VALTIONEUVOSTON ASETUS SAIMAAN LUONNONSUOJELUALUEISTA

YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Muistio Lainsäädäntöneuvos Heikki Korpelainen Luonnos 19.3.2014 VALTIONEUVOSTON ASETUS SAIMAAN LUONNONSUOJELUALUEISTA 1. Tausta Asiassa on kysymys pääosin Etelä- Savossa Saimaan järvialueella sijaitsevien, valtion hallinnassa olevien valtakunnallisten suojeluohjelmiin tai Natura 2000 verkostoon kuuluvien sekä eräiden muiden valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin hankittujen alueiden perustamisesta luonnonsuojelualueiksi. Alueet perustetaan luonnonsuojelulain 17 :ssä tarkoitetuiksi muiksi luonnonsuojelualueiksi. Saimaan luonnonsuojelualueiden perustaminen on osa valtakunnallista säädösvalmistelua, jolla saatetaan voimaan usean vuosikymmenen kuluessa luonnonsuojelutarkoituksiin hankituilla tai varatuilla valtion alueilla luonnonsuojelulain mukaiset rauhoitusmääräykset. Metsähallitus on valmistellut ympäristöministeriön ja sen asettaman säädösvalmistelutyöryhmän ohjauksessa alueiden suojelun toteuttamista. Aluekokonaisuudet on muodostettu edistämään erityisesti saimaannorpan suojelua Natura 2000 verkostoon kuuluvilla alueilla. Niiden suojelun toimeenpanon kiireellisyyttä korostaa EU:n komission Suomelle antama virallinen huomautus, joka koskee luontodirektiivin edellyttämiä saimaannorpan suojelutoimenpiteitä. Valmistelun alkuvaiheessa on kuultu maakunnallisia ja paikallisia sidosryhmiä. Keskusteluja on käyty noin viidessätoista tilaisuudessa, joissa on kartoitettu mm. maakuntaliiton, kuntien, luonnonsuojelu- ja luonnonharrastusjärjestöjen, riistahallinnon ja metsästysseurojen näkemyksiä alueiden perustamisesta. Lisäksi on järjestetty Savonlinnassa kaikille asiasta kiinnostuneille avoin keskustelutilaisuus. 2. Luonnonsuojelualueiden tarkoitus ja sisältö Asetuksella perustettavilla luonnonsuojelualueilla toteutetaan osaltaan valtakunnallisten suojeluohjelmien, Natura 2000 verkoston ja eräiden muiden suojelutarkoituksiin osoitettujen valtion alueiden suojelutoimenpiteet Saimaan alueella. Suojelualueiden perustamisen tarkoituksena on säilyttää nämä alueet luonnontilaisina ja turvata niiden ekosysteemien häiriötön kehitys, tarvittaessa myös ennallistamalla muuttuneita luonnonympäristöjä tai hoitamalla luonnonhoitoa vaativia kohteita. Erityisinä suojelutavoitteina Natura 2000 verkostoon kuuluvilla alueilla on lisäksi niiden suojeluperusteina olevien luontotyyppien ja niille tyypillisen lajiston sekä muiden suojeluperusteina olevien lajien ja niiden elinympäristöjen suojelu, lisääminen ja parantaminen. Alueet palvelevat myös opetustarkoitusta sekä omatoimista retkeilyä, luonnon harrastusta ja tutkimusta. Alueiden perustaminen tukee myös luonnonvarojen kestävää

2 hyödyntämistä kuten luontomatkailua, jokamiehen oikeuksin tapahtuvaa marjastusta ja sienestystä sekä säännellysti myös metsästystä. Tällä asetuksella perustetaan yhteensä 9 luonnonsuojelualuetta, joiden pinta-ala on yhteensä noin 13 623 hehtaaria. Pinta-alasta noin 3 125 hehtaaria on vesialueita. 3. Alueiden luonnonsuojelulliset perusteet Luonnonsuojelualueiden perustamisella turvataan valtakunnallisten suojeluohjelmiin kuuluvien alueiden, METSO-ohjelman puitteissa valtiolle hankittujen alueiden sekä eräiden muiden luonnonsuojelutarkoituksiin osoitettujen alueiden luonnonarvojen säilyminen. Natura 2000- verkostoon kuuluvilla alueilla asetuksella toimeenpannaan niiden suojelutavoitteita vastaava suojelu luontodirektiivin edellyttämällä tavalla. Perustettavat suojelualueet ovat Kermajärveä lukuun ottamatta saimaannorpan esiintymisalueita ja monet niistä ovat sen tärkeitä lisääntymis- alueita. Luontodirektiivin liitteen I mukaisten luontotyyppien ja niille ominaisen lajiston kannalta alueet ovat tärkeitä järvi-, kallio- ja metsäluonnon suojelemiseksi. Natura 2000 alueiden suojelutavoitteina olevat luontotyypit ja lajit ilmenevät tarkemmin alueita koskevista Natura 2000 tietolomakkeista. Perustettavat suojelualueet edustavat Saimaan järvi- ja rantaluontoa. Järvialueet muodostuvat osin laajoistakin selkävesistä, osin kapeista, pienten saarten rikkomista vesistä. Alueet ovat maisemakuvaltaan ja maastonmuodoiltaan vaihtelevia. Osalla alueita on yksittäisiä suuria saaria, kun toisaalla alueet ovat sokkeloista pienistä saarista muodostuvaa saaristoa. Vesialueet edustavat Natura 2000- luontotyyppejä hiekkamaiden niukkamineraaliset niukkaravinteiset vedet ja humuspitoiset järvet ja lammet. Alueet ovat myös geologiselta muodostelmaltaan arvokkaita. Kalliot ovat monin paikoin jyrkkiä ja korkeuserot suuria, osalla alueista rannat ovat matalia. Harjumuodostelmat ovat alueella yleisiä ja alueen eteläosassa on Salpausselkään liittyviä harjujaksoja. Nämä ilmenevät alueilla harjusaarina ja hiekkapohjaisina matalikkoina. Alueilla esiintyy Natura 2000 luontotyyppiä harjumuodostumien metsäiset luontotyypit. Saimaannorppa esiintyy tällä hetkellä Kermajärveä lukuun ottamatta kaikilla muilla perustettavilla suojelualueilla ja on niillä yksi tärkeimmistä suojeluperusteista. Suur-Saimaan ja Lietveden alueella saimaannorppakannan arvioidaan olevan 30 40 yksilöä (noin 11 % kokonaiskannasta). Luonterilla arvioidaan elävän tällä hetkellä noin 5-9 saimaannorppaa ja keväällä 2013 sieltä löytyi pesä- ja poikaslaskennoissa ensimmäistä kertaa kuutti. Myös Katosselän-Tolvanselän alue on tärkeä saimaannorpan elinalue. Sen saimaannorppakanta on noin 20 33 yksilöä (noin 8 % kokonaiskannasta). Pihlajaveden norppakanta on tällä hetkellä noin 79-132 yksilöä (noin 35 % kokonaiskannasta). Hevonniemen norppakanta on 5-10 yksilöä (noin 3 %

3 lajin kokonaiskannasta). Joutenvedellä arvioidaan olevan 21 30 saimaannorppaa (noin 10 % kokonaiskannasta). Oriveden-Pyhäselän alueella pesii 8-12 norppaa (noin 3 % kokonaiskannasta). Puruvedellä on vuodesta 2009 lähtien esiintynyt muutama norppa, mutta lisääntymistä ei ole toistaiseksi havaittu. Kermajärven alue on kalastollisesti arvokas ja siellä esiintyy uhanalaisista kalalajeista järvilohi ja järvitaimen. Perustettavat suojelualueet ovat kasvillisuudeltaan vaihtelevia painottuen kuitenkin karuihin kalliomänniköihin. Suur-Saimaan ja Lietveden, Pihlajaveden, Hevonnimen sekä Oriveden-Pyhäselän saarissa on lisäksi lehtokasvillisuudeltaan arvokkaita alueita. Luonterin alueella sijaitsee Puuterlahdenniemen vanhojen metsien kohde. Puruveden alueella Vasattarin saaressa ja Niinisaaressa sijaitsee Metsäntutkimuslaitoksen geneettistä tutkimusta varten perustamia lehmusmetsiä, joilla on merkitystä lajin geneettisen monimuotoisuuden säilyttämisessä. Natura 2000 luototyypeistä alueilla esiintyy muun muassa kasvipeitteisiä silikaattikallioita, kallioiden pioneerikasvillisuutta, boreaalisia luonnonmetsiä ja boreaalisia lehtoja. Perustettavilla suojelualueilla on myös erityisiä maisema-arvoja. Luonterin alueella sijaitseva Neitvuori on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue. Pihlajaveden alue on yksi kansallismaisemistamme. Useilla alueilla on myös kulttuurihistoriallisia arvoja. Suur-Saimaan ja Lietveden, Luonterin ja Pihlajaveden alueilla sijaitsee esihistoriallisen ja historiallisen ajan muinaisjäännöksiä, tervahautojen jäänteitä, kalliomaalauksia ja Salpalinjaan liittyviä puolustusrakenteita. Kokonaisuutena Saimaan luonnonsuojelualueet edustavat monipuolisesti Saimaan järviluontoa ja täyttävät luonnonsuojelulain 10 :n tarkoittamat yleiset edellytykset luonnonsuojelualueen perustamiseksi. Tarkempi erittely alueiden kohdentumisesta eri luonnonsuojeluohjelmiin ja Natura 2000 verkostoon ilmenee muistion taulukosta 1. 4. Rauhoitusmääräykset sekä hoidon ja käytön tavoitteet Valtioneuvoston asetuksella perustettavat alueet ovat lain 17 :ssä tarkoitettuja muita luonnonsuojelualueita. Niillä tulisivat pääsääntöisesti voimaan luonnonsuojelulain 17 a :n 1 momentista johtuen lain 13 15 :ssä säädetyt rauhoitusmääräykset. Asetukseen otettaisiin näitä koskevat viittaussäännökset. Luonnonsuojelulain 13 sisältää luonnonsuojelualueilla kielletyt toimet. Kiellettyä olisi: 1) rakennusten, rakennelmien tai teiden rakentaminen, 2) maa-ainesten, kaivoskivennäisten ottaminen ja maa- tai kallioperän vahingoittaminen, 3) ojittaminen, 4) sienien, puiden, pensaiden tai muiden kasvien tai niiden osien ottaminen tai vahingoittaminen, 5) luonnonvaraisten selkärankaisten eläimien pyydystäminen, tappaminen tai hätyyttäminen tai niiden pesien hävittäminen sekä selkärangattomien eläimien pyydystäminen tai kerääminen, 6) muutkin toimet, jotka vaikuttaisivat epäedullisesti alueen luonnonoloihin, maisemaan tai eliölajien säilymiseen.

4 Lain 14 sisältää poikkeukset 13 :ssä kielletyistä toimista. Sallittua olisi: 1) alueen hoitoa, valvontaa, tutkimusta, yleisön opastamista, retkeilyä ja alueeseen tutumista varten tarpeellisten rakennusten, rakennelmien ja polkujen rakentaminen, entistäminen ja kunnostaminen, 2) luonnonympäristöjen ja perinneluontotyyppien hoitaminen ja ennallistaminen sekä alueen luontaisen kehityksen palauttaminen, 3) alueen opastustoiminnan kannalta tarpeellisen tien rakentaminen, 4) marjojen ja hyötysienien poimiminen, 5) onkiminen ja pilkkiminen, 6) poronhoitolain mukainen poronhoito, 7) alueella olevien teiden, sähkö- ja puhelinlinjojen sekä niihin liittyvien laitteiden käyttäminen ja kunnostaminen, 8) merenkulun turvalaitteiden ja vesistön kuluväylien kunnostaminen sekä vähäiset turvalaitteiden edellyttämät raivaukset, sekä 9) kartoitus ja maanmittaustyöt. Lisäksi alueella saadaan tilanteen niin vaatiessa ryhtyä pelastuspalvelun, palontorjunnan, rajavalvonnan, eläintautien vastustamisen sekä eläinsuojelun edellyttämiin välttämättömiin toimenpiteisiin. Lain 15 :ään sisältyvät luvanvaraiset poikkeukset 13 :n rauhoitusmääräyksistä. Metsähallitus voisi alueen haltijaviranomaisena kyseisen lainkohdan nojalla antamallaan luvalla sallia alueen perustamistarkoitusta vaarantamatta: 1) tutkimusta tai muuta tieteellistä tarkoitusta tai opetusta varten eläinten pyydystämisen tai tappamisen, sienien, kasvien tai niiden osien, eläinten pesien ja kivennäisnäytteiden keräämisen, 2) vierasperäisten sekä, jos laji on tullut liian runsaslukuiseksi tai käynyt muutoin vahingolliseksi, muunkin kasvi- tai eläinlajin yksilöiden lukumäärän vähentämisen, 3) sellaisten pyyntiluvanvaraisten riistaeläinlajien yksilöiden, jotka suojelualueen ulkopuolella aiheuttavat ilmeisen uhan ihmisen turvallisuudelle tai omaisuudelle aiheutuvasta merkittävästä taloudellisesta vahingosta, poistamisen, 4) alueelle kaatuneen riistaeläimen haltuun ottamiseen, 5) kalastamisen muutoinkin kuin onkimalla tai pilkkimällä, 6) poronhoitoon liittyvien rakennusten ja rakennelmien rakentamisen, 7) geologisen tutkimuksen ja malminetsinnän, 8) ilma-aluksella laskeutumisen, 9) muidenkin kuin 14 :n 1 kohdassa tarkoitettujen rakennusten ja rakennelmien entisöinnin ja kunnostamisen. Lisäksi Metsähallitus voi suojelualueen haltijaviranomaisena 15 :n 2 momentin nojalla sallia hirvenajon metsästyksen yhteydessä. Asetuksen valmistelun yhteydessä maakunnallisten ja paikallisten tahojen kanssa käydyissä keskusteluissa ovat nousseet esiin erityisesti metsästykseen liittyvät kysymykset. Metsähallitus on vuokrannut kyseisiä luonnonsuojelualueiden perustamista varten valtiolle hankittuja alueita pääosin hirvieläinten metsästykseen, mutta vaihtelevasti myös muun riistan metsästykseen. Kermajärven perustettavasta suojelualueesta merkittävä osa sisältyy Metsähallituksen vanhastaan käytössä olleeseen Heinäveden pienriistalupa-alueeseen, jolle on myyty lyhytaikaisia metsästyslupia. Tehtyjä vuokrasopimuksia ja lupaehtoja on tarpeen tarkistaa vastaamaan luonnonsuojelualueita koskevia säännöksiä. Suojelualueiden perustaminen ei kuitenkaan merkitse sitä, että alueiden käyttö metsästykseen kokonaan estyisi. Asetukseen otettaisiin voimaantuloa koskevaan 5 :ään siirtymäsäännös siitä, että olemassa olevien sopimusten mukainen metsästys voisi jatkua rauhoitusmääräysten estämättä 31.1.2015 asti. Tällä pyritään varaamaan riittävä aika metsästysvuokrasopimusten uusimiselle.

5 Lain 15 :n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti Metsähallitus voi sallia vierasperäisten eläinlajien yksilöiden vähentämisen. Siten minkin ja supikoiran ja muidenkin vieraslajien metsästäminen on alueilla mahdollista alueen haltijaviranomaisen luvalla. Luvanvaraiset poikkeukset voivat lain 15 1 momentin 2 kohdan mukaisesti liittyä myös muunkin liikaa lisääntyneen tai vahingolliseksi osoittautuneen lajin yksilöiden vähentämiseen tai 3 kohdan mukaisesti suojelualueen ulkopuolella aiheutuvan turvallisuus- tai vahinkouhan torjumiseksi tarpeelliseen pyyntiluvanvaraisen riistaeläimen yksilöiden poistamiseen. Kalastuksen osalta onkiminen ja pilkkiminen ovat sallittua ja muu kalastus Metsähallituksen luvalla. Kalastuslakiin sisältyy kuitenkin jo nykyisellään onkimista ja pilkkimistä laajemmat yleiskalastusoikeudet. Nyt perustettavilla luonnonsuojelualueilla ei ole asetuksenantovaltuuden puitteissa mahdollista saattaa suojelualueen rauhoitusmääräyksiä yhteneväisiksi kalastuslain yleiskalastusoikeuksia koskevien säännösten kanssa. Tätä koskevat lainmuutokset valmistellaan kalastuslain uudistamisen yhteydessä, minkä jälkeen kyseinen epätarkoituksenmukainen tilanne poistuu myös näiltä suojelualueilta. Pihlajaveden ja Kermajärven perustettavilla luonnonsuojelualueilla on vuokrattu ranta-alueita vapaa-ajankäyttöön yhteensä 15 määräaikaisella maanvuokrasopimuksella. Vuokra-alueet ovat kaikki pinta-alaltaan pieniä, pääosin alle 0,5 hehtaarin suuruisia ja useimmilla niistä sijaitsee vuokralaisen omistuksessa olevia rakennuksia. Luonnonsuojelulain 71 :n mukaisesti suojelualueiden perustamisasetus ei rajoita ennen rauhoitusmääräysten voimaantuloa syntyneen vuokraoikeuden käyttämistä. Metsähallitus voi lain 15 1 momentin 9 kohdan nojalla sallia rakennusten kunnostamistoimenpiteitä, mutta uusien rakennusten rakentaminen ei ole mahdollista. Vuokrasopimusten uusimisille ei ole luonnonsuojelualueiden perustamisen jälkeen rauhoitusmääräysten puitteissa edellytyksiä. 4.1 Valtioneuvoston asetuksella säädettävät poikkeukset rauhoitusmääräyksiin. Valtioneuvoston asetuksella on muilla luonnonsuojelualueilla luonnonsuojelulain 17 a :ssä säädetyin edellytyksin mahdollisuus säätää edellä kuvatuista rauhoitusmääräyksistä eräitä aluekohtaisia poikkeuksia, jotka voivat koskea metsästyksen sallimista, kalastuksen rajoittamista yleisillä vesialueilla, puolustusvoimien harjoitus- ja koulutustoimintaa, lentotoiminnan ja merenkulun turvalaitteiden sijoittamista ja kunnossapitoa sekä tien, johdon ja kaapelin rakentamista, ojan kaivamista, vesikulkuväylän ruoppaamista tai muun vastaavan toimenpiteen sallimista. Metsästyksen osalta lain 17 a :n 3 momentissa säädetään, että muissa kuin metsästyslain 8 :n tarkoittamissa kunnissa sijaitsevalla muulla luonnonsuojelualueella on kiellettyä pyydystää, tappaa tai hätyyttää luonnonvaraisia selkärankaisia eläimiä. Valtioneuvosto voi kyseisen momentin nojalla kuitenkin säätää metsästyksen sallimisesta muulla luonnonsuojelualueella, jos metsästys ei vaaranna

6 alueen perustamistarkoitusta tai aiheuta haittaa alueen muulle käytölle. Säännökset voivat olla ajallisesti tai alueellisesti rajoitettuja tai kohdistua tiettyyn eläinlajiin. Tämän asetuksenantovaltuuden mukaista valtioneuvostolle kuuluvaa harkintavaltaa käytettäessä on syytä kiinnittää huomiota siihen valtiosääntöoikeudelliseen vaatimukseen, että pääsääntöisesti yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään lain tasolla. Tästä poiketen asetuksenantovaltuuksia on kuitenkin pidetty eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä mahdollisina vähäisten poikkeusten säätämiseksi asetuksella, kun asetuksenantovaltuuteen liittyy sitä rajaavia ja ohjaavia säännöksiä. Kyseistä lain 17 a :n 3 momentin valtuussäännöstä koskeneessa perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 17/2010 vp) todetaan, että kyseinen valtuussäännös on voitu ottaa lakiin alueiden erilaisuudesta johtuvien paikallisten erityisolosuhteiden huomioon ottamiseksi. Samaa säännöstä koskevasta ympäristövaliokunnan mietinnöstä (YmVM 11/2010 vp) ilmenee, että metsästys on näillä alueilla kyseisen momentin ensimmäisestä virkkeestä johtuen pääsääntöisesti kiellettyä. Tapauskohtaisella harkinnalla on kuitenkin mahdollista säätää aluekohtaisia poikkeuksia, jotka voivat olla ajallisesti, alueellisesti tai lajikohtaisesti rajattuja. Edellä esitetyn perusteella on metsästystä koskevien vähäisten, tapauskohtaisesti perusteltujen poikkeusten sallimista pidettävä valtioneuvoston harkintavallan puitteissa mahdollisena, mutta laissa olevaa pääsääntöä ei ole perustuslaki huomioon ottaen hyväksyttävää muuttaa asetuksilla käytännössä metsästyksen sallivaksi. Metsästyksen sallivat aluekohtaiset poikkeukset on myös rajattava siten, ettei niiden mukaisesta metsästyksestä aiheudu haittaa alueen muulle käytölle tai alueen perustamistarkoituksen vaarantumista. Metsästyslain 8 :n tarkoittamalla ns. vapaan metsästysoikeuden alueella Pohjois-Suomen kunnissa lain metsästystä koskeva pääsääntö on päinvastainen. Siellä metsästys on pääsääntöisesti sallittua, ja valtioneuvosto voi alueen muuhun käyttöön tai alueen perustamistarkoitukseen liittyvin syin rajoittaa sitä. Metsästystä koskevat sallivat säännökset Saimaan luonnonsuojelualueiden valmistelun alkuvaiheessa alueilla pidetyissä kuulemistilaisuuksissa on korostunut metsästyksen merkitys perinteisesti tärkeänä luonnon virkistyskäyttömuotona. Sen merkitys paikallisille asukkaille on edelleen huomattava. Perustettavat luonnonsuojelualueet ovat pääosin saarista, luodoista tai järvien ranta-alueista muodostuvia alueita. Kesäkuukausina alueilla harrastetaan vesiretkeilyä, kuten matkaveneilyä, melontaa ja soutua. Tätä varten erityisesti Pihlajaveden alueelle on luotu hyvä retkisatamaverkosto. Myös virkistyskalastuksella on alueilla merkitystä. Kesäkauden ulkopuolella virkistyskäyttö on vähäisempää. Kuten edellä on todettu, hirvenajo sekä vieraslajien ja muun liikaa lisääntyneen tai vahingolliseksi osoittautuneen lajin metsästys on luonnonsuojelualueilla mahdollista Metsähallituksen luvalla. Metsähallitus voi antaa myös luvan suojelualueen ulkopuolella turvallisuus- tai vahinkouhkaa aiheuttavan pyyntiluvan varaisen riistaeläinlajin yksilöiden poistamiseen.

7 Aluekohtaisissa keskusteluissa on tuotu esiin, että suurimmalla osalla perustettavista suojelualueista pelkän hirvenajon mahdollistavilla säännöksillä hirvenmetsästyksen järjestäminen olisi kuitenkin käytännössä vaikeaa. Suojelualueiden perustaminen vaikeuttaisi lähes kaikilla alueilla maastollisesti edullisten passipaikkojen sijoittelua. Alueet muodostuvat pääosin pienistä saarista ja luodoista sekä ranta-alueista, joilla vakiintuneisiin passipaikkoihin perustuva ajometsästys ei ole käytännössä mahdollista. Hirven suunnitelmallinen ajaminen rikkonaisessa saaristossa on vaikeaa ja johtaisi usein tarpeettomaan hirvien hätyyttämiseen ja sen ajamiseen veteen. Alueiden olosuhteista johtuen hirven metsästyksen järjestäminen käytännössä estyisi useimmilla alueilla, mikäli vain hirvenajo olisi alueilla sallittua. Suurella osaa perustettavista suojelualueista on hirven metsästyksen lisäksi merkitystä pienriistan, erityisesti metsäjäniksen ja kanalintujen metsästyksessä. Useilla seuroilla suojelualueet muodostavat merkittävän tai ainoan alueen, jolla niiden metsästys on mahdollista. Kermajärven luonnonsuojelualue muodostaa keskeisen osan Metsähallituksen jo pitkään käytössä olleesta lupametsästysalueesta, joita Etelä-Suomessa on kokonaisuudessaan niukasti. Lupametsästysalue tarjoaa metsästysmahdollisuuksia myös paikallisiin metsästysseuroihin kuulumattomille metsästyksen harrastajille. Metsäjänis on useimmilla alueilla tällä hetkellä merkittävin pienriistaeläin. Saadun palautteen perusteella teeri on metsäkanalinnuista alueilla merkittävin saalislaji, pyytä metsästetään lähinnä jäniksen ja teeren pyynnin yhteydessä. Kaikkia niitä metsästetään alueilla sekä rikkonaisessa saaristossa että mannerosissa. Metsoa tavataan säännöllisesti vain suurissa saarissa ja mantereilla, joten lajin metsästys kokonaisuutena on alueilla vähäisempää. Metso ja teeri on luokiteltu viimeisimmässä Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa silmällä pidettäväksi. Vesilintujen metsästyksellä ei saadun selvityksen perusteella ole alueilla suurta merkitystä. Alueisiin kohdistuu jonkin verran myös muuta käyttöä kuten virkistykseen tai luontoharrastuksiin liittyvää retkeilyä sekä marjastusta ja sienestystä. Luonnonsuojelulain 17 a :n 3 momenttiin sisältyvä asetuksenantovaltuus on rajattu siten, että metsästyksen salliminen ei saa vaarantaa alueen suojelutavoitteita eikä aiheuttaa haittaa alueen muulle käytölle. Alueilla kesäaikaan runsas veneilyyn perustuva virkistyskäyttö hiljenee käytännössä syyskuun alkuun mennessä. Syyskuussa alueilla voi olla vielä muuta virkistyskäyttöä, kuten marjastajia ja sienestäjiä. Tämän vuoksi on tarpeen ajoittaa asetuksella sallittava metsästys loppusyksyyn, jolloin alueiden muu käyttö on enää vähäistä. Alueiden suojelutavoitteiden kannalta keskeisen saimaannorpan pesimisrauhan turvaamisen vuoksi metsästystä ei ole syytä sallia talvella ja alkukeväällä. Edellä esitetyillä perusteilla asetuksella sallittaisiin hirven, metsäjäniksen, rusakon, teeren ja pyyn metsästys 1.10.-31.12. välisenä aikana asetuksen 3 :n 2 momentissa 1 kohdassa luetelluilla 8 luonnonsuojelualueella tai niiden osalla. Suur-Saimaan ja Lietveden saarien luonnonsuojelualueella hirvenmetsästys olisi sallittua alueiden liitekarttaan merkityillä alueella, mikä vastaa alueen nykyistä metsästyskäytäntöä. Metsästyksen sallivan säännöksen kattama yhteispinta-ala on noin 9990 ha, mikä vastaa noin 95 % tällä asetuksella perustettavien suojelualueiden maapinta-alasta.

8 Hirven osalta salliva säännös perustuu ennen kaikkea rikkonaisesta saaristossa johtuviin olosuhteisiin, joista johtuen metsästyksen järjestäminen muussa tapauksessa laajoilta alueilta käytännössä estyisi. Pienriistan metsästyksen sallivalla säännöksellä on pyritty säilyttämään luonnonsuojelulain lähtökohdasta huolimatta mahdollisuudet alueella runsaina esiintyvien ja useimpien metsästysseurojen keskeisinä saaliseläiminä olevien lajien metsästykseen, joka muussa tapauksessa ei olisi kyseisillä alueilla ollenkaan mahdollista. Sallitun aikajakson määrittelyssä on pyritty ottamaan huomioon toisaalta alueiden vuosittain vaihtelevista olosuhteista seuraavat rajoitteet metsästykselle sekä toisaalta pyritty minimoimaan alueiden suojeluarvoille tai muulle virkistyskäytölle aiheutuvien haittojen ja riskien mahdollisuus. Erityisesti Pihlajaveden alueella sijaitsee Metsähallituksen ylläpitämiä retkisatamia ja tulipaikkoja, joihin liittyvä muu virkistyskäyttö on tarpeen ottaa huomioon alueille laadittavissa metsästysvuokrasopimuksissa noudattaen metsästyslain 25 :n mukaista 150 metrin turvaetäisyyttä. Muun toimenpiteen sallivat säännökset Metsäntutkimuslaitos on perustanut Puruveden luonnonsuojelualueella sijaitsevaan Vasattarin saareen ja Suureen Niinisaareen lehmuksen geenireservimetsät, joiden ylläpito voi edellyttää tulevaisuudessakin hoitotoimenpiteitä. Tätä varten asetus sisältäisi lain 17 a :n 5 momentin nojalla annettavan säännöksen geenireservimetsän välttämättömien hoitotoimenpiteiden sallimisesta. Geneettisen monimuotoisuuden suojelu on yksi kyseisen alueen perustamistarkoituksista. Liikkumisrajoitukset Luonnonsuojelulain 18 :n 2 momentin nojalla voidaan rajoittaa luonnonsuojelualueella liikkumista joko perustamissäädökseen tai lain 20 :n nojalla annettavaan järjestyssääntöön otettavalla määräyksellä, mikäli alueen eläimistön tai kasvillisuuden suojelu sitä vaatii. Saimaan luonnonsuojelualueiden perustamisasetus ei sisällä liikkumista koskevia rajoituksia. Osalla alueita on jo valmisteltu hoidon ja käytön suunnitelmia, joissa on arvioitu liikkumisrajoitusten tarvetta pääasiassa saimaannorpan pesimäaikana. Saimaannorpan pesimäalueita suojelevia liikkumisrajoituksia on tarkoituksenmukaisempaa antaa järjestyssäännöllä, jota voidaan tarvittaessa muuttaa pesimäalueiden muuttuessa. Liikkumisrajoitusalueita tullaan Metsähallituksen toimesta tästä syystä valmistelemaan Suur-Saimaan saarille ja Lietvedelle, Pihlajavedelle ja Joutenvedelle. Lisäksi tarvetta tullaan tarkastelemaan Luonterin, Katosselän Tolvanselän, Oriveden-Pyhäselän, Hevonniemen ja Puruveden alueilla. Alueiden hoidon ja käytön tavoitteet

9 Luonnonsuojelulain nojalla suojeltavien alueiden hoidon ja käytön keskeisin tavoite on alueiden säilyttämien luonnontilaisina siten, että ekosysteemit kehittyvät luonnon omien prosessien mukaisesti ja ihmisen aiheuttamat häiriöt ovat mahdollisimman vähäisiä. Suurimmalla osalla perustettavista alueista tämä on riittävä toimenpide suojeluarvojen turvaamiseksi. Eräillä alueilla on tarpeen tehdä lisäksi ennallistamis- ja luonnonhoitotoimenpiteitä. Luontoarvojen turvaamisen lisäksi merkittävä tavoite perustettavilla luonnonsuojelualueilla on luonto- ja kulttuuriarvot huomioivan virkistyskäytön mahdollistaminen. Alueilla on merkittäviä nähtävyysarvoja. Ne ovat myös luonnossa liikkumisen ja luonnonhavainnoinnin sekä ympäristökasvatuksen tärkeitä kohdealueita. Osalla perustettavista alueista on huomattavaa merkitystä järvi- ja saaristomatkailukohteina. Näillä alueilla tavoitteena on myös edellytysten luominen kestävälle luontomatkailulle. Saimaannorpan esiintymisalueilla keskeinen suojelualueiden virkistyskäytön ja elinkeinotoiminnan kestävyyden lähtökohta on, ettei toiminnoilla vaaranneta norpan elinympäristöä tai oloja. Ennallistamisen ja luonnonhoidon sekä virkistyskäytön ja luontomatkailun tarpeita tarkastellaan tarkemmin alueita koskevissa hoidon ja käytön suunnitelmissa sekä yksityiskohtaisemmissa toimenpidesuunnitelmissa. 5. Ehdotuksen hallinnolliset ja taloudelliset vaikutukset Kaikki Saimaan saariston luonnonsuojelualueet ovat valtion omistuksessa ja Metsähallituksen hallinnassa ja hoidossa, eikä suojelualueiden perustaminen aiheuta erityisiä hallinnollisia vaikutuksia. Toiminnallisena alueyksikkönä toimii Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalvelut. Uusien luonnonsuojelualueiden perustaminen aiheuttaa sekä investointiluonteisia kustannuksia että vuotuisia alueiden hallintaan ja hoitoon liittyviä kuluja. Edellisiä ovat muun muassa maanmittaustoimitusten, luonnonsuojelualueiden merkinnän, luonnonsuojelullisten perusselvitysten ja palvelurakenteiden rakentamisen aiheuttamat kustannukset, jotka olisivat arviolta noin 200 000 euroa. Vuotuisia kustannuksia aiheutuu muun muassa palvelurakenteiden hoidosta, opastuksesta sekä alueiden luonnon ja käytön seurannasta sekä valvonnasta. Näiden kulujen arvioidaan olevan noin 35 000 euroa vuodessa. Investointi- ja vuotuiset ylläpitokulut eivät sisällä hallintokuluja. Kulut katetaan valtiontalouden kehyspäätöksessä hyväksyttyjen määrärahojen puitteissa. Alueita koskevia metsästysvuokrasopimuksia koskevat muutokset asetusta vastaavaksi aiheuttavat Metsähallituksessa hallinnollisia toimenpiteitä, mitä varten asetukseen on

10 otettu siirtymäaika asetuksen voimaan tullessa voimassa olevien sopimusten mukaisen metsästyksen jatkumisesta 31.1.2015 saakka. 6. Kuuleminen ja lausunnot Valmistelun alkuvaiheessa on kuultu maakunnallisia ja paikallisia sidosryhmiä. Keskusteluja on käyty noin viidessätoista tilaisuudessa, joissa on kartoitettu mm. maakuntaliiton, kuntien, luonnonsuojelu- ja luonnonharrastusjärjestöjen, riistahallinnon ja metsästysseurojen näkemyksiä alueiden perustamisesta. Lisäksi Savonlinnassa järjestettiin avoin keskustelutilaisuus kaikille asiasta kiinnostuneille. Esityksestä on pyydetty lausunnot maa- ja metsätalousministeriöltä, opetus- ja kulttuuriministeriöltä, puolustusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, Metsähallitukselta, Metsäntutkimuslaitokselta, Suomen ympäristökeskukselta, Etelä-Savon, Etelä-Karjalan ja Pohjois-Karjalan maakuntaliitolta, Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta, Enonkosken, Heinäveden, Juvan, Liperin, Puumalan, Rantasalmen, Rääkkylän, Savitaipaleen ja Taipalsaaren kunnilta, Kiteen, Mikkelin, Savonlinnan ja Varkauden kaupungeilta, Suomen riistakeskukselta, Museovirastolta, Metsäntutkimuslaitokselta, alueita vuokranneilta metsästysseuroilta, maanvuokrasopimuksen haltijoilta, Suomen ammattikalastajaliitto ry:ltä, Suomen vapaa-ajan kalastajien keskusliitolta, Suomen metsästäjäliitolta, Suomen Latu ry:ltä, Suomen luonnonsuojeluliitto ry:ltä sekä BirdLife Suomi ry:ltä. 7. Olemassa olevien luonnonsuojelualueiden lakkauttaminen 8. Voimaantulo Perustettaviin suojelualueisiin sisältyy yksi aiemmin perustettu luonnonsuojelualue, jonka kytkeminen osaksi laajempaa uutta suojelualuetta on perusteltua, jotta suojelualue ja sitä koskevat rauhoitusmääräykset muodostaisivat yhtenäisen kokonaisuuden. Kyseinen vuonna 1992 lehtojensuojelualueista annetulla asetuksella (503/1992) perustettu Saukonsaaren lehtojensuojelualue lakkautetaan tällä asetuksella kumoamalla kyseisen asetuksen 2 :n 1 momentin 17 kohta. Kyseinen alue tulee nyt osaksi tällä asetuksella perustettavaa Pihlajaveden luonnonsuojelualuetta. Asetus ehdotetaan tulemaan voimaan päivänä kuuta 2014.

11 Taulukko 1. Asetuksella perustettavien alueiden pinta-alat ja jakautuminen sijoittuminen Natura 2000 verkostoon ja kansallisiin suojeluohjelmiin tai päätöksiin. Nimi Suur-Saiman ja Lietveden saarien LSA Pintaala, ha Maa, ha Vesi, ha Natura 2000 verkosto Tunnus 350 335 15 FI050002 4 FI042200 1 Luonterin LSA 1094 1094 FI050002 1 Katosselän - Tolvasselän LSA Pihlajaveden LSA 454 62 392 FI050002 6 4523 3677 846 FI050001 3 Puruveden LSA 570 478 92 FI050003 5 Hevonniemen 593 592 1 FI050017 LSA 1 Joutenveden LSA Oriveden - Pyhäselän LSA Kermajärven LSA 1496 1436 60 FI050017 1 286 286 FI070001 8 4257 2538 1719 FI050001 1 Tyyppi SCI Kansallinen suojeluohjelmatai päätös RSO050010 RSO060039 HSO060061 Natura 2000 pinta-al a, ha 266 332 Ohjelma pinta-al a, ha SCI RSO060040 AMO060404 MAO060066 METSO 1013 1113 24 SCI 454 SCI RSO060042 LHO060240 LHO060232 LHO060231 MAO060061 3616 4233 SCI RSO060043 540 495 SCI SCI SCI SCI LHO060235 LHO060228 METSO RSO060046 MAO060071 RSO070097 HSO070081 RSO060047 MAO060071 METSO 566 4 153 1486 1855 230 225 4002 4382 19 METSO, ja SL-aluee t, pinta-ala, ha Käytetyt lyhenteet: AMO = vanhojen metsien suojeluohjelma HSO = harjujen suojeluohjelma LSA = luonnonsuojelualue LHO = lehtojensuojeluohjelma RSO= rantojensuojeluohjelma METSO = Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma MAO = valtakunnallisesti arvokas maisema-alue SCI = Euroopan yhteisön tärkeänä pitämä alue