P7_TA-PROV(2011)0096 EU:n Iranin-strategia Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2011 EU:n Iranin-strategiasta (2010/2050(INI)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Iranista, mukaan luettuina 8. syyskuuta 2010 Iranin ihmisoikeustilanteesta ja erityisesti Sakineh Mohammadi-Ashtianin ja Zahra Bahramin tapauksista 1, 10. helmikuuta 2010 Iranin tilanteesta 2 ja 22. lokakuuta 2009 Iranista 3 antamansa päätöslauselmat, ottaa huomioon 7. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman kuolemanrangaistuksen vastaisesta päivästä 4, ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen, joiden kaikkien sopimuspuolena Iran on, ottaa huomioon 8. helmikuuta 2010 annetun Euroopan unionin ja Yhdysvaltain yhteisen julkilausuman, jossa Iranin hallitusta kehotetaan täyttämään ihmisoikeusvelvoitteensa, ottaa huomioon EU:n korkean edustajan Catherine Ashtonin (jäljempänä "korkea edustaja") 24. syyskuuta 2010 antaman julkilausuman Iranin presidentin Mahmoud Ahmadinejadin YK:n yleiskokouksessa esittämistä "pöyristyttävistä ja sietämättömistä" huomautuksista, ottaa huomioon Thessalonikin Eurooppa-neuvostossa 19. ja 20. kesäkuuta 2003 hyväksytyn joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevan EU:n julkilausuman ja 10. joulukuuta 2003 hyväksytyn joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen EU:n strategian, ottaa huomioon Euroopan unionin korkean edustajan tiedottajan 23. syyskuuta 2010 antaman tuomitsevan julkilausuman Mahabadissa Iranissa tehdystä pommi-iskusta, ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2008 hyväksymän selvityksen Euroopan turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta "Turvallisuudesta huolehtiminen muuttuvassa maailmassa", 1 2 3 4 Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0310. Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0016. Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0060. Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0351.
ottaa huomioon korkean edustajan 22. syyskuuta 2010 E3+3:n puolesta antaman julkilausuman varhaisesta neuvotteluratkaisusta Iranin ydinohjelmakysymykseen, ottaa huomioon korkean edustajan 12. elokuuta 2010 Euroopan unionin puolesta antaman julkilausuman seitsemän Baha'i-johtajan tuomitsemista, ottaa huomioon Euroopan unionin korkean edustajan tiedottajan 16. heinäkuuta 2010 antaman tuomitsevan julkilausuman hyökkäyksistä Iranissa, ottaa huomioon 22. maaliskuuta 2010 annetutut neuvoston päätelmät tiedonsaannin vapaudesta Iranissa, ottaa huomioon korkean edustajan 6. heinäkuuta 2010 antaman julkilausuman lähestyvistä teloituksista Iranissa, ottaa huomioon korkean edustajan 12. kesäkuuta 2010 Euroopan unionin puolesta antaman julkilausuman Iranin vakavasti heikentyneestä ihmisoikeustilanteesta kesäkuun 2009 presidentinvaalien jälkeen, ottaa huomioon Iranin tilastokeskuksen tiedot, joiden mukaan Iranin työttömyysaste nousi keväällä 2010 14,6 prosenttiin ja joiden mukaan työttömiä arvioidaan olevan yli 3,5 miljoonaa, ottaa huomioon, että Iran on ydinsulkusopimuksen sopimuspuoli, että se on näin ollen sitoutunut olemaan hankkimatta ydinaseita ja että se on juridisesti velvollinen ilmoittamaan kaikista ydinalan toimistaan ydinmateriaali mukaan luettuna Kansainväliselle atomienergiajärjestölle (IAEA) ja asettamaan toimensa sen valvontaan, ottaa huomioon Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) 27. syyskuuta 2005 antaman julkilausuman siitä, että Iran ei noudata ydinsulkusopimukseen sisältyviä velvoitteitaan, ottaa huomioon, että ydinmateriaalin rikastamisen keskeytys ja muut vaatimukset on vahvistettu kuudessa Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa (1696, 1737, 1747, 1803, 1835 ja 1929) edellytyksinä sille, että Iranin ydinsulkusopimuksen mukaiset oikeudet voidaan palauttaa, ottaa huomioon, että IAEA:n pääjohtaja Yukiya Amano totesi 18. helmikuuta 2010 hallintoneuvostolle antamassaan neljännesvuosiraportissa, ettei Iran noudata hallintoneuvoston ja turvallisuusneuvoston asiaa koskeviin päätöslauselmiin sisältyviä vaatimuksia, ottaa huomioon IAEA:n ehdotuksen sopimuksesta, jonka nojalla toimitetaan ydinpolttoainetta Teheranin tutkimusreaktoria varten Iranin varastoista saatavaa matalarikasteista uraania vastaan, sekä Turkin ja Brasilian hallitusten tekemän ehdotuksen, jolla pyrittiin lisäämään luottamusta ja helpottamaan Iranin ja E3+3-ryhmän sekä Iranin ja Wienin ryhmän välisiä neuvotteluita, ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1929 (2010), jolla asetetaan neljännen kerran Iraniin ja sen ydinohjelmaan kohdistuvia sanktioita,
ottaa huomioon 26. heinäkuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät Iranista sekä sen, että neuvosto on hyväksynyt Iraniin kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä kaupan, rahoituspalvelujen, energian ja liikenteen alalla sekä asetuksen, jolla laajennetaan varojen jäädyttämisen kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloa, ottaa huomioon Yhdysvaltain, Japanin, Kanadan ja Australian Iraniin kohdistamat lisäsanktiot, ottaa huomioon Euroopan unionin pitkäaikaisen sitoumuksen pyrkiä kohti diplomaattista ratkaisua Iranin ydinohjelmaa koskevassa kysymyksessä, ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan, ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A7-0037/2011), A. ottaa huomioon, että Iranin islamilaisella tasavallalla (jäljempänä "Iran") on edessään suuri määrä hallintoon liittyviä haasteita maan hallitsevan eliitin keskinäisestä voimainmittelöstä aina lamaannuttavaan yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen pahoinvointiin sekä ongelmalliseen alueiden turvallisuuteen ja yhä lisääntyvään kansalaistyytymättömyyteen joista monet ovat Iranin hallituksen omaa syytä, B. ottaa huomioon, että Iranin poliittinen kehitys laajalti vilpillisinä pidettyjen kesäkuussa 2009 järjestettyjen presidentinvaalien jälkeen on osoittanut, että maalla on suuret mahdollisuudet kansanjohtoiseen, demokraattiseen muutokseen, jota johtaa sen energinen ja aktiivinen yhteiskunta; panee merkille, että reformistit on yleisesti liitetty vihreään liikkeeseen, joka syntyi presidentti Ahmadinejadin uudelleenvalintaa seuranneiden joukkoprotestien aikana, C. ottaa huomioon, että Iranin turvallisuusjoukot vallankumouskaarti, puolisotilaalliset Basij-joukot ja poliisi ovat vastanneet mielenosoituksiin ankarilla sortotoimilla ja pidättäneet mielivaltaisesti tuhansia rauhanomaisia mielenosoittajia, kuten opiskelijoita ja tutkijoita, naisten oikeuksien puolustajia, asianajajia, toimittajia, bloginpitäjiä, pappeja ja merkittäviä ihmisoikeuksien puolustajia selkeänä pyrkimyksenään pelotella kriittisiä kansalaisia ja vaientaa toisinajattelijat; ottaa huomioon, että oikeuslaitos on järjestänyt massiivisia näytösoikeudenkäyntejä, joissa satojen merkittävien uudistusmielisten ja aktivistien tunnustukset ovat johtaneet pitkiin vankeustuomioihin ja myös kuolemantuomioihin, D. ottaa huomioon, että vuodesta 2005 lähtien, jolloin presidentti Ahmadinejad valittiin virkaan, islamilainen vallankumouskaarti on käyttänyt vuodesta 1980 saakka kerääntyneitä varoja valtionyhtiöiden ja sellaisten yritysten ostoon, jotka on yksityistetty Teheranin pörssissä, E. ottaa huomioon, että iranilaisten perusoikeuksia oikeus elämään, ilmaisunvapaus ja yhdistymisvapaus, mielivaltaisten pidätysten, vankeuden, kidutuksen ja kaikenlaisen syrjinnän kieltäminen loukataan edelleen ilman minkäänlaisia rangaistuksia, F. ottaa huomioon, että Iran on "verkottuneimpia" maita Lähi-idässä, mikä tekee siitä kolmanneksi suurimman bloginpitäjän maailmassa Yhdysvaltojen ja Kiinan jälkeen;
toteaa, että tietoliikenne- ja internetyhteyksien toistuvat katkokset kesäkuun 2009 vaaleista lähtien eivät ole tapahtuneet vahingossa, G. ottaa huomioon, että Iranissa on edelleen voimassa kuolemanrangaistus ja että se on yksi kolmesta eniten teloituksia täytäntöön panneista maailman maista; ottaa huomioon, että Iranilla on hallussaan ennätys sen suhteen, että se on teloittanut suurimman määrän nuoria rikoksentekijöitä; ottaa huomioon, että Iran panee kuolemanrangaistuksia edelleen täytäntöön kivittämällä, mikä on kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen toisen valinnaisen pöytäkirjan vastaista, H. ottaa huomioon, että lukuisia iranilaisia on teloitettu poliittisista syistä, lukemattomia on vankilassa ja satojen on ollut pakko paeta maasta heidän pelätessään henkensä puolesta ja/tai määräämättömäksi ajaksi pidättämistä, kuulusteluja ja kidutusta, I. ottaa huomioon, että Iranin ihmisoikeuselimet (esimerkiksi islamilainen ihmisoikeuskomissio ja 90 artiklan mukainen komissio) ovat hallituksen liittolaisia ja suurelta osin merkityksettömiä, J. ottaa huomioon Iranin ydinohjelman menneisyyteen liittyvän salailun, mikä on ajan mittaan murentanut Iranin väitteiden uskottavuutta siitä, että ohjelman palvelee vain rauhanomaisia tarkoituksia, K. ottaa huomioon, että Iran ei ole vieläkään noudattanut kaikkien asiaa koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien, joista viimeisin on päätöslauselma 1929 (2010), mukaisia velvoitteita ja kaikkia IAEA:n johtokunnan vaatimuksia, joiden mukaisesti IAEA:lla on täysimääräinen ja ehdoton pääsy kaikkiin paikkoihin, laitteistoihin, ihmisten luo ja asiakirjoihin, mikä mahdollistaisi ydinenergiaan liittyvien Iranin tarkoitusperien asianmukaisen tarkastamisen ja sen toiminnan ydinvoimaa valvovana viranomaisena, L. ottaa huomioon, että Iranin hallituksen politiikka on uhka alueen vakaudelle ja rauhalle ja että Iranin aggressiiviset ja tarkoitushakuiset puheet, sen käynnissä oleva ydinohjelma sekä sen tuki Hizbollahille ja Hamasille herättävät pelkoa erityisesti Israelissa ja Persianlahden alueella; katsoo kuitenkin, että Iran voi olla koko aluetta hyödyntävä potentiaalinen vakauttava tekijä, jos se normalisoi kansainväliset suhteensa erityisesti naapurimaihinsa ja poistaa lopullisesti ydinohjelmansa todellisia tarkoitusperiä koskevat epäilyt ja takaa ihmisoikeuksien noudattamisen ja demokratian toteutumisen, M. ottaa huomioon, että Iran on ottanut vastaan kaksi sukupolvea Afganistanin pakolaisia, jotka ovat hyötyneet maan perusterveydenhuollosta ja koulutuspalveluista; ottaa huomioon, että vuonna 2010 yli miljoona rekisteröityä afganistanilaista asui Iranissa; ottaa huomioon, että Iran on saanut vain vähän kansainvälistä apua tällä alalla, N. ottaa huomioon, että varmojen öljy- ja maakaasuvarantojen suhteen Iran on maailman kolmen suuriman joukossa, O. ottaa huomioon, että Iranin ja Turkin suhteet ovat syventyneet huomattavasti; ottaa huomioon, että Iran hyödyntää valtiollisia ja muita liittolaisiaan, kuten Syyriaa, Hizbollahia ja Hamasia ja myös muslimiveljeskuntaa, alueen horjuttamiseen,
P. ottaa huomioon, että ydinsulkusopimuksen 4 artiklan mukaisesti kaikilla sopimuspuolilla on luovuttamaton oikeus kehittää ydinenergian tutkimusta, tuotantoa tai käyttöä rauhanomaisiin siviilitarkoituksiin ilman syrjintää ja sopusoinnussa sopimuksen 1 ja 2 artiklan kanssa, Sisäinen tilanne 1. panee huolestuneena merkille sisäpoliittisen tilanteen erityisesti demokratian, ihmisten heikentyneen sosioekonomisen tilanteen, vapauden ja perusihmisoikeuksien kunnioittamisen puutteen; panee myös merkille Iranin kansan ja erityisesti nuoren sukupolven pyrkimykset demokraattiseen muutokseen ja pahoittelee syvästi, että Iranin hallitus ja parlamentti ovat ilmeisen kyvyttömiä vastaamaan Iranin kansalaisten oikeudenmukaisiin vaatimuksiin; korostaa, että vakavasta sosioekonomisesta tilanteesta aiheutuva yleinen tyytymättömyys Iranin hallitukseen sekä vapauden ja ihmisarvon peruskunnioituksen puute ovat hallinnon selviytymisen kannalta keskeinen haaste; 2. korostaa, että demokraattiseen muutokseen ei voida pakottaa ulkoa käsin tai edes sotilaallisin keinoin, vaan se on saatava aikaan rauhanomaisen demokraattisen prosessin avulla; ilmaisee ihailunsa niiden kymmenientuhansien iranilaisten rohkeudelle, jotka edelleen asettavat vaakalaudalle sekä ammatillisen uransa että oman henkensä vaatiessaan enemmän vapauksia ja demokraattisia oikeuksia Iranin islamilaisessa tasavallassa; 3. huomauttaa, että vaikka presidentti Ahmadinejadin valittiin vuonna 2005 sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja taloudellisen populismin perustalta, Iranin sisäiset ongelmat ovat pahentuneet edelleen huolimatta nopeasti kohonneista öljynhinnoista; pitää tästä syystä valitettavana, että Ahmadinejad pyrkii pönkittämään poliittista asemaansa kotimaassa radikaalilla kansainvälisellä ohjelmalla ja odottaa, että räikeän länsimaalaisvastainen ja Israel-vastainen asenne edistää Iranin johtoasemaa muslimimaailmassa; 4. toteaa, että Iranin aiemmat joukkoliikkeet perustuivat sekä hyvinvoinnin että vapauden pyrkimykseen ja että vuoden 1979 vallankumouksen lupaukset ovat edelleen toteuttamatta; huomauttaa, että taloudelliset puutteet, kuten inflaatio, korruptio, suurtyöttömyys, energiapula, tehoton valtiollinen sektori ja julkisten varojen tuhlaaminen ovat lisääntyneet huomattavasti viime vuosina; 5. panee merkille, että uudistusmieliseen liikkeeseen sisältyy useita intellektuaalisia suuntauksia ja poliittisia ohjelmia, jotka ulottuvat halusta uudistaa vähitellen Iranin valtiollisia instituutioita järjestelmän perinpohjaiseen muuttamiseen tähtääviin pyrkimyksiin; 6. ilmaisee solidaarisuutensa miljoonille iranilaisille, jotka ovat lähteneet kaduille osoittamaan mieltä kesäkuun 2009 presidentinvaalien jälkeen siinä toivossa, että Iraniin saadaan poliittinen muutos; 7. tuomitsee ankarasti sen, että Iranin turvallisuusjoukot ovat vanginneet lainvastaisesti oppositiojohtajat Hossein Mousavin ja Mehdi Karroubin sekä heidän vaimonsa, ja vaatii heidän välitöntä ja ehdotonta vapauttamistaan; huomauttaa, että vangitseminen tapahtui Iranin lakien vastaisesti; tuomitsee Iranin viranomaisten asenteen oppositiota kohtaan,
joka käyttää perusteltua oikeuttaan osoittaa mieltään, ja ilmaisee solidaarisuutensa Iranin kansaa kohtaan heidän pyrkiessään kohti demokratiaa; pitää valitettavana Iranin hallituksen, joka käytti kohtuuttomia voimakeinoja, uhkailua ja mielivaltaisia pidätyksiä niitä rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan, jotka osoittivat solidaarisuuttaan Egyptin kansaa kohtaan 14. helmikuuta, tekopyhyyttä sen väittäessä tukevansa vapautta Egyptissä; 8. vastustaa jyrkästi sitä, että hallitus pitää vuoden 2009 vaalien yhteydessä mieltään osoittaneita henkilöitä ja oppositiota "Allahin vihollisina" (muharib), joiden olisi islamin mukaan saatava ankarin rangaistus; toteaa, että kun šaahin hallinnon aikana hallituksen arvostelua pidettiin rikoksena, nykyisen järjestelmän mukaisesti se rinnastetaan islaminvastaiseen syntiin; 9. varoittaa, että islamilaisen vallankumouskaartin roolin kehitys entistä merkittävämmäksi Iranin yhteiskunnassa sotilaallisena, poliittisena ja taloudellisena voimana herättää pelkoja siitä, että valtion militarisoituminen lisääntyy; ilmaisee syvän huolensa siitä, että tällaiset pyrkimykset voivat johtaa poliittiseen oppositioon kohdistuvan väkivallan ja sorron lisääntymiseen; 10. on vakavasti huolissaan siitä, että opiskelijoiden Basij-järjestöllä on Iranin yhteiskunnassa huomattava rooli, jonka mukaisesti se valvoo ja vaientaa toisinajattelevia opiskelijoita islamilaisen vallankumouskaartin keskitetyssä valvonnassa, ja huomauttaa, että Iranin opiskelijaliike on ollut yksi tärkeimmistä toimijoista kamppailussa demokratian, vapauden ja oikeuden puolesta; Ihmisoikeudet 11. kehottaa Irania lopettamaan kaikenlaisen syrjinnän maassa; on huolestunut syrjinnästä sekä poliittisesta ja yhteiskunnallisesta sorrosta, joka kohdistuu erityisesti Iranin naisiin; kehottaa Iranin viranomaisia lopettamaan sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän; tuomitsee epäinhimillisen ja keskiaikaisen käytännön, jonka mukaan ihmisiä tuomitaan kuolemaan väitetyistä rikkomuksista, jotka liittyvät kumppanin valintaan tai seksuaaliseen toimintaan; 12. panee järkyttyneenä merkille, että Iranin kuolemanrangaistusta koskevien vuotuisten kertomusten mukaan teloitusten määrä oli vuonna 2009 korkein kymmeneen vuoteen, minkä perusteella teloitusten lukumäärä Iranissa on asukaslukuun suhteutettuna maailman suurin; kehottaa Irania julkaisemaan virallisia tilastoja kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanosta; kehottaa Irania lopullisesti poistamaan kuolemanrangaistuksen langettamisen alle 18-vuotiaana tehdyistä rikoksista, koska se on vastoin niitä kansainvälisiä ihmisoikeusyleissopimuksia, jotka Iran on ratifioinut, mukaan luettuina yleissopimus lapsen oikeuksista sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus; kehottaa Iranin viranomaisia Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselmien 62/149 ja 63/138 mukaisesti keskeyttämään kuolemantuomioiden täytäntöönpanon, kunnes kuolemanrangaistus poistetaan kokonaan; korostaa, että EU:n toimielinten on painostettava Irania jatkuvasti tässä suhteessa; 13. tuomitsee tiukasti hollantilais-iranilaisen Zahra Bahramin teloituksen Teheranissa 29. tammikuuta 2011; on tyrmistynyt siitä, että Iranin viranomaiset kielsivät
konsuliavun Zahra Bahramilta eivätkä varmistaneet hänelle avointa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä; 14. panee merkille Iranin viranomaisten vaatimuksen rotusyrjinnän vastustamisesta, mutta korostaa, että Iranin kansalliset vähemmistöt valittavat hidasta talouskehitystä maakunnissa, joissa ne ovat enemmistönä; tuomitsee lukuisat terrori-iskut, joita vuonna 2003 perustettu Jundollah on tehnyt Sistanissa ja Baluchistanissa; pyytää samalla Iranin virallisten väitteiden tueksi käytännön todisteita siitä, että Yhdysvaltojen ja Britannian turvallisuuspalvelut tukevat Jundollahia; 15. ilmaisee syvän huolensa siitä, että yhdessä Afganistanin, Somalian, Saudi-Arabian, Sudanin ja Nigerian kanssa Iran lukeutuu edelleen niiden harvojen maiden joukkoon, jotka yhä käyttävät kivitystuomiota; kehottaa Iranin parlamenttia säätämään lain, jolla kielletään tämä julma ja epäinhimillinen rangaistusmuoto; 16. kehottaa Iranin viranomaisia poistamaan laista ja käytöstä kaikenlaisen kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai alentavan kohtelun tai rankaisemisen ja varmistamaan oikeudenmukaiset oikeudenkäynnit ja lopettamaan ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneiden rankaisematta jättämisen; kehottaa Iranin parlamenttia ja oikeuslaitosta erityisesti poistamaan sellaiset julmat ja epäinhimilliset rangaistukset kuin raajojen amputoinnin, kivittämisen ja ruoskinnan, jotka ovat Iranin kansainvälisten sitoumusten vastaisia; torjuu päättäväisesti Iranin oikeusviranomaisten kannattaman ajatuksen, että tällaiset rangaistukset ovat kulttuurisesti oikeutettuja; 17. muistuttaa iranilaisten mielenosoittajien 13. kesäkuuta 2009 esittämistä laajalle levinneistä ja oikeutetuista "Missä on minun ääneni?" -vaatimuksista, joilla he ilmaisivat olevansa vakuuttuneita edellispäivän vaalien laajamittaisista petoksista, jotka jäänevät tahraksi presidentti Ahmadinejadin toiselle kaudelle; 18. on tyrmistynyt siitä, että turvallisuusjoukot ovat 15. kesäkuuta 2009 lähtien pitäneet mielenosoittajajoukkoihin ampumista hyväksyttävänä, kuten videoaineisto osoittaa; panee merkille, että Iranin kansannoususta on kulunut vuosi ja on syvästi huolestunut sorron lisääntymisestä ja poliittisten toisinajattelijoiden mielivaltaisia pidätyksiä, kidutusta, pahoinpitelyä ja teloituksia koskevista raporteista; tuomitsee Iranin hallituksen toimet koko poliittisen opposition vaimentamiseksi sekä pyrkimykset välttää kaikenlaista kansainvälistä selvitystä vaalien jälkeen sattuneiden levottomuuksien yhteydessä tapahtuneista rikkomuksista; kehottaa EU:n toimielimiä esittämään Iranin viranomaisille yksityiskohtaisen luettelon kaikista tiedossa olevista vaalien jälkimainingeissa tapahtuneista välikohtauksista/väkivallanteoista iranilaisia siviilejä kohtaan ja vaatii riippumatonta kansainvälistä tutkintaa, jonka päätelmät julkaistaan; 19. kehottaa Iranin viranomaisia vapauttamaan välittömästi kaikki ilmaisunvapauttaan, yhdistymisvapauttaan ja kokoontumisvapauttaan rauhanomaisiin tarkoituksiin harjoittaneet pidätetyt, ja tutkimaan ja asettamaan syytteeseen kaikki virkamiehet ja turvallisuusjoukkojen jäsenet, jotka ovat vastuussa toisinajattelijoiden, mielenosoittajien ja pidätettyjen henkilöiden perheenjäsenten pahoinpitelystä, kiduttamisesta ja murhaamisesta; 20. vaatii, että unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja asettaa Iranin ihmisoikeustilanteen etusijalle kaikissa Iranin kanssa mahdollisesti käytävissä
neuvotteluissa; kehottaa komissiota hyödyntämään kaikkia sen käytössä olevia välineitä ihmisoikeuksien suojelemiseksi ja edistämiseksi Iranissa; kehottaa sitä erityisesti toteuttamaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen tuella lisätoimia, joilla suojellaan aktiivisesti ihmisoikeuksien puolustajia; korostaa, että on erityisen tärkeää tarjota ihmisoikeuksien puolustajille suojelua sekä mahdollisuutta käyttää organisaatioresursseja ja kommunikaatiokanavia; rohkaisee jäsenvaltioita tukemaan EU:n turvapaikkakaupunkiohjelmaa ja ohjelmia, joilla kehitetään tiedotusvälineiden salakuuntelun vastaisia toimenpiteitä; 21. pahoittelee, että aviomiehet Iranissa voivat väittää, että heidän avioliiton ulkopuoliset suhteensa ovat itse asiassa laillisia tilapäisiä avioliittoja, kun taas aviorikoksesta syytetyillä naimisissa olevilla naisilla ei ole käytettävissä tällaista keinoa; pahoittelee myös, että islamilaisen tasavallan rikoslain 105 artikla antaa tuomarille mahdollisuuden tuomita avionrikkoja kivitettäväksi pelkästään tuomarin "tietämyksen" perusteella ja että Iran pyrkii rajoittamaan kansainvälistä tietämystä raakuuksista siten, että se ei ilmoita kivitystuomioita julkisesti; 22. tuomitsee sen, että Iranin viranomaiset ahdistelevat järjestelmällisesti ammattiyhdistysaktivisteja ja rikkovat Yhdistyneiden kansakuntien yleisen määräaikaisarvioinnin aikana antamiaan lupauksia kunnioittaa kansalaistensa sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia ja heidän sananvapauttaan; kehottaa Iranin viranomaisia vapauttamaan kaikki pidätetyt ammattiyhdistysaktivistit ja opettajat ja kunnioittamaan ammattiyhdistysaktivistien ja opettajien oikeutta osallistua kansainvälisen työläisten juhlapäivän (1. toukokuuta) ja kansallisen opettajien päivän (2. toukokuuta) viettoon; kehottaa Iranin hallitusta kunnioittamaan kansainvälisten työnormien mukaisia työntekijöiden perusoikeuksia; 23. tuomitsee kampanjan, jonka yhteydessä tunnettuja yliopistoihmisiä on erotettu viroistaan poliittisista syistä, ja pitää sitä asianomaisten henkilöiden ihmisoikeuksiin ja akateemiseen vapauteen kohdistettuna hyökkäyksenä, jota ei voi hyväksyä; katsoo, että tällainen menettely politisoi ja heikentää edelleen Iranin yliopistoja, jotka ovat olleet kauan kansallinen ylpeys ja oppineiden ihailun kohde koko maailmassa; kehottaa Iranin viranomaisia ryhtymään välittömästi toimiin maan akateemisen vapauden palauttamiseksi; 24. pitää valitettavana, että uskonnollisten vähemmistöjen jäsenet joutuvat perustuslain vastaisesti kestämään syrjintää asunnon, koulutuksen ja virallisten työpaikkojen saannissa, mikä ajaa näiden vähemmistöjen nuoret jäsenet valitsemaan usein maastamuuton; tuomitsee baha'i-yhteisön järjestelmällisen vainoamisen, kristittyjen vuoden 2009 pidätysaallon ja uskonnollisten toisinajattelijoiden, käännynnäisten sekä sufi- ja sunnimuslimien ahdistelun; toistaa seitsemän baha'i-johtajan vapauttamista koskevan pyyntönsä ja kehottaa Iranin parlamenttia muuttamaan Iranin lainsäädäntöä sen varmistamiseksi, että kaikki eri uskontojen kannattajat Iranissa voivat noudattaa vakaumustaan joutumatta vainotuksi ja että heille taataan yhtäläiset oikeudet lainsäädännössä ja käytännössä, siitä riippumatta, onko nämä uskonnot tunnustettu perustuslaissa vai ei; 25. toteaa, että Iranin kansalaisjärjestöjen asema heikkeni huomattavasti 12. kesäkuuta 2009 pidettyjä kiistanalaisia presidentinvaaleja seuranneiden protestien jälkeen; arvostelee voimakkaasti sitä, että viranomaiset hyödyntävät järjestelmällisesti kaikkia Iranin
kansalaisjärjestöjen kansainvälisiä kontakteja ja rahallista tukea yrityksissään saattaa nämä järjestöt ja niiden työn huonoon valoon; 26. on hyvin huolissaan monista alaikäisten teloituksista ja naisten julkisista kivityksistä, joita suoritetaan joka vuosi huolimatta kansainvälisistä vetoomuksista saada Iran noudattamaan ihmisoikeusnormeja; 27. kehottaa antamaan uuden mandaatin YK:n erityisraportoijalle, joka tutkii väärinkäytöksiä ja pyrkii varmistamaan sen, että Iranin ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyvät henkilöt saatetaan vastuuseen; kehottaa Iranin viranomaisia suhtautumaan myönteisesti useiden YK:n erityisedustajien pitkäaikaisiin pyyntöihin (esim. laittomia, summittaisia ja mielivaltaisia teloituksia, kidutusta, uskonnon- ja uskonvapautta sekä tuomareiden ja lakimiesten riippumattomuutta käsittelevät erityisedustajat) saada tehdä virallisia vierailuja Iraniin; 28. pitää valitettavana, että Iranin lakimiesten asema on kesäkuun 2009 presidentinvaalien jälkeen huonontunut merkittävästi tavalla, joka on vastoin lakimiesten asemaa koskevia YK:n perusperiaatteita, kun Iranin viranomaiset ovat käyttäneet erilaisia sortotoimia (esimerkkeinä pidätykset, työstä erottamiset, mielipiteenvapauden loukkaaminen, perusteettomat verotarkastukset ja muu raha-asioihin liittyvä painostus) estääkseen lakimiehiä harjoittamasta ammattiaan vapaasti; 29. pitää valitettavana, että ihmisoikeuksien puolustajien tilanne, mukaan lukien erityiskohteina olevat ihmisoikeusjuristit ja naisten oikeuksien puolustajat, huononee koko ajan; on erittäin huolissaan siitä, että ihmisoikeuksien puolustajiin on kohdistettu erilaisia hyökkäyksiä, mielivaltaisia pidätyksiä ja epäoikeudenmukaisia oikeudenkäyntejä ja heitä estetään turvautumista perustuslaillisiin oikeuksiinsa; kehottaa vapauttamaan heti kaikki vielä vangittuina olevat ihmisoikeuksien puolustajat ja mielipidevangit; 30. kehottaa Iranin islamilaista tasavaltaa allekirjoittamaan, ratifioimaan ja panemaan täytäntöön kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen; 31. tukee kampanjaa, jolla vaaditaan syrjivän lainsäädännön muuttamista miljoonalla allekirjoituksella ja jonka yhteydessä pyritään keräämään miljoona allekirjoitusta tukemaan Iranin naisia syrjivän lainsäädännön muuttamista; kehottaa Iranin viranomaisia, myös oikeusviranomaisia, lopettamaan kampanjaan osallistuvien ahdistelun; 32. kehottaa Iranin hallitusta kehittämään naisten oikeuksia, jotta voidaan tunnustaa naisten tärkeä rooli yhteiskunnassa, ja kunnioittamaan tekemiään sitoumuksia, jotka liittyvät kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen; kehottaa jälleen Iranin parlamenttia antamaan lainsäädäntöä, jossa raaka ja epäinhimillinen kivittämiskäytäntö julistetaan laittomaksi; kehottaa korkeaa edustajaa kiinnittämään erityistä huomiota naisten oikeuksiin Iranissa ja ottamaan Iranin viranomaisten kanssa esiin Sakineh Mohammadi Ashtianin ja Zahra Bahramin tapaukset; 33. korostaa, että EU:n toimielinten edustajien olisi kehitettävä laajalti yhteyksiä Iranin poliittisten ja yhteiskunnallisten organisaatioiden edustajiin sekä Iranin merkittävimpiin
ihmisoikeuksien puolustajiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tukeaan ruohonjuuritason toimille ja ihmisten välisille suorille yhteyksille; 34. tuomitsee Iranin viranomaisten riippumattomiin tiedotusvälineisiin kohdistaman painostuksen sekä video- ja valokuvamateriaalin sensuroinnin tiedonsaannin ja tiedonkulun rajoittamiseksi; on äärimmäisen huolestunut siitä, että mielivaltainen lainkäyttö Iranissa on johtanut tiedotusvälineiden voimakkaaseen (itse)sensuuriin; kehottaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden virallisia edustajia muistuttamaan Irania sen kansainvälisestä velvoitteesta pitää yllä tiedotusvälineiden vapautta; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita vaatimaan Iranin viranomaisia tavatessaan, että monet viime vuosina väkisin lopetetut sanomalehdet aloittaisivat uudelleen ilmestymisensä, sekä vaatimaan poliittisten vankien vapauttamista ja esittämään molemmissa tapauksissa luettelon nimistä; tuomitsee sen, että Iranin hallitus on karkottanut ulkomaisia kirjeenvaihtajia ja tärkeiden eurooppalaisten sanomalehtien toimittajia; pitää myönteisenä Euronewsin farsinkielisten lähetysten aloittamista; 35. on huolissaan kulttuurisen, musiikillisen ja taiteellisen ilmaisun tukahduttamisesta sensuurin ja kieltojen avulla sekä taiteilijoihin, muusikoihin, elokuvaohjaajiin, kirjailijoihin ja runoilijoihin kohdistuvasta vainosta; 36. kehottaa lopettamaan Iranissa sovelletun rankaisemattomuuden niin, että maan sisällä suoritetaan riippumaton oikeudellinen arviointi tai että YK:n turvallisuusneuvosto vie asiat kansainvälisen oikeuden elimiin, kuten Kansainväliseen rikostuomioistuimeen; 37. pitää myönteisinä monien jäsenvaltioiden toimia turvan antamiseksi iranilaisille ihmisoikeuksien puolustajille, toisinajattelijoille, toimittajille, opiskelijoille, naisille, lapsille ja taitelijoille, joita vainotaan heidän uskonsa, mielipiteensä, sukupuolisen suuntautuneisuutensa tai heidän muiden ihmisoikeuksiensa harjoittamisen vuoksi; Ydinohjelmakysymys 38. toteaa, että vaikka Iranilla onkin oikeus kehittää ydinenergiaa rauhanomaisiin tarkoituksiin ydinsulkujärjestelmän sääntöjen mukaisesti, riski aseiden leviämisestä Iranin ydinohjelman yhteydessä on edelleen suuri huolenaihe Euroopan unionille ja kansainväliselle yhteisölle, mikä on ilmaistu hyvin selvästi monissa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa; 39. kehottaa Iranin viranomaisia täyttämään maan ydinsulkusopimuksen mukaiset velvollisuudet; kehottaa painokkaasti Teherania ratifioimaan ja panemaan täytäntöön turvavalvontasopimuksen lisäpöytäkirjan; tuomitsee Iranin jatkuvan kieltäytymisen täydestä yhteistyöstä IAEA:n kanssa ja IAEA:n työn vaikeuttamisen siten, että se epää järjestöltä esteettömän ja ehdottoman pääsyn tärkeimpiin ydinvoimaloihin ja että se vastustaa tarkastajien nimittämistä; 40. korostaa myös sitä, että ydinsulkusopimuksen keskeisen periaatteen mukaan Iranilla on oikeus rikastaa uraania rauhanomaisiin tarkoituksiin ja saada siihen teknistä apua; 41. kannattaa neuvoston kaksitahoista lähestymistapaa, jolla pyritään saavuttamaan rauhanomainen neuvotteluratkaisu ydinohjelmaa koskevaan pattitilanteeseen, ja pitää merkittävänä sen 26. heinäkuuta 2010 antamaa uutta yhteistä kantaa, joka sisältää uusia
ja kauaskantoisia autonomisia toimia, joita voidaan soveltaa Iraniin; pahoittelee, että Iran ei ollut valmis hyväksymään viimeisimmissä Istanbulin isännöimissä P5+1:n ja Iranin välisissä neuvotteluissa esitettyjä ehdotuksia ja että kyseiset neuvottelut tyrehtyivät siihen; on kuitenkin vakuuttunut siitä, että EU:n olisi laadittava laajempi Irania koskeva strategia, joka ulottuisi pidemmälle kuin ydinohjelmakysymys ja jossa käsiteltäisiin myös Iranin ihmisoikeustilannetta ja Iranin alueellista roolia; 42. muistuttaa, että Iranin ydinohjelmaa koskevassa kysymyksessä vastakkain ovat Iran ja Yhdistyneet kansakunnat kokonaisuutena eivätkä Iran ja "länsi"; 43. toteaa, että lisäpakotteet ovat looginen seuraus siitä, että Iran ei tee täyttä yhteistyötä IAEA:n kanssa; kehottaa korkeaa edustajaa ja EU:n jäsenvaltioita arvioimaan kaikkia täytäntöönpanotoimia EU:n yhteisen kannan täytäntöönpanemiseksi erityisesti vientilisenssien, tullien ja rajatarkastusten, lentorahdin ja laivauksen aloilla jotta estetään Iranin pyrkimykset välttää sanktiojärjestelmä ja jotta voidaan esittää realistinen arvio siitä, tuottavatko pakotteet odotettuja tuloksia vai eivät; toistaa kantansa, jonka mukaan tällaiset toimenpiteet eivät saa vaikuttaa kielteisesti väestöön; pitää tässä yhteydessä myönteisenä Yhdysvaltojen päätöstä soveltaa kohdennettuja pakotteita niihin iranilaisvirkamiehiin, joiden katsotaan olevan vastuussa tai osallistuneen vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin Iranissa kesäkuussa 2009 järjestettyjen kiistanalaisten presidentinvaalien jälkeen; kehottaa neuvostoa hyväksymään vastaavia toimenpiteitä; 44. katsoo, että tarvitaan uusia maailmanlaajuisia toimia maapallon vapauttamiseksi ydinaseiden uhasta; pitää myönteisenä ydinaseriisuntaa koskevaa presidentti Obaman vetoomusta ja kehottaa korkeaa edustajaa tekemään kysymyksestä yhden prioriteeteistaan sekä toiminnassaan jäsenvaltioihin nähden että yhteyksissään Lähi-idän ja Aasian hallituksiin; 45. kehottaa komissiota, neuvostoa ja EU:n jäsenvaltioita arvioimaan kauppasuhteita Iraniin pakotteita laajemmin, jotta voidaan rajoittaa ihmisoikeusloukkauksia, jotka aiheutuvat eurooppalaisten normien mukaisesti valmistetun tekniikan viennistä Iraniin, esimerkkeinä matkapuhelimet, viestintäverkot, (kaksikäyttöinen) teknologia, valvontatekniikka ja ohjelmistot, jotka mahdollistavat internetin seurannan ja sensuroinnin sekä tietojen ja myös henkilötietojen louhinnan; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen uutta lupajärjestelmää koskevaksi asetukseksi, jos tämä tarkastelu osoittaa, että lainsäädäntötoimet ovat tarpeen; 46. kehottaa komissiota ja neuvostoa ryhtymään välittömiin toimiin, jotta voitaisiin kieltää EU:n yritysten harjoittama valvontateknologian (erityisesti valvontakeskusten) vienti Iraniin; 47. kehottaa Eurooppa-neuvostoa laajentamaan listaa iranilaisista, joilla on yhteyksiä Iranin ydin- ja ohjusohjelmiin ja niihin liittyviin hankintaverkkoihin; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia toimimaan nopeasti, jotta näiden henkilöiden varat voitaisiin jäädyttää ja että heiltä voitaisiin evätä pääsy EU:n alueelle sekä EU:n lainkäyttöalueiden käyttö kaikenlaiseen näihin ohjelmiin liittyvään toimintaan; 48. kehottaa korkeaa edustajaa säilyttämään Iranin ydinohjelmakysymyksen ja iranilaisten ihmisoikeudet keskeisellä sijalla käsiteltävien asioiden luettelossa ja kehottaa Irania
Ulkosuhteet aloittamaan vakavat neuvottelut tarkoituksena saada aikaan ydinasioita koskeva kattava pitkän aikavälin ratkaisu; 49. tuomitsee jyrkästi Iranin presidentin Ahmadinejadin ilmaiseman toiveen "hävittää Israel maailmankartalta" ja hänen antisemitistiset puheensa, erityisesti juutalaisten joukkomurhan kieltämisen sekä taustalla olevan pyrkimyksen kieltää Israelin valtio; toistaa täyden tukensa Israelin olemassaololle ja kahden valtion ratkaisulle Palestiina kysymyksessä; 50. kehottaa neuvostoa ja komissiota seuraamaan tarkasti Persianlahden alueen tilannetta ja tekemään kaikkensa alueen rauhan ja vakauden edistämiseksi; 51. tunnustaa Turkin merkityksen alueen vaikutusvaltaisena toimijana ja antaa tunnustuksen Turkin ja Brasilian yhteisille pyrkimyksille saada aikaan Iranin ydinasioita koskeva neuvotteluratkaisu; pitää kuitenkin valitettavana, että 17. toukokuuta 2010 tehdyn kolmikantasopimuksen määräyksillä ei vastata kuin osittain IAEA:n vaatimuksiin; kehottaa Turkin viranomaisia noudattamaan Euroopan unionin lähestymistapaa Iranin ydinuhan edessä; kehottaa Turkkia sisällyttämään ihmisoikeuskysymykset Iranin kanssa käymäänsä vuoropuheluun; 52. korostaa, että Venäjä on ollut yksi Iranin tärkeimmistä nykyaikaisten aseiden ja rikastetun uraanin toimittajista; pitää myönteisenä Venäjän federaation tänä vuonna tekemää päätöstä keskeyttää S-300-ohjusten myynti Iraniin sekä Venäjän tukea YK:n pakotteille, joita Iraniin on kohdistettu sen ydinohjelman johdosta; kehottaa painokkaasti Venäjää pysäyttämään kaikenlaisen aseiden leviämisen ja uraanin viennin Iraniin, jotta voidaan varmistaa Iranin-pakotteiden tehokkuus ja ydinsulkusopimuksen vaatimusten täyttäminen; 53. kehottaa korkeaa edustajaa edistämään Iraniin liittyvää transatlanttista yhteistyötä ja toisiaan täydentäviä toimia ja kuulemaan Iraniin sovellettavista toimista YK:n turvallisuusneuvoston jäseniä ja kaikkia merkittäviä globaaleja ja alueellisia toimijoita, jotka ovat huolissaan Iranin tilanteesta; 54. panee merkille EU:n ja Iranin yhtenevät edut rauhan ja vakauden varmistamisessa Afganistanissa; pitää myönteisenä Iranin rakentavaa roolia maan infrastruktuurin jälleenrakentamisessa ja talouden elvyttämisessä sekä Afganistanista tulevan huumekaupan estämisessä; korostaa kuitenkin, että Afganistanin kestävä rauha ja vakaus edellyttävät kaikilta naapureilta pidättäytymistä poliittisesta puuttumisesta maan asioihin; 55. kehottaa korkeaa edustajaa avaamaan EU:n lähetystön Teheraniin nyt kun vastuu tällaisista tehtävistä on siirtynyt Euroopan unionia kolmansissa maissa edustavalta kiertävältä puheenjohtajavaltiolta uudelle unionin ulkosuhdehallinnolle; 56. kehottaa komissiota ja neuvostoa kannustamaan Irania rakentavaan rooliin Afganistanin tulevan kehityksen yhteydessä ja korostaa EU:n ja Iranin yhteisiä tavoitteita, jotka liittyvät Afganistanin vakauteen ja oopiumintuotannon ja huumekaupan tehokkaaseen torjuntaan;
57. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Iranin islamilaisen tasavallan hallitukselle ja parlamentille.