Auttaako kalatalouden ohjauksen rahoitusväline?

Jyväskylän yliopisto Ympäristöntutkimuskeskus Tutkimusraportti 65/2004 Auttaako kalatalouden ohjauksen rahoitusväline? Arvio Hämeen TE-keskuksen kalatalousyksikön elinkeinokalatalousyritysten tilasta ja KOR-rahoituksen vaikutuksesta yrityksiin Marko Alasalmi & Hannu Salo Jyväskylän yliopisto Ympäristöntutkimuskeskus Jyväskylä 2004

Yhteenveto Selvityksen tavoitteena oli arvioida, kuinka kalatalouden ohjauksen rahoitusväline (KOR) on vaikuttanut Hämeen TE-keskuksen kalatalousyksikön toimialueella sijaitseviin yrityksiin ja miten yritysten taloudellinen tilanne on kehittynyt vuodesta 1995 lähtien, jolloin Suomi liittyi Euroopan unioniin. Tarkastelu perustui yritysten tilinpäätöstietoihin, niistä laskettaviin tunnuslukuihin, yritysten edustajien haastatteluihin sekä yrityksille suunnattuun postitiedusteluun. KOR-tukea saaneille elinkeinokalatalouden yrityksille oli tyypillistä, että niiden taloudellista tilaa kuvaavien tunnuslukujen välillä oli suuria eroja, joten tunnuslukujen keskiarvoista ei voi päätellä yksittäisen yrityksen taloudellisen tilan kehitystä. Samoin vuosien välillä tunnusluvuissa oli suuria vaihteluita. Vuoden 1995 jälkeen myönteisesti kehittyneitä tunnuslukuja olivat myyntikateprosentti ja liikevoittoprosentti. Tasaisesti kehittyneitä lukuja olivat liikevaihdon muutosprosentti ja sijoitetun pääoman tuottoprosentti ja selvästi laskeneita olivat käyttökate ja oman pääoman tuottoprosentti. Vakavaraisuus on ollut yrityksillä heikko, mutta omavaraisuusaste ja nettovelkaantumisaste ovat parantuneet. Suhteellinen velkaantumisaste on pysynyt heikkona ja pienillä yrityksillä se on ollut huolestuttavan suuri. Tulevaisuudessa yritysten tulee kiinnittää enemmän huomiota vakavaraisuuteen. Yritysten maksuvalmiuskyky on pysynyt hyvänä. Yritykset ovat pyrkineet KOR-hankkeilla nopeisiin muutoksiin tuotannossa ja liikevaihdossa sekä parantamaan toiminnan tuloksellisuutta. KOR-tuen merkitys yritykselle on ollut suuri, vaikka osa hankkeista olisi toteutettu ilman tukeakin. Yritysten mukaan KOR-tuki on vaikuttanut erityisesti hankkeiden toteuttamisen nopeuteen, tehokkuuteen ja laatuun. Muutamat yritykset ovat pystyneet vahvistamaan kilpailuasemaansa ja saamaan uusia markkinoita. Tuki on lisännyt yritysten investointiherkkyyttä, mikä on näkynyt myös taloudellisissa tunnusluvuissa. KOR-tuen työllisyysvaikutuksia on vaikea arvioida. KORtuen vaikutuksesta arvioidaan syntyneen ohjelmakaudella 1995-1999 uusia työpaikkoja vähintään 20 ja olemassa olevia työpaikkoja on turvattu vähintään 50. KOR-tuet ovat tukeneet Suomen kalatalouden rakenneohjelman tavoitteita. Muutoksia yksittäisten hankkeiden rahoituspäätösperusteissa ei tarvitse tehdä. Tulevaisuudessa on syytä kiinnittää nykyistä enemmän huomiota elinkeinokalatalousyritysten ja hankkeiden kannattavuuteen ja yritysten väliseen kilpailutilanteeseen. KOR-varoja tulisi erityisesti ohjata hankkeisiin, jotka parantavat yritysten kilpailukykyä, uusien toimintatapojen ja uuden tuotannon tukemiseen.

Sisällysluettelo 1. Johdanto...2 2. Arvioinnin toteutus...3 2.1. Arvioinnin tausta ja tavoitteet...3 2.2. Tutkimusaineisto ja menetelmät...3 2.3. Raportin rakenne...6 3. Elinkeinokalatalous Hämeen TE-keskuksen alueella...6 4. Kalatalouden ohjauksen rahoitusväline...9 4.1. Yleistä...9 4.2. Kalatalouden ohjauksen rahoitusväline Hämeessä...10 5. Arvioinnin tulokset...13 5.1. Yritysten taloudellinen kehitys...13 5.1.1. Kannattavuus...13 5.1.2. Vakavaraisuus...18 5.1.3. Maksuvalmius...21 5.2. KOR-hankkeiden toteutus...23 5.2.1. Hankkeiden valmistelu ja suunnittelu...23 5.2.2. KOR-rahoituksen vaikutus...24 5.2.3. KOR-hankkeiden vaikutus...25 6. Johtopäätökset ja suositukset...28 6.1. Yritysten taloudellisen tilan kehitys...28 6.2. KOR-rahoituksen merkitys yrityksille ja Hämeen elinkeinokalataloudelle...33 6.3. Suositukset...35 7. Kirjallisuus...39

1. Johdanto Kalatalouden ohjauksen rahoitusväline (KOR) on yksi Euroopan unionin rakennerahastoista, jonka avulla pyritään edistämään elinkeinokalataloutta. Suomessa yritykset ovat voineet saada KOR-tukea vuodesta 1995 lähtien, jolloin Suomi liittyi Euroopan unioniin. Siitä on muodostunut varsin merkittävä tekijä Suomen elinkeinokalatalouden kehittämisessä. KORohjelma on lisännyt alan rahoitusta, mutta myös selkeyttänyt elinkeinokalatalouteen liittyvää kalataloushallintoa. Rakennerahastoihin olennaisena osana liittyy niiden avulla rahoitettujen hankkeiden arviointi. Tässä nyt tehdyssä selvityksessä tarkastellaan Hämeen TE-keskuksen kalatalousyksikön toimialueella sijaitsevien yritysten taloudellista tilaa ja se kehitystä 1990 luvun puolivälistä 2000 luvun alkuun ja pyritään arvioimaan KOR-rahoituksen merkitystä yrityksille. Hämeen kalatalous on painottunut vapaa-ajan kalastukseen, mutta alueella toimiin useita merkittäviä elinkeinokalatalouden yrityksiä. Ammattikalastajien määrä on vähentynyt, mutta pyyntiteho on kasvanut. Tärkein vesialue ammattikalastukselle on ollut Päijänne ja Padasjoella on ollut yksi Suomen tärkeimmistä sisävesien kalasatamista. Kalakauppa- ja kalanjalostusyritysten määrä on kasvanut ja alalle on tullut uusia yrityksiä ja alueella toimii kaksi varsin merkittävää alan yritystä: Heimon Kala Oy ja V. Hukkanen Oy. Vesiviljelyyritykset ovat keskittyneet ravunviljelyyn ja kalapoikasten luonnonravintolammikkoviljelyyn. Ravunviljely-yrityksiä on perustettu paljon: noin puolet alan yrityksistä sijaitsee Hämeessä (Kirjavainen 2000). 2

2. Arvioinnin toteutus 2.1. Arvioinnin tausta ja tavoitteet Hämeen TE-keskuksen kalatalousyksikkö on ollut luomassa edellytyksiä Suomen kalatalouden rakennerahaston tavoitteiden saavuttamiseksi. Kalatalousyksikön alueella on toteutettu useita KOR-hankkeita. Tämän arvioinnin tavoitteena on tuottaa tietoa Hämeen TEkeskuksen kalatalousyksikön toimialueella rahoitettujen hankkeiden vaikutuksista. Arvioinnin painopiste on KOR-tukea saaneiden yritysten tilinpäätöstietojen analyysissä ja KOR-ohjelman vaikutusten ja merkityksen arvioinnissa. PESCA-yhteisöaloiteen, jonka kautta kalataloudesta riippuvia yhteisöjä voitiin tukea vuosina 1995-1999, merkitystä Hämeen TE-keskuksen kalatalousyksikön alueella toimivien yritysten kannalta arvioinnissa vain sivutaan, koska yhteisöaloitteesta rahoitettuja hankkeita oli vain muutama. Näistä merkittävin oli Padasjoen kalasataman kehittämiseen liittyvä investointihanke. KORohjelman merkitystä tarkastellaan ennen kaikkea yritysten näkökulmasta, mutta myös hallinnon ja koko elinkeinokalatalouden näkemykset ovat tarkastelun kohteena. 2.2. Tutkimusaineisto ja menetelmät Tutkimusaineiston perustan muodostivat hankkeita koskevat hakemusasiakirjat ja niiden liitteet, KOR-rahoitusta saaneiden yritysten edustajien haastattelut ja yrityksille lähetetyt postikyselyt. Tausta-aineistona arvioinnissa olivat Suomen elinkeinokalatalouden rakenneohjelman 1995-1999 ja 2000-2006 ohjelma-asiakirjat ja PESCA-yhteisöaloitetta koskeva asiakirjakirja. Hakemusasiakirjat sisälsivät tietoja hankkeiden tavoitteista ja toteutuksesta. Arvioinnin tavoitteen kannalta merkittäviä tietoja olivat yritysten tilinpäätöstiedot. Tilinpäätöstietojen analysoinnin avulla pyrittiin saamaan kuva siitä, kuinka KOR-rahoitus on vaikuttanut yritysten kannattavuuteen ja vakavaraisuuteen. 3

Lähtökohtana elinkeinokalatalouden yritysten tarkastelussa oli, että toiminta on ollut ammattimaista, rationaalista ja yritystoiminnalla pyritään mahdollisimman hyvään kannattavuuteen. Keskeisin kannattavuuden mittari on tulos. Yritysten kannattavuutta olemme käsitelleet kahdella tavalla: ensiksi lasketaan tunnusluku, joka perustuu tuloksen suhteuttamiseen yrityksen liikevaihtoon ja toiseksi lasketaan tunnusluku, joka perustuu yrityksen pääomalle aikaansaamaan tuottoon. Kyseisissä tunnusluvuissa yrityksen tuotto suhteutetaan yrityksen käytössä oleviin mahdollisiin resursseihin. Pääoman tuottoprosenttien tunnusluvut ovat keskeisimmät tilinpäätösinformaation tunnusluvut. Tilinpäätöksistä lasketut tunnusluvut on esitelty liitteessä 1. Yritysten tilinpäätösten ja niiden tunnuslukujen tarkastelussa yritykset jaettiin kolmeen ryhmään: suuret, keskisuuret ja pienet yritykset. Yritysten jako ei perustunut selkeisiin liikevaihdon tai henkilöstömäärän raja-arvoihin vaan tutkijoiden omaan käsitykseen yrityksistä. Karkeasti yritykset jaettiin seuraavasti: pienten yritysten liikevaihto oli alle 25 000 euroa, keskisuurten liikevaihto 25 000 150 000 euroa ja suurten liikevaihto yli 150 000 euroa. Luokituksella oli tarkoituksena helpottaa yritysten tunnuslukujen analyysiä, koska erisuuruisten ja toiminnaltaan erilaisten yritysten tunnuslukujen käsitteleminen yhdessä vaikeuttaisi lukujen tulkintaa. Lukuja tarkasteltaessa on syytä ottaa huomioon, etteivät ne kerro yksittäisten yrityksen tilanteesta vaan ne kuvaavat koko toimialaa. Yksittäisten yritysten tunnuslukujen erot olivat melko suuria, joten siinäkin mielessä johtopäätösten teko yksittäisen yrityksen osalta keskiarvolukujen perusteella johtaa helposti virheelliseen lopputulokseen. Tilinpäätöstiedoista laskettujen tunnuslukujen tarkastelussa on myös otettava huomioon se, että ne koskevat ainoastaan KOR-tukea saaneita yrityksiä, joten ne eivät kuvaa kaikkia Hämeen TE-keskuksen kalatalousyksikön alueella toimivia yrityksiä. Postikyselyn avulla pyrittiin saamaan tietoja hankkeiden toteutuksesta. Yrityksiltä tiedusteltiin, mistä syystä ne ovat toteuttaneet KOR-hankkeen, miten toteutus on onnistunut ja mikä merkitys hankkeella on ollut yritykselle. Lisäksi postitiedustelussa kysyttiin yrityksen työntekijöiden määrää ja sen kehitystä. Jos yrityksellä oli vientiä tai aikomuksia vientimarkkinoille, yritystä pyydettiin vastaamaan vientiä koskeviin kysymyksiin. 4

Postitiedustelua täydennettiin haastattelulla. Haastattelun kohteeksi valittiin erikokoisia ja eri elinkeinokalatalouden aloilla toimivia yrityksiä ja yrittäjiä. Yrityksille esitetyt kysymykset olivat samoja kuin postikyselyssäkin. Lisäksi haastattelussa kysyttiin yrityksen toiminnan kannalta tärkeitä kohtia, jotka ovat johtaneet nykyiseen tilanteeseen, alan tulevaisuuden näkymiä ja KOR-ohjelman merkitystä suomalaisen elinkeinokalatalouden kannalta. Hankkeiden toteutuksesta on kulunut vain vähän aikaa, joten niiden vaikutukset eivät ole vielä kokonaisuudessa toteutuneet. Ohjelmakaudella 1995-1999 rahoitettujen hankkeiden toteutuksesta on kulunut korkeintaan kahdeksan yhdeksän vuotta, joten näiden hankkeiden merkitys yrityksille on jo nähtävissä, mutta nyt meneillään olevan ohjelmakauden hankkeiden vaikutuksia on vaikea arvioida, koska ne ovat keskeneräisiä tai koska hankkeiden päättymisestä on kulunut lyhyt aika. Yksittäisten hankkeiden vaikutukset näkyvät hyvin heikosti tai eivät lainkaan elinkeinokalatalouden valtakunnallisissa tilastoissa. Tilastojen käyttöön liittyy myös erottelun ongelma: mitkä vaikutukset ovat syntyneet KOR-rahoituksen tuloksena ja mitkä muiden tekijöiden vaikutuksesta. Useilla yrityksillä on ollut useita KOR-hankkeita, joiden joukosta yksittäisen hankkeen merkitystä on mahdoton arvioida. Yleiset suhdanteet, lainsäädäntö ja muut tekijät voivat vaikuttaa hankkeen lopputulokseen. Ja on myös syytä muistaa, että yrityksillä on erilaisia kehittämishankkeisiin liittyviä tavoitteita ja tuotto-odotuksia, joten hankkeiden vaikutusten vertaaminen on vaikeaa. Koska tietyn hankkeen vaikutuksia on vaikea erottaa muiden hankkeiden, yrityksen sisäisten ja ulkoisten tekijöiden vaikutuksista, on syytä tarkastella hankkeita merkitystä toimialan kehittämisen näkökulmasta. Arviointi käsitti Hämeen TE-keskuksen kalatalousyksikön toimialueen. Se käsittää Hämeen ja Pirkanmaan TE-keskusten alueet. Tässä raportissa Hämeen TE-keskuksen alueella tarkoitetaankin aina kalatalousyksikön toimialuetta eikä pelkästään kyseisten TE-keskusten aluetta. 5

2.3. Raportin rakenne Raportti jakautuu neljään osaan. Ensiksi raportissa käsitellään lyhyesti Hämeen elinkeinokalataloutta, yleisesti Suomen KOR-ohjelma ja sen toteutusta Hämeen TE-keskuksen kalatalousyksikön alueella. Toisen osuuden muodostaa KOR-tukea saaneiden yritysten tilipäätöstietojen tarkastelu. Kolmanneksi raportissa tarkastellaan hankkeiden toteutusta yrityksissä ja yritetään muodostaa kuva KOR-tuen merkityksestä hankkeiden suunnittelussa ja niistä tarpeista tai tavoitteista, joita hankkeilla on ollut. Tässä osuudessa pyritään myös arvioimaan hankkeiden merkitystä yrityksille. Lopuksi raportin neljännessä osuudessa pyritään tekemään tarkastelemaan KOR-ohjelman merkittävyyttä ja vaikuttavuutta yrityksille ja Hämeen, Pirkanmaan ja Päijät-Hämeen maakuntien elinkeinokalataloudelle. Raportin lopussa esitetään myös joitakin suosituksia, jotka koskevat KOR-ohjelman toteutusta ohjelmakauden 2000-2006 loppukaudella. 3. Elinkeinokalatalous Hämeen TE-keskuksen alueella Hämeen TE-keskuksen kalatalousyksikkö toimii kolmen maakunnan alueella: Kanta- Hämeen, Pirkanmaan ja Päijät-Hämeen. Alueen kalatalouden painopiste on ollut vapaaajankalastuksessa, mutta elinkeinokalataloudella on merkitystä osana Hämeen kalatalousjärjestelmää. Elinkeinokalatalous on se osa kalataloutta, jossa kala on tuotannon ja kaupan kohde. Se sisältää ammattikalastuksen, kalan- ja ravunviljelyn, kalanjalostuksen ja kalakaupan. Elinkeinokalatalouden taloudellinen merkitys Suomessa on pieni. Sen osuus kokonaistuotannosta on noin 0,1 % ja suhteellisesta työllistävyydestä 0,15 %. Hämeen TE-keskuksen alueella elinkeinokalatalouden asema osana taloutta on hyvin samankaltainen kuin muuallakin Suomessa, vaikka. elinkeinon osuudesta kokonaistuotannosta kalatalousyksikön alueella ei ole käytettävissä tietoja. Voidaan kuitenkin arvioida, että se on hieman pienempi kuin sen keskimääräinen osuus koko maassa, koska toimialueella on paljon teollisuutta ja palvelualan yrityksiä. 6

Ammattikalastajien määrä on sisävesillä vähentynyt 1980-luvun alusta lähtien noin 2 753 kalastajasta noin 1 000 kalastajaan. Vuonna 2000 Hämeen TE-keskuksen toimialueella ammattikalastajia Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan oli 43 (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2002). Hämeen TE-keskus oli arvioinut kalastajien määräksi yli 100 henkilöä, joista 40 oli ilmoittautunut ammattikalastajarekisteriin. Rekisteriin ilmoittautuminen on vapaaehtoista ja on yksi KOR-rahoituksen saamisen ehdoista. Vuonna 2000 rekisteriin ilmoittautuneista kalastajista 21:llä oli kalastustulon osuus kokonaistuloista riittävän korkea, jotta he olivat oikeutettuja saamaan KOR-tukea investointeihinsa ja hankkeisiinsa (Kirjavainen 2000). Kuten muuallakin sisävesillä muikku on Hämeen TE-keskuksen kalatalousyksikön toimialueen ammattikalastauksen tärkein saalislaji. Hämeen TE-keskuksen toimialueella muikkusaalis oli vuonna 2002 noin 0,4 miljoonaa kiloa eli lähes 60 % kokonaissaaliista. Vuonna 2002 muikkusaalis oli pienentynyt 0,1 miljoonaan kiloon ja kokonaissaalis noin 0,4 miljoonaan kiloon (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2003). Muikkukannan tila vaikuttaa ammattikalastuksen määrään ja kannattavuuteen. Muikkukannat ovat voimistuneet 1990-luvun puolivälistä lähtien ja ovat olleet tiheitä viime vuosina. Hyvistä muikkukannoista ja tehostuneesta pyynnistä huolimatta koko maan ammattikalastuksen muikkusaalis ei ole kasvanut vaan pysynyt noin 3 miljoonan kilon suuruisena (Riista ja kalatalouden tutkimuslaitos 2002). Tämä kertoo siitä, että saalista on jouduttu rajoittamaan, koska sille ei ole ollut markkinoita. Ammattikalastajien mielestä heidän kalastustaan haittaavat eniten vesien rehevöityminen, kalakantojen vaihtelut, kalan alhainen hinta ja kilpailu viljellyn kalan kanssa. Lisäksi heidän kalastustaan haittaa kalastuslupien saannin vaikeutuminen (Kirjavainen 2000). Kalanjalostusta ja kalakauppaa harjoittavia yrityksiä on noin 50. Yritykset ovat pääasiassa pieniä, mutta toimialueella sijaitsee myös kaksi suurta yritystä: Heimon Kala Oy ja Hukkasen Kalaliike. Heimon Kala Oy tytäryhtiöineen on merkittävä yritys suomalaisessa kalanja- 7

lostuksessa ja kalakaupassa. Muut jalostusyritykset ovat pääasiassa pieniä korkeintaan muutaman henkilön työllistäviä yrityksiä. Osa yrityksistä jalostaa kalaa sivutoimisena. Hämeessä ja Pirkanmaalla kalanjalostus perustuu kirjolohen, lohen ja silakan jalostukseen eli jalostettava raaka-aine tuodaan maakuntien ulkopuolelta. Merkittävä osa raaka-aineesta on ollut norjalaista lohta ja sen osuus tuotannossa on jatkuvasti kasvanut. Näiden lajien ohella muuta kalaa käytetään jalostuksessa alle 10 % tuotantomäärästä (Kirjavainen 2000) Vesiviljelyn painopisteitä ovat ravunviljely ja kalanpoikasten viljely luonnonravintolammikoissa. Ruokakalanviljely on ollut hyvin pienimuotoista. Sen sijaan kirjolohen poikastuotanto on ollut varsin merkittävää. Ravunviljely-yrityksiä Hämeessä ja Pirkanmaalla oli 1990-luvun lopulla 47 ja noin puolet alan yrityksistä sijaitseekin tällä alueella. Kalatalousyksikkö onkin pyrkinyt edistämään ravunviljelyä, mikä on näkynyt yritysten ja tuotannon määrän kasvuna (Kirjavainen 2000). Viime vuosikymmenen aikana elinkeinokalataloudessa on tapahtunut selviä muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi Kanta-Hämeessä, Päijät-Hämeessä ja Pirkanmaalla toimiviin yrityksiin. Ammattikalastuksessa sivuammattikalastajien merkitys kalaraakaaineen alkutuotannossa on vähentynyt. Kalastuksessa kehitys on kulkenut kohti ammattimaisempaa yritystoimintaa. Kalanviljely etenkin ruokakalatuotannossa on keskittynyt yhä suurempiin yrityksiin. Samankaltainen kehitys on havaittavissa myös kalanjalostuksessa. Kalakaupassa suurten vähittäiskaupan keskusliikkeiden merkitys on kasvanut ja pääosa kaupoissa olevista kalatuotteista tulee muutamalta suurelta toimittajalta. Kuluttajat vaativat yhä pidemmälle jalostettuja tuotteita. Tämä on näkynyt jalostuksessa kohenneina tuotantomäärinä, mutta myös tuotteiden arvon kasvuna. Valmispakatut kalatuotteet ovat korvanneet palvelutiskimyyntiä. Nämä toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet yritysten toimintaan ja kannattavuuteen. 8

4. Kalatalouden ohjauksen rahoitusväline 4.1. Yleistä Suomen liittyminen Euroopan unioniin muutti perusteellisesti elinkeinokalatalouden rahoitusta. Vuodesta 1995 lähtien elinkeinokalatalouden kehittämistä on pystytty rahoittamaan kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineestä. Lisäksi vuosina 1995-1999 rahoitusta alan kehittämiseen sai rahoitusta PESCA-yhteisöaloitteesta. Varsinkin kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineestä muodostui nopeasti merkittävä elinkeinokalatalouden rahoitusmuoto. Kaudella 1995-1999 Suomen elinkeinokalatalouden rakenneohjelman mukaan kalatalouselinkeinojen kehittämisstrategian tavoitteena oli kalastuselinkeinon, vesiviljelyn ja jalostusyritysten kannattavuuden parantaminen ja kilpailukyvyn varmistaminen sekä jalostuksen osalta kilpailukyvyn lisääminen. Lisäksi tavoitteena olivat tuotantoketjut, jotka perustuvat kasvuhakuisiin ja kehittämishakuisiin tuotantoketjuihin. Rakenneohjelmakaudella 2000-2006 kalatalouspolitiikan tavoitteena on edistää kalavarojen uusiutumista ja hyödyntämistä. Merialueella pyritään nykyaikaistamaan kalastuslaivastoa, ja sopeuttamaan se käytettävissä oleviin kalavaroihin. Vesiviljelyn tuotantoedellytyksiä pyritään edistämään ja tuotantoa monipuolistamaan. Kalatalousalan työllisyyttä ylläpidetään tukemalla jalostuksen ja palveluiden kasvua. Tärkeä tavoite on myös laadun parantaminen koko tuotanto- ja jakeluketjussa. Yleisenä strategisena prioriteettina on tukea ensisijaisesti hankkeita, jotka tukevat laaja-alaisesti toimialan kehittymisedellytyksiä. Rakenneohjelman hallinto- ja maksuviranomaisena on toiminut maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosasto. Se on laatinut lomakkeet, ohjeet ja mallit rahoituspäätöksien tekoa varten. Ministeriö on siirtänyt rahoituspäätösten teon TE-keskusten kalatalousyksiköille, joten ne ovat voineet melko itsenäisesti päättää elinkeinokalatalouden kehittämistoimista KOR-ohjelma-asiakirjojen mukaisesti. 9

Kauden 1995-1999 ohjelma-asiakirjossa on esitetty kahdeksan toimenpidekokonaisuutta, joiden avulla ohjelman tavoitteet pyrittiin saavuttamaan. Rakenneohjelmakaudella 2000-2006 tukimuodot on jaettu viiteen toimintalinjaan. Ne koostuvat toimenpiteistä, joissa on määritelty, millaista toimintaa tuetaan ja kuka tukea voi saada. PESCA-yhteisöaloite eroaa kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineestä siinä, että se on sosioekonominen aluekehitysohjelma kalataloudesta riippuvaisille yhteisöille, joissa kalatalouden taantuminen ja rakennemuutos aiheuttavat ongelmia. Maa- ja metsätalousministeriö oli valinnut kunnat, joihin rahoitusta pystyttiin myöntämään. Hämeen TE-keskuksen kalatalousyksikön alueella PESCA-ohjelmaan kuului mm. Padasjoen kunta. 4.2. Kalatalouden ohjauksen rahoitusväline Hämeessä Kaudella 1995-1999 elinkeinokalatalouden rakenneohjelman varoja käytettiin Hämeen TE-keskuksen kalatalousyksikön alueella yhteensä 4 390 408 euroa, josta KOR:n osuus oli 1 171 884, kansallinen osuus 694 468 ja yksityinen rahoitusosuus 2 524 057 euroa (taulukko 1). KOR-hankkeita toteutettiin yhteensä 140 kappaletta. Eniten varoja ohjattiin kalanjalostuksen kehittämiseen. tätä toimenpidekokonaisuutta koskevia hankehakemuksia on tullut paljon, mihin ilmeisesti oli osittain syynä kiristyvä hygienialainsäädäntö. Kalanjalostusyrityksissä oli myös selvä tarve tehostaa ja laajentaa toimintaansa, mikä näkyi hankkeiden ja rahoituksen määrässä. Vesiviljelyhankkeita on Hämeen TE-keskuksen alueella toteutettu paljon. Yksittäiset hankkeet ovat olleet melko pieniä: julkista rahoitusta niihin on ohjattu keskimäärin 6 869 euroa. Rahoitetut hankkeet ovat liittyneet pääasiassa ravunkasvatukseen. Kalastuslaivaston uusiminen ja kalasatamaverkoston kehittäminen liittyvät ammattikalastuksen kehittämiseen. Kalastuslaivaston uusimiseen liittyvien hankkeita ovat toteuttaneet erityisesti Päijänteen ammattikalastajat. Kalasatamahankkeet ovat myös tukeneet Päijän- 10

teen ammattikalastajia, koska molemmat satamahankkeet on toteutettu Päijänteen rannalla Padasjoella. Taulukko 1. Julkisten varojen (KOR ja kansallinen rahoitus) käyttö ja hankkeiden lukumäärä Hämeen TE-keskuksen kalatalousyksikössä vuosina 1995-1999 (* ei koske Hämeen TE-keskuksen aluetta). Toimenpidekokonaisuus Julkinen rahoitus Hankkeiden määrä (1000 x euro) Kalastusponnistuksen säätely*.... Kalastuslaivaston uusiminen 220,1 25 Vesiviljely 281,6 41 Suojellut merialueet.... Kalasatamaverkoston kehittäminen 219,3 2 Kalanjalostuksen kehittäminen 923,3 57 Menekinedistäminen 221,9 15 Muut toimenpiteet.... Ohjelmakausi 2000-2006 on noin puolivälissä ja Hämeen TE-keskus on myöntänyt KORvaroja 138 hankkeelle (taulukko 2). Toteutuessaan hankkeiden kustannukset ovat yhteensä 2 991 641 euroa, josta yksityisen rahoituksen osuus on 2 063 012 euroa. Eniten varoja on ohjattu kalanjalostuksen ja tukkukaupan kehittämiseen. Tosin yksittäiset hankkeet ovat olleet melko pieniä. Merkittäviä toimenpidekokonaisuuksia ovat olleet ammattikunnan toimet, jossa pyritään parantamaan kalatalouselinkeinojen toimintaedellytyksiä, ja kalatuotteiden menekinedistäminen. KOR-hankkeille tyypillinen piirre on ollut, että hakemusten melko suuresta määrästä huolimatta hakijoita on ollut vähän. Muutaman yritys on vastannut suurimmasta osasta hankehakemuksista ja hankkeista. Varsinkin uudella ohjelmakaudella pääosa hankkeista on ollut yhden yrityksen, Heimon Kala Oy:n, hankkeita. Muita yrityksiä, joilla on ollut useita eri hankkeita, ovat mm. Kalaliike V. Hukkanen, Hämeen Maaseutukeskus ry., Tapio Peltomäki Ky. Edellisellä ohjelmakaudella näiden yritysten lisäksi useita hankkeista oli mm seuraavilla yrityksillä: Yhtymä Heinonen Veli ja Jukka, Vehmaan Savut Oy ja Tapio Net Oy. 11

Taulukko 2. Julkisten varojen (KOR ja kansallinen rahoitus) käyttö ja hankkeiden lukumäärä Hämeen TE-keskuksen kalatalousyksikössä ohjelmakauden 2000-2006 alussa (* ei koske Hämeen TE-keskuksen aluetta). Toimintalinja/toimenpide Sidottu rahoitus Hankkeiden määrä (1000 x euro) Kalastusponnistuksen säätely*.... Alusten rakentaminen*.... Alusten nykyaikaistaminen Veden luonnonvarat - - Vesiviljely 93,8 11 Kalasatamien tilat ja laitteet - - Jalostus ja tukkukauppa 802,7 93 Sisävesi- ja talvikalastus 234,1 18 Pienimuotoinen rannikkokalastus*.... Sosiaalis-taloudelliset toimet*.... Menekinedistäminen 471,2 6 Ammattikunnan toimet 691,7 8 Tilapäinen lopettaminen*.... Pilottihankkeet ja tutkimus - - Tekninen tuki 7,0 2 Toinen hankkeita kuvaava piirre on ollut se, että Hämeen TE-keskuksen alueella on tuettu erityisesti ravuntuotantoa. Kaudella 1995-1999 ravuntuotannon kehittämiseen myönnettiin tukea 30 yrittäjälle. Uudella, nyt meneillään olevalla, ohjelmakaudella tukea on myönnetty neljälle hakijalle. 12

5. Arvioinnin tulokset 5.1. Yritysten taloudellinen kehitys 5.1.1. Kannattavuus Suurilla ja keskisuurilla yrityksillä liikevaihto on kehittynyt lähes poikkeuksetta myönteiseen suuntaan. Liikevaihto on siis kasvanut. Kuitenkin yritysten välillä on suurta vaihtelua ja osalla yrityksistä liikevaihdon kehitys on edennyt ajoittain, tilikaudesta toiseen siirryttäessä jopa negatiiviseen suuntaan. Mielenkiintoista on havaita, että ennen Suomen liittymistä Euroopan unioniin, suurten yritysten liikevaihdon kehitys on ollut negatiivista. Keskisuurissa yrityksissä liikevaihdossa on tapahtunut voimakkaita muutoksia ja muutosprosentti on ollut varsin suuri ja niiden liikevaihdon kehitystä voidaan pitää myönteisenä (kuva 1). Pienillä yrityksillä tilanne ei ole näyttänyt erityisen valoisalta ohjelmakauden 1995-1999 aikana. Pudotukset liikevaihdossa ovat olleet muutamilla yrityksillä suuriakin eikä liikevaihdon määräkään ole ollut kovin suuri. Mutta pienten yritysten joukossa on myös niitä, joiden liikevaihto on kehittynyt myönteiseen suuntaan. Liikevaihdon muutosprosentti 80 60 40 % 20 0-20 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002-40 -60 Vuosi Suuret yritykset Keskisuuret yritykset Pienet yritykset Kuva 1. Liikevaihdon kehitys. Lukuja tarkasteltaessa on syytä ottaa huomioon, että yritysten välillä oli suuria eroja. 13

Pienten elinkeinokalatalouden yritysten tilanne näytti 1990-luvun lopulla synkältä. Ilmeisesti elinkeinokalatalouden suhdanteet ja kysynnän hetkellisetkin vaihtelut näkyvät erityisesti pienissä yrityksissä, koska liikevaihdon vaihtelu näyttää korostuvan etenkin pienissä yrityksissä: muutokset olivat suuria ja erot yritysten välillä olivat isoja. Pienissä yrityksissä ei ole pystytty kasvattamaan liikevaihtoa, vaan se on pienentynyt toteutetuista KORhankkeista huolimatta muutamaa yritystä lukuun ottamatta. Keskisuurten ja suuren yritysten liikevaihto on kasvanut ja ilmeisesti KOR-rahoituksella on ollut vaikutusta siihen. Yritykset ovat pystyneet investoimaan, kasvattamaan tuotantoaan ja tuotteidensa jalostusarvoa. Suurten yritysten myyntikatteessa oli jonkinlaista kasvua uuden ohjelmakauden aikana ja myyntikateprosentti onkin kasvanut suhteellisen tasaisesti (kuva 2) Yrityksillä myyntikate on pysynyt suhteellisen samansuuruisena koko ajan, mutta heilahtelut yritysten välillä ovat olleet suuria. Keskisuurilla yrityksillä myyntikatteen muutokset eivät ole olleet niin suuria kuin liikevaihdon heilahtelut. Myyntikatekäyrä kulkee varsin tasaisesti, joskin hieman laskevasti, koko vanhan ohjelmakauden ajan. Erot pienten yritysten myyntikatteiden välillä eivät ole olleet niin suuria kuin liikevaihdossa. Mielenkiintoista on huomata, että tässäkin tunnusluvussa esiintyy suuria vaihteluita. Myyntikate % 100 80 60 % 40 20 0 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Vuosi Suuret yritykset Keskisuuret yritykset Pienet yritykset Kuva 2. Myyntikatteen kehitys. 14

Myyntikateprosentin kasvu osoittaa, että yritysten muuttuvat kulut eivät ole kasvaneet yhtä paljon kuin liikevaihto. Tuotannollisesti säädeltävät kulut esimerkiksi tuotantokustannukset, palkat, raaka-aineen hinta ja muut ostot ovat kasvaneet vähemmän kuin liikevaihto. Yritysten käyttökatteissa on suuriakin notkahduksia ja heilahteluita (kuva 3). Käyttökateprosentti onkin pienentynyt suurilla yrityksillä eli käyttökate ei ole kasvanut samaa tahtia kuin liikevaihto. Käyttökateprosentin osalta yksikään suurista yrityksistä ei mahdu teollisuuden suosittamalle käyttökateprosentin vaihteluvälille. Tosin vaihtelut yritysten välillä olivat suuria, joten yritysten joukossa on myös niitä, joiden käyttökate on kehittynyt myönteisesti. Keskisuurten yritysten arvot olivat paremmat kuin suurilla yrityksillä ja antaa varsin hyvän kuvan näistä yrityksistä. Tosin näidenkin yritysten välillä oli isoja eroja. Pienillä yrityksillä käyttökateprosentissa oli suuria vaihteluita ja vuoden 1997 käyttökatteen arvo ilmentää erittäin heikkoa tilannetta. Kayttökate % 40 20 % 0 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000-20 Vuosi Suuret yritykset Keskisuuret yritykset Pienet yritykset Kuva 3. Käyttökatteen kehitys. Käyttökate voi olla pienikin ja yritys voi jatkaa toimintaansa, mutta luonnollisesti huono käyttökate ilmentää yrityksen heikkoa tuottoisuutta ja se voi heikentää lainojen takaisinmaksukykyä sekä vähentää mahdollisuuksia tehdä investointeja. Jos käyttökate on pieni, taloudellisen suhdanteen heikkeneminen helposti vaikeuttaa yrityksen toimintaa. 15

Liikevoittoprosenteissa oli suuria eroja yritysten välillä (kuva 4). Suurilla yrityksillä liikevoittoprosentti on kehittynyt myönteisesti viime vuosien aikana. Vanhan ohjelmakauden alussa suurten yritysten liikevoittoprosentti oli huono, mutta tilanne on parantunut. Tunnusluku on kasvanut uudella ohjelmakaudella ja 2000-luvun ensimmäisinä vuosina, ja yritysten tuloksentekokyky näyttäisi olevan ainakin kohtalainen. Keskisuurilla yrityksillä kehitystrendistä on vaikea arvioida yritysten kehitysnäkymiä. Tunnusluvun suunta on osoittanut kasvua, mutta siinä on ollut heilahteluita. Pienten yritysten tilanne näyttää liikevoittoprosentin osalta huolestuttavalta, mutta joukossa oli myös pienyrityksiä, joiden liikevaihtoprosentti oli positiivinen, joten yksitäisen yrityksen tilanteesta kuvassa esitetyt luvut eivät anna luotettavaa tietoa. Ilmeisesti osa pienistä yrityksistä kestää jonkin aikaa heikkoakin taloudellista tilannetta, koska ne ovat yrittäjälle sivuelinkeino, joka ei rasita varsinaista pääelinkeinoa. On epätodennäköistä, että pienyritykset olisivat ottaneet paljon velkaa tai niillä olisi aiemmilta vuosilta varoja, joita ne voisivat käyttää huonoina vuosina. Liikevoitto % 40 20 % 0-20 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001-40 Vuosi Suuret yritykset Keskisuuret yritykset Pienet yritykset Kuva 4. Liikevoittoprosentin kehitys. Sijoitetun pääoman kehityksessä ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa (kuva 5). Etenkin vanhan ohjelmakauden aikana tuottoprosentti on vaihdellut paljon. Uudella ohjelmakaudella pääomantuottoprosentin vaihtelu on ollut pienempää ja se on ollut yli 10 %, mitä pidetään hyvänä tasona. Erityisen suurta pääoman tuoton vaihtelu on ollut keskisuurilla 16

yrityksillä. Pienillä yrityksillä arvot eivät ole kovin hyviä, vaikka niiden joukossa on myönteisestikin kehittyneitä yrityksiä. Sijoitetun pääoman tuotto % 80 60 40 % 20 0-20 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 Vuosi Suuret yritykset Keskisuuret yritykset Pienet yritykset Kuva 5. Sijoitetun pääoman tuotto. Suurilla yrityksillä oman pääoman tuottoprosentissa on ollut erittäin suuria vaihteluita (kuva 6). Vanhan ohjelmakauden alussa tuotto oli erittäin heikko, mutta sen jälkeen se on parantunut. Keskisuurilla yrityksillä oman pääoman tuottoprosentin arvot näyttävät hyviä arvoja. Toki lukuja tarkastellessa herää kysymys, johtuuko tämä siitä, että yrityksen oman pääoman osuus oli pieni ja yritysten kasvu johtuu lainarahoituksella tehdyistä investoinneista. Ilmeisesti tästä ei kaikissa tapauksissa ole kuitenkaan kysymys, koska kaikissa yrityksissä velkaantuneisuus ei ole hälytyttävän suurta. Oman pääoman tuottoprosenttista ei voi sinällään sanoa, onko se hyvä vai huono, koska se riippuu jokaisen yrityksen omistajan tuottovaatimuksista ja siitä, kuinka omistaja haluaa yrityksen tuottavan. Kuitenkin on huomattava, että oman pääoman tuottoprosentti on heikentynyt viime vuosien aikana suurissa yrityksissä. Tämä saattaa johtua siitä, että yritykseen on sijoitettu uusia omia varoja tai yrityksen nettotulos on heikentynyt. 17

Tarkasteltaessa yritysten kannattavuuslukuja, voidaan kysyä, mikä on ollut KORrahoituksen vaikutus niihin. Yritysten liikevaihto on kehittynyt myönteisesti, mutta kannattavuuden ja tuottoprosenttien arvot eivät ole yleisesti kovin hyviä. Yritykset ovat uskaltaneet investoida ja ne ovat pyrkineet kasvamaan kannattavuuden kustannuksellakin. KORtuki on lisännyt yritysten investointiherkkyyttä. On pystytty nostamaan tuotannon jalostusarvoa ja uskallettu ottaa riskejä, koska tukea on saatu, ja nyt yritykset odottavat investointien vahvistavan kannattavuutta tulevaisuudessa. Mutta yritykset ovat myös joutuneet tekemään investointeja pysyäkseen mukana kiristyvässä kilpailussa ja vastamaan keskusliikkeiden, kalakaupan ja kuluttajien vaatimuksiin. Oman pääoman tuotto % 240 180 120 % 60 0-60 -120 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Vuosi Suuret yritykset Keskisuuret yritykset Pienet yritykset Kuva 6. Oman pääoman tuotto. 5.1.2. Vakavaraisuus Yritysten omavaraisuusaste on parantunut 1990-luvun alkuvuosiin verrattuna, mutta edelleenkin suurten ja keskisuurten yritysten vakavaraisuus yltää korkeintaan tyydyttävälle tasolle (kuva 7). Keskisuurten ja pienten yritysten tilanne on hieman parempi kuin suurilla yrityksillä. Yritysten omavaraisuusasteessa oli kuitenkin erittäin suuria eroja, joten keskimääräisten omaisuusarvolukujen perusteella ei voi arvioida yksittäisen yrityksen tilannetta. 18

Omavaraisuusaste 100 80 60 % 40 20 0 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 Vuosi Suuret yritykset Keskisuuret yritykset Pienet yritykset Kuva 7. Omavaraisuusasteen kehitys. Omavaraisuusasteen kasvun syynä saattaa olla yritysten halu varautua taloudellisesti huonoihin aikoihin. Yritykset huomasivat vakavaraisuuden merkityksen 1990-luvun alun laman aikana ja ovat pyrkineet sitä parantamaan. Merkittävää on, että myös suurten yritysten omavaraisuusaste on parantunut 1990-luvun alun huolestuttavasta tasosta. Suhteellinen velkaantumisastetta kuvaavien lukujen perusteella suurten yritysten tilanne on ollut parempi kuin omavaraisuusasteen perusteella arvioituna. Arvot ovat olleet melko hyviä eivätkä ne ole osoittaneet merkkejä kielteisestä kehityksestä. Suhteellinen velkaantuneisuus osoittaa, että velkojen hoito suurilla yrityksillä ei ole ollut paha ongelma. Keskisuurilla yrityksillä velkaantuneisuus on ollut tyydyttävällä tasolla (kuva 8). Osalla pienistä yrityksistä, joilla on huono omavaraisuusaste, suhteellinen velkaantumisasteen kehitys on ollut huolestuttava. Huonoilla yrityksillä heikko kehitys on voimistunut ja velan osuus on kasvanut. Etenkin yrityksillä, joiden liikevaihto on pienentynyt viime vuosien aikana, tilannetta voidaan pitää jopa synkkänä. Niillä yrityksillä, jotka ovat onnistuneet kasvattamaan liikevaihtoaan, suhteellinen velkaantuneisuus on ollut pääosin tyydyttävällä tasolla. 19

Suhteellinen velkaantuneisuus % % 540 480 420 360 300 240 180 120 60 0 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 Vuosi Suuret yritykset Keskisuuret yritykset Pienet yritykset Kuva 8. Suhteellisen velkaantuneisuuden kehitys. Nettovelkaantumisastetta kuvaavat luvut osoittivat huonompaa tilannetta kuin suhteellinen velkaantuneisuus osoitti. Yritysten tulos ei näyttänyt yhtä vakavaraiselta kuin muut luvut näyttivät. Varsinkin suurten yritysten nettovelkaantuneisuusaste oli suuri. Pienemmillä yrityksillä tilanne oli parempi kuin muilla yrityksillä (kuva 9). Mielenkiintoista on havaita, että nettovelkaantuneisuusasteen arvo parantuu suuremmasta yrityksestä pienempää yritykseen päin. Pienissä yrityksissä oman pääoman suhteellinen osuus on merkittävämmässä roolissa kuin suuremmilla yrityksillä, jotka pyrkivät kasvattamaan enemmän liikevaihdon määrää kuin oman pääoman määrää. Tämä pääosin selittää nettovelkaantumisluvun arvojen kehitystä ja eroja verrattaessa pieniä, keskisuuria ja suuria yrityksiä keskenään. Tilannetta tämän tunnusluvun perusteella voidaan pitää jo hieman huolestuttavalta, mutta tämänkin tunnusluvun tarkastelussa on otettava huomioon, että yritysten välillä oli eroja. Erikoiseksi nettovelkaantumisasteen kehityksen verrattuna suhteelliseen velkaantuneisuuteen tekee se, että sen huippukohdat olivat jyrkkiä: välillä nettovelkaantuneisuus laskee ja välillä nousee. Ilmeisesti heilahdukset tunnusluvussa johtuivat muutoksissa velan ja oman pääoman määrissä. Yleensä nettovelkaantuneisuudessa ei tapahdu suuria heilahduksia vuosien välillä, koska velkojen hoito mielletään yrityksissä pitkän aikavälin toimenpiteeksi, 20

mutta saattaa olla, että elinkeinokalatalous on poikkeus. Tämän kehityksen selvittäminen vaatisi lisätietoja useammasta yrityksestä ja tarkempaa analyysiä elinkeinokalatalouden toimialoilta, jotta voitaisiin varmuudella sanoa, mistä nopeat muutokset nettovelkaantuneisuudessa johtuivat. Nettovelkaantumisaste % 1400 1200 1000 % 800 600 400 200 Suuret yritykset Keskisuuret yritykset Pienet yritykset 0-200 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 Vuosi Kuva 9. Nettovelkaantumisasteen kehitys. 5.1.3. Maksuvalmius Suurten yritysten Quick Ratio maksuvalmiustunnusluvussa ei ole tapahtunut suuria muutoksia, vaan sen kehitys on ollut tasaisesti paraneva tai se pysynyt paikoillaan (kuva 10). Yritykset kuuluivat tämän tunnusluvun mukaan tyydyttävään luokkaan. Keskisuurilla yrityksillä kehitys ei ole ollut yhtä vakaata ja yritysten välillä oli selviä eroja Quick Ratio luvuissa. Pääsääntöisesti kuitenkin keskikokoistenkin yritysten tilanne oli tämän tunnusluvun suhteen vähintään tyydyttävällä tasolla. Pienillä yrityksillä maksuvalmiutta kuvaava tunnusluku Quick Ratio osoitti jopa yllättäen hyviä arvoja. Tosin vaihtelut tilikausien välillä ovat olleet suuria ja yritysten välillä on ollut selviä eroja. Varsinkin yrityksillä, joilla liikevaihto on pienentynyt, myös maksuvalmius on heikentynyt. 21

Quick Ratio 10 8 6 % 4 2 0 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Vuosi Suuret yritykset Keskisuuret yritykset Pienet yritykset Kuva 10. Maksuvalmiutta kuvaavan Quick Ratio -tunnusluvun kehitys. Suurilla yrityksillä Current ratio luku ei ollut yhtä hyvä ja luvun vaihtelut olivat suurempia kuin Quick Ratio luvun (kuva 11). Suurten ja keskisuurten yritysten tunnusluvut olivat tyydyttävällä tasolla. Mielenkiintoista on, että Current Ratio ei poikkea Quick Ratio arvosta juuri lainkaan, ei edes silloin, kun vuosi vaihtuu. Tästä voisi päätellä, että yritysten vaihto-omaisuus on todella pieni tai sitä ei ole lainkaan. Pienillä yrityksillä maksuvalmiutta kuvaavat tunnusluvut olivat melkein samoja: arvot olivat hyviä. Pienillä yrityksillä oli lyhyellä aikavälillä maksuvalmiutta, mutta vakavaraisuusluvut osoittavat, että pitkällä aikavälillä maksuvalmius oli huolestuttavan heikko. Tilanne voi myös heikentyä niissä yrityksissä, jotka ovat tehneet investointeja ja yrittäneet kasvattaa toimintaansa, jolloin likvidien käteisvarojen tärkeys voi unohtua ja ne saattavat pienentyä. 22

Current Ratio 10 8 6 % 4 2 0 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 Vuosi Suuret yritykset Keskisuuret yritykset Pienet yritykset Kuva 11. Current Ratio -tunnusluvun kehitys. 5.2. KOR-hankkeiden toteutus 5.2.1. Hankkeiden valmistelu ja suunnittelu Yrityksillä oli erilaisia syitä toteuttaa KOR-hankkeita. Tärkeimmät syyt hankkeiden toteuttamisessa olivat toiminnan tai tuotannon tehostaminen, laajentaminen tai uusien tuotteiden kehittäminen. Seuraaviksi tärkeimpiä syitä aloittaa hanke olivat laitteiden uusiminen, tuotteiden laadun ja jalostusarvon parantaminen. Kyselyn tulokset osoittivat, että yritykset olivat pyrkineet hankkeilla nopeisiin muutoksiin tuotannossa tai liikevaihdon kasvattamisessa. Molemmat tavoitteet liittyvät toiminnan tuloksellisuuden ja yrityksen kilpailuetujen parantamiseen. Hankkeiden toteuttamisen kannalta vähän tai lainkaan merkitystä oli tekijöillä, joiden tulokset eivät varsinaisesti näy tuotannoissa tai tilinpäätöksessä. Esimerkiksi vain noin joka kymmenennessä yrityksistä ympäristökuormituksen vähentäminen tai työturvallisuuden parantaminen olivat tärkeitä syitä aloittaa KOR-hanke. Voidaan sanoa, että ns. pehmeillä arvoilla ei ole juuri merkitystä KOR-hankkeiden toteutuksen vaikuttimena. Myös lainsäädännöllä oli vain vähäinen tai korkeintaan kohtalainen vaikutus hankkeiden käynnistämiseen, mikä oli yllätys, koska hygienia- ja terveyslainsääntö on kiristynyt 1990-luvulla ja osa hankkeista liittyi tuotantotilojen hygieniaolojen parantamiseen. 23

Saadut tulokset ovat varsin tyypillisiä yrityskulttuurille tai yksityisyrittäjyydelle, joiden pitää saada tuloja nopeasti yritystoiminnasta, jolloin väistämättä korostuvat ne tekijät, jotka parantavat yritystoiminnan tuloksellisuutta. Hankkeiden toteutukseen kuuluu myös hankehakemuksen valmistelu ja yhteydenpito kalatalousviranomaisiin. Yritykset pitivät viranomaisten toimintaa melko hyvänä. Yritykset saivat viranomaisilta neuvoja ja apua tuen hakuprosessissa ja yrityksistä selvä enemmistö piti KOR-tuen hakemista helppona. Arvostelua viranomaiset saivat hakemusten pitkistä käsittelyajoista ja esille tuli myös väite, että tuki menee isoille yrityksille ja pienille yrityksille ei jää mitään. 5.2.2. KOR-rahoituksen vaikutus Ohjelmakaudella 1995-1999 Hämeen TE-keskuksen alueella yritykset saivat KOR-tukea 35-40 % ja nyt meneillään olevalla kaudella 35 % kustannuksista. Oman rahoituksen osuus on siis ollut 60-65 %. Yritykset ovat rahoittaneet hankkeensa KOR-tuen lisäksi tulorahoituksella, lainalla tai muulla yksityisellä rahoituksella. Tulorahoitusta hankkeiden rahoitukseen käytti 32 %, lainaa 36 % ja muuta rahoitustapaa 32 % yrityksistä. Lainaa käytettiin vain alle kolmanneksessa hankkeista, mutta lainat olivat ilmeisesti suhteellisen suuria, mihin viittaisi yrityksen tilipäätöksistä saatujen tunnuslukujen kehitys. KOR-rahoituksen merkitys on ollut yritykselle suuri. Yrityksien mielestä tuki on nopeuttanut, tehostanut ja parantanut hanketta. Yrityksistä 89 % arvioi, että tuki on nopeuttanut hankkeen toteuttamista eli KOR-tuella on ollut selkeä vaikutus hankkeen toteuttamiseen. Yrityksistä 3,5 % oli sitä mieltä, että tuen hakeminen hidasti hankkeen toteutusta. Myös selkeä enemmistö, yli 90 %, arvioi, että tuella on ollut myönteinen vaikutus hankkeen laatuun. Tällä yritykset tarkoittivat, että hanke oli pystytty toteuttamaan suunnittelulla tavalla tai jopa laajempana, mihin omat varat olisivat riittäneet. KOR-tuella ei yritysten mielestä ole ollut vaikutusta hankkeen tavoitteisiin eli tuki ei ole ohjannut yritysten toimintaa. Tästä voi tehdä varovaisesti sellaisen johtopäätöksen, että 24

hankkeet ovat lähteneet liikkeelle yritysten omista lähtökohdista eivätkä tarpeesta täyttää rahoitusehdot. KOR-tuki ei vapauttanut muita voimavaroja muihin yrityksen projekteihin eikä sillä ollut vaikutusta muun rahoituksen saamiseen. Yrityksillä, varsinkin pienillä ja keskisuurilla yrityksillä, on hyvin pienet resurssit toteuttaa hankkeita. Yksikin hanke voi viedä yrittäjän kaiken ajan. Pääosa KOR-tukea saaneista hankkeista olisi toteutettu myös ilman tukea, mutta ei nyt toteutuneella tavalla. Noin joka kymmenes hanke olisi toteutettu nykyisellä tavalla, mutta hankkeista 61 % olisi toteutunut suppeampana ilman tukea. Noin 30 % yrityksistä ilmoitti, että ei olisi toteuttanut hanketta lainkaan ilman mahdollisuutta saada tukea. Näistä luvuista voidaan päätellä, että KOR-rahoitustuki on ollut varsin merkittävä investointien herättäjänä ja käynnistäjänä. 5.2.3. KOR-hankkeiden vaikutus Yritysten asettamat tavoitteet KOR-rahoitetuille hankkeille olivat varsin konkreettisia ja ne liittyivät toiminnan tehostamiseen tai laajentamiseen. Yritysten mielestä hankkeiden tavoitteet olivat toteutuneet hyvin. Noin 90 % yrityksistä oli saavuttanut tavoitteet ja vain 10 % oli pettynyt hankkeen tuloksiin suhteutettuna sen tavoitteisiin. Syitä siihen, ettei hankkeen tavoitetta saavutettu, olivat tulosten hidas toteutuminen, muuttuneet olosuhteet ja ravunkasvatuksessa erityiseksi syyksi nousi esiin rapurutto ja luonnonolot. KOR-hankkeilla on ollut merkitystä yritysten kannattavuudelle ja investointien toteuttamiselle. Yrityksistä 61 % arvioi, että hanke tai hankkeet ovat vaikuttaneet myönteisesti yritysten kannattavuuteen. Toisaalta joka neljäs yrityksistä ilmoitti, että KOR-tuella ei ole ollut vaikutusta toiminnan kannattavuuteen. Lukua voidaan pitää melko suurena, mutta yrityksillä on hyvin erilaisia tavoitteita KOR-hankkeiden toteuttamisessa. Jotkut yritykset ovat pyrkineet vain turvaamaan toimintansa jatkumisen tekemällä esimerkiksi hygieniainvestointeja vaikka asia ei tullut esiin kyselyssä. On myös mahdollista, että hankkeen vaikutukset eivät vielä näy yrityksen toiminnassa tai yrityksen toimintaympäristö on muuttunut niin, että hankkeella ei ole ollut toivottua vaikutusta kannattavuuteen. 25

Tuen avulla yritykset ovat voineet uusia laitekantaansa tai toimitilojaan. Yrityksistä 62 % ilmoitti, että KOR-tuella on ollut vaikutusta investointeihin. Tulokset viittaavat siihen, että yritykset olisivat tehneet investoinnit ilman tukeakin, mutta selvästi suppeampina. Yritysten arvion mukaan KOR-hankkeilla ei ole ollut suurta vaikutusta niiden liikevaihtoon. Yrityksistä suurena hankkeen vaikutusta piti 7 % ja 32 % ilmoitti, että hankkeella ei ole ollut vaikutusta liikevaihtoon. Tätä arviota voidaan pitää jopa kummallisena, koska yritykset ovat parantaneet toimintansa kannattavuutta tai tehneet investointeja KOR-tuen avulla. Toisaalta tulos ei sittenkään ole täysin yllättävä, koska jo yrityksen tilinpäätöstiedot osoittivat, että KOR-tukea saaneiden yritysten joukossa oli myös niitä, joiden liikevaihto oli viime vuosina pienentynyt. Ja toisaalta 14 % yrityksistä ilmoitti, ettei yritys tavoittele kasvua. Yritysten mielestä KOR-hankkeilla ei ollut vaikutusta yritysten markkina-alueeseen eikä markkina-asemaan. Tuen avulla on pystytty pitämään entinen markkina-asema, mutta uusia markkinoita ei ole kyetty valtaamaan. Tämä viittaa siihen, että uusia innovaatioita, tuotteita tai toimintatapoja ei ole Hämeen, Pirkanmaan tai Päijät-Hämeen yrityksissä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta luotu, minkä avulla olisi pystytty parantamaan niin paljon kilpailukykyä, että olisi voitu syrjäyttää muita kilpailijoita markkinoilta. Tuella ei ole ollut vaikutusta myöskään viennin aloittamiseen eikä yritysten yhteistyöhön toistensa tai muiden tahojen kanssa. Vienti ei ole kovin tärkeää Hämeen TE-keskuksen elinkeinokalatalouden yrittäjille ja sen osuus yritysten liikevaihdosta on ollut erittäin vaatimaton. Se oli noin yhden prosentin luokkaa. Muutamat yritykset uskoivat viennin kehittymiseen varovaisen positiivisesti, mutta suurin osa yrityksistä arvioi sen pysyvän nykyisellä tasolla. Yritysten mielestä viennin aloittamisen esteenä olivat toimitusvarmuus, vientimarkkinoiden kokemuksen puute ja markkinointiin liittyvät vaikeudet. Tuotteiden hintakilpailukykyä osa yrittäjistä piti suurena esteenä, mutta osa yrittäjistä ei nähnyt, että se vaikeuttaisi tai estäisi tuotteiden vientiä. Yhteinen tekijä viennin esteille oli se, että nämä kaikki olivat sidoksissa yritysten epävarmuuteen vientimarkkinoita kohtaan. Mikään näistä tekijöistä ei varsinaisesti liity itse tuotteeseen lukuun ottamatta toimitusvarmuutta tai siihen, miten yritys pystyy kilpailemaan 26

muita yrityksiä vastaan. Yritykset siis luottavat omiin tuotteisiinsa varsin vahvasti. Lähinnä kyse on siitä, että ongelmiksi koetut tekijät pitää yrityksen itse ratkaista vientimarkkinoilla. Eräs KOR-rahoituksen tavoitteista on ollut parantaa elinkeinokalatalouden työllisyystilannetta tai ainakin turvata nykyiset työpaikat. Tämän arvioinnin kohteena olleissa yrityksissä työpaikkojen määrä on kehittynyt yritysten oman ilmoituksen mukaan myönteisesti. Muutamat yritykset ovat palkanneet uutta työvoimaa ja osa on pystynyt säilyttämään hankkeiden avulla olemassa olevia työpaikkoja. Yksi KOR-hanke on keskimäärin turvannut 0,7 työpaikkaa ja luonut uusia työpaikkoja 0,3. Luvut tuntuvat melko suurilta ja niitä on ilmeisesti tulkittava niin, että yrityksen toteuttamat samaan kehittämisprojektiin liittyvät useat KOR-hankkeet ovat yhdessä turvanneet tai luoneet työpaikkoja. Yritysten näkökulmasta useat investoinnit ovat hankekokonaisuus, vaikka ne hallinnon näkökulmasta ovat eri hankkeita. Jos arvioidaan, että tukea on myönnetty noin 70 eri hakijalle ohjelmakaudella 1995-1999, uusia työpaikkoja olisi syntynyt vähintään 21 ja olemassa olevia työpaikkoja olisi turvattu vähintään 50. Yritysten ilmoitusten mukaan vuonna 1995 niillä oli vuonna 1995 työntekijöitä keskimäärin 1,7 ja vuonna 2001 luku oli kasvanut 2,2 1. Toki lukuja tarkastellessa on huomattava, että työllistettävien määrä ei yrityksissä ole keskimäärin kovin suuri eikä muutos ole kovin raju. Varsinkin pienten yritysten kyky palkata uutta työvoimaa on ollut heikko. Yleensäkin jo yhden henkilön palkkaus pienyritykselle on varsin suuri muutos. Yritysten näkökulmasta KOR-hankkeiden kuten ei myöskään muiden kehittämishankkeiden tarkoituksena ole työvoiman lisääminen. Siinä mielessä työntekijämäärän kehityksen tarkasteleminen ei ole kovin järkevä indikaattori kertomaan yritysten tilasta, kehityksestä tai yksittäisen hankkeen vaikutuksista yrityksen toiminnassa. Koko elinkeinokalatalouden kannalta työvoiman määrä voi olla järkevä mittari kuvaamaan koko elinkeinon merkittävyyttä. Yritykset ovat pääasiassa tähdänneet liikevaihdon ja kilpailukyvyn ylläpitämiseen tai parantamiseen. Työntekijät ovat yrityksille yksi tuotantotekijöistä ja keino yrityksen tavoitteiden saavuttamiseen. 1 Luvusta puuttuu muutama suuri yritys. 27

Muutama yrityksistä oli aloittanut kalatalouden yritystoiminnan tai ottanut uuden tuotantomenetelmän käyttöön KOR-hankkeen avulla. Näiden yritysten toiminta liittyi pääsääntöisesti raputalouteen ja näyttää siltä, että Hämeen TE-keskuksen alueella uuden elinkeinokalatalouden yritystoiminnan aloittaminen viime vuosina on pääsääntöisesti jollakin tapaa liittynyt rapujen kasvatukseen. Tuotannon aloittamisen syy liittyi enemmän tai vähemmän yrittäjän itsensä työllistämiseen. On varsin myönteistä, että elinkeinokalatalouteen ja siitä saataviin tuloihin uskotaan niin vahvasti, että yrittäjä uskaltaa aloittaa elinkeinon harjoittamisen jopa kokonaan ilman aikaisempaa kokemusta alasta. Mutta uuden yritystoiminnan tai uuden tuotannon aloittamiseen liittyy aina riskejä. Kuinka uuteen toimintaan liittyvät odotukset toteutuvat, tullaan näkemään muutaman vuoden kuluessa. 6. Johtopäätökset ja suositukset 6.1. Yritysten taloudellisen tilan kehitys Yritysten taloudelliselle tilanteelle ja sitä kuvaaville tunnusluvuille oli tyypillistä, että yritysten välillä oli suuria eroja. Tämän selvityksen kohteena olevien yritysten joukossa oli hyvin menestyviä yrityksiä, mutta myös niitä, joiden taloudellinen tilanne tutkittujen tunnuslukujen perusteella näytti huolestuttavalta. Yleisenä johtopäätöksenä voidaan todeta, että ne yritykset, jotka olivat löytäneet oman toiminta- tai tuotekonseptinsa, olivat menestyneet. Ne yritykset, joilla ei ollut selkeää toiminta-ajastusta tai joiden tekemät tuotteet joutuvat kilpailemaan muiden yritysten täysin samanlaisten tuotteiden kanssa, eivät ole menestyneet tai pystyneet käyttämään KOR-tukea hyväkseen vahvistaakseen omaan kilpailuasemaansa. Yritysten joukossa oli myös niitä, jotka arvioivat saavansa investoinneista hyötyä vasta tulevaisuudessa ja osa yrityksistä oli ilmeisesti yrittäjälle sivutoimi, mikä selittäisi eräiden yritysten heikkoja taloudellisia tunnuslukuja. Se, että osalla yrittäjistä elinkeinokalatalous oli vain sivuelinkeino, näyttäisi poistavan paineita yritystoiminnan onnistumisen suhteen. 28