KIRJALLINEN KYSYMYS 1022/2001 vp Työvoimatoimistojen tukityöllistämistoimet Eduskunnan puhemiehelle Työvoimatoimistoilla on erilaisia toimintamalleja muun muassa siinä, kuinka monta kertaa samaa henkilöä voidaan työllistää esimerkiksi valtionhallinnon työpaikoilla. Joidenkin työvoimatoimistojen alueella työllistämiskerroilla ei ole vaikutusta, kun vain muut työllistämisen edellytykset täyttyvät, mutta muun muassa Joensuussa on otettu linja, jonka mukaan valtionhallinnon tukitöihin osoitetaan enintään kolmesti. Toinen omituinen linjanvalinta on siinä, ettei tukityöllistäjälle, esim. Metlalle, anneta työnhakijoiden joukosta työhön sopivinta henkilöä, joka selviytyisi niissä olosuhteissa sekä niiden työaikojen puitteissa, joita metsäntutkimuksen tehtävissä vaaditaan. Työnvälitystoimisto oli tarjonnut edellä mainittuun tehtävään henkilöitä, jotka eri syiden vuoksi eivät kyseisiin tehtäviin ole halunneet eivätkä sopineet. Esimerkkitapauksessa ei olisi ollut mitään estettä työllistämiseen, olihan kyseinen henkilö ollut viimeisen tukityön jälkeen työttömänä muutamaa viikkoa vaille kaksi vuotta, eikä työvoimatoimistolla ollut osoittaa henkilölle muutakaan työtä. Ihmetyttääkin, mihin terveen järjen käyttö on hävinnyt. Kun Joensuun työvoimatoimisto oli saanut lisää rahaa valtionhallinnon alaiseen tukityöllistämiseen, henkilö olisi ollut valmis ottamaan tukityön vastaan ja Metla olisi mielellään palkannut kyseisen henkilön, niin työnvälitystoimisto ei sitten halunnutkaan antaa tälle henkilölle tukityötä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen niistä moninaisista käytännöistä, joita työvoimatoimistojen välillä on siinä, montako kertaa samaa henkilöä voidaan työllistää valtionhallinnon alaisissa tukitöissä ja mitä hallitus aikoo tehdä, että käytäntöä yhdenmukaistetaan nykyistä joustavampaan suuntaan ottamalla käyttöön oikea maalaisjärki ja antamalla samalla myös työllistäjälle mahdollisuus valita työttömistä työnhakijoista ammattitaidoltaan ja muilta edellytyksiltään sopiva henkilö, joka mahdollisesti selviytyy tehtävästä, kun vain samalla muut tukityöllistämiseen liittyvät reunaehdot täyttyvät? Helsingissä 27 päivänä syyskuuta 2001 Esa Lahtela /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1022/2001 vp: Onko hallitus tietoinen niistä moninaisista käytännöistä, joita työvoimatoimistojen välillä on siinä, montako kertaa samaa henkilöä voidaan työllistää valtionhallinnon alaisissa tukitöissä ja mitä hallitus aikoo tehdä, että käytäntöä yhdenmukaistetaan nykyistä joustavampaan suuntaan ottamalla käyttöön oikea maalaisjärki ja antamalla samalla myös työllistäjälle mahdollisuus valita työttömistä työnhakijoista ammattitaidoltaan ja muilta edellytyksiltään sopiva henkilö, joka mahdollisesti selviytyy tehtävästä, kun vain samalla muut tukityöllistämisen reunaehdot täyttyvät? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Työtön työnhakija pyritään ensisijaisesti työllistämään työssäkäyntialueellaan avoimiksi ilmoitettuihin työpaikkoihin tai ohjaamaan työnsaantia edistävään koulutukseen. Jos työnhakijaa ei onnistuta yksilöllisen tilanteen edellyttämillä tehostetuilla toimenpiteillä työllistämään edellä kerrotuin tavoin, voidaan hänen työllistymistään tukea työllisyysmäärärahojen avulla. Työllisyysasetuksen (1363/1997) 37 :n mukaan työllisyysmäärärahoja voidaan osoittaa myös valtion virastolle tai laitokselle tukityöllistämiseen. Tällöin noudatetaan työllisyysasetuksen 29, 30, 33, 35 ja 36 :ssä säädettyjä edellytyksiä. Koska työllisyysmäärärahat ovat rajalliset, on ollut tarkoituksenmukaista asettaa tuen käytölle enimmäisaika ja edellytykset sille, milloin henkilö voi päästä uudelleen työllisyysmäärärahoin tuettuun työhön. Sen jälkeen, kun henkilö on ollut työllistettynä valtiolle työllisyysasetuksessa säädetyn 10 kuukauden tai vajaakuntoisen/työnsuunnittelijan osalta kahden vuoden enimmäisajan yhden tai useamman työnantajan palveluksessa, ei häntä voida osoittaa uudestaan työllisyysmäärärahoin tuettuun työhön ennen kuin hän on ollut viimeisen kuuden kuukauden aikana vähintään viisi kuukautta työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa. Työvoimatoimistot ovat velvollisia ottamaan edellä mainitun "jäähysäännön" sekä määrärahojen rajallisuuden huomioon harkitessaan, voidaanko sama henkilö sijoittaa useaan kertaan peräkkäin työllisyysmäärärahoin tuettuun työhön. Työllistämismäärärahoja kohdentaessaan työvoimatoimiston tulee aina päätöksenteossaan kiinnittää ensi sijassa huomiota siihen, keiden työmarkkinavalmiuksia ja pysyvää työllistymistä voidaan parhaiten edistää tukityöllistämisellä. Työvoimapoliittisten seikkojen lisäksi tulee kiinnittää huomiota myös sosiaalisiin seikkoihin eli siihen, keiden työttömien työnsaannin tarve on suurin. Päätöksenteossa keskeisenä lähtökohtana on työttömän työnhakijan työllistymisen edistäminen eikä työnantajan työvoiman saannin tarve. Työvoimapalvelulaissa (1005/1993) on ilmaistu työnvälityksen periaate lausumalla, että työnvälityksen tarkoituksena on edistää työvoiman mahdollisimman tehokasta ja tarkoituksenmukaista työhönsijoittumista siten, että työnanta- 2
Ministerin vastaus KK 1022/2001 vp Esa Lahtela /sd ja saa tarjottuun työpaikkaan sopivimman ja parhaan saatavissa olevan työntekijän ja työntekijä työtä, jota hän parhaiten kykenee tekemään. Toki tätä periaatetta noudatetaan myös harjoitettaessa työnvälitystä työllistämistuen avulla, mutta unohtamatta tukityön erityisedellytyksiä. Helsingissä 11 päivänä lokakuuta 2001 Työministeri Tarja Filatov 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 1022/2001 rd: Är regeringen medveten om de mångahanda sätt som används arbetskraftsbyråerna emellan då det gäller hur många gånger samma person kan sysselsättas genom stödarbete som underlyder statsförvaltningen och vad ämnar regeringen göra för att denna praxis skall förenhetligas i en smidigare riktning genom att man tillämpar ordentligt bondförnuft och samtidigt ger den som skall ge sysselsättning möjlighet att bland de arbetslösa arbetssökandena välja den person som till sin yrkeskunskap och övriga förutsättningar är lämplig och som eventuellt klarar av uppgiften, bara de övriga villkoren för stödsysselsättning samtidigt uppfylls? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Man försöker i första hand sysselsätta en arbetslös arbetssökande i arbetsplatser som anmälts som lediga inom dennes pendlingsregion eller vägleda denne till utbildning som främjar mottagandet av arbete. Ifall man inte på ovan beskrivna sätt lyckas sysselsätta arbetssökanden genom de effektiverade åtgärder som den individuella situationen förutsätter, kan sysselsättningen av arbetssökanden stödjas med hjälp av sysselsättningsanslag. Enligt 37 sysselsättningsförordningen (1363/1997) kan sysselsättningsanslag också anvisas statliga ämbetsverk och inrättningar för stödsysselsättning. Härvid iakttas de förutsättningar som avses i 29, 30, 33, 35 och 36. Eftersom sysselsättningsanslagen är begränsade, är det ändamålsenligt att för användningen av stödet uppställa en maximitid och förutsättningar för när personen i fråga på nytt kan få ett arbete som stöds genom sysselsättningsanslag. Efter det att personen varit sysselsatt maximitiden på 10 månader som föreskrivits för staten enligt sysselsättningsförordningen eller, då det gäller en handikappad/arbetsplanerare, hos en eller flera arbetsgivare under två års maximitid, kan han inte på nytt anvisas arbete stött genom sysselsättningsanslag, innan han under de senaste sex månaderna varit arbetslös arbetssökande hos arbetskraftsbyrån i minst fem månader. Arbetskraftsbyråerna är skyldiga att beakta ovan nämnda "avskedsbestämmelse" och begränsningen av anslagen, då de överväger om samma person flera gånger efter varandra kan placeras i arbete stött genom sysselsättningsanslag. Då arbetskraftsbyrån anvisar sysselsättningsanslag, bör den alltid i sitt beslutsfattande främst fästa uppmärksamhet på vilkas arbetsmarknadsfärdigheter och permanenta sysselsättning som bäst kan främjas genom stödsysselsättning. Förutom arbetskraftspolitiska omständigheter bör uppmärksamhet fästas också på sociala omständigheter, dvs. på vilka arbetslösa som har det största behovet att få arbete. Den centrala utgångspunkten i beslutsfattandet är främjandet av sysselsättningen för en arbetslös arbetssökande, inte arbetsgivarens behov av arbetskraft. Lagen om arbetskraftsservice (1005/1993) uttrycker arbetsförmedlingens princip genom att säga att syftet med arbetsförmedlingen är att främja en så effektiv och ändamålsenlig place- 4
Ministerns svar KK 1022/2001 vp Esa Lahtela /sd ring av arbetskraften som möjligt så att arbetsgivaren får den arbetstagare som är lämpligast och bäst för den utbjudna arbetsplatsen och arbetstagaren det arbete som han bäst förmår utföra. Visserligen iakttas denna princip också då man bedriver arbetsförmedling med hjälp av sysselsättningsstöd, men utan att glömma stödarbetets speciella förutsättningar. Helsingfors den 11 oktober 2001 Arbetsminister Tarja Filatov 5