10.9.2013 LAUSUNTO LUONNOKSESTA HALLITUKSEN ESITYKSEKSI LAIKSI ALKOHOLI- JA ALKOHOLIJUOMAVEROSTA ANNETUN LAIN LIITTEEN MUUTTAMISESTA Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry kiittää mahdollisuudesta lausua alkoholiveron korotuksesta. Samalla todettakoon, että lausunnon antamiselle varattu yksi viikko on valitettavan lyhyt. Olutverot EU maissa heinäkuussa 2013 laskettu 4,7 til % alkoholia sisältävälle oluelle ESITYS: Suomi 1.1.2014 Suomi Iso Britannia Ruotsi Irlanti Slovenia Tanska Ranska Alankomaat Kreikka Viro Kypros Italia Unkari Kroatia Itävalta Puola Belgia Malta Portugali Slovakia Tsekki Latvia Liettua Romania Espanja Luxemburg Saksa Bulgaria 0,52 0,35 0,34 0,34 0,31 0,28 0,28 0,28 0,27 0,25 0,24 0,22 0,20 0,18 0,18 0,17 0,15 0,15 0,12 0,10 0,09 0,09 0,09 0,09 0,92 0,90 1,13 1,41 1,61 0,00 0,50 1,00 1,50 2,00 /litra
Panimoteollisuus työllistää noin 2300 henkeä suoraan, välillisesti noin 30 000 henkeä. Panimoala on jalostusarvoltaan Suomen neljänneksi suurin elintarviketeollisuuden ala. Olut on lähituote koko ketju pellolta kuluttajalle asti työllistää Suomessa. Mallasohraa viljellään kymenlaaksosta länsirannikolle. Tällä alueella noin joka viides käytössä oleva viljapeltohehtaari on mallasohraa. Suomeen on viimeisen vuoden aikana perustettu myös kaksi tölkkitehdasta, jotka ovat kotimaisen juomateollisuuden pakkausten valmistajia. Panimoteollisuuden tuotekategorioista suurin työllisyysvaikutus on oluella; epäsuorasti ja välillisesti lähes 15 000 henkeä saa elantonsa oluen panemisesta. Kotimaisen kulutuksen väheneminen ja korvautuminen rajusti kasvaneella matkustajatuonnilla vaikuttaa koko ketjun elinvoimaisuuteen ja kykyyn työllistää. Vain vahva kotimarkkina turvaa alan kehityksen ja mahdollistaa esimerkiksi maltaan viennin. Liite: Ernst & Young: Panimoteollisuuden työllistävä vaikutus Suomessa Panimoteollisuus kerryttää valtion kassaan vuosittain 1,3 mrd. Panimoteollisuuden maksamien verojen määrä on huomattava, jos sitä vertaa esimerkiksi panimoteollisuuden kokonaisliikevaihtoon, joka vuonna 2011 oli 893 milj.. Suurin veroerä oli arvonlisävero ja tuoteverot 824 milj.. Valtiolle tuloutetut tuloverot ja henkilöstösivukulut olivat 337 milj. Energiaverotus, yhteisöverotus ja kiinteistöverotus toivat 138 milj. yhteiskunnalle tuloja. Liite: Ernst & Young: Panimoteollisuuden verotus Suomessa Jokainen veronkorotus lisää yksityistä maahantuontia. Hallitus toteaa esityksessään, että kotimaisella alkoholijuomien hintatasolla ja matkustajatuonnilla on selkeä yhteys ja riskinä on, että suuri kotimainen
hinnannousu lisää paitsi alkoholin laillista matkustajatuontia myös matkustajatuontina tuodun alkoholin laitonta välittämistä kotimaassa. Alkoholiveroa on korotettu vuoden 2008 jälkeen neljästi. Ensi vuoden alussa toteutettava korotus on jo viides lyhyen ajan sisällä. Jokainen veronkorotusesitys on sisältänyt myös viestin siitä, että veronkorotuksen vaikutusta yksityiseen mahantuontiin pitää tarkasti arvioida. Jokainen toteutettu veronkorotus on lisännyt matkustajatuontia. Kattavaa arviota matkustajatuonnin laajuudesta tai sen vaikutuksista Suomen alkoholipolitiikkaan ei ole käytettävissä, eikä sellaista ole edes riittävän ponnekkaasti yritetty tehdä. Tällä hetkellä tilanne on elinkeinon kannalta kestämätön. Hallituksen veropolitiikka on vastuutonta ja uhkaa kotimaista työllisyyttä. Kotimaisen panimoteollisuuden kyvyllä työllistää ja matkustajatuonnilla on selkeä yhteys, ja riski siitä, että matkustajatuonti korvaa Suomessa tuotetut juomat ja johtaa työpaikkojen vähenemiseen, on todellinen. Yksityinen maahantuonti on jo virallisen haastattelututkimuksen mukaan noin 15 % kaikesta Suomessa kulutetusta alkoholista. Ravintolakulutus 10 %. Matkustajatuonnin kasvu vaikuttaa kaikkeen alkoholipolitiikkaan. Alkoholipolitiikan suurin haaste on saada kulutusta siirrettyä takaisin valvottuihin anniskelutiloihin. Ravintoloiden työllistävä vaikutus on erityisesti nuorten aikuisten ja vähän koulutusta hankkineiden keskuudessa merkittävä. Tilastoimaton kulutus on jo nykyisellään kaksinkertainen verrattuna ravintoloissa kulutettuun alkoholin määrään. Vastuullista alkoholipolitiikkaa olisi ohjata kulutusta valvomattomista paikoista ravintoloihin. Hallitus ohjaa politiikallaan kulutusta juuri toiseen suuntaan. Suomen alkoholijuomien ravintolakulutus on tällä hetkellä ennätysalhainen. Kiristyvä veropolitiikkaa nostaa entisestään kuluttajahintoja ravintoloissa ja johtaa matkustajatuonnin kautta lisääntyneeseen kotikulutukseen. Julkiset paikat muuttuvat
yksityisiksi anniskelualueiksi. Alkoholipoliittisesti täysin vastuuton kehitys, jonka korjaaminen lisärajoituksilla ei ole kestävä ratkaisu. Räjähtänyt matkustajatuonti on koko alkoholipolitiikan tämän hetken räikein ongelma. Haastattelututkimus ei enää anna oikeaa kuvaa tuonnista. Vuonna 2004 haastattelututkimuksen alkumetreillä tuonti oli käsitavaraa, nykyisin autot lastataan täyteen. Panimoliitto oli merkittävänä maksajana mukana TNS Gallupilla teetetyn haastatteluarvioinnin laadinnassa 2004 2011. Syksyn 2011 aikana käytiin neuvotteluja THL:n ja Valviran kanssa haastatteluihin perustuvan gallupin kehittämisestä. Panimoala oli jo tuolloin turhautunut tutkimukseen, joka osoitti, ettei kasvua ole samaan aikaan, kun matkat Viroon lisääntyivät ja varustamot kehittivät monipuolisia palveluitaan. Panimoalan sisällä käsitys oli hyvin eriävä. Neuvotteluissa nousi esiin useita vaihtoehtoja, joilla voitaisiin saada lisävalaistusta tilanteeseen. Ratkaisevan tärkeänä koettiin viranomaisyhteistyön kehittäminen Viron ja Suomen välillä. Valitettavasti alkoholihallinnolla ei ilmeisesti ollut halukkuutta tai riittävää tarmokkuutta viedä ajatuksia eteenpäin. Lopulta Panimoliitto irtisanoutui tutkimuksesta. Haastattelututkimus ei kerro tuotujen litrojen kokonaismäärää, eikä se kerro nykyisin edes tuonnin trendiä. Panimot veivät Viron lautoille myyntiin siideriä noin 50 % enemmän kuin vuosi sitten vastaavana aikana ja olutta noin 30 % enemmän. Saman ajanjakson aikana haastattelututkimuksen mukaan tuonnissa ei ole merkittävää kasvua. Liite: Newsbrokers: Toinen pirtuaika.
Viroon jää alkoholiveron ja alv:n tuottoina noin 300 miljoonaa euroa. Haitat hoidetaan tällä puolella lahtea. Viron matkailussa alkoholijuomat ovat edelleen tuoduin tuliainen, monesti myös osasyy lähteä matkalle. On hyvä muistaa, että kokonaisuudessaan Viron matkailun kansantaloudellinen merkitys on toki suurempi kuin alkoholiveron aiheuttamat tappiot. Valtiovarainministeriö on yliarvioinut jo kahtena peräkkäisenä vuonna alkoholiverotuotot. Viime vuoden kertymä jäi 18 miljoonaa euroa arviosta. Jokaisen veronkorotuksen yhteydessä on korostettu, että matkustajatuonnin kasvua pitää seurata tarkoin. Kaikki käytettävissä olevat indikaattorit kertovat matkustajatuonnin kasvun kiihtyneen. Harjoitettu veropolitiikka vaarantaa kotimaiset työpaikat ja lisää haittakulutusta. Suomi on pohjoismaisittain verrattuna edelleen vodkamaa. Suomalaisten alkoholinkulutus on eurooppalaista keskitasoa. Mallasjuomien osuus kokonaiskulutuksesta on hieman alle puolet. Monessa Euroopan maassa oluen osuus kokonaiskulutuksesta on merkittävästi suurempi. Näitä maita ovat mm. Itävalta, Belgia, Tsekin tasavalta, Saksa, Irlanti ja Puola. Kaikissa näissä maissa verotuksellisesti halutaan ohjata kulutusta miedompiin juomiin. Suomessa väkevien verotus on vain 1,45-kertainen mietoihin nähden, mutta esimerkiksi Saksassa 6,6- kertainen ja Belgiassa 4,6-kertainen. Vain Suomessa oluen osuuden kasvua pyritään verotuksellisesti rajoittamaan. Edellinen veronkorotus kohdennettiin nimenomaan mallasjuomiin, ja esitys vuoden 2014 verotasosta pienentää entisestään mietojen ja väkevien välistä veroeroa. Suomessa on tällä hetkellä yksi EU:n pienimpiä veroeroja väkevien ja mietojen välillä. Myös Ruotsissa verotuksella voimakkaasti ohjataan mietoja kohden. Siellä väkevien vero suhteessa oluiden veroon on kolminkertainen. Valtaosassa EU-maista alkoholivero painottuu väkeviin alkoholijuomiin.
Se, että Suomessa alkoholivero painottuu lähes yhtä paljon oluisiin ja väkeviin alkoholijuomiin, on eurooppalaisessa vertailussa poikkeuksellista. Kun otetaan huomioon alkoholijuomien veroton hinta ja arvonlisävero, viinat ovat Suomessa absoluuttialkoholihinnaltaan kaikkein halvimpia alkoholijuomia. On myös hyvä muistaa, että edellinen alkoholiveron korotus tehtiin vastaavalla tavalla suosien väkevien juomien teollisuutta. Liite: PTT työpapereita 135. Alkoholijuomien optimiverotus Suomessa. Oluen, siiderin ja lonkeron reaalihinnat ovat reippaasti yli vuoden 2000 tason. Väkevät ja viinit ovat selvästi alle vuoden 2000 reaalihintatason. Hallituksen esityksessä todetaan alkoholijuomien reaalihintojen olevan keskimäärin lähes samalla tasolla kuin ennen veronalennusta vuonna 2003. On kuitenkin huomionarvoista, että vuonna 2012 väkevien viinojen reaalihintaindeksi (vrt 2000) oli vain 85,5. Muiden väkevien juomien reaalihintaindeksi oli 93,6. Väkevien viinien reaalihintaindeksi oli 82,9 ja mietojen viinien 98,9. Keskiarvoa kohottavat reaalihintaindeksin muutokset tulevatkin nimenomaan panimotuotteista. Siideri 103,4. Long Drink 108,1. Vahva olut 108,1. Ja volyymiltaan merkittävimpänä tuotteena keskiolut 106,7. Hallituksen esitys, jossa alkoholipitoisuudeltaan miedoimpien juomien veroa nostetaan 14,4 % ja väkevien alkoholien veroa nostetaan vain 9,9 % on reaalihintaindeksin tarkastelun valossa täysin epäjohdonmukainen. Alkoholiveroa alennettiin noin 30 % vuoden 2004 alusta valmistauduttaessa Viron EU-jäsenyyteen. Tällä hetkellä oluen verotus on kireämpää kuin 2003. Toisin kuin Ruotsi, Suomi päätti varautua vapaaseen rajakauppaan laskemalla verotustaan. Suomen päätös oli matkustajatuonnin kontrolloimisen kannalta viisas. Tosin Ruotsin verotaso ei ollut yhtä korkea kuin Suomessa, eikä veroero Tanskaan tai Saksaan niin valtava kuin Suomen ja Viron välillä, joten painetta veronalennukseen oli vähemmän.
Ruotsissa yksityinen maahantuonti on nykyisin vielä huomattavan paljon suurempaa kuin mitä meillä Suomessa. Ruotsin elinkeinon arvion mukaan yksityinen maahantuonti on 28 30 % kulutetusta oluesta. Yksityistä maahantuontia lisää myös saatavuuden rajoittaminen siten, että keskioluen vahvuista olutta saa Ruotsissa vain valtion monopolista. Alkoholiveroaan Ruotsi ei ole nostanut vuoden 2008 jälkeen kertaakaan, jottei tilanne entisestään huononisi. Suomessa sen sijaan vuoden 2008 jälkeen veroa on korotettu neljästi. Oluen verotus on jo tällä hetkellä kireämpää kuin veronalennusta edeltävänä aikana. Väkevien viinojen kohdalla näin ei ole. Siitä huolimatta hallitus kohdensi toistamiseen veronkorotukset nimenomaan mietoihin juomiin. Viro nostaa seuraavat neljä vuotta alkoholiveroaan 5 % / vuosi. Viro saa kuitenkin nostaa veroaan yli 30 vuotta peräjälkeen ollakseen Suomen tasolla. Viron alkoholiveron taso on eurooppalaisittain keskitasoa. Kyse ei siis ole siitä, että Virossa olisi erityisen alhainen alkoholivero. Viron veropolitiikalla on omat haasteensa rajakaupan kanssa Latvian ja Venäjän suuntaan. Myös pelko kotipolttoisen alkoholin kulutuksen kasvusta on Virossa todellinen. Suomi voi päättää vain omasta veropolitiikastaan. Rajakauppaa on aina, jos hintaero on olemassa. Rajakaupan suuruuteen ja sen yleiseen hallintaan voi kuitenkin vaikuttaa järkevällä veropolitiikalla. Veroero Suomen ja Viron välillä on EU-maiden suurin. Suuri veroero johtaa aina hallitsemattomaan rajakauppaan. Veroeron edelleen kasvattaminen ei ole vastuullista eikä fiksua veropolitiikkaa. Tanska laskee olutveroaan 15 %. Rajakauppa Tanskan ja Saksan rajalla johti hallituksen päätökseen, jolla lasketaan nimenomaan oluen verotusta (muut alkoholikategoriat pysyvät muuttumattomina). Oluen verotusta halutaan laskea rajakaupan hillitsemiseksi ja tanskalaisten työpaikkojen säilyttämiseksi. Virvoitusjuomaveron Tanska poistaa kokonaan,
samasta syystä. Kuvaavaa on myös se, että Tanska on luopunut kokonaiskulutuksen laskemisesta henkeä kohti. Lukuja pidetään tilastoimattoman osuuden kasvun vuoksi niin epärelevantteina, ettei niillä enää katsota olevan merkitystä. Suomessa viranomaiset pitävät kiinni haastattelututkimuksen arviosta ja perustavat näin ollen koko alkoholipolitiikan hyvin huteralle pohjalle. Suomessa hallitus korostaa työllisyyden merkitystä, mutta ei ilmeisesti vielä tiedosta rajakaupan vaikutuksia kotimaisten työpaikkojen osalta. Vielä viitisen vuotta sitten elinkeino arvioi, että matkustajatuontina tuodaan noin 70 % Suomessa valmistettuja tuotteita. Tällä hetkellä arvio on alle 50 %. Virosta tuodaan yhä enemmän muita kuin Suomessa valmistettuja tuotteita. Veropolitiikallaan hallitus muodostaa uhkan kotimaisen elinkeinon kyvylle työllistää. Iso-Britannia poisti oluen verotuksen indeksisidonnaisuuden. Muut alkoholijuomat säilyvät indeksikorotuksen piirissä. Päätöksellään Iso-Britannia haluaa tukea kotimaista valmistusta, ja tukea ravintolakulutuksen kasvattamista. Ravintola-ala on merkittävä työllistäjä, ja olut kulutetuin tuote. Suomessakin esitetyn veronkorotuksen vaikutus on erityisen merkittävä ravintoloille, jotka jo nyt ovat vaikeuksissa madaltuvan kulutuksen ja matkustajatuonnista johtuvan kotikulutuksen kasvun seurauksena. Espanja nostaa 10 % muiden kuin oluen verotusta. Perusteena se, että kuluttajat halutaan ohjata miedoimman vaihtoehdon pariin. Myös Espanja teki olutta suosivan veropäätöksen viimeksi kuluneiden kuukausien aikana. Perusteena on mietojen suosiminen väkevien sijaan. Suomi on tilastollisesti osoitettuna edelleen maa, jossa väkeviä juodaan enemmän kuin muissa Pohjoismaissa.
Veropolitiikkaa pitäisi meilläkin käyttää keinona kulutuksen siirtämiseksi kohti mietoja juomia. Epäselvää on, miksi Suomen hallitus nyt jo toisen kerran suosii veronkorotuksillaan väkeviä juomia? Matkustajatuonti uhka kotimaiselle työllisyydelle Vuoden 2012 alusta nostettiin edellisen kerran sekä virvoitusjuomaveroa että alkoholiveroa. Vuoden aikana Panimoliiton jäsenyritysten kotimaan myynti väheni noin 50 miljoonaa litraa. Tämän vuoden aikana nuo menetetyt litrat eivät ole palanneet, vaan kyseessä on ilmeisesti pysyvä tilastoidun markkinan pieneneminen. Ensi vuoden alusta molempia veroja ollaan jälleen korottamassa. Vastaavanlainen juomalitrojen menetys on elinkeinon työllistävyydelle merkittävä ongelma. Panimoliitto kampanjoi kohtuullisen alkoholinkäytön puolesta. Kohtuutta toivoisi myös veropolitiikkaan. Veronkorotuksesta luovuttava ja olutveroa laskettava Panimoliitto näkee yksiselitteisesti, että tehty veronkorotuspäätös on peruttava ja hallituksen on ryhdyttävä toimiin olutverotuksen maltilliseksi laskemiseksi ja kotimaisten työpaikkojen turvaamiseksi. Työpaikkojen kautta valtiolle palautuvat verotuotot moninkertaistavat valmisteverotuksen tuotot. Ja verotulot on aina järkevää kerätä siellä missä haitatkin hoidetaan. Ystävällisesti, Elina Ussa toimitusjohtaja Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry