6.12.2017 TAMPERE FILHARMONIA Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Ke 6.12.2017 klo 15 TAMPERE-TALON ISO SALI TAMPERE FILHARMONIA Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari UUNO KLAMI (1900 1961) Suomenlinna op. 30 JEAN SIBELIUS (1865 1957) Kurkikohtaus op. 44 SIBELIUS Sinfonia nro 7 C-duuri op. 105 SIBELIUS Finlandia op. 26 nro 7 Konsertti päättyy noin klo 16. Konsertin kaikenlainen taltioiminen on kielletty.
Konsertin kokoonpano Konserttimestari Pekko Pulakka 1. konserttimestari I viulu Maria Itkonen 3. konserttimestari Riikka Marttila* Lotta Laaksonen*** tp. Lea Antola Tatevik Ayazyan Raimo Hannikainen Siri Heinonen Katri Nikkanen Jaakko Nordman István Szalay Vitali Torkkeli Kati Tuominen-Heroja Martti Wiklund Hanna Parviainen tp. Vivian Stolt tp. II viulu Kimmo Tullila* Heidi Kuula** Anna Angervo*** tp. Riitta Hallila Antti Hannikainen Heikki Hannikainen Elina Kilpinen Kirsi Korpela-Pulkkinen Kristine Lilientale-Birzniece Eeva-Liisa Suuronen Pirjo Tulisalmi Sanna Tullila Kaisa Hiilivirta tp. Riikka Alakärppä tp. Alttoviulu Mikhail Slobodjaniuk sooloaltisti György Balázs* Kimmo Kivivuori*** Heili Hannikainen Marianne Hautakangas Anne Korhonen Taavi Nachtigall Tarja-Leena Saari Lauri Savolainen Elisabete Sorokina Anni Tiainen-Hammo Laurent Corsyn tp. Sello Joona Pulkkinen soolosellisti Lauri Kankkunen* Panu Saari*** Reinis Birznieks Maija Juuti Miika Jämsä Tuija Lamminmäki Sampo Liukko Elina Sipilä Virpi Välimäki Kontrabasso Jarkko Uimonen* Petri Mäkiharju** Joni Armio*** Pentti Huhtinen Tuomo Kinnunen Juha Kleemola Antti Laulaja Heikki Lehtinen Huilu Alexis Roman* tp. Malla Vivolin** Oboe Cristian Moré Coloma* Kari Nikkanen Klarinetti Jarmo Hyväkkö* Mark Reding** Fagotti Aleksei Dmitriev* Alexandru Cozma*** Käyrätorvi Aleksi Mäkimattila* Jouni Suuronen** Pauliina Koskela*** Timo Ruskeepää Pasi Tiitinen Trumpetti Alessandro Chiavetta** Aki Välimäki*** Tapio Kilpinen Pasuuna Antti Hirvonen* Mikhail Kapustin*** Olavi Hostikka Tuuba Harri Miettunen* Patarummut Péter Fodor*** Lyömäsoittimet Jyri Kurri* Tuomo Oravakangas*** Harppu Kirsti Vartiainen* * äänenjohtaja ** vuorotteleva äänenjohtaja *** varaäänenjohtaja tp. sijainen/tilapäinen
Santtu-Matias Rouvali ja Tampere Filharmonia ovat viimeisten kausien aikana vetäneet Tampere-talon Ison salin täyteen useina iltoina. Penkkiriveillä istuu niin uskollisia kausikorttilaisia kuin uusia kuulijoita. Rouvalin edeltäjä Hannu Lintu nosti nelivuotiskaudellaan orkesterin Suomen musiikkielämän kärkikaartiin, mistä Rouvalin on ollut hyvä jatkaa. Orkesteristaan Rouvali onnistuu löytämään jatkuvasti uusia nyansseja, mistä tulevana keväänä saadaan näytteitä kaikkiaan kuudessa konsertissa ja helmi-maaliskuun oopperaperiodilla. Santtu-Matias Rouvalin kapellimestariura lähti huimaan nousukiitoon 2009, kun hänet kutsuttiin yllättäen johtamaan Radion sinfoniaorkesteria. Tampere Filharmonian ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana hän on toiminut vuodesta 2013, ja hänen sopimustaan jatkettiin juuri toistaiseksi voimassa olevaksi. Suomen kapellimestarikärkeen kuuluva Rouvali on kysytty nimi myös kansainvälisillä estradeilla: Hänet on hiljattain nimitetty Lontoon Philharmonia-orkesterin päävierailijaksi, vastaavassa pestissä hän toimi Kööpenhaminan filharmonikoissa 2013 2017. Viime syksynä hän aloitti Göteborgin filharmonikkojen ylikapellimestarina Tampereen orkesterin rinnalla. Vakituisten tehtäviensä lisäksi Rouvali vierailee niin Euroopan kuin Yhdysvaltain merkittävissä orkestereissa. Sinfoniakonserttien lisäksi Rouvali on johtanut oopperaa ja palaakin tänä keväänä Tampereen Oopperaan johtamaan Olli Kortekankaan uuden Veljeni vartijan. Tammikuussa 2015 Rouvali ja Tampere Filharmonia tekivät ensimmäisen yhteislevytyksen: Jean Sibeliuksen ja tanskalaisen ikätoverinsa Carl Nielsenin 150-vuotisjuhlien kunniaksi ilmestyneellä levyllä soivat molempien säveltäjien viulukonsertot ja Sibeliuksen kaksi serenadia. Solistina taituroi latvialainen viulisti Baiba Skride. Tampere Filharmonia on 97 muusikon vahvuudellaan ainoa täysmittainen sinfoniaorkesteri pääkaupunkimme ulkopuolella. Orkesterin koti on Tampere-talon yli 1800-paikkaisessa Isossa salissa. Vuonna 1990 valmistunut konserttikeskus vauhditti aikanaan Tampereen kaupunginorkesterin kehitystä tarjoamalla erinomaiset harjoittelu- ja esiintymispuitteet. Orkesteritoimintaa Tampereella on ollut jo yli sadan vuoden ajan. Vuonna 1947 kunnallistetun orkesterin nimi muutettiin vuonna 2002 Tampere Filharmoniaksi. Sinfoniakonserttien lisäksi Tampere Filharmonialla on oma jo yli kaksikymmentävuotias Faunien iltapäivä -kamarimusiikkisarja. Orkesteri osallistuu myös Tampereen Oopperan produktioihin, soittaa balettia Tampere-talossa ja on mukana Tampere Biennalessa. Kaupungin henkeä sykkivä orkesteri synnyttää vanavedessään paljon uusia kokoonpanoja, jotka rikastuttavat seudun konserttielämää. Kuva Jussi Virkkumaa
Syyskausi 2017 lähestyy loppuaan, ja on itsenäisyyspäiväkonsertin aika. Ohjelmassa on pääasiassa Jean Sibeliusta, mutta alkusoittona kuullaan häntä 35 vuotta nuoremman Uuno Klamin isänmaallinen Suomenlinna. Itsenäisyyspäiväkonsertin tarkotus on synnyttää sellanen oikeanlainen tunnelma, siksi pitää soittaa nimenomaan tällasia biisejä, selittää ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvali ohjelmavalintoja. KLAMI lukeutuu suomalaisen modernismin herkimpiin orkestroijiin. Hän sai oppinsa Helsingissä, mutta ehkä kaikkein eniten hänen säveltäjänluonteeseensa vaikutti oleskelu Pariisissa 1920-luvulla ja tutustuminen niin ranskalaiseen kuin venäläiseenkin musiikkiin. Kansainväliset vaikutteet kuuluvat Klamin musiikissa selvästi, vaikka toisinaan hänen aiheensa ovat varsin kansallisia, niin tänäänkin kuultavassa teoksessa. Viimeksi säveltäjän tuotannosta Isossa salissa on kuultu Kalevala-sarja, nyt vuorossa on pääkaupunkimme edustalla komeilevaa merilinnoitusta kuvaileva alkusoitto. Klami sävelsi SUOMENLINNAN aivan 1940-luvun alussa vierailtuaan Viaporina aiemmin tunnetun linnoituksen historiallisessa ympäristössä ja vaikututtuaan tunnelmasta syvästi. Vahvasti isänmaallisessa mielentilassa kirjoitettu teos sai osakseen isänmaallisesti latautunutta huomiota eikä sitä noteerattu vain kotimaassaan, vaan myös Ruotsissa. Naapurimaamme radion sinfoniaorkesteri kantaesitti juhla-alkusoiton Tukholmassa vuonna 1941, minkä jälkeen teos aiheutti paikallisten keskuudessa jopa hienoista närkästystä, olihan Viapori alun alkaen nimenomaan Ruotsin vallan ajan linnake, jonka Klami oli nyt ikään kuin säveltänyt supisuomalaiseksi. Niinpä Klami yritti myöhemmin hiukan tasoitella aiheutunutta hämminkiä muuttamalla teoksen nimeksi Linna meren äärellä. Uusi nimi ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen, vaan teos tunnetaan nykyäänkin nimenomaan Suomenlinnana. Teok-
sen partituuri tuhoutui toisessa maailmansodassa, ja Klami muisteli sen uudelleen nuottipaperille vuonna 1944. Klamin jälkeen vuorossa on SIBELIUS. Hän kirjoitti 1900-luvun alussa musiikkia lankonsa Arvid Järnefeltin Kuolema-näytelmään, joka sai ensi-iltansa Kansallisteatterissa joulukuussa 1903. Sibelius sävelsi siihen yhteensä kuusi musiikkinumeroa, joista kahden pohjalta muokkasi KURKI-KOHTAUKSEN kolmisen vuotta myöhemmin. Samaisesta näytelmämusiikista on peräisin myös Valse triste, jonka hittiasemaa Sibelius tuskin osasi ennustaa vielä 1900-luvun alussa. Vähitellen puolihysteerinen fanitus ja pariin kansantajuiseen kappaleeseen keskittyvät ihailijakirjeet alkoivat kuitenkin jopa ärsyttää häntä. Valse tristeksi myöhemmin muokkautunut numero on Kuoleman kuudesta musiikkinumerosta ensimmäinen. Tänään kuultavan Kurkikohtauksen pohjana ovat puolestaan kolmas ja neljäs musiikkinumero. Kolmas kohtaus kuvaa näytelmän päähenkilön Paavalin rakkauden kohdetta, tulevaa vaimoa Elsaa, ja neljäs puolestaan kurkiparvea, joka tuo pariskunnalle lapset myöhemmin lapset menehtyvät ja Elsa katkeroituu. Jatkuvasti läsnä on kuitenkin Paavalin äidin opetus: näytelmän alussa kuolinvuoteellaan houraileva äiti muistuttaa Paavalia kaikkein tärkeimmästä, rakkaudesta. Se on ainoa, joka ei koskaan kuole. Sibelius johti orkesteria itse Kuolema-näytelmän ensi-illassa Kansallisteatterissa joulukuussa 1903. Samaten hän johti orkesteria myös Vaasassa, kun tänään kuultava Kurkikohtaus sai kantaesityksensä kolme vuotta näytelmän ensi-illan jälkeen. Valse tristen kaltaista hittiä siitä ei tullut, mutta tärkeä osa suomalaista orkesteriohjelmistoa kuitenkin. Kurkikohtauksen jälkeen vuorossa on parikymmentävuotta vanhemman Sibeliuksen
luomus. Kansallissäveltäjämme luonnosteli SEITSEMÄNNEN SINFONIANSA aineksia jo yhtä aikaa viidennen ja kuudennen sinfonian kanssa 1910- ja 1920-lukujen taitteessa. Seitsemäs muodostui Sibeliukselle itselleen hyvin tärkeäksi, hän suhtautui sävellysprosessiin hyvin intohimoisesti. Aluksi teos kantoi otsikkoa Fantasia sinfonica, sillä säveltäjä ei oikein osannut nimittää yksiosaista teosta sinfoniaksi, ja se kantaesitettiinkin alkuperäisellä nimellään Tukholmassa maaliskuussa 1924. Myöhemmin Sibelius rohkaistui nimityksen suhteen ja nosti teoksen sinfonioidensa joukkoon. Kuten lähes kuusikymppinen Sibelius itse, myös kriitikot ymmärsivät teoksen erityisyyden. Se nosti sinfonisen muodon käsittelyn uudelle tasolle ja vei jo runsaasti maailmanmainetta niittäneen taiteilijan sävelkielen aivan omaan suuntaansa. Sibelius ei kopioinut eurooppalaiskollegoidensa aikalaistrendejä, vaan loi oman modernisminsa. Siinä missä neljäs sinfonia oli aikanaan jopa järkyttänyt, oli seitsemäs jo niin kirkastuneella, omalla ja ainutlaatuisella tavallaan moderni, ettei se herättänyt päällimmäisenä hämmennystä ja olihan niin yleisöllä kuin kriitikoilla neljännen ja seitsemännen välissä kolmetoista vuotta totutteluaikaa. Sibelius oli teokseensa äärimmäisen tyytyväinen. Luultavasti hän koki sanoneensa kaiken sen, mitä sinfonioissaan halusi sanoa seitsemäs jäi nimittäin viimeiseksi. Tarinat tosin kertovat, kuinka iäkäs Sibelius poltti tyytymättömänä kahdeksantensa luonnoksia Ainolan vihreässä takassa, mutta varmoja tietoja kahdeksannesta tai sen luonnosteluvaiheista ei ole. Seitsemään sinfoniaan oli lopulta hyvä jäädä. Konsertin päätteeksi kuullaan tietenkin FINLANDIA, Sibeliuksen tunnetuin teos, se, joka on olennainen osa itsenäisyyspäivän konserttia. Finlandiahan on joka tapauksessa
pakko soittaa. Se kuuluu soittaa itsenäisyyspäivänä. Ja Finlandian johtaminen on aina yhtä hauskaa, Rouvali kertoo. Sävelruno oli isänmaallinen jo syntyessään. Oli vuosi 1899. Alkuvuodesta Venäjän keisari Nikolai II oli kirjoittanut helmikuun manifestin, joka uhkasi suomalaisten itsemääräämisoikeutta. Julistus herätti luonnollisesti jyrkkää vastustusta suomalaisten keskuudessa. Myös taiteilijat osallistuivat vastarintaan: kuvataiteilijat maalasivat ajan henkeä hehkuvia maalauksia, kirjailijat kirjoittivat kansallismielisiä tekstejä ja säveltäjät sävelsivät kansallistuntoa nostattavia teoksia. Kaikkein kuuluisin näistä teoksista on Finlandia. Sibelius kirjoitti sen useiden muiden teostensa tapaan näyttämölle. Finlandia on alkujaan osa kuvaelmaa, joka esitettiin Sanomalehdistön päivien päätösjuhlassa 4.11.1899 eli samana vuonna ensimmäisen sinfonian kantaesityksen kanssa. Juhlan päänumerona nähty kuvaelmasarja oli nimeltään Suomen muinaisajoilta. Tekstejä kuvaelmaan olivat kirjoittaneet pääasiassa Jalmari Finne ja Eino Leino, joista jälkimmäinen vastasi kuvaelmasarjan viimeisestä osasta Suomi herää. Tähän osaan Sibelius sävelsi musiikin, jonka hän myöhemmin muokkasi itsenäiseksi orkesterirunoksi, Finlandiaksi. Minkäänlaista laulua ei tässä päätösmusiikissa ollut, eikä Sibelius teostaan koskaan laulettavaksi suunnitellut. Orkesterirunossa on kuitenkin kuuluisa hymninsä, aihe, joka vei kuulijoiden sydämet jo yli sata vuotta sitten. Hymnistä tehtiin jo 1900-luvun alkupuolella lukuisia sanoitettuja versioita, joita laulettiin ympäri maailmaa. Suomalaiset ottivat useista vaihtoehdoista omakseen V. A. Koskenniemen runon, jonka myös Sibelius hyväksyi. Finlandia levisi nopeasti ympäri maailman, ja Sibelius sai suureksi ärsytyksekseen kuulla sitä soitettavan jopa keveinä pienten kokoonpanojen jazz-sovituksina. Kansallislauluksikin Finlandiaa ovat monet kaavailleet suurin osa Suo-
men kansallislauluksi, jotkut jopa koko maailman kansallislauluksi. Tänään Suomen musiikin historian kuuluisimmat minuutit päättävät 100-vuotiasta Suomea juhlistavan itsenäisyyspäiväkonsertin, ja samalla Tampere Filharmonian Suomi 100 -syksyn. Orkesterin ohjelmassa on enää yksi konsertti, ensiviikkoinen Tampereen Oopperan 70-vuotisgaala, mutta ylikapellimestarin ja orkesterin yhteinen sinfoniakonserttisyksy päätetään tänään. Tää on ollu taas tosi hieno syksy. Bändi kehittyy koko ajan, tyytyväinen ylikapellimestari toteaa ja jatkaa: tästä on tosi hyvä jatkaa taas tammikuussa. Teksti: Maija Leino TAMPERE FILHARMONIAN PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANIT Lomalinja Oy Medilaser Oy Sasor Oy Visura Oy Vapriikki Pro Orchestra ry Aamulehti TAMPERE FILHARMONIAN YHTEISTYÖKUMPPANIT Arkta Oy Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva Lännen Palveluyhtiöt Oy Ålandsbanken
www.tamperefilharmonia.fi