Marja Jääskeläinen LOHIKALOJEN KUTUALUEIDEN KARTOITUS VUOKSESSA Vuoksen yleissuunnitelma- hanke
SISÄLTÖ 1 JOHDANTO...2 1.1 Kalastuksen vähentymiseen vaikuttavat tekijät...4 2 LOHIKALOJEN KUTUALUEIDEN KARTOITTAMINEN VUOKSESTA...5 2.1 Kutualueselvitys...7 2.1.1 Kohde 1...7 2.1.2 Kohde 2...8 2.1.3 Kohde 3...9 2.1.4 Kohde 4... 10 2.1.5 Kohde 5... 11 2.1.6 Kohde 6... 12 2.1.7 Kohde 7... 13 2.1.8 Kohde 8... 14 2.1.9 Kohde 9... 15 2.1.10 Kohde 10... 16 2.1.11 Kohde 11 a ja b... 17 2.1.12 Kohde 12... 19 2.1.13 Kohde 13... 20 2.1.14. Kohde 14... 20 3 YHTEENVETO...25
2 1 JOHDANTO Vuoksi ja Imatrankoski syntyivät noin 5700 vuotta sitten, kivikaudella. Muinais- Saimaa tulvi ja tulvavedet puhkaisivat uoman Salpausselän läpi Vuoksenniskalla ja päätyivät lopulta Muinais-Laatokkaan Jääskessä (Saarnisto 2007). Alla olevassa kuvassa 1 on Imatrankoski vielä vapaana koskena 1800- luvun lopussa. Kuva 1. Vuoksi vapaana. Kuva Imatran kaupunginmuseo, Paul Jyllinvuoren kokoelma. Vuoksen tiedetään olleen kalastajien suosiossa jo 1500- luvulta lähtien. Eri sukujen väliset kiistat parhaista kalastuspaikoista olivat hyvin yleisiä tuohon aikaan. Ensimmäiset maininnat Niska- ja Tainionkosken lohenkalastamoista ajoittuvat 1600- luvun alkuun (Seppovaara 1984).
3 Vielä 1800- luvun lopulla ja 1900- luvun alkupuolella kalakannat olivat määrällisesti suuria ja moninaisia, Vuoksesta saatiin yleisesti lohi-, forelli-, harjus- ja haukisaaliita. Saaliskalat kuten lohet olivat painoltaan huomattavasti suurempia kuin nykyään. Alla olevassa kuvassa 2 Suomen presidentti Relander poseeraa seurueensa yhteisen, Neitsytniemen vesiltä saadun kalasaaliin kanssa vuonna 1925. Kuva 2. Lohisaalis vuonna 1925. Kuva Imatran kaupunginmuseo, Paul Jyllinvuoren kokoelma. 1800- luvulla oli yleistä, että ulkomaalaiset, muun muassa englantilaiset, perustivat kalastusklubeja. Tällainen klubi oli myös Vuoksen Varpasaaren kalastusklubi. Ammattikalastajien osuus väheni 1900-luvulle tultaessa. Vuoksen merkitys virkistysluonteisen kalastuspaikan kehtona ei himmennyt, koska talonpojat harjoittivat pienimuotoista kalakauppaa ja samanaikaisesti perustettiin paikallisia kalastusseuroja. Niiden tarkoituksena oli tehostaa Vuoksen kalakannan hoitoa ja jalostusta (Seppovaara 1984).
4 1.1 Kalastuksen vähentymiseen vaikuttavat tekijät Vuoksen ensimmäiset teollisuuslaitokset 1700 luvulla olivat kotitarvemyllyjä, joiden merkitys kalakantojen vähenemiseen ei ollut kovin merkittävää, sillä myllyjä käytettiin lähinnä vain tulva-aikoina. Muita pienimuotoisia teollisuuslaitoksia olivat sahat. Vasta 1900-luvun alkupuolella Vuoksen alueen teollisuus ja voimalaitostoiminta alkoivat kehittyä siinä määrin, että kalakannat alkoivat huomattavasti vähetä. Samoihin aikoihin alueen kartanot (Neitsytniemi ja Siitola) olivat valmiit luopumaan omistamistaan vesialueista. Vuokseen alettiin rakentaa poikkipatoja. Teollisuus tarvitsi kipeästi tarvitsemaansa lisäenergiaa, joten Suomen suurin Imatran voimalaitos vihittiin käyttöön vuonna 1929. Tuolloin Tainionkosken voimalaitos oli jo toiminnassa, se rakennettiin vuonna 1921. (Etelä-Karjalan Instituutti; Seppovaara 1984). Vaikka voimalaitosten rakennuslupiin sisällytettiin ehtoja (mm. kalojen kulku patojen ohi ja lisääntymispaikkojen turvaaminen) kalakannan säilymiseksi, kalakannat alkoivat kuitenkin vähentyä jyrkästi 1950- luvun loppupuolella. Yksi syy kalakantojen romahtamiseen oli Vuoksen monet ruoppaukset. Marion- niminen kaivinkone ruoppasi Vuoksea 1950-luvun puolessavälissä (Seppovaara 1984, kuva 3 seuraavalla sivulla). Ruoppauksen tuloksena Vuokseen syntyi rännimäinen pääuoma, joka noudatteli päävirran keskilinjaa.
5 Kuva 3. Vuoksen ruoppausta. Kuva Imatran kaupunginmuseo, Paul Jyllinvuoren kokoelma. Ruoppauksen myötä kalastuksen merkitys Vuoksen alueen vetovoimana väheni merkittävästi. Ruoppaamisen ja voimalaitosrakentamisen takia hävisivät arvokkaat lohien kutualueet Imatran yläpuoliselta Vuoksen vesialueelta. Tällä hetkellä kaikki Vuoksen vapaat kosket ovat Venäjän puolella. (Seppovaara 1984; Menna 2010). 2 LOHIKALOJEN KUTUALUEIDEN KARTOITTAMINEN VUOKSESTA Vuoksen kutualueiden pohjakartoitus oli osa Vuoksen yleissuunnitelma- hanketta. Pohjakartoitustyö toteutettiin lokakuussa 2010 vaihtelevissa sääolosuhteissa. Ensimmäisenä, marraskuun alussa, päivänä vallitsi aurinkoinen sää. Sen sijaan toisen päivän, marraskuun puolessavälissä, sää oli hyvin tuulinen ja sateinen eli sukeltamiseen mahdollisimman huono sää. Kolmas sukelluspäivä oli marraskuun lopulla; tuolloin keskityttiin vain Mellonlahden ranta-alueeseen.
6 Ensimmäisen kartoituspäivän kohteena olivat sellaiset paikat, joista oli selkeitä havaintoja lohikalojen kutukäyttäytymisestä. Toisena päivänä kartoitettiin alueita, joissa tiedettiin entisestään olevan kutemiseen sopiva pohjanlaatu; alueella oli esimerkiksi tuulastettu. Parhaimmat kutualueet sijoittuivat Vuoksen pääuoman ja matalien rantojen soravaltaisille reuna-alueille, joissa oli riittävästi virtausta. Myös alueet, joilla "akanvirta" rikkoi pääuoman virtaussuunnan voivat olla hyviä kutupaikkoja. "Akanvirran" paikoissa saattaa pohjaan muodostua sorakasaumia, joihin lohi kutee. Osa Vuoksen ranta-alueista on matalia ja heikkovirtaisia, ja lukuisat lahdelmat voivat olla lähes täysin virrattomia. Näillä alueilla pohja oli runsaan kasvillisuuden tai kiintoaineksen peittämää, joten nämä alueet eivät sovellu kutualueiksi. Kartoitustyön ulkopuolelle jätettiin matalat, heinittyneet ranta-alueet sekä voimakas virtainen pääuoma, joka olisi ollut mahdotonta tutkia käytettävissä olevilla menetelmillä. Vuoksi on ruopattu aikoinaan jyrkkäreunaiseksi ja rännimäiseksi uomaksi, joka seuraa joen keskilinjaa. Ruopatun uoman syvyys on n. 10 20 m ja se on hyvin voimakasvirtaista aluetta (kartoitus ajankohtana 800 m 3 /s). Tämä pääuoma ei virtausnopeutensa, eikä pohjan laadun vuoksi sovellu kutualueeksi. Kartoituksessa keskityttiin tutkimaan alueet, jotka todennäköisesti soveltuisivat lohikalojen kutualueiksi. (Menna 2010) Kartoitustyössä käytettiin apuna sukeltajaa, joka kuvasi ja kartoitti pohjan laadun. Sukeltajana toimi Karo Korhonen. Seuraavan sivun kuvissa 4 ja 5 valmistaudutaan pohjan tutkimukseen
7 Kuvat 4 ja 5. Sukellukseen valmistautumista (vas.) ja kartoitustyössä käytetty lautta (oik.). Kartoitetuista kohteista on seuraavissa luvuissa tarkempi selostus. Kohdekohtaisissa teksteissä on myös maininta kohteen sopivuudesta lohikalojen kutualueeksi. Tarkastellut kohteet on merkitty erilliselle karttapohjalle. Kartta on työn liitteenä. Selvityksessä olevat kuvat (pohja- ja mätikuvat) ovat Karo Korhosen ottamia. Pinnan yläpuolelta otetut tilannekuvat ovat Marja Jääskeläisen ja Tiina Virtasen (molemmat Imatran seudun ympäristötoimesta) ottamia kuvia. 2.1 Kutualueselvitys 2.1.1 Kohde 1 Tutkimuspäivä 6.10.2010. Kohteen 1 pohjassa oli runsaasti uppopuita ja isoja kiviä. Kivien välissä oli laajoja alueita hyvänlaatuista soraa. Kutualue sijaitsi Vuoksen päävirran suuntaisesti, hieman kauempana rannasta. Kohteen syvyys vaihteli 2-4 metriin.
8 Kooltaan kutualue oli leveyssuunnassa noin 20 m ja pituussuunnassa 50 m:n laajuinen (kuva 6 alla). Sukelluksessa todettiin pohjan sopivan hyvin kutualueeksi. Kuva 6. Kohteen 1 pohjakuva. 2.1.2 Kohde 2 Kohteen 2 kutualue sijaitsi kohde 1:stä noin 70 metriä ylempänä, yläjuoksulla. Kohde oli virtaussuuntaan nähden poikittain. Pohja oli tasainen sorapohja (kuva 7 seuraavalla sivulla), jossa paikoitellen isoja kiviä. Kohteen syvyys vaihteli 2-3,5 metriin. Kooltaan kutupaikka oli leveyssuunnassa noin 50 m ja pituussuunnassa 20 m:n laajuinen.
9 Tasaisen alueen reunalla (Vuoksen suuntaan) alueen syvyys kasvoi voimakkaasti. Sukelluksessa todettiin pohjan sopivan hyvin kutualueeksi. Kuva 7. Kohteen 2 pohjakuva. 2.1.3 Kohde 3 Kohde 3 sijaitsi Vuoksen itäpuolella ja VT 6 sillan alapuolella. Rannasta työntyi Vuoksen suuntaan selkeä sorainen uloke, joka oli leveyssuunnassa (päävirran suuntaan) noin 50 metriä ja pituussuunnassa noin 30 metriä (päävirtaan nähden poikittain) laajuinen alue. Pohjakuva 8 on seuraavalla sivulla. Uloke muodosti kummun, jonka päällä oli vettä noin 0,5 metriä.
10 Rannan puoleisella reunalla syvyys oli noin 1,5 metriä ja kummun päävirran puoleisella reunalla syvyys oli noin 2,5 metriä; syvyys ja kasvillisuus lisääntyivät voimakkaasti tällä puolella uloketta. Sukelluksessa todettiin pohjan sopivan hyvin kutualueeksi. Kuva 8. Kohteen 3 pohjakuva ulokkeen päävirran puoleinen reuna. 2.1.4 Kohde 4 Kohde 4 sijaitsi Vuoksen länsirannalla, kohteen 3 vastakkaisella rannalla, VT 6 sillan kupeessa. Kyseinen kutualue oli kooltaan 70 metriä (poikittain päävirran suuntaan) ja leveydeltään noin 30 metriä (päävirran suuntaan).
11 Pohjassa oli paikoitellen suuria kiviä, siirtolohkareita ja niiden välissä oli hyvälaatuista soraa (kuva 9 alla). Kutualueen syvyys vaihteli 3-4 metriin. Sukelluksessa todettiin pohjan sopivan hyvin kutualueeksi. Kuva 9. Kohteen 4 pohjakuva. 2.1.5 Kohde 5 Kohde 5 sijaitsi edellisen kohteen yläpuolella lähellä rantaa. Tutkittu alue oli päävirran suuntainen, jonka pohja oli osittain heinittynyt. Heinittyneiden alueiden välissä oli pieniä soraisia alueita. Kohdealueen syvyys kasvoi keskivirran suuntaan, ja tutkitun alueen syvyys vaihteli 1-2 metriin (kuva 10 seuraava sivu).
12 Sukelluksessa todettiin pohjan sopivan runsaan kasvillisuuden vuoksi huonosti kutualueeksi. Kuva 10. Kohteen 5 pohjakuva. 2.1.6 Kohde 6 Kohde 6 sijaitsi Varpasaaren vastakkaisella puolella, Vuoksen itärannalla. Tutkittualue oli saaren pääuoman puoleinen sivu, ja kutualue oli myös saaren pituinen. Kutualueen syvyys vaihteli 0-3 metriin. Saaren ranta-alueella oli selkeä sorapenkka, jonka jälkeen syvyys kasvoi voimakkaasti ja samalla pohja muuttui heinittyneeksi.
13 Sorapenkassa oli hyvälaatuista soraa ja sopivan kokoisia kiviä. Sukelluksessa todettiin pohjan sopivan hyvin kutualueeksi. Alla oleva kuva 11 oli kyseisestä kohteesta. Kuva 11. Kohteen 6 pohjakuvia. 2.1.7 Kohde 7 Kohde 7 sijaitsi kohteen 6 alapuolella olevan pitkulaisen saaren kupeessa, Pillinpolun läheisyydessä. Tutkittualue oli päävirran puoleinen sivu, ja kutualue oli myös saaren pituinen. Tutkitun alueen pohja oli osittain yhtenevä kohteen 6 pohjan kanssa (kuva 12 seuraava sivu). Sukelluksessa todettiin pohjan sopivan hyvin kutualueeksi.
14 Kuva 12. Kohteen 7 pohjakuvia. Sukelluspäivä 20.10.2010 2.1.8 Kohde 8 Kohde 8 sijaitsi Vuoksen itäpuolella, urheilukentän läheisyydessä. Tutkittu alue oli urheilukentän rantaa alavirran suuntaan. Kyseinen alue oli matalaa, joka jyrkkeni nopeasti. Pohjassa oli heinää, puista pudonneita lehtiä, limettyneitä kiviä ja hakoja, mutta ei puhdasta soraa (kuva 13 seuraava sivu). Alueen syvyys vaihteli 0-3 metriin. Vedenvirtaus oli vähäinen.
15 Sukelluksessa todettiin pohjan sopivan huonosti kutualueeksi. Kuva 13. Kohteen 8 pohjakuvasta voidaan havaita osittain limoittuneita kiviä. 2.1.9 Kohde 9 Kohde 9 sijaitsi Vuoksen itärannalla, "Evälahden" rannassa, ja se sijoittui päävirran suuntaisesti. Tutkitun alueen tunnisti muutamasta kivestä, jotka pilkottivat veden pinnan yläpuolella. Ranta oli matala ja kasvillisuus oli runsasta (kuva 14 seuraavalla sivulla). Pohjassa oli hienoa hiekkaa ja jonkin verran aukeaa aluetta. Kohteen syvyys vaihteli 0-3 metriin. Sukelluksessa todettiin pohjan sopivan huonosti kutualueeksi.
16 Kuva 14. Kuvasta voidaan nähdä runsas pohjakasvillisuus. 2.1.10 Kohde 10 Tutkittu alue sijaitsi myös Vuoksen itäpuolella, uimahallin kohdalla ja siitä yläjuoksulle päin. Pohjassa oli isoja kiviä ja niiden lomassa hienoa hiekkaa. Siirryttäessä enemmän pääuoman suuntaan, pohjakasvillisuus lisääntyi voimakkaasti. Tutkitulla alueella syvyys vaihteli 0-3,5 metriin, siirryttäessä pääuoman suuntaan syvyys oli noin 10 metriä (kuva 15 seuraava sivu).
17 Sukelluksessa todettiin pohjan sopivan huonosti kutualueeksi. Kuva 15. Kohteen 10 pohjakuva. 2.1.11 Kohde 11 a ja b Kohde 11 sijaitsi Vuoksen länsipuolella, kirkon ja Ritikan kioskin läheisyydessä. Ensimmäisellä sukelluksella tutkittiin kyseistä aluetta enemmän alajuoksulle päin. Kyseisen alueen (11a) pohja oli hienoa hiekkaa ja soraa aina 3 metrin syvyyteen asti. Rannan puolella pohja oli lähinnä soraa. Kohteen syvyys vaihteli 0-3 metriin. Tutkittaessa kohdetta yläjuoksun suuntaan (11b) todettiin virtaussuunnan muuttuvan. Vedessä oli akanvirran muodostamia pyörteitä, tällöin veden virtaussuunta poikkesi päävirrasta. Pohjassa oli soraa, isoja kiviä ja jonkin verran oli myös heinää. Syvyys vaihteli 0-4 metriin; syvyys kasvoi voimakkaasti mentäessä päävirran suuntaan.
18 Molemmat tutkitut kutualueet, kuvat 16 ja 17, sijoittuivat samansuuntaisesti päävirran kanssa. Sukelluksessa todettiin molempien alueiden sopivan hyvin kutualueeksi. Kuvat 16 ja 17. Molemmat yllä olevat kuvat ovat kohteen 11 pohjakuvia.
19 2.1.12 Kohde 12 Kohde 12 sijaitsi Vuoksen länsipuolella, keskusliikenneaseman läheisyydessä, sinisen talon rannassa. Kyseistä aluetta tutkittiin päävirran suuntaisesti alajuoksulle päin. Alueen pohjassa oli hienoa hiekkaa, mutaa, heinää ja jonkin verran soraa. Siirryttäessä syvemmälle sora muuttui kiviksi ja heinäksi. Syvyys vaihteli 0-3 metriin. Sukelluksessa todettiin kohteen sopivan huonosti lohikalojen kutupaikaksi. Ala puolella on tarkastellun kohteen 12 pohjakuva. Kuva 18. Kohteen 12 pohjakuva.
20 2.1.13 Kohde 13 Kohde 13 sijaitsi Vuoksen itäpuolella, ns. palolaitoksen luiskan kohdalla. Aluetta tutkittiin ko. kohdasta päävirran suuntaisesti alajuoksulle päin. Rannassa oli jonkin verran kiviä (päänkokoisia) ja soraa (kuva 19 alla). Hyvä kutualue näytti jatkuvan pidempään alavirtaan. Sukelluksessa todettiin kohteen sopivan hyvin kutupaikaksi. Kuva 19. Kohteen 13 pohjakuvia. 2.1.14. Kohde 14 Kohde 14 sijaitsi Imatrankosken voimalaitoksen alapuolella, missä Imatrankosken vanha uoma ja nykyinen voimalaitoskanava yhtyvät. Alue rajoittui etelä- puolelta Mellonlahden patotiehen, ja Vuoksen ns. päävirta kulki alueen pohjoispuolella. Alue oli kooltaan n. 0,8 ha ja syvyys vaihteli 0-2m. Alue syveni mentäessä päävirtaa kohti, ja päävirran reunassa syvyys kasvoi nopeasti.
21 Alueella tunnettiin lohikalojen kutukäyttäytymisestä, ja pohja soveltui hyvin sorakkoisuutensa ansiosta kutualueeksi. Kohde oli myös perhokalastajien suosiossa hyvän kahlattavuutensa vuoksi. Vuoksen alajuoksulla, Imatrankosken voimalaitoksen alapuolisella osalla, veden pinnan korkeus vaihtelee voimakkaasti. Vedenkorkeuden muutokset johtuvat Imatrankosken ja Svetogorskin voimalaitosten eriaikaisista toiminta-ajoista. Ylä- ja alaveden korkeuden vuorokausi vaihtelu on jopa yli yhden metrin. Veden korkeuden vaihtelun seurauksena Mellonlahden kutualueesta jää pahimmillaan kuiville yli 60 % kutualueen kokonaispinta-alasta (kuva 20 alla). Kuva 20. Vedenpinnan laskiessa kutualueesta jää suurin osa kuivaksi.
22 Korkeusvaihteluiden takia lohikalojen kudulla ei ole mitään mahdollisuutta onnistua vallitsevissa oloissa, kuivilleen jäävillä alueilla. Kutu tuhoutuu jouduttuaan alttiiksi pakkaselle ja linnuille. Tutkimuspäivänäkin alueen reunoilla oli useita variksia ja harakoita ruokailemassa (kuva 21 alla). Nuolen osoittamassa kohdassa on havaittavissa useita variksia. Kuva 21. Taustalla varisparvi nauttimassa mätiateriaa.
23 Alla olevissa kuvissa valmistaudutaan sukellukseen Mellonlahden lähellä olevalla kutusoraikolla.. Avustajana toimii Imatran kaupungin kalastusmestari Tomi Menna ja sukeltajana Karo Korhonen. Kuvat 22 ja 23. Sukeltaja valmistautumassa pohjan tutkimukseen ja pienemmässä kuvassa on sukellustilanne. Mellonlahden soraikon pinta-alasta tutkittiin n. 80 %. Sukeltajan havaintojen perusteella koko alueella oli runsaasti irrallisia mätijyviä, mutta varsinaisia kutukuoppia, joissa olisi ollut mätiä, ei havaittu. Alueen tutkimista ja mädin havaitsemista haittasi erittäin pilvinen ja sateinen sää, joka heikensi näkyvyyttä veden alla. Kuvien otossa käytettiin salamaa, joka aiheutti mädin valottumisen. Lisäksi vedenvirtaus vaikeutti paikallaan pysymistä. Tämän takia kameran tarkentaminen pohjassa oleviin mätimuniin oli hankalaa. Alueen tutkiminen ajoitettiin tarkoituksella myöhäiseen ajankohtaa (18.11), jolloin mahdollinen taimenen kutu oli jo tapahtunut ja mäti löydettävissä. Sukeltaja Karo Korhosen tehtävänä oli dokumentoida mahdolliset mätilöydökset. Seuraavan sivun kuvissa 24-26 on pohjassa sekä yksittäisiä mätimunia että mätirykelmiä.
Kuvat 24 26. Mätikuvia Vuoksesta. Alhaalla oikealla olevassa kuvassa näkyy useamman mätimunan rykelmä. 24
25 3 YHTEENVETO Vuoksen yleissuunnitelmaan liittyvässä kutupaikkakartoituksessa selvisi, että Vuoksessa on jonkin verran lohikaloille kutuun soveltuvia soravaltaisia alueita. Neljästätoista tutkitusta alueesta yhdeksän sopi hyvin tai erinomaisesti lohikalojen kutualueeksi. Pääosaltaan kuitenkin pohjan muoto ja koostumus ovat sellaisia, että ne eivät ole tyypillisiä kutualueita. Pääuoman voimakas virta (mäti ei pysy paikallaan) ja syvä "rännimäinen" muoto sekä matalat, heinittyneet ja limettyneet rantaalueet vähentävät kutualueiden pinta-alaa. Tutkimuksessa saatiin myös varmistus siitä, että ennakkoon tiedossa olevat alueet, joissa on lohikalojen kutukäyttäytymistä havaittu, ovat ainakin pohjan laadultaan sopivia alueita. Merkittävänä havaintona voidaan todeta se, että Imatrankosken voimalaitoksen alapuolinen ns. Mellonlahden matalikko on taimenen lisääntymisaluetta ja nykyinen vedenpinnan korkeusvaihtelut tuhoavat suurimman osan mädistä. Tämä ongelma tulisi ratkaista mahdollisimman pian, sillä joka vuosi menetetään arvokkaita luonnon taimenia. Mikäli pinnan korkeuden vaihtelua ei saada loppumaan, voisi yhtenä vaihtoehtona olla alueen pengertäminen. Tällöin suurin osa nykyisin kuivilleen jäävästä alueesta jäisi veden alle, vaikka vedenpinta laskisi. Samalla alueella voisi suorittaa myös muita kutualueen kunnostustoimia esim. kivityksiä.
2 LÄHTEET Sähköinen dokumentti Saarnisto Matti. 2007. Vuoksen synty ja Vuoksenlaakso. Suomalainen tiedeakatemia. verkkodokumentti. [viitattu 29.102010] Saatavissa: http://www.karjalanliitto.fi/index.phtml?s=225 Etelä-Karjalan Instituutti. Virtuaalimatka Saimaalta Laatokalle. Virtuaali Vuoksi. verkkodokumentti. [viitattu 29.102010] Saatavissa: http://www3.lut.fi/eki/vuoksivirtaa/virtuaalimatka_vuoksella/virtuaalimatka_vuoksella.html Kirjallisuuslähde Seppovaara Ossi. 1984. Vuoksi. Luonto ja ihminen vesistön muovaajina. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Gummeruksen kirjapaino ISBN 951-717-370-9. [viitattu 29.10.2010]. Julkaisematon lähde Menna Tomi, 2010, henkilökohtainen tiedonanto, [viitattu 28.102010]