LAUKAAN YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON VALVONTASUUNNITELMA VUOSILLE 2015 2019 (yhteistoiminta-alue Laukaa-Äänekoski-Konnevesi)

LAUKAAN YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON VALVONTASUUNNITELMA VUOSILLE 2015 2019 (yhteistoiminta-alue Laukaa-Äänekoski-Konnevesi) Hyväksytty: Ympäristöterveyslautakunta 3.12.2014 23

SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 1 2. YHTEISTOIMINTA-ALUEEN YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON VALVONTAYKSIKKÖ... 2 2.1. Toimialue... 2 2.2. Valvonnan resurssit... 2 2.3. Koulutus... 3 2.4. Tietojärjestelmät / valvontakohderekisteri... 3 2.5 Viestintä... 4 2.6 Valvonnan maksullisuus... 4 2.7 Laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu... 4 3. TARKASTUKSEN SISÄLTÖ JA TARKASTUKSEEN KÄYTETTÄVÄ AIKA... 5 4. YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON YLEISET PAINOPISTEALUEET VUOSILLE... 6 2015 2019... 6 5. SUUNNITELMAN TOTEUTUMISEN ARVIOINTI JA RAPORTOINTI... 7 6. ERITYISTILANTEISIIN VARAUTUMINEN... 7 6.1 Epidemioiden selvittäminen... 8 TOIMIALAKOHTAISET VALVONTASUUNNITELMAT... 9 7. ELINTARVIKEVALVONTASUUNNITELMA... 9 7.1 Valvontakohteiden kartoitus ja riskinarviointi... 9 7.2 Valvontatarpeen määrittely ja tarkastussuunnitelma... 10 7.4 Valvonnan painopistealueet... 11 7.5 Näytteenotto- ja tutkimussuunnitelma... 11 8. TERVEYDENSUOJELUN VALVONTASUUNNITELMA... 12 8.1 Valvontakohteiden kartoitus ja riskinarviointi... 12 8.3 Valvontatarpeen määrittely ja tarkastussuunnitelma... 13 8.4 Valvonnan painopistealueet... 13 8.5 Näytteenotto- ja tutkimussuunnitelma... 13 9. KULUTTAJATURVALLISUUDEN VALVONTASUUNNITELMA... 15 9.1 Valvontakohteiden kartoitus ja riskinarviointi... 15 9.2 Tarkastuksen sisältö... 15 9.3 Valvontatarpeen määrittely ja tarkastussuunnitelma... 16 9.4 Valvonnan painopistealueet... 16 10. TUPAKKALAIN VALVONTASUUNNITELMA... 17 10.1 Valvontakohteiden kartoitus... 17 10.2 Valvontatarpeen määrittely ja tarkastussuunnitelma... 17 10.4 Valvonnan painopistealueet... 18 10.5 Nikotiinivalmisteiden myynnin valvonta... 18 11. ELÄINLÄÄKINTÄHUOLLON VALVONTASUUNNITELMA... 18 11.1 Valtakunnallinen eläinten terveys- ja hyvinvointivalvonnan ohjelma EHO 2015-2019... 18 11.2 Peruseläinlääkintäpalvelut... 19 11.3 Eläintautivalvonta... 19 11.4 Eläinsuojeluvalvonta... 19 11.5 Muu valvonta... 20

LIITTEET Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Eri toimialoilla sovellettava lainsäädäntö Elintarvikevalvonnan tarkastussuunnitelma Elintarvikevalvonnan näytteenottosuunnitelma Terveydensuojelun tarkastussuunnitelma Terveydensuojelun yleinen näytteenottosuunnitelma Kuluttajaturvallisuusvalvonnan tarkastussuunnitelma Tupakkavalvonnan tarkastussuunnitelma

1 1. JOHDANTO Ympäristöterveydenhuolto on osa ennaltaehkäisevää kansanterveystyötä, jonka tehtävänä on edistää ja valvoa elinympäristön ja yksilön terveyttä sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia. Ympäristöterveydenhuoltoa koskevien lakien tarkoituksena on varmistaa korkealaatuinen ympäristöterveydenhuollon valvonta, mikä edellyttää, että valvonta on suunnitelmallista, riittävin voimavaroin ja oikein kohdennettua, tehokasta sekä eri toimijoita tasapuolisesti ja oikeud enmukaisesti kohtelevaa. Ympäristöterveydenhuollon nykyistä tehokkaampi toimeenpano edellyttää ympäristöterveydenhuollon viranhaltijoiden erikoistumista ympäristöterveydenhuollon eri osaalueisiin. Tämän mahdollistamiseksi on säädetty laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintaalueista (410/2009), joka on astunut voimaan 15.6.2009. Lain mukaan kunnalla tai yhteistoimintaalueella tulee olla tehtävän järjestämiseksi käytettävissään vähintään 10 henkilötyövuotta vastaavat henkilöresurssit. Laissa tarkoitetun yhteistoiminta-alueen oli aloitettava toimintansa viimeistään 1.1.2013. Ympäristöterveydenhuollon valvontatyön suunnitelmallisuuden ja laadun parantamiseksi kunnan on laadittava ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma. Valvontasuunnitelman laatimisvelvoite perustuu Valtioneuvoston asetukseen ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisista valvontaohjelmista (78/2011). Asetuksen mukaan valtakunnallisessa valvontaohjelmassa määritellään ympäristöterveydenhuollon keskusvirastojen yhteiset periaatteet, jotka koskevat tarkastusten sisältöä; riskinarviointia; tarkastukseen kuluvaa aikaa; näytteenottoa; kunnan valvontasuunnitelman toteutumisen arviointia sekä raportointia. Ympäristöterveydenhuollon yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman laativat ympäristöterveydenhuollon ohjauksen kannalta keskeiset keskusvirastot yhteistyössä (Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira). Kukin keskusvirasto laatii lisäksi toimialaansa kuuluvat toimialakohtaiset valtakunnalliset valvontaohjelmansa (esim. Evira elintarvikeketjun monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman). Yhteistoiminta-alueen ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmaan vuosille 2015 2019 sisältyvät elintarvike-, terveydensuojelu-, kuluttajaturvallisuus- ja tupakkavalvonnan valvontasuunnitelmat sekä eläinlääkintähuollon valvontasuunnitelman. Ympäristöterveydenhuollon yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman on tarkoitus olla nelivuotinen ja seurata hallituskautta. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi on vuosien 2015 2019 yhteinen valvontaohjelma laadittu poikkeuksellisesti viisivuotiseksi. Muutoksena edelliseen valvontaohjelmakauteen, kemikaalilain kokonaisuudistuksen myötä kemikaalituotevalvonnan tehtävät on keskitetty pois kunnista Tukesiin. Uusi laki tuli voimaan 1.9.2013. Myös kosmeettisten valmisteiden valvonnan osalta toimivalta keskitettiin Tukesiin lainsäädännön uudistuksen myötä 11.7.2014. Toimialakohtaisia suunnitelmia edeltävässä yleisosassa käsitellään ympäristöterveydenhuollon valvonnan yleisiä periaatteita ja valvontakauden yleisiä painopistealueita, suunnitelman toteutumisen arviointia ja siitä raportointia, henkilöstöresurssien riittävyyttä sekä erityistilanteisiin varautumista ja tiedottamista. Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman hyväksyy yhteistoiminta-alueen ympäristöterveyslautakunta. Hyväksytty valvontasuunnitelma toimitetaan tiedoksi kuntiin (Laukaa, Konnevesi, Äänekoski) ja aluehallintovirastolle.

2 2. YHTEISTOIMINTA-ALUEEN YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON VALVONTAYKSIKKÖ 2.1. Toimialue Ympäristöterveydenhuollon valvontayksikön muodostavat Laukaan kunta (isäntäkunta), Konneveden kunta ja Äänekosken kaupunki. Viranomaisena toimii ympäristöterveyslautakunta, jossa on seitsemän jäsentä: kolme jäsentä Laukaasta, kolme jäsentä Äänekoskelta ja yksi jäsen Konnevedeltä. 2.2. Valvonnan resurssit Valvontaviranomaisella tulee olla käytettävissään tarpeellinen määrä pätevää ja valvonnan menestyksellisen hoitamisen kannalta riittävän kokenutta henkilökuntaa. Valtioneuvoston periaatepäätökseen ympäristöterveydenhuollon kehittämisestä sisältyy ajatus henkilöstön erikoistumisesta muodostettavissa seudullisissa yksiköissä. Tavoitteena on, että viranhaltijoilla olisi erikoisosaamista ympäristöterveydenhuollon eri osa-alueilta. Vuoden 2015 alusta Laukaan, Konneveden ja Äänekosken perustamalle yhteistoiminta-alueelle perustetaan uusi terveystarkastajan virka. Tämän jälkeen yksikössä toimii ympäristötoimenjohtaja ja kuusi terveystarkastajaa. Työnjaot tarkastetaan vuoden 2015 alussa. Työtehtävät jaetaan siten, että erikoistuminen on mahdollista. Työnjaosta huolimatta kuka tahansa terveystarkastajista saattaa joutua hoitamaan mitä tahansa ympäristöterveydenhuollon sektorille kuuluvaa työtehtävää mm. vuosilomien, sairaslomien tai töiden ruuhkautumisen johdosta. Vuosilomat järjestetään siten, että töissä on aina vähintään yksi terveystarkastaja. Yhteistoiminta-alueen ympäristöterveydenhuollon resurssit on eritelty alla: - Johtava terveystarkastaja 0,70 htv (henkilötyövuotta) - Terveystarkastaja 5,60 htv - Kunnaneläinlääkäri 2,70 htv - Valvontaeläinlääkäri 1,00 htv - Toimistosihteeri 0,75 htv =10,75 htv Arvio ympäristöterveydenhuollon voimavarojen jakautumisesta työtehtäväkokonaisuuksittain: - valvonta 4,0 htv - johtaminen, hallinnolliset tehtävät, yleinen toimistotyö 1,45 htv - asiakaspalvelu, suunnittelu, laatutyö 1,0 htv - tietojärjestelmätyö Tervekuulla (KUTI/YHTI) 0,4 htv - koulutus 0,2 htv - eläinlääkintä, eläinsuojelu ym. eläinlääkärityö 3,7 htv Taulukossa 3 on esitetty yhteenveto suunnitelmalliseen valvontaan (kohteiden tarkastamiseen) käytettävissä olevista resursseista ja keskusvirastojen ohjeistuksen mukaisesta tarvittavasta resurssista. Valvontalajikohtaiset tarkemmat laskelmat ilmenevät toimialakohtaisista valvontasuunnitelmista ja niiden liitteistä.

3 Keskusvirastojen ohjeistus Toimiala Suunnitelmal. Kok. työaika Suunnitelmal. Kok. työaika htv htv htv htv Elintarvikevalvonta 0,7 2,5 max. 1,69 max. 3,38 Terveydensuojeluvalvonta 0,36 2,3 0,38 2,2 Kuluttajaturvallisuusvalvonta 0,20 0,5 0,22 0,5 Tupakkalain valvonta 0,04 0,2 0,04 0,2 Eläinsuojelu 0,2 0,8 0,2 0,8 1,5 6,3 2,35 7,08 Taulukko 3. Yhteenveto suunnitelmalliseen valvontaan ja muuhun akuuttiin valvontaan käytettävistä resursseista ja keskusvirastojen ohjeistuksen mukaisesta tarvittavasta resurssista. 2.3. Koulutus Henkilöstöä koulutetaan erikoistumisperiaatteella siten, että se tarkastaja osallistuu koulutukseen, jonka valvontatehtäviä koulutus käsittelee. Henkilöstön vähäisen määrän vuoksi jokainen tarkastaja joutuu kuitenkin tekemään ajoittain muitakin työtehtäviä, kuin mitä kullekin on varsinaisesti vastuutettu (vuosilomat, sairaslomat, ym.). Tästä syystä jokaisen tarkastajan on syytä käydä vuosittain ainakin yhdessä koko valvontasektoria koskevassa koulutustilaisuudessa. Henkilöstön kouluttautumisesta pidetään seurantakirjanpitoa. Koulutuksiin käytetään yhteensä noin 43 henkilötyöpäivää. Koulutustarjonta ja koulutusten aiheet vaihtelevat vuosittain. Valvontahenkilöstölle on laadittu koulutussuunnitelma, jossa on huomioitu eri keskusvirastojen ja muiden tahojen järjestämät vuosittaiset koulutukset. Koulutuksiin osallistumisen tarve arvioidaan kunkin koulutuksen kohdalla erikseen. Tarpeen arvioinnissa otetaan huomioon erityisosaamista palvelevat koulutustarpeet (viranhaltijoiden erikoistuminen). Lisäksi yksikköä koskevissa toimistopalavereissa pohditaan lainsäädännön muutoksia, tulkintaa sekä valvonnassa havaittuja ongelmia toimintatapojen yhtenäistämiseksi. 2.4. Tietojärjestelmät / valvontakohderekisteri Ympäristöterveydenhuollon keskitetyt tietojärjestelmät KUTI/YHTI ja VYHA korvaavat aiemmin käytössä olleet keskusvirastojen tietojenkeruulomakkeet. Valvontayksiköllä on käytössä KUTI/YHTI-järjestelmän kanssa yhteensopiva tietojärjestelmä Tervekuu, jossa on ajantasainen asiakas-/kohderekisteri. Ohjelmaan kirjataan valvontakohteiden toimipaikka- ja toimialatiedot sekä kaikki valvontaa koskevat tiedot (mm. ilmoitukset/lupapäätökset, tarkastuskertomukset, näytteiden tutkimustulokset, kohteiden riskinarvioinnit, yms.). Asiakaskohteet ja niiden sisältämät tiedot siirretään valtakunnalliseen Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskukseen (TIKE). TIKE:n kautta tapahtuu raportoinnit keskusvirastoille. VYHA:n avulla hallinnoidaan ympäristöterveydenhuollon valvontayksikön tietoja. Järjestelmästä saadaan valvontayksikön käytettävissä olevat henkilöresurssit, valvontasuunnitelma ja sen toteutumisen arviointi. Valvontayksikkö pitää tiedot ajan tasalla ja huolehtii velvoitteiden toteutumisesta.

4 2.5 Viestintä Julkisuuslaki (621/1999) painottaa viranomaisen velvollisuutta tiedottaa toiminnastaan. Viestinnän osa-alueita ovat asiakaspalvelu, kohderyhmien opastus ja kouluttaminen sekä tiedottaminen eri keinoin eri tilanteissa. Viestinnän kohderyhmiä ovat kuntalaiset, elinkeinonharjoittajat, toiset viranomaiset ja muut asiakkaat. Tarkastuskäyntien yhteydessä annettavan ohjauksen ja neuvonnan lisäksi tietoa välitetään eri tahoille myös kunnan internet-sivujen ja paikallislehtien kautta. Ruokamyrkytysepidemioiden osalta tiedottamisen vastuuhenkilöt on nimetty työryhmän toimintakaavioon. Myös poikkeusolojen ja erityistilanteiden varautumissuunnitelmassa tiedottamisesta vastaavat henkilöt on nimetty. 2.6 Valvonnan maksullisuus Tämän suunnitelman mukainen valvonta on toiminnanharjoittajalle maksullista. Tarkastuksiin voi kuulua perustarkastus tai osa / uusintatarkastus. Kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontamaksujen perimiseen oikeuttavat ja velvoittavat säännökset on sisällytetty ympäristöterveydenhuollon eri lakeihin (elintarvikelaki, terveydensuojelulaki, kuluttajaturvallisuuslaki, tupakkalaki ja lääkelaki). Maksuja ei kuitenkaan voida periä esimerkiksi ruokamyrkytys- ja talousvesiepidemioiden tai valitustapausten selvittämisestä, vaan näitä varten tulee varata varoja talousarviossa. Päätöksistä, ilmoituksista, valvonnasta ja näytteenotosta perittävät maksut perustuvat kohdetyypeittäin arvioituun keskimääräiseen työajan tarpeeseen. Muista maksuista poiketen tupakkatuotteiden vähittäismyynnin valvontamaksut ovat valtakunnallisen ohjeistuksen mukaisesti myyntipistekohtaisia vuosimaksuja. Maksutaksa on nähtävillä Laukaan kunnan internet -sivuilla (www.laukaa.fi Palvelut Ympäristö Ympäristöterveydenhuolto Maksutaksa). Äänekosken ja Konneveden sivuilta löytyy linkitys Laukaan sivuille. Kertyneitä maksutuloja käytetään toiminnan voimavarojen turvaamiseen. 2.7 Laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu Näytteenotto ja tutkiminen ovat valvontamenetelmiä, joilla voidaan selvittää omavalvonnan toimivuutta sekä tuotteiden turvallisuutta ja määräystenmukaisuutta. Näytteiden tutkimiseen käytettävän laboratorion tulee olla asianmukaisesti hyväksytty. Ympäristöterveydenhuollon elintarvikenäytteet ja vesinäytteet tutkitaan Jyväskylän kaupungin ympäristötoimen laboratoriossa sekä Jyväskylän Yliopiston yhteydessä sijaitsevassa Ambiotica laboratoriossa tai tarvittaessa muussa hyväksytyssä laboratoriossa. Asumisterveyteen liittyvissä tutkimuksissa käytetään tarvittaessa myös Työterveyslaitoksen sekä Ositum Oy:n laboratorioita. Tupakkalain mukaisissa mittauksissa käytetään Työterveyslaitoksen laboratorion palveluita. Keskusvirastojen valvontaprojekteihin liittyvien näytteiden osalta toimitaan keskusvirastojen antamien ohjeiden mukaisesti. Erityistilanteissa ja virka-aikojen ulkopuolella päivystää Jyväskylän kaupungin ympäristötoimen laboratorio.

5 3. TARKASTUKSEN SISÄLTÖ JA TARKASTUKSEEN KÄYTETTÄVÄ AIKA Suunnitelmallisen valvonnan tulee perustua riskinarviointiin. Valvontakohteiden riskinarviointia ja tarkastustiheyttä määriteltäessä otetaan huomioon toiminnan luonne ja laajuus sekä aiempien tarkastusten havainnot. Kohteen tarkastustiheys riippuu toiminnan tosiasiallisista riskeistä. Esimerkiksi hyvin toimiva omavalvonta tai vastaava muu kohteessa tehtävä sisäinen valvonta, laadunvalvonta tai käyttötarkkailu sekä hyvin toimiva kiinteistöhuolto, hyvä turvallisuuskulttuuri ja -johtaminen ovat omiaan pienentämään riskiä ja tätä kautta suunnitelmallisten tarkastusten tarve vähenee. Toisaalta toimijan laiminlyönnit tai toistuvat valitukset voivat olla peruste nostaa tarkastustiheyttä. Mikäli käytössä ei ole aiempaa valvontahistoriaa kohteesta, aluksi käytetään keskusvirastojen määrittämiä tarkastustiheyksiä. Tarkastuksella tarkoitetaan valvontaviranomaisen tai tämän valtuuttaman ulkopuolisen asiantuntijan säännöllisesti ja ennalta suunnitellusti tekemää valvontakohteen tarkastusta, jossa arvioidaan valvontakohteen vaatimustenmukaisuus (perustarkastus). Tarkastus voi sisältää näytteenottoa ja mittauksia kohteen, kohteessa harjoitettavan toiminnan, kohteessa valmistettavien tuotteiden tai kohteessa tarjottavien palveluiden terveyshaittojen, turvallisuuden ja määräystenmukaisuuden arvioimiseksi. Tarkastus voi kohdistua tiloihin, toimintatapoihin, olosuhteisiin, asiakirjoihin ja tuotteisiin. Yksittäinen tarkastus voi pitää sisällään koko kohteen tarkastuksen tai vain jonkin osa-alueen tarkastuksen. Tarkastuksesta laaditaan aina tarkastuskertomus ja tarkastetut asiat kirjataan, vaikka niissä ei tarkastuksen aikana havaittaisikaan epäkohtia. Tarkastuskertomukseen merkitään valvonnan tarkoitus, käytetyt menetelmät ja valvonnan tulokset sekä tarvittaessa asianomaiselta toimijalta edellytettävät toimet. Tarvittaessa tehdään uusintatarkastus toimijalta edellytettyjen toimenpiteiden valvomiseksi. Tarkastuskertomus toimitetaan tarkastajan allekirjoittamana tarkastuskohteeseen. Tarkastuskertomus voidaan tarvittaessa lähettää tiedoksi myös esim. muille viranomaisille. Tarkastuskertomukset tallennetaan Tervekuu ohjelmaan. Tarkastus voi sisältää useiden ympäristöterveydenhuollon lakien mukaisia toimenpiteitä. Tarkastuskertomukseen tulee kirjata, minkä säännösten mukaan tarkastus on tehty. Tarkastusaikaan vaikuttaa tarkastuksen sisällön laajuus. Tarkastusaikaan katsotaan kuuluvaksi varsinaisen kohteessa tehdyn tarkastuksen lisäksi tarkastukseen valmistautuminen sekä tarkastuskertomuksen laatiminen. Yhteen tarkastukseen tulee varata aikaa vähintään kaksi tuntia, mutta vaativammat kohteet voivat vaatia yhden tai useamman henkilötyöpäivän. Tarkastusten yksityiskohtainen sisältö on kuvattu toimialakohtaisissa valvontaohjelmissa ja keskusvirastojen antamissa ohjeissa.

6 Elintarvikevalvonta Terveydensuojeluvalvonta Tuoteturvallisuusvalvonta Tupakkalain valvonta Tarkastuksen yleinen sisältö Tavoite tarkastaa kohteen toiminnan ja tilojen vaatimustenmukaisuus Pääsääntöisesti ilman ennakkovaroitusta Tavoite tarkastaa kohteen toiminnan ja tilojen vaatimustenmukaisuus Yleensä tarkastuksista ilmoitetaan ennakkoon Tarkastuksen tarkoitus selvittää, onko tarjottu palvelu tai tavara turvallinen Yleensä tarkastuksista ilmoitetaan ennakkoon. Tavoite tarkastaa kohteen toiminnan ja tilojen vaatimustenmukaisuus. Pääsääntöisesti ilman ennakkovaroitusta Taulukko 2. Tarkastuksen yleinen sisältö eri toimialoilla. 4. YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON YLEISET PAINOPISTEALUEET VUOSILLE 2015 2019 Valtakunnallisessa ympäristöterveydenhuollon valvontaohjelmassa vuosille 2015 2019 on esitetty seuraavia painopistealueita: 1) Valvontaa suunnataan riskiperusteisesti niihin kohteisiin, joissa sille on eniten tarvetta. Riskin suuruutta arvioitaessa vaikuttaa kohteen toiminnan tyyppi ja laajuus, vaaralle altistuvien kuluttajien määrä sekä vaaran vakavuus ja toteutumisen todennäköisyys. Kohteiden valvontahistoria on olennainen osa riskiperusteista valvonnan kohdentamista. Valvontaa on syytä kohdentaa niihin kohteisiin, joissa puutteita on todettu ennenkin. Valvontaa voidaan keventää, jos kohteen on todettu hoitavan velvoitteensa asianmukaisesti. 2) Aluehallintovirasto tekee valvontayksikköön arviointi- ja ohjauskäynnin, jossa selvitetään kunnan toiminnan lainsäädännön- ja suunnitelmienmukaisuutta sekä toiminnan tehokkuutta ja sopivuutta tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteena on turvata valvonnan laatu ja yhtenäisyys sekä edistää resurssien tarkoituksenmukaista kohdentamista riskiperusteisesti. Valvontakaudella tavoitteena on laajentaa arviointi- ja ohjauskäynnit koskemaan kaikkia ympäristöterveydenhuollon toimialoja. Aluehallintovirastot tekevät suunnitelmat ja toteuttavat valvontayksiköiden tarkastukset. 3) Kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman mukainen valvonta on pääasiassa maksullista. Suunnitelmallisesta valvonnasta voidaan periä ympäristöterveydenhuollon lakien mukaan taksan mukaisia maksuja, lisäksi suunnitelmaan kirjatuista valvontaprojekteista tai hankkeista voidaan periä maksu. Kunta on laatinut ympäristöterveydenhuollon maksutaksan, joka on hyväksytty ympäristöterveyslautakunnassa. Elintarvike- ja vesiepidemioiden selvittämiseen kunta on varannut varoja talousarvioon. 4) Kunnan on ilmoitettava kohde- ja valvontatiedot sähköisesti käyttäen KUTI/YHTIjärjestelmää. KUTI/YHTI-järjestelmä korvaa aiemmat keskusvirastojen tietojenkeruulomakkeet. Keskusvirastot saavat valtakunnallisesti ja alueellisesti tietoa valvonnan resursseista, kouluttautumisesta ja valvonnasta. Saatuja tietoja käytetään keskusvirastojen ohjaustoiminnan kehittämiseen. Ympäristöterveydenhuolto on

7 keskusvirastojen aikataulujen mukaisesti tietojärjestelmän kehittämisessä. Käytössä olevaan järjestelmään on tehty KUTI/YHTI vaatimat muutokset. Ohjelmaa päivitetään tarvittaessa. VYHA:n avulla hallinnoidaan ympäristöterveydenhuollon yksikön tietoja. Järjestelmää hyödynnetään KUTI/YHTI-järjestelmästä puuttuvien tietojen keräämiseen, valvontaa ja valvontayksikköä koskevien tietojen keräämiseen, mm. henkilöresurssit ja valvontasuunnitelma. VYHA:an tullaan päivittämään yksikön tiedot ajan tasalle. Hallituksen esityksen (99/2010vp) tavoitteena on ilmoitustoiminnan sähköistäminen. Ympäristöterveydenhuollon lupa- ja ilmoitusasioiden sähköistämistä varten on perustettu ns. YLLI-hanke, jonka tavoitteena on toteuttaa sähköistetyt asiointipalvelut ympäristöterveydenhuollon osalta. Hanke todennäköisesti toteutetaan valvontakauden 2015 2019 aikana. 5) Lainsäädännön tavoitteiden mukaisesti kunnissa edistetään valvonnan näkyvyyttä. Tiedotetaan vuosittaiset valvontatiedot ja tilastot sekä valvontahankkeet, projektit ja erityistilanteet. Tiedotukset mm. paikallisissa lehdissä ja internet sivuilla sekä sosiaalisessa mediassa esim. kunnan Facebook - sivulla. 5. SUUNNITELMAN TOTEUTUMISEN ARVIOINTI JA RAPORTOINTI Kunnan tulee vuosittain arvioida valvontasuunnitelman toteutumista. Toteutumista arvioidaan kunnan ympäristöterveydenhuollon viranomaisena toimivassa toimielimessä (ympäristöterveyslautakunta). Arviointi annetaan tiedoksi Konneveden ja Laukaan kuntiin sekä Äänekosken kaupungille. Valvontasuunnitelman toteutumisen raportointi tehdään KUTI-, YHTI- ja VYHA-järjestelmien avulla ja siitä laaditaan arviointiraportti toimialakohtaisissa valvontaohjelmissa annettujen ohjeiden mukaisesti. Toimielimen hyväksymä valvontaraportti toimitetaan VYHA:n kautta aluehallintovirastolle vuosittain maaliskuun loppuun mennessä. Arvioinnissa kuvataan suunnitelmallisten tarkastusten kattavuutta sekä tarkastusten ja näytteiden määrää valvontakohdetyypeittäin. Tarvittaessa kerrotaan syyt tai perustelut mahdollisten toteutumatta jääneiden tavoitteiden osalta tai mahdolliset poikkeamat sekä vaadittavat toimenpiteet, jotta tavoitteet täyttyisivät seuraavalla tarkastelujaksolla. Toteutumisen arvioinnissa esitetään arvio voimavarojen riittävyydestä suhteessa tarpeeseen ja suunniteltuun toimintaan sekä paljonko voimavaroja on käytetty ennalta suunniteltuihin valvontatehtäviin ja kuinka paljon muihin tehtäviin. Lisäksi arvioidaan yhteistoiminta-alueen toimivuutta. Henkilöstövoimavarojen kohdentuminen eri lakien mukaiseen valvontaan eritellään. Lisäksi arvioidaan valvonnasta saatujen tulojen kohdentumista. 6. ERITYISTILANTEISIIN VARAUTUMINEN Yhteistoiminta-alueelle on laadittu vuonna 2014 Laukaan ympäristöterveydenhuollon erityistilanteiden valmiussuunnitelma. Suunnitelma koskee erityistilanteisiin ja poikkeusoloihin varautumisesta ympäristöterveydenhuollon osalta. Suunnitelmassa on mukana vesi- ja viemärilaitosten valmiussuunnitelmat. Erityistilanteisiin liittyvä toimivalta on kaikilla valvontasektoreilla delegoitu viranhaltijoille niin pitkälti, kuin lainsäädäntö sen sallii. Elintarvikevalvonnan osalta se tarkoittaa mm. elintarvikelain 55-60 :n mukaisia valvontatoimia (elintarvikemääräysten vastaisuuden poistaminen, kielto,

8 elintarvikkeiden markkinoilta poistaminen ja yleinen tiedottaminen, elintarvikkeen haltuunotto, elintarvikkeiden käyttöä ja hävittämistä koskeva päätös ja eläimistä saatavien elintarvikkeiden hylkääminen ensisaapumispaikassa). Myös terveydensuojelulaissa ja kuluttajaturvallisuusvalvonnan osalta akuutin terveyshaitan ennaltaehkäisyyn ja erityistilanteisiin liittyvä toimivalta on delegoitu viranhaltijoille. Kuluttajapalveluiden turvallisuuden valvontaan liittyvän erityistilanteen varalta yksikössä on laadittu ohje tilanteessa toimimiseen huomioiden viranomaisyhteistyö ja tiedottaminen (ohjeistus Terveysvaara kansiossa). 6.1 Epidemioiden selvittäminen Elintarvikelaki (23/2006) ja terveydensuojelulaki (763/1994) velvoittavat kuntia laatimaan suunnitelman, jossa varaudutaan erityistilanteisiin. Ruokamyrkytys- ja vesiepidemioiden selvittämiseksi on perustettu ruokamyrkytystyöryhmät sekä Laukaaseen (sis. Konnevesi) että Äänekoskelle. Työryhmän kokoonpanoon kuuluvat ylilääkäri, sairaanhoitaja, terveystarkastaja, eläinlääkäri ja tartuntatautien yhdyshenkilö. Työryhmä on laatinut toimintakaavion ja kyselylomakkeen mahdollisten ruokamyrkytysepidemioiden selvittämiseksi. Työryhmää täydennetään tilanteen mukaan tarvittavilla asiantuntijajäsenillä, kuten vesiepidemioissa vesihuoltolaitoksen edustuksella. Epidemioiden selvittämiseen liittyvä ohjeistus on koottu ns. Terveysvaara kansioon. Ruokamyrkytysten raportointiin käytetään RYMY -järjestelmää.

9 TOIMIALAKOHTAISET VALVONTASUUNNITELMAT 7. ELINTARVIKEVALVONTASUUNNITELMA Kunnan tulee laatia säännöllistä valvontaa koskeva elintarvikevalvontasuunnitelma siten, että valvonta on yleisten valvontaa koskevien vaatimusten mukaista, ehkäisee terveysvaaroja ja suojaa kuluttajia taloudellisilta tappioilta. Suunnitelmassa tulee olla varaus myös yllättäen ilmenevien valvonta-asioiden hoitamiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi terveysvaaratilanteiden tai ruokamyrkytysten aiheuttamat toimenpiteet. Elintarvikevalvontaa ohjaa Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Evira on laatinut elintarvikeketjun monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman vuosille 2015 2019; osa I Strategiset päämäärät ja toimenpiteet niiden saavuttamiseksi, johtamisjärjestelmä sekä resurssit sekä osa II Valvonnan kuvaukset. Kunnan elintarvikevalvontasuunnitelma perustuu monivuotiseen kansalliseen elintarvikevalvonta-ohjelmaan. Elintarvikelainsäädännön lähtökohtana on, että ensisijainen vastuu elintarvikkeen turvallisuudesta ja laadusta on elintarvikealan toimijalla. Omavalvonnan avulla toimija varmistaa, että elintarvikkeen turvallisuus ei vaarannu sinä aikana, kun elintarvike on toimijan vastuulla. Viranomaisvalvonnan tehtävä on puolestaan varmistua siitä, että omavalvonta toimii tehokkaasti ja elintarvikkeen turvallisuus, jäljitettävyys ja muu määräystenmukaisuus toteutuu kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa. Lainsäädännön muuttumisen myötä 2011 osa elintarvikehuoneistoista kuuluu edelleen hyväksymismenettelyn piiriin ja osa ilmoitusmenettelynpiiriin. Hyväksymismenettelyn piiriin kuuluvat edelleen eläimistä saatavia elintarvikkeita ennen vähittäismyyntiä käsittelevät elintarvikehuoneistot (laitokset). Muut elintarvikehuoneistot ovat ilmoituksenvaraisia. 7.1 Valvontakohteiden kartoitus ja riskinarviointi Yhteistoiminta-alueella sijaitsevat elintarvikevalvontakohteet on kartoitettu ja ne on tallennettu Tervekuu asiakasrekisteriohjelmaan. Tervekuu ohjelma on teknisiltä ominaisuuksiltaan sopiva valtakunnallisen tiedonkeruujärjestelmän (KUTI) kanssa. Tervekuulle kirjataan myös erilaiset valvontatoimenpiteet (suoritteet) sekä päätökset ja tiedot ilmoituksen käsittelyistä. Osaa kohteista valvontaan usean eri lainsäädännön nojalla ja valvontakohdetietojen päivitystarve on jatkuva. Tämän vuoksi kohteiden lukumäärä tietojärjestelmässä on alati muuttuva. Valvonnan tietojen raportointityön keventämiseksi on luotu valtakunnallinen valvontakohdejärjestelmä (KUTI). Vuoden 2014 tarkastukset ja muut suoritteet raportoidaan jo pääosin sähköisen järjestelmän (KUTI) kautta keskusvirastoille. Sähköiseen järjestelmään siirtyminen ja kohteiden tietojen ajan tasalle saattaminen (mm. riskinarvioinnin osalta) vie edelleen resursseja vuonna 2015 ja vuonna 2016. Kohteiden riskikartoitus on tehty pääosin 2000-luvun alkupuolella ja niitä on päivitetty tarkastuskäyntien yhteydessä. Osassa kohteita on jo olemassa ajantasainen riskinarviointi ja loput tullaan päivittämään sitä mukaa kun kohteissa käydään tarkastuksella.

10 Elintarvikekohteiden luokittelu (suunnitelmallisen valvonnan piiriin kuuluvat kohteet) on päivitetty tarkastussuunnitelmaan ja Tervekuu-ohjelmaan pääosin vastaamaan KUTI-luokitusta sähköisen raportoinnin helpottamiseksi. 7.2 Valvontatarpeen määrittely ja tarkastussuunnitelma Eviran ohje Elintarvikehuoneistojen riskiluokitus ja valvontatarpeen määrittäminen otetaan käyttöön 2016. Eviran ohjeen liitteenä on Ohjeellinen tarkastustiheyssuositus elintarvikelain 13 :n mukaan ilmoitettavista elintarvikehuoneistoista ja Ohjeellinen tarkastustiheyssuositus 13 :n mukaan hyväksyttävissä elintarvikehuoneistoissa. Saadun ohjeistuksen mukaisesti ohjetta voidaan alkaa soveltaa kohteiden riskiluokituksessa ja tarkastustiheyden määrittelemisessä jo ennen vuotta 2016. Eviran ohje on otettu huomioon päivitettäessä valvontasuunnitelmaa vuodelle 2015 2019 ja arvioitaessa tarkastusmääriä ja tiheyksiä. Eviran tarkastustiheysohjetta voidaan pitää ns. keskiarvo-ohjeena, jolloin viranomainen voi kohteiden riskitekijöiden arviointiin ja aikaisempaan kohteen valvontahistoriaan perustuen lisätä tai vähentää tarkastuskertoja korkeintaan 50 %:lla. Yhteistoiminta-alueen elintarvikevalvonnan tarkastussuunnitelma on esitetty liitteessä 2. Tarkastussuunnitelmassa esitetään kohdekohtaiseen riskinarviointiin perustuva suunnitelma ja Eviran ohjeistuksen mukainen valvontatarve. Elintarvikevalvonnan suunnitelmalliseen tarkastustoimintaan varataan 152 henkilötyöpäivää (htp), joka vastaa noin 0,7 henkilötyövuotta. 7.3. Valvontasuunnitelman mukaiset tarkastukset Pääosa elintarvikevalvonnasta tehdään laadittuun tarkastussuunnitelmaan pohjautuen valvontasuunnitelman mukaisilla tarkastuksilla. Suunnitelmaan kuulumattomia muita tarkastuksia tehdään ruokamyrkytysepäilyiden, valitusten, muiden viranomaisten esittämien valvontapyyntöjen yms. takia. Tarkastukset tehdään pääsääntöisesti ennalta ilmoittamatta. Osa tarkastuksista sovitaan etukäteen. Esimerkiksi omavalvonnan tason arviointiin sekä omavalvontasuunnitelman päivitystarpeeseen liittyvät tarkastukset vaativat yleensä vähintäänkin omavalvontavastuuhenkilön läsnäoloa, jolloin tarkastus yleensä sovitaan etukäteen. OIVA- tarkastukset alkoivat 1.5.2013 Vaihe I koskee seuraavia valvontakohteita: elintarvikkeiden vähittäismyynti, grilli- tai pikaruokatoiminta, kahvilatoiminta, pubitoiminta (vain juomatarjoilua tai snacksien tapaista elintarviketarjoilua), laitoskeittiö-toiminta (koulut, päiväkodit, sairaalat, henkilöstöravintolat), keskuskeittiötoiminta ja pitopalvelu (laitoskeittiöt, toimittavat ruokaa muualle), tarjoilukeittiötoiminta. Tarkastuksia ei tehdä seuraavissa valvontakohteissa: elintarvikkeiden tukkumyynti, ulkomyynti (mm. torimyynti) ja liikkuvat elintarvikehuoneistot. Vaihe II Eviran valvomat teurastamot ja niiden yhteydessä olevat laitokset Vaihe III 2015 Muut elintarvikehuoneistot. mm. leipomot ja muut valmistuslaitokset Vaihe IV 2015. Muut laitokset mm. liha, -kala- ja muna-alan laitokset Tarkastuksesta saadut ja riskiperusteisesti arvioidut valvontatulokset julkaistaan Oiva-raporttina Oivahymy.fi-sivuilla. Oiva-raportoinnin kautta toimijalle muodostuu myös erillinen

11 yksityiskohtaisempi tarkastuskertomus mahdollisine toimenpidekehotuksineen. Oiva-raportissa valvontatulos ilmoitetaan arviointiasteikolla Oivallinen, Hyvä, Korjattavaa tai Huono. Tuloksen ollessa jokin muu kuin Oivallinen, lisätään raporttiin kirjallinen selitys (Oiva-huomio). Oivaraportin yleisarvosanaksi Oivallinen saa elintarvikehuoneisto, jonka toiminta on elintarvikelainsäädännön vaatimusten mukaista. Hyvä -arvosanan saa elintarvikehuoneisto, jonka toiminnassa havaitut pienet epäkohdat eivät heikennä elintarviketurvallisuutta eivätkä johda kuluttajaa harhaan. Korjattavaa - arvosanan saa elintarvikehuoneisto, jonka toiminnassa todetaan elintarviketurvallisuutta heikentäviä tai kuluttajaa harhaanjohtavia epäkohtia. Epäkohdat edellytetään korjaamaan määräajassa, minkä jälkeen tehdään uusintatarkastus. Huonon arvosanan saa elintarvikehuoneisto, jonka toiminnassa on elintarviketurvallisuutta vaarantavia tai oleellisesti kuluttajaa harhaanjohtavia epäkohtia. Elintarvikealan toimijaa edellytetään korjaamaan epäkohta välittömästi, mikä varmistetaan tekemällä uusintatarkastus ja käynnistämällä elintarvikelain mukaiset hallinnolliset pakkokeinot. Elintarvikealan toimijan on julkistettava valvontaviranomaisen antama elintarvikehuoneiston tarkastuksesta kertova asiakirja tai, jos elintarvikehuoneistoa ei ole vielä tarkastettu, todistus elintarvikehuoneistoa koskevan ilmoituksen käsittelystä, Elintarviketurvallisuusviraston määräämällä tavalla. Valvontatietojen julkistamisen tavoitteet ns. OIVA-tarkastukset: Kuluttajille annetaan tietoa elintarvikevalvonnasta Lisätään toimijoiden ja viranomaisten toiminnan avoimuutta Yhdenmukaistetaan elintarvikevalvontaa Yhtenäistetään elintarvikelain riskiperusteista soveltamista Tietojärjestelmien muutosten avulla parannetaan kuntien elintarvikevalvontaviranomaisten käyttämää tietojärjestelmäkokonaisuutta helppo käyttöiseksi, toimintavarmemmaksi ja tehokkaammaksi. 7.4 Valvonnan painopistealueet Perustarkastusten yhteydessä toteutetaan lisäksi paikallistason valvontaprojektien mukaisia toimia. Paikallistason projektien sisällöistä päätetään valvontakauden aikana. Evira on määritellyt valtakunnallisessa elintarvikeketjun monivuotisessa kansallisessa suunnitelmassa vuosille 2015 2016 määritellyt painopisteet (VASU osa I, Liite 3. Elintarviketurvallisuuden toimenpiteet), jotka toteutetaan yhteistyössä eri keskusviranomaisten ja kuntien kanssa. Ohjelmassa on esitetty kuntaa koskevat toimenpiteet mm; Oivan käyttöönotto kohteissa, joissa sitä ei ole vielä käyttöönotettu sekä elintarvikevalvonnan yhdenmukaistaminen Oivan käyttöönoton jälkeen, jäljitettävyysvalvontaprojekti, reseptivalvontaprojekti ja elintarvikepatogeeniprojekti. Projekteihin osallistumisesta päätetään, kun Eviralta saadaan tarkempia tietoja projekteista. 7.5 Näytteenotto- ja tutkimussuunnitelma Eviran ohjeen mukaisesti kunnan näytteenottosuunnitelma sisältää otettavat valvontanäytteet valvontakohteittain tai valvontakohdetyypeittäin. Valvontatyön suunnittelussa tulee varautua myös elintarvikkeista aiheutuvien terveysvaaratilanteiden tutkimuksiin, ruokamyrkytysten selvittämiseksi tarvittaviin tutkimuksiin ja Eviran toimeksiannosta näytteenottoon.

12 Näytteenoton ja tutkimusten kohdentamisessa otetaan huomioon toimijoiden ja tuotteiden aikaisempi valvontahistoria (riskiperusteisuus) ja hyödynnetään EU:sta, sen jäsenmaista ja muualta saatua ja saatavaa tuotteiden turvallisuuteen, laatuun ja riskeihin liittyvää tietoa. Valvonnassa huomioidaan erityisesti terveydelle aiheutuvat välittömät, lyhytaikaiset ja myös pitkäaikaisen käytön seurauksena ilmenevät haittavaikutukset ja käyttäjien riskiryhmät (lapset, raskaana olevat, allergikot, pitkäaikaissairaat, vanhukset). Viranomaisnäytteitä otetaan pääasiassa elintarvikehuoneiston omavalvonnan toimivuuden varmistamiseksi. Tällöin tulee ottaa näytteitä lainsäädännön määräämän näytteenoton ja tutkimusten varmistamiseksi sekä epäiltäessä tuotteiden turvallisuutta. Näytteenottokohteita, näytteiden määriä, näytteenottotiheyksiä ja näytteistä tehtäviä tutkimuksia suunniteltaessa otetaan huomioon omavalvonnan toimivuus valvontakohteessa. Näytteitä voidaan ottaa mikrobiologisia, kemiallisia ja aistinvaraisia laboratoriotutkimuksia varten. Mikrobiologisessa näytteenotossa ja tutkimuksissa on huomioitava komission asetus elintarvikkeiden mikrobiologisista vaatimuksista (2073/2005) sekä kansallinen salmonellavalvontaohjelma. Yhteistoiminta-alueen vuoden 2015 näytteenotto- ja tutkimussuunnitelma on liitteenä 3. Lisäksi varaudutaan olemaan mukana Eviran erikseen ohjeistamassa näytteenotossa, joka liittyy valtakunnallisten seurantaohjelmien toteutukseen (mm. kansallinen salmonellavalvontaohjelma, zoonoosien esiintyvyyden seuranta, eläinperäisten elintarvikkeiden vierasainevalvontaohjelma). 8. TERVEYDENSUOJELUN VALVONTASUUNNITELMA Kunnan tulee laatia säännöllistä valvontaa koskeva terveydensuojelun valvontasuunnitelma siten, että valvonta on laadukasta, säännöllistä ja terveyshaittoja ehkäisevää. Terveydensuojelun valvontaohjelma perustuu valtakunnalliseen terveydensuojelun valvontaohjelmaan. Valvontaa ohjaa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Valvira. Suunnitelmallisen valvonnan lisäksi on huomioitava myös muu kunnan tehtävänä oleva terveydensuojelulain mukainen valvonta (mm. yllättävät valvontatapaukset, asumisterveyteen liittyvät tarkastukset, epidemiaselvitykset sekä valitustapauksiin liittyvät selvitys- ja valvontatoimet). Työaika- ja henkilöresurssit tulisi mitoittaa siten, että akuuttien terveydensuojelutyötehtävien lisäksi myös suunnitelmallista terveydensuojeluvalvontaa on mahdollista toteuttaa suunnitelman mukaisesti. 8.1 Valvontakohteiden kartoitus ja riskinarviointi Terveydensuojeluvalvonnan kohteet on kirjattu Tervekuu-ohjelmaan. Yhteistoiminta-alueella olevia terveydensuojeluvalvonnan kohteita on noin 243. Suurin osa kohteista on myös kuluttajaturvallisuus-, elintarvike- tai tupakkalain valvontakohteita. Kohteista selvitetään keskitetyn tietojärjestelmän (YHTI) vaatimat tiedot. Ohjelmaan dokumentoidaan tarkastuskäyntien havainnot, pöytäkirjat sekä näytteenoton tulokset. Kohteiden riskinarviointi on aloitettu.

13 8.2 Tarkastuksen sisältö Terveydensuojelulain mukaisen tarkastuksen tavoitteena on selvittää, aiheutuuko toiminnasta terveyshaittaa tai esiintyykö kohteessa sellaisia tekijöitä ja olosuhteita, joiden vuoksi terveyshaitta voi syntyä. Mikäli tarkastuksessa todetaan puutteita, terveysviranomainen antaa tarpeelliset ohjeet, toimenpidekehotukset tai määräykset. Tarkastukseen liittyy aistinvaraista tarkastelua ja arviointia sekä mahdollisesti mittauksia ja näytteenottoa jatkotutkimuksia varten. 8.3 Valvontatarpeen määrittely ja tarkastussuunnitelma Valtakunnallisessa terveydensuojelun valvontaohjelmassa vuosille 2015 2019 on esitetty ohjeelliset riskiluokat, tarkastustiheydet ja tarkastuksiin keskimääräisesti käytettävät ajat kohdetyypeittäin. Liitteessä 4 on esitetty terveydensuojeluvalvonnan tarkastussuunnitelma vuodelle 2015. Tarkastussuunnitelmassa tuodaan esille kohteiden riskinarviointiin perustuva suunnitelma ja Valviran ohjeistuksen mukainen valvontatarve. Terveydensuojelulain suunnitelmalliseen tarkastustoimintaan arvioidaan kuluvan työaikaa noin 79 htp vuodessa, joka vastaa noin 0,36 henkilötyövuotta. Resurssitarpeen arvio vastaa Valviran laskennallisen työajan tarpeen arviota. 8.4 Valvonnan painopistealueet Valviran määrittämät valtakunnalliset terveydensuojeluvalvonnan painopistealueet vuosille 2015 2019 ovat: - vesihuoltolaitosten valvontatutkimusohjelmien päivittäminen - vesihuoltolaitosten omien erityistilannesuunnitelmien päivittäminen - nuorten ja lasten käyttämien kohteiden terveydellisten olojen valvonta (kuten päiväkodit, koulut, jne.) Yhteistarkastukset eri tahojen kanssa. - ihon läpäisevien toimintojen valvominen - terveydensuojelun huomioiminen suunnittelussa ja päätöksen teossa (kaavat, ympäristöluvat yms) 8.5 Näytteenotto- ja tutkimussuunnitelma Näytteenotto on osa terveydensuojeluvalvontaa. Terveydensuojelulaki ja sen perusteella annetut säädökset määrittävät osin varsin tarkasti tarvittavat näytemäärät ja näytteistä tehtävät analyysit mm. talousveden ja uimaveden suhteen. Talousveden ja uimaveden osalta näytteenotto on ollut suunnitelmallista ja säännöllistä jo pidemmän aikaa. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksilla 2000-luvun alkupuolelta lähtien on vaadittu niin talousvesien kuin uimavesienkin osalta valvontatutkimussuunnitelmien tekoa, joissa määritellään näytteenottotiheys sekä näytteistä tutkittavat parametrit. Kaikilla terveystarkastajien tiedossa olevilla vesilaitoksilla, vesihuolto-osuuskunnilla ja omaa vettä käyttävillä julkisilla paikoilla on voimassa olevat valvontatutkimusohjelmat. Uima-allasvesien valvonnasta on voimassa oleva valvontatutkimussuunnitelma ja uimarantavesien tutkimuksista tehdään vuosittain suunnitelma. Valvontatutkimusohjelmien mukaisesta näytteenotosta vastaavat osin terveystarkastajat. Suunnitelmalliseen valvontaan liittyvä näytteenotto voidaan kohdistaa esim. valvontakohteiden siivoustoiminnan toimivuuden valvontaan puhtausnäytteiden avulla. Puhtausnäytteitä voidaan ottaa luminometrillä (ATP), kontaktinäytteenottimilla (Hygicult) tai

14 pumpulipuikkomenetelmällä. Laboratorioanalysointia vaativat näytteet tutkitaan akreditoidussa Jyväskylän kaupungin ympäristötoimen laboratoriossa. Sisäilman laatua mitataan tarvittaessa Andersen-menetelmällä, materiaalinäytteillä sekä Vocmittauksilla.Voc-näytteet analysoidaan Ositum Oy:n laboratoriossa Oulussa, materiaali ja sisäilmanäytteet Jyväskylän kaupungin ympäristölaboratoriossa. 8.6. Muu terveydensuojelulain mukainen toiminta Suunnitelmallisen valvonnan lisäksi terveydensuojeluviranomainen tekee ei-suunnitelmallista toimintaa ilmoitusten ja hakemusten käsittely erityistilannesuunnitelman laatiminen epidemiaselvitykset asumisterveysasiat asiakasyhteydenotot sekä niihin liittyvät selvitykset ja valvontatoimet lausunnot muille viranomaisille asiantuntijana, neuvojana ja ohjaajana toimiminen terveydensuojeluasioissa toiminnan kehittäminen

15 9. KULUTTAJATURVALLISUUDEN VALVONTASUUNNITELMA Kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011) edellyttää, että kunnan tulee laatia valvontaa varten valvontasuunnitelma niin, että valvonta on laadukasta, säännöllistä ja ehkäisee kulutustavaroihin ja palveluihin liittyviä vaaroja. Valvontaa ohjaa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) ja aluehallintovirasto. Tukes laatii valtakunnallisen valvontaohjelman. Kuluttajaturvallisuusvalvonnan työnjaon mukaisesti kunnat kantavat päävastuun kuluttajapalveluiden turvallisuuden valvonnasta ja Tukes vastaa keskitetysti tavaroiden markkinavalvonnasta. 9.1 Valvontakohteiden kartoitus ja riskinarviointi Kuluttajaturvallisuusvalvonnan kohteet kirjataan Tervekuulle. Asianhallintaohjelmaan dokumentoidaan tarkastuskäyntien havainnot sekä muut valvontaan liittyvät asiakirjat. Lainsäädännön soveltamisalan ollessa hyvin laaja (kaikki kuluttajapalvelut) ja koska toimintojen aloittamiseen ei aiemmin ole liittynyt ilmoitus- tai lupamenettelyä ei ole ollut mahdollista ylläpitää kattavaa kohderekisteriä. Valvontakohteiden tiedot on tallennettu järjestelmään sitä mukaan kun kohteita on tarkastettu tai kohteista saatu muutoin kattavat tiedot. Kuluttajaturvallisuuslain (920/2011) voimaantulon myötä vuoden 2012 alusta lähtien uusien toimijoiden on tehtävä ilmoitus toimintansa aloittamisesta, mikäli toiminta kuuluu laissa määriteltyihin ilmoitusvelvollisiin toimintoihin. Ilmoitusmenettelyn kautta myös kohderekisteri saadaan kattavammaksi. Yhteistoiminta-alueella painopistealueen kohteita on 172. Riskinarvioinnilla tarkoitetaan vaarojen tunnistamista sekä riskin suuruuden määrittämistä ja merkityksen arvioimista. Kohteen turvallisuutta tarkastaessa arvioidaan palveluun liittyvät riskit. Tukesissa on tehty kohteille alustava kohdetyyppikohtainen riskinarviointi, jossa on määritelty keskimääräiset tarkastustiheydet ja tarkastusajat. Kohdetyyppien sisällä on hyvin erilaisia yksittäisiä valvontakohteita ja kohderyhmiä. Valvontayksikössä tehdään kohdekohtaista riskinarviointia ja tarpeen mukaan nostetaan tai lasketaan kohteiden tarkastustiheyksiä. Riskinarviointiin ei ole olemassa yksityiskohtaisia menettelymalleja, koska kuluttajaturvallisuusvalvonnan kohteita on laaja kirjo. Riskiä arvioitaessa tarvitaan näkemystä mitä voi tapahtua tai millainen vaara on kyseessä. Riskinarviointiohjeet eivät ole yksityiskohtaisia riskianalyysimenetelmiä, vaan ohjeita monipuolisen riskien kartoituksen ja tapauskohtaisen arvioinnin avuksi. Riskiä arvioitaessa tarvitaan näkemystä mitä voi tapahtua, millainen vaara on kyseessä, kuinka todennäköistä on, että vaara toteutuu ja kuinka paljon ihmisiä on vaarassa. 9.2 Tarkastuksen sisältö Kunnan tekemän kuluttajaturvallisuusvalvonta ja tarkastukset kohdistuvat paikallisiin kuluttajapalveluihin. Valvonnan painopistealueena ovat suuririskiset kohteet. Tarkastuksen tarkoituksena on varmistua siitä, että palvelun tarjoaja on varmistanut, että palvelusta ei aiheudu vaaraa kuluttajien turvallisuudelle sekä asiakasturvallisuutta kehitetään ja ylläpidetään. Viranomaisen tehtävänä ei ole keksiä keinoja palveluun liittyvien vaarojen poistamiseksi, vaan

16 toiminnanharjoittajan on esitettävä millä menettelyillä riittävä turvallisuustaso saavutetaan ja ylläpidetään. Tarkastuksella tarkastellaan kohdetta kokonaisturvallisuuden kannalta ja kiinnittää huomiota omavalvontaan ja ylläpitoon. Omavalvonnan ja ylläpidon toimivuus varmistetaan tekemällä tarkastuksia. 9.3 Valvontatarpeen määrittely ja tarkastussuunnitelma Kuluttajaturvallisuusvalvonnan tarvitsema aika määritellään painopistealueiden kohteiden valvontatarpeesta ja muun kuluttajaturvallisuusvalvontaan tarvittava työmäärä käyttäen kerrointa. Kertoimen lähtökohtaiseksi arvoksi käytetään 2,0. Suunnitelmalliseen tarkastustyöhön saadaan painopistealueiden kohteiden valvontatarpeesta 46 henkilötyöpäivää. Käyttäen kerrointa 2,0 saadaan kuluttajaturvallisuusvalvontaan käytettävä kokonaistyöaika, joka on 92,3 htp henkilötyöpäivää eli noin 0,42 henkilötyövuotta. Kohdekohtaiset tarkastustiheydet, tarkastuksiin kuluvat ajat ja kohdemäärät ovat Tervekuuohjelmassa. 9.4 Valvonnan painopistealueet Kuluttajaturvallisuusvalvonnan teema vuosina 2015 2019 on valvonnan vaikuttavuus. Lisäksi valvontaan on asetettu toimialakohtaiset tavoitteet: 1) Valvonnan laatu ja riskiperusteinen kohdentuminen Valvontaa kohdistetaan niihin kohteisiin, joissa valvontaa tarvitaan eniten ja joissa on saavutetaan suurimmat hyödyt. Kuluttajaturvallisuuslain 6 :ssä on lueteltu sellaisia kohdetyyppejä, joihin on tarpeen kohdentaa säännöllistä valvontaa. Liitteessä 6 on esitetty kunnan suunnitelma kohteiden säännölliseen valvontaan. Luettelon ulkopuolelle jääviä kohteita valvotaan paikallisen riskinarvioinnin ja saatujen ilmoitusten perusteella. Tarvittaessa näitä kohteita nostetaan suunnitelmallisen valvonnan piiriin. Valvonnan vaikuttuvuutta voidaan lisätä toimintatapojen tarkistamisella, uusien toimintatapojen käyttöön ottamisella, valvonnan näkyvyyden lisäämisellä ja tietojärjestelmiä hyödyntämällä. 2) Kuluttajaturvallisuusvalvonnan resurssien varmistaminen Kuluttajaturvallisuusvalvontaan on varattu siihen erikoistuneita viranhaltijoita. Suunnitelmallisesta valvonnasta peritään maksu. Valvontayksikköön on tehty maksutaksa suunnitelmallisten valvontatarkastuksien perimiseen. Valtakunnalliset projektit on huomioitu valvontayksikön valvontasuunnitelmassa, jolloin tarkastuksista voidaan periä taksan mukainen maksu. 3) Valvontakriteeristön uudistusten omaksuminen Valvontakriteeristön uudistuksessa on muutettu valvonnan resurssitarpeen arviointiin käytetty laskentatapa ja painopistealueiden valvontakohteiden ja keskimääräiset tarkastustiheydet. Valvontakriteeristön uudistuksia on noudatettu uuden valvontasuunnitelman laatimisessa. Vuoden 2015 valtakunnallisen valvontaprojektin aiheena on uimahallien ja kylpylöiden turvallisuus. Vuoden 2015 alueellinen valvontaprojekti Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston

17 alueella on kuluttajaturvallisuusvalvonnan arviointi- ja ohjauskäyntien kehittäminen. Vuoden 2016 2019 valtakunnalliset projektit päivitetään vuosittain valvontasuunnitelmaan. Laukaan ympäristöterveydenhuolto toteuttaa vuoden 2016 omana projektinaan hiihtolatujen turvallisuus-projektin. 10. TUPAKKALAIN VALVONTASUUNNITELMA Tupakkalain 14a :n 3 momentin nojalla kunnan tulee laatia säännöllistä valvontaa koskeva tupakkalain valvontasuunnitelma siten, että valvonta on laadukasta, säännöllistä ja terveyshaittoja ehkäisevää. Tupakkalain 17 :n 1 momentin mukaan kunnan tulee omasta aloitteestaan tai tehtyjen ilmoitusten perusteella suorittaa tupakkatuotteiden varastointi- ja myyntipaikkojen tarkastuksia sekä valvoa tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myyntiä ja sijoittelua myyntipisteissä, automaattisten myyntilaitteiden sijoittamista, tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myynnin omavalvontaa, tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden mainontaa ja muuta myynninedistämistoimintaa samoin kuin tupakointikieltojen ja rajoitusten noudattamista toimialueellaan. Tupakkalain tarkoituksena on vähentää ympäristön tupakansavulle altistumista kaikissa ikäryhmissä. Valvonnan yhtenä painopisteenä on alle 18-vuotiaiden ympäristön tupakansavulle altistumisen vähentäminen sekä pyrkimys estää alaikäisten tupakan saatavuutta. Kunnan tupakkalain mukaisen valvontasuunnitelman tulee perustua valtakunnalliseen valvontaohjelmaan, jonka laatimisesta vastaa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Valvira. 10.1 Valvontakohteiden kartoitus Valvontakohteet on kartoitettu Valviran valvontaohjelman ohjeistaman luokituksen mukaisesti vuoden 2010 aikana. Tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden vähittäismyynti tuli luvanvaraiseksi vuoden 2010 maaliskuun lopussa. Myönnettyjä lupia tupakkatuotteiden vähittäismyyntipaikoille oli vuonna 2014 63 kpl. Uusia lupia myönnetään sitä mukaan, kun hakemuksia tulee (uusi toimipaikka / toiminnanharjoittajan vaihtuminen). Uusien hakemusten määrä on kuitenkin vähäinen. Valvontakohteiden tiedot tallennetaan Tervekuu asiakasrekisteriin ja rekisteriä päivitetään tarvittaessa esimerkiksi valvontakohteen lopettaessa tupakkatuotteiden vähittäismyynnin. 10.2 Valvontatarpeen määrittely ja tarkastussuunnitelma Valtakunnallisessa tupakkalain valvontaohjelmassa vuosille 2015 2019 on esitetty kohdetyyppien tarkastustiheydet ja tarkastuksiin keskimäärin käytettävä aika. Tupakkalain suunnitelmallista valvontaa on yksinkertaistettu ohjelmakaudelle 2015 2019. Suunnitelmallisen valvonnan piiristä on poistettu sellaiset kohdetyypit, joissa tupakointi on tupakkalain perusteella kielletty. Tällaisia kohteita ovat mm. täysin savuttomat ravintolat, päiväkotien ja oppilaitosten sisätilat ja ulkoalueet sekä virastojen ja viranomaisten sekä niihin verrattavien julkisten laitosten yleisölle ja asiakkaille varautu sisätilat. Näitä kohteita valvotaan tupakkalain perusteella lähinnä muihin lakeihin perustuvan suunnitelmallisen valvonnan yhteydessä tai valitusten perusteella. Suunnitelmallisten tarkastusten piiriin kuuluvia kohteita ovat mm. tupakointitilalliset ravintolat, tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myyntipaikat sekä tupakkatuotteiden tukkumyyntipaikat.

18 Valvontayksikön oma tarkastussuunnitelma vuodelle 2015 on esitetty liitteessä 7. Tarkastussuunnitelma on laadittu todellisen valvontatarpeen mukaisesti (riskinarviointi). Valvonta suoritetaan pääsääntöisesti muun ympäristöterveydenhuollon valvonnan yhteydessä (elintarvike- ja terveydensuojeluvalvonta). Tämän vuoksi tarkastuksiin käytettävä aika on kunnan omassa suunnitelmassa arvioitu Valviran ohjeistuksesta poiketen kaikissa tarkastustapauksissa noin 2 tunniksi. Tupakkavalvonnan suunnitelmalliseen tarkastustoimintaan varataan 9 henkilötyöpäivää, joka vastaa noin 0,04 henkilötyövuotta. 10.3. Valvontasuunnitelman mukaiset tarkastukset Tupakkalain mukaisen suunnitelmallisen tarkastuksen tavoitteena on selvittää, ovatko tarkastuskohteen tilat ja toiminta toteutettu tupakkalaissa asetettujen vaatimusten mukaisesti. Tarvittaessa annetaan ohjeita, toimenpidekehotuksia ja määräyksiä, jotta lain edellytykset täyttyvät. 10.4 Valvonnan painopistealueet Tupakkavalvontaa toteutetaan vuosina 2015 2019 valtakunnallisten painopistealueiden mukaisesti. Painopistealueita ovat: - ulkoalueilla järjestettävät yleiset tilaisuudet - tupakan vastikkeiden ja tupakkajäljitelmien mainonnallinen esillepano Tupakkalakiin on tulossa muutoksia viimeistään vuonna 2016. Tämän vuoksi tupakkalain valvontaa koskevat mahdolliset valtakunnalliset valvontaprojektit järjestetään valvontakauden 2015 2019 loppupuolella. Mahdollisista valvontaprojekteista Valvira tiedottaa erikseen. 10.5 Nikotiinivalmisteiden myynnin valvonta Lääkelain muutoksen nojalla (22/2006) on kuntien terveydensuojeluviranomaisten tehtäväksi säädetty valvoa nikotiinivalmisteiden vähittäismyyntiä. Valvontatyö muodostuu myyntilupahakemusten käsittelystä ja nikotiinivalmisteiden esillepanon säädöstenmukaisuuden valvonnasta vähittäismyymälöissä. Valvontaa tehdään elintarvike- ja tupakkatuotteiden valvonnan yhteydessä. 11. ELÄINLÄÄKINTÄHUOLLON VALVONTASUUNNITELMA Eläinlääkintähuoltoon kuuluvina velvollisuuksina kunnan on huolehdittava peruseläinlääkintäpalvelujen ja päivystyksen järjestämisestä ja lakisääteisistä virkatehtävistä kuten eläinsuojelusta, lihantarkastuksesta, maidontuotantotilojen hygieenisestä tarkastamisesta sekä muusta alkutuotannon valvonnasta, eläintautien valvonnasta ja ennaltaehkäisystä sisältäen eläinten tuonti- ja vientivalvonnan sekä poikkeustilanteisiin varautumisen (valmiuseläinlääkäritoiminta). Evira ja Aluehallintovirasto voivat määrätä virkaeläinlääkäreille myös muita tehtäviä kuten vierasainevalvontaan ja eläintauteihin liittyviä näytteenottoja. 11.1 Valtakunnallinen eläinten terveys- ja hyvinvointivalvonnan ohjelma EHO 2015-2019 Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on laatinut valtakunnallisen ohjelman eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnasta sekä kuntien järjestämistä eläinlääkäripalveluista vuodelle 2015 2019.