INFRA XX-XXXXX RT XX-XXXXX VIHERKATOT JA KATTO- JA KANSIPUUTARHAT, KASVILLISUUS OHJEET xxxkuu 201X 1 (X) korvaa INFRA XX-XXXX RT XX-XXXXX Tässä ohjekortissa annetaan ohjeita erilaisten viherkattojen sekä katto- ja kansipuutarhojen kasvien valintaan. Viherkattojen kattorakenteista ja rakentamisesta sekä muista teknisistä ratkaisuista on ohjeita kortissa Tekninen. Viherkattojen katto- sekä kansipuutarhoista on muuta ohjeellista tietoa kortissa Yleinen. Kuva 1. Kansipiha/kattopuutarha SISÄLLYSLUETTELO 1. 1. VIHERKATTOJEN KASVILLISUUS Kasvillisuuden valinta Viherkattotyypin valinta vaikuttaa katolla menestyvän kasvillisuuden valintaan. Viherkattotyypin (1 4) nimi kuvaa kasvillisuuden luonnetta. Katon rakenteen tulee olla valitulle viherkattotyypille sopiva. Viherkattojen rakenne on kuvattu kohdassa ohjeessa Infra xx-xxxxx. Eri viherkattotyyppien (1 4) kasvillisuus on kuvattu tämän ohjeen luvuissa 2 6. Katto on kasvillisuudelle erittäin vaativa kasvupaikka, jossa äärimmäiset olosuhteet, kuten kuivuus, paahde, tuulisuus ja pakkanen, vaikuttavat kasvuoloihin. Katon pienilmastoa ja kasvuoloja voidaan verrata luonnossa esiintyviin kasviyhdyskuntiin ja kasvupaikkatyyppeihin, kuten avoimiin ja paahteisiin kallioihin ja kivikkoihin. Katolla voi olla myös jatkuvasti varjoisia kasvupaikkoja. Kasvillisuuden valintaan vaikuttavia tekijöitä ovat lisäksi kasvupaikan korkeus ja pienilmasto, esimerkiksi ympäröivien rakennusten aiheuttamat tuulenpyörteet ja varjostus sekä lämpöä varaavat ja valoa heijastavat pinnat. Kattokasvillisuuden on kestettävä erityisesti lämpötilanvaihteluita. Katoilla varhain keväällä kukkiva kasvillisuus hyödyttää monia eliölajeja maan tasolla olevan kasvillisuuden ollessa vielä lepotilassa. Varhain keväällä kukkivia kasveja on sekä puu-, että ruohovartisissa lajeissa. Esimerkiksi varhain keväällä kukkivia 2. KASVILLISUUSTYÖT 3. VIHERKATTOTYYPPI 1, MAKSARUOHOKATTO 4. VIHERKATTOTYYPPI 2, NIITTY/KETOKATTO 5. VIHERKATTOTYYPPI 3, HEINÄKATTO 6. VIHERKATTOTYYPPI 4, KATTO- JA KANSIPUUTARHA 7. MUUT VIHERKATTOTYYPIT 8. KASVUALUSTA KIRJALLISUUTTA VIHERKATTOJEN KASVILLISUUS
ohjeet 2 pieniä sipulikasveja on mahdollista kasvattaa kaikilla viherkattotyypeillä. Sopivaa kasvillisuutta valittaessa kiinnitetään erityistä huomiota kasvien ilmastolliseen kestävyyteen sekä tulevaan hoitotyön määrään ja laatuun. Kasvillisuusohjeita on esitetty ohjekorteissa Infra 23-710053 (RT 89-1100 Piha-alueiden kasvillisuustyöt ja Infra 23-710052 (RT 89-10998) Kasvillisuusalueiden maatyöt. Kasvillisuuden valintaan vaikuttavia tekijöitä: suunnittelun reunaehdot kuten kaavamääräykset hulevesien pidätys- ja viivytysvaatimukset katto- tai kansipuutarhan käyttötarkoitus ja tavoitteet katon kasvuolosuhteet kuten paahteisuus, tuulisuus, valoisuus, rakennusten aiheuttama varjostus kasvien kestävyys (ilmastollinen kestävyys ja kestävyys eri tekijöitä kuten tuulta vastaan) kasvien terveys kasvitauteja ja tuholaisia vastaan haitalliset vieraslajit rakennusten tyyli ja käyttötarkoitus kasvillisuuden katseluetäisyys näkymät maan tasosta ja kattopuutarhasta kasvillisuuden massoittelu kasvualustan paksuus ja ominaisuudet hoitoresurssit hoitotyössä käytettävä kalusto (mm. tila koneiden käyttöön) Viherkattojen vaativissa kasvuolosuhteissa suositaan kestäviä kotimaisia lajeja ja lajikkeita. Tällaisia ovat mm. FinE-kasvit, joiden valikoima laajenee jatkuvasti. FinE-kasvien valinnassa painottuvat ilmaston- sekä tautien ja tuholaisten kestävyys. Lisäksi FinE-kasvien tulee olla näyttäviä ja helppohoitoisia koko kasvukauden. Taulukko 1. Ruohovartisen kasvillisuuden toteutus. Ruohovartinen kasvillisuus Maksaruohomatto Välittömästi valmis ja peittävä kasvillisuus Alhainen biodiversiteetti Niittykasvimatto Välittömästi valmis ja peittävä kasvillisuus Korkea biodiversiteetti Kasvivalinnoilla voi vaikuttaa biodiversiteettiin Taimi-istutus astiataimista Kasvivalinnoilla voi vaikuttaa biodiversiteettiin Isot taimet peittävät nopeasti Sopii vain kattopuutarhaan Kylväminen siemenistä tai kasvinosista Kasvivalinnoilla voi vaikuttaa biodiversiteettiin Alhaiset perustamiskustannukset Kasvien kehittyminen vie 1 3 vuotta aikaa Kylvön voi tehdä vain keväällä ja syksyllä Maa-aineksen kasvi- tai siemenpankin hyödyntäminen Korkea biodiversiteetti, maa-aineksen ominaisuudet vaikuttavat Erittäin alhaiset kustannukset Kasvien kehittyminen vie aikaa Haitallisten vieraslajien leviämisen mahdollisuus Esteettisesti ei kaikkien mieleen Haitalliset vieraslajit ja invasiiviset lajit Haitalliset vieraslajit Kattokasvillisuutena ei käytetä haitallisia vieraslajeja, sillä tuuli ja linnut voivat levittää siemeniä ympäristöön. Kattokasvillisuuden perustamisessa käytettävän kasvualustan tulee olla vapaata haitallisten vieraslajien siemenistä ja kasvinosista. Maa- ja metsätalousministeriön ylläpitämästä kansallisessa vieraslajiportaalissa http://www.vieraslajit.fi on päivitetty tieto vieraslajeista. Haitallisia vieraslajeja ovat mm.: Ruohovartisia haitallisia vieraslajeja Korkeapiisku, Solidago altissima Kanadanpiisku, Solidago canadensis Komealupiini, Lupinus polyphyllus Paimenmatara, Galium album Piennarmatara, Galium x pomeranicum Pajuasteri, Aster x salignus Karhunköynnös, Calystegia sepium Puuvartisia haitallisia vieraslajeja Kurtturuusu, Rosa rugosa Isotuomipihlaja, Amelanchier spicata Seurattavia lajeja ovat mm. seuraavat naapurimaissa yleistyneet haitalliset vieraslajit: Tarhasinivalvatti, Cicerbita macrophylla Amerikanhorsma, Epilobium adenocaulon Valkolumimarja, Symphoricarpus albus Vuorivaahtera, Acer pseudoplatanus Invasiiviset lajit (haitallisesti leviävät) Katoilla vältetään invasiivisia ja potentiaalisesti invasiivisia lajeja. Kasvien invasiivisuuden voi tarkistaa porttaalista http:// www.nobanis.org. Tämän ohjeen kasviluetteloissa ei ole esitetty invasiivisia ja potentiaalisesti invasiivisia lajeja. Ruohovartinen kasvillisuus viherkatoilla Viherkattojen taimimateriaalin valinta vaikuttaa siihen, miten nopeasti viheralue on peittävä tai millaisen tilavaikutelman puuvartinen kasvillisuus muodostaa. Valmiiksi kasvatetuista taimimatoista viherkatto saadaan nopeasti peittäväksi. Kasvillisuusmattoja on valmiina tuotteina tai niitä voidaan tilata halutulla kasvilajivalikoimalla. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon, että esimerkiksi perenna-, tai niittykasvimaton kasvatus voi viedä tilausajankohdasta riippuen jopa vuoden. Kylvämällä toteutettava perenna- tai niittyalue vaatii itääkseen ja kehittyäkseen peittäväksi jopa useamman vuoden. Puut viherkatoilla Puita voidaan kasvattaa katto- ja kansipuutarhoissa. Puita voi olla myös muilla viherkattotyypeillä, jos niitä varten on erikseen tehty vastaavat kasvualusta- ja kansirakenteet. Pienikokoiset puut soveltuvat katto- ja kansipuutarhoihin yleensä elinkaarensa ja kokonsa puolesta suurikokoisia puita paremmin. Lisäksi pienikokoiset puut eivät kuormita rakenteita niin paljon kuin suurikasvuiset puut. Puun paino lisääntyy kasvaa voimakkaasti puun kehityksen myötä. Tähän vaikuttaa puun rungon, oksiston ja juuriston pituus- ja paksuuskasvu. Puun painosta noin 23 % on juuristossa, jonka laajuus luonnonmukaisilla kasvupaikoilla on suurin piirtein saman laajuinen kuin puun latvus ja suhteessa siis puun kokoon. Puiden juuristo on pääosin pinnassa noin 0,6 m:n syvyydessä ja yleensä enintään metrin syvyydessä. Puun kiinnittymisen ja kosteusolosuhteiden takia isoille puille tulee varata kattorakenteessa vähintään 1,2 metrin syvyinen
ohjeet 3 kasvualustatila, jossa varsinaisen kasvualustan paksuus suurilla puilla on vähintään yksi metri. Katto- ja kansipuutarhoihin puulajeiksi sopivat yleensä matalajuuriset, kuivuutta ja tuulta kestävät lajit. Puulajeista esimerkiksi vaahterat ja koivu tuottavat runsaasti itämiskelpoista siementä, joka aiheuttaa rakenteiden puhdistus- ja taimien poistotarvetta. Viherkattojen rakenteiden suunnittelussa puun maksimipainona voidaan pitää 6000 kg, mikäli viherkaton elinkaaren arvioidaan olevan noin 40 vuotta. Puun painon määrittely perustuu muutamien suurimpien puiden painojen kehitykseen 60-vuotiaalla puulla (20-vuoden kasvatus taimistossa ja 40 -vuotta viherkatolla). Lehmuksen painon kehitys on esitetty taulukossa 10. Käytettäessä lehmuksia suurempia ja nopeakasvuisempia tai vanhempia puita, tulee tämä ottaa huomioon kattorakenteiden kantavuudessa. Taulukko 2. Arvio lehmuksen (Tilia sp.) halkaisijasta rinnankorkeudella ja sitä vastaavasta tuorebiomassasta 60 vuoden iässä (McHale M., Burke, I., Lefsky, M., Peper, P., McPherson, E. 2009. Urban forest biomass estimates: is it important to use allometric relationships developed specifically for urban trees? Urban Ecosystems 12, 95-113). Puulaji, Lehmus Yleisesti/usein mittauksissa havaittu arvo Halkaisija cm Tuorepaino kg 26 700 Alhaisin mittauksissa havaittu arvo 20 400 Keskimääräinen mittausarvo 30 950 Suurin mittausarvo 75 6000 Isot puut Isoiksi puiksi luokitellaan puut, jotka saavuttavat yli kahdeksan metrin korkeuden. Isojen puiden voimakkaimman kasvun vaihe jatkuu yleensä 40 60 vuoteen (josta enintään 20 vuotta taimistolla). Kotimaiset koivu ja mänty sekä jalot lehtipuut kuten lehmus, saarni, vaahtera ja jalava ovat katon laskennallisen eliniän lopussa vielä nuoruus- ja kasvuvaiheessa. Isojen puiden biologinen ikä vaihtelee lajista riippuen noin 125 600 vuoden välillä. Pienet puut Pieniksi puiksi katsotaan yleensä puut, jotka kasvavat enintään kahdeksan metrin korkuiseksi. Pieninä puina pidetään esimerkiksi pihlajia, omenapuita ja kirsikoita. Pienet puut saavuttavat täysikokoisuuden nuorempana kuin suurikokoisiksi kasvavat puut. Useat pienikasvuiset puulajit ovat täysikokoisia jo noin 20-vuoden iässä. Pienikokoisten puiden elinikä on yleensä lyhyempi kuin suurikokoisilla puilla ja niiden juuriston laajuus ja syvyys ovat pienemmät kuin suurikasvuisilla puilla. Pienten puiden elinikä hyvissä kasvuolosuhteissa on 50 80 vuotta. Rungolliset suuret pensaat Suurikokoisilla rungollisilla pensailla voidaan viherkatoilla korvata puita. Ne saavuttavat täysikokoisuuden nopeammin kuin pienet puut. Rungollisten pensaiden paino on huomattavasti keveämpi kuin pienten puiden paino. Isojen pensaiden maksimipainon arvioidaan olevan noin 150 kg. Tällaisia pensaita ovat esimerkiksi pensasmaiset vaahterat, syreenit, orapihlajat, tuomipihlajat, hortensiat, marjakuuset ja katajat. Monia pensaita on saatavissa myös rungollisina pikkupuina (vartettu pienten puiden runkoon). Tällaisia ovat mm. rungolliset aroniat, hernepensaat, orapihlajat, tuomipihlajat, syreenit ja marjapensaat. Tässä ohjekortissa ei esitetä lajiluetteloita viherkatoille sopivista pienistä ja keskisuurista pensaista. Taulukko 3. Esimerkkejä kasveista, jotka sopivat huonosti viherkatoille. Nimi Tieteellinen nimi Huomiot Lehtipuut Suurikasvuiset koivut Betula sp. suuri koko Vaahtera Acer platanoides runsaasti itäviä siemeniä Havupuut Suurikokoiset kuuset Picea sp. suuri koko Pihdat Pensaat Abies ssp Heidet Viburnum ssp kostean paikan pensaita usein runsaasti kirvoja Pensasmaiset kanukat Cornus ssp kostean paikan pensaita versotauti Koristevadelma Rubus odoratus voimakas juuristo, runsaasti juuriversoja Pihlaja-angervo Sorbaria sorbiolia voimakas juuristo runsaasti juuriversoja Vadelma Rubus ideaeus voimakas juuristo, runsaasti juuriversoja Perennat Jaloritarinkannus Delphinium x cultorum korkea kasvi, ei kestä katoilla tuulta kaatumatta Marunat Artemisia ssp voimakas juuristo, allergisoivia Nokkoset Urtica dioica voimakas juuristo, leviää voimakkaasti, aiheuttaa iho-oireita Pietaryrtti Tanacetum vulgare voimakas juuristo, syrjäyttää muut kasvit Tatarit Aconogonum ssp Bistorta ssp. Reynoutria ssp. voimakas juuristo leviää juuristonsa avulla voimakkaasti
ohjeet 4 2. KASVILLISUUSTYÖT Kattorakenteen kaltevuus vaikuttaa viherkattotyypin valintaan ja kasvualustan sekä kasvillisuuden pysyvään ja väliaikaiseen tukemistarpeeseen. Jyrkkien kattojen kasvualusta (1:10 tai jyrkempi) tuetaan pysyvillä tukirakenteilla. Kasvualustan tukemiseen on käytettävissä viherkatoille suunniteltuja valmistuotteita. Viherkattojen asentamisesta laaditaan suunnitelma, jonka tulee koskea myös kasvillisuusrakenteita. Asennussuunnitelmasta on kerrottu tarkemmin ohjeessa Infra xx-xxxxx Viherkattojen rakenteiden suunnittelu, asennussuunnitelma. Kasvillisuustyyppi ja katolla vallitsevat olosuhteet vaikuttavat toimenpiteisiin ja asennusaikaan esimerkiksi seuraavasti: Tuulisella katolla voi olla tarpeen suojata kylvetty tai istutettu viherkatto väliaikaisilla kattorakenteeseen ankkuroiduilla tuulensuojakankailla työn edistymisen mukaan. Kylvetty ja istutettu alue voidaan tuulieroosion estämiseksi käsitellä vesiemulsioruiskutuksella. Ruiskutus voidaan tarpeen mukaan uusia myöhemmin. Rullalla toimitettavat kasvillisuusmatot on asennettava kahden vuorokauden kuluessa niiden irrotuksesta. Maksaruohosilppu on levitettävä 30 tunnin kuluessa sen leikkaamisesta. Maksaruohosilppu on liotettava ennen kylvämistä, jos sen leikkaamisesta on kulunut enemmän kuin 24 tuntia aikaa. Viherkaton kylväminen on tehtävä tuulettomalla säällä. Työmaalle toimitetun kasvillisuuden kastelusta on huolehdittava jo ennen kasvillisuuden istuttamista ja istuttamisen tai asennuksen jälkeen. 3. VIHERKATTOTYYPPI 1, MAKSARUOHOKATTO Maksaruohot ovat kuivakkokasveja (mehikasveja), joiden rakenne ehkäisee haihduttamista ja varastoi vettä vesisolukkoon silloin, kun vettä on saatavissa. Maksaruohot menestyvät auringossa, kestävät kuivuutta ja paahdetta, ovat vaatimattomia ravinteiden suhteen ja uusiutuvat omavaraisesti siemenistä ja versoista. Maksaruohot eivät vaadi leikkausta. Maksaruohot kukkivat usein jo alkukesästä valkoisin, keltaisin tai punaisin kukin. Kukinta-ajan ulkopuolella vaihtelevat vihreän ja punaruskean eri sävyt. Talvikaudella osalla maksaruohoista voi säilyä ikivihreitä versoja. Maksaruohokatoilla sammal on luonteva osa kasvillisuutta, ja kasvilajisuhteet voivat vaihdella eri vuosina. Maksaruohokatolla voidaan käyttää myös muita lajeja, joiden kasvuolosuhteet vastaavat maksaruohon olosuhteita. Tällaisia ovat mm. mehitähdet, matalat ketokasvit kuten ajuruohot ja monet kalliokasvit. Maksaruohokatoille voidaan istuttaa myös pikkusipulikasveja, taulukko 8. Toteutustapa Maksaruohokatto toteutetaan valmiiksi kasvatetuista ja kasvuston peittämistä maksaruohomatoista, istutetaan kennotaimista, kylvetään maksaruohosilpusta (ei kukintavaiheessa olevista) tai näiden yhdistelmästä. Pelkästään taimista istuttamalla (kennotaimi) käytetään taimia vähintään 16 32 kpl/m2. Pelkästään maksaruohosilpusta kylvämällä käytetään silppua vähintään 60 g/m2. Maksaruohokattojen paras asennusaika on keväällä sekä elo-lokakuussa, kun lämpötila on vielä noin +10 C ja kasvillisuudelle jää vähintään 2 3 viikkoa aikaa juurtumiseen ennen pakkasten tuloa. Maksaruohokattoja voidaan perustaa myös kesäaikaan, mutta tällöin on erityisesti kiinnitettävä huomiota riittävään kasteluun. 4. VIHERKATTOTYYPPI 2, NIITTY/KETOKATTO Niittykasvillisuus on luonnossa esiintyvien lajien muodostamaa ruoho- ja heinäkasvillisuutta, taulukko 9. Katoille sopivat yleensä kuivan ja paahteisen paikan ketokasvit. Varjoisille katoille valitaan puolivarjoisan tai varjoisan paikan lajeja, jotka kestävät myös kuivuutta. Ketokasvien kukinta ja ulkoasu vaihtelevat kasvilajista riippuen. Ketokatoilla voi esiintyä myös maksaruohoja. Kasvivalinnoissa pyritään kasvillisuuteen, jota ei tarvitse niittää. Niittykatoilla voidaan kasvattaa myös kuivan paikan olosuhteissa menestyviä maanpeiteperennoja ja varpukasveja. Toteutustapa Niittykattojen kasvillisuus voidaan toteuttaa valmiista mattokasvillisuudesta, istuttaa kennotaimista, kylvää siemenistä tai toteuttaa näiden yhdistelmistä. Siementen lähteenä voidaan käyttää myös niittojätettä. Kukkivien kasvien joukkoon matalaksi suojaheinäksi soveltuu esimerkiksi lampaannata ja nurmirölli. Ketokasvien siemenet itävät valossa ja ne tarvitsevat yleensä kylmäkäsittelyn (talven pakkasjakson) itääkseen. Syksyllä kylvetyt siemenet itävät pääosin vasta keväällä. Pelkästään siemenistä kylvettäessä käytetään ketokasvin siemeniä vähintään 1500 kpl/m2 ja lisäksi voidaan käyttää suojaheinää esimerkiksi 20 g/m2. Niitty/ketokattojen paras perustamisaika on keväällä sekä syys-lokakuussa, kun lämpötila on vielä noin +10 C ja kasvillisuudelle jää vähintään 2 3 viikkoa aikaa juurtumiseen. Perustaminen voidaan tehdä myös kesäaikaan, mutta tällöin on erityisesti kiinnitettävä huomiota riittävään kasteluun. Kuva 2. Maksaruohokatto Kuva 3. Niitty/ketokatto
ohjeet 5 Taulukko 4. Esimerkkejä maksaruohokaton kasvilajeista. Suomessa katoilla hyvin menestyviä lajeja kuten Sedum spurium kaukasianmaksaruoho ei ole lajiluettelossa potentiaalisen invasiivisuuden takia. Nimi Kukinnan väri Kukinta-aika kk Korkeus cm Huomioita Sedum acre keltamaksaruoho Sedum album valkomaksaruoho Sedum hybridum mongolianmaksaruoho Sedum kamtschaticum kamtsatkanmaksaruoho Sedum rupestre kalliomaksaruoho Sedum sexangulare särmämaksaruoho Sedum telephium synon. Hylotelephium telephium isomaksaruoho Sempervivum montanum alppimehitähti Sempervivum tectorum kattomehitähti keltainen 6 7 5 10 pienet ja lyhyet lehdet ovat vaaleanvihreät tai punertavat valkoinen 6 7 5 10 lehdet liereitä, meheviä ja tavallisesti punavärisiä keltainen 7 8 15 paksut vahamaiset lehdet oranssinkeltainen 7 8 15 25 sahalaitaiset lehdet keltainen 7 8 15 lehdet liereitä, tasasoukkia ja otakärkisiä keltainen 6 5 versot ovat särmikkäät vihertävänvalk.- kellertävä-punertava 7 9 5 50 lehdet kierteisesti tai vastakkain, usein kiehkuroina, ruodittomia vaaleanpunainen 7 8 5 15 ruusukkeiset tyvilehdet vaaleanpunainen, tummaviiruinen kukinto 7 8 5 20 ruusukkeiset tyvilehdet Taulukko 5. Esimerkkejä niitty/ketokaton, kasvilajeista. Nimi Korkeus cm Elinkierto 2) Kukinta-aika kk Kukinnon väri Centaurea jacea ahdekaunokki Fragaria vesca ahomansikka Galium boreale ahomatara Rumex acetosella ahosuolaheinä Pilosella officinarum huopakeltano Trifolium arvense jänönapila Thymus serpyllum kangasajuruoho Linaria vulgaris kannusruoho Trifolium aureum kelta-apila Lotus corniculatus keltamaite Galim verum keltamatara Viola tricolor keto-orvokki Dianthus deltoides ketoneilikka Potentilla crantzii keväthanhikki Antennaria dioica kissankäpälä 30 80 mv 7 8 sinertävänpunainen a pv 5-20 mv 6 7 valkoinen a pv 25 40 mv 7 9 valkoinen a pv 10 40 mv 6 8 punainen a pv 5 25(40) mv 6 7 rikinkeltainen a 10 30 yv 6 7 vaa.pun-harmaa a 5 10 mv 6 8 purpp.punainen a 20 70 mv 7 9 keltainen a 15 35 kv 7 8 kul.kelt.-kel.rusk. a 10 40 mv 6 8 keltainen a 20 60 mv 6 8 keltainen a 8 30 yv 5 9 sinipun.-kelt.-valk. a pv 10 30 mv 6 8 purpp.punainen a 5 30 mv 4 7 kirkkaankeltainen a 5 30 mv 6 7 valk.-punertava a taulukko jatkuu
ohjeet 6 jatkoa Taulukko 5 Nimi Korkeus cm Elinkierto 2) Kukinta-aika kk Kukinnon väri Campanula rotundifolia kissankello Campanula persicifolia kurjenkello Festuca ovina lampaannata Lychis viscaria mäkitervakko Deschampsia flexuosa metsälauha Allium oleraceum nurmilaukka Agrostis capillaris nurmirölli Veronica chamaedrys nurmitädyke Pilosella aurantiaca oranssikeltano Campanula glomerata peurankello Potentilla tabernaemontani pikkuhanhikki Leucanthemum vulgare päivänkakkara Trifolium pratense puna-apila Veronica officinalis rohtotädyke Allium schoenoprasum ruoholaukka Knautia arvensis ruusuruoho Hieracium umbellatum sarjakeltano Achillea millefolium siankärsämö Plantago media soikkoratamo Potentilla reptans suikerohanikki Leontodon autumnalis syysmaitiainen Anthoxanthum odoratum tuoksusimake Geranium sanguineum verikurjenpolvi 10 60 mv 6 8 vaaleansininen a 30 100 mv 7 8 sininen a pv 15 40 mv 6 7 vihertävä a 20 40 mv 6 7 tummanpunainen a 30 70 mv 6 7 sinipunainen a pv 25 75 mv 7 8 vaalean violetti-vaaleanpunainen-vihertävänruskea 25 100 mv 6 7 punaruskea a pv 10 35 mv 5 8 kirkkaansininen-sinipunainen, keskeltä tummajuovainen 25 60 mv 6 8 keltainen a a a pv 20 80 mv 6 8 syvän sinivioletti a pv 5 10 mv 5 6 kirkkaankeltainen a 20 70 mv 6 9 kelt.-valk. a pv 15 50 mv 6 8 violetinpunainen (joskus vaaleanpun.-valk.) 10 30 mv 5 8 vaaleansininen a 10 30 mv 6 7 sinipunainenvaalean purppuranpunainen 30 80 mv 7 8 vaalean violetti a 5 80 mv 7 9 keltainen a 20 70 mv 7 9 vaalea-punertava a 20 50 mv 6 7 vaaleanpunertava a 10 15 mv 7 8 kirkkaankeltainen a 10 40 mv 7 9 keltainen a 25 60 mv 5 6 ruskeanvihreä a 20 50 mv 6 8 purppuran punainen a a pv a a= aurinko, pv= puolivarjo 2) mv= monivuotinen, yv= yksivuotinen, kv=kaksivuotinen
ohjeet 7 Taulukko 6. Esimerkkejä niitty/ketokaton, kasvualustapaksuudella menestyvistä vaatimattomista perennoista. Kasvualustapaksuus esitetään taulukossa 14. Nimi Korkeus cm Kukinta-aika kk Armeria maritima rantalaukkaneilikka Artemisia ludovitciana hopeamaruna Astilbe chinensis pumila kääpiöjaloangervo Dianthus deltoides ketoneilikka Doronicum orientale kevätvuohenjuuri Geranium x cantabrigiense peittokurjenpolvi Geranium sanguineum verikurjenpolvi Glechoma hederacea maahumala Pachysandra terminalis varjoyrtti Phlox stolonifera rönsyleimu Primula veris kevätesikko Ranunculus ficaria mukulaleinikki Sedum `Herbstfreude komeamaksaruoho Thymus serphyllum kangasajuruoho Tiarella cordifolia rönsytiarella Veronica austriaca ssp. loistotädyke Veronica fruticans varputädyke Veronica officinalis rohtotädyke Waldsteinia ternata rönsyansikka a= aurinko, pv= puolivarjo, v=varjo Kukan väri 10 30 6 7 lila a hiekkapitoinen läpäisevä kasvualusta 60 100 - - a liuskainen lehdistö on koristeellinen ja kestää koko kasvukauden kukat ovat pienet ja lähes huomaamattomat 20 7 8 lila a pv matalia mattomaisia kasvustoja muodostava pikkuperenna 10 30 6 8 purppuranpunainen a mätästävä kasvutapa, syvälle työntyvä juurakko vahamaiset lehdet 20 60 5 keltainen a pv lehdistö säilyy vihreänä 10 20 7 8 roosa, valkoinen 20 50 6 7 tumman purppuranpun. a v a pv kukkii syksyllä uudestaan jos kasvuston leikkaa alas maanpeitekasvi kiiltävä, matala ja tiheä lehdistö luonnonperenna suosii kalkkipitoista kasvualustaa loistavanpunainen syysväri 10 5 6 sinivioletti a v kasvattaa pitkiä maanmyötäisiä rönsyjä 20 30 6 7 valkoinen pv v ainavihanta peittokasvi 5 15 5 6 liilansininen, roosa tai valk. 15 30 5 6 keltainen ja oranssitäpläinen a pv a menestyy happamassa maassa lehdet pysyvät vihreinä talven yli lumen suojassa kantavaihtelua lehdet kasvavat ruusukkeena maata vasten 10 20 5 6 keltainen a pv kasvusto kuihtuu juhannukseen mennessä 40 9 10 vaaleanpunainen a pystykasvuinen 10 7 8 punalila a ikivihreä 10 20 6 valkoinen a v mätästävä suurimman osa vuotta maan alla turvonneina juurina lisääntyy mukuloista ja itusilmuista lehdet paksut, vahamaiset, harmahtavat kukinnot litteitä, runsaskukkainen lehdistö tuuhea, peittävä, ainavihanta leviää melko voimakkaasti liian märässä ja ravinteikkaassa maassa talvenkestävyys heikkenee 40 6 7 sininen a kuiva-tuore kasvualusta rentovartinen mätäs 10 6 sininen a varpumainen luonnonkasvi 10 30 6 8 vaaleansininensinipun. a pv varsi rento koheneva, haarova, juurehtiva 10 5 6 keltainen a v mattomainen, rönsyilevä lehdet liuskaiset; ainavihanta leviää voimakkaasti
ohjeet 8 5. VIHERKATTOTYYPPI 3, HEINÄKATTO Heinäkatot ovat nurmiruohokattoja tai koristeheinäkattoja. Loivat heinäkatot toteutetaan kylvämällä siemenet irtokasvualustalle tai asentamalla kasvualustan päälle siirtonurmikko. Jyrkemmillä katoilla käytetään yleensä valmiiksi kylvettyjä tai paikalla kylvettäviä kasvualustasäkkejä tai kasvualustan päälle asennettavaa siirtonurmikkoa. Perinteiset heinäkatot on toteutettu siirretyistä nurmiturpeista. Heinäkaton kasvillisuus muodostetaan yleensä matalakasvuisista kuivuutta kestävistä heinälajeista kuten lampaannata ja nurmirölli, taulukko 9. Heinäkasvien siemeniä käytetään noin 20 g/m2. Sekaan sopivat myös niittykasvit kuten ahosuolaheinä. Heinäkaton paras toteutusaika on keväällä ennen juhannusta tai syys-lokakuussa, kun lämpötila on vielä noin +10 C ja kasvillisuudelle jää vähintään 2 3 viikkoa aikaa itämiseen tai juurtumiseen. Perustaminen voidaan tehdä myös kesäaikaan, mutta tällöin on erityisesti kiinnitettävä huomiota riittävään kasteluun. 6. VIHERKATTOTYYPPI 4, KATTO- JA KANSIPUUTARHA Katto- ja kansipuutarhoissa voidaan käyttää kaikkien viherkattotyyppien kasveja sekä puita, pensaita, köynnöksiä, perennoja, nurmikkoa, hyötykasveja, sipulikasveja, varpuja ja sammalia. Kasvivalinnoissa huomioidaan menestymiseen vaikuttavat tekijät. Infra 23-710053 (RT 89-1100 Piha-alueiden kasvillisuustyöt, taulukot 10, 11, 12. Kuva 4. Heinäkatot ovat nurmiruohokattoja tai koristeheinäkattoja. Kuva 5. Kattopuutarha Taulukko 7. Esimerkkejä niitty/ketokaton, kasvualustapaksuudella menestyvistä varpukasveista. Kasvualustapaksuus esitetään taulukossa 14. Nimi Korkeus cm Kukinta-aika kk Arctostaphylos uva-ursi sianpuolukka Calluna vulgaris kanerva Empetrum nigrum variksenmarja Vaccinum microcarrum karpalo Vaccinum myrtillus mustikka Vaccinum vitis-ideaea puolukka a= aurinko, pv= puolivarjo, v=varjo Kukan väri 5 15 5 6 vaal.pun - vaalean vihertävä a rennosti kasvavat varret muodostavat mattomaisia kasvustoja ainavihanta varpu marja kirkkaan punainen 10 50 7 8 lila a lehdet ovat neulasmaisia ja kasvavat vastakkain 5 15 5 6 punertava a versosto on tiheä, lehdet ovat pienet, neulasmaiset ja reunoilta kiertyneet mustat luumarjat 5 15 5 6 punertava a ainavihanta varpu 10 50 5 6 punertava -vihertävä a v kesävihanta varpu 5 30 5 6 vaal.pun a ainavihanta varpu marja kirkkaan punainen
ohjeet 9 Taulukko 8. Esimerkkejä kaikille viherkattotyypeille sopivista sipulikasvilajeista. Nimi Chionodoxa luciliae isokevättähti Gagea lutea Isokäenrieska Galanthus nivalis lumikello Gagea minima pikkukäenrieska Puschkinia scilloides posliinihyasintti Korkeus cm Kukinta-aika Kukan väri 15 5 6 sininen muistuttaa sinililjoja (sinililja on potentiaalisesti invasiivinen) 10 20 4 5 keltainen tuottaa kohtalaisesti siemeniä 10 15 3 4 valkoinen lisääntyy myös kasvullisesti sivusipuleista 7 15 5 keltainen sipulit pareittain yhteisessä kuoressa siementuotanto on runsas Taulukko 9. Esimerkkejä viherkattotyyppien 2 3 heinälajeista. Nimi Korkeus cm Elinkierto Kukinta-aika kk Poa annua kylänurmikka Festuca ovina lampaannata Deschampsia flexuosa metsälauha Poa pratensis niittynurmikka Agrostis capillaris nurmirölli Anthoxanthum odoratum tuoksusimake a= aurinko, pv= puolivarjo, v=varjo 5 25 mv 6 7 a pv 15 40 mv 6 7 a 30 70 mv 6 7 a pv 20 60 mv 6 8 a 25 100 mv 6 7 a pv 25 60 mv 5 6 a Taulukko 10. Esimerkkejä katto- ja kansipuutarhaan sopivista lehtipuista. Lehtipuut Alnus glutinosa `Laciniata sulkatervaleppä Alnus glutinosa `Pyramidalis pilaritervaleppä Alnus incana `Johanna sulkaharmaaleppä Alnus incana f. laciniata sulkaharmaaleppä 4 5 5 15 vaaleansinertävävalkoinen Korkeus m a pv 10 15 IV (V) kuiva-märkä kasvupaikka a pv 10 15 III IV tuore-märkä, keski-runsasravinteinen kasvupaikka, kestää myös ajoittaista kuivuutta kapea kasvutapa ei muodosta juuriversoja juuristo voimakas, kestää hyvin tuulta a pv 10 15 III IV kuiva-märkä kasvupaikka a pv 5 10 VII kuiva-märkä kasvupaikka kiiltävä, tummanvihreä lehdistö. Lehdet varisevat syksyllä vihreinä pitkät hedenorkot pölyttävät kevättalvella pienet käpymäiset eminorkot luonnonvaraisen harmaalepän liuskalehtiset lajikkeet ovat hidaskasvuisempia ja pienempiä kuin tavallinen harmaaleppä. Puut kasvattavat runsaasti juuri- ja tyvivesoja. Lehtikarike ja typpeä sitova juuristo parantavat maaperää. Lehdistö himmeän vihreä, alta vaaleampi hedenorkot pölyttävät kevättalvella pienet käpymäiset eminorkot taulukko jatkuu
ohjeet 10 jatkoa Taulukko 10 Lehtipuut Betula pendula var. carelica visakoivu Betula pendula `Laciniata loimaankoivu Betula pendula `Tristis riippakoivu Betula pendula `Youngii kyynelkoivu Crataegus douglasii mustamarjaorapihlaja Juglans mandshurica mantsurianjalopähkinä Malus spp. Tarhaomenapuita esim: Huvitus, (kesä), I IV Pirja, FinE, (kesä) I VI Samo, FinE, (syys), I III(IV) Keltakaneli, (syys), I V (VI) Konsta, FinE (talvi), I V Talvikaneli, (talvi) I V Malus baccata marjaomenapuu Malus `Dolgo paratiisinomenapuu Malus Hopa purppuraomenapuu Malus `Hyvingiensis` rautatienomenapuu Populus tremula `Erecta pylväshaapa Prunus cerasus hapankirsikka Prunus domestica subsp. domestica luumu a 5 15 VI (VII) kuiva-tuore, keskiravinteinen kasvupaikka, sietää ajoittain seisovaa vettä a 10 15 VI kuiva-tuore kasvupaikka a V kuiva-tuore kasvupaikka a 2 6 V kuiva-tuore kasvupaikka a 6 12 V kuiva kasvupaikka latvus päästää runsaasti valoa lävitseen, kestää nuorena melko hyvin tuulta, mutta vanhana se varistaa oksia herkemmin. nopeakasvuinen puu juurtuu pääasiassa ylimpään maakerrokseen ja vie veden ja ravinteet pienemmiltä kasveilta lehdistö vinoneliömäinen tai kolmiomainen, syksyllä himmeän oranssinkeltainen. riippuvat keltaiset hedenorkot avautuvat toukokuussa lehtien puhjettua a 6 10 I III tuore-ravinteinen, tuulensuojainen kasvupaikka a Korkeus m suosivat hyvin läpäisevää, syvämultaista, hikevää ja runsasravinteista maata ei kestä märkyyttä suurin osa puista tulee enintään 8 metriä korkeaksi elinikä 50 70 vuotta syysväri useimmilla lajikkeilla keltainen kukinta kesäkuun alussa ja kestää enintään pari viikkoa. Kukat puhkeavat vanhojen oksien kääpiöversoihin a 6 8 VI kuiva-tuore, ravinteikas, kalkkipitoinen kasvualusta a 4,5 6 V latvus pyöreä, kookas syysväri keltainen kukat, valkoiset, 3 4 cm leveät, avautuvat toukokuun lopussa, kukinta runsas hedelmä punainen, usein alle 1 cm leveä, talouskäyttöön sopiva a 4 6 I IV lehdistö punertava, altis omenaruvelle kukat roosa, 4 5 cm, terälehtien tyvi vaalea hedelmä punainen, 2 cm a 2 4 V tuore- ravinteinen kasvupaikka vartettu riippaoksainen puu a 8 17 VI (VII) katoilla tulee käyttää ainoastaan vartettuja pylväshaapoja. Tavallisesti lajike on vartettu haapaan. kattorakenteen juuristonsuojaukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota nopeakasvuisia ja lyhytikäisiä (70 vuotta) tuore, runsasravinteinen kasvualusta a 5 8 III tuottaa juuriversoja a 5 8 II tuottaa juurivesoja lehdet keväällä kauan koristeellisen punertavat keltainen syysväri kehittyy myöhään syksyllä tuottaa juurivesoja taulukko jatkuu
ohjeet 11 jatkoa Taulukko 10 Lehtipuut Prunus domestica subsp. insititia kriikuna Prunus maackii tuohituomi Prunus padus `Colorata purppuratuomi Prunus sargentii rusokirsikka Prunus virginiana virginiantuomi Prunus virginiana `Schubert rusotuomi Korkeus m a 3 5 II tuottaa juurivesoja a 5 10 VI kellanvalkoiset kukat kesäkuun alussa vaalean kirkkaan keltainen syysväri metallimaisesti kiiltävä, hilseilevä ruskea runko nopeakasvuinen elää noin 60 vuotta vanhaksi syysväri yleensä vaaleankeltainen kellanvalkoiset kukat kesäkuun alussa marjat ovat kypsinä mustat tuore märkä, runsasravinteinen kasvualusta kattorakenteen juuristonsuojaukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota a v 5 8 VI muistuttaa valkokukkaista tuomea, mutta kukat ovat vaaleanpunaiset toukokuun lopussa kasvaa hyvin nopeasti ensimmäiset 20 25 vuotta ja elää keskimäärin 60 vuotta lehdistö alkukesällä aurinkoisella paikalla punaruskea, mutta vihertyy vähitellen syysväri tummanpunainen tuore märkä, keskiravinteinen kasvupaikka sietää hyvin seisovaa vettä kohtalaisesti tuulta. v 5 I II (III) tuulensuojainen, lämmin kasvupaikka vartettu tavalliseen imeläkirsikan perusrunkoon, latvus leveä kasvaa hitaasti, lyhytikäinen runko kiiltävä, punaruskea horisontaalijuuristo, ei juuriversoja lehdet puhjetessaan ruskeanpunaiset, myöhemmin tummanvihreät, syysväri punainen roosat kukat kukinta kestää vain viikon pieniä, mustanpunaisia marjoja kehittyy harvoin a pv 5 9 VI muistuttaa kotimaista tuomea, mutta kukkii myöhemmin ja tuoksuvat kukat ovat kellanvalkoiset kasvattaa juurivesoja elää keskimäärin 60 vuotta punainen syysväri elokuussa punaiset luumarjat tuore, runsasravinteinen kasvupaikka sietää hyvin seisovaa vettä ja varjoa sekä kohtalaisesti tuulta a pv 5 8 VI lehdet ovat keväällä puhjetessaan vihreät, muuttuvat tumman violetinpunaisiksi nopeakasvuinen kasvattaa juurivesoja elää keskimäärin 60 vuotta kesäkuun alussa kellanvalkoiset nuokkuvat tertut tuore, runsasravinteinen kasvupaikka, sietää hyvin seisovaa vettä ja varjoa sekä kohtalaisesti tuulta taulukko jatkuu
ohjeet 12 jatkoa Taulukko 10 Lehtipuut Quercus robur tammi Salix caprea pendula riipparaita Sorbus americana amerikanpihlaja Sorbus aria saksanpihlaja Sorbus aucuparia kotipihlaja Sorbus aucuparia `Fastigiata pylväspihlaja Sorbus aucuparia `Pendula riippapihlaja Sorbus aucuparia `Xanthocarpa keltamarjapihlaja Sorbus `Birgitta birgitanpihlaja Korkeus m a 15 20 III (IV) tuore, runsasravinteinen kasvupaikka, sietää ajoittaista seisovaa vettä valon tarve lisääntyy iän myötä lehvästö suojaa hyvin melulta ja sitoo pölyä sietää hyvin tuulta, tiesuolaa ja ilmansaasteita vanhana paksurunkoinen ja leveä; tukevat oksat kasvavat rungosta lähes vaakasuoraan kasvu on nopeinta 50 100 vuoden iässä, elää 250 400 -vuotiaaksi tiukasti oksiin kiinnittyvät lehdet puhkeavat melko myöhään keväällä ja muuttuvat syksyllä ruskeankeltaisiksi kantavaihtelua a pv 2 4 I III tuore-kostea, keskiravinteinen kasvupaikka elää noin 40-vuotiaaksi jalo-oksat vartetaan tavallisesti noin kaksi metriä korkeaan perusrunkoon lehdistö himmeä, tummanvihreä kukkii varhain keväällä ennen lehtien avautumista, keltaiset pajunkissat sijaitsevat tiheässä vihertävillä oksilla a pv 4 7 III muistuttaa kotipihlajaa, mutta lehdet ja valkoiset leveät kukinnot kesäkuussa ovat isommat tummanpunaiset marjat 4 6 mm suurissa marjatertuissa oranssinkeltainen tai punainen syysväri tuore, keski runsasravinteinen kasvupaikka a pv 4 8 I III kuiva-tuore, runsasravinteinen kasvupaikka ehytlehtinen, leveän kartiomainen tai munanmuotoinen puu, jonka soikea- tai pyöreätyvisten lehtien alapinnat ovat hopeanharmaakarvaiset kukinto on 8 15 cm leveä ja syksyllä kypsyvät marjat pitkulaiset a pv 4 12 VIII kestää tuulta kuiva tuore, keskiravinteinen kasvupaikka menestyy sekä kuivassa että ajoittain märässä kasvualustassa valontarve lisääntyy iän myötä kestää melko hyvin ilmansaasteita ja maantäyttöä usein monirunkoinen ja pyöreälatvainen puu kasvaa nopeasti noin 20-vuotiaaksi asti ja elää noin 50-vuotiaaksi lehdistö päätöparinen, syksyllä keltainen punainen suuret valkoiset, tuoksuvat kukinnot kesäkuun alkupuolella punaiset marjatertut kypsyvät syksyllä a pv 4 10 VI leveys vai pari metriä ominaisuudet kuin kotipihlajalla a pv 2,5 4 VI vartetaan yleensä 180 cm korkeaan perusrunkoon, mutta riippapihlajalle suositellaan 250 cm korkeaa perusrunkoaluonnonvaraisen kotipihlajamme lajike a 4 12 V kotipihlajan oranssinkeltamarjainen lajike kukkii kesäkuun alussa syksyllä keltainen punainen syysväri a pv 5 6 IV kapea ja pystykasvuinen ei menesty liian märässä oranssinkeltaiset marjat pysyvät pitkään lehdet sinivihreät, syysväri keltaoranssi taulukko jatkuu
ohjeet 13 jatkoa Taulukko 10 Lehtipuut Sorbus Dodong tuurenpihlaja Sorbus hybrida suomenpihlaja Sorbus intermedia ruotsinpihlaja Sorbus koehneana helmipihlaja Tilia spp. lehmukset Tilia x vulgaris puistolehmus a 5 10 IV (V) tuore, keski runsasravinteinen kasvupaikka tuleentuu hyvissä ajoin ennen talvea kasvu on nuorena nopeaa siro lehdistö kapeiden lehdyköiden vuoksi syysväri komean punainen tai keltainen valkoinen suuri kukinto avautuu hieman kotipihlajaa myöhemmin oranssinpunaiset marjat suuressa tertussa a pv 4 10 IV kuiva tuore, keskiravinteinen kasvupaikka sietää hyvin tuulta ja ilmansaasteita keskimääräinen elinikä on 70 vuotta kiiltävässä, tummanvihreässä lehdessä on erilliset tyvilehdykät. Lehdet puhkeavat myöhään keväällä ja kellastuvat vasta loppusyksystä leveä valkoinen tuoksuva kukinto kesäkuussa ruskeanpunaiset marjat kypsyvät vasta myöhään syksyllä a pv 4 10 IV kuiva-tuore, keskiravinteinen kasvupaikka kestää hyvin ilmansaasteita ja tuulta elää keskimäärin 70-vuotiaaksi lehdistö kiiltävä, parihalkoinen, puhkeavat myöhään keväällä ja kellastuvat vasta loppusyksystä valkoinen, leveä, tuoksuva kukinto kesäkuussa ruskeanpunaiset marjat kypsyvät vasta myöhään syksyllä a pv 3 4 V kuiva tuore, keski runsasravinteinen kasvupaikka a v Korkeus m valkoiset kukinnot kesäkuussa valkoiset marjat kullankeltainen-viininpunainen syysväri luonnostaan monirunkoinen pensas, mutta lajista saatavana yksirunkoisia pikkupuita sietävät melko hyvin ympäristömyrkkyjä, sitovat tehokkaasti hiukkasia tuulenkestävyys kohtalainen lehmuskirvat erittävät tahmeaa mesikastetta. Kuivuus ja puiden huonot olosuhteet altistavat kirvoille sietävät voimakasta leikkausta vaatimattomia kasvualustan suhteen, mutta menestyvät parhaiten ravinteikkaassa tuoreessa maassa ensimmäisinä vuosikymmeninä melko hidaskasvuisia, kasvu nopeutuu 60 vuoden ikään mennessä juuristo on vahva, pinnanläheinen ja tiheä hedelmä pieni, pähkylämäinen a pv 10 20 IV (V) tuore, runsasravinteinen, kalkki-, savi-, ja humuspitoinen kasvualusta kukkivat heinäkuussa hedelmät heikkosärmäiset, lähes pallomaiset taulukko jatkuu
ohjeet 14 jatkoa Taulukko 10 Lehtipuut Ulmus glabra vuorijalava Ulmus glabra Camperdownii sateenvarjojalava Korkeus m a pv 15 20 V tuore, runsasravinteinen, kalkki-, ja savipitoinen kasvualusta sietää hyvin tuulta voimakkaasti varjostava vaakatasoon asettautuneet lehdet sitovat hyvin ilman epäpuhtauksia kestää kolhuja, tuulta, ilmansaasteita sietää ajoittaista seisovaa vettä sietää leikkausta hyvin, haavat kylestyvät nopeasti kasvaa nopeasti erityisesti nuorena. Pituuskasvu päättyy 60 70 vuoden iässä kukinto tiheä sarja ja kukat lyhytperäiset. hedelmät pyöreitä, siipipalteisia pähkylöitä a pv 2 3 II vuorijalavan riippuvaoksainen ja erittäin leveälatvainen lajike sietää hyvin tulta, varjostavat ja sitovat tehokkaasti ilman epäpuhtauksia nuori vuorijalava viihtyy varjossakin, mutta vanhan puun latvus tarvitsee paljon valoa pysyäkseen tuuheana a= aurinko, pv= puolivarjo, v=varjo Taulukko 11. Esimerkkejä katto- ja kansipuutarhan pensaslajeista, joita voidaan kasvattaa rungollisina. Lehtipensaat Kork. m Kukinta-aika 2) kk väri Acer tataricum subsp. ginnala mongolianvaahtera a pv 5 lev 4 A 5 kellanvalkoinen VI tuore-ravinteinen kasvupaikka aluksi jäykän pystyhaarainen, vanhana leveälatvainen ja mutkarunkoinen kukkii vanhana, kesäkuun loppupuolella kellanvalkoinen terttumainen kukinto siivelliset, kuivat lohkohedelmät punertuvat loppukesällä ja jäävät roikkumaan oksille oranssinpunainen syysväri, varjossa keltainen Amelanchier alnifolia marjatuomipihlaja a pv 3 lev. 2,5 A 5 valkoinen VI vaatimaton kasvualustan suhteen, sietää kuivuutta ei kasvintuhoojia lehdet pyöreämmät kuin isotuomipihlajalla, kärjestä isohampaiset, kasvutapa sirompi hieman kaartuvien oksien takia vanhemmat alaoksat lähes lehdettömiä runsas pari viikkoa kestävä kukinta marjat tummansiniset syötävät voimakas syysväri Amelanchier laevis sirotuomipihlaja a pv 3,5 A 5 loppu valkoinen II (III) vaatimaton kasvualustan suhteen, sietää kuivuutta sivuille kaartuvat, hieman riippuva ohuet oksat tekevät pensaasta leveän lehdet puhjetessaan punertavat, muuttuvat kukinnan jälkeen vihreiksi, syysväri oranssinpunainen kukat puhkeavat samaan aikaan kuin lehdet kukinta kestää pari viikkoa sinimustat marjat, syötävät hillitty kasvu, tyviversoja vähän vanhemmat alaoksat lähes lehdettömiä kaunis vanhana (mutkainen oksisto) taulukko jatkuu
ohjeet 15 jatkoa Taulukko 11 Lehtipensaat Amelanchier lamarckii rusotuomipihlaja Kork. m a pv 5 lev. 3,5 Kukinta-aika 2) kk väri A 5 valkoinen III vaatimaton kasvualustan suhteen, sietää kuivuutta muistuttaa sirotuomipihlajaa, mutta lehtien alapuoli että kukinnot puhjetessaan karvaiset lehdet puhjetessaan punertavat lehdet kaljuuntuvat, lehtiruoti pysyy karvaisena vanhemmat alaoksat lähes lehdettömiä runsas pari viikkoa kestävä kukinta marjat tummansiniset syöntikelpoiset syysväri oranssinpunainen tai punainen Aronia x prunifolia koristearonia a pv 2,5 3 A 6 V rungollinen aronia on vartettu perusrunkoon kantavaihtelua kuiva/tuore kasvupaikka syysväri oranssinkeltainen tai punainen mustat tai punamustat marjat marjat voivat säilyä oksissa pitkäänkin Caragana arborescens `Lorbergii sulkahernepensas a pv 2 A 6 keltainen VI kuiva-tuore kasvupaikka, kestää hyvin kuivuutta tuulensuojainen kasvupaikka vartettu yleensä 1,8 m perusrunkoon lankamaisen kapealehtinen syysväri keltainen Caragana frutex euroopanhernepensas a 1,5 2 lev 2 5 6 A keltainen VII kuiva-tuore, ravinteinen kasvualusta oksat nuokkuvat kärjistään lehdet nelilehdykkäiset, ei piikkimäisiä korvakkeita Crataegus grayana aitaorapihlaja a 3 5 lev. 2 A, 6 valkoinen VII kuiva-tuore, ravinteikas kasvualusta nopea kasvu, hyvä uusiutumiskyky pystyoksainen, tuuhea nuoret oksat vaaleanruskeita, kaljuja orat 4 8 cm, hieman käyriä punaiset marjat Crataegus x mordenensis `Toba tylppäorapihlaja a 3 4 A 6 valkoinen III (IV) kuiva-tuore, ravinteikas kasvualusta muistuttaa rusopihlajaa, mutta kukat aluksi valkoiset, vanhetessaan vaaleanpunaiset lehden liuskat teräväkärkiset Hippophae rhamnoides tyrni a 2,5 lev. 3 A 5 VI kuiva-kostea, ravinteinen, kalkkipitoinen kasvualusta kukinnalla ei koristearvoa oranssit marjat hopeanvärinen lehdistö, ei syysväriä haarat pystyt, jäykät, vaaleanharmaat runsaasti juuriversoja Hydrangea paniculata `Grandiflora Fin E syyshortensia a pv 2,3 m B 8 9 valkoinen (punertava) III (IV) tuore-ravinteinen, runsashumuksinen, vähäkalkkinen kasvualusta runsaasti kukkiva tuulensuojainen kasvupaikka (hauraat oksat) pystyt, ohuet, vaaleanruskeat oksat ovat hauraat ja kaartuvat helposti kukintojen painosta lehdet puhkeavat myöhään keväällä syysväri keltainen tai keltaoranssi kukinnot isot ja kartiomaiset, valkoiset kukinnot punertuvat lopuksi Hydrangea paniculata `Praecox, FinE kuutamohortensia a pv 2,5 lev. 2,5 B 7 8 valkoinen IV (V) tuore, ravinteikas, humuspitoinen, hapan kasvualusta valkoinen kukinto, kukat avautuvat vähitellen pensas kukkii runsaasti ja säilyy säännöllisen muotoisena taulukko jatkuu
ohjeet 16 jatkoa Taulukko 11 Lehtipensaat Kork. m Kukinta-aika 2) kk väri Syringa spp syreenit a- pv 3,0- A 6 valkoinenpunainen lila upeasti kukkivia isoja pensaita tai pieniä puita sietävät SO- yhdisteitä, arkoja F-yhdisteille kasvualusta tuore, mutta ei märkä, läpäisevä, kalkittu ja runsasravinteinen juuristo vahva ja tiheähaarainen Syringa josikaea unkarinsyreeni a- pv 2-4 A 6-7 violetti VII (VIII) Syringa reticulata japaninlikusterisyreeni a- pv 6 A 7 kermanvalk V tuore, humuspitoinen, runsasravinteinen Syringa vulgaris pihasyreeni a- pv 2-5 A 6 lila VI kasvaa hitaasti pysty, paksu, jäykkähaarainen juuristo voimaksa ja syvä lehdet herttamaiset, keltainen syysväri Syringa vulgaris f. alba & `Alba pihasyreeni a- pv 2-5 A 6 valkoinen V(VI) ) a= aurinko, pv= puolivarjo 2) A = pensas kukkii edellisen vuoden versoilla, B = pensas kukkii saman kesän versoilla Taulukko 12. Esimerkkejä katto- ja kansipuutarhaan sopivista havupuista. Havupuut Abies koreana koreanpihta Juniperus communis kotikataja Juniperus communis kotikataja Vänrikki, Ståhl, Urho Juniperus communis kotikataja Lotta Svärd, Åland, Lalli, Sven Dufva Picea mariana mustakuusi Kork. m a pv 5 10 III hidas- ja tiheäkasvuinen leveys 3 5 m a pv 8 15 I VIII nopein kasvu ajoittuu 5 20 vuoden ikään. Muutoin hidaskasvuinen. sietää erinomaisesti kuivuutta, tuulta ja ilmansaasteita. Taimivaiheessa vaatii varjostusta kevättalvella. kasvualusta kuiva tuore, niukkaravinteinen ja hyvin vettä läpäisevä, hapan-kalkkipitoinen neulaset vihreät, teräväkärkiset raakoina vihreät, kypsinä siniset marjakävyt a pv 2 8 I VIII kotikatajan pylväsmäisiä lajikkeita a pv 0,8 3 I VIII kotikatajan pensasmaisia lajikkeita a v 300 VIII kapean kartiomainen, 3 5 metriä leveä, ohutrunkoinen kasvaa nopeasti matala pakkasen kestävä juuristo ei kärsi keväthalloista neulaset tummansinertävät, lyhyet tuottaa jo nuorena käpyjä kasvualusta tuore-märkä, vähä-keskiravinteinen, hapankalkkipitoinen taulukko jatkuu
ohjeet 17 jatkoa Taulukko 12 Havupuut Picea omorika serbiankuusi kasvaa suhteellisen nopeasti, mutta voi elää jopa 400-vuotiaaksi. Kork. m a pv 5 12 V vaatimaton, mutta menestyy parhaiten tuoreessa ja runsasmultaisessa hapan-kalkkipitoinen kasvupaikka kasvutapa kapea ja tiheä, leveys 2 4 m neulaset ovat litteät ja alta vaaleat oksan kärjet taipuvat ylöspäin sinimustat kävyt kestää hyvin ilmansaasteita Picea omorica `Nana a pv 5 12 I IV hidaskasvuinen ja tiheäoksainen miltei yhtä leveä kuin korkea, leveänkartiomainen kasvualusta tuore, keskiravinteinen, hapan tai kalkkipitoinen Picea pungens okakuusi Picea pungens `Glauca hopeakuusi Picea pungens `Hoopsii sinikuusi Pinus sylvestris mänty Thuja occidentalis tuija a pv 5 12 VI hidaskasvuinen a pv 15 30 VI neulaset hopeanharmaat kasvualusta tuore, keski runsasravinteinen, hapan tai kalkkipitoinen leveys 2,5 5 m a pv 10 15 VI neulaset hopeansiniset a pv I VIII täysikasvuisen puun juuriston säde on yli 6 m. kotimaisista havupuista männyn juuristo on lähimpänä pintaa, valtaosa juurista on 8 13 cm:n syvyydessä. alle 50% puista kehittyy suotuisissa olosuhteissa paalujuuri a v I V kostea, runsasravinteinen ja kalkkipitoinen kasvualusta 3 5 metriä leveä nuorena latvus kapea, mutta pyöristyy ja levenee lehdet suomumaiset ja himmeän vihreät ja voivat ruskettua talvella, mutta vihertyvät keväällä. a= aurinko, pv= puolivarjo, v=varjo
ohjeet 18 7. MUUT VIHERKATTOTYYPIT Sammalkatto Sammalet ovat kasveja, joilla ei ole varsinaisia juuria vaan juurtumishapset ja niiden veden- ja ravinteidenotto tapahtuu pääosin ilman kosteudesta. Kuivissa olosuhteissa menestyvät sammalet sietävät hyvin ajoittaista kuivumista. Sammalet hyötyvät kosteista olosuhteista, menestyvät yleensä myös tiivistyneessä kasvualustassa, pystyvät kasvamaan alhaisissa lämpötiloissa ja ovat vastustuskykyisiä kasvitauteja ja tuholaisia vastaan. Osa sammalista säilyy vihreinä talven yli. Sammalkatot voidaan toteuttaa valmiista sammallevystä tai sammalsilpusta. Tätä ohjetta kirjoitettaessa (2015) Suomessa ei ole tuotteistettua sammalkattoa. Kunttakatto Kuntta- eli varpukasvustolla on menestymisedellytykset ainoastaan varjoisilla katoilla. Kuntan kasvualustan tulee olla ravinteiltaan köyhää ja kosteutta pidättävää moreenia, hienoa hiekkaa, hietaa tai hietamoreenia. Kuntta asennetaan vastaavaan tapaan kuin siirtonurmikko tai niittymatto. 8. KASVUALUSTA Kasvualustan paksuus ja laatu valitaan viherkattotyypin, viherkatolta vaadittavien ominaisuuksien ja halutun kasvillisuuden mukaan. Kasvualustan valintaan vaikuttavia asioita: kasvillisuuden vaatimukset ja kuormitus. Kasvualustan tilavuuspaino toimituskosteudessa vaihtelee 640 1200 kg/m3 (kasvualustarakennetta on suunnitelman mukaan mahdollista keventää mm. biohiilellä tai kevytsoralla) kasvualusta on käyttötarkoituksen mukainen esimerkiksi kestää tallausta oleskelualuenurmikoilla tai päällystetyn alueen puille kantavaa kasvualustaa säilyttää kosteutensa mahdollisimman pitkään orgaanisen aineksen osuus on viherkattotyypistä riippuen 1 14 paino-%. Orgaanisen aineksen pitoisuus on pienempi kuin yleensä viherrakentamisessa. Orgaanisen aineksen määrällä vaikutetaan mm. paloturvallisuuteen ja kasvualustan rikkakasvittumiseen. stabiili rakenne, johon juuristo kiinnittyy, on ilmavaa ja huokoista, pinta ei saa painua tai kuorettua kasvualusta ei ole liian hapanta eikä sisällä rikkakasvien osia. Kuva 6. Viherkattotyyppien 1 4 kasvualustapaksuudet ja kasvillisuus. Kasvualustan vesitalous Maan ollessa veden täysin kyllästämä vesipitoisuus on yhtä suuri kuin kokonaishuokoisuus. Kasvualustan huokoisuus on vähintään 40 %. Kasvien käytettävissä oleva vesimäärä kasvualustoissa on 40 mm dm-1. Vaihteluväli on 30 60 mm dm-1. Jos kasvualustan paino on 1200 kg/m3, märkäpaino on 1750 kg/m3 ja kasvualustassa on vettä 550 kg/m3. Kasvualustan ominaisuudet (maalaji, orgaanisen aineksen pitoisuus jne.), kasvualustan kuivatusrakenne ja katon kaltevuus vaikuttavat kasvualustan vesipitoisuuteen. Kasvien kasvu vähenee, kun puolet kasveille käyttökelpoisesta vedestä on kulutettu. Kasvit tarvitsevat vettä Suomen olosuhteissa kesällä keskimäärin 3 3,5 mm ja kuivina kausina 4 5 mm vettä vuorokaudessa. Viileiden ja kosteiden kausien aikana veden tarve on 1 2 mm vuorokaudessa. Veden poistumiseen kasvualustasta vaikuttaa merkittävästi maalaji, kasvualustan paksuus ja vettä käyttävä kasvi. Puiden vedenkulutukseen vaikuttaa mm. puulaji ja puun lehtipinta-ala. Nuorilla vastaistutetuilla puilla veden kulutus vaihtelee 0,5 2 l/m2/vrk lehtipinta-alaa kohden. Jos lehtipintaala on esimerkiksi 25 m2 vaihtelee vedenkulutus noin 12,5 50 litran välillä vuorokaudessa. Kasvien vedentarve Kasveille käytettävissä oleva vesimäärä kasvualustoissa on noin 40 l/m2/0,1 m. Vaihteluväli on 30 60 l/m2/0,1 m. Eri viherkattotyyppien kasvualustoissa kasveille käytettävissä oleva vesimäärä: 1. Maksaruohokatot 25 34 l/m2 2. Keto/nittykatot 63 84 l/m2 3. Heinäkatot 84 126 l/m2 4. Katto- ja kansipuutarhat 108 540 l/m2 Taulukko13. Viherkatoille mahdollisesti sopivia sammalia. Tieteellinen nimi Abietinella abietina Bryum argenteum Brachythecium albicans Ceratodon purpureus Dicranum scoparium Funaria hygrometrica Pohlia nutans Polytrichum sp Polytrichum piliferum Polytrichum juniperinum Racomitrium lanuginosum Racomitrium canescens Rhytidiadelphus triquetrus Schistidium apocarpum Syntrichia ruralis Nimi ketohavusammal hopeahiirensammal ahosuikerosammal kulosammal kivikynsisammal nuotiosammal nuokkuvarstasammal karhunsammal karvakarhunsammal kangaskarhunsammal kalliotierasammal hietikkotierasammal metsäliekosammal rauniopaasisammal ketopartasammal
ohjeet 19 Taulukko 14. Esimerkkejä eri viherkattotyyppien kasvualustaominaisuuksista. Kasvualusta Viherkattotyyppi 1. Maksaruohokatto 2. Niitty/ketokatto 3. Heinäkatto 4. Katto- ja kansipuutarha Paksuus 6 8 cm 15 20 cm 20 30 cm 20 cm Kuivapaino (kuivapainon perusteena on 1200 kg/m/m2= 12 kg/ cm/m2) Märkäpaino (märkäpainon perusteena on 1700 kg/m/m2 =17 kg/cm/m2) 72 96 kg/m2 180 240 kg/ m2 240 360 kg/ m2 240 kg/m2 102 136 kg/m2 255 340 kg/m2 340 510 kg/m2 340 kg/m2 Vedenpidätyskyky Perustuu FLL:n arvoihin 35 paino-% 35 paino-% 35 paino-% 45 paino-% Orgaanisen aineksen määrä (hehkutushäviö) 1 6 paino-% 1 6 paino-% 6 10 paino-% 6 14 paino-% Orgaanisen aineksen määrä myyntitilavuudesta Orgaanisen aineksen määrä voidaan laskea seuraavalla kaavalla: VS (v) = ρ x 100 w VS (m) x 100 100 VS (v) = orgaaninen aines (hehkutushäviö) tilavuusyksikköä kohden, g/l ρ = tilavuuspaino (tiheys), g/l w = kosteus (massa-%) VS (m) = orgaaninen aines (hehkutushäviö) painoyksikköä kohden, % kuiva-aineesta. Ravinnearvot (liukonen) N mg/l 80 P mg/l 25 K mg/l 350 Mg mg/l 200 ph 5 8 Johtokyky Mineraalipohjaisilla kasvualustoilla max. 50 ms/cm ja kompostipohjaisilla max. 100 ms/cm. Rakeisuus Rakeisuuskäyrävaatimukset julkistetaan vasta, kun on saatu kokeellisia määrityksiä riittävästi erilaisista kasvualustakoostumuksista. Arvot eivät koske kantavaa kasvualustaa. Kantavan kasvualustan arvot: kuivapaino enintään 2100 kg/m/m3 märkäpaino enintään 2200 kg/m/m3 vedenpidätyskyky enintään 15 paino-% Taulukko 15. Katto- ja kansipuutarhan kasvualustapaksuudet eri kasvillisuustyypeille. Kasvillisuustyyppi Kasvualustan paksuus vähintään / cm Nurmikko 20 Kastelu kuivina kausina Kuivan paikan keto- ja niittykasvit, varvut, maanpeiteperennat 15 25 Perenna-, ja varpukasvillisuuden kastelu kuivina kausina. Köynnökset 60 Kastelu kuivina kausina Matalat pensaat 40 Kastelu kuivina kausina Suuret pensaat 80 Kastelu kuivina kausina Pikkupuut 80 vähintään 10 m3/kpl Isot puut 100 vähintään 15 m3/kpl. päällystetyllä alueella käytetään kantavaa kasvualustaa vähintään 25 m3/kpl. Isoja puita varten viherkansille varataan kasvualustarakenteita varten 1,2 metrin syvyinen tila. Kasvualustamateriaaleille tulee jäädä paksuutta vähintään metri Kastelu kuivina kausina Kastelu kuivina kausina
ohjeet 20 KIRJALLISUUTTA Lait ja asetukset Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999. Maankäyttö- ja rakennusasetus 895/1999 RT-ohjekortteja RT 89-10966. Ulkoleikkipaikat. (2009) RT 89-10998 Kasvillisuusalueiden maatyöt (2010). RT 89-11001 Piha-alueiden kasvillisuustyöt(2010) RT 89-11002 Pihojen pohja- ja päällysrakenteet. (2010) Kuvaluettelo Etusivun valokuva Kuva 2. Kuva 3. Kuva 4. Kuva 5. Kuva 6. kirjallisuutta RYL 2000 Bozorg-Chenani, Häkkinen, Lehvävirta 2015. Life cycle assessment of layers of green roofs. Journal of Cleaner Production 90:153-162. FLL - Forschungsgesellschaft Landschaftsentwicklung Landschaftsbau e.v. 2008 edition. Guideline for the planning, construction and maintenance of green roofing - Green Roofing Guideline. Halonen, Minna. 2012. Uhanalaisten ja harvinaisten kasvilajien esiintyminen pääkaupunkiseudun viherkatoilla. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Ympäristötieteiden laitos. Maaliskuu 2012. InfraRYL 2010. Infrarakentamisen yleiset laatuvaatimukset, Osa 1 Väylät ja alueet Kallio, Lehvävirta, Mesimäki 2014. Monitoiminnalliset viherkatot ja maankäyttö- ja rakennuslaki. Ympäristöjuridiikka 2/2014:98-138. Kuntaliitto. 2012. Hulevesiopas. Laurila ym. 2014: Normeja viherkatoille perusteita kehittämiseen. Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia. Merisalo, Miina. 2014. Viherkattorakenteiden kehitys ja niiden soveltuvuus Suomen olosuhteisiin. Opinnäytetyö, ylempi AMK -tutkinto. Metropolia ammattikorkeakoulu. Rakennustekniikan koulutusohjelma. 19.12.2014. Páll-Gergely, Kyrö, Vilisics, Lehvävirta 2014. Green roofs provide habitat for the rare snail (Mollusca, Gastropoda) species Pseudotrichia rubiginosa and Succinella oblonga in Finland. Memoranda Societatis pro Fauna et Flora Fennica 90:13-15. Rakennusmateriaalien ympäristövaikutukset Taustaraportti. VTT. 1913. Kirjoittajat: Antti Ruuska, Tarja Häkkinen Toimivat katot 2013. Sastamala: Kattoliitto ry. Viheralueiden hoito VHT 14. Hoidon laatuvaatimukset. Viherympäristöliitto ry:n julkaisu no 55. Lisää julkaisuja V kotimaisesta viherkattotutkimuksesta jos ehtivät tulla julkaistuksi.