Kyläkävelyraportti Kierinki, Sodankylä 1.9.2011 Lapin ELY-keskuksen Maisemat ruotuun hanke Heli Pääkkö, maisemanhoidon neuvoja, Lapin Maa- ja kotitalousnaiset Valokuvat Merja Lipponen ja Heli Pääkkö 1
SISÄLTÖ JOHDANTO... 3 1 KYLÄN MAISEMAKOHTEET JA NIIDEN HOITOSUOSITUKSET... 4 2 VINKKEJÄ KYLÄMAISEMAN HOITOON... 13 2.1 Viljelystä poisjääneet pellot... 13 2.2 Perinnebiotoopit... 13 2.3 Maisemanhoitoraivaukset... 13 2.4 Rakennusten kunnossapito... 14 2.5 Maaseudun pihapiirien perinteiset kasvilajit... 17 3 RAHOITUSTA KULTTUURIYMPÄRISTÖN HOITOON... 18 3.1 Maatalouden ympäristötuen erityistuet... 18 3.2 Rakennusperinnön hoitoavustus... 18 3.3. Museoviraston entistämisavustus... 19 3.4. Seurantaloavustus... 19 LÄHTEET... 20 KARTTALIITE 2
JOHDANTO Lapin ELY-keskuksen Maisemat ruotuun hanke järjesti kyläkävelyn Kieringissä 1.9.2011. Kyläkävelyt ovat kaikille avoimia ja ne auttavat kyläläisiä näkemään oman ympäristönsä uusin silmin. Ne auttavat hahmottamaan oman asuinympäristön arvokkaat kulttuuri- ja luontokohteet sekä mahdolliset maisemanhoitoa kaipaavat kohteet. Maisemat ruotuun hankkeen tavoitteena on edistää maisemanhoitoa Etelä- ja Keski-Lapissa sekä Kainuussa. Kieringin kylä sijaitsee Sodankylän kunnan lounaisnurkalla. Kylä sijoittuu Peräpohjola-Lappi maisemamaakuntaan ja sen sisällä tarkemmin Aapa-Lapin seutuun. Tällä alueella maasto on ympäröiviin seutuihin verrattuna melko tasaista. Vaarojen välisille tasaisille alueille on kehittynyt paikoin todella laajoja, avoimia aapasoita. Seudulla on hyvin vähän järviä ja alueen kulttuurimaisemissa joet ovat tärkeä elementti. Kasvillisuus on keskimäärin karua ja se saa rehevämpiä piirteitä jokivarsilla ja Kittilän letto- ja lehtokeskuksen alueella. Pääasiassa nurmiviljelyssä olevat viljelyalat ovat pieniä ja sijaitsevat yleensä jokien varsilla tai joskus järvien tuntumassa. Myös asutus on keskittynyt näille alueille. Pääosa Kieringin asutuksesta ja viljelysmaista ovat sijoittuneet Riipijoen varrella sijaitsevalle kummulle ja sen rinteille. Yhtenäisen rakennustavan ja rakennusten sijoittelun ansiosta kyläkuva on avara ja tasapainoinen. Lisäksi kylän tiivis rakenne antaa kylälle omaleimaisen kuvan. Osa asutuksesta on sijoittunut Riipijoen pohjoispuolelle. Kylän luonnonpiirteisiin kuuluvat myös puuttomat rakkakentät. Kieringin kylä on arvotettu arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi. Ympäristöministeriön 1980- ja 90- lukujen vaihteessa tekemässä selvityksessä kylä inventoitiin valtakunnallisesti arvokkaaksi maisemakokonaisuudeksi. Tätä selvitystä ollaan juuri päivittämässä ympäristöministeriön taholta. Museoviraston vuonna 1993 julkaisemassa Rakennettu kulttuuriympäristö kirjassa kylä on arvotettu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi, mutta vuonna 2009 valmistuneessa päivitysinventoinnissa kohdetta ei enää mainita. Lokion Lapin kulttuuriympäristöohjelmassa vuodelta 1996 kylä on arvotettu arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi. Kylällä on edelleen säilynyt vanhoja peräpohjalaisia pihapiirejä päärakennuksineen. Kieringin kylällä on käynnistynyt aktiivinen toiminta hiljaiselon jälkeen. Kylälle on avattu kauppa, jonka yhteydessä toimii kahvila ja polttoaineen jakelupiste. Lisäksi kylällä toimii muutamia maa- ja porotiloja. Paikallisia on palkattu kunnostamaan vanhoja rakennuksia ja polttopuiden tekoon. Kylällä on pidetty kesäiset maalaismarkkinat vuonna 2002 ja 2003. Kesällä 2011 kylällä pidettiin ympäristötaidetapahtuma. Tässä raportissa esitellään kylän maisemakohteita ja niille hoitosuositukset. Kohteiden sijainti löytyy karttaliitteistä. Raportin loppuun on koottu vinkkejä kylämaiseman hoitoon ja kerrottu kulttuuriympäristöjen hoitoon myönnettävistä tuista. 3
1 KYLÄN MAISEMAKOHTEET JA NIIDEN HOITOSUOSITUKSET 1. Niitty laitumeksi Kieringintien varrella, Hietalan pihapiirin eteläpuolella sijaitsee perinnebiotooppikohde, vanha laidunniitty. Kohde on kasvillisuudeltaan monipuolinen ja se on pääosin tuoretta niittyä ja paikoin kuivaa niittyä eli ketoa. Alueella kasvaa mm. silmälläpidettävää ketonoidanlukkoa. Kohde ei ole enää laidunnuksessa, mutta se on kulotettu kylän maalaismarkkinoilla kesällä 2002. Kohteen niittykasvillisuus hyötyisi laidunnuksesta, sillä se pitää kurissa voimakkaasti leviävät kasvit, kuten koiranputken, maitohorsman, mesiangervon ja vadelman. Näin hennommat niittykasvit saisivat enemmän elintilaa. Laidun sopisi lammaslaitumeksi ja sen hoito olisi tärkeää paitsi monipuolisen kasvillisuuden kannalta, myös keskeisen sijainnin vuoksi. Kohteen pinta-ala on noin 1, 3 ha ja sen hoitoon voi hakea maatalouden ympäristötuen erityistukea. 2. Janne Marttiinin paja Vanha pajarakennus on päässyt jo kehnoon kuntoon. Kohteen kuntoa heikentää se, että Kieringin tietä on korotettu, jolloin rakennus on jäänyt liian lähelle tienpenkkaa. Kunnostamisen aluksi rakennus tulisi siirtää kauemmas tiestä. Olisi hienoa, jos kohde saataisiin kunnostettua, sillä rakennuksella on kulttuurihistoriallista arvoa ja se sijaitsee keskeisellä paikalla kylänraitin varrella. Kunnostukseen voi hakea rahoitusta Lapin ELY-keskukselta. 4
3. Rukoushuoneen pihapiiri Kyläläiset talkoilivat syksyllä 2011 rukoushuoneen pihapiirissä, jossa harvennettiin haavikkoa ja niitettiin aluskasvillisuus. Jatkossa pihapiirin kasvillisuus kannattaa niittää heinä-elokuun vaihteessa ja haravoida niittojäte pois. 4. Laavupaikan ympäristö Riipijoen rannassa, joen yli kulkevan sillan korvassa sijaitsee laavupaikka ja veneranta. Maasto kohteen ympärillä on paikoitellen kivirakkaa ja alue on päässyt pensittymään. Kyläläiset raivasivat pajukoita ja harvensivat koivikoita talkoilla Riipijoen rannoilta kylän kohdalla syksyllä 2011. Näin komeat kivirakat näkyvät jälleen kylätielle ja rantamaisemaa saatiin avattua. Raivausten myötä myös vanhan myllyn kanava saatiin esille. Jatkohoidoksi voisi ajatella laidunnusta lampailla sillan korvassa, molemmin puolin Kieringintietä sekä rannassa laavupaikasta alavirtaan. Lohkot eivät ole pinta-alaltaan laajoja, yhteensä noin 2 ha, mutta ne sijaitsevat kylän keskeisellä paikalla. Kohteiden hoitoon voi hakea maatalouden ympäristötuen erityistukea. Kylän alueelta löytyy runsaasti kivirakkoja, pirunpeltoja. Maisema sillan korvalta alavirtaan oli lähes umpeutunut ennen kyläläisten raivaustalkoita. 5
Riipijoen rannalla on aiemmin sijainnut vesimylly. Sitä varten on kaivettu kanava, jotta vesi saatiin johdettua myllyn siipirattaalle. Kuva on kesältä 2011. Kanavan lisäksi rannasta laavupaikan pohjoispuolelta löytyy vielä myllynkiviä. 6
Ranta venerannasta alajuoksulle sopisi myös pienialaiseksi lammaslaitumeksi. 5. Pajujen raivaus Raaterovantien varrelta Kieringintien ja Raaterovantien risteyksessä, Riipijoen pohjoispuolella sijaitsee laaja, viljelyssä oleva peltolohko. Raaterovantien ja peltolohkon välistä voisi raivata pajut pois, jolloin kohteesta saisi hoidetun näköisen. 6. Pohjoispuolentien risteys Kieringintien ja Pohjoispuolentien risteyksessä kylän pohjoisosassa voisi raivata pajukoita, jolloin risteysalueesta tulisi hoidetun näköinen ja maitolaiturikin saisi arvoisensa ympäristön. 7
7. Riihen ympäristö Peltoaukean koillisosassa sijaitsee vanha talousrakennus (riihi?), jonka ympäriltä pitäisi raivata puuntaimet ja mahdollisesti poistaa lähimpiä puita. Seiniä vasten nojaavat oksat pitävät rakenteet jatkuvasti kosteana, mikä edesauttaa lahovaurioiden syntymistä. Rakennuksen katto on uusittu, mikä pidentää sen ikää. Kohteen pitäminen kunnossa on tärkeää, sillä siihen liittyy kylän historiaa eli siellä on pidetty aikanaan tansseja. 8. Vanha aitta Kyläkumpareen laella sijaitsee vanha aitta, jossa on koristeellinen ovi. Aitta on hyvässä kunnossa, katemateriaali on uusittu ja rakennus seisoo suorassa. Kasvillisuus tulisi niittää rakennuksen ympäriltä vuosittain, sillä kasvillisuus pitää seinät kosteina, mikä edesauttaa lahovikojen syntymistä. Aitta ja sen ympäristö kannattaa ehdottomasti pitää kunnossa, sillä rakennus on edelleen hyväkuntoinen ja sijaitsee näyttävällä paikalla peltoaukean keskellä. 8
9. Metsikön harvennus Peltoaukean keskellä on puustoinen niemeke, josta saisi siistimällä hoidetun näköisen. Kohteesta voisi harventaa nuorempaa puustoa, jolloin jäljelle jäävät yksilöt pääsevät kasvamaan vapaasti komeiksi maisemapuiksi. Lisäksi aluskasvillisuuden voi niittää vuosittain ja haravoida niittojätteen pois. Näin vaateliaammat niittykasvit saavat enemmän elintilaa ja aluskasvillisuudesta muotoutuu monipuolisempi. 10. Kivilatomus Kyläkummun peltoaukealla sijaitseva kivilatomus on häviämässä maisemasta puuston ja niittykasvillisuuden alle. Pensaat ja puiden taimet tulisi poistaa, puustoa harventaa ja aluskasvillisuus niittää vuosittain. Kohde kannattaa ottaa esille maisemassa, sillä se kertoo omalta osaltaan kylän maataloushistoriasta ja peltojen raivaamisesta moreenikumpareelle. Lisäksi kohteen hoito lisää maatalousympäristön luonnon monimuotoisuutta. Kivilatomuksen ympäristö on lämmin kasvupaikka monille niittykasveille, jotka puolestaan houkuttelevat paikalle hyönteisiä. Myös niemekkeessä sijaitseva lato kaipaa kunnostusta. Kohteen hoitoon voi hakea luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen erityistukea. 9
11. Metsäsaareke Peltoaukean keskellä sijaitsee pieni metsäsaareke. Kohteesta voisi harventaa puustoa, niittää aluskavillisuuden vuosittain ja haravoida niittojätteen pois. Näin vaateliaammat niittykasvit saavat enemmän elintilaa, valoa ja lämpöä. 12. Kivilatomus Tilustien varrella sijaitsee kivilatomus, jonka ympärillä kasvaa tiheä haavikko. Puustoa kannattaisi harventaa ja aluskasvillisuus niittää vuosittain. Haapaa poistettaessa puut voi kaulata muutamaa vuotta ennen kaatoa. Tämä vähentää juurivesojen muodostumista. Hoidon myötä kivilatomus nousisi maisemassa paremmin esille. Kivilatomukset kuuluvat osaltaan kylän maatalousvaltaiseen kulttuurihistoriaan ja hoidettuina ne lisäävät osaltaan maatalousympäristön luonnon monimuotoisuutta. 10
13. Puuryhmä ja aitta Peltoaukean keskellä, pihapiirin tuntumassa sijaitsee vanha aitta ja sen vieressä pienialainen haavikko. Kohde on siisti ja hoidettu. Haapa on näyttävä maisemapuu sen vaihtaessa väritystä eri vuodenaikoina. Aluskasvillisuus kannattaa niittää vuosittain ja kerätä niittojäte pois. 14. Hakamaa Peltoaukean keskellä sijaitseva kohde, joka on aiemmin ollut laidunalueena. Kohde säilyy laiduntamisen päättymisestä huolimatta avoimena, sillä se on kuivaa kangasmaastoa. Kannattaa kuitenkin huolehtia, että alueen reunat eivät pääse pensittymään. 11
15. Metsikön harvennus Kyläkummun peltoaukean eteläreunalla sijaitseva pieni metsikkö, josta kannattaisi poistaa nuoret puuntaimet ja tarvittaessa harventaa puustoa. Näin kohteesta saadaan siisti ja hoidetun näköinen. Haapaa poistettaessa puut voi kaulata muutamaa vuotta ennen kaatoa. Tämä vähentää juurivesojen muodostumista. Lisäksi aluskasvillisuus kannattaa niittää vuosittain ja kerätä niittojäte pois. Kohteen hoitoon voi hakea maatalouden ympäristötuen erityistukea. 16. Metsikkökaistaleiden harvennus Peltoaukean eteläpäässä lohkojen väleihin on kasvanut puustoa. Kohteet olisi hyvä saada hoitoon, sillä ne katkaisevat näkymät ja pilkkovat aiemmin yhtenäisen peltoaukean pienempiin lohkoihin. Kohteissa tulisi harventaa puustoa, niittää aluskasvillisuus vuosittain ja kerätä niittojäte pois. Hoidettuina kohteet lisäävät osaltaan maatalousympäristön luonnon monimuotoisuutta. Kohteiden hoitoon voi hakea maatalouden ympäristötuen erityistukea. 12
2 VINKKEJÄ KYLÄMAISEMAN HOITOON 2.1 Viljelystä poisjääneet pellot Lappilaiset kylät ovat vielä 1950-luvulla olleet maatalousvaltaisia, jolloin kaikki peltoviljelyyn soveltuvat alat ovat olleet käytössä. Maatilojen määrän voimakkaan vähenemisen myötä osa peltolohkoista on jäänyt pois viljelystä. Lisäksi osa tiloista on jäänyt asumattomiksi ja muualla asuvat omistajat ja perikunnat eivät välttämättä pysty tai heillä ei ole mielenkiintoa pitää tilaa hoidettuna. Kulopellot ovat iso ongelma kylämaiseman kannalta, sillä hoitamattomina ne alkavat ensiksi kasvaa horsmaa, koiranputkea ja mesiangervoa ja vähitellen alueen valtaavat pajut ja koivun taimet. Kulttuurimaisema ei säily avoimena ilman ihmisen toimia. Kohteet olisi hyvä saada takaisin peltoviljelyyn tai sitten niitä voi ottaa laidunkäyttöön. Jotta laiduntamisen järjestäminen olisi järkevää, laidunalaa pitää olla riittävästi ja laidunlohkojen olisi hyvä sijaita lähekkäin. Lisäksi etuna on se, jos kohde sijaitsee vesistön rannalla, jolloin juomavesihuoltoa ei tarvitse järjestää erikseen. Laiduntamisesta aiheutuvien kustannusten rahoituksesta voi lukea jäljempää kohdasta maatalouden ympäristötuen erityistuet. Kyläkummulla sijaitsevien peltolohkojen metsittämistä tulisi välttää, sillä silloin menetetään kylälle ominainen avoin viljelymaisema. 2.2 Perinnebiotoopit Perinnebiotoopit eli elinympäristöt ovat syntyneet perinteisten maankäyttötapojen, erityisesti laidunnuksen ja niiton myötä. Kohteet voivat olla avoimia niittyjä tai puustoisia hakamaita ja metsälaitumia. Kohteiden pitkään jatkuneen käytön myötä perinnebiotoopeille on kehittynyt omaleimainen kasvi-, eläin- ja sienilajisto. Perinnebiotooppien määrä on vähentynyt rajusti maatalouden muutoksen myötä 1800-luvun lopulta lähtien. Luonnonlaitumien ja niittyjen hyödyntäminen on vähentynyt. Lisäksi rehevimmät perinnebiotooppikohteet on raivattu pelloiksi. Kohteiden hoito on kuitenkin tärkeää, sillä ne rikastuttavat maaseutumaisemaa ja kertovat osaltaan maaseudun kulttuuriperinnöstä. Lisäksi ne ylläpitävät monipuolista lajistoa. Suomen uhanalaisesta eliölajeista 31 prosenttia elää ensisijaisesti perinnebiotoopeilla. Merkittävin syy uhanalaisuuteen on perinnebiotooppien umpeen kasvaminen niiton ja laidunnuksen loputtua. Kohteiden hoitotoimina on yleensä joko alueen laiduntaminen tai kasvillisuuden niitto kerran kesässä heinä-elokuun vaihteessa ja niittojätteen korjuu. Lisäksi pensittyneillä kohteilla yleensä harvennetaan puustoa ja raivataan pajukkoa. Maatalouden ympäristötuen erityistukien tavoitteena on kannustaa viljelijöitä ja rekisteröityjä yhdistyksiä perinnebiotooppien hoitoon. 2.3 Maisemanhoitoraivaukset Maisemanhoitoraivauksilla kylämaisemassa voidaan tuoda esiin arvokkaita kohteita ja avata näkymiä. Raivaukset tulee uusia muutaman vuoden välein, joten hoitotyöt kannattaa kohdistaa arvokkaimmille ja tärkeimmille kohteille. Rakennusten ja rakenteiden ympäristöjen raivauksella kohde saadaan tuotua esiin maisemassa ja sen ympäristöstä saadaan hoidetun näköinen. Lisäksi kohteen ikää saadaan pidennettyä, kun ympäriltä raivataan ja niitetään kasvillisuus. Kasvillisuus pitää puurakenteet jatkuvasti kosteana, mikä edesauttaa lahovaurioiden syntymistä. 13
Vanha aitta sijoittuu maisemassa hyvin metsikön laitaan. Rakennuksen kunnon kannalta olisi kuitenkin tärkeää jättää rakennuksen ympärille riittävästi vapaata tilaa, jotta puusto ei pidä puurakenteita jatkuvasti kosteina. Samasta syystä kohteen ympäriltä olisi hyvä niittää aluskasvillisuus pois kerran kesässä. Näkymiä avatessa voidaan tuoda esiin esimerkiksi peltoaukeita tai jokinäkymiä. Risteysalueilla hoitotöillä voidaan lisätä tieturvallisuutta ja helpottaa kohteen havaitsemista riittävän ajoissa ennakkoon. Puustoa harvennettaessa kannattaa välttää tasavälein tehtävää harvennusta. Puustoa jätetään mieluummin pieniin ryhmiin ja näiden väliin jätetään reiluja, vaihtelevankokoisia aukkoja. Näin lopputuloksesta saadaan luonnollisemman näköinen, eikä näkymä kasva heti umpeen jäljelle jäävän puuston latvuston kasvaessa isommaksi. Jos kohteesta pitää poistaa paljon puustoa, raivaus kannattaa ajoittaa useammalle vuodelle. Kerralla tehty voimakas raivaus lisää kohteen valoisuutta, minkä seurauksena vesakko ja maitohorsmat valloittavat alueen nopeasti. Kun puiden poisto ajoitetaan useammalle vuodelle, jäljelle jäävien puiden latvukset ehtivät kasvaa ja hillitsevät näin aluskasvillisuuden kasvua. Jatkohoitona peruskunnostuksen jälkeen kohteelta kannattaa poistaa parin vuoden välein kantoja juurivesat sekä muut puiden taimet, jolloin kohde säilyy hoidettuna kevyemmällä työllä. Kannot kannattaa lyhentää mahdollisimman mataliksi ja raivausjätteet kannattaa kerätä pois. Näin alueella liikkuminen ja alueen jatkohoito helpottuvat ja saadaan aikaiseksi siisti lopputulos. Harvennustyössä suositaan vanhoja kookkaita puuyksilöitä sekä laho- ja kolopuita. Myös maahan kaatuneita lahopuita kannatta jättää paikalleen. Lahopuut tarjoavat kasvupaikan lukuisille lahottajasienille ja -hyönteisille sekä pesäkoloja linnuille. Näin ne lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Puulajeissa suositaan monipuolisuutta, sekä lehti-, että havupuita. Marjovia puita eli tuomia ja pihlajia kannattaa erityisesti suosia, sillä ne tarjoavat ravintoa linnuille. Kauniinmuotoiset tai erikoiset puuyksilöt ja pensaat tuodaan harvennuksessa esiin. 2.4 Rakennusten kunnossapito Kieringissä on säilynyt vanhaa perinteistä rakennuskantaa. Rakennuksilla ja niiden kunnolla on merkittävä osa kylämaisemassa. Rakennuksen säilymisen perusedellytyksenä on säännöllinen kunnossapito. Hoidon laiminlyöminen aiheuttaa kiinteistön omistajalle taloudellisia menetyksiä, 14
sekä heikentää kylämaiseman kulttuuriarvoja. Rakennuksen normaaliin ylläpitoon kuuluvat säännöllinen hoito ja oikea-aikaiset korjaukset. Hoitotoimenpiteillä voidaan vaikuttaa asumiskustannuksiin sekä siirtää korjaustarpeen syntymistä. Perinteisten puurakennusten keskeiset hoitotoimenpiteet vesikaton kunnon ylläpito ikkunoiden ja ulko-ovien riittävä tiivistäminen lämmityslaitteiston huolto, puhdistus ja säätö sekä hormien nuohous tuulettuva-alapohjaisissa rakennuksissa alapohjan tuuletusaukkojen aukipitäminen homeja lahovaurioiden estämiseksi rakennusten nosto tai maanpinnan poistaminen puurakenteiden läheisyydestä, jotta rakennuksen alimmat puuosat eivät lahoa maanpinnan muotoilu viettämään poispäin rakennuksesta, jolloin vesi ei jää seisomaan perustusten ympärille kasvillisuuden poisto vähintään 0,5 m etäisyydellä rakennuksista, sillä kasvillisuus pitää seinän kosteana, mikä edesauttaa kohteen lahovaurioita Muista myös nämä peruskorjaajan kymmenen käskyä 1) Älä korjaa kunnossa olevaa, älä uusi korjattavissa olevaa. 2) Selvitä vaurion syy ja poista se. Korjaa vasta sitten, ja korjaa entiselleen. 3) Käytä samoja materiaaleja ja työmenetelmiä kuin korjattavassa kohteessa. Älä kokeile uutuuksilla. Uusimpien tutkimusten mukaan rakennetaan vain uusimpia taloja. 4) Säilytä vanha rakenne. Ellei se olisi kelvollinen, ei talostasi olisi koskaan tullut vanhaa. 5) Älä laajenna taloasi ennen kuin olet ottanut sen kokonaan käyttöön. Laajenna sisällä. Ellei talosi riitä sinulle, vaihda mieluummin taloa. 6) Useimmat vauriot johtuvat huonosta hoidosta ja väärästä korjauksesta. Älä laiminlyö huoltotöitä. 7) Lämpötaloudelliset korjaukset eivät saa muuttaa talon ulkonäköä ulkona tai sisällä. Vanhojen talojen kauneus on niiden herkästi tuhoutuvissa mittasuhteissa. Useimmiten riittää rakenteiden tiivistäminen ja yläpohjan lisäeristys. Villaa mieluummin ylle kuin seiniin. 8) Hyväksy epäsäännöllisyyksiä. Hyväksy mutkia. Hyväksy vinoutta ja pientä epäkäytännöllisyyttä. Hyväksy tyylikerrostumia ja vanhanaikaisia ratkaisuja. Hyväksythän ryppyisen isoäitisikin. 9) Hylkää tyylijäljitelmät. Hylkää materiaalijäljitelmät. Hylkää omaperäiset koristeluideasi. Hylkää haaveet alkuperäistämisestä: vanha rakennus ei ole koskaan ollutkaan alkuperäinen, uusikin se on ollut vain kerran. 10) Jos sinulla on varaa rikkoa näitä käskyjä, sinulla on varaa rakentaa uusi mielesi mukainen talo. Kenelläkään ei ole varaa väittää, että kaksisataavuotias talo on huonosti rakennettu. (Panu Kaila: Talotohtori) 15
Hietalan pihapiirin taloja kunnostettiin kesällä 2011. Vanhat pihapiirit Kieringistä löytyy vanhoja peräpohjalaisia pihapiirejä, joissa päärakennus, navetta ja puovi eli varastorakennus reunustavat pihaa kolmelta sivulta. Muut talousrakennukset, kuten aitat, riihi ja sauna ovat sijainneet kauempana pihapiiristä. Kieringin vanhojen pihapiirien rakennusten tyyli poikkeaa Lapin tyypillisestä rakentamisesta. Kieringissä tilojen päärakennukset ovat koristeellisia, suuria ja väriltään vaaleita. Uudisrakennusten sijoittamisessa perinteiseen pihapiiriin kannattaa käyttää harkintaa. Uudisrakennuksen tulee sopia pihapiiriin mittasuhteiltaan, materiaaleiltaan ja väritykseltään. Talousrakennusten tulee olla alisteisessa asemassa asuinrakennuksiin nähden. Niemelän pihapiirissä rakennukset on sijoitettu peräpohjalaisittain eli kulmista avoimeksi neliöpihaksi. Rakennusten värimaailma Maaseudun rakennusten ja rakenteiden värimaailma oli pitkään harmaa. Maalaistalojen punamultaus alkoi vasta 1800-luvulla ja sen leviäminen syrjäisemmille seuduille jatkui aina 1950- luvulle saakka. Punamultamaalin jälkeen maaseudulle levisi myös keltamultamaali. Rakennusten ulkovärityksessä on turvallista sitoutua perinteeseen. Kylämaisemaan sulautuva väritys tasapainottaa maisemaa, kun taas voimakkaat ja perinteestä poikkeavat sävyt nousevat maisemassa voimakkaasti esille. Pieneen värimalliin verrattuna väri näyttää rakennuksen kokoisella alalla paljon tummemmalta ja voimakkaammalta. Rakennusta kannattaa tarkastella osana laajempaa ympäristöä. Uudisrakennuksissakin olisi hyvä ottaa huomioon ympäristö ja läheisyydessä sijaitsevien rakennusten väritys ja tyyli. 16
2.5 Maaseudun pihapiirien perinteiset kasvilajit Maaseudun pihapiireihin sopivat hyvin perinteiset koriste- ja hyötykasvit. Ne ovat yleensä kestäviä ja helppohoitoisia. Perinneperennoja eli monivuotisia ruohovartisia koristekasveja voi itse lisätä helposti. Perinnekasveja eivät yleensä vaivaa kasvitaudit ja ne ovat vaatimattomia lannoituksen suhteen. Tonttien aitaaminen ei ole maalla tyypillistä. Piha-alue voidaan kuitenkin rajata vapaana kasvavalla lehtipensasaidanteella tai kuusiaidalla. Perinteisessä peräpohjalaisessa pihapiirissä voidaan käyttää myös riukuaitaa. Pihaan johtavan tien varteen voidaan istuttaa puukujanne. Puita Haapa, Populus tremula Hieskoivu, Betula pubescens Kotipihlaja, Sorbus aucubaria Marjaomenapuu, Malus baccata Metsäkuusi, Picea abies Rauduskoivu, Betula pendula Siperianlehtikuusi, Larix sibirica Tuomi, Prunus padus korkeus 5-20 m 5-15 m 4-10 m 3-6 m 15-20 m 5-20 m 10-30 m 5-15 m Pensaita Idänvirpiangervo, Spiraea chamaedryfolia Juhannusruusu, Rosa pimpinellifolia Plena Norjanangervo, Spiraea Grefsheim Pensashanhikki, Potentilla fruticosa Tervola Puistosyreeni, Syringa x henryi Siperianorapihlaja, Crataegus sanguinea Tornionlaaksonruusu, Rosa majalis Tornedal korkeus 1-1,5 m 1-1,5 m 1-1,3 m 1 m 1,5-3 m 1,5-2,5 m 0,5-1,8 m Köynnöksiä Humala, Humulus lupulus Karhunköynnös, Calystegia sepium Punakoiso, Solanum dulcamara Kookkaita perennoja Harmaamalvikki, Lavatera thuringiaca Isoritarinkannus, Delphinium elatum Keltapäivänlilja, Hemerocallis lilio-asphodelus Kuolanpioni, Paeonia anomala Lehtosinilatva, Polemonium caeruleum Palavarakkaus, Lychnis chalcedonica Rantatädyke, Veronica longifolia Rohtosuopayrtti, Saponaria officinalis Ruskolilja, Lilium bulbiferum Saksankurjenmiekka, Iris germanica Suomentatar, Aconogonon x fennicum Tarhaukonhattu, Aconitum x stoerkianum Tiikerililja, Lilium lancifolium Varjolilja, Lilium martagon 17
Matalia perennoja Kesäpikkusydän, Dicentra formosa Koreakärsämö, Achillea ptarmica f. multiplex Lapinakileija, Aquilegia Olympia Peurankello, Campanula glomerata Särkynytsydän, Lamprocapnos spectabilis Verikurjenpolvi, Geranium sanguineum 3 RAHOITUSTA KULTTUURIYMPÄRISTÖN HOITOON 3.1 Maatalouden ympäristötuen erityistuet Maatalouden ympäristötuen erityistukien tavoitteena on harjoittaa maatalous- ja puutarhatuotantoa kestävillä tuotantomenetelmillä niin, että ympäristön ja vesistöjen kuormitus vähenee ja maaseudun maiseman ja luonnon monimuotoisuus lisääntyy. Maiseman ja luonnon monimuotoisuuden hoitoon myönnetään seuraavia erityistukia Perinnebiotooppien hoito Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen Perinnebiotooppien hoidossa kohteita voivat olla luonnonniityt ja -laitumet, esim. jokivarren tulvaniityt, kedot eli kuivat niityt tai hakamaat. Hoitotoimina on yleensä joko alueen kasvillisuuden niitto heinä-elokuun vaihteessa ja niittojätteen korjuu tai laiduntaminen. Lisäksi pensittyneillä kohteilla yleensä harvennetaan puustoa ja raivataan pajukkoa. Arvokkaiden perinnebiotooppien alkukunnostukseen ja aitaamiseen voi hakea myös ei-tuotannollisten investointien tukea. Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen sopimuksessa hoitokohteita voivat olla esimerkiksi kasvillisuudeltaan monipuoliset peltojen reunavyöhykkeet ja metsäsaarekkeet, pientareet, pienialaiset kosteikot, vanhat ladot, puukujanteet ja kiviaidat ympäristöineen. Erityistukia voi hakea viljelijä, joka on sitoutunut ympäristötukijärjestelmän perus- ja lisätoimenpiteiden noudattamiseen. Myös rekisteröidyt yhdistykset voivat hakea yllämainittuja tukia. Sopimus hoitotöistä tehdään viideksi tai kymmeneksi vuodeksi. Ohjelmakaudella 2007-2013 tuki on enimmillään 450 /hehtaari/vuosi. Arvokkaiden perinnebiotooppien alkukunnostukseen ja aitaamiseen myönnettävän ei-tuotannollisten investointien tuen määrä riippuu kohteen pintaalasta. Alle kolmen hehtaarin kokoisilla kohteilla tuki on enimmillään 1 179 /ha, 3-10 hehtaarin kokoisilla alueilla 910 /ha ja yli kymmenen hehtaarin aloilla 750 /ha. Tuki tulee käyttää 1-2 vuoden aikana ja sen jälkeen hakijan tulee hakea varsinaista erityistukea. Hakuoppaat ja lomakkeet löytyvät Maaseutuviraston internetsivuilta, www.mavi.fi. Hakemukseen liitetään mukaan suunnitelma hoitotöistä ja hakemukset toimitetaan Lapin ELY-keskukseen. Hakuaika päättyy vuosittain huhtikuun lopussa. 3.2 Rakennusperinnön hoitoavustus Lapin ELY-keskus myöntää rakennusperinnön hoitoavustuksia rakennusten omistajille sellaisiin korjauksiin, joilla säilytetään rakennuksen kulttuurihistoriallisia arvoja. Avustusta voidaan hakea 18
kaavalla suojeltuihin rakennuksiin, maisemallisesti tai kulttuurihistoriallisesti merkittävään alueeseen kuuluviin kohteisiin, kansallisessa kaupunkipuistossa sijaitseviin kohteisiin tai muutoin kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin rakennuksiin. Avustusta voivat hakea rakennuksen omistajat ja pitkäaikaiset vuokralaiset omistajan suostumuksella, rakennusperinnön hoitoa edistävät yhteisöt sekä kunnat ja kuntayhtymät. Avustuksen myöntämistä koskevia ehtoja: Korjauksessa säilyvät rakennuksen ja alueen ominaisluonne sekä historiallinen aitous Rakennusosien tarpeetonta uusimista vältetään. Korjattaessa tehdään mahdollisimman pieniä muutoksia Rakennuksen käyttö sopeutuu tiloihin Työ tehdään rakennuksen rakentamisajankohdan mukaisilla työtavoilla ja rakennukseen sopivilla perinteisillä rakennusmateriaaleilla. Museoviraston korjauskortistosta saa tietoa hyvistä korjaustavoista Avustuksia ei myönnetä rakennuksen siirtämiseen tai käyttömukavuuden lisäämiseen (esimerkiksi vesijohdon vetämiseen, viemäröintiin tai sähköistämiseen), väliaikaisiin toimenpiteisiin tai vuosikorjauksiin. Avustusta voidaan myöntää enintään 50 % toimenpiteiden kustannuksista. Tavallisesti avustus on 10 20 % hyväksytyistä kustannuksista. Avustusten hakuaika määräytyy vuosittain. Yleensä hakuaika päättyy loka-marraskuun vaihteessa. Hakemus toimitetaan kohteen sijaintialueen ELYkeskukseen. Avustusta ei myönnetä takautuvasti ennen päätöspäivämäärää tehtyihin tai aloitettuihin töihin, sillä ELY-keskus haluaa valvoa töitä ja tarkistaa korjaussuunnitelmat sekä niihin liittyvät työtavat ja materiaalit. Hakija sitoutuu jo hakiessaan noudattamaan ELY-keskuksen ohjeita. 3.3. Museoviraston entistämisavustus Museovirasto jakaa entistämisavustuksia valtakunnallisesti merkittävien, kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten restaurointiin ja konservointiin. Avustuksia myönnetään ensisijaisesti rakennussuojelulailla suojeltuihin kohteisiin tai kohteisiin, joiden kunnostus edellyttää antikvaarista asiantuntemusta. Avustusta voivat hakea yksityiset ja yhteisöt. Kunnat voivat hakea avustusta vain, jos kohde on rakennussuojelulailla (60/1985) suojeltu. Hakuaika on vuosittain lokakuussa. Avustusta ei myönnetä takautuvasti ennen päätöspäivämäärää tehtyihin tai aloitettuihin töihin, sillä Museovirasto haluaa valvoa töitä ja tarkistaa korjaussuunnitelmat sekä niihin liittyvät työtavat ja materiaalit. Hakija sitoutuu jo hakiessaan noudattamaan Museoviraston ohjeita. 3.4. Seurantaloavustus Suomen Kotiseutuliitolta voi hakea seurantaloavustusta. Sitä voi saada vapaaseen kansalaistoimintaan tarkoitettujen seurantalojen korjaamiseen sekä siihen liittyvään selvitys- ja tarkastustyöhön. Rahoituksessa kiinnitetään huomiota sekä rakennuksen kulttuurihistorialliseen arvoon että kokoontumistilojen tarpeellisuuteen kansalaistoiminnan kannalta. Hakuaika päättyy vuosittain 30. syyskuuta. 19
LÄHTEET Kaila Panu, Talotohtori: rakentajan pikkujättiläinen, 1997, WSOY Kasveja pohjoiseen pihaan, 1995, Vihertietokeskus Lappi Kulttuuriympäristön rekisteriportaali, http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx Lokio Jarmo, Lapin kulttuuriympäristöohjelma, 1996, Lapin ympäristökeskus Maisemanhoito, Maisemanaluetyöryhmän mietintö I, 1992, Ympäristöministeriö Rakennettu kulttuuriympäristö valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt, 1993, Museovirasto Rappe Erja, Suomalaiset perinneperennat, 2011, Puutarhaliitto Rikkinen Jouko, Suomalaiset perinnekasvit, 2011, Otava Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt: www.rky.fi LINKKEJÄ Maatalouden ympäristötuen erityistuet rekisteröidyille yhdistyksille http://www.mavi.fi/fi/index/maaseudunrahoitus/ymparistotuetyhdistyksille.html Rakennusperinnön hoitoavustus http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=1111&lan=fi Museoviraston entistämisavustus http://www.nba.fi/fi/entavustus Suomen Kotiseutuliiton seurantaloavustus http://www.kotiseutuliitto.fi/seurantaloavustukset 20