HANNUKAINEN MINING OY

NATURA-ARVION TÄYDENNYS 2016 21.1.2016 HANNUKAINEN MINING OY Hannukaisen kaivoshankkeen Natura-arvion täydennys (LAPELY/231/07.01/2014)

Hannukaisen kaivoshankkeen Natura-arvion täydennys 2016 1 Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 SAUKON PESIMÄPAIKKASELVITYS JA JOKIHELMISIMPUKKA... 1 Liite 1 Hannukaisen kaivoshankkeen vaikutukset taimenen elinolosuhteisiin Jouko Pakarinen Hanna Kurtti jouko.pakarinen@hannukainenmining.fi hanna.kurtti@poyry.com

1 1 JOHDANTO Yhteysviranomainen on antamassaan lausunnossa (LAPELY 231/07.01/2014) vaatinut Hannukaisen kaivoshankkeen Natura-arvion (Ramboll Finland Oy 2014) täydentämistä. Lausunnon mukaan Natura-arviointia tulee täydentää Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit luontotyypille ominaisten lajien, lohen ja taimenen osalta. Kyseinen selvitys on liitteenä 1. Lisäksi arviointia tulee lausunnon mukaan täydentää saukon pesimäpaikkaselvityksellä ja varmistumalla siitä, ettei Muonionjoen purkuputken alueella esiinny raakkua. 2 SAUKON PESIMÄPAIKKASELVITYS JA JOKIHELMISIMPUKKA Palaverissa 6.10.2015 keskusteltiin virtaaman ja sulfaatin vaikutuksista jokihelmisimpukkaan. Hannukaisen kaivoshanke sijoittuu kokonaisuudessaan Muonionjoen valumaalueelle. Alueelle kohdistuva sadanta kerryttää valuntaa yli prosessin veden tarpeen ja liikavettä joudutaan johtamaan pois kaivosalueelta. Liikavesi johdetaan purkuputken kautta Muonionjokeen. Muonionjokeen kohdistuvat määrälliset vaikutukset on arvioitu merkityksettömiksi. Esimerkiksi Muonionjoen keskivirtaamatilanteessa (179 m 3 /s) maksimi purkuvesivirtaama (n. 9,0 Mm 3 /a; 0,29 m 3 /s) on vain 0,2 % jokivirtaamasta. Hetkellisessä harvoin toistuvassa NQ tilanteessa (11 m 3 /s) purkuvesivirtaaman osuus on vastaavasti noin 2,6 % jokivirtaamasta. (Ympäristölupahakemus, Pöyry Finland Oy 2016) Sulfaattipitoisuuksia on mallinnettu ympäristölupamenettelyn yhteydessä. Mallilaskelmien perusteella Muonionjoen sulfaattipitoisuus nousi alivirtaamatilanteessa purkupaikan välittömässä läheisyydessä tasolle 20 mg/l. Päästövedet laimenivat kuitenkin sekoittumispitoisuuteen < 10 mg/l jo 500 metrin matkalla purkuputkesta alavirtaan. Muonionjoen keskivirtaamatilanteessa sulfaatin pitoisuuslisäys on noin 1 mg/l. Päästövesien sulfaattipitoisuudella ei näin arvioida olevan merkittävää vaikutusta Muonionjoen vedenlaatuun eikä biologiseen tilaan. (Ympäristölupahakemus, Pöyry Finland Oy 2016) Maastotarkastelussa (3.11.2015) ja haastatteluissa (20.11.2015, Kullervo Lauri, Kolarin kunta) ei häviävissä Kivivuopionojassa ja Laurinojassa ole saukon elinpiirille mahdollisuuksia, myöskään Muonionjoen purkupisteessä ei ole kirjallisuusselvityksien mukaan jokihelmisimpukan elinpiirille mahdollisuuksia. Purkukohdan voimakkaassa virtauksessa ei ollut turvallista tehdä sukellustarkastelua. Kivivuopionoja ja Laurinoja käytiin tarkistamassa maastossa palaverissa 6.10.2015 sovitun mukaisesti. Seuraavassa on esitetty kartta kuvauspaikoista sekä valokuvia ojista. Ojat olivat hiekkapohjaisia ja niiden maksimileveys oli yksi metri. Saukon tarvitsemia penkereitä ei kummassakaan ojassa ollut, vaan ojat ovat matalapenkereisiä ja Laurinoja alkuosaltaan jopa osin maanalainen. Kivivuopionojaa joudutaan siirtämään kaivoshankkeen seurauksena 1,5 km matkalta ja Laurinoja häviää sen jäädessä käytännössä kokonaan avolouhoksen alle.

Kuvauspaikat 1-5. 2

3 Kuvauspaikka 1. Kivivuopionoja. Kuvauspaikka 2. Kivivuopionoja.

4 Kuvauspaikka 3. Kivivuopionoja. Kuvauspaikka 4. Laurinoja.

Kuvauspaikka 5. Laurinoja. 5

NATURA-ARVION TÄYDENNYS 2016 101001722 19.1.2016 HANNUKAINEN MINING OY Hannukaisen kaivoshankkeen vaikutukset taimenen elinolosuhteisiin

Hannukaisen kaivoshankkeen vaikutukset taimenen elinolosuhteisiin 1 Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 VAIKUTUSALUEEN KALASTO JA KALASTUS... 1 2.1 Äkäsjoen alue... 1 2.2 Tornionjoen alue... 3 2.3 Muonionjoen purkuputken suualueen habitaattikartoitus... 5 3 TIIVISTELMÄ HANKKEEN VESISTÖVAIKUTUKSISTA SEKÄ ARVIO HANKKEEN KALATALOUSVAIKUTUKSISTA JA NIIDEN MERKITTÄVYYDESTÄ... 5 3.1 Vaikutusmekanismit... 5 3.2 Rakentamisvaihe... 6 3.3 Toimintavaihe... 6 3.4 Toiminnan jälkeinen vaihe... 7 3.5 Natura-alueen eheys... 8 4 TIIVISTELMÄ... 8 5 VIITTEET... 8 Pöyry Finland Oy Eero Taskila, FM, kalabiologi Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A 90590 OULU puh. 010 33280 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com www.poyry.fi Copyright Pöyry Finland Oy

1 1 JOHDANTO Yhteysviranomainen on antamassaan lausunnossa (LAPELY 231/07.01/2014) vaatinut Hannukaisen kaivoshankkeen Natura-arvion (Ramboll Finland Oy 2014) täydentämistä. Lausunnon ja siitä annetun kirjallisen tarkennuksen (LAPELY/Viitala 26.11.2015) mukaan yhteysviranomaisen päätöksen teon pohjaksi on tehtävä perusteltu yhteenveto siitä, mikä merkitys kaivosalueella sijaitsevissa ja kaivosalueen vaikutuspiirissä olevissa vesistöissä tapahtuvilla muutoksilla on koko Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit - luontotyypille. Täydentämisvaatimukset koskivat erityisesti hankkeen aiheuttamia vaikutuksia ja niiden merkittävyyttä taimenen elinolosuhteisiin, koska taimen on Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit -luontotyypille tunnusomainen laji. Tehty Natura-arvio perustui paljolti hankkeen YVA-selvityksiin (Ramboll Finland Oy 2013), ja siitä puuttuivat mm. hankkeen vaikutusalueen vesistöjen jokikohtaiset sähkökoekalastustulokset, Äkäsjoella v. 2014 tehdyt taimenen smolttipyynnin tulokset sekä tulokset Muonionjoen purkuputken suualueen soveltuvuudesta taimenen poikastuotantoalueeksi. Hankkeen ympäristölupavaiheessa arviot hankkeen vesistövaikutuksista ovat lisäksi tarkentuneet, joten vaikutusarviota taimenen elinolosuhteisiin ja etenkin vaikutusten merkittävyyttä on voitu tarkentaa. Tässä selvityksessä esitetään yhteenveto kaivoshankkeen vaikutusalueen vesistöissä tehdyistä kalataloudellisista tarkkailutoimista ja tutkimuksista sekä ympäristölupahakemuksessa (Pöyry Finland Oy 2016) esitetystä hankkeen vesistövaikutusarviosta. Vesistövaikutusarvion ja olemassa olevan kalataloudellisen aineiston pohjalta tehdään kalataloudellinen vaikutusarvio. Siinä arvioidaan hankkeen kuormituksen ja virtaamamuutosten aiheuttamia vaikutuksia ja erityisesti vaikutusten merkittävyyttä taimenen elinolosuhteisiin. 2 VAIKUTUSALUEEN KALASTO JA KALASTUS 2.1 Äkäsjoen alue Äkäsjoki on yksi tärkeimmistä Tornionjoen meritaimenkannan lisääntymisalueista. Äkäsjoella ja sen sivu-uomilla on lisäksi paikallisia purotaimenkantoja. Lohen merkittävimmät poikastuotantoalueet keskittyvät Äkäsjoella sen alaosalle. Äkäsjoen meritaimen poikastuotantopotentiaaliksi on arvioitu 13000 vaelluspoikasta vuodessa (Ikonen ym. 1986). V. 2006 tehtyjen selvitysten perusteella Äkäsjoki tuotti noin 1100 luonnossa syntynyttä meritaimenen vaelluspoikasta, mikä on vain vajaa 10 % arvioidusta tuotantopotentiaalista (Nokelainen 2006). Taimenen vaelluspoikasia saatiin tuolloin myös Kuerjoella tehdyssä poikaspyynnissä. Meritaimen sekä paikalliset taimenkannat lisääntyvät luontaisesti myös Äkäsjoen muissa sivujoissa, kuten Valkeajoessa (Vähä ym. 2007 ja 2008). V. 2014 tehtyjen selvitysten perusteella Äkäsjoki tuotti noin 350 luonnossa syntynyttä meritaimenen vaelluspoikasta, mikä on vain vajaa 3 % Äkäsjoen arvioidusta tuotantopotentiaalista (Romakkaniemi & Vähä 2014). Tulos on todennäköisesti aliarvio, sillä aiempien tutkimusten perusteella voidaan olettaa, että osa taimenista oli ehtinyt lähteä vaeltamaan ennen koepyynnin aloittamista. Vuoden 2014 tutkimuksen mukaan luonnonpoikasten lisäksi istutusperäisiä taimenia lähti vaeltamaan Äkäsjoesta noin 260 kpl ja lohia noin 90 kpl. Äkäsjoella tehtyjen sähkökoekalastusten mukaan (Lapin Vesitutkimus Oy 2007) Äkäsjoen koskikalasto kostui lähes täysin taimenesta ja kirjoeväsimpusta (taulukko 1). Taimentiheydet olivat pieniä-kohtalaisia. Lohenpoikasia esiintyi pienin tiheyksin jokisuulla Copyright Pöyry Finland Oy

sekä myös joen keskiosalla Hannukaisen alueella. Näiden lisäksi esiintyi satunnaisesti mutua ja kymmenpiikkiä. Äkäsjoen sivu-uomien, Kuerjoki, Laurinoja, Kivivuopionoja ja Valkeajoki, koskikalasto koostui lähes täysin taimenesta, jonka tiheydet olivat enimmäkseen pieniä-kohtalaisia, mutta paikoin varsin hyviä eli tasoa 30 yksilöä/aari (taulukko 2). Valkeajoessa esiintyi myös kirjoeväsimppua ja satunnaisesti kymmenpiikkiä. Myös Niesajoen koskikalasto oli lähes täysin taimenta ja kirjoeväsimppua (taulukko 2). Niesajoessa esiintyi paikoin pienin tiheyksin lisäksi harjusta ja madetta. Laurinojalla tehtyjen sähkökoekalastusten mukaan taimenen luontaista lisääntymistä tapahtui vain aivan ojan suualueella (Lapin Vesitutkimus Oy 2007). Ylempänä ojassa olisi myös sopivia taimenen lisääntymisalueita, mutta ilmeisesti siltarumpu toimii kalojen nousuesteenä suurimman osan avovesikaudesta. Taulukko 1. Sähkökoekalastustulokset (yks./aari) Äkäsjoella ja Niesajoella v. 2007. Osa Niesajoen tuloksista v. 2006. Äkäsjoki Hannukaisen alue Jokisuu Niesajoki Pulkkasaari Äkäsj. 5 Äkäsj. 6 Äkäsj. 327 1 2 3 4 Taimen 11,1 16,9 20,4 1,5 10,1 1,7 21,8 39,6 Lohi - 0,6 2,9 4,4 - - - - Harjus - - - - - - 6,2 - Made - - - - - - 3,0 - Mutu - - 3,0 1,0 - - - - Kirjoeväsimppu 14,5 22,0 7,3 2,2 44,8 20,8 3,1 2,4 Kymmenpiikki - 0,7 - - - - - - 2 Taulukko 2. Sähkökoekalastustulokset (yks./aari) Hannukaisen lähialueen pienvesissä v. 2007. Kuerjoki* Laurinoja Kivivuopionoja Valkeajoki Kuerlinkat Jokisuu Yläosa Keskiosa Alaosa Yläosa Alaosa Alaosa Jokisuu Taimen 21,0 14,0 28,3 8,6 13,0 10,0 17,8 30,7 27,5 Kirjoeväsimppu - - - - - - - 34,4 2,6 Kymmenpiikki - - - - - - - 0,7 - * RKTL:n tuloksia, saalistiedot vain taimenesta Äkäslompolon alapuolisella Äkäsjoella on tehty kalastustiedustelu vuodelta 2007 (Lapin Vesitutkimus Oy 2008). Tiedustelu kattoi jokivarren paikalliset taloudet sekä joella metsähallituksen luvalla kalastaneet taloudet. Tiedustelun tulostus on tehty vain tiedusteluun vastanneiden kalastavien talouksien osalta. Tiedustelun vastausprosentti oli tasoa 50-60 %, joten kalastuksen kokonaistietojen saamiseksi seuraavassa esitetyt tiedot voidaan kertoa noin kahdella. Tiedusteluun vastanneista noin 170 kalasti Äkäsjoella ja 30 Kuerjoella. Valkeajoella kalastus oli satunnaista. Todellisuudessa kalastajien määrä lienee ollut noin kaksinkertainen. Kalastus oli vapakalastusta. Äkäsjoella saalis oli pääasiassa taimenta, harjusta ja haukea, joiden yhteisosuus oli kolme neljännestä kokonaissaaliista (Taulukko 3). Talouskohtainen saalis oli pieni eli keskimäärin 2,4 kg. Kuerjoella vähäinen saalis oli pääasiassa taimenta ja Valkeajoella vastaavasti ahventa. Todellisuudessa kokonaissaalis Copyright Pöyry Finland Oy

Äkäsjoen alueella lienee ollut kilomääräisesti noin kaksinkertainen taulukossa 3 esitettyihin saaliisiin nähden. Taulukko 3. Kalastustiedusteluun vastanneiden kokonaissaalis (kg) Äkäsjoen alueella v. 2007. n = tiedusteluun vastanneet kalastavat taloudet. n Taimen Harjus Lohi Hauki Ahven Särkikalat Yhteensä Äkäsjoki 167 116 106 4 74 37 4 401 Kuerjoki 33 19 1-4 - - 24 Valkeajoki 4 1 1-2 6-10 3 Niesajoen kalataloudellinen käyttö on vähäistä. Luttunen-Ristimellan osakaskunnan esimiehen mukaan (suull. tied. 11.2.2014) kalastukseen Niesajoella ei tarvitse lunastaa kalastuslupia. Esimiehen mukaan Niesajoen vesi on melko heikkolaatuista, sillä Äkäslompolon jätevedet kuormittavat ajoittain ylivuodon aikana Niesajokea. Paikallisista ehkä tasoa 10 henkilöä voi kalastaa joella vähän heittovavoilla. Saalis on lähinnä pientä tammukkaa. Sen lisäksi saadaan vähän harjusta. 2.2 Tornionjoen alue Tornionjoella ja Muonionjoella on tehty Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (nyk. Luonnonvarakeskus) toimesta vuosittain erilaisia kalastotutkimuksia lohi- ja meritaimenkantojen tilan seuraamiseksi (esim. Vähä ym. 2013). Tornionjoki on Itämeren alueen suurin joki, jossa on luontaiset lohi- ja meritaimenkannat. Samalla Tornionjoki on myös yksi suurimmista Atlantin lohen nykyisistä kutujoista. Suomen lajien uhanalaisuusluokituksen mukaan (Rassi ym. 2010) Itämeren lohikannat on luokiteltu vaarantuneiksi ja taimenen merivaelteiset kannat äärimmäisen uhanalaisiksi. Lohen ja meritaimenen ohella taloudellisesti merkittäviä kalalajeja ovat Tornionjoella harjus, siika, hauki, ahven ja made. Näiden lisäksi joen kalastoon kuuluvat mm. särki, säyne, lahna, seipi, mutu, kivisimppu, kirjoeväsimppu ja kivennuoliainen. Tornionjoessa on myös pyyntivahva nahkiaiskanta. Tornionjoen lohikanta oli heikoimmillaan 1980-luvulla, jolloin joki tuotti vajaa 100 000 vaelluspoikasta vuodessa (Vähä ym. 2007 ja 2008). Lohen säännölliset elvytysistutukset aloitettiin Tornionjoella jo 1970-luvun lopulla, ja ne olivat laajimmillaan 1990-luvulla. Lohikannan elpymisen myötä istutukset lopetettiin v. 2002 ja sen jälkeen on tehty vain vähäisiä tutkimusistutuksia. Lohen poikastuotanto oli 2000-luvun alkuvuosina keskimäärin 700 000 vaelluspoikasta vuodessa (Vähä ym. 2007 ja 2008). Poikastuotanto on edelleen elpynyt, ja viime vuosina vaelluspoikasten määrä on ollut todennäköisesti tasoa 1,5 milj. poikasta (Vähä ym. 2013). Tornionjoen vesistön taimenen luonnontuotanto on erittäin heikko, ja meritaimenkantaa tuetaan vuosittain sivujokiin tehtävillä poikasistutuksilla (Vähä ym. 2013). Tornionjoella tehtyjen sähkökoekalastusten mukaan lohen kesänvanhojen luonnonpoikasten keskitiheys on ollut v. 2011 2012 pääuomien koealoilla tasoa 21 yksilöä aarilla ja vanhempien yksilöiden tiheys tasoa 15 20 yksilöä aarilla (Vähä ym. 2013). Lohenpoikasia on esiintynyt Tornionjoen kaikissa osissa. Äkäsjoella kesänvanhoja meritaimenen luonnonpoikasia on v. 2011 2012 ollut vähän eli 0,8-3,0 yksilöä aarilla (Vähä ym. 2013). Tornionjoen vapakalastuksen saaliita on seurattu Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen toimesta jo v. 1996 lähtien Tornionjoen yhteisluvan lunastaneille henkilöille suunnatulla kalastustiedustelulla (Vähä ym. 2013). Seuraavassa esitetyt tiedot Tornionjoen Copyright Pöyry Finland Oy

kalastuksesta perustuvat tähän raporttiin. Yhteislupa kattaa Tornion- ja Muonionjoen eli lähes koko rajajoen. V. 2011 2013 yhteisluvan lunasti Suomen puolella n. 6600 9200 kalastajaa (taulukko 4). Kokonaissaalis oli 45 94 t, josta lohta oli keskimäärin 62 %, harjusta 15 %, haukea 14 % ja taimenta 4 %. Paikallisten kalastajien osuus kalastuspäivistä ja myös kokonaissaalista oli keskimäärin vajaa puolet. Lohisaaliista saatiin keskimäärin 30 % Kolarin kunnan alueelta, 42 % Kolarin pohjoispuolelta ja 28 % Kolarin alapuoliselta jokiosuudelta merelle asti. Taulukko 4. Tiivistelmä Tornionjoen yhteisluvan lunastaneiden kalastajien pyyntitiedoista ja kokonaissaaliista (kg) suomenpuoleisella Tornionjoella v. 2011-2013. Lupia Kalastus- Lohi Taimen Harjus Siika Hauki Muut Saalis myyty päiviä yhteensä 2011 6570 44518 21381 1880 8703 891 8493 3233 44581 2012 8260 53408 70759 2841 9870 163 7773 2576 93982 2013 9170 56700 43843 9034 795 8927 5097 67696 4 V. 2012 saatiin ennätyksellinen lohisaalis, joka oli suomenpuoleisella Tornionjoella tasoa 90 t (kuva 1). Kokonaissaaliissa on huomioitu yhteisluvilla kalastetun lohen lisäksi myös kulleverkko- ja kulkuverkko- sekä lippokalastus. Ruotsinpuoleinen lohisaalis mukaan lukien Tornionjoen kokonaislohisaalis oli v. 2012 noin 122 t. Suomenpuoleisen Tornionjoen meritaimensaalis on ollut jo pitkään alhainen eli tasoa 2 t vuodessa (kuva 2). Kuva 1. Tornionjoen vesistön suomenpuoleinen kokonaislohisaalis, yhteisluvan lunastaneiden kalastajien määrä ja saalislohien keskipaino vuosina 1982-2013 (kuva: Vähä ym. 2014). Copyright Pöyry Finland Oy

5 Kuva 2. Tornionjoen vesistön suomenpuoleinen meritaimensaalis ja keskipaino vuosina 1982-2012 (kuva: Vähä ym. 2013). 2.3 Muonionjoen purkuputken suualueen habitaattikartoitus Purkuputken alapuolisen alueen taimenen ja lohen lisääntymisalue- ja pienpoikaselinympäristökartoitus tehtiin v. 2014 (Pöyry Finland Oy 2014). Uomaa kartoitettiin Suomen puolelta noin 500 metrin matkalta suunnitellun purkuputken suulta alavirtaan. Suunnitellun purkuputken suualueella on useita kymmeniä aareja taimenelle ja lohelle sopivia kutusoraikkoja. Alueella esiintyy myös lohen ja taimenen pienpoikasille sopivaa pienikivikkoista koskimaista aluetta. Purkuputken suulta alavirtaan kuljettaessa virtaus hidastuu ja pohjan raekoko pienenee, joten mädin kehitykselle sopivat alueet vähenevät. Pienpoikasille sopivia pienikivikkoisia alueita löytyy alempaa ainoastaan uoman rantavyöhykkeestä. Välittömästi purkualueen yläpuolella on taimenelle ja lohelle sopivaa koskijaksoa. 3 TIIVISTELMÄ HANKKEEN VESISTÖVAIKUTUKSISTA SEKÄ ARVIO HANKKEEN KALATALOUSVAIKUTUKSISTA JA NIIDEN MERKITTÄVYYDESTÄ 3.1 Vaikutusmekanismit Hanke voi aiheuttaa vaikutuksia taimenen elinolosuhteisin mm. seuraavista tekijöistä johtuen: - Laurinojan kuivatus ja Kivivuopionojan siirto - Virtaamamuutokset vaikutusalueen pienvesissä - Vedenlaatumuutokset louhosjärvien tyhjennyksen, rakentamisvaiheen, toimintavaiheen ja toiminnan jälkeisen vaiheen aikana vaikutusalueen pienvesissä ja Muonionjoessa. Copyright Pöyry Finland Oy

3.2 Rakentamisvaihe Hannukaisen alueella sijaitsevat louhosjärvet tyhjennetään Äkäsjoen sijasta Hannukaisen vesivarastoaltaaseen ja siitä edelleen Rautuvaaran selkeytysaltaaseen, joten suoria vaikutuksia Äkäsjokeen ei siitä aiheudu. Mikäli putkilinja ei ole alussa valmis, hyvälaatuisia louhosten pintavesiä voidaan tarvittaessa purkaa Äkäsjokeen max 2,0 Mm 3. Laurinojan louhoksen pintakerroksen vesi on olemassa olevan mittaustiedon mukaan laadultaan sellaista, että se ei vaadi käsittelyä. Rakentamisvaiheen aikana aiheutuu aluevesikuormitusta pintamaan poiston ja louhoksen käynnistämisen yhteydessä, vesivarastoaltaan rakentamisen aikana sekä alueen ojankaivun ja muiden vesi- ja infrarakennustöiden yhteydessä. Kuormitus on lähinnä kiintoainekuormitusta, jonka vaikutukset ovat vesienkäsittelytoimenpiteiden jälkeen Äkäs- ja Kuerjoella vähäiset, eikä sillä ole merkittävää vaikutusta taimenen elinolosuhteisiin. Suurin osa työmaan valumavesistä virtaa luonnostaan Valkeajokeen, mutta sielläkin vaikutus vedenlaatuun jää kokonaisuudessaan vähäiseksi. Rakentamisvaiheen aikaiset virtaamamuutokset Äkäs-, Kuer- ja Valkeajoella jäävät vähäisiksi, eikä niillä ole vaikutusta taimenen elinolosuhteisiin. Rakentamisvaiheen vaikutukset Niesajoen virtaamiin jäävät vähäisiksi, eikä virtaamamuutoksilla ole merkittäviä kalataloudellisia vaikutuksia. Rakennustyöt lisäävät Niesajoen kiintoainekuormitusta, mikä heikentää lyhytaikaisesti taimenen elinolosuhteita Niesajoella. Rakentamisen aikaiset vaikutukset Muonionjoen virtaamiin ja vedenlaatuun jäävät vähäisiksi, eikä niillä ole vaikutusta Muonionjoen kalastoon. Rakentamisvaiheessa vedenlaatumuutokset ovat tilapäisiä ja lieviä ja merkittäviä virtaamamuutoksia ei tapahdu, joten hanke ei heikennä rakennusvaiheessa Fennoskandian luonnontilaisten jokireittien luontotyppiä. Kokonaisuudessaan hankkeella ei arvioida olevan rakentamisvaiheessa merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteena olevalle taimenelle. 6 3.3 Toimintavaihe Kivivuopionojan siirron seurauksena menetetään ojan kalataloudellinen tuotto vanhan uoman osalta noin 1,5 km matkalta. Taimenen poikastuotantoalueiden menetystä voidaan osin kompensoida tekemällä rakennusvaiheessa siirtouomaan taimenelle sopivia kutu- ja poikasalueita. Laurinoja jää käytännössä kokonaan avolouhoksen alle, ja sen kalataloudellinen tuotto menetetään. Laurinoja on kapea, pienivirtaamainen ja yläosallaan osin maan allakin kulkeva oja, jonka taimenen poikastuotantopotentiaali on pieni. Tarkkailutulosten mukaan taimen lisääntyy Laurinojassa ilmeisesti vain aivan ojan suualueella, joten taimenen poikastuotannon alenema jää sen osalta kokonaisuudessaan vähäiseksi. Molempien ojien osalta menetetään hiukan taimenen poikastuotantoalueita, mutta menetettävien tuotantoalueiden vähäisen pinta-alan vuoksi voidaan arvioida, että tuotantoalueiden menetyksellä ei ole merkittävää vaikutusta koko Äkäsjoen taimenkantaan. Kaivostoimintojen vuoksi keskimääräinen kuukausivirtaama alenee hydrologisilta olosuhteiltaan normaalivuonna Äkäsjoella 1-2 %, Kuerjoella 1-4 % ja Valkeajoella vain kesäaikana 3,5 %. Käytännössä veden pinta laskee joissa tällöin enimmillään noin senttimetrin. Poikkeuksellisen kuivana vuotena virtaaman suhteellinen väheneminen on jonkin verran suurempaa kuin normaalivuotena. Virtaamamuutokset ovat kokonaisuudessaan sen tasoisia, että niillä ei arvioida olevan merkittävää haitallista vaikutusta taimenen elinolosuhteisiin joissa, ei myöskään taimenen elinkierron kannalta kriittisenä alivirtaamakautena talvella. Copyright Pöyry Finland Oy

Niesajoella virtaama alenee kaivostoimintojen vuoksi kuukausittaisten muutosten keskiarvona heti selkeytysaltaan alapuolella noin 38 % ja jokisuulla noin 8 %. Virtaaman alenema on tätä tasoa myös taimenen elinkierron kannalta kriittisenä alivirtaamakautena kevättalvella. Niesajoki on luonnostaankin pienivirtaamainen joki, joten virtaamamuutokset heikentävät merkittävästi taimenen elinolosuhteita joessa. Merkittävän haitan alueen arvioidaan ulottuvan noin puoliväliin selkeytysaltaan alapuolista Niesajokea eli noin 7 km matkalle. Muonionjoen virtaamiin kaivostoiminnalla ei ole merkittävää vaikutusta. Äkäsjokeen johdetaan pintamaan läjitysalueiden ja kaivosaluetta ympäröivien keräilyojien vesiä, joten niillä on vain vähäinen vaikutus Äkäsjoen vedenlaatuun, eikä niillä ole merkittävää vaikutusta taimenen elinolosuhteisiin Äkäsjoessa. Kaivostoiminta ei heikennä Kuer-, Valkea- ja Niesajoen vedenlaatua. Suunnitellun purkuputken suualueella Muonionjoessa on taimenelle ja lohelle sopivia kutusoraikko- ja pienpoikasalueita. Suunnitellun purkuputken suulta alavirtaan kuljettaessa virtaus hidastuu ja pohjan raekoko pienenee, joten mädin kehitykselle sopivat alueet vähenevät. Pienpoikasille sopivia pienikivikkoisia alueita löytyy alempaa ainoastaan uoman ranta-alueilta. Välittömästi purkualueen yläpuolella on taimenelle ja lohelle sopivaa koskijaksoa. Muonionjokeen kohdistuva kuormitus on korkeimmillaan kaivostoiminnan loppuvaiheessa. Muonionjoessa kaivosvesien sekoittumisvyöhykkeellä sulfaattija metallipitoisuudet laskevat sille tasolle, että niillä ei ole välitöntä purkuputken suualuetta lukuun ottamatta merkittävää vaikutusta joen kalastoon, kalastukseen tai kalojen käyttökelpoisuuteen. Vesirakentamistoimenpiteiden yhteydessä voi paikallisesti aiheutua vesistön lyhytaikaista samentumista, jolla ei kuitenkaan ole Muonionjoen kalastoon pitkäaikaisvaikutuksia. Toimintavaiheessa vedenlaatu- ja virtaamamuutokset ovat Niesajokea lukuun ottamatta pieniä. Niesajoella virtaaman alenema on merkittävä usean kilometrin matkalla rikastushiekka-altaan alapuolella. Kokonaisuutena vedenlaatu- ja virtaamamuutokset ovat kuitenkin sen tasoisia, että ne eivät heikennä merkittävästi toimintavaiheessa Fennoskandian luonnontilaisten jokireittien luontotyppiä. Hanke heikentää toimintavaiheessa merkittävästi taimenen elinolosuhteita vain osassa Niesajokea. Hankkeen lähialueella on kuitenkin lukuisia muita ojia, puroja ja jokia, joissa taimenta esiintyy. Kokonaisuudessaan hankkeella ei arvioida olevan toimintavaiheessa merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteena olevalle taimenelle. 7 3.4 Toiminnan jälkeinen vaihe Kaivoksen sulkemisen jälkeen valuma-alue ja jokien virtaamat palaavat vähitellen luonnolliseen tilaansa. Louhosjärvien ylivuodosta johtuvat vedenlaatumuutokset Äkäs- ja Kuerjoessa jäävät vähäisiksi, eikä niillä ole merkittävää vaikutusta taimenen elinolosuhteisiin. Rikastushiekka-alueen suotovedet suuntautuvat kaivoksen sulkemisen jälkeen Niesajokeen, mikä näkyy joessa lähinnä metalli- ja fosforipitoisuuksien nousuna. Mikäli suotovedet pumpataan kaivoksen sulkemisen jälkeenkin Muonionjokeen, kuormitusta Niesajokeen ei silloin synny. Jos pumppaus Muonionjokeen lopetetaan, Niesajoen vedenlaatu voi pahimmassa skenaariossa heiketä siinä määrin, että taimenen menestyminen Niesajoessa estyy. Molemmissa tapauksissa haitta-ainepitoisuudet jäävät Muonionjoessa vähäisiksi, eikä niillä ole vaikutusta taimenen tai lohen elinolosuhteisiin. Toiminnan jälkeisessä vaiheessa vedenlaatu- ja virtaamamuutokset vaikutusalueen vesistöissä ovat vähäisiä tilanteessa, jossa rikastushiekka-alueen suotovedet pum- Copyright Pöyry Finland Oy

pataan Muonionjokeen. Jos pumppaus Muonionjokeen lopetetaan, vedenlaatu Niesajoella heikkenee merkittävästi. Kokonaisuutena arvioidaan, että myöskään tilanteessa, jossa Niesajoen vedenlaatu heikkenee, hanke ei heikennä toiminnan jälkeisessä vaiheessa merkittävästi Fennoskandian luonnontilaisten jokireittien luontotyyppiä. Hanke heikentää toiminnan jälkeisessä vaiheessa merkittävästi taimenen elinolosuhteita vain Niesajoella ja vain siinä tilanteessa, jossa rikastushiekka-alueen suotovesiä ei pumpata Muonionjokeen. Hankkeen lähialueella on kuitenkin lukuisia muita ojia, puroja ja jokia, joissa taimenta esiintyy. Kokonaisuudessaan hankkeella ei arvioida olevan toiminnan jälkeisessä vaiheessa merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteena olevalle taimenelle. 8 3.5 Natura-alueen eheys Laurinojan kuivatuksen ja Kivivuopionojan kääntämisen vuoksi menetetään vähän taimenen elinalueita, mitä voidaan osin kompensoida rakentamalla Kivivuopionojan uuteen uomaan jo rakennusvaiheessa taimenelle sopivia kutu- ja poikasalueita. Virtaamamuutosten heikentävät vaikutukset taimenen elinolosuhteisiin jäävät Niesajokea lukuun ottamatta vähäisiksi. Hankkeen aiheuttamat, taimenen kannalta merkittävät haitalliset vedenlaatumuutokset kohdentuvat Niesajokeen ja vain siinä tilanteessa, jossa rikastushiekka-altaan kuivatusvesiä ei pumpata Muonionjokeen toiminnan jälkeisessä vaiheessa. Kokonaisuutena arvioidaan, että hankkeella on vähäinen kielteinen vaikutus tarkasteltavan Natura-alueen eheyteen. 4 TIIVISTELMÄ 5 VIITTEET Hannukaisen kaivoshankkeesta voi aiheutua vaikutuksia taimenen elinolosuhteisiin mm. Laurinojan kuivatuksesta, Kivivuopionojan siirrosta, virtaamamuutoksista vaikutusalueen pienvesissä sekä vedenlaatumuutoksista vaikutusalueen pienvesissä ja Muonionjoessa louhosjärvien tyhjennyksen, rakentamisvaiheen, toimintavaiheen ja toiminnan jälkeisen vaiheen aikana. Uomamuutosten seurauksena menetetään vähän taimenen potentiaalisia poikastuotantoalueita. Hankkeesta aiheutuvat virtaama- ja vedenlaatumuutokset jäävät Niesajokea lukuun ottamatta kokonaisuudessaan sen tasoisiksi, että niillä ei ole merkittävää haitallista vaikutusta taimenen elinolosuhteisiin. Kokonaisuutena arvioidaan, että hanke ei heikennä merkittävästi Fennoskandian luonnontilaisten jokireittien luontotyyppiä ja että sillä ei ole merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteena olevalle taimenelle. Ikonen, E., Jutila, E., Koljonen, M-L., Pruuki, V. & Romakkaniemi, A. 1986. Tornionjoen vesistön meritaimenkantojen tila, geneettiset erot ja viljelytarpeet. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Monistettuja julkaisuja 57. Lapin Vesitutkimus Oy 2007. Kolarin ja Pajalan kaivoshankkeiden kalastoselvitykset. Lapin Vesitutkimus Oy 2008. Kolarin ja Pajalan kaivoshankkeiden kalastustiedustelun tulokset. Copyright Pöyry Finland Oy

Nokelainen, J. 2006. Äkäsjoen ja Kuerjoen taimenen smolttipyynti 2006. Opinnäytetyö, Turun ammattikorkeakoulu, Kala- ja ympäristötalouden koulutusohjelma. Pöyry Finland Oy 2014. Hannukaisen kaivoshankkeen lupahakemuksen päivitys. Northland Mines Oy. Pöyry Finland Oy 2016. Hannukaisen kaivoksen ympäristölupahakemus. Hannukainen Mining Oy. Käsikirjoitus. Ramboll Finland Oy 2013. Hannukaisen kaivoshanke. Ympäristövaikutusten arviointiselostus. Northland Mines Oy. Ramboll Finland Oy 2014. Hannukaisen kaivoshanke. Natura-arviointi. Northland Mines Oy. Rassi, P., Hyvärinen, E. Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010. Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja 2010. Romakkaniemi, A. & Vähä, V. 2014. Taimenen vaelluspoikaspyynti Äkäsjoessa 2014. Luonnonvarakeskus. Vähä, V., Romakkaniemi, A., Ankkuriniemi, M., Keinänen, M., Pulkkinen, K. & Mäntyniemi, S. 2007. Lohi- ja meritaimenkantojen seuranta Tornionjoessa vuonna 2006. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Kala- ja riistaraportteja nro 405. Vähä, V., Romakkaniemi, A., Ankkuriniemi, M., Pulkkinen, K. & Keinänen, M. 2008. Lohi- ja meritaimenkantojen seuranta Tornionjoessa vuonna 2007. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Riista- ja kalatalous. Selvityksiä 7/2008. Vähä, V., Romakkaniemi, A., Ankkuriniemi, M., Pulkkinen, K., Keinänen, M., ilja, J. & Leminen, M. 2013. Lohi- ja meritaimenkantojen seuranta Tornionjoen vesistössä vuosina 2011 ja 2012. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Riista- ja kalatalous. Tutkimuksia ja selvityksiä 2/2013. Vähä, V., Romakkaniemi, A., Pulkkinen, K., Ankkuriniemi, M., Keinänen, M., Lilja, J. & Leminen, M. 2014. Lohi- ja meritaimenkantojen seuranta Tornionjoen vesistössä vuonna 2013. Tutkimuksia ja selvityksiä 2/2014. 9 Copyright Pöyry Finland Oy