Pankkikriisit ja niiden ehkäiseminen Matti Estola Itä-Suomen yliopisto, Joensuun kampus Luento 8: Eurojärjestelmän perusteista ja euron kriisistä 1 1 Tämän luennon tekstit on poimittu lähteistä: http://www.ecb.int/home/html/index.en.html http://en.wikipedia.org/wiki/european_sovereign-debt_crisis http://carnegieendowment.org/files/paradigm_lost.pdf
Keskuspankki (KP) Pankkien pankki: tarjoaa pankkipalveluita liikepankeille, eduskunnalle ja hallitukselle. Keskuspankilla on yksinoikeus rahan painamiseen, ja KP vastaa rahajärjestelmän toiminnasta ja rahapolitiikasta. Rahapolitiikalla tarkoitetaan setelistön määrän ja korkotason kontrollointia siten, että ne ovat halutulla tasolla. KP kontrolloi hintainflaatiota rahaperustan kautta. Eurojärjestelmässä Euroopan Keskuspankki (EKP) koostuu 17 jäsenmaassa toimivasta keskuspankista. USA:ssa Federal Reserve (Fed) (USA:n keskuspankki) koostuu12 aluepankista maan eri osavaltioissa. EKP toimii kuten yksi pankki, jolla on haarakonttorit eri maissa. Nämä haarakonttorit toteuttavat euroalueen rahapolitiikkaa yhtenä kokonaisuutena.
Rahaperusta Euroopan keskuspankin tase pelkistettynä: Varat (vastaavaa) Velat (vastattavaa) EKP:n Lainat euroalueelle (L) Liikkeessä oleva setelistö (C) Muut arvopaperit kuin osakkeet (S) Talletukset euroalueelta (D) Rahastojen omistusosuudet (M) Euroalueen ulkopuolelta otetut lainat (L U ) Osakkeet ja muut omistukset (E) Kiinteät varat (F) Nettovarallisuus (N) Yht: L+S+M+E+F Yht: C+D+L U +N Taseyhtälö on siten: L S M E F C D C D L S M E F L U L U N, josta voidaan ratkaista euroalueen rahaperusta C+D seuraavasti: N.
EKP:n tehtävät Kontrolloida euroalueen hintainflaatiota siten, että tavoite 2 % vuodessa saavutetaan. Inflaatiotavoitteen saavuttamiseksi EKP kontrolloi euroalueen rahaperustaa siten, että euroalueen ostovoiman kasvu vastaa reaalituotannon kasvua. Jos euroalueen reaalinen BKT (tavaroiden vuosituotanto) kasvaa 3 % vuodessa, ostovoimaa voidaan kasvattaa samalla kasvuasteella ilman pelkoa inflaatiosta. EKP valvoo raha-aggregaattien M2 ja M3 kasvuasteita ja tekee avomarkkinaoperaatioita, jotta niille saadaan haluttu kasvuaste. M1 = liikkeessä oleva setelistö + pankkien talletukset EKP:ssa, M2 = M1 + aikatalletukset alle 2 vuotta (karkeasti näin). M3 = M2 + osuudet rahamarkkinarahastoista + arvopaperit takaisinostosopimuksella sekä lainat alle 2 vuotta.
Eurojärjestelmän vaatimukset valtioille Maan julkisen sektorin velka ei saa olla yli 60 % maan bruttokansantuotteesta (BKT). Maan julkisen sektorin budjettialijäämä ei saa olla yli 3 % maan BKT:eesta. Liittyessään järjestelmään maan hintainflaatio ei saa olla 1,5 prosenttiyksikköä suurempi kuin kolmen alimman inflaation jäsenmaan inflaatioiden keskiarvo. Maan pitkän aikavälin korkotaso ei saa olla 2 prosenttiyksikköä suurempi kuin kolmen alimman inflaation jäsenmaan keskiarvo. Maa ei saa devalvoida valuuttaansa 2 vuoteen sen jälkeen, kun maa on kiinnittänyt valuuttansa arvon euroon kiinteällä vaihtokurssilla. Eurojärjestelmän mukaan jäsenmaat saavat harjoittaa finanssipolitiikkaa (valtioiden tulot ja menot) vapaasti em. rajoissa, mutta maiden rahapolitiikka on alistettu EKP:lle. Maiden ylivelkaantuneisuus osoittaa kuitenkin sen, että myös valtioiden tulomenotaloutta tulisi kontrolloida EU:n johdon toimesta.
Miten eurojärjestelmä on onnistunut? Onnistuneet seikat: EKP on onnistunut sekä inflaation torjunnassa että korkotason alhaisena pitämisessä. Myös euron ulkoinen vaihtoarvo suhteessa USA:n dollariin ja muihin valuuttoihin on pysynyt korkeana. Eri valuuttojen poistuminen on parantanut kansainvälisen kaupan läpinäkyvyyttä, hintojen vertailtavuutta ja poistanut epävarmuuden vaihtokurssimuutoksista. Tämä on helpottanut euroalueen maiden välistä kauppaa. Epäonnistuneet seikat: Euromaat ovat lähes poikkeuksetta ylivelkaantuneet, mikä uhkaa koko järjestelmän uskottavuutta. Paremmin menestyneet euromaat ovat joutuneet tukemaan heikommin menestyneitä, mikä on vastoin järjestelmän periaatteita. Heikon tuottavuuden ja hintakilpailukyvyn maat ovat joutuneet kroonisiin maksutaseongelmiin, josta ne eivät enää pääse eroon valuuttansa devalvoimisella.
Hajoaako eurojärjestelmä? Kaikki alkuperäiset euromaat Suomea ja Luxenburgia lukuun ottamatta ovat ylittäneet velkaisuus- tai alijäämäehdot. Mitään rangaistuksia ehtojen rikkomisesta ei ole annettu, vaan suurimpia rikkojia on tuettu muiden toimesta. Erityisesti Saksalle luvattiin, että yksikään maa ei joudu toisten velkojen maksajaksi. Tämä lupaus on petetty monesti. Eurojärjestelmään on selvästi hyväksytty mukaan maita, joiden talous ei ole vaaditussa kunnossa. Monet maat ovat myös kokeneet asunto- ja osakemarkkinakuplia eurojärjestelmän aikana. Eurojärjestelmä on ollut yksi keskeinen syy näihin kupliin mahdollistaen sekä asukkaiden että valtioiden velkaantumisen alhaisella korolla. Järjestelmän kuria on olennaisesti kohennettava, jos halutaan, että systeemi tulee kestämään. Yksittäisten maiden kannattaa harkita, onko niille järkevämpää erota eurojärjestelmästä saadakseen valuuttansa takaisin. Valuutan devalvointi on nopein tapa nostaa maan hintakilpailukykyä ja toteuttaa yleinen palkkatason lasku.