SANASTA SALKUKSI. Lähetys- ja kansainvälisyyskasvatuksen materiaalipaketti Hollolan seurakunnan rippikoulu- ja nuorisotyölle

SANASTA SALKUKSI Lähetys- ja kansainvälisyyskasvatuksen materiaalipaketti Hollolan seurakunnan rippikoulu- ja nuorisotyölle Petri Ijäs Opinnäytetyö, Kevät 2005 Diakonia-ammattikorkeakoulu Järvenpään yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveysja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK.), Kirkon nuorisotyönohjaaja

TIIVISTELMÄ Ijäs Petri. Sanasta Salkuksi. Lähetys- ja kansainvälisyyskasvatuksen materiaalipaketti Hollolan seurakunnan rippikoulu- ja nuorisotyölle, Järvenpää, kevät 2005, 41s. 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Järvenpään yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusala, Sosionomi (AMK), - kirkon nuorisotyönohjaaja. Opinnäytetyön tarkoitus oli valmistaa materiaalipaketti Hollolan seurakunnan rippikoulu- ja nuorisotyöntekijöille lähetys- ja kansainvälisyyskasvatuksen tueksi. Lähetys- ja kansainvälisyyskasvatus ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kasvatuksellisia tehtäviä. Nuorten keskuudessa tehtävän kasvatustyön tarkoituksena on tuoda lähetystä ja kansainvälistä diakoniaa osaksi heidän elämäänsä kristittyinä. Opinnäytetyö jakaantuu kahteen osaan, teoriaan ja tuotokseen. Teoriaosassa käsitellään lähetystä, kasainvälistä diakoniaa ja kristillistä kasvatusta sekä perustellaan ja arvioidaan tuoteosaa. Tuotososa on lähetys- ja kansainvälisyyskasvatuksen materiaalipaketti, joka sisältää opetusrunkoja, raamattu- ja ryhmätyöskentelyjä, rastiratoja, leikkejä, ruokareseptejä, hartauksia, sekä Hollolan seurakunnan nimikkolähettien ja -kohteiden esittelyn. Produktio toteutettiin yhteistyössä Hollolan seurakunnan kanssa. Yhteistyöhön osallistuivat myös neuvoja ja ideoita antaen Suomen Lähetysseura ja Kirkon Ulkomaanapu. Produktion tuotos on valmistettu Hollolan seurakunnan tarpeet huomioon ottaen, mutta on helposti sovellettavissa muidenkin seurakuntien käyttöön. Suunnittelun ja toteutuksen apuna on käytetty Suomen Lähetysseuran ja Kirkon Ulkomaanavun julkaisemaa aineistoa lähetystyöstä ja kansainvälisestä diakoniasta. Tekijän omat kokemukset ulkomaan harjoittelussa Namibiassa antoivat näkökulmaa produktion tuotokseen. Alati kansainvälistyvässä maailmassa kirkon nuorisotyön on tarjottava evankeliumi nuorille niin, että maailman eriarvoisuudesta ja kansainvälisestä vastuusta ei vaieta. Produktion tuotososa on yksi työväline, jonka avulla on mahdollista kehittää seurakunnan nuorisotyötä lähetyksen ja kansainvälisen diakonian haasteet huomioonottavaksi. Asiasanat: Lähetys; lähetystyö; diakonia; kansainvälinen diakonia; kasvatus; kansainvälisyyskasvatus; produktio

ABSTRACT Ijäs, Petri. Material for mission- and multicultural education in confirmation schools and youth work in the Hollola parish, Järvenpää 2005, 41 pages, 1 appendix. Diaconia Polytechnic, Järvenpää Unit, Degree programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education. The Aim of the study was to produce a material package especially for the Hollola parish to be used in confirmation schools and youth work as a tool to bring mission, mission work and international church social work closer to young people. The study can be divided in two separate parts, theory and product. The theory is about mission, international church social work and education. These themes support the product giving a theoretical frame to the study. The product is an educational material package to be used in confirmation school work and also in youth work in general. The package includes many different kinds of ready-to-use -material for example games, recipes, morning and evening prayers, introduction of the Hollola parish s own mission fields and -workers, instruction for Bible and group sessions and also for lessons. The study was carried through in co-operation with the Hollola parish s youth workers and mission secretary. Also The Finnish Evangelical Lutheran Mission and FinnChurchAid helped to do the study by giving their knowledge and advice into use. The product has been produced by taking the needs and context of the Hollola parish into consideration. Although the material has been made especially for one parish it can be easily adjusted to other groups and parish needs. The material that The Finnish Evangelical Lutheran Mission and FinnChurchAid have already published about mission work and international church social work has been used in planning and making the product. The author s own experiences from multicultural training in Namibia have given an interesting viewpoint to the product in the study. In a multicultural world church must be able to provide gospel in a way that doesn t forget the inequality in the world and reminds us about the international responsibility we have. The material package is a good tool to use in missionand international education, it also develops church youth work into a multicultural and mission direction. Keywords: Mission; mission work; church social work; international church social work; education; multicultural education; production

SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT JOHDANTO...6 1 SYYT SALKUN SYNTYYN...8 2 LÄHETYS - KIRKON PERUSTA JA RIPPIKOULUN SISÄLTÖ...10 2.1 Alku ja juuri...10 2.2 Lähetystyö...12 2.3 Tehtävän toteuttajat...12 2.4 Lähetys rippikoulussa...13 2.5 Miten voimme tehdä lähetystyötä?...14 3 RAJATONTA LÄHIMMÄISENRAKKAUTTA...15 3.1 Diakonian juuret...15 3.2 Kansainvälinen diakonia...16 3.3 Palvelijat...17 3.4 Kansainvälinen diakonia rippikoulussa...18 3.5 Miten voidaan palvella?...18 3.6 Lähetyksen ja kansainvälisen diakonian suhde...19 4 KIRKKO KASVATTAA...20 4.1 Kansainvälisyyskasvatus...22 4.2 Lähetyskasvatus...25 4.3 Lähetys- ja kansainvälisyyskasvatuksen suhde...27 5 SALKUN ELÄMÄNKAARI...29 5.1 Salkun syntymä...30 5.2 Sisältöä salkkuun...31 5.3 Jotain vanhaa ja jotain uutta...32

6 KASVUKIPUJA...34 7 POHDINTAA JA KEHITYSTÄ...36 LÄHTEET...38 LIITTEET Tuotos: Salkku

6 JOHDANTO Lähetys mielletään mummojen etuoikeudeksi. Siihen liittyy sukupolvikuilu, ja työ onkin pääsääntöisesti iäkkäämpien ihmisten varassa. Lähetyssihteerit seurakunnissa ovat usein vapaaehtoisia tai osa-aikaisia ja heidän yhteytensä nuorisotyöhön on vähäistä. Asennemuutos voisi lähteä työntekijöiden puolelta. Rippikoulu on yksi paikka, jossa lähetystyön ja nuorisotyön yhdistäminen on mahdollista ja johon kannattaa panostaa paljon. Siellä voi saada vahvoja elämyksiä lähetyksen rikkaasta maailmasta: musiikista, vieraista kulttuureista ja jännittävistä työmuodoista. (Villa 2002, 5-6.) Edellä ollut lehtikirjoitus antoi minulle, kirkon nuorisotyön ohjaajaksi valmistuvalle opiskelijalle, varmistuksen työni aiheen valinnassa. Päätin, että opinnäytetyö tulee käsittelemään lähetystä ja kansainvälistä diakoniaa. Kirkkomme perustehtäviin kuuluvana lähetyksen ja kansainvälisen diakonian tulisi paremmin kuulua nuorten elämään osana seurakunnan tarjoamaa kasvatusta ja opetusta. Lähetys ja kansainvälinen diakonia ovat kirkkomme tärkeimpiä tehtäviä, mutta usein kuitenkin vaikeita ja etäisiä jopa kirkon työntekijöille. Tästä johtuen lähetys ja kansainvälinen diakonia ovat jääneet monessa seurakunnassa niistä erityisesti kiinnostuneiden työntekijöiden vastuulle. Ei siis ole ihme, että ne ovat jääneet seurakunnallisesti aktiiveillekin nuorille vieraiksi ja etäisiksi asioiksi, joista heillä on väärä ja vanhanaikainen kuva. Useimmille nuorille kansainvälinen diakonia on käsitteenä outo ja lähetykseen liitetään mielikuvia käännyttämisestä erään rippikoululaiseni sanoin: Eiks se oo sitä Afrikassa Raamatulla päähän lyömistä? Ajatus tehdä opinnäytetyönä työväline rippikoulu- ja nuorisotyöntekijöille lähetyksestä ja kansainvälisestä diakoniasta vahvistui ollessani kesätyöntekijänä Hollolan seurakunnalla 2004. Huomasin rippikouluissa lähetyksen ja kansainvälisen diakonian jäävän nuorille vieraiksi asioiksi niiden vähäisen esilläolon takia. Esittelin opinnäytetyöni suunnitelmaa Hollolan seurakunnassa, jossa kiinnostuttiin aiheesta ja se todettiin hyväksi keinoksi rippikoulu- ja nuorisotyön kehittämiseen. Opinnäytetyö tuotteistettiin ja päätettiin, että sen avulla lähetyksen ja kansainvälisen diakonian sisältöjä pidettäisiin nykyistä laajemmin esillä Hollolan

7 seurakunnan rippikoulu- ja nuorisotyössä. Produktion tavoitteeksi määriteltiin sellaisen kansainvälisyyskasvatukseen soveltuvan työvälineen valmistaminen, joka palvelisi seurakunnan rippikoulu- ja nuorisotyöntekijöitä. Opinnäytetyö sisältää kaksi osaa. Ensimmäinen osa, Sana, on työn teoriaosa ja toinen osa, Salkku, sen tuotososa. Teoriaosassa kuvataan produktion vaiheet ja perustellaan se sekä avataan lähetykseen ja kansainväliseen diakoniaan liittyvää teoriaa. Tuoteosa sisältää seurakunnan rippikoulu- ja nuorisotyön käyttöön tarkoitettuja opetusrunkoja, ryhmätyöskentelyjä, hartauksia, leikkejä, ja virikeaineistoja lähetyksen ja kansainvälisen diakonian esillä pitämistä varten ja antamaan ideoita kansainvälisyyskasvatukseen. Vaikka materiaalipaketin on koottu Hollolan seurakunnan tarpeisiin, se on pienin muutoksin käyttökelpoinen muidenkin seurakuntien käyttöön. Materiaalipaketin suunnittelussa ja toteutuksessa on hyödynnetty Suomen Lähetysseuran ja Kirkon Ulkomaanavun tuottamaa lähetys- ja kansainvälisyyskasvatusmateriaalia. Valmista materiaalia ei ole työssä kopioitu sellaisenaan, vaan niitä on kehitetty siten, että ne luovat uusia mahdollisuuksia lähetyksen ja kansainvälisyyden kutsun sisäistämiseen.

8 1 SYYT SALKUN SYNTYYN Lähetys- ja kansainvälisyyskasvatusmateriaalia on valmiiksi olemassa melko paljon. Ne ovat laajoja kokonaisuuksia keskittyen usein joko lähetykseen tai kansainväliseen diakoniaan. Valmiit materiaalipaketit ovat etupäässä suunniteltu varhaisnuorille, joten erityisesti rippikouluikäisille nuorille suunnattu materiaali on tervetullutta. Valmista aineistoa yhtään väheksymättä löysin produktiolleni oman paikan tässä kokonaisuudessa. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, mutta sitä voidaan kehittää suunnittelemalla käyttäjälle juuri hänelle sopiva satula. Materiaalin ollessa yhteen kontekstiin ja seurakuntaan, sekä sen tarpeisiin räätälöity, antaa se paremman mahdollisuuden käsitellä lähetystä ja kansainvälistä diakoniaa rippikoulu- ja nuorisotyössä. Hollolan seurakunnalla on lähetyssihteerin virka ja näin ollen lähetys- ja kansainvälisyyskasvatuksen kehittämiseen on resursseja. Lähetyssihteeri osallistuu rippikouluihin mahdollisuuksiensa mukaan, mutta ei kuitenkaan ole mukana jokaisessa rippikoulussa. Lähetyssihteerin työn painopiste on Hollolassa olevan lähetyskaupan toiminnassa ja vanhempien seurakuntalaisten kanssa tehtävässä työssä. Hollolan seurakunnassa rippikoulu- ja nuorisotyössä lähetys ja kansainvälinen diakonia ovat olleet kuitenkin niukasti esillä. Rippikoulujen osalta lähetyksestä ja kansainvälisestä diakoniasta on vastannut lähetyssihteeri pitämänsä oppitunnin muodossa ja nuorisotyössä aiheita on käsitelty esimerkiksi isoskoulutuksessa melko vähän. Lähetys- ja kansainvälisyyskasvatus on osa seurakunnan kaikkien työmuotojen yhteistä kasvatuksellista työtä. Sen ei pitäisi jäädä yhden ihmisen tai työmuodon vastuualueeksi, vaan läpäistä koko seurakunnan toimintaa. Opinnäytetyöni keskeinen anti Hollolan seurakunnan rippikoulu- ja nuorisotyölle on valmiin työvälineen antaminen kasvatustyön kehittämiseen.

9 Hollolan seurakunta osallistui produktion toteutukseen antamalla työlle lähtökohdat ja puitteet, jonka avulla materiaali valmistettiin. Seurakunnan työntekijät arvioivat ja antoivat palautetta materiaalista sen valmistumisen edetessä, jonka pohjalta työtä kehitettiin. Valmiin materiaalin käyttöön ottaminen tapahtuu vuoden 2005 rippikouluissa. Hollolassa järjestetään vuosittain 6-7 rippikoulua riippuen nuorten määrästä. Rippikoulut ovat pääsääntöisesti noin 50 nuoren eli kahden opetusryhmän rippikouluja. Rippikouluissa on mukana nuorisotyöntekijä, pastori, kanttori, sekä kausityöntekijöitä yhdestä kahteen. Jokaisessa rippikoulussa on mukana myös vanhempia nuoria, eli isosia, 5-12 henkeä. Vuonna 2003 oman seurakunnan rippikoulun kävi 248 nuorta. Muualla rippikoulun suoritti 20 nuorta. Kolme henkilöä sai yksityistä opetusta. Oman seurakunnan jäsenistä kaikkiaan 281 henkilöä kävi rippikoulun vuonna 2003. (Hollolan seurakunnan toimintakertomus 2003.) Koska rippikoulu- ja nuorisotyö tavoittaa suuren osan Hollolan nuorisosta ja on tärkeä osa seurakunnan työtä, se tarvitsee myös lähetyksen ja kansainvälisen diakonian esille tuomiseen toimivia menetelmiä ja keinoja. Hyöty opinnäytetyöstäni onkin moniosainen. Seurakunta saa valmiin työvälineen, jonka avulla rippikoulu- ja nuorisotyöntekijät voivat käsitellä lähetystä ja kansainvälistä diakoniaa erilaisin menetelmin. Materiaali on muokattavissa myös varhaisnuorisotyön ja lapsityön tarpeisiin sopivaksi. Materiaalipaketin sisällön päivittämiseen ja kehittämiseen osallistuvat yhteistyössä rippikoulu- ja nuorisotyöntekijät sekä lähetyssihteeri. Tämä mahdollistaa työmuotojen välisen yhteistyön kehittämisen nuoria lähestyvämmäksi ja auttaa työntekijöitä pysymään ajan tasalla lähetyksen ja kansainvälisen diakonian käänteissä. Produktio pohjautuu Rippikoulusuunnitelma 2001:n. Seurakunnan tekemä lähetys- ja kansainvälisyyskasvatuksessa on pohjimmiltaan kysymys kristillisestä

10 kasvatuksesta. Samoista asioista, johon Rippikoulusuunnitelma 2001 pääajatukset tiivistyvät eli Elämään, uskoon ja rukoukseen. Suunnitelman taustalla on perinteinen kolminaisuusoppi, jonka mukaan kirkon oppi on jäsentynyt. Vuoden 2001 rippikoulusuunnitelma ei anna suuntaa vain konfirmoitavalle toiminnalle, vaan myös suunnan ja pohjan nuorisotyölle, kaikelle kasvatustyölle sekä koko kirkon todellisuudelle. (Sopivan kokoinen iso 2004, 130.) Kristillisyyden ollessa kokonaisuus, jossa ihmisten elämän kysymykset liittyvät kirkon perusdogmaan, on oleellista, että seurakuntalaiset, siis myös nuoret seurakunnan jäsenet, oppivat puhumaan Jumalasta ja Jumalalle. Elämän kysymysten rinnalla kulkee kaiken aikaa myös rukouselämä. Usko jää vaillinaiseksi, jos se koostuu vain eettisistä toimintamalleista ja uskonlausumista. Tämän asian rinnalla yhtä oleellista on, että kristillinen kasvatus toteutuu seurakunnan keskellä, sillä kristittyjen välinen yhteys tarjoaa pohjan kaikelle kristillisessä elämässä. Uskon tulisi myös muuttua käytännön teoiksi eli diakoniaksi ja vastuuksi läheisistä ja etäisemmistä lähimmäisistä. Mikäli tämä laiminlyödään, jää kokonaiskuva seurakunnasta avautumatta eikä kasvavien nuorten ole myöhemmin helppoa mieltää seurakunnan merkitystä itselleen tai yhteiskunnalle. (Sopivan kokoinen iso 2004, 130.) 2 LÄHETYS - KIRKON PERUSTA JA RIPPIKOULUN SI- SÄLTÖ 2.1 Alku ja juuri Lähetyksen tukevana perustana on Jumalan rakkaus. Rakkaudessaan Jumalan lähetti Pojan ja Pyhän Hengen syntiin langenneiden ihmisten pelastamiseksi. Kasteessa saatava Pyhä Henki avaa ymmärryksemme Kristuksen ymmärtämiseen ja mahdollista meille Sanan viemisen maailman jokaiseen kolkkaan. (Ahonen 2000, 292.) Lähetyksen kokonaisvaltaisuus on esillä kolmiyhteisen Jumalan lähetyksessä. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei

11 yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan. (Joh. 3:16-17.) Jumala lähetti Pojan, joka lähetti kirkon. Pyhän Hengen avulla kirkko, eli kastetut kristityt, jatkaa Kristuksen lähetystä. (Vasko 1991, 9-10.) Raamatun kohdista usein käytetään lähetyksen perusteluna Matteuksen evankeliumin kaste- ja lähetyskäskyä (Matt.28:18-20). Lähetys kulkee kuitenkin koko Raamatun läpi punaisien lankana. Vanhassa testamentissa Jumala ilmoittaa Moosekselle itsensä ja lähetyksen tehtävän, sekä lähettää Aabrahamin ja Israelin kansan kertomaan Jumalan herruudesta kaikkien kansojen joukkoon. (Ahonen 2000, 36-38.) Uudessa testamentissa jokaisesta evankeliumista löytyy lähetystehtävä. Matteuksen evankeliumin lähetysnäky on lähetyskäskyssä ja opetuslasten lähettämisessä sekä lähelle että kauas. Markus puolestaan lähestyy lähetystä Jumalan rakkauden julistamisella ja lähetyskäskyn avulla, jossa lähetys viedään kaikkeen maailmaan. Luukkaan evankeliumissa puolestaan lähetys on esillä sen jatkuvuuden korostamisella ja Pyhän Hengen osallisuudella lähetykseen. Johanneksen lähetysajatus pohjautuu universaaliin lähetysnäkyyn, jonka takana on kolmiyhteinen Jumala. (Ahonen 2000, 54-70.) Kirkon lähetystyön keskus määrittelee lähetystehtävän olevan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon osallistumista kolmiyhteisen Jumalan pelastavaan työhön. Lähetystehtävään kuuluvat evankelioiminen, diakoninen palvelu, kirkkojen välinen yhteistyö sekä toiminnan taloudellisen yhteiskunnallisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Lähetystehtävän toteuttaminen tapahtuu sekä kirkon ja seurakunnan toimintaympäristössä että maailmanlaajuisesti toisten kirkkojen kanssa. (Kirkon lähetystyön keskus, Kirkon lähetystehtävä - mitä se on? 2005.)

12 2.2 Lähetystyö Lähetystyö on Jumalan rakkauden viestin viemistä maailmaan, jossa sitä ei yleisesti tunneta tai tunnusteta. Lähetystyön juuret ovat kolmiyhteisen Jumalan lähetyksessä. Luterilaisen kirkon lähetystyön yhtenä lähtökohtana on Jeesuksen kaikille kristityille antamaan tehtävään kaste- ja lähetyskäskyssä. 18. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui näin heille näin: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. 19. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 20. ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. (Matt.28:18-20.) Lähetystyö on osallistumista yhteiseen tehtävään kolmiyhteisen Jumalan pelastavassa toiminnassa koko maailman laajuisesti. Sen tavoitteena on kristillisen kirkon kasvaminen ja kasvattaminen koko maailman laajuisesti ja painopiste on siellä, missä ei ole kristillistä kirkkoa tai missä kristityt ovat vähemmistönä. Lähetystyötä tehdään sanallisen todistamisen, teoin tapahtuvan palvelun sekä Kristikunnan keskinäisen yhteyden kautta. (Kirkkohallitus 1994.) 2.3 Tehtävän toteuttajat Lähetystehtävän toteuttajiksi on Jumala kutsunut koko kirkon ja kaikki kristityt. Pyhän Hengen vuodatuksessa ensimmäisenä helluntaina annettiin kastetuille Kristuksen seuraajille valtuutus ja tehtävä todistaa sekä sanoin että teoin Kristuksen rististä ja ylösnousemuksesta. (Ahonen 2003, 22.) Lähetykseen osallistuvat sekä koko kirkko, kaikki seurakunnat että jokainen kastettu seurakunnan jäsen. Koko kirkon perustana oleva lähetys ei ole vain erillinen työmuoto, vaan se nousee kirkon perustasta, apostolisesta luonteesta. Kirkon luonne on missionaarinen ja sen olemassa olo on erottamattomasti sidoksissa lähetystehtävään. (Ahonen 2000, 160.)

13 Paikallistasolla seurakunnille annettu tehtävä lähetyksen toteuttajina kohdistuu seurakuntayhteyden varjolla myös seurakuntalaisiin. Seurakunnalle annettu valtuutus ja velvollisuus lähettää työntekijöitä kertomaan Jeesuksen ihmeestä on seurakunnan perustehtäviä. Jokaisella kristityllä on seurakunnan tavoin kutsu lähetystehtävän toteuttamiseen. (Ahonen 2003, 71.) Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkojärjestyksen pykälässä neljä on kirjoitettu seurakunnan ja sen jäsenten tehtäväksi edistää lähetystyötä, jonka tarkoituksena on evankeliumin levittäminen niiden keskuuteen, jotka eivät vielä ole kristittyjä. (Kirkkojärjestys 1993. II osa, 4 luku: 4.) Rajoja ylittävää lähetystä tekevät Suomen evankelis- luterilaisessa kirkossa yhteistyössä seurakuntien kanssa lähetysjärjestöt ja Kirkon Ulkomaanapu. Lähetysjärjestöjä on Suomessa seitsemän ja järjestöillä on lähetystyöntekijöitä Suomen rajojen ulkopuolella. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetysjärjestöt ovat Suomen Pipliaseura (1812), Suomen Lähetysseura (1859), Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (1873), Svenska Lutherska Evengeliföreningen i Finland (1922) Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys (1967), Sanansaattajat (1973) ja Evankelisluterilainen lähetysyhdistys Kylväjä (1974). (Koko kirkon Missio 1998, 14-15.) 2.4 Lähetys rippikoulussa Rippikoulussa keskeisenä sisältönä on lähetys. Rippikoulusuunnitelma 2001 tähtää opetustyössään nuoren tuntemiseen Jumalan Pyhänä Henkenä, joka toimii kirkossa ja nuoren elämässä. Lähetys on osa Jumalan Sanan, Raamatun, toimintaa kirkon työssä ja nuoren elämässä. (RKS 2001, 25-26.) Nuorelle rippikoulussa tiedollisiksi tavoitteiksi on Rippikouluoppaassa 2001 asetettu selvittää nuorelle mitä seurakunnan lähetystehtävä tarkoittaa kristityn ihmisen ja seurakunnan omassa elämässä, nuoren elämässä. Tiedollisiin sisältöihin kuuluu opettaminen lähetyksen liittymisestä kristillisen uskon kokonaisuuteen ja kristikunnan jäsenten yhteiseen tehtävään. (Paavola 2001, 78.)

14 Tärkeänä sisältönä opetuksellisessa ja kasvattavassa rippikoulussa on lähetyksen linkittäminen nuoren omaan elämään. Kertomalla oman seurakunnan toiminnasta lähetyksen toteutumiseksi on nuoren mahdollisuus ymmärtää lähetyksen kokonaisuus ja tarkoitus. Toiminta sekä nimikkolähettien kautta että lähetystyön avulla tukee seurakunnan osuutta lähetyksessä. Tärkeänä osana lähetysopetusta on antaa nuorelle suuntaviivoja hänen omiin mahdollisuuksiinsa toteuttaa lähetystehtävää. (Paavola 2001, 78-80.) 2.5 Miten voimme tehdä lähetystyötä? Lähetyksen eteenpäin viemiseen on monia tapoja. Rippikoulu- ja nuorisotyössä tärkeässä asemassa on tiedon liittäminen nuoren omaan elämään. Nuorille on tärkeää kertoa tavoista osallistua lähetystehtävään. Yleisin tapa osallistua lähetystyöhön on erilaiset keräykset ja tapahtumat. Suomen Lähetysseura järjestää vuosittain PULA- tempauksen, jossa kerättävät varat ohjataan aina tiettyyn kohteeseen. Seurakunnat järjestävät myös omia tempauksiaan lähetystyön hyväksi, kuten myyjäisiä, keräyksiä ja tapahtumia. Hollolasta esimerkkinä on Missio-kauppa, jonka tuotteita ostamalla on mahdollisuus tukea lähetystyötä. Seurakunnissa kokoontuu myös lähetyspiirejä, joissa tehdään myyjäisiin tuotteita, kuten villasukkia ja lapasia. Osallistumalla lähetyspiireihin voi osallistua lähetyksen kirjavaan työhön. Nimikkoläheteille ja -kohteisiin yhteyden pitäminen ja heidän puolestaan rukoileminen on yksinkertainen tapa tehdä lähetystyötä. Jumalanpalveluksissa lähetystyön hyväksi kerättävät kolehdit ovat myös yksi monista mahdollisuuksista vaikuttaa ja tehdä lähetystyötä. Suuren suosion on saavuttanut kummilapsitoiminta, jota voivat tehdä yksityiset ihmiset, ryhmät, koululuokat, seurakunnat, isoset. Kummilapsitoimintaa järjestävät lähetysjärjestöt ja heillä on kummiyhdyshenkilö, jonka avulla saa tietoa

15 kautta saa ajankohtaista tietoa kummilapsen tai kohteen kuulumisista. Esimerkiksi Suomen Lähetysseuran kummilapsitoiminnalla tuetaan erityisesti kehitysmaiden varattomien perheiden lasten koulunkäyntiä ja edistetään heidän mahdollisuuksiaan ihmisarvoiseen elämään. 3 RAJATONTA LÄHIMMÄISENRAKKAUTTA 3.1 Diakonian juuret Diakonian juuret ovat vahvasti Jumalan armahtavassa rakkaudessa, sanassa, Raamatussa. Jumalan vapautettu kansa on saanut diakonisen palvelemisen tehtävän Pojalta, Jeesukselta Kristukselta. Diakonian juuria etsiessä palataan Uuteen testamenttiin ja alkuseurakunnan toimintaan. Siellä olevat diakonian juuret ja lähteet ovat usein esillä. Diakonian juuria etsiessä ei kuitenkaan voida nostaa vain yhtä ja tiettyä raamatunkohtaa tai kertomusta lähteeksi, vaan niitä on etsittävä kokonaisuudesta. (Veikkola 2002, 107.) Vanhan testamentin puolelta diakonian juurena voidaan pitää luomiskertomusta. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja Hänen silmissään samanarvoiseksi, rakkaaksi. Ihmisille annettiin yhtä arvokas ja samanarvoinen elämä, jossa kenelläkään ei ole erityisasemaa. (Yhteinen maailmamme, Diakonia Vanhassa Testamentissa 2005.) Uudesta testamentista diakonian lähtökohtana usein viitataan rakkauden kaksoiskäskyyn (Matt. 22:36-40), Jeesuksen vertaukseen laupiaasta samarialaisesta (Luuk. 10: 25-37) tai Apostolien tekoihin (Apt. 6:1-6). Kokonaiskuvaa hahmottaessa on hyvä ottaa huomioon Uudesta testamentista asiat, jotka antavat inspiraation ja suuntaviivat diakonialle. Koko Jeesuksen toimintaesimerkki parantajasta, köyhien ja syrjittyjen ystävästä sekä Jumalan valtakunnan julistajasta on diakonian suuntaviivojen antajia. Alkuseurakunnan elämäntapa huo-

16 lenpidon yhteisönä, joka jakaa keskenään kaiken, antaa diakonian inspiraation. (Veikkola 2002,107.) Jeesuksen esimerkin seuraamista ja hänen tekojen opettamista kuvataan myös kaste- ja lähetyskäskyssä (Matt. 28:18-20). Jeesus toimi meille esimerkkinä, jollaisena Jumalan rakkaus kohdistuu lähimmäisiimme. Johanneksen evankeliumissa Jeesus asettuu palvelijaksi pesten opetuslastensa jalat (Joh.13:1-17). Suomen evankelis-luterilainen kirkko määrittelee diakonian kristilliseen rakkauteen perustuvaksi palveluksi, jonka lähtökohtana on Jeesuksen esimerkki ja opetukset. Se toteutuu ihmisten vuorovaikutuksena ja kirkon elämänä. Diakonia on kirkon perustehtävä. (Diakonia ja yhteiskuntatyö, Diakonia Suomessa 2005.) Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolaissa luetellaan diakonian tehtäväalueet yhteiskunnassa. Kirkkomme tunnustuksensa mukaisesti julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisen rakkauden toteuttamiseksi. (Kirkkolaki 1993. 1 osa, 1 luku: 2.) Kirkkojärjestyksessä diakonian tehtävää täsmennetään seurakunnan ja sen jäsenten diakoniaksi, jonka tarkoituksena on kristilliseen rakkauteen perustuva avun antaminen erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta. (Kirkkojärjestys 1993. II osa, 4 luku: 3.) 3.2 Kansainvälinen diakonia Diakonian viemistä maan rajojen ulkopuolelle kutsutaan kansainväliseksi diakoniaksi. Kansainvälisen diakonian juuret ja lähtökohta on diakonian tavoin Jumalan rakkaudessa ja Jeesuksen esimerkissä. Kansainvälistä diakoniaa on määritelty kärsivien tai puutteessa olevien lähimmäisten aineelliseksi tai henkiseksi auttamiseksi. Palvelemisen kautta sen pitäisi lievittää ihmisten kärsimystä ja parantaa heidän elinolojaan. Puhutaankin

17 tekojen todistamisesta. Pelkkä Jumalan rakkauden puhuminen ei auta nälkää näkeviä, kun toiset ihmiset elävät yltäkylläisyydessä. (Yhteinen maailmamme, Mitä on kansainvälinen diakonia? 2005.) Kansainvälinen diakonia on tärkeä ja perustava osa kirkon tehtävää. Jeesuksen kehotus palvella ja rakastaa lähimmäistä tarkoittaa kaikkia maailman ihmisiä, kaikkien ihmisten lähimmäisyyttä. Käytännön näkökulmasta kansainvälinen diakonia on kehitysyhteistyötä, katastrofi- ja pakolaisapua sekä kirkkojen välistä yhteistyötä. (Yhteinen maailmamme, Mitä on kansainvälinen diakonia? 2005.) 3.3 Palvelijat Diakonian eli palvelun tehtävän Jumala on antanut koko ihmiskunnalle. Koko kirkko, kaikki seurakunnat ja jokainen kristitty on lähimmäisen rakkauden välittämiseen kutsuttu ja velvoitettu. Miikka Ruokanen (1990, 199) toteaa jokaisen kristityn olevan diakoni, joka ei elä itselleen, vaan lähimmäiselle ja Kristukselle. Rakkaudessa lähimmäiseen ja uskossa Kristukseen elävä kristitty luo itselleen diakonin aseman. Diakonia eli palvelu on erottamaton osa lähimmäisen rakkautta. Kirkon piiriin on perustettu monia järjestöjä ja säätiöitä diakonian toteuttamiseen. Diakoniaa toteuttavina tahoina toimivat diakoniakeskukset, Kirkkohallitus ja sen yhteydessä Kirkon diakoniarahasto, Diakonialaitokset ja Diakoniajärjestöt ja -säätiöt. Diakonialaitoksia on viisi ja järjestöjä/säätiöitä kolme. (Vastuun ja osallisuuden yhteisö 2002, 12.) Kansainvälistä diakoniaa hoitaa Suomen kirkossa kansainvälisen diakonian erityisjärjestö Kirkon Ulkomaanapu. Kansainvälinen diakonia on kuitenkin osa myös lähetysjärjestöjen toimintaa. (Yhteinen maailmamme, Mitä on kansainvälinen diakonia? 2005.)

18 3.4 Kansainvälinen diakonia rippikoulussa Diakonia on esillä myös rippikoulussa. Rippikoulusuunnitelma 2001:n keskeisenä sisältönä perusjaksolle merkitty diakonia ja diakonian ulottuvuus kattaa myös kansainvälisen diakonian. Rippikoulun opettava ja kasvattava tehtävä tähtää nuoren Jumalan tuntemiseen Pyhänä Henkenä, joka on mukana kirkon ja nuoren elämässä toimijana sekä uskon lahjoittajana. (RKS 2001, 25-26.) Rippikoulussa nuorelle annetaan kokonaiskuva kansainvälisestä diakoniasta kirkon perustehtävänä. Raamattuun pohjautuminen, kirkon työmuotojen ja yksittäisen kristityn mahdollisuudet ovat keskeisiä asioita kansainvälisestä diakoniasta puhuttaessa rippikoulussa ja sen opetuksessa. (Suominen 2002, 89-91.) Rippikoulussa lähestytään kansainvälisen diakonian aihetta nuoren elämän näkökulmasta. Tärkeässä osassa on kertoa ja kartoittaa nuoren mahdollisuudet osallistua kansainväliseen diakoniaan ja sen toteuttamiseen. Seurakunnan toimintatapojen esittely sitoo seurakunnan ja nuoren osalliseksi palvelun tehtävää. 3.5 Miten voidaan palvella? Kristityille lähimmäisen rakkauden eteenpäin vieminen voi alkaa naapurin tervehtimisellä ja kahvirahan antaminen sitä tarvitsevalle. Kaukana olevan lähimmäisen huomioimiseen on väylänä Kirkon Ulkomaanapu ja lähetysjärjestöt. Avustustyö on keskeisessä osassa kansainvälisen diakonian tukemista ja toteuttamista. Lahjoitukset ja rahallinen avustus ovat tärkeä osa avustustyötä. Osallistuminen keräyksiin ja tapahtumiin on yhtenä mahdollisuutena kansainvälisen diakonian tukemisessa. Kirkon Ulkomaanapu järjestää vuosittain lukuisia keräyksiä ja kampanjoita. Adventtikampanja, Yhteisvastuukeräys, Vastuuviikko ja Prosenttiliike ovat mahdollisuuksia kaukaisen lähimmäisen auttamiseksi.

19 Seurakunnissa on Kirkon Ulkomaanavun yhteyshenkilö, jonka kautta saa tietoa tapahtumista. Hänen kauttaan on myös mahdollisuus saada tarkemmat tiedot vapaaehtoistyön muodoista, joissa jokainen meistä voi olla mukana. Esimerkiksi Yhteisvastuukeräyksen kerääjänä oleminen auttaa osallistumaan yhteiseen palvelun tehtävään. 3.6 Lähetyksen ja kansainvälisen diakonian suhde Opinnäytetyön rakenteen selkeyden kannalta esittelen lähetyksen ja kansainvälisen diakonian omina kokonaisuuksinaan, vaikkakin ne molemmat kuuluvat tasapuolisesti kirkon kokonaisvaltaiseen lähetykseen. Kansainvälisen diakonian ja lähetyksen suhteesta on käyty keskustelua kirkon sisällä jo pitkään. Haasteeksi on ilmentynyt kansainvälisen diakonian ja lähetyksen liiallinen eriytyminen toisistaan. Kansainvälisen diakonian erityisjärjestö Kirkon Ulkomaanapu ja lähetysjärjestöt tekevät yhteistyötä, mutta kuitenkaan kansainvälistä diakoniaa ei ole mielletty osaksi kirkon kokonaisvaltaista lähetystä. (Koko kirkon missio 1998, 28.) Perusteluja lähetyksen ja kansainvälisen diakonian kuulumisesta läheisesti yhteen on keskusteluissa ollut useita. Risto Ahosen (2003, 99) mukaan niitä voidaan käyttää jossakin määrin kuvaamaan vaihtoehtoisina synonyymeinä kirkon perustehtävää. Lähetys on kuitenkin laajempi käsite kuvattaessa Kristuksen kirkolle antamaa lähetystehtävää. Diakonia nähdään usein erottamattomana ja olennaisena osana lähetystä. Diakonian ja lähetyksen yhteyttä kuvastaa Jumalan rakkauden viestin vieminen sanoin ja teoin. Lähetys on Sanan julistamista ja diakonia lähimmäisen rakkauden osoittamista teoin. Diakonia ilmentää lähetyksen kokonaisvaltaisuutta konkreettisesti yksityisen ihmisen elämässä lähetyksen palvelemisen ulottuvuudessa. (Ahonen 2003, 101.)

20 Lähetyksen ja kansainvälisen diakonian yhteyttä perustellaan Kirkon lähetystyön neuvottelukunnan väliraportissa (Kirkon lähetystehtävä 2002, 15) Sanan julistuksen ja rakkauden palvelun erottamattomuudeksi. Ne yhdessä muodostavat kirkon yhden lähetystehtävän kuvaten sen kahta puolta. Niiden erottaminen olisi vastoin Kristuksen omaa esimerkkiä ja Jumalan pelastavaa toimintaa. Näistä syistä lähetystyö ja kansainvälinen diakonia kuuluvat yhteen. 4 KIRKKO KASVATTAA Kasvatus on ihmisille tuttu ilmiö. Kasvatuksen määrittelemiseen on käytetty sen jakoa kolmeen osa-alueeseen. Kasvatus on sosiaalistamista yhteisöön ja erilaisiin ryhmiin. Se on myös ihmislajin kehittämistä sekä persoonallisuuden kehittämistä kasvatettavan ja kasvattajan vuorovaikutuksessa. (Hirsjärvi 1992, 19-20.) Sosiaalistamisella yhteisöön ja erilaisiin ryhmiin tarkoitetaan ihmisten ohjausta kasvamaan ja tulemaan toimeen siinä yhteisössä, jossa hän on syntynyt tai jossa hän elää. Ihmislajin kehittäminen pitää sisällään yksilön ohjaamista muodostettua ihannekuvaa kohti ja ihannekuvan kaltaisena ihmisenä olemisessa. Kasvatus vuorovaikutuksessa voidaan määritellä käytännölliseksi toiminnaksi kasvattajan ja kasvatettavan vuorovaikutuksessa. (Hirsjärvi 1992, 21-22.) On hyvä pohtia vielä koulutuksen, kasvatuksen ja opetuksen eroja. Kasvatus on kokonaisvaltaista, pitkäaikaista ja jatkuvaa. Se suuntautuu kasvavaan ihmiseen ja sen tavoitteena on ihmisen persoonallisuuden syntyminen. Koulutus on järjestelmällistä ja ammattikasvattajien antamaa. Se tähtää usein kiinteisiin tavoitteisiin sisältäen alun ja lopun. Koulutukselle on tyypillistä, että se tapahtuu laitoksissa. Opetusta kuvataan keinona kasvatuksen ja koulutuksen päämäärien saavuttamiseksi. Se voidaan lyhyesti määritellä oppimisen ohjaamiseksi ja tukemiseksi. (Hirsjärvi 1992, 27-29.) Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustuksensa mukaisesti kasvattaa ja opettaa seurakuntiensa jäseniä Raamattuun perustuvaan uskoon. Kirkko julis-

21 taa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisen rakkauden toteuttamiseksi. (Kirkkolaki 1993, 1 osa, 1 luku: 1-2.) Kirkkojärjestyksessä kolmannessa luvussa seurakunta velvoitetaan huolehtimaan eri-ikäisten jäsentensä kristillisestä kasvatuksesta ja hengellisen elämän hoitamisesta. Samassa luvussa puhutaan seurakunnan järjestämästä rippikoulusta, jossa nuoria perehdytetään, kasvatetaan, opetetaan kirkon yhteiseen uskoon ja ohjataan elämään seurakunnan jäsenenä. (Kirkkojärjestys 1993. II osa, 3 luku: 2-3.) Kristillisen kirkon luonne on ollut alusta lähtien kasvattava. Kasvatus on lähtenyt liikkeelle kirkon omasta arvopohjasta ja kristillisestä uskosta nousevista kasvatustavoitteista. Kirkon ei ole mahdollista luoda tietynkaltaista teologian ja kirkon yhteistä kasvatusteoriaa, pelkästään teologisista lähtökohdista, vaan otettava huomioon kasvatusteorioiden kehittyminen ja muuttuminen. (Jumala on. Elämä on nyt. Rakkaus liikuttaa. 2004, 10-11.) Kirkon lapsi- ja nuorisotyössä on syytä arvioida kasvatuksen teorioita kristillisen kasvatuksen, ihmisarvon, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon näkökulmista. Teoriat voivat sisältää kristilliselle uskolle ja siitä ammentavalle ihmiskäsitykselle vieraita aineksia. Tällöin niihin on suhtauduttava kriittisesti ja kirkon yhtenä tehtävänä on ylläpitää keskustelua näistä teemoista yhteistyötahojen kanssa. Arviointi ja kriittisyys mahdollistavat kirkon kasvatustyölle käyttöön otettavat ja parhaiten toimivat kasvatusmenetelmät. (Jumala on. Elämä on nyt. Rakkaus liikuttaa. 2004, 10-11.) Opinnäytetyön kannalta rippikoulussa annettava kasvatuksellinen opetus on tärkeässä asemassa. Rippikoulusuunnitelma 2001 mukaan rippikoulu on osa kirkon jatkuvaa ja ihmisen koko elämän ajan kestävää kasteopetusta (RKS 2001, 5).

22 4.1 Kansainvälisyyskasvatus Kansainvälistyvässä maailmassa kasvatuksen yhdeksi käsitteeksi on vakiintunut kansainvälisyyskasvatus. Kansainvälisyyskasvatuksella tarkoitetaan kaikkea sellaista toimintaa, joka ohjaa maailmanlaajuiseen yhteisvastuuseen. Käsitteen käytössä ei ole olemassa yhtä selkeää ja yleisesti hyväksyttyä määritelmää. (Kansainvälisyyskasvatus, Mikä kv-kasvatus? 2005.) Kansainvälisyyskasvatuksen tavoitteena on kasvattaa ihminen hyväksymään toisten ihmisten erilaisuutta ja tuntemaan muita kulttuureita. Myös ihmisten ja kansojen keskinäisen riippuvuuden ja tasa-arvon, sekä oikeudenmukaisuuden ymmärtäminen ihmisarvon perustaksi on kansainvälisyyskasvatuksen tavoitteena. (Haatainen 2004, 8.) Kansainvälisyyskasvatus on laaja termi. Sen alakäsitteiksi mahtuvat muun muassa, ihmisoikeuskasvatus, kehityskasvatus, monikulttuurisuuskasvatus, rauhankasvatus, tasa-arvokasvatus, media- ja viestintäkasvatus sekä ympäristökasvatus. (Kansainvälisyyskasvatus, Mikä kv-kasvatus? 2005.) Ihmisoikeuskasvatus käsittää jo termin mukaisesti ihmisoikeuksia koskevan kasvatuksen. Se tähtää yleismaailmallisiin, luovuttamattomiin ja jakamattomiin ihmisoikeuksien ymmärtämiseen. Ihmisoikeuskasvatuksessa pyritään saattamaan ihmisten tietoisuuteen ihmisoikeuksien kuuluminen kaikille ja laajentaa ihmisten tietämystä niistä. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) asiakirjojen mukaan kaikilla ihmisillä on oikeus elää vapaata ja ihmisarvoista elämää. (Allahwerdi 2001, 30-31.) Kehityskasvatuksesta puhuttaessa on perinteisesti korostettu kehitysyhteistyön ymmärrystä ja halua auttaa maailman köyhiä ihmisiä. Se lähtee liikkeelle kehityksen olemuksesta ja siitä mihin suuntaan sitä tulisi ohjata, samoin kuin kestävän kehityksen luominen omasta itsestä lähtien. Kehityskasvatuksen tavoitteet ovat Unisefin 1995 esittämän määritelmän mukaan kasvattaa lapsia ja nuoria omaksumaan tietyt tiedot, taidot, asenteet ja arvot, joiden avulla muutoksen ja

23 kehityksen hallinta, sekä ymmärtäminen olisivat mahdollisia. (Allahwerdi 2001, 35-36.) Monikulttuurisuuskasvatus käsite sivuaa monia kansainvälisyyskasvatuksen osa-alueita. Se on läheisesti liitettävissä oikeudenmukaisuuteen, syrjintään, tasa-arvoon ja kulttuurieroihin. Monikulttuurisuuskasvatus sisältää oman itsensä tutkiskelua suhteessa ympäröivään maailmaan. Sen tavoitteena on yksilöiden, yhteisöjen ja ryhmien välisten moninaisten ja monimutkaisten vuorovaikutussuhteiden ymmärtäminen. Monikulttuurisuuden ymmärtäminen lähtee erilaisuuden ja vastakkaisuuksien olemassaolon ymmärtämisestä ja hyväksymisestä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita eriarvoisuuden ja syrjinnän hyväksymistä. (Kansainvälisyyskasvatus, Monikulttuurisuus 2005.) Rauhankasvatus on laaja kasvatuksenmuoto. Käsitteenä rauhankasvatusta voidaan käyttää paitsi kansainvälisyyskasvatuksen alakäsitteenä niin myös sen rinnalla. Rauhankasvatus on aina eettistä kasvatusta, jossa suhde toiseen ihmiseen on tärkeää. Siinä pyritään rakentaman rauhan kulttuuria ja kasvattaa yksilöt ymmärtämään ne yleismaailmalliset arvot ja toimintatavat, joiden perusteella ja perustalle rauhankulttuuri voidaan rakentaa. (Kansainvälisyyskasvatus, Rauha 2005.) Tasa-arvokasvatus tähtää ihmisten tasa-arvon olemassa olon ymmärtämiseen. Tasa-arvolla tarkoitetaan sukupuoleen, ikään, terveydentilaan, yhteiskuntaluokkaan, uskontoon ja etniseen taustaan liittyviä asioita. Tasa-arvokasvatus voidaan liittää osaksi suvaitsevaisuus- ja ihmisoikeuskasvatusta sen sisältämien kasvatustavoitteiden mukaan. (Myllymäki 2004, 15.) Viestintäkasvatus on median muovaamassa maailmassa tärkeässä asemassa. Siinä ohjataan ihmisiä kehittymään kriittisiksi viestinnän käyttäjiksi, jotka ymmärtävät viestinnän osana yhteiskunnallista tiedottamista ja osaavat kriittisesti arvioida erilaisten viestimien luotettavuutta ja tulkita sen erilaisia merkityksiä. (Kansainvälisyyskasvatus, Media/Viestintä 2005.) Viestintäkasvatuksen osaksi voidaan luokitella mediakasvatus, joka pyrkii opettamaan ja ohjaamaan ihmisiä

24 tarkastelemaan mediaa vaikuttamisen välineenä ja sen tuottamaa viestintää (Myllymäki 2004, 18). Ympäristökasvatus lähtee ihmisten henkilökohtaisesta kiinnostuksesta ympäristöasioihin. Sen sisältöön liittyviä asioita ovat tietämys maailman luonnon- ja ravintovaroista, sekä käsitys ihmiskunnan suhteesta luontoon. Ympäristökasvatuksen tavoitteena on kasvattaa ihmisistä ympäristövastuullisia yksilöitä. (Kansainvälisyyskasvatus, Ympäristö 2005.) Myös Suomen evankelis-luterilainen kirkko tekee osaltaan paljon kansainvälisyyskasvatusta. Kristillinen kasvatus pitää itsessään sisällä pitkälti samankaltaisia arvoja ja asenteita kuin kansainvälisyyskasvatus. Kirkon tekemä kansainvälisyyskasvatus on sisäänrakennettu sen toimintaan niin, että kirkon roolia kansainvälisyyskasvattajana ei aina ajatella. (Myllymäki 2004, 66.) Seurakuntien kansainvälisyyskasvatus on esillä kristillisessä toiminnassa lähimmäisen rakkauden toteuttamiseksi. Kaikki ihmiset nähdään samanarvoisina ja toisia ihmisiä kunnioitetaan, sekä arvostetaan. Lähimmäisestä pidetään huolta sekä lähellä että kaukana ja sotaa ja eriarvoisuutta vastustetaan. Kansainvälisyyskasvatus kuuluu kirkontyöntekijöiden työnkuvaan. Kirkon kansainvälistä toimintaa edustavat lähetystyö ja kansainvälinen diakonia, sekä niihin liittyvä tiedottaminen. (Myllymäki 2004, 71.) Seurakunnan nuorisotyön ydin on rippikoulutyö ja siihen liittyvä isoskoulutus tavoittaa vuosittain suuren osan (90 %) suomalaisista 15-vuoitaista. Rippikoulusuunnitelmasta löytyvillä kansainvälisyyskasvatuksen sisällöillä on tavoittavuuden kannalta suuri merkitys. (Myllymäki 2004, 69.) Rippikoulussa käsiteltävissä keskeisissä sisällöissä on kansainvälisyyskasvatukseen liittyviä aiheita monia. Siihen on liitettävissä nuoren elämän perusjakson keskeisissä sisällöissä elämän tapavalinnat, kulttuuri, monikulttuurisuus, kulutus, media, luonto, ympäristö, vastuullisuus, oikeudenmukaisuus, suvaitsevaisuus, syrjäytyminen, väkivalta, sota ja rauha, sekä ajankohtaiset asiat nuo-

25 ren omalla paikkakunnalla, yhteiskunnassa ja maailmanlaajuisesti. (RKS 2001, 24.) 4.2 Lähetyskasvatus Kirkko toteuttaa lähetyksen tehtävää ja on avoin yhteisö, johon kaikki ihmiset on kutsuttu. Kristus on läsnä kirkossa uskon kautta, jolla Hän liittää meidät itseensä ja toisiimme, sekä rakkaudessa, joka on valmis asettumaan lähimmäisen asemaan, palvelemaan ja luopumaan omastaan. (Läsnäolon kirkko 2002, 2.) Lähetyskasvatuksen perustana on seurakuntalaisten ohjaaminen ja yksilön hengellisen kasvun tukeminen. Tämän seurauksena seurakuntalaiset osallistuvat seurakunnan perustehtävään, lähetykseen. Lähetyksen oivaltamiseen ja sisäistämiseen tarvitaan lähetyskasvatusta. (K. Sirviö, henkilökohtainen tiedonanto 22.9.2004. SLS.) Lähetyskasvatuksessa ihmistä autetaan kasvamaan siinä Jumalan kuvan kaltaisuudessa, johon hänet on luotu. Lisäksi ihmisen kasvussa armossa tuetaan ja häntä rohkaistaan löytämään paikkansa seurakunnan lähetystyössä lähettäjänä tai lähtijänä. Lähetyskasvatus auttaa ihmisiä ymmärtämään, että lähetys läpäisee seurakunnan kaikkea toimintaa ja on jokaisen seurakuntalaisen etuoikeus. (K. Sirviö, henkilökohtainen tiedonanto 22.9.2004. SLS.) Kasteopetus ja kristillinen kasvatus antavat yksilölle perusvalmiudet ja mahdollisuuden oppia jokaisen seurakuntalaisen perustehtävään, lähetykseen. Lähtökohdissaan lähetyskasvatus ei kuitenkaan eroa seurakunnan muusta kasvatustyöstä. (Kilpi & Lehtonen-Inkinen 1997, 197.) Lähetyskasvatus voidaan jakaa passiiviseen ja aktiiviseen kasvatukseen. Passiivinen lähetyskasvatus on helppoa ymmärtää asenteiden ja mielikuviemme muokkaamiseksi. Esimerkiksi mainokset, media ja viestintä toimivat passiivisen lähetyskasvatuksen valtaväylinä. (Hiltunen 2004.)

26 Aktiivinen lähetyskasvatus on Jumalan rakkauden piiriin ohjaamista kuitenkin muistaen, että uskon synnyttää Pyhä Henki. Se pohjautuu kansainväliseen toimintaan, jonka lähtökohtana on toiseus. Toiseudella tarkoitetaan tässä kohdassa ihmisten olemusta samanarvoisina, mutta toisenlaisina (ei yhtä kuin erilaisuus). Empatian avulla lähetyskasvatus pyrkii ymmärtämään elämän moninaisuuden ja toiseuden ilmentymiä. Se etsii myönteisiä tapoja elämän tarkasteluun. Aktiivinen lähetyskasvatus on pitkäaikainen prosessi, jossa voimme kasvaa yhdessä. (Hiltunen 2004.) Lähetyskasvatuksen tavoitteena on antaa tietoa lähetystyöstä ja lähetyksestä, auttaa hyväksymään erilaisuutta, sekä antaa mahdollisuus olla mukana lähetystyössä(kilpi & Lehtonen-Inkinen 1997, 197). Tiedon jakamisella pyritään antamaa perustelut lähetystyön tekemiselle ja asiallista, ajankohtaista tietoa kokonaisvaltaisesta lähetystyöstä. Tiedon jakamiseen liittyy myös lähetystyön toteuttajista ja työtavoista kertominen. Lähetyskasvatuksen tavoitteisiin kuuluu asenteiden muokkaaminen, johon sisältyy lähetystyön oikeutuksen ja perusteen kertominen. Kolmantena tavoitteena on ihmisten ohjaaminen ja rohkaiseminen toimintaan, jotta he löytävät oman paikkansa seurakunnassa ja tavan osallistua lähetystehtävään. (K. Sirviö, henkilökohtainen tiedonanto 22.9.2004. SLS.) Lähetyskasvatuksen opetuksellinen puoli auttaa ymmärtämään lähetyksen ainutlaatuisuuden ja sen perustumisen Jumalan rakkauteen. Siinä pyritään antamaan todellinen kuva ympäröivästä maailmasta ja tekemään ymmärrettävä ero lähetystyölle ja humanitaariselle auttamiselle. (Hiltunen 2004.) Jumalan armon ja rakkauden ilmapiirissä kasvaminen antavat hyvät edellytykset lähetyskasvatukselle. Lapsi- ja nuorisotyössä lähetyskasvatus on vahvana osana kasvatustyötä. Se kulkee kristillisessä kasvatuksessa läpi lapsuuden ja nuoruuden. Nuoruudessa etsitään vastauksia ja kysellään. Silloin kyseenalaistetaan perinteisetkin arvot ja etsitään omaa paikkaa ystävien, perheen, yhteiskunnan ja kirkon piirissä. Seurakunnan tulee tarjota tähän turvallinen kasvuympäristö. Lähetyskasvatus antaa nuorille vastauksia ja kysymyksiä pohdittavaksi, sekä rohkaisee nuorta etsi-

27 mään elämää kannattelevia eväitä kristillisestä uskosta. (Jumala on. Elämä on nyt. Rakkaus liikuttaa. 2004, 21.) Nuorten kohdalla lähetyskasvatuksen suurin vaikuttamismuoto on rippikoulu ja isoskoulutus. Rippikoulussa tapahtuvassa lähetyskasvatuksessa kiinnitetään huomiota nuorten omiin tavoitteisiin ja annetaan tilaa elämää koskeville kysymyksille. Seurakunnissa on lähetyskasvatuksen erityistehtävä annettu lähetyssihteerille. Hänen erityisenä tehtävänä on huolehtia, että seurakunnassa tehdään lähetyskasvatusta, johon kuuluvat suvaitsevaisuus, tasa-arvo ja ihmisoikeudet. (Myllymäki 2004, 71). 4.3 Lähetys- ja kansainvälisyyskasvatuksen suhde Onko kansainvälisyyskasvatus osa lähetyskasvatusta vai oma kokonaisuutensa? Käsitteiden problematiikkaa pohdittaessa olen pyrkinyt tarkastelemaan tätä aihetta opinnäytetyöni näkökulmasta käsin. Lähetyskasvatuksesta on teoreettista kirjallisuutta niukasti, mutta materiaalia sen toteuttamiseen on enemmän, mikä tuotti suuria ongelmia lähetys- ja kansainvälisyyskasvatuksen suhdetta pohdittaessa. Lähetyskasvatus ja kansainvälisyyskasvatus ovat käsitteinä lähellä toisiaan sillä ne pitävät sisällään paljon samoja asenteita ja arvoja. Hiltusen (2004) mukaan Lähetyksen juuret Jumalan rakkauteen antavat pohjan lähetyskasvatukselle. Jumalan rakkaus ei valikoi rakkauden kohdetta, vaan etsii keinoja päästää kaikki ihmiset siihen osallisiksi. Kristityissä ihmisissä Jumalan rakkauden voima antaa halun sekä valmiuden näiden keinojen etsintään. Kansainvälisyyskasvatus ohjaa toiminnallaan maailmanlaajuiseen yhteisvastuuseen. Käsite sisältää monia kasvatusmuotoja, jotka pyrkivät tähän lopputulokseen. Kansainvälisyyteen kasvaminen on prosessi, joka kehittää kykyä toimia

28 globalisoituvassa maailmassa ja auttaa meitä ymmärtämään erilaisuutta. (Kansainvälisyyskasvatus, Mikä kv-kasvatus? 2005.) Kansainvälisyys on siis toimintaa, joka tähtää ihmisten välisen ymmärryksen lisäämiseen, ihmisarvon turvaamiseen, rauhan vakiintumiseen, kulttuurien tuntemiseen, oikeudenmukaisuuteen ja kestävään kehitykseen. Tosin on hyvä huomioida, että kansainvälisyys voi olla pelkistetyimmillään itsekästä toimintaa, joka tähtää yksilön tai yhteisön menestymiseen kansainvälisessä kilpailussa. Kansainvälisyyskasvatukseen, kuten lähetyskasvatukseenkin, liittyy eettisiä ihanteita, joilla korostetaan ihmisten välistä yhteistyötä ja huolenpitoa. (Hiltunen 2004.) Lähetyskasvatus pitää sisällään aiheita, jotka löytyvät myös kansainvälisyyskasvatuksesta muun muassa suvaitsevaisuuden, tasa-arvon ja ihmisoikeudet. (Myllymäki 2004, 71). Käsitteinä lähetys- ja kansainvälisyyskasvatuksen tulkintatapojen erot korostuvat, koska kyseessä on samankaltaiset termit. Kirkon näkökulmasta katsottua lähetyskasvatus ei eroa kirkon tekemästä kasvatustyöstä, mutta sisältää kansainvälisen ulottuvuuden. Kristillinen kasvatus perustuu kristilliseen ihmiskäsitykseen. Jumala on luonut jokaisen ihmisen omaksi kuvakseen, kuten Hän on luonut kaiken muunkin. Jumalan edessä olemme samanarvoisia ja samanlaisia. (Hiltunen 2004.) Meillä kaikilla on omatunto joka muistuttaa meitä siitä, mitä Jumala on meidän tahtonut tekevän. Kultaisessa säännössä meitä neuvotaan toimimaan toisia ihmisiä kohtaan niin kuin haluamme heidän toimivan meitä kohtaan (Matt. 7:12). Tämä on ohje, jonka täyttämiseen meistä jokainen on osallinen ja velvollinen. Lähetyskasvatus perustuu seurakunnan omaan kasvatus- ja opetustyöhön, eli kasteopetukseen. Laaja-alainen ja maailmaan ääriin ulottuva kasteopetus on kirkon kasvatuksen keskiössä. Kansainvälisyys- ja lähetyskasvatus ovat selkeimmin esillä seurakunnan lapsi- ja nuorisotyössä. Näiden piiriin kuuluvia asioita käsitellään rippikouluissa, isoskoulutuksessa, kerhoissa ja muussa nuorten toiminnassa. Kasvatusmuotojen haasteeksi lapsi- ja nuorisotyössä on noussut

29 nuorten innostaminen mukaan toimintaan esimerkiksi Yhteisvastuukeräykseen ja seurakunnan nimikkolähettien tukemiseen. (Myllymäki 2004, 72.) Seurakunnan työntekijöistä erityisesti lähetyssihteerin tehtäväksi on annettu pitää lähetystä ja sen eri työmuotoja ja -alueita esillä seurakunnan toiminnassa, kuten pienpiireissä, aikuisille suunnatuissa juhlissa ja viikonlopputapahtumissa, sekä kouluvierailuilla, rippikoulussa ja muussa nuorten ja lasten toiminnassa. (Myllymäki 2004, 72.) Lähetyssihteerin työn kasvatuksellisuus on lähetyskasvatusta, mutta samalla myös kansainvälisyyskasvatusta. Tämä koskettaa samalla lailla kaikkia kirkon työntekijöitä. Sen ei pitäisi jäädä vain yhden työmuodon tai yhden ihmisen harteille vaan kaikkien tulisi kantaa vastuu kirkon keskeisimmästä tehtävästä tasapuolisesti. Lähetyskasvatus pitää siis sisällään paljon samaa kuin kansainvälisyyskasvatus, mutta suurin erottaja näiden kahden käsitteen välillä on lähetyskasvatuksen sisältämä sanoma Jeesuksesta Kristuksesta syntiemme anteeksiantajana. Kansainvälisyyskasvatuksen ulottuvuus on uskonnoton ja humanitaarinen, mutta yhtä laaja-alaista ja tärkeitä asioita koskettavaa, kuin lähetyskasvatuskin. Kirkon kasvatuksellisessa tehtävässä sekä lähetys- että kansainvälisyyskasvatus otetaan huomioon toisiaan täydentävinä ja tukevina kokonaisuuksinaan. 5 SALKUN ELÄMÄNKAARI Produktion prosessointi alkoi vuonna 2002 lehtiartikkelin lukemisen jälkeen. Kävin Suomen Lähetysseuran esikoulutuskurssin vuoden 2002 syksyllä, joka antoi minulle paljon tiedollista puolta lähetyksestä. Esikoulutuskurssin jälkeen oli mahdollista lähteä ulkomaan harjoitteluun, jonnekin Suomen Lähetysseuran työnkentällä. Ulkomaan harjoittelu toteutui vuonna 2004 Namibiassa. Viimeinen päätös tehdä opinnäytetyö liittyen lähetykseen ja kansainväliseen diakoniaan tapahtui ollessani Diakonia-ammattikorkeakoulun Järvenpään yksikön lähetys ja kansainvälinen diakonia-kurssilla syksyllä 2004. Varsinainen to-