ERIKSSON ARKKITEHDIT OY ERIARC FORUM www.eriarc.fi KANKAANPÄÄN KAUPUNKI KANKAANPÄÄN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN MAISEMASELVITYS 25.1.2010 Kansikuva + lähdetiedot
Kankaanpään osayleiskaava-alueen maisemaselvitys 25.1.2010 2 (17) SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO...3 1.1 Selvitysalue...3 1.2 Aineisto ja menetelmät...3 KUVA: HAPUAN KYLÄSSÄ OLEVA KAUNIS LAIDUN JA METSÄHAKA....3 MAISEMA...4 1.3 Maisemarakenne...4 1.4 Topografia ja maaperä...5 1.5 Ilmasto...5 1.6 Pinta- ja pohjavedet...6 1.7 Maisemakuva...6 2 KULTTUURIMAISEMA...8 2.1 Kulttuurihistoria...8 2.2 Maisemalliset arvot...9 2.2.1 Valtakunnalliset arvot...9 2.2.2 Maakunnalliset arvot...11 2.2.3 Kiinteät muinaisjäännökset...14 3 MAISEMALLISET SUOSITUKSET...15 LIITTEET...16 LÄHTEET...16
Kankaanpään osayleiskaava-alueen maisemaselvitys 25.1.2010 3 (17) 1 JOHDANTO 1.1 Selvitysalue Selvitysalue käsittää Kankaanpään kaupungin keskustan ja sen ympärillä olevat alueet. Alueella risteävät valtatie 23 Porista Joensuuhun ja kantatie 44 Äetsästä Kauhajoelle. Alueella kulkee myös käytöstä poistettu vanha teollisuusrata Parkanosta Poriin. 1.2 Aineisto ja menetelmät Maisemaselvitys on laadittu Kankaanpään osayleiskaavaa varten kaupungin tilauksesta. Eriksson Arkkitehdit Oy:ssä selvityksestä on vastannut maisemaarkkitehti Maarit Suomenkorpi ja työssä avusti agrologi, ympäristösuunnittelija ja maanmittausalan insinööriopiskelija Niina Matkala. Maisemaselvitys perustuu loka- ja marraskuun 2009 aikana tehtyihin maastokäynteihin, peruskarttatarkasteluun sekä aiempiin inventointeihin ja viranomaisten tietokantoihin, joista on koostettu yhteenveto tähän maisemaselvitykseen. Liitekartoille ja raporttiin koottiin alueen maankäytön suunnittelussa huomioitavat maisemalliset ja kulttuurihistorialliset lähtökohdat ja reunaehdot. Kuva: Hapuan kylässä oleva kaunis laidun ja metsähaka.
Kankaanpään osayleiskaava-alueen maisemaselvitys 25.1.2010 4 (17) MAISEMA 1.3 Maisemarakenne Suurmaisema ja maisemamaakunta Alue kuluu maisema-aluetyöryhmän maisemamaakuntajaon mukaisesti Lounaismaan Pohjois-Satakunnan järviseutuun. Pohjois-Satakunnassa Lounaismaa vaihettuu kohti Suomenselän karuja vedenjakaja-alueita. Alue on maastonmuodoiltaan melko vaihtelevaa. Seudulla on kumpu- ja pohjamoreeni- ja kalliomaita. Soita seudulla on selvästi enemmän kuin muualla Lounaismaalla. Alueen itäpuolella sijaitsee huomattava, miltei idästä länteen kulkeva Hämeenkankaan reunamuodostuma, joka kääntyy ennen Kankaanpäätä kohti pohjoista ja vaihtuu Pohjankankaan saumamuodostumajaksoksi. Alueen pohjoispuolella risteää kaksi murroslaaksoa eli kallioperän murtumalinjan muodostamaa laaksojaksoa, jotka seudullisesti jatkuvat hyvinkin pitkiä matkoja. Murroslaaksot ovat alueen matalimpia kohtia ja yhdessä Hämeenkankaan ja Pohjankankaan kanssa muodostavat alueen maisemalle rungon. Luode-kaakko -suuntainen pitkä murroslaakso kulkee alueen halki ja sen varrelle ovat syntyneet mm. Kyynärjärvi, Kankaanjärvi, Ruokojärvi, Kuolemainen ja Vihteljärvi sekä Karvianjoki sekä siihen laskeva Aumanoja. Karvianjoki suuntaa murroslaaksojen risteyskohdassa pienempään, koillinen-lounas - suuntaiseen murroslaaksoon, joka kulkee alueen länsipuolelta. Maiseman peruspiirteet Murroslaaksojen sekä kankaiden välissä kumpuilevat pienpiirteiset, metsäiset moreeniselänteet. Laaksoihin ja notkelmiin ovat muodostuneet maisemaa elävöittävät useat pienet järvet. Seutu on hyvin metsäistä ja metsätalouteen liittyvät elinkeinot ovatkin seudulla tärkeässä asemassa. Koska savikoita on vähän ainoastaan joidenkin pienehköjen jokien varsilla, eivät olosuhteet ole niin suotuisat maanviljelylle kuin muualla Lounaismaalla. Siitä huolimatta toistuvat pienet kumpuilevat peltokuviot maisemassa melko taajaan. Peltomaisemat sijaitsevat usein järvien ja jokien läheisyydessä, valtaosa sijaitsee murroslaaksoissa. Murroslaaksoihin on kallioperän syvään murtumaan kertynyt paksulti hienojakoista maa-ainesta, joten niillä maaperä on viljavampaa kuin moreenikerrosten päälle muodostuneilla ohuilla ja pienialaisilla savi- tai hiesukerroksilla. Alue on verrattain harvaan asuttua ja asutus on sijoittunut useimmiten pienten jokien ja laaksojen tuntumaan. Myös torppariasutuksen ja pika-asutuksen vaikutus on nähtävissä metsäkulmilla.
Kankaanpään osayleiskaava-alueen maisemaselvitys 25.1.2010 5 (17) Maisemalliset solmukohdat Maisemallisten elementtien: selänteiden, laaksojen, jokien sekä teiden risteyskohtiin muodostuu maisemassa merkittäviä solmukohtia. Näissä koettu maisematila muuttuu tai maisemalliset elementit kohtaavat toisensa ja risteävät. Suljettu ja pienpiirteinen maisema voi muuttua avaraksi tai joen uoma kulkea kapean, jyrkkärinteisten selänteiden reunustaman solan lävitse. Maisemarakenteessa ne ovat merkittäviä kohtia. Selvitysalueella merkittävimmät maisemalliset solmukohdat ovat murroslaaksojen risteyskohdassa, jossa alueelle on muodostunut laaja jokilaakso. Hämeenkankaan ja Pohjankankaan vaihettumiskohdassa on painanne, johon on syntynyt Niinisalon Valkiajärvi. Pienempiä solmukohtia ovat mm. järvien yhteydessä olevat jokien ja ojien lasku- ja alkukohdat sekä teiden ja laaksojen risteykset. 1.4 Topografia ja maaperä 1.5 Ilmasto Korkeimmat kohdat sijaitsevat idässä, jossa Hämeenkankaan juurella sekä Ruinunkalliolla, jossa maaperä on yli 110 metrin korkeudella meren pinnasta. Pohjankankaan ja Hämeenkankaan korkeimmat kohdat kohoavat yli 140 metriin meren pinnasta. Matalimmillaan alue on luoteessa, jossa Karvianjokilaakso sijaitsee paikoin alle 70 metriä meren pinnasta. Idässä harjujen suunnalta maasto laskee kohtuullisen tasaisesti murroslaaksoon saakka, murroslaakson länsipuolella maasto on kumpuilevaa, kallio- /moreeniselänteiden sekä laaksojen ja notkelmien vuorottelua. Hämeenkankaan, Pohjankankaan sekä Kankaanpään keskustan alueella maaperä on hiekkamoreenia sekä pienialaisia soramoreenimuodostumia. Kankaiden liepeillä maaperä on karkeaa sekä hienoa hietaa. Kumpuilevien selänteiden maaperä on kalliota sekä sitä peittävää moreenia. Notkelmiin on muodostunut paikoin laajojakin soisia sara- ja rahkaturvekerrostumia. Laaksoissa on pienialaisia savikerrostumia, mutta valtaosaltaan niiden maaperä on hiesua. Seudulla vuoden keskilämpötila on +3,5-4 C ja vuotuinen sademäärä 650-700 mm. Vallitsevat tuulet puhaltavat etelästä ja lounaasta. Pienilmastollisesti kylmiä alueita ovat rinteet, jotka suuntautuvat luoteeseen, pohjoiseen tai koilliseen, koska niillä auringon lämmittävä vaikutus on pienin ja pohjoisesta puhaltavat kylmät tuulet. Avointen viljelysalueiden laidat ovat usein tuulisia ja siten pienilmastollisesti metsäisiä alueita viileämpiä. Laaksoihin muodostuu alueita, joissa pienilmasto on muita alueita kylmempi. Etenkin kosteilla soisilla ja turveperäisillä alueilla ilmasto on viileä. Kylmä ilma laskeutuu maaston alimmille kohdille ja paikoin muodostuu ns. kylmänilmanjärviä, joihin kertynyt kylmä ilmamassa ei pääse poistumaan alueelta maastonmuotojen tai tiheän puuston takia. Tällaisia alueita ovat Mustakeitaan- Kooninkeitaan välinen painanne Järventaustan ja Myllymäen länsipuolella sekä niiden länsipuolella kulkeva kapea järvilaakso, Iso-Hapuan-Äpätinjärven alue. Myös Karvianjoen sekä Ruokojärven rannat ovat muita kylmempiä alueita.
Kankaanpään osayleiskaava-alueen maisemaselvitys 25.1.2010 6 (17) 1.6 Pinta- ja pohjavedet Valuma-alueet Alue kuuluu Karvianjoen 3438 km2 laajuiseen päävaluma-alueeseen. Alueen sisällä on pienempiä ojien ja järvien muodostamia valuma-alueita, joilta pintavedet kulkevat Karvianjokeen. Vesistöt Kauhajoen pikkujärvistä alkunsa saava, selvitysalueen länsipuolella kulkeva Karvianjoki on 110 metriä pitkä ja laskee kolmena haarana Selkämereen Merikarvialla, Ahlaisissa ja Porissa. Selvitysalueella on useita soisilta alueilta Karvianjokeen laskevia pienempiä ojia, kuten Aumanoja ja Hapuanoja, Alueella sijaitsevat Ruokojärvi, Kankaanjärvi ja Kooninjärvi sekä runsaasti soita. 1.7 Maisemakuva Alueen maisemakuvan muodostavat taustalla kohoavien harjujen kangasmetsien lisäksi murroslaaksoissa avautuvat kapeat peltomaisemat ja jokinäkymät. Pellot ja järvet ovat suhteellisen pienialaisia, joten muodostuvat näkymät ovat lyhyitä ja maisematilat pieniä. Murroslaaksojen peltomaisemaa elävöittävät niiden laitamille muodostuneet vanhat maatilat sekä uudempi rakennuskanta. Metsäisemmille alueille raivatut pellot ovat ilmeeltään rakentamattomia ja puuston rajaamia. Kankaanpään keskustaa ympäröivät metsät, joten keskustan uudet rakennukset eivät näy seudun maisemakuvassa. Peltoaukeilla ja järvimaisemissa on nähtävissä kyläasutusta, joka on luonteeltaan niille sopivaa. Kuva: Kankaanpään kirkon torni hallitsee Ruokojärven maisemakuvaa. Tiet noudattelevat vaihtelevasti mutkitellen vanhoja, jopa vuosisatoja käytössä olleita linjauksia. Vanhat tielinjat kulkevat harjujen juurella, murroslaakson
Kankaanpään osayleiskaava-alueen maisemaselvitys 25.1.2010 7 (17) reunamilla ja niiden varsilla on runsaasti 1800-luvun ja 1900-luvun alun rakennuksia. Tilakeskukset ovat ryhmittyneet nauhamaisesti teiden varsille ja niiden pellot avautuvat jokivarren laaksossa. Kauniisti metsänlaidassa sijaitsevat vanhat tilakeskukset muodostavat maisemassa merkittäviä maamerkkejä ja ovat olennainen osa maisemakuvaa. Keskustassa rakennuskanta on tyypillisesti massaltaan suurta, kerrostalosekä pientaloalueita. Uusi rakennuskanta muodostaa pääosin vanhasta kulttuurihistoriallisesta miljööstä erillisiä ja ilmeeltään yhtenäisiä miljöitä. Keskustan liepeillä, kyläalueilla maatilakeskukset sekä harva pientaloasutus muodostavat toisentyyppistä, maaseutumaista kulttuurimiljöötä. Ruokojärven ympäristö sekä Karvianjokilaakso muodostavat kauniin ja harmonisen maiseman. Järvien ja joen rannoilla on kauniita peltoaukeita, jota metsän reunassa ja pienissä metsäsaarekkeissa elävöittävät tilakeskukset ja pientalot. Merkittävimmät näkymät avautuvat näille alueille, joten myös näillä peltoalueilla ja niiden laidoilla tapahtuvat muutokset vaikuttavat alueen maisemakuvaan. Maisemassa vanhat tilakeskukset sekä merkittävät rakennukset toimivat maamerkkeinä, joiden avulla alueella liikkujan on helppo paikallistaa itsensä. Usein nämä rakennukset ovat historiallisesti merkittäviä vanhoja tiloja, suuria koulu- ja muita palvelurakennuksia tai vaikkapa peltomaisemassa oleva kaunis lato. Kuva: Lohikon vanhaa kylänraittia.
Kankaanpään osayleiskaava-alueen maisemaselvitys 25.1.2010 8 (17) Maisemahäiriöt Maisemahäiriöt ovat alkuperäiseen maisemaan tehtyjä tai muiden toimintojen seurauksena muodostuneita muutoksia, jotka useimmiten rumentavat maisemakuvaa. Maisemahäiriöt voidaan kuitenkin korjata maisemoinnilla. Maisemahäiriötä alueella aiheuttaa useilla suoalueilla tapahtuva turpeenotto, joka muuttaa alkuperäisen suoalueen maiseman. Keskeisillä alueilla maisemakuvassa erottuvat myös pienet maanläjitysalueet, jotka olisi suositeltavaa sijoittaa paikkaan, josta ne eivät näy laajalle kulttuurimaisemassa. Alueella sijaitsee myös muuntamo, josta pohjoiseen, länteen ja etelään johtaa voimalinja. 2 KULTTUURIMAISEMA Jääkauden jälkeen mannerjään alta paljastuneen maan muokkaamiseen ja maiseman muodostumiseen on vaikuttanut luonnonvoimien lisäksi ihmisen toiminta, kulttuuri. Asumisen, eränkäynnin, viljelyn, laidunnuksen, metsätalouden ja teollistumisen jäljet ovat nähtävissä maisemassa vuosisatojen päähän. Kulttuurihistoria on osa paikan identiteettiä ja arvoa. Paikan kulttuuri on sidoksissa seudun kulttuuriperinteeseen. 2.1 Kulttuurihistoria Kulttuurin kehitys Joki sekä harju ovat helpottaneet kulkemista, joten paikka on ollut asutuksen kannalta erinomainen. Karvianjoen rantamilla onkin useita esihistoriallisia asuinpaikkoja, joista kertovat monet esihistorialliset asuinpaikka- ja esinelöydökset. Alueella liikkui eräkaudella pyyntiretkillään lähiseutujen asukkaita. Kivikautisia asuinpaikkoja ja muinaisjäännöksiä on löydetty mm. Paattikoskelta, Rajasalonkylästä, Hapualta sekä Veneskoskelta. Vanhin asutus selvitysalueella on 1500-luvulta Alakylässä. 1620-luvulla perustettiin Kyynärjärven talo Karvianjokilaaksoon. 1700-luvulla pysyvää asutusta oli myös Ala-Honkajoella sekä Veneskoskella. Tuolloin vielä asukkaat saivat toimeentulonsa karja- ja metsätalouden tuotteiden myynnistä. 1800-luvulla Karvianjoella harjoitettiin tervan ja puutavaran uittoa Merikarvialle ja Poriin. Kaupankäyntiä helpotti 1800-luvulla rakennettu tie Noormarkkuun. Myyntitalouden lisäksi omavaraistalouksissa harjoitettiin viljelyä. Karvianjoen rannat ovat tarjonneet viljavat maat maatalouteen perustuvan asutuksen muodostumiseen. Agraarisuus oli alueelle tyypillinen piirre aina 1950-luvulle asti. 1800-luvun jälkipuoliskolla alueelle rakennettiin myös sahoja sekä vesimyllyjä. Varsinainen teollisuuden kehittyminen alkoi 1900-luvulla. 1930-luvun laman seurauksena useat sahat joutuivat kuitenkin lopettamaan. Seudulla oli lisäksi huopatehdas ja leipomo. Alue teollistui kuitenkin varsin hitaasti muuhun Satakuntaan nähden. Tukinuiton päätyttyä 1950-luvulla sahatoiminta hiipui. 1800-luvulta 1920-luvulle peltopinta-ala on moninkertaistunut. Niityt ovat lähes kadonneet peltojen yltäessä lähelle vesirajaa. Vielä 1970-luvulle asti tapahtunut pellonraivaus muutti jokilaakson maisemakuvaa.
Kankaanpään osayleiskaava-alueen maisemaselvitys 25.1.2010 9 (17) Perinteinen asuinpaikka Kylien asutusryhmät ovat sijainneet peltojen ulkopuolella, moreeni- ja kalliomailla. Uusia asutusryhmiä on muodostui lähinnä pääteiden varteen, mutta myös peltojen reunamille. Kuva: Ruokojärven rannalla, valtakunnallisesti arvokkaassa kulttuuriympäristössä sijaitsevat mm. Vanha-Honko ja Oukari. Tiestöt Kankaanpäässä sijaitsi jo 1800-luvulla teiden risteyskohta. Hämeenkangasta kulki tie Hämeenkyrön ja Tampereen suuntaan. Pohjoiseen vei murroslaakson reunalla tie kohti Honkajokea, länteen Porin ja itään Parkanon suuntaan johti myös tie jo tuolloin. Vanhat tielinjaukset sijaitsevat edelleen pääosin paikoillaan, niiden mutkia on paikoin oikaistu. 1900-luvun jälkipuoliskolla rakennettiin rautatie ja lisää maanteitä. 2.2 Maisemalliset arvot 2.2.1 Valtakunnalliset arvot Valtakunnallisesti arvokas rakennettu ympäristö Vakiintuneen menettelytavan mukaan kulttuurihistorialliset arvot on jaoteltu valtakunnallisiin, maakunnallisiin ja paikallisiin arvoihin. Museoviraston tarkistamassa, vuoden 2010 alusta Valtioneuvoston vahvistuksella voimaan tulleessa Rakennettu kulttuuriympäristö (2000)- julkaisussa selvitysalueella sijaitsevat seuraava valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö. kh20 Ruokojärven kulttuurimaisema Ruokojärven kulttuurimaisema edustaa Satakunnan vanhoille erämaille syntynyttä vanhinta talonpoikaisasutusta, josta on muodostunut kirkonkylän keskus. Ruokojärven itärannalla oleva Kankaanpään Alakylä on säilyttänyt vanhan agraarikylän ilmeen aivan uuden kaupunkirakenteen vierustalla. Alakylä edustaa seudun vanhinta talonpoikaisasutusta. Oukarin, Vanha-Hongon ja Päiviken tilojen rakennuskanta muodostaa yhtenäisen ryhmän kirkon ja järven välisessä peltomaisemassa. Maatilojen nykyinen rakennuskanta on etupäässä
Kankaanpään osayleiskaava-alueen maisemaselvitys 25.1.2010 10 (17) 1800-luvulta. Oukarin päärakennuksen runko on 1700-luvulta, Vanha-Hongon ja Päiviken päärakennukset ovat 1800-luvulta. Ruokojärven rannalla oleva Kelminmäki on ikivanha nuorison kokoontumispaikka. Maisema jatkuu rantapeltoina ja maatiloina järven länsipuolella. Intendenttikonttorin 1834 suunnittelema empiretyylinen kirkko sijaitsee mäellä näkyen kauaksi Ruokojärven taakse. Pohjamuoto on tasavartinen, sisänurkista viistetty risti, johon lännessä liittyy torni. Sisätilassa keskikupoli kohoaa ristivarsien tynnyriholveja ylemmäksi. Kaavamerkintäsuositus: ma-1 -rajaus, alueella olevat pellot MA, sr-1- kohdemerkintä. Satakuntaliiton tekemässä selvityksessä Satakuntalaiset kulttuuriympäristöt on kuvattu seuraavat valtakunnallisesti arvokkaat kohteet, jotka on esitetty maakuntakaavassa. Numerointi vastaa selvityksen kohdenumerointia. 1 Kankaanpään kirkko Intendentinkonttorin 1834 suunnittelema ja vuosina 1834-39 rakennettu puukirkko Tyylillisesti kirkko edustaa puhdaslinjaista empireä. Kirkko sijaitsee mäellä erittäin hallitsevalla paikalla näkyen kauaksi Ruokojärven taakse. Empirekauden komea puukirkko hallitsevalla paikalla. Valtakunnallisesti merkittävä. Kaavamerkintäsuositus: sr-1-kohdemerkintä 2 Alakylä ja Ruokojärven kulttuurimaisema Vanha Kankaanpään kylä, joka asutettiin jo 1500-luvulla edustaen näin seudun vanhinta asutusta. Oukarin päärakennuksen runko lienee 1700-luvulta (peruskorjattu 1990-l.), Vanha-Hongon päärakennus vuodelta 1840 ja aitta vuodelta 1810 sekä Päiviken päärakennus 1800-luvulta. Kylä sijaitsee edustavasti Laviantien ja Ruokojärven välissä järveen viettävällä rinteellä. Ruokojärven rannassa sijaitseva Kelminmäki on ikimuistoinen nuorten kokoontumispaikka. Kylän rakennusryhmä ja rantapellot muodostavat yhdessä Kankaanpään kirkon kanssa merkittävän maisemakokonaisuuden. Kirkon itäpuolella maisemakokonaisuuteen liittyy Mäkikylän vanha käsityöläisalue sekä Kärjen vanhan maatilan rakennusryhmä, jossa vanhempi asuinrakennus on 1800- luvun alkupuolelta ja uudempi 1800- ja 1900-luvun vaihteesta. Seudun asutushistorian kannalta arvokas kylä, jossa paljon perinteistä rakennuskantaa tiiviinä kokonaisuutena. Valtakunnallisesti merkittävä. Kuva: Ruokojärven rantamaisemia.
Kankaanpään osayleiskaava-alueen maisemaselvitys 25.1.2010 11 (17) Kuva: Ruokojärven eteläpuolella vanha rakennuskanta on päässyt paikoin huonoon kuntoon. kh22 Karvianjoen kulttuurimaisema Karvianjoki virtaa loivasti mutkitellen läpi niitty- ja viljelysmaiseman. Alueen pohjoisosassa jokirannat, jotka kohoavat äyräsmäisinä ovat metsien reunustamat ja joki on säilyttänyt luonnontilaisen luonteensa. Asutus seuraa jokivartta ylempänä rinteillä teiden varsilla. Vanhaa rakennuskantaa on Lankosken, Laurin ja Honkasalon tiloilla. Karvianjoen rantamaisemaan liittyvän Luomaniemen vanhan talonpoikaistilan rakennukset sijaitsevat neliömäisen pihan ympärillä. Uusrenessanssivaikutteinen päärakennus on 1800-luvun lopulta. Joenvarsimaisemaa vanhoine rakennuksineen. Valtakunnallisesti merkittävä. Kaavamerkintäsuositus: ma-1 -rajaus, alueella olevat pellot MA 2.2.2 Maakunnalliset arvot Satakuntaliiton tekemässä selvityksessä Satakuntalaiset kulttuuriympäristöt on kuvattu seuraavat maakunnallisesti arvokkaat kohteet. Numerointi vastaa selvityksen kohdenumerointia. 3 Hautausmaa Kankaanpään hautausmaalla sijaitseva vanha paanukattoinen ruumishuone on vuodelta 1890. Kankaanpään siunauskappeli on valmistunut vuonna 1956 arkkitehti Matti Haapalan laatiman suunnitelman mukaan. Sakraaliarkkitehtuuria vanhalla hautausmaalla. 4 Lääkärintalo 1900-luvun alussa rakennettu kunnanlääkärin virka-asunto sijaitsee puistomaisessa ympäristössä entisellä sairaala-alueella. Mansardikattoinen rakennus on nykyisin Kankaanpään kansalaisopiston käytössä. Virka-asuntoarkkitehtuuria 1900-luvun alusta. 5 Musiikkiopisto Vuonna 1938 rakennettu tornillinen funkistalo rakennettiin 1938 VPK:n käyttöön. Se on toiminut sekä paloasemana että kunnantalona. Rakennuksessa toimii nykyisin Kankaanpään musiikkiopisto. Funktionalistista laitosrakentamista pienessä mittakaavassa.
Kankaanpään osayleiskaava-alueen maisemaselvitys 25.1.2010 12 (17) 6 Rauhankadun omakotialue Keskuskadulle kaartuvan Rauhankadun varrella on yhtenäinen puolitoistakerroksisten omakotitalojen ryhmä. Se liittyy luontevasti vieressä Keskuskadun saman mittakaavan mukaan rakennettuihin asuin- ja liikerakennuksiin. Näistä yksi on kuvanveistäjä Kauko Räikkeen ateljeetalo, joka valmistui 1952. Suunnittelijana oli taiteilijan veli, arkkitehti Kalle Räike. Yhtenäinen jälleenrakennuskauden omakotialue keskustan tuntumassa. 7 Kankaanpään tori ja Keskuskadun liikerakennukset Kankaanpään tori on kaupungin toiminnallinen keskus, johon liittyvät Keskuskadun liikerakennukset. Keskuskadun ja torin kulmassa sijaitsee entinen Suomen Yhdyspankin liiketalo, joka on rakennettu 1950-luvulla Jaakko Tähtisen mallipiirustusten pohjalta. Punatiilinen Postelli on entinen postitalo 1930- luvun alusta. Jälleenrakennuskauden liikerakentamista edustavat Kauppa Oy:n liikerakennus vuodelta 1949, Osuuspankin liikerakennus vuodelta 1951 sekä Kankaanpään ensimmäinen aravakerrostalo 1950-luvun alusta. Kokonaisuuteen liittyy Keskustan koulu vuodelta 1953. Nelikerroksinen kivikoulu rakennettiin arkkitehtuurikilpailun tuloksena arkkitehti Hannu Vainion suunnitelman mukaan. Kankaanpään liike-elämän perinteinen keskus, joka on saanut pääpiirteensä jälleenrakennuskaudella. 8 Seurakuntakeskus Kankaanpään seurakuntakeskus on rakennettu vuonna 1971 arkkitehtien Kaija ja Heikki Sirenin laatiman suunnitelman mukaan. Seurakuntakeskukseen liittyy samassa korttelissa työntekijöiden asuinrakennukset. Tasakattoisten rakennuksien arkkitehtuurille antavat leimansa punatiilen ja betonin pelkistetyt muodot. 1970-luvun julkista punatiiliarkkitehtuuria kankaanpääläisittäin. 9 Kankaanpään kaupungintalo, Hallituskatu 1 Arkkitehdit Kaija ja Heikki Siren ovat suunnitelleet Kankaanpään kaupungintalon, joka valmistui 1967. Puistomaiselle honkia kasvavalle tontille sijoitetun rakennuksen julkisivut ovat punatiiltä. Katujulkisivua hallitsee nauhaikkunaaihe, puistojulkisivua porrastetut, pelkistetyt tiilimassat. Kaupungintalon suunnittelu käynnisti Kankaanpäälle tunnusomaisen julkisten rakennusten tiiliarkkitehtuurin sarjan. Sirenien suunnitelmassa on nähtävissä vaikutteita edellisellä vuosikymmenellä rakennetusta Alvar Aallon Säynätsalon kunnantalosta. Kaupungintalon naapurissa sijaitseva Kankaanpään virastokeskus vuodelta 1992 (Arkkitehtuuritoimisto Kouvo & Partanen) toistaa teemaa. Saman toimiston käsialaa on myös lähellä sijaitseva Kankaanpään taidekoulu vuodelta 1995. Kankaanpäälle tunnusomaista virastoarkkitehtuuria punatiileen puettuna. 10 Liikuntakeskus Vuosina 1970 ja 1975 rakennettu liikuntakeskuksen uima- ja palloiluhalli liittyy Kaija ja Heikki Sirenin Kankaanpäähän suunnittelemien julkisten tiilirakennusten joukkoon. Kokonaisuus on täydentynyt 1994 rakennetulla jäähallilla (Siren Arkkitehdit Oy). Uimahallin peruskorjaus ja laajennus valmistui 1995. Sirenien suunnittelema liikuntakeskus puistomaisessa ympäristössä. 11 Reima Oy Reima Oy:n tiiliset tuotantolaitokset ja toimitusjohtajan asuinrakennus on rakennettu vuonna 1970 arkkitehti Timo Penttilän laatiman suunnitelman mukaan. Modernia teollisuusarkkitehtuuria. 12 Rautatieaseman alue Kankaanpään rautatieaseman alue käsittää asemarakennuksen lisäksi asuinja ulkorakennukset sekä pienehkön puiston. Rakennukset on rakennettu VR:n
Kankaanpään osayleiskaava-alueen maisemaselvitys 25.1.2010 13 (17) tyyppipiirustusten mukaan 1930- ja 1940-luvulla ja peruskorjattu 1990-luvulla. 1930-luvulla syntynyt yhtenäinen asemamiljöö. 13 Mettälänkankaan asuntoalue Laaja yhtenäinen omakotitalojen alue on rakentunut pääosin 1940-luvulta 1970 luvulle. Uudemmille asuintaloille ovat tunnusomaisia loivat harjakatot. Yhtenäinen omakotialue 1960-luvulta. 14 Justeerin asuntoalue Justeerin asuntoalue rakennettiin kaupungin vuokratalotuotantona vuosina 1963-66. Se oli tuolloin lajissaan harvinaine kokeilualue, jossa kokonaisuus muodostui sekä rivi- että omakotitaloista. Yhtenäinen vuokrataloalue 1960- luvulta. 15 Myllymäen omakotialue Myllymäen laaja, yhtenäinen omakotialue on rakennettu 1960-luvulla professori Olli Kivisen laatiman rakennuskaavan mukaan. Matalat rakennukset sijaitsevat ruotomaisesti suojaisten tonttikatujen varsilla. Aikansa asuntoarkkitehtuurin ja aluesuunnittelun edustava näyte. 16 Tupavainion asuntoalue Maaseudun keskusrakennustoimisto suunnitteli Tupavainion yhtenäisen rivija omakotialueen 1959. Loivassa rinnemaastossa sijaitsevien rakennusten pihamaat on istutettu vehreiksi. Alue on lajissaan maakunnan vanhimpia. Lajissaan varhaisimpia moderneja omakotialueita. 17 Kappalaisen pappila Vuonna 1905 rakennettu uusrenessanssityylinen pappilan päärakennus. Se toimii nykyisin seurakunnan kerhotilana. Kirkollista virkataloarkkitehtuuria 1900-luvun alusta. 18 Kansanopisto Pohjois-Satakunnan kansanopisto on perustettu vuonna 1909. Tulipalon tuhottua opiston vanhan päärakennuksen, rakennettiin nykyinen opistorakennus 1928 ajan klassisistiseen henkeen arkkitehti Elias Paalasen suunnitelman mukaan. Opistorakennusta vanhempi, jugendtyylinen asuntolarakennus on vuodelta 1914. Myöhemmin rakennusryhmää on täydennetty asuntolalla ja uudella päärakennuksella. Vanha opistorakennus on peruskorjattu vuonna 2003. Rakennukset muodostavat Ruokojärven rantamaisemassa arvokkaan kokonaisuuden. Opistoarkkitehtuuria 1900-luvun alun klassismin henkeen. 19 Vanha-Narvi, Narvi Ruokojärven etelärannalla sijaitsee Vanha-Narvin tilan rakennusryhmä, jossa jugendvaikutteinen päärakennus on vuodelta 1922. Läheisen Seppälänlahden rantamaat ovat kaunista katajaketoa. Eheä talonpoikastilan rakennusryhmä kauniissa järvimaisemassa. 20 Hapuan kulttuurimaisema Karvianjoen, Pitäjänojan ja Hapuanojan varsilla aukeava laaja viljelyaukea. Jokivarresta on löydetty kivikautisia asuinpaikkoja. Yksittäisistä rakennuksista on mainittava Joukasen talouskeskus, jonka päärakennus on 1860-luvulta Karvianjoen rantamaisemaan liittyvä Hakalan talon päärakennus sekä Rajasalonkylässä vanha Rajasalon talouskeskus, jonka päärakennus on jugendvaikutteinen. Maisema-alueen keskellä kohoaa pieni Piiskurinmäki, joka on muinoin ollut rangaistuspaikkana. Pitkän asutushistorian omaava jokivarren
Kankaanpään osayleiskaava-alueen maisemaselvitys 25.1.2010 14 (17) viljelymaisema vanhoine rakennuksineen. Kaavamerkintäsuositus: ma-2 -rajaus, alueella olevat pellot MA, kohteet sr-2- kohdemerkintä Kuva: Hapuan kylään ja Karvianjoen laaksoon johtavan Venesjärventie mutkittelee kauniissa peltomaisemassa. 2.2.3 Kiinteät muinaisjäännökset Muinaisjäännökset ovat vanhinta kulttuuriperintöämme. Alueella sijaitsee Museoviraston muinaisjäännösrekisterin mukaan (26.11.2009) yksi muinaisjäännös. Kankaanpää Lamminoja 214010012 Nimi: Lamminoja Kunta: Kankaanpää Tarkenne: Järjestysnumero: 12 Laji: kiinteä muinaisjäännös Ajoitus: kivikautinen Muinaisj.tyyppi: asuinpaikat Tyypin tarkenne: ei määritelty Rauhoitusluokka: 2 Lukumäärä: 1 Koordinaatit: pkoo: 6864548 ikoo: 3253360 Z/m.mpy alin: 72,50 ylin: 77,50 Kankaanpään kirkosta 4,8 km länsiluoteeseen Peruskartta: 114409 Peruskartan nimi: Venesjärvi Kuvaus: Asuinpaikka sijaitsee jyrkkällä itään viettävällä joentöyräspellolla Hapuanojan mutkassa, aivan Pori-Parkano -tien pohjoispuolella, n. 100 m Lamminojan talosta itään. Kevyen liikenteen väylä on rakennettu kohteen tuntumaan. Maaperä pellolla on hiesua. Paikalta on löydetty kivikirves ja savias-
Kankaanpään osayleiskaava-alueen maisemaselvitys 25.1.2010 15 (17) tianmuruja. Kaavamerkintäsuositus: SM -kohdemerkintä Kuva: Näkymä kauniille Kankaanjärvelle. 3 MAISEMALLISET SUOSITUKSET Rakentaminen on suositeltavaa keskittää olemassa olevan rakennuskannan yhteyteen. Taajamarakenteen tiivistäminen ja sen välittömään läheisyyteen laajentaminen on maiseman kannalta suositeltavin keino uudelle rakentamiselle. Siten alueella säilyy laajoja yhtenäisiä metsäalueita sekä vanhojen viljelysmaisemien kulttuurimiljöö. Vanhoille ja arvokkaille kyläalueille on suositeltavaa rakentaa niiden perinteet huomioiden ja ympäristöön sovittaen. Vanhoja kyläalueita ja rakennuksia ympäröivät peltoalueet ovat olennainen osa kulttuuriympäristöä ja muodostuneet alueella harjoitetun elinkeinon myötä. Siksi peltojen säilyttäminen avoimena ja viljelyssä on tärkeä osa kulttuuriarvojen säilyttämistä. Perinteisen rakennustavan noudattaminen jatkaa vanhoja rakennusperinteitä. Arvokkailla alueilla uudisrakentaminen tulisi olla harkittua ja tarkemmin ohjattua. Uudisrakennusten tulee sopeutua olemassa olevaan ympäristöön. Rakennusten sijoittaminen maastoon ja maisemaan nähden, rakennusmateriaalit, värit ja rakennusmassojen koot vaikuttavat suuresti syntyvään miljööseen. Vanhalla rakennuskannalla on tyypillisiä piirteitä, joita niiden lähelle rakennettavissa uusissa rakennuksissa tulisi noudattaa arvokkaissa kulttuuriympäristöissä. Alueella vanhat tilakeskukset sijaitsevat pellon ja metsän rajalla. Uudet laajat
Kankaanpään osayleiskaava-alueen maisemaselvitys 25.1.2010 16 (17) asuinalueet poikkeavat kuitenkin perinteisestä maatila- ja kulttuuriympäristöstä. Siksi ne tulisi sijoittaa metsän suojaan ja rakennusten sekä avointen arvokkaiden peltoalueiden väliin tulisi jättää riittävä suojapuusto. Tämä on tärkeää sekä kulttuurimaiseman arvojen säilymisen, että toisaalta myös asuinalueen viihtyisyyden kannalta. Avoimen alueen reunassa ja alueella oleva puusto antaa suojaa tuulelta. Rakentamisen kannalta parhaita paikkoja ovat etelä-länsi - suuntaiset rinteet, joilla maaperä on lämpöä keräävää ja vettä läpäisevää. Erityisesti vanhojen peltojen ja tilakeskusten läheisyydessä oleviin reunametsiin tulisi kiinnittää huomiota kulttuurihistoriallisten arvojen kannalta. Kulttuurimaisemaan sopivat perinteiset pehmeämuotoiset lehtipuiden ja pensaiden muodostamat reunavyöhykkeet. Talousmetsän suoralinjaiset puurivit ovat maisemalliselta ilmeeltään kovempia ja muodostavat lajistoltaan ja ilmeeltään köyhän reunavyöhykkeen. Talousmetsien reunavyöhykettä on mahdollista pehmentää lehtipensain ja puin merkittävissä kulttuuriympäristöissä. Helsingissä 25.1.2010 ERIKSSON ARKKITEHDIT OY Maarit Suomenkorpi projektijohtaja maisema-arkkitehti, YKS-359 LIITTEET Maisemarakenne Maisemakuva Maisema-arvot 1 ja 2 Suositukset LÄHTEET Painetut lähteet Kankaanpää. Karvianjokilaakson Lempusta Soikkaan kehittämissuunnitelma. Karviankokilaakson virkistysreitistö. Air-Ix Suunnittelu, 2004. Maisemanhoito (1992). Maisema-aluetyöryhmän mietintö I. Ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto. Mietintö 66/1992. Satakuntalaiset kulttuuriympäristöt, Maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaaliminen. Satakuntaliitto, Alueiden käytön toimiala, Sirkka Lehto, luonnos 28.5.2007. Kankaanpään kulttuuriympäristöohjelma Karttalähteet Maaperäkartta 1:50 000 ja 1:20 000. GTK. Valokuvat
Kankaanpään osayleiskaava-alueen maisemaselvitys 25.1.2010 17 (17) Eriksson Arkkitehdit Oy.