PUHURI 205. 1/13
H-VENE S/Y PUHURI 1982 FIN 696
Maaliskuu 1/2013 PUHURI Puhurin Pojat ry:n ja Puhurin Poikien Tuki ry:n virallinen jäsenlehti vuodesta 1945. Tässä numerossa: Väliinpitämättömyydestä 4 Johtajan mietteitä osa 1 5 Kokemuksia ja etenemistä väistyvän päätoimittajan mietteitä 6 Toimintakertomus vuodelta 2012 7 Toimintasuunnitelma vuodelle 2013 11 Kevään pakkasen herättämää 13 Legendaariset talvipartiotaitokisat LEGENDA 2013 14 Suossa 16 Tulevaisuutemme kolo vuonna 2015 18 Kalustonhoitajan kuulumisia 20 Jouluprojektiponnisteluja 21 Puhurin Poikien vaeltajakaste; pelastakaa peikkoprinsessa 22 Varainkeruun vaiheet 24 Superlauri 25 Uusi tulokas 26 Huumoripläjäys 27 PuhuriUutiset 28 Puhuriluettelo 29 Puhuri Numero: Painos: Issn: Päätoimittaja: Kuvat: 205 150 kpl 1235-5712 Otto Glader Puhurin arkisto Otto Glader Toimituksen osoite: Taitto: Uudenmaankatu 17 Otto Glader 20500 Turku Painopaikka: Toimituskunta Puhurin Pojat ry Puh./e-mail: Miikka Rusi Uudenmaank. 17 050 3461960 Timo Mäkinen 20500 Turku otto.glader@gmail.com Tuomas Mäkinen Niilo Koivisto 3
Pääkirjoitus Väliinpitämättömyydestä Otto Glader Väliinpitämättömyys on vakava ongelma yhteiskunnassamme, joka on valitettavasti valtaamassa enemmän alaa. Jos kadulle on kaatunut ihminen, häntä ei kukaan pysähdy auttamaan ei ole minun ongelmani, auttakoon joku muu, sanotaan. Tämä väliinpitämättömyys on levinnyt myös niin ystävällisiin ja avuliasiin paikkoihin kuin vierasvenesatamiin: yhä harvemmin tulee avulias kanssaveneilijä auttamaan laiturille rantautumisessa, tai jos jonkun huolimattoman veneilijän aluksen köydet ovat jääneet hieman löysälle ja vene hakkaa laituriin, todetaan vain, että omapa on ongelmansa, ja poistutaan paikalta. Paitsi jos oman veneen kylki on vaarassa. Partiolaisia on perinteisesti pidetty väliinpitämättömyyden vastakuvina. Stereotyyppipartiolainen auttaa ikäihmisen kadun yli, ja kerää roskia metsästä, sekä auttaa kaikenlaisia karvaisia ja höyhenpäällysteisiä pieniä otuksia. Väliinpitämättömyys on alkanut kuitenkin vallata alaa meidän esimerkkikansalaistenkin joukossa, mikä on mielestäni hyvin huolestuttava ilmiö. Yhä nuoremmissa partiolaisissa on nähtävissä näitä väliinpitämättömyyden tunnusmerkkejä. Kololla kysytään: miksi meidän pitäisi tiskata, voihan joku muukin sen hoitaa, sitä paitsi ettekö te johtajat ole täällä sitä varten. Kuultuani kerran tämän lauseen kolmisen vuotta sitten erään venekuntalaiseni suusta, järkytyin syvästi. Myös muissa kun tiskausasioissa tällainen samanlainen asenne on vallalla, roskat jätetään siihen mihin ne sattuvat putoamaan, purukumeja liimaillaan pöydänpohjiin kuten järkytykseksemme huomasimme Timon kanssa lakatessamme Joppen pöytiä. Samaten olen nähnyt venekuntalaiseni kerran raaputtavan pöydän pintaa avaimellaan saaden sen huomattaville naarmuille, ennen kuin johtajien haukansilmät tämän havaitsivat. Tällaista asennetta edustavia yksilöitä on varmasti aina kävellyt tämän maan kamaralla, mutta mielestäni kehitys on koko ajan menossa huonompaan suuntaan. Mistä tämä väliinpitämättömyys sitten kumpuaa? Media on varmasti tässä merkittävässä roolissa nykylasten asennekasvattajana, roolimallit ovat erilaisissa sarjoissa tai toimintaelokuvissa, eivätkä näiden sankarit ole todellakaan mitään mallikansalaisia. Kaikkea vastuuta ei kuitenkaan voi sysätä Hollywoodin suuntaan. Lasten tärkeimpiä asennekasvattajia ovat edelleen, kuten viimeiset tuhannet vuodetkin, vanhemmat. Lasten käyttäytyminen heijastelee pitkälti vanhempien käyttäytymistä. Ei tarvitse kovinkaan hyvä psykologiassa olla, että pystyy tämän väitteen toteamaan oikeaksi. Nykymaailma on hyvin urasuuntautunut, vanhemmat eivät enää välitä lastensa tulemisista ja menemisistä, sillä töissä täytyy olla lähes kellon ympäri, tai on tuleva ylennys vaarassa. Tällöin suhtautuminen lapsiin jää väkisin väliinpitämättömäksi, ja lapset heijastelevat tätä väliinpitämättömyyttä puolestaan omassa käytöksessään. Vanhempien väliinpitämättömyys on tullut hyvin ilmi viimeisten viiden johtajavuoden aikana. Lähettämäni laput eivät tule takaisin, sähköposteihin ei vastata, sen paremmin kuin tekstiviesteihinkään. Viime viikolla pitämässämme vanhempainillassa oli paikalla neljä vanhempaa, mutta vaikka pyysin kaikilta ilmoituksen tulevatko he vai eivät, niin kaksi näistä kolmesta puuttuvasta vanhemmasta eivät koskaan vastanneet viestiin. Väliinpitämättömyyttä. Samaten se, että lapset ilmoitetaan purjehdukselle, mutta he eivät ilmesty rantaan, eivätkä vanhemmat vastaa puhelimeen, on suurta väliinpitämättömyyttä. En väitä, että me johtajat olisimme sen esimerkillisempiä kaiken aikaa ainakaan. Jos jokin veneenosa on mennyt rikki, niin helposti todetaan, että en minä sitä korjaa, koska tuo rikkoi. Tämä asenne ei johda mihinkään hyvään. Kaikki sen varmasti tietävät, mutta eivät silti toimintaansa muuta. Itse tunnustan viljeleväni aika-ajoin juuri venehommissa tätä samaa asennetta. Nyt on kuitenkin tullut aika tarkistaa asenteitamme, sillä viimekädessä omalla asenteellamme pystymme vaikuttamaan paljon siihen, minkälaisia kansalaisia johdettavistamme kasvaa. Tuleeko heistä väliinpitämättömiä peruskansalaisia, vai ovatko he lähempänä ihannepartiolaista. Pitää muistaa, että väliinpitämättömyydestä on lyhyt matka vastuuttomuuteen, ja toivonkin ettei minun tarvitse koskaan kirjoittaa vastuuttomuudesta! 4
Lippukunnanjohtajan palsta PUHURI 1/2013 Johtajan mietteitä osa 1 Anssi Lehto Helmikuun alussa pidetyssä vuosikokouksessa polkaistiin käyntiin hallinnollisesti uusi vuosi lippukunnassamme. Kerran vuodessa kokoontuvan sääntömääräisen vuosikokouksen tehtäviin kuuluu uuden hallituksen valitseminen sekä muiden vastuupestien jakaminen, seuraavan vuoden toimintasuunnitelman ja talousarvion hyväksyminen ja vahvistaminen sekä käsitellä mahdolliset sääntömuutosehdotukset. Lisäksi kokous, alusten kipparien valtuutuksella, voi anomuksesta myöntää kipparikirjoja lippukunnan koulutusaluksille. Tänä vuonna hallituksen kokoonpanossa ei tapahtunut suuria mullistuksia. Välttämättä tarvetta muutoksille ei ollutkaan. Mielestäni hallituksen rakenne on hyvä ja monipuolinen sekoitus monenlaisia näkemyksiä lippukunnan toiminnasta ja partiosta yleisesti. Vuoden 2013 toimintasuunnitelmassa tärkeimmäksi kohdaksi, peruspartiotoiminnan ohella, nostettiin jäsenmäärän saattaminen jälleen nousuun muutaman vuoden laskun jälkeen. Uudet jäsenet ovat luonnollisesti elintärkeitä toiminnassamme koko nuorisotoiminnan perusta. Lippukunnan taloudellinen tila on vaikeisiin aikoihin nähden hyvä, varsinkin kun jo lähes yhtä kauan rakennettu kuin haaveiltu rantasauna vihdoin valmistuu. Rakennusprojekti on ollut yksi lippukunnan suurimpia menoeriä viime vuosina. Kiitoksia kaikille, jotka tuossa projektissa ovat jaksaneet olla mukana. Lippukunnan kipparitilanne kohentui entisestään, kun Timo Mäkiselle myönnettiin pääkoulutusalus s/y Jotunheimin kipparikirjat. Tästä on varmasti suuri apu tulevan kesän purjehduskalenteria suunniteltaessa. Onnea hänelle kesän purjehduksilla. Toivottavasti ja todennäköisesti myös s/y Puhurin kipparilista täydentyy vielä kevään aikana. Vuosikokouksen valtuutuksella itselläni alkaa nyt toinen vuosi lippukunnan johdossa. Uskon että viime vuoden tapaan, töistä johtuvista poissaoloista huolimatta, pystyn paneutumaan tehtävään tarvittavalla tarmolla ja innolla. Niin lippukuntalaiset kuin vanhemmatkin voivat kääntyä puoleeni lippukunnan toimintaan liittyvissä mieltä askarruttavissa asioissa. Alkanut vuosi vaikuttaa partiotoiminnan perusteel- la monipuoliselta. Kesällä järjestettävät suurleirit ja purjehdukset antavat varmasti osallistujille uusia kokemuksia partiosta. Lippukunnan toimintamahdollisuudet monipuolistuvat jälleen muutaman vuoden tauon jälkeen, kun Puhurisaari saadaan paremmin partiotoimintaan soveltuvaksi. Haluaisinkin rohkaista kaikkia samoajaikäisiä ja heistä vanhempia käyttämään saartamme hyväkseen leiri- ja retkitarkoituksessa, myös johtajiston kesken. Aktiivijohtajien keskuudessa kannattaisi turhautumisen ja partioväsymyksen iskiessä miettiä millaista partiota haluaa tehdä, jotta harrastus pysyy nimenomaan harrastuksena ja itselle mielekkäänä. Niin nuorempien kuin vanhempien lippukuntalaisten olisi tärkeää myös pitää mielessä, mistä toiminnassamme on pääasiallisesti kyse. Vahvasta ja laadukkaasta meripartiotoiminnasta, joka opettaa nuorille liikkumista merellä ja luonnossa, antaa uusia kokemuksia ja jonka tarkoitus on olla harrastus jokaiselle. Saari partiotoiminnallisessa käytössä 5
Kokemuksia ja etenemistä väistyvän päätoimittajan mietteitä Miikka Rusi Vuosi 2012 oli allekirjoittaneelle monessakin mielessä ikimuistoinen, merkityksellinen ja opettavainen. Yksi vuotta leimanneista jaksoista, Puhuri-lehden päätoimittajuus on nyt takana ja on aika siirtää vastuu eteenpäin. Vetovastuun ja nimitietojen lisäksi lehden päätoimittajan vaihtuessa päivittyy kuitenkin jotain muutakin olennaista. Päätoimittajan linjaama kirjoitustyyli, käsiteltävät aiheet ja juttujen määrä ovat kukin olennaisia palasia lehden kokonaisasussa sen tipahtaessa postiluukusta sisään tai jaettaessa kokouksessa käteen. Vaikka lehden toimitus on moniääninen, kirjava ja usean henkilön hallinnoima on kuitenkin päätoimittajan osuus onnistuneen lehden teossa huomattava. Ilman laajaa toimituskuntaa päätoimittaja ei voi saada yksin hyvää lehteä aikaiseksi, mutta toisaalta isosta ja lahjakkaasta toimittajistosta ei ole hyötyä ellei heitä organisoida tai heidän tekstejään taiteta lehteen onnistuneesti. Oma kauteni alkoi sanalla sanoen yllättävästi. Sain lippukunnan vuosikokouksen alla suostuttelusoiton Puhuri-lehden päätoimittajaksi, josta en kokenut voivani ainakaan suoraan kieltäytyä epäröinnistä huolimatta. Hyvä niin vaikka lippukuntaan ja partiotoimintaan vasta kypsässä vaeltajaiässä liittyneenä ja siten välillä paitsioasemaisena olen usein epäröinyt kompetenssiani toimia järjestön vastuupesteissä, oli päätoimittajavuosi antoisa ja värikäs kokemus. Turhautumisen ja stressin kokemuksia oli kiistatta useita joskus oma aikataulu tuntui venymättömältä, välillä joskus tekniikka petti ja valmis julkaisu saattoi tuntua riittämättömältä, mutta jälkikäteen kaikki nuo negatiiviset episodit jäävät onnistumisten ja kasvattavien kokemusten varjoon. Sain yllättyä iloisesti monesta nuoresta kirjoittajasta, vanhempi toimituskunta oli usein suorastaan häkellyttävän avuliasta ja pitkäpinnaista kun taistelu tulostinta ja aikaa vastaan tuntui kaikkein ylitsepääsemättömimmältä. Vanha kenttä jakoi neuvoja ja ohjeita antaen tunteen, että toimituksen työ on merkityksekästä. Vaikka tiedän että saisin tämänhetkisillä eväillä ehkä laadukkaampia, paksumpia ja ripeämmin ilmestyviä lehtiä jos kalenteri käännettäisiin alkamaan uudes- taan, en koe sitä murheellisena enkä haluaisi kääntää kelloja. Kyseinen tieto on nimittäin merkki jonkinlaisesta kehityskulusta. Puhuria kirjoittaa, taittaa ja tekee Puhurin Pojat itse se on jäsenistönsä ja yhdistyksen tilan näköinen ja sitä heijasteleva tuote. Tämän takia sen on tarkoituskin elää. Uuden vaiheen alkaminen on aina merkityksekästä ja vanhaan ei ole viisasta tuijotella liikaa. Uusi päätoimittajamme tekee varmasti asioita toisella tavalla kuin minä ja se on jopa toivottavaa. Olen toistuvasti kertonut olevani käytettävissä mentorina ja apulaisena, mutta apuani ei ole juurikaan tarvittu. Otto on jo nyt osoittanut tehtäväänsä pätevyyttä, oikeanlaista tarmokkuutta ja sellaista vastuuntuntoa, joka innostaa ympäröiviä ihmisiä tekemään parhaansa onnistumisten eteen. Minun ääntänikin tullaan varmasti vielä painamaan sivujen täytteeksi, mutta en olisi huolestunut vaikka musteeni pääsisi kuivumaan, sillä tulevaisuus on hyvissä käsissä. Lopuksi lausun toimitukselle äänekkään kuluneesta vuodesta ja arvokkaasta työstänne Puhurin eteen. Kiitos. 6
Toimintakertomus vuodelta 2012 Vuosi 2012 oli lippukunnan 95. toimintavuosi. Vuoden toiminnalliset kohokohdat olivat Tanskassa järjestetty maailmanjamboree, lippukunnan oma kesäleiri sekä matkapurjehdukset. Pisimmät matkapurjehdukset suuntautuivat vuonna 2012 Viroon. Sudenpennut, seikkailijat ja tarpojat retkeilivät sekä kevät- että syyskaudella. Vuonna 2012 koko lippukunnan ikäkausitoiminta noudatti Suomen Partiolaisten partio-ohjelmaa. PARTIOTOIMINTA Sudenpentutoiminta Lippukunnan sudenpentutoiminta rakentui keväällä 2012 yhteen laumaan nimeltä Hait. Laumaa johtivat tuolloin akelat Juho Kankare, Ville Kalliomäki, Jani Laiho ja Olavi Viitanen. Sudenpennut suorittivat kokouksissaan ja retkillään Suomen Partiolaisten sudenpentuohjelman mukaisia jälkiä. Lauma kokoontui kerran viikossa koulujen loma-aikojen ulkopuolella, ja kokouksia kertyi 14 kappaletta. Niissä osallistujia oli kaikkiaan 132 kappaletta (keskimäärin 11 / kokous). Seikkailijatoiminta Kevätkaudella lippukunnan seikkailijatoiminnasta vastasi yksi seikkailijajoukkue, Purjehtijat. Vartion nimi: Purjehtijat Sammot: Iir Prusila NiiloTuomaranta Juho Vainio Seikkailijavartiot toteuttivat toiminnassaan koko vuoden ajan Suomen Partiolaisten seikkailijaohjelmaa, lippukunnan omia meripartiotaitovaatimuksia soveltaen. Ryhmät kokoontuivat pääsääntöisesti kerran viikossa koulujen loma-aikoja lukuun ottamatta. Vuoden aikana kolokirjaan merkittyjä seikkailijakokouksia pidettiin 10 kappaletta ja osallistujia niissä oli yhteensä 75 (keskimäärin 8 osallistujaa / kokous). Tarpoja- ja samoajatoiminta Vuonna 2012 lippukunnassa toimi kaksi uuden partio-ohjelman mukaista tarpojavenekuntaa. Venekuntajako oli siis seuraavanlainen: Nimi: Seilaajat Lazy Zakit Venekunnanjohtajat: Lauri Nieminen Santeri Vairio Otto Glader Niilo Koivisto Iiro Prusila Tarpojat kokoontuivat keskimäärin kerran viikossa ja toteuttivat pääasiassa Suomen Partiolaisten tarpojaohjelmaa; kolokirjaan merkittyjä kokouksia kertyi vuoden aikana 41 kappaletta, ja niissä oli osallistujia yhteensä 292 (keskimäärin 7 / kokous). Tarpojaluotsina eli tarpojatoiminnasta vastaavana henkilönä toimi Timo Mäkinen. Luotsi osallistui aktiivisesti ryhmien toimintaan sekä kevät- että syyskaudella. SP:n partio-ohjelman mukainen samoajatoiminta jatkui vuonna 2012, mutta varsin epäsäännöllisenä. Vartio kokoontui keväällä muutaman kerran valmentautumaan veneenohjaajakurssin pääsykoetta varten. Lisäksi samoajat järjestivät kololla silloin tällöin ruoanlaittoiltamia. Samoajaluotsin pestissä toimi Anssi Lehto. Vaeltajatoiminta Lippukunnan 18-22 vuotiaat jäsenet, vaeltajat, jatkoivat Suomen Partiolaisten vaeltajaohjelman toteuttamista vuonna 2009 alkaneessa Henkan haaremi vartiossa. Vaeltajavartion toiminta ei kuitenkaan ollut säännöllistä. Toiminnan vetäjänä oli Tuomas Mäkinen. Vaeltajat toimivat kaakoisturun vaeltajien kanssa. Leiri- ja retkitoiminta Retkikauden avasivat tarpojaryhmät yhteisellä Tarpojien koloviikonlopulla 10-11.2.2012. Tämä Santeri Vairion johtama retki keräsi osallistujia 13 kappaletta, ja retkivuorokausia kertyi 26. 23-24.3.2012 järjestettiin kololla yhtäaikaisesti Linnan Mysteeri ja Purjehtijoiden koloviikonloppu. Kololla leireili yhtäaikaisesti samoajia, seikkailijoita ja sudenpentuja. Retkien johtajina toimivat Kai Alajoki ja Iiro Prusila, osallistujia oli yhteensä 34 ja retkivuorokausia kertyi 68. 7
Raasin metsäkämpällä 20. 22.4. pidetyn riihitysmajakan johtajana toimi tälläkin kertaa Timo Mäkinen. Retki keräsi seikkailijoista, tarpojista, samoajista, vaeltajista ja aikuisista kaiken kaikkiaan 37 osallistujaa, jolloin retkivuorokausia saatiin 74. Topi Huuskonen järjesti Saaristoseikkailu 2012 kesäleirin Puhurisaaressa 13.-17.6.2012. Osallistujia oli 6 kappaletta seikkailijoilla ja sitä vanhemmille tarkoitettua viikonloppupurjehduksia ja oli lisäksi pienimuotoisessa ilta-, virkistys- ja koulutuspurjehduskäytössä. S/y Puhurin kippariluetteloon tehtiin keväällä muutos, kun Tuomas Mäkiselle myönnettiin perämieskirjat. Miespurjehdusvuorokausia kertyi purjehduskaudelta S/y Jotunheimin osalta yhteensä 328 kappaletta. Kaikkiaan alus vietti kotisatamansa ulkopuolella 49 vuorokautta. Lokikirjaan merkittyjä purjehdusvuorokausia kertyi s/y Puhurille yhteensä 130 kappaletta, ja liikkeellä alus oli 32 vuorokautena. Tarpojat retkeilivät syksyllä Nauvossa Samoajista, seikkailijoista, vaeltajista ja tarpojista yhteensä 20 henkilöä, jolloin retkivuorokausia kertyi 100. Samoajien ja tarpojien talvileiri Maahisten vallankumous 2 pidettiin 16.-18.11.2012 Nauvon Mattnäs:ssä. Retken johtajana toimi Niilo Koivisto. Osallistujia oli yhteensä 15 ja retkivuorokausia kertyi 45kpl. Puhurin Pojat osallistuivat Tanskan Jamboreelle 18.- 31.7.2012 11 henkisellä miehityksellä jolloin retkivuorokausia kertyi yhteensä 143kpl. Puhurin Pojat järjestivät keväällä piirin tapahtuman tarpojien taitopäivät 15.4. Purjehdustoiminta S/y Jotunheim ja S/y Puhuri laskettiin vesille ja telakoitiin lokakuussa. S/y Jotunheimissa suoritettiin keväällä perushuoltotyöt. Lisäksi S/Y Puhurin kyljet hiottiin ja maalattin uudelleen keväällä. S/y Jotunheimin vuoden 2012 matkapurjehdukset suuntautuivat Viron rannikkoseudulle. Matkapurjehdusten lisäksi järjestettiin 6 venekuntalaisille ja sudenpennuille tarkoitettua viikonloppupurjehdusta saaristossa. Jotunheim otti kesäkuussa osaa Saaristoseikkailu-2012 kesäleirille. Purjehduskauden aikana järjestettiin myös 4 iltapurjehdusta sekä muutamia tilauspurjehduksia. Jotunheim osallistui lisäksi Archipelago Raceen 28. 30.9. S/y Puhurilla purjehdittiin pääasiassa Turunmaan saaristossa. Kesän aikana S/y Puhurilla järjestettiin Purjehduksilla saatiin nauttia auringonpaisteesta Lippukuntatilaisuudet Puhurin Pojat osallistui Lounais-Suomen Partiopiirin perinteiseen kevätparaatiin 6.5. Lippukunnan vahvuus oli marssissa 41 henkilöä, ja osallistumisprosenttimme oli 51,3. Onnistuimme voittamaan ryhtikilpailun sarjassa pienet poikalippukunnat ja säilyttämään Akun marssikannun kololla. Kevätparaati päätti samalla kevätkauden kokoukset. Syyskausi avattiin kololla koko lippukunnan yhteisellä kokouksella. Kausi päätettiin puolestaan lippukunnan perinteisellä puurojuhlalla, jossa juhlittiin samalla lippukunnan 95 vuotista taivalta, mikä järjestettiin Sirkkalan koululla. Juho Kankareen isännöimään juhlaan osallistui noin 35 lippukuntalaista ja 10 vanhempaa. Reilun kahden tunnin mittaisessa tilaisuudessa annettiin ikäkausilupauksia sekä jaettiin taitomerkkejä ja ikäkausien päätösmerkkejä. Tavallisesta tavasta poiketen puurojuhlavieraat eivät päässeet nauttimaan joulupuurosta, mutta joulupukki sentään vieraili ja viihdytti nuorempia partiolaisia. Huomionosoitukset Vuonna 2012 lippukunta ei myöntänyt ansiomerkkejä. 8
Puurojuhlassa joulukuussa lippukunnan ahkerimman adventtikalenterimyyjän kiertopalkinnon sai Johannes Siltanen, jo neljättä vuotta peräkkäin ja Niilo Tuomorannelle myönnettiin vuoden tulokas palkinto. VHF-kurssi HALLINTO Timo Mäkinen Jäsenistö Lippukunnassa oli vuoden 2012 lopussa 65 jäsentä jakautuen seuraavasti: Aikuiset: 19 Vaeltajat: 11 Samoajat: 11 Tarpojat: 11 Seikkailijat: 7 Sudenpennut: 6 Lippukunnan kokoukset Puhurin Pojat ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidettiin kololla 4.2.2012 ja siihen osallistui 13 henkilöä. Puurojuhla kokosi lippukuntalaiset yhteen vuoden päätteeksi Kilpailutoiminta Puhurin pojat osallistuvat s/y Jotunheimilla Lounais-Suomen Partiopiirin järjestämään Archipelago Raceen (7. sija). Timo Mäkinen osallistui Sp:n syysmestaruus kisoihin. Koulutus- ja kurssitoiminta Lippukuntalaiset osallistuivat vuonna 2012 L-SP:n ja muiden tahojen järjestämille kursseille seuraavasti: Kurssin nimi: Partiojohtajakurssi Hygieniakurssi Ryhmänohjaajakurssi Veneenohjaajakurssi Kipparikurssi Suorittaja: Janne Pikka Sami Kettinen Topi Huuskonen Otto Glader Juho Kankare Olavi Viitanen Jani Laiho Niilo Koivista Niilo Koivisto Niilo Tuomaranta Iiro Prusila Santeri Vairio Jani Laiho Juho Vainio Olavi Viitanen Niilo Koivisto Juho Vainio Juho Kankare Timo Mäkinen Hallitus Hallitus toimi vuonna 2012 seuraavassa kokoonpanossa: 1. lippukunnanjohtaja Anssi Lehto 2. lippukunnanjohtaja Timo Mäkinen Sihteeri Mikko Laine Taloudenhoitaja Eero Itälä Jäsen Otto Glader Jäsen Juho Kankare Jäsen Iiro Prusila Jäsen Santeri Vairio Hallitus ja lippukunnan johtajaneuvostona toiminut laivapäällystö kokoontui 10 kertaa. Osallistujia laivapäällystön kokouksissa oli yhteensä 117 (keskimäärin 11,7 osallistujaa/kokous). Tiedotustoiminta Lippukunta on yhdessä Puhurin Poikien Tuki ry:n kanssa julkaissut Puhuri-jäsenlehteä. Lehti ilmestyi vuonna 2012 kolme kertaa painomäärän ollessa 150 kappaletta / numero. Lehdessä on tiedotettu lippukunnan ja Tuki ry:n toiminnasta sekä julkaistu miehistölistoja, retki- ja purjehdusraportteja ja muuta lippukunnan toimintaan liittyvää materiaalia. Puhurin uutena päätoimittajana toimi Miikka Rusi. Lehden lisäksi kolon ilmoitustaulu, sähköpostilistat sekä lippukunnan www-sivut toimivat tiedonlähteinä. Tarvittaessa tiedotuskanavina olivat myös kokouksissa tai postin välityksellä jaetut jäsenkirjeet. Yhteistyöyhdistykset Lippukunta toimi vuonna 2012 yhteistyössä seuraavien yhdistysten kanssa: Puhurin Poikien Tuki ry Lounais-Suomen Partiopiiri ry 9
Suomen Partiolaiset ry Partiopurjehtijat Scoutseglarna ry Lippukunnan edustajat ovat osallistuneet Tuki ry:n hallituksen kokouksiin ja järjestäneet yhdessä varainhankintaa ja ylläpitäneet lippukunnan käytössä olevaa kalustoa. L-SP:n kevätkokoukseen lippukunnasta osallistuivat Timo Mäkinen, Sami Kettinen ja Janne Roslöf ja syyskokoukseen osallistui Timo Mäkinen, Otto Glader ja Lauri Nieminen. Lippukunta on ottanut aktiivisesti osaa myös Kaakkois-Turun alueen lippukuntien väliseen yhteistyöhön; esimerkkinä tästä on yhteisesti järjestetty Tarpojien taitopäivät ja ryhmänohjajjakurssi. Koulutusaluksemme kuuluivat vuonna 2012 Partiopurjehtijat Scoutseglarna ry:n alusrekisteriin. Lippukunta oli myös Pidä Saaristo Siistinä ry:n jäsen. Olemme tehneet yhteistyötä aktiivisesti lippukunnan vanhempain kerhon kanssa. Vuoden 2012 lopulla Kerhossa toimii neljä aktiivi jäsentä. VARAINHOITO Kalusto ja toimitilat Vuoden mittaan kololla järjestettiin pienimuotoisia siivoustalkoita. Kolon yleisestä siisteydestä sekä varusteiden ja kokoustilojen kunnosta huolehtivat kalustonhoitajat Niilo Koivisto ja Kalle Lövgren. Kesän aikana kaupungin tila ja liikelaitos maalasi kolon julkisivut. TILASTOJA Vuosi 2009 2010 2011 2012 Lpk:n jäsenmäärä Aikuiset 12 17 12 19 Vaeltajat 19 14 13 11 Samoajat 9 7 13 11 Tarpojat 20 12 10 11 Seikkailijat 12 13 8 7 Sudenpennut 14 13 14 6 Yhteensä 86 76 70 65 Osanottajat Talviretki - 15-15 Kesäleiri - 10 18 20 Suurleiri 8 12 4 11 Riihitys 26 25 23 37 Partiomarssi 44 40 41 40 Miespurjehdusvrk. 458 465 557 458 Purjehdusvrk. 79 72 91 81 Retki- ja leirivrk. 208 293 297 513 Luokkasuoritukset I luokka 2 4 4 II luokka 4 III luokka 6 Puhuri-saari Puhuri-saari toimi kesällä purjehdusten tukikohtana. Vuonna 2008 aloitettua saunanrakennusprojektia jatkettiin ahkerasti lippukuntalaisista ja Puhurin Poikien Tuki ry:n jäsenistä koostuvin talkoovoimin myös vuonna 2012. Päävastuu hankkeesta on kuitenkin ollut Puhurin Poikien Tuki ry:llä. Saareen asennettiin uusi uimalaituri. Varainhankinta Lippukunnan varainhankinta jatkui vuonna 2012 entiseen tapaansa vilkkaana. Pääpaino varainhankinnassa oli perinteisillä jouluprojekteilla (Hansan joulumyyjäiset, adventtikalenterimyynti, joulukuusikauppa ja joulupukkipalvelu). Lippukunta oli lisäksi Skanssissa myymässä ilotulitusraketteja Raketti Keiu:n nimissä. Innokkaat letunpaistajat 10
Toimintasuunnitelma vuodelle 2013 Vuosi 2013 on Puhurin Poikien 96. toimintavuosi. Vuoden päätavoitteina on viime vuoden tapaan monipuolisen partiotoiminnan ylläpitäminen, venekunta- ja vaeltajaikäisten toiminnan kehittäminen sekä jäsenmäärän kasvattaminen varsinkin nuoremmissa ikäluokissa. Lisäksi pyritään kehittämään yhteistyötä vanhempainkerhon ja Tuki ry:n kanssa. Merkittävämpiä tulevan vuoden tapahtumia ovat lippukunnan kesäleiri, kesän purjehdukset, Tammileiri XV 6. 9.6 sekä Satahanka XII 29.7. - 5.8. Erityisesti kiinnitetään huomiota monipuoliseen peruspartiotoimintaan lippukunnan ja alueen piirissä. Yhteis- ja partiohengen merkitystä korostetaan. Tuki ry:tä pyritään avustamaan mahdollisuuksien mukaan uuden veneen rahoittamisessa. PARTIOTOIMINTA Sudenpentutoiminta Sudenpennut noudattavat Suomen Partiolaisten sudenpentuohjelmaa. Lippukunnassa toimii keväällä yksi ja syksyllä kaksi sudenpentulaumaa. Laumat kokoontuvat kololla toimintasuunnitelmiensa mukaisesti viikoittain (pl. koulujen loma-ajat). Syksyllä otetaan mahdollisimman monta uutta sudenpentua. Sudenpennuille järjestetään kevätkaudella yksi yhteinen viikonloppuretki. Mahdollisuuksien mukaan pyritään järjestämään sudenpennuille myös puuhapäivä tai teemailta kololla. Syystoimintakaudella tehdään ainakin yksi sudenpenturetki. Jokaiselle sudenpennulle tarjotaan mahdollisuus osallistua ainakin yhdelle ilta- ja/tai viikonloppupurjehdukselle. Venekuntatoiminta (seikkailijat, tarpojat ja samoajat) Venekunnat noudattavat toiminnassaan Suomen Partiolaisten ikäkausiohjelmaa lippukunnan omien meritaitovaatimusten ohella. Seikkailijavartioita toimii keväällä ja syksyllä yksi ryhmä/joukkue. Tarpojaryhmiä toimii niin ikään kaksi sekä kevät- että syyskaudella. Samoajaryhmiä toimii yksi keväällä ja yksi syksyllä. Tarpojien ja samoajien vuoden päätapahtumat ovat talviretki ja kesäleiri, samoin kuin purjehdukset kesäkaudella. Venekunnat kokoontuvat toimintasuunnitelmiensa mukaisesti viikoittain koulujen loma-aikoja lukuun ottamatta. Keulapuomin toimintaa venekunnanjohtajien omana johtajaryhmänä pyritään tehostamaan tarjoamalla venekunnanjohtajille parempia eväitä tehtävistään suoriutumiseen. Keulapuomi kokoontuu noin kolmen viikon välein kevät- ja syystoimintakausien aikana. Keulapuomin puitteissa järjestetään venekunnanjohtajille mm. omia koulutustilaisuuksia ja retkiä. Lisäksi pyritään kohottamaan venekunnanjohtajien ryhmähenkeä ja luomaan venekunnanjohtajista tiiviimpi joukko esimerkiksi nuoremmille lippukuntalaisille. Venekuntia kannustetaan ja avustetaan omatoimiseen retkeilyyn. Jokainen venekunta järjestää mahdollisuuksien mukaan oman venekuntaretken kevätja syyskaudella. Venekuntatoiminnassa painotetaan mielikuvituksen ja luovuuden käyttöä monipuolisen ja mielekkään toiminnan toteuttamiseksi. Riihitys toteutetaan keväällä kohteenaan jokin lähialueen korpimaastoista. Venekuntia avustetaan toimintasuunnitelmien tekemisessä ja toiminnan toteuttamisessa tarpeen mukaan. Tavoitteena on säilyttää venekuntatoiminta suunnitelmallisena ja mielekkäänä. Vaeltajatoiminta Vaeltajien, eli 18-22 -vuotiaiden lippukunnan nuorten aikuisten, rooli on ryhmien vetäminen ja leirien toteuttaminen oman partiotoimintansa lisäksi. Vaeltajat, jotka eivät viikoittaiseen toimintaan osallistu, toimivat erilaisten projektien ja talkoiden toteuttajina. Vaeltajat pyritään saamaan avuksi mm. joka keväisissä veneiden kunnostustöissä sekä Puhurisaaren saunatalkoissa. Vaeltajia kannustetaan myös omatoimiseen retkeilyyn ja rajojen rikkomiseen suunnittelemalla ja toteuttamalla mielekästä ja mukaansatempaavaa toimintaa. 11
Leiri- ja retkitoiminta Sudenpennuille ja venekuntalaisille järjestetään yksi retki kevätkaudella ja yksi syyskaudella. Venekuntalaisille järjestetään Riihitysretki jossain Turun lähialueen korpimaastossa ja kesällä järjestetään koko lippukunnan yhteinen kesäleiri. Lippukuntalaisia kesällä Tammileiri XV:lle ja Satahanka XII:lle. Eri ikäryhmien itsenäinen retkitoiminta pyritään pitämään aktiivisena. Venekuntien ja vaeltajaryhmän kynnystä omatoimiseen retkeilyyn pyritään madaltamaan. Ryhmien välistä yhteistyötä kehitetään sekä kannustetaan jatkamaan lippukuntien välistä toimintaa. Lisäksi syksyllä järjestetään suureksymä-retki seikkailijaikäisille. Purjehdustoiminta Lippukunnan pääkoulutusaluksena toimii 44-jalkainen S/y Jotunheim. Veneen puutteita korjataan kevään huoltokauden aikana. Pidetään yllä korkean ja turvallisen purjehdustoiminnan edellyttämää varustetasoa. Samalla jatketaan rahoituksen keräämistä uuden aluksen hankintaa varten. Lippukunnan retkiveneen S/y Puhurin huoltotyöt suoritetaan turvallista purjehdustoimintaa ja veneen kunnon ylläpitoa silmälläpitäen. 2011 hankitut jollat kunnostetaan purjehduskuntoon. Kevään ja syksyn huoltotöissä innostetaan tarpoja- ja seikkailijaikäisiä osallistumaan veneiden kunnosta huolehtimiseen. Aluksille laaditaan yksityiskohtaiset purjehduskalenterit, jotka julkaistaan huhti-toukokuun vaihteessa. Purjehduskausi aloitetaan toukokuun loppuun mennessä ja päätetään lokakuun alkupuolella. Purjehdusohjelmat rakennetaan siten, että jokaisella lippukuntalaisella on mahdollisuus osallistua ainakin yhdelle purjehdukselle kesän aikana. Iltapurjehduksille voivat edelleen osallistua sudenpentujen lisäksi myös venekuntalaiset. Matkapurjehdusten miehistöpaikkajaossa otetaan huomioon hakijan aktiivisuus muussa toiminnassa sekä soveltuvuus purjehdukselle. S/y Jotunheimilla järjestetään lyhyiden lähisaaristoon suuntautuvien viikonloppu- ja iltapurjehdusten lisäksi matkapurjehduksia Suomen rannikoilla ja Itämeren alueella. Puhuri toimii venekuntalaisten koulutusaluksena. Sillä järjestetään viikonloppu- sekä retkipurjehduksia Turunmaan saaristossa. Veneen käyttöä pyritään lisäämään ja venekuntalaisia kannustamaan osallistumaan retkipurjehduksille. Veneellä pyritään järjestämään purjehduskauden aikana iltapurjehduksia venekuntalaisille 12 Puhuri-saaren muu aluskalusto kunnostetaan käyttökuntoon. Uusien jollien käytön helpottamista esim. kokouskäyttöön selvitetään. Toisen optimistijollan hankkimista puhurisaareen harkitaan. Lippukuntatilaisuudet Lippukunta osallistuu perinteisesti Lounais-Suomen Partiopiirin kevätparaatiin tavoitteena marssikannun valloittaminen kahden viime vuoden tapaan. Syystoimintakauden avaus tapahtuu elokuun puolessavälissä kololla ja vuosi päätetään joulukuussa puurojuhlaan. Kilpailutoiminta Venekuntia ja vaeltajia kannustetaan osallistumaan piiritason partiotaitokilpailuihin sekä muihin vastaaviin tapahtumiin. Otetaan osaa mahdollisuuksien mukaan Turun Metsänkävijöiden Karhu-autosuunnistuskilpailuun ja piirin sudenpentukilpailuun sekä Nuotiotyttöjen järjestämään jollatapahtumaan. Koulutus- ja kurssitoiminta Lippukunnan nuoria aikuisia innostetaan osallistumaan partiojohtajien peruskurssille. Veneenohjaajakurssille lähetetään kaikki pääsyvaatimukset täyttävät venekunnanjohtajat ja vaeltajat. Lippukunta järjestää keväällä oman merenkulkukurssin tuleville Puhurin kippareille ja Jotunheimin försteille. Kipparikurssille osallistuu lippukunnasta tulevia Jotunheimin kippareita. Lippukuntalaisia kannustetaan oman kiinnostuksensa mukaisesti osallistumaan myös muille partiopiirin järjestämille kursseille esim. tutka-, erätaito-, pelastautumis- ja EA- kursseille. Lippukunta osallistuu kurssimaksuihin harkinnan mukaan. HALLINTO Lippukunta kokoontuu sääntömääräiseen vuosikokoukseen helmikuussa. Tarvittaessa järjestetään ylimääräisiä yhdistyksen kokouksia. Lippukunnan hallitus ja partiojohtajaneuvostona toimiva laivapäällystö kokoontuvat kesäkautta lukuun ottamatta noin neljän viikon välein sekä muulloin tarvittaessa. Tiedotustoiminta Lippukunta julkaisee yhdessä Puhurin Poikien Tuki ry:n kanssa Puhuri-nimistä jäsenlehteä. Lehti ilmestyy vuoden aikana neljä kertaa ja se jaetaan kaikille jäsenille ja toiminnan tukijoille. Tiedotus hoidetaan
pääasiassa Puhuri-lehden, sähköpostin ja kolon ilmoitustaulun sekä tarvittaessa jäsenkirjeiden välityksellä. Puhuri-lehti pyritään pitämään toimivana ja edustavana julkaisuna. Lippukunnan jäsenrekisteriä, www-sivuja sekä sähköpostilistoja tullaan pitämään entistä paremmin päivitettyinä. Yhteistyöyhdistykset Säilytetään lippukunnan taloushallinnon taso korkeana ja saatavien perintä tehokkaana. Kolon kasvavat vuokra- ja lämmityskustannukset rasittavat lippukunnan taloutta erittäin raskaasti. Lippukunta hakee Turun kaupungin nuorisolautakunnalta sekä yleistä toiminta-avustusta että kohdeavustuksia eri tapahtumiin. Lippukunta tulee toimimaan yhdessä Lounais-Suomen Partiopiiri ry:n ja Puhurin Poikien Tuki ry:n kanssa. Lisäksi olemme mukana Pidä Saaristo Siistinä ry:ssä ja Partiopurjehtijat-Scoutseglarna ry:ssä. Jatketaan ja kehitetään yhteistyötä Kaakkois-Turun alueen partiolippukuntien sekä piirin muiden meripartiolippukuntien kanssa. Tavoitteena on yhdistää voimavaroja monipuolisemman toiminnan aikaansaamiseksi. VARAINHOITO Kalusto ja kiinteistö Kololla suoritetaan tarpeen mukaan kunnostus- ja korjaustoimia. Tarvikkeiden hankinnassa lähestytään kaupungin kiinteistöliikelaitosta. Kololla ja piha-alueella järjestetään aina tarpeen tullen siivoustalkoita. Puhuri-saaressa suoritetaan tarvittavat huoltotoimenpiteet ja varustehankinnat yhdessä Tuki ry:n kanssa. Pyritään toteuttamaan Puhuri-saaren rantaan vuosia suunniteltu veneliuska jollien ja muun veneilykaluston käytön helpottamiseksi. Tuki ry:n kanssa saatetaan aiemmin alkanut rantasauna-projekti päätökseen. Varainhankinta Jatketaan yhdessä Puhurin Poikien Tuki ry:n kanssa varojen keräämistä partiotoiminnan ja veneiden kunnon ylläpitämiseksi. Lisäksi ohjataan osa varainhankinnan tuotoista Puhurin Poikien Tuki ry:n nimeämälle venetilille. Lippukunnan talous pidetään vakaana suunnittelemalla projektit ja suuremmat hankinnat huolellisesti etukäteen. Tulojen ja menojen suhde suunnitellaan niin, että toiminnan pääpaino voidaan pitää itse partiotoiminnassa. Varainhankintaa jatketaan erilaisilla talkooluonteisilla kampanjoilla sekä mahdollisuuksien mukaan Puhuri-lehteen myytävillä mainoksilla. Lisäksi pyritään kehittämään uusia varainhankintamuotoja ja -tempauksia mm. koulutusalusten kasvaneiden kulujen kattamiseksi. 13
Purjehdusvuorokausia Listalla on kaikkien niiden nimet jotka ovat lippukunnan jäseniä ja löytyvät lehden takana olevasta puhuriluettelosta. Vuorokaudet on laskettu toimiston seinällä olevista listoista, ja ne ovat ajantasaiset. Nuoremmille partiolaisille ja vanhemmille tiedoille, että vuorokausia tarvitaan tulevaisuudessa kipparikirjojen saamiseen. Lisätietoja voi kysyä johtajilta. s/y Jotunheim s/ypikkumusta + s/y Puhuri Aaltonen Vesa 40 Ahmad Faisal Alajoki Kai 71 17 Ellonen Aleksi Fredriksson Petri 45 Förbom Wisa 6 2 Gaye Adam 7 Glader Otto 73 41 Grefberg Sammy 53 Holsti Lauri 149 Huuskonen Tatu 67 6 Huuskonen Topi 89 18 Itälä Eero 26 8 Ivanoff Anton 4 Kaaria Tatu 86 25 Kaikkonen Samuli Kalliala Joel 1 Kalliomäki Antti 31 13 Kalliomäki Ville 19 Kankare Juho 89 13 Kartemo Matias 7 Kettinen Sami 73 21 Kivinen Teemu 21 4 Koivisto Niilo 75 26 Laaksonen Anton 2 Laaksonen Heikki 48 22 Laiho Jani 5 Laine Mikko 148 49 Lehto Anssi 221 61 Lehtonen Eeli Leino Saara 9 Lietzén Erkki 235 Lindroos Elias 14
Linke Nico 55 4 Liukkonen Joonas 1 Liuksila Timo 109 1 Lumikangas Mikko 109 15 Lundelin Tuukka 23 Lundelin Veikka 5 Lövgren Kalle 35 12 Malmberg Janne 99 8 Manner Lauri 190 11 Manner Markus 211 22 Martin Esa 102 Mattila Ilkka 54 11 Mattila Samppa 177 3 Mäenpää Sami 1 Mäkinen Timo 114 87 Mäkinen Tuomas 50 18 Nieminen Lauri 84 12 Ojala Akseli 3 Paajanen Matti 107 Pernaja Petteri 54 12 Pikka Janne 8 Preston Kim 3 Prusila Iiro 84 14 Pääkkönen Jarno 259 Ranta Tuukka 6 Ranta Vilho 3 Rautavirta Niilo 12 Riihimäki Heikki 10 14 Roslöf Janne 75 Rusi Miikka 8 Ruutu Henrik 103 37 Salonen Max 5 3 Seespuro Sakari 14 Seppälä Arttu 11 3 Seppälä Roope 12 3 Sillman Roni 9 Siltanen Johannes 20 3 Sinisalo Crista 11 13 Soinio Olavi 1 Stenberg Antti 305 15 Ström Andreas 5 Tuomaranta Niilo Vainio Juho 124 19 Vairio Santeri 94 8 Vesanto Klemetti 6 Viitanen Olavi Virtanen Jesse 5 15
KOLUMNI Kevään pakkasen herättämää Rullaspinnu Puristelen parin vuoden tomut päältäni. Mystisen ekomatkan ajan hiljaiseloa viettäneenä eko-kolumnistina, minä, Rullaspinnu, palaan luoksenne. Viime vuosina energiasta on tullut jokaisen matti meikäläisen arjen puheenaihe. Sähkölaskut ovat pilvissä, bensakin maksaa maltaita. Talvisin ihmiset itkevät oman energiansa puutetta, ja syyttävät kaamosta. As if energiaa saisi berocca-tuubista. Tunnettuna ekoistina, ihmisyyttä halveksivana totuuden taistelutorvena minä kerron teille ainoastaan tuulivoimasta, ja sen käytöstä sähköntuotantoon. Ihmisten energiataseisiin en ota mitään kantaa. Tuulivoima on nerokasta. Tuuli on olemassaololtaan vakio, jossain päin maailmaa tuulee aina. Meren rannalla usein kuitenkin tuulta lie tietyistä geopoliittisista syistä enemmän kuin maalla. Tämäkin on toisaalta paikasta riippuvaista. Tuuli on ilmaista, eikä kukaan hermostu sen käytöstä. Paitsi, jos joku kokee tämän energiamuodon käytön maisemallisesti sopimattomana. Tämä on kuitenkin mielestäni kehno syy tuulivoiman väheksymiseen tai halveksuntaan. Elämme kuitenkin 2010-lukua, missä teknologia on vahvasti mukana. Itse asiassa harva meistä pystyisi jatkamaan normaalia elämäänsä 1600-luvun meiningeillä. Tuulimyllyjä vastaan voi taistella arjessa muutenkin. Nyt ne tulisi hyväksyä osana maisemaa. Sen verran annan köyttä toisinajattelijoille, että en ole omakohtaisesti vielä kokenut myllyjen aiheuttamia meluhaittoja, joita raportoidaan syntyvän lapojen pyöriessä. Tämä seikka, ollessaan totta, on tietysti ikävä. Emme kuitenkaan voi kieltää tuulivoiman ekologisuutta. Kriitikot valittavat kyseisten laitteiden valmistukseen menevästä energiamäärästä, väittäen tämän seikan mitätöivän laitteen tuottaman energian vihreyden. Väite on kuitenkin teoreettisuudessaan absurdi. Faktisesti mitään ei tässä maailmanmenossa pystytä tekemään ilman ns. epäekologista energiaa. Vaikka työ tehtäisiin täysin utopistisesti pelkällä lihasvoimalla, kuka voi taata, että työväki ei syönyt välipalaksi hiilivoimalla tuotetulla energialla valmistettua Saarioisten valmispitsaa? Tällöin valmistusprosessi ei ole ollut täysin vihreän sähkön meininkiä. Tällaisille mussutuksille käännän selkäni, sillä on ajanhaaskuuta vääntää pikkuseikoista. Tärkeintä on pystyä käyttämään tulevaisuutta säästäviä laitteita. Jos tuulimyllyn valmistusprosessiin menee about 500MW, niin parin kuukauden päästä laite on jo muuttanut tuulta vastaavaksi määräksi energiaa. Ja laite kuitenkin toimii todennäköisesti vielä 40 vuotta. Asianmukainen huolto vie voimavaroja, mutta sen kustannukset ja energiataseet ovat mikrotasoa tuulivoimapuiston tuottoon nähden. Lyhyehköstä virsi nätti, minusta meidän tulisi esimerkiksi harkita tuulivoiman käyttöönottoa isommassa koulutusaluksessamme ja/tai puhurisaaressa. Uuteen saunarakennukseen kaavaillaan tällä hetkellä aurinkopaneelia, mikä ei ole huono ratkaisu sekään. Jollei kulutuslaitteiden määrä kasva, niin varmasti silläkin pärjätään. Toisaalta, tuulivoima tarjoaa hieman enemmän tehoa, mahdollistaen akustolle lyhyemmät varausajat. Ja kaukaa hakien näkisin tuulivoimakoneen olevan nuorille miehille myös kiehtovampi tapa konkretisoida ekologista ja omavaraista energiantuottoa. Tästä saa jokainen olla omaa mieltänsä. Tehtäväni on herättää ajatuksia ja puhetta erilaisista aiheista, vaikken kykenekään tarjoamaan ratkaisuja. Koen tämän tavoitteen nyt täyttäneeni niin hyvin kuin vain musteella ja selluloosalla voin. Myötätuulta toivottaen, RULLASPINNU 16
Legendaariset talvipartiotaitokisat LEGENDA 2013 Timo Mäkinen Terminaali hoitaa!! lie kajahtanut useammastakin tv-vastaanottimesta kuluneiden kuukausien aikana. Liekö Putous-sketsihahmo saanut innoitusta hokemaansa lounaissuomen partiopiiriltä, keväällä 2012, kun Kaakkois-Turun alue lupasi ottaa hoitaakseen 2013 talvikisat. Ensimmäisenä hihojaan kääri tuleva kisajohtaja Sarita Välimäki HeTa:sta, yhdessä tulevan tehtäväpäällikön ja tulevan kisakeskusvastaavan kanssa. Pian ensi tunnusteluiden jälkeen, muodostui järjestelytoimikunta alueen konkareista. Aikataulu oli totuttua tiukempi, jotenka tuumasta päästiin pian toimeen. Suomen vähäluminen ja pilvinen kesä sujahti ohitse ja pian oli taas aika istahtaa koolle kisojen tiimoilta. Tehtäväryhmä oli ahkeroinut muiden kesälomaillessa, ja saanutkin aikaan ison kasan aihioita joita oli hyvä lähteä työstämään. Tässä vaiheessa itse ripustin rastipäällikön pienen viitan hartioilleni, lukeutuen yhdeksi monista. tuulen tuivertaessa ympärillä. Sinapistakin tuli tunnistettavaa, vaikka kumpikaan ei ollut sitä koskaan ennen koettanut luoda. Päivän valuttua kuiviin niin koekisaajien, lämmön kuin auringon valonkin suhteen, olivat kaikki mahdolliset testattavissa olleet rastit testattu. Taas olimme askeleen lähempänä tuomiopäivää. Koekisoissa koettua Syksyn kokousten jäljiltä oli vihdoin koekisojen aika. Hyvin lumiseen Kunstenniemeen kiiruhdimme muutaman innokkaan ja kisajohtajamme kanssa jo perjantai-illaksi. Lauantaipäivän aikana testailimme lievästi haastavissa olosuhteissa eri rastien käytännön toimivuutta. Parannusehdotuksia ja kokemuksia puitiin maittavan lounaan äärellä mökin lämmössä. Testauksessa mieleenpainuvinta oli yhdessä neiti tehtäväpäällikön kanssa valmistaa hampurilaisateria lumikuopassa Mitäs telineitä täällä pönöttää, pohti Kössi Tammikuussa 2013 oli jo lievää stressin tuntua, kun huoltopäällikön pesti oli vielä avoinna. Rastimieskoulutukseen mennessä asia kuitenkin muuttui, kun Ilpoisten Vuortenkävijöiden Paavo ja Samuli ilmaantuivat valkeissa haarniskoissaan paikalle, esittäytyen kisan huoltona. Kisajohtaja sai taas nukkua yönsä rauhallisemmin. Rastimieskoulutus meni sutjakkaasti, kuulijoita ollen noin 40 henkeä. Ja niin koitti viimeinen viikko, josta oli puhuttu kuiskaten. Talkoopäivän, rastilaatikon noudon ja itse kisapäivän kyllästämä maanantaisunnuntai akseli oli vihdoin käsissä. Talkoihin saapuessani punainen käsintehty hipsterpurjehtijapiponi nousi hattuhyllyä korkeammalle, kun usutin itse työnteosta 39,5 celsiuksen kuumeesta nauttivan kisajohtajan. Ensimmäisenä paikalla, viimeisenä kotona. Ibuprofeenin voimalla esimerkkiä näyttävä kisajohtajamme säilytti huumorintajunsa, pitäen talkooporukan hilpeänä tulevaisuudessa häämöttävästä nimettömästä 0730 alkavan ilmoittautumisen pelosta huolimatta. Totutun tehokkuuden ja soveltamistavan omaava JMTK sai hommansa tehtyä hyvissä ajoin ennen puoltayötä. Perjantai-illan viimehetken säätöjen lomassa rastilaatikot löysivät tiensä rastipäälliköiden helmoihin. Tämän kaiken lomassa majoitimme Puhurin Poikien kololle parisen kymmentä reipasta satakuntalaista kisaajaa. 17
Kisapäivän pohdintoja Hyvin ja levollisesti nukutun yön jälkeen oli aika ladata kännykkä ja varmistaa kaakaotermarin nestetiiveys. Pirteän kevyessä pakkasessa rastini hautausmaan metsässä oli valmis tunnin kuluessa. Odottelua sieti hyvän rastimiehistön johdosta hyvin, reippaat nuoret miehet lämmittelivät keskenään painien. Miehistön kolmea viehkeää neitoa tämä huvitti erityisesti. Keskellä lunta ja metsää, oli yhteytemme kisakeskukseen VHF:n ja mobiiliviestintävälineen, 18 kännykän varassa. Viestiliikenne keskukseen pelasi hyvin, muiden rastien puheita ei vain paljoa kuultu. Niinpä elelimme omissa maailmoissamme useamman tunnin ajan. Luotimme arvioon rastin aukioloajasta kuin graniittiin. Kun kello sitten tapaili kello neljään asetettua sulkeutumisaikaa, muuttui uskomme skeptisemmäksi. 15 vartiota oli vielä käymättä, joten ei muuta kuin into puseroon ja odottelemaan. Huumori ja etenkin heikkotasoinen sellainen kantaa pitkälle; kellon lyödessä kuusi illalla istuimme rastimiestemme kanssa Henrikin kirkon naulakoiden penkeillä hartaassa hiljaisuudessa. Tässä vaiheessa mieliämme nosti huomaamamme yhtenäisen värityksen tahaton valinta, sekä kiljuvan nälän kiistaton kumoaja, kisakeskuksen lämmin jauhelihakeitto. Kolmen lautasellisen jälkeen alkoivat silmät nousta lautasista, ja veri kiertää myös poskilla. Kisakeskuksessa oli menossa aika hyörinä, mutta en ollut täysin perillä miksi näin oli asian laita. Rastimiehistöni päästyä koteihinsa, palailin seikoille. Päädyin erinäisten käänteiden kautta SUO-rastille ja löysin kaksi kylmää uhmaavaa rastimiestä, veljeni miehistöstä. Tehtäväkseen nuoret sankarit ilmoittivat kadoksissa olevan vartion odottamisen. Juttua en kauan ehtinyt iskeä, sillä Testivartio toteamassa rastimme kelvolliseksi sain kutsun liittyä ajoneuvoni kanssa skanssin ympäristöä haravoivaan kolmen autokunnan ryhmään. tehtävämme oli löytää mainittu vartio. 10 minuutin kuluttua. juuri ennen maastoon jalkautumisen aloittamista, saimme huojennukseksemme kuulla vartion löytyneen itse kisakeskuksesta. Haettuani nämä kaksi rastimiestä kyytiini, seuraava avustuskohteemme vei meidät vielä viimeiseen ponnistukseen, melontakeskukseen. Rakennustelineiden purun ja valitettavan sekavan lajittelun jälkeen poistuimme kohti kisakeskusta, kellon jo lyödessä yli yhdeksän. Partio ottaa, partio antaa. Tämä päti tuona lauantainakin. Kisakeskusta siivottiin huhujen mukaan pitkälle keskiyöhön asti. Kokonaisuus päivästä hahmottui vasta palautekokouksessa, ja monella oli hyvinkin viihdyttäviä kertomuksia päivästään. Kisat onnistuivat, se todettiin yhteen ääneen. Palaute otettiin kiitollisina vastaan, ja tarvittavat asiat pantiin korvan taakse. Toivon kaikkien arvostavan JMTK:n tekemää työtä. Erityisesti järjestelysihteerit Laura Mäkinen ja Laura Salminen (LätKä) viettivät useamman kuin yhden yön asiakirjojen parissa, unohtamatta kenties särmintä tulostoimistoa mitä kuunaan on nähty, siitä kiitos Juha Napulle (IVK) ja hänen toimistoflikoilleen. Pilke silmäkulmassa vuoden 2016 SM-kisoja odottaen. Rastipäällikkö päidensä keskellä
Suossa Tuomas Mäkinen Legenda 2013-partiotaitokisojen melskeessä vaikutti aimo annos Puhurin Poikien vihervalkoista verta, hikeä ja kyyneliä. Siellä olimme mekin, jo unohdetut partiopersoonat. Rastipäällikkyyksiä haettaessa valitsimme kera Sami Kettisen morse-tehtävän, joka vaikutti etäisesti juuri omalta alaltamme. Vanha metakaava; vähennä tehtävänkuvauksesta puolet suklaasta ja kaksinkertaista ikävyydet oli sovellettavissa tähänkin projektiin, mutta vanhan brittikenraalin opein, buurien haamut kannoillamme, kurvailimme mekin lopulta suoranaiseen onnistumiseen. Rastipaikkana toimisi suoalue ykköstien ja Skanssin välimaastossa ja rastimme tulisi pitämään sisällään yhteensä kuusi erilaista sarjaa, jotka käsittäisivät harrastajia ja asian hartautta aina lapsista teknisiin asuihin pukeutuneisiin, sotamaalattuihin aikuisiin. Kolmen tasoisia yhteissarjallisia tehtäviä järjestävän rastimme idea olisi tuottaa asiakkaiden korville morsekoodattu viesti, jonka nämä sitten ratkaisivat sarjansa mukaisin apuvälinein esim. koodiavaimella. Meidän tapauksessamme olivat itse julmahuvin Ratkaisijat jälleen asialla ja jakaneet morsetiedoston matkapuhelimiinsa. Näin toisto vartioiden kuuloelimiin sujui valssin elkein, lukuunottamatta viestikeskuksen jatkuvia puheluita rastipäällikön luuriin kesken toiminnan. Aikuisten ruskea ja harmaa sarja eivät saaneet avukseen kuin oman tietotaitonsa, joten saatoimme vain todeta tehtävän olevan sangen haastava. Monipuolisen asiakaskunnan lisäksi saimme rastimiehistöksemme Janne Pikan, Ville Kalliomäen, Jani Laihon sekä täydennysmiehinä Iiro Prusilan Niilo Tuomarjoen. 75% alkuperäisestä neljän hengen rastimiehistöstä oli tosin liittymässä vielä kisoja edeltävänä iltana käpykaartiin. Lähdimme kololta aikaisin lauantaina Skanssin citymarkettiin tekemään varusteluja. Käsissä olisi mukavasti pari tuntia aikaa ennen rastin käynnistymistä. Irtokarkkiosastolla asioineet päälliköt vastaanottivat kuitenkin pian tekstiviestitse karmaisevaa dataa. Onko vartio 111 käynyt jo kaikilla rasteilla? Mitä ihmettä? Eväsostokset tehostuivat huomattavasti ja olimmekin rastipaikallemme jo seuraavan 10 minuutin sisällä. Rastisuunnitelman paintohjelmalla sutatut ovaalit ja suorakulmiot personifikoituivat itse alueella tehtäviä hoitavaksi rastihenkilökunnaksi ja maavaattein merkityiksi suorituspaikoiksi. Lauantai oli kylmä, joten olimme varautuneet tuntien paikallaanoloon traditionaalisella notskilla. Jokamiesten oikeuksien nauttimiseen tähdännyt toiminta ei mahdollisesti kuitenkaan jälkeenpäin ollut aivan legimaattia, sillä metsäalueen kaavoituksesta oli useita mielipiteitä. Oli miten oli, itse valkea oli tuotettu turvallisesti ja parhaalla partiomaisella (mielen)laadulla. Kaikki oli valmista ja odottelimme jännittyneinä asiakkaita. Pian heitä saapuikin järjestäjien testivartion muodossa, tai oikeammin heidän ensin soittaessa viralliselta rastipaikaltamme ja kysyvän sijaintiamme. Kyllä, olimme pykänneet rastimme väärään paikkaan. Sattuu, tapahtuukin. Rastipäälliköt Mersux ja Ladax olivat huristelleet alueella pari kuukautta aikaisemmin yöaikaan kartoittamassa sijainteja ja päätelleet mielestään loogisimman mahdollisen aukean. Olimme 100 m enemmän allikkoon ja hyvässä kääntöympyrässä, joten vain rastin jonotusalue siirtyi luontevasti alkuperäiselle kohdalle. Nollavartion hyväksyttyä järjestyksemme ja rastin toiminnan saatoimme odottaa vielä tuomarineuvostoa tulikokeena ennen tositoimia. Tuomarineuvoston auditoitua meidät toisen kerran pääsimme odottamaan ensimmäisiä vartioita. Viestikeskus pommitti toinen toistaan eksentrisemmillä tekstiviesteillä, kuten Vartio x hävittänyt yhden jäsenistään, ilmoitelkaa jos näkyy., mutta asiakkaita emme saaneet pariin tuntiin. Rastimiehistön kyky sitoutua kokoillan spektaakkeliin oli rajallista, joten jouduimme päästämään osan pois saamatta kentälle vaihtomiehiä. Sieltä se sitten tuli, odotettu tulva. Kolmeen tuntiin ei 19
mitään ja sitten armoton rypistys toiminnantäyteistä ja hämärtyvää lauantai-illan taikaa. Rastin mekaniikka voiteli itsensä harjoittelemalla helpompien lapsivartioiden kanssa ja homma alkoikin pyöriä ilman keltahihavarsinauhaisen rastipäällikön ohjeita. tumaan sille vihaiselle miehelle?, kysyi jokin lapsivartio. Ei vain vertauskuvallisesti jäässä oleva mies saatiin onneksi vaihdettua lepäämään ja lämmittelemään nuotion ääreen. Pimeys oli laskeutunut jahtäkkiä rasti oli saanut purettua kaikki jonottajat. Viestikeskuksesta ilmoitetaan jäljelläolevien muutamien suorittavan tehtävät kisakeskuksessa ja että yksi vartio oli hävinnyt kokonaan viestikeskuksen kartalta. Näin siis voi käydä. Kisakeskukseen muuttavan rastimme oli sitten vielä jätettävä mahdollisia eksyneitä varten läsnäoloa paikalle. Niilo ja Jani jäivät ihmettelemään rastille vielä ainakin tunniksi ennen kuin kävi selväksi uupuneen vartion sijaintina olleen kisakeskuksen lihapadat koko ajan. tarkistanut virkavalta oli kuulemma ajanut rastin ympäri. Suon oli nyt lupa sulkea, aikaavieneestä tulostenlaskennasta kävi vielä ilmi, että kymmenistä uskomattomista vastauslomakkeista huolimatta oli muutamia täysosumiakin joukossa. Olisitko meripartiolainen osannut avata morsemurteella lauseen: textiviestin keksi teleinsinoori M. Makkonen? Nämäkin herrat joutuivat suohon Paine kävi jossain välissä kovana, kun Iiron huoltama jonotusalue natisi liitoksistaan. Ai ilmoittau- Klo 22 maistelemme voipuneina Samin ja Janin kanssa lihakeittoa kisakeskuksessa, jossa pari sotamaalattua entusiastia jaksaa vielä vaahdota kisan kulusta. Olemme antaneet kaikkemme, vaikka emme edes kisanneet. Janin kertomus rastipaikalle saapuneista poliiseista antaa pimeään iltaan vielä huvittuneen säväyksen, koiranulkoiluttajan kuuman vihjeen 20