KIRJALLINEN KYSYMYS 165/2007 vp Elinkoron suorittaminen viiden prosentin haitta-asteen sotainvalideille Eduskunnan puhemiehelle Sotavammalain mukaan "jos vahingoittuneen tai sairastuneen työkyvyttömyysaste on vähintään kymmenen sadalta, annetaan elinkorkoa". Ne sotainvalidit, joilla on Valtiokonttorin tai aiemmin Tapaturmaviraston toteama vamma tai sairaus, jonka haitta-aste on arvioitu alle 10 prosentiksi, jäävät käytännössä lain korvausturvan ulkopuolelle. Monet tähän ryhmään kuuluvat sotainvalidit kokevat tilanteen epäoikeudenmukaiseksi, sillä vuosien kuluessa ja yleisen toimintakyvyn heiketessä pienempikin vamma tuottaa usein aiempaa enemmän vaikeuksia arjen elämään. Toisin kuin sotavammalaissa on tapaturmavakuutuslaissa asetettu haittarahan vähimmäisedellytykseksi haittaluokka 1, joka vastaa viiden prosentin haitta-astetta. Haittaluokan 1 perusteella voidaan haittarahaa maksaa esimerkiksi käsivammojen perusteella. Sotilasvammaelinkoron maksaminen myös viiden prosentin sotainvalideille antaisi tuolle ryhmälle paitsi korvauksen sotavamman aiheuttamasta haitasta myös tunnustuksen heidän uhrauksistaan isänmaan hyväksi. Koska sotilasvammaelinkoron suuruus määräytyy haittaasteen mukaisesti, olisi sen antaminen viiden prosentin sotainvalideille mahdollista rahoittaa jo pienellä osalla siitä säästöstä, mitä sotainvalidien vuotuinen poistuma valtiolle tuo. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä, että elinkorkoa voidaan suorittaa myös niille sotainvalideille, joiden haitta-aste on viisi prosenttia? Helsingissä 7 päivänä kesäkuuta 2007 Mika Lintilä /kesk Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Mika Lintilän /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 165/2007 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä, että elinkorkoa voidaan suorittaa myös niille sotainvalideille, joiden haitta-aste on viisi prosenttia? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sotainvalidien korvaukset perustuvat vuonna 1948 säädettyyn sotilasvammalakiin (404/1948). Vahingoittumisen tai sairastumisen hyvittäminen tapahtuu sotilasvammalain mukaan invaliditeetin korvaamisena sekä invalidin hoitamiseen, kuntouttamiseen ja tukemiseen kohdistuvina etuuksina. Elinkorko on rahamääräinen peruskorvaus, jonka suuruus määräytyy vamman tai sairauden vakuutuslääketieteellisin perustein arvioitavan yleishaitan (invaliditeetin) asteen suuruisena. Haitta-asteen määrittelyn perusteena on professori Eero Pontevan 1940-luvulla laatima korvaustaulukko. Haitta-aste ilmaistaan 5 prosentin tarkkuudella. Mikäli haitta-aste jää alle 10 prosentin, on vamman tai sairauden invalidisoiva vaikutus niin vähäinen, ettei elinkorkoa suoriteta ja hakija saa niin kutsutun nollapäätöksen. Nollapäätökset koskevat pääosin sellaisia palvelusaikana sattuneita vahingoittumisia tai sairastumisia, joista asianomainen on parantunut niin, ettei mitään tai ainakaan mainittavaa haittaa ole jäänyt jäljelle. Täysin vailla merkitystä nollapäätöksetkään eivät ole, sillä niissä mainittujen vammojen tai sairauksien aiheuttamat sairaanhoitokulut voidaan sotilasvammalain nojalla korvata. Nollapäätökset voidaan myös sotilasvammalain 25 :n mukaisesti oikaista, mikäli vamman tai sairauden aiheuttama haitta on pahentunut. Koska elinkorko on nimenomaan korvaus sodassa saadun vamman tai sairauden aiheuttamasta invaliditeetista, ei sen maksaminen nykyisen korvausjärjestelmän puitteissa ole perusteltua, jos haitta-aste on arvioitu alle 10 prosentiksi. Nämä sotainvalidit ovatkin verrattavissa sotaveteraaneihin, sillä heidän toimintakykyään rajoittaa pikemminkin korkea ikä kuin sotavammat. Hallituksen tavoitteena on huolehtia koko veteraanisukupolven hyvinvoinnista. Veteraaniväestön vanhuudenhuolto edellyttää oikein suunnattuja tukitoimia, jotka tukevat itsenäistä selviytymistä. Erityisesti on huolehdittava riittävistä kotipalveluista ja nykyistä yksilöllisemmästä kuntoutuksesta. Rahana maksettavaa elinkorkoa enemmän veteraanit ja alle 10 prosentin sotainvalidit hyötyvätkin laadukkaasta ja heidän tarpeitaan vastaavasta kuntoutuksesta sekä toimivista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Oleellista on kiinteä yhteys kunnalliseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon, jossa korostuu laitos- ja avokuntoutuksen ja muiden tarvittavien palvelujen saumaton yhteistyö. Veteraanikuntoutuksen sisältöä on kehitetty ja kehitetään edelleen järjestöjen, kuntoutuslaitosten ja kuntien välillä vastaamaan paremmin ikääntyvien veteraanien tarpeita ja muun muassa avokuntoutuskertoja on lisätty. Lisäksi tarkoitukseen varattua määrärahaa on lisätty niin, että monissa kunnissa veteraaneillakin on nykyisin mahdollisuus päästä vuosittain kuntoutukseen. 2
Ministerin vastaus KK 165/2007 vp Mika Lintilä /kesk Helsingissä 28 päivänä kesäkuuta 2007 Peruspalveluministeri Paula Risikko 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 165/2007 rd undertecknat av riksdagsledamot Mika Lintilä /cent: Vad tänker regeringen göra för att livränta ska kunna betalas också till krigsinvalider med en invaliditetsgrad på fem procent? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: De ersättningar som betalas till krigsinvalider grundar sig på lagen om skada, ådragen i militärtjänst (404/1948) från 1948. Gottgörelse för skada eller insjuknande sker enligt lagen i form av invaliditetsersättning samt förmåner som gäller vård, rehabilitering och olika stödtjänster. Livränta är en grundersättning i pengar vars storlek bestäms utifrån graden av allmänt men (invaliditetsgraden) som fastställs enligt en försäkringsmedicinsk bedömning av skadan eller sjukdomen. Den ersättningstabell som professor Eero Ponteva utarbetade på 1940-talet ligger till grund för fastställandet av invaliditetsgraden. Invaliditetsgraden uttrycks med fem procents noggrannhet. Om invaliditetsgraden understiger tio procent, är skadans eller sjukdomens invalidiserande verkan så liten att livränta inte betalas ut och den sökande får ett s.k. nollbeslut. Nollbesluten gäller i huvudsak sådana skador eller sjukdomar som personen i fråga ådragit sig under tjänstgöringstiden men tillfrisknat från så att inga eller åtminstone inga allvarligare men kvarstår. Helt utan betydelse är nollbesluten ändå inte eftersom de sjukvårdskostnader som har orsakats av de skador eller sjukdomar som nämns i dem kan ersättas med stöd av militärskadelagen. Enligt 25 i lagen kan nollbesluten också korrigeras, om det men som skadan eller sjukdomen orsakat har förvärrats. Eftersom livräntan uttryckligen är en ersättning för invaliditet orsakad av skada eller sjukdom som en person ådragit sig i kriget, är det inte motiverat att betala livränta inom ramen för det nuvarande ersättningssystemet ifall invaliditetsgraden uppskattas till mindre än tio procent. Dessa krigsinvalider är jämförbara med krigsveteraner, eftersom deras funktionsförmåga snarare begränsas av hög ålder än av krigsskador. Regeringen har som mål att sörja för hela veterangenerationens välfärd. Äldreomsorgen om veteraner kräver rätt inriktade stödåtgärder som förbättrar veteranernas förutsättningar att klara sig själva. Det viktiga är framför allt tillräcklig hemservice och mer individuell rehabilitering än vad nu är fallet. Veteraner liksom krigsinvalider med en invaliditetsgrad under tio procent har de facto större nytta av högklassig rehabilitering som tillgodoser deras behov och av fungerande social- och hälsovårdstjänster än av en livränta som betalas ut i pengar. Det väsentliga är en nära kontakt med den kommunala social- och hälsovården där fokus ligger på en friktionsfri samverkan mellan institutionell och öppen rehabilitering och andra behövliga tjänster. Innehållet i rehabiliteringen för veteraner har utvecklats och utvecklas fortfarande i samarbete med olika organisationer, rehabiliteringsinrättningar och kommuner så att den bättre tillgodoser behoven hos de åldrande veteranerna som bland annat har fått möjlighet till mer öppen rehabilitering. Dessutom har större anslag reserverats för ändamålet, och i många kommuner kan också veteranerna därför numera få rehabilitering varje år. 4
Ministerns svar KK 165/2007 vp Mika Lintilä /kesk Helsingfors den 28 juli 2007 Omsorgsminister Paula Risikko 5