SOPIMUKSELLINEN YMPÄRISTÖNHOITO JA BIOENERGIA LEADER-HANKE Taustalla: BIOENERGIA JA MAISEMA hanke

SELVITYS MAISEMANHOIDON TARPEISTA JA MAHDOLLISUUKSISTA NELJÄN KYLÄN ALUEELLA SIIKAJOKILAAKSOSSA Mankila, Savaloja, Revonlahti ja Mäläskä-Leiviskänranta SOPIMUKSELLINEN YMPÄRISTÖNHOITO JA BIOENERGIA LEADER-HANKE Taustalla: BIOENERGIA JA MAISEMA hanke Teksti ja raportti: Sanna Rintakumpu/ Opinnäytetyön tutkimus- ja tulososio * Lisätietoja hankkeista: Taimi Mahosenaho, ProAgria Oulu / maa- ja kotitalousnaiset taimi.mahosenaho (at) proagria.fi

2 TIIVISTELMÄ Opinnäytetyöni liittyy kahteen Pohjois-Pohjanmaalla Siikajokilaaksossa toimineeseen, viime vuoden lopussa päättyneeseen hankkeeseen. Molemmat hankkeet keskittyivät maisemanhoidon ja bioenergian edistämiseen. Vuosina 2006 2007 käynnissä ollut Bioenergia ja maisema Elma-hanke, kohdekuntina Rantsila ja Ruukki, oli eräänlainen selvityshanke. Elma- hanketta täydensi puolestaan vuoden 2007 ajan Sopimuksellinen ympäristönhoito ja bioenergia Leader- hanke, joka toteutettiin yhteistyössä kahden toimintaryhmän, Nouseva rannikkoseutu Leaderin ja Keskipiste Leaderin kanssa. Leader- hankkeen puitteissa suoritettiin kaikki varsinaiset käytännön toimet ja sen kohdekuntia olivat Rantsilan ja entisen Ruukin, nykyisen Siikajoen lisäksi myös Kestilä ja Pyhäntä. Opinnäytetyössäni on tarkoituksena tutkia kylämaisemaa ja poimia tästä maisemasta tiettyjä hoidettavia kohteita. Näiden kohde-esimerkkien pohjalta selvitän sekä maisemahoitotarpeiden syitä että hoitotöiden mahdollisuuksia alueella. Lopuksi vertailen tutkimuksessa mukana olleita kyliä ja niissä saavutettuja tavoitteita keskenään. Opinnäytteeni kohdealueeksi muodostui maastoinventointien perusteella Rantsilasta Mankilan ja Savalojan kylät, Entisestä Ruukin kunnasta Revonlahti ja Kestilästä Mäläskän ja Leiviskänrannan kylät. Nämä kohdekylät eivät valikoituneet tutkimukseen siksi, että niissä olisi paljon hoito kaipaavia kohteita, vaan päinvastoin ne kuuluvat maakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin tai ovat kulttuurihistoriallisesti merkittäviä. Alueella on myös matkailullista merkitystä. Kaunis ja hoidettu maisema lisää alueen matkailua entisestään ja vahvistaa kuvaa viihtyisästä asuinpaikasta. Hankkeiden aikana pidettiin yleisötilaisuuksia, luentoja ja kylätapahtumia maisemanhoitoon ja bioenergiaan liittyen, tehtiin talkootöitä kylämaiseman hyväksi, oltiin satojen kyläläisten kanssa tekemisissä; annettiin maisemanhoidollista neuvontaa, tehtiin maasto- ja tilakäyntejä sekä muutamille maanomistajille myös maisemakohteisiin liittyviä hoito- ja rahoitussuunnitelmia. Opinnäytetyöhöni poimittiin mukaan koko alueelta n. 90 hoidettavaa kohdetta, joista n. puolet saatiin Leader- hankkeen aikana hoidon piiriin tai niiden hoidon selvitystyö on käynnissä. Mitään yhtä tai yleistä syytä en löytänyt siihen, miksi hoitoa kaipaavia kohteita alueelta löytyi, jokaisella kohteella on taustalla oma tarinansa ja historiansa. Joitain yleisiä syitä yritin löytää alueen maisemarakenteesta, Suomen maatalouden muutoksista ja kohteiden omistusoloista. Kylät olivat keskenään myös hyvin tasaväkisiä, suuria eroja niiden väliltä ei löytynyt. Maisemaa parantavia tuloksia saatiin aikaan joka kylällä ja ihmiset olivat hyvin aktiivisia. Mielestäni mahdollisuuksia kohteiden hoitoon löytyy, koska pelkästään vuoden kestäneen hankkeen aikana yli kolmekymmentä kohdetta saatiin hoidon piiriin ja mietinnän tai selvitystyön alle jäi useita. Tulevaisuudessa olisikin hienoa päästä jatkamaan hanketta

3 samalla alueella, koska pohjatyö on jo tehty. Sopimuksellisuuden, kyläläisten välisen yhteistyön, maatalouden erityisympäristötukien ja erilaisten paikallisuuteen perustuvien ratkaisujen avulla saataisiin useampiakin kohteita toteutumaan. Sopimuksellisuuden ja maisemanhoitotöiden koordinaattori, bioenergiantuotannon ja maisemanhoitoyrittäjyyden ympärille syntyvät työpaikat ovat varmasti tulevaisuutta ja elinvoimaisena säilyvän maaseudun perusta. Toivottavasti vain yhteiskunta on valmis maksamaan siitä, että saamme katsella kaunista maalaismaisemaa vielä vuosienkin päästä. 1 OPINNÄYTETYÖNI TAVOITTEET, MENETELMÄT JA AINEISTO Opinnäytetyössäni on tarkoituksena tutkia kylämaisemaa ja poimia tästä maisemasta tiettyjä hoidettavia kohteita. Näiden kohde-esimerkkien pohjalta selvitetään sekä maisemahoitotarpeiden syitä että hoitotöiden mahdollisuuksia kohdealueella. Lopuksi työssä mukana olevia kyliä sekä niissä saavutettuja tuloksia vertaillaan keskenään. Opinnäytetyöni alkoi maastoinventoinneilla. Inventoimme Rantsilan ja Ruukin alueen maisemaa kesällä 2006, jolloin oli käynnissä Bioenergia ja maisema Elma- hanke, kohdekuntina Rantsila ja Ruukki (nyk. Siikajoki). Kestilää inventoitiin puolestaan kesällä 2007. Maastoinventoinnit suoritettiin silloin Sopimuksellinen ympäristönhoito ja bioenergia Leaderhankkeen puitteissa, joka oli alkanut vuoden alusta eräänlaisena Bioenergia ja maisema Elmahanketta täydentävänä hankkeena. Sopimuksellinen ympäristönhoito ja bioenergia Leaderhankkeen kohdekuntina olivat Rantsilan ja Ruukin( nyk. Siikajoki) lisäksi myös Kestilä ja Pyhäntä. Pyhäntä ei ole kuitenkaan mukana opinnäytetyössäni. Opinnäytteeni kohdealueeksi valikoitui Rantsilasta Mankilan ja Savalojan kylät, Entisestä Ruukin kunnasta Revonlahti ja Kestilästä Mäläskän ja Leiviskänrannan kylät. Olen käsitellyt kuitenkin Mäläskän ja Leiviskänrannan kyliä yhtenä kokonaisuutena, koska ne ovat asukasmäärältään melko pieniä ja sijaitsevat sopivasti vieretysten. Myös entisessä Ruukin kunnassa olevat Relletin ja Luohuan kylät ovat osittain mukana tässä opinnäytteessäni. Mikään kylä ei ole tutkimuksessa mukana kokonaisena, vaan olen tutkinut ja vertaillut vain tiettyjä osa-alueita jokaisesta kylästä. Se että tietyt kylät valikoituivat mukaan näihin hankkeisiin ja tähän opinnäytteeseeni ei johdu siitä, että niiden maisemassa olisi erityisen paljon hoidettavia kohteita. Päinvastoin Mankila, Revonlahti ja Mäläskä kuuluvat Pohjois- Pohjanmaan maakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin ja Savaloja taas Pohjois- Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin kohteisiin. Kaikki kylät ovat mukana myös Matka kylämaisemaan -reitistössä, joka on syntynyt Siikajokilaaksoon vuosien 2001 2004 aikana toimineiden hankkeiden tuloksena. Palvelulla on omat kotisivut internetissä, joissa kerrotaan mm. alueen nähtävyyksistä ja historiasta sekä majoitus-, ja ruokailupalveluista.

4 (www.opaste.net/siikajokilaakso.) Reitistön tarkoituksena on tuoda esille vaihtoehtoisia matkailureittejä Siikajokilaaksossa kylien kautta ja samalla myös tukea alueen matkailua, yrityksiä ja kylien kehittämistä (Jantunen 2004, 2). Kaunis maisema lisää alueen matkailua entisestään ja antaa kuvan viihtyisästä asuinpaikasta. Inventointireissuilla kiinnitimme huomiota pääteille näkyviin, maisemanhoidollisiin kohteisiin. Näitä olivat erityisesti sellaiset pusikoitumaan tai umpeenkasvamaan päässeet kohteet, joista voisi saada bioenergiaa tai joiden hoito voitaisiin toteuttaa maatalouden ympäristötuen erityistuilla. Jonkin verran kiinnitimme huomiota myös metsitettyihin/metsittyneisiin sekä nuoren metsän hoitokohteisiin. Lisäksi hyvin hoidetut tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet huomioitiin. Muutamia mahdollisia hoitokohteita tuli esille maanomistajien yhteydenottojen kautta. Jotkin tarkasteltavista hoitoa kaipaavista kohteista sijaitsevat jokivarressa. Ne ovat tutkimukseen poimittuja esimerkkikohteita. Samalta alueelta jokivarresta löytyy myös muita hoitoa kaipaavia kohteita, jotka eivät kuitenkaan ole mukana tässä tutkimuksessa. Lopuksi maastoinventoinnit purettiin teksteiksi sekä kuviksi ja tiedot siirrettiin myös kartoille. Inventointityön jälkeen selvitimme hankkeiden kohdekunnista maastossa havaittujen esimerkkikohteiden maanomistajat. Lähettelimme maanomistajille kyselyjä, olimme heihin puhelimitse yhteydessä sekä kävimme maastokäynneillä. Annoimme maanomistajille maisemanhoidollista neuvontaa esimerkkikohteiden hoidossa sekä osalle laadimme myös kirjallisia hoito- ja rahoitussuunnitelmia. Myöhemmin järjestimme yleisötilaisuuksia, luentoja ja kylätapahtumia maisemanhoitoon ja bioenergiaan liittyen. Revonlahdella, Mankilassa, Savalojalla sekä Leiviskänrannalla tehtiin myös talkoita kesän ja syksyn 2007 aikana. Vuonna 2006 alkanut Bioenergia ja maisema Elma- hanke piti sisällään lähinnä erilaista selvitystyötä. Kaikki käytännön toimet suoritettiin vuosina 2007 2008 käynnissä olleen Sopimuksellinen ympäristönhoito ja bioenergia Leader- hankkeen puitteissa. Kohdealueelta poimituille maisemanhoidollisille esimerkkikohteille löytyy monenlaisia hoitomahdollisuuksia. Erityisesti yhteistyötä kannattaa suosia. Kylän yhteisillä talkoilla saadaan kylämaisema kuntoon. Jos naapurit yhdistävät voimansa alueidensa hoidossa, säästyy aikaa ja molempien kohteet tulevat kuntoon samalla kertaa. Tai jos naapurilla on hevosia ja itsellä hoitoa tarvitsevia kohteita, kannattaa myös tässä tapauksessa tehdä yhteistyötä. Maatalouden ympäristötuen erityistuet ovat toinen iso mahdollisuus kohteiden hoidossa. Myös tässä asiassa kannattaa tehdä yhteistyötä tukikelpoisten viljelijöiden ja tukikelvottomien maanomistajien välillä. Edellä luettelemani yhteistyömallit sivuavat sopimuksellisuuden käsitettä eli sopimusten syntymistä maanomistajan ja yrittäjän välille maaseudun maiseman- ja ympäristönhoidossa. Maaseutualueiden vetovoimaisuus asuinpaikkana lisääntyy, kun maaseudulle saadaan uusia työpaikkoja. Uusia työpaikkoja

5 maaseudulle puolestaan tulee maisemanhoitoyrittäjyyden ja bioenergiatuotannon myötä. Työntekijä ja mahdollinen työkohde eivät kohtaa itsestään, vaan alueelle tarvitaan myös jonkinlainen sopimuksellisuuden- ja maisemanhoidon koordinaattori. 2 OPINNÄYTTEEN TULOSTEN ESITTELY Vaikka Sopimuksellinen ympäristönhoito ja bioenergia Leader- hanke kesti vain vuoden, saatiin sen avulla paljon aikaan. Tietoisuus ja kiinnostus maisemanhoitoa ja bioenergia-asioita kohtaan kasvoi, mutta samalla tehtiin myös paljon konkreettisia toimia kylämaiseman hyväksi. Mielestäni tätä voidaan pitää erittäin hyvänä saavutuksena vain vuoden kestäneeltä hankkeelta. Kylämaisemasta poimittujen esimerkkikohteiden maanomistajille lähetettiin kyselyitä. Jonkin verran näitä kyselyitä jaettiin myös muille kyläläisille esim. kylätilaisuuksissa. Yhteensä koko neljän kylän muodostamalle alueelle lähetettiin tai kylätilaisuuksissa jaettiin n. 162 kappaletta kyselyjä, joista takaisin saatiin 46. Tällöin palautumisprosentiksi muodostuu 28 %. Palautumisprosentti on siihen nähden hyvä, että maisemanhoito ja bioenergia ovat melko uusia aiheita ja lähestymistapa oli postikysely, joka hukkuu helposti kaiken muun, esim. päivittäin tulevan mainospostin sekaan. Kohteetkaan eivät olleet tiedusteluhetkellä aktiivisen hoidon piirissä. Kyselyistä myös melkein puolet meni ainoastaan Revonlahdelle. Tähän vaikutti esimerkiksi se, että kylällä on paljon tavallista omakotitaloasutusta, jolloin tonttikoko ja omistuksessa olevat maa-alueet ovat paljon pienempiä ja niitä on enemmän kuin pelkistä maatalousalueista koostuvalla kylällä. Revonlahtea lukuun ottamatta olimme kuitenkin jokaisella kylällä km. neljää kertaa suuremman ihmisjoukon kanssa tekemisissä kuin mitä kyselyjä palautui takaisin. Jos kaikki ihmiset, joihin olemme molempien hankkeiden puitteissa olleet yhteydessä, lasketaan mukaan, nousee henkilökontaktien määrä melkeinpä 200. Kylillä järjestettäviin talkoisiin ja kylätilaisuuksiin osallistui myös paljon ihmisiä, km. 20-30 henkilöä/kylä. Talkootöitäkin tehtiin valtavasti, yhteensä n. 700h. Kyselyt poikkesivat hieman toisistaan eri kylien välillä. Kaikille neljälle kylälle menneissä kyselyissä tiedusteltiin kuitenkin; onko maanomistajien omistamilla kohteilla tarvetta erilaisiin maisemanhoitotöihin, ovatko maanomistajat halukkaita tekemään maisemaraivaustöitä omilla tai toisten mailla sekä sitä haluaako teettää työt ulkopuolisella taholla, jos ei itsellä ole tarpeeksi aikaa hoitotöiden tekoon. Kyselyiden perusteella näiden neljän kylän alueelta 9 ihmistä oli kiinnostunut teettämään työt ulkopuolisella tai hoitamaan itse muiden alueita esim. maatalouden ympäristötuen erityistukien avulla. Jos mukaan lasketaan myös varsinaisen tutkimusalueen ulkopuolelta ihmisiä, jotka ovat myös täyttäneet tämän kyselyn, määrä nousee 14 henkilöön. Kun huomioidaan vielä talkookohteet, saadaan

6 kokonaismääräksi n 30 henkeä. Tuloksia arvioitaessa täytyy myös muistaa, että kyselyhän lähetettiin hoidettavien kohteiden maanomistajille, eikä varsinaisille ympäristöhoitoyrittäjille. Tästä huolimatta näinkin iso määrä ihmisiä ilmaisi kiinnostuksensa töiden teettämiseen ulkopuolisella, tai että itse hoitaisi muiden omistamia alueita. Halukkaiden määrä olisi voinut olla myös suurempi, jos kyselyillä olisi tiedusteltu ainoastaan tätä asiaa, nythän siinä kysyttiin myös paljon muuta. Toinen tärkeä asia kyselyissä oli hoidettavista kohteista syntyvän puuaineksen energiakäyttö. Tästä aiheesta tehdään oma erillinen opinnäytetyö Rovaniemen ammattikorkeakoulussa metsätalousinsinööriksi opiskelevan Jarkko Leinosen toimesta. Jarkko on tehnyt tutkimusta maisemaraivaustöissä syntyvän bioenergian käyttömahdollisuuksista. Hän on perehtynyt mm. siihen, kuinka paljon maisemallisista raivauskohteista voisi saada bioenergiaa ja kuinka paljon lähistöltä pitäisi saada kokoon energiapuuainesta, jotta kyseistä raivausjätettä kannattaisi hyödyntää energiakäytössä. Kyselyissä tiedusteltiin myös maanomistajien halukkuutta maisemanhoidolliseen neuvontaan ja suunnittelutyöhön, joihin voisi liittyä myös kohteiden hoito- ja rahoitussuunnitelmien tekoa. Kestilään lähetetyt tai siellä kyläillassa jaetut kyselyt keskittyivät enemmän juuri maisemanhoidolliseen neuvonta- ja suunnittelutyön markkinointiin sekä sopivien kohteiden löytämiseen kylän yhteisiä talkoita varten. Maastoinventointien perusteella syntyi kylille myös maisemasuunnitelmia, joissa kerrotaan tekstin, karttojen sekä kuvien muodossa mitä hyvää kylän maisemasta löytyy ja missä tarvittaisiin maisemanhoitotoimia. Kaikkien neljän kylän (Mankila, Savaloja, Revonlahti, Mäläskä-Leiviskänranta) alueelta poimittiin yhteensä n. 90 hoidettavaa kohdetta. Näistä kolmasosa eli n.30 kohdetta saatiin jo hankkeen aikana hoidon piiriin. Reilut 10 kohdetta on myös joko selvitystyön tai maanomistajien mietinnän alla. Eli melkein puolelle maisemasta poimitulle kohteelle on joko jo tehty tai suunnitteilla hoitotoimia. Suurimmaksi osaksi hoidettavat kohteet olivat pääteiden ja vesistöjen varsia, joissa oli lähinnä tarvetta harvennus- ja raivaustöille. Kohteiden joukossa oli myös muutamia umpeenkasvaneita entisiä maatalousalueita sekä ylitiheiksi päässeitä metsiköitä. Osaa näistä kohteista tullaan tulevaisuudessa hoitamaan esimerkiksi maatalouden ympäristötuen erityistuilla. Hankkeen puitteissa maisemanhoidollista neuvontaa annettiin 26 maanomistajalle, joista 15 tehtiin myös valmis hoito- ja rahoitussuunnitelma. Maisemakohteiden hoito- ja rahoitussuunnitelmia tehtiin erityisesti erilaisten umpeutuneiden kohteiden hoitamiseen raivaamalla ja joihinkin liitettiin jälkihoitona laiduntamista eläimillä. Paljon oli myös maisemallisesti näkyviä, mutta umpeutumaan päässeitä jokivarsipaikkoja ja niihin liittyviä peltoaloja. Hoitokeinoina on yleensä jokivarren harventamista ja raivaamista sekä peltoalojen niittoa tai laidunnusta. Kaltevareunaisille pelloille suunniteltiin myös suojavyöhykkeitä.

7 Kylämaisemaa hoidettiin myös talkoiden avulla. Talkookohteita oli Revonlahden, Mankilan ja Savalojan kylillä yhteensä n. 8 kappaletta, joiden hoitoon saatiin luvat 17 maanomistajalta. Leiviskänrannalla ei järjestetty varsinaista yhteistä talkoopäivää, emmekä myöskään keränneet talkoolupia, vaan kyläläiset hoitivat talkoot keskenään. Mäläskän kylä ei ollut mukana talkoissa. Talkookohteet ovat erilaisia harvennus- ja raivaustarvetta kaipaavia, kylien maisemassa näkyviä paikkoja, kuten pääteiden ja vesistöjen varsia sekä myös kyläläisille tärkeiden kohteiden kuten kotiseututalon tai valaistun ladun ympäristöjä. Käytimme hyväksi myös karttaohjelmaa, johon syötimme tietoja hankeen aikana inventoiduista hoitoa kaipaavista kohteista, kohteista, joihin olemme suunnitelleet hoitotoimia, mutta jotka eivät vielä ole toteutuneet sekä jo hoidetuista kohteista. Meillä oli tarkoituksena myös etsiä sopivia nuoren metsän kunnostuskohteita, jotka ovat päässeet kasvamaan ylitiheiksi ja tarvitsevat harvennusta. Nuoren metsän hoitotoimilla on valtavasti positiivista vaikutusta niin maisemaan, itse puustoon kuin energiatalouteenkin. Ylitiheiden metsiköiden harventaminen parantaa maisemakuvaa ja sitä kautta koko alueen imagoa. Nuoren metsän harvennustöillä on myös vaikutusta kasvavan puuston laatuun. Puut tarvitsevat riittävästi tilaa ja valoa järeytyäkseen. Harvennuksesta syntyvää puuainesta voidaan puolestaan hyödyntää energiana. Tallensimme ohjelmaan yhteensä 40 maisemanhoitokohdetta 36 maanomistajalta. Mankila Mankila on toinen mukana olevista Rantsilan kylistä. Mankila kuuluu maakunnallisesti arvokkaaseen Mankila-Sipola maisema-alueeseen. Alue on laajaa, tasaista viljelymaisemaa, jonka keskellä virtaa Siikajoki. Joen molemmin puolin kulkee maantie, josta avautuvat näkymät ovat yleensä joensuuntaisia peltoaukeita asutuksineen. Toisella puolella jokea kulkeva Mankilantie, joka muuttuu Pasontieksi, kulkee hieman kauempana joesta. Taas toisella puolella yli 10 kilometriä pitkä Kiljontie seurailee Siikajoen vartta pitkiäkin matkoja lähes kiinni joessa. Alueella on runsaasti jäljellä vanhaa, yli 200 vuotta sitten rakennettua rakennuskantaa, sekä jäänteitä Suomen sodan aikaisista taisteluista 1800-luvun alkupuolelta. (Pohjois-Pohjanmaan arvokkaat maisema-alueet 1997, 82.) Mankilan seutu on tunnettu myös yhtenä Suomen tärkeimmistä lintualueista (FINIBA). Kylällä sijaitsevan Mankilanjärven ympäristöön kerääntyy nimittäin syksyisin suuria määriä kurkia (Suomen tärkeät lintualueet FINIFBA - Pohjois-Pohjanmaa). Kylä vaikuttaa mielestäni tyypilliseltä maatalouskylältä, jonka maisemassa pilkottaa siellä täällä erikokoisia maataloja tuotantorakennuksineen ja pihapiireineen. Kylän asukasmäärä oli viime vuoden lopussa n. 300, eli mistään ihan pienestä kylästä ei ole kysymys. Aktiivisia kyläläisiä löytyi niin kylällä järjestettäviin talkoisiin kuin kyläiltaankin.

8 Maisemanhoitokohteet ja tarpeet Esimerkinomaisia maisemanhoitokohteita tutkimusta varten valittiin n. 25 kappaletta. Kohteet ovat lähinnä harvennus- ja raivaustarvetta kaipaavia, Kiljontien ja Siikajoen välisiä kapeita rantakaistaleita. Koska Kiljontie kulkee niin lähellä jokea, luo tiheä rantakasvillisuus tukkoisuuden tunnetta. Samaa tunnetta ei synny sellaisilla alueilla, missä tie kulkee kauempana joesta, vaikka ranta olisikin periaatteessa yhtä umpeenkasvanutta. Paikoitellen tien ja joen välissä saattaa olla myös peltolohko, jolloin tiheä rantakasvillisuus ei tule niin lähelle tietä. Alueelta poimittiin myös pari muuta harvennusta kaipaavaa paikkaa; Siikajoen sivu-uoman, Iso-ojan ylityskohdilta sekä läheltä Mankilanjärveä, umpeutuneen Vähäjärven ympäristöstä. Tuloksia Kylälle lähetettiin maastoinventointien ja maanomistajatietojen perustella, sekä jaettiin myös maastokäynneillä ja kyläilloissa yhteensä 25 kappaletta maisemanhoitoon liittyvää kyselyä, joista kerroin tarkemmin yllä. Kyselyistä palautui takaisin 8 kappaletta, jolloin palautumisprosentiksi saadaan 32 %. Maisemanhoidollista suunnittelua annettiin 10 henkilölle, joista 5 tehtiin myös hoito- ja rahoitussuunnitelma Kolme suunnitelmaa tehtiin Kiljontien maanomistajille. Kaikkiin suunnitelmiin kuului umpeutuneen jokivarren harvennustöitä sekä jokivarteen liittyvien peltoalojen hoitoa joko niittämällä ja keräämällä niittoheinä pois tai laiduntamalla lohkoja eläimillä. Yksi maanomistaja kokeilee sopimuslaidunnusta, hankkimalla laidunnettavat eläimet paikalliselta hevos- ja aasinkasvattajalta. Laiduneläimet tuovat kivasti vaihtelua ja uutta ilmettä maisemaan. Kaksi hoito- ja rahoitussuunnitelmaa tehtiin myös joen toiselle puolelle, Pasontielle. Molempiin suunnitelmiin kuului myös Siikajokivarren hoitoa puustoa harventamalla ja raivaamalla. Jokivarteen liittyviä peltoaloja puolestaan niitetään ja kerätään niittoheinä pois. Toisessa kohteessa oli myös mukana kolmen pienen, peltojen keskellä sijaitsevan metsäsaarekkeen hoitoa. Laidunnus ja niitto lisäävät kasvupaikan valoisuutta ja lämpöä sekä vähentävät maaperän ravinneisuutta, jolloin matalakasvuiset niittylajit pääsevät paremmin valloille. Peltolohkon laidunnuksella on tavoitteena muuttaa aluetta niittymäisempään suuntaan. Aktiivipellon laidunnuksesta se eroaa sillä, että peltoa ei muokata eikä lannoiteta. Kylällä tehtiin myös kesän ja syksyn 2007 aikana talkoita. Talkoolupia saatiin 7 maanomistajalta. Talkoot kohdistuivat lähellä Mankilanjärveä sijaitsevan Siikajoen sivuuoman ylityskohtaan ja sen rantojen harventamiseen ja raivaamiseen. Harvennus- ja raivaustarve jatkuu vielä kirkonkylään päin ajettaessa, entisen pellon päästyä kasvamaan umpeen. Karttaohjelmaan tallensimme Mankilan kylältä 14 maisemanhoitokohdetta.

9 Savaloja Toinen Rantsilan kylistä, Savaloja, sijaitsee Mankilasta etelään, Siikajokeen laskevan Savalojan ympärillä. Kylä kuuluu Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin kohteisiin. Asutus ja viljelyksessä olevat pellot keskittyvät suurelta osin kylän keskustaajaman ympärille ja sen läpi kulkevan Ruukintien varrelle. Jonkin verran peltoja sekä asutusta löytyy myös itse Savalojan varrelta. Savalojan kylältä Isokylälle kulkevan Karhukankaantien varrella asutus ja pellot ovat sitä vastoin harvassa. Savalojan kylä on hieman pienempi kuin Mankila, asukkaita oli viime vuoden lopussa 250. Kylälle on viime vuosina muuttanut paljon uusia lapsiperheitä, eikä se enää ole niin tyypillinen maatalouskylä. Maisemanhoidosta kiinnostuneita ihmisiä kuitenkin löytyy. Esimerkiksi talkootöihin, yhteisen kylämaiseman parantamiseksi, osallistui useita aktiivisia kyläläisiä. Maisemanhoitokohteet ja tarpeet Tutkimukseen valittiin n. 15 kappaletta esimerkinomaisia hoitokohteita. Kohteet ovat lähinnä viljelemättömiä peltoja, jotka pitäisi saada hoidon piiriin. Savalojan ympäristö ja erityisesti Ruukintiellä oleva Savalojan ylityskohta kaipaisivat puuston ja pensaston raivaamista. Myös Isokylään johtavan Karhukankaantien varret ovat melko tukkoiset. Vaikka Savaloja ei ole enää niin tyypillinen maataloudesta toimeentulonsa saava kylä, on siellä vielä nähtävissä laajoja hyvin viljeltyjä peltoaukeita. Kylän keskeisimmiltä paikoilta, pääraitin varrelta löytyy kuitenkin muutamia viljelemättömiä peltoja, jotka näkyvät alueen maisemassa ja saattavat antaa näin kylästä virheellisen kuvan. Tuloksia Kylälle lähetettiin maastoinventointien ja maanomistajatietojen perustella, sekä jaettiin myös maastokäynneillä ja kyläilloissa yhteensä 12 kappaletta maisemanhoitoon liittyvää kyselyä, joista kerroin aikaisemmin. Kyselyistä palautui takaisin 3 kappaletta, jolloin palautumisprosentiksi saadaan 25%. Maisemanhoidollista suunnittelua ja neuvontaa annettiin viidelle maanomistajalle, mutta yhtään hoito- ja rahoitussuunnitelmaa ei kuitenkaan tehty. Mahdollisia hoitotoimia suunniteltiin mm. harvennus- ja raivaustöitä kaipaavalle Savalojan varrelle ja yksi maanomistaja oli kiinnostunut sopimuslaidunnuksesta hevosillaan. Alueen isona mahdollisuutena tulevaisuuden maisemanhoitotoimille, näen juuri laiduneläimiä tarjoavan tallin. Kylällä tehtiin myös kesän ja syksyn 2007 aikana talkoita. Talkoolupia saatiin 5 maanomistajalta. Talkootöin hoidettiin mm kylälle perustetun valaistun hiihtoladun

10 ympäristöä sekä sinne johtavan kapean Pajulantien varsia. Jonkin verran aktiiviset kyläläiset ehtivät harventamaan myös päätien eli Ruukintien vartta. Toisena isompana talkookohteena oli Karhukankaantien varsien harvennus- ja raivaustyöt. Karttaohjelmaan tallensimme tältä kylältä 6 maisemanhoitokohdetta, Revonlahti Nykyisen Siikajoen, entisen Ruukin kunnan alueella sijaitseva Revonlahti on toinen tutkimusalueeni kohdekylistä, joka on sijoittunut maakunnallisesti arvokkaalle maisemaalueelle. Revonlahti -maisema-alueen kiinnekohtana on alueen läpi virtaava Siikajoki. Siikajoen varren leveät jokivarsiviljelykset asuin- ja tuotantorakennuksineen näkyvät joen molemmin puolin kulkeville Ruukin- ja Sammalkankaanteille, luoden seudulle kaunista maalaismaisemaa. Alue on vanhaa viljelylaaksoa, jonne asutus on saapunut jo 1500-luvulla hyvien riistamaiden, kulkuväylän ja viljavan jokilaakson houkuttelemana. Revonlahden maisemassa on jäljellä paljon vanhaa rakennuskantaa, kuten puinen ristikirkko ja tapuli 1700-luvun lopulta sekä joitain talonpoikaisrakennuksia. Revonlahden historiaan on vaikuttanut myös 200 vuotta sitten käyty Suomen sota ja erityisesti alueella käyty Revonlahden taistelu, jonka muistomerkki kylältä löytyy. (Pohjois-Pohjanmaan arvokkaat maisema-alueet 1997, 92.) Revonlahti on tutkimusalueeni kylistä suurin. Siellä asui viime vuoden lopussa melkein 1000 ihmistä, kun koko Kestilän kunnassa niitä on vain 1600. Kylän suuruus näkyy sen palveluissa. Revonlahden kylän kotisivujen mukaan alueelta löytyy monenlaista palvelua huoltoasemasta hierontaan. Voipa alueelta vuokrata itselleen vaikka rivitaloasunnon. Kylällä asuu varmasti muualla töissä käyviä ihmisiä, sillä liikenneyhteydet esim. Ouluun ovat hyvät. Kaikesta nykyaikaisuudesta huolimatta kylällä on vielä paljon maataloudesta toimeentulonsa saavia ihmisiä ja pellot hyvin viljelyksessä. Maisemanhoitokohteet ja tarpeet Esimerkinomaisia hoitokohteita valittiin n. 25 kappaletta tutkimusta varten. Lähinnä hoitotarvetta on 8-tien, Ruukintien, Sammalkankaantien ja Lahtirannantien risteysalueella; umpeenkasvanutta Siikajoen ja Siikajoen vanhan uoman vartta sekä yksi isompi pajukkoa kasvava kohde. Toinen pajuttunut, viljelemätön pelto löytyy puolestaan Ruukintien varrelta. Revonlahden läpi kulkeva 8-tie on matkailullisesti merkittävä, joten kaunis ja hoidettu kylämaisema ylläpitää ja lisää entisestään alueen vetovoimaisuutta. Tuloksia

11 Maastoinventointien ja maanomistajatietojen perusteella sekä kyläilloissa ja maastokäynneillä, kylälle lähetettiin tai jaettiin paikanpäällä yhteensä 80 kappaletta maisemanhoitoon liittyvää kyselyä, Kyselyiden sisällöstä kerroin jo aiemmin. Kyselyistä palautui takaisin 24 kappaletta, jolloin palautumisprosentiksi saadaan 30 %. Maisemanhoidollista suunnittelua annettiin 4 maanomistajalle, joille kaikille tehtiin myös hoito- ja rahoitussuunnitelmat. Suunnitelmista kaksi on tehty muulle kuin varsinaisen Revonlahden kylän alueelle, koska hankkeissa oli mukana koko entinen Ruukin kunta, ei vain pelkkä Revonlahti. Otin kuitenkin nämä kaksi suunnitelmaa mukaan opinnäytteeseeni, vaikka ne eivät ihan tutkimusalueellani sijaitsekaan. Nämä Ruukin (Revonlahti, Relletti ja Luohua) maisemanhoitokohteet ovat hieman erilaisia kuin Mankilassa, jossa hoidon pääpaino oli umpeutuneen joki- tai ojanvarren harventamisessa. Kaikki neljä kohdetta ovat entisiä maatalousmaita(peltoa, lammaslaidunta jne..), jotka ovat päässeet hoidon päättymisen takia kasvamaan umpeen. Kohteiden ensihoidoksi suunniteltiin harventamista ja raivaamista sekä jälkihoitona kahdella kohteella hevoslaidunnusta ja kahdella niittoa. Hoidon tuloksena luonnon monimuotoisuus kasvaa, kun umpeutuneet alueet saadaan takaisin hoidon piiriin. Luohuan maisemanhoitokohde on keskellä kylää sijaitseva kunnan omistama puistopalanen, jonka maanomistaja halusi ottaa hoitaakseen. Hän harventaa siinä kasvavaa puustoa, niittää heinää ja pitää näin kohteen avoimena. Hoitotoimilla on valtavasti vaikutusta myös koko kylän maisemaan. Relletissä taas kahta entistä maatalousaluetta laidunnetaan läheiseltä tallilta saaduilla hevosilla. Tallin entiset laidunmaat ovat olleet niin kovassa käytössä, että niiden maanpinta on jo kärsinyt. Talli saa hevosilleen lisää uutta laidunmaata ja maanomistajan kohteet taas pääsevät hoidon piiriin; rehevöityminen vähenee ja kohteet muuttuvat niittymäisempään suuntaan ja sitä kautta alueen monimuotoisuus kasvaa. Kylämaisemaa hoidettiin myös talkoiden avulla viime kesänä ja syksynä. Talkoolupia saatiin 5 kappaletta. Hoidettavat kohteet olivat kyläläisille tärkeiden sekä maisemallisesti merkittävien kohteiden ympäristöjä. Talkootöinä hoidettiin mm. Revonlahden vanhan urheilukentän ja kotiseututalon ympäristöjä, harvennettiin Siikajoen vanhan uoman vartta ja raivattiin entistä tienpohjaa peltojen keskellä, jotta näkymät avautuisivat. Karttapaikkaohjelmaan tallennettiin 14 maisemanhoitokohdetta. Mäläskä-Leiviskänranta Kuten jo aiemmin kerroin Mäläskä ja Leiviskänranta ovat kaksi erillistä kylää, joita tässä opinnäytetyössäni tarkastelen kuitenkin yhtenä kokonaisuutena. Mäläskän kylä kuuluu myös maakunnallisesti arvokkaaseen Siika- ja Neittävänjokivarren maisema-alueeseen. (Pohjois- Pohjanmaan arvokkaat maisema-alueet 1997, 30). Kylien poikki kulkee tie kohti Kainuuta ja keskellä virtaa Neittävänjoki. Jokivarret ovat avointa peltomaisemaa ja siellä täällä näkyy

12 asuintaloja pihapiireineen. Mäläskän kylässä on myös jäljellä vanhaa, historiallista rakennuskantaa 1700 ja 1800-lukujen taitteesta. (Pohjois-Pohjanmaan arvokkaat maisemaalueet 1997, 30). Mäläskä-Leiviskänranta on tyypillistä maatalousaluetta, jossa näyttää olevan ilahduttavan paljon vielä karjataloutta jäljellä. Kylien ihmiset vaikuttivat hyvin aktiivisilta ja innokkailta, vaikka heitä ei siellä enää paljoa olekaan. Opinnäytteessäni mukana olevista kylistä täällä asuu vähiten ihmisiä, reilut 100. Kauniilla ja hyvin hoidetulla maisemalla on myös merkitystä alueen imagolle, Vaalantietä pitkin matkustaa ihmisiä sekä Rokuan kansallispuistoon että Oulunjärven rannalla sijaitsevalle leirintäalueelle. Maisemanhoitokohteet ja tarpeet Tutkimusta varten valittiin n. 25 kappaletta esimerkinomaisia hoitokohteita. Alue on kauttaaltaan hoidetun näköistä. Siihen vaikuttaa varmasti se, että pellot ovat hyvin viljeltyinä. Mäläskän ja Leiviskänrannan läpi virtaavan Neittävänjoen varressa kasvaa myös tiheitä pusikkoja, mutta ne eivät tule niin häiritsevästi esille maisemassa, koska joki kulkee melko kaukana Vaalantiestä. Vaalantien varresta löytyy kuitenkin muutama harvennusta kaipaava kohde ja molempia Neittävänjoen ylityspaikkoja, toinen Mäläskässä ja toinen Leiviskänrannalla, voisi harventaa liiasta kasvillisuudesta. Alueen pellot viettävät melkein kauttaaltaan kohti vesistöjä, joten suojavyöhykkeiden perustaminen olisi ensisijaisen tärkeää. Mäläskän kylällä on myös yksi maisemallisesti kaunis ja arvokas perinnebiotoopikohde Neittävänjokivarressa, jonka hoitomahdollisuutena näkisin uuden Leader-toimintatavan. Leiviskänrannan kylällä toimiva aktiivinen metsästysseura voisi rekisteröityneenä yhdistyksenä hakea maatalouden ympäristötuen erityistukia kohteen hoitoon. Tuloksia Maastoinventointien ja maanomistajatietojen selvittämisen perusteella sekä kyläilloissa ja maastokäynneillä jaettiin yhteensä 45 kappaletta maisemanhoitoon liittyvää kyselyä, Kyselyiden sisällöstä kerroin jo aiemmin. Kyselyistä palautui takaisin 11 kappaletta, jolloin palautumisprosentiksi saadaan 24 %. Maisemanhoidollista neuvontaa annettiin 7 maanomistajalle, joista 5 tehtiin myös valmis hoito- ja rahoitussuunnitelma. Suunnitelmia tehtiin yhteensä 6 kappaletta, koska yhdelle maanomistajalle niitä tehtiin kaksi erilaista. Maisemanhoidolliset hoito- ja rahoitussuunnitelmat koskivat lähinnä umpeenkasvaneiden vesistönvarsien harvennus- ja raivaustöitä ja niihin rajoittuvien nurmilohkojen hoitoa niittämällä tai laiduntamalla. Nurmilohkot toimivat samalla myös suojavyöhykkeinä, estäen rehevöittävien ravinnevalumien pääsyn vesistöihin. Vesistöihin rajoittuvilla nurmilohkoilla ei käytetä torjunta-aineita, eikä niitä lannoiteta tai muokata. Niitto ja niittoheinän poiskorjaaminen tai laidunnus poistaa kasveihin sitoutuneita ravinteita, parantaa kohteen valon- ja lämmönsaantia ja edistää näin niittymäisten alueiden muodostumista.

13 Leiviskänrannalla tehtiin viime kesän ja syksyn aikana talkoita. Talkootöillä saatiin Leiviskänrannan entisen koulun, nykyisen maamiesseuran talon ympäristö hoidettua. Talkootöin harvennettiin myös Neittävänjokivartta ja Vaalantien vartta liiasta puustosta. Karttaohjelmaan tallensimme tältä kylältä 6 maisemanhoitokohdetta. 4 MAISEMANHOITOKOHTEIDEN SYYT JA MAHDOLLISUUDET Syyt Yritin opinnäytetyössäni selvittää myös sitä, miksi tutkimusalueelta löytyy umpeutuneita, maisemanhoitotöitä kaipaavia kohteita. Ensimmäinen ja tärkein syy on maisemarakenteesta johtuva, joka on jo tullut ilmi edellisissäkin kappaleissa. Jokivarret ovat melkeinpä alueesta riippumatta tiheän rantapuuston ja pensaston valloittamia. Kun tie kulkee lähellä jokea, luo tiheä rantakasvillisuus enemmän tukkoisuuden tunnetta verrattuna sellaiseen seutuun, jossa joki virtaa kauempana tiestä. Jokivarsi voi olla muodoltaan myös hyvin jyrkkä, jolloin ei välttämättä uskalleta raivata puustoa pois, koska pelätään rannan sortumista. Tämä on kyllä ihan aiheellinen pelko, sillä rantapuiden juuristo sitoo maata. Raivaus kannattaakin suorittaa varovasti ja pikku hiljaa, eikä kaikkea puustoa ja pensastoa saa poistaa. Rantakasvillisuus tarjoaa esimerkiksi suoja- ja ravintopaikkoja eläimille. Rantavyöhykkeellä kasvaa myös paljon pajuja, jotka ovat herkkiä vesomaan, joten harvennus- ja raivaustyö onkin melko pitkäjänteistä puuhaa. Ilman jatkuvia hoitotoimia ranta alkaa pian näyttää ihan samalta kuin ennen raivaustöitä. Toinen pääsyy on maatalouden rakennemuutos, joka alkoi jo 50 vuotta sitten tuotannon tehostumisen ja ylituotanto-ongelmien kautta ja ajoi ihmisiä maalta kaupunkeihin. Nyt EU:n aikakaudella maatalous on puolestaan muuttunut entistä byrokraattisemmaksi, isoja tuotantoyksikköjä suosivaksi melko epävarmaksi alaksi. Eli kun viljely päättyy, ei välttämättä löydy jatkajaa, jolloin pellot saattavat kasvaa umpeen. Alueen maisema on kuitenkin yleisilmeeltään hyvän ja hoidetun näköistä, eikä viljelemättömiä peltoja paljoa löydy. Kohteiden nykyiset maanomistajat voivat olla myös kiireisiä kaupunkilaisia, jotka asuvat kaukana, eikä maisemanhoitotöille löydy riittävästi aikaa. Jos maanomistaja ei asu alueella, ei hän pysty seuraamaan omistamansa maa-alueensa tilaa kovin hyvin, eikä sen hoitoa välttämättä koeta niin tärkeäksi kuin jos asuttaisiin ihan vieressä. Joskus kohteen omistaa perikunta, jonka osakkaat saattavat asua eri puolilla Suomea ja osa ulkomailla asti. Jos kohdetta haluttaisiin hoitaa, lupa pitäisi saada kaikilta osakkailta. Tämä hankaloittaa myös osaltaan hoitotöiden tekemistä. Se, että asuu kauempana omistamastaan kohteesta, ei tietenkään automaattisesti tarkoita sitä, että ei hoida kohteitaan kunnolla.

14 Kaikki edellä mainitsemani syyt eivät tietenkään johdu pelkästään maatalouden rakennemuutoksista, vaan kohteiden omistusolot saattavat vaihdella ihan muistakin syistä. Joskus samalla maa-alueella on useampi maanomistaja esim. osakaskunta, eli puhutaan ns. yhteisomistusalueista. Tällöin voi olla epäselvää, miten kohteiden hoitotyöt pitäisi jakaa, tai kuka vastaa mistäkin. Myös vesistöön rajoittuvien vuokrapeltojen ranta-alueet saattavat olla ongelmaisia. Aina ei välttämättä tiedetä, kelle hoitotyöt kuuluisivat. Muita mahdollisia ns. henkisiä tai fyysisiä esteitä maisemanhoitotöille voi olla myös maanomistajan korkea ikä, jolloin ei enää jakseta samalla lailla hoitaa alueita. Toisaalta taas nuoremmillakin maanomistajilla voi olla haluttomuutta tehdä maisemanhoitotöitä. Joskus ihmisten mielessä asioista muodostuu vääriä käsityksiä, jotka voivat aiheuttaa voimakastakin pelkoa tai vastustusta maisemanhoitotöitä kohtaan. Myös nykyajan kiireinen elämänrytmi, monenlaisine velvoitteineen vie ihmisiltä niin paljon aikaa, eikä maisemanhoitotöitä aina ehditä tekemään, vaikka niihin olisikin kiinnostusta. Olen yrittänyt tässä tutkimuksessani etsiä ja miettiä mahdollisia yleisiä syitä siihen, että hoitoa kaipaavia kohteita löytyy maisemasta, mutta en tarkoita että ne pitäisivät välttämättä paikkansa juuri tällä seudulla. Mahdollisuudet Yhtenä isona mahdollisuutena maisemanhoitotöiden suorittamiseen näkisin juuri alussa mainitsemani sopimuksellisuuden, joka oli myös teemana tässä päättyneessä Sopimuksellinen ympäristönhoito ja bioenergia Leader- hankkeessa. Päätelmää tukee esimerkiksi se, että pelkästään tällä vuoden kestäneellä Leader- hankkeella, saatiin useita sellaisia kohteita toteutumaan, joissa hyödynnetään sopimuksellisuutta. Muutenkin hankkeen avulla tuotiin paljon kohteita hoidon piiriin ja useita jäi vielä maanomistajien mietintään. Mankilassa ja Revonlahdella hyödynnettiin kahden maisemanhoitokohteen hoidossa lähiseudun tallien hevosia. Luohualla puolestaan yksittäinen maanomistaja halusi hoitaa kunnan omistamaa ja keskeisellä paikalla sijaitsevaa, kylän yhteistä virkistysaluetta. Sopimuksellisuuden avulla toteutuneet maisemalliset hoitokohteet toimivat samalla myös hyvinä esimerkkeinä ja innostuksen levittäjinä kylältä toiselle. Ihmiset olivat kyselyiden perusteella kiinnostuneita sopimuksellisuudesta eli halukkaita esim. teettämään omistamiensa kohteiden hoitotyöt ulkopuolisella taholla tai hoitamaan muiden omistamia kohteita mm. maatalouden ympäristötuen erityistukien avulla. Hoidettavat kohteet ja hoitotöiden tekijät eivät välttämättä kohtaa itsestään, tarvittaisiinkin joku henkilö yhdistämään työ ja työntekijä toisiinsa. Sopimuksellisuuden ja maisemanhoitotöiden koordinaattori voisi olla tulevaisuuden ammatti. Tietysti ympäristö- ja maisemanhoitotarpeet synnyttävät ympäristö- ja maisemanhoitoyrittäjyyttä, joka yhdessä sopimuksellisuuden kanssa turvaa maaseudun säilymisen elinvoimaisena myös tulevaisuudessa.

15 Maatalouden ympäristötuen erityistuet ovat myös merkittävä kannustin viljelijöille ryhtyä hoitamaan ympäristöään. Ne saatetaan aluksi kokea hyvinkin vaikeiksi, monimutkaisiksi ja paljon erilaista byrokratiaa sisältäviksi, mutta toteutuneiden esimerkkikohteiden, neuvonnan ja suunnittelun kautta niiden hyödyntäminen maisemanhoidossa varmasti lisääntyy. Uudet tukimuodot kuten rekisteröidyille yhdistyksille tarkoitettu Leader-toimintatapa, jonka avulla voivat myös muutkin kuin maanviljelijät hakea erityistukia perinnebiotooppien ja monivaikutteisten kosteikkojen hoitotöihin ja tänä vuonna käyttöön otettava eituotannollisten investointien tuki perinnebiotooppien ja kosteikkojen perustamis- ja alkuraivauskustannuksiin lisäävät varmasti osaltaan ihmisten kiinnostusta maisemaan ja sen hoitamiseen. Maisemanhoitokohteissa syntyy kauniin maiseman lisäksi myös bioenergiaa, joka on jo itsessään mahdollisuus kohti kestävää energiataloutta ja se synnyttää ympärilleen myös uusia työpaikkoja. Erityisesti aluekohtaisten mahdollisuuksien hyödyntäminen maisemanhoidossa on tärkeää. Rantsilan aluelämpölaitos ottaa esimerkiksi vastaan hoitokohteista syntyvää puuainesta. Hankkeen kohdealueella on melkein joka kylällä hevostalli ja paljon karjaa, näkisinkin juuri hevoset ja lehmät isona maisemanhoidollisena mahdollisuutena kylämaiseman hoidossa. Tallinomistajat ja karjatilalliset saavat eläimilleen uutta laidunmaata ja umpeutuneet, maisemallisesti merkittävät kohteet tulisivat samalla takaisin hoidon piiriin. Kaunis ja hoidettu maisema sekä erilaiset paikalliset nähtävyydet, kuten Rantsilan suoympäristö ja erilaiset Suomen sodan aikaiset muistomerkit jne. houkuttelevat alueelle myös matkailijoita ja lisäävät näin alueen tunnettavuutta ja parantavat sen imagoa. Yksi juuri seudun matkailua tukeva ja internetistäkin löytyvä palvelu on jo aikaisemmin esittelemäni Matka kylämaisemaan. 5 TULOSTEN VERTAILUA KYLIEN KESKEN Kaikkien neljän kylän alueelta poimittiin mukaan tutkimukseen suunnilleen saman verran hoitoa kaipaavia kohteita, n 25 kappaletta. Savalojalta niitä otettiin mukaan vähiten vain 15 kappaletta, mutta siellä tutkimusaluekaan ei ollut kovin laaja. Pitkä Isokylälle johtava Karhukankaantie laskettiin yhdeksi kokonaiseksi kohteeksi. Hoidettavat kohteet olivat myös aika samanlaisia; lähinnä harvennettavaa ja raivattavaa puustoa ja pensastoa vesistönvarsilla sekä pääteiden reunoilla. Savalojan ja Revonlahden maisemassa oli myös jonkin verran umpeenkasvaneita viljelemättömiä peltoja ja entisiä maatalousalueita. Molemmilla kylillä asuu eniten myös muualla töissä käyviä ihmisiä. Kaikesta huolimatta sekä Revonlahti että Savaloja ovat yhä vahvoja maaseutukyliä, joissa pellot ovat hyvin viljeltyinä. Viljelemättömät kohteet vain sattuivat sijaitsemaan melko keskeisillä paikoilla kylissä ja näkyvät sen takia

16 maisemassa. Mäläskän-Leiviskänrannan- alueen maisemassa oli sitä vastoin melko vähän hoitoa tarvitsevia kohteita. Pellot ovat hyvin viljeltyinä ja alue näytti muutenkin hoidetulta. Mankilassa Siikajoki kulkee tosi lähellä Kiljontietä verrattuna Mäläskän ja Leiviskänrannanalueen Neittävänjokeen, joten myös tiheät jokivarsipusikot ovat näkyvämpiä ja tulevat lähemmäs tietä, luoden alueelle tukkoisuuden leimaa. Toinen tyypillinen piirre Mäläskän ja Leiviskänrannan seudulle on peltojen viettäminen vesistöjä kohti, mikä luo tarvetta suojavyöhykkeiden perustamiselle. Kaikki mukana olleet neljä kylää olivat hyvin aktiivisia. Revonlahdelle lähetettiin eniten kyselyitä, koska tarkasteltava alue oli laaja ja ehkä myös asumistiheys pienin, joten sitä kautta myös maaomistajia kertyi paljon. Kyselyiden palautumisprosentit olivat kuitenkin joka kylällä samaa luokkaa, 25-30% välillä. Mielestäni prosentit tutkimuksen tekotapaan nähden hyviä. Eli päivittäisen postin seassa tuleva kysely melko uudesta aiheesta. Prosentit eivät myöskään kerro koko totuutta kylien aktiivisuudesta; valtavasta määrästä henkilökontakteja, hankkeen avulla hoidon piiriin saaduista kohteista ja suuresta innostuksesta kylämaisemaa parantavia talkoita kohtaan. Mäläskä-Leiviskänranta täytyy mainita erikseen kylien aktiivisuudesta puhuttaessa. Kylä tuli mukaan vasta loppuvaiheessa, mutta he hoitivat hienosti talkoot, olivat todella kiinnostuneita kylämaisemansa hoidosta ja osallistuivat sankoin joukoin keskellä parasta lomakautta pidettävään kyläiltaankin. Asiaan vaikutti varmasti se, että kylällä oli hyvin aktiivinen yhdyshenkilö. 6 JOHTOPÄÄTÖKSET Näin jälkeenpäin ajateltuna molempien hankkeiden ja oman opinnäytteeni kohdealue oli hyvin valittu. Melkein kaikkien mukana olevien kylien maisema, lukuun ottamatta Savalojaa ja Leiviskänrantaa, on maakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltua. Savaloja kuuluu taas kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin kohteisiin. Kohdealueella on myös merkitystä matkailullisesti ja se on osa Matka kylämaisema- reitistöä. Alueen ihmiset olivat myös hyvin innostuneita ja suhtautuivat positiivisesti hankkeeseemme sekä yleensä maisemanhoitotöihin. Mitään yhtä tai yleistä syytä en löytänyt sille, miksi kohdealueen maisema vaatii hoitoa muutamissa paikoissa. Jokaisella hoitoa kaipaavalla kohteella on oma tarinansa ja historiansa. Yritin kuitenkin tehdä joitain yleisiä päätelmiä liittyen alueen maisemarakenteeseen, Suomen maatalouden muutoksiin ja kohteiden erilaisiin omistussuhteisiin. Näistä kerroin tarkemmin kappaleessa neljä. Hoidettavia kohteita ei myös löydy sen enempää kuin mistä tahansa suomalaisesta kylämaisemasta. Kohdealueen pellot olivat hyvin viljelyksessä ja maisema muutenkin hoidetun näköistä.

17 Mielestäni mahdollisuuksia kohteiden hoitoon löytyy ja osa mukaan poimituista kohteista onkin jo saatu hankkeiden aikana hoidon piiriin. Tulevaisuudessa olisikin hedelmällistä päästä jatkamaan hanketta samalla alueella, koska alueen ihmisiin on jo luotu kontakteja ja mahdollisia hoidettavia kohteita on selvitetty. Sopimuksellisuuden, kyläläisten välisen yhteistyön, maatalouden erityisympäristötukien ja erilaisten paikallisuuteen perustuvien ratkaisujen avulla saataisiin useampia kohteita toteutumaan. Yleensä vain tarvitaan jotain ulkopuolista alullepanijaa, kuten tämä meidän hanke tai esimerkiksi sopimuksellisuuden ja maisemanhoitotöiden koordinaattori. Raha on tietysti ongelma eli kuka maksaa siitä, että maaseudun maisemaa hoidetaan? Nauttimaanhan maisemasta pääsee tietysti jokainen, kuljeskellessaan maaseudulla.

18 Mankilasta Pasontieltä, Siikajoen varren harvennustyöt meneillään. Savalojalla tehtiin puolestaan raivaustöitä Savalojan varrella. Leiviskänrannalta, maamiesseurantalon piha ennen ja jälkeen harvennustöiden.

19