NIMI OVESSA Palveluinnovaatiot pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisessä Hankesuunnitelma 21.5.2010
Hankesuunnitelman sisältö 1 Hankkeen taustat... 4 1.1 Hankkeen lähtökohdat... 4 1.2 Hankkeen kohdentuminen... 4 1.3 Asunto ensin periaate hankkeen teoreettisena kehyksenä... 4 1.4 Palvelujärjestelmän nykytila ja muutoksen tarve... 7 2 Hankekokonaisuus, kehitysympäristö ja menetelmät... 10 2.1 Hankekokonaisuutta koordinoiva yhteinen osio... 10 2.2 Paikalliset koordinaattorit... 11 2.3 Kansallinen kehittäjäverkosto... 11 2.3.1 Kehittäjäverkosto, tehtävät ja vastuunjako... 11 2.3.2 Nimikkoasiakaskunnat... 12 2.3.3 Vastuu kehittäjäverkoston ryhmästä... 12 2.3.4 Hahmotelma kehittäjäverkostoryhmien työskentelystä... 13 2.4 Verkkokäsikirjan tuottaminen yhteistuottamisen menetelmin... 13 2.5 Muutosjohtamisen ja innovaatioiden juurruttamisen koulutus... 14 2.6 Kokemusasiantuntijat palveluiden kehittäjinä... 14 2.7 Kansainvälinen yhteistyö... 14 2.8 Muu hankkeeseen kytkeytyvä yhteistyö... 14 2.8.1 Kuntien asunnottomien palveluntuottajat... 15 2.8.2 Tampereen yliopisto ja Suomen Akatemian asumisen tulevaisuus -ohjelma... 15 2.8.3 Asumissosiaalisen työn koulutusohjelma... 15 2.8.4 Asunnottomuustutkimuksen verkosto... 15 2.9 Hankkeen ohjausryhmä... 16 3 Hankekumppaneiden osahankkeet... 16 Asunnottomuusprosessin PRE-IN-POST -jaottelun periaate... 17 1
Hankkeen palvelu- ja asumisyksiköt kunnittain... 18 3.1 Espoo...19 Espoon hankekokonaisuus PRE-IN-POST -akselilla... 19 3.1.1 Asumisneuvonta ja häätöjen ehkäisy aikuissosiaalityössä... 19 3.1.2 Olarinluoman vastaanottokeskus ja asumisyksikkö sekä etsivä työ... 20 3.1.3 Sepänkylän tukiasuntola... 20 3.1.4 Espoon tehtävät hankkeen kehittäjäverkostossa... 21 3.1.5 Espoon kustannusarvio... 21 3.2 Helsinki...21 Helsingin ja HDL:n hankekokonaisuus PRE-IN-POST -akselilla... 22 3.2.1 Asumisturvakeskus... 22 3.2.2 Hietaniemenkadun palvelukeskuksen kehittäminen... 23 3.2.3 Kotikuntoutustiimi... 24 3.2.4 Helsingin osuus hankkeen kehittäjäverkostossa... 25 3.2.5 Helsingin kustannusarvio... 25 3.3 Tampere...25 Tampereen hankekokonaisuus PRE-IN-POST -akselilla... 26 2.3.1 Asumisneuvonta ja häätöjä ennaltaehkäisevä työ... 26 2.3.2 Kriisiasumisen kehittäminen... 27 2.3.3 Vapautuvien vankien tuettu asuminen (Silta-valmennusyhdistys)... 27 2.3.4 Tampereen tehtävät hankkeen kehittäjäverkostossa... 28 2.3.5 Tampereen kustannusarvio... 29 3.2.6 Silta-valmennusyhdistyksen kustannusarvio... 29 3.4 Vantaa...29 Vantaan hankekokonaisuus PRE-IN-POST -akselilla... 30 3.4.1 Etsivä työ päiväkeskuksissa... 30 2
3.4.2 Koisorannan vastaanottokeskus... 31 3.4.3 Viidakkokujan tuetun asumisen yksikkö... 31 3.4.4 Vuokranantajien ja sosiaalitoimen yhteistoimintasopimus... 32 3.4.5 Vantaan tehtävät hankkeen kehittäjäverkostossa... 32 3.4.6 Vantaan kustannusarvio... 33 3.5 Helsingin Diakonissalaitos (HDL)...33 HDL:n ja Helsingin hankekokonaisuus PRE-IN-POST-akselilla... 34 3.5.1 Asunto ensin -periaate ja ympäristötyö asumispalveluissa... 34 3.5.2 Helsingin Diakonissalaitoksen tehtävät hankkeen kehittäjäverkostossa... 35 3.5.3 Helsingin Diakonissalaitoksen kustannusarvio... 35 3.6 Vailla vakinaista asuntoa ry (VVA)...35 3.6.1 Osallisuus ja kokemusasiantuntijuus palveluiden kehittämisessä... 36 3.6.2 Vailla vakinaista asuntoa ry:n tehtävät hankkeen kehittäjäverkostossa... 36 3.6.3 Vailla vakinaista asuntoa ry:n kustannusarvio... 36 4 Nimi ovessa -hanke ja Tekesin SOTE-ohjelman toimintaperiaatteet... 36 4.1 Asiakaslähtöisyys... 37 4.2 Yhteistyö... 37 4.3 Toimintamallien uudistaminen... 38 4.4 Hyvien käytäntöjen hyödyntäminen... 38 3
1 Hankkeen taustat 1.1 Hankkeen lähtökohdat Valtioneuvosto hyväksyi 14.2.2008 periaatepäätöksen hallituksen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaksi 2008 2011. Ohjelma on luonteeltaan laajaan kumppanuuteen perustuva operatiivinen ohjelma, jonka konkreettisena tavoitteena on puolittaa pitkäaikaisasunnottomuus toteuttamalla yhteensä 1250 asuntoa, tukiasuntoa ja hoitopaikkaa 10 kaupungissa sekä tehostamalla asunnottomuuden ennaltaehkäisyä. Ohjelman toteutukseen osallistuu useita valtion viranomaistahoja ja paikallisia järjestöjä. Ohjelma edustaa Suomessa joiltakin osin täysin uutta ajattelutapaa asunnottomuuden poistamisessa: on tapahtumassa paradigman muutos, jossa on kaksi periaatetta. Ohjelman keskeinen lähtökohta on asunto ensin -periaate (AE) eli näkemys, jonka mukaan asumisen järjestäminen on edellytys muiden sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien ratkaisemiselle eikä päinvastoin. Asunto ensin - periaate on Suomessa uusi varsinkin kun sitä tämän ohjelma puitteissa sovelletaan kaikkein vaikeimpaan pitkäaikaisasunnottomien ryhmään eli päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiviin asunnottomiin. Vähentämisohjelma on sekä alueellisesti että sisällöllisesti laaja toimenpidekokonaisuus, jonka toteutukseen osallistuu suuri joukko valtionhallinnon, kaupunkien ja järjestökentän toimijoita. Ohjelman aikajänne ulottuu vuoteen 2011 ja tavoitteena on jatkaa ohjelmaa aina vuoteen 2015 lopullisena tavoitteena pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen. Laaja ohjelma tarvitsee tuekseen systemaattista kehittämistoimintaa ja toisaalta ohjelma ja siihen kuuluvat toimenpiteet tarjoavat kehittämistyölle ainutlaatuisen käytäntöön sitoutuvan alustan. 1.2 Hankkeen kohdentuminen Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa on mukana 10 kaupunkia, joista Helsingissä, Vantaalla, Tampereella ja Espoossa on eniten asunnottomia. Näillä kaupungeilla on erilaiset asunnottomien palvelujärjestelmät, joilla on erilaisia vahvuuksia ja katvealueita. Asunnottomien palvelujärjestelmää muuttaa jo osaltaan pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma, jonka myötä käynnistyvät uudet yksiköt ja asuntoloiden muunto-ohjelma. Kaupunkeja yhdistää tarve luoda käsitys asunnottomien asumispalvelujärjestelmästä kokonaisuutena, jotta sen koordinointia, toimivuutta ja arviointia voitaisiin kehittää. 1.3 Asunto ensin periaate hankkeen teoreettisena kehyksenä Hankkeessa tavoitellaan asunnottomuuteen liittyvän asumissosiaalisen palvelujärjestelmän järjestelmätasoista muutosta. Tällainen laajamittainen ja moniulotteinen toisaalta päällekkäisiä ja limittäisiä ja toisaalta erillisiä ja irrallisia alajärjestelmiä ja toimivia yksilöitä koskeva järjestelmätasoinen muutos edellyttää taustakseen teoreettista kehikkoa, jota vasten hankkeen yksittäisiä alahankkeita ja 4
alahankkeiden eri osa-alueita voidaan peilata. Hankkeen intervention kohteena olevan asunnottomuuteen liittyvän asumissosiaalisen palvelujärjestelmän paradigmaattisen muutoksen teoreettisena kehikkona hyödynnetään niin kutsuttua asunto ensin periaatetta. Asunto ensin periaatteessa on yksinkertaistaen esitettynä kysymys asumisen aseman tunnustamisesta yksilöllisten tarpeiden keskiössä. Kuten palvelujärjestelmän nykytilaa kuvaavassa luvussa esitetään, nykyisessä palvelujärjestelmässä yksilöiden asuttaminen noudattaa monissa tapauksissa niin kutsuttua portaittaista asuttamismallia, jossa yksilöiden tulee sosiaalisen kuntoutumisen portaissa etenemällä ikään kuin ansaita oikeus omaan kotiin. Sekä yksilöiden puutteellisista kyvyistä, taidoista ja motivaatiosta että palvelujärjestelmän sisäisistä katkoksista seuraten palvelujärjestelmän portailta tipahdetaan aina uudestaan ja uudestaan alas ja monissa tapauksissa kirjaimellisesti suoraan kadulle. Kriittisimpien näkemysten mukaan nykyinen palvelujärjestelmä pahimmillaan vain ylläpitää sitkeää pitkäaikaisasunnottomuutta. AE-periaate lähtee liikkeelle vastakkaisesta asetelmasta. Periaatteen mukaan asunto on päämäärän sijasta vasta ensimmäinen lähtökohta ja perusedellytys sosiaalisen kuntoutumisen prosessin käynnistämiselle ja onnistumiselle. AE-mallissa yksilön asuminen turvataan tarvittaessa tukipalveluin ja tarvittavat sosiaalisen kuntoutumisen prosessit käynnistetään asumisen vakiinnuttua. AE-mallin toimivuudesta on lupaavia tuloksia muun muassa Yhdysvalloissa. Myös Suomessa on viime vuosina perustettu joitain AEperiaatteen mukaan toimivia asumisyksiköitä. Yksiköissä on kyetty menestyksekkäästi asuttamaan usein pitkään kaduilla varsin epäinhimillisissä olosuhteissa eläneitä moniongelmaisia pitkäaikaisasunnottomia. AE-mallin mielekkyyttä voidaan inhimillisten kärsimysten vähenemisen ja hyvinvointiyhteiskunnan perustehtäviin kuulumisen ohella perustella myös taloudellisin syin. Kaduilla eläessään pitkäaikaisasunnottomat kuormittavat suuressa määrin muun muassa terveydenhuollon ja päihdehuollon erityispalveluita. Palveluihin hakeudutaan erityisesti talvisin ja usein ainoastaan yöpaikan saamisen vuoksi. Eri yhteyksissä on arvioitu, että vakiintunut asuminen saattaa tuottaa kokonaistaloudellisessa laskennassa yhteiskunnalle säästöjä. Hankkeen ohella samanaikaisesti käynnistyy tutkimushanke asunto ensin -mallin kokonaistaloudellisten vaikutusten mittaamiseksi ja arvioimiseksi. Asumisen ensisijaisuuden periaate on syntynyt kuntouttavien päihde- ja sosiaalipalveluiden toimijoiden kehittämisen tuloksena samanaikaisesti eri puolilla maailmaa. Tekes-hankkeessa AE-periaatteen käyttöä laajennetaan sosiaalisen kuntouttamisen välineenä toimimisen ohella sovellettavaksi järjestelmätasoisen teoreettisen tarkastelun kehikkona ja asumiseen liittyvien toimintojen analyysin välineenä. Eräs hankkeen kansainvälisestikin innovatiivinen piirre on pyrkimys soveltaa AEperiaatetta koko palvelujärjestelmän läpäisevänä analyyttisena menetelmänä. Mallin soveltaminen teoreettisena kehyksenä tarkoittaa palvelujärjestelmän eri toimintojen peilaamista AE-periaatteen lähtökohtiin. Jo hankkeen esivalmisteluissa on selvinnyt, että AE-mallin kuvatunlainen kokonaisvaltainen järjestelmätasoinen soveltaminen herättää 5
myös kasvavaa kansainvälistä kiinnostusta. Tutkimusyhteistyöstä britannialaisen yliopiston King's College Londonin kanssa on jo sovittu. Katkokset asunnottomien palvelujärjestelmien toiminnassa ovat usein paikannettavissa asumisen siirtymävaiheisiin. Asumisen siirtymät voivat olla vapaaehtoisia tai vastentahtoisia muuttoja normiasumisen sisällä, normiasumisesta tuettuun asumiseen, tuetun asumisen sisällä tai tuetusta asumisesta normiasumiseen. Lyhytaikainen asunnottomuus on siirtymävaihetta pidentävä katkos henkilön asumishistoriassa. Pitkäaikaiseksi asunnottomuus voidaan luokitella, kun siirtymävaihe venyy useampivuotiseksi tai katkosten frekvenssi on pitkän aikaa tiheä. Osalle pitkäaikaisasunnottomista elämä on loppumaton muuttojen ketju, jossa asuinpaikkojen välisten siirtymävaiheiden pituudet vaihtelevat päivistä muutamaan vuoteen. On selvää, että sosiaalisen kuntoutumisen näkökulmasta tällainen arjen repaleisuus on ongelma, eikä kuntoutuksella pääsääntöisesti kyetä saavuttamaan kestäviä tuloksia. Motivoitumattomien yksilöiden velvoittaminen kuntouttaviin palveluihin asunnon järjestämiseen vedoten on paitsi resurssien hukkaa myös eettisesti kyseenalaista. Toiminnan analyysin välineenä AE-periaate on sovellettavissa sekä järjestelmätason että yksilötason toiminnan analyysiin. Järjestelmätasolla AE-periaatteen avulla kyetään paitsi tunnistamaan ja paikantamaan nykyisen palvelujärjestelmän asunnottomuutta tuottavia ja ylläpitäviä katkoksia myös luomaan teoreettisesti perusteltuja malleja toiminnan systemaattiselle jatkokehittämiselle. Käytännön tasolla katkosten paikantaminen tarkoittaa sen tarkastelemista, kuinka asunnon ensisijaisuus huomioidaan asunnottomien palvelujärjestelmän eri toiminnoissa, hankkeissa ja organisaatioissa ja erityisesti organisaatioiden ja toimijoiden välisissä yhteistyökäytännöissä, ja millaisin toimin asumisen jatkuvuutta pyritään edesauttamaan. Asunnottomuuden ennaltaehkäisemisen kannalta on äärimmäisen tärkeää juurruttaa toimijoiden keskuuteen sellaisia toimintamalleja, joissa asumisen jatkuvuus pyritään aina ja kaikissa tilanteissa varmistamaan kaikin käytettävissä olevin keinoin. Yksilötasolla AEperiaatteen kautta voidaan kartoittaa paitsi palvelujärjestelmän työntekijöiden toimintatapoja myös yksittäisten palvelujärjestelmän asiakkaiden asumishistorioita ja erityisesti asumisen katkoksia. Palvelujärjestelmän toimintaan liittyvien mekanismien ymmärtämisen ja katkosten paikantamisen kautta kyetään luomaan tehokkaita asunnottomuutta sekä vähentäviä että ennaltaehkäiseviä toimintamalleja. Realismia on, että monissa tapauksissa asuttamisen tai jatkoasuttamisen estävät esimerkiksi puutteelliset resurssit. AE-periaatteen kannalta on olennaista, että jo lähtökohtaisesti riittämättömiä resursseja ei tuhlata ongelmallisten asukkaiden siirtämiseen paikasta toiseen, jolloin kalliit kuntouttavat prosessit joudutaan käynnistämään kerta kerran jälkeen alusta. Lähtökohta on, että vasta yksilön asumiseen ja yhteisöön kiinnittymiseen kautta voidaan ongelmiin lähteä etsimään kestäviä ratkaisuja. Hankkeessa on huomioitu, että AE-periaatetta ei voida soveltaa tyhjiössä, ja periaatteen mukaisten toimintojen mallintaminen käytännön tilanteissa onkin koko hankkeen ydin. 6
Periaatteen toimivuutta ja käytännön sovelluksia kartoitetaan, suunnitellaan, testataan ja kehitetään olemassa olevien organisaatioiden ja toimintojen puitteissa. Teoreettisen taustan kautta suodatetut käytännön testaamisen tulokset tuotteistetaan julkiseksi tietovarannoksi Internet-portaaliin, ja kehittämistyön tulokset juurrutetaan hankkeeseen kytkeytyvien koulutusohjelmien avulla osaksi laajemman kentän työtapoja. Parhaimmillaan portaali toimii samanaikaisesti verkostoituneiden toimijoiden kehittämistyön julkaisufoorumina, alan toimijoiden verkkokäsikirjana, koulutusohjelman opetusmateriaalina ja asunto ensin -periaatteisen asumissosiaalisen työn yleisen tiedottamisen väylänä. Tietovarantona toimimisen lisäksi portaalilla on vahva sisällön tuottamiseen osallistuneita toimijoita sitouttava rooli. Olennaista AE-periaatteen soveltamisessa on yksiköiden ja yksilöiden käsittäminen holistisena kokonaisuutena. Asunto ensin periaate pitää jo määritelmällisesti sisällään ajatuksen, että asunnon jälkeen tai asumisen ohella on tultava jotain. Palvelujärjestelmälle tällainen holistinen näkemys asettaa erityisiä haasteita. Samanaikainen monien tekijöiden huomioiminen edellyttää toimijoilta riittävien resurssien olemassa oloa, tieto-taitoa ja sellaisia toimintatapoja, joilla järjestelmän itselleen asettamat tavoitteet voidaan realistisesti ajatellen saavuttaa. Alla on lyhyesti määritelty joitain AE-periaatteesta mukaillun teoreettisen kehikon sisällöllisiä teemoja eli periaatteen toteutumisen käytännöllisiä edellytyksiä. Näitä edellytyksiä käytetään hankkeessa sekä yksittäisiä toimintoja että järjestelmäkokonaisuutta analysoitaessa periaatteen toimivuuden indikaattoreina. Asumisen ensisijaisuuden tunnustava tuloksellinen sosiaalinen kuntouttaminen edellyttää järjestelmäkokonaisuudelta (kts. LIITE 3): a) riittävästi tarkoituksenmukaisia asuntoja b) tarkoituksenmukaisia palveluja c) tehokasta ja kattavaa palveluohjausta d) moniammatillisuutta e) ylisektoraalisuutta f) yksilöllisen muutoksen mahdollisuuksia. Tekes-hankkeeseen valikoituneiden kaupunkien ja järjestöjen palvelukokonaisuuksien kohdalla tutkitaan mainittujen indikaattorien kautta, mitkä osa-alueet palvelujärjestelmässä toimivat AE-periaatteen mukaisesti. Näitä käytäntöjä nostetaan esille, kehitetään ja pyritään juurruttamaan osaksi niitä toimintoja, joissa periaate ei vielä toteudu. Yksittäisten osakokonaisuuksien kautta asunto ensin periaate pyritään juurruttamaan kunkin kaupungin pysyväksi asunnottomuutta tehokkaasti ennaltaehkäiseväksi toimintamalliksi. 1.4 Palvelujärjestelmän nykytila ja muutoksen tarve Asunnottomien nykyisen palvelujärjestelmän rakentumisessa on merkittävä rooli ollut päihdehuollon laitos- ja asumispalveluilla. Päihdehuollossa on myös elänyt vahvana ajatus portaittaisesta kuntoutumisesta, mikä ajattelu on pitkälti lyönyt leimansa koko asunnottomien palvelujärjestelmälle. Asunnottomien parissa tehtävä päihdehuollon 7
traditiosta riippumaton sosiaalityö on Suomessa varsin nuorta ja sen systemaattisempaa kehittämistä on tehty vasta 2000-luvulla. Asunnottomien terveyspalvelujen osalta tilanne on vielä huonompi ja palvelujen kehittäminen on ollut täysin yksittäisten terveydenhuollon ammattilaisten varassa. Asunnottomien palvelujen vallitseva paradigma yli 20 vuoden ajan on ollut portaittainen kuntoutumis- ja asumispolkumalli. Mallia voi parhaiten kuvata sen käyttämällä asunnottomien ryhmittelyllä: 1/3 asunnottomista kykene täysin itsenäiseen elämään eli heidän ongelmanaan on vain oman asunnon puute, 1/3 tarvitsee välivaiheen tuettua asumista, jonka avulla voi kuntoutua itsenäiseen elämään ja 1/3 tarvitsee vahvaa tukea ja hoidollista asumista myös pysyvämpänä ratkaisuna. Tämän mallin mukaisesti on asunnottomien palvelujärjestelmän keskeinen yhteistyökumppani eli asuntoviranomaiset saatu vakuuttuneiksi asuntojen järjestämisen tarpeellisuudesta. Portaittainen malli on monessa kaupungissa lisännyt tuntuvasti sosiaalitoimen asiakkaina olevien asunnottomien asunnonsaantimahdollisuuksia. Monessa suhteessa portaittainen malli on kuitenkin osoittautunut epäonnistuneeksi. Tilastojen perusteella asunnottomuuden vähentyminen näyttää 2000-luvulla pysähtyneen ja taloudellisen taantuman myötä on olemassa ilmeinen riski myös asunnottomuuden kasvuun. Asunnottomien palvelujärjestelmä ei myöskään ole onnistunut auttamaan kaikkein moniongelmaisinta asunnottomien ryhmää pysyvämpien asumisratkaisujen piiriin. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan myös moniongelmaisten paljon tukea ja hoivaa tarvitsevien asunnottomien määrä ja suhteellinen osuus kaikista asunnottomista on kasvussa. Tällä hetkellä arvioidaan, että kaikista yksinäisistä asunnottomista noin 40-50 % kuuluu tähän ryhmään. Syksyllä 2009 valmistuneessa Elisabet Erkkilän ja Agnes Stenius-Ayoaden tutkimuksessa pääkaupunkiseudun asunnottomien vastaanottoyksiköiden asiakkaista todetaan, että asunnottomat helsinkiläiset kävivät terveysaseman lääkärin vastaanotolla kaksi kertaa muuta väestöä enemmän, terveyskeskuspäivystyksessä kuusi kertaa enemmän ja sairaalapäivystyksessä 16 kertaa enemmän kuin valtaväestö. Tutkimuksessa mukana olleista asunnottomista 89 prosentilla oli päihde- ja mielenterveysongelmia. Terveydenhuollon lisäksi tämä moniongelmaisten asunnottomien ryhmä kuormittaa useita muita yhteiskunnan palveluita aiheuttaen merkittäviä kustannuksia ja saamatta pysyvämpää apua ongelmiinsa. Tehokkaampien ja vaikuttavampien interventioiden tarve asunnottomuuden ja siitä aiheutuvien ongelmien ratkaisemiseksi on siis ilmeinen. Vakava syrjäytyminen ja ajautuminen palvelujärjestelmän ulkopuolelle on pitkäkestoinen prosessi, jonka aikana useimmilla syrjäytyneillä henkilöillä on ollut lukuisia kontakteja palvelujärjestelmään ja eri viranomaistahoihin. Asiakkaiden henkilöhistoriaa tarkastelemalla on myös useimmiten tunnistettavissa se kontakti tai tapahtumaketju, joka on johtanut lopulliselta vaikuttavaan "uloslyöntiin". Kyse on siis myös palvelujärjestelmän epäonnistumisesta. Näitä kriittisiä tapauksia tarkastelemalla on mahdollista identifioida palvelujärjestelmän heikkoja kohtia ja katkoksia. 8
Suomalainen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä rakentuu vahvojen organisatorisesti määrittyneiden professionaalisten intressien mukaisesti. Intressiristiriidat heijastuvat asiakaslähtöisyyden puutteina erityisesti ns. ilkeiden ongelmien ja vaativien asiakasryhmien, kuten asunnottomien päihde- ja mielenterveysongelmaisten asiakkaiden kohdalla. Kun palvelujärjestelmän vallitseva reagointitapa perustuu organisatorisesti määrittyneen asiantuntemuksen intentionaalisuuteen ja sen mukaisiin esioletuksiin on seurauksena palvelujen epätarkoituksenmukainen kohdentuminen. Myös palvelujärjestelmän sisällä on siksi joukko asiakkaita, jotka tosiasiallisesti ovat palvelujärjestelmän tavoittamattomissa: joukko vaikeahoitoisiksi tunnistettuja asiakkaita, jotka kiertävät palvelusta toiseen kiinnittymättä pitemmäksi ajaksi mihinkään palveluun tai asiakassuhteeseen. Nykyiselle palvelujärjestelmälle on ominaista toimijakentän sirpaloituneisuus, mikä asiakastasolla näkyy palvelujen koordinoimattomuutena ja palvelujärjestelmän tasolla yhteisen työnäyn ja toimintalogiikan puutteena. Yhteisen näkemyksen puute aiheuttaa palvelujärjestelmän tyhjäkäyntiä ja epätarkoituksenmukaista kohdentumista. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman fokus kohdentuu syrjäytymisen kovaan ytimeen, vakavista päihde- ja/tai mielenterveysongelmista kärsiviin asunnottomiin. Kohderyhmään kuuluu myös mm. vankilasta vapautuvia asunnottomia, joilla usein on myös sekä päihde- että mielenterveysongelmia. Kaikki vähentämisohjelman kohderyhmään kuuluvat ovat vakavasti syrjäytyneitä ja palvelujärjestelmän reunoille tai kokonaan sen ulkopuolelle ajautuneita. Vähentämisohjelma on rajattu kymmeneen suurimpaan asunnottomuuskaupunkiin. Vähentämisohjelman kautta asunnottomien palvelujen infraan, sen fyysisiin puitteisiin kohdennetaan merkittäviä investointeja. Vähentämisohjelman keskeinen tavoite on kuitenkin koko asunnottomien palvelujärjestelmän paradigman muutos, jolla tavoitellaan palvelujen huomattavasti nykyistä parempaa kohdentumista ja vaikuttavuutta. Asunnottomien palvelujen uusi paradigma kiteytyy Asunto ensin periaatteessa. Lähtökohtana on siis asunnottoman asumisen järjestäminen ehdoitta ja asumisen onnistumiseksi tarvittavan tuen järjestäminen moniammatillisen ryhmän toimesta. Asunto ensin periaatteen toteutusta tukevassa palvelujen kehittämisessä tavoitteena on uudenlainen responsiivinen, joustava moniammatillisuus. Lähtökohtana on, että asunnon saaneen asunnottoman käytössä on moniammatillinen ryhmä, johon kuuluu tasaveroisina kumppaneina ammattilaisia kaupunkien sosiaali- ja terveystoimesta sekä järjestöjen työntekijöitä ja kokemusasiantuntijoita. Ryhmän toimintalogiikka poikkeaa kuitenkin perinteisestä moniammatillisesta tiimistä. Responsiivisessa moniammatillisessa ryhmässä toimijoiden osaaminen muodostaa yhteisen osaamispoolin, joka on asiakkaan käytössä yksilöllisten tarpeiden mukaisesti vaihdellen. Toimintamallilla, joka perustuu asiakastarpeiden huolelliseen moniammatilliseen arviointiin, tavoitellaan tuen optimaalista kohdentamista. 9
Tuen oikea-aikaiseen ja optimaaliseen kohdentamiseen liittyy myös toimintamalliin keskeisesti liittyvä ajatus asumisen tuen jatkumosta, jonka painopistettä tulee siirtää asumisen kaaren alkupäähän eli olemassa olevasta asunnosta pyritään pitämään kiinni kaikin keinoin. Tältä osin paradigman muutos edellyttää nykyisen asumisneuvonnan tuntuvaa laajentamista ja sen institutionaalisen aseman vahvistamista. Asumisen tuen institutionalisoiminen konkretisoituu Helsingissä vireillä oleviin suunnitelmiin perustaa erityinen asumisturvakeskus. 2 Hankekokonaisuus, kehitysympäristö ja menetelmät Tutkimusavusteisessa kehittämishankkeessa tuetaan ja kehitetään eri tavoin asunnottomien palvelujärjestelmän toimintalogiikassa ja palveluissa tapahtuvaa muutosta kohti asunto ensin -periaatteista palvelujärjestelmää. Kehittämisen, sitouttamisen, koulutuksen, levittämisen ja juurruttamisen toteuttamisen keinoina hyödynnetään laajaa ja monipuolista keinovalikoimaa. Keinovalikoimaan kuuluvat muun muassa kansallisten asunnottomien palvelukentän toimijoiden muodostama kehittäjäverkosto, asumissosiaalista työtä koskevan käsikirjan tiedon tuottaminen ja verkkokäsikirjan laatiminen, liikkuva kehittämistiimi sekä muutosjohtamisen koulutus. Hankkeen toimijat ja toimijoiden väliset yhteydet esitellään liitteen 1 kaaviossa. 2.1 Hankekokonaisuutta koordinoiva yhteinen osio Hankkeen keskiöön neljän kunnan sekä kumppanuusorganisaatioiden ja toimijoiden tueksi muodostuu hanketta koordinoiva yhteinen osio, jota hallinnoi Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus (SOCCA). Hallinnollisen koordinaation ja hankekumppaneiden kehittämiseen tarjottavan tuen lisäksi yhteisen osion tehtävänä on tunnistaa ja paikantaa kuntien tieto- ja koulutustarpeet sekä tuottaa ammattilais- ja tutkijaverkostojen asiantuntijoiden avulla kysyntää vastaavaa tietoa ja koulutusta hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi. Hankkeen konkreettisena tuotoksena syntyvän asumissosiaalisen työn verkkokäsikirjan sisällön tuottamisen koordinointi ja laadunvarmistus ovat hankkeen yhteisen osion tehtäviä. Projektin yhteisten toimintojen ja tavoitteiden saavuttamiseksi yhteisen osion työntekijät tapaavat säännöllisesti paikallistason hankkeista vastaavia toimijoita. Yhteisistä asioista tiedottamisen ja yhteisen työn välineeksi perustetaan Soccan verkkosivuille ryhmätyöskentelyn mahdollistava Extranet-sivusto. Paikallisten tapaamisten lisäksi projektin yhteisen osion työntekijät koordinoivat kansallisen kehittäjäverkoston ja tutkijaverkoston tapaamisia. Yhteisen osion keskitetyn koordinaation ja laajan verkoston kautta kuntien hyödynnettäväksi tarjoutuu maan paras asumissosiaalisen työn asiantuntemus. Soccan kokopäivätoimiset projektikoordinaattori ja projektitutkija vastaavat projektin koordinaatiosta, verkostotyöskentelyn teoreettisesta jäsentämisestä, tiedon kokoamisesta ja tulosten julkaisusta verkkokäsikirjassa. Lyhytaikaisia asiantuntijoita, mukaan lukien 10
kokemusasiantuntijat, rekrytoidaan tarvittaessa hankkeen tarpeiden mukaisesti verkkokäsikirjan sisällön tuottajiksi, koulutuspäiviin kouluttajiksi ja palveluiden arvioijiksi. Edellä mainituista tekijöistä muodostuu hankkeen liikkuva kehittämistiimi. Verkkokäsikirjan kehittämiseen tarvittava tietotekninen tietämys rahoitetaan hankeen yhteiseen osioon ohjautuvista varoista. Hankkeen yhteisen kehittämisosuuden rahoittamiseen osallistuvat kaikki neljä kuntaa ja Helsingin Diakonissalaitos yhtä suurella osuudella. 2.2 Paikalliset koordinaattorit Yhteisen osion Soccaan sijoittuvien projektikoordinaattorin ja erikoistutkijan lisäksi kukin hakija palkkaa hankkeeseen oman koordinaattorin, jotka koordinoivat hankkeen toimintaa paikallistasolla ja toimivat hakijoiden yhteyshenkilönä. Paikallisten koordinaattoreiden vastuuna hankkeessa ovat paikallisen palveluverkoston kartoittaminen ja koolle kutsuminen ja kansallisen kehittämisverkoston teemaryhmän vetäminen. Kehittäjäverkostotyöskentelyn lisäksi paikallisten koordinaattoreiden tehtävänä on käynnistää kuntatasoisen kiinteän asumissosiaalisen työn palveluntarjoajien verkoston yhteistyö ja varmistaa, että hankkeen kehittämistulokset jalkautuvat paikallisten palveluntarjoajien tietoon ja jatkokehitettäväksi. 2.3 Kansallinen kehittäjäverkosto Hankkeeseen muodostuvan paikallisten ja osahankkeiden verkostojen toimintaa tukee vuonna 2009 perustettu pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman kansallinen kehittäjäverkosto. Verkoston tehtävät ovat liittyneet moniammatillisen ja monitoimijaisen asunnottomuustyön edistämiseen. Verkoston tavoitteena on ollut tarjota teoreettista viitekehystä luova sekä käytännön toiminnan ja oppimisen kautta tapahtuvaa ymmärrystä edistävä foorumi. Verkoston työmuotoja ovat olleet tapaamiset ja keskustelevat työryhmät, sähköinen yhteydenpito ja tiedonvälitys, alukset ja ideointiryhmät sekä jalkautuva kehittäminen. Asunnottomien palveluiden kehittäjäverkoston jatkamiselle on tarvetta. Nimi ovessa - hankkeen aikana kehittäjäverkoston toiminta kohdennetaan asunto ensin -periaatteen yhteiskehittämiseen. Hankekumppaneista kukin ottaa vastuulleen yhden kehittäjäverkostoryhmän vetämisen hankkeen ajaksi. 2.3.1 Kehittäjäverkosto, tehtävät ja vastuunjako Kehittäjäverkoston perusajatus Nimi ovessa -hankkeessa on, että kukin hakija ottaa verkostossa vastuulleen kaksi asiaa, yhden verkostoryhmän koordinoinnin ja tiedon tuottamisen yhdestä kohderyhmästä (kts. LIITE 2). Kaikki hakijat osallistuvat kaikkien ryhmien toimintaan rekrytoimalla ryhmiin olennaiset avainhenkilöt omista hankkeistaan. Kehittäjäverkosto muodostuu kuudesta säännöllisesti kokoontuvasta ryhmästä, joilla kullakin on oma teemansa. Esitetyt ryhmäteemat perustuvat edellä kuvattuun PRE-IN- POST -ajatukseen ja lisäksi kahteen koko hanketta läpäisevään aiheeseen, AE-asumiseen ja osallisuuteen. Osallisuusteeman kehittämisen ohella osallisuusryhmä toimii hankkeen kokemusasiantuntijoiden vertaistuen ryhmänä. 11
Kehittäjäverkoston ryhmät (teemat) Vaihe Vetäjä 1. Asunnottomuutta ennaltaehkäisevät palvelut PRE Tampere 2. Asunnottomuuden alkuvaiheen tukeminen ja korjaavat palvelut IN Helsinki 3. Kuntouttava asuminen ja kuntouttavat palvelut IN Espoo 4. Asunnottomuudesta poistuminen eli jälleenasuttamisen palvelut POST Vantaa 5. AE-asuminen eli kuntouttavan asumisen uudet radikaalit muodot KAIKKI HDL 6. Osallisuus KAIKKI VVA ry 2.3.2 Nimikkoasiakaskunnat Nimikkoasiakkaat kehittäjäverkostossa tarkoittaa ko. asiakaskohderyhmän (case) systemaattista kuljettamista kehittäjäverkoston teemaryhmien läpi (kts. LIITE 2). Tämä tarkoittaa oman hankkeen kohderyhmän konkretian esittelyä verkoston kussakin ryhmässä (1-6) ja kokemusasiantuntijoiden rekrytoimista omasta hankkeesta. Kohderyhmätyöskentelyn tukena ovat yhteisen osion työntekijät, jotka jäsentävät ja teoretisoivat ryhmän työskentelyä ja huolehtivat työskentelyn kytkeytymisestä hankekokonaisuuteen. Kohderyhmäajattelulla varmennetaan, että kehittäjäverkosto tulee työskentelyssään ottamaan kantaa asunnottomuusongelmassa keskeisten kohderyhmien konkreettisiin asioihin ja ongelmiin. Myös kokemusasiantuntijoiden valinnalle saadaan näin perusteet ja rakenne. Kukin hakija ottaa yhden asunnottomuuden keskeisen kohderyhmän prosessin vastuulleen seuraavalla tavalla Hakija Kohderyhmä Keskeinen hanke Espoo Nuoret Nuorten kuntouttava työtoiminta asumispalveluissa Helsinki HDL Päihdekuntoutujat ja päihteiden aktiivikäyttäjät Hietaniemenkadun vastaanotto- ja asumisyksikkö Aurora-talon asumisyksiköt Tampere Vapautuvat vangit Silta-valmennusyhdistyksen osahanke Vantaa MT-kuntoutujat Viidakkokuja 2.3.3 Vastuu kehittäjäverkoston ryhmästä Vastuu kehittäjäverkoston teemaryhmästä tarkoittaa kyseisen verkostoryhmän puheenjohtajuutta, joka tiivistäen edellyttää ryhmän työskentelyn koordinaatiota (rekrytointi, koolle kutsuminen), työsuunnitelman laatimista ja toteutuksen aikatauluttamista sekä seurantaa ja muiden ryhmien ajan tasalla pitämistä (tiedottaminen). 12
Koordinaation apuna ovat yhteisen osion työntekijät, jotka luovat tapaamisille yhdenmukaisen teoreettisen kehikon, jäsentävät työskentelyä ja huolehtivat ryhmien työskentelyn kytkeytymisestä hankekokonaisuuteen. Käytännön tasolla ryhmän tapaamisia järjestetään kaksivuotisen hankkeen aikana noin 5-8 kertaa. Mikäli kukin ryhmä kokoontuu esimerksi kahdeksan kertaa ja ryhmiä on kuusi, tarkoittaa tämä yhteensä 48 tapaamista hankkeen 24 kuukauden aikana. Yhteisen osion työntekijöistä vähintään yksi ottaa osaa kaikkiin tapaamisiin. 2.3.4 Hahmotelma kehittäjäverkostoryhmien työskentelystä Kehittäjäverkoston työskentely raamitetaan koko hankkeen ajaksi ja tarkemmat työsuunnitelmat työstetään yhdessä Soccan työntekijöiden ja paikallisten koordinaattoreiden kanssa, joiden vastuulla verkostoryhmien koordinointi on. Alla esimerkinomainen luonnos verkostoryhmän työskentelystä vuosina 2010-2012. 1. tapaaminen: tutustuminen, kehikon luominen, työsuunnitelma ja työnjako (Syksy 2010) 2. tapaaminen: yhden (Espoo) kohderyhmän käsittely (Syystalvi 2010) 3. tapaaminen: toisen (Hki) kohderyhmän käsittely (Kevättalvi 2011) 4. tapaaminen: kolmannen (HDL) kohderyhmän käsittely (Kevät 2011) 5. tapaaminen: neljännen (Tampere) kohderyhmän käsittely (Syksy 2011) 6. tapaaminen: viidennen (Vantaa) kohderyhmän käsittely (Syystalvi 2011) 7. tapaaminen: yhteenveto, AE-mallin muotoilu ja levittäminen (Kevättalvi 2012) 8. tapaaminen: käyttöönottokokemuksia ja verkkokäsikirjan julkaisu (Kevät 2012) 9. tapaaminen: päätösseminaari (Syksy 2012) 2.4 Verkkokäsikirjan tuottaminen yhteistuottamisen menetelmin Nimi ovessa -palveluinnovaatiohankkeessa on tavoitteena laatia asunto ensin - periaatteisen palvelujärjestelmän verkkokäsikirja. Internet-sivustoksi rakentuvan käsikirjan laatiminen toteutetaan valtakunnallisena, poikkihallinnollisena ja moniammatillisena prosessina kehittämisverkoston työryhmätyöskentelyn kautta. Asunnottomien palveluita tuottavat organisaatiot ovat hyvin erilaisia ja organisaatioiden rahoituspohja, työntekijöiden ammattitaito sekä toimintaympäristö vaihtelevat paikkakunnasta ja organisaatiosta riippuen. Käsitteiden selkeyttäminen ja käytäntöjen jakaminen asunnottomuusasioissa on tärkeää työn laadun ja kustannushyödyn saavuttamisen kannalta. Hankkeessa tuotettavaa verkkokäsikirjaa voidaan hyödyntää paitsi julkisena tietovarantona myös koulutusvälineenä kuntien ja hankekumppaneiden koulutuksissa. Internetissä toimiva käsikirja antaa rajattomat mahdollisuudet tiedon hakemiseen 13
tapauskohtaisissa tilanteissa. Malli toimii Suomessa hyvin. Pienillä paikkakunnilla ei voi olla kaikkia palveluja saatavilla, mutta työntekijöiden on tultava toimeen vaikeimmassa asemassa olevien usein ammatillisesti erittäin haastavien asiakkaiden kanssa. 2.5 Muutosjohtamisen ja innovaatioiden juurruttamisen koulutus Hankkeen aikana tullaan järjestämään paitsi kaikille hankekumppaneille yhteisiä seminaareja ja koulutustilaisuuksia myös paikallisia koulutustilaisuuksia. Kuntakohtaiset tilaisuudet koordinoi paikalliset koordinaattorit yhdessä Soccan työntekijöiden kanssa ja laajemmat kansalliset tapahtumat ja hankkeen päätösseminaarin koordinoivat Soccan työntekijät. 2.6 Kokemusasiantuntijat palveluiden kehittäjinä Hankkeen kautta hankekumppaneille tarjoutuva asiantuntijaverkosto pitää sisällään palveluiden entisistä ja nykyisistä käyttäjistä koostuvan kokemusasiantuntijoiden (expert by experience) joukon. Kokemusasiantuntijoiden tietämystä hyödynnetään hankekumppaneiden palveluiden asiakaslähtöisyyden kehittämisessä hankkeen kaikissa osioissa. Lisäksi kokemusasiantuntijuutta hyödynnetään hankkeen tuloksena syntyvän verkkokäsikirjan sisällön tuottamisessa ja arvioinnissa sekä kouluttajina palveluiden tuottajille suunnatuissa koulutustapahtumissa. Kokemusasiantuntijoina toimivat VVA:n verkostoon kuuluvat entiset ja nykyiset asunnottomat sekä hankekumppaneiden omista palveluistaan rekrytoimat nimikkoasiakaskunnan (kts. LIITE 2) mukaiset kokemusasiantuntijat. Kaikille hankkeeseen osallistuville kokemusasiantuntijoille maksetaan työskentelystä niin kutsuttua ahkeruusrahaa ja toiminnasta aiheutuvat matkaja muut kulut korvataan. 2.7 Kansainvälinen yhteistyö Hankkeen kansainvälisenä yhteistyönä toteutettavan kehittämisosuuden pohjaksi solmitaan yhteistyösopimus London King's Collegen ja paikallisten palvelutuottajien moniongelmaisen asunnottomuuden (Multiple Exclusion Homelessness) tutkimus- ja kehittämishankkeen kanssa. Suomalainen sopijaosapuoli on Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus (SOCCA), joka koordinoi hanketta ja luo kotimaisista tutkimuslaitoksista ja palvelutuottajista muodostuvan yhteistyöverkoston. Brittiläisen hankkeen kohteena on asunnottomien kanssa työskentelevän henkilöstön ammattillisen osaamisen, interprofessionaalisen yhteistyön ja integroitujen lähestymistapojen kehittäminen. Brittien hanke on monilta osin yhtäläinen suomalaisten kaupunkien osakokonaisuuksien ja problematiikan kanssa. Kansainväliselle yhteistyölle on olevassa yhteisen intressin kautta hedelmällinen alusta. 2.8 Muu hankkeeseen kytkeytyvä yhteistyö Kaksivuotinen neljässä kunnassa toteutettava hanke kytkeytyy monin eri tavoin kuntien ja hankekumppaneiden palvelujärjestelmiin ja hankkeen kumppanuusverkosto on 14
huomattavasti tässä hakemuksessa esitettävää laajempi. Hankehakemuksen työstämisen järjellisissä rajoissa pitämiseksi valmistelussa päädyttiin ratkaisuun, että rahoitusta haetaan vain hankkeen yhteistyön jakautumisen kannalta keskeisille suuremmille toimijoille, ja kuntien muut palveluntuottajat ja kumppanit osallistuvat hankkeeseen omakustanteisesti, oman tehtävänsä ohella. 2.8.1 Kuntien asunnottomien palveluntuottajat Hankekumppaneiden osahankkeista esitellään hakemuksessa sellaiset, jotka osallistuvat hankkeeseen erityisen suurella työpanoksella tai jotka edellyttävät erityistä rekrytointia. Suunnitelma kuitenkin on, että kaikista hankkeen kunnista esimerkiksi kehittäjäverkoston työskentelyyn ottaa osaa kunnan kannalta keskeisten asunnottomuuspalveluiden tuottajien edustajia. Paikallisesti operoivat koordinaattorit kartoittavat kunnassa toimivat organisaatiot ja rekrytoivat näistä johdon tukemana avainhenkilöt hankekumppaneiksi. Tällaisten kumppaneiden määrä hankkeessa on suuri. 2.8.2 Tampereen yliopisto ja Suomen Akatemian asumisen tulevaisuus -ohjelma Hankkeen valmisteluvaiheessa on käynnistetty yhteistyönä Tampereen yliopiston kanssa laajemman asunto ensin -periaatteen tutkimussuunnitelman työstäminen. Tutkimussuunnitelmaa valmistelevat Kirsi Juhila ja Suvi Raitakari Tampereen yliopistolta. Asunto ensin -periaatteen tutkimukseen kohdentuvalle hankkeelle tullaan hakemaan rahoitusta Suomen Akatemian Asumisen tulevaisuus -ohjelmasta ja tutkimuksen empiirisenä osiona tullaan käyttämään Nimi ovessa -hankkeessa mukana olevia palveluyksiköitä. 2.8.3 Asumissosiaalisen työn koulutusohjelma Asunto ensin -periaatteen tuominen asumissosiaalisen työskentelyn keskiöön edellyttää toimintamallien tuomista koulutusjärjestelmään. Nimi ovessa -hankkeen ohessa valmistellaan useampivuotista selvitystyötä koulutuksen kehittämisen tueksi. Hanketta valmistelee Diakonia-ammattikorkeakoulu ja organisaation tutkija tulee ottamaan Nimi ovessa -hankkeen kehittäjäverkoston työskentelyyn keräämällä verkostotapaamisten yhteydessä tietoa ammattilaisten ja opiskelijoiden koulutustarpeista. 2.8.4 Asunnottomuustutkimuksen verkosto Nimi ovessa -hanketta hallinnoiva ja koordinoiva Socca synnytti pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman tuella vuonna 2009 asunnottomuustutkimuksen verkoston. Keväällä 2010 verkostoon kuuluu hieman alle 30 tutkijaa eri puolilta maata. ASTU-verkosto on kokoontunut säännöllisesti ja työstää muun muassa parhaillaan vapaaehtoisvoimin asunnottomuustutkimuksen kirjallisuuskatsausta. Verkoston tutkijat ovat Nimi ovessa -hankkeelle tärkeä resurssi uusien hankkeeseen kytkeytyvien tutkimushankkeiden käynnistämisessä. Edellä mainitut Suomen Akatemian hakemus ja koulutusohjelma ovat tutkijaverkoston yhteistyön hedelmiä. 15
2.9 Hankkeen ohjausryhmä Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman (PAAVO) tueksi on muodostettu säännöllisesti kokoontuva ohjausryhmä. Nimi ovessa -hankkeen tueksi muodostettava ohjausryhmä koostuu samoista PAAVO-ohjausryhmän jäsenistä täydennettynä Tekesin osoittamilla jäsenillä. Hankkeen ohjausryhmän jäsenet ovat Jarmo Linden, ARA Virpi Tiitinen, ARA Peter Fredriksson, YM Juha Kaakinen, PAAVO-ohjelmajohtaja, Sosiaalikehitys Oy Keijo Tanner, STM Seppo Saine, Helsingin kaupunki Outi Ristimäki, Espoon kaupunki Maritta Pesonen, Vantaan kaupunki Maritta Närhi, Tampereen kaupunki Jarmo Kökkö, Helsingin Diakonissalaitos Veikko Luhtanen, RAY Sanna Lehtonen, Vailla Vakinaista Asuntoa ry Jukka Mäki, Kriminaalihuollon tukisäätiö KRITS Sari Timonen, Nuorten tuetun asumisen kansallinen hanke Pirjo Marjamäki, Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus SOCCA Tekesin edustaja(t), nimi ei tiedossa 3 Hankekumppaneiden osahankkeet Nimi ovessa -palveluinnovaatiohankkeeseen osallistuvat omalla rahoitushakemuksellaan Espoon, Helsingin, Tampereen ja Vantaan kaupungit sekä Helsingin Diakonissalaitos (HDL), helsinkiläinen Vailla vakinaista asuntoa ry (VVA) ja tamperelainen Siltavalmennusyhdistys. Asunnottomuusilmiön luonne neljässä kaupungissa on hyvin samankaltainen, moniongelmaisimmat asunnottomat ovat pääosin vaikeasti päihde- ja mielenterveysongelmaisia. Kaikkien kaupunkien osalta palvelujen kehittämistarve liittyy palvelujen määrällisen lisäämisen ohella AE-periaatteisten toimintamallien kehittämiseen ja palvelukokonaisuuden hallintaan. 16
Palveluinnovaatiohankkeeseen osallistuvien kaupunkien palveluiden kehittämisessä avainsana on kattavuus (kts. LIITE 3). Hankkeet kattavat asunnottomien palveluketjun etsivästä työstä tuettuun asumiseen, jolloin ne muodostavat laaja-alaiseen muutokseen tähtäävän innovatiivisen muutosprosessin. Mukaan valitut osahankkeet sijoittuvat asunnottomien palvelujärjestelmässä palveluketjun katkosten kannalta keskeisiin kehittämiskohtiin. Mukaan on valikoitunut asunnottomien palveluita, jotka voidaan sijoittaa kronologisesti etenevän analyyttisen asunnottomuusprosessin eri vaiheisiin. Palvelut sijoittuvat jatkumolle 1) aikaan ennen asunnottomuutta, 2) asunnottomuus ja korjaavien toimintojen aikaan ja 3) jälleenasuttaminen eli aikaan asunnottomuuden jälkeen Asunnottomuusprosessin PRE-IN-POST -jaottelun periaate PRE ennaltaehkäisy IN kriisiasuminen, korjaava työ ja kuntouttaminen IN jälleenasuttaminen POST Ennaltaehkäisevä ja etsivä työ (asumisneuvonta tms.) Kriisiasuminen, arviointi ja/tai palveluohjaus Asunto ensin periaatteinen asumisyksikkö Jälleenasuttaminen ja kotiin annettava tuki Asumisyksikkö erityiskohderyhmälle Mukana olevista kaupungeista hankkeeseen on pyritty valitsemaan toiminnallinen kokonaisuus, jonka kautta AE-periaatteen mukaisia toimintoja voidaan kehittää, pilotoida ja juurruttaa. Edelleen toiminnalliset kokonaisuudet on pyritty muotoilemaan sen mukaan, miten ne edistävät systeemistä muutosta. Systeemisen innovaation kehittyminen ja asunto ensin -periaatteen toteutuminen käytännössä edellyttää palvelujärjestelmiltä muutoksia organisatorisissa rakenteissa ja toimijoiden välisissä suhteissa sekä toisaalta täysin uusia palveluita ja toimintaprosesseja. Toimintamallien yhteiskehittämisen mahdollistamiseksi ja tehostamiseksi hankekokonaisuuksiin on pyritty sisällyttämään vastaavia palveluita kaikista hankkeen kunnista. Monet palveluyksiköistä ovat vasta käynnistyneet ja kehitysvaiheensa alussa. Toisaalta mukana on palveluyksiköitä, jotka ovat toimineet pidempään, mutta joissa on käynnistymässä toimintamallin muutos laajentamisen tai asunto ensin periaatteen mukaiseen malliin siirtymisen vuoksi. Näissä yksiköissä voidaan kokeilla toimintamalleja ja mahdollistaa niiden kehittyminen tuen, skaalauksen ja levittämisen kautta osaksi pitkäaikaisasunnottomien palvelukonseptin systeemistä innovaatiota. Ajatus hankkeiden valinnassa ja hankekustannusten priorisoinnissa oli se, että kustakin kunnasta mukaan valikoituu keskeisiksi kehittämiskohteiksi noin 3 5 palvelumuotoa ja/tai - yksikköä. Keskeisten kehittämiskohteiden lisäksi mukaan otetaan muita palveluyksiköitä toimintamallien levittämistä ja yhteistyön kehittämistä varten, mutta huomattavasti pienemmillä resursseilla. Valituista keskeisestä hankkeista on tuotettava toimintamalleja otettavaksi käyttöön myös muiden kuntien palvelujärjestelmissä ja informaatiota julkaistavaksi verkkokäsikirjassa. 17
PRE-IN-POST -matriisin kautta päästään analysoimaan asunnottomuutta prosessina, johon tullaan, jossa ollaan (väliaikaisesti) ja josta poistutaan. Hankkeeseen on valittu 1. yksiköitä, hankkeita ja/tai toimintamalleja, jotka liittyvät asunnottomuutta ennaltaehkäisevään työhön, eli aikaan ennen asunnottomuutta (PRE). Tällaisia toimintamalleja voivat olla esim. asumisneuvonta ja sosiaalitoimen ja vuokranantajien yhteistyö, sosiaalitoimen ja vankiloiden yhteistyö, etsivä työ ja kotiin annettava tuki. 2. yksiköitä, hankkeita ja/tai toimintamalleja, jotka liittyvät asunnottomuutta ja sen vaikutuksia korjaavaan työhön, eli aikaan kriisiasumisen, kuntouttavan asumisen ja väliaikaiseksi suunnitellun tuetun asumisen eri muodoissa (IN). Tämä osio voidaan edelleen jakaa asumispalveluiden kohdalla ns. radikaaleihin AE-yksiköihin ja konservatiivisiin kuntoutusportaiden periaatteella toimiviin asumispalveluihin. Ajatus on, että kustakin kunnasta valikoituu hankkeeseen yksi molempia, eli yksi radikaali AE-asumisyksikkö ja toinen palvelumuoto, joka on profiloitunut jonkin tietyn kohderyhmän kuntouttavaan asuttamiseen. Muita yksiköitä on otettu mukaan toimintamallien levittämiseksi, mutta näissä kehittämistä resursoidaan huomattavasti kevyemmin hankekokonaisuuden kustannusten kohtuullistamiseksi. 3. yksiköitä, hankkeita ja/tai toimintamalleja, jotka liittyvät tilanteen normalisoivaan työhön, eli asunnottomuuden jälkeiseen aikaan itsenäisessä tai kevyesti tuetussa asumisessa (POST), jolloin asumisen käynnistyminen ja jatkuvuus pyritään turvaamaan erilaisin tukipalveluin. Hankkeen palvelu- ja asumisyksiköt kunnittain Hakija AE-asumisyksikkö Nimikkoasiakaskunnan asumispalvelu Espoo Olarinluoma Nuoret (Sepänkylän tukikoti) Helsinki / HDL Auroratalo Päihdeongelmaiset (Hietaniemenkatu) Tampere Ensisuoja ja kuntoutumiskoti Vapautuvat vangit (Siltavalmennus) Vantaa Simonpirtti MT-kuntoutujat (Viidakkokuja) Kohderyhmittäisten asumisyksiköiden valikoitumisen kautta kullekin hakijalle muodostuu hankkeessa luontevasti tehtävä profiloitua yhden tietyn kohderyhmän eli nimikkoasiakaskunnan AE-periaatteisen palvelujärjestelmän kehittämiseen. Kunkin hakijan kohderyhmäkohtaisen työ tulokset kootaan yhteen Soccan työntekijöiden toimesta ja tuotetaan verkkokäsikirjaan yleistetty mallinnus AE-periaatteisen palvelujärjestelmän toiminnasta, joka on soveltaen otettavissa käyttöön kaikissa kunnissa. 18
3.1 Espoo Espoossa oli marraskuussa 2009 540 yksinäistä asunnotonta, joista 388 oli pitkäaikaisasunnottomia. Asunnottomista 86 oli alle 25-vuotiaita nuoria. Kaupungin asunnottomien määrä on kasvanut muuttoliikkeen seurauksena. Asunnottomuuden kasvuun on vaikuttanut myös se, että vuokra- ja tukiasuntoja on vapautunut aiempaa vähemmän. Muuttoliike on kasvattanut etenkin opiskeluikäisten ja nuorten työikäisten asunnottomien osuutta, joista ensimmäiseen asuntoonsa muuttavilla on usein erilaisia neuvonnan ja tuen tarpeita. Espoon asumispalvelujärjestelmälle on ominaista, että palveluita ei juurikaan ole tarjolla päihteitä käyttäville, kuntoutukseen huonosti motivoituneille ja usein fyysisesti sairaille henkilöille. Asiakkaiden tarpeita vastaavien ja hyvälaatuisten asumispalveluiden puuttuminen on vaikeuttanut mahdollisuuksiin vähentää pitkäaikaisasunnottomuutta. Espoon nykyinen asunnottomien palvelujärjestelmä ei vastaa asunnottomien kovimman ytimen tarpeisiin. Moninaisia palvelutarpeita omaavien pitkäaikaisasunnottomien näkökulmasta sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestelmä on rakentunut liiallisen sirpaleisesti ja organisatorisesti määrittyneiden intressien mukaisesti. Nykyisen palvelujärjestelmän toimintamallien avulla ei ole voitu auttaa moniongelmaisinta pitkäaikaisesti asunnottomien ryhmää, joka ohjautuu palveluihin epätarkoituksenmukaisesti ja kuormittaa muita yhteiskunnan palveluita aiheuttaen merkittäviä kustannuksia. Asunnottomien palvelujärjestelmän muutos Espoossa edellyttää laaja-alaista kehittämistyötä, joka kattaa asunnottomien palveluketjun etsivästä työstä tuettuun asumiseen. Tarvetta on moniongelmaisten pitkäaikaisasunnottomien palvelukonseptien kehittämiselle, joilla voidaan vastata paremmin heidän asumisen tarpeisiinsa ja tarjota parhaiten heidän tarpeisiinsa vastaavaa asumisen onnistumiseksi tarvittavaa moniammatillista tukea. Jotta asunnottomien palvelujärjestelmän kuormitus ja kustannukset vähenisivät, palveluiden sisällöllistä kehittämistä ja palveluketjujen parantamista tarvitaan myös asunnottomuuden ennalta ehkäisemiseksi ja asumista tukevassa häätöjä estävässä toiminnassa. Espoon hankekokonaisuus PRE-IN-POST -akselilla PRE ennaltaehkäisy IN kriisiasuminen, korjaava työ ja kuntouttaminen IN jälleenasuttaminen POST Häätöjen ehkäisy aikuissosiaalityössä / asumisneuvonta ESPOO Olarinluoman vastaanotto- ja asumisyksikkö / etsivä työ Sepänkylän kuntouttavan asumisen yksikkö Nuoret 3.1.1 Asumisneuvonta ja häätöjen ehkäisy aikuissosiaalityössä Espoossa on toteutettu asumisneuvontaa vuokra-asuntoyhtiö Espoon-kruunu Oy:n toimintana vuodesta 2007. Vuokra-asuntoyhtiön asumisneuvonnan asiakkaana on ollut 19
noin 150 asiakasruokakuntaa. Asumisneuvonnan kautta on saatu laadittua maksusopimuksia, perittyä vuokravelkoja ja estettyä häätöjä. Asumisneuvonnan ja aikuissosiaalityön väliset yhteydet ja yhteiset käytännöt edellyttävät kuitenkin edelleen kehittämistä etenkin tilanteisiin, jossa häätöuhkan alaisella asiakkaalla on monenlaisia tuen tarpeita. Espoossa on ollut tarvetta ennaltaehkäistä asunnottomuutta aikuisten lisäksi erityisesti syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ryhmässä, joilla asunnottomuuden riskiä lisäävät työttömyys ja muut sosiaaliset ongelmat. Kaupungissa on laadittu kirjallinen suositus häätötilanteista ja niihin liittyvistä yhteistyökäytännöistä, jonka sosiaali- ja terveyslautakunta on hyväksynyt talvella 2009. Vaikka kaupungissa on kehitetty pilotointivaiheessa oleva malli häätöjen ennalta ehkäisemisestä palveluneuvonnan ja aikuissosiaalityön yhteistyönä, haasteena on toimintamallin käyttöönotto ja leviäminen suuressa kaupungissa, jossa sosiaalityötä toteutetaan alueellisesti erilaisilla käytännöillä. 3.1.2 Olarinluoman vastaanottokeskus ja asumisyksikkö sekä etsivä työ Olarinluoman vastaanottokodissa on tehty moniammatillista yhteistyötä sosiaali- ja terveystoimen kesken, mutta asukkaiden vaikeiden terveysongelmien vuoksi tarvetta on yhteistyön tiivistämiselle. Olarinluoman vastaanottokoti on kaupungin ainoa päihtyneitä asiakkaita vastaanottava yksikkö. Olarinluoman vastaanottokoti on aloittanut toimintansa päihdeongelmaisten ensisuojana, josta se on kehittynyt asunnottomien vastaanottokodiksi. Olarinluoman alueella toimii myös asumisyksikkö, joka on tarkoitettu päihde- ja mielenterveysongelmaisille, jotka eivät ole muutoin asutettavissa. Haasteena Espoossa on ollut jatkopaikkojen löytyminen vastaanottokodin jälkeen. Kaupungissa on ollut tarvetta lisätä sekä määrällistä panostusta Olarinluoman vastaanottokodin yhteydessä sijaitseviin tuki- ja palveluasuntoihin että kehittää alueen yksiköiden toimintaa sisällöllisesti. Käynnistyvä hanke on jatkoa Olarinluoman vastaanottokodin ja asumisyksikön jatkuvalle kehittämistyölle, jossa on keskiössä suunnitelmallinen ja asiakaslähtöinen asiakastyö. Olarinluomassa on kehitetty ohjauksellista ja toiminnallista työotetta, josta saatuja hyviä käytäntöjä hyödynnetään ja edelleen edistetään hankkeen aikana. Olarinluoman alueen yksiköiden toiminnan kehittämisessä tähdätään aiemmin kehittämistyön tuloksena aikaansaadun asiakastason arvioinnin edelleen kehittämiseen sekä yksikön muodostamiseen vastaanotto- ja arviointiyksiköksi. Hankkeessa edistetään myös aiemmin kehitettyä asiakkaiden vertaistukeen perustuvaa yhteisöllisyyden vahvistamista ja mielekkään toiminnan tarjoamista. Espoosta on puuttunut etsivä työ, jolla pyritään tavoittamaan asunnottomia ja ohjaamaan heitä palveluiden piiriin. Tarvetta on asunnottomille palveluita tarjoavan yksikön toimintaan nivoutuvalle etsivälle työlle. Espoon etsivää työtä kehitetään Olarinluoman vastaanottokeskuksen toiminnan yhteydessä. 3.1.3 Sepänkylän tukiasuntola Sepänkylän tukiasuntola perustettiin vuonna 1986 20-paikkaiseksi tukiasuntolaksi asunnottomille päihderiippuvaisille miehille. Vuosien varrella toiminta on muuttunut ja laajentunut. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman ja asunto ensin - 20