2530000 2531000 2532000 7335000 7336000 7337000 7338000 7338000 7337000 7336000 TUU-13-135 7335000 ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT Tuura -alue Natura 2000 -alue 0 500m 7334000 Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet Suomen Ympäristökeskus 2530000 2531000 2532000 7334000
TÖRMÄVAARA Tietokantatunnus: TUU-13-135 Muodostuma: Rantakerrostuma Korkeus: 136 m mpy. Alueen suhteellinen korkeus: 72 m Muodon suhteellinen korkeus: 72 m Arvoluokka: 2 Pinta-ala: 409,7 ha Karttalehti: 2542 12 Tervola Sijainti: Muodostuma sijaitsee Tervolan keskustasta noin kuusi kilometriä länsiluoteeseen. Geologia Törmävaaran rantakerrostuma syntyi mannerjäätikön reunan peräännyttyä alueelta viimeisen sulamisvaiheen yhteydessä noin 10 300 vuotta sitten (Johansson ym. 2005), kun alue peittyi Itämeren Ancylusjärveksi nimetyn vaiheen peittoon. Ancylusjärven ylin ranta sijaitsee Tervolassa noin 220 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella (Saarnisto 1981), joten Törmävaaran laki (136 m mpy.) oli tuolloin noin 84 metrin syvyydessä. Maankohoamisen seurauksena vaaran laki paljastui Ancylusjärven peitosta noin 9 300 vuotta sitten (Saarnisto 2005). Siitä muodostui saari, joka sijaitsi laajan, aina Saksan pohjoisosiin ulottuneen ulapan pohjoisreunalla alttiina kovien myrskyjen synnyttämän aallokon huuhtomiselle. Aallokon kulutus oli voimakkainta vaaran laella ja moreenin peittämillä länsi- ja lounaisrinteillä, joille muodostui laajoja rantakivikkoja. Niiden lomassa on myös muutamia pieniä kalliopaljastumaalueita. Yhtenäisimmät kivikot ulottuvat vaaran laelta etelärinteellä aina noin 80 metrin korkeustasolle saakka ja länsirinteellä 75 metrin korkeustasolle saakka. Aallokon ylärinteestä huuhtoma sora ja hiekka kerrostuivat rantakivikon alapuolelle loivasti rinteenmyötäisesti viettäviksi kerroksiksi. Aallokko kasasi huuhtomaansa ainesta vaaran rinteille mataliksi rannan suuntaisiksi, vaaraa kiertäviksi selänteiksi eli rantavalleiksi, joita talven jäät kohottivat työntämällä niitä vaaran rinnettä vasten. Vaaran lakialueella rantakerrostumat koostuvat paikallisista kvartsiittilohkareista ja isoista kivistä (Perttunen 1972). Siitä syystä laelle ei ole muodostunut rantavalleja vaan alueella on loivasti alarinteeseen viettäviä terassimaisia kivikkotasanteita, jotka laskevat porrasmaisesti. Noin 120 metrin korkeustasolta alkavat kehittyneet rantavallit, ja ne jatkuvat vaaran etelärinteellä alas aina noin 90 metrin korkeustasolle ja lounaisrinteellä 75 metrin korkeustasolle saakka. Nämä rantavallit koostuvat pääasiassa läpimitaltaan noin 20-50 cm kivistä ja lohkareista, mutta joukossa on myös pienempiä kiviä. Rantavallien korkeus on tavallisesti noin 0,5-1,5 metriä. Niiden vaaran puoleiset rinteet ovat yleensä matalampia ja loivempia kuin ulapan puoleiset etelä- ja länsirinteet. Korkeampien vallien välissä on myös matalampia valleja. Korkeammat vallit koostuvat yleensä hieman isommista kivistä kuin matalammat vallit. Samoin korkeampien vallien laen puolella olevilla suojaisemmille rinteille on paikoin kerrostunut pienempiä kiviä. Rantakivikot koostuvat pääasiassa muodostuman alla olevasta paikallisesta kivilajista eli kvartsiitista. Vaaran rinteitä huuhtonut aallokko kuljetti irrottamaansa ainesta vaaran pohjoisrinteelle, jonne on kerrostunut laajaalainen rantakerrostuma. Se koostuu rinteenmyötäisesti kerrostuneesta hiekasta, jossa välikerroksina on ohuita sorakerroksia. Rantakerrostuman pinnalla on myös heikosti kehittyneitä terassimaisia rantavalleja. Biologia Törmävaaran muinaisrantakivikko poikkeaa edukseen runsaan jäkälälajiston takia, tunnistettu 42 jäkälälajia, johtuen lohkarekoon vaihtelusta ja paikoin hyvin suurista lohkareista. Laajaa ja isolohkareista muinaisrantakivikkoa vallitsevat keltaiset karttajäkälät ja kaarrekarve. Runsaita ovat paljastinajäkälä, kalliomaljajäkälä, pohjoisessa yleinen paasisuolikarve ja tummaröyhelö ja lisäksi yleiset napajäkälät. Korkeimmilla paikoilla kasvaa kalliokarvajäkälää. Isoilla lohkareilla on louhikkotorvijäkälää. Kivien väleissä on paikoin kivitierasammalta tai ne ovat kasvittomia. Kivikon keskellä on yksittäisiä kuusia, kilpikaarnamäntyjä, koivuja ja pihlajia. Lakimetsät ovat erilaisia sekapuustoisia kasvatusmetsiä. Aluskasvillisuutta vallitsevat sianpuola ja sänkimäiset poronjäkäliköt. Alarinteen metsiköt ovat erivaiheessa olevia mänty- tai mäntykoivutaimikoita ja nuoria kasvatusmetsiä. Aluskasvillisuus on sianpuolan, mustikan, puolukan ja variksenmarjan laikuttamaa. Kilpikaarnamäntyjä ja keloja on vain yksittäin laella ja kivikon reunalla. Alueella on kelokantoja ja -maapuita jonkin verran. Maisema ja muut arvot Törmävaara rantakerrostumineen hahmottuu kohtalaisen hyvin lähiympäristön alavalta alueelta. Vaaran laelta ja ylärinteen avoimilta rantakivikoilta ja kallioilta avautuu etelään ja lounaaseen kaunis Lapin kolmion metsämaisema. Muodostuman pohjoisrinteeltä näkyy viereinen Löylyvaara. Törmävaaran rinteiden rantavallit, pienet kalliopaljastuma-alueet sekä sora-, hiekka- ja moreenialueiden vaihtelu lisäävät muodostuman sisäisen maiseman monimuotoisuutta. Törmävaaran pohjoisrinteen rantakerrostuman alaosassa on laaja maa-ainestenottoalue heti
muodostumarajauksen pohjoispuolella. Muodostumarajauksen ulkopuolella on Törmävaaran pohjois-, länsi- ja itärinteiden alaosan rantakerrostumilla noin 45 ja 68 metrin korkeustasolla on lukuisia kivikautisia asuinpaikkoja, joista osa on tuhoutunut maa-ainesten oton johdosta (Kotivuori ym. 1992, Hamari ym. 2001). Törmävaaran valtakunnallisesti arvokas kallioalue (KAO120013) sijaitsee muodostuman alueella. Kirjallisuus: Hamari, P. & Ranta, H. 2001 Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto. 321 s. Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys. Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000. Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p. Kotivuori, H. & Torvinen, M. 1992. Länsi-Pohjan kiinteät muinaisjäännökset. Lapin seutukaavaliitto, julkaisu n:o 117, Sarja A. Rovaniemi 1992. 109 s. Perttunen, V. 1972. Karunki. Kallioperäkartta 1 : 100 000, 2542+2524. Geologian tutkimuskeskus. Saarnisto, M. 1981 Holocene emergence history and stratigraphy in the area north of the Gulf of Bothnia. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A. III. Geologica - Geographica 130. 42 p. Saarnisto, M. 2005. Rannansiirtyminen ja maankohoaminen, Itämeren vaiheet ja jokien kehitys. Teoksessa: Johansson, P. & Kujansuu, R. (Toim.). Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. 164-171.
TUU-13-135 Törmävaara. Näkymä vaaran etelärinteeltä rantalohkareikon ja -kivikon yli kohti kaakkoa. Kuva: K. Mäkinen, GTK. TUU-13-135 Törmävaara. Näkymä vaaran alarinteeltä rantakivikon yli kohti lounasta. Rantakivikolla on matalia rantavalleja. Kuva: K. Mäkinen, GTK.
TUU-13-135 Törmävaara. Vaaran ylärinteen osin laattamaisia kvartsiittilohkareita sekä aallokon pyöristämiä lohkareita ja kiviä. Kuva: K. Mäkinen, GTK.