Mika Tuukkanen Heidi Lepistö MIKKELIN PÄÄMAJAKOULUN SISÄILMASELVITYS Projektihässäkkä T571SA Maaliskuu 2013
KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 17.5.2013 Tekijä(t) Mika Tuukkanen, Heidi Lepistö Koulutusohjelma ja suuntautuminen Ympäristöteknologian koulutusohjelma Nimeke Päämajankoulun sisäilmaselvitys Tiivistelmä Suomen kouluissa on merkittäviä kosteus- ja homevaurioita, jotka vievät opettajat ja oppilaat sairauskierteeseen. Kunnat tarttuvat koulujen ongelmien korjaamiseen vaihtelevasti, ja usein resurssien puutteesta johtuen vasta pakon edessä. Tässä tutkimuksessa kohteena oli Mikkelin Päämajankoulu, jonka henkilöstö ja oppilaat ovat oireilleet jo useita vuosia. Kohteessa on tehty laajamittaisia korjaustöitä, mutta esille on noussut epäilys, että rakennuksen välipohjassa on kosteusvaurio-ongelma. Tutkimus rajattiin ensimmäisen kerroksen kahteen luokkatilaan. Tutkimusongelman selvittämiseksi otettiin ilmanäytteitä 6-vaiheimpaktorilla tutkittavien tilojen sisäilmasta sekä välipohjan ilmatilasta. Mikkelin tilakeskus otatti konsulttiyrityksellä samoista tiloista materiaalinäytteitä. Molemmissa näytteissä oli havaittavissa samansuuntaisia löydöksiä, ja rakenne- ja sisäilmanäytteiden tulokset tukevat toisiaan. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että Päämajankoululla on käyttäjille selkeä terveysriski. Asiasanat (avainsanat) Päämajankoulu, kosteusvaurio, homevaurio, mikrobi, terveysriski. Sivumäärä Kieli URN 16 Suomi Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Opinnäytetyön toimeksiantaja Mari Järvenmäki Mikkelin tilakeskus, Mikkelin kaupunki
SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 1 1.1 Toimeksianto... 2 1.2 Kohde... 2 1.3 Koulurakennusten kosteusvaurioiden selvittäminen... 2 1.3.1 Kuntoarvio... 3 1.3.2 Kuntotutkimus... 3 2 MENETELMÄT... 4 2.1 Käytetyt menetelmät... 5 2.2 Suoritetut mittaukset... 6 3 HYVÄ SISÄILMA... 7 3.1 Homevaurioiden ehkäisy... 7 4 TULOKSET JA TULOSTEN ANALYSOINTI... 8 4.1 Bakteerit ja aktinomykeetit... 8 4.2 Hiivat ja homeet... 10 4.3 Sienten tunnistaminen... 12 4.4 Raja-arvot... 12 4.5 Projektissa saatujen tulosten vertailu... 13 5 TERVEYSHAITOISTA... 14 5.1 Indikaattorimikrobit... 15 5.2 Penicillium... 16 5.3 Cladosporium... 17 5.4 Mucor... 17 6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA... 18 LIITE/LIITTEET 1 Mittauspöytäkirjat
1 JOHDANTO 1 Tammikuussa 2013 Helsingin Messukeskuksessa järjestetyssä opetusalan koulutustapahtuma Educassa käsiteltiin Suomen koulujen heikkoa sisäilmatilannetta. Työterveyslaitoksella asiantuntijana toimivan Eero Palomäen mukaan lähes joka viidennessä Suomen koulussa on merkittäviä kosteus- ja homevaurioita, jotka vievät opettajat ja oppilaat sairauskierteeseen. Koulurakennusten huono sisäilma on maanlaajuinen ongelma. Merkittävin huonon sisäilman aiheuttaja koulu- ja päiväkotirakennuksissa on rakennuksen ikääntyminen. Merkittävä osa suomalaisista kouluista on rakennettu 50- ja 60-luvuilla. Riittävän laajoja peruskorjauksia on jätetty tekemättä tai on korjattu välttämättömin vasta pakon edessä. Nyt rakennukset ovat elinkaarensa päässä ja sellaisiin rakennuksiin sisäilmaongelmia syntyy aina, kertoo Palomäki. Palomäen mukaan tyypillisimpiä koulujen sisäilmaongelmia ovat ilmanvaihdon riittämättömyys ja liian korkea lämpötila. Terveyden kannalta pahimmasta ongelmasta, kosteus- ja homevaurioista johtuvista sisäilman epäpuhtauksista, kärsii raportin arvion mukaan noin 12 18 % kouluista ja epäpuhtauksille altistuu päivittäin jopa 300 000 henkilöä. Huonosta sisäilmasta kärsivät sekä opettajat että oppilaat. Yleensä sisäilmaongelmiin reagoivat ensin opettajat, jotka viettävät samoissa tiloissa pitkiä aikoja. Kuitenkin lapsilla astman pahenemisen riski on aikuisia korkeampi. Kosteusvaurion vaikeusasteesta riippuen lasten riski sairastua astmaan kasvaa 3 4-kertaiseksi. Kunnat tarttuvat koulujen ongelmien korjaamiseen vaihtelevasti ja usein resurssien puutteesta johtuen vasta pakon edessä. Palomäen arvion mukaan isoissa kaupungeissa saattaa olla kymmenenkin koulua, jotka tarvitsevat akuuttia korjausta. Joissakin tapauksissa koulut ovat menneet niin huonoon kuntoon, että uuden koulun rakentaminen on taloudellisesti järkevin vaihtoehto. Valitettavan usein korjausjärjestyksen määrittelee kyseisen koulun sisäilmaongelmien saama julkisuus eikä välttämättä rakennusten huonokuntoisuus.
1.1 Toimeksianto 2 Koulutilojen kunnostaminen ja rakentaminen on niellyt Mikkelissä kahden viime vuoden aikana 20 miljoonaa euroa. Tällä hetkellä Mikkelin kaupungilla on korjausvelkaa lähes 30 miljoonaa euroa. Mikkelin Päämajankoululla on henkilöstä ja oppilaat oireilleet jo useita vuosia. Rakennukseen on tehty laajoja korjauksia, viimeksi alkuvuodesta 2012. Korjauksista huolimatta, henkilöstö oireilee edelleen. Esille on tullut epäilys, että rakennuksen välipohjissa olisi kosteusvaurio-ongelma. Mikkelin tilakeskus on kiinnostunut saamaan ja vertaamaan amk-opiskelijoilta saamia mittaustuloksia aiempiin, samasta rakennuksesta otettuihin tuloksiin. 1.2 Kohde Päämajakoulu on Mikkelin kaupungin vanhimpia kouluja. Vuonna 1889 otettiin käyttöön syksyllä valmistunut puurakennus (nykyisen kivisen pääkoulun vieressä oleva ns. alakoulu). Tällöin koulun nimi oli Mikkelin kansakoulu. Nykyisen Päämajankoulun käytössä oleva kivinen päärakennus valmistui koulukäyttöön syksyksi 1902. Rakennus toimi viime sotien aikana vv. 1939-1945 Suomen armeijan ja marsalkka Mannerheimin päämajana. Koulun yhteydessä toimii 4.6.1974 avattu Päämajamuseo, joka toimii omana koulusta erillisenä yksikkönä. Viime vuosina kokonaan saneeratussa ja rakennuksena uudenaikaistetussa Päämajakoulussa toimivat peruskoulun 1. - 6. luokat. Koulussa on lukuvuodesta riippuen noin reilut 300 oppilasta sekä opettajia noin 20. 1.3 Koulurakennusten kosteusvaurioiden selvittäminen Koulujen sisäilmaongelmat ovat usein hankalia ja monimutkaisia kokonaisuuksia. Asiaa vaikeuttaa se, ettei rakennuksen vaurion, homelöydösten ja käyttäjien oireilun välillä useinkaan ole yksiselitteisiä syy-seuraussuhteita. Kokonaisuutta tulisikin arvioida kokoamalla yhteen eri asiantuntemusalueiden edustajien näkemykset. Koulurakennukset ovat yleensä julkisia, kunnan tai kaupungin omistamia kiinteistöjä, joten niitä koskeva päätöksentekovastuu on kunnan organisaatiolla.
3 Sisäilmaongelmia epäiltäessä on ensimmäiseksi selvitettävä koulurakennuksen kunto riittävän perusteellisesti. Ellei käytettävissä ole tuoretta rakennuksen kuntoarviota, on ensimmäinen vaihe tehdä se tai teettää se ulkopuolisella asiantuntijalla. (Meklin ym. 2007). 1.3.1 Kuntoarvio Kuntoarvio on kiinteistönpidon apuväline, jossa kiinteistön rakennus- ja LVIStekniikka tarkastetaan systemaattisesti käyttäen lähinnä aistinvaraista havainnointia. Kuntoarvion yhteydessä ei yleensä avata rakenteita merkittävästi. Apuna tarkastuksessa on etukäteen laadittu tarkistuslista. Kuntoarvion yhteydessä tulee rakennus tarkastaa huolella sekä sisä- että ulkopuolelta ja raporttiin tulee kirjata kaikki rakennuksen kuntoa koskevat havainnot. Kuntoarvion perusteella arvioidaan tarkempien kuntotutkimusten tarve. Kuntoarvio tulisi laatia kaikille koulukiinteistöille ja se tulisi päivittää säännöllisesti, esimerkiksi kolmen viiden vuoden valein. Tämän jälkeen tehdään tai teetetään kuntotutkimukset niistä rakennuksen osista, joissa on havaittu jatkotutkimustarvetta, esimerkiksi merkkejä vaurioista. On tavallista, että yhdessä rakennuksessa on useita vaurioita. Kuntoarvion ja tutkimusten pohjalta suunnitellaan mahdolliset korjaustyöt ja niiden ajoitus ottaen huomioon töiden tekniset ja rahoitustarpeet. (Meklin ym. 2007). 1.3.2 Kuntotutkimus Kuntotutkimuksen avulla selvitetään kiinteistön jonkin rakennusosan tai järjestelmän kunto ja toimivuus, niihin vaikuttavat tekijät ja mahdollisesti havaittujen vaurioiden korjattavuus. Tällöin rakenteita avataan tarpeen mukaan ja niissä tehdään mahdollisesti tarvittavia mittauksia, esimerkiksi materiaalin kosteusmittauksia. Vauriotapauksissa kuntotutkimuksen päätarkoituksena onkin selvittää havaintojen perusteella korjaustarpeet, korjausvaihtoehdot, aikataulu ja mahdolliset turvallisuusriskit. Kuntotutkimus käynnistetään usein kuntoarvion havaintojen perusteella. Aloite kuntotutkimuksiin voi tulla myös kiinteistön käyttäjiltä, jotka haluavat selvittää näkyvän vaurion syyn. Kuntotutkimusten tueksi on julkaistu useita oppaita (esim. Ympäristöministeriö 1997a). Yksityiskohtaisia ohjeita koulujen ja päiväkotien sisäilmasto- ja kosteusteknisen kuntotutkimuksen tekemiseksi on annettu myös Sisäilmayhdistyksen raportissa Sisäilmasto- ja kosteustekninen kuntotutkimus kouluille ja päiväkodeille (Sisäil-
4 mayhdistys 1998). Rakennusteknisen kuntoarvion ja tutkimuksen tekijällä on oltava riittävästi ammattitaitoa ja tietämystä rakenteista ja niiden toiminnasta. Lisaksi arvioijalta vaaditaan tietoa ja kokemusta vaurioista, niiden ilmenemistavoista ja niihin johtavista syistä. Kosteusvauriotapauksessa on erityisen tärkeää, että selvitysten tekijä ymmärtää rakenteiden kosteusfysikaalista toimintaa. (Meklin ym. 2007). 2 MENETELMÄT Tämän tutkimuksessa selvitettiin Mikkelin Päämajankoulun ensimmäisen kerroksen kahden luokan sisäilman mikrobi-pitoisuutta. Tutkimuksessa selvitettiin, onko tarkastellussa kahdessa luokkatilassa a) sisäilmassa terveydelle haitallisia mikrobeja yli suositusten b) välipohjan ilmatilassa terveydelle haitallisia mikrobeja yli suositusten. Toimeksiantaja purkaa toisen luokkatilan välipohjan (Kuva 1), ja opiskeluprojektimme tuloksia verrataan saatuihin näköhavaintoihin. Lisäksi toimeksiantaja teettää sisäilmamittauksia asiaan perehtyneellä konsulttifirmalla. Toimeksiantaja saa opiskeluprojektimme mittauksista hyvää vertailutietoa. KUVA 1. Avattu välipohja.
2.1 Käytetyt menetelmät 5 KTL:n (kansanterveyslaitos) julkaisun Koulurakennusten kosteus- ja homevauriot. Opas ongelmien selvittämiseen kohdassa 4 kerrotaan, että mikrobeita, kuten homesieniä, hiivoja ja bakteereita esiintyy aina ulkoilmassa ja niitä kulkeutuu rakennukseen tuloilman mukana. Tästä johtuen myös normaalissa sisäilmassa ja rakennuksen eri osien pinnoilla esiintyy aina jonkin verran mikrobeita. Nämä eivät kuitenkaan ole haitallisia, elleivät ne pääse kasvamaan rakennuksen pinnoilla. Mikrobikasvu edellyttää, että pinnalle tai rakenteeseen on kertynyt riittävästi kosteutta. Mikrobinäytteitä voidaan ottaa ilmasta, varsinkin jos näkyviä vauriohavaintoja ei ole, mutta käyttäjien oireilu viittaa mikrobiongelmaan. Ilmanäytteiden avulla arvioidaan sisäilman laatua ja voidaan saada viitteitä vaurion sijainnista. Ilmanäytteiden oton ei kuitenkaan tulisi olla ensisijainen vaurioiden selvittämiskeino. Koulujen sisäilman mikrobiologiseen laatuun vaikuttavat monet tekijät. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi vuodenaika ja sääolot, rakennuksen toiminnot ja käyttäjät sekä rakennuksen runkomateriaali ja ikä. (Meklin ym. 2007). Koulurakennusten sisäilman sieni-itiöpitoisuudet ovat yleensä pienempiä kuin asuntojen sisäilman pitoisuudet. Yksittäisen näytteen pitoisuus voi kuitenkin olla muita suurempi, mihin voi olla syynä esimerkiksi oppilaiden liikkumisesta johtuva pölyn resuspensio, luonnonmateriaalien käsittely tarkasteltavassa tilassa tai ulkoilman vaikutus sulan maan aikana. Nämä ovat sieni-itiöiden normaalilähteitä, jotka voivat vaikuttaa pitoisuuksiin, mutta jotka eivät ilmennä homevaurion läsnäoloa. (Meklin ym. 2007). Sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysoppaan mukaan mittausten suositeltavin ajankohta onkin talvi, jolloin ulkoilman sieni-itiöiden ja aktinomykeettien pitoisuudet ovat pienimmillään ja sisäilmassa esiintyvien itiöiden voidaan olettaa olevan pääasiassa peräisin sisätiloista. Tutkimusongelman selvittämiseksi otettiin ilmanäytteitä 6-vaiheimpaktorilla (Andersen-keräin, kuva 2) tutkittavien tilojen sisäilmasta sekä välipohjan ilmatilasta (vuotoilmanäyte). Maljoja inkuboitiin 1 2 viikkoa huoneenlämmössä Mikkelin ammattikorkeakoulun ympäristöteknologian laboratoriossa. Ryhmä suoritti mikrobien pesäkemäärän laskennan itse. Homeiden tunnistamisessa konsultoitiin Maija-Liisa Lyytistä, jolla on asiantuntemusta työnsä kautta homeiden tunnistamisesta.
6 KUVA 2. Andersenin keräin. Mittauksessa käytettiin 3 eri kasvatusalustaa, jotka valmistettiin Mikkelin ammattikorkeakoulun ympäristöteknologian laboratoriossa: - Bakteerien kasvatusalustana käytettiin THG-agaria (tryptoni-hiivauuteglukoosiagar). - Hiivojen ja homeiden kasvatusalustana käytettiin 2 % mallasuute-agaria. - Kserofiilisten (kuivassa viihtyvä) hiivojen ja homeiden kasvatusalustana käytettiin DG18-agaria (18 % dikloranglyseroli-agar). 2.2 Suoritetut mittaukset Mittaukset suoritettiin 21.1.2013 (mittauspöytäkirjat liitteenä). Keräimen tilavuusvirta säädettiin nopeuteen 28,3 l/min ja kasvatusalustoina käytettiin 9 cm halkaisijaltaan olevia, 25 ml agar-maljoja. Impaktorin osat puhdistettiin 70 % etanolilla ja kuivattiin aina ennen näytteenottoa. Myös vuotoilmanäytteet otettiin em. menetelmiä käyttäen Andersen-keräimellä, mutta normaalista sisäilmanäytteestä poiketen näyte imettiin keräimille rakenteen ontelosta letkuilla, jonka halkaisija oli 32 mm (Kuva 3.). Näytteenottoaika oli 10 minuuttia. Näyte otettiin noin 1-1,5 metrin korkeudelta. Näytteenotossa meneteltiin Asumisterveysohjeen mukaan.
7 KUVA 3. Ilmanäytteen imeminen lattian välipohjasta. 3 HYVÄ SISÄILMA Hyvän sisäilman yksinkertainen määritelmä on, että sisäilma on hyvää kun siitä ei aiheudu terveyshaittaa ja sen käyttäjät ovat tyytyväisiä siihen. 3.1 Homevaurioiden ehkäisy Koska ravinteita on riittävästi ilmassa ja rakenteiden pinnoilla, home tarvitsee ainoastaan vettä kasvaakseen. Näin ollen home voi kasvaa minkä tahansa materiaalin pinnalla. Puurakenteissa home aiheuttaa lahoamista ja rakenteen lujuuden heikkenemistä. Tästä johtuen usein vain puuta pidetään homeelle alttiina materiaalina. Sisäilman laadun kannalta on kuitenkin yhdentekevää, missä materiaalissa home kasvaa. Rakenteisiin pääsevä tai pinnoille tiivistyvä kosteus on yleisimpiä sisäilmaongelmien aiheuttajia. Kun ilman kosteus materiaalin pinnalla on yli 80 %, mikä tahansa materiaali homehtuu. Homeongelmien syntymistä voidaan estää ajoissa tehdyillä toimenpiteillä. Vesi pääsee rakenteisiin kahta kautta, toisaalta vesivuotojen kautta ja toisaalta sisäilman kosteudesta tiivistymällä. Tiivistyminen tapahtuu kun vesihöyry jäähtyy kastepisteeseensä. Kastepistelämpötilaan vaikuttavat ilmassa olevan vesihöyryn määrä, ilman lämpötila sekä pinnan lämpötila. Ilmassa olevan vesihöyryn määrään vaikuttaa vesi-
8 höyryn tuotto (eli ihmiset, pyykin kuivaus, keittäminen, ilman kostuttimen käyttö, jne.) ja höyryn poistuminen (tiivistyminen ja ilmanvaihto). Vesihöyryn tiivistymistä rakenteiden sisäpinnoille voidaan estää pitämällä pintojen lämpötilat lähellä sisäilman lämpötilaa. Rakenteissa olevat kylmäsillat laskevat pintalämpötilaa ja voivat aiheuttaa kosteusvaurion. Lisäeristys on suositeltavin vaihtoehto tässä tapauksessa. Sen suunnittelu on tehtävä huolellisesti, jotta kosteusongelma ei siirtyisi rakenteen syvempiin osiin. Höyryn päästessä rakenteen (seinän) sisään tapahtuu tiivistyminen siinä osassa rakennetta, joka on kastepistelämpötilassa. Kosteuden pääseminen rakenteen sisään estetään yleensä höyrysululla ja luomalla ilmanvaihdon avulla alipaine rakennuksen sisälle. Koneellisen tulo- ja poistoilmanvaihdon puutteellinen säätö tai rikkonainen (esim. sähköläpiviennit) höyrysulku voivat aikaansaada kosteusvaurion rakenteen sisällä. 4 TULOKSET JA TULOSTEN ANALYSOINTI 4.1 Bakteerit ja aktinomykeetit Luokka 132 (huone 1), sisäilma Bakteerit, PCAagar, pesäkemäärä Aktinomykeetit, PCA-agar, pesäkemäärä Vaihe laskettu / korjattu Yhteensä 1 39 0 39 2 19 0 19 3 27 / 28 0 28 4 42 / 44 0 44 5 36 / 38 0 38 6 8 / 8 0 8 Yhteensä 171 / 176 0 176 Luokka 132 (huone 1), il- Bakteerit, PCAagar, pesäkemää- Aktinomykeetit, PCA-agar, pesä-
9 manäyte rakenteesta rä kemäärä Vaihe laskettu / korjattu Yhteensä 1 2 0 2 2 1 0 1 3 5 / 5 0 5 4 9 / 9 0 9 5 20 / 21 0 21 6 6 / 6 0 6 Yhteensä 43 / 44 0 44 Luokka 140 (huone 2), sisäilma Bakteerit, PCAagar, pesäkemäärä Aktinomykeetit, PCA-agar, pesäkemäärä Vaihe laskettu / korjattu Yhteensä 1 8 0 8 2 4 0 4 3 7 / 7 0 7 4 9 / 9 0 9 5 12 / 12 0 12 6 6 / 6 0 6 Yhteensä 46 / 46 0 46 Luokka 140 (huone 2), ilmanäyte rakenteesta. Bakteerit, PCAagar, pesäkemäärä Aktinomykeetit, PCA-agar, pesäkemäärä Vaihe laskettu / korjattu Yhteensä 1-0 0 2 1 0 1 3-0 0
10 4 2 / 2 0 2 5 4 / 4 0 4 6 4 / 4 0 4 Yhteensä 11 / 11 0 11 Ilmanäytteen tilavuus [m 3 ] / mittaus = 10 min x 28,3 l/min / 1000 = 0,283 m 3. Kokonaisbakteerimäärät: - Luokka 132, sisäilma = 176 / 0,283 = 622 pmy / m 3 - Luokka 132, lattia = 44 / 0,283 = 155 pmy / m 3 - Luokka 140, sisäilma = 46 / 0,283 = 163 pmy / m 3 - Luokka 140, lattia = 11 / 0,283 = 39 pmy / m 3 4.2 Hiivat ja homeet Luokka 132 (huone 1), sisäilma Homeet (2 % Mallas) Homeet (DG18) Vaihe laskettu / korjattu Yhteensä 1 16/ 16 4 20 2 12/12 1 13 3 19/ 19 2 20 4 58/ 63 9 52 5 65/71 2 73 6 7/7 0 7 Yhteensä 188 18 206 Luokka 132 (huone 1), ilmanäyte Homeet (2 % Mallas) Homeet (DG18) ra- kenteesta. Vaihe laskettu / korjattu Yhteensä
11 1 2 0 2 2 2 0 2 3 3 0 3 4 13 1 14 5 24/25 3 28 6 5 0 5 Yhteensä 50 4 54 Luokka 140 (huone 2) sisäilma. Homeet (2 % Mallas) Homeet (DG18) Vaihe laskettu / korjattu Yhteensä 1 1 0 1 2 1 1 2 3 1 1 2 4 0 2 2 5 0 0 0 6 0 0 0 Yhteensä 3 4 7 Luokka 140 (huone 2) ilmanäyte Homeet (2 % Mallas) Homeet (DG18) ra- kenteesta. Vaihe laskettu / korjattu Yhteensä 1 0 0 0 2 0 1 1 3 2 0 2 4 6 0 6 5 9 0 9 6 0 0 0 Yhteensä 18 1 19 Ilmanäytteen tilavuus [m 3 ] / mittaus = 10 min x 28,3 l/min / 1000
= 0,283 m 3. 12 Sieni-itiöpitoisuudet: - Luokka 132, sisäilma = 206 / 0,283 = 728 pmy / m 3 - Luokka 132, lattia = 54 / 0,283 = 191 pmy / m 3 - Luokka 140, sisäilma = 7 / 0,283 = 25 pmy / m 3 - Luokka 140, lattia = 19 / 0,283 = 67 pmy / m 3 4.3 Sienten tunnistaminen Kummastakin tilasta löytyi pieniä määriä tunnistettavia homepesäkkeitä. Maljoilta tunnistettiin sisäilmassa yleisesti esiintyviä Penicilliumia ja Cladosporiumia. Lisäksi huoneesta 1 lattian alta otetussa näytteessä tunnistettiin maljalta 3 Mucor. 4.4 Raja-arvot Työterveyslaitoksen sisäilmatutkijoiden keräämään aineistoon perustuvassa tutkimuksessa, selvitettiin sisäilmaepäpuhtauksien laatua ja määrää. Tutkimuksen mukaan ilmanäytteiden sieni-itiöpitoisuudet vaihtelivat suuresti homevauriorakennuksissa. Korkein normaalitaso bakteereille on 600 cfu/m 3 ja sieni-itiöille 50 cfu/m 3 talvisin. Viitearvoja voidaan käyttää toimistotutkimuksissa, jotka on tehty subarktisen ilmaston kaupungeissa. Viitearvojen tasoja ei tule kuitenkaan käyttää terveysriskien arviointiin. Viitearvojen ylitys ainoastaan viittaa epätavanomaiseen mikrobilähteeseen jolloin lisätutkimukset voivat olla tarpeellisia. (Salonen 2009). Taajamassa sijaitsevien asuntojen sisäilman sieni-itiöpitoisuudet 100 500 kpl/m3 viittaavat kohonneeseen sieni-itiöpitoisuuteen talviaikana. Jos samalla näytteen mikrobisuvusto on tavanomaisesta poikkeava, mikrobikasvuston esiintyminen on todennäköistä. Jos taajamassa sijaitsevan asunnon sisäilman sieni-itiöpitoisuudet ovat talviaikana yli 500 kpl/m3, ne ovat kohonneita ja mikrobikasvustoon viittaavia. Muissa sisätiloissa kuin asunnoissa, esimerkiksi toimistoissa ja kouluissa, mikrobipitoisuudet ovat yleensä pienempiä kuin asunnoissa. (Asumisterveysohje).
4.5 Projektissa saatujen tulosten vertailu 13 Päämajankoululta otettiin Mikkelin kaupungin tilakeskuksen toimesta myös materiaalinäytteitä (Kuva 6.) ja ne analysoitiin Työterveyslaitoksen laboratoriossa. Saatujen analyysien perusteella luokassa 132 saatiin seuraavat löydökset: Lattialevyn reuna, lastulevy: vahva viite vauriosta (Penicillium, Paecilomyces, Ulocladium, Mucor, Streptomyces) Lastut täytehiekan päältä, puu: heikko viite vauriosta (Penicillium, Paecilomyces) Lattiaeriste reuna, sahanpuru : viittaa vaurioon (Chaetomium, Penicillium, Paecilomyces, Ulocladium). Ryhmän ottamissa ja analysoimissa näytteissä on havaittavissa samansuuntaiset löydökset, Penicillium, Cladosporium sekä Mucor. KUVA 6. Rakennenäyte. Rakenne- ja sisäilmanäytteistä saadut löydökset tukevat niin hyvin toisiaan, että ryhmän mielestä Päämajankoululla on käyttäjille selkeä terveysriski.
5 TERVEYSHAITOISTA 14 Terveydensuojelulain 1 :n mukaan terveyshaitalla tarkoitetaan ihmisessä todettavaa sairautta, muuta terveydenhäiriötä tai sellaisen tekijän tai olosuhteen esiintymistä, joka voi vähentää väestön tai yksilön elinympäristön terveellisyyttä. Terveyshaittana pidetään myös altistumista terveydelle vaaralliselle aineelle tai tekijälle siinä määrin, että sairauden tai sen oireiden syntyminen on mahdollista. Tällainen tilanne saattaa syntyä silloin, kun ihminen asuu tai oleskelee tilassa, jossa hän voi altistua mikrobikasvustosta peräisin oleville soluille tai mikrobien aineenvaihduntatuotteille. (Asumisterveysohje). Kosteusvaurioituneesta rakenteesta voi siirtyä sisäilmaan hiukkasia (esim. mikrobit, itiöt ja rihmaston kappaleet) tai mikrobien aineenvaihduntatuotteita (VOC ja toksiinit). Useimpien kosteusvauriorakennuksille tyypillisten homeiden itiöt ja monet mikrobit ovat kooltaan hyvin pieniä, joten ne leijuvat pitkään ilmassa ja pääsevät limakalvoille, hengitysteihin ja jopa keuhkorakkuloihin asti. Jotkin mikrobit saattavat tuottaa toksiineja eli myrkkyjä. Mikrobien tuottamat toksiinit aiheuttavat silmien, ihon ja hengitysteiden ärsytysoireita. Kosteusvauriorakennuksissa voi olla useita toksiineja tuottavia mikrobeja samanaikaisesti, jolloin terveyshaitta syntyy eri toksiinien yhteisvaikutuksena. (Sisäilmayhdistys). Homevauriot tuottavat sisäilmaan epäpuhtauksia, joille altistuminen voi aiheuttaa monenlaisia oireita ja sairauksia. Astmaa tai allergiaa sairastavat reagoivat epäpuhtauksiin herkemmin, mutta myös ei-allergiset voivat oireilla. Tavallisimmat terveyshaitat ovat epäspesifeja eli niitä on yleisesti sekä lapsilla että aikuisilla myös muista syistä. Homevaurioiden lisäksi oireita voivat aiheuttaa mm. puutteellinen ilmanvaihto, veto, liian korkea sisälämpötila sekä materiaalien kemialliset päästöt. (Asumisterveysohje). Useiden, eri maissa ja erilaisissa ilmasto-olosuhteissa, suoritettujen kliinisten tutkimusten mukaan home- ja kosteusvaurioihin liittyville mikrobeille altistuminen lisää riskiä sairastua mm. keuhkotulehdukseen, allergiseen alveoliittiin (keuhkorakkulatulehdus), krooniseen sivuontelotulehdukseen. In vivo sekä in vitro tutkimuksissa löydetyt toksikologiset todisteet osoittavat, että kosteusvaurioituneista rakennuksista eristetyille mikro-organismeille, mukaan lukien itiöt, metaboliatuotteet ja muut kom-
15 ponentit, altistuminen aiheuttaa äkillisiä, monimuotoisia myrkytysreaktioita. Mikrobikasvustojen tuottamien itiöiden, allergeenien, myko- ja endotoksiinien sekä haihtuvien orgaanisten yhdisteiden aiheuttamia terveyshaittoja ei ole vielä konklusiivisesti tutkittu, mutta liiallinen altistuminen mille tahansa näistä voi aiheuttaa terveyshaittaa. (WHO guidelines for indoor air quality 2009). Terveyshaittojen minimoimiseksi on oleellista, että kosteus- ja homevauriot korjataan mahdollisimman varhain. Siksi olisi tärkeää, että kosteusvaurioiden syyt ja laajuus selvitetään heti kun vauriot / oireet havaitaan. Sairastumisen alkuvaiheessa edellytykset osoittaa oireiden syy-yhteys rakennuksen kosteusvaurioon ovat parhaat. Selvitystoimenpiteiden viivyttely tautiepäilyn alkuvaiheessa vaikeuttaa syy-yhteyden selvittelyä. Takautuva, vuosia sitten ilmenneen taudin etiologinen (syy-seuraus) selvittely on usein mahdotonta. (Majvik II-suositus, 2008). 5.1 Indikaattorimikrobit Kosteusvaurioindikaattori on mikrobi, jota ei yleensä tavata terveessä, vaurioitumattomassa rakennuksessa ja jonka esiintyminen rakennuksesta otetussa näytteessä viittaa siihen, että rakenteessa on tai on ollut kosteusvaurio. Näiden mikrobien esiintyminen rakennuksissa on yleensä merkki rakenteiden liiallisesta kostumisesta. Indikaattorimikrobeina pidetään myös ns. tavanomaisia mikrobeja jos niitä esiintyy suurina pitoisuuksina näytteissä. (Sisäilmayhdistys). Indikaattorimikrobeista on laadittu erilaisia listoja eri tahojen, esimerkiksi eri laboratorioiden, toimesta. Nämä listat perustuvat yleensä ns. Baarnin listaan, joka on tehty vuoden 1992 tiedon perusteella. Baarnin listan mukaan mikrobit jaetaan kolmeen eri luokkaan: - Runsaasti kosteutta vaativat (RH > 90 95 %, esim. Aspergillus Fumigatus), - kohtalaista kosteutta vaativat (RH 85 90 %, esim. Aspergillus Versicolor) - suhteellisen kuivassa viihtyvät mikrobit (RH < 85 %, esim. Penicillium chrysogenum). On syytä pohtia, onko käytössä oleva käsite indikaattorimikrobi hyödyllinen ja käyttökelpoinen vai aiheuttaako jatkuvasti muuttuva lista em. mikrobeista enemmän hämmennystä kuin hyötyä. Se, aiheuttaako sairastumisen ja herkistymisen indikaatto-
16 rimikrobi vai joku muu kosteusvaurioituneessa rakennuksessa kasvava mikrobi, on terveyden kannalta yhdentekevää. Kosteus ja siihen liittyvä mikrobivaurio on korjattava joka tapauksessa. (Putus, 2010). 5.2 Penicillium Tehdyissä tutkimuksissa (kts. kohta 4.) löytyi Penicilliumia (Kuva 4.), joka on Aspergillusten ja Cladosporiumin kanssa sisäilman yleisimmin ja runsaimmin esiintyvä sienisuku. Penicilliumin itiöt irtoavat helposti rihmastosta ja leijuvat pitkään ilmassa. Penicilliumin itiöitä on pieniä määriä kaikkialla, myös terveissä rakennuksissa. Penicillium-suvun homeella on kuitenkin myös haitallisia terveysvaikutuksia. Se tuottaa toksiineja ja on allergisoiva. Sen yleisyyden vuoksi myös sen terveyshaittoja vähätellään. Penicillium-suvun alalajeja tunnetaan yli 500 ja niiden tunnistaminen viljelmästä ilman PCR-tekniikkaa (Polymerase Chain Reaction) on lähes mahdotonta. (Putus, 2010). Penicilliumin pitoisuuksien on todettu korreloivan erityisesti ärsytys- ja astmaoireiden kanssa. Kokeellisessa lyhytaikaisessa altistuksessa Penicilliumin itiöillä saatiin aikaan hengitystieoireiden lisääntyminen. (Meyer ym. 2005). KUVA 4. Penicillium.
5.3 Cladosporium 17 Päämajakoulun sisäilma-näytteissä esiintyi myös Cladosporiumia. Cladosporiumsienisuku on ulkoilman yleisin suku, minkä vuoksi Cladosporium-lajeja havaitaan yleisesti myös sisäilmassa, varsinkin kesäisin ja syksyisin. Toisaalta korkea Cladosporiumin määrä sisäilmassa talvella viittaa rakennuksessa esiintyvään mikrobikasvustoon. Cladosporium on myös allergisoiva. (Putus, 2010). 5.4 Mucor Yhdestä päämajakoulun sisäilma-näytteestä tunnistettiin myös Mucor-sientä, joka luokitellaan harvinaiseksi kosteusvauriomikrobiksi. (Putus, 2010.) Kun tarkastellaan näiden harvinaisempien sienten ominaisuuksia, käytettävissä olevan kirjallisuuden määrä vähenee ja muuttuu luonteeltaan yksittäistapausten kuvailuksi. Hometalojen terveyshaittoja arvioitaessa huomio kiinnittyy niihin mikrobeihin, joita useimmissa kohteissa esiintyy paljon. Pieninä pitoisuuksina esiintyvien harvinaisempien mikrobisukujen vaikutusta on erittäin vaikea erottaa samanaikaisesti esiintyvistä muista mikrobeista ja niiden vaikutuksista. Harvinaisista mikrobeista ei myöskään ole tehty merkittävissä määrin allergologista tai immunologista tutkimusta. Tutkimuksen mukaan mucor kuitenkin tuottaa toksiineita sisäilmaan. (Tuomi ym. 2000.) KUVA 5. Mucor mustana vasemmalla maljan yläosassa.
18 6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Home- ja kosteusvaurioita on tutkittu kymmeniä vuosia. Siitä huolimatta tieto niiden aiheuttamista terveyshaitoista on vielä hajanaista ja osittain epävarmaa. Vieläkään ei ole täyttä varmuutta siitä, miksi ihmiset sairastuvat. Oireet ovat kuitenkin selvillä. Pääasiassa kosteusvauriomikrobit vaikuttavat elimistöön hengitysteitse, jonka seurauksena esimerkiksi nenä vuotaa ja silmät ärtyvät. Toisilla voi esiintyä myös kuumetta, päänsärkyä ja astmaa. Sisäilmaongelmien yhteydessä esiintyy usein ongelmien vähättelyä ja jopa oireilevan ihmisen syyllistämistä turhaksi valittajaksi. Ongelmat on kuitenkin syytä ottaa vakavasti, sillä ne vaikuttavat ihmisten terveyteen. Sisäilmaongelmia selvitettäessä on tärkeää löytää itse ongelmat lisäksi myös sen aiheuttaja, jotta se voidaan poistaa niin, ettei ongelma synny ajan myötä uudestaan. Tämän vuoksi ongelmatapaukset tulee selvittää kerralla perinpohjaisesti, eikä tyytyä pelkästään ongelman laukaisijan löytämiseen ja eliminoimiseen. Tutkittu kohde, Päämajankoulu on mittausten jälkeen evakuoitu opetus- ja henkilökuntatilojen osalta Yhteiskoulun tiloihin, ja Päämajakoululla on aloitettu laajamittainen välipohjien remontti. Remontin uskotaan valmistuvan syyslukukauden 2014 alkuun mennessä. Oppilaiden ja erityisesti henkilökunnan oireilu on vähentynyt huomattavasti muuton jälkeen.
LÄHTEET 19 1. Meklin T., Putus T., Hyvärinen A., Haverinen-Shaugnessy U., Lignell U., Nevalainen A. (2007) Koulurakennusten kosteus- ja homevauriot. Opas ongelmien selvittämiseen. 2. Asumisterveysopas. Sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohjeen (STM:n oppaita 2003:1) soveltamisopas. Ympäristö ja Terveys-lehti, Pori 2005. 3. Terveydensuojelulaki 19.8.1994/763 4. Asumisterveysohje. Asuntojen ja muiden oleskelutilojen fysikaaliset, kemialliset ja mikrobiologiset tekijät. Sosiaali- ja terveysministeriö Oppaita 2003:1, Helsinki 2003. 5. Sisäilmayhdistys ry Terveelliset tilat [www-sivu] http://www.sisailmayhdistys.fi/portal/terveelliset_tilat/terveysvaikutukset/mikr obien_terveyshaitat/ 6. WHO guidelines for indoor air quality: dampness and mould. Kööpenhamina 2009. 7. Majvik II työryhmä (Toim. H Nordman ja J Uitti). Majvik II-suositus ja sitä täydentävät artikkelit. Rakennusten kosteus- ja homevaurioiden terveyshaitat. Suomen lääkärilehden eripainos, 2008. 8. Sisäilmayhdistys ry Terveelliset tilat [www-sivu] http://www.sisailmayhdistys.fi/portal/terveelliset_tilat/ongelmien_tutkiminen/ mikrobitutkimukset/indikaattorit/ 9. Putus, Tuula 2010. Kosteusvauriohomeiden ja hiivojen terveyshaitat. Pori 2010: Suomen ympäristö- ja terveysalan kustannus Oy. 10. Meyer HW, Jensen KA, Kildesø J, Norn S, Permin H, Poulsen LK, Malling HJ, Gravesen S, Gyntelberg F. Double blind placebo controlled exposure to molds: exposure system and clinical results. Indoor Air 2005. 11. Salonen, Heidi 2009. Indoor air contaminants in office buildings. Helsinki 2009: Suomen työterveyslaitos. 12. Tuomi T, ym. Mycotoxins in crude building materials from water-damaged buildings. Appl. Environ Microbiological, 2000.