1 PÄÄTÖS Nro 125/2014/1 Dnro PSAVI/11/04.08/2012 Annettu julkipanon jälkeen 20.11.2014 ASIA Hituran kaivoksen sulkemisen toteutussuunnitelma, Nivala LUVAN HAKIJA Belvedere Mining Oy Kummuntie 8 85560 Ainastalo
2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS... 3 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 3 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, YVA, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 4 ESITYS KAIVOKSEN SULKEMISEN TOTEUTUKSESTA... 5 Yleistä kaivostoiminnasta ja sulkemistoimista... 5 Kiillegneissi-sivukivikasa... 6 Yleissuunnitelma ja GTK:n asiatuntijalausunto... 6 Sulkemismenetelmää koskeva tarkastelu ja esitys toimenpiteistä... 6 Serpentiniitti-sivukivikasa... 8 Yleissuunnitelma ja GTK:n lausunto... 8 Sulkemismenetelmää koskeva tarkastelu ja esitys toimenpiteistä... 8 Rikastushiekka-alue... 9 Yleissuunnitelma ja GTK:n asiatuntijalausunto... 9 Käsiteltävät vedet... 13 Sulkemismenetelmää koskeva tarkastelu ja esitys toimenpiteistä... 13 Pilaantuneet maa-alueet... 15 Esitys toimenpiteistä... 15 Rakennukset, koneet ja laitteet... 16 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 16 Lupahakemuksen täydennykset... 16 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 17 Lausunnot... 17 Hakijan kuuleminen ja vastine... 23 Neuvottelut ja katselmukset... 26 MERKINTÄ... 26 A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U... 26 RATKAISU SULKEMISEN TOTEUTTAMISSUUNNITELMASTA... 26 Muutetut ja täydennetyt lupamääräykset... 27 Uudet lupamääräykset... 28 RATKAISUN PERUSTELUT... 31 Toteutussuunnitelman ratkaisun perustelut... 31 Lupamääräysten perustelut... 32 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 35 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 35 KÄSITTELYMAKSU... 35 Ratkaisu... 35 Perustelut... 36 Oikeusohjeet... 36 MUUTOKSENHAKU... 37
3 HAKEMUS Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on 13.8.2010 myöntänyt Hituran kaivokselle ympäristö- ja vesitalousluvan nro 66/10/1. Päätöksen lupamääräyksessä 54 on määrätty seuraavaa: Hituran kaivoksen sulkemisen yleissuunnitelma on päivitettävä ja tarkennettava toteutussuunnitelmaksi 31.12.2011 mennessä. Suunnitelmaa tarkennettaessa on huomioitava Geologian tutkimuskeskuksen 24.10.2008 päivätyn asiantuntijalausunnon (Dnro K714/42/2008) sisältö. Erityisesti on selvitettävä: a) mahdollisuus siirtää kiillegneissikasan kivet joko osittain tai kokonaan avolouhokseen ja sen seuraukset, b) serpentiniittikasan osittainen peittäminen pölyämisen estämiseksi ja kasvillisuuden leviämisen edistämiseksi ja c) rikastushiekka-alueen tiivispeittorakenteen rakentamisen mahdollisuudet Lisäksi suunnitelmaan on liitettävä kaivannaisjätteistä annetun asetuksen liitteen 5 tarkoittama riippumaton ja pätevä arvio kustannuksista, jotka aiheutuvat tarvittavista toimista maan kunnostamiseksi sekä jätealueen käytöstä poistamiseksi ja jälkihoidon järjestämiseksi, mukaan lukien mahdollinen seuranta tai epäpuhtauksien käsittely jälkihoidon aikana. Belvedere Mining Oy Hituran kaivos on 7.2.2012 jättänyt Pohjois- Suomen aluehallintovirastoon kaivoksen sulkemisen toteutussuunnitelman. Kyseisen suunnitelman kanssa vireillä ovat/ovat olleet myös avolouhinnan uudelleen aloittamista koskeva hakemus, josta on annettu päätös (Nro 48/2013/1) 21.5.2013, sekä kaivoksen kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman päivittäminen, jonka osaksi tämä sulkemissuunnitelma voidaan lukea, sekä suunnitelma Hituran kaivoksen jätevesien nikkelipitoisuuksien vähentämiseksi. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Hituran kaivoksen tuotanto on aloitettu vuonna 1970 avolouhoksena ja toiminta on vuonna 1991 muuttunut maanalaiseksi louhinnaksi. Vuosittainen tuotanto on noin 35 000 tonnia nikkeli-kuparirikastetta. Nyt vireillä olevassa sulkemisen toteutussuunnitelmassa tarkastellaan kiillegneissikasan, serpentiniittikivikasan ja rikastushiekka-alueen sulkemismenetelmiä sekä muita kaivoksen sulkemistoimenpiteitä. Hituran kaivos sijaitsee 12 kilometriä kaakkoon Nivalan kaupungin keskustasta Töllinperänkylän ja Aittoperänkylän välissä Järvikyläntien (7630) molemmin puolin. Alueen ympäristö on pääasiassa maatalous-
4 käytössä. Lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat noin 700 metrin päässä kaivoksesta etelään. Noin 1,5 kilometrin säteellä suunnitellusta avolouhoksesta sijaitsee viisi maatilaa, 16 vakituisesti asuttua taloa ja neljä kesäasuntoa. Avolouhoksen laajennusalue sijaitsee olemassa olevan avolouhoksen itä- ja länsimonttujen väliin jääneellä keskimalmiolla. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 7 kohdan ja sen alakohtien a ja b mukaisesti aluehallintovirasto ratkaisee kaivostoimintaa ja malmin rikastamoa koskevan ympäristölupa-asian. Ympäristönsuojelulain 55 :n 3 momentin mukaisesti lupaviranomainen voi täsmentää lupamääräystä tai täydentää lupaa mainitun lain 43 :n 1 momentin 5) kohdan mukaisen selvityksen perusteella. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, YVA, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTI- LANNE Outokumpu Oy:lle on 3.2.1970 myönnetty kaivoskirja nro 1517, jonka mukaan kaivospiirin ja apualueiden pinta-ala on noin 125,2 hehtaaria. Kaivospiiriä on vuonna 1974 laajennettu kauppa- ja teollisuusministeriön antamalla päätöksellä nro 1517/c. Kaivospiirin pinta-ala on laajennuksen jälkeen noin 180 hehtaaria, josta käyttöaluetta on 176 hehtaaria. Kaivoskirja on siirretty Outokumpu Finnmines Oy:lle 1.1.1990 ja edelleen Hitura Mining Oy:lle 1.8.2007. Kaivospiirin laajentamista koskevasta hakemuksesta on annettu päätös 17.12.2012. Päätös koskee useita alueita, johon sisältyy sekä kaivospiirin käyttöalueita että apualueita. Kaivospiirin käyttöaluetta on laajennettu 11,7 hehtaaria. Alue on aiemmissa kaivospiiritoimituksissa jätetty kaivospiirin ulkopuolelle, vaikka aluetta on käytetty myöhemmin sivukiven läjitykseen. Lisäksi päätöksellä on laajennettu kaivospiirin apualuetta 108,6 hehtaaria, joka on tarkoitettu uudeksi rikastushiekka-alueeksi, sekä 0,15 hehtaarin apu-aluetta, jolla kaivoksen vinotunneli maan alla sijaitsee. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on 13.8.2010 myöntänyt Belvedere Mining Oy Hituran kaivokselle malmin louhintaa ja rikastamoa koskevan ympäristö- ja vesitalousluvan nro 66/10/1. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on 21.5.2013 myöntänyt Hituran kaivokselle luvan toiminnan muuttamiselle. Muutos koskee malmin (yhteensä noin 1 Mt) ja sivukiven (yhteensä noin 2,0 2,3 Mt) louhintaa uudelleen avattavasta avolouhoksesta, louhittavan malmin rikastusta sekä rikastamon tuotannon (rikastettavan malmin määrän) nostamista noin 650 000 tonnista noin 700 000 tonniin vuodessa. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on päätöksellään Dnro POPELY/23/07.04/2011 päättänyt, että suunniteltuun avolouhoksen laajennukseen vanhan avolouhoksen reunalle ei sovelleta ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain mukaista arviointimenettelyä.
5 ESITYS KAIVOKSEN SULKEMISEN TOTEUTUKSESTA Yleistä kaivostoiminnasta ja sulkemistoimista Hituran kaivoksen tuotanto on aloitettu vuonna 1970 avolouhoksena ja toiminta on vuonna 1991 muuttunut maanalaiseksi. Hituran kaivoksella louhitaan ja rikastetaan nikkelipitoista sulfidimalmia. Nikkelimalmia rikastetaan vuosittain noin 500 000 650 000 t, josta saadaan noin 35 000 tonnia nikkeli kuparirikastetta. Kaivoksella on aloitettu uudelleen avolouhinta (laajennusalue 4 5 ha), josta on annettu päätös 21.5.2013. Kaivoksen toimintaa on tarkoitus jatkaa jopa vuoteen 2025 asti. Avolouhoksen etelä- ja kaakkoispuolelle läjitetty kiillegneissinen sivukivi ja avolouhoksen länsipuolella sijaitseva serpentiniittikasa jätetään sulkemissuunnitelman mukaan paikalleen ja peitetään maa-aineksilla osittain siten, että kasvillisuus pääsee leviämään kasaan ja rapautuvan hienoaineksen pölyäminen estyy. Yhtenä vaihtoehtona on myös selvitetty happoa tuottavan kiillegneissisen kiviaineksen siirto avolouhokseen veden kyllästämään tilaan niin, että sulfidihapettuminen estyisi. Sulkemissuunnitelman mukaan näin ei kuitenkaan tehdä. Kasojen suotovedet kerätään ja johdetaan suunnitelman mukaan avolouhokseen. Kiillegneissikasan maisemointi aloitetaan suunnitelman mukaan kesällä 2013 avolouhoksen uudelleen avaamisen yhteydessä. Rikastushiekka-alue sijaitsee kaivosalueen lounaispuolella. Rikastushiekka-alueen pohjalle ei ole rakennettu erillistä tiivistyskerrosta. Pohjaa on pidetty tutkimuksissa huonosti vettä läpäisevänä. Sulkemisen yleissuunnitelman mukaan rikastushiekka-altaat muotoillaan koveraksi. Sulkemissuunnitelman mukaan rikastushiekka-altaiden keskiosiin kertyvän veden poistamiseksi jätetään painanteisiin nykyiset dekantointikaivot, joilla tehostetaan ylivirtaamakauden vesien ohjaamista altaiden ulkopuolelle. Näin ehkäistään suotovesien määrän lisääntyminen ja rikastushiekka-altaan sisäisen vesipinnan nousu hapettuneeseen pintakerrokseen. Pintarakenteen nurmetuksella parannetaan veden haihtumista ja edistetään pintarakenteen hapen kulutusta ja siten vähennetään hapen kulkeutumista syvemmälle täyttöön. Myös altaiden reunaliuskat nurmetetaan. Patopenkereen läpi suotautuvat vedet kerätään suotovesiojiin ja johdetaan kaivoksen käyttöaikana käsiteltäväksi prosessivesien kanssa, mutta kaivoksen toiminnan loputtua ohjataan avolouhokseen. Vanhan rikastushiekka-altaan maisemointi aloitetaan vuoden 2013 aikana. Rikastomoalueen pilaantuneet maa-alueet sekä vedenkäsittelyaltaiden kunnostus toteutetaan sulkemissuunnitelman mukaan massanvaihdolla. Pilaantuneet maat loppusijoitetaan rikastushiekka-alueelle. Käsittelyyn johdettavien vesien määrä on sulkemissuunnitelman mukaan jälkihoitovaiheessa suljettavilta jätekivi- ja rikastushiekka-altaiden alueilta yhteensä noin 190 000 m 3 /v. Avolouhosta hyödynnetään vesienkäsittelyn bioreaktorina. Louhokseen lisätään bakteerilähdettä sekä tarvittaessa sopivia hiilen- ja ravinteiden lähteitä, jotka stimuloivat sulfaatinpelkistäjien toimintaa ja johtavat lisääntyneen bakteeritoiminnan kautta kaivosveden sulfaatin- ja metallipitoisuuksien alenemiseen.
6 Kiillegneissi-sivukivikasa Yleissuunnitelma ja GTK:n asiatuntijalausunto Kiillegneissinen sivukivi on läjitetty avolouhoksen eteläkaakkoispuolelle. Kaivoksen sulkemisen yleissuunnitelman mukaisesti kiillegneissi sivukivikasa suljetaan muotoilemalla kasa siten, ettei kasaan jää yli 1,5 metrin jyrkkiä putouksia, eikä kasassa tapahdu sortumia, jolloin kasasta näin aiheudu vaaraa yleiselle turvallisuudelle. Yleissuunnitelmassa mainitaan, että "sivukivikasoja ei peitetä, koska kate saattaisi tehostaa metallien liukenemista tehostavien hapettavien olosuhteiden muodostumista". Yleissuunnitelman mukaan kasvillisuuden annetaan levittyä kasaan luonnostaan ilman rakennettavaa kasvukerrosta. GTK:n asiantuntijalausunnon mukaan sivukivikasassa tapahtuu (ja on jo tapahtunut) rapautumista aina savipartikkelikokoon asti. Rapautumisen jatkuessa pölyämiselle alttiin hienoaineksen määrä sivukivikasoissa tulee kasvamaan, josta aiheutuvan pölyämisriskin vuoksi kasojen osittainen peittäminen ja nurmettaminen on tarpeellista. Lausunnossa todetaan myös, että oletettavasti kiillegneissisivukivikasan sulfidihapettuminen etenee, vaikka kasa peitettäisiin osittain tai kokonaan 0,5 1 metrin moreenikerroksella. GTK:n mukaan ilman ja hapen pääsyä kasaan voitaisiin merkittävästi vähentää monikerrosrakenteisella peitolla tai happea kuluttavalla peitolla. Kyseisenlaisen peittorakenteen toteuttaminen olisi teknisesti erittäin hankalaa ja kustannuksiltaan kohtuuton. Edelleen lausunnossa todetaan, että sulfidihapettumista voidaan hidastaa läjittämällä rapautumaton ja osittain rapautunut kivi- ja mineraaliaines veden kyllästämään tilaan, jonka vuoksi lausunnossa suositellaan selvitettäväksi, voidaanko happoa tuottavia sivukiviä osittain tai kokonaan siirtää avolouhoksen täytteeksi ja/tai maanalaisten kaivostilojen täytteeksi. Sulkemismenetelmää koskeva tarkastelu ja esitys toimenpiteistä Kiillegneissikasan pohjan kokonaispinta-ala mittausten mukaan on noin 41 hehtaaria, josta arviolta noin puolet on kiillegneissistä sivukiveä (n. 3,5 Mm 3 ) ja vajaa puolet avolouhoksen alueelta poistettuja pintamaita (n. 3 Mm 3 ). Pintamaat on läjitetty kasan länsiosaan ja pääosa sivukivestä itäosaan. Ilmeisesti aineksia on kasan keskivaiheilla läjitetty sekaisin. Kasan länsiosassa erotettavissa oleva, pelkkää maa-ainesta sisältävä alue, on tilavuudeltaan noin 1 Mm 3. Avolouhoksen tilavuus sen toteutuneen laajennuksen jälkeen on 10 12 Mm 3, joten tilavuuden puolesta kiillegneissisen sivukiven sijoittaminen toiminnan jälkeen avolouhokseen olisi mahdollista. Koska avolouhos on kartiomaisesti syvemmälle mentäessä kapeneva monttu, madaltuisi avolouhos nykyisestä noin 120 metristä arviolta 60 metrin syvyiseksi, jos kiillegneissikasa (3,5 Mm 3 ) siirrettäisiin avolouhokseen. GTK:n lausunnon (24.10.2008) mukaan veden kevätkierto voi sekoittaa vesialtaan pohjakerroksessa tapahtuvia sulfaatin ja metallien pelkistysreaktioita, jolloin jääkannen sulaessa hapellinen vesi sekoittuu alempiin vähähappisiin vesiin ja siten käynnistää louhoksen pohjalle saostuneiden metallisulfidien hapettumisen ja veden happamoitumisen. Näin ollen mahdollisimman suuri vesitilavuus ja ennen kaikkea syvyys edesauttaa veden täyttämän avolouhoksen toimintaa jälkihoitovaiheen vesienkäsittelyn bioreaktorina.
7 Avolouhoksen täyttyminen vie aikaa 12 20 vuotta, jolloin sivukiven siirtäminen avolouhokseen välittömästi toiminnan päättymisen jälkeen saattaa sivukiviaineksen sadevesien ja hapen kanssa tekemisiin, jolloin sivukiven huokosveteen avolouhoksen pohjalle muodostuu erittäin happamia vesiä. Nämä vedet voisivat myöhemmässä vaiheessa avolouhoksen täytyttyä haitata avolouhoksen toimintaa bioreaktorina. Hakemuksen mukaan kiillegneissikasan alueen pohjavesien virtaussuunta on maaston topografiaan mukaillen luontaisesti pohjoiskoilliseen kohti avolouhosta. Nykyisellään pohjavesien virtausta kyseiseen suuntaan voimistaa kaivoksen kuivanapitopumppaus. Kasan alapuolinen perusmaa on 5 8 metrin kerrospaksuudelta savea, joka ehkäisee suotovesien imeytymistä pohjaveteen. Nykyisellään alueen vedet kulkeutuvat ojien kautta pääosin kaivoksen vesienkäsittelyyn avolouhoksen pohjoispuolelle. Pieni osa kasan vesistä purkautuu Töllinojan kautta Kalajokeen. Hakijan mukaan jälkihoitovaiheessa kasan kaikki suotovedet on ojitusjärjestelyin ohjattavissa avolouhokseen käsiteltäviksi. Jätevesien bioreaktoria suunniteltaessa varaudutaan siihen, että kiillegneissikasan valumavedet voivat pitkällä aikavälillä muuttua happamiksi. Näin ollen, vaikka sivukivikasassa syntyisikin happamia suotovesiä, ne saadaan hallitusti johdettua ja käsiteltyä haitattomiksi ennen niiden purkamista/purkautumista Kalajokeen. Koska kiillegneissikasasta johtuvat vesistövaikutukset jäävät edellä esitetyn perusteella vähäisiksi ja koska kasan siirrolla avolouhokseen olisi avolouhoksen toimintaa bioreaktorina mahdollisesti haittaava vaikutus, ja kasan siirrosta aiheutuisi ylimääräinen kustannus (n. 8,4 M ) kaivoksella, ei kasan siirtämiselle avolouhoksen täytteeksi veden alaiseen tilaan ole hakemuksen mukaan perusteita. Kiillegneissikasan louheluiskat ovat jyrkkiä (1:1 1:1,7) ja korkeita (korkeimmillaan 21 m). Kiillegneissikasan loiventaminen luiskakaltevuuteen 1:3, jota kattavan pintarakenteen rakentaminen vaatisi, edellyttäisi 150 000 170 000 m 3 ktr kiviainesmassan siirtoa. Luiskien loivennus lisäisi kasan pohjan pinta-alaa noin 0,5 hehtaaria. Edellä kerrotun mukaisesti sivukivikasassa syntyvät suotovedet saadaan hallitusti ohjattua käsittelyyn, minkä vuoksi kattavan vesitiiviin pintarakenteen rakentaminen ei kohtuuttomien kustannusten ja niihin nähden saavutettavan hyödyn vähäisyys huomioon ottaen ole hakijan mukaan perusteltua. Hakemuksessa on esitetty, että Tiehallinnon pohjarakenteiden suunnitteluperusteiden (2001) mukaan louhe voidaan läjittää noin 1:1,25 kaltevuuteen. Louheen pysyvyys riippuu sen rakeisuudesta ja tiiveydestä niin, että suhteistunut ja tiivis louhe pysyy jyrkemmässä kaltevuudessa (noin 1:1) kuin lajittunut ja löyhässä tilassa oleva louhe. Louheen rapautuessa läjitetty materiaali muuttuu hienommaksi ja samalla tiivistyy, jolloin sen geotekniset ominaisuudet samalla muuttuvat. Rapautuneen kiillegneissin ja serpentiniitin geoteknisistä ominaisuuksista ei ole tutkittua tietoa. Luiskien muotoilulla ja loiventamisella saavutettava hyöty voi siten jäädä vähäiseksi ja lisäksi se on työteknisesti erittäin vaikeaa ja kallista. Hakemussuunnitelman mukaan vain jyrkimmät (>1:1,25) luiskat loivennetaan ja muiden luiskien yläosasta poistetaan mahdolliset vyörymisvaarassa olevat kivet. Lisäksi tasanteille kaivetaan pintavesien johtamiseksi ojat, johon kertyvät vedet ohjataan suotovesiojaan ja edelleen kä-
8 Serpentiniitti-sivukivikasa sittelyyn. Tällä vähennetään kasaan suotautuvan veden määrää. Suotovesioja rakennetaan noin 10 metriä nykyisen vierusojan sisäpuolelle ja purkukorkeuden niin salliessa, tätä alemmaksi. Suotovesiojan ulkopuolella sijaitsevat niskaojat perataan ja yhteydet suotovesiojaan padotaan vähintään 1 m pituisella savipadolla. Sivukivikasa peitetään osittain maa-aineksilla siten, että kasvillisuus pääsee leviämään kasaan ja rapautuvan hienoaineksen pölyäminen estyy. Kasvukerroksella peitetään noin 70 prosenttia kiillegneissikasan pinta-alasta (28 ha). Nykyinen ajotie tasanteen päälle jätetään käyttöön ja tien päähän rakennetaan kääntöpaikka. Turvallisuuden varmistamiseksi ulkopuolisten pääsy alueelle estetään maisemoinninkin jälkeen varoituskyltein. Lisäksi ympäristön valumavedet pidetään ojituksin erillään suotovesistä ja johdetaan vedet ohi sivukivikasasta. Yleissuunnitelma ja GTK:n lausunto Serpentiniitti sivukivi on läjitetty avolouhoksen länsipuolelle. Kaivoksen sulkemisen yleissuunnitelman mukaan serpentiniitti sivukivikasa suljetaan muotoilemalla kasa siten, ettei kasaan jää yli 1,5 metrin jyrkkiä putouksia, eikä kasassa tapahdu sortumia, jolloin kasasta ei siten aiheudu vaaraa yleiselle turvallisuudelle. Yleissuunnitelman mukaan serpentiniitti kivikasaa ei peitetä ja kasvillisuuden annetaan levittyä kasaan luonnostaan ilman rakennettavaa kasvukerrosta. GTK:n asiantuntijalausunnon mukaan serpentiniitti sivukivikasan kivillä on hyvä neutraloimispotentiaali ja ne eivät tuota happamia valumavesiä. Kasan pintaosa on voimakkaasti rapautunutta ja valumavedet sisältävät paikoin nikkeliä magneettikiisun hapettumisen ja sen käynnistämän silikaattimineraalien rapautumisen seurauksena. Rapautumisen jatkuessa pölyämiselle alttiin hienoaineksen määrä serpentiniitti kivikasassa tulee kasvamaan, jonka vuoksi suositellaan kasan osittaista peittämistä pölyämisen estämiseksi ja kasvillisuuden leviämisen edistämiseksi. Sulkemismenetelmää koskeva tarkastelu ja esitys toimenpiteistä Serpentiniitti sivukivikasan pohjan pinta-ala on mittausten mukaan noin 11,5 hehtaaria ja läjitetyn kiven määrä on noin 2,2 Mm 3. Kasa-alueen pohjavesien virtaussuunta on maaston topografian mukaan luontaisesti koilliseen kohti avolouhosta. Nykyisellään pohjavesien virtausta kyseiseen suuntaan voimistaa kaivoksen kuivanapitopumppaus. Kasan alapuolinen perusmaa on 5 8 metrin kerrospaksuudelta savea, joka ehkäisee suotovesien kulkeutumista pohjaveteen. Nykyisellään alueen vedet kulkeutuvat avolouhokseen, josta ne pumpataan vesienkäsittelyyn avolouhoksen pohjoispuolelle. Myös jälkihoitovaiheessa kasan kaikki suotovedet on ojitusjärjestelyin ohjattavissa avolouhokseen käsiteltäviksi. Serpentiniittikasan louheluiskat ovat melko jyrkkiä (1:1,3 1:1,7) ja korkeimmillaan jopa 30 metriä. Serpentiniitti sivukivikasan loiventaminen esimerkiksi luiskakaltevuuteen 1:3 edellyttäisi noin 60 000 m 3 ktr kiviainesmassan siirtoa. Luiskien loivennus lisäisi kasan pohjan pinta-alaa
9 noin 2,5 hehtaaria. Loivennus saattaisi edellyttää lisäksi kasan länsipuolisen suurjännitelinjan siirtoa. Serpentiniitti sivukivikasan alueella ei esiinny kaltevuutta 1:1,25 jyrkemmässä olevia luiskia. Tiehallinnon pohjarakenteiden suunnitteluperusteiden (2001) mukaan louhe voidaan läjittää noin 1:1,25 kaltevuuteen, joten sivukivikasojen luiskat jätetään ennalleen, mutta jyrkänteiden yläosasta poistetaan mahdolliset putoamisvaarassa olevat kivet. Lisäksi peitettäville kasan lakialueille tehdään pintavesiojia, joilla valumavesiä ohjataan kasan alapuolelle. Tällä vähennetään kasaan suotautuvan veden määrää. Lisäksi ympäristön valumavedet pidetään ojituksin erillään suotovesistä ja johdetaan vedet ohi sivukivikasasta. Nykyinen ajotie tasanteen päälle jätetään käyttöön ja tien päähän rakennetaan kääntöpaikka. Turvallisuuden varmistamiseksi ulkopuolisten pääsy alueelle estetään maisemoinninkin jälkeen varoituskyltein. Serpentiniitti sivukivikasan alueella on alkanut harvakseltaan kasvaa koivun taimia, mutta muun kasvillisuuden leviäminen kasaan on toistaiseksi olematonta. Pintaosa kasasta on monin paikoin rapautunutta hienoainekseksi, joka saattaa aiheuttaa aineksen pölyämistä kuivina kausina. Kasan huipulla on pieni alue, johon on levitetty ylijäämämoreenia. Tälle alueelle kasvillisuus on levinnyt huomattavasti muuta aluetta paremmin, eikä mahdollisesti rapautuva sivukivi pääse pölyämään. Kasan huipulle sekä reunamien tasanteille levitetään pintamaaaineksia, joka edesauttaa kasvillisuuden leviämistä kasan alueelle. Humuspitoista maa ainesta tai kompostia levitetään noin 10 cm kasvukerros, joka nurmetetaan. Kasvukerroksella peitetään noin puolet serpentiniittikasan pinta alasta. Luiskien osalta peittoa ei voida teknisesti toteuttaa, mutta aikanaan tasanteille leviävä puusto ehkäisee tuulen pääsyä kasaan ja siten pölyn leviämistä ympäristöön. Pitkällä ajanjaksolla puuston karike leviää myös luiskiin, jolloin niihinkin alkaa syntyä aluskasvillisuutta. Rikastushiekka-alue Yleissuunnitelma ja GTK:n asiatuntijalausunto Kaivosalueen lounaispuolella sijaitseva rikastushiekka-alueen pohjalle ei ole rakennettu erillistä tiivistyskerrosta. Pohjaa on pidetty tutkimuksissa huonosti vettä läpäisevänä. Sulkemisen yleissuunnitelmassa rikastushiekka-alue esitetään käytöstä poistamisen yhteydessä muotoiltavaksi allasosiltaan koveraksi ja peitettäväksi 20 cm:n moreenikerroksella, joka nurmetetaan. Muotoilun tavoitteena on ehkäistä sulamisvesien aiheuttamaa eroosiovaurioita alueen luiskissa sekä kerätä vedet alueen keskikohtaan lammikoksi, josta vesi haihtuu auringon säteilyn, lämpötilan, tuulen sekä kasvillisuuden ansiosta. Moreenisen pintakerroksen tehtävänä on eroosion kuluttavan vaikutuksen ehkäisy sekä toimia kasvukerroksena alueelle leviävälle kasvillisuudelle. Moreenisen pintakerroksen ohella yleissuunnitelman mukaisesti rikastushiekkapatjaan muodostuneet/muodostuvat hapetuskerrokset toimivat osana peiterakennetta. Laskelmien mukaan tällöin alueen vuotuisesta sadannasta muodostuisi suotovesiä noin viisi prosenttia, haihtuisi vajaat 60 prosenttia ja loput poistuisi pintavaluntana.
10 GTK:n asiantuntijalausunnon mukaan rikastushiekan pintaosien hapettuminen on hidasta ja kovettunutta rautasaostumaa ei vastoin yleissuunnitelmassa esitettyä muodostu tai se muodostuu erittäin pitkän ajan kuluessa. Esitetty läjitysalueen kovera muoto voi edesauttaa sadevesien kerääntymistä altaan painanteisiin, joihin ei siten muodostu vettä pidättävää kovettunutta kerrosta. GTK:n lausunnossa huomautetaan, että yleissuunnitelmassa ei ole esitetty laskelmia, missä määrin lumien sulaminen runsaslumisina talvina lisää keväällä pohjan kautta suotautuvien vesien määrää. Lausunnossa myös todetaan, että yleissuunnitelmassa ei ole esitetty happivirtauksia peittorakenteen läpi, eikä esitetty millaisia kemiallisia vaikutuksia hapettuneella kerrosrakenteella on läpisuotautuvien vesien laatuun ja alla olevan rikastushiekan kemialliseen tilaan. GTK:n lausunnon mukaan esitetty peittorakenne ei vähennä vaakavirtauksena luiskien kautta kulkeutuvan hapen määrää. Lausunnon mukaan jälkihoitosuunnitelmassa ei ole otettu huomioon sulfidipitoisen rikastushiekan vettymis- ja kuivumisajanjaksojen vaihtelua ja sitä, että vesipinnan vaihtelu voimistaa sulfidihapettumista ja kuluttaa neutraloimispotentiaalia. Edellä esitettyihin seikkoihin viitaten lausunnossa suositellaan vaihtoehtoisesti selvitettäväksi 1- tai 2-kerroksisen tiivispeittorakenteen soveltuvuutta käytöstä poistettavan rikastushiekka-alueen jälkihoitoon. Lausunnossa lisäksi todetaan, että on suositeltavaa, että maisemoinnissa käytettävät peittomateriaalit eivät ole happoa tuottavia ja että peiton läpi suotautuva vesi on neutraalia tai emäksistä. Sulkemismenetelmää koskeva tarkastelu ja esitys toimenpiteistä Nykyisen rikastushiekka-alueen kokonaispinta-ala on mittausten mukaan noin 108 hehtaaria, josta varsinaisen rikastushiekan loppusijoitusalueen pinta-ala on noin 92 hehtaaria. Rikastushiekkaa alueelle on sijoitettu tähän mennessä noin 15 Mt. Nykyisellään rikastushiekka-altaasta suotautuvat vedet ovat neutraaleja sisältäen runsaasti magnesiumia ja sulfaattia sekä vaihtelevasti nikkeliä, mangaania ja rautaa. Osa rikastushiekka-altaan nykyisestä kuormituksesta on peräisin altaille rikastushiekan mukana pumpattavista prosessivesistä. Alueelta tulevien suotovesien laadussa ei tähän mennessä ole tapahtunut olennaisia muutoksia. Suotovesien vaikutukset ympäristön pinta- ja pohjavesiin ovat pienentyneet viime vuosina. Yleissuunnitelmassa esitetyn pintarakenteen tiiveys ei perustu suoranaiseen kyllästyneen rakennekerroksen (hapettunut rikastushiekka) vesitiiviyteen, vaan oksidien suuresta ominaispinta-alasta johtuvaan suureen vedenpidätyskykyyn, jolloin kasvillisuuden haihdunnasta saatava hyöty veden poistossa on suuri. Ns. "kova kerros" (Ksat = 8*10-6 m/s) ei tässä suhteessa olennaisesti poikkea hapettuneen rikastushiekan (Ksat = 7*10-6 m/s) ominaisuuksista, eikä sen muodostuminen tai muodostumatta jääminen siten olennaisesti vaikuta pintarakenteen vedenläpäisevyyteen. Tehdyssä tutkimuksessa Suotaavien rikastushiekkaalueiden toiminta ja peiterakenne sovellettuna Hituran nikkelikaivokseen, Oulu 2007 oli laskennallisesti tarkasteltu neljän erilaisen pintarakenteen läpi suotautuvaa vesimäärää. Vedenläpäisevyydeltään tiiveimmässä tarkastellussa rakenteessa peittokerros oli 1 metrin paksuinen hienoainesmoreenikerros (Ksat = 1*10-8 m/s). Kyseisellä rakenteella saavutettiin suurin pintavaluntana poistuvan veden määrä, mutta huomioiden kokonaishaihdunta, osoittautui kaksi muuta tarkasteltua rakennetta (joissa toisessa peittokerroksena 0,2 m:n moreenikerros ja
11 toisessa 0,2 m:n turvekerros) muodostuvan suotoveden määrän perusteella tarkasteltuna paremmaksi. Laskennalla todettiin ohuen (0,2 m) moreenikerroksen ja rikastushiekan pintaosan päästävän lävitseen 5 % vuosisadannasta, kun paksu (1 m) moreenikerros ja rikastushiekan pintaosa päästävät lävitseen 10 prosenttia sadannasta. Tämä perustuu ohuesta moreenikerroksesta tapahtuvaan suurempaan veden haihtuvuuteen verrattuna paksumpaan tiivismoreenikerrokseen kyseisillä loivilla luiskakaltevuuksilla. Yleissuunnitelman mukainen rikastushiekka-altaiden kovera muotoilu voi GTK:n lausunnossa todetusti johtaa erityisesti sulamisvesien kertymiseen altaiden painanteisiin, jolloin ajoittain vettä suotautuu rikastushiekkatäyttöön arvioitua enemmän ennen kuin se ehtii haihtua. Rikastushiekka-alueen keskiosiin kertyvän veden poistamiseksi jätetään painanteisiin nykyiset dekantointikaivot, joilla tehostetaan pintavalumana poistuvien vesien ohjaamista altaiden ulkopuolelle erityisesti ylivirtaamakausina. Näin ehkäistään suotovesien määrän lisääntyminen sekä rikastushiekka-altaan sisäisen vesipinnan nousu hapettuneeseen pintakerrokseen runsaslumisien talvien jälkeisinä sulamiskausina sekä runsaiden sateiden yhteydessä. GTK:n lausunnossa todetaan, viitaten tehtyihin tutkimuksiin, rikastushiekan hapettumisen olleen vähäistä lähes 30 vuotisen täyttöhistorian aikana. Vanhimmassa allasosassa, jolla ei toistaiseksi ole minkäänlaisia pintarakenteita, rikastushiekka on hapettunut 0,5 0,7 metrin syvyyteen. Yleissuunnitelman mukaisella pintarakenteella merkittävästi pienennetään veden ja siten siihen liuenneen hapen suotautumista rikastushiekkatäytön syvempiin osiin. Pintarakenteen nurmetuksella parannetaan veden haihtumista ja toisaalta edistetään pintarakenteen hapen kulutusta ja siten vähennetään hapen kulkeutumista syvemmälle täyttöön. Jälkihoitovaiheessa sisäisen vesipinnan rikastushiekka-altaassa ei aiemmin mainituin perustein arvioida merkittävästi vaihtelevan, jolloin mainittu vesipinnan vaihtelu hapettuneessa pintakerroksessa pysyy vähäisenä ja siihen liittyvä sulfidihapettumista voimistavaa ja neutralointikapasiteettia kuluttavaa ilmiötä ei näin ollen tapahtuisi. Reunaluiskien kautta tapahtuvan hapen kulkeutuminen rikastushiekkatäyttöön aiheuttaa altaiden reunaosien hapettumista. Kyseisillä osilla muodostuvan suotoveden määrä on kuitenkin vähäisestä pinta-alasta johtuen erittäin vähäinen verrattuna koko allasalueella muodostuvaan suotovesimäärään, ja näin ollen mahdollisen hapettumisen vaikutus rikastushiekka-alueelta kokonaisuutena tulevan suotoveden laatuun on vähäinen. Reunapenkereisiin on lisäksi jo nykyisellään levinnyt suurelta osin kasvillisuus, joka sitoo penkereeseen kulkeutuvaa happea sekä tehostaa veden haihtumista. Korotusosilla, joita ei vielä ole nurmetettu, pintaan levitetään kasvukerrokseksi soveltuvaa materiaalia, joka nurmetetaan. Tällä ehkäistään myös reunaluiskista tapahtuvaa pölyämistä. GTK:n lausunnossa esitetty 1 tai 2 kerroksinen tiivispeittorakenne, riippumatta siitä, mistä materiaalista se tehdään, edellyttää toimiakseen tehokkaan kuivatuksen järjestämisen. Tämä tarkoittaa kuivatuskerrosta sekä riittäviä kaltevuuksia pintarakenteeseen. Kaatopaikkarakentamisessa tämä on yleisesti käytettävä menetelmä, jolloin pintarakenne tehdään kuperaksi ja vedet johdetaan pintarakenteella täytön helmaan. Kaatopaikoilla muotoilu voidaan toteuttaa jätteellä, mutta rikastushiekan
12 läjittäminen kuperaan muotoon Hiturassa nykyisellä rikastushiekkaalueella sallittuun korkotasoon (+108) ei ole mahdollista. Muotoilu edellyttäisi suunniteltua huomattavasti vähäisemmän rikastushiekkamäärän sijoittamista alueelle ja huomattavan suurten maa-ainesmäärien käyttämistä sekä läjitetyn rikastushiekan siirtoa lopulliseen muotoiluun ennen varsinaisten pintarakenteiden rakentamista. Lisäksi pintarakenne tulisi tällöin ulottaa reunaluiskien alareunaan saakka, joka luiskien jyrkkyyden vuoksi on käytännössä mahdotonta toteuttaa. Yleissuunnitelman mukaista rakenteesta läpi suotautuvaa vesimäärää (5 % sadannasta) voidaan pitää erittäin vähäisenä. Kuivatuskerros voidaan jättää tiivistyskerroksen päältä pois, koska rakenteen toiminta perustuu yleissuunnitelman mukaisesti pääasiassa haihtumiseen. Samasta syystä rakenteen kaltevuudet voidaan pitää pieninä (noin 1:200), lisäksi rikastushiekka homogeenisena materiaalina painuu tasaisesti eikä epätasaisen painuman varalle tarvita lisäkaltevuutta. Hakijan vanhalla rikastushiekka-alueella tehtyjen kokeellisten, kasvien leviämistä selvittävien koejärjestelyiden perusteella maa-ainesten kerrospaksuudella ei ole silminnähtävää merkitystä kasvillisuuden leviämiseen, mutta rikastushiekan lisäys seokseen vaikuttaa hieman hillitsevän kasvua. Tällä perusteella yleissuunnitelmassa esitetty, että 20 cm:n moreenikerros riittää kerrospaksuuden puolesta hyvin kasvillisuuden pohjaksi ja heinän leviämistä voidaan edesauttaa sekoittamalla moreenikerroksen pintaan humusmaata. Näin ollen rikastushiekka-alueen suotovedet pidetään jälkihoitovaiheessa ojitusjärjestelyin erillään ympäristön puhtaista valumavesistä ja johdetaan avolouhokseen biokäsittelyyn, eikä tiivispeittorakenteen rakentaminen ole aiheutuviin kustannuksiin ja saavutettavan hyödyn vähäisyyteen nähden perusteltua. Pintarakenteena käytetään avolouhoksen laajennusalueelta sekä uuden rikastushiekka altaan alueelta poistettavia soveltuvia moreenimaita, jotka eivät ole happoa muodostavia, eivätkä sisällä luonnon taustapitoisuuksia merkittävästi korkeampia metallipitoisuuksia. Sulkemisen toteutussuunnitelman mukaan rikastushiekka-altaiden keskiosiin kertyvän veden poistamiseksi jätetään painanteisiin nykyiset dekantointikaivot, joilla tehostetaan ylivirtaamakauden vesien ohjaamista altaiden ulkopuolelle. Näin ehkäistään suotovesien määrän lisääntyminen ja rikastushiekka-altaan sisäisen vesipinnan nousu hapettuneeseen pintakerrokseen. Patopenkereiden läpi suotautuvat vedet kerätään alueen molemmin puolin sijoittuvilla suotovesiojilla yhteen rikastushiekkaalueen koillispäätyyn, josta vedet ohjataan suotovesiojaksi kunnostettavaan nykyiseen ojaan. Kaivoksen käyttöaikana suotovedet johdetaan nykyisiä rakenteita pitkin käsiteltäväksi rikastamon prosessivesien yhteydessä. Myöhemmin, kaivoksen toiminnan loputtua, vedet ohjataan rakennettavalla purkuojalla avolouhokseen. Altaiden välipenkereiden läpi suotautuvat vedet kerätään rakennettavilla ojilla niin, etteivät ne pääse sekoittumaan maisemoitujen alueiden puhtaisiin pintavesiin. Rikastehiekka alueen 1 länsipuolella sijaitsevan tiivisterakenteen yläpuolisten suotovesien pumppukaivot jäävät käyttöön ja pumppaavat vedet suotovesiojaan.
13 Puhtaat valumavedet kerätään rikastushiekka-alueilla 1 ja 2 pintarakenteen päältä allasalueen alimpiin kohtiin rakennetuilla kahdella settipatokaivolla ja johdetaan kokoojakaivoon, josta johdetaan rakennettavalla DN400 (max.150 l/s) putkilinjalla niskaojiin ja edelleen valtaojiin. Jarosiittialtaan alue (3,6 ha) on muotoiltu ja nurmetettu ja sen pintavedet johdetaan putkella suotovesiojaan, joka on pintavesiojaan nähden lähempänä. Muiden alueiden puhtaat pintavedet kerätään avo-ojiin, josta ne johdetaan purkuputkilla niskaojaan. Maisemoitavan alueen molemmin puolin rakennetaan niskaojat, joilla johdetaan ympäristön puhtaat valumavedet valtaojiin. Ojien rakentamisessa hyödynnetään alueen vanhoja ojia, joita kunnostetaan ja täydennetään uusilla ojilla, yhteydet suotovesiojaan padotaan vähintään yhden metrin paksuisilla savipadoilla. Niskaojat pyritään rakentamaan vähintään 10 metrin etäisyydelle suotovesiojasta. Itäpuolen niskaojat purkavat Hituranojaan ja länsipuolen ojat Eristysojaan. Pintarakenteen nurmetuksella parannetaan veden haihtumista ja edistetään pintarakenteen hapen kulutusta ja siten vähennetään hapen kulkeutumista syvemmälle täyttöön. Rikastushiekka-alueiden pintarakenne tehdään 20 cm paksuisena moreenista, jonka pinta nurmetetaan, pintarakenteen arvioitu määrä on rikastushiekka-alueilla 1 ja 2 yhteensä noin 66,5 hehtaaria, vanhalla rikastushiekka alueella noin 10,2 hehtaaria ja nykyisellä selkeytysaltaan alueella noin 9,0 hehtaaria. Käytöstä poistettavien altaiden alueella (noin 6,5 ha) kasvukerros tehdään noin 10 cm paksuisena soveltuvasta humuspitoisesta maa-aineksesta tai kompostista, jonka pinta nurmetetaan. Myös altaiden reunaliuskat nurmetetaan. Vanhan rikastushiekka-altaan maisemointi aloitetaan vuoden 2013 aikana. Käsiteltävät vedet Sulkemismenetelmää koskeva tarkastelu ja esitys toimenpiteistä Vuosittainen sadanta alueella on ollut keskimäärin 616 mm. Haihdunta Suomessa on noin puolet sadannasta, jolloin loput vedestä muodostavat valuntaa ja imeyntää. Tiivis pintarakenne vähentää imeytyvien vesien määrää ja pintakasvillisuus lisää haihduntaa. Kaivosalueelta käsittelyyn ohjataan nykyisin sekä suoto- että pintavaluntavedet, joten käsittelyyn ohjattavien vesien määrä on noin puolet sadannasta. Käsiteltävien vesien osuutta lisäävät ne ympäristön valumavedet, joita ei ole ohjattu jätealueiden ohi, sekä rikastushiekkaaltaiden alueella rikastehiekasta erottuva vesi. Jälkihoitovaiheessa käsittelyyn ohjataan vain jätealueilla likaantuneita vesiä, ja ympäristön valumavedet ohjataan jätealueiden ohi maastoon. Jätekivialueilla vain osa alueista peitetään pintarakenteilla ja siksi käsittelyyn ohjataan sekä valumavedet että kasoista reunaojiin suotautuvat vedet. Kasvillisuutta ei huomioida haihduntaa lisäävänä tekijänä, joten käsittelyyn ohjattavien vesien määrä on noin puolet sadannasta. Rikastushiekka-alueella haihtuu pintarakenteen valmistumisen jälkeen tehtyjen selvitysten mukaan vuosittaisesta sadannasta (616 mm) noin 58 prosenttia, valuu pintavaluntana 37 prosenttia ja imeytyy muodostaen suotovettä viisi prosenttia. Suotovettä muodostuu rikastushiekan läjitys-
14 alueilta, mutta ei selkeytys- ja palautusvesialtaiden alueelta, josta lietteet poistetaan pohjamaahan saakka. Käsittelyyn johdettavien vesien määrä on sulkemissuunnitelman mukaan jälkihoitovaiheessa suljettavilta jätekivi- ja rikastushiekka-altaiden alueilta yhteensä noin 190 000 m 3 vuodessa jakaantuen eri alueilta seuraavasti: Jälkihoidettu alue Valunta ja imeyntä, yht., mm/a Pinta-ala, m 2 Käsiteltävä vesimäärä, m 3 /a Kiillegneissialue 308 411 000 126 588 Serpentiniittialue 308 115 000 35 420 Rikastehiekka-alue: Vanhan rikastushiekka-altaan peitto Rikastushiekka-allas 1 peitto Rikastushiekka-allas 2 peitto 31 (imeyntä) 857 000 26 576 Rikastushiekka-allas 3 peitto Yhteensä 190 000 Alueelta muodostuvat vedet on tarkoitus johtaa kaivostoiminnan loppumisen jälkeen avolouhokseen, jota käytetään valumavesien käsittelyyksikkönä ns. vesien käsittelyn bioreaktorina. Jälkihoitovaiheessa muodostuvan bioreaktorin toimintaan vaikuttavat louhoksen syvyys ja tilavuus, louhoksen vedellä täyttymiseen kuluva aika, louhokseen johdettavien vesien laatu sekä louhoksen seinämän ja sivukivitäytön kiven laatu. Rikastushiekka-altaiden 1 ja 2 (66,5 ha) pintavesiä kokoavien putkilinjojen mitoitus on tarkistettu kevätvalunnan perusteella. Sulkemisen jälkeinen vuosittainen pintavalunta on sadannasta 37 prosenttia (616 mm), josta kevätvalunnan osuus on noin 40 prosenttia eli 90 mm. Kevätvalunnan maksimivirtaama on noin 106 l/s laskettuna kahden viikon ajalle päiväaikaan (14 vrk, 10 h/vrk). Settipatojen kokoojalinjan vesienjohtamiskapasiteetti riittää siten myös kevättulvien aikaan. Rumpujen mitoitus on tarkistettu 5 vuoden välein toistuvan 60 min rankkasateen (50 l/s x ha) ja valumakertoimen 0,4 (sorapinta) mukaan. Avolouhokseen lisätään bakteerilähdettä sekä tarvittaessa sopivia hiilen- ja ravinteiden lähteitä, jotka stimuloivat sulfaatinpelkistäjien toimintaa ja johtavat lisääntyneen bakteeritoiminnan kautta kaivosveden sulfaatin- ja metallipitoisuuksien alenemiseen. Sulkemisen toteutussuunnitelman mukaan bioreaktoritoiminnan käynnistymistä edistetään sijoittamalla tunneleihin hiiltä sisältävää biomassaa ennen kuivanapitopumppauksen lopettamista. Tällä pyritään luomaan maanalaisiin tiloihin hapettomat olosuhteet jo sulkemisen alkuvaiheessa. Kaivoksella on varastoitu tähän soveltuvaa puutavaraa. Myös sian lietelantaa on hyvin saatavilla Nivalan seudulla. Avolouhokseen käsiteltäväksi ohjattavat rikastehiekka-altaan ja kivikasojen suoto- ja valumavedet ohjataan suoraan avolouhoksen pohjalle, josta ne valuvat alkuvaiheessa maanalaiseen kaivokseen täyttäen sitä.
15 Kaivoksen laajennusta koskevan ympäristöluvan lupamääräyksen mukaan kaivoksen pohjalle mahdollisesti läjitettävien sivukivien ei katsota vaikeuttavan vesienkäsittelyn toimintaa. Arviolta louhokseen saatettaisiin sijoittaa kiillegneissiä 0,4 Mt ja serpentiniittiä 1,6 Mt, jolloin neutralointipotentiaalin suhde on yli 3 (NP/AP suhde olisi 21), jolloin louhokseen sijoitetun serpentiniitin neutralointikapasiteetti riittää neutraloimaan kiillegneissin haponmuodostuspotentiaalin. Näin avolouhoksen laajennuksesta syntynyt ja pohjalle mahdollisesti läjitetty serpentiniittikivi toimii massiivisena neutralisointivyöhykkeenä käsiteltäville vesille. Käytännössä vesi suotautuu maanalaiseen kaivokseen satoja metrejä paksun serpentiniittikivipatjan kautta, joka neutraloi mahdollisesti happamia vesiä. Riippuen avolouhoksen pohjan sekä läjitetyn kiven vedenläpäisevyydestä, pohjalle saattaa kehittyä aluksi myös väliaikainen kosteikko, joka katoaa myöhemmin veden pinnan noustua. Louhoksen pohjalle saostuneiden metallisulfidien hapettumista täyskiertojen aikana voidaan rajoittaa antamalla vesipinnan nousta luonnolliseen tasoonsa, joka asettunee korkeintaan Kalajoen pinnan tasolle arviolta 20 vuoden päästä toiminnan lopettamisesta. Noin 15 metrin vesisyvyyden avolouhoksessa arvioidaan riittävän estämään täyskierron, jolloin avolouhoksen pohjaan syntyy pysyvästi hapettomat olosuhteet. Maanalaisen kaivoksen täyttyminen arvioidaan kestävän 2 3 vuotta, jonka jälkeen avolouhos alkaa täyttyä. Kartiomaisen pohjan vuoksi avolouhoksen vesipinta nousee aluksi nopeasti, ja hidastuu sitten merkittävästi. Vesien käsittelyn riittävyys kontrolloidaan avolouhoksesta purkautuvien käsiteltyjen vesien seurannalla. Avolouhoksen bioreaktorissa käsitelty poistuva vesi johdetaan kosteikkokäsittelyn kautta Kalajokeen. Kosteikko rakennetaan nykyisten laskeutusaltaiden alueelle. Alueella on tilaa myös laajentaa kosteikkoa nykyisestään. Käsiteltyä vettä aletaan johtaa avolouhoksesta Kalajokeen arviolta 15-20 vuoden päästä kaivoksen sulkemisesta. Pilaantuneet maa-alueet Esitys toimenpiteistä Kaivostoiminnan päätyttyä teollisuusalueen maaperän pilaantuneisuus tutkitaan ja maaperä kunnostetaan tutkimusten perusteella laadittavan suunnitelman mukaisesti noudattaen valtioneuvoston asetusta (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista esitettyjä periaatteita. Rikastamoalueen pilaantuneiden maa-alueiden sekä vedenkäsittelyaltaiden kunnostus toteutetaan massanvaihdolla, jossa pilaantuneeksi luokiteltavat maa-ainekset poistetaan kaivamalla ja korvataan pilaantumattomilla maa-aineksilla. Kunnostustöissä poistettavat pilaantuneet maa-ainekset sekä vesien selkeytysaltaiden pohjasakat sijoitetaan uudelle rikastushiekka-alueelle pintarakennekerrosten alle. Kaivantojen täyttöön käytetään esimerkiksi vanhan selkeytys- ja palautusvesialtaan patopenkereiden purkamisessa syntyvää moreenia. Kaivualueiden viimeistelyt tehdään toimenpidealueiden tulevan käytön edellyttämällä tavalla.
16 Rakennukset, koneet ja laitteet Kaivosalueen rakennukset, koneet ja laitteet joille ei ole taloudellista hyötykäyttöä, puretaan ja syntyvä jäte hävitetään asianmukaisella tavalla. Kaivosalueen rakennukset voidaan myös myydä tai vuokrata, jos löytyy yritys, joka huolehtii niiden käytöstä. Rakennukset voidaan myös purkaa ja siirtää uuteen paikkaan. Koneet ja laitteet myydään niiltä osin kuin se on mahdollista. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennykset Hakija on 28.2.2012 sekä 28. ja 30.11.2012 täydentänyt hakemustaan mm. aiemman ympäristölupahakemuksen liitteenä olleilla sulkemissuunnitelmaa koskevilla selvityksillä. Hakija on antanut selvitystä mm. kysymykseen, miksi kiillegneissi-sivukiviä ei sijoiteta avolouhokseen GTK:n asiatuntijalausunnon mukaisesti. Lisäksi hakija on yhdenmukaistanut hakemusta hakijan muiden yhtä aikaa vireillä olevien Hituran kaivosta koskevien hakemusasiakirjojen kanssa niin, etteivät hakemukset/suunnitelmat ole ristiriidassa keskenään. Hakija on 17.4.2013 täydentänyt hakemusta liittyen alueella tehtyyn tarkastukseen. Hakemuksen täydennykset on tarpeellisilta osin sisällytetty edellä olevaan päätöksen kertoelmaosaan. Hakija on 27.10.2014 täydentänyt hakemusta ja esittänyt, että vakuuden muotoa koskeva lupamääräys muotoillaan ympäristönsuojelulakin (527/2014) 61 :n mukaisesti. Mikäli vakuutta tultaisiin korottamaan, on hakija esittänyt, että vakuus voitaisiin asettaa useammassa erässä ja sille osoitettaisiin riittävästi aikaa. Hakija on lisäksi todennut, että voimassa olevassa ympäristöluvassa rikastushiekka-alue on luokiteltu ilman perusteluja suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi johtuen ilmeisesti siitä, ettei luokittelua oltu alkuperäisen ympäristölupahakemuksen (28.2.2008) yhteydessä laadittu silloisen lainsäädännön mukaisesti. Käsittelyn aikana lainsäädäntö on muuttunut ja tällä hetkellä kaivannaisjätteen jätealueen luokittelu suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi tulee tehdä valtioneuvoston asetuksen nro 190/2013 liitteen 2 mukaisesti. Laadittujen patovaara-arvioiden perusteella (toimitettu PSAVI:lle 21.11.2013) alue ei ole suuronnettomuuden vaaraa aiheuttava. Hakija on esittänyt, että rikastushiekka-alue luokitellaan ei-suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi kaivannaisjätteiden jätealueeksi. Hakija on todennut, että sivukivikasoja loiventaminen yli kaivospiirin rajojen edellyttää lausuntoa valvontaviranomaiselta (POPELY) sekä muilta 42 :n mukaisilta toimijoilta. Hakijan käsityksen mukaan ympäristön kannalta paras vaihtoehto on suunnitteilla olevan Kopsan kultakaivoksen malmista syntyvän rikastushiekan sijoittaminen nykyisen nikkeli-rikastushiekan päälle. Jatkotutkimuksien valmistuttua hakija tulee esittämään uuden sulkemissuunnitelman, johon sisältyy Kopsan rikastushiekan sijoittaminen vanhalle nikke-
17 Lupahakemuksesta tiedottaminen Lausunnot lirikastushiekka-alueelle, sekä tämän päälle rakennettava sulkemisrakenne. Kopsan Low-S-rikastushiekka on ympäristövaikutuksiltaan haitattomampaa kuin nikkelirikastushiekka, ja toimisi näin osana sulkemisrakennetta. Päällekkäinen läjitys tuo alustavien tutkimustulosten perusteella enemmän ympäristöllisiä hyötyjä kuin erikseen läjittäminen. Sulkemisvaihtoehtoina tullaan arvioimaan sekä koveraa että kuperaa rakennetta. Suunnitelma tullaan esittämään Kopsan kaivosta koskevan ympäristövaikutusten arviointimenettelyn selostusvaiheessa ja myöhemmin laadittavassa Hituran toiminnan muutosta koskevassa ympäristöluvan muutoshakemuksessa. Hakija toteaa, että nikkelirikastushiekka-alueen sulkemiselle ei tulisi antaa aikarajaa, vaan se tulisi suhteuttaa toiminnan muutoksiin. Aluehallintovirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla Nivalan ja Haapajärven kaupungeissa 30.1. 1.3.2013. Kuulutus on ollut nähtävillä myös Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa. Kuulutuksesta on annettu erikseen kirjeellä tieto niille, joita asia erityisesti koskee. Aluehallintovirasto on pyytänyt hakemuksesta lausunnon Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueelta, Kainuun ELY-keskukselta kalatalousviranomaisena sekä patoturvallisuusviranomaisena, pelastusviranomaiselta, Nivalan ja Haapajärven kaupungeilta ja ympäristönsuojeluviranomaisilta sekä terveydensuojeluviranomaisilta. Geologian tutkimuskeskukselta on pyydetty asiantuntijalausuntoa. Aluehallintovirasto on erikseen pyytänyt lausuntoa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselta 27.10.2014 toimitetusta täydennyksestä. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu paikallisessa lehdessä 30.1.2013. Kyseisen suunnitelman kanssa yhtä aikaa kuulutuksilla ovat olleet myös kaivoksen avolouhinnan uudelleen aloittamista koskeva hakemus ja kaivoksen kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman päivittämishakemus sekä suunnitelma Hituran kaivoksen jätevesien nikkelipitoisuuden alentamisesta. 1. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (täydennyksestä 27.10.2014) Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELYkeskus) katsoo, että vakuutena voi olla YSL:n (527/2014) 61 :n mukaisesti takaus, vakuus tai pantattu talletus. ELY-keskus esittää, että vakuus asetetaan Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen eduksi. Vakuussumma tulee asettaa täysimääräisenä lupaviranomaisen edellyttämällä tavalla ja ajan kuluessa, kun päätös on saanut lainvoiman.
18 2. Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, patoturvallisuusviranomainen Patoturvallisuusviranomainen toteaa, että kaivoksen 8.11.2012 päivätyssä sulkemisen toteutussuunnitelmassa on esitetty nykyiset rikastushiekka-altaiden täyttöä korotettavaksi kunnes reunapenkereen korkeus on + 107,80 (N 60 ). Patoturvallisuusviranomaisen käytössä olevan tiedon mukaan rikastushiekka-altaan 1 padot on korotettu jo tasolle +108 vuonna 2011. Sulkemissuunnitelman mukaan rikastushiekka-allas 1 peitto on esitetty tehtäväksi vuonna 2014. Patoturvallisuusviranomainen huomauttaa, että viranomaiselle on kuitenkin esitetty vuoden 2013 alussa myös suunnitelma padon korottamiseksi tasolle +112. Esitetyt suunnitelmat eivät kuitenkaan vielä täytä patoturvallisuuslain ja ohjeiden vaatimuksia. Patoturvallisuuslain (494/2009) 23 :n mukaan pato merkitään tietojärjestelmään käytöstä poistuneeksi, kun tarkastuksessa on todettu pato puretuksi tai padon käytön lakanneen siten, että padosta ei voi aiheutua patoturvallisuuslaissa tarkoitettua vahingonvaaraa. Tarkastus tehdään patoturvallisuusviranomaisen läsnä ollessa sen jälkeen, kun muiden lakien mukaiset patorakenteen purkamiseen tai padon käytön lakkaamiseen liittyvät velvoitteet on täytetty. Patoturvallisuuslain mukaiset velvoitteet lakkaavat olemasta, kun pato on merkitty käytöstä poistetuksi. Patoturvallisuusviranomainen toteaa, että sulkemistoimenpiteiden jälkeen rikastushiekka-allasalueen pinta- ja suotovesien pintoja tulee seurata, jotta voidaan todeta, milloin patorakenteiden takana ei enää patoturvallisuuslain 4 :n mukaisesti määritettyä nestettä tai nestemäisesti käyttäytyvää rikastushiekkaa, jonka jälkeen rikastushiekka-altaan padot voidaan todeta käytöstä poistetuksi. Palautusvesi- ja selkeytysaltaan padot voidaan todeta käytöstä poistetuksi, kun altaat on tyhjennetty ja patorakenteet purettu. Patoja tulee tarkkailla patoturvallisuustarkkailuohjelman mukaisesti, kunnes padot todetaan tarkastuksessa käytöstä poistetuksi. Altaiden toiminnan muuttuessa, kuten esimerkiksi kaivostoiminnan loppuessa patojen turvallisuustarkkailuohjelma tulee tarkistaa ja päivittää. 3. Nivalan kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen Nivalan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen näkemyksen mukaan kaivoksen sulkemisen toteutussuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet jälkihoitotoimenpiteiden toteuttamiseksi ovat pääosiltaan riittävät. Toimenpiteiden tulee joko estää tai ainakin merkittävästi vähentää kaivostoiminnan jälkeisiä haitallisia maisema-, pöly- ja vesistövaikutuksia alueen ympäristössä. Ottaen huomioon kiillegneissikasan koko (3,5 milj. m 3 ) sekä sen siirrosta avolouhokseen aiheutuvat merkittävät kustannukset sekä kasan siirrosta saatava hyöty, ei kiillegneissikasan siirto avolouhokseen ole lautakunnan näkemyksen mukaan tarpeen. Kiillegneissikasan reunojen luiskaukset tulee kuitenkin ympäristönsuojeluviranomaisen mukaan toteuttaa kaivoksen sulkemisen yleissuunnitelmassa sivulla 47 esitetyllä tavalla. Kasat tulee muotoilla pyöristämällä tasanteiden terävät kulmat siten, ettei niistä aiheudu sortumia tai vaaraa yleiselle turvallisuudelle. Läjitysalueelle ei saa jälkihoitotoimenpiteiden jälkeen jäädä yli 1,5 metriä korkeita pystysuoria jyrkänteitä. Kiillegneissikasan kasvukerroksen