KIRJALLINEN KYSYMYS 178/2006 vp Irtisanotun muutosturva Eduskunnan puhemiehelle Irtisanomistilanteiden muutosturvan uusi toimintamalli otettiin käyttöön 1.7.2005. Sen tavoitteena on "nopeuttaa ja helpottaa irtisanotun palkallisen vapaan uuden työn etsimistä". Satojen, jopa tuhansien ihmisten massairtisanomistilanteet ovat osoittaneet, että pitkälle työnantajan hyväntahtoisuuteen ja vapaaehtoisuuteen perustuva muutosturva ei toimi. Turun Leafilta irtisanotuille noin 550 palkansaajalle saatiin yt-menettelyssä neuvoteltua kullekin 20 työllistymisvapaapäivää, joka on lain sallima maksimipituus. Nyt on kuitenkin osoittautunut, että koska työllistymisvapaiden antaminen perustuu vain ja ainoastaan työnantajan vapaaehtoisuuteen, ei työnantaja anna pitää näitä vapaita vaan vaatii työntekijöitä olemaan töissä. Tilanne Leafilla on ajautunut siihen, että vaikka koko tehtaan tuotanto loppuu huhtikuun 2006 lopulla ja 28.2.2006 sai 160 työntekijää lopputilin, vaadittiin samaan aikaan jäljellä olevia työntekijöitä tekemään jopa ylitöitä, jotta runsaat tilaukset saataisiin toimitettua ajallaan. Samanlainen tilanne on myös Perloksen tehtaalla. Vaikka työntekijät neuvottelivat työnantajan kanssa yhteiset pelisäännöt työllistämisvapaiden pitämiseksi, niitä saatiin pitää vain murtoosa sovituista. Työnantaja vetosi sielläkin tuotantokiireisiin. Lisäksi Perloksella työnantaja vaati työntekijöiltä todistusta esim. työhaastatteluissa käynneistä. Turun Leafilta irtisanotut työntekijät ovat törmänneet myös siihen ongelmaan, ettei paikallisilta työvoimaviranomaisilta saa täsmällistä tietoa muutosturvasta, vaan jokainen viranomainen antaa toisistaan poikkeavia ohjeita. Koska Turun Leafin tapaus on ensimmäinen näin suuri joukkoirtisanominen Turun, Raision ja Kaarinan työvoimatoimistojen alueella, ei virkailijoilla ole muutosturvasta kokemusta, eikä heitä ole ohjeistettu riittävästi. Osa Leafin työntekijöistä haluaisi kouluttautua uuteen ammattiin, mutta työvoimahallinnolla ei ole rahaa. Niinpä kaikki halukkaat eivät pääse koulutukseen, vaan jäävät kortistoon. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä, että laki muutosturvasta saadaan toimivaksi ja irtisanotut saavat todella palkallista vapaata hakiessaan töitä ja osallistuessaan työllistämisohjelman tekoon tai siinä sovittuihin toimenpiteisiin ja aikooko hallitus myöntää työvoimahallinnolle lisää rahaa, että se voi tukea niitä, jotka haluavat kouluttautua uuteen ammattiin? Versio 2.0
Helsingissä 14 päivänä maaliskuuta 2006 Mikko Immonen /vas Marjaana Koskinen /sd Matti Kangas /vas 2
Ministerin vastaus KK 178/2006 vp Mikko Immonen /vas ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Mikko Immosen /vas ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 178/2006 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä, että laki muutosturvasta saadaan toimivaksi ja irtisanotut saavat todella palkallista vapaata hakiessaan töitä ja osallistuessaan työllistämisohjelman tekoon tai siinä sovittuihin toimenpiteisiin ja aikooko hallitus myöntää työvoimahallinnolle lisää rahaa, että se voi tukea niitä, jotka haluavat kouluttautua uuteen ammattiin? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Työsopimuslain (55/2001) 7 luvun 12 :n mukaan irtisanotulla työntekijällä on oikeus täydellä palkalla työllistymisvapaaseen, jonka kesto (5 20 työpäivää) määräytyy irtisanomisajan pituuden perusteella. Työllistymisvapaata työntekijä voi käyttää työnhakuun (omatoiminen työnhaku, henkilökohtainen työnhakupalvelu, ammatinvalinnanohjaus tai asiointi koulutus- ja ammattitietopalvelussa, osallistuminen työvoimatoimiston tarjolla oleviin työnhakuryhmiin, osallistuminen työllisyysohjelman laadintaan). Työllistymisohjelmaan oikeutetuilla irtisanotuilla työntekijöillä on lisäksi oikeus irtisanomisaikana osallistua työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen, työharjoitteluun tai uudelleensijoittumisvalmennukseen, mikäli toimenpiteistä on sovittu irtisanotun työllistymisohjelmassa. Työllistymisvapaa on työntekijän oikeus. Työntekijän on kuitenkin ilmoitettava työllistymisvapaan tai sen osan käytöstä työnantajalle mahdollisimman ajoissa. Hänen on myös esitettävä työnantajalle luotettava selvitys kunkin vapaan perusteesta, jos työnantaja sellaista erikseen pyytää. Työsopimuslain edellä mainitun säännöksen mukaan vapaasta ei kuitenkaan saa aiheutua työnantajalle merkittävää haittaa. Hallituksen esityksessä tämän säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun muassa, että "lähtökohtana merkittävää haittaa arvioitaessa olisi, että vapaan epääminen olisi poikkeuksellista ja edellyttäisi yksittäisen työntekijän tilapäisestä poissaolosta yritykselle normaalisti, esimerkiksi tavallisesta sairauspoissaolosta, aiheutuvaa haittaa huomattavasti suurempaa haittaa. Yleensä vapaa pitäisi antaa työntekijän ilmoittamana aikana. Työllistymisvapaan käyttämisestä voisi aiheutua työnantajalle merkittävää haittaa esimerkiksi, jos vapaata käyttävä työntekijä ilmoittaisi hyvin lähellä vapaan alkamista tai työllistymisvapaata käyttäisi usea työntekijä samanaikaisesti ja näistä aiheutuisi olennaisia vaikeuksia työn järjestelyille ottaen huomioon yrityksen koko." Viimeksi mainittu perustelujen kohta pyrki ottamaan huomioon pienet yritykset. Esitetyn kirjallisen kysymyksen johdosta työministeriö selvitti Tampereen ja Turun työvoimatoimistojen muutosturva-asiantuntijoilta mahdollisia työllistymisvapaan käyttöön liittyviä ongelmia kysymyksessä mainituissa yrityksissä. Selvityksen perusteella ristiriitatilanteita ei esiintynyt sinä aikana, kun työvoimatoimistolla oli palvelupisteet yritysten tiloissa, vaan työntekijöillä on ollut hyvät mahdollisuudet käyttää työllistymisvapaaoikeutta. Työsopimuslakia valvovat työsuojeluviranomaiset ja siten myös työllistymisvapaaoikeu- 3
Ministerin vastaus den valvonta kuuluu näille viranomaisille. Työministeriö voi antaa vain yleisluonteisia selvityksiä lakien sisällöstä, mutta sillä ei ole toimivaltaa puuttua mahdollisiin yksittäisiin rikkomuksiin. Myös työmarkkinajärjestöt valvovat jäsentensä osalta työlainsäädännön toteutumista. Saadut kokemukset osoittavat, että työllistymisvapaaoikeuden ongelmattoman käytön varmistamiseksi on tärkeää, että työntekijä ja työnantaja sopivat hyvissä ajoin työllistymisvapaan käytöstä. Työhallinnon tehtävänä on varmistaa työvoimapalvelujen saatavuus muutosturvatilanteissa, mutta työhallinnon tehtävä ei ole valvoa sitä, miten työnantaja noudattaa velvoitteitaan muutosturvatilanteessa. Olen itse kyllä halunnut kuulla luottamushenkilöiden kokemuksia näistä tilanteista. Työhallinnon henkilöstöllä on varsin pitkä kokemus hoitaa irtisanomistilanteita, ja ennen muutosturvan toimintamallin voimaantuloa työvoimatoimistoilla on ollut irtisanomistilanteisiin räätälöity palveluvalikoima. Näin ollen täysin uudesta toimintamallista ei ole kyse. Muutosturvan toimintamallin tultua voimaan työministeriö antoi TE-keskuksille ja työvoimatoimistoille seikkaperäiset ohjeet toimintamallin toimeenpanosta. Samoin työhallintoon on koulutettu 26 muutosturvan erityisasiantuntijaa, työhallinnon www.mol.fi-sivuille on koottu kattavasti tietoa muutosturvasta. Valtakunnallisessa työhallinnon puhelinpalvelussa on kaksi yksinomaan muutosturvan neuvontaan erikoistunutta virkailijaa. Tämän lisäksi kaikilla työvoimatoimistoilla on vahvaa osaamista muutosturvaasioissa. Näillä toimilla työministeriö on pyrkinyt turvaamaan, että sekä irtisanotuilla työntekijöillä että työnantajilla on saatavilla riittävästi tietoa ja opastusta muutosturvatilanteissa. Työministeriön toimet muutosturvan toimeenpanossa on koettu tehokkaina. Vaikeassa irtisanomistilanteessa muutosturvan toimintamallin tuloksellinen toimeenpano edellyttää kuitenkin aina yrityksen, henkilöstön edustajien ja työhallinnon saumatonta yhteistyötä. Muutosturvan toimintamallin toteuttamiseen on valtion vuoden 2006 talousarviossa osoitettu yhteensä 25 100 000 euroa. Kyseisestä määrärahasta jaettiin syksyllä työministeriön ja TEkeskusten välisissä tulosjohtamisneuvotteluissa 20 000 000 euroa. Varsinais-Suomen TE-keskukselle osoitettiin 1 521 000 euroa ja Pirkanmaan TE-keskukselle 1 910 000 euroa. Jakamatta jätettiin 5 100 000 euroa. Jakamatta jätetyllä määrärahalla haluttiin varautua äkillisiin laajoihin irtisanomisiin, joista tässäkin kirjallisessa kysymyksessä on kysymys. Tällä hetkellä käytettävissä olevien tietojen mukaan koko maassa muutosturvakoulutuksen järjestämiseen on vuodeksi 2006 sidottu noin 4 000 000 euroa, josta runsaat 200 000 euroa Varsinais-Suomessa ja runsaat 350 000 euroa Pirkanmaalla. Tämä tarkoittaa sitä, että koko maassa muutosturvan toimintamallin mukaiseen koulutukseen varatuista määrärahoista on edelleen sitomatta runsaat 20 000 000 euroa. Edellä sanotun perusteella hallitus katsoo, että tällä hetkellä ei ole tarvetta myöntää työvoimahallinnolle lisää määrärahaa koulutuksen järjestämiseen. Hallitus tulee kuitenkin säännöllisesti (kuukausittain) seuraamaan muutosturvan toimintamallin mukaiseen koulutukseen varattujen määrärahojen sitomistasoa ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin lisämäärärahojen osoittamiseksi työvoimahallinnolle. Työministeriö pyrkii myös edelleen tehostamaan oman hallintonsa henkilökunnan kouluttamista, jotta vältytään mahdollisilta toisistaan poikkeavilta ohjeilta. Helsingissä 28 päivänä maaliskuuta 2006 Työministeri Tarja Filatov 4
Ministerns svar KK 178/2006 vp Mikko Immonen /vas ym. Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 178/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Mikko Immonen /vänst m.fl.: Vad ämnar regeringen göra för att få lagen som gäller omställningsskydd fungerande och att de uppsagda verkligen får avlönad ledighet, när de söker arbete och deltar i uppgörandet av sysselsättningsprogrammet eller de åtgärder som överenskommits där och ämnar regeringen bevilja arbetskraftsförvaltningen mera pengar så att arbetsförvaltningen kan stöda dem som vill utbilda sig till nytt yrke? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 7 kap. 12 i arbetsavtalslagen (55/2001) har en uppsagd anställd rätt till sysselsättningsledighet med full lön. Ledighetens längd (5 20 arbetsdagar) bestäms enligt uppsägningstidens längd. Den anställda kan använda sysselsättningsledigheten till att söka arbete (jobbsökning på eget initiativ, individuell jobbsökningsservice, yrkesvägledning eller användning av utbildnings- och yrkesinformationsservicen, deltagande i de jobbsökargrupper som arbetskraftsbyrån tillhandahåller, deltagande i utarbetandet av sysselsättningsprogrammet). De uppsagda arbetstagare som har rätt till en sysselsättningsplan har därtill under uppsägningstiden rätt att delta i arbetskraftspolitisk vuxenutbildning arbetspraktik eller omplaceringsträning, ifall dessa åtgärder har överenskommits i den uppsagdas sysselsättningsprogram. Sysselsättningsledighet är en rätttighet för arbetstagare. Arbetstagaren skall dock i så god tid som möjligt underrätta arbetsgivaren om att sysselsättningsledigheten eller en del av den utnyttjas. Arbetstagaren skall också lägga fram en tillförlitlig utredning om grunden för varje ledighet, om arbetsgivaren det begär. Enligt ovan nämnda bestämmelse i arbetsavtalslagen får ledigheten dock inte åsamka arbetsgivaren betydande olägenhet. I detaljmotiveringen till denna bestämmelse i regeringens proposition konstateras bland annat att "utgångspunkten vid bedömningen av vad som är en betydande olägenhet är att ledigheten förvägras bara i undantagsfall och då förutsätts att en enskild arbetstagares tillfälliga frånvaro åsamkar företaget betydligt större olägenhet än normalt, t.ex. vid vanlig sjukfrånvaro. I allmänhet skall ledighet beviljas när arbetstagaren meddelar. Utnyttjandet av sysselsättningsledigheten kan åsamka arbetsgivaren betydande olägenhet t.ex. om arbetstagaren meddelar om ledigheten strax innan den börjar eller om flera arbetstagare samtidigt utnyttjar sysselsättningsledigheten så att det uppenbart blir svårt att organisera arbetet, med beaktande av också företagets storlek." Den sist nämnda punkten i motiveringen siktar på att ta hänsyn till små företag. Med anledning av det framställda spörsmålet har arbetsministeriet genom omställningsskyddsexperterna vid arbetskraftsbyråerna i Tammerfors och Åbo utrett eventuella problem i samband med utnyttjandet av sysselsättningsledigheten gällande de företag som nämns i spörsmålet. Enligt utredningen förekom inga konfliktsituationer under den tid då arbetskraftsbyrån hade servicepunkter i företagets utrymmen, utan arbetstagarna hade goda möjligheter att utnyttja rätten till sysselsättningsledighet. Arbetarskyddsmyndigheterna utövar tillsyn över hur arbetsavtalslagen följs och således hör också tillsynen i anslutning till rätten till sysselsättningsledighet till dessa myndigheter. Arbets- 5
Ministerns svar ministeriet kan endast ge utredningar av allmän natur om lagarnas innehåll, men saknar befogenhet att ingripa i eventuella enskilda förseelser. Även arbetsmarknadsorganisationerna utövar för sina medlemmars del tillsyn över hur arbetslagstiftningen följs. Erfarenheterna visar att det för att säkerställa att rätten till sysselsättningsledighet kan utnyttjas problemfritt är viktigt att arbetstagaren och arbetsgivaren i god tid kommer överens om utnyttjandet av sysselsättningsledigheten. Arbetsförvaltningen har till uppgift att säkerställa tillgången till arbetskraftsservice i omställningsskyddssituationer, men arbetsförvaltningen har inte till uppgift att utöva tillsyn över hur arbetsgivaren uppfyller sina förpliktelser i omställningsskyddssituationer. Jag har dock själv velat höra förtroendevaldas erfarenheter av dessa situationer. Arbetsförvaltningens personal har synnerligen lång erfarenhet av att sköta uppsägningssituationer. Innan åtgärdsmodellen för omställningsskydd trädde i kraft hade arbetskraftsbyråerna ett serviceurval som var skräddarsytt för uppsägningssituationer. Således är det inte fråga om en helt ny verksamhetsmodell. Efter att åtgärdsmodellen för omställningsskydd trätt i kraft gav arbetsministeriet detaljerade anvisningar om verkställande av åtgärdsmodellen till TE-centralerna och arbetskraftsbyråerna. Likaså har 26 specialsakkunniga i omställningsskydd utbildats inom arbetsförvaltningen och på arbetsförvaltningens www.mol.fi-sidor finns täckande information om omställningsskydd samlat. Inom arbetsförvaltningens riksomfattande telefonservice finns två tjänstemän som uttryckligen har specialiserat sig på omställningsskydd. Utöver detta har alla arbetskraftsbyråer starka kunskaper om omställningsskydd. I och med dessa åtgärder har arbetsministeriet strävat efter att säkerställa att såväl uppsagda arbetstagare som arbetsgivare har tillgång till tillräcklig information och vägledning i omställningsskyddssituationer. Arbetsministeriets åtgärder i samband med verkställandet av omställningsskyddet har upplevts som effektiva. I svåra uppsägningssituationer förutsätter emellertid ett resultatrikt verkställande av åtgärdsmodellen alltid att företaget, personalrepresentanterna och arbetsförvaltningen samarbetar fogfritt. I statsbudgeten för 2006 har sammanlagt 25 100 000 euro anvisats för verkställande av åtgärdsmodellen för omställningsskydd. Av det aktuella anslaget utdelades under hösten 20 000 000 euro i resultatstyrningsförhandlingar mellan arbetsministeriet och TE-centralerna. Till Egentliga Finlands arbetskrafts- och näringscentral anvisades 1 521 000 euro och till Birkalands arbetskrafts- och näringscentral 1 910 000 euro. Av anslaget lämnades 5 100 000 euro outdelat. Med det outdelade anslaget ville man förbereda sig på akuta omfattande uppsägningar, vilket det också är fråga om i detta skriftliga spörsmål. Enligt de uppgifter som man för närvarande har tillgång till, har för 2006 cirka 4 000 000 bundits till att ordna omställningsskyddsutbildning. Av beloppet drygt 200 000 i Egentliga Finland och drygt 350 000 euro i Birkaland. Detta innebär att av det anslagsbelopp som i hela landet har reserverats för utbildning enligt åtgärdsmodellen för omställningsskydd återstår ännu drygt 20 000 000 euro obundet. På basis av det som sagts ovan anser regeringen att det för närvarande inte finns behov av att bevilja arbetsförvaltningen ytterligare anslag för ordnande av utbildning. Regeringen kommer dock att regelbundet (månatligen) följa upp till vilken nivå det anslag som reserverats för utbildning i enlighet med åtgärdsmodellen för omställningsskydd är bundet och vidtar vid behov åtgärder för att anvisa tilläggsanslag till arbetskraftsförvaltningen. Arbetsministeriet eftersträvar också att även i fortsättningen effektivera utbildningen av arbetsförvaltningens personal, så att man undviker eventuella sinsemellan avvikande anvisningar. Helsingfors den 28 mars 2006 6 Arbetsminister Tarja Filatov