Kyrkan och vi Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä 6/2010 www.turunseurakunnat.fi 24 Kauko Paawo Kaskinen tarjoilee tiskin takaa kesää kaupunkilaisille. 6 Tuleville luottamushenkilöille tarjolla tiukkoja tilanteita 16 12 Keskiaikaa ja muita kesäisiä menovinkkejä Nu ser diakoniarbetarna lågkonjunkturens spår Liitteenä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän vuosikertomus
2 17.6. 26.8.2010 Kun pyhästä tulee paha Lasten hyväksikäyttötapaukset kirkon piirissä nousivat esille tänä keväänä. On hyvä, että nuo synneistä synkimmät nousevat päivänvaloon! Minun tietooni tuli yksi tapaus liki 30 vuoden takaa. Yhden seurakuntamme nuorisotyöntekijä osoittautui pedofiiliksi. Kosketteli nuoria poikia, tunki peiton alle, saunaan selän pesuun. Kahden pojan äitinä minun oli ahdistavaa kuulla meille soittaneen äidin kertomusta. Totesimme yhdessä, että jos helvetti on, tervemenoa sinne tuollaiset törkimykset. Äiti ei voinut unohtaa, mutta ei ollut katkeroitunut, sillä tapaus oli otettu seurakuntayhtymässämme vakavasti. Ukko oli saanut täältä potkut mutta toiminut myöhemmin vielä toisella paikkakunnalla. Lastensuojeluviranomaiset olivat neuvoneet, ettei kannata nostaa kannetta. Rikollinen jäi siis tuomitsematta. Nyt tekijä on jo kuollut ja kuopattu, mutta hänen uhriensa muistoissa hyväksikäyttö säilyy aina. Hyväksikäyttäjä paitsi tuhoaa lapsen seksuaalisen kasvun ja identiteetin, vie hänen omanarvontuntonsa ehkä koko elämäksi. Kun tämä tehdään uskon ja kirkon nimissä, synti on raskain mahdollinen. Lasta ja hänen perhettään ei lohduta se, että hyväksikäyttäjä on sairas ja usein itsekin uhri. Rikosketju täytyy katkaista. Seurakuntayhtymämme lastenohjaajat, nuorisotyöntekijät ja papit ovat kasvatuksen ja kohtaamisen ammattilaisia, jotka ovat sitoutuneet suojaamaan elämää ja erityisesti lasten hyvinvointia. Heidän työskentelyään lasten ja nuorten parissa on ilo seurata. Lasten kanssa työskenteleviltä vaaditaan rikosrekisteriote ja vuosien koulutuksella pyritään takaamaan se, että kirkon työntekijöillä on korkea ammattitaito. Kaikkien meidän aikuisten täytyy kuitenkin kulkea silmät auki. Lapsille ja nuorille täytyy taata onnellinen, turvallinen elämä. Lapsen koskemattomuus on ehdoton. Kaikki eivät ehkä pidä siitä, että seurakuntien oma lehti käsittelee lasten hyväksikäyttöä. Olisi kuitenkin falskia, jos aihetta ei käsiteltäisi kirkollisessa lehdistössä. Lapset, elämämme auringot, ansaitsevat kaiken tukemme. Mihinkään pedofiilipogromeihin ei silti pidä Jos helvetti on, tervemenoa vain tuollaiset törkimykset." ryhtyä. Petoja ei ole syytä nähdä siellä, missä kaikki on hyvin ja turvallista, sillä vainoharhaisuus voi aiheuttaa syyttömän tuomitsemisen. * * * Seurakuntayhtymän vuosikertomus jaetaan ensimmäistä kertaa Kirkko ja me -lehden välissä. Tällä kertaa avataan seurakuntayhtymän talousasioita. Ne liittyvät myös ensi syksynä pidettäviin seurakuntavaaleihin. Kirkko tarvitsee hyviä päättäjiä, sellaisia kuin sinä. Asetu rohkeasti ehdolle! Ja äänestä! Vain niin voit vaikuttaa kansankirkkomme kulkuun, sen toiminnan painotuksiin ja rahan käyttöön. Jos kirkon halutaan muuttuvan, täytyy toimia. Kirkkoneuvostossa ja -valtuustossa virkamiehet toimivat esittelijöinä, mutta asioista päättävät luottamushenkilöt. Heille toivomme viisautta päättää rahanjaosta myös tulevai- ALUKSI suudessa, jolloin jaettavaa on paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Miksi kirkkoa tänäänkin tarvitaan? Onhan meillä lääketiede, joka lukee ihmisen perimää kuin lukkari aapiskirjaa tai tähtitiede, joka kurkottaa galaksien taakse. Hyvä että on tiede ja taide. Mutta me tarvitsemme myös Jumalan läsnäoloa, jonka voi kokea tulemalla yhteiseen messuun tai hiljentymällä ihanassa suvisessa luonnossa. Mikään ei ole niin tärkeää. Ei edes puutarhanhoito. Hyvää kesää! Paula Heino SATTUVAT SANAT Tämä todellisuus, jossa elämme, on rikkaan miehen talo. Juuri nyt vauraiden maiden portilla on miljardi nälkäistä ihmistä. Ja lähempänä, suomalaisen hyvinvointitalon portille on pysyvästi joutunut yhä suurempi joukko ihmisiä, joitten elämä on yhteiseltä pöydältä putoavien murujen varassa. Arkkipiispa Kari Mäkinen virkaanasettamissaarnassaan 6.6.2010 Älyttömintä, mitä olen kuullut, on vanhempien väittämä, ettei lapsia voi viedä landelle, koska siellä ei ole mitään tekemistä. No ei tietenkään ole! Sehän se maalla olemisen idea on: keksiä tekemistä tai olla vaan. Ja mitä enemmän lapsi itkee tietokoneen puutetta, sitä terveellisempää sen on siellä olla. Lapsi ei mene rikki siitä, ettei sillä ole joka päivä järjestettyä ohjelmaa. Aikuinen sitä vastoin menee epäkuntoon, jos ei koskaan lepää. Laura Koljonen, Helsingin Sanomien verkkolehden kolumnissa 31.5.2010 Miksi me esiinnymme kansana, joka kulkee porolla töihin ja juo aamukahvinsa nuotiolla istuen? Vaikka asumme maailman rikkaimpiin kuuluvassa modernissa maassa, myös köyhyyden käsitys istuu meissä sitkeästi. Professori Laura Kolbe, Kotiliesi 11/2010 Elämä on ollut aina ja kaikkialla ristiriitaista ja mutkikasta. Aina on ollut solmuisia ihmissuhteita, vaikeita valintoja, huonoja johtajia, sotia, tuhoa, talouskriisejä, ekokatastrofeja. Mennyt näyttää meistä yksinkertaisemmalta vain, koska se on kaukana emmekä tunne sitä kunnolla. Esimerkiksi kolmekymmenvuotinen sota oli 1600-luvun keskieurooppalaisille kärsimys, joka vei monilta uskon Jumalaan ja ihmiseen kauan ennen Darwinia ja 1900-luvun sotia. Kirjailija Virpi Hämeen-Anttila, Tampereen Kirkkosanomat 11/2010 KANNEN KUVAT KUUKAUDEN SANA Mene pois, minä en tähän kelpaa! Kun silmät turpoavat itkemättömästä itkusta, pettymyksen karvas kalkki ei ota valuakseen kurkusta alas. Jalat ja mieli ovat kuin paketissa, kädet voimattomana, pää väärän nurkan takana. Siinä seisot tai istut, kun et muuta voi. Ei mene joka asia tässä elämässä niin kuin sitä itse uumoilee. Elämän raide siirtää joskus omin luvin meidät luusereitten pysäkille. Jäitkö siis miehettä tai naisetta? Juoksitko (kulutus)juhlissa niin, ettet arkea onneksesi tunnistanut? Vai lähtikö kaverilta kunnoituksen kiilto silmistä sen jälkeen mitä tulit sanoneeksi tai tekemättä jättäneeksi? Mitään näin dramaattista me emme oikeastaan haluaisi kokea, mutta joskus näin vain käy. Ehkä sittenkin mieluummin olisimme vain tavallisia, ihan tavallisia vaan. Mutta mihin sellainen nykyään kelpaa? Simon, kalastaja Pietari, otti kerran koko päivän tyhjää pyytäneet verkkonsa vielä uudestaan esiin, kun Jeesus niin käski. Syvään veteen piti niitten kanssa vielä kerran mennä. No, tämän kerran jos niin käsket, tuumasi Pietari rannalla ohjeita antaneelle Jeesukselle. T imo Jakonen Kun kalastajamiehet sitten yllättäen sousivat takaisin järveltä, verkot ja veneet ääriään myöten täynnä jo olemattomaksi luultua saaliskalaa, siinä kostui mustapartaisen kalamiehenkin silmäkulma. Ihme veti miehen polvilleen. Mitä tekee tämä Jumalan antama opettaja, tämä kalojen ja ilmojenkin Herra, tällaisten tavallisten ihmisten kanssa tämmöisen tavallisen syntisen luuserin, joka ei osaa edes kalastaa kuin pro, niin kuin se joka osaa. Ja niin Pietari sanoo Pyhän tuntiessaan: "Mene pois minun luotani, minä olen syntinen mies!" Mitä rannalla seisova Opettaja Pietarille vastaa? Kenenkään rannalla seisovasta kalastusporukasta oli vaikea sanoa, että oikeasti tunsi tämän Ihmeitä tekevän Herran. Mitä hän nyt sanoisi isomies-pietarille, joka tunsi itsensä nyt kovin pieneksi, osaamisiltaan olemattomaksi? Jeesus sanoi: "Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja." Pietari pelkäsi vielä monta kertaa ennen kuin hänestä tuli Jerusalemin seurakunnan ensimmäinen johtaja. Kun Pietaria etsittiin Jeesuksen ystävyydestä epäiltynä, piilo oli pitkään paras paikka. Mutta helluntaina tuli se päivä, jolloin tavalliset känsäkourat lakkasivat Jeesuksen seuraajina pelkäämästä. Tuosta päivästä asti he ovat olleet taviksina joukossamme, tavallisina miehinä ja naisina. He ovat uskaltaneet yksinkertaisesti tehdä hyvää Jeesuksen käskyn tähden. He eivät väitä omistavansa Jeesusta, eivät edes näkevänsä, mutta hänen Sanansa heillä on rohkeutena sydämissään. Älkää siis pelätkö veljeni ja sisareni, kanssa-tavikseni. Me kelpaamme sittenkin. Taivaallisella Herrallamme on meille känsäkourille töitä! Kesä on ihmeitten ja kalastuksen aikaa. Merja Hermonen Piikkiön kirkkoherra Kesäisen Turun aurinkoiset kasvot ovat vuosien varrella tulleet tutuksi Paavo Nurmen patsaan vieressä kahvilaa pyörittävälle Kauko Paawo Kaskiselle. Sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarla ei epäröi ottaa kantaa uskonnollisiin aiheisiin, vaikka niistä tuleekin eniten palautetta. Kuvat Jussi Vierimaa 17.6.2010 43. vuosikerta Julkaisija Utgivare Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä Åbo och S:t Karins kyrkliga samfällighet. Ilmestyy 11 kertaa vuodessa. Seuraava 26.8. Kustantaja Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa Toimitusneuvosto Leena Winter, Jarkko Elo, Bengt Häggman, Päivi Leppänen, Harri Raitis, Ann-Mari Rannikko, Siv Skogman Päätoimittaja Paula Heino, paula.heino@evl.fi Toimitussihteeri Mervi Sipilä-Koski, mervi.sipila-koski@evl.fi Toimittajat Patricia Bruun, Minna Vesanto Seurakuntien ilmoitukset Pirjo Seppälä, pirjo.seppala@evl.fi Taitto ja kuvankäsittely Erkki Kiiski ja Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa Ilmoitusmyynti Marita Lyyra, puh. (014) 641 481,GSM 040 729 2119, marita.lyyra@kotimaa.fi Painopaikka Hansa-print, Turku/KIRKKO10-06/2010 Jakelu Itella oyj Jakeluhuomautukset www.posti.fi/palaute puh. 0200 71000 Toimitus Tiedotustoimisto, Eerikinkatu 3 PL 922, 20101 Turku puhelin (02) 261 7111 turku.tiedotus@evl.fi www.turunseurakunnat.fi
3 Arkkipiispa Kari Mäkinen virkaan Kesäiseen messuun osallistuivat piispat läheltä ja kaukaa Uusi arkkipiispa kokee ratkaisevaksi sen, että hän sai siunauksen vaativaan tehtäväänsä Jumalan edessä seurakunnan keskellä. Kirkko on olemassa, koska Jumala on, totesi Turun ja Suomen arkkipiispa Kari Mäkinen suuren juhlan alla. T imo Jakonen Koko kirkko ja läsnä oleva seurakunta siunasi Mäkisen kesäisenä sunnuntaina 6.6. virkaan. Samalla hän luovutti piispan virkansa tunnukset ja hänen päälleen puettiin arkkipiispan viran tunnukset risti, sauva, hiippa ja kaapu. Virkaanasettaminen oli Helsingin piispa Eero Huovisen tehtävä, sillä hän on piispoista virkaiältään vanhin. Messussa toimi avustavana liturgina kappalainen Sari Lehti. Tuomiokirkon juhlamessuun saapuivat myös presidentti Tarja Halonen ja tohtori Pentti Arajärvi. Mukana 30 kansainvälistä vierasta Vihkimyksessä avustaneiden piispojen lista on pitkä. Tilaisuuteen saapui piispoja paitsi koti-suomesta myös Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Virosta, Inkerinmaalta, Venäjältä, Englannista, Unkarista ja Saksasta. Kaukaisimmat vieraat saapuivat Etelä-Afrikasta, Namibiasta ja Salvadorista. Myös Luterilaisen maailmanliiton pääsihteeri Ishmael Noko ja Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon piispa Munib A. Younan matkustivat kesäiseen Turkuun. Ulkomaisia vieraita oli kaikkiaan 30. Meillä on vakiintunut yhteys sisarkirkkoihimme eri puolilla maailmaa. Se on merkki siitä, että liitymme osaksi maailmanlaajuista Kristuksen kirkkoa, Mäkinen sanoo. Suomen luterilaisen kirkon vahvuus on poikkeuksellisen hyvä ja ammattitaitoinen henkilöstö. Näkymätön, arkinen ja hiljainen työ jäsenten parissa on parhainta kristillistä perinnettä. Suomalaisen rikkaan talon portin pielessä on monta tarinaa. Siellä asuvat voimattomuus, häpeä, alistuneisuus ja uhma. Siellä kysytään: onko minulle paikkaa talossa, olenko ihmisen arvoinen? pohti Mäkinen saarnassaan. Hänet siunasi tehtävään arvovaltainen joukko kansainvälisiä vieraita sisarkirkoista eri puolilta maailmaa. Messun jälkeiset kirkkokahvit oli katettu telttaan Tuomiokirkon viereen. Harvoin voi samoilla kirkkokahveilla bongata yhtä monta piispaa ja vielä Suomen presidentin. Rikkaan miehen talossa Kirkossa on Kari Mäkisen mukaan läsnä entistä enemmän erilaisia ääniä, minkä hän kokee rikkaudeksi. Oman värinsä tuo myös kasvava kulttuurinen monimuotoisuus. Koko kristikuntaa koskettavaksi haasteeksi Mäkinen nimesi tiedotustilaisuudessa ilmastokysymykset ja ruokaturvan. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa entisestään. Meidän täytyy vauraana kirkkona ottaa todesta ihmiskuntaa koskettavat huolet. Aiheeseen liittyi myös Mäkisen saarna, jonka hän oli otsikoinut Rikkaan miehen talossa. Jeesus kertoo kertomuksen rikkaan miehen talosta, jonka portinpielessä viruu köyhä ja sairas Lasarus. Se on kuva maailman todellisuudesta, silloin ja nyt. Tämä todellisuus, jossa elämme, on rikkaan miehen talo. Juuri nyt vauraiden maiden portilla on miljardi nälkäistä ihmistä. Ja lähempänä, suomalaisen hyvinvointitalon portille on pysyvästi joutunut yhä suurempi joukko ihmisiä, joiden elämä on yhteiseltä pöydältä putoavien murujen varassa. Tuo yhteinen pöytä kuuluu kuitenkin arkkipiispan mukaan kaikille. Arvokas tilaisuus kokosi Turun tuomiokirkon täyteen seurakuntalaisia ja kirkkovieraita. Messu alkoi komealla kulkueella, joka järjestäytyi Tarkk ampujan kappelissa. Kulkueen ristiä kantoi hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja Pekka Heikkilä Mynämäeltä. Messun musiikista huolehtivat kanttori Jukka Pietilä ja urkuri Markku Hietaharju. Chorus Cathedralis Aboensis kuoroa johti Timo Lehtovaara ja Tuomiokirkon kamarikuoro Novaa Jukka Pietilä. Kampuksen kamariorkesteria johti Markus Yli-Jokipii. Oman säväyksensä messuun toivat tiedotusvälineiden edustajat. Valokuvaajia arkkipiispa Mäkinen kehotti veisaamaan lujaa. PH Seurakunnissa paljon kesätöitä Monessa seurakuntayhtymän toimipisteessä kesä on kiireistä aikaa. Rippikoulut ja muu nuorten toiminta tuovat leirikeskukset täyteen vilskettä. Pelkästään keittiöhenkilökuntaa palkataan kesäkaudelle reilut parikymmentä. Saman verran työntekijöitä kasvatusasiainkeskus palkkaa pyörittämään leiritoimintaa. Hautausmaalla työ on kausiluonteista. Talvella selvitään pienellä porukalla, mutta kevään tullessa hautausmaiden hoitamiseen tarvitaan käsipari jos toinenkin. Tänä vuonna hautausmaiden tehtäviin palkattiin 140 kausityöntekijää. Hautausmaan työntekijöistä moni on konkareita, jotka ovat työskennelleet seurakuntayhtymällä jo useana vuonna. Useampi kirkko on yleisölle avoinna kesän turistikaudella. Tuomiokirkossa kesä selvitään samalla työporukalla kuin talvikin. Mikaelinkirkosta kesätyön saa kuusi opasta ja Maarian sekä Pyhän Katariinan kirkkoihin palkataan muutama työntekijä. Yhteisessä kirkkovaltuustossa valtaa käyttävät seurakuntavaaleilla valitut luottamushenkilöt. Muutoksia valtuustoon Yhteisen kirkkovaltuuston 61 paikkaa jaetaan seurakuntien kesken niin, että kaikki kymmenen seurakuntaa saavat valtuustoon kaksi peruspaikkaa. Loput 41 paikkaa jaetaan jäsenmäärän mukaisessa suhteessa. Syksyllä järjestettävissä vaaleissa jäsenmäärien muutokset ovat aiheuttaneet sen, että Piikkiön seurakunnan valtuutettujen määrä nousee kolmesta neljään. Henrikinseurakunnasta puolestaan valitaan aikaisemman seitsemän valtuutetun tilalle ainoastaan kuusi henkilöä. Muiden seurakuntien valtuutettujen määrät säilyvät ennallaan. T imo Jakonen Vammaisohjelma selkokielelle Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kaksi vuotta sitten julkaistu vammaisohjelma on ilmestynyt nyt myös selkokielisenä. Paula Kukkonen muokkasi ohjelmasta vammaisneuvoston toimeksiannosta selkokielisen version. Seurakuntayhtymä julkaisi ensimmäisenä seurakuntana oman vammaisohjelmansa syksyllä 2008. Vammaisohjelman laati seurakuntayhtymän vammaisneuvosto, jonka perustamiseen vuonna 2006 vaikutti kirkon vammaisohjelma Kirkko kaikille. Vammaisohjelman tarkoituksena on edistää vammaisten ihmisten tasa-arvoisen osallistumisen mahdollisuuksia seurakunnalliseen toimintaan ja päätöksentekoon. Päämääränä on esteetön seurakunta. Ohjelmassa esitetään seurakunnille konkreettisia toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Sen lisäksi ohjelma painottaa esteettömyyden huomioimista jo toimintasuunnitelmia laadittaessa. Ohjelma myös opastaa seurakuntien työntekijöitä, luottamushenkilöitä ja seurakuntalaisia vammaisuuden kohtaamisessa. MS-K
4 Tuomiorovasti valitaan syyskuussa K a t r i S a a r e l a Seurakuntalaiset pääsevät sanomaan viimeisen sanan oman kirkkoherransa valinnassa, kun Tuomiokirkkoseurakunnassa valitaan uusi kirkko - herra eli tuomiorovasti 26.9. Sitä ennen seurakuntalaiset voivat tutustua arkkihiippakunnan tuomiokapitulin vaalisijoille asettamiin ehdokkaisiin esimerkiksi vaalisaarnojen kautta. Tuomiokirkko saa uuden isännän syyskuun lopussa, kun seurakuntalaiset valitsevat tuomiorovastin. Tulevaisuus ja menneisyys linkittyvät kiinteästi Tuomiokirkossa ja tuomiorovastin virassa, jotka periytyvät 1300-luvulta. Heimo Rinne 56 vuotta. Teologian tohtori, filosofian maisteri, rovasti, Maarian seurakunnan kirkkoherra. 1. Turun tuomiorovastin virka on arvostettu. Tuomiorovasti vastaa kansallispyhäkön ja Turun keskeisen seurakunnan Tuomiokirkkoseurakunnan toiminnasta, on merkittävä vaikuttaja seurakuntayhtymässä ja koko kaupungissa. Hän on mukana myös hiippakuntahallinnossa. Tuomiorovastin virka on yksi kirkon näköalapaikoista. 2. Pappeus on sekä työ että kutsumus. Sydämeltäni olen seurakuntapappi. Saarnaaminen, kirkolliset toimitukset, sielunhoito ja ihmisten kohtaaminen ovat papin ydintehtäviä. 3. Vahvuuteni on pitkä kokemus johtamisesta ja toimimisesta kirkon hallintotehtävissä sen eri tasoilla: kirkolliskokousedustajana, pappisasessorina, hiippakuntavaltuuston jäsenenä, lääninrovastina, seurakuntaneuvoston ja parhaillaan Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajana. Kirkkoherrana olen ollut 20 vuotta: Maariassa yhdeksän ja Alastarolla 11 vuotta. Kummassakin seurakuntatyö on näinä vuosina mennyt eteenpäin. Yritän pitää huolta siitä, että kaikki seurakunnan työmuodot toimivat ja työntekijät jaksavat työssään. Johtaminen on vaativa palvelutehtävä, jossa kokee ajoittain myös rajallisuutensa. 4. Yksi suurimmista haasteista on nuorten ihmisten ja kirkon suhteiden vahvistaminen. Eräs vastaus tähän on kirkon hengellinen työ verkossa. Toinen suuri haaste on ihmisten yksinäisyys. Pyrin siihen, että seurakunta tuo ihmisten elämään yhteisöllisyyttä ja paikan, jossa on mahdollisuus kohdata toisia, toimia, iloita ja surra yhdessä. Seurakuntayhtymässä on menossa monia uudistuksia, jotka liittyvät taloushallinnon, ATK-toimintojen ja väestökirjanpidon keskittämiseen. Kirkon talouden heikkeneminen on nähtävissä myös Turussa. Näissä kaikissa on tuomiorovastille työsarkaa vaikuttajana ja vastuunkantajana. 5. Yhteistyö on välttämätöntä. Se on myös hauskaa ja tuloksellista, jos mukaan lähdetään oikealla asenteella. 6. Monen muun turkulaisen tavoin liikun vesillä. Korjaan vanhaa taloa ja hoidan sen puutarhaa. Perheen yhteiset puuhat ovat myös tärkeitä. 7. www.heimorinne.fi Kuka, mitä, miksi? Kirkko ja me -lehti esitti vaalisijoille asetetuille tuomiorovastiehdokkaille seuraavat kysymykset, joiden avulla pyrimme antamaan vaalin päättäjille eli seurakuntalaisille lisää tietoa äänestyspäätöksen tueksi. 1. Miksi haet tuomiorovastiksi? 2. Mitä pappeus sinulle merkitsee? 1. Tehtävässä kiinnostaa sen monipuolisuus. Siinä yhdistyvät seurakunnan ja työyhteisön johtaminen, Turun ja Kaarinan seurakuntien yhteiset tehtävät, työskentely hiippakuntaa johtavassa tuomiokapitulissa sekä papin työ. Uskon, että näissä minulla on annettavaa. 2. Pappeus on osa minua, elämäntapa, kutsumus ja virka. 3. Olen pyrkinyt kasvattamaan itsessäni lujuutta, en kovuutta. Olen avoin ja rohkea enkä pelkää tarttua vaikeisiin asioihin. Työntekijät ovat minulle tärkeitä. Välillä suunnitelmat ja ideat tahtovat hukkua asioiden paljouteen. Työtehtävissä olen asiakeskeinen, small talkia en taida oppia kunnolla koskaan. 4. Suuri haaste on kyetä antamaan seurakunnan alueella asuville kokemus siitä, että seurakunnan jäsenyys on merkityksellinen asia. Tärkeää on kyetä muotoilemaan evankeliumi tämän päivän kielelle ja kohdata ihmiset heitä arvostaen. Kirkkoherran tehtävä on johtaa tätä työtä toimien yhdessä työntekijöiden, luottamushenkilöiden, vapaaehtoisten ja seurakuntalaisten kanssa. Tuomiorovastin haasteena on yhdistää edellä mainitut seurakunnan 3. Vahvuutesi ja heikkoutesi esimiehenä? 4. Tuomiokirkkoseurakunnan ja tuomiorovastin tehtävän suurimmat haasteet? 5. Miten suhtaudut seurakuntien yhteistyöhön yhtymän alueella? 6. Mitä teet vapaapäivinäsi? 7. Oman internetsivun osoite? Pirjo Vahtola 59 vuotta. Teologian maisteri, rovasti, Kaarinan kirkkoherra haasteet kaikkiin muihin kyseisen viran tehtäviin yhdelle ihmiselle ylipäätään mahdollisella tavalla. 5. Suhtaudun yhteistyöhön myönteisesti. Parhaimmillaan yhteistyö lisää voimavaroja ja rohkeutta. Kirkon työn perusyksikkö on seurakunta. Tuomiokirkkoseurakunta on aika sopivan kokoinen. 6. Riippuu vapaapäivästä ja siitä, onko niitä yksi tai useampia peräkkäin: teen pitkiä sauvakävelylenkkejä, kutsun lapsia perheineen syömään meille, vietän aikaa lastenlasten kanssa, siivoan, pesen pyykkiä, kudon sukkia, mökkeilen, marjastan ja sienestän, järjestän juhlia sukulaisille ja ystäville, luen kirjoja, kirjoitan runoja. 7. www.vahtolat.net Ensimmäisellä vaalisijalla on Maarian seurakunnan kirkkoherra, teologian tohtori, filosofian maisteri Heimo Rinne, joka antaa vaalinäytteensä Tuomiokirkossa 29.8. Toiselle vaalisijalle on asetettu Kaarinan seurakunnan kirkkoherra, rovasti Pirjo Vahtola, jonka vaalisaarna kuullaan 5.9. Kolmannella vaalisijalla on Raision seurakunnan kirkkoherra, pappisasessori, lääninrovasti Pertti Ruotsalo, jonka saarnaa seurakuntalaiset pääsevät kuulemaan 12.9. Ylimääräisiksi vaaliehdokkaiksi kelpoisia ovat Sauvo- Karunan seurakunnan kirkkoherra, teologian tohtori Kalle Elonheimo ja Lapin Ilmatorjuntarykmentin sotilaspastori Jouni Parviainen. Äänioikeutettuja kirkkoherranvaalissa ovat viimeistään vaalipäivänä 18 vuotta täyttävät henkilöt, jotka on merkitty Tuomiokirkkoseurakunnan läsnä oleviksi jäseniksi vähintään 70 päivää ennen vaalia eli 18.7. Vaaliluettelo on nähtävissä 5.8. klo 11-15 ja 6.8. klo 15-19 kirkkoherranvirastossa, Eerikinkatu 3. Kaksitahoinen virka Muista kirkkoherroista poiketen tuomiorovasti on myös tuomiokapitulin jäsen. Oman seurakunnan kaitsemisen lisäksi tuomiorovasti osallistuu myös koko arkkihiippakunnan asioiden hoitoon tuomiokapitulin kokouksissa. Tuomiorovasti toimii tuomiokapitulin varapuheenjohtajana arkkipiispan ja piispan ollessa estyneitä. Hän toimii tarvittaessa myös piispan sijaisena. Tuomiorovastina toimii aina Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra. Tuomiorovastina toimivan kirkkoherran kelpoisuusehtona on kirkkoherran kelpoisuuden lisäksi ylempi pastoraalitutkinto. Turun tuomiorovastin virka on liki yhtä vanha kuin Tuomiokirkko. Viran perusti katolisena aikana vuonna 1340 piispa Hemming. Viran edellinen haltija Rauno Heikola jäi eläkkeelle alkuvuodesta. Syksyllä valittava tuomiorovasti tulee olemaan viran 52 haltija. Pertti Ruotsalo 56 vuotta. Teologian maisteri, lääninrovasti, pappisasessori, Raision kirkkoherra 1. Olen syntyperäinen turkulainen ja itse asiassa tuomiokirkkoseurakuntalainen, joten Tuomiokirkolla on pysyvä asema sielunmaisemassani. Kun se nyt on mahdollista, tuntuu luontevalta tarjota hankkimani taito ja kokemus Tuomiokirkkoseurakunnan palvelukseen. 2. Jo nuorena koulupoikana olen sanonut, että minusta tulee isona pappi ; pappeus on kutsumus, johon olen kasvanut sisään; varmaan siinä voi puhua elämäntavasta. Vaikka minulla nykyisin on paljon hallinnollisia tehtäviä, toivon, että ne eivät ole tehneet minusta virkamiesmäistä. 3. Vahvuus: vankka asioiden osaaminen on hyvän esimiestyön ja tasapuolisten ratkaisujen perusta. Monet pitävät organisaatiokykyäni erityisen hyvänä. Heikkous: aina en oivalla, että asioiden taustalla on myös tunnelatauksia. 4. Yksinkertaisesti: monipuolinen seurakuntaelämä. Toivon voivani yhdessä työtovereiden kanssa rakentaa sellaista seurakuntaa, jonka mahdollisimman moni voi tuntea omakseen. Tuomiorovasti on yksi Turun kirkkoherroista, joten edellä sanottua voi laajentaa: yhteistyössä rakentaa koko Turun seurakuntaelämää niin sisällön kuin rakenteiden osalta. Samalla tuomiorovasti on yhteyksien rakentaja moniin yhteistyötahoihin, kaupunkiin, tiedotusvälineisiin jne. 5. Yhtymän rajan takaa (lue: Raisiosta) katsottuna yhteistyö ja sen kehittäminen tuntuisi aivan luonnolliselta asialta. Viittaan edelliseen vastaukseen Turun ja Kaarinan seurakuntaelämän rakentamisesta yhdessä ja seurakuntien hyvällä yhteistyöllä. 6. Järjestötoiminta kotimaassa ja kansainvälisellä tasolla on tällä hetkellä ykkösasia; sillä on kyllä yhteyksiä kirkolliseen elämään eli työ ja harrastukset kulkevat rintarinnan. Urheilua seuraan eli urheiluruudun aikaan minua ei puhelimella tavoita. 7. -
5 Lasten turvallisuus ykkösasia Vahva esimieskulttuuri takeena kirkon toiminnassa Mediassa esiin tulleet lasten hyväksikäyttötapaukset luterilaisessa kirkossa ovat herättäneet keskustelua myös Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä ja siihen kuuluvissa seurakunnissa. Vyyhti alkoi purkautua, kun Kirkon tiedotus - keskus julkaisi huhtikuun lopulla tiedotteen, jossa kerrottiin luterilaisen kirkon perhetyön tietoon tulleen yksittäisiä hyväksikäyttötapauksia. Turun Sanomien ja Helsingin Sanomien uutisoinnin myötä kävi ilmi, että tapauksia on tullut ilmi useita kymmeniä. Helsingin Sanomien haastatteleman kirkon perheasiain keskuksen johtajan Martti Eskon mukaan epäiltyjen joukossa on joitakin pappeja ja muita luterilaisen kirkon työntekijöitä. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän nuorisotoimesta vastaavalle kasvatuksen teologi Heikki Arikalle kirkon piirissä esiin tulleet hyväksikäyttötapaukset eivät tulleet yllätyksenä. Siellä missä on paljon ihmisiä, sinne mahtuu myös jokunen sairaalloinen ihminen joukkoon. Toisaalta jos laskee, miten paljon kirkon toimintaan osallistuu lapsia ja nuoria, niin tapauksia on poikkeuksellisen vähän verrattuna muuhun yhteiskuntaan. Arikka kuitenkin korostaa, että jokainen hyväksikäyttötapaus on liikaa. Jokaiseen tapaukseen pitää suhtautua erittäin vakavasti ja minkäänlaista peittelyä ei saa olla. Niitä ihmisiä, jotka syyllistyvät tällaiseen tulee rangaista välittömästi. Näissä tapauksissa ei ole mitään puolustettavaa tai lieventäviä asianhaaroja. Leirivastuu seurakunnilla Suuri osa kirkon lapsi- ja nuorisotoiminnasta tapahtuu seurakuntien järjestämillä leireillä, kerhoissa ja retkillä. Vastuu lasten turvallisuudesta on tällöin itsenäisesti toimivilla seurakunnilla, joiden esimiehenä toimivat kirkkoherrat. Seurakuntayhtymä antaa koulutusta ja ohjeistuksia nuorisotyöntekijöille. Arikka arvioi yhtymän alueen nuorisotyöntekijät ammatillisesti samanarvoisiksi ja tasalaatuisiksi. Töitä tehdään useimmiten pareissa tai ryhmässä. Vaikka he ovat omien seurakuntiensa työntekijöitä niin meillä on keskenään niin paljon tekemistä, että me tunnemme jokaisen työntekijän erittäin tarkkaan ja tiedämme, missä he liikkuvat ja mitä he puuhaavat koko ajan. Kesäleireille palkataan kesätyöntekijöiksi nuorisotyötä opiskelevia, jotka haastatellaan ja koulutetaan ja jotka tapaavat leirin muut työntekijät. Leirin jälkeen pyydämme opiskelijoilta työntekijöistä palautteet ja työntekijöiltä opiskelijoista palautteet. Kun meillä on tällainen ristiinkartoitus koko ajan käynnissä, tiedämme aika tarkkaan, mitä tapahtuu. Jos Arikan tietoon tulisi hyväksikäyttötapaus, hän ilmoittaisi siitä välittömästi kyseisen seurakunnan kirkkoherralle, joka olisi rikoslain nojalla velvollinen tekemään asiasta rikosilmoituksen. Lapsivastuu seurakuntayhtymällä Seurakuntayhtymän alainen kasvatusasiainkeskus järjestää alle kouluikäisten kristillisen kerhotoiminnan. Vs. lapsityönjohtaja Jaanet Salmisen mukaan työntekijän pätevyys taataan perehdytyksestä lähtien, jossa käydään läpi työpaikan pelisäännöt ja ammattieettiset periaatteet. Työntekijöiden lähiesimiehet ovat selvillä siitä, mitä kentällä tapahtuu. Lisäksi lapsilta ja vanhemmilta kerätään vuosittain palaute. Salmisen mukaan kohun myötä toimintoja tarkennetaan ja täsmennetään, mutta lasten turvallisuuden takaava työympäristö on jo olemassa. Hän korostaa luottavansa jokaiseen työntekijäänsä. Meillä on työyhteisössä hyvin vahva lapsen puolustamisen kulttuuri. Salminen korostaa, että jos hyväksikäyttötapaus ilmenisi, asiasta tehtäisiin rikosilmoitus. Ripin murto ei ratkaisu Peruspalveluministeri Paula Risikko vaati kohun myötä kirkkoa murtamaan kirkkolakiin kirjatun rippisalaisuuden, jonka mukaan papilla on vaitiolovelvollisuus hänelle ripissä tai sielunhoidossa uskotuista asioista, myös rikoksista. Risikko väläytti lastensuojelulain muutosta, ellei kirkkolakia muutettaisi, mutta pyörsi puheensa kuultuaan kirkon edustajia. Nyt kirkon edustajat pohtivat muutoksia rippisalaisuuteen pedofiliatapausten osalta. Sekä Salmisen että Arikan mielestä rippisalaisuuden murtaminen ei ole ratkaisu hyväksikäyttökohuun. Arikka toivoisi, että kaikki seksuaalirikokset kirjattaisiin lakiin törkeinä. Kirkkolain mukaan papin pitää rippisalaisuudesta huolimatta kertoa törkeistä rikoksista eteenpäin. Salmisen ja Arikan mukaan lasten turvallisuus kirkon toiminnassa taataan parhaiten vahvalla esimieskulttuurilla. Esimiehen tärkein tehtävä on olla työntekijän lähellä, jotta hän tietää, mitä tapahtuu, Salminen sanoo. Kirkkoherran tulisi työyhteisössä luoda sellainen keskusteluilmapiiri, että kaikista asioista voi puhua, ettei ole mitään tabuja ja hyväksyä se tosiasia, että tällaista voi tapahtua myös kirkossa. Tämä on vakava juttu, johon pitää puuttua, jos sitä ilmenee. Sitä ei tarvitse demonisoida tai paisutella, mutta ihmisten tulee olla korvat ja silmät auki, Arikka sanoo. Heidi Pelander Kirkkoherrat tuomitsevat hyväksikäytön Turun seurakuntien kirkkoherrat ovat seuranneet hyväksikäyttötapauksiin liittyvää keskustelua vakavina. Kirkko ja me -lehden teettämän sähköpostikyselyn vastaus ten viesti oli selvä: kirkkoherrojen mukaan hyväksikäyttöä ei tule sallia seurakuntien toiminnassa missään muodossa. Lasten ja nuorten turvallisuus on taattava kaikissa olosuhteissa kirkon toiminnassa, Mikaelinseurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen sanoo. Monen vastanneen mielestä on hyvä, että tapaukset tulevat julki ja että niistä keskustellaan. Julkisessa keskustelussa käsitellään pitkään puhumattomana ollutta asiaa. Asia ei ole yksin kirkon, mutta kirkko voi toimia mallina oman pesän siivoamiskeskustelijana, Piikkiön seurakunnan kirkkoherra Merja Hermonen sanoo. Hyväksikäyttökohu on herättänyt keskustelua seurakuntien työntekijöiden kesken, mutta työtapoja ei sinänsä ole koettu tarpeelliseksi muuttaa. Seurakunnassamme on tähänkin asti suhtauduttu lasten ja nuorten koskemattomuuteen erittäin vakavasti, Kaarinan seurakunnan kirkkoherra Pirjo Vahtola sanoo. Kirkkoherrat viittaavat jo käytössä oleviin keinoihin lasten ja nuorten turvallisuuden ja koskemattomuuden takaamiseksi: Leireille tehdään turvallisuussuunnitelma ja yksi työntekijöistä on leirin turvallisuusvastaava. Kaikilta lasten ja nuorten kanssa työskenteleviltä vaaditaan rikosrekisteriote. Lisäksi kommenteissa korostuvat työntekijöiden ammattimaisuus, koulutus, kontrolli ja eettiset säännöt. Työntekijämme ovat laatineet keskenään pelisäännöt, joiden toisena kohtana on: Pyrimme palvelemaan seurakuntalaisia ja toisiamme avoimesti, rehellisesti ja hienotunteisesti., Maarian seurakunnan kirkkoherra Heimo Rinne sanoo. Toiminta on avointa ja läpinäkyvää. Lasten ja nuorten henkilökohtaisia rajoja kunnioitetaan, Katariinanseurakunnan johtava nuorisotyöntekijä Tuukka Salmenkorva sanoo. Mikäli seurakunnan työntekijä syyllistyisi lapsen hyväksikäyttöön, kirkkoherra puuttuisi asiaan ja siitä ilmoitettaisiin poliisille ja lastensuojeluviranomaisille. Papin kohdalla asia siirtyisi myös tuomiokapitulille ja muiden työntekijöiden kohdalla seurakuntaneuvostolle, Rinne sanoo. Kyselyyn vastasi seitsemän Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kymmenestä kirkkoherrasta. Katariinanseurakunnan puolesta vastasi johtava nuorisotyöntekijä. Vastaukset puuttuivat Tuomiokirkkoseurakunnan ja Turun ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherroilta, joista jälkimmäinen oli lomalla. HP Lasten hyväksikäyttö on jo ajatuksena likainen ja luotaantyöntävä. Olisi helpompaa sysätä koko aihe syrjään ja miettiä iloisia lapsia leikkimässä kauniina kesäpäivänä. Vaikeneminen ja asioiden lakaisu maton alle eivät kuitenkaan poista ongelmia. Kiikku keinuu kipeästi, kunnes kaikki tahot tunnustavat lasten oikeudet. P l u g i, k u v a n k ä s i t t e l y E r k k i K i i s k i
6 Nuorten asema, talous ja jäsenkato haastavat ensi vaalikaudella Neljän pitkäaikaisen luottamushenkilön näkökulmasta yksi mielenkiintoisimmista kysymyksistä seurakuntien päätöksenteossa seuraavalla vaalikaudella tulee olemaan nuorten todelliset mahdollisuudet vaikuttaa. Äänioikeuden avaaminen 16-vuotiaille ei yksin riitä nuorennusleikkaukseen, myös järjestelmän on annettava nuorille aidosti tilaa. Heitä nimittäin tarvitaan. Tunnin keskusteluun aamukahvin ääressä antautuneet seurakuntien luottamushenkilöt Harri Lukander, Jaana Jaakola, Kimmo Hollmén ja Aiju von Schöneman pitivät kaikki hyvänä sitä, että entistä nuorempien ääni kuuluu seurakuntavaaleissa, mutta näkivät tilanteessa myös riskejä ja haasteita. Uskomme kovasti nuorten haluavan vaikuttaa äänestämällä, mutta voi olla riski, että nuoret eivät tunne toimintaa. Myös päätöksentekojärjestelmä on monin paikoin monimutkainen ja kankea, Vaalien järjestäjän on huolehdittava, että uudet äänestäjät myös tietävät, miten voi vaikuttaa, Jaakola patisti. Itse tulin valituksi ensi kertaa 28-vuotiaana ja olen tosi hyvin päässyt mukaan. Mutta uskaltaako 18-vuotias tuoda äänensä kuuluviin? Se vaatii alkuvaiheessa paljon tsemppausta, Hollmén totesi. Lukander oli samaa mieltä ja kehotti seurakuntaneuvostojen ja kirkkovaltuuston vanhempia jäseniä tuntemaan vastuunsa nuoremmista ja antamaan heille tilaa. Itse toivon, että nuorten mukaan tulo näkyisi ennakkoluulottomuutena ja lisäisi seurakuntaelämän kansainvälisyyttä ja ekumeniaa. Turku on siitä upea kaupunki, että meillä voi tunnissa sukkuloida eri seurakunnissa synagogasta katoliseen seurakuntaan ja jopa kävellen! von Schöneman muistutti. SEURAKUNTA- VAALIT 2010 TURUSSA JA KAARINASSA Maahanmuuttajakysymys näkyy Ennakkoluulottomuutta tulevalla kaudella saatetaan tarvita muun muassa maahanmuuttajien asemaa koskevien asioiden käsittelyssä. Esimerkiksi maahanmuuttajiin kohdistuvan diakoniatyön merkitys on selvästi kasvamaan päin, ja maahanmuuttajiin kohdistuu tällä hetkellä kovia poliittisia ja muitakin paineita. Tulee varmaankin tilanteita, joissa kirkko puolustaa ihmisyyden ja inhimillisyyden arvoja, Lukander arvioi. Maahanmuuttajakysymys nostattaa tunteita muuten leppoisissa keskustelijoissa. He painottivat, ettei maahanmuuttaja seurakunnan näkökulmasta poikkea ihmisarvoltaan muista, ja tarvitsevaa autetaan ilman ehtoja. Emme katso jäsenkorttia eikä meillä ole kanta-asiakasjärjestelmää, Hollmén muistutti. Tässä asiassa sekoillaan meillä ihan täysillä! Ihmisiin pitää suhtautua tasa-arvoisesti, ja maahanmuuttajat ovat ihmisiä siinä missä muutkin. On muistettava, että meiltäkin on lähtenyt miljoona ihmistä maailmalle paremman leivän perään, napautti von Schöneman. Tiloista voidaan tinkiä Jaakola, Hollmén, von Schöneman ja Lukander pitivät itsestään selvänä, että myös talous aiheuttaa ensi vaalikaudella päänvaivaa. Asioiden tärkeysjärjestyksestä luottamushenkilöt olivat perin yksimielisiä: Viimeiseksi tingitään toiminnasta. Sen sijaan meillä on toiminnalle aika komeat premissit, joista voi tinkiä. Toiminnalle tarvitaan tilaa, mutta kaiken ei tarvitse olla omaa, Lukander kiteytti. Vielä ei sentään tarvitse myydä kirkkoja kuten Tanskassa, von Schöneman huomautti. Vielä? Tulemmeko mekin siihen, koppasi Lukander. Jaakola patisti itseään ja muita miettimään, mikä oikeastaan on seurakuntien perustehtävä ja tekemään ratkaisuja sen perusteella. Kiinteistöjen rakentaminen ei tuo enempää toimintaa, mutta toiminta vaatii koko ajan enemmän resursseja, punnitsi Jaakola. Seiniin on investoitu paljon ja tullaan tulevallakin kaudella investoimaan, montakin miljoonaa. Uusi valtuusto saattaa joutua tekemään vielä vaikeita päätöksiä, Hollmén arveli. Luottamushenkilöt uskoivat, että myös byrokratiasta voitaisiin tinkiä. Erilaisten toimikuntien määrää voitaisiin huomattavasti vähentää. Se paitsi säästäisi rahaa myös virtaviivaistaisi päätöksentekoa. Demokratiavajeen vaara ei keskustelijoiden mielestä silti uhkaisi, niin paljon järjestelmässä on löysää. Myös seurakunnan työntekijöiden jaksamiseen vaikuttaminen ja vapaaehtoisten työpanoksen tarve nousivat tässä keskustelussa esille. Seurakuntien luottamushenkilöinä kannuksensa ansainneet Kimmo Hollmén, Jaana Jaakkola, Aiju von Schöneman ja Harri Lukander ovat yhtä mieltä siitä, että nuorten ääni saisi kuulua enemmän päätöksenteossa. T imo Jakonen Perheisiin pitää panostaa Keskustelijat olivat kiistattomia myös sen suhteen, millaiseen toimintaan vähenevät varat tulisi seuraavan vaalikauden aikana erityisesti ohjata, mutta keskustelu liikkui melko yleisellä tasolla. Huomiota pitäisi suunnata erityisesti perheisiin sekä nuorten mukana pitämiseen rippikoulun jälkeenkin. Näillä keinoilla voitaisiin ehkä vähitellen myös kääntää jäsenvirta positiiviseksi. Laajassa merkityksessä pitäisi satsata perheisiin, käytännön jaksamiseen ja hyvinvointiin, Hollmén summasi. Jaakolakin totesi perheiden voivan varsin huonosti tänä päivänä. Hän hahmotteli perhetyön pohjaksi nykyistä laajempaa elämänkaariajattelua. Diakoniatyö muuttuu koko ajan: ei ole vain vanhusdiakoniaa, vaan se alkaa pienistä lapsista, huostaan otetuista, perheistä Meillä on oikeasti aikamoinen hätä, ja on vaikea saada työntekijöitäkin ymmärtämään missä mennään tämän hädän kanssa. Meidän ei kuulu enää jakaa työtä palasiin, vaan sijaan pitäisi tulla elämänkaariajattelu ja kokonaisuuden hahmottaminen. Mitä rippikoulun jälkeen? Kahvipöydässä kuului aito huoli kirkon jäsenkadosta. Keskustelijat totesivat seurakuntalaisen elämänkaaren katkeavan tyypillisesti rippikoulun jälkeen. Rippikoulu vetää 90 prosenttia ikäluokasta ja tarjoaa nuorelle tämän kaipaamaa yhteisöllisyyttä, mutta mitä sitten tapahtuu? Seurakunnat kadottavat käsistään valtavan ikäluokan toisensa jälkeen, kun isosvaiheen jälkeen ei löydy luontevaa jatkoa. Mitä pitäisi tehdä? Lukander liitti yhteen yhteisöllisyyden merkityksen ja seurakunnan vetovoiman. Toimiva yhteisö ei hänen mielestään voi olla kovin iso. Itse tulen pienestä seurakunnasta, ja olen ihmeissäni miksi kaiken pitää olla niin suurta; liian suuressa seurakunnassa yhteisöllisyys katoaa. Pitäisi miettiä, mistä syntyy johonkin kuulumisen kokemus ja kuinka seurakuntalaiset voisivat tavoittaa uusia. Jumalanpalveluksessa jokainen istuu kuitenkin yksin, hyvä kun edes pappi kättelee, Lukander kärjisti. Jaakola palautti keskustelun perheisiin. Seurakuntien mahdollisuudet tavoittaa perheitä avautuvat tyypillisesti eri elämänvaiheita elävien jäsenten kautta, ne tulee vain oivaltaa. Edelleen konfirmaatiot on niitä tilaisuuksia, johon tulee koko suku ja ystävätkin kirkkoon mukaan. Meidän kohderyhmämme on koko se joukko eikä vain nuori joka konfirmoidaan. Lisäksi meillä on muskareita, kerhoja ja niin edelleen, joiden kautta tavoitetaan koko perhe, Jaakola sanoi. Rohkea voi vaikuttaa Uusille luottamushenkilöille nämä konkarit lähettivät rohkaisevia terveisiä: asioihin on mahdollisuus vaikuttaa. Uusia ihmisiä todella tarvitaan, muuten päätöksenteko luutuu, totesi Lukander. Hollmén kehotti jättämään turhan vaatimattomuuden. Omaa tilaa ja omaa paikkaa täytyy uskaltaa vaatia ja puolustaa. Ja jokainen uusi kausi on oppimista, lisäsi Jaakola. Ainakin nykybyrokratialla, Hollmen veisteli takaisin. Jaana Jaakola, Harri Lukander, Kimmo Hollmén ja Aiju von Schöneman aikovat olla ehdolla myös seuraavissa seurakuntavaaleissa. Tiina Piha Tarjolla hyvän Seurakunnat toivovat saavansa ehdokkaiksi nuoria ja kokeneempia, miehiä ja naisia, eri katsantokantoja edustavia henkilöitä. Juuri sellaisia kuin sinä! Voit asettua ehdolle, jos täytät 18 vuotta viimeistään isänpäivänä 14.11.2010 eli ensimmäisenä vaalipäivänä, olet konfirmoitu kirkon jäsen eikä kristillinen usko tunnu sinusta vieraalta (kirkkolaissa sanotaan juhlavasti, että ehdokkaaksi aikovan tulee olla tunnettu kristillisestä vakaumuksesta ). Toinen vaalipäivä on maanantai 15.11. Ennakkoon äänestetään marraskuun alussa 1. 5.11. Turun ja Kaarinan seurakuntavaaleista pidettiin toukokuussa ehdokkaiksi aikoville ja valitsijayhdistystä suunnitteleville tarkoitettu tilaisuus Aureliassa. Toinen vastaava tilaisuus on tiistaina 17. elokuuta klo 17. Sekin on Turun ruotsalaisen seurakunnan tiloissa Aureliassa, osoitteessa Aurakatu 18, Turku. Luottamushenkilöksi seurakuntaan ja kirkkovaltuustoon Seurakuntavaaleissa on kyse kahdesta asiasta. Marraskuun vaaleissa valitaan uudet luottamushenkilöt kunkin seurakunnan seurakuntaneuvostoon ja samalla äänestetään oma ehdokas Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän yhteiseen kirkkovaltuustoon. Ehdokkaaksi asettuminen voi tuntua kovin juhlavalta ja vähän hankalaltakin. Uuden luottamushenkilön ei kuitenkaan tarvitse osata kaikkea. Seurakuntayhtymä tarjoaa luottamushenkilöille koulutusta
7 T imo Jakonen työn paikkoja ja kirkon päätöksenteko tulee vähitellen tutuksi. Luottamushenkilöt ovat seurakuntiensa VIP-henkilöitä. He päättävät siitä, mihin seurakunnan toimintaa painotetaan, satsataanko jumalanpalveluselämään, musiikkiin, lapsi- ja nuorisotyöhön vai diakoniatyöhön. Luottamushenkilöt päättävät myös, ketkä työntekijät valitaan virkoihin. Luottamushenkilö oppii itse kauden aikana paljon kirkon ja seurakuntansa toiminnasta ja saa kokonaiskäsityksen siitä, missä kaikessa seurakunta on mukana. Luottamushenkilö ei ole kuitenkaan seurakunnan työntekijöiden esimies, vaan seurakuntaa johtaa aina kirkkoherra. Luottamushenkilön ei pidä puuttua arkiseen aherrukseen, mutta hän voi olla kullanarvoinen tuki, kun tarvitaan tietoa ja taitoa tehdä hyviä päätöksiä. Luottamushenkilö voi tuoda oman ammatillisen kokemuksensa ja elämänkokemuksensa hyötykäyttöön seurakunnassa ja seurakuntayhtymässä. Kirkko on odottanut sinua Aureliassa olivat 11. toukokuuta puhumassa Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän keskusvaalitoimikunnan puheenjohtaja, kirkkoherra Jouni Lehikoinen, hallintojohtaja Hannu Kallio ja projektisihteeri Kari Kanala Kirkon tiedotuskeskuksesta. Kirkkoherra Lehikoinen kannusti paikalla olijoita ehdokkaiksi, sillä juuri nyt kirkkoa tarvitaan ja toisaalta kirkko itse elää ison muutoksen aikaa ja tarvitsee viisaita päättäjiä. Projektisihteeri Kari Kanala esitteli seurakuntavaalien valtakunnallista kampanjaa. Kampanja kertoo maihariin pukeutuneen Jeesus-hahmon suulla, että olen odottanut sinua 2010 vuotta. Kampanja kehottaa nuoria tekemään jotakin, pistämään tikun ristiin. Vaalikoneelta luvataan hyvää seuraa ja ollaan yksi kirkon ja kirkko kaikkien puolesta. Jos olet jo ehdokkaana seurakuntavaaleissa, raapusta kalenteriisi seuraava päivämäärä: keskiviikko 15. syyskuuta klo 17. Silloin uunituoreille ehdokkaille pidetään tiedotustilaisuus Eerikinkadun toimitalon juhlasalissa, osoitteessa Eerikinkatu 3 A, 2. krs. Tervetuloa molempiin tilaisuuksiin! PH Ehdokkaat listoille Seurakuntavaaleissa ehdokkaita asettavat valitsijayhdistykset. Valitsijayhdistys tarkoittaa sitä, että kymmenen oman seurakunnan äänioikeutettua jäsentä allekirjoittaa yhdistyksen perustamisasiakirjan. Valitsijayhdistys voi asettaa ehdokkaita vaaleihin. Monen valitsijayhdistyksen taustalla on poliittinen puolue, kirkon herätysliike tai muu jo aiemmin järjestäytynyt yhteisö. Valitsijayhdistyksen voi kuitenkin perustaa kuka tahansa vaalikelpoinen seurakuntalainen, joka haluaa asettaa ehdokkaita vaaliin. Mikäli sama taho haluaa asettaa ehdokkaita useamman seurakunnan vaalissa, pitää joka seurakuntaan perustaa oma valitsijayhdistys, jonka perustajat ovat kyseisen seurakunnan jäseniä. Valitsijayhdistykset tulee perustaa erikseen myös seurakuntaneuvoston ja yhteisen kirkkovaltuuston vaaliin. Valitsijayhdistyksen perustamiseen tarvittavia lomakkeita saa seurakuntayhtymän keskusrekisteristä tai ne voi tulostaa Kirkkohallituksen nettisivuilta osoitteesta www.seurakuntavaalit.fi. Valitsijayhdistyksen perustamisasiakirjoja eli ehdokaslistoja otetaan vastaan keskiviikkona 15.9.2010 klo 12 16 kirkkoherrojen työhuoneissa Eerikinkatu 3, 6. kerros. Turun Ruotsalaisen seurakunnan osalta asiakirjat voi toimittaa Aureliaan, Aurakatu 18. Perustamisasiakirjat voi toimittaa myös keskusrekisterin johtajalle 15.9.2010 klo 16 mennessä. Vaaliasiaa netissä Seurakuntavaaleista löytyy tietoa myös netistä. Seurakuntayhtymän sivuilla on tietoa vaalien järjestelyistä Turussa ja Kaarinassa. Kesän aikana sivusto palvelee erityisesti ehdokkuutta suunnittelevia. Sivustolta löytyy muun muassa tietoa ryhmistä ja yhteyshenkilöistä, jotka keräävät ehdokkaita eri listoille. Syksyllä sivuille saadaan tietoa äänestämisestä. Vaalisivusto löytyy helposti tutusta osoitteesta: www.turunseurakunnat.fi. Kirkkohallitus ylläpitää kahta erityyppistä vaalisivustoa. Seurakuntavaalit. fi-sivusto on tarkoitettu ehdokkuutta pohtiville ja ehdokkaita kerääville sekä seurakuntien käyttöön. Ensimmainenkerta.fi-sivusto on tarkoitettu nuorille, jotka pääsevät äänestämään ensimmäistä kertaa seurakuntavaaleissa.
8 Seurakunta syö enemmän kuin tienaa Taloudenpito on saatava kestävämmälle pohjalle T imo Jakonen Tilintarkastajat kiinnittivät toukokuussa huomiota ikävään asiaan: seurakuntayhtymässä syödään vanhoja säästöjä epäterveeseen tahtiin. Yhtymän talousjohtaja Aapo Kaisti on samoilla linjoilla: - Meillä on varaa yksittäisiin huonoihin vuosiin, mutta edessä on suuria vaikeuksia, ellei nyt laiteta suuta säkkiä myöten. Tulevaisuuden ennustaminen on aina vaikeaa, mutta talousja suunnittelujohtaja Aapo Kaisti näkee edessä vaaran vuodet. Seurakuntien talous on Kaistin mukaan kuin Huittisten hullu mies, joka syö enemmän kuin tienaa. Ensin hyvät uutiset: Aapo Kaistin mukaan viime vuosi sujui talouden näkökulmasta vielä miten kuten siedettävästi. Sitten huonot uutiset: tätä menoa parin kolmen vuoden päästä edessä on veroäyrin nosto, omaisuuden realisointi tai toiminnan supistaminen. Tuhkaakin saa varmaan ripotella päälleen, mutta toisaalta tulevaisuuteen voi vielä vaikuttaakin. Hyvää tämän vuoden tilinpäätöksessä oli, että kaikki osastot pysyivät budjetissa erinomaisesti. Toinen myönteinen asia oli, että budjetoinnin osumatarkkuus oli hyvä. Tilinpäätös oli 1,6 miljoonaa alijäämäinen niin kuin oli budjetissa arvioitukin. Kolmas positiivinen asia olivat rahoitustuotot. Sijoitussalkun arvo nousi noin 3,1 miljoonaa, mikä vahvisti taloutta. Toisaalta pitää muistaa, että vastaavasti vuonna 2008 sijoitusten arvo meni alaspäin. Lopputulos on Kaistin mielestä joka tapauksessa siedettävä ei hyvä, koska viivan alle jäi miinusta, mutta sen kanssa voisi elää, ellei peikkona taustalla olisi kahta asiaa. Verotulot laskivat noin kolme prosenttia. Ansio- ja pääomatuloista saatavat verot itse asiassa nousivat prosentin verran, mutta vastaavasti yhteisöveron tuotto laski peräti 23 prosenttia siitä huolimatta, että valtio maksoi kunnille ja seurakunnille enemmän, kun nähtiin millaiseen katastrofiin oltiin laman myötä ajautumassa. Kaikkiaan verotuoton lasku kertoo yksinkertaisesti siitä, että firmoilla meni huonosti, mikä vähensi valtion saamaa verokertymää. Pelottava investointiaste Verotulojen lasku oli kuitenkin Kaistin mielestä vasta toiseksi huonoin uutinen. Huonoin on tämä: Vuonna 2009 syötiin hyvinä aikoina kertynyttä kassavarallisuutta 5,4 miljoonan euron edestä, eikä sellainen voi jatkua pitkään. Tuolla vauhdilla muutaman vuoden päästä säästöjä ei enää ole, eikä siten myöskään niitä tuloja, joita nämä sijoitetut säästöt nykyään tuottavat varsinaiseen toimintaan. Silloin edessä on joko äyrin nosto, mitä harva haluaa, tai toiminnan leikkaaminen. Mutta kun kyse on miljoonista euroista, niin se ei sitten tule olemaan hauskaa kenenkään mielestä, Kaisti sanoo. Kaistin mukaan tilanne ei olisi vaarallinen, jos se tapahtuisi vain yhtenä vuonna, mutta kun niin on tapahtunut jo useampana vuonna. Mikäli viimeisen kolmen vuoden aikana kaikki budjetoitu olisi toteutunut, säästöjä olisi syöty 20 miljoonalla. On selvää, että taloudellisen ajattelun perustuminen vanhojen säästöjen syömiseen on huono ratkaisu. Kaistin mukaan aikaa on 2 3 vuotta ja sitten kipukynnys on ylitetty. Sen jälkeen on tehtävä jotain radikaalia. Sitä odotellessa lienee sopiva kysyä, mihin ne rahat sitten menevät? Investointeihin. Meillä pistetään rakentamiseen enemmän kuin olisi hyväksi. On sitä kyllä kritisoitukin. Meillä on pelottavan korkea investointiaste, Kaisti sanoo. Eläkemaksut nousevat Säästämisen vaikeus seurakunnassa on sama kuin valtiollakin: kerran hyväksyttyjä menoja on vaikea jälkikäteen perua. Se on kuin ottaisi tikkarin pois lapsen suusta. Mutta: On kuitenkin erittäin paljon helpompaa leikata tulevia investointeja kuin työpaikkoja, Kaisti muistuttaa ja kuulostaa niin pelottavalta, että voisi hyvinkin saada töitä Linnanmäen kummitusjunasta; voiko tilanne muka olla niin paha? Pahempi. Kaisti huomauttaa, että kaiken kukkuraksi taustalla kummittelee eläkepeikko. Kirkon keskushallinnon mukaan näyttäisi siltä, etteivät nykyiset eläkemaksut riitä, kun suuret ikäpolvet jäävät eläkkeelle. Se tarkoittaa eläkerasituksen nousua seurakunnissa, ja silloin pitäisi olla liikkumavaraa budjetissa. Kyse on kuitenkin lakisääteisistä maksuista, joista ei ilman perustuslain muuttamista voi livetä, Kaisti sanoo. Jos tilanteesta hakee jotain myönteistä, niin Turun seutu ei ole ongelmineen yksin. Tuleva eläkeasia koskee tietenkin koko kirkkoa ja kaikkia seurakuntia. Esimerkiksi Tampereella on jo parikymmentä vuotta ollut veroäyri 1,25, kun se Turussa on yksi. Siitä huolimatta Tampereella pohditaan, voitaisiinko esimerkiksi seurakuntien määrää pienentää yhdistymisillä ja saada siten säästöjä aikaiseksi. Uudelleenarviointia kaivataan Kiinteistöjohtaja Seppo Kosola ei tittelistään huolimatta suostu tuhlailun syntipukiksi, päinvastoin. Ehdottomasti pitäisi ottaa hengähdystauko ja miettiä uudestaan investointiohjemaa, joka on tehty hyvinä vuosina. Itse investoisin tällaisena aikana mieluummin ihmisiin kuin seiniin. Kosola penää luottamusmiehiltä tilanteen uudelleenarviointia. Luottamusmiehet tietenkin päättävät ja me täällä toteutamme, mutta meidän tehtävämme on myös tarjota tosiasioita päätösten pohjaksi. Täytyisi pystyä muuttamaan mielipidettä, jos ajatkin muuttuvat. Henrikinkirkon laajennus on juuri valmistunut ja siitä tuli Kosolan mukaan oikein hyvä. Edessä on kuitenkin odottamassa Kaarinan kirkon laajennus, Hirvensalon kirkon laajennus sekä Yli-Maarian seurakuntakodin tilat. Kosolan lista menisi näin. Kaarinan kirkon laajentaminen on perusteltua. Rakennus on kerta kaikkiaan liian pieni seurakunnan toimintaan nähden. Nykyisestä rakennuksesta puuttuu muun muassa henkilökunnalta työtiloja. Asia todettiin jo työsuojelutarkastuksessa muutama vuosi sitten. Se on myös kohtuullisen pieni investointi, noin 1,5 miljoonaa euroa. Yli-Maarian Moision alueella ei ole lainkaan seurakunnan tiloja ja niitä on kaivattu sinne jo pitkään. Ne on tarkoitus vuokrata, joten siihen ei sitoudu pääomia. Sen sijaan Hirvensalon kirkon laajennuksen haluaisin kyseenalaistaa. On esitetty kokonaan uuden kirkkosalin rakentamista. Rakennuksen laajennuksen ja peruskorjauksen hinta-arvio on kahdeksan miljoonaa. Martin alueella kuitenkin on kaksi muuta kirkkoa, eikä saarten väkilukukaan ole kasvanut niin paljon kuin on ennustettu. Yhtymän taloushuolet putoavat eläkkeelle jäävän Kaistin harteilta kesän jälkeen ja lintukaukoputki saa mukavampaa käyttöä omassa mökkirannassa. Kirkon aarre ei seinissä Priorisointi on vaikea asia sairaanhoidossa, mutta tuntuu se sitä olevan seurakunnallisessa elämässäkin. Diakoni Mervi Salin-Inkinen on työssään tekemisissä ihmisten kanssa, joiden huolet eivät ole miljoonaluokkaa, vaan päinvastoin siinä, mistä saisi muutaman euron ruokaan. Salin-Inkinen tietäisi hänkin pari kolme asiaa, joihin rahaa tarvittaisiin kipeästi. Kirkon aarre ovat köyhät. Kun ottaa marginaalin näkökulman maailmaan ja kysyy, mikä aarteelle on parasta, vastaus ei ole uusi kirkko. Sen sijaan pitää tarjota samanvertaisuutta ja ajatus, että olet sitten köyhä, kipeä, vammainen tai vaikka maahanmuuttaja, olet Jumalan silmissä yhtä arvokas. Seinät ovat tärkeitä, jos ne palvelevat toimintaa, jossa vähäosaisilla on etusija. Meillä on tarve tiloille, jotka palvelevat yhteisöllisyyttä, siis olohuonetyyppisille tiloille, joihin kenen tahansa on helppo tulla. Jos Salin-Inkinen saisi päättää, hän satsaisi vapaaehtoistyön tukemiseen sekä perhetyöhön ja yksinäisten ihmisten parissa tehtävään työhön. Lama-aikana, kun ihmisillä on vaikeaa, diakoniaa tarvitaan enemmän. Me menemme sillä lailla vastavirtaan, että vastaavasti hyvinä aikoina meitä ei tarvita ihan niin paljon. Maailman hienoimmat vessat Ja jos asian laittaa vielä vähän laajempaan perspektiiviin: kappalainen Riku Laukkanen on nähnyt paljon erilaisten seurakuntien toimintaa ympäri maailman ja myös sen, kuinka pienilläkin resursseilla pärjätään, kun tahto on luja. Minusta tuntuu, ettei missään ole niin hienoja keittiöitä ja vessoja kuin luterilaisessa kirkossa. Se on aika erilaista kuin muualla. Köyhemmissä maissa mutta myös esimerkiksi Yhdysvalloissa työ perustuu yleensä vapaaehtoisuuteen. Palkattuna ei ole kuin pari ihmistä ja muu hoituu seurakunnan voimin, Laukkanen sanoo. Siitä taas seuraa yhteisöllisyyttä, kun kaikki osallistuvat pakko on osallistuakin, jos haluaa kirkkonsa olevan olemassa vielä tulevaisuudessakin. Meillähän sen sijaan on varaa pyörittää jumalanpalveluksia, vaikkei siellä kävisi kuin kaksi ihmistä. Jos ylimääräistä rahaa on, se pitäisi suunnata lähetys- tai kehitysyhteistyöjärjestön avulla kehittyvien köyhien maiden kirkoille, joissa on elämää, mutta ei aina varoja kehittää toimintaa. Roope Lipasti