlinnan Verkatehdas: Lapin kamariorkesteri ja Nicholas Daniel. Katso tarkemmin www.proorchestra.fi/tapahtumat. Yli 25 vuotta toimintaa Tampere Filharmonian rinnalla
Uusia Visura-koteja Tampereen keskustaan KOy Tampereen Keidas, Puutarhakatu 17 Helppoa ja laadukasta asumista Puutarhakadulla. Lisätietoja antaa: Matti Frick, p. 0503482044, matti.frick@visura.fi www.visura.fi KEVÄINEN PARIISI 4 pv 19. 22.4. I 1 246 5 pv 19. 23.4. I 1 396 Mari Palo sopraano Hannu Lehtonen laulaja, diplomisaksofonisti Lähde keväiseen Pariisiin nauttimaan kaupungin nähtävyyksistä ja tunnelmasta. Matkan kruunaa April in Paris -illallisristeily Seinellä, jossa tunnelmaa luovat Mari Palo, Hannu Lehtonen ja Niko Kumpuvaara. Katso kaikki kulttuurimatkat LOMALINJA.FI/KULTTUURIMATKAT TAMPERE 010 289 8100 I HELSINKI 010 289 8102 I RYHMÄT 010 289 8101 Palvelumaksu 26 /varaus. Verkkokaupasta 24h ilman palvelumaksua. Puhelut 8,35 snt/puh + 17, 17 snt/min.
www.tamperefilharmonia.fi